2/2007. toukokuu maj

Transkriptio

1 2/2007 toukokuu maj

2 Sairaalaviesti Sisältö Nro 2/2007 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Jussi Merikallio Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Painosmäärä 4600 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kuvat Suomen Kuntaliitto Kansikuva Miika Jääskeläinen Varsinais-Suomen shp Taitto Nina Palmu-Pietilä, Suomen Kuntaliitto Pääkirjoitus: Hallitusohjelma ja terveydenhuollon kehitysnäkymät 3 Ledare: Regeringsprogrammer och hälso- och sjukvårdens utvecklingsperspektiv 4 Tekemisen meininkiä Varsinais-Suomessa 5 Miksi tietotekniikka on niin tärkeää julkishallinnolle? 7 Tunnemme investointiemme kustannukset entä osaammeko laskea hyödyt? 8 Infrastruktuurista infostruktuuriin 9 Palveluarkkitehtuurilla joustavuutta ja liitettävyyttä tietojärjestelmiin 12 Kela toteuttaa terveydenhuollon kansalliset arkisto- ja reseptipalvelut 14 Kansalaisen sähköisille terveyspalveluille vauhtia 15 Asiakkuuden hallinta sähköisessä asioinnissa 17 Kenelle terveydenhuollon sähköisiä kansalaispalveluita tehdään? 20 Mummo vastaan susi 23 Suostumus avain vai lukko terveydenhuollon tietojenkäsittelyssä? 24 Tunnistaminen ja sähköinen allekirjoitus kansallisessa sähköisessä potilastietoarkistossa 25 Sähköisen potilaskertomuksen tietomäärittelyjen nykytilanne 27 Kansallisesti yhtenäisten hoitotyön tietojen tuottamisen haasteet 30 Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen 32 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Satakunnan sairaanhoitopiirin tietohallintoyhteistyö 34 Sosiaalihuollon kansalliset tietomääritykset 36 Uudet hankintalait tulevat voimaan Ajatuksia hankintalain soveltamisesta 38 Fysioterapianimikkeistö uudistui huhtikuussa 41 Norjan sairaalauudistuksen ensimmäinen arviointiraportti valmistui 42 Paljon halvalla sairastuttavaa hyvinvointia 43 Soile Paahtama erityisasiantuntijaksi sosiaali- ja terveysyksikköön 44 Johanna Karlström sosiaali- ja terveysyksikön lakimieheksi 44 Uusia julkaisuja 45 IHF 35th World Hospital Congress, Soul Efeko Oy, sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta syksy Osoitteenmuutokset soster Seuraava numero ilmestyy syyskuussa ISSN

3 Hallitusohjelma ja terveydenhuollon kehitysnäkymät Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma sisältää poikkeuksellisen paljon sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia tavoitteita ja uudistuksia. Kannanotot heijastavat maaliskuun eduskuntavaalien vaaliteemoja; väestölle tulee järjestää kattavat ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on edistää terveyttä, toimintakykyä ja omatoimisuutta. Toivottavasti tämä antaa uutta sisältöä ja pontta. Kuntien ja sairaanhoitopiirien keskeinen kysymys on se, miten selviytyä väestön palvelujen tarpeen kasvusta ja laatuvaatimusten lisääntymisestä sekä samalla hillitä kustannuskehitystä. Palvelujen järjestäjät tarvitsevat uusia työkaluja toimintojen uudistamiseen, jotta em. haasteista selvitään. Väestörakenteen muutos ja henkilöstöpula korostavat uusiutumistarvetta. Antaako hallitusohjelma uusia työkaluja toimintojen uudistamiseen ja rakenteellisiin muutoksiin? Hallitusohjelmassa on kirjauksia toiminnallisten muutosten perusteiksi ja avauksia lainsäädännön uudistamiseksi, kuten erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain yhdistämistä laiksi terveydenhuollosta. Terveydenhuollon toimintaprosesseja ja rakenteita tulee uudistaa, mikä ei ole toteutettavissa vanhoin konstein. Tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi tarvitaan uutta otetta ja osaamista mm. tuotantotaloudesta ja logistiikasta. Prosessien kehittäminen, kokonaisuuksien hallinta ja osaoptimoinnin välttäminen edellyttävät johtamista, jossa korostuvat vahva terveydenhuollon ymmärtäminen, näkemyksellisyys ja korostetusti tuotantotalouden osaaminen. Hallitusohjelma sisältää palveluinnovaatiohankkeen. Sen on tarkoitus kohdistua mm. toiminnan vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseen, työnjaon kehittämiseen, hyvien toimintakäytäntöjen levittämiseen ja teknologian hyväksikäyttöön. Palveluinnovaatio -sanahirviö sisältää suuria odotuksia palvelujärjestelmän parantamiseksi. Toivottavasti hanke kannustaa eri alojen osaajia rohkeaan yhteistyöhön ja vuoropuheluun. Terveydenhuoltoon ollaan luomassa kansallista tietojärjestelmäarkkitehtuuria ja arkistoa. Järjestelmäarkkitehtuurin avulla tulee parantaa potilaiden hoitotietojen hyödyntämistä hoitoketjujen ja yksilöllisten hoitoprosessien kehittämiseksi. Tietojärjestelmien hyödyntämistä ovat vaikeuttaneet ankarat tietosuojatulkinnat ja vaikeus rakentaa yhtenäistä järjestelmäarkkitehtuuria. Tietojärjestelmissä on edelleen merkittäviä ja realisoitavissa olevia hyödyntämismahdollisuuksia. Hallitusohjelman jatkovalmistelu ja konkretisoiminen on vastuullinen tehtävä. Hallituskauden aikana tulee löytyä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon talouden ja henkilöstön saatavuuden ongelmiin. Samaten tulee jatkaa palvelujärjestelmän rakenteiden uudistamista kestävällä tavalla. Jussi Merikallio Sairaalaviesti 2/2007 3

4 Regeringsprogrammer och hälso- och sjukvårdens utvecklingsperspektiv Regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens II regering innehåller exceptionellt mycket mål och reformer som gäller social-, hälso- och sjukvården. Ställningstagandena reflekterar de teman som lyftes fram i riksdagsvalet i mars; befolkningen ska erbjudas heltäckande och högklassiga vård- och omsorgstjänster. Målet för social-, hälso- och sjukvårdspolitiken är att främja hälsa, funktionsförmåga och självständighet. Förhoppningsvis ger det här nytt innehåll och pondus. Den centrala frågan för kommunerna och sjukvårdsdistrikten är hur man ska klara av befolkningens växande behov av service och ökade kvalitetskrav och samtidigt stävja kostnadsutvecklingen. De som tillhandahåller tjänster behöver, för att klara av ovannämnda utmaningar, nya verktyg att förnya funktionerna med. Förändringarna i befolkningsstrukturen och bristen på personal betonar behovet av en reform. Ger regeringsprogrammet nya verktyg till reformer av verksamheten och strukturella förändringar? I regeringsprogrammet finns inskrivet grunder för funktionella förändringar och nya initiativ till att revidera lagstiftningen, såsom att slå ihop lagen om specialiserad sjukvård och folkhälsolagen till en lag om hälso- och sjukvård. Hälso- och sjukvårdens verksamhetsprocesser och strukturer måste förnyas, vilket inte är möjligt med gamla knep. För att förbättra produktiviteten och effektiviteten behövs nya tag och know-how, bl.a. om produktionsekonomi och logistik. Processutveckling, helhetsstyrning och undvikandet av deloptimering förutsätter ett ledarskap där en stark förståelse för hälso- och sjukvården, visioner och i hög grad praktisk kunskap om produktionsekonomin betonas. I regeringsprogrammet ingår ett serviceinnovationsprojekt. Målet med projektet är att sikta bl.a. på att effektivera verksamheten och på att förbättra kostnadseffektiviteten, utveckla arbetsfördelningen, sprida bra verksamhetspraxis och att utnyttja ny teknik. Serviceinnovation inbegriper stora förväntningar på en förbättring av servicesystemet. Förhoppningsvis kommer projektet att uppmuntra kunniga inom olika områden att inleda ett djärvt samarbete och dialog. Inom hälso- och sjukvården håller man på att skapa en nationell arkitektur för informationssystemen och ett nationellt arkiv. Med hjälp av arkitekturen för informationssystemen ska man bättre kunna tillgodogöra sig uppgifterna om patienternas vård för att utveckla vårdkedjorna och de individuella vårdprocesserna. Den stränga tolk ningen av datasekretessen och svårigheterna med att bygga en enhetlig arkitektur för informationssystemen har försvårat utnyttjandet av datasystemen. Informationssystemen erbjuder fortfarande betydande, realiserbara möjligheter. Den fortsatta beredningen och konkretiseringen av regeringsprogrammet är en ansvarsfull uppgift. Under regeringsperioden gäller det att hitta lösningar på de ekonomiska problemen inom vården och omsorgen och problemet med tillgång till personal. Likaså gäller det att fortsätta reformera servicesystemets strukturer på ett hållbart sätt. Jussi Merikallio 4 Sairaalaviesti 2/2007

5 Tekemisen meininkiä Varsinais-Suomessa Yrjö Koivusalo, tietohallintapäällikkö, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Potilaskertomukset sähköisiksi ja tieto liikkumaan organisaatioiden välillä visio, joka saattaa kuulostaa uudelta ja ihmeelliseltä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä tämä ei ole uusi keksintö, vaan tavoite asetettiin jo vuonna Silloin tehdyn perusteellisen kartoituksen perusteella uskottiin, että tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä jo vuoden 2003 aikana pilottiyksikössä, kun TYKSin uusi T-sairaala otettaisiin käyttöön ja koko TYKSissa vuoden 2005 loppuun mennessä. Miten tämä on toteutunut ja mitä kaikkea seitsemän vuoden aikana on tapahtunut? EPK-PROJEKTI VSSHP:SSA PIONEERIHENKEÄ Visiona tulevasta potilasjärjestelmäkokonaisuudesta piirrettiin jo vuonna 2000 oheinen kaavio, jossa on hahmoteltu tulevia järjestelmiä ja niiden keskinäistä työnjakoa. Siihen on kiteytetty olennaiset järjestelmäkokonaisuuden osat: Kertakirjautuminen, potilashallinnon järjestelmä, potilaskertomus täydentävine osineen ja kertomukseen linkitettävät diagnostiset järjestelmät, kuva-arkistot ja skannattujen potilaskertomusten arkisto. Joku viisas on todennut, että visio tarkoittaa harhanäkyä, tässä tapauksessa unelma voisi olla parempi käännös. Unelma, johon on pyritty johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Kuva on edelleen hyvin ajan tasalla ja kuvaa päämäärää, jota kohti edelleen ponnistellaan. Miksi maaliin ei olla sitten vielä päästy, mitä puuttuu? Keskeisin tekijä tuntuu olevan ohjelmistokehityksen hitaus. Monessa kohtaa VSSHP on ollut ensimmäisenä ideoimassa ohjelmistokomponentteja käyttäjien tarpeisiin. Polku visiosta toimivaksi järjestelmäksi ja käyttäjien sisäistämäksi toimintamalliksi on tietojärjestelmähankkeissa pitkä ja mutkallinen. Tehtäväkentän laajuus on ollut odotettuakin suurempi ja ohjelmistojen saaminen käyttäjien tarpeita vastaaviksi haastavampaa kuin kukaan kuvitteli. Kokemusta määrittelyprosessin tärkeydestä ja sen oikeasta läpiviennistä on saatu kantapään kautta Toteutustapa KÄYTTÄJÄ KERTAKIRJAUTUMINEN (Single Sign-On-järjestelmä) MD-OBERON -Lähete - Ajanvaraus -Käynnit -Hoitojaksot MUUT ERILLIS- JÄRJESTELMÄT -Teho -Anestesia -ym. WEBLAB -Multilabin Webversio -Lähetteen teko - Tulosten välitys MD Mirandaan arkistoon RADU -RADUn graafinen versio -Lähetteen teko - Lähetteen ja lausunnon välitys MD-Mirandaan arkistoon -POTILAS -KÄYTTÄJÄ (Työpöytäintegraatio) HL7 RTG-KUVAT - WebAccess - Kuvien katseluohjelma rtg:n kuva-arkistosta sis xxxx Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä LINKKI: KUVA xxxx LINKKI: PAPERIT LINKKI: RTG-KUVA xxxx Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä KIR RTG MUUT KUVAT -Uusi yhteinen multimedia-arkisto - Eri tavoin tuotettua kuvamateriaalia -JPEG, MPEG, DICOM, - Katseluohjelma (web?) MD-MIRANDA ARKISTOJÄRJ. - Kaiken paperimateriaalin (vanhan ja uuden) skannaus ja arkistointi -Mikrofilmitulostus pysyväisarkistointia varten Lomakkeet ja Mirandan osasovellukset: - Hoitosuunnitelma -Lääkitys, resepti -Todistukset - Allergiatestit -Valohoito -Sytostaatit -Sädehoito MUUT WEB- POHJAISET ERILLIS- ARKISTOT -EKG - Isotooppikuvat -ym Sähköisen potilaskertomuksen toteutustapa VSSHP:ssa piirrettynä v Sairaalaviesti 2/2007 5

