YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ

Transkriptio

1 YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Jukka Mikkonen Irja Henriksson Päivi Pulkkinen PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A146 * 2003

2

3 YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Toimittaneet Jukka Mikkonen - Irja Henriksson - Päivi Pulkkinen PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A146 * 2003 ISBN ISSN

4 SISÄLLYS 5 Aluksi 6 Päijäthämäläisten kokemuksellinen hyvinvointi nuorten, aikuisten ja ammattilaisten näkökulmasta 9 Kylien arvoja - mitattuja ja mittaamattomia 13 Kilpailukyky yhä ratkaisevampaa aluekehitykselle 15 Alueen saavutettavuus ja oikoradan hyödyntäminen 18 It-toimialat ja niiden vuorovaikutus Päijät-Hämeen, Hämeen ja Kymen maakunnissa: Lyhyt katsaus it-sektorin työllistävyyteen 21 Miksi panostaa tutkimukseen ja kehittämiseen, kun voisimme käyttää sen rahan toisinkin? 24 Päijät-Hämeen tulevaisuusodotukset barometrien valossa 29 Päijät-Hämeen ammatti- ja koulutusrakenteen kehitys näkymät 33 Tilastoja artikkelien aihepiireistä 69 Lähteet Toimittaneet: Jukka Mikkonen, Irja Henriksson ja Päivi Pulkkinen Graafinen suunnittelu ja taitto: Maaret Monola 4

5 ALUKSI Tämä julkaisu on ensimmäinen yhteinen Päijät-Hämeen liiton, Lahden kaupungin ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksessa toimivan Aluetalousinstituutin julkaisu. Se julkaistaan paperiniteenä Päijät-Hämeen liiton julkaisusarjassa ja sähköisenä versiona Aluetalousinstituutin verkkojulkaisusarjassa osoitteessa com. Julkaisu on suunnattu yleiskäyttöön aihepiireistä kiinnostuneille: maakunnan ja kuntien päätöksentekijöille, yrityselämässä toimiville, ammatissaan tai opinnoissaan Päijät-Häme -tietoa tarvitseville sekä muille maakunnan ajankohtaisista asioista kiinnostuneille. Muodoksi valittiin artikkelijulkaisu, jotta voitiin tarjota yksi foorumi lisää maakunnan asiantuntijoille esittää uusimpia tietojaan ja näkemyksiään eri aihepiireistä. Julkaisun ajankohdan taustalla on myös tiedon arvokysymyksiä. Tietoa pidetään nykyisin tietoyhteiskunnan tärkeimpänä pääomana, mutta sen hankkiminen vaatii myös entistä enemmän osaamista. Tiedolla on toki itseisarvonsa, mutta vasta tiedon käyttökelpoisuus kasvattaa sen arvoa laajemmin kiinnostavalla tavalla. Voidaan esimerkiksi olettaa, että mitä enemmän on käytettävissä laadukasta tietoa, sitä helpompi sen käyttäjän on halutessaan tehdä laadukkaita valintoja, aikaansaada muutoksia ja hallita niitä. Internetin aikakaudella tiedon luotettavuus on yksi merkittävimmistä tiedon laatutekijöistä. Vaivattomuus houkuttelee yhä useammin sähköiseen tiedonhakuun, vaikka vain murto-osa tiedosta on verkoissa. Tietoyhteiskunnassa tarvitaan tietoalan ammattilaisia varmistamaan tiedon ja tietolähteiden luotettavuus. Tässä julkaisussa on pyritty tuottamaan nopeasti, mutta laadukkaasti jotakin olennaista ja samalla monikäyttöistä tietoa Päijät-Hämeen nykytilasta. Julkaisu sisältää kahdeksan artikkelia aiheista, joista jokainen on julkaisuhetkellä tavalla tai toisella ajankohtainen Päijät-Hämeessä. Artikkeleita täydentää julkaisun lopussa oleva niiden aihepiireihin sovitettu tilastoosio, jonka ovat koonneet kolmen julkaisevan organisaation tietopalveluammattilaiset käytössään olevista tietolähteistä, samoin kuin osan itse artikkeleissa esitettävistä ja tulkittavista tilastoista. Mielenkiinto on kohdennettu maakunnan ja sen kuntien nykytilaan sekä asemaan vertailualueiden joukossa. Artikkeleiden kirjoittajat ovat Päijät-Hämeessä toimivia aihepiirien asiantuntijoita tai muulla tavalla mukana maakunnan asiantuntijaverkostossa. Heistä jokainen on antanut panoksensa julkaisuun korvauksetta. Kirjoittajat vastaavat artikkeliensa oikeellisuudesta. Julkaisun ovat toimittaneet tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen Päijät- Hämeen liitosta, tutkija Irja Henriksson Lahden kaupungista ja projektipäällikkö Päivi Pulkkinen Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksesta. Julkaisun toteutuksessa ovat olleet mukana myös tietopalvelusihteeri Tuula Vasarainen Päijät-Hämeen liitosta sekä tilastosihteeri Sisko Vuorinen Lahden kaupungista. Päijät-Hämeen liiton visuaalinen suunnittelija Maaret Monola on taittanut sekä paperisen että sähköisen version. Julkaisun on rahoittanut Päijät-Hämeen liitto. Toimituskunta kiittää sekä kirjoittajia että muita julkaisun tekoon osallistuneita ja toivoo, että artikkelivalikoima innostaisi lukijoita hankkimaan lisää tietoa aiheista. Siinä julkaisijaorganisaatiot auttavat kysyjää parhaansa mukaan. 5

6 PÄIJÄTHÄMÄLÄISTEN KOKEMUKSELLINEN HYVINVOINTI NUORTEN, AIKUISTEN JA AM- MATTILAISTEN NÄKÖKULMASTA Yksikön johtaja Marjaana Seppänen, Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan yksikkö Erityisasiantuntija Jaana Simola, Päijät-Hämeen liitto Hyvinvointi voidaan määritellä monella eri tavalla. Yhteistä erilaisille hyvinvointikäsityksille on se, että hyvinvoinnin nähdään muodostuvan eri osatekijöistä. Yleisesti käytettyjä hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat taloudelliset resurssit, terveys ja sosiaaliset suhteet. Näitä voidaan tarkastella objektiivisten mittareiden (esim. tulotaso) avulla tai yksilön kokemuksen kautta. Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti päijäthämäläisen aikuisväestön (18-64 ja yli 65 -vuotiaat) sekä päijäthämäläisten nuorten kokemaa hyvinvointia. Kahden kyselyaineiston tietojen avulla tarkastellaan näiden ryhmien kokemusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan, taloudellisista resursseistaan sekä yleistä tyytyväisyyttä elämään. Aikuisväestön hyvinvointia käsittelevä Alueellinen hyvinvointibarometri on Lahden aluekeskusohjelmaan liittyvä Teknillisen korkeakoulun ja sen yhteistyökumppaneiden toteuttama tutkimus, jonka aineisto on kerätty postikyselynä syksyllä Kyselyyn vastasi 2427 henkilöä. Nuorten (14 18 v) kokeman hyvinvoinnin tarkastelu perustuu Stakes:n tekemään kouluterveyskyselyyn vuodelta 2000 ja Kouluterveyskyselyn 6 tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella menetelmällä mm. maakunnittaista tietoa nuorten terveydestä, terveystottumuksista ja koulukokemuksista. Tiedot kerätään joka toinen vuosi peruskoulujen 8. ja 9. luokilla sekä lukioiden 1. ja 2. luokilla. Päijät-Hämeestä kyselyssä mukana olivat Artjärveä ja Hämeenkoskea lukuunottamatta kaikki kunnat. Otoskoko vuonna 2000 oli 5922 ja vuonna Lopuksi tarkastellaan ammattilaisten arvioita maakunnan asukkaiden kokonaishyvinvoinnista suhteessa muihin maakuntiin. Ammattilaisten näkökulmaa hyvinvointiin yhteisten indikaattoreiden osalta on tarkasteltu Sosiaalija terveysturvan keskusliitto ry:n julkaiseman sosiaalibarometri 2003 julkaisun tulosten pohjalta. Sosiaalibarometri on vuosittain toteutettava ajankohtaisselvitys, jonka esittämä kuva kansalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalvelujen nykytilasta perustuu kyselyyn vastanneiden hyvinvointipalveluja tuottavien organisaatioiden johtajien mielipiteisiin oman toimialansa näkökulmasta. Nuorten hyvinvoinnin tarkastelussa käytetyissä hyvinvointi-indikaattoreissa havaitaan pääosin myönteistä kehitystä Päijät-Hämeen kunnissa niin peruskoulun ylimmillä luokilla kuin lukiossakin. Tämä ilmenee verrattaessa kouluterveyskyselyn vuosien 2000 ja 2002 tuloksia (kuvio 1). Nuoret näyttävät olevan varsin tyytyväisiä omaan elämäänsä. Vain noin kymmenesosa nuorista tuntee itsensä masentuneeksi. Prosenttiosuus on hieman suurempi nuoremmissa ikäluokissa mutta laskee lukioikäisillä ja on sama sekä Päijät- Hämeessä että koko Etelä-Suomen läänissä. Kyselyn mukaan %:lla nuorista ei ole yhtään läheistä, luotettavaa ystävää. Prosenttiosuus oli noussut yhdellä prosenttiyksiköllä kahdessa vuodessa sekä peruskoululaisten että lukiolaisten osalla, mutta oli keskimäärin sama kuin Etelä-Suomen läänissä yleensä. Prosenttiosuus masentuneiden kohdalla on lähes sama. Kyselytutkimuksesta ei käy selväksi, korreloivatko nämä kaksi tekijää keskenään, mutta näin voisi olettaa. Nuorten käsitys terveydentilastaan on varsin positiivinen ja terveydentilaansa keskinkertaisena tai huonona pitäviä lukiolaisia oli aikaisempaa vähemmän. Lukioikäisten päijät-hämäläisten kokemus omasta terveydentilastaan on jopa parempi kuin keskimäärin Etelä-Suomen läänissä.

