TuuliSaimaa Oy. Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2014

Transkriptio

1 TuuliSaimaa Oy Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2014 Kasvillisuus, luontotyypit, liito-orava, lepakot, pesimälinnut ja muuttolinnut LOPPURAPORTTI T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen 0

2 Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2014 Kasvillisuus, luontotyypit, liito-orava, lepakot, pesimälinnut ja muuttolinnut Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysmenetelmät Kasvillisuus ja luontotyypit Liito-orava Lepakot Pesimälinnut Lintujen muutto Selvityksen ulkopuoliset aineistot Tulokset Kasvillisuus ja luontotyypit Liito-orava Lepakot Pesimälinnut Lintujen muutto Arvioita törmäysriskeistä Huomionarvoiset luontokohteet suunnittelualueen ympäristössä Tulosten tarkastelu Kasvillisuus ja luontotyypit Liito-orava Lepakot Pesimälinnut Lintujen muutto Huomionarvoiset luontokohteet suunnittelualueen ympäristössä Johtopäätökset Kirjallisuus Liitteet 1 5. Kannen kuva: Sääksinaaras reviirillään Kaukkorvenkankaalla Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Lappeenranta, lokakuu 2014 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh

3 Tiivistelmä T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen selvitti TuuliSaimaa Oy:n toimeksiannosta Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueen luontoa maalis-syyskuussa vuonna Alueelle on suunnitteilla kaksi turbiinia. Pesimälinnustoa selvitettiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen kuutena päivänä touko-kesäkuussa. Lepakoiden esiintymistä selvitettiin kartoituksin ja passiivitallentimella kesäsyyskuussa. Liito-oravan, putkilokasvien ja luontotyyppien esiintymistä selvitettiin touko-elokuussa. Lintujen muuttoa tarkasteltiin Muukon tuulivoimapuiston kevään 2010 aineiston ja syysmuuttoa muun aiemmin julkaistun tiedon pohjalta. Tuulivoimarakentaminen ei vaaranna Natura-, suojeluohjelma- ja luonnonsuojelualueiden, kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden (MAALI) lintualueiden (Konnunsuo) eikä kansallispuistojen luontoarvojen säilymistä. Luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä, metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain luonnontilaisina säilytettäviä pienvesiä ja erityisesti suojeltavia, uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja ei havaittu turbiinipaikkojen hehtaarin laajuisilla kasvillisuusruuduilla. Hieman kauempana turbiinipaikan K1 ympäristössä on kaksi mahdollista metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä (rehevä lehtolaikku, vähäpuustoinen suo) ja mahdollinen luontodirektiivin luontotyyppi (puustoinen suo). Kasvillisuusruutujen ulkopuolisilla alueilla havaittuja silmälläpidettäviä putkilokasveja olivat ahokissankäpälä, kangasajuruoho (alalaji serpyllum) ja kartioakankaali. Kangasvuokkoa ei havaittu. Liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja ei tehty. Turbiinipaikoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä ei myöskään havaittu lajin elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita. Lepakkokartoituksessa tehtiin yhteensä 51 lepakkohavaintoa vähintään kahdesta lajista (pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa). Automaattitallentimella turbiinipaikoilla toteutetussa passiiviseurannassa tehtiin yhteensä 115 havaintoa vähintään kahdesta lepakkolajista (pohjanlepakko ja viiksi/isoviiksisiippa). Selvitysalueella ei havaittu merkittäviä lepakoiden saalistusalueita ja kulkureittejä. Alueella saattaa kuitenkin olla esim. kolopuissa sijaitsevia luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Pesimälinnustokartoituksen ruuduilla (800 m x 800 m; osin päällekkäisiä) ei havaittu kiireellisesti suojeltavia, erityisesti suojeltavia tai muita uhanalaisia lintulajeja. Alueellisesti uhanalaisista lajeista havaittiin kehrääjä. Silmälläpidettävistä lajeista havaittiin sirittäjä ja teeri. Lintudirektiivin I liitteen lajeista havaittiin kehrääjä, kurki, palokärki, pikkulepinkäinen, pyy, ruisrääkkä ja teeri. Suunnittelualueen ympäristössä havaittiin pesivänä kalasääski (silmälläpidettävä), hiirihaukka (vaarantunut) ja varpushaukka. Viime vuosina ympäristössä on pesinyt lisäksi mehiläishaukka (vaarantunut). Suurista petolinnuista sääksen ja hiirihaukan saalistuslennot suuntautuivat ajoittain riskikorkeudella suunnitteilla olevan tuulivoimapuiston ilmatilaan. Erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan valkoselkätikan pesimäreviiri sijaitsee kauempana suunnittelualueen pohjoispuolella. Mahdollinen tuulivoimarakentaminen ei vaaranna elinpiirin säilymistä. Muukonkankaan kevään 2010 muutonseurannassa havaittuihin yksilömääriin perustuvat arviot törmäysriskit ovat yleisesti ottaen vähäisiä. Lintujen todellinen muuttajamäärä on kuitenkin huomattavasti havaittua suurempi (esim. yömuutto). Huomionarvoisista lajeista kuikan muutto oli suhteellisesti muita lintuja runsaampaa ja keskittyneempää. Kevätmuuttoaineiston perusteella ei voi tehdä arvioita syysmuuton runsaudesta. Olemassa olevan tiedon perusteella suunnittelualue sijaitsee vesilintujen syysmuuttoreitillä, mutta muuton selkeimmät johtolinjat ovat alueen pohjoispuolella eteläisellä Saimaalla. Suunnittelualue ei sijaitse keskeisillä Etelä-Karjalasta tunnistetuilla petolintujen syysmuuttoreiteillä. 1

4 1. Aineisto ja menetelmät 1.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Suunnittelualue sijaitsee Lappeenrannan Joutsenossa Salpausselän harjanteella noin kilometrin Kuusiston asuinalueen länsipuolella. Suunnitteilla on kaksi turbiinia (K1 ja 2, kuva 1). Mäntyvaltaisella ja hakkuiden pirstomalla kangasmetsäalueella puusto on pääasiassa nuorta tai varttunutta. Erityisesti suppien ympäristössä on sekapuuna kuusta ja kasvillisuus muutenkin rehevämpää. Turbiinipaikkojen itäpuolella on luoteen ja kaakon suuntainen paikoin varsin luonnontilainen havupuuvaltainen metsäkaistale. Laajoja hakkuualueita on turbiinipaikan K1 lounais-, luoteis- ja itäpuolella (kuva 1). Turbiinipaikan K1 ympäristössä on pienialainen suopainanne, pienialainen sarakorpimainen painanne ja supassa sijaitseva rehevä lehtolaikku. B K1 A K2 C Kuva 1. Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualue vuonna Turbiinipaikat (K1 ja K2) on merkitty punaisilla ympyröillä. Hakkuualueet on merkitty vihreällä vaakaviivoituksella ja petolintuseurannan pääasialliset havaintopaikat (A, B ja C) sinisellä ympyrällä. MML

5 Pieniä peltoalueita on turbiinipaikan K1 lounaispuolella ja pohjoispuolella. Suunnittelualueen eteläpuolella kulkee valtatie 6 ja kauempana pohjoispuolella Haukilahdentie. Suunnittelualueella on myös useita metsäautoteitä ja vähäisempiä ajouria. Suunnittelualue sijaitsee Joutsenonkankaan tärkeällä vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella (Ympäristökarttapalvelu Karpalo ). Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsee kaksi vedenottamoa, joista toinen sijaitsee noin 580 m turbiinipaikan K1 koillispuolella ja toinen noin 1300 m lounaispuolella. Muukon tuulivoimapuisto sijaitsee suunnittelualueen lounaispuolella (lähin turbiini noin 1120 m turbiinipaikan K2 etelälounaispuolella ja noin 1370 m turbiinipaikan K1 lounaispuolella) Selvitysmenetelmät Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusselvityksen pääasiallisena tavoitteena oli uhanalaisten, alueellisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien sekä luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen putkilokasvien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi, Rassi ym. 2010). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset keskitettiin noin hehtaarin kokoiselle alueelle turbiinien suunniteltujen rakennuspaikkojen ympäristössä (esimerkki liite 1). Yleisluontoisemmin ja laajemmalla alueella kasvillisuutta ja luontotyyppejä tarkasteltiin pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Luontotyyppiselvityksessä pyrittiin löytämään seuraavat rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä kysymykseen tulevat ja maankäytön suunnittelussa huomioitavat kohteet: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2. luku 11, 3. luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät pienvedet metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt muut huomionarvoiset luontokohteet Luontotyyppien selvittämiseksi turbiinien suunnitellut rakennuspaikat käveltiin systemaattisesti läpi puustoa, kasvillisuutta ja muita ympäristön piirteitä havainnoiden. MMM Karri Kuitunen teki kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin liittyvät maastotyöt 31.5., 1.6. ja sekä yleisluontoisemmin pesimälinnustokartoitusten yhteydessä 26. ja 31.5., ja Kasvillisuuskartoituksissa kiinnitettiin erityistä huomiota kangasvuokon mahdolliseen esiintymiseen Liito-orava Liito-oravan ulostepapanoiden löytämiseksi suurimpien kuusten ja lehtipuiden tyvet tarkastettiin turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä (Nironen ja Lammi 2003). Luonnonsuojelulaissa mainitun lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerinä pidettiin papanoita kolopuun juurella (Luonnonsuojelulaki 49 ). Suuri määrä papanoita suuren kuusen juurella tulkittiin 3

6 mahdolliseksi lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. MMM Karri Kuitunen teki selvityksen maastotyöt Lepakot Selvityksen tarkoituksena oli lepakkolajiston, lepakoiden runsauden, tärkeimpien elinympäristöjen ja mahdollisten muuttoreittien esiintymisen selvittäminen. Elinympäristöjen merkityksen arvioinnin perusteena käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjetta. Kuva 2. Lepakkokartoituksen punaisella katkoviivalla merkitty kulkureitti (n. 6 km) Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvityksessä vuonna Automaattisen ultraäänitallentimen (SongMeter) sijoituspaikat turbiinipaikoille K1 ja K2 on merkitty sinisillä ympyröillä MML

7 Aktiivinen lepakkokartoitus Lepakkolajistoa ja lepakkoaktiivisuutta havaintojen lukumäärän perusteella arvioituna selvitettiin noin 6 kilometrin pituisella kuuntelureitillä kesä-, heinä- ja elokuussa vuonna 2014 (kuva 2). Ensimmäinen laskentakierros tehtiin klo , toinen klo ja kolmas klo Lepakoita havainnoitiin aktiivikartoituksessa Echometer EM3+ -merkkisellä tallentavalla yhdistelmädetektorilla (heterodyne ja aikalaajennus). Detektoria pidettiin reitillä kuljettaessa koko ajan auki ja mahdollisia lepakoiden ääniä havainnoitiin jatkuvasti sekä heterodynemenetelmällä taajuusalueella khz että full spectrum -toiminnolla. Lepakkohavainnoksi tulkittiin ohilento (ohilentävän lepakon ääni ilmestymisestä äänen katoamiseen). Lepakkoyksilö tulkittiin saalistavaksi, mikäli detektorilla kuultiin saalistukseen viittaava surahtava äänipulssien tihentymä (eng. feeding buzz). Lajintunnistuksen perusteina olivat näköhavaintojen lisäksi kaikuluotausäänten ominaisuudet, kuten taajuus, pulssipituus, pulssiväli, pulssin muoto, rytmi ja sointi. Referenssinä käytettiin keskeistä lepakoiden määrityskirjallisuutta (esim. Barataud 1996, Russ 2012, Skiba 2009). Lepakkohavaintojen koordinaatit ja havainnon tyyppi (ohilento, saalistus) tallennettiin gps-paikantimeen. Osa lepakoiden äänistä tallennettiin tietokonetarkastelua (Audacityäänieditori) ja lajinmäärityksen varmistamista varten (kuva 3). Kuva 3. Esimerkit pohjanlepakon ja viiksisiipan tai isoviiksisiipan kaikuluotausäänistä (eri tilanteissa äänitetyt tallenteet yhdistetty samaan kuvaan) Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueella Audacity-ohjelmalla esitettynä. Pystyakseli kuvaa taajuutta kilohertseinä (khz) ja vaaka-akseli aikaa sekunteina. 5

