1989 vp. - HE n:o 230. Hallituksen esitys Eduskunnalle säteilylaiksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 1989 vp. - HE n:o 230 Hallituksen esitys Eduskunnalle säteilylaiksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksen tavoitteena on nykyisen säteilysuojauslainsäädännön ajanmukaistaminen. Ehdotettu säteilylaki koskisi säteilyn käyttöä ja muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. Huomattavin muutos nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna on, että säteilylaki tulisi koskemaan myös luonnonsäteilystä saatavaa säteilyaltistusta. Tutkimusten mukaan luonnonsäteilystä saatava altistus monissa tapauksissa jopa ylittää altistusrajat, jotka koskevat säteilyn käyttöä. Säteilylaissa ehdotetaan säädettäväksi säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan harjoittajan yleisistä velvollisuuksista. Tavoitteena on korostaa ja täsmentää toiminnan harjoittajan vastuuta toiminnan turvallisuudesta. Toiminnan harjoittajana ei kuitenkaan pidettäisi kotitaloudessaan toimivaa henkilöä. Säteilylain keskeiset periaatteet ovat säteilyaltistuksen pitäminen niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista ja kaiken tarpeettoman säteilyaltistuksen estäminen. Toiminnan harjoittajan velvollisuutena olisi toteuttaa kaikki sellaiset säteilyturvallisuutta parantavat toimenpiteet, jotka niiden laatuun ja kustannuksiin sekä säteilyturvallisuutta parantaviin vaikutuksiin katsoen ovat perusteltuja. Tämä velvollisuus olisi lakiehdotuksen mukaan olemassa myös silloin, kun toiminnasta aiheutuva säteilyaltistus on sille asetettujen enimma~sarvojen alapuolella. Enimmäisarvoista säädettäisiin asetuksella. Säteilyn käyttöön vaadittaisiin edelleen turvallisuuslupa, jonka myöntäisi säteilyturvakeskus. Ehdotetulla lupamenettelyllä pyritään varmistamaan, että säteilyn käyttö on hyväksyttävää, säteilyn käyttäjät tehtäväänsä pätevät ja käyttöpaikka samoin kuin laitteet turvallisuusvaatimusten mukaiset. Turvallisuuslupamenettely koskisi turvallisuuden kannalta katsoen vaativia säteilyn käyttömuotoja. Vähemmän vaativia säteilylaitteita valvottaisiin tyyppihyväksyntämenettelyllä. Lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota radioaktiivisten aineiden käsittelyyn sekä radioaktiivisista jätteistä huolehtimiseen. Radioaktiivisten aineiden käyttö kulutustavaroissa, jotka eivät ole säteilylähteitä, olisi pääsääntöisesti kielletty. Säteilyn lääketieteellisen käytön osalta periaatteena on tutkittavan tai hoidettavan henkilön saaman säteilyaltistuksen rajoittaminen tutkimuksen tai hoidon kannalta välttämättömään määrään. Luonnonsäteilyä koskevien säännösten tarkoituksena on, että luonnonsäteilystä aiheutuva säteilyaltistus voidaan määrittää sen lähteestä riippumatta. Jos altistus osoittautuisi terveydellisesti merkittäväksi, toiminnan harjoittaja olisi velvollinen toteuttamaan toimenpiteet altistuksen rajoittamiseksi. Säteilylaissa säädettäisiin perusteet myös ionisoimattoman säteilyn valvonnalle. Tarkoitus on, että tarkemmat säännökset ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annettaisiin asetuksella. Säteilylain alaisen toiminnan valvonnan johto ja ohjaus kuuluisi pääasiassa sosiaali- ja terveysministeriölle, eräiltä osin myös kauppaja teollisuusministeriölle. Valvonnan toimeenpano kuuluisi säteilyturvakeskukselle. Lakiehdotus tulisi korostamaan säteilyturvakeskuksen asemaa alan asiantuntijaviranomaisena. Laki on tarkoitus saattaa voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu T

2 vp. - HE n:o 230 SISÄLLYSLUETTELO Sivu YLEISPERUSTELUT luku. Yleisiä säännöksiä Esityksen yhteiskunnallinen merkitys luku. Viranomaiset....!.!. Tavoitteet luku. Määritelmiä luku. Toiminnan harjoittajan yleiset velvollisuudet Keinot Nykyinen tilanne ja asian valmistelu luku. Lupajärjestelmä Nykyinen tilanne luku. Ennakkovalvonta Lainsäädäntö luku. Säteilylaitteet Käytäntö luku. Radioaktiiviset aineet Asian valmistelu luku. Säteilytyö luku. Säteilyn lääketieteellinen käyttö Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset luku. Ionisoimaton säteily luku. Luonnonsäteily Organisatoriset vaikutukset luku. Radioaktiiviset jätteet Taloudelliset vaikutukset luku. Valvontaoikeudet ~~~s.~in~äliset suositukset ja ulkomainen lainsaadanto luku. Muutoksenhaku luku. Pakkokeinot ja seuraamukset Kansainväliset suositukset ja sopimukset luku. Erinäisiä säännöksiä Pohjoismainen lainsäädäntö luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset Lainsäädäntö eräissä muissa maissa Tarkemmat säännökset ja määräykset Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja Voimaantulo.... YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT LAKITEKSTI Lakiehdotuksen perustelut Säteilylaki.... Sivu

3 1989 vp. - HE n:o YLEISPERUSTELUT 1. Esityksen yhteiskunnallinen merkitys 1.1. Tavoitteet Säteilyn käyttö terveydenhuollossa, teollisuudessa ja muilla yhteiskuntaelämän aloilla on jatkuvasti lisääntynyt. Toisaalta luonnon säteilyä koskevat mittaus- ja tutkimustulokset ovat vakuuttavasti osoittaneet myös luonnon säteilylähteistä saatavan säteilyaltistuksen saattavan monissa tapauksissa kohota niin merkittäväksi, että altistusta rajoittavat toimenpiteet ovat tarpeen ihmisen terveyden suojelemiseksi. Voimassa olevaa säteilysuojauslakia (174/ 57) soveltamalla on voitu saavuttaa suhteellisen hyvä taso ionisoivan säteilyn käytön turvallisuudessa. Vuonna 1986 säteilysuojauslakia muutettiin siten, että se koskee myös ionisoimatonta säteilyä. Voimassa oleva laki on kuitenkin sekä asialliselta sisällöltään että lakiteknisesti vanhentunut, eikä se sisällä säännöksiä luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen valvomiseksi. Lakiehdotuksen tavoitteena on säätää yleiset perusteet säteilyä aiheuttavan toiminnan hyväksyttävyyden arvioimiselle. Tämän mukaisesti lakiehdotus koskisi ionisoivan ja ionisoimattoman säteilyn käytön turvallisuutta sekä luonnon säteilylähteistä saatavaa säteilyaltistuksen valvontaa. Uusi säteilylaki tulisi täten olemaan säteilyturvallisuutta koskeva yleislaki. louisoivaa säteilyä ovat muun muassa röntgensäteily sekä radioaktiivisten aineiden lähettämä alfa-, beeta- ja gammasäteily. Jonisoivan säteilyn terveyshaitat jaetaan yleisesti äkillisiin vaikutuksiin ja myöhäisvaikutuksiin. Äkillinen vaikutus on säteilysairaus, joka seuraa suuresta säteilyaltistuksesta. Säteilyn myöhäisvaikutuksia ovat säteilyn aiheuttama syöpä sekä perinnölliset vaikutukset. Koska syövän syntymekanismi on hyvin monimutkainen ja usein erilaisten altistustekijöiden summa, luotettavaa todistusketjua siitä, milloin jokin yksittäinen syöpätapaus on aiheutunut nimenomaan säteilystä, ei yleensä ole osoitettavissa. Varmaa on kuitenkin se, että pienetkin säteilyannokset aiheuttavat ihmisruumiin soluissa muutoksia, jotka usein yhdessä muiden altistustekijöiden kanssa saattavat johtaa vaurion kehittymiseen syöpäkasvaimeksi. Sanotunlaisia muutoksia aiheuttaa jo niin sanottu luonnollinen taustasäteily. Jokainen ihmisyksilö on tahdostaan riippumatta altistettu säteilylle, josta, vaikkakin pienellä todennäköisyydellä, saattaa seurata säteilyn myöhäisvaikutuksena syöpä. Nykyaikaisen säteilysuojelun peruslähtökohdat ovat, että kaikki käytännölliset toimenpiteet säteilyaltistuksen pienentämiseksi tulee toteuttaa ja että kaikki tarpeeton säteilyaltistus tulee estää. Suomi on vuonna 1978 ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön {ILO) vuonna 1960 hyväksymän yleissopimuksen (SopS 51/79), joka koskee työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä. Sopimukseen liittyy suositus, että sopimuksen toimeenpanossa on otettava huomioon Kansainvälisen säteilysuojelukomitean (1 CRP, International Commission on Radiological Protection) antamat suositukset. Lakiehdotukseen sisältyvät lain soveltamisperiaatteet nojautuvat näihin suosituksiin, jotka ovat kansainvälisesti yleisesti hyväksytty perusta nykyaikaisen tietämyksen mukaiselle säteilysuojelutyölle. Tavoitteena on estää säteilyn äkilliset vaikutukset sekä rajoittaa syövän ja muiden pitkäaikaisvaikutusten esiintymistä niin tehokkaasti, että poikkeamaa tällaisten haittojen tai vaurioiden normaalista ilmenemistasosta ei voida todeta. Säteilysuojelun perusperiaatteet ovat oikeutusperiaate, optimointiperiaate ja yksilönsuojaperiaate. Periaatteiden sisältämien vaatimusten tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta säteilyaltistusta aiheuttava toiminta olisi hyväksyttävää. Oikeutusperiaatteen mukaan säteilyaltistusta aiheuttavalla toiminnalla saavutetun hyödyn on oltava suurempi kuin toiminnasta aiheutuvan haitan. Oikeutusperiaatteesta seuraa, että säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan hyväksyttävyyttä arvioitaessa on aina kiinnitettävä

4 vp. - HE n:o 230 huomio toiminnan tarkoitukseen. Hyödytöntä, tarpeetonta säteilyaltistusta ei tule hyväksyä koskaan ja silloinkin, kun altistus liittyy hyödylliseen tarkoitusperään, hyödyn on oltava suurempi kuin haitta. Optimointiperiaatteen mukaan toiminta on järjestettävä siten, että säteilyn haittavaikutukset pidetään niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Tämän mukaisesti ei riitä, että säteilyaltistus rajoitetaan asetettujen enimmäisarvojen alapuolelle, vaan on tutkittava käytettävissä olevat keinot altistuksen pienentämiseksi mahdollisimman alhaiseksi. Jos on tehtävissä altistusta pienentäviä toimenpiteitä, joita niiden laatuun, kustannuksiin ja säteilyturvallisuutta parantaviin vaikutuksiin katsoen on pidettävä perusteltuina, tällaiset toimenpiteet on toteutettava. Silloinkin, kun oikeutus- ja optimointiperiaatteet toteutuvat, saattaa yksilön säteilyaltistus nousta niin suureksi, ettei sitä voida pitää hyväksyttävänä. Yksilönsuojaperiaatteen mukaan toiminta on järjestettävä siten, ettei säteilylle altistuvien henkilöiden altistus ylitä vahvistettuja enimmäisarvoja. Lakiesityksen keskeinen tavoite on ihmisen terveyden suojeleminen. Tämän tavoitteen kanssa yhdensuuntainen on lakiesitykseen sisällytetty tavoite estää ja rajoittaa myös säteilyn muita kuin terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Tällaiset vahingot, jotka aiheutuvat esimerkiksi radioaktiivisten aineiden hallitsemattomasta pääsystä ympäristöön tai omaisuusesineiden radioaktiivisesta saastumisesta, lisäävät myös terveydellisiä riskejä. Näin ollen on perusteltua, että lakiehdotus koskee myös säteilyn muunlaisia kuin suoraan ihmiseen kohdistuvia vahingollisia vaikutuksia. Maassamme työskentelee noin henkilöä säteilynalaisessa työssä terveydenhuollon, teollisuuden ja tutkimustoiminnan tehtävissä sekä ydinenergian käyttöön liittyvissä tehtävissä. Jo nykyisen lain nojalla on toteutettu säteilynalaisessa työssä toimivien henkilöiden säteilyaltistuksen säännöllinen seuranta. Lakiehdotuksen tavoitteena on varmistaa altistusseurannan riittävyys ja tehokkuus. Maassamme tehdään vuosittain yli viisi miljoonaa röntgentutkimusta sekä arviolta tutkimusta radioaktiivisilla aineilla. Säteilyn lääketieteellisessä käytössä on tärkeätä, että tarvittavat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet voidaan tehdä altistamatta potilasta kuitenkaan tarpeettomasti säteilylle. Lakiehdotuksen tavoitteena on, että lääketieteellisessä toiminnassa käytettävien säteilylaitteiden toimintakunnon valvonta järjestetään asianmukaisesti ja että tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden yhteydessä saatava säteilyaltistus rajoitetaan siihen määrään, jota on pidettävä välttämättömänä tarkoitetun tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi. Luonnon radioaktiivisista aineista saatava säteilyaltistus saattaa varsinkin eräiden luonnonvarojen hyödyntämisen yhteydessä nousta huomattavasti suuremmaksi kuin normaali taustasäteily. Muita luonnon radioaktiivisista aineista saatavan säteilyaltistuksen mahdollisia lähteitä ovat esimerkiksi maanalaiset työpaikat, radioaktiivisia aineita sisältävät rakennusmateriaalit, talousvesi, eräät teollisuustuotteet ja teollisuusjätteet. Lakiehdotuksen tavoitteena on, että luonnon radioaktiivisista aineista aiheutuva altistus voidaan todeta sen lähteistä tai ilmenemispaikasta riippumatta. Jos altistus osoittautuu terveydellisesti merkittäväksi, sitä voidaan määrätä rajoitettavaksi erityisesti silloin, kun altistus kohdistuu myös muihin henkilöihin kuin toiminnan harjoittajaan itseensä. Asuntojen hengitysilman radon on suurin säteilyaltistuksen aiheuttaja maassamme, kun tarkastellaan altistuksen kohteena olevan väestönosan saamaa kokonaisannosta. Tarkoitus on, että säteilylain nojalla vahvistettaisiin ohjearvot asuntojen huoneilman radonin enimmäispitoisuudelle. Tarkoitus on myös, että säteilylain periaatteet tulisivat huomioon otettaviksi kaavoitettaessa ja suunniteltaessa rakentamista niin sanotuille radonkriittisille alueille. Säteilylain nojalla ei kuitenkaan ole tarkoitus rajoittaa asuntojen käyttöä eikä muutenkaan viranomaistoimin puuttua asumiseen. Lakiehdotuksen tarkoitus ei ole muuttaa niitä toimintaperiaatteita ja järjestelyjä, jotka koskevat eri viranomaisille kuuluvia toimenpiteitä normaalista poikkeavassa säteilytilanteessa. Näin ollen normaalista poikkeavassa tilanteessa, kuten vakavassa onnettomuustilanteessa suoritettavat pelastus- ja suojelutoimenpiteet kuuluisivat edelleen palo- ja pelastustointa koskevan lainsäädännön, väestönsuojelulainsäädännön, elintarvikelainsäädännön ja muun erityislainsäädännön piiriin. Säteilylain mukaiset periaatteet tulisivat kuitenkin huomioon otettaviksi muun ohessa sellaisten henkilöryhmien toimintaa järjestettäessä, jotka ovat erityisessä vaarassa altistua normaalista poikkea-

5 1989 vp. - HE n:o vassa säteilytilanteessa. Toimintaa ja työtehtäviä suunniteltaessa ja johdettaessa olisi aina pyrittävä säteilyaltistuksen pitämiseen niin alhaisena kuin tilanteesta johtuvat vaatimukset huomioon ottaen on mahdollista. Jonisoimaton säteily, jonka käyttösovellutuksia ovat muun ohessa laserit, solariumit, tutkat, radiolähettimet, mikroaaltouunit ja syvälämpöhoitolaitteet, on sekä ominaisuuksiltaan että vaikutustavaltaan erilaista kuin ionisoiva säteily. Varmuudella tiedetään, että voimakas altistus aiheuttaa akuutteja vammoja. Sitä vastoin tarkkaa tietoa pienten altistusten mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista ei toistaiseksi ole, mistä johtuen eri maissa käytössä olevat altistusnormit poikkeavat huomattavastikin toisistaan. Jonisoimattoman säteilyn käyttö on voimakkaasti lisääntynyt. Tarkoitus on, että säteilylain nojalla voidaan valvoa sellaisia ionisoimatonta säteilyä synnyttäviä laitteita, joita ei valvota muun lainsäädännön nojalla. Tämä järjestely toteutettiin vuonna 1986 säteilysuojauslain muuttamisesta annetulla lailla (15/86) Keinot Jonisoivan säteilyn käyttö on säädetty luvanvaraiseksi jo voimassa olevassa säteilysuojauslaissa. Myös lakiehdotuksen lähtökohta on, että ionisoivan säteilyn käyttöön on oltava erityinen turvallisuuslupa, jonka myöntää hakemuksesta säteilyturvakeskus. Lupamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että säteilyn käyttö on hyväksyttävää, että säteilyn käyttöpaikka ja siihen kuuluvat laitteet ja varusteet ovat turvallisuusvaatimusten mukaiset ja että säteilyn käyttöorganisaatio on asianmukainen. Lupaan voidaan liittää ehtoja, jotka ovat tarpeen säteilyn käytön turvallisuuden varmistamiseksi. Lakiehdotuksessa omaksuttu säteilyn käytön käsite sisältää varsinaisen käyttämisen ohella myös säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden valmistuksen ja kaupan sekä näihin liittyvät toiminnot. Voimassa olevaan lakiin verrattuna lakiehdotus sisältää sen muutoksen, että säteilylaitteiden kauppa olisi luvanvaraista myös sähköisesti säteilyä synnyttävien laitteiden osalta. Radioaktiivisia aineita sisältävien laitteiden sekä radioaktiivisten aineiden kauppa on luvanvaraista jo nykyään. Säteilyn käyttösovellutukset ja niihin liittyvät terveydelliset riskit vaihtelevat suuresti. Tästä syystä lupamenettely ei ole läheskään kaikkien säteilynkäyttömuotojen kohdalla tarkoituksenmukainen. Lakiehdotuksessa onkin muun muassa yleisinä kulutustavaroina käytettävien säteilylaitteiden samoin kuin ionisoimatonta säteilyä synnyttävien laitteiden pääsääntöiseksi valvontakeinoksi ehdotettu tyyppihyväksyntämenettelyä. Lakiesitykseen on sisällytetty käsite "säteilytoiminta", jolla tarkoitetaan säteilyn käytön lisäksi sellaista toimintaa tai olosuhdetta, jossa luonnon säteilystä ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Tällaisesta toiminnasta tai olosuhteesta aiheutuvan säteilyaltistuksen valvomiseksi on tarpeen, että altistus luotettavasti todetaan ja, jos osoittautuu tarpeelliseksi, sitä rajoitetaan tarkoituksenmukaisin toimenpitein. Lakiehdotus sisältää säännökset valvonnan toteuttamiseksi sanotuin tavoin. Lakiehdotuksen lähtökohta on, että säteilyn käyttäjä tai muu säteilytoiminnan harjoittaja on vastuussa toiminnan turvallisuudesta. Lakiehdotus sisältää nimenomaiset säännökset toiminnan harjoittajalle kuuluvista velvollisuuksista. Kun vastuu toiminnan turvallisesta järjestämisestä on selkeästi osoitettu toiminnan harjoittajalle, on tällä edellytykset punnita toiminnan tarkoituksenmukaisuus. Sellainen säteilytoiminta, jonka hyödyt ovat niin pienet, että turvallisuudesta huolehtiminen tekee toiminnan kannattamattomaksi, ei ole perusteltua yhteiskunnankaan kannalta. Maamme rajojen ulkopuolelta tunnetaan aivan viime aikoinakin sattuneita tapauksia, joissa säteilylähteiden asiantuntematon ja vastuuton käsittely on johtanut vakaviin seurauksiin. Lakiesitykseen onkin sisällytetty toiminnan harjoittajalle yleinen velvollisuus huolehtia siitä, että hänellä on käytössään tarpeellinen asiantuntemus toiminnan turvallisuutta koskevissa asioissa. Muiltakin osin lakiesityksen taustana on ajattelu, että turvallisuudesta on huolehdittava säteilyn käyttöpaikalla tai muulla toiminnan harjoittamispaikalla. Jo nykyiseen säteilysuojauslakiin on sisältynyt menettely, että turvallisuusluvan myöntämisen yhteydessä nimetään erityiset pätevyysvaatimukset täyttävä vastaava johtaja huolehtimaan turvallisuustoimenpiteistä. Vastaavan johtajan nimeäminen ei lakiehdotuksen mukaan vähennä

6 vp. - HE n:o 230 toiminnan harjoittajalle kuuluvia velvollisuuksia. Lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota radioaktiivisten aineiden ja radioaktiivisten jätteiden käsittelyyn. Ehdotuksen mukaan näiden aineiden ja jätteiden luovuttaja on velvollinen varmistamaan, että vastaanottajalla on asianmukainen turvallisuuslupa. Lakiehdotus sisältää myös säännökset turvallisuusluvan haltijalle kuuluvista erityisistä velvollisuuksista silloin, kun luvanhaltija luovuttaa kuljetettavaksi tai tuo maahan radioaktiivisia aineita. Lakiehdotuksen mukaan turvallisuuslupaa edellyttävän toiminnan harjoittajan on asetettava vakuus, jos toiminta sisältää laajamittaista radioaktiivisten aineiden käsittelyä tai siinä voi syntyä radioaktiivista jätettä, jonka vaarattomaksi tekemisestä aiheutuvat kustannukset ovat huomattavat. Vakuuden asettamisella pyritään varmistamaan, että radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä ja mahdollisista ympäristön puhdistustoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset tulevat suoritetuiksi. Turvallisuutta valvovana asiantuntijaviranomaisena toimisi säteilyturvakeskus. Valvonnan toteuttamiseksi lakiehdotukseen on sisällytetty sille tarvittavat valvontaoikeudet ja pakkokeinot. Säteilyturvakeskuksella olisi oikeus tarkastaa valvonnanalaista toimintaa ja saada siitä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Tarvittaessa sillä olisi oikeus antaa turvallisuuden varmistamiseksi tarvittavat määräykset ja, jos toiminta aiheuttaa ilmeistä terveydellistä haittaa tai haitan vaaraa, keskeyttää toiminta tai rajoittaa sitä. Lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota säteilynalaisessa työssä toimivien työntekijöiden säteilyaltistuksen seurannan riittävyyteen ja luotettavuuteen. Jo nykyisen lain voimassa ollessa on toteutettu säteilyturvakeskuksen ylläpitämä annosrekisteri, johon tallennetaan säteilytyöntekijöiden säteilyannokset. Lakiehdotuksella pyritään entisestään varmistamaan sitä, että seuranta toteutuu kattavasti kaikkien säteilynalaisessa työssä toimivien henkilöryhmien kohdalla. Tarkemmat säännökset säteilyturvallisuuden valvonnasta annettaisiin asetuksella. Koska säteilyn haittavaikutuksia koskeva tieto lisääntyy jatkuvasti ja kansainvälinen käytäntö säteilyaltistuksen enimmäisarvojen kohdalla saattaa muuttua, näitä enimmäisarvoja on tarvittaessa voitava muuttaa riittävän nopeasti ja joustavasti. Tästä syystä säteilyaltistuksen enimmäisarvot ehdotetaan säädettäväksi asetuksella. Erityyppisiä säteilyaltistusta aiheuttavia toimintoja koskevat yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset samoin kuin tiedot turvallisuusvalvontaan liittyvistä käytännön menettelytavoista antaisi säteilyturvakeskus tarpeellisilla ohjeilla. Tarkoitus on, että ohjeissa esitettäisiin tarkemmin säteilylain edellyttämä turvallisuustaso. Ohjeet eivät olisi siten sitovia, etteikö toiminnan harjoittaja voisi käytännön toteutuksen osalta esittää myös muunlaisen kuin ohjeiden mukaisen ratkaisun. Ohjeista poikkeaminen ei kuitenkaan voi merkitä tinkimistä säteilylain periaatteiden mukaisesta turvallisuustasosta. Näin ollen toiminnan harjoittaja on esittäessään säteilyturvakeskuksen ohjeista poikkeavan ratkaisun velvollinen riittävän vakuuttavasti osoittamaan, että ratkaisu täyttää säteilylain ja sen nojalla annettujen normien mukaiset turvallisuusvaatimukset. Ionisoimattoman säteilyn valvontaa koskevat tarkemmat säännökset on tarkoitus antaa erillisellä asetuksella. Säteilyaltistuksen enimmäisarvot vahvistaisi sosiaali- ja terveysministeriö. 2. Nykyinen tilanne ja asian valmistelu 2.1. Nykyinen tilanne Lainsäädäntö Säteilyn käyttö Voimassa oleva säteilysuojauslaki on säädetty vuonna Laki säädettiin koskemaan lähinnä säteilyn hyötykäyttöä, toisin sanoen ionisoivaa säteilyä synnyitävien laitteiden ja radioaktiivisten aineiden hyväksikäyttöä lääkinnällisiin, tuotannollisiin, tieteellisiin ja muihin tarkoituksiin. Säteilysuojauslaki on suurelta osalta puitelaki, joka sisältää säännökset toiminnan luvanvaraisuudesta, valvontaviranomaisista, valvontaoikeuksista, tehosteista ja pakkokeinoista, mutta ei juurikaan aineellisia säännöksiä. Myös säteilysuojausasetuksen (328/57) pääpaino on valvontateknisissä kysymyksissä. Aineelliset turvallisuusvaatimukset on keskeiseltä osin määritelty säteilysuojauksesta annetussa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä

7 1989 vp. - HE n:o (594/68), joka sisältää säteilyn annosrajat ja turvallisuusteknisiä yksityiskohtia ja turvallisuuden varmistamiseen tähtääviä varotoimenpiteitä koskevat määräykset. Jonisoivan säteilyn hyötykäytön valvonnan johto kuuluu säteilysuojauslain mukaan säteilyn lääkinnällisen käytön osalta sosiaali- ja terveysministeriölle ja muilta osin kauppa- ja teollisuusministeriölle. Turvallisuusluvat myöntää säteilyturvakeskus sellaisia toimintoja lukuun ottamatta, jotka vaativat lisäksi ydinenergialain (990/87) mukaisen luvan. Säteilyturvakeskus hoitaa lisäksi katsastukset, tarkastukset ja muut valvonnan toimeenpanoon kuuluvat tehtävät. Säteilyturvakeskus huolehtii ionisoivaa säteilyä synnyttävien laitteiden ja radioaktiivisten aineiden valvonnasta myös työpaikoilla. Yhteistoiminta työsuojeluviranomaisten kanssa on järjestetty työsuojeluhallituksen kiertokirjeellä 10/76. Jos työsuojelutarkastuksen yhteydessä havaitaan tai epäillään laiminlyöntejä säteilyn käytön turvallisuudessa, työsuojeluviranomaisen tulee tarkastaa turvallisuusluvan voimassaolo ja tarvittaessa ottaa asiassa yhteys säteilyturvakeskukseen. Säteilyn käytön turvallisuusvalvontaan kuuluu myös käyttöhenkilöstön pätevyyden valvonta. Säteilysuojausasetuksen mukaan käyttöpaikalla tulee olla tehtäväänsä hyväksytty vastaava johtaja tai hoitaja. Johtajan tai hoitajan pätevyys todetaan erityisessä säteilysuojauskuulustelussa, jota koskevat määräykset on annettu valtioneuvoston päätöksellä (Valtioneuvoston päätös 27 päivänä syyskuuta 1957 annetun säteilysuojausasetuksen 5 :ssä tarkoitettujen kuulustelujen toimittamisesta, 243/ 58}. Kuulustelut toimeenpanee erityinen tutkintolautakunta, jonka antaman todistuksen perusteella vastaava johtaja tai hoitaja valtuutetaan tehtäväänsä turvallisuusluvan myöntämisen yhteydessä. Säteilysuojauslakia ja sen nojalla annettuja alemman asteisia säädöksiä on vuosien mittaan joiltakin kohdin uudistettu. Vaikka nykyisiä määräyksiä soveltamalla saavutettua turvallisuustasoa voidaan säteilyn hyötykäytön osalta pitää kansainvälisesti katsoen suhteellisen hyvänä, on normisto säädösteknisesti ja osin myös sisällöllisesti vanhentunut. Keskeiset turvallisuusperiaatteet tulisi säätää laissa, minkä lisäksi koko säännöstö on tarpeen uudistaa teknisen kehityksen ja säteilyn haittavaikutuksia koskevan entistä tarkemman tiedon tasalle. Voimassa olevan säteilysuojauslain puute on myös se, ettei se anna käyttökelpoisia perusteita muualta kuin säteilyn hyötykäytöstä peräisin olevan säteilyaltistuksen määrittämiseksi ja vastatoimenpiteiden tarpeen toteamiseksi. Luonnonsäteily Kaivostyöntekijöiden radonaltistusta koskevat turvallisuusnormit on annettu kaivosten turvallisuusmääräyksistä annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (921/75) 6 luvussa. Määräykset perustuvat kaivosasetukseen (663/65}, joskin niissä on myös viittaus säteilysuojauslainsäädäntöön. Määräyksissä on muun ohessa vahvistettu kaivostyöntekijöiden säteilyannosrajat. Valvontaviranomainen on pääasiallisesti teknillinen tarkastuskeskus kaivosten turvallisuusvalvonnasta vastaavana yleisviranomaisena. Määräysten mukaan säteilyturvakeskus suorittaa kaivosten hengitysilman radonpitoisuutta koskevia mittauksia sekä huolehtii myös eräistä viranomaistehtävistä. Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on erityisesti ratkaista, millä edellytyksillä kaivoksessa voidaan työskennellä, jos kaivosilman radanpitoisuus kohoaa yli määräysten mukaisen rajan. Koska radanpitoisuuden lyhytaikainen kohoaminen ei vaikuta merkittävästi säteilyaltistukseen, on lupa yleensä annettu sillä edellytyksellä, että tarvittavat toimenpiteet radanpitoisuuden alentamiseksi suoritetaan. Räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista annetun valtioneuvoston päätöksen (410/86) 14 luku koskee työturvallisuutta maanalaisissa ja suljetuissa tiloissa, ja se sisältää määräykset radonin hajoamistuotteiden alfaenergiapitoisuuden valvonnasta. Myös näissä määräyksissä, jotka perustuvat työturvallisuuslakiin (299/ 58) ja ovat täten työsuojeluviranomaisten toimialaan kuuluvia, on säteilyturvakeskuksen tehtäväksi annettu työskentelyedellytysten ratkaiseminen silloin, kun pitoisuus kohoaa enimmäisarvojen yläpuolelle. Lääkintöhallitus on ohjekirjeellään 2/1986 antanut terveydenhoitolain (469/65) nojalla ohjearvot asuntojen huoneilman radonpitoisuudelle. Vanhoille asunnoille on vahvistettu raja-arvo 800 Bq/m 3, uusille asunnoille rajaarvo 200 Bq/m 3 Ohjekirjeen mukaan mittaustoimintaa ohjaa ja suorittaa käytännössä säteilyturvakeskus, joka myös tulkitsee tuloksia ja toimii asiantuntijana altistuksen määrittämises-

8 vp. - HE n:o 230 sä ja radanhaitta-alueiden tunnistamisessa. Toimenpidevastuu siitä, että mittaukset aloitetaan ja tulosten edellyttämät mahdolliset toimenpideohjeet altistuksen rajoittamiseksi annetaan, kuuluu kunnallisille terveysviranomaisille. Epäkohtana on pidettävä sitä, että voimassa olevat säädökset eivät kata kaikkia luonnonsäteilystä aiheutuvan altistuksen ilmenemismuotoja. Jonisoimaton säteily Jonisoimaton säteily sisällytettiin säteilysuojauslain soveltamisalaan vuonna 1986 toteutetulla lainmuutoksella. Lainmuutoksen tarkoitus oli yhtenäistää turvallisuusvalvonnan perusteita ja saattaa valvonnan piiriin sellaiset ionisoimattoman säteilyn käyttöalueet, joilla säteilyvaara koskee muita kuin työpaikoilla toimivia työntekijöitä. Turvallisuusvalvontaa koskevat tarkemmat säännökset on annettu ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annetulla asetuksella (941187). Työturvallisuuslain nojalla on annettu laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta annettu valtioneuvoston päätös (472/85) sekä suurtaajuuslaitteista ja niiden tarkastuksesta annettu valtioneuvoston päätös (473/85). Ydinenergian käyttö Ydinenergian käytön turvallisuusvalvonta perustuu ydinenergialakiin ja sen nojalla annettuihin säädöksiin ja määräyksiin. Ydinenergialain tullessa voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1988 poistui aiemmin vallinnut lupajärjestelmien osittainen päällekkäisyys siten, että ydinenergialain mukaan sen nojalla annettu lupa katsotaan myös säteilysuojauslain mukaiseksi turvallisuusluvaksi. Ydinenergialain mukaan on säteilysuojauksesta ydinenergialaissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Poikkeusolojen säteilyvalvonta Poikkeusolojen säteilyvalvonnasta on annettu sisäasiainministeriön säteilyvalvontaohje viranomaisia varten (1981:5, korjattu painos 1984). Ohje koskee säteilyvalvonnan järjestämistä väestönsuojelun ja pelastuspalvelun kannalta. Ohjeessa määritellään poikkeusolot ja kuvataan säteilyvalvonnan organisaatio ja sen osien tehtävät eri tyyppisissä poikkeusoloissa. Ydinonnettomuuksia koskevasta pelastuspalvelusta on annettu myös erillinen ohje vuonna }(äytäntö Nykyinen säteilysuojauslaki koskee säteilyn käyttöä. Vaikka laki on osittain vanhentunut, on sitä soveltamalla voitu saavuttaa suhteellisen hyvä taso säteilyn käytön turvallisuudessa. Vakavia, suuriin säteilyaltistuksiin johtaneita säteilyonnettomuuksia ei Suomessa lain voimassaoloaikana ole sattunut. Myös tapaukset, joissa vahvistetut säteilyannosrajat on todettu ylitetyiksi, ovat olleet erittäin harvinaisia sinä noin kolmenkymmenen vuoden aikana, jona säteilynalaisessa työssä toimivien henkilöiden säteilyannoksia on valvottu henkilökohtaisella annosseurannalla. Myös potilasturvallisuus on lain voimassaoloaikana kehittynyt muun ohessa parantuneen laitetekniikan sekä turvallisuusasioita koskevan koulutus- ja tiedotustoiminnan ansiosta. Tähän toimintaan on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota, koska turvallisuustietoisuuden merkitys on radiologisessa työssä erityisen korostunut. Potilasturvallisuutta edelleen kehitettäessä ovatkin avainasemassa säteilyn käyttöön osallistuvan henkilöstön koulutus sekä toiminnan järjestäminen säteilyn käyttöpaikoilla siten, että tutkittavia ja hoidettavia henkilöitä ei tarpeettomasti altisteta esimerkiksi useaan kertaan suoritetuilla röntgenkuvauksilla. Voimassa oleva laki antaa valvontaviranomaisille huomattavat valtuudet. Turvallisuuslupaan voidaan säteilysuojauslain 3 :n 1 momentin mukaan liittää säteilyn vahingollisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja muutoin tarpeellisiksi katsotut ehdot ja ohjeet. Saman pykälän 2 momentin mukaan turvallisuusluvan voi sen myöntänyt viranomainen peruuttaa, ''milloin syytä siihen harkitaan olevan". Vakiintunut menettely on myös turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisten määräysten antaminen säteilyn käyttöpaikoilla tehtävien katsastusten ja tarkastusten yhteydessä laadittavissa pöytäkirjoissa. Säteilyn käytöstä vastaavien johtajien pätevyyttä on valvottu säteilysuojausasetuksen

9 1989 vp. - HE n:o :ssä tarkoitetuilla kuulusteluilla. Kuulusteluvaatimuksia on kehitetty viime vuosina entistä enemmän siihen suuntaan, että kuulusteltavan tulee varsinkin vaativien säteilyn käyttömuotojen kohdalla osoittaa ymmärtävänsä säteilysuojelun peruskysymykset. Voimassa olevaa lainsäädäntöä soveltamalla on täten voitu johtaa kehitystä siihen suuntaan, että edellytykset huolehtia turvallisuudesta päivittäisessä toiminnassa säteilyn käyttöpaikoilla vastaavat nykyaikaisen säteilysuojeluajattelun mukaisia vaatimuksia. Säteilysuojausasetuksen 7 :n mukaan turvallisuusluvan saanut on velvollinen säteilysuojauslain ja sen nojalla annettujen määräysten lisäksi ottamaan huomioon, mitä työn laatuun ja muihin olosuhteisiin katsoen kohtuudella voidaan pitää tarpeellisena säteilyn vahingollisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Tätä säännöstä voidaan pitää optimointiperiaatteen varhaisena ilmauksena. Säännös on myötävaikuttanut siihen, että jo nykyistä lakia soveltamalla on turvallisuusvaatimuksia voitu kehittää tiedon ja tekniikan kehitystä vastaavaan suuntaan. Säteilysuojauslain ja sen nojalla annettujen säädösten ja määräysten täydennykseksi on valmisteltu säteilyturvakeskuksen turvallisuusohjeita. Ohjeiden tavoitteena on antaa johdonmukainen ja kattava kokonaiskuva turvallisuuden kannalta huomioon otettavista seikoista kussakin ohjeessa käsiteitäväliä toiminta-alueella. Ohjeet sisältävät myös säteilyturvakeskuksen valvontakäytäntöä ja menettelytapoja kuvaavaa tietoa. Yhteenvetona voimassa olevan säteilysuojauslain ja sen perusteella annettujen säädösten ja määräysten soveltamiskäytännöstä voidaan todeta, että säteilyn käytössä vallitseva turvallisuustaso on saatu kehitetyksi lainsäädännössä edellytettyä vähimmäisvaatimustasoa paremmaksi. Niissäkin työntekijäryhmissä, joissa vuosiannokset ovat suurimmat, ne alittavat keskimääräisesti laskien moninkertaisesti määräysten mukaiset annosrajat. Kehitys on perustunut lainsäädännön joustavaan, optimointiperiaatetta hyväksi käyttävään soveltamiseen. Toisaalta viranomaisten omaksuma käytäntö on tullut yleisesti hyväksytyksi säteilyn käyttäjien piirissä. Voimassa olevaa lakia soveltamalla ei kuitenkaan ole voitu välttää eräitä selviä epäkohtia. Tarpeetonta hankaluutta aiheuttavat esimerkiksi säteilylaitteiden käytön luvanvaraisuutta koskevat säännökset. Useat nykyään luvanvaraiset laitetyypit ovat sellaisia, että tarkoituksenmukainen valvonta olisi toteutettavissa tyyppihyväksynnällä. Puutteena on pidettävä myös sitä, että säteilysuojauslaki ei sisällä säännöksiä, joiden perusteella Suomessa käytettäväksi tarkoitettu säteilylaite voitaisiin hyväksyä ulkomaisen tarkastusviranomaisen antamien asiakirjojen perusteella. Säteilysuojauksesta annettuun sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen sisältyvät määräykset ovat eräiltä osin vanhentuneet Asian valmistelu Säteilysuojausasiain neuvottelukunnassa ja säteilyturvakeskuksessa tehtyjen valmistelujen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö asetti toimikunnan, jonka ehdotukset uudeksi lainsäädännöksi valmistuivat keväällä I988 (komiteanmietintö I988: II). Toimikunnan mietinnöstä pyydettiin lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöitä, valtiovarainministeriöltä, liikenneministeriöltä, ympäristöministeriöltä, säteilyturvakeskukselta, lääkintöhallitukselta, työsuojeluhallitukselta, tullihallitukselta, työterveyslaitokselta, pääesikunnalta, rajavartiolaitokselta, Teknilliseltä korkeakoululta, säteilysuojausasiain neuvottelukunnalta, kunnallisilta keskusjärjestöiltä, kunnalliselta työmarkkinalaitokselta, Suomen teknisten toimihenkilöjärjestöjen keskusliitto STTK:lta, Akava ry:ltä, Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto TVK:lta, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK r.y:ltä, Suomen työnantajain keskusliitolta, Sai-Lab ry:ltä, Imatran Voima Oy:ltä ja Teollisuuden Voima Oy:ltä. Saatujen lausuntojen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu säteilylakia koskeva hallituksen esitys eduskunnalle. 3. Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset 3.1. Organisatoriset vaikutukset Nykyisen säteilysuojauslain 6 :n mukaan lain noudattamisen valvonnan johto kuuluu lääkinnällisen toiminnan osalta sosiaali- ja terveysministeriölle ja muissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeriölle. Lakiehdo T

10 vp. - HE n:o 230 tuksen mukaan ministeriöiden tehtäväjakoa ionisoivan säteilyn valvonnan johdossa tarkistettaisiin siten, että ylin johto ja ohjaus säteilyn terveyshaittojen arviointia ja näiden haittojen rajoittamista koskevien vaatimusten asettamista koskevissa asioissa kuuluisi kaikilta osiltaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Valvonnan toimeenpanon ylin johto ja ohjaus kuuluisi sosiaali- ja terveysministeriölle muissa kuin ydinenergian käyttöä, kaivoslain (503/65) alaista kaivostoimintaa sekä säteilylähteiden kaupallista valmistusta ja kauppaa koskevissa asioissa. Näiltä osin valvonnan toimeenpanon ylin johto ja ohjaus kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle. Valvonnan toimeenpanosta huolehtisi säteilyturvakeskus. Lakiehdotus vahvistaisi ja selkeyttäisi säteilyturvakeskuksen asemaa ja toimintavaltuuksia erityisesti luonnonsäteilyn valvontaa koskevissa asioissa. Säteilyturvakeskuksen edellytyksiä käyttää pysyviä asiantuntijoita säteilyturvallisuutta koskevien erityisongelmien käsittelyssä on samalla tarkoitus parantaa ottamalla asiaa koskeva säännös säteilyturvakeskuksesta annettuun asetukseen (107 /87). Säteilyn lääketieteellisen käytön ohjaus kuuluisi edelleen lääkintöhallitukselle siltä osin kuin on kyse käytön lääketieteellisistä perusteista. Jonisoivan säteilyn osalta säteilylaki koskisi muun ohessa työntekijöiden turvallisuutta. Säteilylaki ei kuitenkaan sulkisi pois sitä, että työsuojeluviranomaiset ilmeisen kiireellisiä toimenpiteitä vaativassa tilanteessa voisivat antaa välttämättömät määräykset työsuojelua koskevien yleisten säädösten nojalla. Järjestely olisi ionisoivan säteilyn osalta täten samankaltainen kuin nykyäänkin. Jos työsuojelutarkastuksen yhteydessä muuten todettaisiin tai epäiltäisiin epäkohtia työpaikan säteilyturvallisuudessa, työsuojeluviranomaiset ottaisivat yhteyden säteilyturvakeskukseen asian selvittämiseksi. Ionisoimattoman säteilyn valvonnan osalta eri viranomaisten välinen työnjako ratkaistiin samalla kun ionisoimaton säteily sisällytettiin säteilysuojauslain soveltamisalaan. Säteilylailla ei muuteta tätä työnjakoa. Kaivoslaissa tarkoitetun kaivostoiminnan valvonnan osalta järjestely tulisi olemaan se, että säteilyaltistuksen rajoittamista koskevat vaatimukset asettaa ja niiden toteutumista valvoo säteilyturvakeskus säteilylain nojalla. Kaivosturvallisuuden kokonaisarviointi kuuluisi kuitenkin edelleen teknilliselle tarkastuskeskukselle kaivosvalvonnan yleisviranomaisena. Näin ollen sellaiset toimenpidemääräykset, joilla saattaa olla vaikutusta kaivostyön muuhun kuin säteilyturvallisuuteen, antaisi teknillinen tarkastuskeskus kaivoslain nojalla. Tarkoitus on, että erillinen säteilysuojausasiain tutkintolautakunta lakkautetaan. Säteilyn käyttöhenkilöstön ja muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan turvallisuudesta huolehtivan henkilöstön pätevyysvaatimukset vahvistaisi säteilyturvakeskus. Säteilyturvakeskuksen tehtävänä olisi todeta, että pätevyysvaatimukset täyttyvät. Säteilysuojausasiain neuvottelukunnan nimi muutettaisiin säteilyturvaneuvottelukunnaksi. Samalla neuvottelukunnan asemaa ja toimintaa kehitettäisiin siten, että neuvottelukunnan tehtävänä olisi erityisesti käsitellä ja koordinoida periaatteellisia ja laajakantoisia säteilyturvallisuusasioita, jotka liittyvät monien eri hallinnonalojen toimintaan Taloudelliset vaikutukset Lakiesityksen pääasiallinen tavoite on säteilyturvallisuutta koskevan lainsäädännön ja hallinnon ajanmukaistaminen. Lakiesitys sinänsä ei edellytä voimavarojen lisäämistä säteilyturvakeskuksessa eikä muuallakaan hallinnossa. Turvallisuusvalvonnan tehostaminen erityisesti luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen kohdalla saattaa aiheuttaa voimavarojen lisäämisen tarvetta. Tämä ei kuitenkaan johdu välittömästi lakiehdotuksesta. Voimavarojen tarve tulee harkittavaksi toimintasuunnitelmia ja viime kädessä tulo- ja menoarviota koskevia ratkaisuja tehtäessä. Lakiehdotuksen ei ennakoida aiheuttavan nykyiseen verrattuna sellaisia uusia vaatimuksia, joiden toteuttaminen merkittävästi lisäisi säteilyn käytön harjoittamiseen liittyviä kustannuksia. Luonnonsäteilyn osalta elinkeinotoiminnan harjoittajiin kohdistuvien kustannusten voidaan ennakoida lisääntyvän kahdessa suhteessa. Ensinnäkin toiminnan harjoittaja on velvollinen kustannuksellaan huolehtimaan altistusolosuhteiden selvittämisestä, jos todetaan tai epäillään terveydellisesti merkittävää säteilyaltistusta. Toiseksi, jos altistusta joudutaan rajoittamaan, turvallisuustoimenpiteet aiheuttavat yleensä lisäkustannuksia. Käytettävissä olevan tiedon perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että edellä tarkoitetuista toimenpiteistä toiminnan harjoittajille

11 1989 vp. - HE n:o aiheutuvat lisäkustannukset kohoavat todella merkittäviksi ainoastaan harvoissa tapauksissa. Arvio perustuu säteilyturvakeskuksen tutkimustoiminnassa tehtyihin havaintoihin. Pohjaa arvioinoille on saatu myös selvityksistä, joita säteilyturvakeskus on eräissä tapauksissa tehnyt toiminnan harjoittajien tilauksesta. Säteilylain nojalla ei ole tarkoitus antaa asuntojen huoneilman radonaltistuksen vähentämistä koskevia, yksittäiseen asunnonomistajaan kohdistuvia veivoittavia määräyksiä. Näin ollen lakiehdotus ei sellaisenaan aiheuta asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen kohdistuvia uusia kustannuspaineita. Syytä on kuitenkin korostaa, että väestön säteilyturvallisuuden olennainen parantaminen tässä suhteessa edellyttää laajakantoisia toimenpiteitä, joiden kustannukset varsinkin vanhojen asuntojen korjausten kohdalla ovat huomattavan korkeat. 4. Kansainväliset suositukset ja ulkomainen lainsäädäntö 4.1. Kansainväliset suositukset ja sopimukset ICRP:n suositukset Säteilyturvallisuustyölle on tunnusomaista laaja kansainvälisyys, mikä heijastuu myös säteilyn käytön valvonnassa ja eri maissa sovellettavissa normeissa. Säteilysuojelunormien perustana ovat ICRP:n julkaisemat suositukset. ICRP on 1950-luvun lopulta lähtien julkaissut kaikkiaan noin 50 raporttia, jotka sisältävät kannanottoja ja suosituksia säteilysuojelun eri osa-alueista. ICRP:n vuonna 1977 julkaisema raportti numero 26 sisältää säteilysuojelun yleiset periaatteet, joiden sisältöä on kuvattu tarkemmin edellä jaksossa 1.1. ILO:n yleissopimus ILO:n vuonna 1960 hyväksymä työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä koskeva yleissopimus numero 115 (SopS 51/79) ratifioitiin Suomessa vuonna Sopimuksen ratifioineet valtiot sitoutuvat panemaan sen täytäntöön lainsäädännöllä tai muulla sopivalla tavalla. Sopimukseen liittyvässä suosituksessa annetaan ohjeet siitä, mitä sopimuksessa tarkoitettujen määräysten tulisi sisältää. Ohjeet koskevat muun ohessa annosnormeja, suojausmenetelmiä, säteilyn tarkkailua, lääkärintarkastuksia sekä valvonnan järjestämistä. Suosituksessa todetaan, että sopimuksessa tarkoitettuja määräyksiä annettaessa on otettava huomioon ICRP:n antamat suositukset samoin kuin muiden asianomaisten järjestöjen hyväksymät normit. Muut suositukset Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA), Maailman terveysjärjestön (WHO), ILO:n sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvan ydinenergiajärjestön (NEA) yhteinen asiantuntijaryhmä valmisteli ICRP:n raporttiin numero 26 perustuen oppaan (Basic Safety Standards for Radiation Protection) säteilysuojelunormien yhtenäistämiseksi ja ajanmukaistamiseksi eri maissa. Opas on tarkoitettu jäsenvaltioiden viranomaisten käyttöön suositukseksi siitä, millä tavoin ICRP:n suosituksia tulisi soveltaa käytännön tasolla turvallisuusnormeja annettaessa. Euroopan yhteisön (EY) ydinenergiajärjestö EURATOM julkaisee säteilysuojelua koskevia määräyksiä (direktiivejä). Niiden perustana ovat yleensä ICRP:n antamat suositukset. Viimeisimmät direktiivit, jotka koskevat väestön ja työntekijöiden suojaamista ionisoivalta säteilyltä, ovat vuosilta 1980 ja Vaikka Suomi ei olekaan EY :n jäsenvaltio, direktiiveissä esitetyillä vaatimuksilla on myös Suomessa vaikutusta lähinnä kansainvälisen kaupan vuoksi. Pohjoismaiset säteilyturvanisu usviranomaiset ovat vuodesta 1976 lukien julkaisseet yhteisiä suosituksia kansainvälisten säteilysuojelunormien, pääosiltaan ICRP:n suositusten yhtenäiseksi soveltamiseksi pohjoismaissa. Lisäksi useat kansainväliset järjestöt, kuten IAEA, ILO, WHO, OECD:n NEA sekä Kansainvälinen säteilyn yksiköiden ja mittausten toimikunta (ICRU) ovat julkaisseet lukuisia säteilyä ja sen valvontaa koskevia suosituksia. Vaikka näitä suosituksia ei olekaan virallistettu sopimuksilla, ne ovat viime vuosikymmeninä yhtenäistäneet eri maissa sovellettavia periaatteita ja käytäntöä. IAEA:n julkaisemat radioaktiivisten aineiden kuljetusta koskevat säännökset, joista viimeisin on vuodelta 1985, ovat perustana kuljetusalan kansainvälisten ja alueellisten järjestö-

12 vp. - HE n:o 230 jen laatimissa kuljetussäännöksissä, joissa on otettu huomioon asianomaisen kuljetusmuodon (maantie-, rautatie-, meri- ja ilmakuljetus) erityisvaatimukset. Näiden säännösten perusteella taas eri valtiot, muun muassa Suomi, ovat laatineet omat kansalliset norminsa. NEA:n laatimat suositukset koskevat muun ohessa kulutustavaroita ja niiden valvontaa sekä rakennusmateriaalien radioaktiivisuutta. Kansainväliset standardisointijärjestöt, International Electrotechnical Commission (IEC) ja International Organization for Standardisation (ISO) julkaisevat standardeja muun muassa ionisoivaa säteilyä tuottavista laitteista. Vaikka nämä standardit samoin kuin muutkaan suositukset eivät ole Suomea sitovia ilman erityisiä voimaansaattamistoimia, Suomessakin joudutaan ottamaan standardit huomioon kansainvälisen kaupankäynnin vuoksi Pohjoismainen lainsäädäntö Ruotsi Ruotsissa tuli 1 päivänä heinäkuuta 1988 voimaan uusi säteilysuojelulaki (1988:220), joka korvasi vuodelta 1958 peräisin olevan vastaavan lain. Uuden lain tarkoituksena on suojella ihmistä, eläimiä ja ympäristöä sekä ionisoivan että ionisoimattoman säteilyn vahingollisilta vaikutuksilta. Uutta lakia sovelletaan myös luonnonsäteilyyn, esimerkiksi asuntojen ja kaivosten radanongelmaan sekä radioaktiivisten jätteiden käsittelyyn. Lain mukaan hallitus tai sen valtuuttamana valvontaviranomaisena toimiva Statens strålskyddsinstitut voi antaa määräyksiä valvonnasta, tarkastuksista, testauksista, annosrajoista ja muista toimenpiteistä. Säteilysuojelun ylin johto kuuluu Ruotsissa maatalousministeriölle, joka myös huolehtii ympäristöasioista. Statens strålskyddsinstitut on valvontaviranomainen sekä ionisoivaa että ionisoimatonta säteilyä koskevissa kaikissa keskeisissä asioissa. Ydinenergiaa koskeva lainsäädäntö on Ruotsissa uudistettu vuonna Ydinenergian käytön ylin valvonta kuuluu teollisuusministeriölle. Ydinenergia-alan valvontaviranomainen on Statens Kärnkraftinspektion. Tanska Tanskan säteilysuojauslainsäädäntö perustuu kolmeen erilliseen lakiin. Nämä ovat laki röntgensäteilyn käytöstä (1930/147), laki radioaktiivisten aineiden käytöstä (1953/94) sekä laki ydinlaitoksista (1962/ 170). Röntgensäteilyn ja radioaktiivisten aineiden käyttöä koskevat lait ovat lyhyitä puitelakeja, joita täydentämään on annettu alempiasteisia säädöksiä. Säteilysuojelua koskevia määräyksiä on myös muualla lainsäädännössä. Valvontaviranomaisena on sundhedsstyrelsen, jonka tehtävänä on antaa röntgenlaitteita koskevat määräykset, sekä sen yhteydessä toimiva Statens institut for strålehygiejne. Norja Norjan säteilysuojelua koskeva laki (lov om bruk av nmtgenstråler og radium m. v.) on vuodelta Lyhyenä puitelakina sitä on voitu soveltaa myös nykytilanteessa, ja sen perusteella on annettu myös ionisoimattomalta säteilyltä suojaamista koskevia määräyksiä. Valvontaviranomaisia ovat terveys- ja sosiaaliministeriö sekä Statens Institutt for Strålehygiene (SIS). Alemmanasteiset säännökset ja määräykset on annettu asetuksilla sekä valvontaviranomaisen määräyksillä. Ydinturvallisuusasioita valvoo vuonna 1972 annetun lain nojalla erillinen ydinturvallisuusviranomainen (Statens Atomtilsyn) Lainsäädäntö eräissä muissa maissa Isossa-Britanniassa työntekijöiden ja väestön suojaamisesta ionisoivalta säteilyltä on säädetty useissa laeissa. Vuodelta 1974 peräisin oleva laki (Health and Safety at Work etc Act) määrittelee turvallisuusnormien antamismekanismin. Tämän mukaisesti vuonna 1985 annettiin uudet yksityiskohtaiset säännökset (The Ionising Radiations Regulations), jotka koskevat kaikkea työssä saatua säteilyaltistusta. Säännökset ja niihin liittyvät menettelytapaohjeet, jotka korvasivat aiemmin käytössä olleet, ovat yksityiskohtaiset, ja ne on valmisteltu ottaen huomioon ICRP:n suosituksiin tehdyt muutokset, erityisesti raportin 26 sisältö. Säännösten uus1m1sen syynä olivat myös EURATOMin säteilysuojelua koskevat direktiivit, joita Iso-Britannia EY :n jäsenvaltiona

