Aikajanan yläpuoliset teks t koskevat koko Suomea. ja alapuoliset teks t kertovat Aitolahden ja Teiskon tapahtumista.

Transkriptio

1 6 Eri aikojen jäljet Luonnos Kulttuurimaiseman kehityksen yleispiirteet keskiajalta lähtien Aikajanan yläpuoliset teks t koskevat koko Suomea ja alapuoliset teks t kertovat Aitolahden ja Teiskon tapahtumista. Värikoodisto tarkoi aa seuraavia teemoja: Asuminen ja väestö Maa- ja metsätalous Teollisuus Kauppa ja palvelut Liikenne Hallinto, julkinen sektori Retkeily, ulkoilu, virkistys, matkailu, vapaa-aika Historialliset tapahtumat Muinaisjäännökset 33

2 Esihistoriallinen aikakausi Kivikausi 1300/1500 ekr. Asuinpaikat sijaitsivat vesistöjen varsilla ja harjujen kupeilla. Kivikauden ihminen jä jälkeensä erilaisia työkaluja tai niiden työstöjä eitä, tulisijojen pohjia ja saaliseläinten luita. Riistan saan edelly eri vuodenaikojen mukaan vaihtuvia asuinpaikkoja, mu a jossakin vaiheessa asutus muu ui pysyvämmäksi, vaikka edelleen liiku inkin riistan mukaan. Erätalous: metsästys, kalastus ja keräily. Vesirei t. Kivikauden kulkuneuvoja olivat reki, sukset ja ruuhi. Yhteiskunnan ja alueellisen iden tee n muotoutuminen.. Pronssikausi 1300/ ekr. Pysyvä kyläasutus alkoi muodostua. Kaskenpol o; karjatalous ja hakamaat; lannoi aminen. Vanhimmat selväs tunne avat kyntöjäljet olivat ajalta ekr. Ko eläiminä tunne in koira, lehmä ja lammas. Hiiden et. Rautakausi 500 ekr jkr. Rautakau sia asuinpaikkoja säilyi asutuksen määrään nähden vähän, koska monissa kylissä asutus jatkui katkeama a keskiajalle ja myöhemminkin hävi äen rautakau set jäljet. Rautakauden viimeiset vuosisadat muodos vat pohjan myöhemmälle asutuskehitykselle. Hevonen tunne in ko eläimenä. Vehnää viljel- in aivan lounaisimmassa Suomessa. Viljely ja asutus kulkivat pitkään käsi kädessä: asetu in asumaan sinne, missä oli viljavaa maata ja suotuisat olosuhteet viljelylle. Maan haltuuno o perustui valtaukseen. Kun käy ö muodostui jatkuvaksi, valtaajalle syntyi muiden tunnustama yksityinen omistusoikeus alueeseen. Yhden tai useamman kylän muodostamalla jakokunnalla oli yhteisiä alueita, mm. kalavedet ja laajat metsät, joiden nau nnasta sovi in erikseen. Ennen puusiltojen aikaa ratsupolut ja vaunu et yli vät vesistöt pitkospuilla, kivilatomuksilla ja lautoilla Ruotsalaisten ensimmäinen ris retki Suomeen Ruotsin 1200-luvun maakuntalakien (si emmin maanlakien) mukaan teiden ja siltojen teko kuului maanomistajille sekä päivätyövelvollisuutena e ä verona. Työn valvonnasta vastasivat pitäjänkäräjät ja tuomari luvulla Ruotsin valta vakiintui. Toinen isompi muutos oli Suomen lii yminen katolisen kirkon yhteyteen. Alkoi historiallinen, kirjallisten etolähteiden aika. Esihistoriallinen aika Aitolahden ja Teiskon alueella tunnetaan viisi kivikauden asuinpaikkaa: Rimminlah, Paksula, Pirilän e sekä Keso I ja II. Aitolahden ja Teiskon alueella tunnetaan viisi pronssi- ja/tai rautakau sta hautapaikkaa eli lapinrauniota: Kapeenniemi, Kirvessaari, Myyrysniemi, Kontusaari ja Koljonsaari. Lapinrauniot sijaitsevat usein maisemallises näy ävillä paikoilla saarissa ja järvien rannoilla. 34

3 1300 Keskiaika 1300-luku 1500-luku Sarkajako: ryhmäkylät syntyivät; virkatalot eli puustellit, pappilat ja kruunun lat. Sarkajaossa kylän kaikki pellot yhdiste in ja kukin talo sai viljeltäväkseen sarkoja eri vainioista. Saran leveys vastasi talon verolukua. Järjestelmä pako naapurit tekemään yhteistyötä samoin menetelmin, mikä hidas uudistuksia. Vuoroviljely; tervanpol o; kaupankäyn. Ruis syrjäy 1500-luvulla ohran pääviljalajikkeena ja pysyi leipäviljana aina 1950-luvulle as. Historiallisen ajan everkko vakiintui, eikä siinä tapahtunut merki äviä linjausten muutoksia ennen Suomen itsenäistymistä. Kruunun verotus; Pirkanmaa kuului Kokemäen kartanon ja Hämeenlinnan keskiaikaisiin linnalääneihin. Paikallishallinnon uudistus 1400-luvun alussa: oikeudenhoitoa varten peruste in hallintopitäjät, joiden rajat erosivat seurakuntakun en rajoista. Hallintopitäjät muodos vat kihlakunnan, jonka käräjillä pääte in asioista. Käräjillä vali in mm. lautamiehet, jotka valvoivat enpitoa Kustaa Vaasa kuninkaaksi: kaikki maa oli kuninkaan eli kruunun omaa ja talonpojan vero oli vuokra maan käy öoikeudesta Kustaa Vaasa toteu uskonpuhdistuksen, jolloin val o sai kirkon omaisuuden. Vanhaa talonpoikaisyhteiskuntaa hallitsi kirkko. Kirkko näkyi maisemassa, usein se rakenne in jonkun kulkuväylän läheisyyteen Ensimmäiset maakirjat laadi in pitäji äin. Niihin merki in kunkin lan kruunulle suori amat verot, jotka makse in rahana, päivätöinä sekä maaja metsätaloustuo eina. Kruunu keräsi apuveroja esim. so en aikana. Verojen lisäksi talonpoikia rasit- vat sotaväenotot Elinikäisten läänitysten jakaminen alkoi. Sodassa kunnostautunut mies sai aateliarvon ja verovapauden, rälssin Pääosin metsien peitossa olevalla Aitolahden ja Teiskon alueella oli hyvin vähän peltoja. Vähäinen asutus ase ui vesistöjen varsille paikoille, joista löytyi viljelyyn soveltuvaa savimaata. Aitolahden ja Teiskon pysyvän, maanviljelystä harjoi avan asutuksen oletetaan syntyneen historiallisen ajan alkuvaiheessa luvuilla. Tuolloin Vesilahden ja Lempäälän eränkävijät pi vät Suur-Pirkkalan äärialueita, Aitolahtea ja erityises Teiskoa, omana erä- ja takamaanaan. Messukylän pääkylän talot valtasivat erämaikseen Aitolahden metsäseudut Aitoniemeä lukuun o ama a. He tämän jälkeen takahuh laiset valtasivat Aitoniemen ja Värmälän alueet. Erämaavaltauksia seurasi näiden alueiden vähi äinen asu aminen. Aitolahden ja Teiskon välisestä rajasta riidel in 1300-luvulta läh en, lopulta raja muotoutui siten, e ä se kulki Näsijärven rannassa olevasta Tervakivestä Korvenvuoreen. Tervakivi ja siihen lii yvä Tervakivennokka muodos vat rantavyöhykkeelle selvän maamerkin, johon Aitoniemen kylä (myöhemmin koko Aitolahden kunta) loppui. Teiskosta tunnetaan neljä historiallisen ajan kylänpaikkaa: Mustaniemi, Taulaniemi, Kuusniemi ja Pohtola. Au oituneet kyläton t kertovat sarkajakoisten kylien historiasta eli pysyvämmästä maanviljelyä harjoi avasta asutuksesta. Historiallisen ajan yksinäistaloja olivat Va ula, Va ulan Ylinen ja Värmälän Pirilä luvulla Aitolahdella oli seuraavat kylät ja talot: Nurmi: Ketara, Na ari ja Markula eli Juopo Palo: Hempura, Rekola ja Utukka Laalah : 2 laa, jotka myöhemmin yhdiste in Laalahden rustholliksi Sorila: Sorri, Kulkas, Peukunen ja Korpehinen eli Korpi Hirvihiemi: Kiikkinen, Keso, Junkkari, Kölli, Lampu ja Ruokonen Aitoniemi: Kupi ja Loima 35

