Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 14/2013 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen kuulemista koskeva tiedonanto" Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 26 päivänä huhtikuuta 2013 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta "Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen kuulemista koskeva tiedonanto" (E 44/2013 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa on ollut kuultavana - neuvotteleva virkamies Harri Laurikka, ympäristöministeriö. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission tiedonanto on osa laaja-alaista konsultaatiota, jonka komissio on käynnistänyt kansainvälisestä ilmastopolitiikasta vuoden 2020 jälkeen. Valtioneuvoston kirjelmän tarkoituksena on määrittää Suomen alustavia kantoja vuoden 2015 ilmastosopimusta koskeviin neuvotteluihin komission tiedonannossaan esittämien kysymysten valossa. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto katsoo, että toimijoiden kannalta pääsy kattavaan globaaliin sopimusjärjestelmään turvaa ja parantaa suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä globaaleilla markkinoilla. Kattava globaali sopimusjärjestelmä edesauttaa vihreän teknologian markkinoiden E 44/2013 vp syntymistä sekä vihreän talouden mukaisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Tavoitteesta päättää neuvottelut viimeistään vuonna 2015 ja saattaa sopimus voimaan vuonna 2020 on pidettävä tiukasti kiinni. Uuden sopimuksen tulee kattaa valtaosa maailman päästöistä. Neuvotteluissa on otettava huomioon hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin tulokset ja pyrittävä siihen, että merkittävää edistystä saavutetaan jo vuoden 2014 aikana. Komission kysymykset Kysymys 1: Miten vuoden 2015 sopimuksesta voidaan laatia sellainen, että sillä voidaan varmistaa, että maat voivat pyrkiä kestävään talou- Versio 2.0

2 delliseen kehitykseen ja samalla rohkaista niitä tekemään tasapuolinen ja oikeudenmukainen osuus maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotta päästöt saadaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamisen mahdollistavalle tasolla? Miten voidaan välttää nykytilanteen uusiutuminen eli tilanne, jossa vapaaehtoisten sitoumusten ja kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen tarvittavien vähennysten välillä on ristiriita? Valtioneuvosto katsoo, että maailmanlaajuisten päästövähennystoimien kunnianhimon tasoa on merkittävästi ja kiireellisesti nostettava nykyisestä, jotta maailman keskilämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. On tärkeää, että osana Durbanin toimintaohjelmaa käynnistettiin prosessi päästövähennysten kunnianhimon parantamiseksi. Valtioneuvosto pitää tavoitteena globaalien päästöjen kääntämistä laskuun ennen vuotta 2020 ja näiden päästöjen leikkaamista vähintään 50 %:lla vuoteen 2050 mennessä. Valtioneuvosto katsoo IPCC:n neljännen arviointiraportin tulosten mukaisesti, että kehittyneiden maiden tulisi ryhmänä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään % perusvuoden 1990 tasolta vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä tämän ryhmän tulisi vähentää päästöjään % vuoden 1990 tasolta. Valtioneuvosto katsoo, että samalla kehitysmaiden tulisi vähentää päästöjä % suhteessa päästöjensä nykyiseen kasvu-uraan vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että uudelle sopimukselle asetetaan selkeä ja yksinkertainen päämäärä, jonka avulla keskilämpötilan nousu rajoittuu enintään kahteen asteeseen; osapuolet täyttävät täysimääräisesti tähän asti annetut päästövähennyssitoumuksensa; kaikki osapuolet osallistuvat päästöjen vähentämiseen; päästötavoitteiden riittävyyttä seurataan uudessa sopimuksessa