Kaikille yhteiseen ammatilliseen oppilaitokseen

Transkriptio

1 Kaikille yhteiseen ammatilliseen oppilaitokseen puheenvuoroja esteettömyydestä ja saavutettavuudesta Toim. Seija Eskola Liisa Metsola Kaija Miettinen Leena Piha Marja-Liisa Rahikkala Ulla Ruuskanen 2. PAINOS Invalidiliiton julkaisuja M.7., 2008 ISBN ISSN KANNEN SUUNNITTELU JA TAITTO: PETRI ALANDER 1

2 2 SISÄLTÖ

3 ESIPUhe Markku Rimpelä, Opetushallitus 1 JOHDATUS KAIKILLE YHTEISEEN AMMATILLISEEN OPPILAITOKSEEN 1.1 Erityisopetuksen strategiatyöryhmän näkökulma esteettömyyteen Kaija Miettinen, Opetushallitus ja Kaija-Suorsa-Aarnio, Opetusministeriö 1.2 Lainsäädännön ja opetussuunitelman perusteiden näkökulma esteettömyyteen Kaija Miettinen, Opetushallitus ja Kaija-Suorsa-Aarnio, Opetusministeriö 1.3 Saavutettavuus, esteettömyys ja inklusiivinen koulu teoreettista tarkastelua Hannu Puupponen ja Simo Vehmas, Jyväskylän yliopisto 1.4. Kainuun ammattiopisto kohti esteetöntä oppimista yksilöllisin poluin Liisa Härmä, Kainuun ammattiopisto 2 PEDAGOGINEN SAAVUTETTAVUUS 2.1 Johdanto - Liisa Metsola, Keskuspuiston ammattiopisto 2.2 Yksilöllisen oppimisen tukeminen ja opiskelun henkilökohtaistaminen: HOPS ja HOJKS Seija Eskola, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 2.3 Oppimisvaikeudet ja oppimisen tukeminen Seija Eskola, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 2.4 Kehitysvammaisuus ja esteetön oppiminen Jaana Isomäki ja Minna Seppälä, Perttulan erityisammattikoulu 3 ASENTEELLINEN, PSYYKKINEN JA SOSIAALINEN SAAVUTETTAVUUS 3.1 Johdanto - Liisa Metsola, Keskuspuiston ammattiopisto 3.2 Saavutettavuus ja mielen terveys Riina Karvonen ja Anna-Liisa Lämsä, Merikosken ammatillinen koulutuskeskus 3.3 Esteetön osallistuminen ryhmästä ja työskentelystä Leena Piha, Kiipulan ammattiopisto ja Ulla Ruuskanen, Arlainstituutti 3.3 Saavutettavuus ja erilaiset kulttuurit Kaija Miettinen, Ulla Aunola ja Eine Lillberg, Opetushallitus 3.4 Asenteet muuttuvat hitaasti Mirja Usenius, Länsi-Uudenmaan koulutuskeskus ja Kaija Miettinen, Opetushallitus 4 SAAVUTETTAVA VUOROVAIKUTUS 4.1 Johdanto Seija Eskola, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 4.2 Vuorovaikutus ja selkeä kieli Anu Häikiö ja Anna-Maija Kinnunen, Kaprakan koulutuskeskus 4.3 Ammatillisen oppilaitoksen saavutettavuus ja vuorovaikutus viittomakielisen näkökulmasta Sari Tulonen, Aurainstituutti

4 4.4 Saavutettava oppimisympäristö ja autismin kirjo Esteetön oppimisympäristö ja Aspergerin oireyhtymä Antti Aavikko, Keskuspuiston ammattiopisto Tapauskuvaus: autistinen aikuisopiskelija ammatillisessa oppilaitoksessa Maija Koski, Keskuspuiston ammattiopisto 4.5 Puhetta tukeva ja korvaava vuorovaikutus Puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation mahdollisuuksia Tiina Paakkonen, Keskuspuiston ammattiopisto Tapauskuvaus: Kalle aktivoituu kuvallisen viestinnän avulla Anita Kumpulainen, Alavuden erityisammattikoulu 5 SAAVUTETTAVUUS JA FYYSINEN YMPÄRISTÖ 5.1 Johdanto Seija Eskola, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 5.2 Esteetön fyysinen ympäristö liikuntavammaisten näkökulmasta Anne Sahlman-Kiiski, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus ja Harri Leivo, Invalidiliitto 5.3 Fyysisen ympäristön vaatimukset huonokuuloisen opiskelijan näkökulmasta Sari Tulonen, Aurainstituutti 5.4 Toimiva ympäristö näkövammaisen näkökulmasta Jouni Onnela, Arlainstituutti SAAVUTETTAVUUS JA VERKKOYMPÄRISTÖ 6.1 Johdanto Sari Aulilo ja Jaana Valtanen, Arlainstituutti 6.2 Oppimisvaikeudet ja verkko-oppiminen Mirja Niskala ja Hannele Rissanen, Kuhankosken erityisammattikoulu 6.3 Tapauskuvaus: liikuntavammainen opiskelija ja verkkoympäristö Ismo Åberg, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 6.4 Tapauskuvaus: näkövammainen opiskelija ja verkkoympäristö Sari Aulilo ja Jaana Valtanen, Arlainstituutti SAAVUTETTAVUUS JA TYÖSSÄOPPIMINEN SEKÄ NÄKÖKULMIA ESTEETTÖMÄÄN TYÖLLISTYMISEEN Eeva-Kaarina Leskinen, Kiipulan ammattiopisto ja Seija Eskola, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 96 4