6 joitakin kertoja valitettavasti tähän on herätty, kun kertaalleen tehty komponentti on jouduttu heittämään käyttäjien kannalta kelvottomana nurkkaan ja aloittamaan märittelyprosessi alusta. Tienraivaajan rooli ei ole kiitollinen, mutta vastuksista huolimatta hanketta on pystytty viemään eteenpäin ja kaikki käyttöön otettavissa ollut on myös tuotantoon viety. Isoimpana puuttuvana palikkana palapelistä puuttuu enää lääkitysosio, joka valmistuu tuotantokuntoon tämän kesän aikana. Teknisiltä murheiltakaan ei olla säästytty. Järjestelmät ovat monimutkaistuneet, joten mahdollisia ongelmakohtia ja varmistettavia kohtia on lukumääräisesti enemmän kuin ennen. Tätä kuvaa hyvin vaikkapa palvelimien määrä: kun niitä VSSHP:ssa oli kymmenen vuotta sitten noin kymmenen kappaletta niin nykyisissä konesaleissa 150 kappaleen raja on jo mennyt rikki! Samalla palvelimien ja eri järjestelmien tekniikkakirjo on kasvanut. Käyttäjämäärät järjestelmissä ovat myös massiiviset (2000 yhtäaikaista käyttäjää) ja suorituskyky on usein koetuksella. Käyttäjien tuki vaatii myös panostusta: keskitettyyn atk-apuun ja yksiköiden atk-yhdyshenkilöiksi on rekrytoitu merkittävä määrä osaajia. Elektroninen potilaskertomus ei siis ole sormia näpsäyttämällä toteutettava asia. Monessa kohtaa olisimme voineet päästä helpommalla odottamalla muutaman vuoden valmista ja antamalla muiden tehdä vaikeimmat asiat ensin. Olemalla eturivissä pääsee kuitenkin vaikuttamaan paremmin siihen, millainen kokonaisuudesta syntyy ja lopputuloksesta tulee paremmin oman vision näköinen. Merkille pantava saavutus on myös käyttäjien asenteissa ja odotuksissa tapahtunut muutos, joka vaatii oman aikansa. Sähköistä potilaskertomusta on opittu käyttämään, ilman ei enää haluta olla. Vaikeimmillakin hetkillä käyttäjien viesti on ollut: atk on hyvä väline, siitä ei haluta luopua, mutta se pitää saada toimintavarmaksi ja sujuvaksi käyttää. Viime vuosina on käyttäjätyytyväisyyttä mitattu säännöllisesti. Yhtenä kysymyksenä on ollut, haluttaisiinko palata aiempaan käytäntöön ja paperiseen sairauskertomukseen. Viimeisimmässä kyselyssä 84 % vastaajista ilmoitti, ettei kaipaa enää paluuta vanhaan. ALUEELLISTA TIEDONVÄLITYSTÄ HYVÄSSÄ YHTEISHENGESSÄ Potilastiedon välitys nähtiin tärkeänä tavoitteena heti potilashallinnon järjestelmien uudistamisen alkuvaiheessa. Uuden MD-Oberon-järjestelmän käyttöönoton ensimmäisenä kohteena oli sähköinen lähete, jota päästiin täydentämään sähköisellä hoitopalautteella heti kertomusohjelmiston tultua käyttöön v Pilottihankkeessa kumppanina oli Salon terveyskeskus, tällä hetkellä lähes kaikki Varsinais-Suomen terveyskeskukset ovat lähete-palauteliikenteen piirissä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty paljon yhteistyötä myös yksityissektorin kanssa. Vaikka kilpailuasetelmaa silloin tällöin yritetään viritellä, on kuitenkin nähty yksityisten toimijoiden olevan yhteistyökumppaneita ja tärkeitä toimijoita potilaan hoitoketjussa. Yhdessä lääkärikeskusten kanssa kehitettiin sanomanvälityspalvelu, joka mahdollisti Suomessa ensimmäisenä lähete-palauteliikenteen kahteen suurimpaan turkulaiseen lääkärikeskukseen. Yhteistyö on jatkunut myös kuvantamisen alalla: yksityiset kuvantamisyksiköt Turussa kykenevät lähettämään kuvamateriaalinsa suoraan VSSHP:n kuva-arkistoon ja ottamaan vastaan kuvia VSSHP:sta. Uusimpana laajennuksena tällä sektorilla on röntgenlähete-lausuntoliikenne, joka on myös käynnistynyt tämän kevään aikana VSSHP:n tilatessa tutkimuksia yksityissektorilta. Fiale aluetietojärjestelmä täydentää tiedon liikkumista organisaatioiden välillä. Varsinais-Suomi liittyi vuoden 2006 alussa Satakunnan kanssa yhteiseen Fiale-palveluun, joten sen kautta voidaan välittää potilaan tiedot organisaatioiden välillä koko TYKSin erityisvastuualueen laajuisesti. Palveluun ovat liittyneet Varsinais-Suomessa sairaanhoitopiirin lisäksi lähes kaikki alueen terveyskeskukset, useita sosiaalitoimen toimijoita sekä yksityisiä hoitokoteja ja lääkäriasemia. Käyttäjiä palveluun oli tullut vuoden aikana noin 800 ja kuukausittaisia käyttökertoja järjestelmään kertyi jo vuoden 2006 lopulla saman verran. Käyttäjäpalaute on ollut erittäin positiivista, moitteitakin on kyllä jonkin kerran tullut siitä, että miksi näin tärkeä palvelu on toteutettu vasta nyt! Tässä prosessia on nopeuttanut se, että olemme voineet tulla valmiiseen pöytään hyödyntäen muilla alueilla tehtyä pohjatyötä. Työ kuitenkin jatkuu ja tavoitteena on kesään mennessä saada palveluun mukaan myös röntgenin kuva-arkistot. KOHTI KANSALLISIA PALVELUITA Uusi kansallinen arkkitehtuuri ja kansalliset palvelut tuntuvat tulevan sopivasti täydentämään edellä kuvattua kehitystä. EPK-visiossa arkistointi perustui mikrofilmitulostukseen, koska pysyvästi arkistoivat asiakirjat tuli saattaa joko paperille tai mikrofilmille. Nyt voimme odottaa kansalliselta arkistolta vastaavaa palvelua sähköisesti ja ketjun viimeinenkin lenkki saadaan toteutettua. Samalla ilmeisesti saadaan vihdoin toimiva sähköinen resepti ja sen myötä valtakunnallisena palveluna yhtenäinen lääkerekisteri, jonka puuttuminen on haitannut lääkitysjärjestelmien kehitystä. Varsinais-Suomi on omassa EPK-projektissaan luonut teknistä perustaa myös kansallisille palveluille. Kun helppoon ja turvalliseen kertakirjautumiseen tarvittiin toimikortti ja varmenne, ainoa ratkaisu oli toteuttaa oma varmennepalvelu. Siihen ovat sittemmin liittyneet käyttäjiksi kaikki muutkin varmennet- 6 Sairaalaviesti 2/2007

7 ta omiin hankkeisiinsa tarvinneet sairaanhoitopiirit. Tätä palvelua on myös TEO käyttänyt pilotoidessaan uutta valtakunnallista terveydenhuollon ammattivarmennetta. Kansallisten palveluiden toteutuksessa saattaa kuitenkin piillä sama sudenkuoppa, joka on vaaninut EPK-projektissamme ja aluetietojärjestelmien toteutuksessa: matka visiosta toimivaksi järjestelmäksi ja käyttäjien sisäistämäksi toimintamalliksi on pitkä ja kivinen. Tarkempi toiminnallinen ja tekninen määrittely, tarvittavien ohjelmistojen toteutus, olemassa olevien järjestelmien muokkaaminen ja integrointi ovat aikaa ja resursseja vievää puuhaa, jossa konepellin alla tapahtuva työ helposti aliarvioidaan. Varsinais-Suomessa on aiempien organisaatiokohtaisten potilaskertomusten sekä aluetietojärjestelmän käyttöönottojen myötä syntynyt infrastruktuuri ja toimintamallit, jotka antavat tukevan pohjan kansallistenkin palveluiden hyödyntämiselle potilaan parhaaksi. Miksi tietotekniikka on niin tärkeää julkishallinnolle? Timo Kietäväinen, varatoimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto Valtion ja kuntien yhteisen laajamittaisen PARAShankkeen, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on kuntajohtoisesti uudistaa kunta- ja palvelurakennetta ja palvelutuotantoprosesseja ja näin turvata palvelut tulevaisuudessa. Valtio on asettanut uudistukselle tavoitteet: nykyistä elinvoimaisempi kuntarakenne, tehokkaampi kuntien yhteistyö ja tehokkaammin tuotetut palvelut. Valtio on myös asettanut uudistukselle aikataululliset tavoitteet ja seuraa uudistusta tarkasti. Vuonna 2009 eduskunnalle annetaan selonteko siitä, miten kunnat ovat uudistusta toteuttaneet. Selonteon pohjalta tehdään poliittiset johtopäätökset siitä, miten valtio jatkossa uudistuksen edetessä toimii. Mitä aktiivisemmin kunnat toimeenpanevat palvelujen turvaamiseksi tarvittavia uudistuksia, sitä paremmin turvaamme kunnille päätösvallan jatkossakin siihen, miten palvelut uudistetaan. Uudistuksen tavoite ei ole seuraavassa vaalikaudessa, vaan siinä miten kykenemme turvaamaan palvelut vuonna 2015 ja vuonna 2025 ja myöhemminkin. Kyse on erittäin syvällisestä ja pitkäkestoisesta uudistuksesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tietotekniikalla on merkittävä ja jopa kriittinen tehtävä. Ensinnäkin vain sen avulla palvelujen tuottaminen yhdessä yli kuntien rajojen on ylipäätään mahdollista. Kaivatut tehostamishyödyt voidaan saavuttaa vain investoimalla merkittävästi tietotekniikkaan ja hyväksikäyttämällä tietotekniikan mahdollisuuksia olennaisesti nykyistä tehokkaammin. Vain tietotekniikan hyödyntämisen avulla voidaan palvelu palauttaa lähemmäksi niiden käyttäjiä ja tehdä tarvittava tuottavuushyppy palvelujen tuotannossa niiden turvaamiseksi. Yhteentoimivuuden osalta olemme yhdessä valtionhallinnon kanssa ryhtyneet avaamaan pahimpia pullonkauloja. Jos esimerkiksi viisi kuntaa yhdistää hyvinvointipalvelujen tuottamisen, tarvitaan edelleenkin tapauskohtaista yhteentoimivuuden kehittämistä, mutta tavoitteena on myös kehittää pitemmällä tähtäimellä eräänlaista rakenteellista yhteentoimivuutta. Jos siinä onnistutaan, voitaisiin tulevaisuudessa tehdä palvelujen tuotannon uudelleenorganisointia kulloisenkin tarpeen mukaan ilman merkittävää, ja turhaa, ylimääräistä investointia tietotekniikkaan. Rakenteellisesta yhteentoimivuudesta esimerkkinä voidaan mainita, että satojen terveydenhuollon potilashallintojärjestelmien tulevaksi korvaajaksi olemme alkaneet rakentaa yhtä kansallista järjestelmää, joka on julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteinen. Ensin toteutetaan potilastietojen sähköinen arkisto. Tulevaisuudessa järjestelmä toimii yhä enemmän myös operatiivisena. Kun järjestelmä on valmis, saadaan tiedot kulkemaan potilaan suostumuksella yli organisaatiorajojen ja lisäksi terveydenhuoltoon on esim. helppo lisätä uusia asiakaspalvelupisteitä. Vastaavia suunnitelmia on myös sosiaalisektorilla ja koulutuksessa. Uudistusta säätelevä laki on jo eduskunnan hyväksymä laajan yksimielisyyden vallitessa. Palvelujen laatua ja tuottavuutta voidaan kohottaa vain toimintaprosesseja hiomalla. Internetiin on helppo siirtää vanhakantaisia tyhmiä palveluita ja päästä sitä kautta tietoyhteiskunnan kärkikunniksi vertailuissa. Valitettavasti kovin usein tällä tavalla heikennetään niin palvelua kuin tuottavuuttakin ja tehtävä työ moninkertaistuu. Tietoyhteiskunnan kärkikunniksi pitäisikin julistaa ne kunnat, jotka pystyvät tietotekniikan avulla lopettamaan vanhoja tarpeettomia palveluita ja siirtämään ne näkymättömiksi taustaprosesseiksi tai proaktiivisiksi palveluiksi, kuten esim. veroehdotuksessa tapahtui. Yhteispalvelu, millä tarkoitamme nykyisten palvelujen yhdistämistä asiakkaiden tarpeiden mukaisiksi kokonaisuuksiksi yli organisaatioiden rajojen, on yksi Kuntaliiton prioriteeteista. Yhteispalvelu lisää niin Sairaalaviesti 2/2007 7

