Kehityksellinen verbaali dyspraksia; kuvaus lapsen puheen ja kielen kehityksestä iässä 2:0-4:6. Mira Pihlajamaa 02/ 2006 Helsingin yliopisto

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kehityksellinen verbaali dyspraksia; kuvaus lapsen puheen ja kielen kehityksestä iässä 2:0-4:6. Mira Pihlajamaa 02/ 2006 Helsingin yliopisto"

Transkriptio

1 Kehityksellinen verbaali dyspraksia; kuvaus lapsen puheen ja kielen kehityksestä iässä 2:0-4:6 Mira Pihlajamaa 02/ 2006 Helsingin yliopisto

2 HELSINGIN YLIOPISTO Ä HELSINGFORS UNIVERSITET Ä UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta - Fakultet - Faculty Laitos - Institution - Department Puhetieteiden laitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Tekijä - Författare - Author Pihlajamaa, Mira Maarit Työn nimi - Arbetets titel Kehityksellinen verbaali dyspraksia: kuvaus lapsen puheen ja kielen kehityksestä iässä 2;0-4;6 Oppiaine - Läroämne Subject Logopedia Työn laji - Arbetets art - Level Aika - Datum - Month and year Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages Pro gradu -tutkielma Tammikuu liitteet 3s. Tiivistelmä - Referat - Abstract Kehityksellisen verbaalin dyspraksian keskeisimmät ongelmat on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten, mutta häiriön luonteesta ja diagnosoinnista kiistellään yhä. Se on neurologisperäinen häiriö, joka vaikuttaa puhemotoriikan ohjelmointiin. Puheen kehitys on viivästynyttä ja heikkoa verrattuna muuhun kielelliseen kehitykseen. Foneemivarasto on rajattu, ja peräkkäisten puheliikkeiden tuottaminen on työlästä. Puheen virheet ovat vaihtelevia ja kuultujen sanojen toistaminen on vaikeaa. Diagnoosin tekeminen on hankalaa vaikka häiriön peruspiirteet tunnetaan hyvin ja ovat usein selkeästi havaittavissa. Diagnoosia vaikeuttaa usein dysfasia, joka voi esiintyä yhdessä kehityksellisen verbaalin dyspraksian kanssa. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa siis sen määrittely, mitkä kielen kehityksen poikkeavat piirteet ovat primaaristi dyspraksiaan kuuluvia ja mitkä poikkeavan puheen kehityksen rinnalla syntyneitä lisävaikeuksia. Tässä tapaustutkimuksessa kuvaan poikani poikkeavaa puheen ja kielen kehitystä iässä 2;0-4;6. Pojallani on diagnosoitu dysfasia, joka painottuu kehityksellisen verbaaliin dyspraksiaan. Kuvaan poikani puheen kehityksen hidasta etenemistä, sen yhtäläisyyksiä ja eroja tyypilliseen puheen kehitykseen verrattuna. Kuvaan myös poikani käyttämää puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikaatiota sekä pohdin näiden keinojen tarpeellisuutta ja kehittämisen tarvetta kliinisessä työssä. Lapsen aktiivinen rooli nousee tässä työssä selkeästi esille, ja pohdinkin lapsen omien kielellisten strategioiden syntymistä ja merkitystä poikkeavassa puheen ja kielen kehityksessä. Aineisto koostuu minun tekemistäni, säännöllisistä päiväkirjamerkinnöistä sekä videoinneista. Poikani puheen kehitys näytti ensisanojen myötä lähtevän liikkeelle tyypillisessä aikataulussa 1;0-vuoden iässä. Tämän jälkeen puheen kehitys eteni erittäin hitaasti. Aineistossa nousi esiin lapsen aktiivisen sanavaraston kasvua estäneiden fonologisten rajoitusten sinnikkyys. Lapsi ei myöskään pystynyt ilmaisemaan sanojen taivutusmuotoja, johtuen fonologisista rajoituksista. Huolimatta puheen kehityksen erittäin hitaasta etenemisestä, lapsen kielellinen kehitys eteni. Hän muodosti pidempiä ilmauksia, omaksui abstrakteja käsitteitä sekä aktiivisesti valitsi, toteutti sekä vaihtoi ilmaisukeinoja ja kohdesanoja. Tämä tutkimus lisää dyspraksian tutkimukseen, diagnosointiin, kuntoutukseen ja puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation (AAC) käyttöön liittyvän keskustelun ja tutkimuksen tarvetta kielihäiriöisten lasten kuntoutuksessa ja arjessa. Lapsi, jonka puhekyky kehittyy selkeästi muun kognitiivisen kehityksen jäljessä, tarvitsee tehokkaita AAC-keinoja, jotka vastaisivat lapsen ilmaisutarvetta sekä tukisivat kokonaisvaltaisesti kielellistä kehitystä ja samalla vähentäisivät lisävaikeuksien riskiä. Avainsanat - Nyckelord Kehitykselinen verbaali dyspraksia, dysfasia, fonologiset rajoitukset, puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (AAC) Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjasto Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

