Jalostuksen tavoiteohjelma

Transkriptio

1 Jalostuksen tavoiteohjelma Cockerspanieli

2 Cockerspanielin rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Alkuperäinen tavoiteohjelma on vuodelta 1987 ja se on uusittu 2001, 2006 sekä Hyväksytty Cockerspanielit ry:n vuosikokouksessa Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n vuosikokouksessa SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt Kirjoittajat: Populaatio-tilastot: Mariann Korpi, jalostustoimikunta Ulkomuoto: Riikka Kotanen, jalostustoimikunta ja Nina Menna, hallituksen jäsen Käyttöominaisuudet, metsästys: Ulla Ruistola, metsästys- ja lehtitoimikunta Käyttöominaisuudet, historia Suomessa ja taipumuskoe: Tiina Karlström, spanieleiden taipumuskokeiden ylituomari ja spanieleiden metsästyskokeen palkintotuomari sekä Ulla Ruistola, metsästys- ja lehtitoimikunta Luonne: Jaana Ranta, jalostustoimikunta, hallituksen puheenjohtaja, Ulla Ruistola, metsästys- ja lehtitoimikunta ja Nina Menna, hallituksen jäsen Agilitykilpailuosallistumiset: Eva Bensky, agilitytoimikunta Terveys: Mariann Korpi, jalostustoimikunta ja Nina Menna, hallituksen jäsen Sisällys 1. Yhteenveto Rodun tausta Järjestöorganisaatio ja sen historia Nykytilanne Populaation koko ja rakenne Luonne ja käyttöominaisuudet Terveys Ulkomuoto Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta Jalostuksen tavoitteet ja strategiat Visio Rotujärjestön tavoitteet Rotujärjestön strategia Uhat ja mahdollisuudet Varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Lähteet Liitteet

3 1. Yhteenveto Yksi maailman runsaslukuisimmista koiraroduista, cockerspanieli, eriytyi omaksi rodukseen muista maaspanieleista 1800-luvun lopulla. Rotu on kehitetty Iso-Britanniassa, tarkemmin Englannissa. Rodun ensimmäinen yksilö on tuotu Suomeen 1910 ja kasvatustyö lähti käyntiin luvuilla. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia ylösajavana ja noutavana lintu ja muun pienriistan (kanit) metsästykseen käytettävänä koirana. Rodunomaiset kokeet ovat spanieleiden taipumuskokeet (SPA) ja spanieleiden metsästyskokeet (SPME ja SPVE). Suurin osa cockerspanieleista toimii nykyisin seurakoirana. Rotu on jakautunut näyttely- ja käyttölinjoihin. Näyttelylinjaiset koirat jakautuvat tämän lisäksi vielä yksivärisiin ja kirjaviin koiriin, joskin näiden tyyppien risteytykset ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet. Pitkän erillään olon seurauksena sekä yksiväriset että kirjavat näyttelytyypin koirat eroavat jonkin verran toisistaan. Värityypeillä on myös jonkin verran eroa eri sairauksien esiintymisessä (mm. lonkkaniveldysplasia) ja käyttäytymisessä. Rotu on myös suosittu näyttelykoira, agilityn ja jäljestämisen ollessa myös suosittuja harrastemuotoja. Käyttölinjan koiria on maassa vielä vähän ja ne eroavat näyttelytyypistä selvästi sekä ulkomuodon että käyttäytymisen suhteen. Käyttölinjan koirat toimivat rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa eli metsästyksessä, jossa käytetään myös näyttelytyypin koiria. Maailmanlaajuinen laaja leviäminen on muodostanut rotuun paikallisia alapopulaatiota väriryhmien ja käyttölinjan lisäksi. Tarvittaessa uudenlaista geneettistä materiaalia on kohtuullisen vähällä vaivalla käytettävissä. Kaikki koirat pohjaavat kuitenkin pitkälti samoihin englantilaisiin koiriin, kun sukutauluja puretaan riittävän kauas taaksepäin ja rodun ongelmat ovat pitkälti samoja ympäri maailmaa. Cockerin terveyteen liittyy tiettyjä ongelmia, jotka johtuvat rodulle tyypillisestä rakenteesta. Erilaiset ihotulehdukset, kuten huulipoimujen ja ulkokorvantulehdukset ovat cockerin yleisimpiä sairauksia. Lonkkaniveldysplasian esiintyvyys on keskimäärin 22 % luokkaa (asteet C-E). Rodulla on käytössä kaksi geenitestiä (prcd-pra ja FN eli familiar nefropathy), joilla kasvattajien on tapana testata jalostuskoirat ennen jalostuskäyttöä. Testaus ei ole vaatimuksena jalostuskäytölle. Lonkkakuvaus- ja silmätutkimuspakko sen sijaan kuuluvat rodun PEVISA-ohjelmaan. Tämän lisäksi tunnetun FN-kantajan pentuja ei rekisteröidä. Rotu lisääntyy pääsääntöisesti ilman ongelmia ja nartut hoitavat pentunsa hyvin. Tulevan viiden vuoden jaksoin tärkein jalostustavoite on luonteen kehittäminen. Sen lisäksi on kiinnitettävä huomiota rodun helppohoitoisuuteen ja terveyteen liittyen mm. pään ihon poimuuntumiseen. Käyttöominaisuuksien suhteen cockeri on aikaisemmin soveltunut moneen eri käyttötarkoitukseen. Käyttöominaisuuksiin on kiinnitettävä tulevaisuudessa nykyistä enemmän huomiota, jotta säilytämme rodun monipuolisuuden. 2. Rodun tausta 2.1 Rodun kehittyminen ja alkuperäinen käyttötarkoitus Spanielityyppisiä koiria on käytetty antiikin ajoilta lähtien pienriistan metsästykseen. Alun perin spanieleita käytettiin haukkametsästyksessä noutamaan haukan vahingoittamaa saalista ja myöhemmin ampuma-aseiden kehittymisen myötä ylösajavina ja noutavina koirina. 3

4 Vanhin kirjallisuudesta löytyvä maininta spanieleista on walesilaiset lakitekstissä vuodelta 914. Tekstissä spanieleiden todetaan edustavan yhtä kolmesta arvokkaimmasta koiratyypistä. Englanninkielisessä kirjallisuudessa spanielit mainitaan ensimmäisen kerran 1300-luvulla Chauser n ja Gaston de Foix n kirjoituksissa luvun kirjallisuudessa kerrotaan spanieleiden olevan peräisin Espanjasta, josta johtunee nimi spaniel, espanjalainen. Samalta ajalta peräisin olevassa kirjoituksessa kuvataan spanieleille tyypillinen metsästystyyli seuraavasti: Spanieli juoksee häntäänsä heiluttaen isäntänsä edellä karkottaen linnut ilmaan. Tohtori Caius luokitteli 1570 kirjoittamassaan teoksessa Treatise of English Dogges koirat kahteen luokkaan Venatici ja Auscupatorii. Viimeksi mainitun ryhmän hän jakaa settereihin, jotka hakevat riistaa maalta sekä vedestä noutaviin spanieleihin Aquaticus. Cockerspanieleita lehtokurppajahdissa Kuva: Mary Evans Picture Library 17. vuosisadalla Malboroughin herttua oli tunnettu punavalkoisista spanieleistaan, jotka tunnettiin nimellä Blenheim tai Woodstock. Nämä koirat olivat erittäin arvostettuja tehokkaan tiheiköissä työskentelynsä ansiosta ja niiden uskotaan olevan pohjana kaikille tämän päivän maaspanieleille luvulla cockerspanieli ja sprigerspanieli erotettiin ensimmäisen kerran roduille ominaisen metsästystavan perusteella. Springerspanielia käytettiin merkkaamaan ja karkottamaan saalista ja cockerspanielia hakemaan lehtokurppia (woodcock) aluskasvillisuuden joukosta luvulla rodut erotettiin koiran painon perusteella. Alle 25 paunan (n. 12 kg) painoiset maksanväriset koirat olivat sussexspanieleita, mustat ja muun väriset cockereita ja suurimmat fieldspanieleita. Tämä johti siihen, että yhdessä pentueessa saattoi olla jopa kolmea eri rotua. John Scott kuvailee vuonna 1803 kirjassaan The Sportsman Cabinet springereitä suuremmiksi ja sopivammaksi kaikelle riistalle erilaisissa maastoissa. Cockeria hän kuvailee pienemmäksi ja erittäin sopivaksi tiheiköissä työskentelyyn ja lehtokurpan metsästykseen. Scott kuvailee cockerin ja springerin eroja seuraavasti: Cockeri eroaa springeristä lyhyemmän ja kootumman muotonsa ansiosta. Cockerilla on lyhyempi pää ja kuono sekä pidemmät korvat - mitä pidemmät, sen parempi. 4

