YRITÄNKÖ YKSIN Päivähoitoalan pienyrittäjien kokemuksia verkostoista

Transkriptio

1 YRITÄNKÖ YKSIN Päivähoitoalan pienyrittäjien kokemuksia verkostoista Merja Wiskari Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

2 SISÄLLYS sivu 1 JOHDANTO 1 2 AIHEESEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Yrittäjä ja yrittäminen Suomessa Verkostot ja niiden tehtävä 5 3 HYVINVOINTIVALTION RAKENNEMUUTOS JA SOSIAALIALAN YRITTÄJYYS 9 4 SOSIAALIPALVELYYRITTÄJÄN VERKOSTOT Julkinen valta verkostokumppanina Ammatilliset verkostot Seurakunta yhteistyökumppanina Lähipiiri Vertaisryhmät, kollegat ja muut yrittäjät 16 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 17 6 MITÄ HAASTATELTAVAT VASTASIVAT? Julkinen valta verkostokumppanina Ammatilliset verkostot Verkostoyhteistyö seurakuntien kanssa Lähiverkostot Vertaisryhmät verkostoissa Kokemukset asiakkaista Muita verkostokokemuksia 30 7 VERKOSTOJA, KOKEMUKSIA JA ODOTUKSIA LÖYTYI 30 8 POHDINTA 33 LIITE LÄHTEET

3 1 JOHDANTO Suomalaisen yhteiskuntapolitiikan eräs painopiste on ollut selkeästi yrittäjyyden edistäminen. Tämä näkyy jopa koulutuksessa eli yrittäjyyttä yritetään kytkeä opetussuunnitelmiin aina esiopetuksesta lähtien. Myös sosiaali- ja terveysalalla on alettu puhumaan yrittäjyydestä yhä enemmän. Eräs tämän päivän muotisanoista on ollut myös verkostoituminen. Enää ei puhuta niinkään yhteistyökumppaneista, kontakteista, vaan kaikkea arvioidaan verkostoitumisen kannalta. Verkostoja on siis meillä kaikilla, vaikka emme sitä päivittäisissä toimissamme aina tule ajatelleeksi. Oma kiinnostukseni yrittäjyyteen ja verkostoihin heräsi jo kymmenisen vuotta sitten, kun perustin oman päivähoitoalan yrityksen. Kun silloin vielä ei yrittäjäkoulutus ollut kovinkaan yleistä, piti kaikki oppia ns. kantapään kautta. Tunsin suurta ahdistusta, kun ei ollut ketään, jolta olisin voinut kysyä. Olen miettinyt useasti, ovatko muutkin yrittäjät tunteneet samankaltaista epävarmuutta. Uusille alkaville yrittäjille löytyy monenlaista koulutusta, mutta entä me, itseoppineet ja jo jonkin aikaa alalla toimineet, miten meillä menee? Yritämmekö yksin vai olemmeko löytäneet yhteistyöverkostoja? Nämä kysymykset synnyttivät tarpeen selvittää asiaa tarkemmin ja näin syntyi tämä työ. Työn teoriaosuudessa tarkastelen sosiaalialan yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoja yleensä. Työn haastatteluosuudessa selvitän pienyrittäjän verkostoja ja minkälaisia kokemuksia heillä niistä on. Selvitän myös, mitä yrittäjät odottavat verkostoilta ja yhteistyökumppanuudelta. Tutkimusongelma liittyy lähinnä yksin yrittämiseen, mistä löytää yhteistyökumppaneita, mistä saada tietoa ja kenen puoleen kääntyä ongelmatilanteissa. Osaavatko yrittäjät etsiä kumppanuutta ja tukea esimerkiksi seurakunnilta ja minkälaista yhteistyön ja tuen toivottaisiin olevan.

4 2. Tätä työtä varten haastattelin kuutta päivähoitoalan yksityisyrittäjää, selvittääkseni heidän yhteistyökumppaneitaan ja kokemuksiaan verkostoista. Oletin, että haastateltavien verkostot olisivat olleet keskenään samankaltaisia, koska he kaikki toimivat samalla alalla - näin ei kuitenkaan ollut. Koska tulevaisuudessa valmistun myös diakoniksi, kiinnostivat minua erityisesti sosiaaliyrittäjien kokemukset seurakuntayhteistyöstä - vastaukset olivat melko tyrmääviä ja pohdinnan arvoisia. 2 AIHEESEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Nykysuomen sanakirjan mukaan yrittäjällä tarkoitetaan talouselämässä fyysillistä tai juridista henkilöä, joka pääammatikseen hoitaa omaa yritystä tai harjoittaa itsenäisesti ammattia. Yrittäjään liitetään myös termi voitto. Yritys määritellään teoksi, toiminnaksi tai toimenpiteiksi jonkin päämäärän tai tuloksen saavuttamiseksi. Yrittämiseen liittyy pyrkiminen ja tavoitteleminen, joihin vaikuttavat henkilön toiminta tai käytös. (Nykysuomen sanakirja osa , 737.) Edellä mainittu sanakirja yhdistää termin verkosto sanaan verkko. Verkostolla tarkoitetaan hahmoltaan, osiensa sijainnin puolesta verkkoa muistuttavaa järjestelmää. Vaikka sanaa verkosto käytetään myös verrattain konkreettisessa merkityksessä, tuntee kirja mm. termin yhteysverkostot. (s. 446.)

5 Yrittäjä ja yrittäminen Suomessa Yrittämisen perustana on elinkeinovapaus, joka juontaa juurensa vuodesta Elinkeinovapaus on kansalaisen perusoikeus, joka nojaa suoraan tasavallan hallitusmuotoon, jonka 15 sanoo: Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. (Parkkinen 1999, 50.) Tämä oikeus ja vapaus antaa kansalaisille mahdollisuuden tehdä valitsemaansa työtä, mutta ei kuitenkaan aivan ilman rajoituksia. Monet ammatit vaativat luvan tai ainakin ilmoituksen, ennen kuin toiminnan voi aloittaa ja ennen kuin itsestä voi käyttää termiä ammatinharjoittaja tai yrittäjä. Yleisesti yrittäjänä voidaan pitää henkilöä, joka harjoittaa liiketoimintaa jonkin yritysmuodon puitteissa ja joka on henkilökohtaisesti sitoutunut tähän toimintaan sillä tavoin, että hän kantaa toiminnan onnistumisesta merkittävän riskin (Parkkinen 1999, 20). Riski on siis selkeä tunnusmerkki, joka erottaa yrittäjän muista työntekijöistä. Epäonnistuessaan yritystoiminnassaan voi yrittäjä menettää jopa koko oman henkilökohtaisen omaisuutensa tai ainakin varat, jotka hän on sijoittanut yritystoimintaan. Yrittäjä voi olla mies tai nainen, nuori tai vanha, jos hänellä vain on halu nähdä omien kättensä työn tulokset, sillä menestyminen yrittäjänä vaatii paljon päättäväisyyttä, sitkeyttä, itseluottamusta ja uskoa omaan ideaan. Perustana tarvitaan vahva ammattitaito ja taloudellinen vaisto. Kun tarkastellaan yrittäjyyttä, voidaan se määritellä ja jakaa monilla eri tavoilla. Puhutaan esimerkiksi ulkoisesta, sisäisestä tai omaehtoisesta yrittäjyydestä riippuen siitä, mistä kulmasta asiaa tutkitaan.yrittäjyys on yläkäsite, joka sulkee sisäänsä kaikki kolme yrittäjyyden muotoa.