8 Passiivinen seuranta automaattitallentimella Turbiinipaikoilla K1 ja K2 havainnoitiin vuoroviikoin ultraäänimikrofonilla (SMX- US) varustetulla SongMeter SM2BAT+ -automaattitallentimella (taulukko 1, kuva 2). Tallennin oli joka yö äänitysvalmiudessa auringonnousun ja laskun välisenä aikana lukuun ottamatta paristojen ehtymistä kesken jakson ilmeisesti Taulukko 1. SongMeter SM2BAT+ -tallentimen sijoittelu turbiinipaikoille K1 ja K2 Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvityksessä Ajanjakso Sijoituspaikka Huomioita K2 Seurantajakso 8 yön mittainen K K K1 Paristot ehtyivät 13.8.? K K K Pesimälinnut Pesimälinnustokartoitus Pesimälinnustoselvityksen tarkoitus oli ensisijaisesti uhanalaisten (sisältäen erityisesti ja kiireellisesti suojeltavat lajit), alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien sekä lintudirektiivin I liitteen lajien esiintymisen selvittäminen (Luonnonsuojeluasetus, Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010, Suomen ympäristökeskus 2013) sekä tuulivoimarakentamisen mahdollisten linnustovaikutusten arviointi yleisellä tasolla. Pesimälinnustoa selvitettiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen kolmella koko alueen kattavalla laskentakierroksella 26. ja 31.5., ja pääsääntöisesti klo 4.00 ja välisenä aikana kahdella osittain päällekkäisellä 800 m x 800 m kartoitusruudulla (Koskimies ja Väisänen 1988; esimerkki liite 1). MMM Karri Kuitunen teki kartoituksen maastotyöt mahdollisimman heikkotuulisella ja poutaisella säällä. Laskennoissa selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden siten, että mikään paikka selvitysalueella ei jäänyt noin 75 metriä kauemmaksi kulkulinjalta. Täydentäviä pesimälinnustohavaintoja kerättiin lisäksi petolintuseurannan sekä kasvillisuus- ja liito-oravaselvityksen yhteydessä. Erityisesti lepakkoselvityksen yhteydessä havainnoitiin kehrääjän esiintymisestä alueella. Lintuhavainto tulkittiin pesiväksi pariksi, kun laulava tai nähty koiras tai naaras havaittiin kahdella laskentakerralla samalla paikalla sopivassa pesimäympäristössä. Yksikin havainto riitti pesiväksi pariksi tulkitsemiseen, jos havainto koski varoittelevaa, pesää rakentavaa tai ruo- 6

9 kaa/ulosteita kantavaa emoa, pesää tai poikuetta. Yksittäiset reviiriin viittaavat havainnot tulkittiin mahdollisesti pesiviksi pareiksi. Siten esimerkiksi merkintä 5 7 paria tarkoittaa viittä varmaa ja lisäksi kahta mahdollista reviiriä. Vastaavasti merkintä 0 1 paria perustuu yksittäiseen reviiriin viittaavaan havaintoon. Petolintuseuranta Turbiinipaikkojen ympäristössä pesivien päiväpetolintujen esiintymisen selvittämiseksi kolmella eri havaintopaikalla havainnoitiin 13 päivänä yhteensä 81 tuntia (kuva 1; taulukko 2). Havainnoista kirjattiin kellonaika, lentosuunta (tai kuvaus käyttäytymisestä, mikäli ei selkeää lentosuuntaa), lentokorkeus ja arvio etäisyydestä (taulukko 3). Havainnoinnin apuvälineinä käytettiin kiikaria (7 x suurentava) ja zoom-okulaarilla (20 60 x suurentava) varustettua kaukoputkea. Taulukko 2. Petolintujen seuranta Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvityksessä Havaintopaikka Pvm. Havainnointiaika Kesto A :35 15:35 5 h C :35 14:25 3 h 50 min A :10 16:10 5 h A :48 18:00 8 h 12 min A+C :45 15:30 8 h 45 min A :00 15:00 8 h B :45 18:00 7 h 15 min B :43 8 h 10 min B (C) :42 18:42 8 h B (A) :15 17:20 4 h 5 min B (A) :35 20:20 3 h 45 min B :03 16:18 8 h 15 min B :58 13:41 2 h 43 min Yht. 13 pv. 81 h Taulukko 3. Lentokorkeuksien kirjaamisen perusteena käytetyt luokat Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston petolintujen seurannassa vuonna Luokka Korkeus maan pinnasta Muuttokorkeus suhteessa voimalan lapoihin K m Lapojen alapuolella K m Riskikorkeus. Muuttoa lapakorkeudella K 3 yli 175 m Lapojen yläpuolella 7

10 Lintujen muutto Suunnittelualueen merkitystä lintujen muuttoreittinä arvioitiin Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvityksessä keväällä 2010 kerätyn aineiston perusteella (Kuitunen & Lehtonen 2010). Vuoden 2010 kevätmuuttoselvityksen kuvaus Havainnoinnilla selvitettiin Muukonkankaan suunnittelualueen ylittävän eri linturyhmien (vesilinnut, kahlaajat, lokit, päiväpetolinnut, kyyhkyt, pikkulinnut) sekä lintudirektiivin I-liitteen, uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien kevätmuuton runsautta ja muuttajien lentokorkeuksia erilaisissa sääolosuhteissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää Saimaan ja Kukkuroinmäen jätekeskuksen välisen lokkiliikenteen sekä Konnunsuon peltoaukealla lepäilevien tuhansien hanhien kiertelyn ulottumista Muukonkankaalle. Muuttoa havainnoitiin yhteensä 32 päivänä (taulukko 4). Huhtikuussa havainnoitiin klo 5.15 ja klo sekä toukokuussa klo 3.45 ja klo välisenä aikana. Havainnointi pyrittiin yleistä säätilojen ja muuton kehitystä seuraamalla ajoittamaan kohteena olevien linturyhmien päämuuttopäiville. Taulukko 4. Lintujen kevätmuutonseurannan havainnointimäärät vuonna 2010 Lappeenrannan Muukonkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueella (Kuitunen & Lehtonen 2010). Havaintopäivät Havainnointitunnit Keskimäärin/pvä huhtikuu h 15 min toukokuu h 19 min Yht h 17 min Havaintopaikkana toimi valtatien 6 eteläpuolella sijaitsevan vanhan soranottoalueen länsireuna, josta hallitsee suunnittelualueen ilmatilan parhaiten (kuva 4). Havainnointipaikan näkyvyys on kuitenkin rajoitettu siten, että esimerkiksi koilliseen suuntautuvasta pikkulintumuutosta voi tehokkaasti havaita vain noin 500 metrin etäisyydeltä ohittavat parvet. Matalalla kulkevasta pikkulintumuutosta jäi helposti tätäkin suurempi osa havaitsematta. Korkeammalla (yli 50 m) kulkevan rastasta suurempien lintujen muuton havaitsemiseen näkyvyys on normaalioloissa riittävä lähes koko alueen kattamiseksi. Kuitenkin tutkimusalueen koilliskulmaus jää lähempänä olevan metsän katveeseen siten, että sinne ei ole suoraa näköyhteyttä. Myös alueen lounaiskulmaukseen näkyvyys on olematon. Kunakin havainnointipäivänä merkittiin ylös vallitseva säätila ja sen olennaiset muutokset (lämpötila, pilvisyys, tuulen suunta ja voimakkuus, näkyvyys) sekä kaikki suunnittelualueen ylittävät muuttajat lentosuuntineen ja lentokorkeuksineen. Suurikokoisista linnuista, kuten hanhista, kurjista ja petolinnuista sekä harvinaisista lajeista kirjattiin myös suunnittelualueen sivuuttavat yksilöt. Muuttavien lintujen lentokorkeuksia arvioitiin vertaamalla puuston korkeuteen (keskimäärin 22 m, 8

11 korkeimmat latvat 25 m). Korkeuden mittatikkuna käytettiin myös 1050 metrin etäisyydellä sijaitsevaa 75 metrin korkuista linkkimastoa. Läheltä ja korkealta menneiden isompien lintujen lentojenkorkeusarvioiden oikeellisuutta tarkistettiin digikuvaamalla useita lintuyksilöitä. Muuttavat lintuyksilöt kirjattiin lentokorkeuden perusteella kolmeen luokkaan, jotka määriteltiin suunnitteilla olevien tuulivoimaloiden mittojen perusteella. Voimalan lavan pyöriessä sen lakipiste on 150 metrin ja alin piste 50 metrin korkeudella maan pinnasta. Näin ollen metrin korkeudella lentävät linnut muuttavat vaara-alueella voimalan pyöriviin lapoihin nähden (taulukko 5). Muutonseurannan apuvälineenä käytettiin kiikaria ja zoom-okulaarilla varustettua lintukaukoputkea. Havainnoinnista vastasi lintuharrastaja Veli-Pekka Lehtonen. K1 K m 1170 m Kuva 4. Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston kahden turbiinipaikan (K1 ja K2; siniset ympyrät) sijainti Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailussa vuonna 2010 käytettyyn havaintopaikkaan (punainen ympyrä) nähden. Taulukko 5. Muuttavien lintujen lentokorkeuksien kirjaamisen perusteena käytetyt luokat Lappeenrannan Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevätmuutonhavainnoinnissa vuonna 2010 (Kuitunen & Lehtonen 2010). Luokka Korkeus maan pinnasta Muuttokorkeus suhteessa voimalan lapoihin K m Lapojen alapuolella K m Riskikorkeus. Muuttoa lapakorkeudella K 3 yli 150 m Lapojen yläpuolella 9

12 Selvityksen ulkopuoliset aineistot Luontoselvityksen maastotöissä kerättyä aineistoa täydennettiin ulkopuolisella aineistolla seuraavasti: Mahdollisten Natura-, suojeluohjelma- ja luonnonsuojelualueiden, kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) ja kansallispuistojen esiintyminen suunnittelualueella ja sen ympäristössä tarkistettiin Ympäristöhallinnon Oiva-ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (tilanne ). Mahdolliset FINIBA-alueet tarkistettiin BirdLife Suomen verkkosivuilta. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta saatiin päiväpetolintujen ja pöllöjen pesintää koskevia tietoja (yhteyshenkilö museomestari Juha Honkala). Metsähallituksesta saatiin valkoselkätikan esiintymistietoja (yhteyshenkilö suunnittelija Timo Laine, Etelä-Suomen luontopalvelut). Soile Turkulaiselta (Pöyry Finland Oy) saatiin valkoselkätikan esiintymistä koskevaa tietoa. 2. Tulokset 2.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuuden kartoitusruudut Turbiinipaikkojen K1 ja K2 noin hehtaarin laajuisilla kartoitusruuduilla ei havaittu kiireellisesti ja erityisesti suojeltavia, uhanalaisia tai silmälläpidettäviä putkilokasvilajeja, luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä, metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain luonnontilaisena säilytettäviä pienvesiä (liite 1). Erityiskohteena olleesta kasvilajista, kangasvuokosta, ei tehty yhtään havaintoa. Turbiinipaikan K1 kasvillisuusruutu Luontotyyppi: Turbiinipaikka sijaitsee loivarinteisellä kangasmetsäharjanteella. Hehtaarin laajuisella kasviruudulla on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Kartoitusruutu on osa laajempaa vastaavan elinympäristön kokonaisuutta. Puusto: Valtapuustona on varttunutta valoisaa mäntymetsää, sekapuustona joitakin varttuneita rauduskoivuja. Mäen reunaosissa on myös joitakin varttuneita kuusia. Pensaskerros: Varsin avoimen pensaskerroksen lajeja ovat hieskoivu, kataja, korpipaatsama (niukka), kuusi (niukka), mänty, pihlaja, raita, rauduskoivu, terttuselja (niukka) ja vadelma (niukka). Kenttäkerros: Tavanomaisia ja kangasmetsille tunnusomaisia putkilokasveja ovat muun muassa kanerva (niukka), kallioimarre (niukka), kalliokielo, kangasmaitikka, katinlieko, kevätpiippo, kielo, kultapiisku, lampaannata, lillukka (niukka), maitohorsma (niukka), metsäkastikka, metsälauha (pai- 10

13 koin runsas), metsätähti (niukka), mustikka (runsas), oravanmarja, puolukka, riidenlieko, rätvänä, sananjalka (niukka), talvikki-laji ja vanamo (paikoin runsas). Turbiinipaikan K2 kasvillisuusruutu Luontotyyppi: Turbiinipaikka sijaitsee kangasmetsäharjanteella. Hehtaarin laajuisella kasvillisuusruudulla on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää (paikoin harvennettua). Kartoitusruutu on osa laajempaa vastaavan elinympäristön kokonaisuutta. Puusto: Valtapuustona on varttunutta tiheää mäntymetsää, sekapuina joitakin varttuneita kuusia. Pensaskerros: Varsin avoimen pensaskerroksen lajeja olivat harmaaleppä, hieskoivu, kataja, korpipaatsama (niukka), mänty, pihlaja, raita, rauduskoivu ja vadelma (niukka). Kenttäkerros: Tavanomaisia ja kangasmetsille tunnusomaisia putkilokasveja olivat muun muassa ahomansikka, ahomatara, isotalvikki, kalliokielo, kanerva (niukka), kangasmaitikka, kataja (taimi), katinlieko, kevätpiippo, kielo (paikoin runsas), korpipaatsama (taimi), kultapiisku, lillukka, maitohorsma, metsäalvejuuri (niukka), metsäkastikka, metsälauha (paikoin runsas), metsätähti, mustikka (runsas), nuokkutalvikki, nurmitädyke, oravanmarja (paikoin runsas), puolukka (niukka), rohtotädyke, rätvänä, salokeltano, sananjalka, sormisara, tammi (taimi) ja vanamo (paikoin runsas). Luontotyypit ja kasvilajit kartoitusruutujen ulkopuolisilla alueilla Mahdolliset metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt Vähäpuustoinen suo 290 metriä turbiinipaikan K1 itäkaakkoispuolella: Painanteessa sijaitseva pienialainen (noin 0,3 ha) luonnontilainen vähäpuustoinen suo (kuva 5, liite 1). Kasvilajistoon kuuluvat muun muassa isokarpalo, jouhisara, jouhivihvilä, leväkkö, mutasara, pullosara, raate, suokukka, tähtisara ja vaivero. Rehevä lehtolaikku 370 metriä turbiinipaikan K1 kaakkoispuolella: Ympäristöään selvästi rehevämpi pienialainen suppa (kuva 6, liite 1). Puuston muodostavat varttuneet kuuset ja hieskoivut. Pensaskerroksen muodostavat haavat, korpipaatsamat ja vadelmat. Kenttäkerroksen kasvilajistoon kuuluvat muun muassa hiirenporras, nurmilauha, mesimarja, metsäalvejuuri, metsäimarre, metsätähti, oravanmarja, ranta-alpi, rönsyleinikki, suo-orvokki ja tähtitalvikki. 11

