dohuomionosoitukset MAINOSTILAA JOPO-JUTTUIHIN

Transkriptio

1

2 dohuomionosoitukset Piirin pronssinen ansiomerkki Manne Nevakko Toisen luokan Mannerheiminsolki Aleksi Mannerjoki Akseli Syrjälä Tasalanaukiolla Infon kirjakaupan vieressä. Lippukunnan jäsenille alennuksia jäsenkortin kanssa. MAINOSTILAA JOPO-JUTTUIHIN JoPo-jutut ilmestyy kolme kertaa vuodessa, ja sen levikki on reilut 100 kpl. Lehti kasataan johtajiston voimin, ja sen lukijakunta muodostuu pääasiassa lippukunnan jäsenistä ja heidän perheistään ja tuttavistaan. Halutessanne voitte tukea lippukunnan toimintaa ostamalla lehdestä mainostilaa. Mainoksien hinnat ovat: Koko sivu: 100 euroa Puoli sivua: 60 euroa Käyntikorttikoko: 40 euroa Hinta sisältää mainoksen yhteen lehteen, kuitenkin kolmeen lehteen mainos irtoaa kahden hinnalla. Mainokset toimitetaan sähköpostitse lehden päätoimittajalle osoitteeseen Maksu suoraan lippukunnan tilille , viitteeksi mainoksen ostajan nimi ja teksti tuki partiotoiminnan hyväksi.

3 SISÄLLYSLUETTELO TAPAHTUMAKALENTERI Syyskuu Sisällysluettelo 2 Tapahtumakalenteri 2 Kokousajat 2 Pääkirjoitus 3 ALpkj:n löpinät 4 PinkkiPicnic 5 Kärsämäinen lauantaiaamu 6 Suomen halki 9:sä päivässä 7-9 Eurojamboree 9-11 Hunkerin hengen ja betoniaseman salaisuus Karhu -vartion tarina "Selviytyjät saarella" 14 Kipparin palsta 14 Huhutaan, että 6.9. Syyskirkko viikko 37 Kokoukset alkavat Suunnistuskisat VJ-kurssi Purjehduksia Lokakuu Lippukunnan leiri Vartoiden omat retket Marraskuu JTMK-kurssi vuotisjuhla Joulukuu Kynttilävartio TOIMINTAKAUDEN KOKOUSAJAT Aloittava lauma Ma klo Karhukopla Ma klo Ilves Ma klo Päätoimittaja: Teemu Hirvonen Ilm.pvä: Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Seurakunta Painomäärä: 150 kpl Vuosikerta: 26 Lehtinumero: 78 Vartoiden ja Vaeltajien kokousajat sovitaan Syyskirkon jälkeen Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät osoitteesta: 2.

4 PÄÄKIRJOITUS Kesä se taas mennä hujahti. Itsellä se meni aika työpainotteisesti, kesäkuusta elokuulle mahtui kaikki kaksi vapaata lauantaita. Eli aika vähiin jäi meikäläisen purjehdukset ja muukin partiotoiminta tänä kesänä. Sääli sinänsä, työtunteja nimittäin tuli paatin kunnostuksessa tehtyä ihan kiitettävästi. Vaan eipä siinä mitään, saatinpahan ehjä vene kesän purjehduksille. Ja ihan mukavastihan se on taas kerran saaristoa kolunnut. Viime lehden ilmestymisen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Purjehdusten lisäksi Jokikylän Poikien vaeltajaporukka järjesti perinteisen PinkkiPicnicin joka onnistui yli odotusten niin osallistujamäärän kuin toteutuksenkin osalta. Todellakin hatunnoston arvoinen suoritus pojilta! JoPojen iskuryhmä kävi myös Englannissa Eurojamboreella katselemassa miltä se partiotoiminta näyttää vähän isommassa mittakaavassa. Elokuun alussa osittain Eurojamboreen kanssa päällekkäin oli vielä kesäleiri Hunkerissa. Huhujen mukaan sekin sujui paremmin kuin hyvin. Näistä saatte tietenkin lukea lisää sisäsivuilta. Juttua löytyy myös Pekan ja Peten polkupyöräretkestä Kilpisjärvelle. Taitaa kuulua sinne järkee vai ei osastolle Syksyn partiotoimintaa käynnistellään syyskuun alussa perinteisesti kokousten, retkien ja leirien muodossa. Ja kuten tavaksi on jo päässyt muodostumaan, on herra lippukunnanjohtaja ulkomailla opiskelemassa. Lisää haastetta tulee siitä että Timo ja Toni lähtivät heinäkuun alussa valtion palvelukseen. Tarkoittaa sitä, että sampo, akela ja valtermanni saavat vähän lisää painetta peliin viikottaisen toiminnan organisoimiseksi. Vaan eiköhän tämäkin kausi saada vedettyä kunnialla läpi. Oltsu lähettikin juuri tekstiviestitse terveiset koko lippukunnalle! Sen enemmittä jorinoitta, oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille. Päätoimittaja 3.