ja niiden mahdollinen kiristäminen on yksinkertaista sekä että osapuolilla on tavoitteiden puitteissa mahdollisuus määrittää parhaat päästövähennyskeinot yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. EU:n nykyinen vuodelle 2020 asetettu päästövähennystavoite ei ole riittävä kahden asteen lämpenemistavoitteen kannalta. Valtioneuvosto tukee EU:n päätöstä, jonka mukaan se on valmis kiristämään päästövähennystavoitettaan 30 %:iin vuodelle 2020, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja keskeiset nopeasti kasvavat taloudet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan riittäviin päästöjenvähennystoimiin. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan uuden ilmastosopimuksen neuvotteluissa EU:n on tarpeen nykyisen lähestymistavan mukaan harkita muiden keskeisten talouksien ja päästäjien päästövähennystavoitteista riippumatonta päästövähennystavoitetta sekä tätä kunnianhimoisempaa ehdollista vähennystavoitetta. Lähtökohtana tällöin on, että myös riippumaton päästötavoite on ilmastotieteen ja tarvittavan vähähiilisen kehityksen kannalta riittävän kunnianhimoinen. Kysymys 2: Miten vuoden 2015 sopimuksella voitaisiin parhaiten varmistaa kaikkien tärkeimpien talouksien ja toimintojen osallistuminen ja minimoida mahdollisen hiilivuodon riski kilpailukykyisimpien talouksien välillä? Uuden sopimuksen tulee tavoitella maksimaalista vaikuttavuutta maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi siten, että ilmaston lämpeneminen pysyy alle kahdessa asteessa. Neuvotteluissa tulee pyrkiä Durbanin päätöksen mukaisesti oikeudelliseen sitovuuteen, mutta samalla siihen, että kaikki suuret taloudet ja tärkeimmät sektorit tulevat sopimukseen mukaan. Sekä päästöjen vähentämisen että hiilivuotoriskin minimoinnin kannalta sopimuksen kattavuus ja suurten päästäjien sitouttaminen sopimukseen on keskeistä. Vastaavasti sopimukseen osallistuvien maiden päästövähennystavoitteiden osalta tulee pyrkiä riittävään kunnianhimoon sekä kannustavaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanon valvontamekanismiin vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Sopimuksen vaikuttavuus on näiden eri tekijöiden summa. Valtioneuvosto katsoo, että osapuolten kansallinen ilmastopolitiikka on tärkeää ja edellytys riittävälle osallistumiselle uuteen sopimukseen. 2

3 Kysymys 3: Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan tehokkaimmin edistää ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin? Miten sillä voidaan edistää täydentäviä prosesseja ja aloitteita, myös valtiosta riippumattomien toimijoiden toimia? Valtioneuvosto katsoo, että uuden sopimuksen tulee hyödyntää jo perustettuja instituutioita ja prosesseja. Ilmastoneuvottelujen pääpainon tulee pysyä päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ilmastoasiat tulisi sisällyttää osapuolten kehitys- ja investointisuunnitelmiin sekä budjettiprosesseihin ja neuvotteluissa tulisi tarkastella mahdollisuuksia lisätä tätä kautta kannustavuutta esimerkiksi suhteessa ilmastorahoitukseen. Valtioneuvosto ei pidä liian pitkälle vietyä yksittäisten päästövähennyskeinojen sääntelyä uudessa sopimuksessa toivottavana. Valtioneuvosto katsoo, että uudessa sopimuksessa tulisi vahvistaa eri toimijaryhmien osallistumista sen tavoitteiden saavuttamiseen. Uuden sopimuksen neuvotteluissa tulee tarkastella, miten ilmastosopimus voisi edistää ilmastotavoitteita tukevien ulkopuolisten kumppanuuksien ja aloitteiden toteutusta. Valtioneuvosto on valmis selvittämään vuoden 2013 aikana ilmastosopimuksen ulkopuolisia kumppanuuksia ja aloitteita maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi osapuolten päästövähennyssitoumusten lisäksi. Kysymys 4: Millaisten perusteiden ja periaatteiden pohjalta olisi määritettävä se, miten vähennystavoitteet jaetaan oikeudenmukaisesti vuoden 2015 sopimuksen osapuolten kesken, sekä miten asetetaan erilaiset sitoumukset, jotka kuvastavat kansallisia olosuhteita ja joita pidetään laajalti oikeudenmukaisina ja reiluina ja jotka yhdessä riittävät vähennystavoitteiden saavuttamiseen? Miten vuoden 2015 sopimukseen voidaan sisällyttää erityiset mahdollisuudet eri aloilla? Valtioneuvosto katsoo, että uuden sopimuksen tulee perustua YK:n ilmastosopimuksen puitesopimuksen periaatteisiin, mutta periaatteita sovellettaessa tulee ottaa huomioon osapuolten muuttuneet ja jatkossa muuttuvat olosuhteet. Päästötavoitteiden luonteen, tavoitetason ja kattavuuden osalta tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Valtioneuvosto katsoo, että päästövähennystavoitteiden tulee perustua todellisiin ja todennettaviin toimiin. Valtioneuvosto tavoittelee nieluille rajoitettua roolia uudessa ilmastosopimusjärjestelmässä. Valtioneuvosto pyrkii hiilinielujen laskentasäännöissä ratkaisuihin, jotka ottavat huomioon oikeudenmukaisesti metsäisten maiden kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Laskentasääntöjen tulisi kokonaisuutena varmistaa globaali päästötavoitteiden tasapaino, jottei nielulaskenta vaikuttaisi muille sektoreille asetettuihin päästövähennystavoitteisiin negatiivisesti pyrittäessä kohti kahden asteen tavoitetta. Valtioneuvosto tavoittelee sitä, että laskentasääntöjen tulee pitkällä aikavälillä kannustaa uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamiseen uusiutuvilla luonnonvaroilla sekä uusiutuvan energian lisäämiseen ja samalla nielujen ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Valtioneuvosto pyrkii siihen, että nieluihin liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua hyvissä ajoin ennen vuoden 2015 kokousta. Kysymys 5: Miten vuoden 2015 sopimuksessa olisi käsiteltävä sopeutumiseen liittyviä haasteita ja miten tämä voisi nojautua yleissopimuksen puitteissa tällä hetkellä toteutettaviin toimiin? Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan kannustaa edelleen sopeutumisen valtavirtaistamista kaikkiin asiaan liittyviin politiikan aloihin? Valtioneuvosto katsoo, että uudessa sopimuksessa tulisi rakentaa jo Cancúnissa vuonna 2010 sovitun kehikon päälle ja välttää uusien rakenteiden luomista. Suomi näkee, että uuden sopimuksen tulisi kannustaa maita ja kansantalouksia kokonaisvaltaisesti kehittymään ilmastonmuutoksen riskejä paremmin sietäviksi. Nykyisin sopeutumistoimet keskittyvät usein liikaa yksittäisiin toimiin tai sektoreihin. Osapuolilla on ilmastosopimuksen mukaan velvollisuus varautua ilmastonmuutoksen tuomiin haitallisiin vaikutuksiin. Vaikka teollisuusmailla on velvollisuus tukea kehitysmaiden toimia, tulisi kehi- 3

4 tysmaiden ottaa jatkossa enemmän vastuuta oman maansa sopeutumiskyvyn kokonaisvaltaisesta ja proaktiivisesta edistämisestä. Lisäksi uuden sopimuksen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajaan ja rajoja rikkovaan synergia-ajatteluun, joka yhdistää sopeutumisen, kehityspolitiikan ja ilmastonmuutoksen hillinnän. Kysymys 6: Mikä yleissopimuksen ja erityisesti vuoden 2015 sopimuksen aseman olisi oltava tulevaisuudessa vuoteen 2030 saakka rahoituksen, markkinapohjaisten mekanismien ja teknologian osalta? Miten voidaan ottaa oppia saaduista kokemuksista ja parantaa toimintakehystä edelleen? Valtioneuvosto katsoo, että uudessa, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa sopimuksessa tulisi pyrkiä laajentamaan rahoituspohjaa ja päästä eroon Kööpenhaminan osapuolikokouksen rahoituslupauksiin sisältyvästä, palomuurina toimivasta jaosta teollisuusmaiden (rahoittajat) ja kehitysmaiden (rahoituksen saajat) välillä. Kehittyvien talouksien pitäisi ensisijaisesti käyttää yhä enemmän omia varojaan päästöjen vähentämiseksi kansallisesti ja toisaalta pyrkiä myös auttamaan muita, niitä selvästi köyhempiä kehitysmaita näiden ilmastotoimissa. Teollisuusmaat ovat pyrkineet yhä enemmän varmistamaan kehitysyhteistyössään, että niiden rahoittamat hankkeet ovat "ilmastokestäviä". Samanlaista arviointia tulisi vähitellen edellyttää myös kehittyvien talouksien kehitysmaissa rahoittamilta hankkeilta, jottei niillä edistetä ilmastonmuutoksen torjunnan tai siihen sopeutumisen kannalta vastakkaista toimintaa. EU:n tulisi selkeästi tukea sitä, että vähiten kehittyneet ja erityisen haavoittuvat maat jatkossakin saisivat tukea hyviin ja hyvin toteutettuihin ilmastotoimiin. Vuoteen 2020 ulottuvan rahoituksen osalta teollisuusmaiden tulisi esittää konkreettinen ja luotettava suunnitelma siitä, miten Kööpenhaminan osapuolikokouksessa luvattu 100 mrd USD:n vuosittainen ilmastorahoitustavoite voidaan saavuttaa eri rahoituslähteiden avulla. EU:n tulisi pyrkiä rakentavaan keskusteluun ilmastorahoituksesta. Rahoitusta varten on vasta perustettu uusia instituutioita ja elimiä, kuten rahoituksen Pysyvä komitea (Standing Committee) ja Vihreä ilmastorahasto (Green Climate Fund). Näille järjestelmille tulee antaa työrauha ja keskittyä niiden toiminnan ja rahoituksen varsinaisen toimeenpanon edistämiseen. Uudessa, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa sopimuksessa ja sitä ympäröivissä rakenteissa tulisi pyrkiä vähentämään rahoituksen pirstoutuminen moniin eri järjestelmiin ja sen sijaan luomaan kattavat ja virtaviivaistetut rahoitusrakenteet. Valtioneuvosto katsoo lisäksi, että uuden sopimuksen tulee edelleen mahdollistaa osapuolten kustannustehokas yhteistyö päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja siksi markkinamekanismien kehittämistä tulee jatkaa. Uusia markkinamekanismeja kehitettäessä tulee hyödyntää nykyisistä järjestelmistä, kuten EU:n päästökaupasta ja Kioton pöytäkirjan joustokeinoista (puhtaan kehityksen mekanismi, yhteistoteutus, kansainvälinen päästökauppa), saadut kokemukset. Mekanismeja koskevien sääntöjen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota liikkeelle laskettavien kaupattavien päästöyksiköiden laatuun ja päästöjen seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmien luotettavuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä yksiköiden perustan muodostavaan laskentajärjestelmään. Mekanismien käyttöön liittyvissä ratkaisuissa pyritään kaksoislaskennan välttämiseen. Teknologian osalta uuden sopimuksen tulee hyödyntää ja kehittää äskettäin perustettuja instituutioita, teknologiamekanismia ja ilmastoteknologiakeskusta ja -verkostoa sekä varmistaa niiden kustannustehokas toiminta ja lisäarvo. Kehitysmaille annettava teknologianeuvonta tulee koota vasta perustetun teknologiakeskuksen yhteyteen. Neuvonnan tulee tukeutua olemassa oleviin teknologiaverkostoihin. Kysymys 7: Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan parantaa maiden avoimuutta ja vastuullisuutta kansainvälisesti? Missä määrin tilinpitojärjestelmä on harmonisoitava maailmanlaajuisesti? Mitä seuraamuksia pitäisi tulla maille, jotka eivät noudata sitoumuksiaan? 4