5 Raajat ovat lyhyet ja vahvat ja turkki taipuvaisempi kihartumaan kuin springerillä. Väreinä hän mainitsee maksavalkoisen, punaisen, punavalkoisen, mustavalkoisen, maksanvärin sekä mustan tanvärisin merkein väri, joka on todennäköisesti peräisin risteytymisestä vanhoihin englantilaisiin terriereihin. Risteytymisen muihin rotuihin hän kertoo olevan niin yleistä, että on vaikea löytää puhdasta cockerspanielia. Lisäksi rodun tyyppi vaihteli suuresti eri puolilla maata. Cockerspanieli merkittiin omana rotunaan Englannin Kennelklubin rotukirjaan vuonna Tämän ensimmäisen rodun oman otsikon alta löytyi 10 urosta ja 21 narttua, joista osa oli jo aiemmin ollut kirjaan merkittyinä pieninä fieldspanieleina. Ennen Kennelklubin perustamista 1873 ja rotukirjan avaamista 1874 kasvattajat olivat itse pitäneet kirjaa käyttämistään yhdistelmistä vaihtelevasti, joten tätä vanhemmista koirista on vaikea saada luotettavaa tietoa. Lisäksi monella kasvattajalla oli koirien hoitoa ja koulutusta varten apulainen, jonka pääasiallinen tehtävä oli kasvattaa mahdollisimman hyviä metsästyskoiria. Tämä on saattanut tapahtua kannan rotupuhtaudesta välittämättä, kunhan lopputulos on ollut isäntää tyydyttävä. Rodun kantakirja oli avoinna vielä 1930-luvulla, joten ei ollut harvinaista, että pentueen vanhemmat olivat eri rotua (esim. cockeri x springeri) tai vanhemmat saattoivat olla rekisteröimättömiä. Kirjavia ja yksivärisiä cockereita on toisesta maailmansodasta lähtien kasvatettu erillään satunnaisia värimuunnosten yhdistelmiä lukuun ottamatta. Vuonna 1958 valionarvosäännökset muuttuivat Iso-Britanniassa siten, ettei ulkomuotovalion arvoon (ShCh) vaadittu enää käyttökoetulosta. Tästä oli seurauksena rodun yhä selvempi jakautuminen käyttö- ja näyttelylinjoihin. Kuvassa on Ch. Obon poika Ted-Obo Kuva: Mary Evans Picture Library 5

6 Rodun tyypin yhtenäistämiselle erittäin merkittävänä pidetty uros oli vuonna 1879 syntynyt musta Ch. Obo, jota kuvataan seuraavasti: Paino 22 paunaa (n.10 kg), korkeus 10 tuumaa (n. 25 cm), pituus silmistä kirsuun 2,25 tuumaa (5,6 cm), pituus kirsusta niskakyhmyyn 7,25 tuumaa (18,1 cm), pituus kirsusta hännän kiinnitykseen 27 tuumaa (67,5 cm). Tällaisesta pienikokoisesta, matalaraajaisesta ja pitkärunkoisesta koirasta on nykyisen cockerin ulkomuodollinen jalostus alkanut. Rotua harrastava yhdistys The Cocker Spaniel Club juhli rodun kotimaassa vuonna 2002 sadannetta toimintavuottaan. The Club ssa on noin 2000 jäsentä niin rodun kotimaasta kuin ulkomailtakin. LUCKY STAR OF WARE, CRUFTS BEST IN SHOW 1930 & 31, omistaja H. S. Lloyd, kasvattaja M. Ottley synt isä Joyful Joe emä Wildflower of Ware Kuva: Mary Evans Picture Liberary 2.2 Rodun nykyinen käyttötarkoitus Cockerspanielia pidetään pääasiassa seurakoirana. Yleisin harrastusmuoto on näyttelytoiminta, mutta agility, haavoittuneen riistan jäljestäminen ja tottelevaisuuskoulutus ovat myös suosittuja. Rodun harrastajien joukossa on viime vuosina lisääntynyt kiinnostus rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli metsästykseen. Metsästykseen käytetään sekä näyttely- että käyttölinjaisia koiria. Cockerspanielit ry:n metsästystoimikunta on ensimmäisten toimintavuosiensa kuluessa toiminut vilkkaasti. Seurauksena nähdään selkeä nousu metsästyskokeisiin osallistumisessa ja kiinnostuksessa rodun metsästyskäyttöön. Todennäköisimmät syyt cockerin metsästyskäytön nousuun on rodun pieni koko ja seurakoiraksi soveltuva miellyttävä luonne. Cockerin valitsee metsästyskoirakseen tyypillisesti kaupunkialueella asuva perheellinen metsästäjä, jolloin koiran hyvillä seurakoiraominaisuuksilla ja pienellä koolla on rotuvalintaan suuri vaikutus. 6

7 2.3. Kanta muissa maissa Iso-Britannia Euroopassa rotu on kaikkein suosituin kotimaassaan Iso-Britanniassa, josta se on levinnyt muualle Eurooppaan ja koko maailmaan ollen yksi kaikkein suosituimmista koiraroduista. Muun maailman cockerikanta pohjautuu brittiläisiin linjoihin ja suurimmat erot ovat siinä, mitä linjoja missäkin maassa on eniten käytetty jalostukseen. Suomeen on kautta aikain tuotu paljon koiria Iso- Britanniasta ja tuonnit jatkuvat edelleen. Maassamme eniten käytettyjen jalostuskoirien joukossa on runsaasti brittiläisiä tuonteja vuosikymmenten varrelta eri kenneleistä, kuten Astrawin, Bidston, Canigou, Canyonn, Cardamine, Broomleaf, Quettadene, Lynwater, Lochranza, Bitcon, Manchela, Courtmaster, Claramand, Charbonnel jne. Käyttölinjaisia koiria on tuotu vuodesta 1999 lähtien tuotu maahan kenneleistä Mallowdale, Sanaigmore, Saxaphone ja Whaupley. Cockeri on ollut viimeisimpien kolmen vuoden kuluessa rekisteröintitilastojen mukaan toiseksi suosituin rotu Iso-Britanniassa labradorinnoutajan jälkeen. Rodun rekisteröinnit ovat Iso- Britanniassa nousseet viime vuosien aikana selvästi. Rekisteröinneistä arviolta noin 30 % edustaa käyttölinjaa (suullinen tiedonanto, Andrew Robinson). Tarkempaa erittelyä linjojen rekisteröintimääristä on mahdotonta saada, sillä kaikki cockerit rekisteröidään samaan rotuun linjasta riippumatta. Cockeri on kipuamassa englanninspringerpanielin rinnalle suosittuna metsästysspanielina. Briteissä metsästykseen käytettävät ja metsästyskokeissa käyvät koirat edustavat working eli käyttölinjaa. Taulukko: Iso-Britannian rekisteröinnit Vuosi Rekisteröityjä cockereita Ruotsi Ensimmäinen merkintä cockerspanielista rotuna Ruotsin kantakirjassa on vuodelta Rotu oli vuonna 2008 kuudenneksi eniten rekisteröity koirarotu. Suuremmassa mitassa kasvatustyö Ruotsissa alkoi luvulla, jolloin Lilian Öhrnström aloitti kasvatuksen kennelnimellä Örlindens. Hän kasvatti sekä kirjavia että yksivärisiä koiria ja oli kiinnostunut rodun käytöstä muissakin lajeissa kuin näyttelyissä. Yksivärisjalostuksessa merkittävimmät kennelit ovat olleet mm. Gerd Flyckt Pedersenin Hubbestad ja Gunilla Lindqvistin Sofus. Kirjavissa Inger Ivarssonin kennel Westerner vaikutus näkyy voimakkaana samoin kuin Maud Olssonin Tomboys ja Inger Ekwallin Liecocks sekä Ann Swärdin A One s -kennelit. Kari Haave (Travis) alkoi rohkeasti sekoittaa värivariantteja hyvällä menestyksellä ja on vaikuttanut Ruotsin lisäksi myös Norjassa. Ruotsissa paljon käytetty (77 jälkeläistä) suomalaissyntyinen punainen uros SV-89 Leavenworth It s A Pleasure oli Kari Haaven omistama. Lillemor Böös on kasvattanut Greentree kennelnimellä sekä kirjavia että yksivärisiä koiria. Ulla-Stina Erikssonin (Usemade) koirat perustuvat voimakkaasti suomalaisiin koiriin, erityisesti Anja Puumalan (Leavenworth) kasvatteihin. Taulukko: Rekisteröintimäärät vuosittain (SKK:n Avelsdatan mukaan) Vuosi Rek. koiria