5 8 TUKI SAAVUTETTAVAN AMMATTIOPPILAITOKSEN KEHITTÄMISEEN 8.1 Opiskelijan taloudelliset tuet ja palvelut Marja-Leena Pukkila ja Pauliina Paakkinen, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus 8.2 Ammatillinen erityisopettajakoulutus saavutettavuuden edistäjänä Anu Raudasoja, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Maija Hirvonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 8.3 Ammatillisten erityisoppilaitosten kehittämis- ja palvelukeskustoiminta 8.4 Vammaisjärjestöt

6 6 esipuhe kehitysjohtaja MarkkU rimpelä, opetushallitus

7 Käsillä oleva teos Kaikille yhteiseen ammatilliseen oppilaitokseen lähestyy ammatillisen koulutuksen tehtävää koko ikäluokan perusopetuksen jälkeisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Teos perustuu käsitykseen, että oppimisympäristön esteettömyys on edellytys oppimisen onnistumiselle. Opintopolkujen suunnitelmallisuus, joustavuus ja nivelvaiheiden toimivuus ovat erityisopetuksessa erittäin tärkeitä, jotta opiskelu uudessa ympäristössä lähtisi mahdollisimman hyvin käyntiin. Esteettömyyttä voidaan tarkastella fyysisen, psyykkisen tai toiminnallisen esteettömyyden kannalta. Fyysinen esteettömyys on välttämätöntä, jotta vammaisilla opiskelijoilla on pääsy tiloihin, joissa oppiminen tapahtuu ja heillä on todelliset mahdollisuudet opiskella niitä työtehtäviä, joista tuleva ammatti muodostuu. Fyysisen esteettömyyden kannalta on tärkeää, että esimerkiksi apuvälineille ja niiden kanssa liikkumiselle on riittävästi tilaa, kuulo- ja näkövammaisilla on käytössä tarvittavat tekniset laitteet ja järjestelyt ovat selkeät niille opiskelijoille, joilla on pulmia hahmottamisessa tai toiminnan ohjauksessa. Joskus voidaan hyvin pienilläkin toimenpiteillä mahdollistaa osallisuus oppimistilanteisiin, minkä ansioista opiskelija itse ottaa vastuuta opinnoistaan. Psyykkinen esteettömyys liittyy asenteisiin ja todelliseen haluun edistää kaikkien opiskelijoiden oppimista. Maailmanlaajuisesti puhutaan inkluusiosta, joka tarkoittaa kaikkien tasa-arvoista ja täysvaltaista osallisuutta ympäröivän yhteiskunnan toimintaan. Ammatillisessa koulutuksessa se merkitsee kaikkien mahdollisuutta ammatilliseen koulutukseen niissä oppilaitoksissa, joissa muutkin samanikäiset nuoret opiskelevat. Tämä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä uudenlaisia ajattelutapoja ja toimintamalleja. Koulutuksessa on otettava huomioon myös ne opiskelijat, joiden oppiminen ja tulevaisuuden rakentaminen edellyttävät oppilaitoksen henkilökunnan tukea. Toisaalta huomioon on otettava myös ne opiskelijat, joille ammatillisen perustutkinnon suorittaminen ei todennäköisesti ole mahdollista. Heille on rakennettava mielekäs työtehtävä yhdessä opiskelijan sidosryhmien kanssa. Tämä tapahtuu parhaiten opiskelijan kotipaikkakunnalla, jossa jo perusopetuksen aikana on luotu toimiva tukijärjestelmä ja hahmoteltu nuoren tulevaisuutta. Seudullinen vastuu on keskistä koko ikäluokan kouluttamisessa, jotta kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus toisen asteen koulutukseen mahdollisimman lähellä kotia. Toiminnallinen esteettömyys merkitsee sitä, että erilaisten oppijoiden opetus on liitetty mahdollisimman integroidusti kaikkeen oppilaitoksen toimintaan. Tämä takaa sen, että myös tukea tarvitsevat saavat mahdollisimman tasokasta opetusta ja pääsevät toimimaan yhteiskunnan yleisten pelisääntöjen mukaisesti. Vammaisten nuorten kohtaaminen koulussa auttaa luontevasti kohtaamaan vammaisuutta aikuiselämässä ja näkemään heidän vahvuutensa ja mahdollisuutensa. Erittäin tärkeää yhdessä opiskeleminen on niille opiskelijoille, jotka ovat jo lapsuudessaan saaneet vähäisemmät mahdollisuudet sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttamiseen. Ammatillinen koulutus tavoittaa vielä koko ikäluokan, se on siten todellinen mahdollisuus vaikuttaa nuorten kasvuun ja tulevaisuuteen. 7

8 1 KaIKILLe johdatus saavutettavaan, KaIKILLe yhteiseen ammatilliseen KouLutuKseen 8