5 ALPKJ:N PALSTA Toiminnantäyteinen leirikesä on kääntynyt syksyyn ja uusi toimintakausi voi alkaa. Kesän aikana moni merkittävä ja historiallinen tavoite toteutui lippukunnassa. Ensimmäinen vartioikäisten ulkomaille suuntautunut leirimatka toteutui, kun kuuden hengen joukkue osallistui Iso-Britannian Eurojamboreelle. Lippukunta järjesti pitkästä aikaa viikon mittaisen kesäleirin Merimaskun Hunkerissa. 80-luvun lopulle jatkunut pitkien kesäleirien perinne katkesi 90- luvulla ja nyt tätä arvokasta perinnettä herätellään henkiin. Lippukunnan vaeltajaryhmä puolestaan järjesti kesän alussa Raisiossa leikkimielisen partiokilpailun, Pinkkipicnicin, jonne osallistui ennätyksellisesti yli 100 partiolaista. Tämän kaiken lisäksi lippukunnan vene purjehti Saaristomerellä lähes joka viikonloppu. Kesällä yhdistyi siis vanhojen perinteiden kunnioittaminen sekä täysin uudenlaisen toiminnan kokeminen. 60 vuotta täyttävä partiotoiminta Raisiossa on siis jatkuvasti uudistuvaa, mutta samalla juurillaan pysyvää. Raisiolainen partiotoiminta täyttää syksyllä todellakin 60 vuotta ja sitä kokoonnutaan juhlistamaan marraskuun loppupuolella. Muuten syksyn toiminta rakentuu normaaliin tapaan leireistä, vaelluksista ja viikoittaisista kokouksista. Sudenpentujen ja vartiolaisten syysleiri pidetään lokakuun lopussa, minkä lisäksi vartiot järjestävät omia retkiään. Lippukunnanjohtajamme jatkaa syksyllä maailmanvalloitustaan. Tämän lehden ilmestyessä Olli-Matti on jo aloittanut vaihto-opiskelun Venäjällä. Lippukunnanjohtaja vastaa luonnollisesti viime kädessä lippukunnan toiminnasta, mutta viikoittaisen toiminnan vastuu on jaettu ikäkausijohtajille. Nuoret johtaja saavat kasvaa näin vastuullisten tehtävien parissa. Tervetuloa toimintaan mukaan uudet sudenpennut ja vanhat jäsenet! Manne Nevakko Lippukunnan apulaisjohtaja 4.

6 PINKKIPICNICISSÄ KILPAILTIIN REILUSSA HEN- GESSÄ Lippukunnan Vaeltajaryhmän järjestämä PinkkiPicnic 2005 vuoden 2005 rennoin pt-kisa - kisailtiin aurinkoisessa säässä Raisiossa lauantaina PinkkiPicnic 2005 oli leikkimielinen partiotaitokilpailu, jossa ei viilattu turhaan pilkkua ja huumorille annettiin tilaa. Tunnuksenomaista PinkkiPicnicille olivat rento meininki, hauskat tehtävät sekä hieman omituinen pisteytys. Reilut sata kilpailijaa tulivat eri puolilta maakuntaa; kaukaisimmat aina Perttelistä ja Pyhärannasta saakka. Kilpailun reitti kiersi eri puolilla Raisiota ja kilpailuun oli mahdollista osallistua vartion oman valinnan mukaan joko kävellen tai jalan. Tehtävät kattoivat kaikki osa-alueet aina perinteisistä rakenteluista mainetta niittäneeseen ruuanvalmistustehtävään saakka, jossa mitattiin vartioiden taidot valmistaa itse valitseman ruokakassin sisällöstä gourmetruokaa retkiolosuhteissa. Kisaa oli tekemässä seitsemänhenkisen järjestelytoimikunnan lisäksi kolmikymmenpäinen rastihenkilötiimi. Kilpailun suojelijana toimi kisan avannut eräopasporoteurastaja Riitta Lehvonen, joka lanseerasi PinkkiPicnicin jo 1980-luvun alkupuolella. Avajaisissa koettiin myös jotakin ennennäkemätöntä nimittäin PinkkiPicnicin avasi kisajouillaan Muohtagestakin tuttu poromies Pentti Nikodemus. Kaiken kaikkiaan vuoden kestänyt projekti onnistui erinomaisesti ja tavoitteet täyttyivät kaikin puolin. Kilpailua alusta lähtien järjestämässä olleet Vaeltajaryhmän jäsenet saivat arvokkaita tietoja ja taitoja kisojen järjestämiseen liittyvistä asioista. Järjestelytoimikunta haluaa vielä kerran kiittää kaikkia kilpailijoita, kilpailuhenkilökuntaa ja kaikkia niitä, jotka mahdollistivat PinkkiPicnic 2005:en. Kattava otos kisakuvia tullaan julkaisemaan alkusyksyn kuluessa kisan nettisivuilla josta löytyvät myös kisan täydelliset tulokset. Tulokset: Pinkkisarja 1. Glitt3r, Raision KilliNallit 2. PinkkiPimut, Ahertajat 3. Superlampaat, Vehmaan Lustaset Neonvihreä sarja 1. Balleriinat, Kairankiertäjät 2. MIP, Pyhän Laurin Ritarit 3. Nallet, Kosken Kerkät Parisarja 1. Korpit, Ruskon Maununpartio 2. Aiheronni, Raision KilliNallit & Jokikylän Pojat 3. Tikkolo, Rajakivenkiertäjät Masari 5.

