HENKILÖT: JOHTAJATAR YÖHOITAJA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "HENKILÖT: JOHTAJATAR YÖHOITAJA"

Transkriptio

1 Arto Ojakangas VELJET KESKENÄÄN HENKILÖT: VÄINÖ OTTO HANNA PIRJO SANNA JOHTAJATAR PAPPI YÖHOITAJA vanhus vanhus vanhus hoitaja siivooja (nainen)

2 2 Vanhainkodin huone, kaksi vuodetta, kaksi yöpöytää. Yöpöydillä on henkilökohtaisia tavaroita. Väinön yöpöydällä on mehupullo. Otton pöydällä on melko suuri suojelusenkeliä esittävä kuva. Väinö tulee huoneeseen, köpöttelee kävelykeppi kädessään, katselee ikkunasta ja menee sitten vuoteen laidalle istumaan. Katsoo kelloaan. Otto tulee. Myös hänellä on keppi. Otto istuu raskaasti vuoteensa laidalle, on väsynyt. VÄINÖ: Misä viivyit? OTTO: Mitä? VÄINÖ: Että mihinkä jäit kuppaahan? Minä oon istunu täsä jo pitkän tosin. OTTO: Kuppaahan kuppaahan Älä sinä ala, vaikka ookki muka joku Vireeni. VÄINÖ: Mitä? OTTO: Että ravuri oot, mutta mun kilipajuoksut on juostu. VÄINÖ: Sinusta on tullu kovin hitahasti liikkuva. Ja kätes tärisee. Nytki on rinnukses märkänä ko kaajoit iltakaffit päälles. OTTO: (tutkii rinnuksiaan) Tärisee se sunki kouras. VÄINÖ: Mutta mulla on tosi sukkelat jalat. Ei piisaa mulle yhtään. Ruokasalin ja huonehen välilläki häviät mulle minuutin ja nelijäkymmentäyks sekunttia. OTTO: Entä sitte? Mun elämä ei oo niin minuutin päälle, eikä minuutti nelijänkymmenenyhenkään päälle. VÄINÖ: Kenian poika pinkasee siinä ajasa kaheksansataa metriä. OTTO: Ja entä sitte? VÄINÖ Ei mitään Sanoinpa vain. OTTO: Mulle on saatanan sama joittenki neekereitten juoksemiset. Ja valakostenki juoksemiset on sama. Ja heittämiset! Ja hyppäämiset! Ja autolla ajamiset! Ei kiinnosta räikköset yhtään. Ei!

3 3 Hetken hiljaisuus. Väinö kaataa mehua lasiin. Juo. VÄINÖ: Entäs golf? OTTO: Niin mitä? VÄINö: Että kiinnostaako golf? OTTO: Haista sinä (suuttuu tosissaan ja iskee kepillä tahtia sanoilleen) Minä en urheilusta välitä. Enkä kirijoista! Enkä näytelmistä! Enkä konserteista! VÄINÖ: Mutta baletista ehkä? OTTO: En! VÄINÖ: Sinä se oot yksoikonen äijä. OTTO: Minä oon teheny ikäni kovia töitä enkä oo muuta kaivannu. VÄINÖ: Romantiikkaa kuitenki. OTTO: En. VÄINÖ: Olihan sulla Emmi. OTTO: Pitihän mun joku ottaa akkojen hommihin, lypsähän ja ruan laittohon ja semmosihin. Sanoin Emmille, että tuu jos huvittaa. Että mulla ei oo aikaa liverrellä. Se tuli. VÄINÖ: Oli siinä varmasti niin kuhtuttua rakkauttaki. OTTO: Jos sillon aluks tyhyjän verran. VÄINÖ: Eikö teille syntyny kuus lasta? OTTO: No mitä sitte? VÄINÖ: Täyty siinä tuntehien roihuta. OTTO: Tuntehien paskat. Jos talaviaikana jotaki ko oli vähä enemmän aikaa. Piruako tuota vatvot? VÄINÖ: Minusta te olitta koko kylän onnellisin pari. OTTO: Vai onnellisin. Minä en tykänny loppuaikoina Emmistä yhtään. VÄINÖ: Mitenkä niin lopahti se tykkääminen? OTTO: Tuosta puhuhun

4 4 VÄINÖ: Sano, sano... Mihin katos tykkäämiset? OTTO: No ku VÄINÖ: Puhu Otto, puhu OTTO: Se sotki paalinaruja paskan sekahan Niitä sai keväisin olla yhtä mittaa irrottamasa äkehen akseleista. VÄINÖ: Mukava kuulla rakkauven loppumiselle kunnon selitys. Että et sanonu niinkö nykyähän pruukatahan: me vain kasvoimme erillemme ja vieraannuimme. Toista se on: paalinaruja paskan sekahan. OTTO: Olihan minusaki vikaa joskus. En ollu erikoisen pakilas lähtehen kyläläilehen enkä mihinkään VÄINÖ: Olis se Emmi tykänny ko olisit vieny sen vaikka kesäteatterihin. OTTO: Sielä oli Paarmanevalla kesäteatteria! Sielä oli rooli molemmille ko puskettihin turvetta. VÄINÖ: Vaan sielä se kasvaa Paarmaneva nyt hirvien latvattomiks jyrsimiä männynkäppyröitä. OTTO: Eikä kasva koko neva. Korpijoen poika asuu osaa maista. VÄINÖ: Vaan eivät jäänehet sun ja Emmin lapset asuhun. OTTO: Eivät jäänehet. Tulivat kaikki enempi äitihinsä ja lähtivät. VÄINö: Mitenkä niin, että Emmihin tulivat? Eihän Emmi lähteny Paarmanevalta ennenkö jalat eellä kannettihin. Työnsä vierehen kaatu. OTTO: Ei lähteny Emnmi, mutta kullä sen mieli teki. Se kahteli siihen mallihin keittiön ikkunasta. VÄINÖ: Ja sulle oli koko ajan yhtä nautintua se turppahan kääntäminen. OTTO: Ei ollu, mutta minä en oo tullu tähän maailmahan nauttihin. Sinä se oot sitä osastua harrastanu munki eestä. Taitaa olla nytki viinapullo tuosa sun pöyvälläs. VÄINÖ: (Kaataa lopun mehun lasiin) Pullo on viinapullo, mutta sisältä on lapsenlapsen tuomaa tuomaa mehua. Mutta sitä en kiellä ettenkö olis viinaa käyttäny. Ja muutenki oon ottanu ilon irti elämästä. OTTO: Sen huomas muutki. Et ollu niin kovin innokas työhommihin. Kyliä kiersit ja muka karijakauppaa teit. VÄINÖ: Mikäs päivä nyt on?