7 Päijät-Hämeessä vajaalla kolmasosalla (31 %) peruskoulun yläluokkien oppilaista oli ollut vuoden aikana vähintään yksi vanhempi työttömänä. Vanhempien työttömyys on nuoremmissa ikäluokissa kuitenkin vähentynyt kahden kyselyvuoden välillä, mutta siitä huolimatta on huomattavasti korkeampi kuin Etelä-Suomen läänissä keskimäärin (24 %). Lukioikäisten vanhempien työttömyys (26 %) on pysynyt kyselyvuosien välillä ennallaan, mutta sekin on kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin läänissä keskimäärin (20 %). Muihin maakuntiin verrattuna vanhempien työttömyys molemmissa ikäluokissa oli yleisintä Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Kokonaisuudessaan työllisyystilanne Päijät-Hämeessä on parantunut, sillä vuoden 2000 työttömyysasteesta 15,1 % ollaan päästy vuonna ,7 %:n työttömyysasteeseen. Myös pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on laskenut. Vuonna 2000 osuus oli 34,1 %, kun se vuonna 2002 oli laskenut 33,4 %:iin. Julkaisun liiteosassa on tilanne keväällä Terveydentila on keskeinen hyvinvointiin vaikuttava tekijä tulotason lisäksi. Iän vaikutus terveydentilan kokemiseen näkyy selvästi kuviossa 4, jossa arvioidaan terveydentilaa vuotiaista valtaosa kokee terveytensä hy- Valtakunnallisesti tarkasteltuna Päijät-Hämeen väestön tulotaso on koko maan keskiarvoa alhaisempi. Tulotason kokemukseen kuitenkin vaikuttaa hyvin paljon ympäröivä yhteisö eli se, keneen ihmiset itseään vertaavat. Kuviossa 3 tarkastellaan aikuisväestön kokemusta omasta taloudellisesta tilanteestaan. Melko heikoksi tai heikoksi taloudellisen tilanteensa arvioi lähes 30 % päijäthämäläisistä. Hyväksi tilanteensa koki vain noin joka kymmenes vastaaja. Valtaosa (68 % kaikista) oli kuitenkin jollakin tavalla tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. 7

8 väksi. Vain 6 % arvioi terveytensä huonoksi tai melko huonoksi. Yli 65 vuotiaiden joukossa vastaava osuus on jo 16 %. Hyväksi terveytensä kokee vain joka kymmenes kun nuoremman ikäryhmän edustajista joka kolmas arvioi terveydentilansa hyväksi. Sosiaalisten verkostojen kautta saatava emotionaalinen tuki ja huolenpito lisäävät hyvinvointia. Sosiaalisten verkostojen kautta välittyy myös konkreettista tukea materiaalisena tai muunlaisena apuna, mikä on merkityksellistä erityisesti ikääntyvän väestön kannalta. Kuviossa 5 tarkastellaan sosiaalisen tuen saamista emotionaalisen tuen näkökulmasta. Valtaosalla päijäthämäläisistä on läheisiä, joihin heillä on luottamuksellinen suhde. Kuitenkin vanhemmassa ikäryhmässä joka kymmenes kokee elävänsä ilman yhtään läheistä ihmistä, jolta saisi emotionaalista tukea. Päijäthämäläisiltä kysyttiin myös yleistä tyytyväisyyttä elämään (kuvio 6). Kysymyksen voidaan ajatella olevan jonkinlainen hyvinvoinnin yleisindikaattori, jossa yhdistyvät kokemukset hyvinvoinnin eri osatekijöistä. Yleisin kokemus hyvinvoinnista on myönteinen, n. 85 % vastaajista on jokseenkin samaa mieltä tai samaa mieltä väittämän kanssa. Tässäkin toteutuu aiemmista taulukoista tuttu vajaan kymmenyksen nyrkkisääntö : 7-8 % ihmisistä kokee hyvinvointinsa puutteelliseksi. Kansalaisten hyvinvointia tarkasteltaessa maakunnittain näyttäytyy Päijät-Häme erityisen huonona alueena Kainuun, Lapin ja Itä-Uusimaan ohella. Hyvinvoinnin kokonaistilanne on erilainen sen mukaan, minkä tyyppisestä kunnasta on kyse. Kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa hyvinvoinnin tilanne arvioidaan yleisesti paremmaksi kuin maaseutumaisissa kunnissa. Seutukunnittaisessa tarkastelussa Heinolan seutukunta arvioidaan hyvinvoinnin kokonaistilanteen kannalta melko hyväksi, Lahden seutukunta melko neutraaliksi, ei hyvä ei huono. Kansalaisten hyvinvointi näyttäytyy heikoimpana pienissä korkean työttömyyden kunnissa, joiden elinkeinorakenteeseen ei sisälly yhtä paljon palvelu- tai teollisuustyöpaikkoja kuin hyvinvoinnin kokonaistilanteeltaan paremmissa kunnissa. Hyvinvoinnin kokonaistilanteen kannalta heikoimpiin kuntiin heijastuvat epätasapainoisen elinkeino-, palvelu- ja ikärakenteiden vaikutukset. Julkisten palveluntuottajien käsityksen mukaan nuorten (13 17 v.) hyvinvointi suhteessa kokonaishyvinvointiin on parantunut, mutta siitä huolimatta heidän hyvinvointinsa tasossa on edelleen korjaamista. Heidän käsityksensä mukaan myös ikääntyvien (65 74 v.) hyvinvoinnin tilanne on parantunut. 8