4 Suur-Pirkkalan hallintopitäjä oli veronkannon helpo amiseksi jae u neljään neljännekseen. Keskiajan lopulla Teisko oli, asutushistoriastaan johtuen, jae u eri neljännesten kesken sen mukaan, mistä kukin Teiskon kylä tai talo oli saanut ensimmäiset asujansa. Takahuhdin neljännes: Asun la, Kiimajoki, Kulkkila, Kuusniemi, Värmälä Messukylän neljännes: Kämmenniemi Keijärven neljännes: Kovero, Padustaipale, Teiskola Pirkkalan neljännes: Ahoinen, Ju la, Kuoranta, Saarlah, Terälah ja Tuhria Pohtola kuului Lempäälän hallitopitäjään. Uskali ja Va ula olivan piispan lampuo loja ja ne peruute in uskonpuhdistuksen yhteydessä kruunulle. Va ulasta tuli si emmin Porin rykmen n vänrikin virkatalo. Kapeen kylä kuului Ruoveden pitäjään ja yhdiste in Teiskoon vasta Varhaisin eto Aitolahdelle ja Teiskoon menevästä maan estä on rovas- nkäräjiltä 1574; siellä moi in aitolahtelaisten kirkko en huonoa kuntoa lukujen suurin eurakka Hämeessä on Oriveden Uudenkaarlepyyn e, joka vähensi jonkin verran Teiskon kau a Ruovedelle johtaneen en merkitystä; monet kulkivat mieluummin Näsijärven rantoja kuin korvessa kulkevaa harju etä. Varhaisin eto Aitolahdelle ja Teiskoon menevästä maan estä on rovas- nkäräjiltä 1574; siellä moi in aitolahtelaisten kirkko en huonoa kuntoa lukujen suurin eurakka Hämeessä on Oriveden Uudenkaarlepyyn e, joka vähensi jonkin verran Teiskon kau a Ruovedelle johtaneen en merkitystä; monet kulkivat mieluummin Näsijärven rantoja kuin korvessa kulkevaa harju etä. Teisko tunne in itsenäisenä seurakuntana jo 1500-luvulla. Teiskon pohjoisosan kau a virtaava Kiimajoki on merkinnyt huoma avaa käy övoimaa jo keskiajalta läh en, ja myllypaikka merkitsi huoma avaa omaisuu a. Pirkkalan hallintopitäjän neljänneskunnat Kuvalähde: Alhonen et al. 1988,

5 1600-luku Eräalueiden asu aminen; so lasvirkatalot eli rusthollit; säteri lat; kartanoiden varhaisimmat torpat Varhainen teollistuminen: myllyt, sahat ja pajat Hevosvetoisten ra aiden käy ö yleistyi Suomessa. Tienpidon valvonta siirtyi kruunun virkamiehil- le, ja lautamiehet korva in siltavoudeilla. Kyy - ja kievarilaitos peruste in 1600-luvun puolivälissä helpo amaan kruunun virka-asioissa kulkevien ja tavallisten ihmisten matkantekoa. Matkaaja sai korvausta vastaan majoituksen, ylläpidon ja hollikyydin. Kes kievarin isäntä vapaute in sotaväkipalvelusta Sääntönä oli, e ä pääkirkosta etäämpänä oleva alue muute in ensin emäseurakunnan kappeliksi, johon rakenne in oma kirkko ja joka ainakin myöhemmin sai oman papin. Vaikeakulkuiset maastot es vät Messukylän emäseurakunnan papiston säännöllisen vierailemisen Teiskossa. Samasta syystä oli mahdotonta vaa a seurakuntalaisten säännöllistä kirkossakäyn ä Kivikirkolla. Niin rakenne in Teiskoon oma kirkko, joka valmistui Teiskon kappelin syntyminen ajoitetaan yleensä vuoteen 1669, todennäköisintä kuitenkin on, e ä samalla kun Messukylä 1636 erosi emäkirkostaan Pirkkalasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, järjeste in Teisko eli Teiskola Messukylän kappeliksi. Tähän kappeliin lue in tällöin ja vielä myöhemminkin Ruoveden Karjula, Kapee ja Toikkola. Etelä-Pohjanmaalta kulje in pitkään Tampereelle markkinoille kauppaamaan maataloustuotteita ja tervaa. Talviaikaan oli helpompaa kulkea järviä ja soita pitkin; kuormatkin saivat olla painavampia. Talviteiden varsilla oli talvikievareita. Tärkein Teiskon talviteistä oli Alavudelta Virtain ja Ruoveden kau a Tampereelle johtava e. Ju lan Alasella oli Teiskon ensimmäinen majatalo, kun Niilo Tuomaanpoika 1624 sai oikeuden maksua vastaan antaa kyytejä Ruovedeltä Pirkkalaan ja vastakkaiseen suuntaan matkustaville. Maalaisyhteiskunta säilyi 1600-luvun alkupuolelle jokseenkin puhtaana talonpoikaisyhteiskuntana. Talonpoikien sekä muutamien lampuo en, palkollisten ja muun la oman väestön rinnalle tuli 1600-luvun puolivälissä käsityöläisammat- en harjoi ajia, joista monet olivat talonpoikia. Ensimmäisen henkikirjan 1635 mukaan Teiskon väkiluku oli 268. Vuoden 1649 myllytarkastuksen mukaan Teiskossa suurimpia myllyjä edus vat Kalmakurjen mylly, jossa Kiimajoki ja Kuoranta olivat pääosakkaina sekä saman joen käy ämä Koveron mylly, jotka molemmat maksoivat tullia kaksi tynnyriä. Koveron mylly oli palanut 1643, mu a jo seuraavana vuonna se oli taas saatu kuntoon. Sitä käy vät koverolaisten lisäksi Teiskolan ja Padustaipaleen kyläläiset. Kuorannalla lienee ollut jonkin aikaa oma mylly, joka si en 1697 hävite in. Kuorantalaiset siirtyivät osakkaiksi Asun lan myllyyn, ja Kalmakurki jäi Kiimajoen yksinomaisuudeksi. Mm. Kulkkila kävi Asun lan myllyssä jauha amassa silloin kun sen oma mylly, joka kävi vain syksyisin ja keväisin, ei voinut toimia. Savon mylly Paarlahden pohjassa sekä Sisaruspohjassa sijaitsevat Kämmenniemen ja Va ulan myllyt olivat toiminnassa melkein mihin aikaan vuo a tahansa. Va ulan myllyssä jauha vat myös pohtolalaiset, jotka 1587 olivat mene äneet myllyn, kun Korpulan Heikki myi sen Sääksniemelle. Pienempiä syksyin keväin käyviä myllyjä olivat Löytänänjoen mylly, Paavolan mylly Tervajoessa, Pirilän mylly Koskuella, Frantsin mylly Tikossa, Nallin mylly Loppisessa ja Teiskolan mylly Myllyjoessa, josta nimenomaan sano in, e ä se toimi ko tarpeiksi. 37