8 tehokkuutta kuin palvelun laatuakin. Aivan erityisesti yhteispalvelu on keino turvata palvelun saavutettavuus kanavasta riippumatta. Yhteispalvelua voidaan tarjota Internetin kautta itsepalveluna yhtä hyvin kuin fyysisessä palvelupisteessä. Tavoitteenamme onkin uudistaa julkista asiakaspalvelukonseptia kehittämällä yhteispalvelupisteitä, sähköistä asiointia ja palvelupuhelinkeskuksia (call centereitä). Näin parannamme kansalaisten palveluja ja niiden saavutettavuutta sekä aikaansaamme säästöjä palvelujen tuotannossa. Erittäin tärkeää on pystyä hyödyntämään tietotekniikkaa niin, että tulevaisuudessa kunnan henkilöstö voi täysipainoisesti keskittyä niihin tehtäviin, joita varten heidät on palkattu ja koulutettu. Kansalaisen elämäntilanteeseen perustuvaa yhteispalvelua ei pystytä kehittämään, mikäli kuntien, valtion sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö ei toimi. Kaikki tämä edellyttää tietotekniikalta uudenlaista yhteentoimivuutta. Tämän lisäksi tarvitsemme vielä tätäkin laajempaa yhteistyötä, mikäli haluamme kehittää rajat ylittäviä sähköisiä palveluita kansalaisten käyttöön koko Euroopan unionin alueella. Tunnemme investointiemme kustannukset entä osaammeko laskea hyödyt? Aki Lindén, johtaja, Varsinais-Suomen shp Liikkeenjohdon oppikirjoissa, joista monet ovat amerikkalaisia, esitetään monimutkaisetkin asiat usein yksinkertaisesti esimerkkitapausten avulla. Koska en ole tietotekniikka-alan asiantuntija, mutta joudun kuitenkin muodostamaan yleisjohtajana kantani varsin monimutkaisiin kysymyksiin, olen kehittänyt seuraavan ajatusmallin. Se perustuu omakohtaiseen kokemukseen niiltä ajoilta, jolloin tein ns. ruohonjuuritason työtä terveydenhuollossa. Oletetaan, että olen yksityissektorilla toimiva ammatinharjoittajalääkäri ja joudun ratkaisemaan puhtaasti omista lähtökohdistani kysymyksen, tulisiko minun hankkia vastaanotolleni sähköinen potilastieto-ohjelma oheisohjelmineen ja laitteineen. Asiaa ei siis ratkaistaisi itseni yläpuolella hallinnollisella määräyksellä, vaan oman kustannus-hyötyarvioni perusteella. Oletetaan perushankintojen olevan ( softa ja rauta ) esimerkiksi 4000 euroa ja kuukausikulujen 150 euroa eli vuodessa 1800 euroa. Kolmen vuoden kuoletusajalla perushankintani ovat korkoineen n. 150 euroa kuukaudessa eli yhteiskuluni 300 euroa kuukaudessa. Ollakseen tuottava tulisi investointini siis tuottaa minulle entisen työaikani puitteissa joka kuukausi vähintään 300 euroa lisää kuukaudessa. Yksityisenä yleislääkärinä toimivalle tämä merkitsee yhtä potilaskäyntiä lisää joka toinen päivä. Kun yhteen potilaskäyntiin käytetään 20 minuuttia, tulee siis jokaisen työpäivän työn nopeutua 10 minuutilla sähköiseen potilasasioiden hallintaan siirtymisen myötä. Mikäli ajansäästö on tätä suurempi, tuottaa investointi jo selvästi lisätuloja. Ehkä en kuitenkaan ole eniten kiinnostunut suuremmista tuloista, vaan haluan lisätä vapaa-aikaani alentamatta tulotasoani. Tällöin lasken, että investoinnin tulisi nopeuttaa potilastyötäni esimerkiksi 30 minuutilla joka päivä ja investoinnin kulut saan katetuksi siis 20 minuutin lisätyöllä joka toinen päivä. Hyödyn siis investoinnistani viikossa 100 minuuttia lisääntyneenä vapaa-aikana. Voi olla myös muita syitä tehdä mainittu investointi. Oletetaan, että markkinoilla kilpailee useita yksityislääkäreitä samoista potilaista. Tällöin voi olla tarpeen alentaa taksoja. On edelleen helppoa laskea, että 300 euron lisäkustannukset kuukaudessa voivat mahdollistaa 5 %:n taksojen alentamisen, jos pystyn investointini avulla joka päivä tutkimaan yhden potilaan aikaisempaa enemmän samassa ajassa. Tällöin kenties voitan kunnan tai työterveyshuoltoa tarvitsevan yrityksen tarjouskilpailun ja pysyn investointini ansioista ylipäätään mukana busineksessa. Voin myös pärjätä tarjouskilpailussa tai avoimilla itse maksavien potilaiden markkinoilla paremmin, jos kykenen osoittamaan, että investointini avulla työni laatu paranee. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että potilasasiakirjamerkintäni ovat laadukkaat, reseptini varmasti oikeat ja helppolukuiset ja potilaani saavat mukaansa yksilöllisiä hoito-ohjeita. Potilaat ja tarjouspyynnön esittäjätkin voivat myös arvostaa sitä, että voin sähköistä tietojenkäsittelyä hyödyntämällä lisätä yhdellä-kahdella minuutilla jokaisen potilaan varsinaiseen tutkimukseen käyttämääni aikaa kirjoituspöytärutiinien nopeutuessa. Kaikki edellä mainitut esimerkit kuvaavat omalla tavallaan sitä, että investoinnista voidaan saada konkreettisesti osoitettavissa oleva hyöty. Ja tätä kaikkeahan me terveydenhuollon tietotekniikalla tavoittelemme! Seuraavaksi onkin sitten kysyttävä, että tapahtuuko näin myös todellisuudessa? Kilpailluilla markkinoilla on helppo osoittaa jokin ratkaisu onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi. Mutta 8 Sairaalaviesti 2/2007

9 julkisen erikoissairaanhoidon markkinat ovatkin kaikkea muuta kuin avoimet. Suuren sairaanhoitopiirin todellinen toimintaympäristö on kertaa monimutkaisempi kuin kuvaamani yhden lääkärin vastaanotto. Meillä ei ole mitään näyttöjä siitä, että sellainen sairaanhoitopiiri, joka laajamittaisesti panostaa ja voimakkaasti investoi tietotekniikkaan on kilpailukykyisempi kuin joku toinen sairaanhoitopiiri. Kilpailukyky tarkoittaa tässä parempia palveluita samoilla kustannuksilla tai yhtä hyviä palveluita alemmilla kustannuksilla. Toki yksittäisiä menestysesimerkkejä on runsaasti tarjolla. Tiedetään, että etäkonsultaatioilla voidaan vähentää potilaiden poliklinikkakäyntejä, magneettikuvia voidaan tutkia ja tulkita satojen kilometrien päästä jne. Aikaisempien käytäntöjen muuttuminen on kuitenkin ollut yllättävän hidasta siihen nähden, että tällaisten esimerkkien tulokset ovat olleet jo vuosia käytössämme. On myös muunlaisia esimerkkejä. Kalliita videoneuvottelu- ja muita etäkonsultaatiovälineitä seisoo vajaakäyttöisinä nurkissa, lääkärit käyttävät edelleen papereita paperittomassa sairaalassa, elektroninen hoitokertomus lisää vuodeosastokierron aikaa lähes kahdella tunnilla päivässä, tietojärjestelmien tekniset ongelmat hidastavat poliklinikoita jne. Olen itse lukenut useita järkevien lääkäreiden ja hoitajien vetoomuksia, joissa kuvataan miten uudet sähköiset potilastietojärjestelmät hidastavat ja vaikeuttavat toimintaa. Siis lyhyesti todettuna alentavat tuottavuutta! Tämä on sietämätön tilanne. Yleensä vedotaan uuden tekniikan vakiintumattomuuteen ja kehotetaan sietämään ongelmia, koska vain tätä kautta pääsemme eteenpäin? Mutta voisiko näin tapahtua kilpailluilla markkinoilla? Eikö siellä markkinaosuuksia siirtyisi nopeasti sille tuottajalle, jonka palvelut toimivat häiriöttä ja tuottavuus ei alene? Valitettavasti julkisen terveydenhuollon nykyisessä toimintajärjestelmässä emme pääse tätä todistamaan suuntaan tai toiseen, koska kaikki suuret toimijat kulkevat lähes yhtä jalkaa samaan suuntaan samoja oppirahoja maksaen. Toki tiedän, että aktiivinen benchmarkkaus on jopa johtanut eräiden hankintojen lykkäämiseen, kun niitä jo käyttäneiden organisaatioiden kokemukset eivät ole muita rohkaisseet. Edellä olen esittänyt melko kriittisiä huomioita. Miksi en esittäisi? Silti pidän itseäni hyvin teknologiamyönteisenä terveydenhuollon johtajana. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on toteuttanut viime vuosina maamme terveydenhuollon suurimmat tietohallintoinvestoinnit. Niiden taustaksi on laadittu selkeät laskelmat tuottavuus- ja tehokkuushyödyistä. Olemme nähneet, että muillakin palvelualoilla teollisuudesta puhumattakaan tietotekniikan laajamittainen hyödyntäminen on viime vuosina ollut merkittävin tuottavuuden lisääjä. Juuri tämän lupauksen lunastamiseksi on uskallettava tarkastella asioita kriittisesti. Tietotekniikan on oltava väline tai arkaaisemmin sanottuna se tehokas renki työkäytäntöjä muutettaessa. Näitä välineitä myydään kapitalismissa avoimilla markkinoilla kuten autoja tai televisioita. Jos ei rahalla saa sitä, mitä on luvattu, on uskallettava reklamoida ja tarvittaessa vaihtaa toimittajaa. Tätä rohkeutta on puuttunut. Aina ei ole kuitenkaan tietotekniikan vika, jos työkäytännöt eivät muutu. Vika voi olla myös käyttäjässä. Henkinen laiskuus tai peräti visioiden puute johtaa vanhoille poluille uusillakin välineillä. Siksi onkin yhä tärkeämpää nähdä kokonaisuus, jonka muodostavat teknologia, ammattitaito ja työkulttuuri. Vain tätä kokonaisuutta muokkaamalla syntyy toivottu muutos eli parempi tuottavuus ja tehokkuus. Infrastruktuurista infostruktuuriin Riitta Alkula, erityisasiantuntija, STM MIKÄ ARKKITEHTUURI? Tietojärjestelmiä toteutettaessa on suunniteltava, mistä eri osista tietojärjestelmä rakennetaan ja mistä tehtävistä kukin näistä osista vastaa. Tällaista rakennetta osien ja niiden keskinäisen työnjaon sekä niiden välillä siirtyvien tietojen kuvausta voidaan kutsua tietojärjestelmäarkkitehtuuriksi. Tarkastelua ei enää pitkiin aikoihin ole voinut rajata vain yhden erillisen tietojärjestelmän rakenteeseen. On rakennettava kokonaisuuksia, jotka koostuvat monista tietojärjestelmistä ja joiden on pystyttävä vaihtamaan tietoja keskenään. Siksi suunnittelussa puhutaan nykyisin kokonaisarkkitehtuurista (Enterprise Architecture). Kun yhden tietojärjestelmän arkkitehtuurikuvausta voi verrata talon rakennuspiirustukseen, kokonaisarkkitehtuuri mallintaa jo korttelin tai kaupunginosan. Terveydenhuollon kansallinen tietojärjestelmäarkkitehtuuri on juuri tällainen kokonaisuus, jossa on määriteltävä lukuisten eri tietojärjestelmien välinen työnjako ja yhteisen toiminnan pelisäännöt. Olennainen tavoite on rakentaa yhteinen malli tietojen siirtämiseksi eri järjestelmien välillä kahdenkeskisten tiedonsiirtokäytäntöjen sijasta. Näinhän on perinteisesti jouduttu toimimaan, kun yleisiä malleja ei ole ollut. Ja edelleenkin näin joudutaan tekemään vielä Sairaalaviesti 2/2007 9