13 1989 vp. - HE n:o on sitoutunut noudattamaan. Isossa-Britanniassa valvonta on jakaantunut monille eri viranomaisille. Saksan Liittotasavallassa on annettu vuodelta 1959 olevan atomilain nojalla Strahlenschutzverordnung ja vuonna 1988 voimaan tullut Röntgenverordnung. Lisäksi vuonna 1986 on säädetty erillinen väestön suojaamista ja ympäristön radioaktiivisuuden valvontaa koskeva laki (Strahlenschutzvorsorgegesetz). Sveitsin vuodelta 1976 peräisin oleva säteilysuojeluasetus (Verordnung tiber den Strahlenschutz) on annettu vuonna 1959 säädetyn atomilain nojalla. Säännökset ovat vanhentuneet, ja parhaillaan erillisen säteilysuojelulain säätäminen on valmisteilla erityisesti säteilyn lääkinnällistä käyttöä ja eräitä teollisuudenaloja varten. Sveitsissä säteilysuojelua koskevia asioita käsittelevät useat viranomaiset ja liittovaltion elimet. Saksan Demokraattisessa Tasavallassa säteilysuojelua koskevat normit on annettu atomienergialain nojalla. Itse laki (Gesetz tiber die Anwendung der Atomenergie und den Schutz vor ihren Gefahren) on vuodelta Se sääntelee atomienergian käyttöä ja sen vaarailta suojaamista. Lain soveltamisalaan kuuluvat ydinlaitosten ja säteilylaitosten, muun ohessa röntgenlaitosten käyttö, ydinaineet ja muut radioaktiiviset aineet sekä radioaktiiviset jätteet. Lain toimeenpanosta on säädetty asetuksella. Tämän lisäksi valtion ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvirasto on antanut lain nojalla yksityiskohtaiset turvallisuusmääräykset. Näiden määräysten säteilysuojelullinen perusta on ICRP:n julkaisemissa suosituksissa, joista ovat peräisin monet määräyksissä esitetyt määritelmät, vaatimukset ja muut yksityiskohdat. Valvonta perustuu lupajärjestelmään. Luvan atomienergian (säteilyn) käyttöön myöntää ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvirasto. 5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja Nykyisen säteilysuojauslain 17 :n nojalla on annettu asetus sairaalassa säteilyvahingollisessa työssä toimivien henkilöiden vuosilomasta (175/67). Kyseinen niin sanottu säteilyloma on laajennettu määräajaksi koskemaan myös terveyskeskuksissa toimivia henkilöitä, viimeksi vuonna 1988 (991/88). Asetuksen mukaan henkilöille, jotka voivat saada työssään säteilyä enemmän kuin kolmanneksen suurimmasta sallitusta määrästä, on annettava säteilylomaa yksi arkipäivä työssäolokuukautta kohti. Säteilyloman perusteita on käsitelty sosiaalija terveysministeriön säteilylomatyöryhmän muistiossa (1980:STM 5). Työryhmä ehdotti, että säteilylomasta luovuttaisiin vuoden 1986 loppuun mennessä. Työryhmän mukaan "nykyisten annosrajojen rajoissa ja nykyisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan ei säteilylomalla katsota olevan riittävää perustetta eikä sitä näin ollen enää voida pitää säteilysuojauslainsäädäntöön kuuluvana asiana". Säteilylomatyöryhmän muistion valmistumisen jälkeen käsitykset säteilyn haitallisista vaikutuksista ovat jonkin verran muuttuneet. Aivan viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan tarkasteltuna säteilyn aiheuttama syöpäriski on suurempi kuin mitä ICRP vuoden 1977 suositusta antaessaan arvioi. ICRP on tämän johdosta käynnistänyt säteilyn haitallisia vaikutuksia ja annosrajoja koskevan uudelleenarviointityön. Säteilylomaan oikeutettuja henkilöitä ovat sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tietyt röntgen-, sädehoito-ja isotooppiosastoilla työskentelevät työntekijäryhmät kuten radiologit, röntgen- ja isotooppihoitajat, sairaalafyysikot ja -kemistit sekä eräät säteilytyöhön vakinaisesti osallistuvat muut henkilöt. Säteilylomaa ei kuitenkaan ole annettu johdonmukaisesti kaikille säteilylle alttiiksi joutuville terveydenhuoltoalan työntekijäryhmille. Muun ohessa kardiologit, ortopedit ja röntgenosastojen ulkopuoliset avustajat olisivat säteilyaltistuksen määrän perusteella arvioiden säteilylomaan oikeuttaviin henkilöryhmiin verrattavia. Säteilyloma ei koske muita säteilytyössä olevia työntekijöitä kuin edellä mainittuja sairaaloissa ja terveyskeskuksissa toimivia henkilöryhmiä. Lakiehdotuksen perustavoitteena on niin alhaisen altistustason ylläpitäminen säteilytyössä, ettei erityisiin työaikajärjestelyihin olisi turvallisuussyistä tarvetta. Silloinkin kun altistustaso erityisessä työtilanteessa olisi niin korkea, että altistusta olisi tarpeen rajoittaa työskentelyaikoihin puuttumalla, käytettävä keino olisi oleskeluajan rajoittaminen säteilylähteen läheisyydessä. Keinoa on pidettävä poikkeuksellisena, ei säännölliseen työhön kuuluvana. Vaikka säteilylomaa ei voida pitää varsinaisena säteilyn vahingollisia vaikutuksia vähentävänä suojaustoimenpiteenä, ehdotetaan säteily-

14 vp. - HE n:o 230 lakiin otettavaksi saannös, jonka perusteella säteilylomasta säädetään asetuksella. Tarkoitus on säilyttää nykyinen säteilylomakäytäntö. Asetuksen valmistelun yhteydessä arvioidaan loman perusteet ja määritellään soveltamisala. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotuksen perustelut 1 luku Yleisiä säännöksiä 1. Säteilylain tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Säteilylaki on täten valvontalaki, jonka perustavoitteena on ihmisen terveyden suojeleminen. Tämän perustavoitteen kanssa yhdensuuntainen on tavoite estää ja rajoittaa myös säteilyn muita haittavaikutuksia, kuten ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Tällaiset vahingot, jotka aiheutuvat esimerkiksi radioaktiivisten aineiden hallitsemattomasta pääsystä ympäristöön tai omaisuusesineiden radioaktiivisesta saastumisesta, lisäävät myös terveydellisiä riskejä. Säteilylaki koskisi, kuten nykyinen säteilysuojauslaki, sekä ionisoivaa että ionisoimatonta säteilyä. Nämä säteilylajit on määritelty lakiehdotuksen 8 :ssä. Säteilylaki kattaisi kaikki toiminnanalat, joilla käytetään säteilyä lääketieteellisessä, teollisessa tai muussa tarkoituksessa. Lain tavoitteena on suojella sekä säteilyn käyttöpaikalla toimivia henkilöitä että muuta väestöä, johon säteilyn käytöstä aiheutuva säteilyaltistus saattaa kohdistua. Lisäksi laki koskisi säteilyn lääketieteellistä käyttöä, jossa säteilyä kohdistetaan tarkoituksella tutkittaviin tai hoidettaviin potilaisiin tai oireettorniin henkilöihin. Luonnonsäteilystä saatava säteilyaltistus on eräissä tapauksissa niin suuri, että se jopa moninkertaisesti ylittää säteilyn käytön yhteydessä korkeiksi katsottavat altistusmäärät. Altistus tai osa siitä saattaa aiheutua myös luontoon päässeistä keinotekoisista radioaktiivisista aineista. Nykyinen lainsäädäntö ei kaikissa tapauksissa ole tarjonnut keinoja tällaisten altistustilanteiden valvonnalle. Tarkoitus on, että säteilylaki säteilyturvallisuutta sääntelevänä yleislakina tulisi koskemaan säteilyn käytön ohella myös muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. Ihminen on aina alttiina säteilylle. Niin sanottu taustasäteily, joka aiheutuu luonnossa ja elimistössä olevista radioaktiivisista aineista, voi vaihdella havaintopaikasta riippuen. Taustasäteily on eräänlainen säteilyaltistuksen peruskuorma, johon ei luonnonmukaisissa olosuhteissa yleensä voida eikä ole tarkoituksenmukaistakaan puuttua, ellei kyseessä ole todella poikkeuksellinen olosuhde, esimerkiksi uraaniesiintymä. Toinen on tilanne silloin, kun suunnitellaan tai toteutetaan toimenpiteitä, joiden seurauksena taustasäteilystä saatava altistus voi kasvaa. Tällainen toimenpide on esimerkiksi kaavoittaminen niin sanotuilla radonkriittisillä alueilla. Jollei tällaisilla alueilla oteta huomioon säteilyturvallisuusnäkökohtia kaavan laadinnassa ja rakennustavan valinnassa, poiketaan siitä säteilysuojelun perusperiaatteesta, että kaikkea tarpeetonta säteilyaltistusta tulee välttää. Näin ollen, vaikka säteilylakiehdotus ei sisällä kaavoitusta koskevaa suoranaista säännöstä, tarkoitus on, että säteilylain periaatteita voidaan tarvittaessa käyttää näiden kysymysten arviointiin. Lakiehdotuksen tarkoituksena on täten saattaa valvonnan ja mahdollisten suojelutoimenpiteiden piiriin kaikki sellaiset toiminnot, joissa ihminen omilla toimenpiteillään aiheuttaa terveydellisesti merkittävän poikkeaman taustasäteilyn luonnonmukaisesta tasosta. 2. Pykälässä on säännökset lain soveltamisen kannalta keskeisistä periaatteista. Ne ovat kansainvälisesti yleisesti hyväksytyt ja muodostavat perustan nykyisen tietämyksen mukaiselle säteilysuojelutyölle. Nämä kansainvälisen säteilysuojelukomitean periaatteet on alunperin laadittu koskemaan vain ionisoivaa säteilyä, mutta samoja periaatteita voidaan tietyin rajoituksin soveltaa myös ionisoimattomaan säteilyyn.

15 1989 vp. - HE n:o Säteilysuojelun yleiset periaatteet muodostavat ihmisen säteilyaltistuksen estämistä ja rajoittamista ohjaavan kokonaisuuden. Tarkoituksena on suojella ihmisiä ja heidän jälkeläisiään samoin kuin koko ihmiskuntaa säteilyltä, mutta samalla sallia tarpeelliset ja välttämättömät säteilyaltistusta aiheuttavat toiminnot. Tavoitteena on estää säteilyn aiheuttamat välittömät vauriot ja rajoittaa syövän, perinnöllisten haittojen ja muiden satunnaisvaikutusten esiintymistä niin tehokkaasti, että poikkeamaa tällaisten haittojen tai vaurioiden normaalista ilmenemistasosta ei voida todeta. Säteilysuojelun yleiset periaatteet ovat oikeutusperiaate, optimointiperiaate ja yksilönsuojaperiaate. Niiden sisältöä ja tarkoitusta on selostettu tarkemmin yleisperustelujen jaksossa 1.1. Periaatteiden on toteuduhava samanaikaisesti, jotta säteilyaltistusta aiheuttava toiminta olisi hyväksyttävää. Tarkoitus on, että yksilönsuojaperiaatetta toteuttavat säteilyaltistuksen enimmäisarvot säädetään asetuksella. Enimmäisarvot eivät koskisi lääketieteellisiä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä, joita koskevat säännökset ovat lakiehdotuksen 10 luvussa. Ionisoimattoman säteilyn altistusta koskevat enimmäisarvot ja huoneilman radanpitoisuutta koskevat enimmäisarvot vahvistettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Säteilyaltistuksen enimmäisarvot tulisivat perustumaan alan kansainväliseen käytäntöön ja siinä tapahtuvaan kehitykseen. 3. Ydinenergialaki on ydinenergian käyttöä koskeva yleislaki. Ydinenergialain 61 :n mukaan säteilysuojauksesta sekä ydinaineen ja ydinjätteen kuljetuksesta on lisäksi voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty. Yleislakina ydinenergialaki sisältää myös ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat säännökset. Muun muassa ydinenergialain 6, 20, 55, 79 ja 81 :n sekä 10 luvun säännökset huomioon ottaen ydinenergialain nojalla voidaan tehokkaasti asettaa ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat vaatimukset ja valvoa niiden toteuttamista. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista täsmentää ydinenergialain ja ehdotetun säteilylain välinen suhde siten, että ydinenergian käyttöä koskisivat säteilylain 2 :n yleiset periaatteet, 2 :n 3 kohdan nojalla asetuksella säädettävät säteilyaltistuksen enimmäisarvot mukaan luettuna, sekä säteilylain 9 luvun säännökset säteilytyöstä. Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonnan toimeenpanaan kuuluvat määräykset annettaisiin pääsääntöisesti ydinenergialain nojalla, kuitenkin niin, että ydinenergian käyttöön liittyvän säteilytyön turvallisuutta valvottaisiin myös säteilylain 9 luvun säännösten nojalla. Ydinenergian käytön harjoittaja olisi velvollinen toteuttamaan sellaiset ydinenergian käytön turvallisuutta parantavat toimenpiteet, joita niiden laatuun ja kustannuksiin sekä turvallisuutta parantavaan vaikutukseen katsoen voidaan pitää perusteltuina (optimointiperiaate). Myös oikeutusperiaate soveltuu ydinenergian käyttöön ja on ydinenergialain 5 :ssä tarkoitetun yhteiskunnan kokonaisedun periaatteen mukainen. Säteilylailla on tarkoitus selventää säteilyturvallisuutta koskevan lainsäädännön ja kaivoslainsäädännön välistä suhdetta siltä osin kuin on kyse kaivostyön säteilyturvallisuudesta. Tarkoitus on, että säteilylain nojalla voidaan mitata ja selvittää säteilyaltistus kaivoksessa. Jos selvitys osoittaa, että altistusta rajoittavat toimenpiteet ovat tarpeen kaivoksessa työskentelevien henkilöiden terveyden suojelemiseksi, altistuksen rajoittamista koskevat vaatimukset asetettaisiin säteilylain nojalla. Säteilylain nojalla asetettaisiin myös vaatimukset altistusseurannan järjestämiseksi ja, jos on tarpeen, kaivostyön säteilyturvallisuudesta vastaavan johtajan määräämiseksi. Sitä vastoin määräykset teknisiksi toimenpiteiksi, joilla altistuksen rajoittaminen toteutetaan ja joilla saattaa olla vaikutusta myös muuhun kaivosturvallisuuteen, annettaisiin kuten nykyäänkin kaivoslain nojalla. Erityisesti ionisoivan säteilyn osalta säteilylaki tulisi erityislakina koskemaan säteilyaltistuksen valvontaa ja rajoittamista työpaikoilla. Työsuojeluviranomaiset voisivat kuitenkin selvässä ja kiireellisiä toimenpiteitä vaativassa tapauksessa suorittaa, kuten nykyäänkin, välttämättömät toimenpiteet työsuojelulainsäädännön nojalla. Työturvallisuudesta olisi lisäksi voimassa, mitä työturvallisuuslaissa, työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa ( ) ja niiden nojalla on säädetty tai määrätty. 4. Asetuksella voitaisiin säätää poikkeuksia lain soveltamisesta silloin, kun maanpuolustuksen tai maan rajojen valvonnan kannalta tärkeät syyt sitä vaativat. Poikkeusvaltuuden tarkoitus ei ole säteilylakiehdotuksen perustana olevasta turvallisuusta-

16 vp. - HE n:o 230 sosta tinkiminen, vaan perusteitujen sotilasteknisten ja salassapitonäkökohtien huomioonottaminen. Tällainen näkökohta voi olla esimerkiksi se, että Suomen alueen ja ilmatilan valvonnassa käytettävien tutkien sijoitus on tarpeen rajata suppean henkilöjoukon tietoon. Sangen tavallista on myös, että sotilaskalustoa koskevissa kauppasopimuksissa on tarkat määräykset laitteiden ja niitä koskevien teknisten tietojen käsittelystä. Poikkeusvaltuuden käyttö olisi rajattu maanpuolustuksellisiin ja maan rajojen valvonnan kannalta tärkeisiin syihin. Näin ollen esimerkiksi puolustuslaitoksen terveydenhuollossa käytettäviä röntgenlaitteita valvottaisiin samalla tavalla kuin näiden laitteiden käyttöä yleensäkin. 2 luku Viranomaiset 5. Säteilylain noudattamisen valvonta kuuluisi kahden eri ministeriön hallinnonalaan. Valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluisivat ensisijassa sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriöllä olisi ylin vastuu säteilyn terveydellisten haittavaikutusten yleisessä arvioinnissa, säteilyaltistusta rajoittavien toimenpiteiden tarpeen arvioimisessa ja näitä toimenpiteitä koskevien vaatimusten asettamisessa sekä työntekijöiden ja muiden säteilylle altistuvien henkilöiden seurantaa koskevien vaatimusten asettamisessa. Kauppa- ja teollisuusministeriölle kuuluisi säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus ydinenergialaissa tarkoitettua ydinenergian käyttöä, kaivoslaissa tarkoitettua kaivostyötä sekä säteilylähteiden kaupallista valmistusta, kauppaa, maahantuontia ja maastavientiä koskevin osin. Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluisi muulta osin sosiaali- ja terveysministeriölle. 6. Säteilylain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta kuuluisi säteilyturvakeskukselle lukuunottamatta säteilyn lääketieteellisen käytön valvontaa siltä osin kuin on kyse käytön lääketieteellisistä perusteista. Tältä osin toimivaltainen viranomainen olisi lääkintöhallitus kuten muissakin lääketieteellisissä asioissa. Lääkintöhallitukselle kuuluisi täten erityisesti arvioida, millaisten hoito- ja tutkimustoimenpiteiden yhteydessä säteilyn käyttö on perusteltua. Tarkemmat säännökset lääkintöhallituksen toimivallasta sisältyvät lakiehdotuksen 38 ja 41 :ään. Ionisoimattoman säteilyn käyttöä työssä valvovat työsuojeluviranomaiset. 7. Nykyisen säteilysuojausasiain neuvottelukunnan nimi muutettaisiin säteilyturvaneuvottelukunnaksi. Samalla on tarkoitus kehittää neuvottelukunnan asemaa ja toimintaa siten, että neuvottelukunta tulisi käsittelemään periaatteellisia ja laajakantoisia säteilyturvallisuuskysymyksiä. Osa näistä kysymyksistä koskettaa useita hallinnonaloja. Neuvottelukunnan kokoonpanosta säädettäisiin asetuksella. Edellä esitetyn mukaisesti tarkoitus on, että neuvottelukunnassa tulisivat olemaan jäseninä tai pysyvinä asiantuntijoina edustettuina ne hallinnonalat, joiden toimialalla käsitellään säteilyturvallisuuden kannalta merkittäviä asioita. 3 luku Määritelmiä Pykälissä määritellään säteilylaissa esiintyvät keskeiset käsitteet. Säteilyllä tarkoitetaan ionisoivaa ja ionisoimatonta säteilyä. Tässä laissa ultraääni rinnastetaan ionisoimattomaan säteilyyn. Säteilylain nojalla valvottaisiin tutkittavien ja hoidettavien potilaiden suojelemiseksi lääketieteellisessä toiminnassa käytettäviä ultraäänilaitteita. Luonnonsäteilyllä tarkoitetaan ionisoivaa säteilyä, joka on peräisin avaruudesta tai luonnon radioaktiivisista aineista. Kun luonnon radioaktiivisia aineita käytetään tarkoituksellisesti säteilylähteenä, ei tällaisen lähteen lähettämä säteily kuitenkaan ole lakiehdotuksen määritelmän mukaan luonnonsäteilyä. Näin ollen esimerkiksi radiumista lähtevä säteily on luonnonsäteilyä, kun radium on maaperässä, mutta tietyissä lääketieteellisissä toimenpiteissä käytettävästä radiumneulasta lähtevä säteily ei ole luonnonsäteilyä. Radioaktiivisella jätteel/ä tarkoitetaan ensinnäkin radioaktiivisia aineita, joilla ei ole käyttöä säteilylähteenä. Radioaktiivista jätettä ovat myös radioaktiivisten aineiden saastuttamat laitteet, tavarat ja aineet, joille niiden radioaktiivisuuden johdosta ei ole käyttöä tai joita ei voida käyttää ja joille on tehtävä erityisiä toimenpiteitä säteilytyrvallisuuden varmistamiseksi. Myös sellainen radioaktiivinen aine tai radioaktiivista ainetta sisältävä säteilylaite, jol-

17 1989 vp. - HE n:o le ei löydy omistajaa, katsottaisiin radioaktiiviseksi jätteeksi. Radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemisellä tarkoitetaan niiden toimenpiteiden kokonaisuutta, jotka ovat tarpeen jätteen radioaktiivisuudesta aiheutuvien terveydellisten tai ympäristöllisten haittojen estämiseksi ja rajoittamiseksi. Jätteen laadusta ja radioaktiivisuudesta riippuen toimenpiteet voivat olla monenlaisia, kuten käytöstä poistetun radioaktiivisen aineen pakkaaminen ja sijoittaminen eristettyyn säilytyspaikkaan, saastuneen esineen puhdistaminen, radioaktiivisia aineita sisältävän kuona-aineen hautaaminen tai peittäminen eristävällä kerroksella jne. Jos radioaktiivisten aineiden pitoisuus jäteaineksessa on suhteellisen alhainen, voi riittävä toimenpide olla myös se, että jäteaineksen käytölle asetetaan tarpeelliset rajoitukset. Esimerkiksi radioaktiivisia aineita sisältävä turvetuhka, jonka käyttö lannoitusaineena ei ole perusteltua, saattaa olla tietyin edellytyksin käytettävissä maantäyttöön. Säteilytoiminnalla tarkoitetaan säteilyn käyttöä sekä toimintaa tai olosuhdetta, jossa luonnon radioaktiivisista aineista ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Säteilytoiminta on täten yläkäsite, joka kattaa sangen laajasti säteilylain nojalla valvottavat, säteilyaltistusta aiheuttavat toiminnot. Säteilyn käytöllä tarkoitetaan säteilylaitteiden tai radioaktiivisten aineiden käyttöä, valmistusta ja kauppaa. Lisäksi säteilyn käytön käsite sisältää näihin toimintoihin liittyvät osatoiminnot, kuten säteilylaitteiden tai radioaktiivisten aineiden hallussapidon, säilyttämisen, huollon, korjauksen, asennuksen, maahantuonnin, maastaviennin, varastoinnin, kuljetuksen ja radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemisen. Luettelo, vaikka se onkin seikkaperäinen, ei välttämättä ole täydellinen. Tarkoitus on, että säteilyn käytön piiriin kuuluvat kaikki säteilylaitteiden tai radioaktiivisten aineiden hyväksikäyttöön kuuluvat, siihen liittyvät tai siitä seuraavat toiminnot. Säteilyn käytölle on yleensä ominaista, että siihen liittyy säteilyn tuottaminen tarkoituksellisesti. Säteilyn käytön hyväksyttävyyttä arvioitaessa joudutaankin asettamaan kysymys, onko käyttötarkoitus oikeutusperiaatteen mukainen ja ovatko käyttöolosuhteet, laitteet, varusteet ja muut edellytykset sellaiset, että säteilyn käyttö on riittävän turvallista. Lakiehdotuksen 11 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle säteilytoiminnalle on yleensä ominaista, että ihminen omilla toimenpiteillään lisää luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevaa säteilyaltistusta. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin monenlaisia, kuten rakentaminen niin sanotulle radankriittiselle maaperälle, maanalaisen kaivos- tai louhintatyön tekeminen, radioaktiivisia aineita sisältävien materiaalien käyttö rakennustoiminnassa tai muussa teollisessa toiminnassa tai porakaivoveden käyttö talousvetenä. Olennaista on, että toiminnan seurauksena ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Toiminnan yhteydessä esiintyvällä säteilyllä ei yleensä ole mitään käyttötarkoitusta. Säteily on sivuilmiö, joka liittyy sinänsä tarpeelliseen inhimilliseen toimintaan tai olosuhteeseen. Tarkoitus on, että tällaisesta tilanteesta aiheutuva säteilyaltistus voidaan säteilylain nojalla määrittää ja, silloin kun altistus on terveyden kannalta haitallinen, laissa tarkemmin säädetyin tavoin rajoittaa. Jos yksittäistapauksessa syntyisi epäselvyyttä siitä, onko jotain toimintaa pidettävä säteilylain soveltamisalaan kuuluvana säteilytoimintana, asian ratkaisisi säteilyturvakeskus. Säteilytyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työntekijä voi altistua siinä määrin säteilylle, että työpaikalla on järjestettävä säteilyaltistuksen tai työolojen seuranta. Säteilytyötä koskevat säännökset sisältyvät lakiehdotuksen 9 lukuun. Toiminnan harjoittaja on yleisesti katsoen sellainen säteilyn käytön tai muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan harjoittaja, jonka toiminnasta aiheutuva säteilyaltistus kohdistuu tai saattaa kohdistua muihin kuin asianomaiseen itseensä. Toiminnan harjoittaja on täten esimerkiksi röntgenlaitteita käyttävä sairaalakuntainliitto, lasertehosteita käyttävä esiintyvä taiteilija tai louhintaurakoitsija, jonka työmaalla hengitysilman radanpitoisuus kasvaa terveydellisesti merkittävällä tavalla. Sitä vastoin toiminnan harjoittaja ei ole yksityinen kansalainen, jonka hankkimaan kulutustavaraan sisältyy säteilylähde tai joka rakentaa perheelleen omakotitalon. Toiminnan harjoittaja -käsitteen tarkoitus on rajata ne, joita erityisesti koskisivat lakiehdotuksen 4 luvussa määritellyt yleiset velvollisuudet toiminnan turvallisuudesta huolehtimiseksi. Toiminnan harjoittaja olisi säteilyn käyttöön oikeuttavan turvallisuusluvan haltija. Turvallisuuslupamenettely on tarkoitettu koskemaan T