7 KÄRSÄMÄINEN LAUANTAIAAMU On perjantai-ilta 17. kesäkuuta 2005 ja luen Stephan Rammeloon kirjoittamaa teosta nimeltään Corporations in Private International Law seuraavana maanantaina odottavaan kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun tenttiin. Lukemiseni jatkuu myöhään yöhön. Seuraavana aamuna ulko-ovea aletaan nuijia ennen kello seitsemää. Puoliunessa kävelen ovelle ja avaan sen. Oven takana seisoo Jussi ja Manne, jotka toivottavat minulle hyvää huomenta seuraavin sanoin: Laita vaatteet päälle, niin lähdetään pienelle ajelulle! johtajisto. Narrin rooliini tyytyen kävelen maskottina eräopas-poroteurastaja Riitta Lehvosen, poromies Pentti Nikodemuksen ja kilpailun johtaja Matti Väätäisen kanssa avaamaan virallisesti vuoden 2005 Pinkki- Picnic -partiotaitokilpailun. Polttarini jatkuivat avajaisten jälkeen. Tarinan jatkoosa kerrotaan johtajiston iltanuotiolla. Tulevan sudenpennun vanhempi: Varo, ettei sinun poikasi joskus saa odottamattomia vieraita jonain kauniina lauantaiaamuna. Partiosta voi tulla elämäntapa. Tiedustellessani retken päämäärää pojat ilmoittavat minulle, ettei kannata olla turhan utelias. Keitän muiluttajille kuitenkin kahvit ennen lähtöä, jonka jälkeen Mannen kadulla odottava sininen Volkswagen Polo hörähtää käyntiin. Auton nokka suuntautuu minä ja muiluttajat mukanaan kohti Raision keskustaa. Auton soittimessa pauhaa erään suomalaisen kansantaiteilijan musiikki, kun Jussi alkaa naureskellen kaivelemaan auton lattialla olevaa muovikassia. Kassin sisältö ojennetaan minulle. Saan syliini vaaleanpunaisen froteekankaisen kokohaalarin ja kärsän. Sanomattakin lienee selvää, ettei minun tarvitse itse miettiä tämän lauantain pukeutumistani kahta sekuntia kauempaa. Puen asusteen päälleni. Pukeutumiseni herättää ansaittua hilpeyttä etupenkeillä istuvissa muiluttajissa. Lopulta sininen Polo lipuu Raision lukion parkkipaikalle. Kävelen Mannen ohjastamana lukion urheilukentälle, jossa minut reippaalla naurun remakalla vastaanottaa melkein koko Jokikylän Poikien toimiva Jukka Vanto partiojohtaja 6.