6 Ruotsin suurvalta-aika Olof Gangius maanmi ariksi Suomeen eli maanmi austoiminta alkoi. Kar oja luksista laadi in geometrisiin mi auksiin perustuen verotusta varten Suomi jae in viiteen lääniin; luterilainen uskontopakko; henkikirjat alkoivat Neljännesreduk ossa peruute in 25% lahjoituksista takaisin kruunulle, koska val o tarvitsi verotuloja Iso reduk o: aateli luovu kruunulle pääosan saaduista lahjoituksistaan. Ruotujakolaitos: luontoistalouteen perustuva järjestelmä armeijan ylläpitämiseksi 1648 Ensimmäiset yhtäjaksoiset historiankirjat Suomessa Aatelisella oli yleensä asumakartano eli herraskartano eli säteri, jota hän itse asui ja viljeli. Lisäksi hänen maihinsa saa oi kuulua erilukuinen määrä talonpoikais loja rälssi loina, joita talonpojat viljelivät lampuoteina. Lampuodit maksoivat veronsa vuokrana maanomistajalle ja olivat vapautetut myös sotaväenotosta. Aateluus kasvoi huoma avas sekä - lojen lahjoitusten e ä ostojen kau a. Teiskon ja Aitolahden alueen loja lahjoite in aatelille: 1645 Hans Godhen / Kiimajoki, Koveron Nikkilä ja Asun lan Ylinen 1650 Hans von Tiesenhausen / Saarlah ja Nurmen Na ari Yllämainitut kaksi lahjoitusta peruute in isossa reduk ossa Wolmar von Schlippenbach / 16 laa Teiskossa Yhtä laa lukuun o ama a lat peruute in neljännesreduk ossa ja isossa reduk ossa Riian kaupungininsinööri von Seulenberg / Sorilan Mar la ja Korpi sekä Palon ja Partolan kylät. Tilat palaute in vasta ja -90-lukujen tai eessa Hans Rotkirch / Sääksniemi, koko Tuhria, Ahoin Knuu la, Kuitunen ja Kurjenlah, Saarlahden Paksula ja Löytänä sekä Ju lan Ylinen ja Alinen. Tuhrian Frantsi peruute in kruunulle neljännesreduk ossa jo 1660, muut isossa reduk ossa Gunnar Svärdfelt / Kulkkilan e ä Kuusniemen molemmat lat, jotka peruuntuivat Ditrik von Rosen / Aitoniemen molemmat lat 1650 Gustav Wragel / Kuorannan Polso Yllämainitut kolme lahjoitusta peruute in isossa reduk ossa Grothusenin veljekset / Savon kylän molemmat talot 1654 Elias Jönsson / Asun lan Alasen Yllämainitut kaksi lahjoitusta peruute in neljännesreduk ossa Ernst Johan Creutz os Erik Boijelta ns. vanhaan rälssiin kuuluvat Uskali ja kaksi Paavolan laa, jotka peruute in isossa reduk ossa. 38

7 Suuret Kuolonvuodet: Suomen väestöstä menehtyi noin 32% ja Messukylän väestöstä noin 45% synodaalikokous pää, e ä niissä pitäjissä, joihin ei rakenneta köyhäintaloja, pitäjänkokous jakaa talot ruotuihin. Ruotu huoltaa henkilön, joka ei kykene huoleh maan itsestään. Kruunu järjes so las- ja siviilivirkamiehille virkataloja 1600-luvun lopulla ruotujako- ja veropalkkalaitoksen luomisen yhteydessä. Puustelleja suunnitel in useampia kuin lopulta oli tarpeen. Kämmenniemen Kahnasta pi tulla puustelli, samoin Uskalista, mu a lopulta ainoastaan Va ulan Ylinen ja Saarlahden Rantala jäivät. Molempia viljeli lampuo talonpoika, ja vänrikki ja kersan asuivat laa ainoastaan puoliksi. So lastorppa peruste in kylän yhteismaalle tai jonkun ruotutalon - luksille. Joukko taloja eli ruotu varus sotamiehen. Ruotu ylläpi sotamiestä myös rauhan aikana. Yksityisten mailla olevia so lastorppia oli ainakin seuraavilla taloilla: Hirviniemen Keso ja Ruokonen; Nurmin Mikkola, Partola, Pohtolan Korpula, Savon Viitaniemi, Saarlahden Pöllölä, Kiimajoen Nalli, Tuhrian Frantsi, Kulkkila ja Kuoranta. Ruotuarmeijan lakkau amisen jälkeen so lastorpat jäivät yleensä talojen yhteisomistukseen tullakseen jaetuiksi isojaon uudistuksessa. Rustholli oli vauras maakirjatalo, joka varus yhden tai useamman ratsaan (ratsumies, hevonen ja varusteet) ratsuväkeen. Ratsumiehelle järjestet- in rakuunatorppa. Rusthollivelvollisuus sido in vakinaises johonkin laan. Rusthollin ei tarvinnut osallistua ruotumiehen ylläpitoon. Ratsaan varustaminen kompensoi in verohelpotuksella, ja jos se ei rii änyt, rustholli sai käy öönsä yhden tai useamman augmen talon verot. Augmen saa oi sijaita aivan eri pitäjässä kuin rustholli luvulla ratsumies loja olivat Kulkas, Laalah, Värmälä, Pirilä, Pärri, Korpula, Sääksniemi, Taulaniemi ja Kuoranta. Hannu Hannunpojan laa ma Pirkkalan kihlakunnan kar a 1650-luvulta. Teiskon kappeli on Kirkkojärven pohjoispuolella. Aitolah ja Teisko kuuluvat Messukylän seurakuntaan. Kartassa näkyy Messukylän Takahuhdista Ruoveden Jäminkipohjaan johtaneen en linjaus. Kuvalähde: Kansallisarkisto. 39

8 1700-luku Uudisasutuksen jatkuminen; mäkitupa-asutus; itselliset; kirkonkylät, varhainen kaupungistuminen Höyrykoneen kehi äminen jatkui 1700-luvulle saakka useat maan et olivat lähinnä ratsaste avia polkuja Hämeen ja Satakunnan välisen maakuntarajan siirto Tammerkoskeen 1734 Valtakunnan yleinen laki (vuoden 1734 laki) - ilmestyi suomeksi 1759 korvasi vanhat maanlait. Tilojen eosuudet määräsi kihlakunnanoikeus ja vahvis maaherra, joka käsi eli yleisten teiden rakentamishankkeet kihlakunnankäräjillä Vuonna 1704 rustholleja ja niiden augmen eja olivat Kovero (augmen t Paksula ja Taulaniemi), Teiskola (Toijala ja Taulaniemi), Värmälä (Pirilä, Kuusniemi Ylinen; Kulkkila) ja Laalah (Huikas, Löytänä, Kuoranta). Lainsäädännölliset uudistukset 1700-luvun alkupuolella edesau oivat lojen ostamista: asetus 1723 antoi talonpojalle etuosto-oikeuden asumaansa laan, 1740 perintö lat saivat oikeuden perustaa torppia (uudisasutusta ediste in verovapaudella), kruunun lan lunastussumma puolite in 1741 ja ratsu lan Ruotsin armeija toteu Suomessa laajan so laskartoituksen Tämän ns. Kuninkaan kartaston pohjana käyte in vanhempia geometrisia kar oja, joita täydenne in ja korja in ken ätöiden yhteydessä. Kuvalähde: Alanen & Kepsu

9 1757 Isojako alkoi Pohjanmaalla tuoreen asetuksen seurauksena. Isojako hajo vanhat ryhmäkylät: kukin talo sai yhtenä tai muutamana lohkona peltoalaa omakseen ja yksin viljeltäväkseen. Koska lojen jakamista rajoite in, alkoi muodostua latonta väestöä, joka eli lapäisansioilla. Näin syntyivät län sen Suomen itselliset ja itäisen Suomen loiset. Varsinainen kääntöaura keksi in 1700-luvun lopulla luvun jälkipuolella syntyi lallisten ja la omien väliin torpparien ryhmä. Torppia eli vuokraviljelmiä peruste in ensisijaises kartanoiden työvoimatarpeen vuoksi, ja vuodesta 1747 myös suurten talonpoikais lojen työvoiman tarve a tyydy ämään luvun lopulla kehi yvä kivenkäsi elytaito ja holvaustekniikka mahdollis vat kiviholvisiltojen rakentamisen Talonpojille pysyvä omistusoikeus maahan ja mahdollisuus ostaa rälssimaata. Kuninkaallinen kirje 1759 antoi kruunun loillekin oikeuden perustaa torppia, ja 1762 anne in mäkitupa-asetus luvulla torppia oli jo yhtä paljon kuin talonpoikais loja. Teiskossa torppia oli eri äin runsaas, ja torppareiden raivaamien ja viljelemien pelloilla oli suuri merkitys luvulla Messukylä Ruovesi- e lue in pienempien maanteiden joukkoon. Tien merkitystä koros vat sen varrella sijainneet useat kes kievarit luvun lopulla Aitolahden Sorilassa oli kes kievari Korven talossa luvun puolivälistä läh en laadi ujen papiston väkilukutaulukoiden perusteella Teiskon väkiluku oli 579. Kirkonrakentaja Ma Åkerblomin rakentama Teiskon puinen ris kirkko valmistui Isojakotoimitukset alkoivat jokseenkin kaikissa Teiskon 22 maarekisterikylässä 1700-luvun puolella, mu a päätetyksi isojako saa in jokaisen kylän osalta vasta 1800-luvun puolella. Isojaon aikaan Teiskon laluku oli 82. Monet talot jae in isojaon yhteydessä kahteen tai kolmeen osaan. Näin muodostuneet lat olivat yleensä aluksi nime ömiä. Myöhemmin ne useimmiten nime in Ylinen ja Alanen tai Alinen tai Yli-, Ali-, Ylä-, Ala-, Iso-, Vähä- jne. -alkuisiksi tai saivat kokonaan jonkun uuden nimen. Vuonna 1784 mylly lanne oli melko hyvä. Teiskon molemmat Kalmakurjen myllyt kävivät melkein koko vuoden ympäriinsä samoin kuin Asun lan Myllyjoessa sijaitseva myllykin. tähän tulee kuva 41