5 5 OTTO: Nytkö? Tänä päivänä? VÄINÖ: Nyt, nyt. OTTO: Eikös nyt oo (sanoo esityspäivämäärän) VÄINÖ: Tiejäkkö? Mulla on aiva sama päivämäärä menosa, vaikka en oo koko aikaa möyrästäny pää märkänä. OTTO: Joo, joo En minä jaksa sun kans (laskeutuu makuulleen) VÄINÖ: Onkohan Pirjo tänä iltana vuorosa? OTTO: En osaa sanua. (kääntyy selin Väinöön) VÄINÖ: Siinä on sitte mukava nainen. OTTO: Jaa. VÄINÖ: Eikö sinusta? OTTO: Voihan se olla. En oo ajatellu. VÄINÖ: Mitä sinä täälä ajattelet ko ei oo enää työntekua? Ympäri vuojen vain eletetähän siistiä sisäelämää. OTTO: En ainakaan naisia. En Pirjoa enkä muitakaan. VÄINÖ: Pirjo se antaa halata eikä suutu leikkipuheista. OTTO: Halata joo. Se onki tärkiää. VÄINÖ: On se. Aina oon halannu ku on ollu tilaisuus. Siinä on läheisyyttä. On niin mukavan tuntunen ko tissit litistyy rintaa vasten. Samalla voi kourasta vähä peräpäätä. OTTO: Niistä kiersi kylällä juttuja sun litistelyistäs ja kourasuistas. VÄINÖ. Jutuista oli suurin osa akkojen keksintyä. OTTO: Olikohan niinkään? Taisi jääjä pahimmat litistelyt puhumata. VÄINÖ: Mutta voi minä nyt vuosien päästä tunnustaa, että sunki Emmiäs halasin pari kertaa. (tarkkailee kiinnostuneena liikkumattomana makaavaa Ottoa) Kuulikko? Halasin, pari kertaa sun Emmiäs. OTTO: Tottakai halasit! Piruko sen Emmin olis sulta varijellu.

6 6 VÄINÖ: Halasin vain. Muuta en teheny. (kurkottelee ja yrittää nähdä Oton ilmeet) Kuulikko? En teheny muuta. OTTO: No, miks helevetisä et teheny? VÄINÖ: Enhän minä kaverin akan kans. OTTO: Olisit vain teheny muutaki. Olisit pelannu sen kanssa kesäteatteria ja tanssinu palettia. Oisit hieronu romantiikkaa. Ei tarttis nyt katua, että jäi jotaki tekemätä. VÄINÖ. Sitä jäi niin palijo hyvää tekemätä. OTTO: Vai hyvää. VÄINÖ: (katsoo kelloa) Mutta sehän alakaa olla myrkynsaantiaika. Pirjo tulee justihin ja sanoo, että täsä on pojille doopinkia. OTTO: Ala keskittyä halaamisehen. VÄINÖ: Minäpä keskityn. Väinö kääntyy seinään päin ja äheltää kumarassa. Pirjo tulee lääketarjottimen kanssa. PIRJO: Tässä pojille doopinkia, että jaksatta taas yön nukkua. OTTO: (ottaa läälasin käteensä ja tutkii sen sisältöä) Mitä nuo viheriät papanat on? PIRJO: Ne rauhottaa vatsaa. Ottollahan on ollu niitä vatsavaivoja. OTTO: Mikä näistä on unipilleri? VÄINÖ: Pirusko nuita inventoit? Nakkaa naamahas vain. Läääri on tojennu, että sinä tarvihtet niitä. Joko pysyt hengisä tai ainaki kuolet ääneti. PIRJO: Saahan sitä kysyä. Sininen on unitabletti. Tässä Väinölle. VÄINÖ: (heittää lasillisen suuhunsa) Minä en oo yhtään epäluulonen. Kaikki menee mitä annetahan. Mutta miten on Pirjo, halattasko? PIRJO: Taasko? Vastahan me toissapäivänä halattiin. VÄINÖ: Ei näin vanaha muista toissapäiväsiä. Uusia pitäs. Siinähän ei oo yhtään mitään pahaa, jos vanaha mies vähä halaa. PIRJO: En minä sillä, että pahaa

7 7 VÄINÖ: Se on mulle mielenpiristystä. Mutta vain mielen, ei tämmönen vanaha, laho kroppa enää piristy. Mun hormoonit on maanu jo vuosia selällähän ja oottanu, että ku kuolis tuu loppuki äijä niin päästäs hautahan. Ehkä mää kuvittele, että mun halaamiseni sinuhun mitään vaikutusta tekis. Mutta voisikko taas vaikka vain säälistä? OTTO: Anna sen vähä puristaa niin päästähän nukkuhun. PIRJO: Puristella en anna, mutta siivo halaus käy. (laskee lääkkeet Otton vuoteen laidalle ja menee kädet levällään Väinön eteen seisomaan) No, halataanpa sitten. Minä sanon aina minun miehellenikin, että yhtä Väinöä minä aina halaan, mutta muuten en vieraita katsokaan. Väinö nousee vaikeasti. Pirjo vetää käsistä. VÄINÖ: Halatahanki oikein kunnolla! PIRJO: Kunnollapa tietys (jähmettyy äkisti, vetää keskivartaloaan taakse) Ei ei herrantähen. (irrottautuu väkisten Väinön syleilystä) Ei voi olla. Ei! VÄINÖ: Mikä nyt? PIRJO: Eih! (ryntää ovelle, kääntyy ja palaa hakemaan lääkkeet) Pitää lääkkeitä muillekin. (vilkaisee Väinöä, menee) OTTO: Mikä sille tuli? VÄINÖ. En jaksa ymmärtää. OTTO: Mitä sinä teit? Teikkö sinä sille jotaki? Väinö alkaa kaivella housujaan. OTTO: Älä! Älä kaiva! Väinö! Anna sen perkelehen olla housuisa Väinö! Minä en halua nähä sun VÄINÖ: (nykäisee pullon esiin) Kahtoppa! OTTO: Pullo housuisa! VÄINÖ: Minä tein vaikutuksen Pirjohon. OTTO: Sinä tuhannen koijari tukeit pullon housuihis! VÄINÖ: Huomasikko miten nainen alako väristä? Väri vaihtu sen naamasa. Sen silimihin tuli raukia kiilto. Polovet alako pehemetä. OTTO: On sulla kulijehet vanahalla miehellä.