8 SUOMEN HALKI YHDEKSÄSSÄ PÄIVÄSSÄ Koskaan ei voi tietää kuinka pitkät jäljet voi yhdestä pienestä ideasta, ennen kaikkea lupauksesta olla. Ajatuksesta ja lupauksesta polkea pyörillä Turusta pohjoiseen, niin pitkälle, että rajat tulevat vastaan. Varsinkin jos idea on tullut viikonlopun aikana. Pete nimittäin noin vuosi sitten väläytti idean tehdä hieman pidempi pyöräreissu kotiovelta aina niin pitkälle pohjoiseen, että maantieteelliset rajat tulevat vastaan. Tottahan toki tuli luvattua, että mukana ollaan, vaikka asia olikin vain sivulausetasolla. Ja kappas, viikonlopun jälkeen maanantaina sähköpostissa olikin odottamassa karkea luonnos kaavaillusta pyöräretkestä. Asia jäi hetkeksi aikaa ajatukseksi takaalalle, kunnes idea alkoikin Peten puolelta vaihtua toteutukseksi. Tässä vaiheessa ei siis voinut enää perääntyä ja olisihan reissu varmasti taas mukavalla tavalla rajoja koetteleva, kuten aikaisemminkin. Suunnittelua Varsinaisia tarkkoja reittisuunnitelmia ei oltu tehty, koska etenemiseen vaikuttaisivat monet eri asiat. Lähtökohtana etenemiselle olivat lähinnä sääolosuhteet, pyörät ja niillä saavutettava kulkuvauhti sekä yhtenä tärkeimpänä, yömajoitusten sijainti ja niiden välinen yhteys (reitti). Pete oli ajatellut, että reissu tulisi tavallisista perhe-pyöräilijöistä poiketen tehdä minimivarustuksella, joka tarkoittaisi sitä, että ylimääräiset roippeet olisi karsittu pois, mukaanlukien majoitteet ja keittimet. Vaihtoehdoiksi jäisivät siis paikallisten ravintola- ja majoituspalvelujen täysipainoinen hödyntäminen. Viimeiset puitteet reissulle asetti aikataulu; Suomi tulisi polkea läpi 9:ssä päivässä, jotta arkielämä ei häiriintyisi. Tämä tarkoittaisi sitä, että keskiarvollisen päivämatkan pitäisi olla 150km:n paremmalla puolella. 7. Varusteet Lähtökohtana oli se, että matka taitetaan maantiepyöriä käyttäen. Koska rengasleveys oli vain mm niin hiekkateitä ei voitu juurikaan käyttää. Pyöriin saatiin lisää varusteita tankolaukulla ja takatarakalla. Lisäksi selässä oli vielä molemmilla pikkureppu. Koko varustus painoi kiloa. Kummallakin oli mukana kaksi ajoasua, jolloin toinen saattoi olla "pesussa" kun toista käytettiin. Sadekelien varalle oli tietysti myös takit ja housut. Illanviettoihin oli varattu kevyet tuulipuvut ja sandaalit.

9 Loppu kassikapasiteetti täytettiin työkaluilla, vararenkailla, kartoilla, suklaapatukoilla, hedelmillä ja siistiytymisvälineillä. Reissun perustuessa valittuun formaattiin; ravintola- ja majoituspalvelujen sekä paluumatkan julkisten kulkuneuvojen hyödyntämiseen, voidaan todeta tämäntyppisen toteutuksen vaativan n.35-50e/vrk. Hinta-arvio vaihtelee päivittäin valitun majoitusvaihtoehdon sekä nautittujen ruokien ja evästarpeiden mukaan. Esimerkkinä voidaan mainita kolmas päiväetappimme, jolloin etenimme 160 km puolipilvisessä säässä: sis.eväsmehut, hedelmät, suklaat, ruuan huoltamolla (n.13e) sekä majoituksen majatalossa (n.25e/henkilö) eli yhteensä 37e. Hinta-arviossa on oletettu, että reissun suorittamista edesauttavien välineiden hankinta on suoritettu eri budjetilla.. Pari yötä saatiin myös vietettyä "tuttujen" luona, jolloin tietysti päiväbudetti aleni huomattavasti. Loppupohdinnat Näin jälkikäteen, yli 1300km 9:ssä päivässä polkeneena voidaan todeta parikin seikkaa: Varusteet ja pyörät kestivät hyvin reitin rasitukset. Loppumatkasta Pekan tankolaukku rupesi tosin vähän repsottamaan ja Peten pyörästä meni poikki pari pinnaa. Yhtään rengasrikkoa ei tullut mikä oli yllätys myös kuskeille. Reitin varrella kun a- jettiin välillä sorateitä tietyö pätkillä ja kaiken laatuista asfalttia. Mukana olisi ollut kuusi sisäkumia ja pari ulkokumia, mutta nyt ne säästyivät seuraaviin reissuihin. Pyöriä huollettiin parin päivän välein ja suurimmassa syynissä olivat jarrut, ketjut ja rattaat. Rengaspaineita tarkasteltiin pari kertaa ja olihan ne yleensä suurinpiirtein tallessa. Ajohousut ja sukat pestiin aina päivän käytön jälkeen ja näin vältyttiin suurimmilta hiertymiltä takalistossa ja jaloissa. Myös jokailtainen saunominen palautti ajajat kohtuu hyvin seuraavan päivän koitoksiin. - takana taitaa olla ensimmäisimpiä lomamatkoja, joilla kunto on oikeasti kasvanut - takana on viikko, jolloin on tultu syötyä enemmän hedelmiä kuin ruokaympyrä on kehoittanut - vähilläkin varusteilla pärjää, jos pakkaa oikeat tavarat mukaan - työkaluja tarvittiin lähes päivittäin pikkusäätöihin - sääolosuhteet vaikuttavat huomattavasti matkavauhtiin ja mielialaan - Suomesta löytyy monta mielenkiintoista pikku paikkaa ja majoitusta, jotka jäävät monasti kiireisemmiltä autokulkijoilta näkemättä ja kokematta Talousarvio 8. Edellä mainittujen tosiseikkojen lisäksi voidaan todeta reissun olleen haastavan raskas. Fyysisesti ollaan liikuttu esim. hiihdon kanssa samalla sykealueella, mutta henkisessä mielessä hieman eri alueella. Pelkästään Suomen maantieteellinen laaja-alaisuus sanelee sen tosiasian, että saavuttaakseen tämän maan eteläisimmät osat ja pohjoisimmat rajaseudut yhdellä