6 4. Ulkoisella yrittäjyydellä tarkoitetaan prosessia, jonka tunnusmerkkinä on itsenäinen yritys. Yrityksen omistaminen ja johtaminen kuuluvat ulkoiseen yrittäjyyteen. Siihen sisältyvät myös liikeidean suunnittelu, markkinointi, tavaroiden ja palvelujen tuottaminen sekä talouden suunnittelu. (Kyrö, Nurmi & Tikkanen 1999, 168.) Sisäinen yrittäjyys kuvaa organisaation tietoista ja tiedostamatonta tapaa toimia. Tässä koko työyhteisö toimii yrittäjämäisesti. Monet työntekijätkin voivat omata sisäistä yrittäjyyttä, vaikka eivät olekaan missään omistussuhteessa itse yritykseen. Omaehtoisella yrittäjyydellä tarkoitetaan taas yksilön roolin muuttumista, työnjaon ja organisoitumisen ajan tuotteena. Se kuvaa yksilön yrittäjämäistä toimintatapaa, johon liittyy muun muassa käyttäytyminen, asenteet sekä luonteenpiirteet. (Kyrö ym. 1999, ) Yrittäjyys voidaan nähdä kulttuurin tuotteena, ajattelu- ja toimintatapana tai vaikkapa rakennemuutoksen aikaansaannoksena. Yrittäjyys on tahto ja mahdollisuus. Yrittäjyys liittyy tavoitteelliseen toimintaan. Yrittäjyys on yksilötasoinen ominaisuus, mutta myös työyhteisöllä ja yleisellä suhtautumisella on vaikutuksia. Ihmisen uskomukset, teot ja tunneilmaisut ilmentävät hänen yrittäjyyttään. Yritystoiminnan aloittaminen perustuu johonkin oivallukseen. Usein tällainen oivallus on yrittäjän keksimä markkinarako eli havainto siitä, ettei kukaan ole vielä huomannut tehdä kyseistä tuotetta tai toimia kyseisellä tavalla. (Jylhä, Paasio & Strömmer 1997, 149.)

7 5. Suomalaiset eivät ole yrittäjäkansaa. Yrittäjien osuus yhteiskunnallisissa palveluissa on vielä hyvin matala, vain noin 2 % alan työllisyydestä. (Kovalainen & Simonen 1996, 166.)Suotuisat taloudelliset olot eivät houkuttele yrittämään. Naisten kynnys ryhtyä oman yrityksen vetäjäksi on miehiä korkeampi. Sosiaali- ja terveysalalla enemmistö (n. 80%) yrittäjistä on kuitenkin naisia. Sukupuolella on yritystoiminnassa keskeinen merkitys. Sukupuolen vaikutus ei ulotu ainoastaan yrityksen toimialan valintaan vaan sukupuoli on keskeinen rakenteistava tekijä yrittäjyydessä monella tasolla. (s. 199.) Suomalaisten nihkeä suhtautuminen yrittäjyyteen johtuu monista syistä. Yrittämisen epävarmuus ja epäsäännölliset tulot eivät kannusta. Suomessa on suhteellisen korkea sosiaaliturvan taso eikä yrittäjän pitkää työpäivää ja laihaa palkkapussia arvosteta. (Parkkinen 1999, ) Yrittämiseen liittyvä byrokratia, paperisota, mielletään myös usein hankalaksi. Usko omaan osaamiseen horjuu, kun ei olla tutulla ja turvallisella maaperällä. Työntekijän asema on maassamme myös niin hyvin lailla suojattu, että jos työntekijä saa itselleen vakinaisen viran jostakin, pitää hän siitä kynsin hampain kiinni, vaikka työ ei sitten olisikaan mielekästä. Säännöllinen ja varma työ tuo turvallisuutta. Silti uusia yrityksiä perustetaan joka vuosi - myös sosiaali- ja terveysalalle. Halu tehdä ihmisläheistä työtä omien näkemysten ja periaatteiden mukaan houkuttelee yhä useampia. 2.2 Verkostot ja niiden tehtävä Elämämme on yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme toinen toisiamme monissa elämän eri vaiheissa. Meillä jokaisella on lukematon määrä hyvän

8 6. päivän -tuttuja, naapureita, ystäviä, työtovereita, asiakkaita tai muita ihmissuhteita eli ympärillämme on epävirallinen ihmissuhdeverkosto. Verkosto toimii välillä tehokkaammin ja välillä hitaammin. Jos verkosto ei toimi, se ei merkitse sitä, että sitä ei olisi olemassa. Toimivan verkoston ajatellaan olevan jopa terveyden peruspylvään, puskurin stressiä ja vastoinkäymisiä vastaan ja jopa elämäntapojen vaikutusta voimakkaamman. (Naapila 1992, 8.) Epävirallisessa verkostossa tieto kulkee huhuina ja vihjeinä, siellä vaihdetaan ideoita ja ajatuksia ja siihen voi liittyä ja siitä voi poistua itse haluamallaan hetkellä. Näillä verkostoilla on etuna, että niiden kautta voidaan saada käyttöön ideoita, ajatuksia, vihjeitä, huhuja ja muuta sellaista tietoa, jonka saaminen olisi virallisia kanavia käyttäen mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa. (Silvennoinen 1999, 13.) Monien käyttämä puskapuhelin on hyvä esimerkki epävirallisesta verkostosta. Joku kuulee jonkin asian ja tiedottaa siitä muille kiinnostuneille. Vaarana on, että tiedon luotettavuus saattaa kärsiä tämän kaltaisessa tiedonkulussa. Virallinen verkosto poikkeaa epävirallisesta verkostosta sillä, että se on luonteeltaan säännöllisempää ja pysyvämpää. Virallinen verkosto suodattaa itselleen epäedulliset ainekset ja välittää eteenpäin vain sille itselleen suotuisat asiat. Näille verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys ja verkoston toiminnan säännönmukaisuus. Viralliset tiedonvälitys- ja yhteistyökanavat verkoston sisällä ovat vakiintuneet tai niiden ainakin halutaan toimivan tällä tavoin. (Silvennoinen 1999, 12.) Yritys on koko ajan sidoksissa ympäristöönsä. Yrityksen on luotava hyvät suhteet niihin tahoihin, joiden kanssa se on tekemisissä. (Korhonen, Pirinen, Rautjärvi, Räsänen, Turunen & Väisänen 2000, 205.) Yhteistyötahoja yrityksellä on monia.

9 7. Jokaisella yrityksellä on erilainen yhteistyöverkosto, joka muuttuu, kehittyy ja kasvaa vuosien kuluessa. Verkosto koostuu asiakkaista, työtekijöistä, perheestä, julkisesta vallasta ja niin oudolta kuin se tuntuukin, jopa kilpailijoista. Yrittäminen siis täysin yksin, omassa rauhassa, on mahdotonta. Yhteistyökumppanuus voi olla pakollista ja ns. lakisääteistä, mutta sen tehtävä voi silti olla myös yritystoiminnan menestykseen tähtäävää toimintaa. Julkisen vallan rooli on monen yrittäjän mielestä kontrolloiva ja valvova. Viranomaisten odotuksiin on vastattava tarkasti ja huolellisesti, koska laiminlyönneistä saattaa seurauksena olla sanktio, esimerkiksi lisäkustannuksia. Toisaalta julkisen vallan antamat pelisäännöt selkeyttävät yrittäjän toiminnan perusteita ja varmistavat, mihin suuntaan yritys on kehittymässä. Julkisen sektorin muodostavat valtio ja kunnat laitoksineen ja toimintoineen. Julkisen sektorin tehtävä on luoda puitteet ihmisten toiminnalle siten, että kansalaiset voisivat hoitaa asioitaan parhaalla mahdollisella tavalla ja omaksi tyytyväisyydekseen. Tällöin kansalaisille avautuvat mahdollisuudet toteuttaa omia tavoitteitaan ja viljellä kykyjään niin, että ne parhaalla mahdollisella tavalla pääsevät toteutumaan ja rikastuttamaan kansalaisyhteisöä. (Parkkinen 1999, 22.) Ammatillisten verkostojen tehtävä on tukea yrittäjän osaamista, tuoda uutta tietoa, antaa tarvittavia valmiuksia muuttuvassa yhteiskunnassa ja mahdollistaa yrityksen kehittymisen. Ammattilaisuus ei ole suora synonyymi sanalle asiantuntijuus. Ammattilaisena yrittäjä suoriutuu palvelutehtävästä, mutta saattaa tiedon siirrossa tarvita kuitenkin asiantuntijuutta, jota verkostot hänelle tarjoavat. Lähipiiri, perhe, sukulaiset, ystävät ja naapurit tarjoavat yrittäjälle tukeaan,