8 8 VÄINÖ: Vanahan miehen on pakko käyttää konsteja, jos meinaa pysyä elämän syrijäsä kiinni. OTTO: Nyt Pirjo luulee, että sulla on kolomen vartin kokonen. Tuommonen on petosta! VÄINÖ: Ei se oo sen kummempaa ko sinä hymyilet tekohampahilla. OTTO: En muuten palijo hymyile. Ja mun tekohampahat on saman kokoset ku oli alakuperäsekki. VÄINÖ: (heiluttelee pulloa jalkojensa välissä) Kyllä mulla olis oikiasti tämän kokonen, jos toimis. OTTO: Vaan ku ei toimi, eikä muuten olis nuin iso. VÄINÖ. Vois se toimiaki, jos tulis sopiva tilaisuus. OTTO: Älä unta nää! Älä kuvittelekaan. VÄINÖ: Ja kuvittelemastahan mua ei estä pirukaan. OTTO: Eipä tiettystikään. Sinä et ymmärrä antaa vanahuuvelle periksi. VÄINÖ: Ei. Sitä minä en tee. Periks en anna ennenkö kynsi kylymenee. Verho

9 9 Otto herää. Alkaa tarkkailla Väinöä, joka makaa liikkumattomana vuoteella. Otto nousee istumaan. Tuijottaa Väinöä. OTTO: Väinö? Otto nousee istumaan vuoteen laidalle. OTTO: Väinö? (tauko) Väinö. Väinö! Otto kumartuu, kuuntelee. OTTO: Sinä teeskentelet. Älä yritä. Väinö? Otto kuuntelee. OTTO: Lopeta tuo pelleily. (ottaa keppinsä ja tönäisee Väinöä) Lopeta tuo pelleily tai (lyö kepillä) VÄINÖ: Aih! (nousee istumaan) Mitä helevettiä? OTTO: Ähä! Ähä! Minä arvasin! Minä arvasin! VÄINÖ. Ookko tullu lopullisesti hulluks? OTTO: Etpä oo kuollu! Etpä oo! VÄINÖ: Oonko minä semmosta väittäny? OTTO: Teeskentelit! Yritit maata nokka pystysä, niin nokka pystysä ja hengitit huonosti. Yritit olla kokonahan hengittämätä, mutta aina välillä jouvuit nykäsehen ilimaa, että ooohhh VÄINÖ: Miks minä kuollutta esittäsin? Kyllä minä kerkiän olla piisalle asti kuollehena sitte ku henki lähtee. OTTO: Yritit petkuttaa mua! VÄINÖ: Minä en oo yrittäny mitään, mutta sinä meinasit hakata minut kepilläs hengiltä sen takia ko luulit, että mää oon kuollu. OTTO: Minä vain tökkäsin. VÄINÖ: Sun ei tartte tökkiä kepilläs sen paremmin eläviä ko kuollehiakaan. Pirjo tulee. PIRJO: Onko pojilla erimielisyyksiä? Rähinä kuuluu käytävälle asti.

10 10 VÄINÖ: Tuo herätti minut kesken päivänokosten, tökki kepillähän. OTTO: No ku sinä teeskentelit kuollutta. VÄINÖ: Ei sun tartte herättää mua, vaikka oisin kuollukki. PIRJO: Älkääpä nyt. Katsotaanpa, että on paikat kunnossa. Tulee pappi käymään. Pirjo alkaa kunnostaa vuoteita. OTTO: Tännekkö tulee pappi? VÄINÖ: Tuleeko se meijän huonehese? PIRJO: Tänne tulee. OTTO: Ruokasalisahan se tähän asti on puhunu. PIRJO: Tämä on uusi pappi ja haluaa tutustua jokaiseen erikseen. Se meni tuonne naapurihuoneeseen. Voi kestää ennen kuin se tulee, mutta olkaa silti ihmisiksi. OTTO: Sinähän puhut ku pojankosseille. PIRJO: Miehet on kosseja kohdusta hautaan. VÄINÖ: Et yhtään kunnioita harmaita partoja. PIRJO: Kyllä minä kunnioitan kaikkia tämän talon asukkaita. OTTO: Haalistuvisa karvoisa ei oo palijo kunnioittamista. VÄINÖ: Muten miten on, Pirjo, halattaisko? PIRJO: (vilkaisee Väinön keskivartaloa) Ei muuten halata. VÄINÖ: Johan oot tyly. PIRJO: Niin olen. OTTO: Se oli petosta se Väinön viime kertanen halaus. PIRJO. Miesten halaukset on useimmiten petosta. OTTO: Se oli pullo se Pirjo kääntyy lähteäkseen eikä huomaa kun Väinö painaa kätensä Oton suun päälle.

11 11 VÄINÖ: Ottopa alako taas houria. PIRJO: (menee) Yrittäkää olla hourimatta. Pappi tulee pian. VÄINÖ (päästää Oton) Voisit pitää pääs kiinni. OTTO: (sylkee) Vielä minä palijastan sun petokses. VÄINÖ: Jopa se kaivelee sua ko minä tein Pirjohon vaikutuksen. OTTO: Hoh! Hoh! Pitää mennä kuselle ennenkö se pappi tulee. Otto menee vessaan. Väinö järjestelee yöpöydällä olevia tavaroita. OTTO: (vessasta) Eipä taas tuu mitään. Sanovat, että se on eturauhasesta kiinni. Mulla mahtaa olla takarauhanenki ko ei meinaa aina paskakaan tulla. VÄINÖ: Ja ylärauhanen ko ei aina järkikään juokse. OTTO: Että mitä? VÄINÖ: Ei mitään. Kuse vain! Pappi tulee. PAPPI: Hyvää päivää! Minä olen seurakunnan uusi kappalainen Sirpa Kuusisto. Pappi ja Väinö kättelevät. VÄINÖ: Väinö Valtamaa. OTTO: (vessassa) Sanoikko jotaki? VÄINÖ: Tuli jo. OTTO: Eipä taho tulla. Minkä vähä tulee niin truikkimalla. VÄINÖ: Ei ku tuli se tuli nyt PAPPI: Huonetoverinneko? OTTO: Ei taho tulla kunnolla. On se kumma keppi ku menee iän mukana virattomaks. En lakaa pelaamasta naisten kans ja sitte kustesa. Saa-aa-ta-na. VÄINÖ: (papille) Otolla on vanhan miehen vaivoja. Ei piä perustaa. PAPPI: En toki. VÄINÖ: Älä, Otto, kiroile sielä vessasa.

12 12 OTTO: Minä kiruan jos lystään. Pitää muistaa kysyä siltä papilta onko suuren suuri synti, jos huonoilla vehkehillä kuseminen kiroiluttaa. VÄINÖ: Pappi on jo täälä! OTTO: (vessassa) Valehtelet! Otto tulee epäluuloisena kurkistamaan. Säikähtää pappia, kääntyy selin ja sulkee housunsa takapuoltaan ketkutellen. OTTO: (surkeana) Oisit sanonu! Vielä saatana naispappi. VÄINÖ: Minähän yritin. PAPPI: Eihän tässä mitään Pitäähän luonnolliset toimitukset hoitaa. Otto kääntyy. Pappi ojentaa kätensä. PAPPI: Sirpa Kuusisto, seurakunnan uusi kappalainen. Otto ojentaa kätensä, nykäisee takaisin ja pyyhkii housuihinsa, katsoo kättään, pyyhkii uudelleen. Kättelevät. OTTO: Otto Risumäki. Anteeks ku tuota tuli puhuttua kirottua PAPPI: Tuhmia sanoja tahtoo karkailla vähän jokaiselta. Niistä tulee herkästi tapa. OTTO: Tapapa hyvinki. Ei niillä sen suurempaa tarkotusta. Meinaan, että en minä mitenkään miten pirulla sen sanois PAPPI: Kyllä minä uskon, että te ette kutsu sielunvihollista avuksenne. OTTO: Ei tosiahan. En minä sentäs vihtahousun kans kusel tuota vessahan. PAPPI: Minä halusin näin ensi käynnillä käydä tervehtimässä jokaista henkilökohtaisesti. Samalla kutsun teidät ruokasaliin. Juodaan kahvit ja pidetään pieni hartaustilaisuus. Papin puhuessa Väinö pelleilee hänen selkänsä takana. Otto mulkoilee Väinöä. PAPPI: Jos teillä on kahdenkeskistä puhumista minun kanssani niin se käy hartaustilaisuuden jälkeen. Pappi katsoo miehiä kysyvästi. VÄINÖ: Eipä täsä ihimehiä.