14 Kuva 5. Vähäpuustoinen suo turbiinipaikan K1 itäkaakkoispuolella. Kuva 6. Rehevä lehtolaikku turbiinipaikan K1 kaakkoispuolella. 12

15 Mahdolliset luontodirektiivin luontotyypit Puustoinen suo 270 metriä turbiinipaikan K1 eteläpuolella: Mahdollisesti pohjavesivaikutteinen sarakorpimainen painanne (kuva 7, liite 1). Harvan puuston muodostavat varttuneet hieskoivut. Kenttäkerroksen lajeja ovat muun muassa harmaasara, jokapaikansara, jouhivihvilä, juolukka, kurjenjalka (niukka), luhtasara, luhtavuohennokka (niukka), metsäkorte, pullosara, raate (runsas) ja ranta-alpi. Kuva 7. Sarakorpimainen painanne turbiinipaikan K1 eteläpuolella Huomionarvoiset putkilokasvilajit Silmälläpidettävistä lajeista ahokissankäpälää (yksi kasvupaikka) ja kartioakankaalia (yksi kasvupaikka) havaittiin noin 170 metriä Kaukkorpi 1:n eteläpuolella koillisen ja lounaan suunnassa kulkevan metsätien varrella. Kangasajuruohon silmälläpidettävää alalajia serpyllum havaittiin noin 200 metriä Kaukkorpi 1:n lounaispuolella sijaitsevan pellon reunalla 2.2. Liito-orava Suunnitelluilla turbiinipaikoilla ja niiden ympäristössä ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä erityisen hyvin lajin elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita. 13

16 2.3. Lepakot Lepakkokartoitus Kolmella kartoituskierroksella tehtiin 22 havaintopaikalla yhteensä 51 lepakkohavaintoa vähintään kahdesta lajista (pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa). Havainnoista 25 koski viiksisiippaa tai isoviiksisiippaa, 22 pohjanlepakkoa, 3 määrittämätöntä siippatyypin (FM) lepakkoa ja 1 määrittämätöntä lepakkoa. Lepakkohavaintojen määrä oli 8,5/km. K1 K2 Kuva 8. Lepakoiden havaintopaikat Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston lepakkokartoituksessa (vihreät symbolit), (punaiset) ja (keltaiset). Kolmio= pohjanlepakkohavainto, ympyrä= siippahavainto, tähti= määrittämätön lepakkohavainto. Turbiinipaikat K1 ja K2 on merkitty mustilla ympyröillä. 14

17 Lepakoiden passiivinen seuranta automaattitallentimella Kahdella turbiinipaikalla (K1 ja 2) tehtiin yhteensä 115 lepakkohavaintoa (kuva 9). Havainnoista 64 oli turbiinipaikalta K1 ja 51 turbiinipaikalta K2. Isoviiksisiippoja/viiksisiippoja tai viiksisiippatyypin (Myotis sp.) havaintoja tehtiin yhteensä 93, pohjanlepakkohavaintoja 15 ja määrittämättömiä siippatyyppisiä (FM-tyyppi) havaintoja 7. Kuva 9. Lepakkohavaintojen määrä Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston kahdella turbiinipaikalla (K1 ja 2) Seuranta toteutettiin yhdellä SongMeter SM2BAT+ -tallentimella, joka oli vuorotellen sijoitettuna kahdella eri turbiinipaikalla. Seurantajaksot olivat seitsemän yön mittaisia lukuun ottamatta K2:n ensimmäistä jaksoa, joka oli kahdeksan yön mittainen Pesimälinnut Pesimälinnustokartoitus Kahdella 800 m x 800 m kartoitusruudulla (osittain päällekkäisiä) havaittiin yhteensä 44 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia sekä 161,5 290,5 paria (taulukko 6). Kolme runsainta lajia olivat peippo, pajulintu ja metsäkirvinen. Selvityksessä ei tehty pesintään viittaavia havaintoja kiireellisesti suojeltavista, erityisesti suojeltavista tai muista uhanalaisista lintulajeista. Alueellisesti uhanalaisista lajeista havaittiin kehrääjä (pesälöytö ja 2 3 muuta reviiriä). Silmälläpidettävistä lajeista havaittiin sirittäjä (10 13 reviiriä) ja teeri (poikue ja havaintoja koiraista ja naaraista, pesälöytö hieman ruutujen länsipuolelta). Lintudirektiivin I liitteen lajeista havaittiin kehrääjä, kurki (K1:n kartoitusruudun pohjoisosassa havaintoja kesäkuussa parista; poikuehavainto hieman ruudun länsipuolella Kaukkorven pelloilla; Veli-Pekka Lehtonen, kirjallinen tiedonanto), palokärki (lentopoikue K1:n kartoitusruudulla; pesäpaikka ei välttämättä ruudulla), pikkulepinkäinen (1 4 reviiriä), pyy (kolme poikuehavaintoa ja soidinhavaintoja), ruisrääkkä (2 reviiriä pohjoisosan pelloilla) ja teeri 15

18 (liite 2). Etelä-Karjalassa vähälukuinen nokkavarpunen havaittiin selvitysalueella neljästi ylilentävä. Havainnot koskevat todennäköisesti selvitysalueen ulkopuolella sijaitsevia reviirejä. Kartoitusruuduilla tehtiin runsaasti havaintoja korpeista (esim noin 60 yksilön parvi), mutta havainnot koskevat ainakin suurimmaksi osaksi alueella pesimättömiä yksilöitä. Kangaskiurun reviiri havaittiin selvitysalueen ulkopuolella valtatien 6 läheisyydessä. Taulukko 6. Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvityksessä havaitut pesivät ja mahdollisesti pesivät lintulajit (44) sekä niiden reviiri- tai parimäärät vuonna Lajit on taulukoitu aakkosjärjestyksessä. LINTULAJI Parimäärä LINTULAJI Parimäärä harmaasieppo 1 10 hernekerttu 2 3 hippiäinen 5,5 10,5 hömötiainen 3 5 idänuunilintu 0 1 keltasirkku 8 9 kirjosieppo 1 4 kulorastas 0 5 käki n. 6 käpytikka 0 4 laulurastas 6 10 lehtokerttu 3 10 lehtokurppa 1 2 leppälintu 0,5 1,5 metsäkirvinen 13,5 17,5 metsäviklo 2 4 mustarastas 3 5 närhi 2 3 pajulintu 19,5 33,5 peippo pensaskerttu 0,5 1,5 pensastasku 1 punakylkirastas 1 3 punarinta 11,5 18,5 punatulkku 0 3 puukiipijä 2 5 pyrstötiainen 1 rautiainen 1 5 räkättirastas 0 1 sepelkyyhky 2 5 sinitiainen 1 3 talitiainen tavi 0 1 tiltaltti 0 1 töyhtötiainen 3 4 vihervarpunen 2 Alueellisesti uhanalaiset kehrääjä Silmälläpidettävät sirittäjä teeri Lintudirektiivin I liite kehrääjä ks. alueellisesti uhanalaiset kurki 0 1 palokärki 0 1 pikkulepinkäinen 1 4 pyy 3,5 ruisrääkkä 2 teeri ks. silmälläpidettävät Petolintuseuranta vuonna 2014 & selvityksen ulkopuoliset havainnot Kartoitusruuduilla ei tehty petolintujen pesintään viittaavia havaintoja, mutta ympäristön petolinnut käyttävät tuulivoiman suunnittelualuetta säännöllisesti pesimäaikaisena läpikulkualueena ja joidenkin lajien (erityisesti hiirihaukka ja varpushaukka) osalta mahdollisesti myös saalistusalueena. 16

19 Hiirihaukka (vaarantunut) Petolintuseurannassa tehtiin 46 havaintoa tuulivoiman suunnittelualueella tai sen ympäristössä liikkuvista hiirihaukoista. Lentokorkeudet jakautuivat seuraavasti: riskikorkeudella 25, riskikorkeutta matalammalla 9, riskikorkeutta korkeammalla 7 ja määrittämätön 5 havaintoa. Kaikki viisi saaliinkuljetushavaintoa koskivat turbiinialueen yli noin idän ja lännen suunnassa lentäviä emoja. Havainnoista 4 koski riskikorkeudella ja 1 riskikorkeutta matalammalla lentäviä yksilöitä. Saaliin kuljetusten ja lentopoikasvaiheen äänihavaintojen perusteella pesäpaikka sijaitsee melko lähellä suunnittelualueen länsipuolella (todennäköisesti < 2 km etäisyydellä). Muista havainnoista 12 koski turbiinialueen ilmatilassa liikkuvia hiirihaukkoja. Näistä 7 havaintoa (58 %) koski riskikorkeudella ja 5 riskikorkeutta matalammalla tai korkeammalla liikkuvia yksilöitä (taulukko 7). Taulukko 7. Hiirihaukkahavainnot (46) Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston petolintuseurannassa Saapumissuunta= saapumissuunta pesälle, Lentosuunta= linnun etenemissuunta, Lukumäärä= havaintojen lukumäärä, Riskisuunta= lentoreitti kulkee turbiinipaikkojen läheisyydestä (kyllä/ei), Riskikorkeudella= lentoa riskikorkeudella (kyllä/ei). Havainto Saapumissuunta Lukumäärä Riskisuunta Riskikorkeudella Saaliin kuljetus ENE 1 kyllä ei Saaliin kuljetus ENE 3 kyllä kyllä Saaliin kuljetus E 1 kyllä kyllä Lentosuunta Muu lento useita suuntia 6 ei ei Muu lento useita suuntia 5 ei kyllä Muu lento useita suuntia 4 kyllä ei Muu lento useita suuntia 5 kyllä kyllä Muu havainto? 9 ei ei/ei tiedossa Muu havainto? 9 ei kyllä Muu havainto? 1 kyllä ei Muu havainto? 2 kyllä kyllä Yhteensä 46 Kanahaukka Petolintuseurannassa havaittiin 6.8. vanha ja nuori kanahaukka, jotka eivät liikkuneet suunniteltujen turbiinipaikkojen välittömässä läheisyydessä. Lehtopöllö (muu huomionarvoinen laji) Lehtopöllön pesäpaikkoja on sijainnut suunnitteilla olevien turbiinipaikkojen ympäristössä viime vuosina seuraavasti: 17

20 Vuonna 2006 ja 2009 noin 1,3 km pohjoiskoilliseen (NNE) turbiinipaikasta K1 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto) Vuonna 2007 noin 1,5 km luoteeseen (NW) turbiinipaikasta K1 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto) Vuonna 2008 noin 1,4 km pohjoiskoilliseen (NNE) turbiinipaikasta K1 (Kuitunen & Lehtonen 2010) Mehiläishaukka (vaarantunut, lintudirektiivin I liitteen laji) Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvityksessä vuonna 2010 löytynyt mehiläishaukan pesä sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä turbiinipaikan K1 lounais- ja K2 länsipuolella (liite 3). Pesä on ollut asuttu ja tuottanut poikasia vuosina (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto, Kuitunen & Lehtonen 2010). Vuosina pesää on ajoittain rakennettu, mutta siinä ei ole pesitty (Veli-Pekka Lehtonen, kirjallinen tiedonanto). Vuoden 2014 sääksiseurannassa heinäkuun alkupuolella tehtyjen mehiläishaukkahavaintojen (3) perusteella on kuitenkin mahdollista, että jossakin lähialueilla sijaitsee uusi pesäpaikka. Tuulivoimapuiston petolintuseurannassa tehtiin 10 havaintoa mehiläishaukasta. Havainnoista kolme (30 %) koski turbiinipaikkojen läheisyydessä riskikorkeudella liikkuneita yksilöitä. Nuolihaukka (muu huomionarvoinen laji) Nuolihaukan pesimähavaintoja ei ole tiedossa 4 kilometrin säteellä tuulivoimapuiston suunnittelualueesta (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto). Tuulivoimapuiston petolintuseurannassa tehtiin kuitenkin 21 havaintoa nuolihaukasta. Näistä kuusi havaintoa (29 %) koski turbiinipaikkojen K1 ja K2 läheisyydessä riskikorkeudella liikkuneita yksilöitä. Ruskosuohaukka (lintudirektiivin I liitteen laji) Petolintuseurannassa havaittiin 1.9. Kaukkorvenkankaan suunnittelualueen länsipuolelta riskikorkeudella ohittanut ja kaakkoon muuttanut koiras ruskosuohaukka. Sinisuohaukka (vaarantunut, lintudirektiivin I liitteen laji) Petolintuseurannassa havaittiin alueen läpi lounaaseen muuttanut vanha sinisuohaukkanaaras. Lintu lensi riskikorkeutta matalammalla suunniteltujen turbiinipaikkojen pohjoispuolella. 18