10 pitkään tietojärjestelmien uusiminen ei tapahdu hetkessä, vaan eri-ikäisten ja eri teknologioilla ja arkkitehtuureilla toteutettujen tietojärjestelmien kanssa joudutaan elämään pitkään. Muutokset joudutaan tekemään budjetin ja teknologian antamissa raameissa, vaikka visio ja tavoite olisivat selviä. KOKONAISARKKITEHTUURIN OSA-ALUEET Eri viitekehykset jakavat kokonaisarkkitehtuurin erilaisiin osa-alueisiin. Seuraava nelijako on käytössä muun muassa kansainvälisen konsulttiyrityksen Gartnerin viitekehyksessä ja Suomessa valtiovarainministeriön vetämässä valtionhallinnon yhteentoimivuuden kehittämisohjelmassa (Siponen 2006): 1. toiminta-arkkitehtuuri: palvelut ja prosessit 2. tietoarkkitehtuuri: käsitteet ja tietomallit 3. tietojärjestelmäarkkitehtuuri: sovellukset, tietojärjestelmäratkaisut 4. teknologia-arkkitehtuuri: teknologiaratkaisut Nokia Oyj taas käyttää muuten samanlaista perusjaottelua, mutta on lisännyt omaan malliinsa myös tietoturva-arkkitehtuurin. Se on ikään kuin oma ulottuvuutensa, joka vaikuttaa kaikkiin muihin tasoihin ja osaltaan ohjaa niissä tehtäviä valintoja. (Palomäki 2005) Tietojärjestelmiä rakennettaessa on aiemmin keskitytty kahteen alimpaan tasoon, mutta tässä suhteessa maailma on muuttunut. Infrastruktuurin sijasta on alettu puhua infostruktuurista: teknologiavalinnoilla ei tulevaisuudessa pitäisi enää olla samanlaista vaikutusta kuin aiemmin, jolloin vain saman toimittajan tietojärjestelmät ja laitteet pystyivät keskustelemaan keskenään. Tavoitteena on löyhä, tietopohjainen yhteentoimivuus aiemman tiukasti langoitetun toimittajakohtaisen integraation sijaan. Kun yhteentoimivuutta rakennetaan laajasti kokonaisarkkitehtuurin kautta, monen osapuolen välinen suunnittelu, sovittelu ja standardointi kestää pidempään kuin silloin, kun vain pari järjestelmää tarvitsee liittää toisiinsa. Pitkän tähtäimen tavoitteena kuitenkin on, että toiminta tehostuu ja yksinkertaistuu, kun kaikki voivat hyödyntää samoja käytäntöjä ja malleja. HL7-standardin käyttö on tyyppiesimerkki tästä. YHTEENTOIMIVUUDEN HAASTEET Kun tietojärjestelmiä halutaan kehittää paremmin yhteentoimiviksi, ongelmana usein on, että tekniikalla yritetään ratkoa ongelmia, jotka eivät ytimeltään ole teknisiä, vaan itse asiassa liittyvät toimintaprosesseihin tai käsitteiden tulkintaan. Euroopan unionin European Interoperability Framework eli EIF-viitekehys erotteleekin seuraavat yhteentoimivuuden tasot: tekninen semanttinen ja organisatorinen yhteentoimivuus. Teknisellä tasolla sovitaan avoimista rajapinnoista, yhteisesti käytettävistä tietoformaateista ja protokollista. Terveydenhuollon alueella esimerkiksi HL7-sanomien ja tiedonsiirtoprotokollien määrittely kuuluu tälle tasolle. Semanttinen yhteentoimivuus puolestaan tekee mahdolliseksi sen, että tietojärjestelmä pystyy yhdistelemään eri lähteistä vastaanottamaansa tietoa automaattisesti ja käsittelemään sitä tavalla, jossa tietojen merkitys säilyy. Semanttinen taso edellyttää, että eri osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen tietojen merkityksistä. Jos esimerkiksi yhdessä tietojärjestelmässä käytetään vastaanotolla kävijästä nimitystä asiakas ja toisessa nimitystä potilas, eivät tietojärjestelmät teknisellä tasolla osaa näitä yhdistää. Semanttisen tason ongelmia on perinteisesti taklattu koodistojen avulla: sovitaan, että kaikki käyttävät tietystä käsitteestä samaa koodia, jolloin eri järjestelmien tuottamat tiedot voidaan yhdistää tai ainakin tulkita samaksi tämän yhteisen koodin avulla. Stakesin koodistopalvelin on yksi tapa, jolla semanttisen tason ongelmia on pyritty ratkomaan. Toinen keino on ollut määritellä sähköisen potilaskertomuksen yhteiset ydintiedot. Toinen kysymys sitten on, pystyvätkö kaikki toimijat ottamaan käyttöön kaikkia mahdollisia yhteisiä koodistoja. Myös koodistojen jakelussa, kehittämisessä ja ylläpidossa sekä versioinnin hallinnassa on paljon työtä. Itse asiassa semanttiseen yhteensopivuuteen ei riitä pelkästään koodistojen käyttö, vaan yksi semanttisen yhteensopivuuden keskeisiä lähtökohtia on konelukuisuus. Muunnokset ja/tai tulkinnat eri koodistojen välillä pitää voida tehdä automaattisesti. Myös koodistojen eri versioiden hallinta pitää hoitaa automaattisesti. Tätä varten määritellään muunnossäännöt, jolla tietojärjestelmä kykenee muuntamaan yhden koodiston koodin ja sen arvot toisen koodiston koodeiksi ja arvoiksi sekä pystyy muodostamaan niistä uutta tietoa. Tällä hetkellä tällaiseen automatiikkaan pystyvät semanttiset työkalut ovat kuitenkin lähinnä tutkijoiden työpöydillä eivätkä vielä varsinaisessa tuotantokäytössä. Ylin taso on organisaatioiden toiminnan yhteensopivuus. Tämä(kään) taso ei edellytä sitä, että eri osapuolten käytännöt olisivat täsmälleen samanlaiset, vaan tavoitteena on saumaton tiedonkulku eri osapuolten välillä niin, että organisaatioiden väliset rajat eivät estä tai hidasta prosessin etenemistä. Prosessien tai yleensä toimintakulttuurin muuttaminen on kuitenkin suuri työ. Tämä ei ole mikään terveydenhuollolle erityinen ongelma, vaan koskee niin julkishallinnon kuin yksityisenkin puolen organisaatioita. Usein on saatu aikaan osaoptimointia: 10 Sairaalaviesti 2/2007

11 johonkin prosessin vaiheeseen on rakennettu tietojärjestelmä, joka sinänsä on voinut tehostaa toimintaa tuon vaiheen osalta, mutta toisaalta jäykistänyt muuta toimintaa, joka on järjestetty tuottamaan tietoja järjestelmän vaatimalla tavalla ja toisaalta voi joutua muokkaamaan järjestelmän tuottamia tietoja (esimerkiksi yhdistämään eri järjestelmien tuottamia tietoja käsin excel-taulukoihin). PALVELUPOHJAISEN ARKKITEHTUURIN LUMO VAI LUME? Palvelupohjainen arkkitehtuuri (Service-Oriented Architecture, SOA) on tuore arkkitehtuurityyli, jolla muun muassa pyritään poistamaan nykyisten tietojärjestelmätoteutusten jäykkyys eristämällä sovellusten toiminta rajapintojen taakse ja pilkkomalla tietojärjestelmän toiminnallisuus suhteellisen pieniin ja itsenäisiin palveluihin, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Yksinkertaistaen: palvelu näyttää ulospäin vain kyselyrajapinnan, jolta kysytään haluttua tietoa ja vastausrajapinnan, joka palauttaa pyydetyn tiedon. Palvelun sisäinen toiminta, eli miten tiedot haetaan ja käsitellään itse sovelluksessa, ei paljastu sen ulkopuolelle. Erikseen ovat liiketoimintasäännöt, jotka määrittelevät, mistä palveluista tietoja haetaan, missä järjestyksessä, ja miten niiden tuottamat tiedot liitetään toisiinsa. Ajatuksena on, että mikäli organisaation toiminta muuttuu, ei tarvitse muuttaa kokonaisia tietojärjestelmiä, vaan ehkä vain muutamia palveluja, ja viritellä säännöstö uudelleen. Hype-innostusta on synnyttänyt toive jatkaa vanhojen perusjärjestelmien (legacy-järjestelmien) ikää rakentamalla niiden päälle kuorrutus web-palveluja (web service), joilla ne voidaan kytkeä uusiin järjestelmiin. Yksittäiset web-palvelut eivät kuitenkaan riitä, vaan siirtyminen aitoon palvelupohjaiseen arkkitehtuuriin vie vuosia. Muutos on samaa kokoluokkaa kuin aikoinaan relaatiotietokantojen tai oliosuuntautuneen ohjelmoinnin käyttöönotto. SOA-asiantuntija Thomas Erl muistuttaa, että palvelupohjaisen arkkitehtuurin ytimenä on tietoarkkitehtuuri. Irrallisten web-palvelujen tekemisestä ilman yhtenäistä sanastoa seuraa vain sotkua, jos niissä käytetään suoraan niiden oman taustajärjestelmän sanastoa. Mitä hyötyä palvelupohjaisuudesta saatiin, jos järjestelmän X rajapinnalta pitää kysyä asiakkaan tietoja, kun taas järjestelmän Y rajapinta osaa vastata vain potilaan tietoja koskeviin pyyntöihin? versio 1.0 on tyypillisesti perusrunko, josta löytää keskeisimmät toiminnot, mutta joukossa saattaa olla jokunen bugi ja monia asioita on luvassa vasta seuraavassa versiopäivityksessä. Niinpä näissäkään määrittelyissä ei ole vielä kaikkia käytännön toteutuksessa tarvittavia ongelmia ratkaistu tai linjauksia tehty, vaan työsarkaa riittää. Kansallisen arkkitehtuurimme peruslinjauksena on palvelupohjainen arkkitehtuuri. On selvää, ettei tätä(kään) kokonaisuutta saada aikaan muutamia web-palveluita rakentamalla, vaan rakentamalla yhteistä tietoarkkitehtuuria. Tässä työssä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon jo keksittyjä pyöriä, kuten ydintietomäärittelyjä ja koodistoja. Yhteentoimivuutta rakennetaan nyt ensisijaisesti infostruktuurin eikä infrastruktuurin näkökulmasta. Lähteitä Erl, Thomas. Service-Oriented Architecture (SOA) and the Principles of Service-Orientation. XML Finland -yhdistyksen seminaari European Interoperability Framework for Pan-European egovernment Services, v URL: Ydintietojen, otsikoiden ja näkymien toteuttaminen sähköisessä potilaskertomuksessa. Versio 2.2, URL: Palomäki, Aija. Informaatioarkkitehtuurityö Nokialla. Systeemityö-lehti, 4/2005, s URL: Siponen, Aki. Valtionhallinnon arkkitehtuurin kehittäminen. RASKE2-seminaari URL: it.jyu.fi/raske/seminaari2006/siponen_ pdf Sanastot siltana saumattomalle tiedonvaihdolle: Tietojärjestelmien semanttisen yhteentoimivuuden kehittämismalli. VM Työryhmämuistioita 3/ s. URL: 01_julkaisut/03_tyoryhmamuistiot/92366/92365_fi.pdf ENTÄ SITTEN KANSALLINEN ARKKITEHTUURI? Kuluvan vuoden alussa valmistui sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehty terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin määrittelydokumentaation versio 1.0. Kuten tietotekniikan kanssa tekemisissä olevat tietävät, ohjelmistojen Sairaalaviesti 2/