13 13 OTTO: Ei, ei oikein oo mitään kahenkeskistä. VÄINÖ: Eikö sun pitäny siitä vaikiasta kusemisesta kysyä. OTTO: Ookko hilijaa, hullu. (uhkaa kepillä) PAPPI: (tarttuu keppiin) No, no. Vai taitaa tällainen kepin heristely olla vain miesten keskinäistä huumoria. (päästää kepin) VÄINÖ: Huumoria, sitä just. OTTO: On tuon kans naurusa pitelemistä. PAPPI: (alkaa lähteä) Niin, tervetuloa sitten hartauteen tunnin kuluttua. VÄINÖ: Kyllä me tullahan. Otollaki on tuota kiroilusyntiä. OTTO: Oo hyvä mies hilijaa! Otto yrittää lyödä Väinöä kepillä, mutta Väinö väistää ja keppi osuu pappia takapuoleen. Pappi kiljaisee, hypähtää eteenpäin ja tarttuu takapuoleensa. VÄINÖ: Voi Otto, Otto, pappia paukahutit! OTTO: (hätääntyneenä papille) Ei ku en minä En tarkottanu teijän perse tuota ku Väinöä minä yritin tuota Pappi tartuu Oton käsivarsiin. PAPPI: Älkää lyökö Väinöä eikä minua. Käyttäkää keppiä vain kävelyn tukemiseen. OTTO: Anteheks nyt Väinö väisti tuota PAPPI: No, onneksi osui vain minuun, nuoreen ja terveeseen. Unohdetaan koko juttu, mutta hartauteen teidän on nyt suorastaan pakko tulla. (menee takapuoltaan kosketellen) VÄINÖ: Johan oot sälli. Herran palavelijaa löit kepillä persehelle. OTTO: Sinä väistit! VÄINÖ: Miks piti lyä ollenkaan? OTTO: Sinä annoit mun puhua vessasa levottomia etkä ilimottanu, että pappi tuli. VÄINÖ: Yritin! Yritin ilimottaa, mutta sinä saakelin kuuropässi vain vastasit, että ei tuu ku truikkimalla.

14 14 OTTO: Älä yritä. Sulle oli nautinto ko minä munasin ihteni papin silimisä. VÄINÖ: Rauhotu nyt. Pappihan on mukava tyttö. Ei se mitään välitä. OTTO: Saapa nähä varijeleeko liperit naisparkaa sun yrityksiltäs. VÄINÖ. Enhän minä pappia sentäs. OTTO: Ekkö? VÄINÖ: Tai no Aletahas availla ääntä, että kulkee veisuu. OTTO: Ja minähän en veisaa. Verho.

15 15 Yö. Otto nukkuu ja kuorsaa. Väinö tulee pyjama yllään ja vetää Hannaa kädestä perässään. VÄINÖ: Tule, tule, tipu, tipu. Otto lakkaa kuorsaamasta. HANNA: Mihinsä sinä mua viet? Mikä huone tämä on? VÄINÖ. Tämä on mun huone. Mennähän tuonne vuotehen laijalle istuhun. HANNA: Eikö täälä oo tooleja? VÄINÖ: Pehemiämpi se on patjalla istua. HANNA: (osoittaa Ottoa) Mikä tuosa nukkuu? Onko mies vai nainen? VÄINÖ: Se on vain yks Risumäen Otto. Ei siittä tartte välittää. HANNA: Onko se se mies, joka sano, että hänellä on eturauhasvika ja mahavaivoja, ummetusta ja semmosta? VÄINÖ: Otolla on vikoja. Ja niistä se puhuu. HANNA: Mulla on verenpaine korkialla. VÄINÖ: (tuuppaa Hannan vuoteensa ladalle) Siinä sun painehes ja painos nyt on. HANNA: Miks sinä minut tänne toit? VÄINÖ: Jos vaikka vähä pussattais. HANNA: Voi hyvä ihime! Pussattais! Miks me pussattais? VÄINÖ: Aivan vain aikamma kuluks. HANNA: Herää pian tuo mies kahtohon. Tuo, jolla pakottaa eturauhasta. VÄINÖ: Eikä herää. Minä pujotin omakki uninappini sen lasihin. Otolla on nyt tuplaunet. Tuu vähä lähemmäks. HANNA: Lähemmäks? VÄINÖ: Niin. Lähemmäks. (vetää Hannan itseään vasten) HANNA: Näinkö lähelle? Voi herranjestas. Minä oon luullu, että mua ei enää kukaan perusta saaja lähellehen.

16 16 VÄINÖ: Ikään ei saa luopua toivosta. HANNA: Minä jouvuin luopuhun Toivosta. Siihen tuli keuhkosyöpä. On kakskymmentäviis vuotta siittä ko Toivo hauvattihin. VÄINÖ: En tarkottanu sun Toivuas. HANNA: Kuolemaa minä oon ojotellu. VÄINÖ: Kuolema tulee ojottelemata. Elävien pitää elää. Nojaa, nojaa nyt vain siihen. HANNA: Televisiosaki puhuttihin, että kohta meitä eläkeläisiä on aivan liikaa. VÄINÖ: Television puhehista ei kannata perustaa. HANNA: Minä oon ajatellu, että varmahan minä oon pahimmin liikana. Moni mua nuorempi on jo kuollu, mutta minä vain paan joka aamu hampahat suuhuni ja köppäsen kunnan ruokapöytähän. En kyllä kovin palijo syö enkä makkaraa ollenkaan. VÄINÖ: (painaa poskensa Hannan poskea vasten) Ei kuule Hanna, me ei olla liikana. HANNA: Mutta onhan joku, jos kerran eläkeläisiä on liikaa. VÄINÖ: Täälä päin se on tuo Otto. HANNA: Jaa sekö on? VÄINÖ: Se! HANNA: Sillä raukalla on vielä se eturauhasvikaki. VÄINÖ: Siks se liikana onki, HANNA: Minä kysyin lääkäriltä, että onkohan mullaki eturauhasvika, mutta se vain nauro. VÄINÖ: Jopa oli tyly lääkäri. HANNA: Niin! Olis sitä voinu tutkia, ottaa verikokehen ja pissattaa purkkihin. VÄINÖ: Ei siihen tarvita veren vuojatusta ja purkkihin kusemista. Sen tuntee käjellä, jos on eturauhasvika. HANNA: Kajelläkö? Tunteeko? VÄINÖ: Tuntee varmasti! Minä voin kokeilla onko sulla eturauhanen rikki.