21 Sääksi (silmälläpidettävä, lintudirektiivin I liitteen laji) Sääksen monivuotinen pesimäpaikka (tekopesä) sijaitsee noin 545 metriä turbiinipaikan K1 lounaispuolella ja noin 740 metriä turbiinipaikan K2 länsiluoteispuolella (liite 3). Lähimmät Muukonkankaan tuulivoimapuiston turbiinit sijaitsevat noin 800 metrin (lounaassa), 1100 metrin (etelälounaassa) ja 1350 metrin (eteläkaakossa) etäisyydellä. Vuosina pesä on tuottanut poikasia kahtenatoista vuotena. Vain vuosina 2007 ja 2013 pesintää ei ole tapahtunut tai sen onnistumisesta ei ole tietoa (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto). Vuonna 2014 pesintä onnistui ja ainakin yksi poikanen selvisi lentoon. Noin 3,6 km turbiinipaikan K1 luoteispuolella (NW) sijaitsee lisäksi sääksen pesäpaikka, joka on ollut asumaton vuosina Poikasia tämä pesä on tuottanut viimeksi vuosina ja 2007 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto) K1 2 2 K2 Kuva 10. Pesivän sääksiemon saalistuslentojen (14) punaisilla nuolilla osoitetut lentolinjat (pesältä lähtö tai pesälle saapuminen) Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvityksessä Pesäpaikka on merkitty sinisellä ja turbiinipaikat (2) vihreillä ympyröillä. Havaittujen lentojen määrät on merkitty numerolla kunkin lentosuuntaa osoittavan nuolen viereen. 19

22 Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston petolintuseurannassa tehtiin yhteensä 123 erityyppistä sääksihavaintoa pääasiassa yksittäisistä linnuista (taulukko 8). Useampaa kuin kahta aikuista sääksiyksilöä koskeva havainto tehtiin neljästi kertaa: reviirin ilmatilassa liikkui 3 4 sekä 6.8. kerran neljä ja kerran kolme aikuista yksilöä. Lisäksi havaittiin Kaukkorvenkankaan reviirin naaraan ajavan pesälle laskeutuneen vieraan (ilmeisesti naaras) yksilön pois koiraan varoitellessa pesän lähistöllä. Havainnot osoittavat naapurireviirien sääksien vierailua Kaukkorvenkaan pesimäpaikalla. Saaliskalan kuljetus pesälle havaittiin 14 (kaikissa määritetyissä tapauksissa koiras sääksi) ja oksan kuljetus pesänrakennustarpeeksi neljä kertaa (kolmesti koiras, kerran naaras). Muita sääksien lentoja pesäpaikalta ympäristöön havaittiin 40. Sääksihavaintoja, joissa linnulla ei ollut todettavissa selkeää lentosuuntaa, tehtiin 58 (taulukko 8, kuva 10). Lentävä nuori sääksi havaittiin vain kerran (1.9. pohjoisesta riskikorkeutta matalammalla pesän suuntaan). Kolme havaintoa (24.8., ja 4.9.) koski pesän välittömässä läheisyydessä ravintoa kerjäävää nuorta yksilöä. Taulukko 8. Sääksihavainnot (119) Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston petolintuseurannassa Tarkastelussa ovat mukana vain ne havainnot, joissa on voitu arvioida mahdollista törmäysriskiä suunnitteilla oleviin turbiineihin (K1 ja K2). Saapumissuunta= saapumissuunta pesälle, Lentosuunta= linnun etenemissuunta, Lukumäärä= havaintojen lukumäärä, Riskisuunta= lentoreitti kulkee turbiinipaikkojen läheisyydestä (kyllä/ei), Riskikorkeudella= lensikö riskikorkeudella (kyllä/ei). Havainto Saapumissuunta Lukumäärä Riskisuunta Riskikorkeudella Saaliin kuljetus N 1 ei ei Saaliin kuljetus NW 2 ei ei Oksan kuljetus SSE, pesältä W 2 ei ei Saaliin kuljetus N 2 ei kyllä Saaliin kuljetus NW 1 ei kyllä Lentosuunta Muu lento lukuisia suuntia 19 ei ei Muu havainto? 35 ei ei Muu lento lukuisia suuntia 12 ei kyllä Muu havainto? 14 ei kyllä Yhteensä 88 Lentosuunta Saalistuslento ENE 1 kyllä ei Saalistuslento NNE 1 kyllä ei Oksan kuljetus SSW* 1 kyllä ei Saalistuslento ENE 1 kyllä kyllä Saalistuslento NE 2 kyllä kyllä Saalistuslento NNE 3 kyllä kyllä Lentosuunta Muu lento NE, NNE 3 kyllä ei Muu lento N, NW 2 kyllä ei Muu lento SW, SSW 2 kyllä ei 20

23 Taulukko 8. Jatkuu. Lentosuunta Muu havainto? 3 kyllä ei Muu lento ENE 1 kyllä kyllä Muu lento N, NNW 2 kyllä kyllä Muu lento W, WSW, S 3 kyllä kyllä Muu havainto? 6 kyllä kyllä Yhteensä 31 * Saapui pesälle oksan kanssa suunnasta NNE. Tuulihaukka (muu huomionarvoinen laji) Tuulihaukan pesinnät on todettu noin 2 km selvitysalueen länsipuolella (W) vuosina 2011 ja 2013 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto). Tuulivoimapuiston petolintuseurannassa tehtiin kaksi havaintoa riskikorkeutta matalammalla liikkuneista tuulihaukoista (toinen turbiinipaikkojen läheisyydessä). Varpushaukka (muu huomionarvoinen laji) Vuonna 2014 asuttu varpushaukan pesä sijaitsee noin 1060 metriä turbiinipaikan K1 lounais- (SW) ja 1140 metriä K2 länsilounaispuolella (WSW) (Veli-Pekka Lehtonen, kirjallinen tiedonanto; liite 3). Aiempina vuosina varpuhaukan pesäpaikkoja on sijainnut suunnitteilla olevien turbiinipaikkojen ympäristössä seuraavasti: Vuonna 2012 noin 1530 m länsilounaaseen (WSW) turbiinipaikasta K2 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto) Vuonna 2011 noin 1440 m länsilounaaseen turbiinipaikasta K2 (Luonnontieteellinen keskusmuseo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto) Vuonna 2010 lähellä vuoden 2014 pesimäpaikkaa (Kuitunen & Lehtonen 2010). Tuulivoimapuiston petolintuseurannassa tehtiin 14 havaintoa varpushaukasta. Näistä kaksi havaintoa (14 %) koski turbiinipaikkojen K1 ja K2 läheisyydessä riskikorkeudella liikkuneita yksilöitä. Korppi Petolintuseurannassa havaittiin klo yhteensä 214 pohjoisluoteen (NNW) ja pohjoiskoillisen (NNE) välisiin ilmansuuntiin yöpymään lentävää korppia. Lentoreitti kulki pääasiassa Muukonkankaan tuulivoima-alueen itäosan ja Kaukkorvenkankaan suunnittelualueen välillä. Korpeista 87 % lensi riskikorkeutta matalammalla ja 13 % riskikorkeudella. 21

24 Valkoselkätikan elinpiiri Noin 1,5 kilometriä turbiinipaikan K1 pohjoispuolella on erittäin uhanalaisen (EN), erityisesti suojeltavan ja lintudirektiivin I liitteessä mainitun valkoselkätikan elinympäristöä, jossa on viime vuosina todettu ainakin yksi pesintä (Metsähallituksen luontopalvelut/timo Laine, kirjallinen tiedonanto). Turbiinipaikkojen läheisyydessä on niukasti valkoselkätikan ruokailualueiksi soveltuvia lehtilahopuustoisia alueita. Lähimmät laajemmat lehtipuumetsiköt sijaitsevat turbiinipaikka K1:n pohjoispuolella Peräsuonniittujen ympäristössä. Syksyllä 2013 yksittäinen valkoselkätikka havaittiin noin 600 metriä turbiinipaikan 1 itäkoillispuolella (ENE) (Soile Turkulainen, kirjallinen tiedonanto) Lintujen muutto Kaukkorvenkankaan turbiinipaikat sijaitsevat samalla Salpausselkää koillisen ja lounaan suunnassa seuraavalla muuttoreitillä kuin Muukonkankaan tuulivoimapuisto. Osa Muukon tuulivoimapuiston keväällä 2010 ylittäneistä linnusta ylitti myös nyt suunnitteilla olevat turbiinipaikat. Näin ollen Muukon tuulivoimapuiston muuttolintuselvityksen huhti-toukokuussa 2010 kerätyn aineiston avulla voidaan ainakin jossakin määrin arvioida törmäysriskejä Kaukkorvenkankaan turbiinipaikoilla. Törmäysriskejä arvioidaan Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan muodostamalla voimalakokonaisuudella (2+7 turbiinipaikkaa) ja Kaukkorvenkankaalla (2) erikseen. Muukonkankaan kevätmuuttoselvitys 2010 Muukonkankaan muutonseurannassa havaittiin yhteensä 92 lintulajia, joista 90 lajin ja yhteensä noin yksilön lentoreitti ylitti suunnittelualueen. Näistä pikkulintuja ja rastaita oli yhteensä 7874, lokkeja 2469 ja hanhia 1960 yksilöä (Kuitunen & Lehtonen 2010; liite 4 ja 5). Viisi runsainta lintulajia olivat peippo 2414, harmaalokki 1917, valkoposkihanhi 1159 ja räkättirastas 712 yksilöä. Lintudirektiivin I-liitteen lajeja havaittiin 19, uhanalaisia yhdeksän, joista yksi erittäin uhanalainen (suokukko) ja kahdeksan vaarantunutta (hiirihaukka, keltavästäräkki, mehiläishaukka, merikotka, muuttohaukka, selkälokki, sinisuohaukka ja törmäpääsky). Lisäksi havaittiin alli, joka on arvioitu maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi. Alueellisesti uhanalaisia lajeja havaittiin seitsemän ja silmälläpidettäviä seitsemän (taulukko 9). Eri linturyhmien välillä oli eroja muuttokorkeudessa siten, että suurin osa pikkulinnuista (84 %) ja rastaista (62 %) lensi riskikorkeuden, metriä, alapuolella, kuikkalinnuista (61 %) ja kurjista (70 %) yläpuolella. Sen sijaan suuri osa havaituista joutsenista (75 %), hanhista (66 %), lokeista (70 %), kahlaajista (83 %), päiväpetolinnuista (64 %), kyyhkyistä (85 %) ja varislinnuista (54 %) ylitti alueen riskikorkeudella. Sukeltaja- ja puolisukeltajasorsien vastaava osuus oli 50 % (liite 4). 22

25 Taulukko 9. Muukonkankaan tuulivoimapuiston muutontarkkailussa havaitut huomionarvoiset lintulajit (28) ja niiden yksilömäärä EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= lintudirektiivin I-liitteen laji (BirdLife International 2012, Kuitunen & Lehtonen 2010, Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010). Lintulaji EN VU RT NT LD Yks. alli x 1 70 ampuhaukka x 5 hiirihaukka x 49 isokoskelo x 28 järripeippo x 223 kaakkuri x x 1 kalasääski x x 9 kalatiira x 3 kapustarinta x x 1 keltavästäräkki x 5 kuikka x kurki x 74 laulujoutsen x 34 liro x x 12 mehiläishaukka x x 7 merikotka x x 2 metsähanhi x x 519 muuttohaukka x x 1 naurulokki x 166 pikkujoutsen x 43 pikkukuovi x 2 pikkulepinkäinen x 1 pikkulokki x 13 pulmunen x 1 punavarpunen x 2 ruskosuohaukka x 9 selkälokki x 25 sinisuohaukka x x 4 suokukko x x 16 tukkakoskelo x 10 törmäpääsky x 7 uuttukyyhky x 6 valkoposkihanhi x Maailmanlaajuisesti uhanalainen. 2 Sisältää kuikat (579 yks.) ja määrittämättömät kuikkalinnut (609). 23