5 Valtioneuvosto katsoo, että päästöjen raportointi- ja todentamisvaatimuksia tulee vähitellen pyrkiä maailmanlaajuisesti yhtenäistämään. Koska kyse on aikaa ja resursseja vaativista prosesseista, aikataulun tulee kuitenkin olla realistinen ja prosessien kustannustehokkuutta tulee parantaa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että osana uutta sopimusta onnistuttaisiin sopimaan riittävän laajasta yhteisestä laskentajärjestelmästä. Läpinäkyvyys ja yhteiset laskentaperusteet parantavat ymmärrystä toimien vaikuttavuudesta, parantavat päästövähennystoimien uskottavuutta ja lisäävät luottamusta muihin osapuoliin. Täytäntöönpanon valvontamekanismia tulisi kehittää jo perustettujen uusien prosessien pohjalta. Kysymys 8: Miten YK:n neuvotteluprosessia voitaisiin kehittää niin, että sillä tuettaisiin paremmin osallistavaa, kunnianhimoista, tehokasta ja oikeudenmukaista vuoden 2015 sopimusta ja varmistettaisiin sen täytäntöönpano? Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU on neuvotteluja tukevissa epävirallisissa tapaamisissa vuosina aktiivinen toimija ja että toimia koordinoidaan EU:n sisällä. Valtioneuvosto katsoo, että YK:n ilmastosopimuksen ja sen alaelinten tulee kriittisesti tarkastella toimintatapojaan neuvottelujen tehostamiseksi ja uuden sopimuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Ilmastoneuvotteluissa käytettävissä olevien resurssien pääpainon tulee kuitenkin ennen vuotta 2016 olla nyt sovitussa työohjelmassa ja uuden ilmastosopimuksen valmistelussa. Kysymys 9: Miten EU voi parhaiten tukea yleissopimuksen ulkopuolisia prosesseja ja aloitteita ja viitoittaa tietä kunnianhimoiselle ja tehokkaalle vuoden 2015 sopimukselle? Valtioneuvosto katsoo, että YK:n ilmastoneuvottelujen ulkopuolisia foorumeita ja tapaamisia tulee täysimääräisesti hyödyntää siten, että neuvotteluissa voidaan saavuttaa merkittävää edistystä jo vuoden 2014 aikana. Lisäksi EU:n tulee aktiivisesti tukea sopimuksen ulkopuolisia kumppanuuksia ja aloitteita maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi osapuolten päästövähennyssitoumusten lisäksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT 1 Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 0,04 prosenttiin kokonaistilavuudesta; National Oceanic and Atmospheric Administration -tutkimuskeskuksen mittaustulos. Perustelut Ilmastonmuutos muodostaa suuren uhkan ihmiskunnalle ja koko planeetalle. Sen torjuminen edellyttää tehokkaiden päästövähennystoimien toteuttamista globaalilla tasolla. Kansainvälisissä ilmastosopimusneuvotteluissa toistaiseksi annetut päästövähennyslupaukset eivät riitä alle kahden asteen lämpötilan nousutavoitteessa pysymiseen. Uusimpien mittaustulosten mukaan maailman ilmakehässä on nyt enemmän hiilidioksidia kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa 1. Esihistoriallisena aikana, 3 5 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidipitoisuus oli samalla tasolla kuin nyt, mutta olosuhteet olivat täysin toiset. Ilmastotieteen mukaan katastrofaalinen ilmastonmuutos on vielä torjuttavissa, mutta päästöt on saatava laskuun nopeasti jo ennen vuotta 2020, ja globaalisti päästöjä on leikattava 50 %:illa vuoteen 2050 mennessä. Kehittyneiden maiden tulee vähentää päästöjään vuoteen 2050 mennessä % ja kehitysmaiden % vuoteen 2020 mennessä kahden asteen tavoitteessa pysymiseksi. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston alustaviin kantoihin kansainvälisen ilmastopolitiikan suunnasta korostaa, että tavoitteena tulee olla uuden sopimuksen suurin mahdollinen vaikuttavuus alle kahden asteen tavoitteessa pysymiseksi. Kaikkien suurten talouksien ja sektoreiden on oltava sopimuksessa mukana, ja päästövähennysten on oltava riittävän suuria, jotta riittävä 5