10 1800-luvun alkupuoli Kaupungistuminen ja taajamat, teollisuusyhteisöt Teollisuuden läpimurto: ruukit, tehtaat, konepajat Keisarin et, et taajamasta taajamaan 1800-luvulla rakenne in pääasiassa puusiltoja, koska puuta oli hyvin saatavilla ja se oli edullista. Tieverkko laajeni huoma avas, koska iso- ja uusjaon yhteydessä rakenne in paljon uusia teitä kylärakenteiden hajoamisen vuoksi. Suomen sota , jonka seurauksena Suomi siirtyi Venäjän yhteyteen autonomisena suuriruh naskuntana. Ortodoksinen kirkko tuli tasavertaiseksi luterilaisen kirkon kanssa Musta manifes : keisarillisella ukaasilla Vanhan Suomen lahjoitusmaatalonpojista vuokramiehiä Useita kulkutau epidemioita Suomessa: isorokko, puna- ja lavantau, pilkkukuume, hinkuyskä Koulujärjestys: suomen kieli kouluihin Messukylä Ruovesi- estä tulee val on kunnossapide ävä yleinen e Teiskossa toimi ns. Ahlmanin kiertokoulu , ei tosin säännöllises ope ajapulan vuoksi. Messukylän pitäjän, Nurmin kylässä edetään Kokin lan silloisen omistajan, ope aja Emmanuel Leisted n, pitäneen lapsille koulua lan päärakennuksessa vuosina Teiskossa ryhdy in puuhaamaan omaa sahaa vasta Aloi een teki Kiimajoen Ma la ja muina osakkaina olivat Saarlahden Heikkilä sekä Teiskolan kartano. Sahaa anot- in peruste avaksi Kiimajoen puolelle Terälahtea. Sahan perustamislupa saa in samana vuonna, vaikka sitä ensin vastuste in maanomistajien kuulemisessa. Val on pos laitos avasi 1846 pos linjan Tampereelta Teiskon, Ruoveden ja Alavuden kau a Vaasaan. Linjalla kulki myös ns. kihlakunnan pos. 42

11 1800-luvun loppupuoli Maaseudun la oman väestön kasvu Perinteinen maatalous Maatalous 1870-luvulta läh en Perinteisyys: tiedot ja taidot kulkivat suvussa, oppiminen tapahtui näkemällä ja kuulemalla Omavaraisuus Lehmiä pidettiin joskus jopa enemmän lannan kuin maidon vuoksi Kylvettiin käsin Leikattiin sirpillä tai viikatteella Vilja puitiin riihessä Uudet työvälineet ja menetelmät (mm. keino-lannoitus ja torjunta-aineet), suunniteltu uudistaminen, kaupallinen ajattelutapa vaati tehokasta viljelyä Ostotuotteiden osuus kasvoi, sivuansiot Separaattorin keksiminen, maidosta tärkeä myyntituote Rivikylvökone Leikkuukone Puimakone Tiedon kulku parani (maamiesseurat) Raudasta valmiste u aura sekä rullaäes säily vät 1800-luvun puolivälissä syntyneen perusmuotonsa 2000-luvulle. Jyvät jauhe in käsin pyörite ävillä myllynkivillä. Suurempiin koskiin rakennetut vesimyllyt olivat yhden tai useamman kylän yhteisomistuksessa. Peltoviljelyalueiden ulkopuolella harjoite in kaskiviljelyä 1800-luvun jälkipuolelle as. Kaskenpolton loppumiseen vaiku metsän myyn arvon nousu. Teollistumisen uudet keksinnöt, kuten höyrykone, pol o- ja sähkömoo ori, levisivät luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vahvarakenteisia kivisiltoja rakenne in yhä enemmän liikennemäärien kasvaessa. Samaan aikaan tuli käy öön luja sement- laas. Köyhäintaloihin sijoite in köyhäinhoidon elä t, esim. iäkkäät palvelijat, asunno omat vanhukset ja orvot luvun lopulla torpparikysymys nousi yhteiskunnalliseksi kiistaksi. Torppareiden määrä kasvoi voimakkaas, torppien perustaminen vaikeutui maa-alan rajallisuuden vuoksi sekä metsien arvo kohosi. Torpparisopimuksen ehdot ja vuokra saa oivat olla kohtuu omia. Luonnonkauneuden ihailu yleistyi Kuvateks : Evers Gustav Adolf Kalmbergin johtama venäläisen yliesikunnan so lastopografinen osasto laa Krimin sodan ( ) aikana maan eteellisen kartaston Suomen rannikosta. Tampereen kohdalla kar a ulo uu Paarlahden eteläpuolelle. Samaan aikaan valmistuneet pitäjänkartat ja kihlakunnan kartat ovat tarkempia kuin Kalmbergin kartasto. Kalmbergin kartaston ansio onkin yleissilmäyksen tarjoamisessa. 43

12 1852 Vaivaishoitoasetus 1857 Höyrysahojen perustaminen salli in 1859 Kaupankäyn maaseudulla salli in 1865 Asetus kunnallisesta itsehallinnosta maaseudulla: kunta erote in seurakunnasta. Jokainen itsenäinen seurakunta saa oi muodostaa itsenäisen kunnan Kansakouluasetus 1867 Ruotujakolaitos lakkaute in Halkojaala Mustalahdessa Kuva: Lomax, Vapriikin kuva-arkisto. Vesirei en perkaukset Näsijärven vesistön pohjoisosissa, varsinkin Muroleessa ja Kautussa 1800-luvun puolivälissä, edis vät höyrylaivojen tuloa Näsijärvelle. Halkojaalat liikkuivat Näsijärvellä jo 1840-luvulla, ja 1860-luvulla niitä oli jopa 40. Uudet sahat ja puunjalostusteollisuus tarvitsivat myös puuta; tukkeja kuljete in mm. Poriin as luvulla koetut suuret nälkävuodet pako vat lisäämään karjanhoitoa ja ensimmäistä kertaa myös viljelemään heinää, jota luonnonniityt eivät tuo aneet tarpeeksi. Yleinen väestön kasvu 1800-luvun lopulla merkitsi sitä, e ä maaseudulla etenkin laton väestö lisääntyi luvulla viljan hinnan lasku lisäsi jälleen karjatalouden merkitystä ja nopeu siirtymistä uudenaikaisiin menetelmiin sekä maanviljelyssä e ä karjanhoidossa. Höyrylaiva vetää tukkiproomuja Kuva: Staf, Vapriikin kuva-arkisto. Teisko, jossa suurin osa maa-alasta on metsien peitossa, koki maatalouden nousun erityises karjanhoidon kehityksenä ja lisääntymisenä; etenkin hevoskanta lisääntyi. Lisääntynyt karjamäärä taas edelly en stä suurempia karjasuojia ja talousrakennuksia. Metsistä saadulla rahalla paranne in viljelymenetelmiä, oste in uusia, tehokkaita maatalousvälineitä, rakennet- in ajanmukaisia nave oja, talleja ja muita talousrakennuksia sekä uusi in asuinrakennuksia. Maanviljely kehi yi ja teknistyi ojitusten, kääntöaurojen, rautaäkeiden, nii o- ja puimakoneiden myötä. Kuva Haikan lalta 1910-luvulta. Kuvalähde: Anja Haaviston ko arkisto. Haikan lan Anja Toijala ajaa haravakone a 1940-luvulla. Kuvalähde: Anja Haaviston ko arkisto. 44