26 2.6. Arvioita törmäysriskeistä Lintujen törmäysmäärien arvioimiseksi käytettiin Bandin ym. (2007) kehittämää laskentamenetelmää. Laskenta tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin lasketaan maastohavaintojen perusteella todennäköisyys, jolla tutkittavan lajin yksilöt kohtaavat tuulivoimalan: p(m) = (Ar / Ai) x nhav Ar = roottorien pyöriessään muodostamien ympyränmuotoisten tasojen yhteispinta-ala (ns. törmäysikkuna) = π x (roottorin säde)2 x (tutkittavalle sektorille osuvien turbiinien lukumäärä) Ai = tutkittavan pystysuoran tason pinta-ala riskikorkeudella m (ns. tutkimusikkuna) = selvitysalueen leveys (suunnassa SW-NE n. 2 km, suunnassa SE-NW n. 3 km, suunnassa S-N n. 1,8 km) x tutkimusikkunan korkeus (100 m) nhav = havaittu yksilömäärä Bandin ensimmäisen vaiheen laskelmassa oletetaan, että a) linnut valitsisivat lentoreittinsä sattumanvaraisesti, b) linnut eivät tekisi väistöliikkeitä ja c) roottorien pyörimisakseli olisi koko ajan yhdensuuntainen lintujen lentosuunnan kanssa. Lintujen lentoreitit eivät todellisuudessa useimmiten kuitenkaan ole sattumanvaraisia, vaan seuraavat erilaisia maantieteellisiä kuvioita (rantalinjat, niemet, metsänreunat jne). Toisessa vaiheessa lasketaan tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys osua lapoihin. Osumatodennäköisyyteen vaikuttavat linnun nopeus, linnun koko, lentotapa, roottorin pyörimisnopeus, roottorin lavan pituus ja leveys, lapakulma ja lapojen lukumäärä. Laskelmissa käytettiin apuna Bandin kehittämää Excel-taulukko-ohjelmaan rakennettua laskuria. Laskelmissa oletetaan, että 95 % linnuista väistää turbiineja. Lintujen muuttoa koskevat lajikohtaiset törmäysestimaatit on koottu taulukkoon 10 ja pesivien sääksien ja hiirihaukan osalta taulukkoon 11. Taulukko 10. Arvioita Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan muuttolintuselvityksessä havaittujen lajien törmäysriskeistä Muukonkankaan tuulivoimapuiston vuoden 2010 muuttolintuselvityksen pohjalta (Kuitunen & Lehtonen 2010). Yksilömäärä= keväällä havaittujen yksilöiden kokonaismäärä. Törmääviä yksilöitä= törmäysmallinnuksella laskettu arvio törmäävien lintujen määrästä (törmäyksiä/havaittu yksilömäärä), Ei väistöä= törmäävien yksilöiden määrä olettaen, että linnut eivät lainkaan väistä turbiineja, väistö= törmäävien yksilöiden määrä olettaen, että 95 % kykenee väistämään turbiinin. Yhdeksän turbiinin esimerkit kuvaavat törmäysriskiä Muukonkankaan ja Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuistojen muodostamalla kokonaisuudella ja kahden turbiinin esimerkit Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuistossa. Laji Yksilömäärä Turbiineja Törmääviä yksilöitä laulujoutsen ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,

27 Taulukko 10. Jatkuu Laji Havaittu yksilömäärä Turbiineja Törmääviä yksilöitä pikkujoutsen ei väistöä 1, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0114 valkoposkihanhi 1, ei väistöä 23, väistö 1, ei väistöä 5, väistö 0,2599 metsähanhi 1, ei väistöä 10, väistö 0, ei väistöä 2, väistö 0,1167 tundrahanhi ei väistöä 1, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0197 kuikka 1, ei väistöä 7, väistö 0, ei väistöä 1, väistö 0,0803 kaakkuri ei väistöä 0,015 9 väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0002 Petolinnut merikotka ei väistöä 0 9 väistö 0 2 ei väistöä 0 2 väistö 0 kalasääski ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0006 ruskosuohaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,

28 Taulukko 10. Jatkuu Laji Havaittu yksilömäärä Turbiineja Törmääviä yksilöitä sinisuohaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0003 hiirihaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0040 piekana 5, ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0047 mehiläishaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0008 varpushaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0023 tuulihaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0003 nuolihaukka 2 9 ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0002 ampuhaukka ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0003 muuttohaukka 1 9 ei väistöä 0 9 väistö 0 2 ei väistöä 0 2 väistö 0 pieni Falco ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0001

29 Taulukko 10. Jatkuu Laji Havaittu yksilömäärä Turbiineja Törmääviä yksilöitä määrittämätön iso peto ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0002 PEDOT YHTEENSÄ ei väistöä 1, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0146 kurki ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0067 suokukko 16 9 ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0010 naurulokki ei väistöä 1, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0220 selkälokki ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0039 harmaalokki ei väistöä 24, väistö 1, ei väistöä 5, väistö 0,2769 sepelkyyhky ei väistöä 7, väistö 0, ei väistöä 1, väistö 0,0872 keltavästäräkki ei väistöä 0, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,

30 Taulukko 10. Jatkuu Laji Havaittu yksilömäärä Turbiineja Törmääviä yksilöitä isot rastaat 1, ei väistöä 4, väistö 0, ei väistöä 0, väistö 0,0453 peippolinnut ei väistöä 7, väistö 0, ei väistöä 1, väistö 0, Oletettu lentosuunta SW-NE. 2 Sisältää määritetyt valkoposkihanhet ja määrittämättömät hanhet. 3 Sisältää määritetyt metsähanhet ja määrittämättömät harmaahanhet. 4 Sisältää määritetyt kuikat ja määrittämättömät kuikkalinnut. 5 Oletettu lentosuunta SE-NW. 6 Sisältää piekanat ja Buteo sp määritykset. 7 Sisältää mehiläishaukat ja määritykset Buteo/Pernis. 8 Oletettu lentosuunta S-N. 9 Sisältää räkättirastaat, kulorastaat ja määrittämättömät isot rastaat. Laskettu räkättirastaan mitoilla. 10 Sisältää peipot, järripeipot ja määrittämättömät pikkulinnut. Laskettu peipon mitoilla. Taulukko 11. Arvioita Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan petolintuseurannassa havaittujen pesivien sääksien ja hiirihaukkojen törmäysriskeistä. Havaintomäärä A= havaintojen määrä petolintuseurannassa, Havaintomäärä B= arvio 100 päivän havaintomäärästä petolintuseurannassa havaitulla frekvenssillä. Törmääviä yksilöitä= törmäysmallinnuksella laskettu arvio törmäävien lintujen määrästä (törmäyksiä/havaintomäärä), Ei väistöä= törmäyksien määrä olettaen, että linnut eivät lainkaan väistä turbiineja, väistö= törmäyksien määrä olettaen, että 95 % kykenee väistämään turbiinin. Lintujen on oletettu oleskelevan reviirillä 100 vuorokautta. Laji Havaintomäärä A Turbiineja Törmääviä yksilöitä Kalasääski ei väistöä 0, väistö 0,0072 Havaintomäärä B ei väistöä 1, väistö 0,0553 Hiirihaukka 1 Havaintomäärä A Turbiineja Törmääviä yksilöitä 46 2 ei väistöä 0, väistö 0,0042 Havaintomäärä B ei väistöä 0, väistö 0, Oletettu lintujen lentävän lounais-koillissuunnassa 1000 metrin levyisen tutkimusikkunan läpi. 28

31 2.7. Huomionarvoiset luontokohteet suunnittelualueen ympäristössä Suunnittelualueella ei sijaitse kansallispuistojen, Natura-, suojeluohjelma-, luonnonsuojelu- ja IBAalueita. Tässä tarkastelussa ei huomioida mahdollisia maisema-arvoihin kohdistuvia vaikutuksia. Lähimmät huomionarvoiset luontokohteet ja -alueet ovat: Saimaa-Lietveden FINIBA-alue (alue nro: ), joka ulottuu suunnittelualueen pohjoispuoliselle Pien-Saimaan osalle. Konnunsuon FINIBA-alue (alue nro: ), joka sijaitsee noin 7,5 km suunnittelualueen kaakkoispuolella. Mattilan luonnonsuojelualue (YSA ), joka sijaitsee noin 2,9 km turbiinipaikan K1 pohjoispuolella. Rantamäen luonnonsuojelualue (YSA ), joka sijaitsee noin 1,4 km turbiinipaikan K1 luoteispuolella. Metsänväen suojelualue (MRA ), joka sijaitsee noin 2,6 km turbiinipaikan K1 länsilounaispuolella. 3. Tulosten tarkastelu 3.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Tuulivoimarakentaminen suunnitelluilla turbiinipaikoilla ja niiden välittömässä ympäristössä (kasvillisuusruudut) ei vaaranna uhanalaisten (sisältäen kiireellisesti ja erityisesti suojeltavat lajit) ja alueellisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien ja luontodirektiivin II ja IV liitteissä mainittujen putkilokasvilajien elinympäristöjä eikä luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltuja luontotyyppejä, metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain (2. luku 11 ja 3. luku 2 ) luonnontilaisina säilytettäviä pienvesiä. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa on huomioitava turbiinipaikan K1 ympäristössä sijaitsevat mahdolliset metsälaissa (10 ) tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt (vähäpuustoinen suo, rehevä lehtolaikku) ja mahdollinen luontodirektiivissä tarkoitettu luontokohde (puustoinen suo) Liito-orava Tuulivoimarakentaminen suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä ei vaaranna liito-oravalle merkittäviä elinympäristöjä. 29

32 3.3. Lepakot Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeessa lepakkoalueet jaetaan merkityksensä perusteella kolmeen luokkaan: Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikka Kaikki Suomen lepakkolajit mainitaan luontodirektiivin IV a liitteessä ja siten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelulaki 49, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi). Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti Tärkeät ruokailualueet sekä päiväpiilon ja ruokailualueen väliset siirtymäreitit tai muut kulkureitit eivät ole luonnonsuojelulailla suojeltuja, mutta niiden huomioiminen maankäytön suunnittelussa on vahvasti suositeltavaa. Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtiosopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Tärkeillä ruokailualueilla saalistaa a) monta lajia ja/tai merkittävä määrä yksilöitä, b) aluetta käyttää harvinainen tai harvalukuinen laji. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alue. Lepakoiden käyttämä alue, jossa laji- ja/tai yksilömäärä on pienempi kuin luokan II kohteilla. Ei luonnonsuojelulailla suojeltu. Ei suosituksia EUROBATS-sopimuksessa. Lepakkokartoitus Kaukkorvenkankaan lepakkokartoituksessa tehtyjen lepakkohavaintojen määrä (yhteensä 115 ja 8,5 havaintoa/km) ja lepakkolajien määrä (kaksi; pohjanlepakko ja viiksisiippa/isoviiksisiippa) ei ole erityisen suuri. Lepakoiden yksilömäärän arvioiminen detektorilla on vaikeaa, jos samanaikaisesti ääntelee enemmän kuin noin kolme yksilöä. Kaukkorvenkankaan lepakkoselvityksessä oli kuitenkin todettavissa, että suurin osa havainnoista koski vain yhtä lepakkoyksilöä. Vain kerran havaittiin kaksi pohjalepakkoyksilöä samalla kertaa. Kartoitushavaintojen perusteella selvitysalue edustaa lähinnä Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeessa tarkoitettua luokan III lepakkoaluetta (muu lepakoiden käyttämä alue). 30

33 Passiivinen seuranta automaattitallentimella Passiivisessa seurannassa tehtiin ajanjaksolla yhteensä 115 lepakkohavaintoa vähintään kahdesta lepakkolajista (pohjanlepakko ja viiksi/isoviiksisiippa). Äänitteille oli tallentunut ainoastaan yksittäisten lepakoiden ohilentoja. Seurantajakson pituus sekä lepakkohavaintojen ja -lajien määrä huomioiden Kaukkorvenkankaan turbiinipaikkojen merkitystä lepakoiden saalistusalueina ja mahdollisina kulkureitteinä voidaan pitää vähäisenä. Vertailukohtia Kaukkorvenkankaan tuloksille ovat esimerkiksi lepakkohavainnot Asikkalan Pulkkilanharjulta ja Imatran Vuokselta. Vuonna 2009 Pulkkilanharjulla lepakkohavaintojen määrä oli Kaukkorvenkankaan selvitystä vastaavalla seurantajaksolla suurimmillaan > 500/viikko. Pulkkilanharjun havaintojen on arveltu kuvastavan lepakoiden muuton aikaista liikehdintää (Metsänen 2009). Vastaavasti Vuoksella yhdelle automaattidetektorille tallentui noin 2350 lepakon ohilentoa, mikä kuvastaa alueen merkitystä lepakoiden saalistusalueena (Karri Kuitunen, julkaisematon). Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelulaki 49, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi). Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueella ei tiettävästi sijaitse lepakoiden levähdyspaikoiksi soveltuvia luolia tai bunkkereita. Lepakoiden käyttämiä levähdyspaikkoja sijaitsee todennäköisesti kuitenkin esimerkiksi alueen kolopuissa. Suunnitellut turbiinipaikat K1 ja K2 sijaitsevat nuorehkossa tai varttuneessa mäntymetsässä, jossa lepakoille sopivien suurten kolopuiden määrä on vähäinen Pesimälinnut Tuulivoimahanke ei vaaranna kiireellisesti suojeltavien, erityisesti suojeltavien, äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten lintulajien pesäpaikkojen tai elinympäristökokonaisuuksien säilymistä. Suuret petolinnut suunnittelualueen läheisyydessä Ympäristöministeriön (2012) ohjeen mukaan erityisiä vaatimuksia suuria petolintuja koskeville selvityksille tuulivoimarakentamisen suunnittelussa muodostuu silloin, kun suunnittelualue sijaitsee noin kahden kilometrin säteellä pesäpaikoista ja vakiintuneista talvehtimisalueista. Tämä koskee erityisesti merikotkaa, mutta soveltuvin osin myös muita suuria petolintuja, kuten maakotkaa, kiljukotkaa ja kalasääskeä. Seuraavassa mahdollisen tuulivoimarakentamisen vaikutuksia on tarkasteltu sääksen lisäksi hiirihaukan osalta. 31