8 Rekisteröityjen koirien määrä on noussut vuosikymmenen alun noin tuhannesta koirasta lähes 1500 koiraan. Käyttölinjaisia pentueita syntyi vuonna kpl, joissa pentuja oli yhteensä 72 kpl eli noin 5 % rekisteröidyistä koirista (Lähde: Jaktspaniels I Sverige, Årsbok 2008). Käyttölinjaisia koiria on Ruotsissa arvion mukaan noin 600 yksilöä. Taulukko: Sukusiitosasteen kehitys Ruotsissa viiden sukupolven mukaan laskettuna (Avelsdata) Vuosi Sukusiitoskerroin % 2,1 1,4 1,7 1,3 1,5 1,9 1,3 1,5 1,7 Taulukko: Jalostukseen käytetyt koirat (Avelsdata) Vuosi Yht. Pentueet Emät Isät Taulukko: Eniten jalostukseen käytetyt urokset 10 kärjessä lapsenlapsiensa mukaan laskettuna (Avelsdata) Koira Synt.vuosi Pentuja 2.polvi Midnight Train Vom Rauhen Holz, blueroan (tuonti Saksa) Westerner Blowin Free, blue roan Lynwater Look Me Up, blue roan (tuonti UK) Lynwater Spearmint. liver roan (tuonti UK) Northworth Madman s Return, musta (tuonti Suomi) Westerner Still Of The Night, blue roan Westerner Hi-Flyer, blue roan Travis Vital Spark, blueroan Westerner Bless The Light, blue roan Beligar Midas Touch, musta (tuonti UK) Lista on mielenkiintoinen, sillä joillakin uroksilla ei itsellään ole ollut suurta määrää jälkeläisiä, mutta lastenlasten määrä on korkea. Listalla olevilla uroksilla on myös keskinäisiä sukulaisuuksia seuraavasti: Westerner Bless The Light on Westerner Blowin Free n isä. Lynwater Look Me Up on Westerner Still Of The Night n isä ja Westerner Blowin Free on sen isoisä. Westerner Blowin Free on myös Westerner Hi-Flyer n isä. Kaikki edellä mainitut koirat ovat kirjavia. Travis Vital Spark on taustaltaan yksiväris-kirjava sekoitteinen, jonka taustalta löytyy suomalaisia yksivärisiä ja kirjavia koiria (Leavenworth It s A Pleasure ja Parisade Chocolate Sonnet). Yhteistyö ruotsalaisten kasvattajien kanssa on ollut vilkasta, mikä näkyy muillakin tavoilla edellä mainitussa urostilastossa. Esimerkiksi suomalaisella uroksella MULTI CH Northworth Madman s Return lla on Suomessa 154 jälkeläistä ja sen isä ShCh, N Uch Spinneyhill Sadler on vaikuttanut sekä Suomessa että Ruotsissa, jossa sillä on 104 pentua. Suomalaiset kasvattajat ovat mm. käyttäneet listan ensimmäistä urosta (Midnight Train Vom Rauhen Holz) ja kahdeksatta urosta (Travis Vital Spark) jalostukseen ja niiden Ruotsissa syntyneitä jälkeläisiä on myös tuotu maahan. Ruotsin ja Suomen kannat ovat jo näiden kymmenen eniten käytetyn uroksen valossa taustaltaan hyvin samanlaiset. Merkittävä osa myös Suomeen viime vuosina tuoduista käyttölinjaisista koirista on peräisin Ruotsista mm. kenneleistä Ah-Tib s, Meryl, Witch-Hunt s, Stawaskogens ja 8

9 Vagnmakarens. 2.4 Suomen kanta Rodun historia Suomessa 1910 luvulta luvulle Ensimmäinen Suomessa rekisteröity cockerspanieli oli black and tan narttu Nora, joka rekisteröitiin vuonna Nora oli ainoa tiedossa oleva cockeri maassamme ennen vuotta 1917, jolloin rotua alettiin tuoda enemmän maahan. Vuonna 1924 alkoi varsinainen rodunjalostus massamme. Ensimmäisen pentueen kasvattaja oli Åke Befrits Matinkylästä, mutta salolaisen Richard Eagerin Muc Hill kennel oli ensimmäinen suuremmassa mittakaavassa toiminut kennel. Sen kantaemä oli Ch. Lucindy of Ware, kasvattaja Mrs. Fryer, Englanti. Vuonna 1937 kennel tuotti Ruotsista ensimmäisen mustavalkoisen uroksen, Pollux Lucky Strike (Ch Dunford of Beauchanan x Mountain Maid of Ware) kasv. B. Pedersen. Muc Hill-verta on käytetty myös Edith Ollisen of Irac-kennelissä, jonka kantaemä oli Ninon (Schootis x Muc Hill Blue Lily). Vuonna 1947 Muc Hill-kennel tuotti Norjasta kolmivärisen nartun Ch Petersborg Sallyn (Petersborg Padlock x Petersborg Mona) ja mustavalkoisen uroksen Bamse Titon. Tästä alkoi uusi vaihe kennelin historiassa, sillä kennel siirtyi kasvattamaan pelkästään kirjavia cockereita. CH Petersborg Sally (maalaus vuodelta 1957) 9

10 Kennel Muc Hillin mainos vuodelta Ruotsalaisen kennel Örlindens n omistama uros Valstar Craftsman vaikutti merkittävästi myös suomalaiseen cockerijalostukseen. Sen jälkeläisiä tuotiin maahan jalostuskoiriksi. Sen vaikutus näkyi mm. Maija-Liisa Syvälahden of Rottenrow -kennelin koirissa. Kuuluisan englantilaisen Mr H.S. Lloydin of Ware-kennelin koirat olivat Ester Selesteen of Dane -kennelin ensimmäisten kasvattamien koirien taustalla. Vuonna 1952 toi Irma Löfström (Winterway) Englannista yksivärisiä, punaisia ja mustia cockereita, ensiksi punaisen nartun Ch Treetops Tulitukan (Ch Treetops Foxbar Cognac x Jaffa Gold of Allandowne), kasv. Mrs Grant ja sitten mustan nartun Treetops Twinkling Light (Treetops Timberwolf x Treetops Treasure Twig) kasv. Mrs W. de Casembroot. Kennel tuotti myös mustan uroksen Ch Treetops Shazada of Sandover (Treetops Trader x Treetops Trottie True), kasv Mrs A. Bailey, sekä mustan nartun Treetops Talking Picture (Treetops Talkie Walkie x Sugar of Sharondene), kasv. Mrs A. J. Worsfold. Yhdistelmästä Ch Treetops Shazada of Sandover ja Treetops 10