17 17 HANNA: Sinäkö oot niin lääkäri? VÄINÖ. Minä oon! (työntää kätensä Hannan vaatteisiin) Minäpä tunnustelen. HANNA: Hiih! Herranjumala ko on kylymä räpylä. On niinkö sammakko menis housuihin. VÄINÖ: Lämpenee. Lämpenee. HANNA: Kyllä sulla lääkärin ottehet on. VÄINÖ: Eikö vain ookki? HANNA: No. Miltä tuntuu? VÄINÖ: Miltä ihtestäs tuntuu? HANNA: Ei varsin pahalta. VÄINÖ: Vaan eikö hyvältäkään? HANNA: Ei suuremmin hyvältäkään. VÄINÖ: (alkaa touhuta innokkaammin, painaa Hannaa kumoon) Jospa se alakais tuntua. HANNA: No? VÄINÖ. Mitä no? HANNA: Onko mulla eturauhasvikaa? VÄINÖ: Ei oo. HANNA: Lopeta sitte. VÄINÖ: Minä tutkin samalla muukki viat. HANNA: Et sinä sentäs niin lääkäri oo. Hellitä helkkarisa! (työntää Väinön pois) VÄINÖ: Oot ihime muori. Tutkimuksen keskeytit. HANNA: Perhana, kynekolookiks rupesit, vaikka elukanostaja sinä olit. Sanovat sua meilläpäin lammas-väinöks. Olit teheny jotaki vilunkia lammaskaupoisa. VÄINÖ: Älä nyt Hanna. OTTO: (nousee istumaan) Lammas Väinö!

18 18 VÄINÖ: Otto perkele! OTTO: Minäpä oon valavonu koko ajan! En ottanu kumpaakaan uninappia, en omaani enkä sun. Tiesikkö sitä lammas-väinö? Kaikki oon kuullu ja nähäny. HANNA: (kiertää sukkelasti Oton vuoteen viereen) Sullako on se eturauhasvika? OTTO: On. Ja näytti, että samaa vikaa haettihin sunki housuistas. HANNA: Tämä Väinö minut tutki. Ja tarkasti tutkiki. Ei oo minusa eturauhasvikaa. Olis sen lammas-väinö huomannu ko niin tarkasti syynäs. Yöhoitaja tulee. YÖHOITAJA: Mitäs täällä? Mikä ihmeen yöpalaveri täällä on meneillään? HANNA: Tuo Väinö tuo tuosa toi minut tänne. VÄINÖ: En nyt niin tuonukkaan. HANNA: Oli helepotus kuulla, että mulla ei oo eturauhasesa vikaa. YÖHOITAJA: Niin mitä vikaa? HANNA: Eturauhasvikaa, semmosta mikä on tuolla miehellä paha. YÖHOITAJA: Ei se ole tyttöjen vika ollenkaan. On miesten sairaus. HANNA: Eikö ollenkaan? Eikö millonkaan? YÖHOITAJA: Ei ollenkaan. HANNA: (Väinölle) Mitenkäs sinä aloit tutkihin VÄINÖ: Minähän sanoin, että sulla ei semmosta vikaa oo. HANNA: Olishan sen sillon tieny kokeilemata, jos kerta naisväellä ei semmosta vikaa oo. YÖHOITAJA: Hetkinen. Hetkinen. Mitäs täällä on tehty ja tekeillä? HANNA: Ku tämä lammas-väinö OTTO: Bäää VÄINÖ: Pitäkää suunna kiinni! HANNA: Lammas Väinö tutki käjellä

19 19 OTTO: Bääää! HANNA: (tekee kädellää etupuolellaan kuvaavia liikkeitä) että onko mulla eturauhasvikaa. YÖHOITAJA: Väinö. Selityksen paikka. VÄINÖ: Tämä Hanna juoksenteli tuola käytävällä HANNA: En oo nelijähänkymmenehen vuotehen juoksuaskelta ottanu! VÄINÖ: Ja muakaan ei suuremmin nukuttanu OTTO: Ku yritit syötää mulle unilääkkehes. VÄINÖ: Niin minä tahoin Hannaa yökylähän, että puhuttais HANNA: Ja pussattais! VÄINÖ: Niin me istuttihin tuosa vuotehen laijalla HANNA: Ja tämä entinen elukanostaja haki minusta eturauhasvikaa. YÖHOITA: Riittää! Riittää! Vai sillä lailla. VÄINÖ: Vitsihän se oli, se eturauhasvika. HANNA: Kyllä sinä lammas-väinö OTTO: Bää, bää, bääääää! HANNA: mua kovasti kopeloit. YÖHOITAJA: Nyt tehdään sillä tavalla, että miehet menevät peiton alle, ja Hanna lähtee omaan huoneeseensa. Väinön ei tarvitse hoitaa lääkärin tehtäviä, vaikka pitäjässä lääkäripula onkin. HANNA: Vilunkia se teki taas, niinkö lammaskaupoisa. YÖHOITAJA: Nyt, Hanna, mennään. Yöhoitaja taluttaa Hannan huoneesta. HANNA: Kyllä minä vähän epäilin, että mitenkä lammas-väinö osais olla lääkäri Väinö ja Otto makaavat. Ottoa alkaa naurattaa. VÄINÖ: Mikä mahtaa naurattaa?

20 20 OTTO: Bäää VÄINÖ: Yhen kerran ko vielä määkäset niin pääset kylymiön puolelle. OTTO: Kynekolooki. VÄINÖ: Sun terveytes on huono. Älä vaaranna sitä vähää mikä on jälijellä. OTTO: Tontori tutkii kaikki viat kerralla. VÄINÖ: Nyt piisaa! (Väinö hyökkää Oton kimppuun) OTTO: Apua! Apua! Tappaa! Yöhoitaja ryntää huoneeseen, sieppaa Väinöä ympäri kiinni ja vetää pois Oton kimpusta. YÖHOITAJA: Tästä pitää puhua vakavasti aamulla palaverissa. VÄINÖ: Ei kannata puhua. YÖHOITAJA: Eikö muka ole aihetta? VÄINÖ: Kaikki on pelekkää leikkiä. Huumoria. Eikö niin Otto? OTTO: Huumoria on, herra tohtori. YÖHOITAJA: Huumoria. Minulta menee koko yö Väinön huumorin kanssa. Milloin saan pelastaa naista ja milloin taas miestä. VÄINÖ: Anteheks kovasti. YÖHOITAJA: Nyt nukkumaan! VÄINÖ: Minä pyysin anteheks. YÖHOITAJA: Nuku! VÄINÖ: Ei tuu uni, jos ei saa anteheks. YÖHOITAJA: Ole hyvä. Saat anteeksi. Nyt nukutte molemmat. Hyvää yötä. (menee tuolille istumaan) VÄINÖ: Hyvää yötä. OTTO: Hyvää yötä. Väinö ja Otto makaavat liikkumatta. Yöhoitaja laulaa hiljaa.