18 vp. - HE n:o 230 nimenomaan sellaisia säteilyn käyttömuotoja, jotka ovat turvallisuuden kannalta kaikkein vaativimmat. Näin ollen on hyvin perusteltua, että erityiset velvollisuudet turvallisuudesta huolehtimiseksi koskevat luvanhaltijaa. Toiminnan harjoittaja olisi myös liikkeen tai ammatin harjoittaja, yritys, yhteisö, säätiö tai laitos, joka toiminnassaan käyttää säteilylähteitä. Toiminnan harjoittajalle kuuluvat velvollisuudet ulottuisivai täten kaikkeen säteilyn käyttöön elinkeino-, ammatti- tai näihin rinnastettavissa toiminnoissa myös silloin, kun säteilyn käyttö on vapautettu turvallisuusluvasta. Toiminnan harjoittaja olisi lisäksi jokainen työnantaja tai elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa säteilytoimintaa. Tämä määritelmäkohta koskee erityisesti luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevaa säteilyaltistusta. Altistus voi kohdistua paitsi työntekijöihin myös sivullisiin tai asiakkaisiin. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voidaan todeta rakennuselementtejä valmistava yritys, joka käyttää raakaaineena radioaktiivisia aineita sisältäviä materiaaleja. 4 luku Toiminnan harjoittajan yleiset velvollisuudet 14. Lakiehdotuksen lähtökohta on, että säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa toiminnan turvallisuudesta ja sitä tarkoittavien toimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. Tässä tarkoituksessa lakiehdotukseen on sisällytetty säännökset yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, johon kuuluisi muun ohessa velvollisuus huolehtia toiminnan turvallisesta järjestämisestä, velvollisuus huolehtia turvallisuuden parantamisesta optimointiperiaatteen mukaisesti sekä velvollisuus huolehtia siitä, että käytössä on riittävä asiantuntemus turvallisuutta koskevissa asioissa. Lakiehdotuksen mukaan toiminnan harjoittajalle kuuluvia velvollisuuksia ei vähentäisi se, että toiminnalle on määrätty erityinen turvallisuudesta vastaava johtaja. Vastuun selkeä osoittaminen toiminnan harjoittajalle on perusteltua jo siksi, että toiminnan harjoittajalla on päätös- ja johtamisvalta organisaatiossa, joka toimintaa harjoittaa. Tämä taas antaa edellytykset järjestää organisaation toiminta siten, että turvallisuus tulee asianmukaisesti huomioon otetuksi. Vastuun osoittaminen t01mmnan harjoittajalle on perusteltua myös siksi, että turvallisuuden toteutuminen perustuu olennaisesti omaehtoiseen ja aktiiviseen, turvallisuustietoiseen asennoitumiseen nimenomaan paikan päällä. Toiminnan harjoittajan vastuuseen kuuluukin muun ohessa edellytysten luominen sille, että säteilyaltistusta aiheuttavaan toimintaan osallistuva henkilökunta on asianmukaisesti koulutettu ja opastettu. Toinen tärkeä näkökohta on organisaatio, vastuusuhteiden ja työnkulkujen järjestäminen siten, että säteilyvaaratilanteet ja muut turvallisuutta heikentävät tapahtumat voidaan välttää. Vastuun osoittaminen toiminnan harjoittajalle toteuttaa myös sen, että toiminnan harjoittajalla on selkeät edellytykset punnita toimintansa tarkoituksenmukaisuus, asettaa vastakkain velvoitteet ja hyödyt. Toiminnan harjoittajan huolehtimisvelvollisuuden konkreettinen sisältö vaihtelee suuresti toiminnan laadusta ja laajuudesta riippuen. Turvallisuus j ärj estel yille asetettavat vaatim ukset esimerkiksi säteilysterilointilaitoksessa ovat kokonaan toisenlaiset kuin esimerkiksi grillikioskissa, jossa käytetään mikroaaltouunia. Olennaista kuitenkin on, että jälkimmäisessäkin tapauksessa toiminnan harjoittaja on vastuussa siitä, että toimenpiteet turvallisuuden kannalta ovat riittävät. Toiminnan harjoittaja vastaa muun ohessa siitä, että uuni on hyväksyttyä tyyppiä, että uunin käyttäjä on asianmukaisesti opastettu ja että uunia huolletaan riittävästi ja että sitä huoltaa pätevä huoltoliike. 15. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yleinen velvollisuus antaa säteilylähteen vastaanottajalle turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot omistajanvaihdoksen yhteydessä ja muissa luovutustilanteissa. Luovutustilanteet ovat kahdenlaisia. Ensinnäkin voidaan luovuttaa yksi tai useampia säteilylähteitä, jolloin tarkoitus yleensä on, että lähteet siirretään toiseen paikkaan siellä käyttöön otettaviksi. Toinen on tilanne silloin, kun luovutetaan koko toiminta tai osa siitä siten, että toiminnan harjoittamispaikka pysyy ennallaan, mutta toiminnan harjoittaja vaihtuu. Ensin mainitussa tilanteessa tiedonantovelvollisuuden tarkoitus on erityisesti varmistaa, että vastaanottaja saa sellaiset luovutettavia säteilylähteitä koskevat tiedot, joita hän ei voi muuten saada eikä ole velvollinen muuten tietämään. Jos esimerkiksi röntgenlaitteen tai sen toiminnan tarkkailossa käytettävän säteilymit-

19 1989 vp. - HE n:o tarin käytössä on ilmennyt jotain epätavallista, millä voi olla merkitystä turvallisuuden kannalta, tästä olisi annettava tiedot vastaanottajalle. Koko toimintaa luovutettaessa tiedonantovelvollisuuden sisältö olisi yleensä laajempi. Tällöin olisi tiedot annettava toiminnan harjoittamispaikan turvallisuusolosuhteista yleensä, kuten työntekijöiden säteilyannoksista, turvallisuuden varmistamiseksi toteutetuista järjestelyistä ja muista paikallisista seikoista, joilla on merkitystä turvallisuuden kannalta. On korostettava, että luovuttajan tiedonantovelvollisuus ei millään tavoin vaikuta niihin yleisiin velvollisuuksiin, jotka vastaanottajalle kuuluvat toiminnan harjoittajana. Tiedonantovelvollisuuden tarkoitus on ainoastaan varmistaa, että vastaanottaja saa tietoonsa ne yksityiskohdat ja erityisolosuhteet, joiden tuntemista ei voida edellyttää toiminnan harjoittajan yleisten velvollisuuksien perusteella. 5 luku Lupajärjestelmä 16. Voimassa olevan lain mukaan säteilyn käyttö on luvanvaraista lukuun ottamatta hyvin vähäistä säteilyvaaraa aiheuttavaa toimintaa. Lakiehdotuksen lähtökohta on, että turvallisuuslupa vaaditaan silloin, kun se on valvonnallisesti perusteltua. Nykyinen käytäntö tulisi täten eräiden säteilylaitteiden kaupan kohdalla tiukentumaan. Toisaalta eräät nykyisin turvallisuusluvan varaiset säteilylaitteet siirtyisivät tyyppihyväksynnän piiriin. Voimassa olevan lain mukaan sellaisten säteilylaitteiden myynti, jotka eivät sisällä radioaktiivisia-aineita, ei ole luvanvaraista. Säteilylaitteen käyttäjän asiana on hankkia laitteen käyttöön tarvittava lupa ja muutenkin huolehtia siitä, että laite täyttää asetetut turvallisuusmääräykset. Näin ollen esimerkiksi röntgenlaitteen voi myydä toiselle, vaikka se ei täyttäisikään turvallisuusvaatimuksia. Tarkoitus on, että luvanvaraista olisi sellaisten säteilylaitteiden kauppa, joiden asennukseen, käyttöönottoon ja käytön opastukseen liittyy säteilyturvallisuuden kannalta merkittäviä toimenpiteitä. Tällaisten laitteiden asennus, korjaus ja huoltotyö on jo nyt voimassa olevan lain mukaan luvanvaraista. Ehdotettu järjestely antaisi mahdollisuuden nykyistä tehokkaammin valvoa laitteiden teknistä turvallisuutta jo laitetta myytäessä ja samalla myös asettaa laitteille tarvittavat turvallisuusvaatimukset. Lakiehdotuksen mukaan turvallisuusluvan säteilylaissa tarkoitettuun säteilyn käyttöön myöntäisi hakemuksesta säteilyturvakeskus. Ydinenergian käyttöön liittyvien lupien myöntämisestä on säädetty ydinenergialaissa. Luvan myöntämisen perusteet eivät tulisi oleellisesti muuttumaan nykyisestä käytännöstä. Keskeiset vaatimukset on sisällytetty lakiin nykyistä selkeämmin. Jos luvanhakija riittävän luotettavasti osoittaa, että hakemuksessa tarkoitettu toiminta täyttää säteilylain 2 :ssä esitetyt periaatteet ja että säteilyä voidaan käyttää turvallisesti, lupa myönnettäisiin. Turvallisen käytön edellytykset lupaviranomainen arvioisi luvanhakijan säteilyn käyttöä ja turvallisuusjärjestelyjä koskevien selvitysten perusteella. Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota järjestelyihin säteilyn käyttöpaikalla. Lupaan voitaisiin liittää ehtoja, jotka ovat tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi. Lupaehdoissa asetettavat vaatimukset, jotka olisivat joko säteilyturvakeskuksen turvallisuusohjeisiin perustuvia yleisiä vaatimuksia tai luvanvaraista toimintaa koskevia erityisiä vaatimuksia, koskisivat muun ohessa laitteiden ja varusteiden teknistä turvallisuutta, käyttöpaikan turvallisuusjärjestelyjä, säteilyn mittaamista, radioaktiivisten aineiden käsittelyä ja standardien soveltamista. Säteilyturvakeskus voisi perustelluista syistä muuttaa lupaehtoja luvan myöntämisen jälkeen. Tällainen menettely on katsottava poikkeukselliseksi, ja sen tarkoituksena on säteilyn käytön turvallisuuden varmistaminen kaikissa olosuhteissa. Luvanhaltijan oikeusturvan kannalta on oleellista, että lupaehtoja muutetaan vain silloin, kun siihen on perusteltuja syitä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi luvanvaraiseen toimintaan liittyvä tieto turvallisuuden vaarantumisesta tai uusi selvitys toiminnan aiheuttamasta riskistä, joka oleellisesti muuttaa lupaa myönnettäessä tehtyä turvallisuusarviointia. Lupaehtoja voitaisiin muuttaa myös tapauksissa, joissa toiminta on luonteeltaan muuttunut tai toimintaa koskevia määräyksiä on muutettu luvan pääasiallisten- myöntämisedellytysten kuitenkin ollessa olemassa. 17. Tarkoitus on, että turvallisuuslupamenettely koskee vain niitä säteilyn käyttömuotoja, joiden turvallisuuden varmistamiseksi se on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Turvalli-

20 vp. - HE n:o 230 suusluvasta vapautettua olisi ensinnäkin ionisoimattoman säteilyn käyttö kokonaisuudessaan. Lakiehdotuksessa omaksutun terminologian mukaan luvasta vapauttaminen koskisi täten varsinaisen käytön lisäksi kauppaa, asennusta, huoltoa, valmistusta ja muita lakiehdotuksen 11 :ssä tarkoitettuja toimintoja. Turvallisuuslupaa ei vaadittaisi myöskään kulutustavarana käytettävän säteilylaitteen käyttöön. Luvasta vapauttaminen ei kuitenkaan koskisi kulutustavaroina käytettävien säteilylaitteiden valmistusta, maahantuontia ja muita näihin verrattavia toimintoja, jos laitteet sisältävät radioaktiivisia aineita. Kyseiset toiminnot ovat nykyäänkin luvanvaraisia, mikä on perusteltua, koska radioaktiivisten aineiden valvonnan tehokkuus edellyttää sen varmistamista, että valvontaviranomainen saa tiedot markkinoilla olevien säteilylähteiden laadusta ja määrästä. Turvallisuuslupaa ei tarvittaisi kulutustavaroina käytettävien, sähköisesti säteilyä synnyitävien säteilylaitteiden valmistukseen ja kauppaan eikä näihin liittyviin toimintoihin. Säännös tästä on lakiehdotuksen 17 :n 1 momentin 5 kohdassa. Muiden säteilylaiteryhmien kohdalla turvallisuusluvasta vapauttaminen voi toteutua lakiehdotuksen 21 :ssä tarkoitetun tyyppihyväksyntämenettelyn yhteydessä. Luvasta vapautettaisiin säteilytuotoltaan pienehköt laitteet, joiden rakenne, käyttöolosuhteet ja käyttöturvallisuuteen vaikuttavat ominaisuudet puoltavat luvasta vapauttamista. Esimerkkinä voidaan mainita eräät teollisten prosessien valvonnassa käytettävät mittarit, joiden sisältämä säteilylähde on suhteellisen pieni ja rakenteellisesti hyvin suojattu. Tällaisissa tapauksissa lakiehdotuksen perustana olevat turvallisuustavoitteet ovat saavutettavissa tyyppihyväksyntäpäätöksen yhteydessä annettavilla tarpeenmukaisilla määräyksillä. Säteilylähteen aiheuttama säteilyaltistus voi olla myös niin vähäinen, ettei turvallisuus edellytä erityisiä säteilylain mukaisia valvontatoimenpiteitä. Monet ionisoimatonta säteilyä synnyttävät laitteet ovat tällaisia, samoin tuotteet, jotka sisältävät erittäin pieniä määriä radioaktiivisia aineita. Rajatapauksessa voi olla kysymys sen toteamisesta, kuuluuko säteilylähde ylipäätään säteilylain soveltamisalaan. Näissä tapauksissa edes tyyppihyväksynnän vaatimiseen ei aina ole tarvetta. Jos säteilylähteelle ei ole tarpeen vaatia tyyppihyväksyntää, ei myöskään turvallisuuslupamenettely voi koskea sitä. Silloinkin kun säteilylähteen aiheuttama säteilyaltistus on vähäinen, voi lakiehdotuksen 2 :ssä tarkoitetusta oikeutusperiaatteesta johtua, että säteilyn käyttö ei ole hyväksyttävää. Esimerkkinä tästä voidaan mainita radioaktiivisia aineita sisältävän väriaineen käyttö itsevalaisevien kellojen tauluissa ja osoittimissa. Radioaktiivisten aineiden kuljetukseen ei vaadittaisi erillistä turvallisuuslupaa. Lupaa ei vaadittaisi myöskään säteilylähteiden maasta vientiin. Säännökset siitä, milloin säteilylaitteiden asennukseen, korjaukseen ja huoltoon vaadittaisiin turvallisuuslupa, ovat lakiehdotuksen 25 :ssä. Turvallisuusluvasta vapauttaminen olisi mahdollista myös muunlaisen lakiehdotuksessa tarkoitetun säteilyn käytön kohdalla, jos riittävän luotettavasti voidaan varmistua siitä, että säteilyn käyttö ei aiheuta terveydellistä haittaa tai vaaraa. Näissä tapauksissa luvasta vapauttamisesta päättäisi säteilyturvakeskus. 18. Voimassa olevan säteilysuojausasetuksen mukaan säteilyn käyttöä varten on oltava turvallisuusluvan myöntävän viranomaisen hyväksymä käytön turvallisuudesta vastaava johtaja. Vastaavan johtajan lisäksi myös muiden säteilyn käyttöorganisaatioon kuuluvien henkilöiden tehtävillä ja pätevyydellä on usein turvallisuuden kannalta merkitystä. Lakiehdotuksen mukaan luvanhakijan tulisi liittää hakemukseensa organisaatioselvitys, josta ilmenee säteilyn käytön turvallisuuden kannalta merkittävissä tehtävissä olevien henkilöiden tehtävät ja velvollisuudet ja jossa nimetään turvallisuudesta vastaava johtaja. Organisaatioselvitys korostaa osaltaan toiminnan harjoittajalle kuuluvaa vastuuta toiminnan turvallisesta järjestämisestä. Toiminnan harjoittajan tulee suunnitella ja täsmentää säteilyn käyttöön liittyvät tehtävät ja vastuut sekä esittää käyttöorganisaatio hyväksyttäväksi turvallisuuslupaa haettaessa. Tarkoitus on, että organisaatioselvitys hyväksytään osana turvallisuusluvan myöntämistä ja näin käyttöpaikkakohtaisesti määritellään vastaavan johtajan ja muun käyttöhenkilöstön tehtävät ja vastuunjako. Organisaatioselvityksen sisältö riippuu oleellisesti säteilyn käytön laadusta ja laajuudesta. Yksinkertaisessa tapauksessa riittää, että nimetään vastaava johtaja ja esitetään tämän tehtävät säteilyn käytön turvallisuuden varmistami-

21 1989 vp. - HE n:o seksi. Jos taas kyseessä on laajamittainen suuritehoisten säteilylähteiden käyttö, käyttöorganisaatiolle ja henkilöstön pätevyystasolle on asetettava korkeammat vaatimukset. Vastaavan johtajan pätevyyden osoittamisesta on nykyisin määrätty 27 päivänä syyskuuta 1957 annetun säteilysuojausasetuksen 5 :ssä tarkoitettujen kuulustelujen toimittamisesta annetulla valtioneuvoston päätöksellä. Sen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asettama tutkintolautakunta järjestää vastaavaksi johtajaksi tai hoitajaksi pyrkiville kuulusteluja. Lakiehdotuksen mukaan vastaavan johtajan sekä tarvittaessa muun käyttöhenkilöstön pätevyysvaatimukset vahvistaisi säteilyturvakeskus. Säteilyturvakeskus myös tutkisi pätevyysvaatimusten täyttymisen. Käyttöhenkilöstön hyväksymisjärjestely olisi täten perusteiltaan verrattavissa ydinenergialaissa säädettyyn järjestelyyn. Käytännössä pätevyysvaatimusten täyttyminen tutkittaisiin siten, että säteilyn käyttöön osallistuvalta henkilöltä edellytetään todistusta asianmukaisesta koulutuksesta. Vaativissa ja vastuunalaisissa käyttötehtävissä toimiviita henkilöiitä vaadittaisiin nykyistä kuulustelua vastaavassa tutkintotilaisuudessa osoitettavaa pätevyyttä. 19. Vakuuden asettamisella on tarkoitus kattaa kahdenlaisia taloudellisia riskejä. Ensinnäkin laajamittaiseen radioaktiivisten aineiden tai näitä aineita sisältävien säteilylähteiden käyttöön ja muuhun käsittelyyn liittyy aina mahdollisuus, että radioaktiiviset aineet leviävät hallitsemattomasti ja aiheuttavat taloudellista vahinkoa. Vahingon mahdollisuus on olemassa siinäkin tapauksessa, että toiminnan harjoittaja käsittelee radioaktiivisia aineita asianmukaisesti. Esimerkkinä voidaan todeta tulipalo, jonka jälkeen joudutaan tekemään puhdistustoimenpiteitä. Toisentyyppinen taloudellinen riski liittyy radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemiseen. Vakuuden asettamisen tarkoitus on tässä suhteessa varmistaa, että toiminnan harjoittajalla on taloudelliset edellytykset vastata velvollisuuksistaan. Tarkoitus on, että vakuuden asettaminen ei koskisi suhteellisen vähäistä radioaktiivisten aineiden tai niitä sisältävien säteilylähteiden käyttöä. Sitävastoin valmistus tai kauppa olisi yleensä vakuusvaatimuksen alaista. Jätehuoltovelvollisuuden osalta vakuutta vaadittaisiin lähinnä silloin, kun kysymys on säteilylähteistä, joiden kohdalla jätehuoltokustannukset saattavat olla kymmeniä tuhansia, jopa satoja tuhansia markkoja. Vakuuden asettamisvelvollisuus ei koskisi valtiota, kuntaa, kuntainliittoa tai muuta näihin verrattavaa julkisoikeudellista yhteisöä tai itsenäistä julkisoikeudellista laitosta. 20. Turvallisuuslupa myönnettäisiin yleensä toistaiseksi. Luvan myöntäminen määräaikaisena voisi tulla kysymykseen valvonnallisesti perustellusta syystä tai silloin, kun toiminnan tilapäinen luonne edellyttää luvan määräaikaisuutta. Lupa lakkautettaisiin luvanhaltijan kirjallisen ilmoituksen perusteella. Lakkauttamisen säätäminen ilmoituksenvaraiseksi ei merkitse sitä, etteikö säteilyturvakeskus voisi tarpeenmukaisin valvontatoimenpitein varmistua lakkauttamisedellytysten olemassaolosta, jos siihen on syytä. Jos luvanhaltijalla on ollut hallussaan radioaktiivisia aineita, on luvanhaltija luvan lakkauttamisen yhteydessä velvollinen osoittamaan, että radioaktiiviset aineet on hyväksyttävällä tavalla luovutettu tai tehty vaarattamiksi. Nykyisen lain mukaan valvontaviranomainen voi peruuttaa turvallisuusluvan, milloin syytä siihen harkitaan olevan. Myös lakiehdotuksen lähtökohta on, että lupa on voitava peruuttaa, kun se on turvallisuussyistä perusteltua. Lakiehdotuksessa on nykyiseen verrattuna täsmennetty peruuttamisen edellytyksiä. Säteilyturvakeskus voisi peruuttaa luvan ensinnäkin siinä tapauksessa, että jokin luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty. Puuttuvan tai muuttuneen edellytyksen tulee olla sellainen, että toiminnan turvallisuus on heikentynyt eikä tilanne ole korjattavissa 16 :n 3 momentissa tarkoitetulla lupaehtojen muutoksella. Lupa tulisi peruutettavaksi myös silloin, kun säteilyn käyttötarkoitus on muuttunut siten, ettei sitä voida pitää hyväksyttävänä. Tällöin on yleensä kyseessä myös lupaehtojen rikkominen, koska säteilyn käyttötarkoitus määritellään lupa-asiakirjoissa. Edellä selostettu luvan peruuttamisperuste ei välttämättä edellytä, että luvanhaltija olisi syyllistynyt virheelliseen menettelyyn. Tällaisen menettelyn varalta on säännös lakiehdotuksen 20 :n 2 momentin 2 kohdassa. Määräyksiä tai lupaehtoja rikkoneen luvanhaltijan lupa voitaisiin peruuttaa, jos säteilyn käytön turvallisuus on olennaisesti vaarantunut. Luvan peruuttamisen kriteerinä olisi tällöin rikkomuksen arvi-

22 vp. ointi sen laatuiseksi, että luvanhaltijalla ei katsota olevan edellytyksiä vastata velvollisuudestaan huolehtia toiminnan turvallisuudesta. Luvan peruuttaminen olisi kaikissa tapauksissa turvallisuusvalvonnallinen hallintotoimenpide, ei rangaistusluontoinen seuraamus. Virheellinen menettely saattaa kuitenkin johtaa lakiehdotuksen 15 luvussa säädettyihin seuraamuksiin siitä riippumatta, peruutetaanko lupa vai ei. Luvan lakkauttamisen ja peruuttamisen ohella kolmas luvan voimassaolon päättymismuoto olisi luvan raukeaminen. Lupa raukeaisi luvanhaltijan kuollessa tai menettäessä oikeustoimikelpoisuutensa taikka, luvanhaltijan ollessa lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri tai sairaanhoitotoimen harjoittaja, tämän menettäessä oikeuden harjoittaa ammattiaan. Luvan raukeamiselle on tyypillistä, että luvan voimassaolo lakkaa itsestään, ilman erityistä hallinnollista toimenpidettä silloin, kun laissa määritelty raukeamisperuste toteutuu. Oikeushenkilömuotoisten luvanhaltijoiden kohdalla tyypillisiä raukeamisperusteita ovat konkurssi ja olemassaolon lakkaaminen. Organisaatiomuodon muuttuessa tai fuusiotilanteessa muutos on yleensä muodollinen toiminnan jatkuessa käytännössä entiseen tapaan. Näissä tilanteissa lupa käytännössä siirrettäisiin hakemuksesta uudelle omistajalle, jos edellytykset luvan voimassaololle olisivat pysyneet ennallaan. Sen varmistamiseksi, että säteilyturvakeskus saa tiedon raukeamisperusteen ilmaantumisesta tai organisaatiomuodon muuttumisesta, on lakiehdotukseen sisällytetty säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavalle johtajalle erityinen velvollisuus ilmoittaa asiasta säteilyturvakeskukselle. Ehdotettu säännös on poikkeus siitä lakiehdotuksen pääperiaatteesta, että toiminnan harjoittaja vastaa turvallisuudesta ja turvallisuusvalvontaan kuuluvien asioiden hoitamisesta. Poikkeus on perusteltu, koska se on omiaan varmistamaan ilmoituksen tekemisen esimerkiksi toiminnan lakkaamistilanteessa. On myös korostettava, että vastaavan johtajan tehtävänä on huolehtia ainoastaan ilmoituksen tekemisestä. Vastuu toiminnan turvallisuudesta samoin kuin siitä, että lupa-asiat ovat kunnossa, kuuluu kaikissa tilanteissa toiminnan harjoittajalle. HE n:o luku Ennakkovalvonta 21. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan eräiden säteilylaitteiden käytön valvontaan on voitu soveltaa tyyppihyväksymismenettelyä. Tyyppihyväksyttyjä laitteita on kahdenlaisia. Ensinnäkin vähäistä säteilyvaaraa aiheuttavat säteilylaitteet, kuten tietyt hammasröntgenlaitteet ja muut röntgenlaitteet, joissa primäärikeila ei pääse laitteen ulkopuolelle, on tyyppitarkastuksen perusteella vapautettu käyttöpaikoilla tehtävistä katsastuksista. Näiden laitteiden käyttö on kuitenkin edellyttänyt turvallisuuslupaa. Toiseksi vähäistä säteilyvaaraa aiheuttavat yleisinä kulutustavaroina käytettävät laitteet, kuten palovaroittimet, televisiovastaanottimet, koulujen demonstraatiolaitteet sekä eräät tieteelliset laitteet on tyyppitarkastuksen perusteella vapautettu käyttöä koskevasta turvallisuusluvasta. Tyyppihyväksyntämenettely on yleisesti katsoen tarkoituksenmukainen, kun laitteiden määrä on suurehko eikä niiden käytön turvallisuus edellytä erityistä käyttöpaikalla tehtävää tarkastusta. Säteilylain lähtökohta onkin, että tyyppihyväksyntämenettelyä laajennetaan koskemaan kaikkia tällaisia säteilylaitteita. Tyyppihyväksyntä on luonteeltaan ennakkotarkastustoimenpide. Jotta valvonnan tarkoitus toteutuisi asianmukaisesti, olisi säteilylaitteiden myyjä, maahantuoja tai muu luovuttaja velvollinen hakemaan myytäväksi aiotuille säteilylaitteille tyyppihyväksynnän. Tyyppihyväksyntä perustuisi tyyppitarkastukseen, jossa tutkitaan laitteen turvallisuusominaisuudet. Silloin, kun laitetta koskevien asiakirjojen, laitteelle aikaisemmin tehtyjen tarkastusten tai muiden tietojen perusteella voidaan luotettavasti todeta, että laite täyttää asetetut vaatimukset, olisi tyyppihyväksyntä tehtävissä ilman laitteeseen kohdistuvaa tarkastusta. Laite voitaisiin hyväksyä myös luotettavaksi todetun ulkomaisen tarkastuslaitoksen suorittaman tarkastuksen perusteella edellyttäen, että hakija esittää suomalaiset vaatimukset täyttävät asiakirjat tyyppihyväksynnän perusteeksi. Tyyppihyväksyntää koskevassa päätöksessä annettaisiin tarvittaessa säteilylaitteen käytön turvallisuutta, muun ohessa käyttöohjeita ja varotoimenpiteitä koskevat määräykset. Myös voitaisiin määrätä korjattavaksi laitteessa ole-