3 HELSINGIN YLIOPISTO Ä HELSINGFORS UNIVERSITET Ä UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta - Fakultet - Faculty Fac.of Behavioural Sciences Tekijä - Författare - Author Pihlajamaa, Mira Maarit Title Laitos - Institution Department Department of Speech Sciences Developmental verbal dyspraxia: description of the development of speech and language of a child at the age 2;0 4;6 Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji - Arbetets art - Level Master s thesis Tiivistelmä - Referat Abstract Aika - Datum - Month and year January 2006 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages In this study I will describe the development of speech and communication of my own son, who is diagnosed with developmental verbal dyspraksia (dysfasia). The focus of this study is on verbal dyspraksia, it s impact on speech development and the communication of the child. I will consider this disputed diagnosis and different views of research of developmental verbal dyspraksia. I will search for points in common with normal and dyspractic speech and language development and consider the possible effects arising from differeces in the development. The speech development of my son was extremely slow but still there was connections to a typical speech development. The data is based on my diary and videorecordings during the age period of 2;0-4;6. I will describe the child s personal means to express himself. The communication of my son consisted from many different resources which he connected and built meaningful combinations. One of the focuse in this study is the active role of the child during his acquisition of language and interaction with his environment. I take into consideration also the meaning of augmentative and alternative communication (AAC) on the development of language. After a typical production of first words at the age 1;0, the speech development of my son was extremely slowly. In my study it appears to be the fonological constraints which constituted enormous obstacle for the development of speech. In my study it seems clear that the slowly growing lexicon and the incompetence to use grammatical markers could be result of strong fonological constraints.ii will consider the possibility that the extremely slow maturation of fonology together with the poor chances to practice language could be the reason for some problems in acquisition of abstract concepts an complex grammatical markers. Although the speech development was very slow the language development could still make progress. The child producted longer expressions, learned many abstract concepts and was an active communicator and learner by choosing, executing and changing the means to express himself and also the target words. There is a need to study more the development of language development of children who are diagnosed with developmental verbal dyspraxia. There is also a great need for the use, and for the study of AAC with the children who have a language impairment. Keywords Developmental verbal dyspraxia, dysfasia, fonological restrictions, augmentative and alternative communication (AAC) Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Library of Behavioural Sciences Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO SUOMENKIELISEN LAPSEN PUHEEN KEHITYS Esileksaalinen kausi Protosanojen / sanahahmojen kausi Systemaattisen fonologian kehityksen kausi PUHEEN MOTORISET HÄIRIÖT Puheen apraksia Kehityksellinen verbaali dyspraksia LAPSEN KOMMUNIKOINNIN KEHITYS Puhetta korvaava kommunikaatio Puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation yhteydet kielelliseen kehitykseen Lapsi aktiivisena oppijana ja viestijänä Valikointi ja välttely fonologisten piirteiden mukaan Fonologiset rajoitukset poikkeavassa kielenkehityksessä Puheen monitorointi TUTKIMUKSEN TARKOITUS TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkittava lapsi Aineiston keruu Analyysi Merkintätavat TULOKSET Ilmauksen [am] monipuolinen käyttö Fonologiset prosessit Diftongien kehitys Konsonanttien omaksuminen ja konsonanttiyhtymät Protosanojen kauden päättyminen Puuttuvien sanojen kohtalo Kohdesanat "maito" ja "auto" Kohdesanat "mato" ja "satu" Merkkejä välttelystä: kohdesanat "laiva" ja "possu" Puheen monitorointi ja itsekorjaus Sanaston kasvu Kooste Aaronin puheen kehityksestä iässä 2;0-4; Lingvistisen tiedon ilmaiseminen non-verbalein keinoin Ilmaisukeinot sanoille "iso" ja "pieni" Vaikeuksien kompensointikeinoja Kielen ja kognition kehitys POHDINTA Tulokset fonologisen kehityksen osalta... 83