9 1.1 Erityisopetuksen strategiatyöryhmän näkökulma saavutettavuuteen Kaija Miettinen, Opetushallitus Kaija Suorsa-Aarnio, opetusministeriö Opetusministeriö asetti ammatillisen peruskoulutuksen erityisopetuksen strategiatyöryhmän, jonka tehtäväksi määriteltiin ehdotuksen valmisteleminen erityisopetuksen strategiaksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen (Opetusministeriö 2002). Työryhmä määritteli ammatillisen erityisopetuksen vision, jonka mukaan kaikille tarjotaan perusopetuksen jälkeen mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen työtä, työtoimintaa, jatko-opintoja ja hyvää elämää varten. Strategiaehdotuksessa ammatillinen koulutus nähtiin merkittävänä yhteiskunnallisena osallistumisen edistäjänä. Ammatillisen erityisopetuksen järjestämisessä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi määriteltiin integraatio eli koulutus ammatillisissa oppilaitoksissa. Tavoitteeksi asetettiin liikkumis-, kommunikaatio- ja asenne-esteetön ammatillinen oppilaitos, jossa myös tukea tarvitseva opiskelija on tavallinen opiskelija. Tarpeellisena pidettiin ammatillisen koulutuksen kehittämistä siten, että ammatillinen erityisopetus sulautuu luonnolliseksi osaksi yleistä koulutustarjontaa ja käytännön työtä oppilaitoksissa. Tukitoimin ja opetusta mukauttamalla mahdollistetaan osallistuminen ammatilliseen koulutukseen kaikilla koulutusaloilla opiskelijan taustasta ja oppimisedellytyksistä riippumatta ottaen huomioon kunkin alan erityisvaatimukset. Työryhmän ehdotuksen pohjalta opetusministeriö laati toimenpideohjelman (Opetusministeriö 2004), jossa yhtenä asiakohtana käsiteltiin oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Toimenpideohjelmassa todettiin, että toiminnallisia rajoitteita kokevien henkilöiden mahdollisuuksiin hakeutua haluamaansa koulutukseen vaikuttavat oleellisesti oppimisympäristön esteettömyys, saavutettavuus ja käytettävyys. Muistiossa asetettiin Opetushallituksen tehtäväksi seuraavat esteettömyyteen liittyvät asiat: - Koulutuksen järjestäjien huomiota kiinnitetään oppimisympäristön esteettömyyden turvaamiseen. Virtuaalikoulutuksen kehittämistä edistetään siten, että siinä otetaan huomioon erityisopiskelijat, joilla on esim. hahmottamisen vaikeuksia. Kehitetään malleja oppilaitoksen tietoteknisen esteettömyyden edistämiseksi. - Opetushallitus tuottaa yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa materiaalia opetuksen apuvälineistä, tila- ja opetusjärjestelyistä sekä uudistusten rahoittamisesta. Oppimisympäristön esteettömyys ymmärrettiin fyysisenä ja asenne-esteettömyytenä sekä tietoteknisen kehityksen mukanaan tuomana tietoteknisenä esteettömyytenä. 9

10 1.2 Lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden näkökulma saavutettavuuteen Kaija Miettinen, Opetushallitus Kaija Suorsa-Aarnio, opetusministeriö Esteettömyyden tai saavutettavuuden käsitettä ei esiinny sellaisenaan ammatillista koulutusta koskevassa lainsäädännössä Silti opiskelun saavutettavuutta edistävät monet lainsäädännössä ja opetussuunnitelman perusteissa esiintyvät asiat. Toisaalta on myös joitakin rajoittavia tekijöitä. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta edistää erityisesti se, että opetus on maksutonta. Opiskelijalla on myös oikeus saada koulutuksen järjestäjältä opetuksen järjestämisen edellyttämät avustajapalvelut ja muut opiskelijahuollon palvelut sekä opiskelun edellyttämät erityiset apuvälineet. Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opiskelevalle voidaan lisäksi antaa maksutta oppikirja, muut koulutarvikkeet ja henkilökohtaiset työvarusteet. Hänelle voidaan tarjota myös ilmainen täysihoito oppilaitosasuntolassa tai muussa majoituksessa ja viikoittaiset kotimatkat. Päätoimisissa opinnoissa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niinä päivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa. Saavutettavuutta edistää myös periaate, jonka mukaan opiskelijaksi hakeutuviin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, syntyperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Opiskelijaksi pyrkivällä on myös oikeus hakeutua vapaasti haluamaansa ammatilliseen koulutukseen ammatillista koulutusta koskevan lain (630/1998) 26. :n perusteella. Opiskelijaksi ottamisen perusteista säädetään saman lain 27. :ssä ja opetusministeriön asetuksessa 167/2002. Tätä ns. valintaperusteasetusta ei sovelleta ammatillisiin erityisoppilaitoksiin. Niissä opiskelijaksi ottamisen perusteista päättää koulutuksen järjestäjä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27. :n mukaan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ei kuitenkaan voida ottaa sellaista henkilöä, jonka sairaus tai vamma estäisi koulutukseen osallistumisen tai vaarantaisi opiskelijan tai muiden turvallisuuden. Sairauden tai vamman aiheuttamat käytännön ongelmat pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan erilaisten opetusjärjestelyiden ja opiskelijahuoltopalveluiden avulla. Opiskelu voi siten olla mahdollista, vaikka ammatin harjoittaminen näyttäytyisi etukäteen arvioituna epävarmalta. Näin opiskelijalla on mahdollisuus kasvaa ja aikuistua ympäristössä, jossa muutkin samanikäiset nuoret opiskelevat. Nykyisin ei enää voida ennalta arvioida, minkälaisiin työtehtäviin tai jatkotutkintoihin koulutukseen osallistuneet sijoittuvat. Ovet on hyvä pitää avoinna moniin suuntiin. Joissakin tutkinnoissa on rajoituksia opiskelijaksi ottamisen perusteissa. Nämä rajoitukset koskevat yleensä aloja, joissa työskennellään lasten ja nuorten parissa tai erittäin haastavissa oloissa tai joissa tarvitaan välttämättä esimerkiksi hyvää värinäköä. Terveydenhuoltoalalla käytännön työn opiskelu edellyttää, ettei opiskelijalla ole tarttuvia infektiosairauksia. Merenkulku- ja kuljetusalalla taas opiskelijalla ei saa olla turvallisuutta vaarantavia aistivammoja. 10