9 KYLIEN ARVOJA MITATTUJA JA MITTAAMAT- TOMIA Kyläasiamies Elina Leppänen, Päijät-Hämeen kylät ry Erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen, Päijät-Hämeen liitto Maaseudun elämä on kylissä Kylät on sama kuin maaseutu. Mikä tapahtuu kylissä, tapahtuu maaseudulla. Jokainen maaseudun asukas asuu kylässä, joko sen tiiviimmässä keskustassa tai syrjemmässä, ilman ikkunasta erottuvaa naapurin valoa. Kylätoiminnassa kylän määritelmänä käytetään yleisesti, että kylä muodostuu tietyn, rajatun alueen asukkaista, jotka kokevat yhteenkuuluvuutta. On monia tapoja laskea kuinka paljon maaseudulla ja kylissä asuu ihmisiä. Päijät-Hämeen maaseudulla, taajamien ulkopuolella, asui väestöstä Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntaseurantaraportin mukaan vuonna 2000 yhteensä henkilöä, noin 15 % Päijät-Hämeen asukkaista. Raportissa taajamaksi on määritelty kaikki vähintään 200 asukkaan alueet, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostaa taaja-asutusta. Lisäksi koko Päijät-Hämeen loma-asuntoa tuovat aikamoisen lisäyksen asukasmäärään kesäisiin kyliin. Tämän suppean maaseutumääritelmän rinnalla on hyvä tietää, että nykyisistä EU maista on Suomi sen maaseutumaisin maa. EU määrittelee maaseuduksi kaikki alle asukkaan kunnat. EU määritelmien mukaan Päijät- Hämeestä koko Lahden ulkopuolinen alue ja pieni osa Lahteakin ovat maaseutua. EU:n määritelmien mukaan päijäthämäläisistä 51,5 % asuu maaseudulla. Kaikki kylät ovat erilaisia. Päijät- Hämeessä on suuria, yli useamman tuhannen asukkaan taajamia, jotka kutsuvat itseään kyliksi, kuten Nastolan Villähde ja Uusikylä sekä Heinolan kirkonkylä. Kasvavista kylistä on esimerkkinä vaikkapa Lahden eteläpuolella Orimattilan Pennala. Päijät-Hämeessä on myös useita pieniä perinteisiä kyliä, joissa ei ole enää koulua tai kauppaa, mutta yhteistoimin järjestetään vaikka syyskuinen eräilta tuhannelle vieraalle, kuten Hartolan Kuivajärvellä. Kyliä löytyy monenlaisia tästä väliltä. Yli 300 asukkaan kylässä toimii yleensä kyläkoulu, joita Päijät- Hämeessä on tällä hetkellä toiminnassa 50. Laskennallisesti 386 asukkaan kylä pystyy pitämään itsensä sellaisena sosiaalisena yksikkönä, jossa esim. kuusiluokkaisen kyläkoulun asema on turvattu. Päijät-Hämeen kylät ry:n mukaan on maakunnassamme 86 kylää, joissa toimii kyläyhdistys tai muu vastaava. Mikä on kylän arvo? Esimerkkinä Urajärvi Yhteiskunnallista keskustelussa maaseudun taloudellinen merkitys ei tule esille, ehkä lukuun ottamatta keskustelua maataloustuista. Juha Kuisma, Pirkanmaan kyläasiamies, on yrittänyt provosoida keskustelua kylien rahallisesta arvosta. Hänen ajatustensa pohjalta lähdimme pohtimaan, voisiko esimerkiksi Urajärven kylälle laskea rahallisen arvon. Kylä on syntynyt kirkasvetisen Urajärven ja Salpausselän harjujen kainaloon Urajärven kartanon maille luvulla. Urajärvi on 360 asukkaan kylä. Kesäasukkaat moninkertaistavat kylän väkimäärän; loma-asuntoja on yli 700. Lämminhenkinen 2-opettajinen kyläkoulu on myös kylän yhteisen toiminnan sydän. Nuorisoseurantalossa pidetään isommat tilaisuudet. Kyläkauppa loppui 1990-luvun alussa, kun maantie 313 parannettiin ja mutkainen kylänraitti rauhoittui läpiajoliikenteeltä. Nyt on lähikauppa 7 kilometrin päässä Vierumäellä valtatie 4 liittymän vieressä. Entisen kyläkaupan tiloissa pyörii kylän nettipiste talkoovoimin. 9

10 Urajärvi sijaitsee Asikkalan kuntakeskukseen Vääksyyn nähden sivussa, 15 km päässä kunnan palveluista. Kun laajennetaan tarkastelua oman kunnan ulkopuolelle, on Urajärven sijainti erinomainen. Tuleva moottoritieliittymä on muutaman minuutin päässä. Kylässä sijainti oivallettiin erityiseksi vahvuudeksi pari vuotta sitten kyläsuunnitelmaa tehdessä. Kylä jakautuu osakyliin, ryhmiin tai kulmakuntiin. Peruskartassa näkyvät maarekisterirajat eivät useinkaan ilmaise koettua tai toiminnallista kyläyhteyttä. Urajärvi on tällainen maarekisterikylä, mutta sen osana toimii 15 km pitkän soratien päässä oleva 70 asukkaan Rutalahti, jossa toimitaan lisäksi omassa porukassa pienviljelijäyhdistyksen alla. Joka kylällä on erityispiirteensä. Urajärvellä se on Urajärven kartanomuseo, laaja museoalue perinteisen maalaiskylän keskellä. Entisessä kivinavetassa sijaitsee Helsingin yliopiston varastokirjasto ja väentuvassa kesäkahvila Lilly & Hugo. Matkailijoille on opastuksia, yöpymismahdollisuus ja tapahtumia, kuten myös kylän kesätapahtuma. Lisäksi yliopistolla on asuntoja tutkijoidensa käyttöön ja museovirastolla on taiteilijoiden kesämaja. Urajärvellä suuri osa työikäisestä väestöstä käy kylän ulkopuolella töissä, mutta kylässä on 32 toimivaa maatilaa joista lähes jokaisen yhteydessä harjoitetaan nykyään myös muuta urakointi- ja yritystoimintaa. Erityisesti kesäasuntojen rakennustyöt ja yksityistiehuolto ovat merkittävä työllistäjä ja myös vuokrattavat lomamökit antavat lisätuloja useammallekin perheelle. Lisäksi kylässä on kaksi metallialan yritystä AJV-Machine Oy ja Urajärven Metalli Oy nopeasti kehittynyt lähdeveden pullottamo Kivistön Lähdevesi Oy, jotka työllistävät 5-10 henkeä kukin. Muut kylällä toimivat yritykset ovat lähinnä perheyrityksiä. Myös yllämainittu kartano on merkittävä työllistäjä kylän mittakaavassa. Urajärven asukkaat ovat kyläyhdistyksensä kokoamana lähteneet toimimaan oman tulevaisuutensa eteen. Kyläsuunnitelma tehtiin sitä varten. Siihen antoi ideoita arviolta noin sata henkeä ja työryhmissä oli ihmisiä kylän eri puolilta ja jokaisesta yhdistyksestä. Tavoitteeksi vahvistui, että kylän elinvoimaisuuden ja erityisesti kyläkoulun turvaamiseksi on lapsiperheitä saatava lisää. Kyläyhdistys tarttui toimeen Uusia savuja kylään kehittämishankkeella. Tällä hetkellä ollaan mukana kyläasumismessujen 2004 järjestämisessä ja uusien talojen rakentaminen alkaa kesällä. Urajärven kylän arvolaskelma Yrittäessämme laskea kylän taloudellista kokonaisarvoa otettiin huomioon mm. alueen rakennusten ja infrastruktuurin arvo sekä viljellyn maan, metsien ja rantojen arvot. Kylässä on myös toimivia yrityksiä ja työikäistä työvoimaa. Kokonaislaskelmassa tulisi ottaa huomioon myös kylän paikallistalous, 10

11 keskinäinen välittäminen ja naapuriapu. Toimivassa kyläyhteisössä on sosiaalista pääomaa eli luottamusta, vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. Vireän kyläyhteisön, kuten esimerkkimme Urajärvi, sosiaalinen pääoma korottaa kylän muun pääoman arvoa. Urajärven kylätoiminta on hyvin aktiivista ja monipuolista, joten sosiaalisen pääoman huomioimiseksi voisi summaa korottaa tältä osin käyttäen kertoimena 0,25, mitä Kuisma on käyttänyt aktiivisille paikallisyhteisöille. Laskelmassa ei ole yritettykään määritellä hintaa kylän luonto- ja kulttuuriarvoille. Urajärven kartano on ainoa toimiva kartanokotimuseo Suomessa. Urajärvellä on myös runsaat pohjavesivarat. Kyläkoulun arvo kyläyhteisölle on myös mahdoton arvioida rahallisesti. Entä miten kylän arvo muuttuisi, jos asukasluku putoaisi puoleen tai kylään muuttaisi viisikymmentä uutta asukasta? Kyläsuunnitelmissa esiin nousseita kylien arvoja Päijät-Hämeen liitossa on tehty eri kylien laatimista kyläsuunnitelmista analyysia. Käytettävissä on ollut 41 kyläsuunnitelmaa, pääosin vuosilta Kyläläiset ovat itse koonneet kyläsuunnitelmiinsa kylänsä vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Kylien vahvuudet ovat lähellä kylien arvoja. Kaikissa kyläsuunnitelmissa oli mainittu useita kylän vahvuuksia, yhteensä mainintoja oli 164 kpl. Lisäksi oli mainittu 100 kpl mahdollisuuksia, joilla myös oli yhteyksiä kylän arvoihin. Toisaalta kylien arvoilla on vastassaan myös heikkouksia ja uhkia joita on pyrittävä hallitsemaan. Heikkouksia ja uhkia oli mainittu yhteensä 111 kpl. Kylien vahvuudet Kylien vahvuuksista nousi ensimmäiselle sijalle kylämiljöö ja siihen kuuluva luonto ja luontoympäristö maisemineen, kulttuurihistoria ja erityispiirteet. Erityispiirteinä tuotiin esille muidenkin kuin pelkästään näköaistin avulla koettavia havaintoja, kuten hiljaisuutta, luonnon äänimaisemaa, kirkonkellojen kumua ja vuodenaikojen tuoksuja ja tuntemuksia. Luontoarvot korostuivat vielä lisäksi luonnonvaranäkökulmasta, esimerkiksi mahdollisuuksina saada lisäansioita tai pohjana elinkeinotoiminalle, erityisesti matkailulle. Toisena vahvuustekijänä nousi esille hyvä sijainti taajamiin nähden. Kylissä ihmetelläänkin usein sitä, kuinka matka kylästä taajamaan koetaan lyhyeksi, mutta keskustan asukkaat kokevat samaisen matkan kylään paljon pidemmäksi. Kolmanneksi parhaana vahvuutena pidettiin kylähenkeä. Kylä on turvallinen yhteisö, jossa on yhteisiä rientoja ja talkoita, naapuriapua annetaan ja toisista välitetään. Palvelut, silloin kun niitä on tarjota, nousivat kylän vahvuustekijöinä korkealle. Merkittävimmät vahvuustekijät näyttävät olevan niitä asioita, joita on vaikea mitata rahassa. Vahvuustekijöiksi nousee nimenomaan asioita, joita esimerkiksi maallemuuttajat pitävät arvoina. 11