11 Twinkling Light syntyi mm. Winterway Moonlight, joka saavutti muotovalion arvon, oli Voittaja 1958 ja voitti Ruotsissa sertin. Yhdistelmästä Ch Treetops Tulitukka ja Suomen ja Ruotsin Ch Beacon of Beroomleaf syntyi mm. punainen uros Winterway Robin Redbreast, joka sekin oli muotovalio ja Voittaja Urosta käytettiin melko runsaasti jalostukseen. Tätä samaa Broomleafverilinjaa ovat vieneet eteenpäin mm. Örlidens Regent (om. Kirsti Wuorimaa, nyk. Bremer), Rottenrow-kennelin yhdistelmissä Valrai Black Tabithawig sekä urokset Bootboy of Broomleaf ja Pohjoismainen ja Suomen muotovalio Örlidens Mascot. Kennel Winterway hallitsi kasvateillaan näyttelykehiä monet vuodet. Eräs englantilainen tuomari, joka oli täällä arvostelemassa 1950-luvun lopulla, kirjoitti kotiin tultuaan Dog World-lehdessä, että kennel Winterway oli yksi harvoja kenneleitä, jotka käyttivät jalostusmateriaaliaan useammassa sukupolvessa tuottamatta alituiseen uutta valmista tavaraa. Kennel Winterway tuotti kuitenkin Englannista vielä yhden nartun, mustan valion Treetops Talking Picture (Treetops Talkie Walkie Sugar of Sharondene). Se oli erinomainen jalostusnarttu ja sen pentueissa oli useita hyviä näyttelykoiria. Vuonna 1956 tapahtui suuria, kun pieni ja sievä Valrai Black Tabithawig sekä hyväksi cockerikasvattajaksi osoittautuva M-L Syvälahti astuivat näyttämölle. Tabita sai hienoja pentueita Bootboy of Broomleafin ja Örlidens Mascotin kanssa. Rottenrow-kennelin suurvoittaja Rottenrow Margaret Rose syntyi jälkimmäisestä pentueesta. Urokset Ch Black Knight of Kenavon (Valjoker of Misbourne Beclands Damask of Kenavon) ja Royaloak Royalist (Sixshot Storm Bird Royaloak Sugar Candy) tuotettiin maahamme v Black Knight of Kenavon lla oli noin 400 jälkeläistä ja Royaloak Royalist lla oli noin 300 jälkeläistä. Vuonna 1960 tuotti M-L Syvälahti Englannista mustan uroksen KANS MVA Astrawin Adventurer (Valjoker of Misbourne Astrawin Ambrosia). Se oli melko kookas ja näytti majesteettiselta varsinkin isoissa kehissä. Adventureria käytettiin jalostukseen myös muissa Pohjoismaissa luvun alussa cockerikehät alkoivat olla näyttelyissä jo todella suuria. Oli yhä vaikeampaa pitää kaikkea siitosmateriaalia ohjaksissa, ja siksi oli välttämätöntä että aloittelijoille alettiin järjestää jalostuksenohjausta. Uusia koiria tuotiin maahan Englannista koko ajan mm. Lochranza, Lochnell, Sixshot ja Astrawin kenneleistä sekä Örlindens kennelistä Ruotsista. Uusina kasvattajina aloittivat mm. Leila Timonen (Gold-Coast), Siv Lundgren (Finnwin) ja Kalliot (Meritorppa). Vuonna 1965 tuotettiin Englannista aikansa suuri siitosmatadori KANS MVA Lochdene Kestila (om. Paula Kangassalo) sekä vähän myöhemmin punainen uros Ch Kenavon Tobias. Näihin aikoihin tuontien määrä oli jo melkoinen. Valitettavasti oltiin taipuvaisia unohtamaan kokonaan toisen polven urokset siitoksesta. Kaikki halusivat käyttää viimeisintä tuontia huolimatta siitä, oliko uros sopiva nartulle vai ei. Paljon arvokasta siitosmateriaalia jäi varmasti käyttämättä tällaisen tuontien perässä juoksemisen vuoksi. Koirat, jotka syntyivät 1960 luvun puolivälin jälkeen vaikuttivat vielä pitkälle 1970 luvulle. Alkuperäisestä Anita Rosengrenin artikkelista lyhennetty. Kokonaisuudessaan artikkeli on julkaistu Spanielilehdessä 1/1996. Kuten tuonaikaisesta historiankirjoituksesta käy ilmi, näyttelyt olivat jo tuolloin merkittävin harrastusmuoto. Koirien käyttöominaisuuksilla ei kirjoituksen valossa juuri ollut väliä koiria jalostukseen valittaessa eikä koirien luonteista ole artikkelissa mainintoja. Rodussa on edelleen jalostuskäytössä narttulinjoja, jotka pohjautuvat kirjoituksessa mainittuihin ja luvulla syntyneisiin koiriin. mm. Nina Kauhasen Northworth-, Jaana ja Ritva-Liisa Rankion Raccoon s- ja Pirjo Lehtosen Breeze kenneleissä. On erittäin arvokasta, että rodussamme on pystytty ylläpitämään lähes 60 vuotta katkeamattomina jatkuneita kotimaisia narttulinjoja. 11

12 2.4.2.Cockerspanieli suosionsa huipulla 1970 luvulla Cockerspanielin rekisteröintimäärät olivat huipussaan 1970-luvulla, jolloin monena peräkkäisenä vuonna rekisteröitiin yli 2000 uutta cockeria. Rodun valtaisan suosion myötä syntynyttä taakkaa rotu kantaa osittain vielä tänäkin päivänä. Tuon ajan kasvattajat tekivät kuitenkin jalostustyötään erilaisissa olosuhteissa kuin me tänä päivänä. Heillä ei ollut käytössään Koiranettia, geenitestejä eikä BLUP-indeksejä. Yhteyttä pidettiin kirjeitse tai lankapuhelimella. Monta hyvää linjaa on todennäköisesti sammunut vuosien saatossa esimerkiksi yhden prcd-pra-tapauksen myötä, mitä ei enää tänä päivänä tapahdu. Tarkasteluvuosikymmenellä cockereita tuotiin Suomeen runsaasti. Tiedon jakaminen kasvattajien kesken oli vähäisempää kuin tänä päivänä osin teknisistä resursseista johtuen. Osin myös siitä syystä, että kilpailu kasvattajien kesken oli kovaa Poimintoja 1970-luvun näyttelyraporteista Helsingin KV-näyttely v 1970 keräsi paikalle Mr. D. Leslie Pagen arvosteltavaksi 101 cockeria ja rotunsa parhaana CACIBin kera palkittiin Anja Stamin (nyk. Puumala, kennel Leavenworth) musta uros Black Surprize of Broomleaf. Tuomarin mielestä koirat yleisesti olivat varsin tyypillisiä. Joukossa muutamia, jotka pitäisivät puoliaan Englannissakin. Joidenkin päät olisivat voineet olla jalompia. Joissakin tapauksissa olisi kaivattu lisää leveyttä ja lennokkuutta, samoin muutamien takaliikkeet olivat ahtaat. Lisäksi oli muutamia verrattain suuria. Luonne ja kunto olivat yleensä erittäin hyviä. Spanieliliiton päänäyttelyssä 1970 oli englantilaisen Mrs. June Froggatin ja ruotsalaisen Agnes Evenrödin arvosteltavana 123 cockeria. Besti in show oli Ester Selesteen omistama POHJ MVA, V- 70 Colinwood Patricia. Vastaavassa näyttelyssä 1971 cockereita oli 136 ja BIS Peasemore Peter Piper. Mr. Ron Bebb kertoi näkemyksiään suomalaisista cockereista arvosteltuaan niitä Helsingissä tammikuussa Hänen mielestään taso oli korkea, useimmat jopa parempia kuin sen hetkiset huippukoirat Englannissa. Olin erittäin iloinen huomattuani, että useimmat Englannista tuodut koirat olivat niin korkeaa tasoa ja haluaisinkin antaa englantilaisille kasvattajille plussaa siitä, että ovat lähettäneet Suomeen ensiluokkaista ainesta hehkutti Bebb kirjeessään. Todella mainitsemisen arvoisia koiria hänen mielestään olivat BIS-koira Peasemore Peter Piper sekä Astrawin Adviser, Kenavon Ginger Lad, Courtdale Captain Hardy, Cochise Commander In Chief, Glencora Kinsman, Birthdayboy of Broomleaf ja Glencora Apache. Punaiset nartut olivat erittäin korkealuokkaisia, paljon parempia kuin mustat ja kirjavat. Joukosta erottui selvästi narttujen voittaja Scotswood Belinda sekä Finnwin Joyful, Cilleine Freya, Finnwin Herself, Finnwin Lethal Love ja Craigleith Miss Maggie. Spanieliliiton 10-vuotisjuhlanäyttelyn BIS-voittaja 107 cockerin joukosta oli blue roan uros Acilito. Tuomari Marianne Furst-Danielsson viehättyi koiraan suuresti ja kertoi näyttelyn jälkeen, että tällainen tilaisuus arvostella näin erinomainen koira tarjoutuu tuomarille vain kerran elämässä. Erityishuomio sinänsä, koska kyseinen tuomari oli erittäin arvostettu ja ankarana pidetty ja hän arvosteli paljon aina Amerikkaa myöten. Yksivärisistä uroksista mustat olivat tuomarin mukaan tasaisempia kuin punaiset, joiden liian suuresta koosta hän halusi huomauttaa. Yksiväriset nartut olivat kauttaaltaan luokkaa parempia kuin urokset. Kirjavien koirien tason tuomari ei katsonut yltävän korkealuokkaisten yksiväristen tasolle. Luonne oli koirilla paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvä. Turkit hän toivoi huolellisemmin hoidetuiksi. Cockereissa esitettiin Glencora Apachen, Birthdayboy of Broomleafin, Helenwood Tanfasticin, Quettadene Hallmarkin ja Dita of Valleyfieldin jalostusluokat, joista paras oli Hallmarkin. Kasvattajaluokkia oli kolme, jotka voitti Leavenworth. Muut kaksi olivat of Zlazano ja Brightmind. 12