23 1989 vp. - HE n:o vat, turvallisuutta heikentävät tyyppikohtaiset viat ja puutteet. Lakiehdotuksen lähtökohta on, että tyyppihyväksyntä olisi voimassa toistaiseksi. Tyyppihyväksyntäpäätös voitaisiin tehdä myös määräaikaisena silloin, kun se on säteilylain perusperiaatteiden kannalta perusteltua. Määräaikaisena tyyppihyväksyntä tulisi myönnettäväksi esimerkiksi silloin, kun on oletettavissa, että tyyppihyväksynnän kohteena olevalla säteilyn käyttöalueelia tulee tapahtumaan turvallisuuden kannalta merkittävää teknistä kehitystä. Turvallisuusmerkitykseltään huomattavien säteilylaitteiden tyyppihyväksyntä tulisi tehtäväksi yleensä määräaikaisena. Säteilylaitteiden ohella myös säteilymittarit, säteilysuojaimet sekä muut niihin rinnastettavat laitteet ja varusteet vaikuttavat oleellisella tavalla säteilyn käytön turvallisuuteen. Tämän vuoksi tyyppihyväksyntä koskisi myös näitä mittareita, laitteita ja varusteita. 22. Tyyppihyväksyntä ei yleensä ole tarkoituksenmukainen silloin, kun säteilylaite tarkastetaan käyttöpaikalla ennen käyttöön ottamista. Tämä peruste jättää tyyppihyväksynnän ulkopuolelle useimmat laitteet, joiden käyttö edellyttää turvallisuuslupaa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat sairaaloissa ja teollisuuden radiografiassa käytettävät röntgenlaitteet sekä sädehoito laitteet. Esimerkkinä erittäin vähäisen säteilyaltistuksen perusteella tyyppihyväksynnästä vapautettavasta ionisoivaa säteilyä aiheuttavasta laitteesta voidaan mainita tavallinen väritelevisio. Myös useiden ionisoimatonta säteilyä aiheuttavien laitteiden aiheuttama säteilyaltistus on niin vähäinen, että ne voidaan vapauttaa tyyppihyväksynnästä. Säteilyturvakeskuksen tehtävänä olisi päättää siitä, mitkä laitteet olisi tarkoituksenmukaista (erittäin vähäisen säteilyaltistuksen tai käyttöpaikalla suoritettavan tarkastuksen vuoksi) vapauttaa tyyppihyväksynnästä. 23. Tyyppihyväksynnän peruuttaminen tulisi kysymykseen ainoastaan turvallisuuden kannalta perustellusta syystä. Tällainen syy olisi turvallisuusarviointiin vaikuttanut virhe tyyppihyväksynnän perusteena käytetyissä tiedoissa tai asiakirjoissa taikka esimerkiksi tyyppihyväksyntäpäätöksessä asetettujen muutosvaatimusten noudattamatta jättäminen. Koska turvallisuusmerkitykseltään huomattavien laitteiden tyyppihyväksyntäpäätökset tehtäisiin yleensä määräaikaisina, tyyppihyväksynnän peruuttamista on pidettävä poikkeuksellisena toimenpiteenä. 7 luku Säteilylaitteet 24. Pykälässä asetetut vaatimukset koskisivat säteilylaitetta, laitteen käyttöpaikkaa sekä laitteeseen liittyviä muita laitteita ja varusteita. Tarkoitus on, että valvonta koskee kaikkia säteilyn käyttöturvallisuuden kannalta huomioon otettavia laitteita, rakenteita ja välineitä. Näin ollen pykälän soveltamisalaan kuuluvat myös säteilylaitteen toiminnan tarkkailussa käytettävät mittarit sekä käyttöhenkilöstön ja potilaiden suojavarusteet. Jo nykyään on yleinen käytäntö, että voimakastehoisten säteilylaitteiden käyttöä suunnitteleva pyytää säteilyturvakeskukselta ennakkoon kannanoton siitä, miten säteilyn käyttötilat on mitoitettava ja minkälaiset rakenteelliset suojaukset käyttöpaikalle on tehtävä. Koska rakenteellisten virheiden ja puutteiden korjaaminen jälkikäteen on usein hankalaa ja kallista, ehdotetaan, että säteilyturvakeskus vahvistaisi suunnitteluvaiheessa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset. 25. Säteilylaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotyötä koskevat yleiset vaatimukset olisivat riittävä ammattitaito ja asiantuntemus sekä velvollisuus varmistaa, että asennettu, korjattu tai huollettu laite toimii moitteettomasti. Nykyisen säteilysuojausasetuksen 10 :n nojalla röntgen- ja hiukkassäteilylaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotöihin on vaadittu turvallisuuslupa. Lakiehdotuksen lähtökohta on, että turvallisuuslupa näihin töihin vaaditaan silloin, kun työn edellyttämän pätevyyden toteaminen on tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi. Säteilyn lääketieteellisessä käytössä säteily kohdistetaan tarkoituksellisesti tutkittavaan tai hoidettavaan ihmiseen. Riittävä tekninen asiantuntemus tarvitaan sen varmistamiseksi, että laitteen säteilytuotto ja tekninen toiminta yleensäkin on laitteen hyväksyttyjen tyyppiominaisuuksien mukaista. Lääketieteellisten säteilylaitteiden osalta turvallisuuslupavaatimus koskisi kaikkia ionisoivaa säteilyä lähettäviä säteilylaitteita, myös sellaisia, joiden käyttö olisi turvallisuusluvasta vapautettua. Muussa kuin lääketieteellisessä toiminnassa käytettävien laitteiden kohdalla asennus-, kor-

24 vp. - HE n:o 230 jaus- ja huoltotyön luvanvaraisuus rajoitettaisiin koskemaan pääsääntöisesti laitteita, joiden käyttö edellyttää turvallisuuslupaa. Tyyppihyväksynnän yhteydessä v01tmsnn kuitenkin määrätä, että tyyppihyväksyttyä laitetta saa asentaa, korjata ja huoltaa ainoastaan toiminnan harjoittaja, jolla on turvallisuuslupa. 8 luku Radioaktiiviset aineet 26. Pykälässä on esitetty radioaktiivisten aineiden käyttö- ja säilytyspaikoille asetettavat yleiset vaatimukset. Käyttöpaikkakohtaiset vaatimukset, jotka tultaisiin yleensä asettamaan turvallisuusluvassa, riippuisivai muun ohessa radioaktiivisten aineiden laadusta, määrästä ja käyttötavasta. Radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuden kannalta on tärkeätä, että turvallisuus otetaan huomioon laboratorion tai muun käyttöpaikan suunnittelussa, sillä suunnittelussa tehtyjen virheiden korjaaminen jälkikäteen on erittäin hankalaa. Tästä syystä ehdotetaan, että säteilyturvakeskus vahvistaa suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset. 27. Radioaktiivisten aineiden käyttö kulutushyödykkeissä, joita ei käytetä säteilylähteinä, ei yleensä ole perusteltua. Tämä johtuu siitä lakiehdotuksen keskeisestä periaatteesta, että kaikki tarpeeton säteilyaltistus tulee estää. Säteilyturvakeskus voisi kuitenkin erityisestä, perustellusta syystä myöntää luvan radioaktiivisten aineiden sanotunlaiseen käyttöön. Radioaktiivisten aineiden käyttö elintarvikkeissa, kosmeettisissa aineissa, leluissa ja vastaavissa kulutustavaroissa olisi kokonaan kielletty. 28. Lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota radioaktiivisten aineiden käsittelyyn. Näiden aineiden joutuminen muulle kuin niiden käsittelyyn pätevälle henkilölle on perusteltua estää jo siitä syystä, että asiaa tuntematon ei usein pysty edes tunnistamaan irrallaan olevaa radioaktiivista ainetta. Luovuttajan selonottovelvollisuus koskisi periaatteessa kaikkia radioaktiivisten aineiden luovutustilanteita. Käytännössä velvollisuus tulisi täytetyksi esimerkiksi siten, että luovuttaja pyytää nähtäväkseen vastaanottajan turvallisuusluvan. Mahdollista on myös hankkia tieto luvan olemassaolosta säteilyturvakeskuksesta. Radioaktiivisten aineiden luovuttamista kuljetettavaksi koskee lakiehdotuksen 29. Tällöinkin luovuttaja olisi velvollinen varmistumaan siitä, että vastaanottajalla, jolle lähetys kuljetuksen päätyttyä luovutetaan, on asianmukainen lupa radioaktiivisten aineiden hallussapitoon. 29. Radioaktiivisten aineiden kuljettamista koskevia erillisiä säännöksiä ja määräyksiä sisältyy eri kuljetusmuotoja koskeviin säädöksiin. Tällaisia säännöstöjä ovat muun ohessa rautatiehallituksen määräykset rautatiekuljetuksista, vaarallisten aineiden kuljettamista tiellä koskeva lainsäädäntö sekä ilma- ja merikuljetuksia koskevat määräykset. Säteilylain tarkoitus ei ole syrjäyttää näitä kuljetusmuotokohtaisia erillisiä määräyksiä. Säteilylailla ei myöskään muutettaisi eri kuljetusmuotojen turvallisuutta valvovien viranomaisten tehtäviä. Radioaktiivisten aineiden kuljetukseen ei vaadittaisi erillistä säteilylain mukaista turvallisuuslupaa. Säteilylakiin tulisi kuitenkin säännökset radioaktiivisia aineita kuljetettavaksi luovuttavan ja niitä maahan tuovan luvanhaltijan velvollisuuksista. Kuljetuksen toteuttamisessa olisi säteilylaista johtuvien yleisten velvollisuuksien ohella noudatettava niitä erityisiä määräyksiä, jotka ovat voimassa asianomaisen kuljetusmuodon kohdalla. Säteilylaissa säädettäväksi ehdotetut yleiset velvollisuudet kohdistuisivat turvallisuusluvan haltijaan, joka luovuttaa kuljetettavaksi radioaktiivisia aineita. Velvollisuuksien tarkoitus on kohdentaa vastuu kuljetuksen valmisteluun kuuluvista toimenpiteistä kuljetuksen alkupäähän eli vaiheeseen, joka on kuljetuksen turvallisuuden varmistamisen kannalta keskeinen. Radioaktiivisia aineita kuljetettavaksi luovuttavalta luvanhaltijalta voidaan myös edellyttää sitä asiantuntemusta, jota säteilylaissa esitetyistä yleisistä velvollisuuksista huolehtiminen vaatii. Luvanhaltija olisi velvollinen huolehtimaan ensinnäkin siitä, että radioaktiivisten aineiden kuljetuspakkaus täyttää sille asetetut turvallisuusvaatimukset. Tämän lisäksi luvanhaltija olisi velvollinen huolehtimaan siitä, että käytettävä kuljetustapa on turvallisuuden kannalta asianmukainen, samoin kuin siitä, että kuljetuksen suorittajalla on käytettävissään turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja ohjeet. Viimeksi mainittujen velvollisuuksien merkitys korostuisi erityisesti silloin, kun käytetään ylei-

25 1989 vp. - HE n:o sistä kuljetusmuodoista poikkeavaa kuljetustapaa, kuten esimerkiksi lähettiä tai yksityistä kulkuneuvoa. Lopuksi luvanhaltija olisi velvollinen huolehtimaan kuljetusta koskevan ennakkoilmoituksen tekemisestä siten kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty. Luvanhaltijan velvollisuudet koskisivat myös radioaktiivisten aineiden maahantuontia. Koska radioaktiivisten aineiden kuljetusturvallisuutta koskevat vaatimukset ovat perusteiltaan kansainvälisiä, kuljetusta tosiasiallisesti kontrolloidaan jo lähettäjämaassa muun ohessa kuljetuspakkauksen ja ilmoitusten osalta. Suomalainen luvanhaltija, joka on tilannut ulkomailta tulevan lähetyksen, olisi tästä riippumatta velvollinen huolehtimaan vaatimusten täyttymisestä Suomen alueella. Vastuu olisi luonteeltaan niin sanottua objektiivista vastuuta. Luvanhaltijan asiana olisi tarvittaessa esimerkiksi toimitusehdoin tai tullauksen yhteydessä tehtävin toimenpitein varmistaa, että maahan tuleva lähetys todella on turvallisuusvaatimusten mukainen. 30. Lakiehdotuksen 29 :ssä tarkoitettu turvallisuusluvan haltija, joka rikkoo sanotussa pykälässä säädettyjä velvollisuuksiaan luovuttaessaan radioaktiivisia aineita kuljetettavaksi tai tuodessaan niitä maahan, vaarantaa kuljetuksen turvallisuutta periaatteessa aina. Tästä syystä lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi erityissäännös luvanhaltijan vahingonkorvausvastuusta kuljetusvahingon sattuessa. Säännöksen mukaan velvollisuutensa laiminlyönyttä luvanhaltijaa pidettäisiin kuljetusvahingon aiheuttajana, jollei muuta syytä vahingolle todeta tai osoiteta. Tämän mukaisesti luvanhaltija on sanotunlaisessa tapauksessa vahingonkorvausvelvollinen. Pykälän tarkoitus ei ole muuttaa vahingonkorvauslaissa (412/74) säädettyjä yleisiä periaatteita vahingonkorvausvastuun kohdentumisesta. Jos osoitetaan, että vahinko on olennaisesti aiheutunut muusta syystä kuin luvanhaltijan laiminlyönnistä, vahingonkorvausvelvollisuus määräytyisi vahingonkorvauslain mukaan. Pykälän tarkoitus liittyy vahingon syytä koskevaan todisteluun. Velvollisuutensa laiminlyönyttä luvanhaltijaa pidetään syyllisenä, mutta vain niin kauan kuin vahingolle osoitetaan muu syy. Kuitenkin, jos luvanhaltijan laiminlyönti olisi ollut vähäinen eikä sen voida katsoa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, tuomioistuin voisi vapauttaa luvanhaltijan 1 mo- mentin mukaisesta ankarasta korvausvastuusta, vaikka vahingon syytä ei voitaisikaan varmuudella osoittaa. Selvyyden vuoksi pykälässä on säännös siitä, että luvanhaltijaksi katsotaan myös se, joka on velvollinen hakemaan turvallisuusluvan. 31. Pykälässä on viittaussäännös, jonka mukaan vaarallisten aineiden kuljettamisessa on lisäksi noudatettava, mitä siitä on muualla säädetty tai määrätty. 9 luku Säteilytyö 32. Voimassa olevassa laissa on säännökset ionisoivan säteilyn käyttöön osallistuvien henkilöiden työhön soveltuvuudesta, työajasta, terveystarkastuksista ja säteilyaltistuksen seurannasta. Tarkemmat määräykset on annettu säteilysuojausasetuksessa sekä säteilysuojauksesta annetussa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä. Säteilylle altistumisesta aiheutuva terveydellisen haitan mahdollisuus liittyy myös muuhun säteilytoimintaan kuin säteilyn käyttöön. Toisaalta on mahdollista, että tulevaisuudessa uudet säteilyn käyttösovellutukset, säteilyn haittavaikutuksia koskeva uusi tieto tai säteilyaltistuksen seurantamenetelmien kehitys antaa aiheen säteilyaltistuksen seurantaperusteiden uudelleenarviointiin. Tästä syystä ehdotetaan, että lailla säädetään seurantavelvoitteen peruste, mutta seurantaa edellyttävät altistusolosuhteet määriteltäisiin tarkemmin asetuksella. Tämän mukaisesti seuranta tulisi järjestää, jos työntekijän altistuminen säteilylle voi ylittää asetuksella säädettävän osan altistuksen enimmäisarvoista. Tarkoitus on myös, että säteilytoiminnan luonne voidaan ottaa huomioon seurantavelvoitetta määriteltäessä. Esimerkiksi ionisoivan säteilyn käytölle, kun sitä verrataan luonnonsäteilylle altistumista aiheuttavaan toimintaan, on yleensä tarpeen asettaa tiukemmat seurantaa koskevat vaatimukset siksi, että ionisoivan säteilyn käyttöön liittyy onnettomuusmahdollisuus ja siitä seuraava suuren kerta-altistuksen riski. Luonnonsäteilyn kohdalla tätä riskiä ei yleensä ole. Nykyisen lainsäädännön mukaan säteilyvaaralliseksi katsotaan työ, jossa työntekijän säteilyannos ionisoivaa säteilyä käytettäessä saattaa ylittää kolmasosan annosrajasta. Jo nykyään 4 38!403T

26 vp. - HE n:o 230 valvontakäytäntö on vakiintunut siten, että säteilyaltistusta ionisoivan säteilyn käyttöpaikoilla onnettomuusmahdollisuuden takia seurataan silloinkin, kun altistusmäärät ovat huomattavasti kolmasosaa alhaisemmalla tasolla. Tarkoitus on, että valvontakäytännön kehitys otetaan huomioon asetusta annettaessa. Säteilyaltistuksen seurantavelvoite tulisi koskemaan ionisoivaa säteilyä. Ionisoimattoman säteilyn osalta tulisivat noudatettavaksi työterveyshuoltolain (743/78) säännökset, jotka koskevat terveystarkastuksia erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Nykyisen tiedon mukaan nämä säännökset ovat ionisoimattoman säteilyn vaikutusten seurannan kannalta riittävät, eikä säteilylain nojalla annettavaan asetukseen ole täten tarvetta sisällyttää erityisiä säteilyaltistuksen seurantaa koskevia säännöksiä ionisoimattoman säteilyn osalta. Säteilyaltistuksen seuranta olisi järjestettävä työn laadun, säteilylähteiden ominaisuudet ja käyttötavan sekä altistusolosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisella tavalla. Seurannana olisi voitava todeta luotettavasti työntekijöiden altistuminen säteilylle, toisin sanoen mitata tai mittauksen perusteella laskea työntekijöiden saarnat henkilökohtaiset säteilyannokset. Seurantamenetelmä olisi valittava tämän mukaisesti. Esimerkiksi röntgenlaitteen tai muun ulkoista säteilyaltistusta aiheuttavan säteilylähteen käyttöpaikalla säteilyannoksia olisi seurattava henkilökohtaisilla annosmittareilla. Sen sijaan radioaktiivisia liuoksia tai muita avoimia säteilylähteitä käsiteltäessä henkilökohtaisten annosmittareiden käytön ohella tai sijasta olisi otettava huomioon myös radioaktiivisten aineiden leviämisvaara. Tämän vuoksi olisi tarkkailtava myös radioaktiivisten aineiden käsittelyä ja kulkeutumista työympäristössä. Tarkkailumenetelmät riippuvat monista seikoista, kuten käytettävien radioaktiivisten aineiden ominaisuuksista, määristä, käyttötarkoituksesta ja työmenetelmistä. Luonnon säteilylle altistuvien työntekijöiden säteilyaltistuksen seuraamiseksi henkilökohtaisten annosmittareiden käyttö ei ole kaikissa tapauksissa välttämätöntä. Altistusseuranta on usein toteutettavissa oikein sijoitetuilla mittalaitteilla, esimerkiksi kaivoksessa hengitysilman radanpitoisuuden mittareilla, joiden antamien mittaustulosten perusteella voidaan laskea työntekijöiden säteilyaltistus. Tarkemmat säännökset säteilyaltistuksen seurannasta annettaisiin asetuksella. Koska asetuksella ei ole tarkoituksenmukaista antaa säteilyn kaikkia eri käyttömuotoja ja -tapoja sekä eri radioaktiivisia aineita koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä, on lakiehdotuksessa esitetty, että säteilyturvakeskus antaisi säteilyaltistuksen seurantaa koskevat ohjeet. 33. Voimassa olevan lain nojalla on annettu säteilyvaarallisessa työssä olevien työntekijöiden terveystarkkailua koskevat määräykset. Myöhemmin on työterveyshuoltolailla säädetty työntekijöiden terveystarkkailusta erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Työterveyshuoltolain nojalla voidaan järjestää myös säteilytyötä tekevien työntekijöiden terveystarkastukset edellyttäen, että niitä suoritettaessa otetaan huomioon ionisoivan säteilyn käyttöön ja muuhun säteilytoimintaan liittyvät erityispiirteet. Tarkoitus on, että säteilytyössä olevien työntekijöiden terveystarkastukset toteutettaisiin osana yleistä työterveyshuoltoa. Säännönmukaisen terveystarkkailun lisäksi lakiehdotus sisältää säännökset toimenpiteistä epäillyissä tai todetuissa altistusrajan ylitystilanteissa. Tällaisessa tapauksessa olisi selvitettävä altistuksen suuruus ja siihen johtaneet olosuhteet. Työntekijän työtehtävät täytyisi järjestää siten, että työntekijä ei tee säteilytyötä ennen kuin säteilyturvakeskus on antanut säteilytyön tekemiseen luvan. Lakiehdotuksen tarkoitus on yleensäkin, että turvallisuuden kannalta merkittävät tapahtumat säteilytoiminnan harjoittamispaikoilla tulee saattaa säteilyturvakeskuksen tietoon. Tällaisiin tapahtumiin liittyy aina tarve paitsi huolehtia työntekijän yksilökohtaisesta turvallisuudesta myös arvioida toimintaa kokonaisuutena. Erikoistilanteissa käytetty biologinen menetelmä säteilyaltistuksen suuruuden toteamiseksi on kromosomianalyysi, joka tehdään verinäytteestä. Menetelmä on suhteellisen kallis, mikä rajoittaa sen käyttöä säteilyaltistuksen seurannassa yleisesti. Kuitenkin, jos altistusolosuhteiden selvityksen perusteella on todennäköistä, että työntekijä on saanut enimmäisarvon ylittävän säteilyaltistuksen, on analyysin tekeminen perusteltua varmuuden saamiseksi altistuksesta. Tähän katsoen ehdotetaan säädettäväksi, että todennäköisessä ylialtistustapauksessa työntekijä on velvollinen alistumaan altistuksen ja sen vaikutusten selvittämiseksi tarpeelliseen tutkimukseen. Nykyisessä laissa on vastaava säännös. 34. Säteilytyöntekijöiden altistustietojen keskitetty kokoaminen on toteutettu ILO:n

27 1989 vp. - HE n:o hyväksymään yleissopimukseen numero 115 ja siihen liittyvään suositukseen perustuen. Annosrekisteriä, johon tiedot kerätään, ylläpitää säteilyturvakeskus. Annosrekisteri on keino sen valvomiseksi, ettei säteilyaltistukselle säädettyjä enimmäisarvoja ylitetä. Toisaalta rekisteri on keino työntekijän työiän aikana saadun kokonaisaltistuksen selvittämiseksi. Tähän on tarvetta esimerkiksi silloin, kun joudutaan arvioimaan myöhemmin ilmaantuneen terveydellisen haitan syntytekijöitä. Annosrekisterin merkitys tässä mielessä korostuu varsinkin työaloilla, joilla tiettyihin säteilytöihin erikoistuneet työntekijät kiertävät työkohteesta toiseen ja vaihtavat usein työnantajaa. Ilman keskitettyä tiedostaa tietojen saaminen tällaisten työntekijöiden altistushistoriasta olisi erittäin vaikeata. Tarkoitus on, että annosrekisteriin tallennetaan jokaisesta säteilytyössä olevasta työntekijästä tiedot, jotka ovat tarpeen työntekijän saaman kokonaisaltistuksen määrittämiseksi. Annostietoja ei saisi luovuttaa ulkopuoliselle ilman rekisteröidyn suostumusta. Säteilytyöntekijöiden suojelua ja terveydentilan seurantaa koskevat näkökohdat vaativat kuitenkin poikkeamista tästä periaatteesta lakiehdotuksen 34 :n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. 35. Jotta annosrekisteriin saataisiin mahdollisimman täydelliset tiedot työperäisestä säteilyaltistuksesta, lakiin on katsottu tarpeelliseksi ottaa säännös myös ulkomailla saaduista säteilyannoksista. Erityisesti teollisessa toiminnassa on viime vuosina yhä useampi suomalainen ollut säteilytyössä ulkomailla. Lakiehdotuksen mukaan suomalainen työnantaja olisi velvollinen huolehtimaan siitä, että säteilyturvakeskuksen annosrekisteriin ilmoitetaan tarvittavat tiedot hänen palveluksessaan olevien suomalaisten työntekijöiden ulkomailla saamasta säteilyaltistuksesta. 36. Toiminnan harjoittajan vastuuseen toiminnan turvallisuudesta kuuluu yhtenä osana, että hän järjestää riittävän koulutuksen ja opastuksen työntekijöilleen. Tavoite on, että toiminta työpaikalla on ammattitaitoista, turvallisuustietoista ja huolellista. Tämän korostamiseksi lakiehdotukseen on sisällytetty säännös myös työntekijälle kuuluvasta velvoitteesta säteilyturvallisuudesta huolehtimiseksi. 37. Jo voimassa olevassa säteilysuojauslaissa on säteilytyötä koskeva kahdeksantoista vuoden ikäraja. Ikärajoitus ei liity niinkään siihen, että nuori työntekijä olisi muita herkempi säteilyn haittavaikutuksille, vaan siihen, että säteilytyöntekijäitä on vaadittava säteilytyöhön kuuluvan riskin ja sen edellyttämän huolellisuusvelvoitteen ymmärtämistä. Vaatimuksen merkitys korostuu erityisesti sellaisessa säteilytyössä, johon liittyy onnettomuusvaara (säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden käyttö). Ikärajoituksen asettamisella ei kuitenkaan ole tarkoitus estää nuoren työntekijän koulutusta. Tämän vuoksi esitetään säädettäväksi, että säteilytyössä voidaan pitää alle kahdeksantoistavuotiasta henkilöä, jos se on tarpeen hänen ammatillisen koulutuksensa vuoksi. Säteilyn käyttöön perehdytetään muun ohessa röntgenhoitajakoulutuksessa sekä teollisuuden röntgenkuvaajille sekä laboranteille annettavassa koulutuksessa. Ammatilliseen koulutukseen liittyvä säteilyn käyttöön perehdyttäminen tapahtuu ammattitaitoisten opettajien johdolla, eikä säteilylle altistuminen opetuksen luonteen vuoksi myöskään ole jatkuvaa. 10 luku Säteilyn lääketieteellinen käyttö 38. Säteilyn lääketieteellistä käyttöä koskevien säännösten tarkoitus on tähdentää niitä erityisiä turvallisuusnäkökohtia, jotka liittyvät ionisoivan säteilyn käyttöön lääketieteellisessä toiminnassa. Koska lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidossa altistaminen tapahtuu tarkoituksellisesti, eivät asetuksella säädettävät säteilyaltistuksen enimmäisarvot voi koskea potilaan tai tutkimuksen kohteena olevan henkilön saamaa säteilyannosta. Toisaalta juuri tästä syystä korostuu se vaatimus, että altistus on rajoitettava suoritettavan tutkimuksen tai annettava hoidon kannalta välttämättömään määrään. Lääkintöhallitus antaisi tarvittaessa ohjeet säteilyn käytön lääketieteellisistä perusteista eli siitä, milloin säteilyn käyttö on perusteltua tutkimus- ja hoitokeinona. Lääkintöhallituksen toimialaan kuuluu täten erityisesti säteilyn käytön lääketieteellinen hyöty- ja haitta-arviointi. Säteilyturvakeskus valvoisi, kuten nykyäänkin, säteilyn Jäätieteellisen käytön turvallisuutta ja teknistä laatutasoa. 39. Ratkaisun säteilyn käytöstä tutkimustai hoitokeinona tekee säännönmukaisesti lää-

28 vp. - HE n:o 230 käri lääketieteellisin perustein. Jos lääkäri ei itse suorita säteilylle altistavaa toimenpidettä, on hänen tehtävänään antaa säteilylähteitä käyttävälle henkilöstölle asianmukaiset ohjeet toimenpiteen laadusta. Lakiehdotuksen säännökset käyttöhenkilökunnan velvollisuuksista koskevat turvallisuuden kannalta merkityksellisintä vaihetta, säteilylle altistavan toimenpiteen konkreettista toteuttamista. Säännösten tarkoitus on tähdentää sitä, että altistus toteutuu juuri sen määräisenä ja laatuisena kuin toimenpidettä määrättäessä on tarkoitettu. Tässä tarkoituksessa säteilylähteen käyttäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että säteilylähteeseen liittyvät varo- ja suojausjärjestelmät ovat oikein asetetut ja toimivat moitteettomasti. Toinen tärkeä näkökohta on säteilyaltistuksen, säteilytyksen rajaaminen ainoastaan niihin kehon osiin, joihin säteily on tarkoitus kohdistaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtäältä säteilylaitteen lähettämän säteilykeilan rajaamista oikein suoritetuin säädöin, sekä toisaalta niiden kehon osien tarpeellista suojaamista, joita ei ole tarkoitus altistaa. Radioaktiivisia aineita kehonsisäisesti käytettäessä ei säteilyaltistuksen rajaaminen edellä sanotulla tavalla ole yleensä mahdollista. Tällöin tulisi kuitenkin varmistaa, että aine on aktiivisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen kuin tutkimus- tai hoitotoimenpidettä määrättäessä on tarkoitettu. 40. Jo nykyisen lainsäädännön voimassa ollessa on turvallisuuden kannalta vaativien säteilylaitteiden toimintakuntoa seurattu erityisillä, käyttöpaikalla toteutettavilla laadunvalvontaohjelmilla. Koska laadunvalvonnalla on tärkeä merkitys pyrittäessä rajoittamaan potilaan säteilyaltistus siihen määrään, jota on pidettävä välttämättömänä tavoitellun tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi, sekä toisaalta myös käyttöhenkilöstön turvallisuuden kannalta, ehdotetaan säteilylakiin sisällytettäväksi nimenomainen laadunvalvontaa koskeva säännös. 41. Lääketieteellisillä joukkotutkimuksilla tarkoitetaan tutkimuksia, joissa säteilyä kohdistetaan oireettorniin henkilöihin. Joukkotutkimusten tarkoitus voi olla sairauksien löytäminen erityisistä riskiryhmistä (esimerkiksi mammografiaseulonnat) tai esimerkiksi tieteellisen tutkimusaineiston hankkiminen. Koska joukkotutkimusten tarve ja hyväksyttävyys on lääketieteellisin perustein arvioitava kysymys ja kun tutkimukseen liittyvä kokonaisaltistus voi olla huomattavakin tutkittavan henkilöjoukon suuruudesta riippuen, on perusteltua, että määräykset tällaisten tutkimusten suorittamisesta antaa tarvittaessa lääkintöhallitus. 11 luku Jonisoimaton säteily 42. Ionisoimatonta säteilyä synnyttävät laitteet voidaan jaotella kahteen ryhmään sen perusteella, mikä on säteilyn osuus laitetta käytettäessä. Osa laitteista on sellaisia, että laitteen käytöllä tavoiteltu tulos saadaan aikaan nimenomaan säteilyllä (esimerkiksi mikroaaltouunilla kuumentaminen, laserilla leikkaaminen, solariumilla päivettäminen), osa taas sellaisia, että säteily on laitteen käyttöön liittyvä sivuilmiö (esimerkiksi näyttöpääte). Varsinkin jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien laitteiden tuottama säteily on monissa tapauksissa niin vähäistä, ettei laitteiden valvonta ole säteilyturvallisuussyistä tarpeen. Esimerkkinä voidaan todeta tavalliset sähkölaitteet ja sähköjohdot. Tällaisten laitteiden rajaamiseksi valvontatoimenpiteiden ulkopuolelle on lakiehdotuksessa yleissäännös, että säteilylaissa tarkoitettu valvonta ei koske ionisoimatonta säteilyä synnyttäviä säteilylaitteita, joiden aiheuttama säteilyaltistus voi olla enintään asetuksella säädetty murto-osa vahvistetusta enimmäisarvosta. 43. Ionisoimattoman säteilyn altistuksen enimmäisarvot vahvistaisi sosiaali- ja terveysministeriö. Tämä on perusteltua, koska ionisoimattoman säteilyn käyttötavat ovat hyvin monenlaisia ja käyttöön liittyvät vaaratekijät vaihtelevat suuresti. Enimmäisarvot vahvistettaisiin erikseen kullekin ionisoimattoman säteilyn lajille. 44. Tarkemmat säännökset ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annettaisiin asetuksella. Asetuksella voitaisiin myös säätää, että säteilylaitteen käytölle voidaan määrätä säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja. Tämä on perusteltua jo siitä syystä, että ionisoimattoman säteilyn käyttösovellutukset kehittyvät ja lisääntyvät jatkuvasti. Jos säteilylaitteen käyttöolosuhteet sitä edellyttävät, vastaavan johtajan määräämisellä varmistettaisiin, että käyttöpaikalla on riittävä pätevyys turvallisuudesta huolehtimiseksi laitteen käytössä.