10 yhdeksän päivän pyöräreissulla, täytyy polkutiheyden ja ketjun olla melkoisen kireällä. Tämä edellyttää pitkäjänteisyyttä tuijottaa valkoista tien reunaviivaa, kestää puutuneita pakaroita ja lihaksistoa sekä ymmärrystä jaksaa Suomi-neidon laajuus. Se, että onko tempauksessa järkeä vai ei, lieneekin sitten jo hyvinkin filosofinen kysymys. Vastauksia ja näkökulmia on monen monta. Kysymyksen ja siihen järkiperäisen vastauksen antamisen olisi voinut oikeastaan unohtaa jo näitä harrastuksia aloittaessa ja ideoitaessa. Reissu oli joka tapauksessa sen verran ikimuistoinen, että toiseen kertaan sitä ei viitsi tässä muodossa tehdä! Seuraavaa reissua odottaessa ja kehittäessä. Pete&Pekka EUROJAM 2005 Kesän loppuvaiheilla iskuryhmämme lähti katsastamaan Englannin maata vuoden surimpaan partiotapahtumaan Eurojamboree 2005:een. Jokikylän Pojista lähti neljä leiriläistä ja kaksi johtajaa matkaan. Lähtö Englantiin Lähdimme aurinkoisissa tunnelmissa Turun linja-autoasemalta torstaina 28. heinäkuuta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Bussimatkalla saimme nauttia lämpimästä kesäpäivästä hyvin ilmastoidussa Express bussissa. Suurin osa Ahmalippukunnasta oli matkustanut aamulennolla Lontooseen, mutta me saimme nauttia pitkästä aamusta ja aloittaa matkan vasta iltapäivällä. Saavuttuamme Helsinki-Vantaan lentoasemalle suunnistimme muiden väiskipäiden joukkoon ja saimme Gilroy Travelsin matkaliput, sekä leiriläisen kirjan. Frankku RaKiNoista oli kuuden hengen matkaryhmäämme vastassa. Siitä suunnistimme kohti lähtöselvitystä ja loputtomien tarkastuksien jälkeen odottamaan koneen lähtöä. Lentokoneen ruoka oli hieman pettymys, koska ihmisen perustarpeisiin kuuluu aivan jotain muuta kuin pieni pizzan pala, sekä pieni annos salaattia. Olisi nyt luullut saavan jotain lihaisampaa ruokaa. No, aina ei voi voittaa. Heathrown lentokenttä oli kohtalaisen paljon kookkaampi kuin Helsinki-Vantaan asema. Lontoon ruuhkasta selvittyämme jatkoimme matkaa moottoritietä pitkin kohti Hylands Parkia. Perillä soluttauduimme pienehkön vaelluksen jälkeen valmiiksi pystytettyihin telttoihin. Ensimmäinen yö oli mukavan rauhallinen olimme koko leirialueen ensimmäinen joukkue. 9.