13 Vuoden 1975 spanielien erikoisnäyttelyn cockerivoittaja 121 osallistujan joukosta oli nuorten luokan punainen narttu Pounikon Geisha. Erityisesti cockereiden korkea taso teki tuomariin vaikutuksen. Joillekin oli hänen mielestään jätetty liian paljon karvaa jalkoihin ja joillakin ne olisivat saaneet olla paremmin trimmatut, mutta yleensä turkit olivat hyvälaatuisia. Voittajasta tuomari mainitsi erityisesti hyvin muodostuneen pään, tummat silmät, lempeän ilmeen, hyvän siistin niskan ja kaulan, lyhyen, tiiviin vartalon, hyvän rintakehän, hyväluustoiset jalat ja kiinteät tassut. Vain karvapeitettä olisi saanut olla enemmän. Paras uros oli Astrawin Apollo, joka voitti myös jalostusluokan Jalostustoimikunnan työsarkaa luvulla Vuoden 1970 toimintakertomuksessaan jalostustoimikunta toteaa: Vuosi osoittaa spanieleiden määrän yhä vain kasvaneen maassamme. Edistystä osoittaa se, että yhä useammin nartun omistajat ovat kääntyneet puoleemme tiedustellessaan urosta nartulleen. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että yhä vielä on kasvattajia, jotka teettävät pentuja täysin jalostukseen sopimattomilla yksilöillä, eivätkä näin ollen ajattele rotujen parantamista, vaan päinvastoin. Nämä kasvattajat tekevät arvaamattoman paljon hallaa. He yhdistävät yksivärisiä ja kirjavia koiria, sekä muutenkin huonoja yksilöitä käytetään jalostukseen. Tästä yksiväristen ja kirjavien koirien yhdistämisen kauhistelusta on nykyisin jo päästy eroon, mutta 1970 luvulla asenteet olivat toisenlaiset. Jalostustoimikunnan työ oli vaativaa rodun rekisteröintimäärien yhä kasvaessa. Toimikuntaan kuuluivat Hans Lehtinen, Edith Ollinen, Misse Puolakkainen ja Anja Puumala. Heidän työhönsä kuului kaikkien Spanieliliiton rotujen jalostuksen ohjaus. Esimerkiksi vuonna 1974 jalostustoimikunnalle tuli 145 cockerinartun jalostustiedustelut. Toimintaa hidastava tekijä oli cockereiden valtaisaksi paisunut lukumäärä ja vuoden 1974 toimintakertomuksessa todetaan, että jo pelkästään kortistojen ja tilastojen työstäminen vie paljon aikaa. Näin muut, jalostusta suoraan hyödyntävät toimenpiteet, mm. pitkään työlistalla olleet jälkeläisarvosteluista saatavien yhteenvetojen laatiminen, ovat saaneet jäädä vähemmälle. Tärkeä päämäärä oli tiivistää yhteistyötä rotujen kotimaiden kanssa ja suunnitella toimenpiteitä perinnöllisten silmäsairauksien karsimisesta minimiin. Ensimmäiset PRA-tapaukset olivat tuolloin todellisuutta. Vuonna 1975 cockerspanieli oli rekisteröintimäärältään jo kolmanneksi suosituin rotu maassamme. Työmäärän tasaamiseksi jalostustoimikuntaan valittiin lisää henkilöitä ja cockerspanielit jaettiin kahtia, eli omat henkilöt hoitamaan kirjavien ja yksiväristen jalostusohjaustyötä. Käytännössä nämä väriryhmät edustivat tuolloin ja edustavat osittain edelleen, kahta erillistä populaatiota. Kirjavien cockereiden jalostustoimikuntaan kuuluivat Edith Ollinen, Harry Holmström, Hans Lehtinen ja Ritva Pirskanen ja yksiväristen Pirjo Lipponen, Edith Ollinen, Anja Puumala ja Arja Koskelo. Anja Puumala jatkoi rodun jalostustoimikunnassa aina varhaiseen kuolemaansa, vuoteen 2009 saakka. Tuohon aikaan, kun nettikeskustelupalstoja ei ollut, kirjoitettiin mielipiteet Spanieli-lehteen. Näin niistä on jäänyt dokumenttia myös meille tänä päivänä luettaviksi. Keskustelua aiheuttivat kirjavien silmäsairaudet ja erityisesti yksiväristen huonot luonteet sekä yleensäkin pentujen määrän tuottaminen, usein laadun kustannuksella. Vuoden 1975 laaditusta näyttelytilastosta oli luettavissa mm. että kyseisenä vuonna vakavan huomautuksen luonteestaan näyttelyarvosteluun sai 16 yksiväristä ja 19 kirjavaa cockeria. Ongelmat ovat olleet jo tuolloin hyvin samanlaiset kuin tänäkin päivänä Cockerspanieli ja luvun Suomessa Tultaessa 80-luvulle oli cockerspanieleiden suosio puoliintunut 1970-luvun hurjimmista rekisteröintimääristä. Vuonna 1980 pentuja rekisteröitiin 1106 ja tuotiin 10 koiraa. Vuonna 1989 cockerin pentuja rekisteröitiin enää 830 ja tuonteja oli 18 koiraa. Rekisteröintimäärien 13