6 vaikuttavuus saavutetaan. Sopimus on myös saatava aikaan nopeasti. Neuvottelutuloksen tulisi valmistua viimeistään vuonna 2015 ja sopimus saatava voimaan viimeistään vuonna Koska sitovan sopimuksen aikaansaamisella on kiire, on tarkoituksenmukaista rakentaa uusi sopimus YK:n ilmastosopimuksen rakenteita ja periaatteita hyödyntäen. Valiokunta kuitenkin korostaa valtioneuvoston tavoin, että muuttuneet olosuhteet on otettava joustavasti huomioon siten, että olennaisinta on saada aikaan riittävän kattava, selkeä, kunnianhimoinen ja todennettavissa oleva päästöjen vähentämissopimus sopimuksen vaikuttavuuden takaamiseksi. EU:n ja Suomen osana EU:ta tulee osaltaan toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Valiokunta korostaa EU:n kokoaan suurempaa merkitystä kansainvälisten ilmastosopimusneuvottelujen aktiivisena osapuolena. Vaikka EU:n osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on enää 13 %, historialliset päästöt velvoittavat osaltaan aktiiviseen ja tavoitteelliseen ilmastopolitiikkaan. EU:ssa on tarpeen myös analysoida, mitkä seikat johtivat Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistumiseen uuden globaalin sopimuksen aikaansaamisessa, ja sen perusteella päättää uudelleen tarkoituksenmukaisista keinoista tehostaa toimintaansa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa globaalien tavoitteiden saavuttamiseksi ja kansainvälisten neuvottelujen edistämiseksi. Eurooppa-neuvosto on linjannut vuonna 2009, että EU:n tulee vähentää hiilidioksidipäästöjään % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Komissio on vuonna 2011 julkaissut ns. matalahiilitiekartan, joka on komission näkemys kustannustehokkaasta polusta, jonka avulla 80 %:n päästövähennys voidaan saavuttaa. Tiekartassa painotetaan puhtaan teknologian investointeja, tuotekehitystä, innovaatiota ja koulutusta sekä energian säästön ja tehokkuuden merkitystä Euroopan kilpailukyvyn ja vihreän talouden johtoaseman turvaamiseksi. Komission analyysin perusteella päästöjä voitaisiin vähentää kustannustehokkaasti 40 % vuoteen 2030 mennessä ja 60 % vuoteen 2040 mennessä. Nykyisillä politiikkatoimilla päästöjen ennustetaan vähenevän 30 % vuoteen 2030 ja 40 % vuoteen 2050 mennessä. Suomessa vastaava vähintään 80 %:n pitkän ajan päästövähennystavoite sisältyy valtioneuvoston ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevaan tulevaisuusselontekoon. Valiokunta korostaa, että päästöjen vähentämiskustannukset on arvioitu huomattavasti pienemmiksi kuin hallitsemattomasta ilmaston lämpenemisestä seuraavat menetykset. Ilmastopolitiikka on siten nähtävä vahvasti myös elinkeinopoliittisena mahdollisuutena. Päästötön ja vähäpäästöinen tulevaisuus merkitsevät energiantuotannon murrosta, joka on mahdollista kääntää myös mahdollisuudeksi kilpailukyvyn ja kestävän kasvun kannalta. Valiokunta korostaa tarvetta ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän ilmastopolitiikan toteuttamiseen. Samanaikaisesti johdonmukaisen ilmastopolitiikan edistämisen kanssa on tarpeen tunnistaa mahdollisuus eri politiikkatoimien sisäisiin ristiriitoihin, jos esimerkiksi yksittäinen päästövähennystoimi johtaa päästöjen kasvamiseen toisella sektorilla tai toisessa maassa. Siksi ilmastopolitiikan toimia on arvioitava kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumista on korostettava välttämättömänä osana köyhyyden vähentämistä ja oikeudenmukaista kehityspolitiikkaa. Tavoitteena tulee olla ilmastonmuutoksen hillitsemisen, siihen sopeutumisen ja kehityspoliittisten toimien yhteensopivuus ja synergia. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se tukee valtioneuvoston toimintalinjaa. 6

7 Helsingissä 21 päivänä toukokuuta 2013 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Martti Korhonen /vas Rakel Hiltunen /sd Tarja Filatov /sd Timo Heinonen /kok Antti Kaikkonen /kesk Pauli Kiuru /kok Jukka Kärnä /sd Jari Lindström /ps Eeva-Maria Maijala /kesk Tapani Mäkinen /kok Martti Mölsä /ps Sari Palm /kd Mirja Vehkaperä /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Marja Ekroos. 7