12 Palveluarkkitehtuurilla joustavuutta ja liitettävyyttä tietojärjestelmiin Juha Mykkänen, vastaava tutkija, Kuopion yliopisto Terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin ja arkiston suunnitteluperiaatteeksi on valittu palvelupohjainen arkkitehtuuri (SOA). Useiden muidenkin maiden kansalliset hankkeet sekä suuret terveyspalvelujen tuottajat vannovat SOA-ajattelun nimeen. Tietojärjestelmien kehittämisvälineiden tarjoajat ja kaupan sekä teollisuuden suuryritykset esittelevät palvelupohjaisia ratkaisujaan. Standardointijärjestöjen rajapintoja ja malleja ollaan viemässä palveluajattelun suuntaan. Mutta mistä onkaan kyse? Miten palvelupohjainen ajattelu tulee näkymään käytännössä, paikallisessa terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttämisessä ja kehittämisessä? PALVELUARKKITEHTUURILLA TAVOITELLUT HYÖDYT Tietojärjestelmien kehittämisessä palveluarkkitehtuuri tarkoittaa lähestymistapaa, jossa sovelluksia tai toimintaprosesseja muodostetaan pienemmistä, määriteltyjä osatehtäviä toteuttavista palveluista. Tietojärjestelmäkokonaisuus hahmotetaan joukkona palveluita (sovelluspalveluita), joita tarpeen mukaan yhdistelemällä voidaan entistä helpommin toteuttaa tai mukauttaa sovelluksia eri käyttötarpeisiin. Vanhoja sovelluksia voidaan liittää osaksi uusia ratkaisuja käyttämällä niiden tietoja tai toimintoja palvelurajapintojen kautta. Suuri osa palveluarkkitehtuurin tuomista muutoksista tapahtuu käyttäjiltä piilossa konepellin alla, mutta vaikutukset ulottuvat laajasti kaikkeen tietotekniikalla tuettuun toimintaan. Palveluarkkitehtuuria on erityisesti suositeltu suurten ja monimutkaisten järjestelmäkokonaisuuksien hallintaan. Varsinkin sairaaloissa ohjelmistoja on paljon ja erilaisia. Uusien kehittämisen sijaan haasteena onkin yhä enemmän saada erilliset sovellukset toimimaan järkevästi yhdessä. Terveydenhuollossa on yhä enemmän tietoa ja tietämystä, toiminta pohjautuu asiantuntijuuteen ja sisältää tilanne- tai organisaatiokohtaisia erityispiirteitä. Lisäksi uusi tietämys ja uudet alueelliset ja kansalliset toimintamallit muokkaavat jatkuvasti toimintaa ja toimintaympäristöä aiheuttaen myös tietojärjestelmille kehitystarpeita. Palveluarkkitehtuurin perusajatukset tukevat tällaista toimintaympäristöä. Palveluarkkitehtuurista haetaan hyötyjä useilla eri tasoilla: organisaation toiminnan näkökulmasta, sovellusten tuottamisen ja integroinnin näkökulmasta sekä teknisellä tasolla. Tavoitellut hyödyt esimerkiksi terveydenhuollon organisaatioille liittyvät jo hankittujen ratkaisujen uudelleenkäyttöön, yhdenmukaisuuden lisääntymiseen ja päällekkäisyyksien vähenemiseen, ja lopulta entistä helpompiin ja no peampiin muutoksiin, kun tietojärjestelmiin kohdistuu uusia vaatimuksia. Käyttäjien, johdon tai asiakkaiden esittämiä tarpeita vastaavia sovelluspalveluja voidaan hankkia tai kehittää ja liittää osaksi kokonaisuutta tarvittaessa siten, että kokonaisia järjestelmiä ei tarvitse vaihtaa tai odottaa kokonaisjärjestelmän seuraavia versioita. Tätä kautta muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata entistä nopeammin tai järjestelmiin saadaan entistä helpommin lisäpiirteitä. Hankittavat lisäosat voidaan määritellä ja valita tarkemmin, mahdollisesti suuremmasta joukosta tarjolla olevia vaihtoehtoja. Toisaalta samoja palveluita ja rajapintoja voidaan tarjota sekä uusista että vanhoista sovelluksista, mikä helpottaa järjestelmien uusimistilanteissa. Yleisimmin eri yksiköissä tai erillisjärjestelmissä käytetyt tiedot ja toiminnot toteutetaan keskitetysti ydinpalveluina, jolloin samoja tietoja ei tarvitse syöttää useisiin järjestelmiin. Pienemmistä osista muodostettu järjestelmä mukautuu helpommin muutoksiin myös, kun toimintaa organisoidaan uudelleen. Teknisesti hyödynnetään jo valmiiksi netin käyttöön rakennettua infrastruktuuria ja avoimia tekniikoita. SOA-lähestymistapa ei ole ilmestynyt tyhjästä: se yhdistää sovellusintegraation, prosessien mallinnuksen ja hajautettujen, komponenttipohjaisten sovellusten kehittämisen ajatuksia. Keskeistä lähestymistavassa on tietotekniikkaratkaisujen läheinen suhde toimintaprosesseihin: monia palveluja mallinnetaan, rakennetaan ja hankitaan siten, että niillä on vastaavuus tuettavan toiminnan kanssa. ESIMERKKEJÄ SERAPI-PROJEKTISTA Tekesin FinnWell-teknologiaohjelmaan kuuluvassa SerAPI-projektissa on kehitetty rajapinta- ja arkkitehtuuriratkaisuja, jotka pohjautuvat terveydenhuollon ammattilaisten ja tietohallinnon tarpeisiin. Pääpaino on ollut palvelupohjaisten avointen rajapintojen määrittelyssä siten, että ne voidaan toteuttaa ohjelmistotoimittajien tuotteisiin. Mukana on ollut monitieteinen tutkimusryhmä, 14 yritystä ja 4 sairaanhoitopiiriä tai kuntaa. Osa ratkaisuista kehitettiin alun perin vuonna 2004 päättyneessä PlugIT-projektissa, ja niitä on tarkennettu ja hyväksytetty kansallisesti HL7-yhdistyksen kautta. Kehitettyjä sovelluspalveluita ja integrointiratkaisuja ovat: 12 Sairaalaviesti 2/2007

13 kontekstinhallinta, jonka avulla saavutetaan esimerkiksi kertakirjautuminen usean yhtäaikaisesti käytettävän sovelluksen välillä ja se, että sovellukset siirtyvät haluttaessa automaattisesti käsittelemään samaa potilasta. ydinrajapinnat, joilla yhdenmukaiset toiminnot ja vain kertaalleen syötetyt tai ylläpidetyt tiedot saadaan monien eri sovellusten käyttöön, esimerkiksi sairaalan ydinjärjestelmistä osastokohtaisiin sovelluksiin. Tämän tyyppisiä rajapintoja on kehitetty potilas- ja käyttäjätietojen saantiin, käyttöoikeuskyselyihin, potilaslistoihin sekä koodistojen käyttöön sovelluksissa. ajanvarausrajapinnat, jotka on erityisesti tarkoitettu alueellisten tai web-käyttöisten ajanvarauspalvelujen liittämiseksi eri organisaatioiden taustajärjestelmiin lisäominaisuuksien rajapinnat, joilla uusia toimintoja saadaan entistä helpommin liitettyä myös vanhoihin potilastietojärjestelmiin: potilasryhmittelyrajapinnat, joiden avulla NordDRG-luokittelu tai perusterveyden avohoidon potilasryhmitys (APR) liitetään tarkemmin osaksi potilastiedon käsittelyä, mikä edistää toiminnan mitattavuutta, seurantaa ja ohjausta päätöksentukirajapinnat, joiden avulla potilastietojen käsittelyn yhteydessä voidaan käyttäjälle palauttaa kliinisen päätöksentuen huomautuksia, varoituksia tai lisätietoja. tekniset tukipalvelut kuten asiakirjojen hallintaa tukeva oid-generaattori ja sähköisten potilasasiakirjojen allekirjoituspalvelu. Nämä olemassa olevista ohjelmistoista tunnistettuihin integrointi- ja kehitystarpeisiin vastaavat rajapinnat ovat tärkeä askel palvelupohjaisen ajattelun suuntaan. Tämän alhaalta ylös -mallin lisäksi tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ylhäältä alas tapahtuvaa toiminnan ja prosessien kuvaamista, jonka pohjalta voidaan määritellä prosessien kehittämistarpeita sekä tavoitetilassa tarvittavia palveluita. Tällaista toimintaprosessilähtöistä palvelujen tunnistamista ja eri vaihtoehtojen tunnistamista palvelujen hankintaan on tehty SerAPI-hankkeessa äitiyshuollon ja endoskopian osalta. Kehitetyt ratkaisut täydentävät esimerkiksi kansallisia arkisto- ja reseptiratkaisuja, ja niitä on liitetty potilasjärjestelmiin, alueellisiin tietojärjestelmiin ja hoidon ja hallinnon erillisjärjestelmiin. Rajapintojen lisäksi hankkeessa on kehitetty esimerkkitoteutuksia sekä tutkittu ja valittu arkkitehtuurimalleja ja menetelmiä, jotka tukevat palvelupohjaisten ratkaisujen kehittämistä. Samoin on etsitty arviointimalleja ja kehitetty mittareita, joilla voidaan seurata palvelupohjaisten ratkaisujen tavoitteiden edistymistä. Useissa muissakin maissa ja organisaatioissa on käynnissä samantyyppistä kehitystä, ja tätä kehitystä on seurattu etenkin kansainvälisten standardien kehittämisen kautta, tuottaen tietoa ja selvityksiä myös kansallisten ratkaisujen kehitykseen. Monet tuloksista ovat eri hankkeiden ja toimijoiden yhteistyönä aikaansaatuja. Useita tuotoksia on julkistettu, ja hankkeen päättyessä syksyllä 2007 loputkin tulokset tulevat saataville. VAIKUTUKSET TERVEYDENHUOLLON TIETOJÄRJESTELMISSÄ Palvelupohjaiseen arkkitehtuuriin siirtyminen ei tapahdu hetkessä eikä helposti. Vanhoja ja käytössä olevia järjestelmiä ei ole juurikaan suunniteltu siten, että niistä löytyisi suoraan sopivan kokoisia palveluita tai valmiita palvelurajapintoja. Palvelupohjaiseen malliin siirtymisessä ja ratkaisujen kehittämisessä on huomioitava monia seikkoja: on valittava, käytetäänkö tietoja ja palveluita taustalla, olemassa olevien sovellusten käyttöliittymien kautta, uusissa sovellusten piirteissä, vai yhdistelemällä erilaisia palveluja ja sovelluksia yhtenäisiksi portaaleiksi tai edustasovelluksiksi, joita voisi käyttää tarvittaessa myös eri laitteilla. ratkaisuja on kehitettävä käyttäjien ja tuettavien prosessien näkökulmasta: esimerkiksi prosessien kuvaaminen ja ulkoistaminen taustajärjestelmistä prosessikerrokseksi palveluarkkitehtuuriin mahdollistaa prosessien muuttamisen nopeammin ja lähempänä varsinaisia toimijoita sekä seurantatietojen keräämisen. tietojärjestelmien suunnittelussa on otettava lähtökohdaksi tarvittavien tietojen lisäksi ennen kaikkea tehtävät ja toiminnot, joihin käyttäjät järjestelmiä käyttävät osana eri prosesseja. on valittava, kuinka saadaan käyttöön ja hyödynnetään ennestään käytettyjen sovellusten tarjoamia palveluita tai rajapintoja. kokonaisuuden hallinta ja osien integrointi nousee entistä tärkeämmäksi: tämä vaatii rajapintojen vaatimista hankinnoissa, uudenlaisia kumppanuuksia, arkkitehtuuriajattelun korostamista tietohallinnossa sekä uudenlaisia teknisiä välineitä ratkaisujen kehittämiseen ja hallintaan. Tätä työtä on toki jo tehty runsaasti eri muodoissa ja erilaisissa hankkeissa. Sopivilla välineillä ja vähittäin tapahtuvalla järjestelmien kehittämisellä voidaan siirtyä vähitellen kohti kokonaisuutta, jossa kansallisista, alueellisista ja paikallisista palveluista ja tiedoista kootaan käytettäviä ja meille sopivia ratkaisuja. Samalla rakennetaan pohjaa tietojärjestelmille, jotka ovat mukautettavissa jos ja kun terveydenhuollon järjestämismalleja tai organisaatioita muutetaan. Tarvittava tekniikkapohja on olemassa ja tulossa osaksi muutenkin käytettäviä käyttöjärjestelmä- ja palvelinohjelmistoja ja laitteita. Jos tähän yhdistetään Sairaalaviesti 2/