11 Osa opiskelijoista voidaan ottaa koulutukseen niin sanotun joustavan valinnan kautta. Perusteita joustavan valinnan käyttämiseen voivat olla terveydelliset tekijät, oppimisvaikeudet tai koulutodistusten vertailtavuuteen liittyvät ongelmat, esimerkiksi ulkomailla suoritetuista opinnoista saatujen todistusten tai vanhojen todistusten yhteismitallisuus. Joustavan valinnan perusteita voi olla myös se, että on saanut peruskoulussa erityisopetusta tai muu merkittävä yksilöllinen syy. Koulutuksen järjestäjä voi valita opiskelemaan myös sellaisen henkilön, jolla ei ole oppivelvollisuuskoulusta saatua päättötodistusta mutta jolla on muutoin valmiudet opintojen suorittamiseen. Tämä helpottaa esimerkiksi niiden nuorten koulutukseen pääsyä, joilla peruskouluopinnot ovat jääneet kesken. Mikäli tutkintotavoitteiset opinnot eivät ole mahdollisia heti peruskoulun päättövaiheessa, tarjoaa koulutusjärjestelmä monia ns. välivuosiratkaisuja. Näitä ovat - perusopetuksen lisäopetus, - maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus, - ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus, - vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä - muuna kuin ammatilliseen perustutkintoon johtavana koulutuksena järjestettävä kotitalousopetus (talouskoulu). Vaikeimmin vammaisten koulutus voidaan toteuttaa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen kautta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavana koulutuksena. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 21. :n mukaan opetus voidaan järjestää toisin silloin, kun se on tarpeen terveydellisistä syistä tai opintojen suorittaminen olisi kohtuutonta, kun otetaan huomioon opiskelijan aikaisemmat opinnot. Lain 20. :n mukaan opetus voidaan järjestää erityisopetuksena, jolloin opiskelijan yksilölliset tarpeet voidaan ottaa huomioon. Erityisopetuksessa tavoitteita voidaan myös muuttaa, joten opiskelu on mahdollista silloinkin, kun tutkinnon tavoitteita ei kaikilta osin ole mahdollista saavuttaa. Tämä merkitsee opiskelijan arvioinnissa opetuksen mukauttamista tai maahanmuuttajien kielellisten vaikeuksien ottamista huomioon opetuksessa ja arvioinnissa (Opetushallitus 2001, 82). Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelman perusteissa (2001, 83) todetaan, että erityistä tukea tarvitsevien koulutus tulee toteuttaa yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti samoissa ryhmissä muiden kanssa tai erityisryhmissä tai kummissakin. Ammatilliset erityisoppilaitokset vastaavat vaikeimmin vammaisten koulutuksen järjestämisestä. Ammatillinen koulutus on perustaltaan hyvin inklusiivinen ja kaikki mukaan ottava, joskin opiskelijavalinta ja eri ammattien vaatimukset rajoittavat koulutukseen pääsyä. Lähteet Ammatillisen peruskoulutuksen ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallituksen määräys 74/011/2001. Laki ammatillisesta koulutuksesta / Opetusministeriö Ehdotus erityisopetuksen strategiaksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen 6:2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita. Helsinki: Yliopistopaino. Opetusministeriö Ammatillisen erityisopetuksen toimenpideohjelma. Taustamuistio. Opetusministeriön monisteita 2004:1. Opetusministeriön asetus opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa 167/

12 1.3 Saavutettavuus, esteettömyys ja inklusiivinen koulu teoreettista tarkastelua Simo Vehmas ja Hannu Puupponen, Jyväskylän yliopisto Inkluusio on muodostunut 1990-luvulla yhdenvertaisen osallistumisen keskeiseksi käsitteeksi. Inkluusion ytimenä on, että jokaisen ihmisen oikeuksien toteutuminen otetaan huomioon ja varmistetaan käytännön mahdollisuudet osallistua yhteiseen toimintaan suunnittelusta lähtien. Tiedostetut ja tiedostamattomat vammaisuuden tulkinnat vaikuttavat vammaisten ja ei-vammaisten ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tulkintoihin tutustuminen auttaa huomaamaan niiden erilaiset vaikutukset opiskelumahdollisuuksiin. Tasa-arvon toteuttaminen arjessa edellyttää monitahoista ja monitasoista vuoropuhelua. Opiskelijat, heidän läheisensä, työnantajat ja yhteiskunta asettavat koulutukselle monia toiveita. Koulussa fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen esteettömyyden ratkaisee viime kädessä ilmapiiri, joka voi edistää tai ehkäistä monenlaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Inklusiivinen yhteiskunta ja koulutus Inkluusiota eli osallisuutta voidaan tarkastella yksittäisen oppilaitoksen, sen sidosryhmien tai koko yhteiskunnan kannalta. Inkluusioperiaatteen ydin on tuoda keskusteluun mukaan mahdollisimman monia asianosaisia ja rohkaista myös sellaisia ryhmiä ja yksilöitä osallistumaan, jotka ovat perinteisesti jääneet päätöksenteon ulkopuolelle. Sosiaaliset oikeudet, kuten kohtuullinen elintaso, terveydenhuolto ja koulutus, varmistavat mahdollisuudet kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien toteutumiselle eli täysivaltaiselle yhteiskunnan jäsenyydelle. Euroopan unionin asiakirjoissa yhteiskunnallinen inkluusio on sosiaalisen ekskluusion eli syrjäytymisen tavoiteltu vastakohta. Tässä yhteydessä koulutus esitetään usein työttömyyden hoitokeinona, vaikka se tulisikin käsittää ensisijaisesti osallistavana kokemuksena ja inklusiivisen yhteiskunnan instituutiona, joka valmistaa hyväksymään erilaisuutta. Inklusiivisessa koulutuksessa kiinnitetäänkin yhä useammin huomiota yksilön koko elämänkulkuun, kaikkiin mahdollisiin eriarvoisuutta aiheuttaviin tekijöihin (ei vain vammaisuuteen) ja kaikkien asianosaisten valtauttamiseen (ei vain opiskelijoiden). Oppilaitoksen kehittämiseksi on arvioitava systemaattisesti, miten käytännöt, politiikat ja kulttuurit osallistavat ja syrjäyttävät eri osanottajia. Usein inkluusion toteuttamisen arvioinnissa käytetyt mittarit kuvaavat panoksia tai osanottajamääriä eivätkä niinkään pitkäaikaista vaikuttavuutta osallisuuteen. Myös yhteydet yleisiin tavoitteisiin jäävät usein osoittamatta. Inkluusio-ohjelman (The Index for Inclusion) kouluille laatinut professori Tony Booth muistuttaa, että arvot luovat pohjan kaikelle inhimilliselle toiminnalle. Inkluusion kulmakiviä ovat oikeudenmukaisuus, osallisuus, erilaisuuden kunnioittaminen, yhteisöllisyys ja kestävä kehitys. Kehittäminen voi käynnistyä pienin askelin ja alkaa vaikka opettajien hyvinvoinnin edistämisestä. 12