5 8.2 Tulokset kielellisen kehityksen osalta Lisätuloksia Metodin pohdinta Jatkotutkimusajatuksia LÄHTEET...95 Liitteet

6 1. JOHDANTO Tämä työ käsittelee kehityksellistä verbaalia dyspraksiaa ja sen vaikutusta pienen Aaron-pojan kielenkehityksessä kahden ja puolen vuoden aikana. Kehityksellinen verbaali dyspraksia on kiistelty aihe, josta on vain niukasti systemaattista tutkimustietoa tarjolla. Erityisen vähän on tehty suomenkielistä tutkimusta. Kehityksellisen verbaalin dyspraksian oireet tunnistetaan hyvin, mutta häiriön erotusdiagnoosista, sen suhteesta dysfasiaan ja erityisesti häiriön motoris-kielellisten ongelmien luokittelusta on eriäviä näkemyksiä. Tässä työssä seurasin Aaronin puheen ja kielenkehitystä iässä 2;0-4;6. Tarkoituksena oli kuvata kehityksen moniulotteisuutta, sitä kuinka kielelliseen kehitykseen vaikutti moni tekijä. Kehityksellinen verbaali dyspraksia esti ja vaikeutti Aaronin puheen ja kielen kehitystä. Tutkimuksessa nousi selkeästi esille fonologisten vaiheiden merkittävyys ja erityisesti näiden vaiheiden rajoitukset. Fonologiset rajoitukset hidastivat muun muassa aktiivisen sanavaraston kasvua ja kieliopillisuuden ilmaantumista. Aaron joutui omaksuman kieltä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa hänen kognitiivisen kehityksensä ja puheen kehityksensä välillä oli merkittävä ero. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että Aaronilla oli aktiivinen rooli puheen ja kielen käytössään. Lapsi itse, hänen kognitiivinen kehityksensä, alati kasvavat kokemuksensa ja halunsa kommunikoida ympäristön kanssa tarjosivat mahdollisuuksia korvata osin puhekyvyn puutteita. Aaronilla oli oma, aktiivinen rooli viestin välittäjänä, viestintäkeinojen valitsijana, oman puheensa arvioitsijana ja roolin valinnassa sosiaalisessa tilanteessa. Aaron osoitti myös kykyä monitoroida omaa puhettaan ja tehdä kohdesanojen valinnassa ratkaisuja, jotka mahdollistivat hänelle puhe- tai äänteellisen ilmaisukeinon. Pohdin tässä työssä myös puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation (AAC, augmentative and alternative communication) mahdollisuuksia ja tarvetta kielihäiriöisen lapsen kuntoutuksessa ja arjessa. Aaronilla oli käytössään omien 1

7 ilmaisukeinojensa lisäksi tukiviittomia. Kaikki puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot, joita Aaron käytti: eleet, ilmeet, pantomiimi, kuvat, viittomat ja omat ilmaisut, toimivat puheen korvikkeena siihen asti, kunnes Aaron pystyi korvaamaan nämä korvikkeet sanoilla ja puheella. Aaron valikoi ja vaihtoi aktiivisesti erilaisia ilmaisukeinoja kehitysvaiheensa ja ikänsä mukaan. Intonaatio oli yksi merkittävä keino, jonka avulla Aaron kuvasi merkityksiä ja kieliopillisuutta. Hän myös suoritti aktiivista leksikkovalintaa valikoidessaan kohdesanoja, jotka olivat hänen fonologisten rajoitustensa mukaan mahdollisia tuottaa. Tämä työ on erityinen siinä mielessä, että olen sekä tutkimuksen tekijä, että tutkittavan lapsen, Aaronin äiti. Tämä tarjosi minulle mahdollisuuden seurata hyvin läheltä Aaronin kielenkehitystä ja kehityksellisen verbaalin dyspraksian ilmenemismuotoja sekä hänen omia keinojaan selviytyä erittäin rajoitetun puheen tuottokyvyn kanssa. Jos lapsella on vaikea-asteinen kehityksellinen verbaali dyspraksia, hänen tutkimisensa ja arviointinsa on vaikeaa. Ihmiset pystyvät tulkitsemaan lapsen ilmauksia vain, jos heillä on tietoa lapsen kommunikaatiokeinojen syntymisestä ja kehityksestä. Se, että muut eivät ymmärrä lapsen kommunikointia, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ilmaisun perustana ja taustalla voisi tapahtua kielellistä prosessointia. Lapsen kielellinen kehitys voi edetä ja kehittyä myös silloin, kun aktiivinen sanavarasto ei juurikaan kasva. Tässä työssä olen verrannut Aaronin poikkeavaa puheen ja kielen kehitystä lapsen normaaliin, tyypilliseen kehitykseen. Olen pyrkinyt kuvaamaan kehityksellisen verbaalin dyspraksian perusvaikeuksia ja hahmottamaan näiden vaikutusta kokonaisvaltaiseen kielelliseen kehitykseen. Olen käyttänyt työssäni paljon esimerkkejä Aaronin arkikommunikaatiosta. Hänen ilmaisunsa vaikeutta ja vaikeuden massiivisuutta kuvaa hyvin esimerkki (s. 73), jossa Aaron tuotti ilmauksen "paha susi" muodossa: /aa uu/. Tässä vaiheessa hän pystyi tuottamaan vain sanojen ensimmäisten tavujen vokaalit. Työssäni pyrin kuvaamaan minkälaisia fonologisia ja lingvistisiä prosesseja oli esimerkiksi tuon ilmauksen /aa uu/ taustalla ja mikä rooli lapsella itsellään oli tuossa prosessissa. 2