14 avoin yhteistyö tavoitteiden, yhteisten pelisääntöjen, rajapintojen ja arkkitehtuurin osalta, voidaan päästä vähitellen tulevaisuusyhteensopiviin tietojärjestelmiin, joissa vältytään monilta sovellusten käyttöönottojen kauhutarinoilta ja huomataan, että tämä äsken tarvittu juttu toimiikin jo nyt. Pohja-, jalka- ja kehittämistyötä on takana, mutta sen pitää siirtyä vielä nykyistä enemmän kansalliselta ja tekniseltä tasolta paikallisiin hankintoihin, käyttöönottoihin ja tukemaan arkipäivän toimintaa. SerAPI-hankkeeseen ( osallistuvat Kuopion yliopisto, TEKES, Medici Data Oy, Datawell Oy, Fujitsu Services Oy, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, WM-data Oy, Commit; Oy, Intersystems B.V. Finland, Mediconsult Oy, Microsoft Oy, Oracle Finland Oy, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Bea Systems Oy, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Kuopion kaupunki, Suomalainen lääkäriseura Duodecim / Käypä hoito ja Mawell Oy. Kela toteuttaa terveydenhuollon kansalliset arkisto- ja reseptipalvelut Erkki Aaltonen, kehittämispäällikkö, Kela Markku Kiiski, tietohallintopäällikkö, Kela Kela on valittu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisen käsittelyn kansalliseksi toimijaksi. Järjestelmään kuuluvat potilasasiakirjojen arkistointi ja reseptien käsittely sekä näihin liittyvät välityspal velut, tekninen koodistopalvelu sekä asiakkaalle annettava katseluyhteys omiin tietoihinsa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus huolehtii toimijoiden varmenteista. Ensimmäisenä otetaan käyttöön sähköinen lääkemääräys. Toisessa vaiheessa rakennetaan potilastiedon arkistopalvelut. Terveydenhuollon kansallisilla tietojärjestelmillä (KanTo) tarkoitetaan järjestelmiä, joilla toimeenpannaan sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007) ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) annetuissa laeissa Kelalle osoitetut tehtävät. Tarkemmin tehtävät on kuvattu sosiaali- ja terveysministeriön johdolla tehdyissä määrittelydokumenteissa, jotka löytyvät STM:n internet sivuilta, Kummankin lain toimeenpanon yksityiskohdat määritellään paraikaa laadittavana olevissa asetuksissa. KANTO-HANKE ON HAASTAVA Laeissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä ja sähköisestä lääkemääräyksestä on asetettu tavoitteeksi rakentaa yhtenäinen kansallinen sähköinen potilas- ja reseptitietojen käsittely- ja arkistointijärjestelmä. Hanke on mittava, koska mukana on hyvin suuri joukko toimijoita ja käsiteltävät tietomäärät ovat suuria. Tämän vuoksi järjestelmän rakentaminen tapahtuu monen vuoden aikana ja vaiheittain. Terveydenhuollon toimijat voivat liittyä kansallisten palvelujen käyttäjiksi neljän vuoden siirtymäkauden aikana. Kelan vastuulla on kansallisesti merkittävän järjes- telmän toteutus ja ylläpito. Tässä työssä Kela hyödyntää sitä pitkäaikaista kokemusta, jota sille on kertynyt suomalaisen sosiaaliturvan kansallisten ratkaisujen keskeisenä toteuttajana. Tällaisia teknologiaratkaisuja ovat mm. etuuskäsittelyyn liittyvä sähköinen tietojenvaihto, sähköinen asiakirjahallinta ja verkkopalvelujen tekniset ratkaisut, joilla on aikaansaatu merkittävää prosessien tehostumista ja huomattavia toiminnallisia säästöjä. KanTo-järjestelmä kuitenkin toteutetaan Kelassa omana kokonaisuutenaan, täysin erilliseksi Kelan etuustuotannosta. Hankkeen hyviä käytäntöjä ja teknologiaratkaisuja tullaan luonnollisesti soveltamaan mahdollisuuksien mukaan jatkossa myös Kelan omassa sovelluskehitystyössä. Myös viestinnällisesti hanke on haastava, koska järjestelmän rakentaminen tapahtuu vaiheittain ja sen hyödyt konkretisoituvat vasta järjestelmän tultua laajasti terveydenhuollon ja apteekkien käyttöön. Kelan viestinnän tavoitteena on vahvistaa kansalaisten luottamusta terveystietojen turvalliseen ja tehokkaaseen valtakunnalliseen käsittelyyn, joka parantaa palvelua ja tekee siitä kansalaisille ymmärrettävän. Tavoitteen saavuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että hankkeen kaikki osapuolet, sosiaali- ja terveysministeriö, Kela, Stakes ja TEO sekä muut toimintaan liittyvät paikalliset, alueelliset ja kansalliset toimijat sekä varsinaisten potilastietojärjestelmien kaupalliset toimittajat toimivat tiiviissä yhteistyössä yhteisten päämäärien hyväksi. KELA KILPAILUTTAA OHJELMISTOTOIMITTAJAN Sosiaali- ja terveysministeriö kilpailutti kansallisen terveydenhuollon arkiston toiminnallisen ja teknisen arkkitehtuurin sekä tietojärjestelmää koskevien vaatimusten määrittelytyön. Hankkeen työnimenä oli 14 Sairaalaviesti 2/2007

15 KANsallinen Terveydenhuollon Arkisto (KANTA). Työ tehtiin pääosin syksyn 2006 aikana ja lopulliseen muotoonsa se saatiin helmikuussa Sähköisen lääkemääräyksen määrittelyn perustyö oli teetetty STM:n toimeksiannosta jo aikaisemmin. Kela pyysi tammi helmikuun vaihteessa tarjouksia KanTo-järjestelmän toteutuksesta. Parhaillaan Kelassa tehdään vertailuja saatujen tarjousten välillä. Päätös toimittajasta saataneen tehtyä kesäkuun alkupuolella. Kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden asiakkaina tulevat olemaan apteekit sekä koko terveydenhuollon toimijakenttä, niin julkinen kuin yksityinenkin sektori. Terveydenhuollon toimijat ja apteekit kehittävät tietojärjestelmätoimittajiensa kanssa omia tietojärjestelmiään siten, että ne voivat neljän vuoden aikana liittyä kansallisten palvelujen käyttäjiksi. Mittavilla uudistuksilla parannetaan myös sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteistyötä ja mahdollistetaan potilastiedon siirrot sähköisesti yksiköstä toiseen, mikäli potilas antaa siihen luvan. KANSALAISEN KATSELUYHTEYS Kansalaisen katseluyhteyden toteuttaminen tapahtuu osana sosiaali- ja terveydenhuollon Kansallinen toimija (KanTo) -hanketta. Kela toteuttaa molemmissa laeissa määritellyllä tavalla potilaille pääsyn sähköisen katseluyhteyden avulla omiin resepti- ja potilastietoihinsa sekä tietojen käyttöön liittyviin lokitietoihin. Katseluyhteyden rakentamisessa otetaan huomioon laeissa mainitut rajoitukset niin, että esimerkiksi tietoja, joiden antamisesta voi potilasta hoitavan terveydenhuollon ammattihenkilön arvion mukaan aiheutua vakavaa vaaraa potilaan terveydelle tai hoidolle, ei näytetä. Katseluyhteys rakennetaan tietoturvallisesti niin, että potilaan yksityisyyden suoja ei vaarannu. Suunnitelmien mukaisesti kansalaisen katseluyhteyden tulee olla reseptitietojen osalta pilotoitavana alkuvuonna Muiden potilastietojen katseluyhteyden tulee olla käytettävissä syksyllä Suunnittelu aloitetaan sähköisten lääkemääräysten tietojen näyttämisestä, mutta määrittelyssä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös muiden potilasasiakirjojen palvelulle asettamat vaatimukset. Katseluyhteys on internetiin rakennettava tunnistetun henkilöasiakkaan omien tietojen kysely. Asiak kaiden tunnistuksessa on tarkoitus käyttää Kelan omissa verkkopalveluissaan käyttämää tunnistus.fi -tunnistuksenohjauspalvelua. Parhaillaan tehtävässä määrittelyssä suunnitellaan kyselyn sisältö, toiminnallisuus ja ulkoasu. Portaali on ainakin alkuvaiheessa Myöhemmin palvelu voidaan tarvittaessa linkittää muihin tarkoitukseen soveltuviin portaaleihin. Kansalaisen sähköisille terveyspalveluille vauhtia Annakaisa Iivari, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Suomessa on viime vuodet ponnisteltu terveydenhuollon ammattihenkilöiden työssään tarvitsemien sähköisten tietojärjestelmien parissa. Sähköisten järjestelmien kattavuus onkin meillä jo maailman huipputasoa. Järjestelmien semanttista ja teknistä yhteentoimivuutta viedään eteenpäin kansallisten linjausten mukaisesti. Uuden lainsäädännön pohjalta rakennetaan kansallista terveydenhuollon tietojärjestelmäarkkitehtuuria, jonka keskeisiä palveluita ovat potilastietojen kansallinen arkistopalvelu sekä reseptikeskus. Kansalaiselle suunnattujen vuorovaikutteisten sähköisten palveluiden kehittämisessä olemme sen sijaan vasta alkutaipaleella. Kansalaisille suunnatuilla terveydenhuollon ja terveyden edistämisen sähköisillä palveluilla luodaan pohjaa terveydenhuollon uudistamiselle siten, että kansalaiselle tarjotaan mahdollisuus omatoimiseen terveyden ylläpitoon ja hoitoon sekä joustavaan asiointiin palvelujärjestelmän kanssa. Kansalaiselle tarjottavilla sähköisillä palveluilla voidaan vähentää päällekkäistä hallinnollista työtä terveydenhuollossa ja tehostaa prosessinhallintaa. Kansalliset tietovarannot ja palvelut, kuten kansallisesti tuotettu terveyden edistämistä, oireita ja sairauksien hoitoa koskeva tietosisältö ja tähän liittyvät interaktiiviset palvelut sekä kansalliset potilastiedon ja sähköisen reseptin ratkaisut ovat osa kansalaisen palveluiden kokonaisuutta. Näiden lisäksi tarvitaan paikallisiin järjestelmiin integroituvia sähköisen asioinnin palveluita. POTILASTIEDOT KANSALAISEN ULOTTUVILLE ENTÄ SITTEN? Kansallinen tietojärjestelmäarkkitehtuuri luo puitteet myös kansalaisen tiedonsaannille. Kansalainen pääsee tietyin edellytyksin katsomaan omia potilastietojaan ja reseptejään. Asiakastietolain perusteella potilas saa katseluyhteyden avulla suostumusta koskevat tiedot sekä luovutuslokitiedot eräin rajoituksin. Hän pääsee myös potilasasiakirjojen hakutietoihin ja saa tiedot palvelutapahtumien paikasta ja ajasta sekä lääkemääräystiedot ja hoito-ohjeet. Tiedot näytetään täysi-ikäiselle kansalaiselle. Lähetteet, yhteenvedot annetusta hoidosta, loppulausunnot, laboratoriotutkimukset ja lääkärintodistukset ja -lausunnot potilas saa vasta Sairaalaviesti 2/

16 sen jälkeen, kun terveydenhuollon ammattihenkilö on hyväksynyt tietojen antamisen katseluyhteyden kautta. Sellaisissa tilanteissa, kun esimerkiksi tutkimustulokset vaativat asian läpikäymistä kasvotusten vastaanotolla, ei tietoja tätä ennen avata arkistosta. Ajanvaraustiedot voidaan näyttää katseluyhteyden kautta, mikäli sähköiset ajanvarauspalvelut jossain vaiheessa yhdistetään arkistopalveluun. Kansallisessa järjestelmässä potilas voi myös entistä paremmin hallinnoida omien tietojensa käyttöä sekä seurata tietojen luovutuslokeja lukuun ottamatta lokeihin liittyviä henkilötietoja. Monet terveydenhuollon ammattihenkilöt kokevat huolta kansalaisen suorasta tiedonsaantimahdollisuudesta. Pelätään, että lääkärin merkinnät tulkitaan väärin, tai että epätietoiset potilaat kuormittavat kysymyksillään henkilökuntaa. Lain tarkoittama kansalaisen katseluyhteys on kuitenkin vasta pieni avaus kansalaisen uuden roolin suuntaan. Vaikka hallinnolliset ja tekniset ratkaisut ovat suuri haaste, ovat ajattelutapoihin ja prosesseihin liittyvät haasteet vieläkin suurempia. LAADUKASTA TERVEYSTIETOA KANSALAISILLE Potilastietojen tai reseptien katselemisen tueksi tarvitaan myös luotettavaa, verkkovälitteistä tietoa. Internetissä on jo tällä hetkellä valtavasti terveyteen liittyvää tietoa. Hakuohjelmat eivät kuitenkaan ota mitään kantaa tiedon todenperäisyyteen tai laatuun. Kansanterveyslaitos on suunnitellut ministeriön toimeksiannosta terveyden edistämisen tietoportaalin (tervesuomi.fi). Tervesuomi.fi-portaali tarjoaa laadukkaita ja käyttäjälähtöisiä terveyteen liittyviä sisältöjä ja palveluja, jotka tuotetaan terveysalan tutkimus- ja asiantuntijalaitosten, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä. Vuonna 2007 kaikille kansalaisille avattu terveyskirjasto.fi -palvelu tarjoaa luotettavaa, riippumatonta ja ajantasaista tietoa terveydestä ja sairauksista. Terveyskirjaston artikkelit ja ohjeet perustuvat Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin tuottamiin kansallisiin hoitosuosituksiin ja Kustannus Oy Duodecimin julkaisemiin lääkäreiden käsikirjoihin. Tietoportaalit ovat keskeinen osa kansalaisen sähköisiä palveluita. Sisällön ylläpitoon ja jakelualustaan liittyvät ratkaisut tulee tehdä osana kansalaisen sähköisten palveluiden kokonaisarkkitehtuuria. PILOTTIPROJEKTEISTA KOORDINOITUUN KEHITTÄMISEEN Terveystiedon tulkinta johtaa usein tarpeeseen ottaa yhteyttä palvelutarjoajaan. Tiedot hoitopaikoista, niiden tarjoamista palveluista, yhteystiedoista, aukioloajoista ja mahdollisuuksista sähköiseen konsultointiin ovat tällä hetkellä hajallaan eri organisaatioiden kotisivuilla ja portaaleissa. Kansallinen toimipaikkarekisteri ja palveluluokitus tulevat valmistuessaan palvelemaan myös kansalaisen tiedonsaantia. Sähköisiä ajanvarauspalveluita on laajasti otettu käyttöön yksityisissä terveyspalveluissa. Julkisessa terveydenhuollossa palveluihin ohjaamisen periaatteet ja toimintamallit asettavat omat reunaehtonsa. Terveydenhuollon ajanvarauksissa on kyse myös usein monimutkaisiin prosesseihin liittyvästä resurssien hallinnasta. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esiselvityksen ajanvarauksen kansallisesta mallista. Määrittelyä käytetään pohjana ajanvarausta kehittävissä ja testaavissa alueellisissa hankkeissa. Hankkeissa kehitetään paitsi kansalaisen omavarausta myös tekstiviestisovelluksia ajanvarausten ja resurssien hallinnassa. Hoitoon liittyvää sähköistä viestintää sekä kansalaisen omahoitoa tukevia vuorovaikutteisia palveluita on kokeiltu eri puolilla maata toteutetuissa hankkeissa. Sähköisten palveluiden laajamittainen käyttöönotto edellyttää hankkeiden kansallista koordinaatiota sekä kansallista ohjeistusta vaadittavista tunnistamisen tasoista, sähköiseen viestintään liittyvistä toimintamalleista, vastuukysymyksistä tai palveluiden rahoitusperiaatteista. Teknisten toteutusten osalta on pyrittävä geneerisiin ratkaisuihin, jotka palvelevat kaikkia hallinnonaloja yhtäläisesti. Kansallisen terveyshankkeen rahoitusta on keväällä 2007 myönnetty kaikkiaan seitsemälle kansalaisen sähköisiä palveluita kehittävälle alueelliselle hankkeelle. Hankkeita ovat Oulun kaupungin Omahoito, Etelä-Pohjanmaan shp:n Neuvokas kansalaisen monikanavainen hoitoviestipalvelu, Etelä-Savon shp:n Terveydenhuollon epalvelut ja itsenäinen asiointi, Lapin shp:n Kansalaisyhteydet julkiseen terveydenhuoltoon, Pohjois-Karjalan ssp ky:n Erikoissairaanhoidon ajanvarausten hallinta, Päijät-Hämeen sote ky:n Kansalaisen ajanvaraus Päijät-Hämeessä sekä Varsinais- Suomen shp:n Kansalainen palveluiden varaajana. Samalla on sovittu, että Oulun kaupunki koordinoi hankkeiden toteutusta. Hankkeiden tavoitteena on, että työn tuloksena syntyvät toimintamallit, määritykset ja avoimet rajapinnat ovat hankkeiden päätyttyä laajasti käyttöönotettavissa terveydenhuollon organisaatioissa. Myös alueellisia kehittämishankkeita rahoittavat osapuolet ovat tiivistäneet yhteistyötään. Suurena haasteena on saada aikaan yhteinen käsitys kansalaisen sähköisten palveluiden arkkitehtuurista ja sen toteuttamisesta kansallisesti yhteentoimivana ja kustannustehokkaana kokonaisuutena. Tätä päämäärää tukee myös Sitran keväällä 2007 käynnistyvä konsulttityö. 16 Sairaalaviesti 2/2007