34 Hiirihaukka Uhanalaisen ja vaarantuneen hiirihaukan pesäpaikka sijaitsee tuulivoimapuiston suunnittelualueen länsipuolella, luultavasti alle 2 kilometrin etäisyydellä turbiinipaikoista. Pesää ei etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löydetty. Pesälle saalista kuljettavien emojen havaittiin useita kertoja lentävän kesällä 2014 Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueen yli. Elokuussa ja syyskuun alussa lentopoikasvaiheessa nuorten hiirihaukkojen nähtiin useita kertoja liikkuvan turbiinipaikan K1 luoteis-, pohjois- ja koillispuolella (riskikorkeudella sekä riskikorkeutta korkeammalla ja matalammalla, ajoittain lintujen nähtiin istuskelevan puissa). Tuulivoimarakentamisen aiheuttama häiriö ei välttämättä karkota lintuja reviiriltään. Turbiinit aiheuttavat jonkin asteisen törmäysriskin tuulivoima-alueella liikkuville hiirihaukoille. Petolintuseurannassa havaittuihin hiirihaukkoihin (46 havaintoa) perustuva estimaatti ilman väistöä on 0,0844 ja väistön kanssa 0,0326 törmäystä. Paremmin todellisuutta vastaava estimaatti saadaan kun oletetaan lintujen oleskelevan reviirillään 100 päivää ja havaintoja kertyvän petolintuseurannassa todetulla frekvenssillä. Näin saatu pesimäkautta kuvaava estimaatti on ilman väistöä 0,6521 ja väistön kanssa 0,0326 törmäystä. Näihin laskelmiin perustuvaa törmäysriskiä voitaneen pitää varsin vähäisenä. Sääksi Kaukkorvenkankaalla pesivä sääksipari lienee hyvin sopeutunut ihmisen läheisyyteen, sillä varsin levottomasta ympäristöstä huolimatta pesimämenestys on ollut hyvä: vuosina rengastusikäisiä poikasia on havaittu 13 vuotena (Luonnontieteellinen museo/juha Honkala, kirjallinen tiedonanto). Pesä sijaitsee keskellä varsin suosittua ulkoilualuetta, jota asutus ympäröi lännessä, pohjoisessa ja etenkin idässä. Eteläpuolella kulkee vilkasliikenteinen valtatie 6. Muukonkankaan tuulivoimapuiston lähimmät turbiinit sijaitsevat noin 800 metrin ja 1000 metrin päässä lounaassa. Nyt suunnitteilla olevista turbiinipaikoista K1 sijaitsee 545 metriä pesän koillispuolella ja K2 noin 740 metriä itäkaakkoispuolella. Kaukkorvenkankaan petolintuseurannassa havaittiin sääksikoiraan käyvän kalastamassa yksinomaan luoteen ja koillisen välisissä ilmansuunnissa eli Saimaalla. Saaliin kuljetuksia havaittiin yhteensä 14 kertaa (taulukko 8, kuva 10). Kahdeksan kertaa eli yli puolessa tapauksissa (57 %) sääksi saapui pesälle suunnitteilla olevien turbiinipaikkojen läheisyydestä (riskikorkeudella 6 ja ei riskikorkeudella 2 kertaa). Petolintuseurannassa havaittuihin sääksiin (119 havaintoa) perustuva estimaatti ilman väistöä on 0,1441 ja väistön kanssa 0,0072 törmäystä. Paremmin todellisuutta vastaava estimaatti saadaan, kun oletetaan lintujen oleskelevan reviirillään 100 päivää ja havaintoja kertyvän petolintuseurannassa todetulla frekvenssillä. Näin saatu pesimäkautta kuvaava estimaatti on ilman väistöä 1,1051 ja väistön kanssa 0,0553 törmäystä. Näihin laskelmiin perustuva törmäysriski on noin 1,7 kertainen hiirihaukasta saatuun estimaattiin verrattuna. Tätä selittänee muun muassa se, että sääksen pesäpaikka sijaitsee lähempänä suunniteltuja turbiinipaikkoja K1 ja K2 kuin oletettu hiirihaukan pesäpaikka. 32

35 Kalastuslentojen suuntautuminen edellä mainittuihin ilmansuuntiin saattaa johtua yksinkertaisesti siitä syystä, että Saimaa on pesäpaikkaa lähin saalistukseen soveltuva vesistö. Petolintuseurannassa sääksiparin muidenkaan lentojen ei kuitenkaan havaittu ulottuvan Muukonkankaan tuulivoimapuiston ilmatilaan. On siten mahdollista, että sääkset jossakin määrin pelkäävät maisemaa hallitsevia turbiineja. Mikäli tämä olettamus pitää paikkansa, tuulivoimarakentaminen turbiinipaikoille K1 ja K2 saattaa vaarantaa sääksen pesinnän jatkumisen nykyisessä pesässä. Varmaa selitystä sääksien vuoden 2014 petolintuseurannassa havaitulle käytökselle ei kuitenkaan voi saada. Lentopoikasen liikkeistä saatiin niukasti tietoa. Kerran (1.9.) sen nähtiin saapuvan pesän suuntaan pohjoisesta riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi kuultiin kolmena päivänä maastopoikasen kerjäävän ravintoa pesän välittömässä läheisyydessä. Kehrääjä ja teeri Tuulivoimapuiston suunnittelualueella esiintyvistä huomionarvoisista pesimälajeista kehrääjä (alueellisesti uhanalainen, lintudirektiivin I liite) ja teeri (silmälläpidettävä, lintudirektiivin I liite) ovat käyttäytymisensä vuoksi mahdollisesti alttiita törmäämään tuulivoimaloihin (Bright ym. 2006). Bright in ym. (2006) mukaan kehrääjä on tuulivoimarakentamiselle herkkä laji pesimäaikaisen häiriöalttiuden ja törmäyksille altistavan käyttäytymisen vuoksi (saalistaa lentäviä hyönteisiä, soidintaa lennossa). Toisinaan saalistussyöksy voi ulottua kymmenien metrien korkeuteen puiden latvojen yläpuolelle (Bright ym. 2006, Karri Kuitunen, julkaisematon havainto). Tavallisesti kehrääjä kuitenkin saalistaa turbiinien lapakorkeutta matalammalla (BirdGuides 2006). Vuonna 2010 Muukon tuulivoimapuiston suunnittelualueella tehtyjen havaintojen perusteella kehrääjä näyttää sopeutuvan ainakin tieliikenteestä aiheutuvaan häiriöön varsin hyvin: kolmesta kehrääjäreviiristä kaksi sijaitsi aivan vilkkaasti liikennöidyn valtatien 6 varrella siten, että koiraiden laulupaikkojen etäisyydet tiestä olivat <100 m, 270 m ja 930 m (Kuitunen & Lehtonen 2010). Teeret puolestaan ovat paikkalintuja, jotka pesimäajan ulkopuolella liikkuvat jopa kymmenien lintujen parvissa elinpiirillään lentäen usein puiden latvojen yläpuolella. Teerellä lentokorkeus kuitenkin harvoin yltää turbiinien lapakorkeuteen (Karri Kuitunen, julkaisematon). Ilmassa sijaitsevat voimalinjat saattavat aiheuttaa turbiineja suuremman törmäysriskin muun muassa kanalinnuille (Bright ym. 2006). Törmäysriski voidaan eliminoida sijoittamalla voimalinjat maahan. Tuulivoimarakentamisen teeren pesinnälle mahdollisesti aiheuttamaa häiriötä ei ole mahdollista arvioida tässä selvityksessä. Valkoselkätikka Tuulivoimarakentaminen suunnitelluille turbiinipaikoille ei vaaranna noin 1,5 kilometriä suunnittelualueen pohjoispuolella sijaitsevan valkoselkätikan (erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava) elinpiirin säilymistä. Valkoselkätikat saattavat liikkuvat pesäpaikkansa ympäristössä laajalti. Kauk- 33

36 korvenkankaan turbiinipaikkojen lähiympäristössä on kuitenkin niukasti valkoselkätikkojen ruokailuun soveltuvaa lehtilahopuustoa Lintujen muutto Säätekijät (esim. tuulen voimakkuus ja suunta, sade) voivat vaikuttaa suuresti muun muassa lintujen lentokorkeuteen ja muuttoreittien sijoittumiseen. Sääolojen kehitys muuttokauden aikana puolestaan vaikuttaa voimakkaasti muuttajamäärien ajalliseen jakautumiseen. Mikäli päämuuttoaikana vallitsee pitkäaikaisesti suotuisa sää, muuttajamäärät saattavat jakautua tasaisesti useille päiville siten, että suurmuuttoja ei pääse muodostumaan. Vastaavasti pitkään jatkuneen huonon sään päättymistä seuraa lintujen päämuuttoaikana usein voimakas muuttoryntäys. Muun muassa edellä mainituista syistä johtuen satunnaisella havaintopaikalla eri vuosina havaittavat muuttajamäärät ja muuton kulku saattavat suuresti poiketa toisistaan. Yhden vuoden havainnointiin perustuva aineisto ei siten välttämättä edustavasti kuvasta muuttoilmiön kokonaisvaihtelua. Lisäksi mikäli havainnointi ei ole kattavaa, yksittäisen voimakkaan muuttoryntäyksen havaitsematta jääminen saattaa mullistaa koko seurantajakson tilastoja. Muuttoaineiston edustavuus Muutonhavainnointi onnistuttiin keväällä 2010 ajoittamaan useiden linturyhmien hyville tai kohtalaisille muuttopäiville. Erityisesti hanhien ja kuikkalintujen, päiväpetolintujen sekä pikkulintujen ja rastaiden muutosta saatiin kohtuullisen edustavaa aineistoa. Kevätmuuttoaineiston puutteita puolestaan ovat ainakin: a) Muuttajamäärien vuosien välistä vaihtelua kuvaavan aineiston puuttuminen. b) kotkien kevätmuuttoa koskevan aineiston puutteellisuus. Kotkien muutto on maaliskuussa jo vilkasta, kun Muukonkankaan muutonseuranta vuonna 2010 aloitettiin vasta huhtikuun alussa. Kotkien kevätmuuttajamäärät Etelä-Karjalassa ovat mahdollisia törmäysriskejä ajatellen kuitenkin varsin vähäisiä. Esimerkiksi Joutsenossa yhdeltä havaintopaikalta havaittujen merikotkien maksimi määrä muuttopäivää kohti on viimeisen parin kymmenen vuoden jaksolla ollut viisi yksilöä ja kevään kokonaismäärät muutamia kymmeniä (esim. Kontiokorpi 2013). c) Yömuuttoa koskevien havaintojen puuttuminen. Suuri osa esimerkiksi varpuslinnuista, vesilinnuista ja kahlaajista muuttaa öisin. Tutkahavaintojen perusteella tiedetään tosin, että linnut muuttavat yöllä yleensä korkeammalla ja hajanaisempana rintamana kuin päivällä (Newton 2010). Yömuuton havainnointi tutkalla on mahdollista, mutta esimerkiksi ilmatieteen laitoksen käytössä olevien 34