14 pienentymiseen saattoi vaikuttaa muiden kooltaan suunnilleen samankokoisten, mutta turkiltaan helppohoitoisempien rotujen lisääntyminen. Toinen syy oli varmasti yksiväristen cockereiden luonteiden saama huono maine. Anja Puumala ja Bidston Solomon Tuontikoiria tuolloin tuotiin 80-luvulla yhteensä 147 kappaletta. Näistä erikoismaininnan ansaitsee yksivärisistä erityisesti Astrawin Action Man, Astrawin April Fling, Bidston Solomon (vaikuttaa vieläkin voimakkaasti sukutauluissa), Bryansbrook Sundance, Cascadia Keen Contender, Jaynellas Storm Trooper, ja Tanac's Play It Again (voimakas vaikutus edelleen). Kirjavissa mainitsemisen arvoisia olivat erityisesti Coltrim Gobbler, Courtmaster Silver Fox, Kennelbourne Yankie Doodle ja Lynwater Scotsman. Kasvattajia oli edelleen paljon. Selkeästi rotua dominoivia kasvattajia olivat Anja Puumalan Leavenworth-kennel, Nina Kauhasen Northworth-kennel sekä Pirjo ja Kirsi Lehtosen Breezekennel. Uusia kasvattajiakin saatiin rotuun, joista voidaan mainita mm. Benchmark (kirjavia), Flyers (yksivärisiä), Margate (yksivärisiä), Raccoon's (enimmäkseen kirjavia), Roamer s (yksivärisiä) ja Sweetie-Pie (sekä kirjavia että yksivärisiä). Jalostusuroksia ajateltaessa yksi merkittävimmistä koirista 1980-luvulla on ehdottomasti Anja Puumalan vuonna 1980 Englannissa syntynyt punainen V-82 Bidston Solomon, jolla oli lukuisia sertejä ja cacibeja, mutta koira ei läpäissyt taipumuskoetta eikä näin ollen koskaan valioitunut. Trevor Bormanin arvio Solon jälkeläisluokasta kertoo kuitenkin sen todellisen arvon: "Yksi Skandinavian parhammista jalostuskoirista". Jälkeläisiä koiralla oli mahtavat 257 pentua. Koira vaikuttaa yhä edelleen vahvasti suomalaisten ja koko Pohjoismaiden yksiväristen takana. Toinen yksivärisissä edelleen voimakkaasti vaikuttava koira oli Nina Kauhasen Norjasta tuoma punainen uros Tanac's Play It Again, jolla myöskin oli paljon pentuja (285 kappaletta). Tästä koirasta tuli myöskin kansainvälinen muotovalio. Kirjavilla ehkä eniten 1980-luvulla vaikuttanut jalostusuros lienee 1976 syntynyt blue roan Harwenprince Evening Star (om. Teija Poikolainen), jonka vaikutuksesta varmaankin blue roan värinä lisääntyi suomalaissa koirissa luvulla mustavalkoiset ja tricolorit olivat tavallisempia kuin myöhemmin. Tätä urosta voida perustellusti sanoa matadoriksi, sillä se ylsi 434 pennun määrään elinaikanaan. Toinen huomionarvoinen on 1983 syntynyt blue roan Courtmaster Silver 14

15 Fox, jolla oli 303 pentua. Jalostusnartuista voidaan mainita ainakin yksivärisissä Leavenworth Butter Kiss, 1979 syntynyt punainen narttu (16 pentua), joka yhdessä Bidston Solomonin kanssa sai nk. kuuluisat suudelmat. Yhdistelmä uusittiin neljästi ja nämä koirat (Leavenworth Kissing Thing, L. Trick Of Kisses, L. Kiss Of Fire, L. Kisses For Sale, L. Kiss'n Success, L. Secret Kisses ja L. Stolen Kiss sekä L. Tradition) ovat merkittävä osa Skandinavian cockerihistoriaa. Tuona aikana näyttelykehissä nähtiin varmasti Suomen coekerihistorian yhtenäisimmät ja korkeatasoisimmat punaiset cockerit. Kirjavien jalostusnarttujen kohdalla vieläkin sukutauluissa vahvasti vaikuttava on 1984 syntynyt blue roan narttu Breeze Sleeping Beauty, jolla oli 20 pentua ja jonka korkeatasoisiin jälkeläisiin Mariann ja Anett Korven Benchmark -kennelin jalostustyö pitkälti pohjautuu yhä tänäkin päivänä. 90-luvulle tultaessa tuontiurokset hallitsivat edelleen jalostusta. Kymmenen eniten käytetyn uroksen joukossa välillä on vain neljä Suomessa syntynyttä koiraa muiden ollessa tuonteja joko Iso-Britanniasta (Cardamine Tantom, Kendalwood Communique, Spinneyhill Sadler ja Lynwater Forecaster), Ruotsista (Pansy s As Right As Rain ja Weststar Burning Love) tai Norjasta Tanac s Play It Againin vaikuttaessa vielä 1990-luvullakin. Kymmenen käytetyimmän uroksen jälkeläismäärät vaihtelivat välillä , mutta toisen polven jälkeläisiä näilläkin saattoi olla yli luvulla jalostusuransa aloittaneista nartuista mainittakoon Nina Kauhasen Northworth Vulgar Taste ja Million s of Luck, joilla on molemmilla toisen polven jälkeläisiä yli 200. Molemmilla nartuilla on ollut merkittävä vaikutus tämän päivän yksivärisiin cockereihin. 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia Rotu kuuluu Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry;n alaisiin rotuihin ja rotua harrastava yhdistys on vuonna 1980 perustettu Cockerspanielit ry, joka toimii maanlaajuisesti. Cockerspanielit ry:n jäsenmäärä oli 2009 lopulla hieman alle 1000 jäsentä. Jäsenmäärän kasvu on noin 50 jäsentä vuosittain. Rodun jalostuksesta vastaa ensisijaisesti Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry:n alaisen jäsenyhdistyksen Cockerspanielit ry:n vuosikokouksen valitsema jalostustoimikunta, joka vastaa jalostusneuvonnasta ja pentuvälityksestä sekä tiedonkeruusta ja kasvattajien valistuksesta. 4. Nykytilanne 4.1. Populaation koko ja rakenne Rekisteröinnit ja pentueet Cockerspanieli on pysynyt viime vuosina kaikkien rotujen top 20 listalla SKL:n rekisteröintien määrissä. Arvio elossa olevien koirien määrästä on noin koiraa, jotka jakautuvat alapopulaatioihin eli kirjaviin ja yksivärisiin näyttelylinjaisiin koiriin ja käyttölinjaan, joita on maassa tällä hetkellä noin 60 kappaletta. Nopein kasvuvauhti nähdään juuri käyttölinjaisten koirien määrässä. Kasvattajien määrä on noussut 2000 luvun alun noin 60 kasvattajasta 80 kasvattajaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Kirjavien ja yksiväristen koirien yhdistäminen on selkeästi yleistynyt ja kirjavien pentueiden määrät ovat nousseet 2000 luvun alkupuolen lamasta lähelle yksiväristen pentueiden määriä. Käyttö- ja näyttelylinjan yhdistämistä ei ole kuitenkaan tehty ja 15

16 käyttölinjan kotimainen kasvatus on vasta aluillaan. Taulukko: Rekisteröinnit ja pentueet vuosi rekisteröinnit tuonnit pentueet yksiväriset pentueet kirjavat pentueet sekapentueet Käyttölin jaiset kasvattajat Lähde: Koiranet Isät, emät ja pentujen sukupuolijakauma vuosina Tuontiuroksiin painottuva jalostus on rodussa vanha perinne, joka näyttää edelleen jatkuvan ja jopa lisääntyvän viime vuosina. Rodulle suuntauksesta voi olla etua, kun huolehditaan siitä, että ulkomaiset urokset ovat eri sukuisia, kuin kotimainen kantamme ja ne ovat mahdollisimman terveitä sekä hyväluonteisia ja myös periyttävät näitä ominaisuuksia. Tuontiurosten käytön lisäksi ulkomaisten urosten käyttö kaikenkaikkiaan on lisääntynyt (siirtosperman käyttö ja astuttaminen ulkomailla). Urosten ja narttujen suhde on noin 1:2. Jos suhde olisi yksi, uroksia käytettäisiin yhtä paljon kuin narttuja, ja perinnöllistä vaihtelua säilyisi tehokkaimmin. Uroksista käytetään jalostukseen vuosittain noin 6-7 % ja nartuista noin %. Vain pieni osa koirista lisääntyy ja geneettistä materiaalia hukataan koko ajan. Populaatiolle olisi eduksi, että mahdollisimman montaa jalostukseen ominaisuuksiensa suhteen muutoin soveltuvaa koiraa käytettäisiin jalostukseen mahdollisimman tasaisesti. Mitä pienempää osuutta rodun koirista käytetään jalostukseen, sitä pienempi on käytännössä myös kannan tehollinen koko. Pentuekoko on vuosina vaihdellut välillä 4,5-4,8 pentua/pentue. Taulukko: Urosten jakautuma vuosi isät kotimaiset tuonnit ulkomaiset kirjavat yksiväriset Lähde: Koiranet 16