29 1989 vp. - HE n:o luku Luonnonsäteily 45. Luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen valvontaan on tarvetta tilanteissa, joissa käytetään luonnossa olevia maa-, kivitai muita aineksia ja tämän seurauksena säteilyaltistus poikkeaa normaalista taustasäteilystä. Terveydellisesti merkittävät poikkeamat ovat käytännössä mahdollisia silloin, kun kyseessä on suhteellisen laajamittainen luonnonvarojen käyttö tai käytön yhteydessä syntyneiden jätemateriaalien hyödyntäminen. Toisaalta läheskään kaikkeen luonnonvarojen käyttöön ei liity valvonnallisesti merkittävää säteilyaltistuksen kasvua. Mahdollisia säteilyongelmia liittyy ainakin maanalaiseen kaivos- ja louhintatoimintaan, radioaktiivisia aineita sisältävien raaka-aineiden käyttöön rakennusteollisuudessa sekä muiden teollisuustuotteiden ja teollisuusjätteiden radioaktiivisuuteen. Myös pölyn ja ulkoisen säteilyn kautta saatava säteilyaltistus kaivannaisteollisuudessa saattaa nousta merkittäväksi, jos raaka-aineessa on runsaasti radioaktiivisia aineita, jotka rikastuvat tuotantoprosessissa. Myös on mahdollista, että sellaisillakin työpaikoilla, joilla tehtävä työ on muuta kuin luonnon raaka-ainevarojen hyödyntämistä, esiintyy poikkeavaa säteilyaltistusta. Näin saattaa olla, jos työtä tehdään maan alla sijaitsevissa tiloissa, työtilat sijaitsevat niin sanotulla radonkriittisellä alueella tai tilat on rakennettu materiaaleista, jotka sisältävät runsaasti luonnon radioaktiivisia aineita. Luonnonsäteilystä aiheutuvaa altistusta voidaan usein tarkoituksenmukaisilla vastatoimenpiteillä tehokkaasti pienentää. Altistustilanteen selvittämiseksi on laissa otettu se lähtökohta, että jos ilmenee tai perustellusti epäillään luonnon raaka-ainevarojen hyödyntämiseen elinkeinotoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa liittyvän terveydellisesti merkittävää säteilyaltistusta, on toiminnan harjoittaja velvollinen säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla selvittämään altistuksen. Sama velvollisuus koskisi työnantajaa, jonka työtiloissa tai muussa työskentelypaikassa todetaan tai perustellusti epäillään sanotunlaista säteilyaltistusta. Pykälän tavoitteena on täten antaa takeet sille, että todettuun tai perustellusti epäiltyyn luonnonsäteilyaltistukseen, kun se liittyy elinkeino- tai siihen rinnastettavaan toimintaan taikka kohdistuu työntekijöihin, voidaan tehokkaasti puuttua. Jos toiminnan harjoittajalla itsellään ei ole käytettävissään tarvittavaa asiantuntemusta, kuten käytännössä saattaa olla usein asianlaita, on hän velvollinen teettämään altistusolosuhteita koskevan selvityksen säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla. 46. Jos 45 :n mukaisesti tehty selvitys osoittaa, että luonnonsäteilystä aiheutuva altistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa, tulee säteilyturvakeskuksen arvioida tilanne 2 :ssä säädettyjen periaatteiden kannalta kokonaisuutena. Vaatimuksena on pidettävä, että tilanne saatetaan oikeutusperiaatteen kannalta hyväksyttäväksi ja sellaiseksi, että yksilön säteilyaltistukselle säädettyjä enimmäisarvoja ei ylitetä. Lisäksi on toteutettava sellaiset säteilyaltistusta pienentävät toimenpiteet, joita on pidettävä optimointiperiaatteen kannalta perusteltuina. 47. Säteilytyötä on lakiehdotuksen mukaan työ, jossa työntekijä voi altistua snna määrin säteilylle, että työpaikalla on järjestettävä säteilyaltistuksen tai työolojen seuranta. Jos luonnonsäteilystä aiheutuva altistus on tai saattaa olla niin suuri, että toiminnan harjoittamispaikalla tehtävä työ on säteilytyötä, olisi toiminnan harjoittaja velvollinen antamaan selvityksen toiminnan turvallisuutta koskevista järjestelyistä. Lähtökohtainen vaatimus olisi, että toiminnan harjoittaja nimeää pätevyydeltään hyväksyttävän henkilön huolehtimaan käytännön toimenpiteistä turvallisuuden varmistamiseksi sekä esittää tämän tehtävät ja valtuudet. Luonnonsäteilyyn ei yleensä liity sellaista suuren kerta-altistuksen riskiä, joka liittyy säteilyn käyttöön. Tästä syystä organisaatioselvitykselle asetettavat vaatimukset ovat eräissä suhteissa erilaiset kuin vaativien säteilyn käyttömuotojen kohdalla. Selvityksen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että säteilyaltistuksen tasoa ja sen muutoksia toiminnan harjoittamispaikalla seurataan asianmukaisesti ja että edellytykset altistusta pienentävien toimenpiteiden suorittamiselle, kun ne ovat perusteltuja, on tehokkaasti järjestetty. 48. Asuinhuoneistojen huoneilman radanpitoisuutta koskevat enimmäisarvot on antanut lääkintöhallitus terveydenhoitolain nojalla. Säteilylain mukaan huoneilman radanpitoisuutta koskevat enimmäisarvot vahvistaisi sosiaali- ja terveysministeriö. Enimmäisarvot voitaisiin

30 vp. - HE n:o 230 tarvittaessa vahvistaa myös muuntaisille huonetiloille, esimerkiksi työtiloille. Enimmäisarvot voitaisiin vahvistaa myös tavoitearvoina. Tämä koskisi ensisijaisesti asuntojen huoneilman radonpitoisuutta. Tarkoitus on, että säteilylailla ei muuteta sitä työnjakoa, joka on muodostunut lääkintöhallituksen ohjekirjeen 2/1986 perusteella radonmittaustoiminnasta huolehtivien viranomaisten välille. Näin ollen kunnallisille terveysviranomaisille kuuluisi edelleen aloitteen tekeminen radanmittausten järjestämiseksi ja radanhaitta-alueiden tunnistamista koskevien selvitysten tekemiseksi. 49. Asetuksella annettaisiin säännökset muun ohessa siitä, millaiset toiminnan harjoittajat olisivat velvolliset tekemään toiminnastaan ilmoituksen säteilyturvakeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus koskisi ainakin maanalaisen kaivos- ja louhintatoiminnan harjoittajia. 13 luku Radioaktiiviset jätteet 50. Radioaktiivisen jätteen tuottajan asiana on vastata jätehuollosta. Jos toiminnan harjoittaja ei suorita jätteen vaarattomaksi tekemiseksi tarpeellisia toimenpiteitä itse, voisi huolehtimisvelvollisuus tulla toteutetuksi myös siten, että jätehuoltotoimenpiteet suorittaa joku muu toiminnanharjoittajan kustannuksella. Kaikissa tapauksissa on vaadittava, että jätehuoltotoimenpiteiden suorittajalla on asianmukaiset edellytykset huolehtia radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemiseen kuuluvista toimenpiteistä. Pykälän 2 momentissa on ilmaistu toiminnan harjoittajan velvollisuus huolehtia siitä, että radioaktiivisten aineiden pääsy ympäristöön on asianmukaisesti rajoitettu. Radioaktiivisia aineita käytettäessä tai käsiteltäessä tämä edellyttää järjestelyjä sen varmistamiseksi, että radioaktiiviset aineet ja niiden käyttöön liittyvät tarvikkeet eivät missään vaiheessa pääse irralleen siten, että ne voisivat joutua ympäristöön. Käytön laatu saattaa edellyttää myös esimerkiksi jätevesien ja poistoilman puhdistusta ja säännöllistä tarkkailua. Jos radioaktiivisia aineita pääsee ympäristöön esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, toiminnan harjoittajan velvollisuutena olisi huolehtia ympäristön puhdistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Radioaktiivisia aineita sisältäviä luonnonvaroja hyödynnettäessä mahdollisesti tarvittava suojelutoimenpide olisi esimerkiksi varastopaikan tai alueen eristäminen. Ympäristön kunnostaminen toimintaa lopetettaessa olisi luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä jälkitoimenpide. Tyypillisiä esimerkkejä ovat uraanipitoisen maa-aineksen käsittely sekä eräät radioaktiivisia aineita sisältävät teollisuusjätteet (jätekipsi, kivihiilituhka, masuunikuona, kaivosjäte), jotka saattavat vaatia toimenpiteitä ympäristön säteilyturvallisuuden varmistamiseksi, kun toiminta on lopetettu. 51. Toiminnan harjoittajan velvollisuutena olisi 50 :n mukaisesti huolehtia radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä ja ympäristöön kohdistuvista toimenpiteistä. Missään olosuhteissa ei kuitenkaan voida pitää hyväksyttävänä, että radioaktiiviset jätteet jäävät hallitsemattomaan tilaan. Tästä syystä ehdotetaan säädettäväksi toissijainen huolehtimisvelvollisuus, joka kuuluisi valtiolle. Valtio huolehtisi tarvittavista toimenpiteistä ensinnäkin silloin, kun toiminnan harjoittaja määräyksen saatuaankin laiminlyö huolehtimisvelvollisuutensa eikä tilanne jätteistä aiheutuvan vaaran vuoksi siedä viivytystä. Valtio huolehtisi jätteistä myös, jos toiminnan harjoittaja ei tosiasiallisesti kykene täyttämään velvollisuuttaan. Jos toiminnan harjoittaja pelkästään niskoittelee, tulisivat ensisijaisesti käytettäviksi lakiehdotuksen 15 luvun mukaiset seuraamukset ja pakkokeinot. Radioaktiivisesta jätteestä huolehtiminen kuuluisi valtiolle myös silloin, kun jätteen alkuperä ei ole selvitettävissä tai huolehtimisvelvollisuudesta vastuussa olevaa toiminnan harjoittajaa ei tavoiteta. Kaikissa tapauksissa, joissa valtio on toissijaisen huolehtimisvelvollisuutensa perusteella huolehtinut jätteistä tai ympäristöstä, valtiolle syntyisi valtion maksuperustelaissa (980/73) säädettyjen perusteiden mukaista toimenpiteiden omakustannusarvoa vastaava, toiminnan harjoittajaan kohdistuva saatava. Jätteiden alkuperäisen tuottajan ohella saatava voisi kohdistua myös muuhun toiminnan harjoittajaan, joka on esimerkiksi sopimuksen perusteella ottanut huolehtiakseen jätteistä, mutta on jättänyt sitoumuksensa täyttämättä. Valtiolle aiheutuneet kustannukset tulisivat ensisijaisesti korvattaviksi säteilylain 19 :ssä tarkoitetulla vakuudella silloin, kun toiminnan harjoittaja on ollut velvollinen asettamaan va-

31 1989 vp. - HE n:o kuuden. Jos vakuus ei riitä täysimääräiseen korvaukseen tai toiminnan laatu ei ole edellyttänyt vakuuden asettamista, korvaus olisi ulosmitattavissa ilman eri tuomiota tai päätöstä lakiehdotuksen 69 :n mukaan. Asetuksella säädettäisiin siitä, kuinka valtiolle kuuluvan toissijaisen huolehtimisvelvollisuuden toteuttaminen järjestetään. Tarkoitus on, että toimeenpano kuuluisi säteilyturvakeskukselle, jolle muut viranomaiset olisivat tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua huolehtimisvelvollisuuteen kuuluvien tehtävien suorittamiseksi. 52. Radioaktiivisten jätteiden luovuttajaa koskisi vastaava selonottovelvollisuus kuin 28 :ssä on säädetty radioaktiivisten aineiden luovuttajan noudatettavaksi. 14 luku Valvontaoikeudet 53. Voimassa olevan säteilysuojauslain 8 :n mukaan valvontaviranomaisella on valvontaa varten oikeus päästä paikkaan, jossa käytetään säteilylaitteita tai radioaktiivisia aineita, pitää silmällä radioaktiivisten aineiden kuljetusta ja saada tutkimusta varten tarvittavat näytteet. Säteilylaitteen tai radioaktiivisen aineen valmistaja, maahantuoja tai haltija on myös valvontaviranomaisen kehotuksesta velvollinen antamaan viranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot sekä pitämään vahvistetun kaavan mukaisia luetteloita. Säteilylain mukainen tarkastus- ja tiedonsaantioikeus koskisi kaikkea terveyden kannalta haitallista säteilyaltistusta aiheottavaa toimintaa. Säteilylaissa olisi nykyistä lakia selvemmin todettu valvontaviranomaisen oikeus suorittaa valvonnan edellyttämät kokeet ja mittaukset. Säteilylaki sisältäisi myös mahdollisuuden sijoittaa valvonnan edellyttämiä laitteita toiminnan harjoittamispaikkaan tai sen läheisyyteen. Valvontaoikeuksia käyttäisi säteilyturvakeskus säteilylaissa tarkoitettua valvontaa toimeenpanevana viranomaisena. 54. Olennainen osa valvonnan toimeenpanoa on valvontaviranomaisen oikeus antaa tarvittaessa määräyksiä turvallisuuden varmistamiseksi. Lakiehdotuksen mukaan säteilyturvakeskus olisi oikeutettu antamaan tarvittavat määräykset todetessaan säteilyn käytön tai muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan turvallisuuden sitä vaativan. Turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisten määräysten antaminen tulee käytännössä useimmiten kysymykseen valvontakohteisiin tehtävien tarkastusten yhteydessä. Tarkastus voi olla toiminnan aloittamiseen liittyvä, esimerkiksi käyttöönottotarkastus, tai toiminnan harjoittamisen aikana suoritettava tarkastus, jossa todetaan toiminnan turvallisuuden kannalta tärkeiden seikkojen kunnossaolo. Tarkastukseen voi myös kuulua säteilylaitteiden, altistusta tarkkailevien mittareiden ja muun kaluston testauksia sekä altistustason mittauksia ja muita valvontatoimenpiteitä. Toiminnan harjoittamispaikalla tehdystä tarkastuksesta laaditaan säännönmukaisesti pöytäkirja, johon merkitään toiminnan turvallisuuden kannalta keskeiset havainnot sekä annetaan turvallisuuden varmistamista koskevat tarpeelliset määräykset. Vaadittujen toimenpiteiden toteuttamiselle asetetaan määräaika. Pöytäkirjan laatii ja allekirjoittaa tarkastuksen suorittaja, joka täten ensi kädessä vastaa siitä, että pöytäkirjaan merkityt tiedot ovat oikeat ja mahdollisesti annetut määräykset ovat asianmukaiset. Jo voimassa olevan säteilysuojauslain aikana on menettely ollut se, että toiminnan harjoittaja voi saattaa tarkastajan laatiman pöytäkirjan säteilyturvakeskuksen käsiteltäväksi. Vaikka menettelylle ei ole asetettu varsinaisia muotovaatimuksia, on tarkastuspöytäkirjassa vaadituille toimenpiteille asetettu määräaika tosiasiallinen takaraja toiminnan harjoittajan tyytymättömyyden ilmoitukselle. Jos toiminnan harjoittaja ei viimeistään tähän mennessä ilmoita tyytymättömyyttään eikä toteuta pöytäkirjassa määrättyjä toimenpiteitä, on hän laiminlyönyt velvollisuutensa. Vaikka säteilylailla ei ole tarkoitus muuttaa edellä sanottua menettelyä, ehdotetaan, että säteilylaissa säädetään toiminnan harjoittajan oikeudesta saattaa tarkastajan antama määräys säteilyturvakeskuksen päätettäväksi. Säteilyturvakeskuksen päätöksestä olisi toiminnan harjoittajalla oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (lakiehdotuksen 65 ). 55. On mahdollista, että säteilyn käytöstä tai muusta säteilytoiminnasta aiheutuu ilmeistä terv~ydellistä haittaa. Näin on asianlaita periaatteessa aina, kun lakiehdotuksen 2 :ssä tarkoitettuja toiminnan hyväksyttävyyden kriteerejä olennaisesti loukataan. Terveydellisen hai-

32 vp. - HE n:o 230 tan vaara taas on kysymyksessä silloin, kun havainnon tekohetkellä ei todeta haitallista säteilyaltistusta, mutta säteilylaitteiden kunnosta, turvallisuusjärjestelyjen puutteellisuudesta tai toiminnan laadusta muuten voidaan perustellusti päätellä terveydelle haitallisen säteilyaltistuksen vaaran olevan olemassa. Tällaisten tilanteiden varalta on välttämätöntä, että valvontaviranomaisella on oikeus tarvittaessa nopeastikin keskeyttää toiminta tai rajoittaa sitä siten, että terveydellinen haitta tai sen vaara voidaan välttää. Kyseiseen tilanteeseen saattaa usein liittyä toiminnan harjoittajalle kuuluvien yleisten velvollisuuksien ainakin tuottamuksellista laiminlyömistä, mutta ei välttämättä aina. Esimerkiksi luonnonsäteilystä aiheutuva säteilyaltistus voi nousta terveydellisesti haitalliseksi siten, että toiminnan harjoittajalta ei aina voida edellyttää tilanteen ennalta arvaamista. Lakiehdotuksen turvallisuustavoitteiden kannalta on olennaista, että terveydellisen haitan tai sen vaaran syystä riippumatta tilanteeseen voidaan tehokkaasti puuttua. Tästä syystä säteilyturvakeskuksella tulee olla oikeus toiminnan keskeyttämiseen tai rajoittamiseen. Siltä varalta, että asia ei siedä viivytystä, sama oikeus olisi säteilyturvakeskuksen palveluksessa olevalla tarkastajana. Asian luonteesta johtuu, että toiminnan keskeyttäminen tarkastajan antamalla määräyksellä edellyttää sangen olennaista poikkeamista siitä turvallisuustasosta, joka tarkastuksen kohteena olevalta toiminnalta muutoin vaaditaan. Ennen toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskevan määräyksen antamista tulisi aina, mikäli mahdollista, kuulla toiminnan harjoittajaa. Jos toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskevan määräyksen antaisi edellä sanotuin tavoin tarkastuksen suorittaja, on asia lakiehdotuksen mukaan saatettava säteilyturvakeskuksen päätettäväksi. Asian luonteeseen kuuluu, että säteilyturvakeskus on velvollinen käsittelemään asian kiireellisenä. Tarkastuksen suorittaja on velvollinen omasta aloitteestaan huolehtimaan antamansa määräyksen saattamisesta viivytyksettä säteilyturvakeskuksen päätettäväksi. Toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva päätös on luonteeltaan periaatteessa väliaikainen turvallisuuden varmistamistoimenpide. Samalla se toimii tosiasiallisena tehosteena sille, että toimenpiteet toiminnan saattamiseksi turvallisuusvaatimusten mukaiseksi toteutetaan ripeästi. Keskeyttämis- tai rajoittamispäätöksen voimassaolo lakkaa, kun toiminnan harjoittaja osoittaa tai muuten todetaan, että toiminnasta aiheutuvaa terveydellistä haittaa tai haitan vaaraa ei enää ole. Käytännössä päätöksen vaikutukset riippuvat toiminnan harjoittajan harkinnasta siten, että jos toiminnan harjoittaja ei katso aiheelliseksi toteuttaa turvallisuustoimenpiteitä, toiminta tosiasiallisesti pysähtyy. On vielä korostettava, että säteilyturvakeskus harkitessaan toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskevan päätöksen edellytyksiä on velvollinen ottamaan huomioon lakiehdotuksen 2 :ssä esitetyt periaatteet. Yksilönsuojaperiaatteen loukkaaminen aiheuttaisi poikkeuksetta toimenpidevaatimuksen. Sitä vastoin oikeutus- ja optimointiperiaatteiden näkökulmasta tilannetta arvioitaessa olisi aina otettava huomioon, mikä on käytettävällä valvontakeinolla saavutettava säteilysuojelullinen hyöty verrattuna sillä aiheutettavaan haittaan. 56. Säteilyturvakeskuksella olisi oikeus kieltää säteilylaitteen myynti ja muu luovutus, jos laite ei täytä säteilylaissa tai sen nojalla asetettuja vaatimuksia. Myynnin ja luovutuksen kieltäruisoikeus koskisi samoin perustein myös säteilymittareita, säteilysuojaimia ja muita lakiehdotuksen 21 :n 4 momentissa tarkoitettuja laitteita ja varusteita. Myynti- ja luovutuskieltoa ei sovellettaisi maasta vietäviin laitteisiin ja varusteisiin. 57. Säännöksen tarkoitus on varmistaa, että säteilylain nojalla suoritettavaa valvontaa varten saadaan toiselta viranomaiselta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Lakiehdotuksen 68 : ssä tarkoitettu salassapitovei vollisuus koskee käyttöön saatuja tietoja silloin, kun ne ovat salassa pidettäviä. 58. Pykälän mukaan poliisi- ja tulliviranomaisten tulee tarvittaessa antaa virka-apua säteilylain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa koskevissa asioissa. Asetuksella on lisäksi tarkoitus säätää eräistä tulliviranomaisille kuuluvista toimenpiteistä säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden maahantuontia ja maastavientiä koskevissa asioissa.