13 Vammaisuuden eri tulkinnat Vammaisuus ei ole universaali ilmiö, vaan sen merkityssisältö vaihtelee ajan ja kulttuurin sekä määrittelijän ja hänen pyrkimyksiensä mukaan. Yhden oikean selitysmallin sijaan on hedelmällisempi hahmottaa toisiaan täydentäviä vammaisuuden tulkintoja, joissa tarkastellaan eri painotuksin yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta. Viime vuosikymmeninä tunnettuja vammaisuuden mallinnuksia ovat olleet Maailman terveysjärjestön eli WHO:n 1980 julkaisema ICIDH-malli (Classification of Impairments, Disabilities and Handicap), sen yksilökeskeisyyden 1990-luvulla haastanut yhteiskuntakriittinen vammaisuuden sosiaalinen malli ja WHO:n 2001 julkaisema eri lähestymistapojen synteesi ICF (Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, Stakes 2004). ICF-mallissa toimintakyky määräytyy yksilön lääketieteellisen terveydentilan ja kontekstuaalisten tekijöiden (ympäristö- ja yksilötekijät) vuorovaikutuksen tuloksena. Oleellista on, että ICF koskee kaikkia ihmisiä eikä erottele sitä, kuka on vammainen, kuka ei. Institutionaaliset järjestelyt määrittävätkin usein sen, kuka on käytännössä vammainen (taulukko 1). Lähestymistapa Ongelmien käsittely Yhteisön vastuu I Yksilön patologia Biomedikaalinen Toiminnallinen Lääketieteen ja teknologian keinot Kuntoutus, terapia, opetus Vamman poistaminen tai parantaminen Vamman parantaminen ja elämän helpottaminen II Yhteisön patologia Ympäristöllinen Ihmisoikeudellinen Ympäristön muuttaminen ja sen hallinnan parantaminen Poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset toimenpiteet Ympäristön esteiden poistaminen Poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaaminen TAULUKKO 1. Vammaisuuden tarkastelun lähestymistavat. Rioux 1997 (Mobergin 2002 mukailemana). Esimerkiksi joustamattomat opiskelukäytännöt saattavat tehdä lievästä lukivaikeudesta kohtuuttoman esteen yksilön opinnoille. Biomedikaalisesti lukivaikeus on neurologinen ongelma, josta saatu asiantuntijalausunto mahdollistaa erityisjärjestelyt ja tukitoimet. Osa lukivaikeuksista jää kuitenkin eri syistä diagnosoimatta. Osa opiskelijoista, jotka vaikeuksia kohtaavat, eivät kerro niistä leimautumisen pelossa. Yhteisöllisessä kehittämisessä varmistetaan, että opettajat osaavat ottaa huomioon oppijoiden monenlaisuuden ja oppimisvaikeudet. Oppilaitoksen rahoituksessa sekä opetuksen ja tukitoimien suunnittelussa otetaan huomioon tarvittavat toimenpiteet ja joustot. Kehittämistyössä pidetään aktiivisesti mukana opiskelijoita ja järjestöjä, jotka ovat perehtyneet opiskeluun ja lukivaikeuteen. Ta- 13