17 Asiakkuuden hallinta sähköisessä asioinnissa Markku Suokas, terveystoimen johtaja, Turun kaupungin terveystoimi Terveydenhuolto on monien merkittävien haasteiden edessä. Toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Haasteet ja muutostarpeet tulevat entistä useammin muualta kuin itse terveydenhuollosta. Julkinen terveydenhuolto on samalla viivalla muiden palveluntuottajien kanssa. Terveydenhuollon organisaatioissa tarvitaan uutta ajattelua ja oman paradigman murtamista. On haettava uudenlaisia toimintatapoja ja kykyä toimia, lyhyesti sanottuna parempaa kilpailukykyä. Tämä asettaa johdon ja koko organisaation omistajineen ja päättäjineen entistä vaativampaan tilanteeseen. On kyettävä parantamaan toiminnan laatua ja tuottavuutta. Keskeisessä asemassa ovat asiakkaat ja asiakkuuksien hallinta. Tulevaisuudessa kilpailu kovenee niin asiakkaista kuin ammattitaitoisesta henkilökunnastakin. Kasvavat haasteet, muuttuva toimintaympäristö ja koveneva kilpailu asettavat julkisen terveydenhuollon palveluntuottajien toiminnalle samoja tavoitteita kuin yksityisillekin. Voidaan ajatella, että julkisten toimijoiden tulevaisuuden olemassaolon edellytykset perustuvat vahvojen, myönteisten asiakkuuksien kehittymiseen. Tämä asettaa vaatimuksia organisaatioiden palveluprosessien parantamiselle, toiminnan laadulle, tuottavuudelle ja johtamiselle. Julkisen terveydenhuollon palveluyksiköiden on tehtävä itsestään houkuttelevia ja samalla kiinnitettävä entistä enemmän huomiota asiakkuuksien johtamiseen. Potilaiden jonotuttamisesta on päästävä tilanteeseen, jossa potilas saa oikean hoidon oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikealla tavalla. Tämä on myös taloudellisinta niin potilaan kuin organisaationkin näkökulmasta. Sähköinen asiointi ja e-terveyspalvelut antavat terveydenhuollon palveluntuottajille aivan uusia mahdollisuuksia palvella asiakkaita ja vastata kasvavaan kysyntään. Käytettävissä on globaali internet. Internetin avulla voidaan kasvattaa palvelu- ja liiketoimintaa, joka on etenkin yksityisellä sektorilla tavoitteena. Internet antaa merkittävän mahdollisuuden uusien palvelukanavien toteuttamiseksi ja sitä kautta parantaa asiakkuuksien hallintaa. Kyse ei ole pelkästään välineestä, vaan merkittävästä strategisesta ja operatiivisesta muutoksesta palvelutuotannossa. SÄHKÖINEN ASIOINTI Sähköisiin palveluihin ja e-palveluihin liittyvät määritykset ja käsitteet ovat vielä vakiintumattomia. Yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyjä määritelmiä ei ole. Voidaan puhua käsiteviidakosta, kun keskustellaan verkkopalveluista, sähköisestä asioinnista tai e-palveluista. Käsitemäärittelyn puuttuminen kuvastaa uuden teknologian ja uusien palveluiden kehitysvaihetta. On kysymys uusista ratkaisuista ja palveluista, joille yhteisesti sovittuja, vakiintuneita käsitteitä ei ole. Tilanne on samanlainen niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Sähköinen asiointi ja sähköinen terveysasiointi ovat käsitteitä, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Siinä missä sähköinen asiointi voidaan ymmärtää julkishallinnon toiminnan välineenä yleisesti, sähköinen terveysasiointi liittyy terveydenhuoltoon. Sähköinen terveysasiointi ei kuitenkaan ole itsenäinen saareke, vaan vaatii ympärille yleisen toimivan sähköisen asioinnin infrastruktuurin, joka on vähitellen muodostumassa. Sähköinen asiointi on julkishallintoon liittyvä käsite. Vastaavasti elinkeinoelämässä nähdään erilaisia sähköisiä transaktioita, kaupankäyntitapahtumia ja niitä valmistelevia tai seuraavia sähköisiä toimenpiteitä. Periaatteessa sähköinen kaupankäynti ja sähköinen asiointi eivät paljonkaan eroa toisistaan ja usein asiakkaan palvelu muodostuu näiden kahden alueen onnistuneesta yhteispelistä. Sähköinen terveysasiointi on jatkumo terveysasioinnille yleensäkin ja integroituu siihen joustavasti, siksi sähköisen terveysasioinnin tarkastelu edellyttää terveydenhuollon toimintaympäristön, prosessien, asiakkaiden, tuotteiden ja palveluiden ymmärtämistä yleisemminkin. PALVELUKANAVASTRATEGIA Terveydenhuollon palveluiden kysyntä kasvaa nyt ja tulevaisuudessa. Kysynnän kasvulle on monia syitä, joista vain osa liittyy ihmisten ikääntymiseen. Globaalisti tarkasteltuna terveydenhuolto on yksi vahvimmin kasvavia toimialoja. Kysynnän kasvuun liittyy oleellisena näkökulmana asiakkuuksien hallinta. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että kysyntä tällä hetkellä kanavoituu pääasiassa lääkäreiden vastaanotoille. Terveydenhuollon organisaatioilla ei ole ollut kykyä ja välineitä tunnistaa kysyntään liittyviä erilaisia tarpeita ja erilaisia asiakasryhmiä. Voidaan sanoa, että kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet oikealla tavalla. Terveydenhuolto on toimiala, jossa tutkimuksen, tieteen ja tekniikan viimeisimpiä saavutuksia toteutetaan nopeassa tahdissa käytännön toiminnassa. Niiden myötä syntyy uusia toimintamalleja, jotka Sairaalaviesti 2/

18 monesti tulevat entisen rinnalle ja päälle. Samalla palvelukanavat moninaistuvat. Palveluiden monikanavaisuus näin toteutuessaan lisää työmäärää ja johtaa tehottomuuteen. Asiakkaille ja potilaille on tarjottu mahdollisuutta ottaa yhteyttä usealla eri kanavalla ilman, että on mietitty kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Tässä saattaa piillä eräs syy terveydenhuollossa esiintyvään kiireeseen ja tuottavuuden laskuun. Terveydenhuollossa on toteutettu viime vuosien aikana uudenlaisia työnjakomalleja henkilöstön keskuudessa sekä otettu käyttöön uusia palvelukonsepteja kuten Call Centereitä ja Communication Centereitä. Nämä eivät kuitenkaan kylliksi pureudu asiakkuuksien analysointiin ja asiakas- ja kysyntävirtojen ohjaamiseen. Kilpailukyvyn ja terveydenhuollon palveluiden tulevaisuuden kannalta onkin oleellisen tärkeää, että tunnistetaan erilaiset tarpeet ja tältä pohjalta syntyvä kysyntä. Terveydenhuolto on perinteisesti lähestynyt asiakkuutta lääketieteellisin perustein ja ikäkaarimallin pohjalta. Terveydenhuollon palveluiden kysyntään vaikuttavat kuitenkin monet muutkin tekijät kuin puhtaasti lääketieteelliset syyt. Ihmisten arvomaailmat ja siinä tapahtuvat muutokset heijastuvat palveluiden kysyntään. Terveydenhuollonkin palveluiden kysyntään liittyy trendikäyttäytymistä. Palvelun sisällön tarve saattaa olla erilainen. Näitä tekijöitä terveydenhuollon palveluorganisaatioiden tulisi tunnistaa paremmin ja tältä pohjalta pyrkiä segmentoimaan asiakkuuksia. Tavoitteena tulisi olla asiakas- ja kysyntävirtojen tunnistaminen ja niiden ohjaaminen oikeanlaisten palveluiden piiriin. Kysymys on kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Siirryttäessä asiakassegmenteistä kohti toimintaa on seuraava konkreettinen aste palvelukanavastrategian määrittäminen. Palvelukanavastrategiassa määritetyt asiakassegmentit pyritään ohjaamaan liike- tai palvelutoiminnan kannalta parhaaseen kanavaan. Palvelukanavat tarkoittavat asiakasrajapintaa, joka voi olla joko nimetty tai nimeämätön asiakasvastuu. Toimintamallissa määritetään käytettävät palvelukanavat. Palvelukanavastrategian pohjalta voidaan määritellä ja toteuttaa toimintamalleja ja palvelukonsepteja, joilla vastata kysyntään. Tavoitteena on tarkastella ja analysoida tarkemmin kysyntää ja luoda oikeanlaiset asiakassegmentit. Tämän pohjalta kysyntä ja tarjonta tulisi kohdistaa mahdollisimman optimaalisesti oikein valituilla ja toteutetuilla palvelukanavilla. ICDT-MALLI Sähköisen asioinnin strategista viitekehystä pohdittaessa mielenkiintoisen lähestymiskulman antaa Albert Angehrnin kehittämä ICDT-malli, joka tulee englanninkielisistä sanoista Information, Communication, Distribution ja Transaction. ICDT-malli antaa systemaattisen lähestymistavan analysoida ja luokitella liiketoimintaan liittyvää internetstrategiaa. Samalla se antaa rungon ja kehikon rakentaa yrityksille uudenlaista strategiaa, joka antaa mahdollisuudet globaalin internetin välityksellä luoda kilpailukykyä ja uusia markkinoita sekä jalostaa uudenlaisia internetin kautta välitettäväksi sopivia palveluita ja tuotteita. Angehrn on rakentanut mallissaan neljä ulottuvuutta, jotka lähtevät perinteisestä markkinatilanteesta ja markkina-alueesta. Ulottuvuudet hän jakaa virtuaaliseen informaation tilaan, virtuaaliseen kommunikaation tilaan, virtuaaliseen palveluiden ja tuotteiden levittämisen tilaan ja virtuaaliseen transaktioiden tilaan. Neljää ulottuvuutta ei tule tarkastella horisontaalisesti tai vertikaalisesti, vaan laajempina ulottuvuuksina. ICTD-mallissa ventiloidaan neljän ulottuvuuden kesken. Liiketoimintamalli laajenee eri ulottuvuuksiin ja eri vaiheissa internetin virtuaalisessa maailmassa. Internet mahdollistaa uudenlaisen informaation käsittelyn ja levityksen, jonka mittasuhteet ovat globaalit. Virtuaalinen internetpalvelu luo uudenlaisen kommunikaatiotilan yrityksen käyttöön. Kommunikaatio-ulottuvuus lisää vuorovaikutteisuutta ja mahdollistaa samalla mm. uudenlaisen mielikuvarakentamisen. Internet avaa aivan uuden ulottuvuuden palveluiden ja tuotteiden jakelukanavana. Internetin myötä markkinat eivät ole enää paikallisia tai lähialueille suunnattuja vaan globaaleja. Neljäs ulottuvuus liittyy yritystoiminnan transaktioihin. Transaktiokustannuksia voidaan pienentää ja prosessia sujuvoittaa internetin mahdollistamassa toimintaympäristössä. ICDT-mallin hienous piilee mielestäni siinä, että se antaa uudenlaisen tavan lähestyä ja ajatella internetympäristössä tapahtuvaa liiketoimintastrategiaa. Internet on periaatteessa vallankumouksellinen väline liiketoiminnan ja markkinoiden näkökulmasta. Ajatuksellinen viitekehys ja strategia eivät ole onnistuneita, jos ne lähtevät perinteisten mallien pohjalta. ICDT-malli murtaa tämän vanhan paradigman, antaa mahdollisuuden oppia vanhasta pois ja oppia internetin mahdollistama uusi viitekehys. Sähköinen asiointi on vain osa internetmaailmaa. Internetin tuomat mahdollisuudet tulisikin nähdä strategisena perustana uudenlaisessa liiketoiminnassa. SÄHKÖINEN ASIOINTI TURUN TERVEYSTOIMESSA Turun kaupungin terveystoimi on edelläkävijä sähköisten tietojärjestelmien implementoinnissa palvelutoimintaan. Terveystoimella on kattava, pitkälle kehitetty tietotekninen infrastruktuuri, jonka ylläpito 18 Sairaalaviesti 2/2007