12 Kyläsuunnitelmista nousi esille myös omana arvonaan kylien oma tahto säilyä ja yhteinen ponnistelu asian eteen. Toisaalta kylissä odotetaan muutoinkin jonkin asteista arvomurrosta tai elämänarvojen uudelleen jäsentymistä, joka parantaisi kylien mahdollisuuksia saada uusia asukkaita kyliin. Asennemuutosta toivotaan osittain kylissä, että uudet asukkaat hyväksytään joukkoon, mutta voimakkaasti myös yhteiskunnalta, jotta kyläasuminen olisi varteenotettava vaihtoehto keskittymiskehitykselle. Kyläarvojen uhkia Kylien yhtenä suurena uhkana nähtiin yleinen hiipuminen. Arvomaailmassa ja henkisessä ilmapiirissä on ollut havaittavissa toivottomuuden ja voimattomuuden tunnetta. Kyläsuunnitelmissa todettiin, että toimijat alkavat väsyä ja uusia ei saada tilalle, päättäjät eivät ole kiinnostuneita kylistä, ja että päättäjien sekä valtiovallan toimet ovat riittämättömiä. Kyläsuunnitelmissa nähtiin merkittävänä uhkana ympäristön huonontuminen ja välinpitämättömyys ympäristöarvojen suhteen. Kyläsuunnitelmien mukaan ympäristön vetovoiman menettäminen vie mukanaan toiveet saada uusia asukkaita, työpaikkoja, elinkeinotoimintaa tai mat-kailijoita kyliin. Kylän arvo osana henkistä paikallisuutta Kaikkea ei voi mitata rahassa eikä muillakaan mittareilla. Kyliin liittyy monisidoksisia arvoja, joilla on omaan henkilökohtaiseen kokemiseen liittyvä tunnetausta; on sekä paikkoihin että henkilöihin liittyvää historiaa ja muistoja. Elämä alkaa kodista ja sen pihasta, kotikylästä, kotikunnasta tai kotikaupungista. Sitten irtaannutaan maakunnan tasolle, suomalaisiksi, eurooppalaisiksi ja maailman kansalaisiksi. Siitä huolimatta henkiset siteet tiettyyn paikkaan ja sen ihmisiin kaikkine elämyksineen säilyvät läpi elämän. Usein henkistä juurevuutta koetaan erityisesti kotikylään tai kesäpaikkaan. Paikallisuudella on merkittävä arvonsa. Kylän ihmisillä on yhteisiä asumisen mielenkiintoja, kuten puhdas vesi, kaunis maisema, monimuotoinen ja luonnonvaroiltaan rikas luonto, turvallinen ympäristö, hyvät keskinäiset suhteet, tutut palvelut, yhteisöllisyys. Yhteinen maisema ja asumisen piiri luo asukkaiden kesken yhteyttä ja yhteistä vastuuntuntoa. Kylässä se, mitä ihmiset tekevät, näkyy ympäristössä ja ilmapiirissä välittömämmin kuin kaupungissa. Kylien arvo luontosuhteen muodostamisessa Kylän asukas elää luonnon kiertokulun yhteydessä ja kokee luonnon voiman ja viisauden arjessaan. Luonto auttaa elämän ymmärtämisessä. Monet taiteilijat ovat löytäneet Päijät-Hämeen kylien maisemat luomisvoiman lähteinä ja tyyssijoina. Luonto avaa ja herkistää aistejamme. Säveltäjä Jean Sibelius, joka hänkin usein vietti kesiään Päijät-Hämeen maaseudulla ja kylissä, piti metsien huminaa useissa teoksissaan äänimaiseman perustana. Siinä on erilaisia tasoja suurten havupuiden matalammasta, tasaisemmasta kohinasta eri lehtipuiden terävämpään ja tuuleen herkästi reagoivaan havinaan ja suhinaan. Myös kyliin muuttaville on yhteys luontoon muuton tärkeimpiä perusteluja. Näyttää siltä, että kylien rahallisilla ja laadullisilla arvoilla on suurempi merkitys kuin mikä julkisessa keskustelussa tulee esille. 12

13 KILPAILUKYKY YHÄ RATKAISEVAMPAA ALUEKE- HITYKSELLE Ekonomisti Juha Luukko, Suomen Pankki Muuttoliikkeen luonne muuttui laman jälkeen 1990-luvulla voimakkaasti keskittäväksi, jolloin muuttoliike suuntautui pääasiassa muutamaan kasvukeskukseen, ja nykyisen muuttoliikkeen erityispiirteenä on, että maaseudun lisäksi monet kaupungit menettävät väestöään. Muuttoliikkeen ja työttömyyden suhde on moniulotteinen ja osin ristiriitainen ilmiö. Kokonaistaloudellisesti työvoiman aktiivinen liikkuvuus parantaa työpaikkojen ja työvoiman kohtaamista, mutta toisaalta voimakas muuttoliike aiheuttaa erilaisia ongelmia niin lähtö- kuin tuloalueillakin. Erityisesti juuri nuorten ja koulutettujen ihmisten nk. aktiiviväestön muuttoliike on ollut viime vuosina erityisen vilkasta. Päijät-Häme on viime vuosina lisännyt väestöään, mutta kasvu on keskittynyt muutamaan kuntaan. Alueen väestön määrän ennustetaan kuitenkin kääntyvän laskuun jo seuraavan viiden vuoden aikana. Muuttoliikettä kiihdytti viime vuosituhannen lopun tuotannon nopea kasvu ja lamasta toipumisen eriaikaisuus. Toipuminen oli selvästi nopeampaa kasvukeskuksissa kuin muilla alueilla. Jatkuuko tällainen kehitys edelleen, tasaantuuko muuttoliike vai kenties kääntyy takaisin maaseudulle? Miksi ihmiset hakeutuvat suuriin keskuksiin? Tutkimusten mukaan, suuriin kaupunkeihin ihmisiä vetävät pääasiassa seuraavat syyt: työn ja toimeentulon hankkiminen tai etsintä, paremmat urakehitysmahdollisuudet, hyvät koulutusmahdollisuudet, alentunut usko mahdollisuuksista tulla toimeen syrjäseuduilla, suurten keskusten monipuoliset kauppa- ja harrastuspalvelut sekä paremmat terveys- ja sosiaalipalvelut. Alueen kilpailukyky Alueen kilpailukyky on noussut yhdeksi avaintekijäksi. Kun yritykset ja ihmiset pohtivat mille alueelle he sijoittuvat, nousee tärkeäksi kysymykseksi se millaiset edellytykset alue tarjoaa heille. Kasvavan ja kilpailukykyisen alueen mittareiksi voidaan lukea hyvä imago, hyvät työnsaantimahdollisuudet, hyvä maantieteellinen sijainti, erinomainen tietoyhteiskuntainfrastruktuuri ja riittävästi osaavaa työvoimaa tuottavat opinahjot. Päijät-Hämeen valtteina voisivat olla juuri maakunnan kehittämisstrategiassa mainitut puualan osaaminen, automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien kehittäminen, panostaminen infrastruktuuriin ja logistiikkaan sekä Venäjän läheisyys. Onko keskittyminen ainoa vaihtoehto saada alueesta kilpailukykyinen? Keskittymistä tukevia syitä on useita. Yritykset hyötyvät siitä, että ne ovat lähekkäin. Teknologiat, innovaatiot ja tieto välittyvät helposti. Kuljetus-, liikkumis- ja kommunikaatiokustannukset alenevat. Myös keskittymisalueen kasvu luo jo itsessään lisää kysyntää, mikä taas houkuttelee alueelle uusia yrityksiä. Tämän päivän maailmassa yritysten menestyminen edellyttää riittävän suuria osaamiskeskittymiä. Kilpailu on tehokasta ja pakottaa yritykset tehokkuuteen. Tuloksena kasvavan alueen kiinnostavuus lisääntyy ja imago paranee, mikä taas saa uusia ihmisiä liikkumaan alueelle, jolloin työvoiman tarve myös nk. alhaisen tuottavuuden palvelualoilla lisääntyy. Tämänkaltaiset huippuosaamisen keskittymät laajentavat merkittävästi myös korkean tuottavuuden markkinasektoria. Toisin sanoen työmarkkinat syvenevät. Hajautumista puoltavina seikkoina ovat taas esim. teknologian kehittyminen, minkä myötä syrjäseuduillakin on mahdollisuus pysyä kehityksen mukana. Erilaisten sähköisten asiointimahdollisuuksien kehittäminen sekä 13