21 21 VÄINÖ: Hoitaja. YÖHOITAJA: Niin? Mitä nyt vielä? VÄINÖ: On niin kova se tuoli. Tulisit tänne vierehen. YÖHOITAJA: (ryntää pystyyn) Ei voi olla totta! VÄINÖ: Tuut pikkusen levähtähän ko sulla on raskas työ. YÖHOITAJA: Ole nyt hiljaa! VÄINÖ: Minä voi hierua jalakoja, jos niitä pakottaa. YÖHOITAJA: Uskomaton ukkeli. (menee) OTTO: Näyttää, että sinä jäät tänä yönä iliman. VÄINÖ: Ennen oli parempi tuuri naisten kans. OTTO: Vaan yrityksen puuttehesta sua ei voi kukaan moittia.

22 22 Otto istuu vuoteen laidalla ja heiluttelee keppiään. Sanna siivoaaa. SANNA: Varos nyt vähä sen keppis kans. OTTO: Anteheks. SANNA: Mistä noita villakoiria riittääkin? Oton keppi on taas Sannan edessä. SANNA: Etkö millään voi pitää sitä keppiäs pois eestä? OTTO: Anteheks. Sanna pyllistelee miehiin päin. Väinö ottaa virsikirjan käteensä ja avaa sen, nousee sitten, ottaa keppinsä ja pukkaa kepillään Sannaa takapuoleen. Sanna hypähtää pystyyn ja pitelee takapuoltaan. Väinö pistää nopeasti keppinsä pois, istuu viattoman näköisenä ja tutkii virsikirjaa, hyräilee. Sanna kääntyy ja tuijottaa raivoissaan Ottoa ja Oton keppiä. SANNA: Voi tuhannen äijänhorisko! OTTO: Mitä? SANNA: Pukkasit mua kepilläs takapuolehen! OTTO: Minäkö? E en varmasti. SANNA: Sinähän siinä hosut keppis kans! OTTO: En oo pukannu. En! Väinö varmasti. VÄINÖ: (nostaa silmälasejaan) Mitä tapahtu? OTTO: Älä yritä. Se olit sinä. SANNA: Kyllä minä näin. Sun keppis on heilunu koko ajan. Saakeli! Vaikka oisit kuinka kunnioitettu vanhus ja kaikkien mahdollisten tappelujen veteraani niin minä vetelen luutulla korvilles. OTTO: Se oli Väinö! Tuo tohtori oli. VÄINÖ: Minä en nyt ymmärrä yhtään mitään. En mitään. (korjaa lasiensa asentoa, veisaa muutaman sanan) Kun vietteleeepi meeitä. OTTO: Lopeta! Sinä tökkäsit mun ohiteni tuota akkaa persehese!

23 23 SANNA: Minä en oo sun enkä kenenkään muunkaan akka! Äläkä syytä toista tekosistas! VÄINÖ: (laskee virsikirjan pöydälle ja nousee) Sanna, Sanna, sun pyllys on tosi kaunis. Se on niinkö nouseva aurinko autereisen nevan takana. Sun on syytä ymmärtää Ottua. Otto on vain heikko mies. Ei Otosta enää mihinkään oo, mutta Otto muistaa vielä Otto hyökkää kepin kanssa Väinön kimppuun. Väinö tarttuu keppiinsä. OTTO: Perkelehen lammas-väinö, älä ala runoilla ku ensin tökkilöit mun laskuhuni Sannaa persehese. VÄINÖ: Sinä jumalaton hyökkäät mun kimppuhuni. Olin juuri sanaa tutkimasa. OTTO: Sun on suotta sanaa tutkia. Helevettihin tuommonen ketku joutuu! SANNA: Lopettakaa! Tehän tapatta toisenna! Lopettakaa! Sanna heittää pesuveden miesten niskaan. Miehet lopettavat. VÄINÖ: Voi nainen minkä teit. OTTO: Heitit paskasta vettä meijän päälle. VÄINÖ: Selekähänsä tuommonen tarvihtee. OTTO: Niin tarvihtee! Otto sieppaa Sannaa ympäri kiinni. Sanna huutaa suoraa huutoa ja pyörii Otto selässään. Väinö yrittää lyödä Sannaa kepillä takapuolelle, mutta osuu Ottoon. OTTO: Älä mua hakkaa! VÄINÖ: Piä rauhasa sitä! Sanna jatkaa huutoaan. Johtajatar ryntää sisään. JOHTAJATAR: Mitä täällä tapahtuu? Otto päästää Sannan. Väinö piilottelee keppiä taakseen. Sanna perääntyy. SANNA: (itkuisesti) Nuo on aivan hulluja. Aivan hulluja! JOHTAJATAR: Mitä tapahtui? SANNA: Ensin Otto tökkäs kepillä mua takap OTTO: Väinöpäs. Se oli Väinö!

24 24 VÄINÖ: Älä herrantähen mua syytä. SANNA: Ja sitte ne alko hirveästi tappelemaann ja minä heitin vettä niiden niskaan. JOHTAJATAR: Rauhoitutaanpa nyt jokainen. Tämä kuulostaa aivan kamalalta, tappelua ja veden heittämistä. SANNA: Ne olis tappaneet toisensa. JOHTAJATAR: Tuskinpa sentään. Mutta tämä on ties kuinka mones kerta kun nämä miehet aiheuttavat hämminkiä. Voi olla viisainta erottaa Väinö ja Otto eri huoneisiin. Väinö voi mennä Riihivaaran Uunon kanssa ja Salamaan Oskari tulee tänne Oton kaveriksi. VÄINÖ: Eikä! OTTO: Ei käy! VÄINÖ: Riihivaaran Uuno on aivan uuno. Se ei muista mitään. Minä en ala semmosen kans kämppäkaveriks. OTTO: Ja minä en mee Oskarin kans samahan huonehese. Se myi mulle kevähällä kuuskymmentäyks homehtunehia heiniä. Parempia oli päällä, mutta alla pelekkää paskaa. JOHTAJATAR: No kenen kanssa Otto haluaisi olla? OTTO: Väinön kans tietysti. JOHTAJATAR: Ja Väinö? VÄINÖ: Me ollahan pärijätty Oton kans tosi mukavasti. SANNA: Tehän hakkasitta toisianna kävelykepeillä. OTTO: Se oli vain leikkiä. Aivan vain leikkiä. (johtajattarelle) Onko tämä siivooja jotenki laisensa? VÄINÖ: Niin, olisko tämän tytön syytä mennä työterveyslääkärille? Sitä on kaikkia pöörnauttia ja muuta. OTTO: Ikämmä oomma ollu huonon katon alla eikä vielä tääläkään pysy kuivana ku tänne työllistetähän kaikenlaisia ongelmatapauksia. SANNA: Saakelin homepallit! Minäkö tässä suurin syyllinen olenkin? Siivotkaa itse hullujenhuoneenne! (menee) JOHTAJATAR: Ette te saa kiusata meidän tyttöjä. Jokaisella on kohtuuttoman raskasta kun joudutaan koko ajan työskentelemään mahdollisimman vähällä