11 Ensimmäinen leiripäivä Aamulla saimme kouraamme ensimmäisen ja viimeisen kerran virallisen leirilehden. Sitä lueskellessamme meitä tuli kuvaamaan kaikkien tuntema BBC. Ensimmäiset päivät sujuivat laiskottelun sekä rakentelun merkeissä. Jälkeenpäin meille kerrottiin, että lehti olisi ollut saatavissa alaleirimme, Danuben, toimistolta. Leiri ison maailman malliin Leirin ruokien taso oli kohtalainen. Aamiaiseksi nautimme johtajiston paistamaa pekonia ja munia, sekä vitivalkoista paahtoleipää hillon kera. Vaihtelun vuoksi Suomen-joukkue oli varannut mukaan Elovena-kaurahiutaleita. Lounaaseen kuuluivat paketoitu kolmivoileipä, trippi, sipsipussi ja suklaapatukka. Illalliseksi saimme erinäisiä BBQ-kastikkeita sekä riisiä/perunaa. Leiri oli siten poikkeava että siihen kuului vain kolme ruokailua. Ruoka siis poikkesi hieman suomaisesta leiriruuasta ja kierrätys sitäkin enemmän. Biojätteitä ei kerätty, vaan ne menivät other waste roskalaatikkoon. Mallia muonitukseen englantilaisten olisi otettava suomalaisista partiolaisita mitä terveelliseen ruokavalioon tulee. Leirin loppuun mennessä leiriltä oli haettu arviolta yli kg jätettä. Leirin hygieniapuoli oli hieman myöhässä, sillä suihkujen rakentamista ei ollut edes vielä aloitettu kun saavuimme leirille. Suihkujen saavuttua noin neljäntenä päivänä koimme iloisen yllätyksen suihkujen ollessa lämpimiä, suorastaan kuumia. Taruksesta poiketen vessat olivat vesivessoja, mutta toisaalta IST-ruokalassa ei ollut käsienpesumahdollisuutta koko leirin aikana. Avajaiset Leirin avajaiset olivat kerrassaan hulppeat. Lava oli sen verran iso, että soomenpoika ei ole kuunaan sellaista nähnytkään. Tunnelma oli kerrassaan loistava ja siitä saimme kiittää suuren suosion Englannissa saavuttaneen Bogus Brothersin esiintymistä. Varsinaiseen avajaisseremoniaan kuului musiikkia, lisää musiikkia, ilotulitus ja bändi (=lisää musiikkia). Puheita ei liioimmin pidelty, eivätkä juhlallisuudet muutenkaan muistuttaneet suomalaisia leiriavajaisseremonioita. Sitä voitiin vaan jälkeenpäin ihmetellä, minne leirimaksut menivät Leirin organisaatio oli hyvin kankea toimissaan paljon puhetta, vähän toimia. Toista kaasupulloa jouduimme peräänkuuluttamaan muutaman päivän. Vessoihin puolestaan luvattiin saippuaa vuoden 2007 maailmanjamboreeseen mennessä. Ohjelma Leiriohjelmaan sisältyi lukuisia aktiviteettejä, joihin kuuluivat mm. Splash, lukuisia Euroville-tapahtumia, sekä Gilwell Park, joissa pääsimme tutustumaan muiden maiden kulttuureihin ja osallistumaan erilaisiin toimintapisteisiin esimerkiksi melontaan, maastopyöräilyyn ja purjehdukseen. Leirin Main Stagella järjestettiin yhteensä kolme konserttia, joista yksi oli avajaisissa, yksi leirin keskivaiheilla ja viimeinen päättäjäisissä. 10.

12 Leirin puolessavälissä järjestämämme epävirallinen tapahtuma oli Suomi-ilta, jossa soitettiin suomalaista musiikkia suomalaisille sekä suomenmielisille. Dj:nä toimivat Viljo & Vainio. Tapahtuma osoittautui menestyksekkääksi viimeistään Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen soidessa ja väkeä riitti. Leirin aikana pääsimme tutustumaan useampaan otteeseen (joka ilta) diskotelttaan, jonka aktiivielementit saivat heikoimmat matalaksi. Vihreät lazer-valot ja savukoneet vain korostivat leirin juhlimismeininkiä. Vaikka Ahmalippukuntamme oli useiden satojen metrien päässä discoteltastsa, ei tarvinnut omia popitusvälineitä sillä musiikki kuului monena iltana kotitelttaan asti. Leirin loppu Viimeinen päivämme sujui leirin purkamisen merkeissä, jonka jälkeen siirsimme tavaramme suomalaisille varattuun suureen telttahalliin. Tämän jälkeen talsimme leirin päättäjäisiin, jotka olivat kerrassaan hulppeat ilotulituksineen. Nukkumaanmenoaika oli joustava. Suuri osa suomalaisista johtajista löysi itsensä iltanuotiolta. Suomalaiset olivat saaneet erikoisluvan pitää tulta, mikäs siinä saunaa poltellessa ja suomalaisia leirilauluja laulaessa Aamulla lähdimme bussilla Lontoota kohti noin puoli kuudelta. Saavuttuamme Baden Powell-houselle jätimme turhat tavaramme sinne ja suuntasimme matkamme kohti Lontoon keskustaa. Ensimmäisenä kävimme tankkaamassa itsemme täyteen patonkia ja mitäpäs muuta kuin Coca- Colaa. Tämän jälkeen katselimme hieman Lontoon nähtävyyksiä ja ajoimme turistibussilla Madamme Tussón vahakabinettiin, jossa oli taidokkaita vahajulkkiksia. Päivän päätteeksi rynnistimme mäkkärin läpi Haroldsin kauppakeskuksen kautta takaisin Baden Powell-houselle, josta lähdimme bussilla kohti lentokonttää. Lensimme koneella takaisin Suomeen, istuimme kaksi tuntia hikisessä bussissa, hauskaa oli. Juho & Ile 11.