14 etätöiden tekeminen sellaisilla aloilla, joilla ne ovat mahdollisia ovat hyviä esimerkkejä, joilla pystytään seutukuntien reuna-alueita pitämään elinvoimaisina. Väestön liiallinen keskittyminen aiheuttaa tonttien ja asuntojen kallistumista, ruuhkia, saasteita. Ihmiset hakevat turvallisempaa elinympäristöä kaupunkien ulkopuolelta. Haja-asutusalueilla on sitoutuneempaa työvoimaa kuin kaupungeissa. Tämän päivän haasteita suomalaisessa aluepolitiikassa on yritysten verkostoituminen ja etätyö. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa työntekijän ei tarvitse jatkuvasti istua samassa pisteessä, sillä tieto välittyy tietoverkkoa pitkin silmänrapäyksessä vaikka toiselle puolelle maapalloa. Tämä mahdollista myös sen, että esimerkiksi Päijät-Hämeen elinkeinotoiminta voi tietoverkkojen avulla helposti löytää uusia markkinoita. Historiallisista syistä Suomen asutus on hajallaan ja tästä syystä perusinfrastruktuuri on rakennettu lähes koko maahan. Ei ole siis olemassa esteitä tietoverkkojen hyödyntämiselle myös syrjäisillä alueilla. Väestön ikärakenne vaikuttaa työvoiman kysyntään ja tarjontaan. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä väestörakenne vanhenee koko maassa ja suurimmat muutokset tapahtuvat hieman myöhemmin, kun ns. suuret ikäluokat saavuttavat eläkeiän. Päijät-Hämeen alueella oli vuoden 2000 lopussa eläkeläisten (> 65 v.) osuus koko alueen väestöstä jonkin verran yli maan keskiarvon, mikä tulee vaikuttamaan työvoiman saatavuuteen tulevaisuudessa. Eläkeläisten määrä tulee myös kasvamaan Päijät-Hämeessä suhteessa työikäiseen väestöön, sillä maakunnan alueella on 2,5 prosenttiyksikköä enemmän yli 45-vuotiaita, kuin koko maassa keskimäärin. Taantuvilla alueilla jo nyt enemmän ikääntyneisiin painottunut väestö. Onko Päijät-Hämekin taantuva alue? Voimakas muuttoliike on kasvattanut maakuntien ja kuntien välisiä koulutuseroja. Päijät-Hämeen alueella väestön koulutustaso on viime vuosina parantunut, mutta se on edelleen koko maan tasoa alhaisempi. Viimeisimpien tietojen mukaan tutkinnon suorittaneiden osuus on Päijät-Hämeessä alempi kuin koko maassa keskimäärin. Myös korkeaasteen tutkinnon suorittaneita on Päijät-Hämeessä suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin koko maassa. Lopuksi Osaamisen merkitys korostuu myös tulevaisuudessa, kun mietitään alueen talouden ja työllisyyden kasvua. Mutta osaaminen ei ole pelkästään korkeaa teknistä tietoa ja taitoa, vaan se on myös sosiaalista ja kulttuurista. Tasapainoisempi kehitys ja menestyminen tulevaisuuden kilpailuissa vaatii myös muilta alueilta, kuin ns. muutamalta kasvukeskukselta, kunnollista panostamista oman alueen erityisosaamisen kehittämiseen. Huippuosaava Suomi on tällä hetkellä keskittynyt muutamaan kasvukeskukseen, mutta maassa on paljon potentiaalisia seutuja, joilla on rohkealla panostuksella mahdollisuus päästä näiden huippuosaajien joukkoon. Päijät-Hämeessä kannattaa miettiä jokin sektori, jossa sillä on joko perinteitä tai mahdollisuuksia kehittyä johtavaksi osaajaksi Suomessa. On kartoitettava kaikki synergiaedut, joita maakunnassa voisi hyödyntää jonkin osaamisen alan kehittämiseen. Tämän jälkeen on ennakkoluulottomasti luotava hyvät koulutusmahdollisuudet kyseiselle sektorille sekä koota yhteen alueen kaikki osaajat eräänlaiseksi verkostoksi. Tämän suuntaiset toimenpiteet alennettavat uusien yritysten kynnystä sijoittautua maakunnan alueelle. Tuloksena Päijät-Hämeen kiinnostavuus lisääntyy ja alueen imago paranee, mikä taas saa uusia ihmisiä liikkumaan alueelle, jolloin työvoiman tarve myös nk. alhaisen tuottavuuden palvelualoilla lisääntyy. Ilahduttavaa on huomata, että Päijät-Hämeessä on jo tartuttu toimeen jollakin tasolla. Vielä tulisi toimia jonkin verran aktiivisemmin, että saataisiin kehityksen iso pyörä päälle, jolloin kasvu alkaisi itse ruokkia kasvua. Ei siis saa jäädä tuleen makaamaan. 14