25 25 väellä. Työtä on yllin kyllin ilman kiusantekoakin. Ja täällä on tarpeeksi sellaisia kiusantekijöitä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä kiusaa. Te olette silti vielä henkisesti pirteitä. OTTO: Ei me kiusata. VÄINÖ: Eikä olla kiusattukaan. Sanna hermostu aivan suotta. Jospa se on tosiahan väsyny liikaa. JOHTAJATAR: Voimmekohan me sopia vielä kerran? (menee) OTTO: Sun takias meinattihin joutua ei erillemmä. VÄINÖ: Sinähän siinä aloit keppis kans heilua. OTTO: (tarttuu Väinön rinnuksiin) Älä sinä! Sinä tökkäsit Sannaa. VÄINÖ: Kiinnikkö käyt? Painivat. Kaatuvat. Johtajatar tulee. JOHTAJATAR: Ja mitä nyt taas? OTTO: E-ei yhtään mitään. VÄINÖ: Minä kompastuin ja tartuin Ottohon ja mentihin molemmat nurin- OTTO: Ne on nämä meijän koivet niin kovin huonot. Johtajatar auttaa miehet pystyyn. JOHTAJATAR: Minusta tuntuu, että te valehtelette. Tapella meinasitte taas. VÄINÖ: Höpö, höpö. Me ei tapella! OTTO: Me ei ees riijellä millonkaan. JOHTAJATAR: Minä en enään usko sanaakaan. VÄINÖ: Olisitkkohan sinäki loman tarpehesa? Viikko pari aurinkorannalla tekis varmasti hyvää. Sitte jaksais taas ymmärtää vanahoja. JOHTAJATAR: Lopeta! Te olette niin kuin pikkupoikia. Mutta nyt, Väinö ja Otto, te olette kunnolla tai minä pistän teidät arestiin. Menkää omiin vuoteisiinne! VÄINÖ: Olis kahaviaika.

26 26 JOHTAJATAR: Vuoteisiin! VÄINÖ: Mennähän, mennähän. OTTO: Sänkyhyn vain. JOHTAJATAR: Eikä enää minkäänlaisia otatuksia. Tämä on viimeinen varoitus. Minä olen tosisani! VÄINÖ: Ei me otatella. OTTO: Ollahan kiltisti. JOHTAJATAR: Muistakaakin! (menee) VÄINÖ: On täälä kauhia kuri. OTTO: Ei uskois, että vanahoille miehille pijetähän näin kauhiaa komentua. VÄINÖ: Eihän me muuta pyyvetä ku että saatas rauhasa levähellä tämän elämän loppuajan. OTTO: Ei mitään muuta. Verho

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO)

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) Amanda Auer 9v. istuu tuolilla pienessä huoneessa. Vastapäätä on poliisi, joka ei näy kuvassa. Amandalla on suklaapatukka kädessään. Poliisi haastattelee

Lisätiedot

Pitkän elokuvan käsikirjoitus

Pitkän elokuvan käsikirjoitus KOHTA 18 Pitkän elokuvan käsikirjoitus käsikirjoittajat Maarit Lalli Henrik Mäki-Tanila 12.1.2010 Maarit Lalli Suomenlinna C 71 B 5 00190 HELSINKI maarit.lalli@kolumbus.fi 050-5469094 Henrik Mäki-Tanila

Lisätiedot

1 EXT. VIISKULMA.TALVI.1979 -- EVENING 1. Kuva ylhäältä Viiskulman risteykseen. Räntää sataa. Ajamme lumisateen kanssa kohti katutasoa.

1 EXT. VIISKULMA.TALVI.1979 -- EVENING 1. Kuva ylhäältä Viiskulman risteykseen. Räntää sataa. Ajamme lumisateen kanssa kohti katutasoa. 1 EXT. VIISKULMA.TALVI.1979 -- EVENING 1 Kuva ylhäältä Viiskulman risteykseen. Räntää sataa. Ajamme lumisateen kanssa kohti katutasoa. Kadulla kävelee kädet takintaskuissa, paljaspäin,.(huom: Krisulla

Lisätiedot

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 I Kun nousen ylös Ava nukkuu vielä. Herään vessassa, kuseminen havahduttaa. Ava sanoi, että se aikoo maalata vessanpöntön sisälle sydämen. Sen besserwisserkaveri oli jostain

Lisätiedot

SAKUstars2013. Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit

SAKUstars2013. Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit 1 SAKUstars2013 Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit 2 Sisällysluettelo Kirjoitelmat Sivu 1.sija Tiia Makkonen... 3 2.sija Ina Eskelinen 5 3.sija Elisa Katiska.. 7 Runot 1.sija Heidi Toivanen... 12

Lisätiedot

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies hankkeen kanssa. Kilpailu tuotti noin 80 kiinnostavaa nuorten kirjoittajien

Lisätiedot

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 1 RUNOJA Minua katsotaan. Aivan kuin he haluaisivat määrätä kuka olen. On vaikea elää kun tekee mitä haluaa. Eikä anna katseitten rajoittaa. Jos onnistut

Lisätiedot

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle 27.11.2011 Anne-Mari Manninen Seurakunta voi nousta uudelle tasolle Ääni on tärkein Ja minä henkilökohtaisesti olen Isältä rukoillut sitä, että Herra, minua ei kiinnosta onko minun hiukset aina täydelliset,

Lisätiedot

Tehtävät Tennesee Williamsin näytelmään Lasinen eläintarha on laatinut Mattlidens gymnasiumin opettaja Kirsi Martikainen

Tehtävät Tennesee Williamsin näytelmään Lasinen eläintarha on laatinut Mattlidens gymnasiumin opettaja Kirsi Martikainen Tehtävät Tennesee Williamsin näytelmään Lasinen eläintarha on laatinut Mattlidens gymnasiumin opettaja Kirsi Martikainen I HENKILÖKUVAT KATKELMIEN PERUSTEELLA Tutustukaa kolmeen näytelmän katkelmaan. Millainen

Lisätiedot

UDE Anna mennä ny, Arska. Vai pitääks mun auttaa sua? Arska puristaa silmänsä tiukasti kiinni. Puukkoa pitelevä käsi tärisee kämmenellä.

UDE Anna mennä ny, Arska. Vai pitääks mun auttaa sua? Arska puristaa silmänsä tiukasti kiinni. Puukkoa pitelevä käsi tärisee kämmenellä. INT. PUULIITERI. KESÄ (1968) -- AFTERNOON Vanha puuliiteri. Seinustoilla halkopinot, saha roikkuu naulasta. Lattialla puupölli, johon isketty kirves. Vieressä sahapukki. Neljä pikkupoikaa (n. 7-10 v.)

Lisätiedot

Ajatelmia, erilaisista aiheista.