13 Kulkkaan talossa toimi kes kievari 1860-luvulla. Hämeenlinna Tampere-rataosuuden valmistu ua 1876 kulki liikenne Tampereen rauta easemalle myös Teiskon kau a. Niinpä kievarilaitos oli Teiskossa voimassa melko pitkään ja 1800-luvun loppupuolella kievareita oli poikkeuksellisen monta: Kuorannan Polso; Saarlahden Pöllölä, Paksula ja Heikkilä; Kämmenniemen Mikkola ja Per ula; Padustaipaleen Toijala ja Ju lan Ala-Yrjölä. Kesäaikana laivaliikenne vähensi kes kievarimatkustajia, mu a Teiskon kievarit pysy elivät toiminnassa kesäisinkin runsaan laivaliikennekulun aikoina. Säännöllinen matkustajalaivaliikenne höyryvoimalla käyvillä laivoilla alkoi Näsijärven höyrylaivaosakeyh ö peruste in Laivaliikenne toimi jatkoyhteytenä ja helpo kesäaikana myös pos n kulkua. Vuonna 1890 pos tuli Kämmenniemessä Tonin laituriin, myöhemmin pos tuo in Kämmenniemen Mikkolaan luvulla Kalmakurjen myllyn omis Messukylän Kulkas, tuolloin se oli Teiskon ainoa veromylly, ja sen yhteydessä oli mylly ja saha Kiimajoen Vähä-Ma lalla ja Ahoin Siltalalla. Kiimajoen mylly muute in ratasmyllyksi 1875 ja siitä tuli Kalmakurjen ns. lahoon mylly. Myllyn omis nyt monta laa (toistakymmentä) yhdessä eli lahko. Myllyä hoi vakituinen mylläri ja se kävi vuoden ympäri. Talvisin myllylle kulki e yli Näsijärven. Vuonna 1877 Juha Vähä-Ma la sai luvan rakentaa uuden myllyn Kalmakurjen, Iso-Koveron ja Ma lan rajojen sisällä. Vuonna 1885 Ahoin Kurjenlahdessa oli yhtä kiviparia käy ävä höyrymylly, Va ulassa oli Röömin mylly ja Pohtolassa Sipilän vesimylly. Terälahden mylly oli Kohman mylly. Vuonna 1895 Kivirannassa käynnistyi höyrymylly. Vähä-Kulkkilan saha alkoi pyöriä Asun lassa on ollut mylly ja saha, jossa valmiste in mm. ruumisarkkuja. Saarlahdessa Rantalan puustellilla oli 1800-luvun loppupuolella oma vesimylly. Kämmenniemen Kahnalla oli 1800-luvun lopulla mylly, ns. Paarlahden mylly. Teiskon seurakunta itsenäistyi samaan aikaan Teiskon kunnan kanssa, Laivaliikenne palveli myös tavaraliikenne ä. Maalaisan- mia kuten maitoa, voita, kananmunia, rieviä, vihtoja, kalaa, marjoja, sieniä, metsälintuja yms. välite in Mustanlahden toripenkeille huoma avan suuria määriä. Kuva: Staf, Vapriikin kuva-arkisto. 45

14 Suuret nälkävuodet: Suomen väestöstä menehtyi noin 9% 1869 Maakaupan vapautuminen 1879 Asetus elinkeinovapaudesta 1899 Suomen ensimmäinen osuustoimintaliike peruste in 1873 asetus metsätuo eiden lau aamisesta, minkä perusteella kuvernöörit vahvis vat ensimmäiset ui osäännöt. Laaja kaupallinen ui o alkoi. Ui o ja metsätalous työllis vät Suomen latonta ja pien lallista väestöä. Karjatalouden nousu: lehmien lukumäärä Suomessa kasvoi yli 40%. Kun heinää opi in viljelemään pellossa ja katovuodet koros vat viljanviljelyn epävarmuu a, karjaa lisä in. Maidosta tuli viljelijälle tärkeä myyn tuote. Karjatalous uudis rakennuskantaa, sillä navetan kuntoon kiinnite in huomiota maitotalouden vaa man siisteyden vuoksi Ty äret perivät yhtä paljon kuin pojat. Aikaisemmin maaseudulla tytöt saivat vain puolet siitä mitä pojat. Teiskossa ei kaupan tarve ollut erityisen suuri, sillä Tampereelle teh in matkoja kesäisin vesitse ja talvella jäätä pitkin. Toisaalta metsien hyödyntäminen puutavarakauppojen muodossa oli lai anut rahan liikkeelle maaseudullakin. Teiskon ensimmäinen kauppa tuli Ju lan Kauppilaan n luvulla länsiteiskolainen kauppias An Toikkonen toimi tavaraa myös Näsijärven itäpuolen kauppiaille. Kauppaluvan saivat 1874 Alfred Ahlgvist Teiskoon ja nei Ida Öhman Teiskolan Mäkelän torpan erillisrakennukseseen. Ida Öhmanilla oli puo Padustaipaleella Kalle Helin avasi kaupan Kiimajoelle Kiimajoella kauppaa käy in joen yli myös itä-länsi-suunnassa. Helin ase ui 1878 kauppiaaksi Vähä-Ma laan ja Kalle Helin nuorempi siirsi kaupan Vähä-Ma lasta lohkotulle Peltomaalle, jolla oli melko keskeinen sijain pitäjässä, niinpä kauppaa kutsu inkin koko Teiskon kaupaksi luvun puolessa välissä Heikki Liu u perus kaupan Pohtolaan. Kauppa toimi noin kolmekymmentä vuo a. Rikkonainen maasto sekä harva ja hajanainen asutus pitkine välimatkoineen aiheu vat sen, e ä maanteiden kunnossapito vaa Teiskossa ja Aitolahdella paljon vaivaa. Yhteyksien aikaansaamiseksi rakenne in ja ylläpide in myös kalliita siltoja. Teiskon kunnan ( ) ensimmäinen siltavou oli Värmälän Carl Lindqvist, jota seurasivat Helander, Leander Syren Ju lasta, räätälistä siltavoudiksi kohonnut Herman Stenberg ja viimeisenä Kalle Ruohonen Värmälästä. Itä-Teiskossa oli 1898 alussa seuraavat sillat: Koskuen silta, Mus kkakorven silta, Nii ysilta, Rantalan eli Puustellin silta, Ruutanan silta, Polson silta, Kytän silta ja Kuusojan silta. Näiden lisäksi kyläteillä oli lukuisia pikkusiltoja, joista kyläläisten pi huoleh a. Terälahden vinossa ollut puusilta korja in 1872 ja 1898 se korva in kivisillalla. Teiskolanlahden yli ävä Teiskolan silta oli puu- ja kivirakenteinen 1877 as ; se korvat- in kivisillalla Kivinen Aunessilta valmistui Aitolahdella Sorilanjoen yli ävä puusilta korva in kivisillalla Teiskon kunta itsenäistyi Tuolloin Teiskon väkiluku oli 3425, ja luvussa on mukana Länsi-Teiskon reilut 700 asukasta. Aitolahden vaakuna Teiskon vaakuna 46