33 1989 vp. - HE n:o luku Pakkokeinot ja seuraamukset 59. Pykälän tarkoitus on antaa valvontaviranomaisena toimivalle säteilyturvakeskukselle valtuudet tehostaa määräyksiään uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella. 60. Säteilyn käyttöön liittyy periaatteessa aina vaaran mahdollisuus, joka on olemassa myös silloin, kun toimintaa harjoitetaan sitä koskevien määräyksien mukaisesti ja vaadittua turvallisuustasoa noudattaen. Rangaistavaa ei luonnollisesti voi olla säteilylaitteen tai radioaktiivisen aineen käyttö sinänsä. Pykälässä yksilöidyille rikostunnusmerkistöille on yhteistä vaaran aiheottaminen joko tahallisesti tai sellaisella huolimattomuudella, että säteilyn käytössä noudatettavaa huolellisuuden vaatimusta selvästi loukataan. Säteilyrikoksena tulisi 60 :n 1 momentin mukaisesti rangaistavaksi teko, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai omaisuudelle taikka ympäristölle. Silloin, kun aiheotettua vaaraa olisi pidettävä vähäisenä, teko olisi kuitenkin rangaistava 3 momentin mukaisesti lievänä säteilyrikoksena. Erityisesti voimakkaiden säteilylähteiden vastuuttomaan käyttöön liittyy vakavan terveydellisen vaaran mahdollisuus. Tärkeänä säteilyrikoksena ehdotetaan erityisen ankarasti rangaistavaksi menettely, jolla tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheotetaan vakava, konkreettinen vaara toisen hengelle tai terveydelle (lakiehdotuksen 60 :n 2 momentti). Pykälässä tarkoitettujen tahallisten rikosten yritys olisi rangaistava. 61. Pykälän nojalla rangaistaisiin säteilylain säännösten rikkominen silloin, kun tekoon ei liity 60 :ssä tarkoitetun kaltaista erityistä vaaran aiheuttamista säteilylaitetta tai radioaktiivista ainetta käytettäessä. Teon tekijänä voisi olla ainoastaan lakiehdotuksen 13 :ssä tarkoitettu toiminnan harjoittaja, joka lakiehdotuksen mukaan yleensäkin vastaa toiminnan turvallisuudesta sekä siitä, että säteilylaissa ja sen nojalla asetetut velvoitteet ja määräykset tulevat asianmukaisella tavalla täytetyiksi. Toiminnan harjoittajan ollessa esimerkiksi osakeyhtiö tai muu oikeushenkilö, rangaistukseen tulisi tuomittavaksi se, jonka velvollisuuksien rikkomiseksi laiminlyönti tai teko on luettava. Tätä arvioitaessa olisi otettava huomioon asian- omaisen tehtävien ja toimivaltuuksien laatu, laajuus ja selvyys sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. Jos muuta ei voitaisi osoittaa, syyllisyys kohdistuisi siihen, joka organisatorisen asemansa perusteella olisi ollut velvollinen huolehtimaan toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Laiminlyönti tai muu säteilylain säännösten rikkominen voi olla tehty tahallaan tai huolimattomuudesta. Rikkomista on pidettävä johdantolauseessa tarkoitetussa mielessä olennaisena yleensä aina silloin, kun laiminlyödään jokin lakiin tai sen nojalla annettuun määräykseen sisältyvä erityinen, yksilöity velvollisuus. Käytännössä saattaa esiintyä tilanteita, kuten esimerkiksi turvallisuusluvan hakeminen omistajan vaihdoksen tapahduttua, joissa rikkomista on pidettävä olennaisena vasta sitten, kun asiaa ei viivytyksettä hoideta kuntoon. Jos taas velvollisuuksien vastainen asiantila jatkuu esimerkiksi viranomaisen kehotuksen jälkeenkin, laiminlyöntiä on yleensä aina pidettävä johdantolauseessa tarkoitetussa mielessä olennaisena ja täten lakiehdotuksen 61 :n mukaan rangaistavana. 62. Lakiehdotuksen 68 :ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkominen olisi rangaistava 62 :n mukaan. 63. Rangaistuksen ohella voitaisiin tuomita valtiolle menetetyksi 60 :ssä tarkoitettujen rikosten tekoväline. Tämän lisäksi ehdotetaan nykyisen säteilysuojauslain tapaan tehtäväksi mahdolliseksi menettämisseuraamuksen tuomitseminen myös muissa lainrikkomistapauksissa teon laadusta riippuen. 64. Lakiehdotuksessa rikoksiksi tyypiteltyjen tekojen oikeudellinen arviointi on voimakkaasti riippuvainen asiantuntijatiedosta muun ohessa turvallisuusteknisissä ja säteilyn vaikutuksia koskevissa kysymyksissä. Tähän katsoen ehdotetaan, että syyteharkinnan pohjaksi on hankittava säteilyturvakeskuksen lausunto. 16 luku Muutoksenhaku 65. Nykyinen säteilysuojauslaki ei sisällä säännöksiä muutoksenhausta, johon täten sovelletaan muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia (154/50). Valitusviranomainen säteilysuojauslain alaan kuuluvissa asioissa on T

34 vp. - HE n:o 230 siis korkein hallinto-oikeus. Lakiehdotuksessa on omaksuttu sama muutoksenhakujärjestys. Säteilyturvakeskuksen tekemästä uhkasakon asettamista koskevasta päätöksestä ei kuitenkaan saisi erikseen valittaa. Säännös toteuttaa sitä yleistä periaatetta, että muutoksenhaku tulee kohdistaa siihen aineelliseen ratkaisuun, jonka noudattamista uhkasakolla tehostetaan. 66. Tehdessään päätöksen valvonnanalaiseen toimintaan kohdistuvasta määräyksestä tai toiminnan keskeyttämisestä tai rajoittamisesta säteilyturvakeskus voisi määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Tällaisen määräyksen antaminen tulisi kysymykseen silloin, kun turvallisuuden varmistaminen sitä vaatii. 17 luku Erinäisiä säännöksiä 67. Lakiehdotuksessa omaksuttu normaalista poikkeavan säteilytilanteen käsite sisältää sekä alueelliselta laajuudeltaan että turvallisuusmerkitykseltään monenasteisia tilanteita. Kaikissa tapauksissa näihin tilanteisiin liittyy säteilyvaara tai ainakin uhka turvallisuudelle. Normaalista poikkeavalle säteilytilanteelle lakiehdotuksen tarkoittamassa mielessä on lisäksi ominaista, että tilanne vaatii myös muun kuin säteilylain nojalla tehtäviä toimenpiteitä. Normaalista poikkeava säteilytilanne saattaa seurata esimerkiksi radioaktiivisten aineiden käyttöpaikalla sattuneesta tulipalasta tai ydinenergian käytössä sattuneesta onnettomuudesta maamme alueella tai sen ulkopuolella. Kaikkein vakavin uhka liittyy ydinaseiden sotilaalliseen käyttöön. Normaalista poikkeavassa säteilytilanteessa sovellettavia lakeja ovat tilanteen laadusta, laajuudesta ja sen aiheuttamista uhkista riippuen muun ohessa palo- ja pelastustoimesta annettu laki (559175), ydinenergialaki, väestönsuojelulaki (438/58), sotatilasta annettu laki (303/30) sekä elintarvikkeita koskeva lainsäädäntö. Säteilylailla ei ole tarkoitus muuttaa niitä tavoitteita ja järjestelyjä, jotka asianomaisissa laeissa, ohjeissa ja suunnitelmissa on vahvistettu ohjaamaan toimintaa normaalista poikkeavassa säteilytilanteessa. Säteilylain nojalla ei myöskään ole tarkoitus antaa väestön säteilyturvallisuutta koskevia veivoittavia määräyksiä. Nämä määräykset annettaisiin edelleen asianomaisen erityislainsäädännön nojalla. Normaalista poikkeavia säteilytilanteita koskeva 67 on otettu lakiehdotukseen siinä tarkoituksessa, että myös tällaisen tilanteen varalta olisi olemassa perusteet säteilyaltistuksen rajoittamiselle. Pykälän soveltamisen piiriin kuuluvia erityisiä henkilöryhmiä olisivat pelastustoimintaan, suojelutehtäviin ja muihin vahinkojen torjumiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin osallistuvat henkilöt sekä henkilöt, jotka työtehtäviään tai muuta velvollisuuttaan täyttäessään voivat muuten joutua muuta väestöä enemmän alttiiksi säteilylle. Nämä henkilöryhmät ovat tavallaan säteilytyöntekijän asemassa suorittaessaan tehtäviään tilanteen aikana. Säteilylain periaatteet olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kyseisten henkilöiden toimintaa ja tehtäviä järjestettäessä normaalista poikkeavassa säteilytilanteessa. Ne viranomaiset ja muut vastuuhenkilöt, jotka suunnittelevat ja johtavat pelastustoimenpiteitä, suojelutoimintaa ja erityisiä työtehtäviä, olisivat aina velvolliset ottamaan huomioon lakiehdotuksen 2 :ssä säädetyn oikeutusperiaatteen ja optimointiperiaatteen sekä yksilönsuojaperiaatteen siinä määrin kuin se tilanteen vakavuuden huomioon ottaen on mahdollista. Normaalista poikkeavat säteilytilanteet ja niihin liittyvät uhat ovat monenasteisia. Esimerkiksi Tshernobylin ydinonnettomuuden jälkeiseen laskeumatilanteeseen verrattavassa tilanteessa ei ole perustetta poiketa normaaliaikaisesta säteilyaltistuksen rajoittamisen tavoitetasosta. Sitä vastoin vakavassa tilanteessa, jossa uhkaa välitön ihmishenkien menetys tai mittavat aineelliset ja ympäristölliset tuhot ja jossa joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja ehkä puutteellistenkin säteilytilannetta koskevien tietojen varassa, johtaa normaaliaikaisten enimmäisarvojen noudattamisen vaatimus siihen, että pelastustoimia ei voida tehdä. Tästä syystä on lähtökohdaksi asetettava, että yksilön säteilyaltistus on pyrittävä pitämään mahdollisimman alhaisena, eikä ketään saa altistaa perusteettomasti. Yleiset määräykset ja ohjeet toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja yhteensovittamiseksi normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta antaisi sisäasiainministeriö. 68 Salassapitovelvollisuutta koskeva säännös on asiallisesti samankaltainen kuin vastaava säännös nykyisessä laissa, joskin lakiehdotukses-

35 1989 vp. - HE n:o sa saannös on kirjoitettu yksityiskohtaisemmin. Lakiehdotukseen on otettu myös nimenomainen säännös tietojen antamisesta syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi. 69. Säteilylain nojalla suoritettavista valvontatoimenpiteistä ja niiden valmistelusta on tarkoitus periä omakustannusarvoa vastaavat maksut valtion maksuperustelainsäädännön mukaisesti. Tarkoitus on, että valvontatoiminnan kustannukset tulisivat katetuiksi. Turvallisuusluvan alaisten toimintojen vaivonnalle on ominaista, että valvontatoimenpiteet eivät välttämättä jakaudu tasaisesti eri valvontakohteiden kesken. Näin on asianlaita esimerkiksi silloin, kun tietyntyyppisten laitteiden teknisen turvallisuuden valvonnassa käytetään satunnaisotantaa tarkastuskohteiden valinnassa. Toisaalta turvallisuusluvan alaiset toiminnot ovat valvonnallisesti kaikkein vaativimpia, mikä edellyttää voimavarojen käyttämistä myös turvallisuutta parantavaan kehitystyöhön, turvallisuusohjeiden ja muun informaation tuottamiseen ja muihin tehtäviin, joiden kustannukset eivät ole varsinaisten valvontatoimenpiteiden tapaan välittömästi tuloutettavissa. Näistä syistä ehdotetaan, että turvallisuusluvan alaisten toimintojen valvontakustannukset voitaisiin joko osaksi tai kokonaan periä vuotuisina maksuina turvallisuusluvan haitijoilta. Maksu sisältyy myös nykyisen lain nojalla säteilyturvakeskuksen suoritteista perittävistä maksuista annettuun asetukseen (869/85). 70. Lakiehdotukseen sisältyvien eräiden erityisten asetuksenantovaltuuksien täydennykseksi ehdotetaan yleistä asetuksenantovaltuutta. Asetuksella annettavien säännösten lisäksi tarvitaan turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi teknisiä ohjeita, joissa kuvataan tavoitehavan turvallisuustason saavuttamiseksi tärkeitä vaatimuksia, seikkoja ja järjestelyjä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että säteilyturvakeskuksen tulee antaa säteilylain mukaisen turvallisuustason toteuttamista koskevia yleisiä ohjeita. 71. Yksittäistapauksessa voi olla mahdollista, että säteilylain nojalla annetun säännöksen tai määräyksen soveltaminen sellaisenaan johtaa käytännössä huomattavan hankalaan tai muulla tavoin ilmeisen epätarkoituksenmukaiseen ratkaisuun. Jos säteilylain tavoitteiden mukainen turvallisuustaso osoitetaan voitavan saavuttaa muunlaisella ratkaisulla, on säännöksestä tai määräyksestä voitava poiketa paremman ratkaisun hyväksi. Tästä syystä ehdotetaan säädettäväksi poikkeusvaltuus sanotunlaisten tilanteiden varalta. On erityisesti korostettava sitä, että poikkeusvaituoden käyttö ei missään tapauksessa voi merkitä säteilylain mukaisesta turvallisuustasosta tinkimistä vaan ainoastaan periaatteellista mahdollisuutta myös muunlaisen kuin yksittäisessä säännöksessä tai määräyksessä vaaditun menettelyn hyväksymiseen. 72. Voimassa olevan säteilysuojauslain 17 :n nojalla on annettu sairaalassa säteilyvahingollisessa työssä toimivien henkilöiden vuosilomasta annettu asetus. Ehdotettu säännös mahdollistaa nykyisen käytännön jatkumisen. Asetuksen valmistelussa arvioidaan nykyinen käytäntö ja määritellään loman perusteet sekä soveltamisala. 18 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Tarkoitus on, että säteilylain voimaan tultua käsiteltäisiin uudelleen ainoastaan sellaiset säteilysuojauslain nojalla myönnetyt turvallisuusluvat, joissa tarkoitettu toiminta ei täytä säteilylaissa tarkoitettuja vaatimuksia. Kaikki luvanhaltijat olisivat kuitenkin velvolliset tekemään toiminnastaan ilmoituksen säteilyturvakeskukselle vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Säteilysuojauslain nojalla myönnetty lupa, josta ilmoitus on tehty, pysyisi edelleen voimassa, jollei säteilyturvakeskus erikseen kehota luvanhaltijaa hakemaan uutta turvallisuuslupaa. Säteilysuojausasetuksen nojalla tehty tyyppikatsastus olisi edelleen voimassa vuonna 1984 tai sen jälkeen katsastettujen säteilylaitteiden osalta. Tätä aikaisemmin tyyppinä katsastetun laitteen säteilyturvakeskus voisi turvallisuuden kannalta perustelluista syistä määrätä säteilylain mukaisesti tyyppihyväksyttäväksi. 2. Tarkemmat säännökset ja määräykset Säteilylain nojalla on tarkoitus antaa säteilyasetus, jossa säädettäisiin muun ohessa säteilyaltistuksen enimmäisarvoista. Enimmäisarvot on tarkoitus vahvistaa alan kansainvälinen käytäntö ja sen kehitys huomioon ottaen.

36 vp. - HE n:o 230 Ionisoimattoman säteilyn altistuksen enimmäisarvot samoin kuin huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvot on tarkoitus vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Säteilylain mukaisen turvallisuustason toteuttamista koskevat yleiset ohjeet tulisi antamaan säteilyturvakeskus. Säteilylakiin liittyen on tarkoitus tarkistaa lääkärintarkastuksista työturvallisuuslain 44 :ssä tarkoitetussa työssä annettua valtioneuvoston päätöstä (637 /71) siten, että säteilytyöntekijöiden terveystarkkailu tulee asianmukaisella tavalla järjestetyksi. 3. Voimaantulo Laki tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian. Tämän vuoksi ehdotetaan, että laki tulisi voimaan päivänä kuuta 199. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväks)'ttäväksi seuraava lakiehdotus: Säteilylaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleisiä säännöksiä 1 Lain tarkoitus ja soveltamisala Tämän lain tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Laki koskee säteilyn käyttöä ja muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. 2 Yleiset periaatteet Säteilyn käytön ja muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan tulee, ollakseen hyväksyttävää, täyttää seuraavat vaatimukset: 1) toiminnalla saavutettava hyöty on suurempi kuin toiminnasta aiheutuva haitta (oikeutusperiaate); 2) toiminta on siten järjestetty, että siitä aiheutuva terveydelle haitallinen säteilyaltistus pidetään niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista (optimointiperiaate); 3) yksilön säteilyaltistus ei ylitä asetuksella vahvistettavia enimmäisarvoja (yksilönsuojaperiaate). 3 Suhde eräisiin säädöksiin Ydinenergian käytöstä on säädetty ydinenergialaissa (990/87). Ydinenergian käyttöön sovelletaan kuitenkin myös, mitä tämän lain 2 :ssä ja 9 luvussa on säädetty. Tämän lain nojalla määritetään luonnon säteilystä aiheutuva säteilyaltistus kaivoksissa sekä asetetaan kaivostyön säteilyturvallisuutta koskevat vaatimukset. Muilta osin on kaivostyön turvallisuuden valvonnasta voimassa, mitä siitä on säädetty kaivoslaissa (503/65). Ionisoimattoman säteilyn ja ultraäänen käytöstä työssä säädetään työturvallisuuslaissa (299/58). Työturvallisuudesta on lisäksi voimassa, mitä työturvallisuuslaissa työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/73) ja niiden nojalla on säädetty tai määrätty.

37 1989 vp. - HE n:o Soveltaminen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa Asetuksella voidaan säätää poikkeuksia tämän lain soveltamisesta puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa silloin, kun maanpuolustuksen tai maan rajojen valvonnan kannalta tärkeät syyt sitä vaativat. 2 luku Viranomaiset 5 Ministeriöiden tehtäväjako Sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluu tämän lain noudattamisen valvonnan ylin johto ja ohjaus asioissa, jotka koskevat: 1) säteilyn terveydellisten haittavaikutusten yleistä arviointia; 2) säteilyaltistusta rajoittavien toimenpiteiden tarpeen arviointia ja näitä toimenpiteitä koskevien vaatimusten asettamista; tai 3) työntekijöiden ja muiden säteilylle altistuvien henkilöiden säteilyaltistuksen seurannalle asetettavia vaatimuksia. Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriölle asioissa, jotka koskevat: 1) ydinenergialaissa tarkoitettua ydinenergian käyttöä; 2) kaivoslaissa tarkoitettua kaivostyötä; tai 3) säteilylähteiden kaupallista valmistusta ja kauppaa sekä maahantuontia ja maastavientiä. 6 Valvontaviranomaiset Tämän lain ja sen nojalla annettujen saannösten ja määräysten noudattamista valvoo säteilyturvakeskus. Säteilyn lääketieteellistä käyttöä ohjaa ja valvoo lääkintöhallitus siten kuin jäljempänä 38 ja 41 :ssä tai muualla on säädetty. 7 Säteilyturvaneuvottelukunta Valtioneuvosto asettaa sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä kolmeksi vuodeksi kerrallaan säteilyturvaneuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia yhteistyöelimenä ja asiantuntijana säteilyturvallisuutta koskevissa periaatteellisissa ja laajakantoisissa kysymyksissä. Neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella. 3 luku Määritelmiä 8 Säteily Tässä laissa tarkoitetaan: 1) säteilyllä ionisoivaa ja ionisoimatonfa säteilyä; 2) ionisoivalla sätei!yllä säteilyä, joka muodostaa väliaineessa ioneja; 3) ionisoimattomalla säteilyllä ultraviolettisäteilyä, näkyvää valoa, infrapunasäteilyä, radiotaajuista säteilyä sekä pientaajuisia ja staattisia sähkö- ja magneettikenttiä; 4) luonnonsäteilyllä ionisoivaa säteilyä, joka on peräisin avaruudesta tai luonnon radioaktiivisista aineista silloin, kun niitä ei käytetä säteilylähteinä. Ionisoimattoman säteilyn valvontaa koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan ultraäänen lääketieteelliseen käyttöön. 9 Säteilylaite ja radioaktiivinen aine Tässä laissa tarkoitetaan: 1) säteilylaitteella laitetta, joka sähköisesti synnyttää säteilyä tai joka sisältää radioaktiivista ainetta; 2) radioaktiivisella aineella ainetta, joka hajoaa itsestään ja lähettää ionisoivaa säteilyä; 3) sätei!ylähteellä säteilylaitetta tai radioaktiivista ainetta. Säteilyturvakeskus ratkaisee tarvittaessa yksittäistapauksessa, onko laitetta pidettävä säteilylaitteena tai ainetta radioaktiivisena aineena.

38 vp. - HE n:o Radioaktiivinen jäte Radioaktiivisella jätteellä tarkoitetaan radioaktiivisia aineita ja radioaktiivisten aineiden saastuttamia laitteita, tavaroita ja aineita, joilla ei ole käyttöä ja jotka radioaktiivisuutensa vuoksi on tehtävä vaarattomiksi. Radioaktiiviseksi jätteeksi katsotaan myös radioaktiivinen aine tai radioaktiivista ainetta sisältävä säteilylaite, jolle ei löydy omistajaa. Radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen jätteen käsittelemiseksi, eristämiseksi, sijoittamiseksi tai käytön rajoittamiseksi siten, ettei jätteestä aiheudu terveydellistä tai ympäristöllistä haittaa. 11 Säteilytoiminta Säteilytoiminnalla tarkoitetaan: 1) säteilyn käyttöä; 2) toimintaa tai olosuhdetta, jossa luonnonsäteilystä ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Säteilyn käytöllä tarkoitetaan säteilylähteiden käyttöä, valmistusta ja kauppaa sekä näihin liittyviä toimintoja, kuten hallussapitoa, säilyttämistä, huoltoa, korjausta, asennusta, maahantuontia, maastavientiä, varastointia, kuljetusta ja radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemistä. Säteilyturvakeskus ratkaisee tarvittaessa yksittäistapauksessa, onko toimintaa pidettävä säteilytoimintana. 12 Säteilytyö Säteilytyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työntekijä voi altistua siinä määrin säteilylle, että työpaikalla on järjestettävä säteilyaltistuksen seuranta. 13 Toiminnan harjoittaja Toiminnan harjoittajalla tarkoitetaan: 1) 5 luvussa tarkoitetun turvallisuusluvan haltijaa; 2) liikkeen tai ammatin harjoittajaa, yritystä, yhteisöä, säätiötä tai laitosta, joka toiminnassaan käyttää säteilylähteitä; 3) muuta työnantajaa tai elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa säteilytoimintaa. 4 luku Toiminnan harjoittajan yleiset velvollisuudet 14 Yleinen huolehtimisvelvollisuus Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toiminnan järjestämisestä siten, että toiminta täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset ja että poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman vaara on riittävän tehokkaasti estetty. Toiminnan harjoittaja on velvollinen toteuttamaan sellaiset toimenpiteet säteilyturvallisuuden parantamiseksi, joita niiden laatuun ja kustannuksiin sekä säteilyturvallisuutta parantavaan vaikutukseen katsoen voidaan pitää perusteltuina. Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että hänellä on käytettävissään toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen tarpeellinen asiantuntemus toiminnan turvallisuutta koskevissa asioissa. Toiminnan harjoittajalle kuuluvia velvollisuuksia ei vähennä se, että toiminnalle on nimetty 18 :ssä tarkoitettu säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja. 15 Tiedonantovelvollisuus Toiminnan harjoittaja, joka luovuttaa säteilylähteen toiselle, on luovutuksen yhteydessä velvollinen antamaan vastaanottajalle hallussaan olevat säteilyn käytön turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot. Vastaavasti on toiminnan harjoittaja velvollinen antamaan vastaanottajalle nämä tiedot silloin, kun toiminnan harjoittaja vaihtuu.

39 1989 vp. - HE n:o luku Lupajärjestelmä 16 Turvallisuuslupa ja sen myöntäminen Säteilyn käyttöön on oltava lupa (turvallisuuslupa), jollei jäljempänä toisin säädetä. Turvallisuusluvan myöntää säteilyturvakeskus hakemuksesta. Turvallisuuslupa myönnetään, jos säteilyn käyttö täyttää 2 :ssä säädetyt vaatimukset ja hakemuksessa on riittävän luotettavasti osoitettu, että 1) säteilyn käyttötarkoitus ja käyttöpaikka, säteilylähteet sekä säteilyn käyttöön liittyvät laitteet ja varusteet, 2) säteilyn käyttöorganisaatio, sekä 3) järjestelyt toiminnassa mahdollisesti syntyvistä radioaktiivisista jätteistä huolehtimiseksi ovat sellaiset, että säteilyä voidaan turvallisesti käyttää. Turvallisuuslupaan voidaan liittää turvallisuuden varmistamisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Säteilyturvakeskus voi muuttaa lupaehtoja luvan myöntämisen jälkeen, jos turvallisuuden varmistamisen kannalta perustellut syyt sitä vaativat. Turvallisuusluvan hakemisesta säädetään tarkemmin asetuksella. 17 Turvallisuusluvasta vapautetut toiminnot Turvallisuuslupaa ei tarvita: 1) ionisoimattoman säteilyn käyttöön; 2) kulutustavarana käytettävän säteilylaitteen käyttöön; 3) sellaisen säteilylaitteen käyttöön, joka tyyppihyväksynnän yhteydessä on vapautettu turvallisuusluvasta; 4) sellaisen säteilylähteen käyttöön, joka on lähteen aiheuttaman erittäin vähäisen säteilyaltistuksen perusteella vapautettu tyyppihyväksynnästä; 5) kulutustavaroina käytettävien sähköisesti säteilyä synnyttävien säteilylaitteiden valmistukseen ja kauppaan eikä näihin liittyviin toimintoihin; 6) säteilylähteiden maastavientiin; 7) radioaktiivisten aineiden kuljetukseen. Säteilyturvakeskus voi vapauttaa turvallisuusluvasta muunlaisen säteilyn käytön, jos voidaan riittävän luotettavasti varmistua siitä, että säteilyn käyttö ei aiheuta terveydellistä haittaa tai vaaraa. 18 Organisaatioselvitys Turvallisuuslupaa koskevaan hakemukseen on liitettävä säteilyn käyttöorganisaatiota koskeva selvitys (organisaatioselvitys), jossa nimetään säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja. Organisaatioselvityksessä tulee lisäksi, ottaen huomioon säteilyn käytön laatu ja laajuus sekä olosuhteet säteilyn käyttöpaikalla, esittää riittävät tiedot: 1) säteilyn käyttöön osallistuvien henkilöiden pätevyydestä; 2) säteilyn käytön turvallisuuden kannalta merkittävistä tehtävistä ja vastuunjaosta; sekä 3) muista järjestelyistä turvallisuuden varmistamiseksi säteilyn käyttöpaikalla. Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan ja muiden säteilyn käyttöorganisaatiossa toimivien henkilöiden pätevyysvaatimukset vahvistaa ja niiden täyttymisen tutkii säteilyturvakeskus. 19 Vakuuden asettaminen Turvallisuusluvan haltijan on asetettava radioaktiivisten jätteiden vaarattamiksi tekemisestä ja mahdollisesti tarvittavista ympäristön puhdistustoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten suorittamisen varmistamiseksi asetuksella säädettävä vakuus, kun: 1) lupa myönnetään laajamittaiseen radioaktiivisten aineiden tai niitä sisältävien säteilylähteiden valmistukseen, käyttöön tai kauppaan; tai 2) toiminnassa syntyy tai voi syntyä radioaktiivista jätettä, jonka vaarattomaksi tekemisestä aiheutuvat kustannukset ovat huomattavat. Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske valtiota, kuntaa, kuntainliittoa tai muuta näihin verrattavaa julkisoikeudellista yhteisöä tai itsenäistä julkisoikeudellista laitosta. 20 Turvallisuusluvan voimassaolo Turvallisuuslupa myönnetään toistaiseksi tai määräajaksi.