10 8. jotta yrittäjä jaksaisi suoriutua tehtävästään. Jos lähipiiri on suoraan yrityksen toiminnassa mukana, vaikuttaa se myös yrityksen menestymiseen. Lähipiiri tuntee yrittäjän parhaiten ja on näin ensiarvoisen tärkeässä roolissa, kun on tunnistettava yrittäjän avun ja tuen tarve. Ammatilliset verkostot ja lähipiiri ovat yrittäjälle tärkeitä kumppaneita, mutta joskus voi tulla tarve keskustella jonkun puolueettoman lähimmäisen kanssa. Seurakunnilla on mahdollisuus tarjota keskusteluapua, henkistä ja joskus aineellistakin tukea sekä ammatillista kumppanuutta. Yrittäjän ei tarvitse myöskään osata tehdä kaikkea yksin. Hän voi hyödyntää muita yhteistyökumppaneitaan ja ostaa tarvitsemiaan palveluja. Saman alan yrittäjät voivat verkostoituessaan suorittaa esim. yhteishankintoja ja säästää huomattavasti kustannuksissa. Kun yrittäjät tekevät yhteistyötä mahdollistaa tämä myös oman yrityksen kriittisen tarkastelun - omaa toimintaa voi peilata toisen toimintaan ja tarjoamaan palveluun. Vertaisryhmäverkoston tehtävä on tukea ja edistää yrittäjän toimintaa. Paikallisessa palvelujärjestelmässä verkoston tehtävä voidaan myönteisessä hengessä nähdä myös rohkaisemassa organisaatiota innovaatioihin. Yhteistyö ja verkostoituminen auttaa tuomaan ideoita esille ja saamaan niitä toteutukseen. Parhaimmillaan verkosto luo keskinäistä luottamusta toimijoiden välillä. (Väärälä 1995, 40.)

11 9. 3 HYVINVOINTIVALTION RAKENNEMUUTOS JA SOSIAALIALAN YRITTÄJYYS Suomalainen hyvinvointivaltio on 1990-luvulla kokenut melkoisen muutoksen. Laman aikana alettiin pohtia sitä, millä tavoin hyvinvointipalveluja tulisi tuottaa. Julkisten palvelujen rinnalle nostettiin vaihtoehdoiksi yksityiset palveluntuottajat ja kolmas sektori. Kunnat saivat lisää itsemääräämisoikeutta uuden kuntalain (1995) ja valtionosuus-uudistuksen myötä (1993). Uudistukset mahdollistivat monituottajamallit ja kuntien vetäytymisen monopoliasemasta palvelun tuottajana. Ajankohtaisesta ilmiöstä innostuneet tai pakkotilanteessa olevat sosiaali- ja terveysalan naiset ideoivat yrityksiä ja käynnistivät niitä. Vain harva mies uskaltautui mukaan tälle naisvaltaiselle alalle. Yritysten käynnistäminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa, sillä hyvinvointiyhteiskuntamme on tehnyt meistä ei-yrittäjiä. Monet yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat viime vuosiin asti olleet saatavilla ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Kunnat ovat tukeneet esim. päivähoitotoimintaa voimakkaasti ja kaikille päivähoitoa tarvitseville lapsille on pyritty järjestämään kunnallinen päivähoito. Asian järjestyminen hyvin ja huokealla on ollut siis itsestään selvyys. Ihmiset ovat oppineet palvelujen käyttäjiksi. Palvelun saatavuuteen, edullisuuteen ja laatuun on luotettu. Kuitenkin systeemin pyörittäminen on tullut yhteiskunnalle kalliiksi ja määrärahojen pienentyessä, on ollut pakko miettiä uusia vaihtoehtoja. Suomi elää tällä hetkellä hoiva- ja hoitoalan rakennemuutosta, mikä tarkoittaa sitä, että julkinen palvelutuotanto tulee vähenemään ja yksityinen lisääntymään (Korhonen ym. 2000, 168). Ihmisten tarve sosiaalipalveluille ei ole vähenemässä, päinvastoin. Vanhusten, työttömien ja syrjäytyneiden sekä erilaisten ongelmien

12 10. määrä kasvaa. Ihmiset ovat oppineet myös vaatimaan hyvää palvelua, laatua ja vaihtoehtoja. Tavanomainen hoito ei enää kelpaa. Halutaan olla erilaisia. Yksilölliselle, asiakkaan tarpeet huomioivalle sosiaalipalveluyrittäjälle on siis kysyntää. Sosiaalialan yrittäjyyttä tarkasteltaessa on hyvä katsoa sitä, kuka rahoittaa toiminnan, kuka tuottaa palvelut ja kuka järjestää. Sosiaalialan yrittäjyydessä maksajana on edelleen usein julkinen sektori, mutta yksityinen taho ja yrittäjä tuottavat palvelun. Sosiaali- ja terveyspalveluyrittäjä voi harjoittaa yritystoimintaansa monella eri tavalla. Hän voi antaa hoivapalveluja omassa kodissaan, erillisessä, yleensä vuokratussa tilassa tai asiakkaan kotona. Hän on oman itsensä herra ja osaa oman ammattinsa. Hänellä on vankka näkemys työnsä laadusta ja eettisistä arvoista. Tyypillinen sosiaali- ja terveyspalveluyrittäjä on keski-ikäinen nainen, jolla on ollut vakituinen työpaikka julkisella sektorilla. Hänellä on vuosien vankka työkokemus alalta. Hän tuntee julkisen sektorin toimintakentän ja sen verkostot. (Korhonen 2000, 177.) Naisvaltaisella alalla naisyrittäjien suuri määrä on tietysti luonnollista. Sosiaalipalveluyrittäjän tulee luonnollisesti olla yritteliäs (sisäinen ja omaehtoinen yrittäjyys), jotta hän pärjäisi markkinoilla. Oman ammattitaitonsa lisäksi hänellä tulee olla liikkeenjohdollisia taitoja ja halua kehittää omaa työtään. Ahkeruus, innovatiivisuus, riskinottokyky, itseluottamus, pitkäjänteisyys ja periksiantamattomuus ovat myös hyviä avua yritystoiminnassa. Sosiaalipalveluyrittäjä niin kuin yrittäjät yleensä antavat yritykselleen työpanoksensa kellon- tai vuodenaikoihin katsomatta. Hyvä yrittäjä on aina valmis palvelemaan. (Selinheimo 1994, 8-9; ks. myös Parkkinen 1999.) Yrittäjäksi

13 11. ryhtyvän on tunnettava juttu omakseen ja osattava sukkuloida monissa yhteistyöverkostoissa, jotta hän pärjäisi kovassa kilpailussa. 4 SOSIAALIPALVELUYRITTÄJÄN VERKOSTOT Nykyaikainen sosiaali- ja terveysalan yritys menestyy vain verkostoituneena. Yrittäjä tarvitsee hyvää henkilösuhteiden verkostoa sekä laajaa yritys- ja yhteistyöverkostoa avukseen. Yrittäjälle on etua siitä, että hän tuntee eri toimialojen edustajia. Näiden henkilöiden kautta yrittäjä laajentaa näkemystään yhteiskunnasta ja sen olosuhteista. Yhteistyöverkkoa rakentaessaan yrittäjän on tietoisesti pohdittava, kenelle olisi hyötyä hänen yrityksestään, ja toisaalta kenestä hänen yritykselleen olisi hyötyä. (Korhonen ym. 2000, 205.) Hoitoalalla verkostoitumista vaatii jo asiakkaan hyvä hoito. Asiakkaan etua ajettaessa on tehtävä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Uudet asiakkaatkin löytyvät helposti markkinoinnilla, vuorovaikutussuhteilla ja verkostoitumalla. Yrityksen palveluhenkisyyttä voidaan lisätä yhteistyöllä. Kattavan palveluverkoston luominen edellyttää omien voimavarojen tunnistamista ja avointa suhtautumista toisiin yrittäjiin. (Häggman 1997, 97.) Yrittäjät eivät siis pärjää ilman verkostoja, vaikka kyse olisikin hoivayrittäjästä. Yrittäjän on oltava ajan tasalla tiedollisesti ja taidollisesti, hänen on osattava markkinoinnin perusteet, hallittava verotukseen liittyvät asiat, osattava etsiä tietoa ja mikäli hänellä on työntekijöitä, toimittava myös oman yrityksensä johtajana ja