15 Teiskon kuntakokous pää 1869 järjestää pos nkulun Tampereelta viikoi ain. Siihen as pos oli kulkenut kaupunkiin ja kaupungista matkailijoiden mukana. Pos nkantoa Teiskossa ano in Pos hallitukselta Padustaipaleen koululle saa in 1883 Teiskon pos pysäkki, jonne pos tuli kievarikyydillä. Pos n lisääntymisen vuoksi Teiskoon saa in 1899 kaksi pos nkantajaa lisää: pos tuli kahdes viikossa Kiimajoelle kauppias Helinille, pappilaan ja Asun laan. Teiskon kunnan ensimmäinen kansakoulurakennus valmistui 1870 Padustaipaleen Poukan maille. Messukylän koulu vihi in käy öön 1886, silloin kouluun kirjoi autui 12 oppilasta Aitolahdelta. Koska kirkonkylän koulu täy yi oppilaista, tarvi in uusi koulu. Aitolahden kansakoulu aloi toimintansa 1892 Sorilassa, Peukusen talossa. Teiskon pääui orei t olivat Kiimajoen rei, Asun lan rei, Vaavunjoen Peräjoen rei sekä Paarlahden rei. Kuvalähde: Jyri Makkonen. Aitolahden ja Teiskon alue kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Puuta haka in myyn- in: kaupunkilaisille halkoja lämmitykseen, puunjalostusteollisuuden raaka-aineeksi ja sahojen tarpeisiin. Halkokaupalla oli eri äin suuri merkitys Teiskossa. Poriin peruste in ja 1870-luvuilla useampi höyrysaha. Kokemäenjoen Ui oyh ö peruste in Purouitossa uite in pieniä puumääriä suurella ihmistyövoimalla. Kaadetut tukit kuljete in hevosella ui oväylän varteen lanssille. Järviui o oli kehälau ojen hinaamista joko soutaen tai varpaten eli kelaten. Varppaamisessa puita siirre in vedessä köyden eli varpin vin urin ja ankkurin avulla. Pienillä vesillä varpa in keluveneellä, suuremmilla järvillä käyte in pon uuta eli suurista tukeista koo ua lau aa, jonka keskellä oli vorokki eli kela. Ennen 1930-lukua Paarlahdella käyte in hevoskiertopon oota. Kapeikoissa, kuten Teiskolansalmessa ja Aunessalmessa, tukkilautat oli pure ava. Hinaaja ve nipuiksi kootut puut määränpäähänsä, usein Lielahteen. Teiskon rannoilla liikkuvia hinaajia olivat Ukko, Louhi, Kiri, Pispala, Veto, Aure, Näsijärvi II ja Murole. Ui o työllis ympäri vuoden. Kuvalähde: Jyri Makkonen. Tie ja veräjä Teiskossa lukujen vaihteessa. Kuva: Vapriikin kuvaarkisto. 47

16 1900-luvun alkupuoli Maatalouden koneellistuminen vaa peltojen salaoji amista Val on eluokitus valtateihin, maanteihin ja kantateihin; joukkoliikenteen synty Vapaa-aika kaikkien ulo uville 1909 Maanvuokra-asetus Ensimmäinen maailmansota 1900 Pos kulki kolmas viikossa 1901 alkaen ja neljäs viikossa 1904 alkaen. Teiskon pohjoispuolen kauppiaat saivat perustetuksi pos pysäkit Sorrille ja Pöllölään Pos pysäkki muu ui pos asemaksi Pos- pysäkki saa in Terälahteen Val on pos- auto alkoi kulje aa pos a Teiskon etä tähän tulee kuva kaupasta Erkki Pirilän siirtomaatavaraliike aloi 1901 Kämmenniemen Per ulan mailla, Kuivaniemessä. Fredrik Mooseksenpoika Lindroos avasi kaupan Kiimajoen Sorrilla Suutari Fri of Nieminen pi kauppaa Va ulassa Pärrin mailla. Vehokylän Vehoniemessä on myös ollut kauppa pitkiä aikoja, 1920-luvulla jopa kaksikin luvun alussa tuli Viitapohjaan, Paarlahden pohjukan koillisrannalle osuuskauppa, vuodesta 1939 Osuusliike Voima. Osuusliikkeellä oli toinen kauppa Yrjölänkylässä jo 1920-luvulla. Osuusliike Voiman Terälahden kauppa ei pärjännyt kilpailussa Helinin kaupan kanssa. Myöhemmin Voima perus liikkeen Kämmenniemeen, ja sen jakeluvarasto oli Koveron kylän Koskella. Teiskon Kauppa Oy peruste in Mäkisen kauppa Teiskon kirkolla siirtyi he kauppayh ölle. Pohtolan Liu ulle saa in toinen myymälä 1924, jonka yhteyteen peruste in leipomo Leipomo siirre in seuraavana vuonna Kämmenniemeen Aunessillan viereen Tonin taloon. Teiskon Kauppa oy:llä oli kauppoja mm. Värmälän ja Kämmenniemen alueella, Asun lassa, Velaatassa, Kaanaassa ja Va ulassa. Viimeisin yh ön kauppa peruste in Löytänään. Osa kaupoista tuli Teiskon Kaupan omistukseen myymisen kau a. Oma toimitalo valmistui Kiimajoen töyräälle Pellon raivausta Kapeessa, Kulon lalla 1900-luvun alussa. Kuva: Luhtala, Vapriikin kuva-arkisto. Pieni lammaspaimen Teiskossa 1900-luvun alussa. Kuva: Tammelander, Vapriikin kuva-arkisto. 48

17 1914 Suomen leipäviljaomavaraisuus oli 35 40%. Tavoi eeksi ote in elintarvikeomavaraisuus 1920-luvulla Suomi itsenäistyi 1918 Torpparilaki: torpparit ja mäkitupalaiset saivat oikeuden lunastaa vuokra-alueensa. Lakia laajenne in lampuoteihin sekä pappiloiden ja kruunun lojen torppareihin. Torppien lunastaminen jatkui toiseen maailmansotaan saakka. Lain taustasyitä olivat häädöt sekä maanvuokran kohoaminen. Vuoden 1918 sodan syyt olivat kytköksissä taloudellisen ja polii sen toiminnan vapautumiseen, voimakkaaseen teollistumiseen ja väestönkasvuun. Sääty-yhteiskunnan rakenne muu ui. Maa- ja teollisuustyöväestön määrä kasvoi. Sortovuosien myötä voimistuivat pyrkimykset irro aa Suomi Venäjästä. Taistelu val ovallasta joh so laalliseen konflik in, jonka osapuolina olivat punaiset (työväenliike) ja valkoiset (konserva ivit ja porvaristo). Tielaki 1918 tuli voimaan 1921: enteko ja kunnossapito siirtyivät val olle (pääasiassa maan et) ja kunnallisille elautakunnille (paikallis et). Ilvesojan koskeen tuli Uurun mylly 1900-luvun alussa. Myllyä Kalmakurjen, Iso-Koveron ja Ma lan rajojen sisällä käyte in viimeksi 1923, ja 1957 mylly luovute in lahjakirjalla Teisko Seuralle. Teiskossa on ollut myös siellä täällä tuulimyllyjä, viimeisimpänä Kämmenniemen Per ulan mylly, joka pyöri vielä 1950 luvulla. Vesimylly Aitolahden Korvella 1900-luvulla. Kuva: Staf, Vapriikin kuva-arkisto. Ote ns. Senaa n kartastosta Aitolahden kohdalta. Topografiset kartat olivat so laallisen merkityksensä vuoksi salaisia. Venäjän armeija kartoi Suomessa suurin piirtein linjan Pori Käkisalmi eteläpuolisen osan Näistä kartoista muodoste uja, pienenne yjä iden siä kar asarjoja kutsutaan Senaa n kartastoksi. Toinen kar asarja sijoite in Senaa n so lastoimituskuntaan (si emmin maanviljelystoimituskuntaan) ja toinen silloiseen maanmi ausylihallitukseen. Kartat värjä in käsin vesiväreillä. Kartastot eroavat toisistaan väritykseltään sekä tehtyjen täydennyksien ja lisäyksien suhteen. 49

18 1919 Elinkeinolaki 1921 Oppivelvollisuuslaki 1922 Maanlunastuslaki Lex Kallio 1922 Autojen rekisteröin ja ajokor tulivat pakollisiksi Aitolahteen kuuluneet kylät erosivat Messukylän kunnasta ja muodos vat itsenäisen Aitolahden kunnan vuoden 1924 alusta. Kylien asukkaat kokivat voimakasta yhteenkuuluvaisuu a. Aitolahdella asui 1924 noin 800 henkeä. Terälahdessa Teiskon Osuusmeijerin meijerirakennus ote in käy öön 1925 ja Etelä-Teiskon Osuusmeijerin meijerirakennus Kämmenniemessä Vuonna 1928 Terälahden meijeriin maito ilillä oli maidon tuojina keskimäärin 75 taloa ja Kämmenniemessä 30 taloa. Vuonna 1929 Kokemäen Ui oyh ön korvasi 1925 peruste u Kokemäenjoen Ui oyhdistys. Alueellises ui aminen oli laajinta he so en jälkeen. Määrällises ui o oli suurimmillaan 1960-luvun alussa. Uiton merkitys väheni sitä mukaa, kun junaja kuorma-autokuljetus kasva vat osuu aan raakapuun kaukokuljetuksissa. Tampereen kaupungin sähkölaitos aloi toimintansa 1888, ja toimi virtaa Aitolahdelle 1910-luvulla. Teiskoon syntyi useita pieniä sähkölaitoksia 1920-luvun alussa, kun vesivoimakäy öiset lai eet jauhoivat sähköä omiksi tarpeiksi ainakin Ilvesojan Uurun, Löytänän, Asun lan, Viitapohjan ja Pohtolan myllyillä. Koko pitäjää varten peruste in Teiskon Sähkö Oy Sähköistyssuunnitelmassa ehdote in, e ä virta johdetaan Aitolahden Sähkö Oy:n omistamalta Nurmin muuntaja-asemalta Teiskon etelärajalle. Sähkötolpat vaiku vat perinteiseen maalaismaiseman ilmeeseen peruu ama omas. Kuvassa suurjännitelinjat (yhtenäinen musta viiva) ja verkoston laajeneminen. Kuvalähde: Mäenpää 1973, 58. Aitolah oli 1900-luvun alussa vielä puhdasta maatalousalue a. Vireä maamiesseura oli aluksi Messukylän maamiesseuran osasto, mu a itsenäistyi Pari vuo a myöhemmin aloite in määrä- etoinen karjanjalostus. Peltotöitä Aitolahdessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Taustalla näkyvät Tampereen tehtaiden savut. Kuva: Holmstén Heiniö, Vapriikin kuva-arkisto. Kämmenniemen meijeri 1930-luvulla. Kuva Anja Haaviston ko arkisto. Aitolahden seurakunta muodoste in samaan aikaan Aitolahden kunnan kanssa Aitolahden vanha kivikirkko valmistui