40 vp. - HE n:o 230 Lupa lakkautetaan, kun luvanhaltija ilmoittaa kirjallisesti, että säteilyn käyttö on lopetettu, ja luvanhaltija on osoittanut hyväksyttävällä tavalla luovuttaneensa tai tehneensä vaarattomiksi hallussaan olleet radioaktiiviset aineet. Säteilyturvakeskus voi peruuttaa luvan, jos: 1) jokin luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty; tai 2) lupaehtoja tai valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamia määräyksiä on rikottu siten, että säteilyn käytön turvallisuus on olennaisesti vaarantunut. Lupa raukeaa, kun luvanhaltija kuolee tai menettää oikeustoimikelpoisuutensa taikka luvanhaltijana oleva lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri tai sairaanhoitotoimen harjoittaja menettää oikeuden harjoittaa ammattiaan. Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan on viivytyksettä ilmoitettava asiasta säteilyturvakeskukselle. 6 luku Ennakkovalvonta 21 Tyyppihyväksyntä Suomessa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitetuille säteilylaitteille tulee, jollei jäljempänä toisin säädetä, hakea säteilyturvakeskuksen tyyppihyväksyntä. Tyyppihyväksyntää koskevassa päätöksessä tulee tarvittaessa antaa määräykset, jotka ovat tarpeen säteilylaitteen käytön turvallisuuden varmistamiseksi. Päätöksessä voidaan myös määrätä, että säteilylaitteelle on sen käyttöönoton yhteydessä tehtävä tarkastus käyttöpaikalla. Tyyppihyväksyntä on voimassa toistaiseksi, jollei tyyppihyväksyntää koskevassa päätöksessä ole muuta määrätty. Tyyppihyväksyntä on haettava myös säteilymittareille, säteilysuojaimille sekä muille vastaaville laitteille ja varusteille, jotka liittyvät säteilytoimintaan ja joilla on merkitystä toiminnan turvallisuuden kannalta. Siitä, mitkä ovat tässä momentissa tarkoitettuja laitteita ja varusteita, päättää säteilyturvakeskus. Tyyppihyväksynnän hakemisesta säädetään tarkemmin asetuksella. 22 Tyyppihyväksynnästä vapautetut säteilylaitteet Tyyppihyväksyntää ei tarvita: 1) säteilylaitteille, joiden aiheuttama säteilyaltistus on erittäin vähäinen; 2) säteilylaitteille, joiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää käyttöpaikalla tehtäviä tarkastuksia. 3) Säteilylaitteille, jotka on hyväksytty työturvallisuuslain nojalla. Siitä, mitkä ovat 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja säteilylaitteita, päättää säteilyturvakeskus. 23 Tyyppihyväksynnän peruuttaminen Säteilyturvakeskus voi peruuttaa tyyppihyväksynnän, jos: 1) tyyppihyväksynnän perusteena käytetyt tiedot tai asiakirjat todetaan virheellisiksi; 2) tyyppihyväksyntää koskevassa päätöksessä annettujen turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisten määräysten noudattaminen laiminlyödään; tai 3) tyyppihyväksynnän peruuttamiseen on muu turvallisuuden kannalta perusteltu syy. 7 luku Säteilylaitteet 24 Yleiset vaatimukset Säteilylaitteen, sen käyttöpaikan sekä siihen liittyvien laitteiden ja varusteiden tulee olla sellaiset, että säteilylaitetta voidaan käyttää turvallisesti. Säteilylaitteiden käytön turvallisuuteen vaikuttavien rakennusten, rakennusosien ja rakenteiden suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa säteilyturvakeskus. 25 Asennus, korjaus ja huolto Säteilylaitteita saa asentaa, korjata ja huoltaa vain henkilö, jolla on tarvittava ammattitaito ja asiantuntemus. Asennus-, korjaus- ja huoltotyön suorittaja on työn tehtyään velvol-

41 1989 vp. - HE n:o Iinen varmistamaan, että laite toimii moitteettomasti. Asennus-, korjaus- ja huoltotyöhön on oltava turvallisuuslupa, kun työ koskee: 1) ionisoivaa säteilyä lähettävää laitetta, jota käytetään lääketieteellisessä toiminnassa; 2) säteilylaitetta, jonka käyttöön vaaditaan turvallisuuslupa; tai 3) säteilylaitetta, jonka asennus-, korjaus- ja huoltotyö on laitteen tyyppihyväksynnän yhteydessä määrätty luvanvaraiseksi. Ilman turvallisuuslupaa saadaan kuitenkin tehdä sellaiset korjaus- ja huoltotyöt, jotka eivät turvallisuuteen vaikuttavana tavalla kohdistu laitteen säteilyä tuottaviin tai siltä suojaaviin taikka näihin verrattaviin osiin. 8 luku Radioaktiiviset aineet 26 Yleiset vaatimukset Radioaktiivisten aineiden käyttö- ja säilytyspaikan tulee olla sellainen, että radioaktiivisia aineita voidaan käyttää turvallisesti ja että niiden joutuminen sivullisten käsiin on estetty. Radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuteen vaikuttavien laboratorio- ja muiden tilojen suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa säteilyturvakeskus. 27 Käyttörajoitukset Radioaktiivisten aineiden sekoittaminen tai yhdistäminen kulutustavaroihin, joita ei käytetä tässä laissa tarkoitettuina säteilylähteinä, on sallittua vain erityisestä, perustellusta syystä säteilyturvakeskuksen myöntämällä luvalla. Radioaktiivisten aineiden käyttö elintarvikkeissa, kosmeettisissa aineissa, leluissa ja vastaavissa kul utustavaroissa on kielletty. 28 Luovuttajan selonottovelvollisuus Luovutettaessa radioaktiivisia aineita, joiden käyttöä ei ole vapautettu turvallisuusluvasta, on luovuttaja velvollinen varmistumaan siitä, että vastaanottajalla on turvallisuuslupa, joka oikeuttaa radioaktiivisten aineiden hallussapitoon. 29 Radioaktiivisten aineiden kuljettaminen Turvallisuusluvan haltija, joka luovuttaa kuljetettavaksi tai tuo maahan radioaktiivisia aineita, on osaltaan velvollinen huolehtimaan, että: 1) kuljetuspakkaus täyttää sille asetetut turvallisuusvaatimukset; 2) käytettävä kuljetustapa on turvallisuuden kannalta asianmukainen; 3) kuljetuksen suorittajalla on käytettävissään kuljetuksen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja ohjeet; sekä 4) silloin, kun kuljetuksesta on tämän tai muun lain nojalla säädetty tai määrätty tehtäväksi ennakkoilmoitus, ilmoitus on asianmukaisesti tehty. 30 Luvanhaltijan vastuu kuljetusvahingosta Turvallisuusluvan haltija, joka laiminlyö 29 :ssä säädetyn velvollisuutensa, on vastuussa radioaktiivisia aineita kuljetettaessa sattuneen vahingon korvaamisesta. Jos näytetään, että vahinko on olennaisesti aiheutunut muusta syystä kuin luvanhaltijan laiminlyönnistä, vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) mukaan. Jos luvanhaltijan laiminlyönti on ollut vähäinen eikä sen voida katsoa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, tuomioistuin voi vapauttaa luvanhaltijan 1 momentissa säädetystä vastuusta. Luvanhaltijalla tarkoitetaan tätä pykälää sovellettaessa myös turvallisuusluvan hakemiseen velvollista. 31 Muiden säädösten noudattaminen Radioaktiivisia aineita kuljetettaessa on tässä laissa säädetyn ohella noudatettava, mitä muualla on säädetty tai määrätty vaarallisten aineiden kuljettamisesta T

42 vp. - HE n:o luku Säteilytyö 32 Seurantavelvoite Toiminnan harjoittajan on järjestettävä toiminnan laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla säteilyaltistuksen ja siihen vaikuttavien työolojen seuranta työpaikalla. Työntekijöiden säteilyaltistuksen seurannan on oltava henkilökohtaista, jos työntekijöiden säteilyaltistus voi ylittää asetuksella säädetyn osan altistuksen enimmäisarvoista. Tarkemmat säännökset säteilyaltistuksen seurannasta annetaan asetuksella. Säteilyaltistuksen seurantaa ja enimmäisarvojen soveltamista koskevat ohjeet antaa säteilyturvakeskus. 33 Terveystarkkailu Säteilytyötä tekevien työntekijöiden terveystarkkailusta on voimassa, mitä työterveyshuoltolaissa (743178) tai sen nojalla on säädetty tai määrätty työntekijöiden terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Jos työntekijän säteilyaltistuksen todetaan tai epäillään ylittäneen säädetyn enimmäisarvon, ei työntekijää saa pitää säteilytyössä, ennen kuin altistusolosuhteet ja altistuksen syyt on selvitetty ja säteilyturvakeskus on antanut luvan säteilytyön tekemiseen. Jos altistusolosuhteiden selvityksen perusteella on todennäköistä, että työntekijä on saanut säädetyn enimmäisarvon ylittävän säteilyaltistuksen, hän on velvollinen alistumaan altistuksen ja sen vaikutusten selvittämiseksi tarpeelliseen tutkimukseen. 34 Annosrekisteri Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on pitää tiedostoa säteilytyössä toimivien työntekijöiden altistuksesta ionisoivalle säteilylle (annosrekisten). Annosrekisteriin tallennetaan jokaisesta säteilytyössä olevasta työntekijästä tiedot, jotka ovat tarpeen työntekijän säteilystä saaman kokonaisaltistuksen määrittämiseksi. Ilman rekisteröidyn suostumusta saadaan säteilyaltistusta koskevat tiedot luovuttaa: 1) säteilyaltistusta aiheuttavan tmmmnan harjoittajalle, kun se on tarpeen 32 :ssä säädetyn seurantavelvoitteen täyttämiseksi; 2) terveydenhuollon viranomaiselle; sekä 3) sille, joka huolehtii 33 :ssä tarkoitetusta terveystarkkailusta tai suorittaa altistuksen ja sen vaikutusten selvittämiseksi tarpeellisen tutkimuksen. 35 Ulkomailla tehty säteilytyö Suomalainen työnantaja, jonka palveluksessa oleva suomalainen työntekijä tekee säteilytyötä ulkomailla, on velvollinen huolehtimaan siitä, että tiedot työntekijän ulkomailla saamasta säteilyaltistuksesta ilmoitetaan annosrekisteriin. 36 Työntekijöiden koulutus ja opastus Työntekijöille on järjestettävä toiminnan laadun ja työpaikan olosuhteiden mukainen koulutus ja opastus tehtäviinsä siten, että tarpeeton säteilyaltistus ja poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman vaara tulee riittävän tehokkaasti estetyksi. Työntekijän tulee toimia annettujen ohjeiden mukaisesti ja muutenkin osaltaan huolehtia omasta ja muiden säteilyturvallisuudesta. 37 Ikärajoitus Säteilytyöhön saadaan ottaa vain kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö. Tätä nuorempaa henkilöä voidaan pitää säteilytyössä vain, jos se on tarpeen hänen ammatillisen koulutuksensa vuoksi. 10 luku Säteilyn lääketieteellinen käyttö 38 Säteilyn lääketieteellisen käytön perusteet Mitä tässä luvussa säädetään säteilyn lääketieteellisestä käytöstä, koskee toimintaa, jossa ionisoivaa säteilyä kohdistetaan tarkoituksellisesti ihmiskehoon tai kehon osaan: 1) sairauden tutkimiseksi tai hoitamiseksi; taikka

43 1989 vp. - HE n:o ) lääketieteellisen tutkimuksen tai muun lääketieteellisen toimenpiteen vuoksi. Tämän lain nojalla säädettyjä säteilyaltistuksen enimmäisarvoja ei sovelleta tutkittavan tai hoidettavan henkilön saamaan säteilyaltistukseen. Säteilyaltistus on rajoitettava siihen määrään, jota on pidettävä tutkimuksen ja hoidon kannalta välttämättömänä. Ohjeet säteilyn käytön lääketieteellisistä perusteista antaa tarvittaessa lääkintöhallitus. 39 Käyttöhenkilökunnan velvollisuudet Ennen kuin säteilyä kohdistetaan tutkiitavaan tai hoidettavaan henkilöön säteilylähteen käyttäjän erityisenä velvollisuutena on varmistaa, että: 1) säteilylähteen varo- ja suojausjärjestelmät ovat oikein asetetut ja toimivat moitteettomasti; 2) säteilyaltistus on rajattu niihin kehon osiin, joihin säteily on tarkoitus kohdistaa; ja 3) tutkimukseen tai hoitoon sisäisesti käytettävä radioaktiivinen aine on asianmukaisesti tarkastettu. 40 Laadunvalvonta Turvallisuusluvan haltija on velvollinen järjestämään lääketieteellisessä toiminnassa käytettävien säteilylähteiden sekä niihin liittyvien laitteiden ja välineiden toimintakunnon valvonnan säteilyaltistuksen rajoittamiseksi siihen määrään, jota on pidettävä välttämättömänä tarkoitetun tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi. 41 Lääketieteelliset joukkotutkimukset Lääkintöhallitus antaa tarvittavat määräykset sellaisista joukkotutkimuksista, joissa säteilyä kohdistetaan oireettorniin henkilöihin, jollei lailla ole toisin säädetty. 11 luku Ionisoimaton säteily 42 Valvonnan ulottuvuus Tämän lain 6 ja 7 luvussa tarkoitettu valvonta ei koske ionisoimatonta säteilyä synnyttäviä säteilylaitteita, joiden aiheuttama säteilyaltistus voi olla enintään asetuksella säädetty osa vahvistetusta enimmäisarvosta. 43 Säteilyaltistuksen enimmäisarvojen vahvistaminen Ionisoimattoman säteilyn altistuksen enimmäisarvot vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö. 44 Asetuksenantovaltuus Tarkemmat säännökset ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annetaan asetuksella. Asetuksella voidaan myös säätää, että ionisoimatonta säteilyä synnyttävän säteilylaitteen käytölle voidaan määrätä säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja, jos se säteilylaitteen ominaisuuksiin ja käyttöolosuhteisiin katsoen on tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi. Työssä käytettävistä ionisoimatonta säteilyä ja ultraääntä aiheuttavista laitteista on säädetty erikseen. 12 luku Luonnonsäteily 45 Säteilyaltistuksen selvittäminen Joka käyttää luonnossa olevia maa-, kivi- tai muita aineksia taikka näiden aineksien käytön tuloksena syntyneitä materiaaleja elinkeinotoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa, on velvollinen säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla selvittämään toiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen, jos ilmenee tai perustellusti epäillään, että toiminta on säteilytoimintaa. Sama velvollisuus on työnantajalla, jonka työtiloissa tai muussa työskentelypaikassa todetaan tai perustellusti epäillään, että

44 vp. - HE n:o 230 luonnonsäteilystä kohdistuu ihmiseen säteilyaltistusta, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Säteilyturvakeskuksella on oikeus määrätä tehtäväksi tässä pykälässä tarkoitettu selvitys, jos selvityksen tekemiseen velvollinen ei sitä muuten tee. 46 Säteilyaltistuksen rajoittaminen Kun 45 :ssä tarkoitettu selvitys on tehty, säteilyturvakeskuksen tulee antaa tarvittaessa määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi. 47 Organisaatioselvitys Jos 45 :ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamispaikalla tehtävä työ on 32 :ssä tarkoitettua säteilytyötä, toiminnan harjoittaja on velvollinen antamaan selvityksen järjestelyistä turvallisuuden varmistamiseksi. Selvityksestä, toiminnan säteilyturvallisuudesta vastaavan johtajan nimeämisestä sekä pätevyysvaatimuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä 18 :ssä on säädetty säteilyn käyttöä koskevasta organisaatioselvityksestä. 48 Huoneilman radon Huoneilman radonpitoisuutta koskevat enimmäisarvot vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö. 49 Asetuksenantovaltuus Tarkemmat säännökset luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen valvonnasta annetaan asetuksella. 13 luku Radioaktiiviset jätteet 50 Toiminnan harjoittajan huolehtimisvelvollisuus Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toiminnassa syntyvien radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Käsiteltäessä radioaktiivisia aineita toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että radioaktiivisten aineiden pääsy ympäristöön on rajoitettu riittävän tehokkaasti. Jos ympäristöön pääsee radioaktiivisia aineita siten, että niistä aiheutuvan terveydellisen tai ympäristöllisen haitan torjuminen vaatii toimenpiteitä ympäristön puhdistamiseksi, toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toimenpiteiden toteuttamisesta. Hyödynnettäessä luonnonvaroja, jotka sisältävät radioaktiivisia aineita, toiminnan harjoittaja on toiminnan aikana ja sitä lopetettaessa velvollinen huolehtimaan siitä, että radioaktiivisista jätteistä ei aiheudu terveydellistä eikä ympäristöllistä haittaa. 51 Toissijainen huolehtimisvelvollisuus Jos toiminnan harjoittaja ei täytä 50 :ssä tarkoitettua huolehtimisvelvollisuuttaan, on valtio velvollinen huolehtimaan radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemiseksi ja ympäristön puhdistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Valtio on velvollinen huolehtimaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä myös silloin, kun jätteen alkuperä on tuntematon tai huolehtimisvelvollisuudesta vastuussa olevaa toiminnan harjoittajaa ei löydy. Siitä, kuinka valtio huolehtii 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, säädetään asetuksella. Toiminnan harjoittaja ja muu radioaktiivisen aineen tai jätteen tuottamiseen tai käsittelyyn osallinen on velvollinen korvaamaan valtiolle kustannukset, jotka ovat aiheutuneet jätteen vaarattomaksi tekemiseksi ja ympäristön puhdistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Kustannusten perimisestä on voimassa, mitä 69 :ssä on säädetty. Kustannusten korvaamiseen tulee kuitenkin ensisijaisesti käyttää 19 :ssä tarkoitettua vakuutta, mikäli vakuus on asetettu. 52 Luovuttajan selonottovelvollisuus Luovutettaessa radioaktiivisia jätteitä, JOiden hallussapito edellyttää turvallisuuslupaa on luovuttaja velvollinen varmistumaan siitä, että

45 1989 vp. - HE n:o vastaanottajalla on turvallisuuslupa, luovutettavien jätteiden hallussapitoon. 14 luku Valvontaoikeudet 53 Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus Säteilyturvakeskuksella on tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä edellytettyä valvontaa varten oikeus: 1) tarkastaa ja tarkkailla tässä laissa tarkoitettua terveyden kannalta haitallista säteilyaltistusta aiheuttavaa toimintaa ja päästä sinne, missä toimintaa harjoitetaan; 2) suorittaa valvonnan edellyttämät kokeet ja mittaukset, ottaa ja saada tarvittavat näytteet sekä sijoittaa valvonnan edellyttämät laitteet toiminnan harjoittamispaikkaan tai sen läheisyyteen; 3) saada valvonnan kannalta tarpeelliset ilmoitukset, tiedot ja asiakirjat; sekä 4) velvoittaa turvallisuusluvan haltija ylläpitämään valvonnan kannalta tarpeellista kirjanpitoa hallussaan olevista säteilylähteistä sekä niiden hankinnoista ja luovutuksista sekä tekemään säteilyturvakeskukselle niitä koskevat ilmoitukset. 54 Määräykset Säteilyturvakeskuksella ja 53 :n 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen suorittajalla on tarvittaessa oikeus antaa säteilytoiminnan turvallisuuden varmistamista sekä radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemistä koskevia määräyksiä. Määräystä annettaessa on sen toteuttamiselle asetettava määräaika. Jos määräyksen on antanut tarkastuksen suorittaja, on asia saatettava säteilyturvakeskuksen päätettäväksi, jos toiminnan harjoittaja kirjallisesti sitä vaatii. 55 Toiminnan keskeyttäminen tai rajoittaminen Jos toiminta aiheuttaa ilmeistä terveydellistä haittaa tai haitan vaaraa, voi säteilyturvakeskus päätöksellään määrätä toiminnan keskeytettäväksi tai sitä rajoitettavaksi siten, että toiminta täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset. Jos asia ei siedä viivytystä, on tarkastuksen suorittajalla oikeus antaa toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva määräys, jota toiminnan harjoittajan tulee heti noudattaa. Tarkastuksen suorittajan on tällöin viivytyksettä saatettava asia säteilyturvakeskuksen päätettäväksi. Toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva määräys on voimassa, kunnes toiminnan harjoittaja osoittaa tai muuten todetaan, että toimintaa voidaan harjoittaa tässä laissa säädettyjen tai sen nojalla määrättyjen vaatimusten mukaisesti. 56 Myynti- ja luovutuskielto Jos säteilylähde tai 21 :n 4 momentissa tarkoitettu laite tai varuste ei täytä tämän lain nojalla asetettuja vaatimuksia, säteilyturvakeskuksella on oikeus kieltää sen myynti ja muu luovuttaminen. Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske maasta vietäviä laitteita tai varusteita. 57 Tiedonsaanti toiselta viranomaiselta Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovalla viranomaisella on sen estämättä, mitä asian tai asiakirjan salassa pitämisestä on säädetty, oikeus saada valvontaa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat toiselta viranomaiselta. 58 Virka-apu Poliisi- ja tulliviranomaisten tulee tarvittaessa antaa valvontaviranomaiselle virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa. Tulliviranomaisille kuuluvista erityisistä tehtävistä tämän lain noudattamisen valvonnassa säädetään tarvittaessa asetuksella.

46 vp. - HE n:o luku Pakkokeinot ja seuraamukset 59 Uhkasakko ja teettämisuhka Jos joku niskoittelee hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisessä, säteilyturvakeskus voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon tai uhan, että tekemättä jätetty toimenpide suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella, tai uhan, että toiminnan harjoittaminen keskeytetään tai säteilylähteen käyttö kielletään. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi säteilyturvakeskus. Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan ennakkoon valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa ( ) on säädetty. 60 Säteilyrikokset Joka tahallaan tai huolimattomuudesta käyttää säteilylähdettä siten, että hänen menettelynsä on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai omaisuudelle taikka ympäristölle, on tuomittava säteilyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää säteilylähdettä siten, että hänen menettelynsä aiheuttaa vakavan vaaran toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava törkeästä säteilyrikoksesta vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Jos 1 momentissa tarkoitetulla rikoksella aiheutettua vaaraa on pidettävä vähäisenä, rikoksentekijä on tuomittava lievästä säteilyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tässä pykälässä tarkoitettujen tahallisten rikosten yritys on rangaistava. 61 Säteilylain säännösten rikkominen Toiminnan harjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti 1) laiminlyö tässä laissa säädetyn turvallisuusluvan tai tyyppihyväksynnän hakemisen, 2) rikkoo tai jättää noudattamatta turvallisuusluvan ehtoja tai sen, mitä viranomainen on tämän lain nojalla määrännyt turvallisuuden varmistamiseksi tai valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen ilmoittamiseksi, 3) laiminlyö 15 :ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden, 4) laiminlyö 28 tai 52 :ssä säädetyn selonottovelvollisuuden tai 5) laiminlyö 29 :ssä säädetyn huolehtimisvelvollisuuden, on tuomittava, jollei rikos ole 60 :n mukaan rangaistava tai siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, säteilylain säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 62 Salassapitovelvollisuuden rikkominen Joka tahallaan rikkoo 68 :ssä säädettyä kieltoa, on tuomittava säteilylaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen on kuitenkin sovellettava rikoslain 40 luvun 5 :n säännöksiä. 63 Menettämisseuraamus Säteilylähde, jota on käytetty 60 :ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseen, voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä hallussa pidetty, käytetty, valmistettu, luovutettu tai maahan tuotu säteilylähde voidaan tuomita kokonaan tai osittain valtiolle menetetyksi. Jollei säteilylähteen tuomitseminen menetetyksi ole mahdollista, sen arvo voidaan vastaavasti tuomita kokonaan tai osittain menetetyksi. Tässä laissa tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikosten tekemiseen käytettyjen esineiden ja muun omaisuuden tuomitsemisessa menetetyiksi on muutoin

47 1989 vp. - HE n:o noudatettava, mitä rikoslain 2 luvun 16 :ssä on säädetty. 64 Syytteeseenpano Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä tässä laissa tarkoitetusta rikoksesta ennen kuin on hankkinut asiasta säteilyturvakeskuksen lausunnon. 16 luku Muutoksenhaku 65 Muutoksenhaku Säteilyturvakeskuksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Säteilyturvakeskuksen 59 :n nojalla tekemästä uhkasakon asettamista koskevasta päätöksestä ei kuitenkaan saa erikseen valittaa. 66 Täytäntöönpano Tämän lain 54 ja 55 :n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos 1 momentissa tarkoitettu määräys on annettu, valitusviranomaisen on käsiteltävä muutoksenhaku kiireellisenä. 17 luku Erinäisiä säännöksiä 67 Normaalista poikkeava säteilytilanne Silloinkin, kun työ- tai muuhun elinympäristöön pääsee niin suuria määriä radioaktiivisia aineita, että säteilyturvallisuudesta huolehtiminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä (normaalista poikkeava säteilytilanne), on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon 2 :ssä säädetyt periaatteet huolehdittaessa säteilyaltistuksen rajoittamisesta. Sisäasiainministeriö antaa yleiset määräykset ja ohjeet toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja yhteensovittamiseksi normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta. 68 Salassapitovelvollisuus Joka tämän lain noudattamista valvoessaan, valvontaan liittyvää tutkimustehtävää tai muuta avustavaa tehtävää suorittaessaan taikka säteilyturvaneuvottelukunnan jäsenenä tai sihteerinä toimiessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta sivulliselle ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen tai toisen hyödyksi näin saamiaan tietoja. Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä 57 :ssä tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen antamista eikä tietojen antamista syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi. 69 Maksut Turvallisuuslupaa ja tyyppihyväksyntää koskevista päätöksistä sekä muista tämän lain nojalla annetuista viranomaisen päätöksistä sekä tässä laissa tarkoitettuun valvontaan kuuluvista suoritteista samoin kuin näiden päätösten ja suoritteiden valmistelun edellyttämistä toimenpiteistä voidaan periä maksuja sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Maksuista on voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (980/73) on säädetty. Turvallisuuslupaa edellyttävän toiminnan valvonnasta aiheutuvista kustannuksista voidaan säätää, että ne peritään joko osaksi tai kokonaan vuotuisina maksuina turvallisuusluvan haltijoilta. Tässä laissa säädetyt maksut ja korvaukset saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty. 70 Tarkemmat säännökset ja säteilyturvakeskuksen ohjeet Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta sekä viranomaisten tehtäväjaosta ja yhteistyöstä annetaan asetuksella.

48 vp. - HE n:o 230 Säteilyturvakeskuksen tulee antaa tämän lain mukaisen turvallisuustason toteuttamista koskevia yleisiä ohjeita. 71 Poikkeusvaltuus Jos tämän lain nojalla annetun säännöksen tai määräyksen noudattaminen aiheuttaa huomattavaa hankaluutta tai on muuten ilmeisen epätarkoituksenmukaista ja tarkoitettu turvallisuus voidaan saavuttaa muulla tavalla, säteilyturvakeskus voi määräämillään ehdoilla hyväksyä poikkeamisen säännöksestä tai määräyksestä. 72 Säteilyloma Asetuksella säädetään sellaisten sairaalassa tai terveyskeskuksessa työskentelevien henkilöiden työajasta ja vuosilomasta, jotka voivat työssään joutua säteilylle alttiiksi. 18 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 73 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 Tällä lailla kumotaan 26 päivänä huhtikuuta 1957 annettu säteilysuojauslaki (174/57) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. 74 Siirtymäsäännökset Säteilysuojauslain nojalla myönnetty turvallisuuslupa on edelleen voimassa toistaiseksi. Luvanhaltijan on kuitenkin vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta ilmoitettava säteilyturvakeskukselle toiminnan jatkumisesta. Jos ilmoitusta ei tehdä määräajassa tehty, lupa katsotaan rauenneeksi. Jos säteilysuojauslain nojalla myönnetyssä turvallisuusluvassa tarkoitettu toiminta ei täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia, säteilyturvakeskuksen tulee viimeistään vuoden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen saapumisesta kehottaa luvanhaltijaa hakemaan uutta turvallisuuslupaa. Jos luvanhaltija ei noudata kehotusta neljän kuukauden kuluessa, turvallisuuslupa katsotaan rauenneeksi. Muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on toiminnalle, joka tämän lain mukaan edellyttää turvallisuuslupaa ja jonka harjoittaminen on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, haettava turvallisuuslupaa vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. 75 Joka on hyväksytty säteilysuojausasetuksen (328/57) 5 :ssä tarkoitetuksi johtajaksi tai hoitajaksi, on tämän lain voimaan tullessa oikeutettu edelleen jatkamaan tehtävässään. 76 Tässä laissa säädettyä tyyppihyväksyntää ei tarvitse hakea säteilylaitteille, jotka on tyyppihyväksytty ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annetun asetuksen (941/87) tai työturvallisuuslain nojalla. Sellaisille säteilylaitteille, jotka on vuonna 1984 tai sen jälkeen katsastettu tyyppinä säteilysuojausasetuksen nojalla, ei tarvitse hakea tässä laissa säädettyä tyyppihyväksyntää. Tätä aikaisemmin tyyppinä katsastetun säteilylaitteen voi säteilyturvakeskus määrätä kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta esitettäväksi tyyppihyväksyttäväksi, jos säteilyturvallisuuden kannalta perustellut syyt sitä vaativat. Jos säteilylaitetta ei esitetä 2 momentin mukaisesti tyyppihyväksyttäväksi neljän kuukauden kuluessa sitä tarkoittavan määräyksen antamisesta, säteilysuojausasetuksen nojalla annettu päätös katsotaan rauenneeksi. Muille kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille säteilylaitteille, joita ei vapauteta tyyppihyväksynnästä, on tyyppihyväksyntää haettava vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. 77 Kaivoslaissa tarkoitetun kaivostyön harjoittajan ja kauemmin kuin kolme kuukautta kestävän, maan alla tai suljetussa tilassa suoritettavan louhintatyön harjoittajan tulee kolmen kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta tehdä säteilyturvakeskukselle kirjallinen ilmoitus toiminnastaan.