14 12. työtekijöittensä esimiehenä. Verkostot ovat siis välttämättömyys, mutta niistä on myös hyötyä käytännön työssä. Yrittäjä saa paljon informaatiota ympärillään olevilta yhteistyökumppaneilta, joko epävirallisesti tai virallista tietä. Tästä informaatiosta yrittäjä rakentaa itselleen toimintamallin, jota hän noudattaa johtaessaan omaa yritystään. Mitä nämä verkostot sitten ovat? 4.1 Julkinen valta verkostokumppanina Kun sosiaalialan yrittäjä perustaa yrityksen, on hänen oltava yhteydessä useaan viranomaiseen. On valittava yritysmuoto ja tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin. On tehtävä myös aloittamisilmoitus verottajalle. Toiminnan aloittaminen saattaa vaatia luvan kunnalta, lääninhallitukselta tai ministeriöltä, joten sekin on selvitettävä hyvissä ajoin. Virallista yhteistyökumppanuutta sosiaalialalla edustaa myös kunta. Yksityiset palveluntuottajat ovat yhteydessä kunnan eri viranomaisiin riippuen siitä, mikä heidän toimialansa on. Päivähoitoalalla tärkeitä yhteyksiä ovat päivähoidon tarkastajat, terveystarkastajat, koordinaattorit, ruokapalveluyksiköt, koulutoimi, nuorisotoimi ja taloudellista tukea myöntävät tahot. Yhteistyösopimuksia voi yksityinen palveluntuottaja tiedustella kunnan tai kaupungin päättäviltä elimiltä. Suullinen yhteistyösopimus on tavallinen sopimusmuoto, mutta tärkeissä asioissa kannattaa pyytää sopimus aina kirjallisena. Tämä antaa yrittäjälle varmuutta työn suorittamisessa. Julkishallintoon verrattavia yhteistyökumppaneita on myös useita. Vakuutusyhtiöt muun muassa ovat kiinnostuneita aloittavasta yrityksestä. Jotkut vakuutukset ovat

15 13. lakisääteisiä, jotkut ovat vapaaehtoisia. Yhteistyösopimus kaupungin tai kunnan kanssa edellyttää myös tiettyjä vakuutuksia. Päivähoitoalalla näitä vakuutuksia ovat lasten tapaturmavakuutus ja toiminnan vastuuvakuutus. Liiketoimintasuunnitelmaan kuuluu oleellisesti rahoituksen suunnittelu, joten yhteydenotot pankkeihin ja rahoituslaitoksiin kuuluvat myös aivan alkuvaiheen selvitettäviin töihin. Aloittava yritys voi saada kaupungilta tai kunnalta hakemuksesta starttirahaa lähinnä toiminnan aloittamiseen tarvittavien perusparannusten ja hankintojen varalle. Toiminnassa oleva yritys voi hakea toiminta-avustusta, ja kunta sekä Kansaneläkelaitos voivat hakemuksesta myöntää hoidettavana olevista lapsista yksityistä hoidontukea, joka maksetaan palvelun tuottajalle. Kunta voi myös muuten vain subventoida yritystä. Tämä rahaliikenne kannattaa huomioida ennen muita rahoitushakemuksia. Paperisotaa on siis jonkin verran, mutta neuvojakin löytyy kun vain osaa etsiä. Vaikka nämä virallisten yhteistyökumppaneiden odotukset, velvoitteet ja neuvot rajaavat ja raamittavat yrittäjän toimintaa, antavat ne toiminnalle luotettavan ja turvallisen perustan ja varmuuden, miten pitää toimia. 4.2 Ammatilliset verkostot Jokainen sosiaalialan yrittäjä on käynyt jonkinlaisten ammattiin valmistavan koulun, kurssin tai hänelle on kertynyt omalta alaltaan paljon työkokemusta. Nämä ammatilliset verkostot voivat kulkea mukana myös yritystoiminnassa. Moni sosiaalialan yrittäjä on lähtenyt koulunpenkille opiskelemaan yritystoimensa ohessa päivittääkseen vanhoja tietojaan, oppiakseen uusia uusia asioita tai saadakseen

16 14. uutta näkökulmaa tai piristystä työhönsä. Nämäkin verkostot ovat hyviä linkkejä, kun tarvitaan tukea yritystoiminnalle. Joillakin yrittäjillä on yhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin, varsinkin jos heidän on mahdollista tarjota esim. harjoittelupaikka alan opiskelijalle. Nämäkin kontaktit lisäävät yhteistyöverkostoja.. Ylintä ammatillista verkostoitumista edustavat työmarkkinajärjestöt, joiden kumppanuus on osin vapaaehtoista, mutta virallisluonteista. Sosiaalialalla vallitsevat työehtosopimukset säätelevät työnantajan toimivana yrittäjän velvoitteita työntekijää kohtaan. Näistä on hyvä olla perillä. (Parkkinen 1999, ) Vahva ammattitaito on yrittämisen kivijalka. Ammattitaitoon voidaan laskea kuuluviksi oman ammattitaidon ohella liikkeenjohdollisten perusasioiden tuntemus eikä esimerkiksi välttävästä atk-osaamisestakaan ole haittaa. Koulutus, joka sivuaa oman alan työtä on aina eduksi. 4.3 Seurakunta yhteistyökumppanina Perinteisessä suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko ja muut elämänalat muodostivat kiinteästi toisiinsa liittyneen kokonaisuuden perheen, kylän ja pitäjän puitteissa. Kehityksen myötä kirkko ja usko ovat muodostuneet yhä enemmän erillisiksi elämänaloiksi, jonka kosketuskohdat muihin aloihin ovat vähentyneet. (Huotari 1992, 31.) Vaikka kirkko ei kohoaisikaan enää keskellä kylää konkreettisesti tai vertauskuvallisesti, eikä olisi kiinteästi yhteydessä jokaiseen elämämme osa-alueeseen, voi sillä olla hyvin erilainen ja moninainen merkitys yksittäiselle ihmiselle - niin myös yrittäjälle.

17 15. Seurakunnilla on mahdollisuus tarjota apuaan yrittäjälle kuten muillekin seurakuntalaisille. Kirkkomme diakoniatyön tarkoitus on kristillisestä rakkaudesta johtuva hengellisen, henkisen, ruumiillisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille (Huotari 1992, 270). Yrittäjä voi tarvitessaan käyttää diakoniatoimiston palveluja oman elämäntilanteensa niin vaatiessa, mutta yrittäjä voi ohjata myös asiakasperheitä diakoniatyöntekijän puheille. Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö voivat olla yhteistyökumppanina, kun suunnitellaan alueen toiminnan ja palvelujen tarjontaa ja kattavuutta. Kunnallisen päivähoidon jatkuvasti kehittyessä, on seurakuntien järjestämän päiväkerhotyön osuus kaventunut. Yhteistyöllä palveluntuottajien kanssa voidaan välttää tarjonnan päällekkäisyyttä ja varmistaa, että jokaiselle tarvitsijalle löytyy jotakin. 4.4 Lähipiiri Lähipiiri lienee jokaisen sosiaalialan yrittäjän runsain ja eniten käyttämä verkosto. Moni yritys on lähtenyt perhepiiristä, ja monessa yrityksessä perheenjäsenet osallistuvat yrityksen toimintaan. On luontevaa ottaa mukaan sukulaisia, ystäviä tai saman alan ammattilaisia ja yrittää yhdessä. Joskus sanotaan leikkisästi, että yrittäjäksi synnytään, sillä se on geeneissä tai, että se imetään äidinmaidossa. Yrittäjäperheen lapsi voi hyvinkin päätyä yrittäjäksi, mutta alalla on paljon sellaisia, joilla suvussa ei yrittäjyyttä ole aiemmin esiintynyt. Lähipiiriin voidaan laskea myös todella tärkeät kumppanit - asiakkaat. Asiakkuus ei ole yksipuolista palvelun antamista vaan asiakas on osallisena yrityksessä, vaikuttaa yrityksen toimintaan ja itseensä koskeviin päätöksiin. Hierarkkisessa