19 Pulakausi: Maatalouden tulot laskivat ja velkaantuneet lat joutuivat vaikeuksiin Toinen maailmansota, säännöstely Laivaliikenteen kulta-aikana, ja 1930-luvulla, liikenteessä oli parhaimmillaan 11 höyrylaivaa. AHTI G. A. Wasastjernan rakennu ama siipiratasalus Noan arkki, Ah -Ukko Näsijärvellä , Tampere Ruhala (Ruovesi) ILMARINEN ensimmäinen rah laiva Näsijärvellä, missä se avus Ah a kesän 1863 STORFURSTEN WLADIMIR , Tampere Visuvesi (Ruovesi) JALO 1866, Tampere Kuru Ruovesi LAINE (G. O. Sumelius & An Toikkanen) , Tampere Visuvesi TOIVO , , Tampere Vilppula TEISKO 1891-, Osakeyh ö Teiskon ensimmäinen laiva, Paarlahteen ja Kuruun INTTI 1897, Terälahden rei, pari kertaa viikossa Länsi-Teiskon puolelle s/s LAHTI 1898, säännöllisen päivi äisen laivaliikenne Aitolah Tervalah s/s LAINE 1899, myöhemmin s/s AITOLAHTI nimisenä liikennöi Tervalahteen LAITURIT Laivaliikenteen kulta-aikoina Näsijärven rannoilla oli runsaas laitureita. Jotkut laitureista sijaitsivat yhteismailla mu a usein ne olivat talojen laitureita. Näsijärven rannoilla oli edelleen jäljellä joitakin hyväkuntoisia laitureita, vaikka osa onkin kokonaan hävinnyt. Vähäisen käytön ja kunnostuksen puu een vuoksi suurin osa laitureista on rapistuneita ja osasta on jäljellä ainoastaan kiviperusta. Seuraavassa on lueteltu laituripaikkoja eri reiteillä: Aitolahden rei : Toimela, Käärmeistö, Virkkula, Hypönniemi, Pir lä, Ensilä, Kiikkinen, Pä niemi, Kölli, Keso, Ruokonen, Tiikko, Laalah, Velaatanniemi, Mikkola, Juopo ja Olkahinen. Teiskon rei : Myllyniemi, Kupi, Leponiemi, Aitoniemi, Ris niemi, Tuuliniemi, Lavola, Vernamo, Tervakivi, Ruuskanen (Tervakivi I), Hupisaari, An nsaari, Ui oniemi (Tallbacken), Yli-Paavola, Kotkanniemi (Äimä), Uskali, Per ula, Niemi-Kartano, Välisalmi ja Tervalah. Tervalahdelta pohjoiseen: Isohaka, Koivusalmi, Aunessilta, Paarlah, Kulkkila, Viitapohja, Taulaniemi, Teiskola, Polso, Kiviranta, Koivula, Ma la, (Terälah ), Pöllölä ja Kapee. s/s LOKKI 1900, korvasi vaa ma oman Lah -aluksen, muu nimen 1910 TERVALAHTI AUNE 1900, Kurun rei s/s PUIJO pienehkö alus mukana kolmantena , jolloin laivaliikenne oli vilkkaimmillaan TAMPERE ja MÄNTTÄ POHJOLA 1905, Tampere Virrat INTO 1933, Ruovesi Vilppula TARJANNE 1908 Tampere Virrat (aikataulu pysyi lähes sata vuo a samana) KURU 1915 Höyrylaiva Tervalah poikkeamassa laituriin Kuva: Staf, Vapriikin kuva-arkisto. 51

20 Luonnos Vuoden 1931 taloudellisesta kartassa näkyvät hyvin viljelyksessä olevat pellot, asutus ja Ɵestö. 52

21 1945 Maanhankintalaki: tarvi ava maa siirtoväen ja rintamamiesten asu amiseksi ote in ensisijaises- val on, kun en, seurakun en ja yh öiden maista. Peltoalasta 38% pakkolunaste in yksityisistä maa loista. Kartanolaitos katosi. Lähes viljelys laa muodoste in ja lähinnä rintamamiehille luovute in lähes asuntoton a. Pien lojen määrä kasvoi. Sisarukset pesevät pyykkiä Haukilammen rannassa 1930-luvun puolivälissä. Kuva: Jarmo Louhimon ja Katri Haimilan ko arkisto. Rekikyy ä Paarlahdessa Kuva: Tammelander, Vapriikin kuva-arkisto. Ennen so a rauta et palvelivat kaukoliikenne ä ja vesirei t lähiliikenne ä. Koska Näsijärvi tarjosi erinomaiset ja ennen kaikkea edulliset kulkuyhteydet sekä sulan veden e ä jääkelien aikaan ja Hämeessä oli hyvä rauta everkosto, myönne in val on varoja Hämeen teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon muuta maata vähemmän. Teiskon läpi kulkevaa maan etä ryhdy in 1930-luvulla oikaisemaan ja kunnostamaan. Tähän eoikaisuun lii yi myös Kurun Pohjankapeeseen kulkevan en parantaminen. Autojen yleisty yä majataloliikenne väheni. Häme oli toiseksi viimeinen alue, jossa majataloliikenne ä ylläpide in vielä luvuilla. Teiskon viimeinen kes kievari toimi Kämmenniemen Tonilla. Teisko Aitolah Tampere välillä liikennöinyt linja-auto Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Ensimmäinen suunnitelma Kiikkisensalmen sillasta teh in jo Silta yhdistäisi kantakaupungin Kaupin ja Aitolahden toisiinsa. Näin matka Tampereen keskustasta Aitolahdelle olisi neljänneksen lyhyempi kuin kierre äessä Aitolahden perukat. Alun perin sillan nimeksi ehdote in Aitoniemen siltaa. Tie- ja vesirakennuspiiri aurasi Tampereelta Ruovedelle kulkevaa yleistä etä 1939 jo Terälahteen saakka. So en aikaan talvella sivuteitä ei pide y ajokelpoisessa kunnossa. Pää ellä kulki maidonkuljetusauto ja pos auto Tampereelta Ähtäriin. Ukaassa Nallin lan torppa eli Syväsen talo 1940-luvulla. Kuva: Jarmo Louhimon ja Katri Haimilan ko arkisto. Kapeen kylä kuului Ruoveden pitäjään ja yhdiste in Teiskoon vasta luvun jälkipuoliskolla autojen yleistyminen alkoi jo vaiku aa laivaliikenteen kanna avuuteen. Tiet paranivat ja yksityisautot lisääntyivät voimakkaas 1950-luvulla. Linja-autot toivat jo 1940-luvulla, mu a etenkin 1950-luvulla matkustajat lähemmäs ko a tai kesäasuntoa verra una lähimpään laivalaituriin. Teiskolaiva romute in Tervalah kulje Teiskoon menijöitä vielä 1961, mu a 1963 sekin romute in. Aitolahden kunnantalo Kuva: Kangas, Vapriikin kuva-arkisto. 53