14 voitteena on monenlaisuudelle ja oppimisvaikeuksille ystävällinen ilmapiiri, jossa eri lähestymistapoja hyödynnetään ilman yleistyksiä ja leimautumisen pelkoa. Esteettömyys on inkluusion ensiaskel Esteiden tunnistaminen ja poistaminen ovat ensiaskelia kohti inklusiivista koulutusta ja sosiaalista inkluusiota. Esteettömyys on pitkään liitetty ensisijaisesti rakennetun ympäristön soveltuvuuteen liikuntavammaisille, sittemmin myös lyhytaikaisesti liikkumisesteisille ihmisille. Tietoyhteiskunnan laajeneminen ja teknologian yleistyminen sekä ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden määrän ja oikeudellisen aseman muuttuminen ovat kuitenkin nostaneet saavutettavuuden yhteiskunnallisten palveluiden laatutavoitteeksi. Keskeisenä haasteena inklusiivisen yhteiskunnan ja koulutuksen rakentamisessa on eri ryhmien poliittisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä tulisi jaotella heihin ja meihin (esimerkiksi vammaisiin ja vammattomiin ) vaan korostaa yhteiskunnan vastuuta ottaa tasavertaisesti huomioon kaikkien oikeudet. Tällöin tavoitteena on universaali suunnittelu, joka ilmentää ryhmä- ja sukupolvirajat ylittävää oikeudenmukaisuutta. Esteettömyys on suhteellista Monenlaisuuden huomioon ottava suunnittelu (Design for All (DfA), Universal Design, Inclusive Design, Universal Access) on etenkin arkkitehtuurin, teollisen muotoilun ja tietotekniikan osa-alueilla tunnettu pyrkimys suunnitella valtavirtatuotteet ja -palvelut mahdollisimman moninaiselle käyttäjäjoukolle. Tällöin otetaan huomioon sekä henkilökohtaiset että toimintakontekstista aiheutuvat vaikutukset. Esimerkiksi automaattisesti avautuva ovi helpottaa kenen tahansa sisäänpääsyä, myös niiden henkilöiden, jotka liikkuvat pyörätuolilla tai kantamusten tai lastenvaunujen kanssa. DfA-suunnittelun tavoitteeksi on joskus virheellisesti ajateltu yksi koko sopii kaikille, mutta lähestymistapa on realistinen eikä oleta valtavirtaratkaisujen kattavan aivan kaikkia tarpeita. Jo lähtökohtaisesti esteettömyys jokaiselle vammaiselle ihmiselle on epärealistinen tavoite. Jos poistetaan ympäristön esteet tietyllä tavalla toimintarajoitteiselta henkilöltä, saatetaan tuottaa esteitä jollekin toiselle. Kaikki esteet eivät ole myöskään poistettavissa, koska jotkin esteistä aiheutuvat henkilön vammasta itsestään, eivät ympäristöstä. Viime kädessä esteettömyys on aina suhteellista. Se mitä esteettömyys tarkoittaa käytännössä, riippuu siitä, mitä asiaa ja kenen kannalta tarkastellaan. Brown (2003) esittää ihmisen ja ympäristön vuorovaikutukselle neljä kriteeriä, jotka tulisi ottaa huomioon esteettömyyden eri osa-alueilla (esim. liikkuminen, taloudellinen itsenäisyys): 1) sosiaalinen konteksti, 2) yksilön elämäntilanne, 3) ikä ja kulttuuriset tekijät sekä 4) ratkaisun arvioitavuus sekä yksilön että ympäristön kannalta. Esteettömyyden eri osa-alueet läpäisevä periaate on yhdenvertaisuus. Inkluusiossa tähdätään Boothin (2003) mukaan korkeammalle: Inkluusio ei ole vain erilaisuuden kunnioittamista. Se on erilaisuuden juhlaa. Iloitaan yhdessä ihmisten moninaisuudesta. 14

15 Lähteet Booth, T., Ainscow, M., Black-Hawkins, K., Vaughan, M. & Shaw, L Index for Inclusion. Developing learning and participation in schools. Bristol: Centre for Studies on Inclusive Education. Burgstahler, S Universal Design of Instruction: Definition, Principles, and Examples. DO-IT. University of Washington. Brown, S. C Towards a human rights disability taxonomy. United Nations Enable. Ad Hoc Committee on a international convention. Statement. Panel III. Second session. New and Emerging Approaches to definitions of disability: conceptual frameworks, varying contexts of definition, and implications for promotion of the rights of persons with disabilities. New York, 16 to 27 June Tulostettu Conducting impact assessments for equal opportunities in higher education. A guide to good practice Higher Education Funding Council for England. eeurope. einclusion. European commission. Tulostettu Healey, M., Jenkins, A., Leach, J. & Roberts, C Issues in Providing Learning Support for Disabled Students Undertaking Fieldwork and Related Activities. Geography Discipline Network (GDN) Geography & Environmental Management Research Unit (GEMRU) University of Gloucestershire. UK. Tulostettu overview/index.htm. ICF Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Stakes. Helsinki: Stakes. Ohjeita ja luokituksia 2004:4. Ketju-lehti 6/2003. Iloa kouluihin. Tony Boothin haastattelu. Hyväri, H. (toim.) Kluth, P., Biklen, D. P. & Straut D. M Access to Academics for All Students. Teoksessa P. Kluth, D. P. Biklen & D. M. Straut (ed.) Access to Academics for All Students. Critical Approaches to Inclusive Curriculum, Instruction and Policy. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates, Moberg, S Integraation ja inklusiivisen kasvatuksen ideologia ja kehittyminen. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto O Leary, J Barrier-Free Design. The ideal is becoming a reality but slowly. Arthritis-News-Magazine..3(9).. Tulostettu asp?s=1. Oliver, M Understanding Disability: from theory to practise. Basingstoke: Macmillan. Peterson, J. M. & Hittie, M. M Inclusive teaching. Creating Effective Schools for All Learners. Boston: Allyn & Bacon. Shakespeare, T. & Watson, N The social model of disability: an outdated ideology? Research in Social Science and Disability. Volume 2, pp Tulostettu social%20model%20of%20disability.pdf. Social Inclusion in Europe 2006 implementation and update reports on National Action Plans on Social Inclusion and update reports on National Action Plans on Social Inclusion. European Commission. Luxembourg: Publications Office. 15