18 16. ajattelussa miellämme johdon käskevän alaista, mutta verkostoissa yrittäjän käskijänä on asiakas, hankkija, yhteistyökumppani eli viime kädessä markkinat. Vapaasti toimivilla, kilpailevilla markkinoilla näistä käskijätahoista lopullinen asiakas on tärkein. (Koiranen 1994, 139.) Lähipiirissä toimivat myös usein näkymättömiksi jäävät, mutta tuiki tärkeät kumppanit kuten taloyhtiön isännöitsijä, huoltomiehet, siivoojat, postimiehet, rehtori, opettajat, terveydenhoitajat jne. He tekevät työnsä pyytämättä, mutta pienellä huomaavaisuudella voivat helpottaa yrittäjän päivää monella tavoin. 4.5 Vertaisryhmät, kollegat ja muut yrittäjät Vertaisryhmään kuuluvat toiset sosiaalipalveluyrittäjät. Jos he tarjoavat samoja palveluja samoille asiakkaille, ovat he yrittäjälle kilpailijoita. Kilpailu mielletään helposti kielteiseksi ja yrittämistä hankaloittavaksi asiaksi, mutta näin ei tarvitse olla. Vertaisryhmillä on usein sama päämäärä, he kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa ja heillä on monesti samanlaisia kokemuksia yrittämisestä. Toisista sosiaalipalveluyrittäjistä voi saada hyvän yhteistyökumppanin, mutta kumppanuus on aina molemminpuolista eli molempien osapuolten pitää sitä haluta ja sitoutua siihen samalla tavalla. Vertaisryhmää ovat myös muut yrittäjät, vaikkakin toiselta alalta, esimerkiksi kirjanpitäjä, mainostoimisto, läheinen ruokakauppias jne. He pystyvät auttamaan yrittäjää omalla osaamisellaan sellaisilla alueilla, jotka sosiaalialan ammattilaiselle ovat vieraampia.

19 17. 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen suoritin haastattelemalla 6 päivähoitoalan yrittäjää; kahta perhepäivähoitajaa, kahta päiväkotiyrittäjää ja kahta iltapäivätoiminnan järjestäjää. Haastateltavat kaikki olivat naisia. Perhepäivähoitajat, Maila ja Helena hoitivat lapsia kotonaan. Päiväkotiyrittäjistä Marja oli perustanut pienen päiväkotiryhmän ja Piialla oli sekä leikkikoulu- että iltapäivätoimintaa vuokratuissa tiloissa. Koululaisten iltapäivätoiminnanjärjestäjät Hilkka ja Anna toimivat sekä vuokratiloissa että koulun yhteydessä. Kaikkien yritykset toimivat Espoossa. Haastateltavat olin valinnut Espoon kaupungin julkaiseman yksityisten palvelutuottajien luettelosta. Viisi haastateltavaa piti itseään yrittäjinä, mutta yksi haastateltava, (Helena), oli sitä mieltä, että hän teki hoivatyötä vain tilapäisesti, koska työ sopi juuri nyt hänen elämäntilanteeseensa. Helena tulee varmasti palaamaan aikaisempaan ammattiinsa (myyntityö), kun omat lapset kasvavat. Kyseiset yrittäjät olivat kaikki toimineet sosiaalialalla palveluntuottajina 2-8 vuotta. Viidellä heistä oli toiminimi ja yhdellä osakeyhtiö. Perhepäivähoitajat toimivat työssään yrittäjinä yksin, mutta muilla yrittäjillä oli oman työpanoksensa lisäksi 1-3 työntekijää. Yrittäjät suostuivat mielellään haastateltaviksi, kun olin esittänyt heille kyselyni pääpiirteet. Sopiva haastatteluajankohta löytyi myös melko helposti, vaikka usealla oli menossa uuden toimintakauden käynnistysvaihe ja sen mukanaan tuomat kiireet. Vain yhden yrittäjän, Marjan, kanssa jouduimme sopimaan kahdesti uuden ajan hänen työkiireittensä vuoksi. Haastattelut tapahtuivat yrittäjien toimipisteissä

20 18. tai kotona. Haastattelut sujuivat ilman suurempia keskeytyksiä, vaikka joillakin yrittäjillä puhelin saattoi soida useaan kertaan haastattelutunnin aikana. Haastattelun tein teemahaastattelumenetelmällä (Hirsjärvi 1993, 35). Pääteemoina olivat eri verkostoryhmät; julkinen valta, ammatilliset verkostot, seurakunta, lähipiiri ja vertaisryhmät. Haastatteluissa oli 10 varsinaista kysymystä (liite). Tarvittaessa täsmensin kysymyksiä apukysymyksillä. Kysymysten tarkoitus oli selvittää yrittäjien verkostokumppanit ja heidän kokemuksiaan yhteistyöstä. Varsinaiseen haastatteluun varasin aikaa n. 1,5 t/yrittäjä. Todellisuudessa aikaa kului 40 minuutista 1 tuntiin. Haastatteluvaiheessa käytin nauhuria. Kaksi haastateltavaa, Marja ja Helena, olisivat halunneet mieluummin vastata kysymyksiin ilman nauhurin käyttöä, mutta sain kuitenkin nauhoittaa haastattelut perusteltuani nauhurin soveltuvuutta tähän työhön. Koska osa yrittäjistä halusi salata henkilöllisyytensä, esiintyvät he tässä opinnäytetyössä tekaistuilla nimillä. 6 MITÄ HAASTATELTAVAT VASTASIVAT? Kaksi haastateltavaa sanoi heti haastattelujen alussa, ettei heillä ollut juuri mitään yhteistyötä tai verkostoja kenenkään kanssa. Kun he sitten alkoivat vastata kysymyksiin, löytyi yhteistyökumppaneita paljon - he eivät vaan olleet osanneet ajatella asiaa sillä tavalla. Eräs yrittäjä sanoikin, ettei yrittäjäksi voi edes ryhtyä, jos ei ole ulospäin suuntautunut ja verkostoidu.

21 19. Haastateltaville verkosto oli sanana tuttu, vaikka osa käytti mieluummin kontakteistaan sanaa yhteistyö. Yrittäjyyteen liittyvät muutkin termit olivat yrittäjille selviä. Kaikilla yrittäjillä oli omakohtaisia kokemuksia jokaisesta esille tulleesta mahdollisesta yhteistyökumppanista, joten vastausmateriaalia kertyi runsaasti. 6.1 Julkinen valta verkostokumppanina Julkista valtaa yrittäjien verkostoissa edustivat kaupungin eri toimielimet ja viranomaiset, kuten sosiaalitoimi ja siellä päivähoito- ja terveysviranomaiset, kiinteistövirasto ja siellä rakennus- ja palotarkastajat, nuoriso- ja koulutoimi tilojen välittäjän ominaisuudessa sekä erilaiset toiminnan ohjaajat, asukaspuistot, koordinaattorit ja päättäjät. Verottaja, rahalaitokset ja vakuutusyhtiöt miellettiin myös yrittäjän tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi. Yhteistyö julkisen sektorin kanssa koettiin yleensä erittäin positiiviseksi. Hilkka luonnehti yhteistyötä kymppi plus plus -arvosanalla, Anna taas kehui viranomaisia ihaniksi ihmisiksi, jotka auttavat ja neuvovat mielellään, kunhan ensin löytää sen oikean ihmisen, joka tietää asiasta. Päivähoitoviranomaisten kanssa yhteistyö oli sujunut kiitettävästi. Haastateltavat olivat saaneet kannustusta, tukea, ja apua kiperiinkin kysymyksiin. Yrittäjät kokivat hyvänä sen, että oli jokin virasto ja viranomainen, jonka puoleen kääntyä, jos ongelmia tuli.yritystoiminnan jatkumisella koettiin olevan yhteistyötä parantavaa merkitys; kun viranomaiset havaitsivat yrittäjän olevan tosissaan ja pysyvän alalla, syntyi luottamus helpommin molemminpuoliseksi.