15 ALUEEN SAAVUTETTAVUUS JA OIKORADAN HYÖDYNTÄMINEN Aluekehityspäällikkö Juha Hertsi, Päijät-Hämeen liitto Päijät-Hämeeseen ja Lahteen odotetaan lähitulevaisuudessa suotuisaa taloudellista kehitystä. Kerava - Lahti -oikoradasta on odotettu yhtä mahdollistajaa alueen kehityksen parantamisessa. Voiko oikorata parantaa alueen kilpailukykyä ja saavutettavuutta? Suotuisa taloudellinen kehitys ja kasvu on seurausta hyvästä kilpailukyvystä. Alueen kilpailukyvyn perustekijät olivat ennen yhdistelmä työpanosta, pääomaa ja jonkinasteista teknologiaa. Uudemmassa kasvuteoria kuitenkin korostetaan, että myös inhimillinen pääoman on keskeinen tuotannontekijä. Nykyisessä avoimessa kilpailussa työpanos ja pääomatekijät ratkaisevat lähinnä vain teollisen tuotannon sijoittumisen siten, että massatuotannon edut tulevat esimerkiksi säästyneinä henkilöstökustannuksina. Suomessa alueet eivät voi juurikaan kilpailla työn tai pääoman hinnoilla, jolloin uudet neljä alueen kilpailukyvyn osatekijää ovat inhimillinen pääoma, innovatiivisuus, keskittyminen ja saavutettavuus. Keskittymisellä on keskeinen rooli aluekehityksessä. Keskittymisen hyödyt vaikuttavat siten, että jo menestyneet alueet yleensä pärjäävät hyvin myös jatkossa. Paikallisten markkinoiden koon kasvaessa niiden toiminta myös tehostuu. Myös innovaatiotoiminta hyötyy keskittymisestä, sillä innovaatiotoiminnalle keskeinen tiedon leviäminen on tehokkaampaa toisiaan lähellä sijaitsevien yritysten ja laitosten kesken. Alueen sijainnilla ja saavutettavuudella on merkitystä alueen kilpailukyvyn kannalta. Alueen saavutettavuutena pidetään sen etäisyyttä markkinoista. Sijainti lähellä markkinoita on taloudellisesti edullista. Fyysisen etäisyyden lisäksi saavutettavuuteen vaikuttaa myös liikenneinfrastruktuuri. Hyvillä liikenneyhteyksillä voidaan kompensoida etäisyyksiä. Saavutettavuus liittyy läheisesti myös keskittymiseen, sillä keskuksilla on hyvä saavutettavuus jo pelkästään niiden omien markkinoiden takia. Aluenäkökulmasta paikallishallinnolla on vaikutuksia alueiden kilpailukykyyn esimerkiksi kaavoituspolitiikalla ja yrittäjäystävällisyydellä. Näitä vaikutuksia on kuitenkin vaikea mitata. Lähtökohtana on, että markkinamekanismit tuottavat automaattisesti tasapainotilan, jolloin julkisen vallan puuttuminen talouden toimintaan on tarpeetonta. Ratkaisut ei ole kuitenkaan käytännössä markkinamekanismien valittavissa, vaan julkisia toimenpiteitä tarvitaan koordinoinnissa. Alueelliset epätasapainoisuudet ilmenevät monella tavalla riippuen valitusta tarkastelunäkökulmasta esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välisiä sekä eri kaupunkityyppien välisiä esimerkiksi tuotannontekijöiden liikkuvuus synnyttää kasautuvaa epätasapainoa. Tämä kasvuprosessi suosii vahvoja alueita, mistä syystä heikot alueet jäävät yhä enemmän jälkeen kasvukeskusten kehityksestä. Endogeeninen kasvuteoria korostaa mahdollisuutta luoda itse kasvutekijöitä kehittämällä osaamista, teknologiaa ja mm. infrastruktuuria, mihin oleellisesti liittyy liikenne- ja tietoliikenne yhteyksien hyödyntäminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen esimerkiksi päivittäisellä pendelöinnillä. Pendelöintiä syntyy, kun työpaikat keskittyvät kaupunkikeskuksiin ja työntekijät hakeutuvat asumaan ympäröivälle seudulle. Pendelöinti on suhteellisen etäällä sijaitsevien työ- ja asuinpaikkojen välistä päivittäistä työmatkaliikennettä, joka mahdollistaa asumisen myös työpaikka-alueen ulkopuolella. 15

16 Saavutettavuus on yksi keskeisimmistä sijoittumistekijöistä. Kaavoitus ja liikennesuunnittelu vaikuttavat oleellisesti yritystoiminta-alueiden muodostumiseen ja luonteeseen. Kunnan kannalta työpaikka-alueiden suunnitteluun liittyy kaksi osittain ristiriitaista näkökulmaa: yritysten houkutteleminen kuntaan sekä yritystoimintaan liittyvien ulkoisvaikutusten hallinta. Muuttoliike Päijät-Hämeen ja Helsingin seudun välillä kääntyi viime vuonna ensimmäisen kerran Päijät-Hämeen eduksi. Muutto Päijät-Hämeestä Helsingin suuntaan on pysynyt viime vuosina lähes ennallaan, mutta muutto Helsingin suunnasta Päijät-Hämeeseen lisääntyy vuosi vuodelta. Vuonna 2002 Helsingin seudulle lähti päijäthämäläistä. Toiseen suuntaan muuttaneita oli Vielä 1990-luvun lopulla Helsingin seutu veti vuosittain 500 henkeä enemmän kuin sieltä muutti Päijät-Hämeeseen. Päijät-Häme sai alueiden välisessä vertailussa vuonna 2002 voittoa 40 henkeä. Muuttohalukkuuteen vaikuttaa erityisesti pääkaupunkiseudun kalliit asunnot sekä nopeutuneet liikenneyhteydet alueiden välillä.helsingin seudun kehyskunnat eivät ole kovin vetovoimaisia ja häviävät osan asukkaista kilpailussa esimerkiksi Lahden seudulle. Oikoradan valmistuminen kiihdyttää muuttoa Lahden seudulle. Kerava Lahti -oikoradan rakentaminen on alkanut silta- ja maarakennustöillä. Oikoradan kokonaispituus on 74 km, josta uuden radan osuus on 63 km. Oikorata kulkee samassa maastokäytävässä Lahden moottoritien kanssa, joten tie- ja raideliikenteen ympäristövaikutukset jäävät varsin kapealle alueelle. Radan rakentamisen kustannusarvio on 331 miljoonaa euroa ja rata on valmis liikenteelle syksyllä Oikoratapäätökseen rakentamisesta vaikutti monet tekijät. Oikorata parantaa junaliikenteen välityskykyä itäiseen Suomeen ja samalla luodaan edellytykset lisätä junaliikennettä pääradalla Helsingistä pohjoiseen, kun osa junaliikenteestä siirtyy oikoradalle. Suurimmat hyödyt tulevat matka-aikojen lyhenemisestä, liikennöintikustannusten pienenemisestä, lipputulojen lisääntymisestä sekä onnettomuus- ja päästökustannusten pienenemisestä. Oikoradan valmistuttua Helsingin ja Lahden väli taittuu junalla 44 minuutissa. Parannus on merkittävä ja lisää oleellisesti Lahden ja maakunnan vetovoimaa pääkaupunkiseudun metropolialueen osana. OEDC:n Helsingin metropoliraportin mukaan pääkaupunkiseudun kasvu kannattaisi jatkossa keskittää Helsingistä etäämmällä oleviin kasvukeskuksiin, kuten Lahteen. Suhdannepoliittisesti radan rakentaminen on Päijät-Hämeelle valtion taholta tervetullut päätös, kun alueen työttömyys on ollut pitkään suurta. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä pääkaupunkiseudulle ja kehyskuntiin suuntautuu n uuden asukkaan väestöpaine, josta osan nyt saisi Päijät-Häme, mikäli vastaanottokykyä riittää. Mäntsälän kehitykseen uusi oiko- 16

17 yritystoiminnan alueita kuten Ritomäen (Nastola), Pennalan (Orimattila), Kukonkoivun (Hollola) ja Kujalan (Lahti) alueet, joista kaksi jälkimmäistä soveltuvat erityisesti logistiikkayritysten käyttöön. Ohjelmasopimusta tarkistetaan vuosittain uusien ja vanhojen hankkeiden osalta. Maakunnan EU:n tavoite 2 -ohjelman rahoituksesta käytetään arviolta 25% oikorataohjelmasopimuksen hankkeisiin ja yhteensä hankkeiden rahoitus on arviolta 60 miljoonaa euroa. rata tulee vaikuttamaan hyvin voimakkaasti. Mäntsälän kunta on hankkinut asemanseudun välittömästä läheisyydestä yhteensä n. 70 hehtaarin maa-alueet tavoitteena asuttaa n henkeä. Päijät-Hämeen kuntapäättäjät päättivät asettaa tavoitteeksi vuoteen 2015 mennessä ottaa muuttoliikkeestä asukasta ja 6000 työpaikkaa ja tarjota heille laadukkaan vaihtoehdon asumiseen ja työntekoon maakuntastrategiassa valituilla keinoilla. Päijät-Hämeen liitto päätti kuntapäättäjien tavoitteen mukaisesti toteuttaa maakuntastrategiaa rakentamalla ohjelmasopimuksen hankkeista, jotka edistävät oikoradasta saatavien hyötyjen aikaistamista. Alueen saavutettavuus on parantunut oleellisesti jo moottoritien rakentamisella ja tulee vielä paranemaan oikoradan valmistumisen jälkeen. Alussa esitetty kysymys, että voiko oikorata parantaa alueen kilpailukykyä ja saavutettavuutta, näyttäisi sekä teorioiden että käytännön toimenpiteiden valossa johtavan vastaukseen, että alueen saavutettavuus ja kilpailukyky paranee lähitulevaisuudessa merkittävästi. Valitut alueelliset tukitoimenpiteet ovat perusteltuja ja parantavat alueen kilpailukykyä. Sijoitusten tuottoarvo tulee olemaan erittäin hyvä ja kilpailukyvyn parantamisessa auttaa myös alueen osaamisen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet korkeakoulutuksen kehittämiseksi ja tiedepuistonkonseptin kokoamiseksi. Ohjelmasopimuksen valmistelelua koordinoi Päijät-Hämeen liitto ja sopimuksen rakentamiseen ohjausryhmätyön kautta osallistuu laaja joukko maakunnan keskeisiä toimijoita, kuten kunnat ja Hämeen tiepiiri ja TE-keskus. Sopimuksella pyritään varmistamaan rahoitus keskeisimmille hankkeille, jotka mahdollistavat vastaanottokyvyn lisäämisen työpaikkojen ja asumisen suhteen. Keskeisenä teemana hankkeissa on myös yhteyksien kehittäminen, sillä ei riitä, että vain Lahti-Helsinki väli toimii nopean radan tai moottoritien avulla. Harva päijäthämäläinen tai tänne matkustava lähtee asemalta tai suoraan moottoritien rampin läheisyydestä. Asumisen hankkeista Kariston puukaupunki-projekti on merkittävin ja mahdollistaa laadukkaan asumisen noin asukkaalle. Lisäksi on hyviä kilpailukykyisiä 17