16 1.4 Kainuun ammattiopisto kohti esteetöntä oppimista yksilöllisin poluin Liisa Härmä, Kainuun ammattiopisto Erityisopetus esteettömän oppimisen tukena Kainuun ammattiopistossa (KAO) erityisopetus toteutetaan erityisopetuksen järjestämissuunnitelman mukaan, joka on osa oppilaitoksen opetussuunnitelmaan. Erityisopetuksen järjestämissuunnitelma muodostaa jatkumon Kajaanin kaupungin perusopetuksen erityisopetuksen ja oppilashuollon suunnitelman kanssa. Oppilaitoksessa erityisopetukseen varataan riittävät voimavarat, ja yksilöllistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukeminen on koko oppilaitosyhteisön vastuulla. (Kainuun ammattiopiston erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma 2006.) KAO:ssa yksilöllistä tukea tarvitsevan opiskelijan polku rakennetaan seuraavasti: Opiskelijahuoltoryhmän nimeämät henkilöt, ensisijaisesti oppilaitoksen kuraattorit, keräävät oppilaitokseen tulevista opiskelijoista mahdollisimman kattavat tiedot, jotta opiskelijoiden oppimisedellytykset ja valmiudet voidaan huomioida jo opintojen alussa. Kartoitus tehdään käyttämällä hyväksi yhteisvalintajärjestelmän tietoja, perusopetuksen opinto-ohjaajilta ja opettajilta saatuja arvioita sekä erilaisten tukiorganisaatioiden ja viranomaisten arvioita. Kaikki opintonsa aloittavat opiskelijat täyttävät opiskelijatietolomakkeen, jonka pohjalta heidän ryhmänohjaajansa haastattelee heitä ensimmäisen jakson aikana. Ryhmänohjaaja huolehtii opiskelijan luvalla siitä, että opiskelun etenemiseen olennaisesti vaikuttava tieto siirtyy kaikille opiskelijaa opettaville opettajille. Opiskelijoiden lähtötaso kartoitetaan matematiikassa, toisessa kotimaisessa kielessä ja vieraassa kielessä opintojen alettua, ja kaikki uudet opiskelijat osallistuvat lukiseulaan. Lähtötason kartoitusten tavoitteena on hahmottaa opiskelijan taidot sekä kyky itsenäiseen työskentelyyn ja toimintaan ryhmän jäsenenä. Saatujen tietojen pohjalta opiskelijalle voidaan suunnata hänen taitojaan ja tietojaan vastaavaa opetusta ja häntä voidaan tukea niillä osa-alueilla, joissa on yksilöllisen tuen tarvetta. Opiskelija voi suorittaa tutkinnon normaalein tavoittein, osittain tai kokonaan mukautetusti, tai hän voi saada todistuksen niistä opinnoista, joita on suorittanut. Näiden tukitoimien tarkoituksena on mahdollistaa kaikille esteetön oppimisympäristö, jossa opiskelijan yksilölliset edellytykset, tarpeet ja päämäärät huomioidaan. Yhteiskunta tarvitsee monenlaisia toimijoita, ja ilman ammatillista koulutusta nuorilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet kilpailla työpaikoista. Koulutusta ja työtä vaille jäänyt nuori ajautuu helposti syrjäytymiskierteeseen, mikä monesti johtaa yhteiskunnalle hyvin kalliiden tukipalvelujen tarpeeseen. 16

17 Opetukselliset tukitoimet: yksilöohjaus -> opiskelija saa tarvittaessa yksilöllistä tukea aineenopettajilta tai erityisopettajilta samanaikaisopetus -> opiskelijaryhmän kanssa työskentelee kaksi opettajaa, jolloin opiskelijat voivat edetä oman taitotasonsa mukaan pienryhmäopetus -> opiskelija voi opiskella esim. yhteisiä aineita oman taitotasonsa mukaisesti pienemmässä ryhmässä työpainotteinen opetus -> opiskelija suorittaa valtaosan tutkinnon sisällöistä työssäoppimalla Yksilöllistä tukea tarvitsevat opiskelijat määritellään lähtötason kartoituksen ja muiden tietojen pohjalta ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 20. :n mukaisesti. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) laaditaan opiskelijalle, jolla tuen tarve on lisääntynyt esimerkiksi oppimisvaikeuksien, vuorovaikutus- ja käyttäytymishäiriöiden tai kehityksen viivästymisen vuoksi. Suunnitelmat vahvistetaan lukukausittain. Suunnitelman laatimiseen osallistuu opiskelija, alle kahdeksantoistavuotiaan opiskelijan huoltajat, ryhmänohjaaja, koulutusalan erityisopetuksesta vastaava opettaja (erva opettaja) ja muut tarvittavat asiantuntijat. Aloitteen suunnitelman tekemiseen voi tehdä kuka tahansa näistä tahoista. Suunnitelmaa täydennetään ja arvioidaan jaksoittain käytävien ohjauskeskustelujen yhteydessä. (Kainuun ammattiopiston erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma 2006.) Kuratiiviset palvelut esteettömyyden tukena Itsenäistymisen ja oman elämän hallinnan taitojen kehittymisen tärkeys korostuu osana yhteisöön liittymistä. Nuori tarvitsee tukea aikuistumisessaan sen keskeisillä osa-alueilla (opiskelu, koti ja perhe, vapaa-aika ja harrastukset, yhteisöön osallistuminen). Aikuistumiseen vaikuttaa oleellisesti se tuki, jota nuoret ja heidän läheisensä saavat uuteen elämänvaiheeseen siirtyessään ja uusia aikuisuuden haasteita ja vaatimuksia kohdatessaan. Kuratiivisten tukitoimien avulla pyritään luomaan nuorille samanarvoiset mahdollisuudet kehittyä. Oppilaitoksessa nuorisoasteella työskentelee kolme kuraattoria ja psykologi. Verkostoyhteistyö on yksi keskeinen toimintatapa kuratiivisessa työssä. Nuori nähdään aina osana jotakin yhteisöä. Keskeisimpiä verkostossa toimijoita ovat nuoren huoltajat, lähettävän peruskoulu, opetushenkilöstö, opiskelijakaverit ja muut ystävät, sosiaalitoimi, psykiatrinen poliklinikka ja osastot, A-klinikka, työvoimapalvelukeskus ja työvoimatoimisto. Jokaisen nuoren verkosto rakentuu hänen tarpeitaan vastaavaksi. Yksilötapaamisissa kuraattorit ja psykologi keskittyvät nuorten psyykkisen ja fyysisen kunnon seuraamiseen ja tukemiseen, päihteettömyyden tukemiseen ja elämän hallinnan ohjaukseen etenkin taloudellisissa kysymyksissä. Suhteessa opetushenkilöstöön he toimivat nuoren arjen tulkkina tai suodattimena ja pyrkivät löytämään yhteiset toimintavat, joilla mahdollistetaan nuoren opintojen eteneminen. Kuraattorit osallistuvat jokaisella koulutusalalla ja kaikissa toimipaikassa toimivien opiskelijahuoltoryhmien toimintaan. Ryhmät kokoontuvat säännöllisesti. 17