22 20. Viranomaisten olemassaolo koettiin välttämättömäksi ja tarpeelliseksi. Tarkastajien ymmärrettiin tekevän omaa työtään eikä valvontaa pidetty kontrolloimisena tai negatiivisena asioihin puuttumisena vaan yrittät totesivat kyseessä olevan päivähoitoasioissa aina lapsen edun, joka on sekä yrittäjän, että toimintaa valvovan tahon päämäärä (Piia). Jos yrittäjä on aktiivinen ja noudattaa säännöksiä ja huolehtii velvollisuuksistaan, niin ongelmia ei todennäköisesti tule. Sanonta, niin metsä vastaa kuin sille huutaa, kuvaa hyvin yrittäjän suhdetta viranomaisiin (Piia). Haastateltavien mielestä oli kuitenkin hyvä, että yksityisten yrittäjien toimintaa seurattiin, ettei alalle tule ketä tahansa, joka sitten pilaa koko yksityisen sektorin maineen huolimattomuudellaan. Muutama yrittäjä kritisoi julkisen vallan ja valtaa käyttävien yhdistysten tapaa suosia vain kaltaisiaan yhdistyksiä lähinnä avustusasioissa. Toiminimen tai osakeyhtiön omaavilta yrittäjiltä evättiin mahdollisuus hakea avustuksia, koska heidät luokiteltiin voittoa tavoitteleviksi liikeyrityksiksi. Kuitenkin yrittäjät tarjosivat mielestään vähintääkin yhtä laadukasta päivähoitoa kuin nimekkäät yhdistykset, joissa työntekijöinä olivat usein kouluttamattomat vapaaehtoiset. Asiakkaiden tietoisuus päivähoitopalveluista ja mahdollisuuksista lisäsivät yrittäjän omaa asioidenhoitohalukuutta ja -tarvetta muihin viranomaisiin päin. Yksityiset yrittäjät tunsivat olevansa kuin suurennuslasin alla, toimintaa seurattiin tarkemmin kuin kunnallisella sektorilla. Asiat on siis hoidettava kunnolla. Haastateltavat olivat verrattain hyvin selvillä siitä, minkälaisia yhteistyökumppaneita he ja heidän yrityksensä tarvitsevat, mutta koska tieto ei yksityisellä sektorilla kulje samanlaisia varmoja kanavia pitkin kuin se kulkee kunnallisella sektorilla, jää helposti jokin virallinen tieto tai taho huomioimatta. Päivähoitoalalle tulee myös sil

23 21. loin tällöin uusia säännöksiä esimerkiksi tilojen soveltuvuusperusteista, avustusperiaatteista tai yleisistä vaatimuksista, ja näistä tiedon saaminen on usein vain oman aktiivisuuden varassa. Kukaan yrittäjistä ei pitänyt hankalana tai työläänä ns. paperisotaa, josta paljon puhutaan. Aloitusilmoitukset, lupa-asiat ja valvontalomakkeet olivat olleet helppoja täyttää ja niihin sai aina apua kysymällä. Yrittäjien mielestä oli hyvää se, että saattoi ottaa yhteyttä suoraan päättäviin ja asioita hoitaviin henkilöihin, eikä tarvinnut odottaa koneiston hidasta käynnistymistä, niinkuin oli usein saanut tehdä kunnallisella sektorilla. Haastateltavilla neljällä oli kokemuksia yhteistyöstä koulu- sekä nuorisotoimen kanssa. Kokemukset olivat verrattain vaihtelevia. Koulutoimen edustajina olivat useimmiten koulujen rehtorit ja opettajat. Onnenpotkuna pidettiin sellaista rehtoria tai koulun johtajaa, jonka kanssa yhteistyö sujui hyvin. Opettajien ja koulun muun henkilökunnan kanssa tehtävä yhteistyö vaikutti oleellisesti yrittäjän toimintaan ja työssä jaksamiseen sekä viihtymiseen. Yrittäjät olivat törmänneet myös sellaisiin koulutoimen edustajiin, joiden kanssa yhteistyön rakentaminen oli vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Yrittäjien pyörittämää liiketoimintaa ei hyväksytty tai siltä haastateltavista ainakin tuntui. Erään yrittäjän mukaan yrittäjiä pidetään vain voittoa tavoittelevina toimijoina (Marja). Hän epäili nihkeän suhtautumisen johtuvan tietämättömyydestä ja sen aiheuttamasta kateudesta. Kaupungin iltapäiväkerhotyön koordinaattori sai kiitettävän arvosanan ja hänen työnsä koettiin erittäin tärkeäksi. Joillekin koordinaattorin työ oli vieraampaa, ja yhteistyö oli lähinnä avustusanomusten lähettämistä koordinaattorin ja yrittäjän välillä. Toisille koordinaattori oli tutumpi yhteistyökumppani, jolta sai myös hyvää taustatukea yritystoimintaan.

24 22. Nuorisotoimen kanssa oli yrittäjillä ollut vaikeuksia lähinnä tilojen vuokrausasioissa. Yrittäjä sijoitettiin mielellään jonon hännille tiloja jaettaessa ja heiltä myös laskutettiin vuokraa kymenkertainen määrä esim. voittoa tavoittelemattomiin yhdistyksiin verrattuna. Tämänkaltainen toiminta vaikeutti yrittäjän toimintaa selvästi. Suhde verottajaan koettiin tärkeäksi ja hyväksi. Vain yhdellä haastatelluista, Helenalla, oli ollut verottajan kanssa epäselvyyksiä omassa verotuksessaan, mutta hänkin oli saanut asiat selvitettyä. Verottaja oli pyytänyt usealta yrittäjältä veroilmoitukseen lisätietoja tai täsmennyksiä, mutta tämä koettiin yleisesti positiivisena asiana. Eläkevakuutusyhtiöt toimivat yrittäjien mielestä vielä verrattain näkymättöminä. Ne olivat välttämättömiä ja pakollisiakin, mutta niistä saatava hyöty näyttäytynee vasta vuosien kuluttua. Työntekijöiden eläkevakuutusasioissa ja oman yrittäjäeläkkeen kysymyksissä vakuutusyhtiöiden palvelu oli ollut hyvää. Eläkevakuutusyhtiöiltä sai jopa maksuaikaa, jos maksut pääsivät yllättämään. Muiden vakuutusyhtiöiden kanssa yhteistyö koettiin tärkeäksi. Yrittäjällä tulee olla tietyt vakuutukset voimassa hänen hoitaessaan lapsia, mutta näin ei käytännössä välttämättä ole. Vakuutusten ottaminen oli haastateltavien mielestä tarpeellista, mutta koska kattavaa valvontaa ei ole, on vakuutuksista huolehtiminen yrittäjän aktiivisuuden varassa ja omantunnon asia (Marja). Vakuutusyhtiöiden palveluita ja aukioloaikoja arvosteltiin, sillä yrittäjällä oli harvoin arkisin aikaa lähteä hoitamaan asioita ns. virka-aikana. Muiden viranomaistahojen kanssa yhteistyö koettiin mielekkäänä. Poliisi ja palokunta saivat erityisesti kiitosta mukavasta suhtautumisesta, kun oli kyseessä