37 säätutkien tuottaman tiedon käsittely on työlästä ja hahmon tunnistaminen vaikeaa (Jarmo Koistinen, suullinen tiedonanto). Kevätmuutto Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueet sijaitsevat yleisesti ottaen vilkkaiden muuttoreittien läheisyydessä. Lähiympäristössä on useita laajassa mittakaavassa lintujen muuttoa kokoavia maantieteellisiä tekijöitä, kuten kaakon-luoteen suuntaista muuttoa ohjaava Karjalan kannas, lounaan ja koillisen suuntaista maalintujen muuttoa ohjaava eteläisen Saimaan rannikkolinja sekä lounaan ja koillisen suuntaista vesilintumuuttoa ohjaava eteläisen Saimaan vesistöreitti. Paikallisella tasolla selvitysalueella ei kuitenkaan ole selkeää muuttoa kokoavaa maantieteellistä johtolinjaa, kuten rantalinjaa tai peltoaluetta tai muuttovirrat muusta syystä eivät ohjaudu alueelle. Tämän vuoksi esimerkiksi kevätmuutto Muukonkankaan tuulivoima-alueella vuonna 2010 oli tavallisesti varsin hajanaista. Esimerkkejä suunnittelualuetta paremmin pikkulintujen muuttoa kanavoivista johtolinjoista ovat Taipalsaaren Kyläniemi ja Lappeenrannan Tiuruniemi. Esimerkiksi käynnistyi takatalven aiheuttama peippojen ja rastaiden pakomuutto, joka todettiin Kaukkorvenkankaan-Muukonkankaan aluetta voimakkaampana erityisesti Kyläniemessä ja peippojen osalta myös Tiuruniemessä (taulukko 12). Taulukko 12. Rastaiden ja peippojen takatalven aiheuttama pakomuutto Lappeenrannan Muukonkankaalla ja Tiuruniemessä sekä Taipalsaaren Kyläniemessä (Paavo Rantanen, kirjallinen ilmoitus, Karri Kuitunen, julkaisematon). Lintulaji Muukonkangas Tiuruniemi Kyläniemi klo peippo määrittämätön rastas Kaukkorvenkankaan-Muukonkankaan kevään 2010 aikana ylittäneiden hanhien määrän (1960 yksilöä) merkitystä voi puolestaan arvioida vertaamalla sitä Etelä-Karjalassa hanhien päämuuttopäivinä todettuihin yhteismääriin. Parhaimpina muuttopäivinä yhteismäärät ovat kymmeniä, jopa yli satatuhatta yksilöä (esim. Ohtonen 2006, Cairenius 2007, Aalto 2008). Tuulet vaikuttavat suuresti muuttoreitin sijaintiin, ja se vaihtelee monesti muuttopäivän kuluessakin. Lappeenrannan seudulla voimakkain muuttovirta on useimpina vuosina kuitenkin kulkenut itärajan läheisyydessä. 35

38 Kuikkien muutto selvitysalueella oli muihin linturyhmiin verrattuna keskittyneempää ja lukumääräisesti suhteellisesti runsaampaa. Muuttokorkeus on normaaleissa olosuhteissa kuitenkin suhteellisen korkea. Muukonkankaan kuikkalinnuista 61 % lensi riskikorkeuden yläpuolella. Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevätmuutonseurannassa keväällä 2010 suuri osa isojen lintujen muutosta, lajiryhmästä riippuen noin %, ylittää suunnittelualueen päivänvalossa riskikorkeudella eli metrin korkeudella (kyyhkyt ja sitä suuremmat; ks. liite 4). Tosin esimerkiksi hanhimuuttoa seurattiin toukokuussa pelkästään aamupäivisin, jolloin muutto kulkee keskimäärin matalalla. Iltapäivisin selkeällä säällä muuttokorkeus kasvaa usein huomattavasti riskikorkeutta suuremmaksi (esim. Karri Kuitusen julkaisemattomat arktista hanhimuuttoa koskevat havainnot useilta keväiltä Lappeenrannan seudulta). Sen sijaan pikkulintumuutosta, joka muodosti lähes puolet kaikista kevään aikana havaituista selvitysalueen ylittäneistä yksilöistä, vain 16 % prosenttia lensi riskikorkeudella pääosan ylittäessä selvitysalueen puiden latvojen tasalla. Jarmo Koistinen (2004) arvioi, että mielivaltaisella paikalla Suomessa törmäysmäärän suuruusluokka on noin 1 lintu vuodessa voimalaa kohti, mitä voidaan pitää varsin vähäisenä. Törmäysten vähäisyys johtuu mitä ilmeisimmin lintujen kyvystä havaita voimalarakenteet ajoissa. Näkö-, tutkaja lämpökamerahavaintojen perusteella lintujen väistämiskyky on osoitettu hyväksi sekä yöllä että päivällä (Koistinen 2004). Suunnittelualueen ylittävää yömuuttoa koskevaa tietoa ei valitettavasti ole käytettävissä. Nykyisin esimerkiksi ilmatieteen laitoksen käytössä olevien säätutkien tuottaman tiedon käsittely on hyvin työlästä ja hahmon tunnistaminen vaikeaa (Jarmo Koistinen, suullinen tiedonanto). Arktisten vesilintujen, lähinnä allien ja mustalintujen, vilkastakin yömuuttoa tiedetään kuitenkin äänihavaintojen perusteella kulkevan Lappeenrannan seudulla päämuuttoaikaan toukokuussa. Tyypillistä on, että vesilintumuutto siirtyy itärajan tuntumassa päiväsaikaan kulkevalta reitiltään yön tullen lännemmäksi. Iltaisin Etelä-Karjalassa havaittava arktinen vesilintumuutto kulkee hyvin korkealla (jopa 2 3 km korkeudella), mutta yömuuttokorkeudesta ei ole varmaa tietoa. Illalla yli muuttavienkaan parvien ääntely ei juuri kuultavissa. Sen sijaan yötaivaalta parvet kuuluvat selkeästi, mikä viittaa alhaisempaan muuttokorkeuteen. Yömuuttoparvienkin muuttokorkeus lienee normaalioloissa kuitenkin varsin suuri (Kontiokorpi 2013). Syysmuutto Vesilintumuutto Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevään 2010 muutonseurannan tuloksien perusteella ei voi arvioida suunnittelualueen kautta kulkevan syysmuuton määrää. Eteläisen Saimaan vesistöreitti on lintuharrastajien kokoamien havaintojen perusteella tiedetty valtakunnallisesti merkittäväksi kuik- 36

39 kalintujen, sorsien, kahlaajien ja hanhista erityisesti sepelhanhen syysmuuttoreitiksi, jolle keskittyy ympäristöä suurempia muuttajamääriä. Kaukkorvenkankaan suunnittelualueeseen nähden eteläisen Saimaan muuttoreitti jää pääosin pohjoispuolelle. Poikkeuksen tähän muodostavat ne muuttoparvet, joka suuntaavat Pulpinselältä Haukilahden yli mantereelle suuntanaan etelälounas. Osa näistä parvista saattaa suuntautua Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueiden ilmatilaan (Kontiokorpi 2013, Karri Kuitunen, julkaisematon; kuva 11). Myös osa sorsista ja kuikista (Gavia arctica) ja mahdollisesti sepelhanhista seuraa tätä reittiä, kun taas kaakkurimuutto (G. stellata) etenee tyypillisesti vesistöreittiä seuraten lounaaseen. Eteläisen Saimaan vesistöreittiin verrattuna hajanaisempaa hanhimuuttoa (yksilömäärät päämuuttopäivinä suuria) kulkee sääoloista riippuen vaihtelevalla reitillä muun muassa Saimaan ja valtakunnanrajan välisellä alueella. Osa tästä muutosta voi suuntautua Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueille. Joutsenon Myllymäen laskettelukeskuksen monivuotisen muutonseurannan tulosten perusteella hanhien Saimaan eteläpuolisen mantereen yllä etenevät muuttoparvet eivät erityisesti suuntaudu tuulivoima-alueen ilmatilaan (Veli-Pekka Lehtonen, suullinen tiedonanto). Törmäysriskejä arvioitaessa on myös huomioitava, että selkeällä säällä ja myötätuulessa hanhien muutto etenee usein selvästi turbiineja korkeammalla. Vastatuulella ja huonon näkyvyyden vallitessa muuttokorkeus on kuitenkin tavallisesti selvästi alhaisempi. Kuva 11. Syksyisen sorsa-, kuikkalintu- ja sepelhanhimuuton sinisillä viivoilla merkittyjä reittejä eteläisellä Saimaalla. Vastaavia muuttoreittejä käyttävät myös kahlaajat ja lokkilinnut (Kontiokor- 37

40 ven 2013 mukaan). Kuvaan on punaisella nuolella osoitettu Pulpinselältä etelälounaaseen suuntautuva vesilintujen muuttoreitti (kapea sininen viiva), jota osa parvista seuraa. Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueen sijainti on merkitty punaisella ympyrällä. Petolintumuutto Petolintujen, erityisesti mehiläis- ja hiirihaukan, tärkeimmät luoteen ja kaakon suuntaiset syysmuuttoreitit sivuuttavat Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueet todennäköisesti pääasiassa länsipuolelta (Savitaipaleen, Lemin, Taipalsaaren ja Lappeenrannan kautta kulkeva reitti) ja kauempaa itäpuolelta (mm. Tiuruniemen ja Imatran kautta kulkeva reitti) (Kontiokorpi 2013). Koillisen ja lounaan suunnassa Salpausselkää seuraavaa petolintumuuttoa suuntautunee jossakin määrin tuulivoima-alueelle. Pikkulinnut Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueita lähinnä sijaitseva merkittävä pikkulintujen muuttoreitti kulkee Ruokolahdesta Mietinsaaresta Saimaan saariketjua seuraten Joutsenon manneralueelle (kuva 12). 38

41 Kuva 12. Pikkulintujen syysmuuton tärkeimmät tunnetut keskittymisalueet Etelä-Karjalassa. Selvästi suurimmat päiväsummat on laskettu Taipalsaaren Kyläniemessä (> yks). Ruokolahden Mietinsaaresta yli Joutsenon suuntautuvalla reitilläkin suurimmat päiväsummat ovat kymmeniä tuhansia (Kontiokorven 2013 mukaan, Karri Kuitunen julkaisematon). Ainakin osa tätä reittiä seuraavasta muutosta voi kulkeutua tuulivoima-alueen ilmatilaan, vaikka pääreitti saattaa kulkea tuulivoima-alueen itäpuolelta. Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan muodostamalle tuulivoima-alueelle suuntautuu lisäksi jossakin määrin Salpausselkää koillisen ja lounaan suunnassa seuraavaa pikkulintumuuttoa. Pikkulintujen lentokorkeus mantereella ja metsän päällä on kuitenkin tavallisesti turbiinien lapakorkeutta alhaisempi (esim. Kuitunen & Lehtonen 2010). Muuttolintujen törmäysestimaatit Laskelmien perusteella Muukonkankaan kevätmuutonseurannassa vuonna 2010 havaittuja yksilömääriä koskeva törmäysriski ei yleisesti ottaen ole erityisen suuri. Muukonkankaan tuulivoimapuiston turbiinien huoltomiehet on ohjeistettu raportoimaan löytämistään kuolleista linnuista. Havaintoja mahdollisista törmäysuhreista ei kuitenkaan ole tehty. TuuliSaimaa Oy ei myöskään ole saanut yleisön yhteydenottoja tuulivoimapuiston ympäristössä löydetyistä kuolleista linnuista (Petteri Laaksonen, suullinen tiedonanto). Huomionarvoista lajeista kuikkien muutto Muukonkankaan kevätmuutonseurannassa keväällä 2010 oli muihin linturyhmiin verrattuna keskittyneempää ja lukumääräisesti suhteellisesti runsaampaa. Kuikkalintujen muuttokorkeus on normaaleissa olosuhteissa suhteellisen korkea, ja Muukonkankaalla havaituista yksilöistä 61 % lensi riskikorkeuden yläpuolella. Törmäysriskilaskelmien perusteella keväällä 2010 havaituista 1188 kuikasta (sisältää määrittämättömät kuikkalinnut) Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan muodostamalla tuulivoimakokonaisuudella (9 turbiinia) ilman väistöä törmäisi noin 7,2 ja väistön kanssa 0,3 yksilöä. Vastaavasti Kaukkorvenkankaalla törmäisi ilman väistöä 1,6 ja väistön kanssa 0,08 yksilöä. Yhteensä 177 havaitusta päiväpetolinnusta törmäisi Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan muodostamalla tuulivoimakokonaisuudella estimaatin perusteella noin 0,07 yksilöä (ilman väistöä 1,31 yksilöä). Kaukkorvenkankaalla vastaavat estimaatit ovat 0,01 ja 0,29 (taulukko 10). Kanadalaiseen aineistoon perustuvan suosituksen mukaan alle kymmenen turbiinin tuulivoimapuistossa petolintujen törmäyskuolemien määrä vuodessa ei saisi nousta kahta yksilöä suuremmaksi (Ontario Ministry of Natural Resources 2011). Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan muodostamalla tuulivoimakokonaisuudella kanadalaisen ohjearvon ylittyminen edellyttäisi kevään osalta yli 30 ja Kaukkorvenkankaalla noin 147 kertaa nyt havaittua suurempia petolintumääriä olettaen että 95 % linnuista pystyy väistämään turbiinin. 39