18 Asuntola- ja vapaa-ajan toiminta Asuntola- ja vapaa-ajan toiminnalla pyritään tukemaan etenkin muilta paikkakunnilta tulevien nuorten sopeutumista oppilaitosympäristöön ja uudelle asuinpaikkakunnalle. Tavoitteena on, että nuoret löytävät oman paikkansa asuntolayhteisössä ja pääsevät tutustumaan paikkakunnalla oleviin harrastusmahdollisuuksiin. Oppilaitoksen kaikissa toimipaikoissa opiskelijoilla on mahdollisuus maksuttomaan asumiseen oppilaitoksen opiskelija-asuntolassa. Asuntoloissa asuvien nuorten elämän hallinnan ohjaajina ja arjen tukijoina työskentelee asuntolanhoitajia. Asuntolanhoitajien lisäksi asuntoloissa toimii ns. asuntolatutoreita, jotka toimivat mm. uusien asukkaiden oppaina, linkkeinä asuntolanhoitajien ja opiskelijoiden välillä sekä vapaa-ajan tilojen suunnittelijoina. Syksyllä 2006 Kajaanin toimipaikassa aloitti toimintansa vapaa-ajanohjaaja. Hän toimii nuorten kanssa neljänä iltana viikossa suunnitellen ja toteuttaen erilaisia harrastekerhoja. Näin alkuun toiminta on ollut liikuntapainotteista sisältäen mm. sählyä, keilausta ja ratsastusta. Oppilaitoksessa toimii myös ns. liikuntatutoreita, jotka ohjaavat muita nuoria erilaisten liikunnallisten harrastusten pariin. Lisäksi oppilaitoksessa toimii elektroniikka- ja metallikerho, joka kokoontuu kerran viikossa. Kaikille avoin oppilaitos, mahdotontako? Kainuun ammattiopiston opetusta ohjaavana periaatteena on, että opiskelijat ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Jokainen oppilaitoksemme opiskelija on yksilöllinen oppija, ja jotkut tarvitsevat muita enemmän ohjausta ja tukea saavuttaakseen tutkintojen tavoitteet. Jokaisella on oikeus oppia ja kehittyä ihmisenä omista lähtökohdistaan käsin, ja erityisopetus nähdään menetelmänä, jolla pyritään takaamaan esteetön oppimis- ja kehittymisympäristö. Kauniita sanojako vain? Arkipäivässä joudumme usein törmäyskurssille opetusta ohjaavan periaatteemme kanssa: esteettömyyden toteuttaminen on monin verroin helpompaa sanoissa kuin teoissa. Usein omat puutteelliset tietomme erilaisuudesta asettavat näkymättömiä muureja esteettömän opetuksen toteuttamiseen. Oppilaitoksessa on tehty systemaattista työtä yksilöllisten oppimispolkujen kehittämiseksi jo viimeiset kuusi vuotta. Muutokset oppilaitosympäristössä tapahtuvat kovin hitaasti, ja kenties suurimpana haasteena on ollut omien asenteidemme muuttaminen. Olemme kuitenkin menossa oikeaan suuntaan luvun alkupuolella yksilöllisten oppimispolkujen suunnittelu oli lähinnä yhden kuraattorin ja terveydenhoitajan elättelemä kaunis ajatus jokaisen oikeudesta oppia. Systemaattista suunnitelmaa esteettömyyden saavuttamiseksi ei ollut eikä liioin erityisopettajia opetushenkilöstön tukena. Opetus- ja tukihenkilöstöä on systemaattisesti koulutettu tunnistamaan ja tukemaan yksilöllisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita. Oppimisen esteettömyyttä tukevat opetukselliset tukitoimet ja verkostoyhteistyö ovat osa oppilaitoksen arkea, eikä niitä kukaan enää kyseenalaista. Olemme oppineet toimimaan tämänhetkisen asiakaskuntamme kanssa, mutta vielä on paljon opittavaa ja tehtävää, ennen kuin voimme sanoa oppilaitoksemme olevan kaikille opiskelijoille avoin oppimisympäristö niin asenteiltaan kuin tiloiltaankin. Tärkeintä on muistaa, että olemme kaikki erilaisia mutta samanarvoisia. 18

19 Lähteet Kainuun ammattiopiston erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma Kainuun ammattiopiston toimintakäsikirja Ladonlahti, T., Naukkarinen, A. & Vehmas, S Poikkeava vai erityinen? Erityispedagogiikan monet ulottuvuudet. Juva: WS BookWell Oy. Ladonlahti, T. & Pirttimaa, R Erityispedagogiikka ja aikuisuus. Espoo: Frencellin kirjapaino Oy. Laki 630/

20 2 pedagoginen saavutettavuus 20