25 23. pienet lapset ja heidän opastamisensa. Neuvoloiden kanssa yhteistyö jäi kovin pintapuoliseksi tietojen luottamuksellisuuden takia 6.2 Ammatilliset verkostot Osalla yrittäjistä oli itsellään alan ammattitutkinto, Hilkalla ja Marjalla lastenhoitajan, Mailalla perhepäivähoitajan ja Piialla sosiaalikasvattajan tutkinto. Annalla ja Helenalla oli usean vuoden työkokemus alata, mutta ei varsinaista alan tutkintoa. Piia ja Hilkka olivat suorittaneet lisäksi yrittäjän erikoisammattitutkinnon ja Marjalla oli takanaan 8 viikon mittainen osaisinko yrittäjänä -kurssi. Kolmella haastateltavista ei ollut mitään yrittäjäkoulutusta, vaan he olivat oppineet yrittäjiksi työn ohessa. Kaksi yrittäjää oli lisäksi käynyt työpaikkakouluttajakoulutuksen ja yhdellä oli suoritettuja musiikkiopintoja. Lyhytkestoisia kursseja oli suorittanut jokainen. Ensiapukoulutusta olivat kaikki haastateltavat hankkinet lähimmän viiden vuoden aikana. Atk-alan koulutusta ei ollut kellään, mutta muutama haastateltava osasi käyttää tietokonetta hyvin ja muutkin yrittäjät olivat opettelemassa koneen käyttöä. Yksi yrittäjistä,hilkka, oli tehnyt ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä alueen ammatillisen oppilaitoksen kanssa osallistuen mm. koulunkäyntiavustajan ja perhepäivähoitaja-yrittäjän ammattitutkinnon näyttökokeiden kehittämiseen Hilkka oli osallistunut myös muihin ammatillisiin kehittämisprojekteihin kertoen, että työntää itsensä aina joka paikkaan. Piialla oli ollut oppisopimusoppilas ammatillisesta oppilaitoksesta ja tämä oli ollut positiivinen kokemus. Muilla haastateltavilla aikaa oli ollut rajallisesti, ja koulut

26 24. tautuminen oli jäänyt vähiin, joillakin ajan puutteen vuoksi kokonaan. Kaikkien mielestä itsensä ammatillinen kehittäminen oli kuitenkin yleisesti ottaen hyvä asia. Yhteistyö alan oppilaitoksiin oli sujunut pääasiallisesti hyvin, mutta varsinkin koulutusten sisältöön oltiin tyytymättömiä. Ne haastateltavat, jotka olivat viime vuosina käyneet jonkin alaan liittyvän koulutuksen tai kurssin olivat yhtä mieltä siitä, että kursseissa on liikaa ilmaa ja sanahelinää. Koska aikaa on vähän, tulisi yrittäjille suunnattujen koulutusten olla tiiviimpiä ja oikealle opiskelijaryhmälle kohdennettuja. Turha lähteä kuluttamaan istuinlihaksia, jos koulutuksesta ei saa uusia työvälineitä omaan työhön (Marja). Haastateltavien mielestä hoiva-alalla oli monia sellaisia työaloja, joiden edustajien kurssit pitäisi eriyttää. Sosiaali-, terveys ja kauneudenhoitoalojen ongelmiin ja solmukohtiin kun ei välttämättä saa vastauksia samoilta oppitunneilta (Piia). Sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset miellettiin melko kuntaorientoituneiksi, ja tästä syystä opetus ei välttämättä kohtaa yksityisen sektorin työntekijöitä. Oppilaitoksista eivät opiskelijat myöskään osaa lähteä etsimään esim. harjoittelupaikkoja yksityiseltä sektorilta. Hilkka epäili, että kunta maksaa mieluummin kunnalle kuin yksityiselle palveluntuottajalle. Monet haastateltavista olivat myös sitä mieltä, että koulutus ei aina anna kaikkia tarvittavia taitoja ja valmiuksia, joita tarvitaan työn onnistuneeseen suoritukseen. Yrittäjänä ei voi olla keskinkertainen - joko asian osaa tai sitten ei (Anna). Tuntuman yrittäjyyteen saa parhaiten työtä tekemällä ja yrittämällä, eikä mitkään kurssit takaa menestystä. Parasta oppia on kulkea toisen yrittäjän matkassa. Haastateltavat toivoivatkin enemmän yrittäjien keskinäisiä tapaamisia, koska tois-

27 25. ilta oppii aina jotakin. Tutor- ja kummiyritystoiminta kiinnostivat Piiaa ja Marjaa. Paras opettaja ja tukija oli toinen saman alan yrittäjä (Anna). 6.3 Verkostoyhteistyö seurakuntien kanssa Neljällä yrittäjällä oli tai oli ollut eriasteista yhteistyötä omiin seurakuntiin tai niiden työntekijöihin. Yhteistyötä oli tehty lähinnä lapsityöntekijöiden kanssa ja perhe- ja diakoniatyö olivat jääneet vieraammiksi. Kahdella yrittäjällä ei yritystoimensa puitteissa ollut mitään yhteistyötä alueensa seurakunnan kanssa ja he eivät sitä halunneetkaan, koska heidän kokemuksensa kyseisestä seurakunnasta olivat verrattain kielteisiä. Yhteistyötä oli tehty työntekijöiden kanssa jakamalla esimerkiksi kerhotiloja. Ohjaajia tapasi myös yhteisillä piha- ja leikkialueilla. Yksi haastateltavista käytti seurakunnan päiväkerhoa apuna työssään tarjotakseen lapsille monipuolista ja virikkeellistä toimintaa. Kokemukset seurakuntayhteistyöstä olivat melko kielteisiä. Hilkka ja Anna luonnehtivat omaa seurakuntaansa byrokraattiseksi, lokeroituneeksi, kankeaksi ja hitaaksi yhteistyökumppaniksi,joissa ei edes oma sisäinen yhteistyö tuntunut toimivan. Piian mielestä seurakunta oli firma, jossa on yhtä kiire kuin missä muussa yrityksessä tahansa. Asiakkaiden ohjaaminen hakemaan apua seurakunnilta ei tuntunut haastateltavien mielestä hyvältä ajatukselta. Diakonia- tai perhetyöntekijälle ajan saaminen oli vaikeaa ja apua ei kannattanut edes hakea pieniin ongelmiin. Jos asiakkaalla

28 26. oli selvä avun tarve, yrittäjät ohjasivat hänet mieluummin lääkärin, sosiaaliviraston tai muun ammattiauttajan puheille.haastateltavien mielestä seurakunnalla ei ollut myöskään halua tulla ulos omalta reviiriltään ja kohdata yrittäjää. Jos jokin yhteistyömuoto oli yrittäjän aktiivisuuden ansiosta saatu vireille, kuivui se myöhemmin kokoon. Seurakunnat eivät halua subventoida yksityistä yrittäjää, vaikka lapsen etu tästä kärsisikin (Hilkka). Kaksi yrittäjää oli sitä mieltä, että yhteistyö seurakuntien kanssa olisi kehittämisen arvoista. Vapaaehtoistoimintaan panostaminen ei välttämättä kuitenkaan ole yksityisyrittäjälle mahdollista. Työhön käytettävä aika pitää saada jotenkin tuottamaan, ja oma satsaus on saatava jossain muodossa takaisin (Piia). Positiivisina koettiin yksittäiset hyvät henkilösuhteet seurakunnissa. Kaksi haastateltavista jatkaa edelleen aktiivisesti yhteistyökuvioitaan oman seurakuntansa kanssa, vaikka välillä yhteistyö tuntuukin kankealta. 6.4 Lähiverkostot Haastateltavien lähiverkostoon kuuluivat luonnollisesti oma perhe, vaikka kellään ei esimerkiksi aviopuoliso ollut yritystoiminnassa varsinaisesti työpanoksellaan mukana. Omat lapset olivat olleet kaikilla haastateltavilla ensin mukana hoidossa, kun äiti oli aloittanut yritystoiminnan, mutta nyt viidellä yrittäjällä omista lapsista oli tullut yrityksen työntekijöitä, apuohjaajia äidin rinnalle. Kuudennallakin yrittäjällä, lapset olivat kasvamassa sen ikäiseksi, että yrittäjä suunnitteli ottavansa heidät töihin viimeistään ensi vuonna.