Ajatelmia, erilaisista aiheista. Ajatelmia, erilaisista aiheista. Tätä kokoelmaa voi hyödyntää monin eri tavoin, esim. 1) Tulosta ajatelmat joko aiheryhmittäin tai sekaisin, joko kaikki, tai ne jotka haluat. Tulosta ne värillisille papereille.

Lisätiedot

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS Marika Laatu ja Pia Tuomi OPETTAJALLE Daniel, Jumalan oma -opetuspakettiin kuuluvat: Opettajanopas Leirivihko Puuhapistevinkit Danielin laulu 2/2011 Noste-lehdessä sarjakuva

Lisätiedot

Äiti! Niin? Arvaa, mitä mä teen sitten kun olen iso. No? Mä asun tässä talossa oman lapseni kanssa yhtä salaa kuin me.

Äiti! Niin? Arvaa, mitä mä teen sitten kun olen iso. No? Mä asun tässä talossa oman lapseni kanssa yhtä salaa kuin me. Viimeinen Nimim. TAMA Äiti ei viivy kauan. Sanat ovat samat joka kerta. Muista kaikki. Muuta ei tarvitse sanoa. He ovat opetelleet kaiken ulkoa. Kerranneet. Puhuneet loppuun. Lapsi katsoo häntä. Ei hymyile.

Lisätiedot

TIMO KIISKINEN. omalla maalla

TIMO KIISKINEN. omalla maalla TIMO KIISKINEN omalla maalla Timo Kiiskinen: Laulu ja kitara Maarit Hurmerinta: Laulu 1. Jorma Kääriäinen: Laulu 8, taustalaulu 9. Muusikot: Jarkka Rissanen: kitara: 1, 2, 4, 7 ja 14. Markku Kanerva: kitara

Lisätiedot

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja ARTSI ALKUSANAT Yöllä sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista, silloin kun uni ei meinaa tulla silmään. Ennen kaikkea tätä omaa elämää ja kuinka nopeasti se aika onkaan täällä mennyt. Nuorin lapsistamme,

Lisätiedot

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista 1 Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista ESIPUHEET Virtsarakon toimintahäiriö voi olla hankala vaiva. Niinkin itsestään selvä asia kuin rakon

Lisätiedot

Vanhoja kappaleita. Sisältö

Vanhoja kappaleita. Sisältö Vanhoja kappaleita Sisältö 1 Laulujen sanoja 4 1.1 Leo Adamson........................................ 4 1.1.1 Muistan sua Elaine (1932)............................. 4 1.2 Ville Alanko.........................................

Lisätiedot

MII Sen vessapaperin, joka me oltiin myyty, olis voinut vetää maapallon ympäri.

MII Sen vessapaperin, joka me oltiin myyty, olis voinut vetää maapallon ympäri. 1 MAANANTAINA - TAPOJEN HISTORIAA HENKILÖT:, joka voi olla JENNA tai JESSE MIEKKAMIES Koululaiset notkuvat reppuineen odottamassa autoa. Me oltiin koottu rahaa tätä leirikoulua varten jo neljä vuotta.

Lisätiedot

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Koivukoto 1 2 Laila Hietamies Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme 3 Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 4 Novellin Koivukoto ensimmäinen versio on ilmestynyt nimellä Jos tulisi lopulta ikävä Salme Sauren

Lisätiedot

Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin

Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin ehyt katsauksia 5/2013 Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, EHYT-katsauksia 5/2013 AMIS Arjen

Lisätiedot

mä teen räppii, kysy sitä sitä seuraavalt jossei sekää tiedä nii mä en yhtää ihmettele sitä se on niin sitä, SINE IRA! KG & LL

mä teen räppii, kysy sitä sitä seuraavalt jossei sekää tiedä nii mä en yhtää ihmettele sitä se on niin sitä, SINE IRA! KG & LL KG & LL mä räppäsin ennen porukas jota ei ollu keikat olkkaris, kaks fanii tai jotakin lisäks tein sitä ennen nimellä (niinku nytkin) hankala ois ilmankaan, mut paska hävii ilmaan! joten ilman taakka kun

Lisätiedot

Asenne, joka avaa taivaita

Asenne, joka avaa taivaita Esko Valtanen 2.1.2011 Asenne, joka avaa taivaita Eletään Herralle Tuossa ajattelin näin, että mitenkähän olisi jos olisi sellainen tilanne, että me tietäisimme ihan tasan tarkkaan, että sanotaan esim.

Lisätiedot

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää I Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää kasvonsa, niin toiselle näyttää takapuoltansa. Ei

Lisätiedot

Lisa Lundström: Matka!

Lisa Lundström: Matka! Lisa Lundström: Matka! Lisa ja Äiti istuu lentokentän penkillä odottamassa. Äidistä tuntuu siltä kun hän olisi unohtanut jotakin. Hän tekee hijaa listaa päässään. Passi, rahaa, matkalippu Hän sormeilee

Lisätiedot

tytti solantaus kuvitus: antonia ringbom

tytti solantaus kuvitus: antonia ringbom tytti solantaus kuvitus: antonia ringbom sisällysluettelo aluksi mitä mielenterveyden ongelmat ovat? tunteiden häiriöt toiminnan häiriintyminen ajattelun häiriintyminen mistä mielenterveyden häiriöt johtuvat?

Lisätiedot

Monikulttuurisuus on hyvä asia! Poika 9.lk

Monikulttuurisuus on hyvä asia! Poika 9.lk Erilaisuus on massateinien vastakohta. Ne uskaltavat sanoa mielipiteensä kuuluvasti ja ottavat kantaa asioihin. Erilaisuus voi näkyä myös pukeutumisessa ja vaikka musiikissa. Tyttö 9.lk Monikulttuurisuus

Lisätiedot

VAIHTOLÄMPÖINEN PRINSESSA (työnimi) KUVALISTA. (versio 19.6.2003) Kirjoittanut Ismo Kiesiläinen

VAIHTOLÄMPÖINEN PRINSESSA (työnimi) KUVALISTA. (versio 19.6.2003) Kirjoittanut Ismo Kiesiläinen VAIHTOLÄMPÖINEN PRINSESSA (työnimi) KUVALISTA (versio 19.6.2003) Kirjoittanut Ismo Kiesiläinen 1. EXT. VESI/METSÄ PÄIVÄ Olemme veden alla. Vesi on hieman sameaa, näkyy vain muutamia vesikasveja. (V.O.)

Lisätiedot

SIPERIAN NERO! osa 12. "Kansallissankarin kaato" kirjoittaneet. Mika Ripatti & Seppo Vesiluoma

SIPERIAN NERO! osa 12. Kansallissankarin kaato kirjoittaneet. Mika Ripatti & Seppo Vesiluoma SIPERIAN NERO! osa 12 "Kansallissankarin kaato" kirjoittaneet Mika Ripatti & Seppo Vesiluoma Hi Conzept Oy, 1999 1 INT. FOXYTRONICS. PAKKAAMO. -- PÄIVÄ 1 (,, HELI, KOISTINEN, PERA) pakkaa mittareita. Kuulemme

Lisätiedot