18 IT TOIMIALAT JA NIIDEN VUOROVAIKUTUS PÄIJÄT-HÄMEEN, HÄMEEN JA KYMEN MAAKUN- NISSA: LYHYT KATSAUS IT-SEKTORIN TYÖLLIS- TÄVYYTEEN Lehtori Jorma Pietala, Helsingin kauppakorkeakoulu, talousmaantieteen laitos Projektipäällikkö Arto Haikonen, Teknillinen korkeakoulu, Lahden keskus It-toimiala Suomen taloudellisena veturina on ollut merkittävä työllistäjä ja taloudellisen kehityksen tae viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin saman aikaisen alueellisen toiminnan keskittymisen myötä myös Ittyö- ja toimipaikat keskittyvät maan keskuksiin. Toisaalta kehittyvien tietoliikenneyhteyksien ja infrastruktuurin myötä juuri it-toimiala voisi toimia periferian työllisyystilanteen kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Periferiset alueet voivat kilpailla keskusten kanssa elämän laadulla, rauhallisemmalla elämän rytmillä sekä luonnon läheisyydellä. Tämä luonnollisesti vaatii melkoisesti joustavuutta myös toimenkuvalta, johon ehkä juuri it-toimialat osittain kykenisivät. It-sektorin työllistävyyttä ja maakuntien välisten vuorovaikutuksia tarkastellaan vuosina 1996 ja 2001 tietojen perusteella. Aineistojen perusteella havaitaan, että it-alan toimipaikat keskittyvät kaikesta huolimatta juuri alueellisiin keskuksiin sekä korkeakoulupaikkakunnille. Toimipaikat keskittyvät luonnollisesti osaavan henkilöstön perässä keskusalueille samalla synergiaetuja hakien. Merkittävä havainto on myös se, että it-palvelut ostetaan pääsääntöisesti omasta maakunnasta ja vain osittain naapurimaakunnista sekä ulkomailta. Juuri tämä seikka toimii esteenä periferioihin siirtymiselle. Samoin kuin muussakin busineksessa, näyttää aineiston perusteella, että myös it-alalla yhteistyötä tehdään pääasiassa maantieteellisesti lähellä olevien kumppaneiden kesken. It-toimiala Päijät-Hämeessä, Hämeessä ja Kymessä Kuvassa 1 esitetään it-sektorin toimipaikkojen lukumäärä maakunnittain vuonna Toimipaikkojen lukumäärässä ole suurta eroa vertailumaakuntien välillä kuvan perusteella. Kuvassa 2 esitetään it-sektorin työpaikkojen lukumäärä maakunnittain samoin vuonna Kuvan perusteella Päijät-Häme pärjää hyvin verrattuna vertailumaakuntiin Hämeeseen ja Kymeen, jotka kumpikin kuuluvat alempaan luokkaan kuin Päijät-Häme. Molemmilla mittareilla mitattuna Uusimaa on ylivoimaisesti merkittävin maakunta Suomessa. Molemmissa kuvissa erottuvat selvästi myös Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Oulu koko maan kannalta merkittävinä maakuntina. Lisäksi työpaikkojen lukumäärässä mitattuna Keskisessä Suomessa on vahvaa itosaamista. Maakunnittaisessa tarkastelussa on syytä pitää mielessä se, että maakuntien sisäiset vaihtelut ovat vähintään yhtä suuret kuin maakuntien väliset vaihtelut. Tämä tarkoittaa esimerkki- 18

19 maakuntien kannalta sitä, että aineistoa kuntatasolla tarkasteltaessa, havaitaan, että Päijät-Hämeessä it-alan toimipaikat keskittyvät alueen suuriin kuntiin, kuten Lahteen, Heinolaan, Hollolaan sekä Orimattilaan. Hämeessä ja Kymessä taas keskittyminen on vielä Päijät-Hämettä voimakkaampaa. Hämeenlinnan ulkopuolella ei ole juurikaan it-alan toimipaikkoja. Kymessä toimipaikat keskittyvät hyvin voimakkaasti Kouvolaan. Esimerkiksi Kotkan seudulla on yllättävän vähän it-alan toimipaikkoja. Tarkasteltaessa aineistoa kunnittain koko maan tasolla havaitaan hyvin selvästi, että it-alan toimipaikat keskittyvät korkeakoulupaikkakunnille. Tarkasteltaessa it-toimipaikkojen lukumäärässä tapahtunutta muutosta ajanjaksolla tehdään sekä Päijät-Hämeen että Hämeen kannalta melko huolestuttava havainto. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa on it-alan toimipaikkojen lisäys ollut yhtä hidasta (20-25%) koko maassa em. ajanjaksolla. Tämän havainnon merkitystä Päijät-Hämeen kannalta voi vain arvailla. Toki on pidettävä mielessä se, että sekä Päijät-Häme että Häme ovat toimipaikkojen lukumäärässä mitattuna melko korkealla tasolla. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa ja Etelä-Savo ovat pystyneet vastaavana ajanjaksona ja vastaavassa tilanteessa nostamaan ittoimipaikkojen lukumäärää yli 35%. Kauppavirta-aineiston perusteella. Volyymikartan (kuva 3) avulla esitetään Päijät-Hämeen merkittävimmät yhteistyömaakunnat informaatiosektorilla esimerkinomaisesti aineiston sisältämien epävarmuustekijöiden vuoksi. Ai- Maakuntien välinen vuorovaikutus Maakuntien välisiä it-palveluiden myyntiä ja hankintaa arvioidaan Tilastokeskuksen vuonna 1996 keräämän 19

20 neiston perusteella voidaan sanoa, että päijäthämäläisten toimipaikkojen asiakkaat ovat pääasiassa Varsinais-Suomessa, Etelä-Savosta sekä Pohjois-Karjalasta. Uusimaalaisten yritysten osuus on yllättävän pieni päijäthämäläisten it-alan yritysten asiakkaina. Vastaavasti tietopalveluiden hankinnan volyymikartta esitetään kuvassa 4. Kartasta näkyy selvästi, että Päijät-Hämeeseen hankitaan tietopalveluja oman maakunnan lisäksi erityisesti Uudeltamaalta sekä myös Hämeestä ja Kymenlaaksosta. Kuvaavaa tietopalveluiden hankinnalle Päijät-Hämeessä (kuten muillakin maakunnilla) on aineiston mukaan se, että ne hankitaan pääosin omasta maakunnasta. Aineiston perusteella noin 70 prosenttia toimipaikoista hankkii tarvitsemistaan tietopalveluista vähintään 60 prosenttia omasta maakunnasta. Lisäksi hieman alle 30 prosenttia vastaajista ilmoitti hankkivansa tietopalveluita keskimäärin noin 40 prosenttia oman maakunnan ulkopuolelta. Vastaajista yli puolet tarkoitti tässä Maakunta 1:llä Uusimaata. Vastaavasti ulkomailta tietopalveluitaan hankkivia toimipaikkoja on aineiston perusteella vain noin 7 prosenttia päijäthämäläisistä toimipaikoista. Ulkomaisilta toimittajilta hankitaan keskimäärin vain noin 15 prosenttia toimipaikan tietopalveluista. It-sektori toimii merkittävänä työllistäjänä erityisesti maan keskuksissa. Tämä keskittymiskehitys näyttää vielä jatkuvan. Aineiston perusteella voidaan todeta myös, että it-alalla yhteistyötä tehdään pääasiassa maantieteellisesti lähellä olevien kumppaneiden kesken. It-sektori voisi kuitenkin toimia myös periferioissa merkittävänä työllistäjänä. Tämä vaatii kuitenkin edelleen merkittäviä panostuksia infrastruktuuriin sekä ehkä myös asennemuokkausta ja näkyvyyden lisäystä, jotta palveluja hankittaisiin myös keskusalueiden ulkopuolelta. 20