29 27. Lähipiiristä yrittäjän apuna olivat olleet muutaman haastateltavan omat vanhemmat sijaistajina, siivoojina, remonttiapuna tai mummin-roolissa. Avo- ja aviopuolisot samoin kuin sisarukset olivat antaneet henkistä tukea.muita sukulaisia tai läheisiä ystäviä ei haastateltavilla ollut yritystoiminnassa mukana. Ystävät olivat joko pelkkiä ystäviä tai sitten jollekin haastateltavista oli kanssayrittäjistä tullut ystäviä. Haastateltavat olivat kokeneet läheisten osallistumisen yritystoimintaan todella tärkeäksi. Avio- ja avopuolisot antoivat henkistä tukea, vaikkakaan eivät osallistuneet itse yritystoimintaan. Yhdellä yrittäjistä puoliso oli ollut alussa mukana, mutta kyllästynyt myöhemmin. Yrittäjät kokivat toisaalta toimintansa olevan sen luonteista, että puolisoa ei välttämättä haluttu edes mukaan. Yrittäjänä toimiminen antoi itsenäisyyttä ja vapautta. Työ- ja vapaa-ajan roolit haluttiin pitää erillään. Yrittäjät, jotka tekivät työtä kotonaan, olivat huomanneet puolisoittensa pysyttelevänkin sivummalla, kun yrittäjän varsinainen työpäivä alkoi. Puoliso kyllä auttoi, mikäli yrittäjä tarvitsi apua esim. remonttitöihin. Jos puoliso oli myöskin yrittäjä, tuntui haastateltavista mukavalta, kun oli ymmärtäväinen kuuntelija. Yrittäjien vanhemmat toimivat kahdella yrittäjällä sijaistajina, jos he vaikka sairastuivat. Tämä tuntui hyvältä. Haastateltavien sisarukset kannustivat, mutta eräs yrittäjistä epäili heidän olevan myös kateellisia. Tällä hän tarkoitti sitä, että läheiset ymmärsivät ja tukivat kyllä, mutta kateutta saattoivat aiheuttaa yrittäjän työajat, lomat sekä muut etuudet. Sisarukset eivät aina ymmärtäneet, kuinka pitkiä työpäiviä yrittäjä joutui tekemään vielä nimellisen työpäivän päätyttyä, ja että esimerkiksi monet lomat olivat palkattomia. Työ näytti ulospäin helpommalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Omien lasten työpanos oli kaikkien haastateltavien mielestä todella tärkeä.kaksi yrittäjää sanoi, että he eivät itseasiassa olisi ehkä pärjänneetkään ilman lastensa

30 28. apua. Lapset ovat venyneet tiukan paikan tullen jopa olemalla poissa koulusta (Hilkka). Lapsille maksettiin luonnollisesti korvaus tehdystä työstä. Mieluummin sitä maksaa omilleen kuin vieraalle (Anna). Yrittäjistä tuntui hyvälle myös se, että omat lapset kokivat äidin työn tärkeäksi ja halusivat olla mukana sitä kehittämässä. Työn tekemisellä yrityksessä koettiin olevan myös kasvattava merkitys. 5.5 Vertaisryhmät verkostoissa Haastateltavilla kaikilla oli omassa verkostossaan saman alan yrittäjäkollegoja yksi tai useampi. Nämä olivat löytyneet ajan mittaan yritystoiminnan kehittyessä, niin että jollakin yrittäjäkollega oli ollut haastatellun yrittäjän yrityksen ns. liikkeelle panevana voimana, ja toisilla kanssayrittäjä oli taas matkan varrella kohdattu tuttavuus. Muita muilta aloilta olevia yrittäjäkollegoja, jotka vaikuttivat haastateltavien yritystoimintaan, olivat kirjanpitäjät, siivoojat, kauppiaat, liikennöitsijät, puistotädit ja muut yrittäjät. Vertaisryhmät koettiin oman jaksamisen kannalta tärkeinä, piristävinä, tukevina ja rohkaisevina yhteistyökumppaneina, sillä sitä luulee tekevänsä työnsä hyvin ennenkuin keskustelee muiden saman alan yrittäjien kanssa ja sitten huomaa, ettei se oma tapa tehdä työtä olekaan se ainoa oikea (Hilkka). Muiden kokemusten koettiin rikastuttavan ja nostavan oman työn laatua. Yksityisellä sektorilla moni asia ja tieto kulkee paljon hitaammin kuin kunnallisella sektorilla. Yrittäjät kokivat keskinäisen yhteistyön ja ns. puskapuhelimen käytön ensi arvoisen tärkeänä. Jos joku sai tietoonsa jonkin tärkeän asian, tiedotti hän mielellään siitä lähimmille kollegoilleen. Vaikka yrittäjät olivat mukana erilaisissa palveluluetteloissa ja postituslistoilla, niin tieto saattoi silti jäädä saamatta.

31 29. Yrittäjäkoulutuksen käyneillä haastateltavilla verkostoituminen oli koulutuksen myötä tullut todella tärkeäksi. He olivat löytäneet uusia yhteistyökumppaneita ja saaneet rohkeutta. Kaksi yrittäjää olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei saman alan yrittäjiin tarvinnut sen laajemmin verkostoitua, vaan riitti aivan hyvin, jos oli yksikin yhteistyökumppani samalta alalta. Kaikki tapaamiset ja kokoontumiset veivät vain aikaa, ja oma vapaa-aika haluttiin mieluummin viettää perheen kanssa yhdessä kuin työasioita miettien. Haastateltavat eivät pitäneet saman alan yrittäjiä varsinaisina kilpailijoina, sillä jokainen teki työtään omalla alueellaan. Jos omiin lapsiryhmiin oli tungosta, välitettiin mielellään kollegan yhteystiedot asiakkaalle. Vastapalvelun saa tulevaisuudessa varmasti muodossa tai toisessa (Maila). Kaikki pitivät tärkeänä asiakkaan etua ja palvelua. 6.6 Kokemukset asiakkaista Haastateltavat pitivät asiakkaita kaikkein tärkeimpinä yhteistyökumppaneina. Asiakkaita eivät olleet vain lapset vaan koko perhe usein lähisukulaisia myöten. Neljällä yrittäjällä oli ollut useita saman perheen lapsia hoidossa vuosien aikana. Jokainen asiakassuhde on hoidettava hyvin, sillä hyvin hoidettu työ oli paras markkinointikeino - ja kääntäen, huono asiakassuhde oli yrityksen suurin riski (Hilkka). Ilman asiakkaita yritys ei voi toimia. Asiakkaiden kanssa käytiin keskusteluja luonnollisesti lapsen päivästä, mutta usein myös monesta muusta asiasta. Yksin olevan yrittäjän aikuiskontaktit olivat päivän aikana vähäisiä, joten vanhempien kanssa koetut juttutuokiot olivat piristäviä. Kuulumisten lisäksi vaihdettiin paljon asiatietoa, annettiin ohjeita, esitet-

32 30. tiin toivomuksia ja muuta työhön liittyvää. Toisilla perheillä oli tosin aina melkoinen kiire lasta noutaessaan, ja varsinkin matkapuhelimeen puhuvat vanhemmat suututtivat yrittäjiä.kun päivä päättyi, oli yrittäjien mielestä hetki lapsen ja vanhemman kohdatessa niin tärkeä, että sitä ei olisi saanut pilata puhelimeen jutusteluilla. 6.7 Muita verkostokokemuksia Verkostot käsite voidaan mieltää hyvin laajasti. Siihen voidaan laskea yrittäjän kaikki sosiaaliset verkostot ja yritystoimintaan tavalla tai toisella vaikuttavat ihmissuhteet. Haastateltavat mainitsivat vielä useita muitakin tärkeitä kumppaneita, jotka olivat kaikille vähän erilaisia ja eri asemassa työpaikasta riippuen. Taloyhtiön tai koulun talonmies mainittiin useassa haastattelussa. Talonmiehen apu koettiin tärkeäksi kaikkiin kiinteistöön liittyvissä töissä, ja joskus kyseiset henkilöt tekivät paljon muitakin avustavia tehtäviä toimenkuvansa ulkopuolelta. Myös sellaisista ammattiryhmistä kuin keittiöiden henkilökunta, siivoojat, psykologit, lähitalojen asukkaat, työvoimatoimistot, uusyrityskeskukset jne., oli tavalla tai toisella tullut yrittäjän verkostoja.