13 HUNKERIN SAAREN JA BETONIASEMAN ARVOITUS Loppukesästä elokuun alussa lippukunta järjesti seitsemän päivän pituisen kesäleirin. Niinpä, kunnon kesäleirin pituus on yksi viikko; viikon pituinen leiri asetettiin jo hyvissä ajoissa lippukunnan tavoitteeksi Partiotoimintaa 60- vuotta teeman kunniaksi. Samaan aikaan kesäleirin aikoihin starttasi Lontooseen lippukunnan Eurojamboree ryhmä. Nuoremmilla aktiivijohtajilla oli armeijansa, opiskelunsa ja kesätyönsä. Niinpä leirin johtotiimiin ryhtyi lippukunnan Gilwell-neuvoston jäsenet Nyrhi ja Jokke sekä purjehdustoiminnasta vastaava Lapa sekä ohjelma- ja huoltovastaava Jussi. Betoniasemalla pystytettiin teltat, laitettiin ruoat sekä suoritettiin hämäräsuunnistusoperaatio. Yön tunneilla leiri hiljeni yöpuulle. Yön tunneilla alkoi myös sade. Vettä tuli oikein niin kuin Esterin saappaasta on tapana tulla, ja kastuipa siinä sitten yksi teltta, pojat ja varusteet kokonaan. Onneksi puolilta päivin alkoi taivas sinertää ja siirtyminen Haapalaan sujui leppoisassa tunnelmassa Haapalan laiturilla olikin sitten tilaisuus vielä uida ja onkia ennen purjeveneen saapumista. Haikki Leiri aloitettiin kaksi päivää kestävällä haikilla, jonka aikana kuljettiin Särkänsalmen sillalta Rymättylän vanhan betoniaseman kautta Poikkoon Haapalan yhteysaluslaiturille, josta purjevenekuljetus leirisaareen Hunkeriin. Haikilla leiriläiset saivat ensin mato-onget käyttöönsä ja kokeilivat kalaonneaan Särkän sillalla. Valitettavasti kalasoppaa ei ahti tarjonnut, sitäkin useammassa ongessa oli siimasoppaa. Haikin aikana toimintarastilla valmistettiin telttavaarnat ja maisteltiin loimulohta. Haikin aikana pidettiin kunnon lepo- ja juomataukoja näin saimme ottaa ensi tuntumaa oikein kunnon erämaavaelluksen rytmiin. Hunkeri Hunkeri on Merimaskun seurakunnan saari, jota Jokikylän Pojilla on mahdollisuus käyttää omiin leireihinsä. Leirisaari on ollut käytössämme lippukunnan historiikin mukaan ensimmäisen kerran vuonna Paljon saari on muuttunut ensimmäisestä kesäleiristä, hienoine huvilarakennuksineen ja hyvine laitureineen. Hämmästyttävän hyvin saari on säilynyt luonnontilaisena. Saarella ohjelmassa oli leirin pystyttämistä, omatoimista ruoanlaittoa vartioittain retkikeittimellä, frisbee-radan valmistamista, uimista, saunomista ja kalastusta. Niin ja aika lailla alkuleiristä myös sadeasusteiden testausta live-tilanteessa, vettä tuli oikein niin kuin Esterin aamutossusta on tapana tulla. Lippukunnan purjevene oli ahkerassa käytössä, kaikki vartiolaiset osallistuivat koko päivän mittaiseen päiväpurjehdukseen. Leiriläiset saivat näin ollen myös suoritet- 12.

14 tua ensimmäisen purjehdustutkintonsa. Partiopiirin kanootit olivat ahkerassa käytössä. Leiriperinteeseen kuuluu iltanuotiot Niinpä kesäleirin viimeisenä iltana vietettiin leirisaaren ehdottomasti kauneimmalla paikalla, purjevenesataman nuotiopaikalla, iltanuotio. Hunkerin saaren arvoitus sai myös selityksensä, Matinlahden kalastajan levoton sielu kulkee saarella. Matinlahden kalastaja menehtyi pahassa syysmyrskyssä Hunkerin kallioilla ja kalastajan sielu on siitä saakka kulkenut saaressa. Katse huomiseen Entäpä seuraavana vuonna? Lippukunnalla on ollut muitakin perinteisiä leiri-, purjehdus- ja vaellusaktiviteetteja. Johtajiston keskuudessa vaihdettiin ajatuksia pitkän purjehduksen toteuttamisesta esimerkiksi Kotkaan kesällä Sopivat miehistön vaihdokset reitin varrella takaavat mahdollisimman monelle tilaisuuden osallistua ns. pitkälle purjehdukselle. Kesävaelluksia Lappiin ei ole tehty miesmuistiin. Saariselkä, Lemmenjoki ja Karhun kierros tarjoavat hienoja maastoja ensivaelluksia suunnitteleville. Astetta järeämmän vaeltamisen voikin kokea Kilpisjärvellä Haltin maastossa sekä Norjan ja Ruotsin tuntureilla. Yksi vuorokausi vietettiin omin neuvoin luonnossa. Siitä on erikseen Toni Kössin raportti. Sudenpennut Sudenpentujen leiri ajoittui leirin loppupuolelle, torstaista lauantaihin. Sudenpennuilla oli ohjelmassa käden taitoja, uintia, vesileikkejä ja teltan pystytystä sekä lyhyt päiväpurjehdus ja kanooteilla melomista. Viikon kesäleiri on haaste, ja se on samalla myös suuri mahdollisuus viettää kunnon partioleiriä. Leiri voisi alkaa parin päivän rakenteluleirillä, sen perään purjehduskoulutusta pienemmillä ja isommilla purjeveneillä, selviytymistä omin ehdoin autiolla saarella, iltanuotio-ohjelmaa, suunnistusta, uintia, saunomista, kalastusta. Esteri voi toki heittää saavistaan, saappaastaan taikka aamutossustaan vedet niskaan; mutta, mutta Imperiumilla on aina vastaiskunsa asiaan: minkä kesä kastaa, sen aurinko kuivaa Iltanuotiot Jokke 13.