21 MIKSI PANOSTAA TUTKIMUKSEEN JA KEHIT- TÄMISEEN, KUN VOISIMME KÄYTTÄÄ SEN RAHAN TOISINKIN? Hannu Rantanen ja Timo Pihkala Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahden yksikkö Artikkelimme tarkoitus on tarkastella päijäthämäläistä t&k -panostusta hieman normaalista poikkeavasta näkökulmasta. Tutkimus ja kehittäminen on yrityksissä pitkävaikutteisena ja immateriaalisena toimintana selvästi investointiluonteista ja siten tuotoiltaan epävarmaa, joten on syytä kysyä, voisiko siihen panostetut rahat sijoittaa johonkin muuhun. Aina ei ole tärkeätä se, kuinka paljon jokin asia sinällään maksaa, vaan se, mikä sen vaihtoehtoiskustannus tai -hyöty on. Missä olemme tällä hetkellä? Tilastotiedot eri lähteistä kertovat korutonta kertomaa: Lahti ja laajemmin Päijät-Häme ei kilvoittele koulutustasoltaan eikä tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostukseltaan samassa sarjassa kuin Suomen kärkialueet. Koulutustason suhteen olemme Suomen mittapuun mukaan lähes pohjamudissa ja suunnilleen samalla tasolla Porin kanssa. Tämä ei sinänsä ole uutinen mutta toki huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa on se, että Porissa panostetaan enemmän tulevaisuuteen. Porin seutu panosti vuonna 2001 vastaavaan aikaan t&k -toimintaan lähes puolitoistakertaisen määrän verrattuna Lahden seutuun. Ylimpään opetukseen ja tutkimukseen eli yliopistotoimintaan Porin ja Lahden kaupungit ovat käyttäneet viime vuosina asukasta kohden kutakuinkin saman verran rahaa. Tämä kustannuserä on kuitenkin vain alle kymmenesosa alueen tutkimus- ja kehittämistoiminnan panoksesta. Tilastokeskuksen tietojen mukaan Lahden alueella käytettiin vuonna 2001 tutkimus- ja kehittämistoimintaan noin 278 euroa henkilöä kohden ja koko Päijät-Hämeessä vain hieman enemmän. Tällä panostuksella absoluuttisena asukasta kohden laskettuna kulutuksena Päijät-Häme maakuntana kuuluu t&k -panostuksensa suhteen samaan joukkoon kuin Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala. Verrattuna muihin seutukuntiin, Lahdessa panostetaan t&k -menoihin asukasta kohden hieman enemmän kuin Hämeenlinnassa ja hieman vähemmän kuin Kotkan ja Haminan seudulla. Edelleen voidaan verrata, että Lahden seudun panostus on noin puolet Joensuun panostuksesta tai reilu kolmasosa Forssan seudun panostuksesta. Panostus täällä on siis vain noin kymmenesosa siitä, mitä panostus on esimerkiksi Oulussa. Ottamatta kantaa näiden edellä mainittujen, Oulua lukuun ottamatta, seutukuntien vetovoimaisuuteen ja esimerkillisyyteen, Päijät-Hämeen tavoitteet lienevät korkeammalla? Voidaankin siis kysyä miksi vaivautua ponnistelemaan, jos panostus on nyt niin pieni, että sillä ei päästä suurten ja kauniiden joukkoon siis sinne, mihin Lahti kokonsa puolesta kuuluisi? Mitä saisimme, jos käyttäisimme t&k -panostuksemme toisin? Asukkaille Tätä kysymystä voimme pohdiskella kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin voimme verrata käytettyä panostusta siihen, mihin kansalaisemme rahansa tällä hetkellä käyttävät. Toisaalta voimme myös päivän sanomalehden mainosten perusteella arvioida, mitä päijäthämäläiset sillä 278 eurolla saisivat. Elinkustannusindeksin hyödykekorin eri erät antavat meille keskivertosuomalaisen kulutustavoista vertailukohtia. Perinteiset nautintoaineet tupakka ja viina ovat yleensä ensimmäisten sijoituskohteiden joukossa, jos kulutusmahdollisuudet äkillisesti lisääntyvät. Tutkimus- ja kehittämistoi- 21

22 minnan panostuksen uudelleen kohdistaminen mahdollistaisi lähes kaksinkertaisen määrän rahaa tupakkaan ja viinaan nykytasoon verrattuna. Tämänhetkinen tupakan ja viinan kulutustaso meillä on noin 300 euroa henkilöä kohden ja t&k -toiminnan kustannusten ohjaaminen tähän toisi siis merkittävän lisän tähän kulutusmahdollisuuteen. Rahalla voisi vaihtoehtoisesti ostaa joka vuosi uuden viimeistä huutoa olevan kännykän. Tällä hetkellä esimerkiksi Nokian 6610 on suunnilleen tätä hintatasoa. Kuntoilua harrastavat voisivat harkita panostamista käytettyyn polkupyörään ja loput rahasta voisi käyttää pyörän turvallisuuden kehittämiseen esimerkiksi turvaviirillä. Kotitaloudet voisivat ostaa 8 paistinpannua joka perheenjäsenelle tai vaihtoehtoisesti uuden lieden keittiöön. Kaiken tämän voisi tehdä joka vuosi uudelleen. Tässä ajatuskokeilussa oletamme naivisti sen, että kaikki kustannussäästö olisi suoraan kuluttajan käytettävissä. Näinhän ei oikeasti ole, vaan verottajan pitkä käsi käy ottamassa välistä noin 50% ja siten nautinto jäisi merkittävästi pienemmäksi. Yrityksille Vaikka valtiovalta osallistuu vähittäin kasvavalla summalla kansakunnan t&k -ponnisteluiden rahoittamiseen, suurin osa kehittämistoiminnasta on yksityisesti rahoitettua. Tilastotiedot kertovat meille, että t&k -toiminnan kokonaisrahoituksesta Suomessa yritykset käyttävät omia rahojaan noin 71% kehittämisen kokonaiskustannuksesta. Paikallisesti tilanne on vielä omavaraisempi, Päijät-Hämeessä vastaava luku on 90%, eli absoluuttisena rahana yritykset käyttävät noin 47 miljoonaa euroa. Alhainen valtion rahoituksen osuus t&k-menoista kielii siitä, että paikallisista yrityksistämme puuttuu tietoa ja taitoa tai ehkä motivaatiota? hakea julkista tukea kehittämistoimintoihinsa. Ajatusleikkimme saa tällä analyysitasolla todella mielenkiintoisia sävyjä: 47 miljoonan euron summa on jo merkittävä: Tasaisesti jaettuna t&k - toiminnasta luopuminen tarkoittaisi noin 4800 euroa per yrityksen päijäthämäläinen toimipaikka (9700 kpl). Tämän summan voisi siis käyttää johonkin muuhun kustannuserään, esimerkiksi kolmin- tai nelinkertaistaa henkilökunnan virkistystoiminnan budjetin. Yritys voi tietenkin myös jättää säästön voittona viivan alle. Monelle yritykselle tämä tietäisi toiminnan lyhyen aikavälin kannattavuuden selvää paranemista. Julkiselle sektorille Korkeakoulusektorin osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen rahoituksesta on toisin kuin tavallisesti ajatellaan suhteellisen pieni, käsittäen vain 18.9% koko kansallisesta kustannuksesta. Päijät-Hämeessä tilanne on paljon heikompi. Paikallisen korkeakoulutoiminnan luonteen vuoksi suurin osa toiminnasta on jo muutenkin paljolti kaikkea muuta kuin t&k -toimintaa, joten kyseisen toiminnan lopettaminen ei juuri muuttaisi mitään. Lähinnä muutamille ihmisille jäisi enemmän aikaa muuhun työhön. Muun julkisen sektorin osuus t&k -toiminnan rahoituksesta on Suomessa 11%. Päijät-Hämeessä se on vielä paljon pienempi. Paikallisen t&k -toiminnan julkisesta rahoituksesta merkittävä joskin aivan liian pieni osa tulee suoraan valtiolta ja on siten injektio paikalliseen talouteen. Alueen kuntien näkökulmasta t&k -toiminnan vähentäminen ei auttaisi rahoitusongelmissa tai tulojen ja menojen tasapainottamisessa. 22