17 Taulukko: Narttujen jakautuma vuosi emät kotimaiset tuonnit kirjavat yksiväriset Lähde: Koiranet Taulukko: Pentujen jakautuma vuosi pennut uros pennut narttu pennut Lähde: Koiranet Sukusiitosprosentit Sukusiitosprosentit ovat viime vuosina näennäisesti laskeneet. Totuus on kuitenkin se, että suljetuissa populaatioissa ilman roturisteytyksiä sukusiitos nousee vääjäämättä. Eri linjoja sekoittamalla sukusiitosprosentti laskee, mutta tällöinkin on muistettava, että kaikki linjat ovat lähtöisin lähes samoista alkukoirista. Kolmen sukupolven mukaan laskettuna luvut ovat alhaisia, mutta pidemmissä sukutauluissa esim. käyttölinjaisten sukusiitoskertoimet ovat huomattavasti korkeampia johtuen rodun kotimaassa harjoitetusta voimakkaasta sukusiitoksesta. Taulukko: Sukusiitosprosentit (3 sukupolvea) vuosi ss kaikki ss kirjavat ss yksiväriset ss käyttöl. ss seka ,46 % 3,58 % 2,49 % 0,07 % ,16 % 3,70 % 3,19 % 0,70 % ,29 % 3,19 % 1,85 % ,53 % 2,71 % 2,70 % 0,34 % ,86 % 3,49 % 2,96 % 0,07 % ,14 % 0,84 % 3,79 % 0,52 % ,56 % 0,82 % 1,55 % 0,00 % 0,45 % ,52 % 0,84 % 2,16 % 2,34 % 0,36 % ,58 % 3,45 % 2,29 % 1,18 % 0,00 % ,33 % 0,87 % 1,88 % 3,13 % 0,33 % keskiarvo 2,14 % 2,35 % 2,49 % 1,66 % 0,32 % Lähde: Koiranet 17

18 Tuonnit Taulukko : Tuontimaat vuosina Tuontimaa Alankomaat 1 1 Argentina 2 Belgia 2 Espanja Irlanti 2 3 Italia Itävalta 1 Jugoslavia eli Serbia Montenegro 1 Latvia Norja Puola Portugal 1 Ranska 1 Ruotsi Saksa 3 2 Tanska Tsekki UK USA Unkari Venäjä Viro Yhteensä Lähde: Koiranet Kaavio: Cockerspanieleiden tuonnit jaettuna uroksiin ja narttuihin Tuonnit vuosina urokset nartut Lähde: Koiranet 18

19 Multi Ch Benchmark Oliver Twist luvun käytetyin jalostusuros Jalostukseen käytetyt urokset Yksittäisellä koiralla on liikaa jälkeläisiä, kun sen elinikäinen jälkeläismäärä vastaa kymmentä prosenttia kahden vuoden tai viittä prosenttia neljän vuoden eli sukupolven rekisteröintimääristä. Tämä on hyvin väljä rajoitus. Vähänkään suurilukuisemmassa rodussa jo 2-3 prosenttia suhteessa neljän vuoden rekisteröintimääriin voidaan pitää liikakäyttönä. Rajoitus on elinikäinen, mutta se lasketaan yhden sukupolven rekisteröintimääristä, sellaisesta sukupolvesta, minkä aikana koira on jalostuskäytössä. Vuosina rodussa rekisteröitiin 2460 pentua eli koko populaatiolle liikakäytön raja on 123 pentua. Rotumme on perinteisesti jakautunut kahteen eri värilinjaan - kirjaviin ja yksivärisiin, näiden 5 % osuudet ovat kirjaville (1246 pentua) 62 pentua ja yksivärisille (1210) pentua eli 60 pentua. Käyttölinjaisille raja on tällä hetkellä yksi pentue koiraa kohden. 19

20 Taulukko: 20 käytetyintä urosta vuosina (kaikki värit yhdessä) Koira (kaikki värit) Tudormist Poacher Pocket (blue roan) synt vuosi Pentueet Pentuja %- osuus tuonti/ulkolainen (Tudormist Stardreamer - Bitcon Moonbright At Tudormist) ,66 % * Corralet Indian-Savage (punainen) (Quettadene Keeping Faith - Corralet Winther-In-Lonve) ,37 % * Athos Black Petrs (musta) (Charbonnel Star Wars - Olivia In Black Petrs) ,21 % * Francini's Pensiostupendo (blue roan) (Francini's Give Me Some - Los Ombues Isabel) ,68 % * Almanza Hit The Road Jack (blue roan) (Manaca's On The Roan - Whoops A Daisy) ,60 % * Ranceraig Scottish Gent (blue roan) (Los Ombues Vip At Bencleuch - Ranceraig Gaiety Girl) ,44 % * Sofus Footligts (musta) (Quettadene Footsteps - Sofus Tarantella) ,36 % * XXl of Black Mirage (musta) (Charbonnel Glenmartin - "Love Me True" Of Black Mirage) ,99 % * Hochnachtungsvoll Vom Schloss Hellenstein (blue roan) (Terriles Tysilio - Wundertute Vom Schloss Hellenstein) ,79 % * Emba's Mr Shinig Romeo (blue roan tan) (Backhill Garibaldi - Emba's Miss Rosa Munda) ,75 % * Flyers Zim Bean (punainen) (Flyers You Know - Flyers Baby Doll) ,71 % Bleper's Step By Step (orange roan) (Bleper's Adron - Fifty-Fifty of Bleper's) ,63 % * Pilula's Caal Me Midnight Chrysler (punavalkoinen) (Midnight Train Vom Rauhen Holz - Pilula's Caal me Manifique Berta) ,59 % * Ambassador Of Merrily (musta) (Pedro Des Deux Camelias - Promise Du Domaine De Makno) ,50 % * Francini's Rubacuori (blue roan) (Francini's Give Me Some - Francini's Liquirizia) ,42 % * Flyers Tan Legacy (black & tan) (Roamer's Chocolate Heart - Flyers Flirt) ,38 % Westerner Dance In Time (blue roan) (Westerner Timekeeper - Bomway Over The Moon) ,38 % * Strawberry Line's Bounty (orange roan soopeli) (Cardamine The Sable King - Peach Passion Fontana Di Trevi) ,38 % * Flyers Say Hey (punainen) (Shavian Hey Presto - Flyers All Right) ,34 % Fenbrook Ain't No Other (blue roan, väriryhmäsekoitus) (Travis Vital Spark - Manaca's Xcuse My Conduct) ,34 % Lähde: Koiranet Jos katsomme molempia värilinjoja (kirjavat & yksiväriset) yhdessä, niin huomaamme, ettei rodussamme ole liikakäytettyjä uroksia. Tältä osin Cockerspanieleiden tilanne olisi hyvä. Mutta kun jaamme rodun yksivärisiin- ja kirjaviin linjoihin, huomaamme rodun tilanteen olevan huomattavasti huonompi. 20