19 perustuu vahvaan ja monipuoliseen palvelusopimukseen. Terveystoimen kaikki palvelut, mukaan lukien perusterveydenhuolto ja oma erikoissairaanhoito, ovat kattavan potilastietojärjestelmän piirissä. Tämä yhdessä pitkälle kehittyneen tietoteknisen infrastruktuurin kanssa mahdollistaa uudenlaisten palveluiden toteuttamisen. Turun kaupungin terveystoimessa toteutettiin vuosina Wellcom-hanke, jossa oli kyse sähköisen asioinnin strategian ja toimintamallien kehittämisestä terveydenhuollossa. Hankkeessa toteutetun määrittelyn mukaan sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan tietoverkkoja hyödyntämällä tapahtuvaa vuorovaikutteista asiointia terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja kansalaisen välillä terveyttä koskevissa asioissa. Sähköistä asiointia tarkasteltiin hankkeessa toisaalta asiakkaan asiointiprosessina ja toisaalta palvelutuottajan palveluprosessina. Pilotoinnin aikana pyrittiin tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka edesauttavat tai estävät sähköisten terveysasiointipalveluiden käyttämistä ja tuottamista. Hankittua tietoa palveluiden vaikuttavuudesta, kustannusvaikutuksista ja laadusta käytetään hyväksi tulevia sähköisiä asiointipalveluja määriteltäessä ja käyttöönotettaessa. Wellcom-hankkeen keskeisimmät tavoitteet olivat: sähköisen asioinnin strategian ja toimintamallien luominen terveysasiointiin, ymmärrys sähköisen asioinnin vaikutuksista tulevien valintojen perustaksi, sähköiseen asiointiin soveltuvien palveluiden löytäminen ja soveltuvien asiakaskohderyhmien tunnistaminen. Wellcom-hankkeen myötä uusina palveluina on tuotantokäyttöön otettu e-ajanvaraus, sähköinen kysymys- ja vastauspalvelu, e-palveluviesti asiakkaalle esim. laboratoriotuloksista, terveystarkastusten esitietoihin liittyviä verkkolomakkeita ja terveystekstiviestejä. E-terveyspalveluita on otettu käyttöön terveysasemilla, työterveyshuollossa, ehkäisyneuvolassa ja opiskelijaterveydenhuollossa. Etenkin opiskelijaterveydenhuollossa e-terveyspalvelusta on tullut merkittävä palvelukonsepti, jonka niin opiskelijat kuin opiskelijaterveydenhuollon työntekijät ovat ottaneet hyvin vastaan. E-terveyspalveluiden käyttöönottoa ohjaa terveystoimen e-terveyspalvelustrategia, jonka viidestä näkökulmasta yksi on asiakkuuden hallinta ja palvelukyky (kuva 1). E-terveyspalveluita ei ole organisoitu erillisillä verkkolääkäri/verkkohoitaja -ratkaisuilla, vaan sähköistä kanavaa on käytetty tukemaan nykyisiä asiakkuuksia. Uusia palvelumalleja tukevat tietotekniikkaratkaisut on integroitu Pegasos-potilastietojärjestelmään. Tiedon kirjaaminen vain kertaalleen on riittävää, mikä parantaa toiminnan tuottavuutta ja estää manuaalisessa tiedonsiirrossa helposti syntyvät virheet. Integrointi lisää myös henkilöstön motivaatiota ottaa uusi järjestelmä käyttöön. Terveyspalveluiden saavutettavuus paranee e-palveluiden ollessa käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Toiminnan tuottavuutta voidaan tehostaa tuotantoprosessien yksinkertaistuessa ja nopeutuessa. Osa prosessien vaiheista tulee tarpeettomiksi ja osassa vaiheita läpimenoaika lyhenee. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on asiakkaiden omatoimisuuden edistäminen palveluiden kysynnän vähentämiseksi. Keskeisimpiä tavoitteita on paremman hallittavuuden saaminen palveluiden kysynnästä, asiakkaiden segmentointi ja tämän pohjalta oikeanlaisen kysynnän ohjaaminen sähköisen asioinnin palvelukanaviin. E-terveyspalvelustrategia Riskiyksilöt voidaan tunnistaa suuresta joukosta tehokkaasti Joustavasti saavutettavat e-terveyspalvelut helpottavat yksilön viestintää ja tiedonsaantia tukien omatoimisuutta terveyden edistämisessä ja sairauden hoitamisessa Asiakkuuden hallinta ja palvelukyky E-terveyspalvelut edistävät terveys- ja ja hyvinvointitavoitteiden saavuttamista Yhteiskunnalliset vaikutukset LISÄÄ HYVINVOINTIA E-TERVEYSPALVELUILLA Talous E-terveyspalvelut edistävät toiminnan taloudellisuutta ja tuloksellisuutta Prosessit ja rakenteet Palvelukanavavaihtoehdoista valitaan kussakin tilanteessa paras asiakkaan omatoimisuus ja tietotekniikan mahdollisuudet tunnistaen ja hyödyntäen Osaaminen, uudistuminen ja työkyky Työnantaja ja henkilöstö sitoutuvat osaamisen lisäämiseen tietojärjestelmien hyödyntämisessä ja asiakaspalveluviestinnässä E-palveluosaaminen heijastuu työyhteisön toimivuutena Kuva 1.Turun terveystoimen e-terveyspalvelustrategian visio ja näkökulmat. Sairaalaviesti 2/

20 Kenelle terveydenhuollon sähköisiä kansalaispalveluita tehdään? Pirkko Kortekangas, kehityspäällikkö, Varsinais-Suomen shp Terveydenhuollon sähköisten asiointipalveluiden luonnollisimmaksi käyttäjäryhmäksi voi helposti kuvitella ne kansalaiset, joilla jo muutenkin on parhaimmat edellytykset saada tarvitsemansa palvelut. Johtaisiko sähköisen asioinnin lisääminen siis entistä epätasa-arvoisempaan terveyspalveluiden saatavuuteen? Onko sähköinen asiointi vain valikoitujen erityisryhmien lisäpalvelu? MITÄ OVAT SÄHKÖISET ASIOINTIPALVELUT? Ennen kuin mietitään kenelle sähköistä asiointia terveydenhuollossa halutaan tai kannattaa tarjota, pitäisi eritellä, mitä kolmesta kansalaisasioinnin vaihtoehdosta tarkoitetaan. Onko palvelun tarkoitus auttaa kansalaista hoitamaan itse ongelmiaan tarjoamalla luotettavaa tietoa ja päätöksenteon tukea? Onko tarkoitus antaa vaihtoehto saada terveydenhuollon palveluita sähköisesti tilanteissa, joissa kasvokkain kohtaamisesta ei ole erityistä lisäarvoa tai jollaiseen tilanteeseen potilas ei edes hakeutuisi? Onko tarkoitus korvata jokin nyt terveydenhuollon ammattilaisen tekemä hoitoon liittyvä tehtävä potilaan omalla tekemisellä? Erilaiset tietohakemistot, oireseulat ja riskiseulat kuuluvat palveluihin, joita voisi kutsua itsehoidon tueksi. Neuvontapuhelimet, hoidon tarpeen sähköiset arviointipalvelut ja tutkimusvastausten välittäminen sähköisesti ovat palveluita, joissa ideana on vaihtoehtoisen asiointikanavan tarjoaminen. Prosessiuudistusryhmään eli ammattihenkilöiden tehtävien siirtämiseen kansalaiselle kuuluvat potilaan tekemä ajanvaraus sekä potilaan omien mittaustulosten hyödyntäminen hoidon seurannassa. Nykyisin usein käytetty termi omahoito voi käsitteenä sisältää mitä tahansa yllä mainituista palvelutyypeistä. Mikään kolmesta vaihtoehdosta ei poissulje mahdollisuutta, että potilaan puolesta toimii esim. omaishoitaja. Itsehoidon palveluita ja vaihtoehtoisia asiointikanavia voidaan toteuttaa myös ilman, että asiakasta tunnistetaan, mutta prosessiuudistuksissa asiointi koskee aina hoitosuhteen solminutta ja tunnistettua potilasta. Omahoidon käsitettä ja siinä kehitettäviä asioinnin tyyppejä avaamattakin voidaan tunnistaa omahoidon kehittämisen isoin haaste. Kuka haluaa resurssoida kansalaisen itsehoitoon tai tunnistamattoman potilaan asiointiin, kun panostuksesta kukaties saatava hyöty näkyy aivan toisen tahon, esim. työnantajan taloudellisessa tuloksessa? Tämä haaste on käytännössä näkynyt siten, että asiointipalve- luita on yleensä toteutettu hankerahoituksilla ja/tai yleishyödyllisten järjestöjen kokeiluina tilapäinen maksaja on tyytynyt lupaukseen yleisen hyödyn aikaansaamiseen. Motivoituminen omahoidon kehittämiseen on helpompaa, jos palvelu kohdistuu tunnistettuun potilaaseen tai asiakkaaseen. Silloin hyödyt voidaan tunnistaa (nykyisin tosin vain teoriassa) ainakin niiltä osin, kuin ne vaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon koko palveluverkostotasolla raportoitavissa oleviin prosesseihin. Nykyiset asiointiratkaisut, joille on löytynyt pysyväisluontoisempi maksaja kunnallishallinnosta, ovatkin yleensä sellaisia, joissa hyödyn oletetaan näkyvän suoraan maksajan omien palveluiden taloudellisessa tuloksessa Sähköisten asiointiratkaisuiden taloudellisesta hyödystä halutaan siis näyttöä. Toisaalta asiointipalvelun tekninen tekeminen vaatii nykyisin runsaasti tietojärjestelmäkohtaista räätälöintiä. Kalliin palvelun tuotto halutaan varmistaa mm. rajaamalla palveluiden kohderyhmä asiakasprofiloinnin avulla. ASIAKASPROFIILI VAIHTELEE TILANTEEN MUKAAN Kaikki kansalaiset eivät hyödyntäisi sähköisiä palveluita missään tilanteessa. Mutta myös nykyinen tapamme tuottaa terveydenhuollon palveluita jakavat asiakkaita palveluiden saajiin ja väliinputoajiin. Taulukossa 1 on listattu tekijöitä, joilla on merkitystä terveydenhuollon asiakkaiden intoon käyttää palveluita yleensä ja sähköisiä palveluita erityisesti. Yhden ihmisen elämässä jotkut näistä tekijöistä voivat olla melko pysyviä, esim. kykenevyys tai halukkuus tai mahdollisuus asioida kasvokkain terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Toiset tekijät taas vaihtelevat ihmisen tilanteen ja ongelman mukaan. Vasta eri tekijöiden yhteisvaikutus ratkaisee miten missäkin tilanteessa palveluita käytetään. Kuvassa 1 esitetään yksi tapa hahmottaa tätä yhteisvaikutusta ja siis asiakkaan todennäköisyyttä sähköisten palveluiden käyttöön. Sähköinen asiointi jakaa siis asiakkaita palveluiden käyttäjiin ja ei käyttäjiin henkilökohtaisten ominaisuuksien ja taitojen perusteella, mutta eri viivaa pitkin kuin perinteinen asiointi. Samalla kun saamme aikaisemmin tavoittamattomia asiakkaita palveluiden piiriin, saatamme lisätä kokonaiskysyntää ns. turhan asioinnin lisääntyessä kasvoton ja heti saatavilla oleva nettipalvelu laskee yhteydenottokynnystä. Sähköisen asioinnin lisääminen tulisikin yh- 20 Sairaalaviesti 2/2007