15 KARHU-VARTION TARINA SELVIYTYJÄT SAA- RELLA Lähtö oli torstaina aamupäivänä. Saimme mukaan vain perunoita, leipää, puuroa, mausteita ja porkkanoita. Matkaan lähdettiin kanooteilla ja kohde oli läheinen pieni saari nimeltä Pihlavakari. Supersalamavartio tuli samalle saarelle eli meitä oli saarella viisi vartiolaista yhteensä. Kun saavuimme saarelle niin laitoimme teltat pystyyn ja sytytimme nuotion. Kun teltat oli pystyssä niin aloimme hankkia ruokaa eli kalastimme. Saimme ylös kolme haukea, mutta pidimme vain yhden, koska muut olivat pieniä. Sen jälkeen aloimme valmistaa ruokaa. Ruoka valmistui hyvin ja vatsat tulivat täyteen hyvästä ruuasta. Kohta olikin jo ilta ja niinpä vietimme lopun illasta nuotion äärellä. Aamulla laitoimme teltat kuntoon ja söimme aamupalan, jonka jälkeen aloimme melomaan Hunkeria kohti. Toni Kössi KIPPARIN PALSTA Kesän 2005 purjehduskausi lähenne loppuaan. Nordwest IV on taas tänä kesänä ollut ahkerassa käytössä. Kesäkuun alussa Nutikka oli koulutusaluksena V-SP:n Veneenohjaajakurssilla, jolla viikonlopun aikana purjehdittiin mm. Heinänokasta yön yli Katanpään linnakesaarelle. Heinäkuun alus vietti vartiopurjehduksilla ja elokuun alussa koko viikon lippukunnan kesäleirillä. Alus osallistui myös V-SP:n kokoontumispurjehdukselle, joka tarjosi vartiolaisille mahdollisuuden osallistua piirin Gasti-tason kesällä 2005 suorittaneet Mikko-Samuli Kolkkanen Salla Väätäinen Arttu Poikkeus Jussi Karttunen Toni Kössi Teppo Rajala Joni Kairi Niilo Nyrhinen Joel Katto Aleksi Aaltonen Taneli Vehkomäki muiden lippukuntien koulutusaluksiin. Koulutus on tärkeä osa partiopurjehduksia. Nutikassa on oma suoritusjärjestelmänsä, joka takaa että vartiopurjehduksilla on aina tekemistä, oli sitten ensimmäistä kertaa purjehtimassa tai jo kokeneempi merikarhu. Ohessa on lista kesällä 2005 suoritusjärjestelmän Gasti-tason suorittaneista. Tästä on kaikkien hyvä jatkaa kouluttautumistaan, toivottavasti aina veneen kippariksi asti. Joel Niilo Joni Teppo Toni Jussi K Arttu Janne Å Ilkka Risto Otto Taneli Aleksi A Juho V Mikko-Samuli Salla Klaus mailit Perinteiseen tapaan kesällä eniten merimaileja purjehtinut vartioikäinen tullaan palkitsemaan, jollain purjehdusaiheisella palkinnolla. Yllä taulukko vartiolaisten kesällä keräämistä maileista. Tilannettaan taulukossa on vielä mahdollista petrata syyskuun ilta- ja viikonloppupurjehduksilla. Lauri Pohjanen 14.

16 HUHUTAAN, ETTÄ... Iskältä olisi lipsahtanut Aamuja olisi riittävästi Jutut olisivat olleet ajoissa valmiina Mannerjoensolkia olisi jaeltu...brandt-talvinen akseli olisi nuortunut Kössi-Nyrhinen akseliksi......kaikki kolme pussia kokonaisia valkopippureita olisi käyttämättä......punaisia risteilyjä olisi arvottu......timon nopissa ei olisikaan silmälukuja... Pojilla olisi ollut projektiluontoinen kesä Isällä ei Matilla olisi ollut enemmän puhelimia kuin käsiä PinkkiPicnicin palkinnoissa olisi ollut elämää