22 1900-luvun loppupuoli Sähkö muu elintavat Omako alueiden muodostuminen, maaseudun au oituminen Tehomaatalous, viljelijän toimeentulo määräytyi yhteiskunnallisista voimasuhteista riippuvaisen poli- ikan kau a Kestävämmät vehnälajikkeet syrjäy vät rukiin leipäviljana Vesiliikenteen elvy äminen: Hopealinja ja Runoilijan e Tukiasemat ja mastot muu vat maisemaa Pirkanmaan maakunta syntyi Matkailu kaikkien ulo uville Tielaki 1954 tuli voimaan 1958: kunnan- ja kylä- et muu uivat Tie- ja vesirakennushallituksen (eli TVH:n) hoitamiksi yleisiksi paikallisteiksi tai val onapua saaviksi yksityisteiksi Rakennuslaki: painotus uudistuotantoon 1968 Enimmillään peltoala oli yli 2,7 miljoonaa hehtaaria (2000 2,2 milj.ha) 1969 Peltopake järjestelmä: Pellonvarauslain tarkoituksena oli leikata maatalouden ylituotantoa. Maa lan omistaja ja val o tekivät kolmivuo sen sopimuksen siitä, e ä lan pellot jäte in viljelemä ä tai metsite in. Vas neeksi omistaja sai neljännesvuosi ain makse avan korvauksen. Metsi ämisestä sai lisäkorvauksen ja sopimuksen kestoaika nousi 15 vuoteen luvun alussa metsänparannuslakia muute in niin, e ä pellonmetsitys saa in metsänparannustuen piiriin. Pellonvarausohjelma pää yi Muroleen kolmas sulkukanava 1980-luvun loppupuolella keskustelu maatalouden ylituotannosta kiihtyi uudelleen, ja peltojen metsityspalkkiota ja tukia noste in uusien pellonmetsitysohjelmien pui eissa. Toinen ak ivinen pellonmetsityskausi loppui, kun pellonmetsityspalkkioiden maksaminen pää yi Suomi EU:n jäseneksi. Maatalouspoli ikan tavoi eiksi nousivat Suomen elintarvikehuollon turvaaminen, viljelijöiden rii ävä tulotaso ja kulu ajahintojen pitäminen kohtuullisina Itsenäisten pien lojen määrä alkoi vähetä 1950-luvun alussa Kämmenniemen lakkautetun meijerin loihin peruste in Teiskon Kauppa Oy:n keskusvarasto ja yh ön kon ori. Näihin aikoihin ale in kesäasukkaita ja muitakin palvella myös pienellä kauppalaivalla. Meijerin kauppa siirtyi Terälahden Terälän seurataloon. Teiskon Kauppa Oy lope toimintansa lopullises 1960-luvun puolessa välissä. Varsin suuri maan en oikaisu toteute in ellä Tampere Aitolah Teisko Jäminkipohja. Tämä oikaisu siirsi etä niin, e ä mm. Terälahden alue ja Yrjölänkylä jäivät kulkuväylältä syrjemmäksi. Kun 1960-luvulla neuvotel in Aitolahden lii ämisestä Tampereeseen sekä teknillisen korkeakoulun ja yliopiston sijoi umisesta, nousi Kiikkisensalmen siltahanke uudelleen esiin, koska joukko aitolahtelaisia esi, e ä korkeakoulualue voisi sijaita Aitolahdessa ja he voisivat rahoi aa sillan rakentamisen. Aitolahden campusalueajatus hylä in, koska kunnallistekniikan toteu aminen olisi maksanut liikaa. Näsijärven yli ävää siltaa oli taannoin ehdote u Kämmenniemen ja Koukkuniemen väliin. Viitapohjan Voima Kuva: Staf, Vapriikin kuva-arkisto. Tuotannon Aitolahden liiketalo Kuva: Kyy nen, Vapriikin kuva-arkisto. 54

23 1 1 Kämmenniemen keskustassa pysäköin alueet leventävät keskustan lakokemusta modernisaa on mallin mukaises. Kuva: Milla Törmä So en jälkeen maaseudullakin tuli tarve näy ää, e ä nyt on taloudellisen kasvun aika. Tämä näkyi erityises liikerakennusten rakentamisessa ja laajentamisessa, jotka toteute in modernisaa on periaa eiden mukaises-. Tälle ominaisia piirteitä ovat rakentamisen teollinen tuotanto, kaupan ja logis ikan rakennemuutos sekä tehokkuus ja liikennesuunni elu. Teiskon alueella modernismin muutokset näkyvät selvimmin Kämmenniemessä ja Terälahdessa; molemmissa maan en oikaisu muu perustavanlaatuises perinteisiä liikkumisto umuksia. Liikerakennukset eivät enää sijoi uneet kiinni kadun varteen, vaan kadun ja kaupan väliin tuli pysäköin alue. Tie- ja liikennesuunni elu alkoivat määri ää ympäristön mi akaavaa. Kuvateks ä. Terälahden liikerakennusten ja maan en välillä olevat pysäköin- alueet leventävät keskustan lakokemusta modernisaa on mallin mukaises. Kuva: Milla Törmä Aitolahden seurakunta säilyi edelleen itsenäisenä, vaikka Aitolahden kunta lakkaute in 1966, kun se liite in Tampereeseen. Liitoksen taustasyynä oli se tosiseikka, e ä Aitolah oli liian pieni itsenäiseksi kunnaksi. Tämä johtui siitä, e ä val o oli so en jälkeen ase anut kunnille monia koulu-, huolto- ja terveydenhoitovelvoitteita, ja nämä velvoi eet aiheu vat pienille kunnille liian suuria rasituksia. Liitetyn alueen asukasluku oli 2117 ja pinta-ala 89,5 km2, josta maata oli 65,5 km2. Maaseutumaisina pysyneiden Nurmen, Sorilan ja Aitoniemen väkiluku oli 1980-luvun lopussa miltei sama kuin liitosvaiheessa eli noin kunnallisvaalien yhteydessä järjestetyssä Teiskon kansanäänestyksessä oli neljä vaihtoehtoa: liitytäänkö Kuruun, Ruoveteen, Oriveteen vai Tampereeseen. Väkiluvultaan pieni ja elinkeinorakenteeltaan yksipuolinen Teisko liite in Tampereeseen Liitetyn alueen asukasluku oli 2831 ja pinta-ala 431,3 km2, josta maata oli 337,5 km2. Maatalouden tai sen sivuelinkeinojen piirissä oli 1960 kaikkiaan 74% amma ssa toimivista asukkaista. Teiskon yhteydet muualle riipuivat pitkäl laivaliikenteestä. Kun autoliikenne syrjäy laivaliikenteen, Teiskon kehitys hidastui. Tähän vaiku myös se, e ä valtakunnalliset pää et sekä rauta e kulkivat kaukaa Teiskon ohi. Liitos Tampereeseen turvasi julkiset palvelut, mu a ei oleellises parantanut elinkeinojen kehitysmahdollisuuksia. Viistokuva Terälahdesta (Aero-Kuva Oy). Kar aan on merki y sinisellä vanha elinjaus ja punaisella uusi elinjaus. Kuvamanipulaa o Birgi a Helsing luvulla maan elle Tampere Ruovesi anne in uusi nimi seutu e 338 Aitovuori Jäminkipohja sekä tutki in ja suunnitel in Orivesi Tampere- en rakentamista. Työt aloite in Oriveden päässä Viimeisenä suunnitel in eosa Alasenjärvi Aitovuori, sillä kolmen sillan rakentaminen Olkahisenlahdelle oli vesioikeudellises monimutkainen; työt aloite in tällä osuudella Pääosa Teiskon ja Aitolahden alueen isojakokartoilla esiintyvistä teistä, 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoleenväliin, on nykyäänkin käytössä. Teitä on si emmin etenkin linja u, oio u, paranneltu ja rakenne u lisää.

24 6.2. Erilliskokonaisuudet Kar a, johon merkitään luvun 6.2. kohteita: - pistemäisinä Teiskon ja Aitolahden vanha kirkko, Teiskolan kartano, Aunessilta - pelkkänä teks nä oikeaan kohtaan Kapeen alue, Värmälän massiivin alue, Paarlah, Tervalah, Aitoniemi, Hirviniemi, Paavola (tämä lista täydentyy vielä) 56