21 Taulukko: 20 käytetyintä urosta vuosina (kirjavat) Koira (kirjavat) synt.vuosi Pentueet Pentuja Tudormist Poacher Pocket %- osuus tuonti/ulkolainen (Tudormist Stardreamer - Bitcon Moonbright At Tudormist) ,22 % * Francini's Pensiostupendo (Francini's Give Me Some - Los Ombues Isabel) ,30 % * Almanza Hit The Road Jack (Manaca's On The Roan - Whoops A Daisy) ,14 % * Ranceraig Scottish Gent (Los Ombues Vip At Bencleuch - Ranceraig Gaiety Girl) ,82 % Hochnachtungsvoll Vom Schloss Hellenstein (Terriles Tysilio - Wundertute Vom Schloss Hellenstein) ,53 % * Emba's Mr Shinig Romeo (Backhills Garibaldi - Emba's Miss Rosa Munda) ,45 % Bleper's Step By Step Bleper's Adron - Fifty-Fifty Of Bleper's) ,21 % Pilula's Caal Me Midnight Chrysler (Midnight Train Vom Rauhen Holz - Pilula's Caal Me Manifique Berta) ,13 % * Francini's Rubacuori (Francini's Give Me Some - Francini's Liquirizia) ,81 % * Westerner Dance In Time (Westerner Timekeeper - Bomway Over The Moon) ,73 % * Strawberry Line's Bounty (Cardamine The Sable King - Peach Passion Fontana Di Trevi) ,73 % * Fenbrook Ain't No Other (Travis Vital Spark - Manaca's Xcuse My Conduct) ,65 % Backhills Just For You (Powerscourt Pied Piper - Backhills Farah Diba) ,49 % * Mistily's Commander Blue (Mistily's Amber Gambler - Charbonnel Grace 'N' Favour) ,33 % * Leading-Light Strikes Back (Fools Alibaba - Breeze Nightshift) ,01 % Benchmark Oliver Twist (Benchmark Octopussy - Benchmark Michelle Melody) ,93 % Perchwater Magic Wizard Of Oz (Pechwater Mr Rainbow - Perchwater Blue Queen Of Magic) ,93 % * Bell'mano Giorgio Armani (Benchmark Oliver Twist - Bell'mano Taste Of Honey) ,85 % Jenlin Starguest (Crawford Hot Chocolate - Benchmark Hot Stuff) ,85 % Finemoon Second Sight (Benchmark Oliver Twist - Finemoon Worldwide Love) ,69 % Lähde: Koiranet Kolmea urosta on liikakäytetty. Koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita on merkitty eri väreillä. Lisäksi on huomioitavaa, että Ruotsin käytetyimpien urosten listalta löytyy 2 urosta, jotka esiintyvät Suomen 20:n käytetyimmän uroksen isänä ja yhden isoisänä.lähellä liikakäytön rajaa on Ranceraig Scottish Gent, joka on syntynyt Liikakäytettyjä uroksia ei pidä enää käyttää jalostukseen. 21

22 Taulukko: 20 käytetyintä urosta vuosina (yksiväriset) koira (yksiväriset) Corralet Indian-Savage synt.vuosi Pentueet Pentuja %- osuus tuonti/ulkolainen (Quettadene Keeping Faith - Corralet Winther-In-Lonve) ,86 % * Athos Black Petrs (Charbonnel Star Wars - Olivia In Black Petrs) ,53 % * Sofus Footligts (Quettadene Footsteps - Sofus Tarantella) ,79 % * XXl of Black Mirage (Charbonnel Glenmartin - "Love Me True" Of Black Mirage) ,05 % * Flyers Zim Bean (Flyers You Know - Flyers Baby Doll) ,47 % Ambassador Of Merrily (Pedro Des Deux Camelias - Promise Du Domaine De Makno) ,06 % * Flyers Tan Legacy (Roamer's Chocolate Heart - Flyers Flirt) ,81 % Flyers Say Hey (Shavian Hey Presto - Flyers All Right) ,73 % Berryhill's Bonfire (Leavenworth Paper Tiger - Roamer's Double Tan) ,23 % Northworth Talk In Waves (Claramand Shockwave - Northworth Hue And Cry) ,15 % Fashion Show Of Black Mirage (Madman's Return Of Black Mirage - Classic Mode Of Black Mirage) ,15 % * Isbahan's Luxury Look (Usemade Heaven Or Hell - Isbahan's In Full Sving) ,07 % Cockhill Valiant Prince (Maxi Mates Lord Essex - Cockhill Made In Heaven) ,07 % Lecibsin Corncob (Cardamine Lionheart - Cardamine Chockiki) ,90 % Margate Be For Real (Shavian Hey Presto - Canyonn Carrie On At Margate) ,90 % Vitahotellet Aragon (Lynwater Blackcap - Vitahotellets Karusell) ,82 % * Caperhill Scott Thomas (Cardamine Tantom - Lochdene Sonata) ,65 % Elmers Goldmine Karate-Kid (Flyers After Math - Bleper's Janet ,65 % Northworth Thunder N'Bomber (Bommerlunder vom Schloss Hellenstein - Northworth Occult Taste) ,65 % Gallinagos Still Lovin' You (Los Ombues Forever Incognito - Gallinagos Loosing My Religion) ,70 % Lähde: Koiranet Kahta urosta on käytetty liikaa ja Sofus Footlights on lähellä rajaa. Koira on syntynyt vuonna 2006, joten sitä todennäköisesti tullaan käyttämään vielä pitkään jalostuksessa. Liikakäytettyjä uroksia ei pidä käyttää enää jalostukseen. Koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita on merkitty eri väreillä 22

23 Taulukko: Vuosina käytetyimmät kirjavat urokset Koira (kirjavat) synt.vuosi Pentueet Pentuja tuonti/ulkolainen Finemoon Unlimited (Windgrove Illusion - Lynwater Sailor Girl) Benchmark Oliver Twist ( Benchmark Octopussy - Benchmark Michelle Melody) Francini's Pensiostupendo (Francini's Give Me Some - Los Ombues Isabel) * Francini's Rubacuori (Francini's Give Me Some - Francini's Liquirizia) * Tudormist Poacher Pocket (Tudormist Stardreamer - Bitcon Moonbright At Tudormist) * Almanza Hit The Road Jack (Manaca's On The Roan - Whoops A Daisy) * Finemoon Second Sight (Benchmark Oliver Twist - Finemoon Worldwide Love) Northworth A True Asgrove (Raccoon's Quite A Bomb - Ashgrove Captivating) Crawford Tell Me Rumour (Lynwater Hazelnut - Crawford Talk To Me) Backhills Just For You (Powerscourt Pied Piper - Backhills Farah Diba) * Ranceraig Scottish Gent (Los Ombues Vip At Bencleuch - Ranceraig Gaiety Girl) * Emba's Mr Shinig Romeo (Backhills Garibaldi - Emba's Miss Rosa Munda) * Leading-Light Strikes Back (Fools Alibaba - Breeze Nightshift) Hochnachtungsvoll Vom Schloss Hellenstein (Terriles Tysilio - Wundertute Vom Schloss Hellenstein) * Lähde: Koiranet Taulukko: Vuosina käytetyt yksiväriset urokset Koira (yksiväriset) synt.vuosi Pentueet Pentuja tuonti/ulkolainen Cardamine Royal Legend (Cardamine Royal Echo - Cardamine A Little Tan) * Corralet Indian-Savage (Quettadene Keeping Faith - Corralet Winther-In-Lonve) * Athos Black Petrs (Charbonnel Star Wars - Olivia In Black Petrs) * Usemade Heaven Or Hell (Vitahotellets Kael - Usemade Qualified For Show) * Maxi Mates Lord Essex (Cardamine Limerick - Cardamine Tan Teak) * Margete Playwell Express (Northworth Hot Stepper - Margate What's Up) Caperhill Scott Thomas (Cardamine Tantom - Lochdene Sonata) Caperhill Missing link Canigou Strike A Light - Lochdene Mona Lisa Norvale The Wizard (Canigou Strike a Light - Norvale Weird Sister) Northworth Talk In Waves 23