42 Kukkuroinmäen jätekeskuksen ja Saimaan välillä liikkuvien lokkien (mukana pieniä määriä uhanalaisia selkälokkeja) reitit suuntautuvat jossakin määrin Kaukkorvenkankaan tuulivoima-alueen ilmatilaan. Lokkien liikehdintä ei kuitenkaan näytä erityisesti keskittyvän Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan alueelle (Kontiokorpi 2013, Kuitunen & Lehtonen 2010). Jätekeskusta hyödyntävien lokkien yksilömäärät ovat lisäksi merkittävästi vähentyneet viime vuosina ja väheneminen tulee todennäköisesti jatkumaan, sillä kotitalousjätteen loppusijoitus keskukselle loppuu kokonaan vuoteen 2015 mennessä (Kuitunen 2014b). Muista jätekeskusta hyödyntävistä lajeista muun muassa korppeja saattaa liikehtiä huomattavia määriä tuulivoima-alueen ilmatilaan. Petolintuseurannassa illalla yöpymään lentävistä korpeista suurin osa (87 %) lensi yöpymään kuitenkin riskikorkeutta matalammalla. Lintujen törmäysestimaatteja tarkasteltaessa on huomioitava seuraavia asioita: a) Laskelmissa oletetaan, että lintujen lentosuunta on yhdensuuntainen roottorin pyörimisakselin kanssa. Käytännössä lintujen lentosuunta usein kuitenkin poikkeaa tuulen suunnasta, jolloin törmäysikkuna on pinta-alaltaan pienempi kuin mitä laskelmassa on oletettu. Törmäysikkuna on pienimmillään, kun tuulen suunta on 90 kulmassa muuttosuuntaan nähden. Tyyninä päivinä turbiinit eivät pyöri lainkaan. Laskelmissa oletetaan myös, että tuulivoimalat sijaitseva maksimaalisena rintamana lintujen lentoreittiä vastaan, vaikka ne todellisuudessa usein sijaitsevat limittäin osittain toistensa takana. b) Oletukseen, että tuulivoimalaa kohden lentävistä linnuista 95 % kykenisi väistämään voimaloita, sisältyy suuria epävarmuuksia. Väistökyky on riippuvainen paitsi lajiominaisuuksista todennäköisesti myös yksilöllisistä ominaisuuksista. c) Alueen ylittäneiden lintujen määrä on todellisuudessa selvityksessä todettua merkittävästi suurempi, sillä havainnoinnissa oli välipäiviä ja yömuuttohavainnot puuttuvat kokonaan. Erityisesti vilkkaana muuttopäivänä myös osa periaatteessa havaittavissa olevista yksilöistä voi havaintokyvyn rajallisuuden vuoksi jäädä näkemättä. Higgins ym. (2007) kehottaa suhtautumaan vakavasti yksittäisten tuulivoimapuistojenkin aiheuttamiin vähäisiin linnustotappioihin käyttäen esimerkkinä omia tutkimustuloksiaan: vuosina Yhdysvaltojen Minnesotassa tehdyssä tutkimuksessa löydettiin yhden tuulivoimapuiston alueelta keskimäärin 5 kuollutta lintua/turbiini. Vastaavalla törmäystaajuudella esimerkiksi 2000 lisäturbiinin rakentaminen tietäisi vuosittain uutta lintu-uhria. Verrattaessa havaintoja Kaukkorvenkankaan olo-suhteisiin on huomioitava, että Minnesotassa turbiineja oli enemmän (73), ne olivat selvästi pienempiä (tornin korkeus 37 m, roottorin halkaisija 33 m) kuin Kaukkorvenkankaalle suunnitellut ja sijaitsivat avomaalla. 40

43 Lepäilyalueet Konnunsuon ympäristön valtakunnallisesti merkittävä lepäilyalue (erityisesti hanhia) sijaitsee selvitysalueesta noin 12 km kaakkoon (esim. Aalto 2008, Kuitunen 2014a). Konnunsuon alue kuuluu sekä Suomen (FINIBA) että maakunnallisesti (MAALI) tärkeisiin lintualueisiin (Kontiokorpi & Kontiokorpi 2013, Leivo ym. 2001), Muukonkankaan tuulivoimapuiston muutonseurannassa vuonna 2010 tehtyjen havaintojen perusteella hanhien kevätaikainen liikehdintä lepäilypelloilta sekä Muukonkankaan että Kaukkorvenkankaan ilmatilaan on vähäistä (Kuitunen & Lehtonen 2010). Syksyllä Konnunsuon ympäristössä lepäilevien hanhien määrä keväistä selvästi suurempi suurempia (Kuitunen 2014a). Joutsenon Myllymäen laskettelukeskuksen monivuotisen muutonseurannan tulosten perusteella hanhien liikehdintä Salpausselän eteläpuolisilta lepäilypelloilta Muukonkankaan ja Kaukkorvenkankaan ilmatilaan on vähäistä sekä keväisin että syksyisin (Veli-Pekka Lehtonen, suullinen tiedonanto). Myöskään Kontiokorven (2013) selvityksen perusteella Konnunsuon ympäristön hanhien ja kurkien ei tiedetä keväällä eikä syksyllä merkittävästi liikkuvan peltoalueilta Muukonkankaan ja Kaukkorvenkankaan suuntaan Huomionarvoiset luontokohteet suunnittelualueen ympäristössä Tuulivoimarakentaminen suunnitelluilla rakennuspaikoilla ei vaaranna luonnonsuojelu- ja FINIBAalueiden luonnonarvojen säilymistä. 4. Johtopäätökset 1) Tuulivoimarakentaminen ei vaaranna Natura-, suojeluohjelma- ja luonnonsuojelualueiden, kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden (MAALI) lintualueiden eikä kansallispuistojen luontoarvojen säilymistä. 2) Tuulivoimarakentaminen suunnitelluilla turbiinipaikoilla ja niiden välittömässä ympäristössä ei vaaranna merkittäviä kasvillisuusalueita ja luontotyyppejä. Esimerkiksi mahdollisia rakentamisen aikaisia kulkureittejä ja huoltoteitä suunniteltaessa tulee kuitenkin huomioida myös kauempana turbiinipaikoista sijaitsevat huomionarvoiset luontokohteet. 3) Tuulivoimarakentaminen suunnitelluilla turbiinipaikoilla ja niiden lähiympäristössä ei vaaranna liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä muita lajin merkittäviä elinympäristöjä. 41

44 4) Turbiinipaikkojen ja yleisemmin selvitysalueen merkitys lepakoiden saalistusalueena ja kulkureittinä on kartoituksessa ja automaattitallentimella toteutetussa passiivisessa seurannassa tehtyjen havaintojen perusteella vähäinen. 5) Selvitysalueella saattaa sijaita lepakoiden käyttämiä, esimerkiksi kolopuissa sijaitsevia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suunnitellut turbiinipaikat (K1 ja 2) sijaitsevat kuitenkin puustoltaan tavanomaisilla mäntykankailla, joilla on niukasti lepakoiden levähdyspaikoiksi soveltuvia kolopuita. 6) Tuulivoimarakentaminen ei vaaranna kiireellisesti suojeltavien, erityisesti suojeltavien tai muiden uhanalaisten lintulajien elinympäristöjä pesimälinnustoselvityksen kartoitusruuduilla. 7) Hiirihaukan saalistuslennon suuntautuivat tuulivoimanpuiston suunnittelualueen ilmatilaan. Törmäysriskilaskelmilla saatu koko pesimäkautta kuvaava estimaatti (saalistus- ym. lennot) on ilman väistöä 0,6521 ja väistön kanssa 0,0326 törmäystä. 8) Sääksen saalistuslennoista 57 % suuntautui petolintuseurannan havaintojen perusteella suunniteltujen turbiinipaikkojen läheisyyteen. Törmäysriskilaskelmilla saatu koko pesimäkautta kuvaava estimaatti (saalistus- ym. lennot) on ilman väistöä 1,1051 ja väistön kanssa 0,0553 törmäystä. 9) Laskelmien perusteella Muukonkankaan kevätmuutonseurannassa vuonna 2010 havaittuja yksilömääriä koskeva törmäysriski ei yleisesti ottaen ole erityisen suuri. Tuulivoima-alueen kautta muuttavien lintujen todellinen määrä on kuitenkin merkittävästi havaittua suurempi, ja laskelmiin saattaa muutenkin sisältyä huomattavaa epävarmuutta. 10) Huomionarvoista lajeista kuikkien kevätmuutto Muukonkankaan kevätmuutonseurannan oli muihin linturyhmiin verrattuna keskittyneempää ja lukumääräisesti suhteellisesti runsaampaa. 11) Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevätmuutonseurannassa tehtyjen havaintojen perusteella ei voi arvioida alueen syysmuuton aikaista merkitystä. 12) Olemassa olevan tiedon perusteella Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuisto sijaitsee vilkkaalla vesilintujen syysmuuttoreitillä tai sen läheisyydessä. Voimakkaimmin vesilintumuuttoa keskittävät johtolinjat sijaitsevat kuitenkin suunnittelualueen pohjoispuolella eteläisellä Saimaalla. 13) Tuulivoimapuiston suunnittelualue ei sijaitse keskeisillä Etelä-Karjalasta tunnistetuilla petolintujen syysmuuttoreiteillä. 14) Tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittävää vaaraa Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävälle lepäilyalueelle. 42

45 5. Kirjallisuus Aalto, J. 2008: Hanhet katsauksessa Lintuvuosi Ornis Karelica 32: Band, W., Madders, M., Whitfield, D.P. 2007: Developing field and analytical methods to assess avian collision risk at wind farms. Chapter 15. Teoksessa: Birds and wind farms. Risk assessment and mitigation. Lucas, M., Janss, G.F.E., Ferrer, M. (toim.). Quercus. Barataud, M. 1996: The Inaudible World. 50 s. + 2 CD-levyä. BirdGuides 2006: BWPi The Birds of the Western Palearctic on interactive DVD-ROM. BirdGuides Ltd. & Oxford University Press. BirdLife International 2012: "Clangula hyemalis". IUCN Red List of Threatened Species. Version International Union for Conservation of Nature. Retrieved 26 November Bright, J.A., Langston, R.H.W., Bullman, R., Evans, R.J., Gardner, S., Pearce-Higgins, J. & Wilson, E. 2006: Bird Sensitivity Map to provide locational guidance for onshore windfarms in Scotland. RSPB Research Report No 20. Cairenius, C. 2007: Hanhet katsauksessa Lintuvuosi Ornis Karelica 31: 15. Higgins, K.F., Osborn, R.G., Naugle, D.E. 2007: Effects of wind turbines on birds and bats in southwestern Minnesota, U.S.A. Chapter 8. Teoksessa: Birds and wind farms. Risk assessment and mitigation. Lucas, M., Janss, G.F.E., Ferrer, M. (toim.). Quercus. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki Kontiokorpi, J. 2013: Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä. Etelä- Karjalan lintutieteellinen yhdistys. 41 s. Koskimies, P., Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Kuitunen, K. & Lehtonen, V.-P. 2010: Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvitys vuonna Kevätmuuttoselvitys ja pesimälinnustoselvitys. TuuliSaimaa Oy. 23 s. Kuitunen, K. 2014a: Konnunsuon linnustoselvitys. Kevätmuutto, syysmuutto ja pesimälinnusto. Vuosien laskentatuloksia ja hajahavaintoja. Aiempien vuosien hajahavaintoja. T:mi ympäristötutkimus Kuitunen & Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri. Kuitunen, K. 2014b: Kukkuroinmäen lokkiraportti Etelä-Karjalan jätehuolto Oy. 16 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2001: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [www-dokumentti]. < >. Luonnonsuojeluasetus /

46 Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Metsälaki 1093/116. Metsänen, T. 2009: Asikkalan Pulkkilanharjun lepakoiden muutonseuranta Tutkimusraportti. 9 s. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY: luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi). Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Newton, I. 2010: Bird migration. Harper Collins. 598 s. Nironen, M. & Lammi, E. 2003: Liito-oravaselvitykset. Liite 4C. julkaisussa Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Ohtonen, M. 2006: Hanhet katsauksessa Lintuvuosi Ornis Karelica 30: Ontario Ministry of Natural Resources 2011: Birds and Bird Habitats: Guidelines for Wind Power Projects. First Edition. December s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Russ, J. 2012: British Bat Calls: A Guide to Species Identification. Pelagic Publishing. 192 s. Skiba, R. 2009: Europäische Fledermäuse. Kennzeichen, Echoortung und Detektoranwendung. Hohenwarsleben (Westarp Wissenschaften). Die Neue Brehm-Bücherei Bd s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y. 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. Suomen ympäristökeskus 2013: Kiireellisesti suojeltavat lajit Valtiosopimus 104/1999 Vesilaki /587 Ympäristökarttapalvelu Karpalo : Pohjavesialueet. Ympäristöministeriö 2012: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Rakennetun ympäristön osasto. 92 s. 44

47 LIITE 1. Pesimälinnuston 800 m x 800 m kartoitusruudun (musta neliö) ja kasvillisuuden 100 m x 100 m kartoitusruudun (punainen neliö) sijainnit Kaukkorven tuulivoimapuiston suunnittelualueella turbiinipaikalla K1. Katkoviivalla rajatut alueet: punainen= puustoinen suo (mahdollinen sarakorpi), sininen= rehevä lehtolaikku, vihreä= vähäpuustoinen suo. Pesä K2 K1 LIITE 2. Huomionarvoisten lajien ympyräsymboleilla osoitettuja havaintopaikkoja Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueen kahdella pesimälinnuston kartoitusruudulla. Musta= palokärkipoikue, punainen= ruisrääkkäreviiri, harmaa= kehrääjähavainto, ruskea= teeripoikue, vaaleansininen= pyypoikue, tummansininen= pyyn soidinhavainto, valkoinen= kurkihavainto, keltainen= pikkulepinkäishavainto. Kartoitusruutujen (huomaa osittainen päällekkäisyys) rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla ja turbiinipaikat K1 ja K2 pienellä punaisella pisteellä.