8 2. SUOMENKIELISEN LAPSEN PUHEEN KEHITYS Puheen kehitykseen vaikuttavat neuraaliset ja kognitiiviset muutokset ja ympäristötekijät yhdessä (Netsell 1986:28). Puheen kehitys edellyttää neuraalisen järjestelmän kypsymistä ja vuorovaikutusta puhuvan ympäristön kanssa (Blischak 1994). Puheen kehitykseen vaikuttavat myös anatomisten rakenteiden ja lihastoimintojen koordinaation kypsyminen (Ström 2004). Suorin keino tutkia lapsen kielen kehitystä on tarkastella lapsen ilmauksia ja hänen puhesuoritustaan. Kielenkehitystä voidaan arvioida muun muassa suhteuttamalla kielelliset taidot ikään ja kielen eri osa-alueiden taidot lapsen muuhun kehitystasoon. (Korpilahti 1998). Rapinin ja Allenin (1988) luokituksen mukaan 18 kuukauden ikäisellä lapsella tulisi olla käytössään merkityksellistä sanaa ja kahden vuoden ikäisellä lapsella tulisi ilmaantua sanaliittoja ja ensilauseita. Kuitenkaan kommunikaation arvioinnissa ei riitä yksin sanavaraston ja kielen rakenteiden hallinnan arviointi. Yhtä tärkeää on ottaa huomioon se, miten lapsi käyttää kieltä ja erilaisia ilmaisukeinoja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Keskeistä on ilmaisun toimivuus, ja tarkastelun kohteena ovat myös ei-kielelliset keinot (esimerkiksi Överlund 1998 ja Riitesuo 2001). Fonologialla tarkoitetaan kielen äänteellistä järjestelmää, jonka mukaan puhetta muodostetaan, tai se on kuvaus tästä järjestelmästä (Iivonen 1995). Fonologinen tutkimus keskittyy äännedinstinktioihin eli äänteiden välisiin suhteisiin. Kielen äänteiden tutkimuksessa erotetaan myös foneettinen tutkimus, jolloin tutkimus keskittyy puheen äänteisiin, niiden kvantiteettiin, kvaliteettiin ja prosodiaan. Lapsen kielen tutkimuksessa foneettinen ja fonologinen tutkimus usein yhdistyvät (Vihman ja Velleman 2000). Puheen motorisen kontrollin kehitys on kehittyvä kyky ja motorisella kehityksellä on yhteys neuraalisen kypsymisen edellytyksiin ja rajoituksiin (Netsell 1986:27-28, 3

9 Iivonen 1995). Ensimmäisten 12 elinkuukauden aikana puheen motoriseen kontrolliin vaikuttavat voimakkaasti neuro-sensorimotorinen kypsyminen ja anatomiset muutokset. Toisen ikävuoden jälkeen nämä samat muutokset vaikuttavat fonologiseen kehitykseen (Netsell 1986: 28). Tässä tutkimuksessa käytetään Iivosen (1994a,b) varhaisen kielenkehityksen jaottelua: 1) prenataalinen kausi (ennen syntymää), 2) esileksikaalinen kausi (0-1;0), 3) protosanojen eli sanahahmojen kausi (1;0 1;6 ), 4) systemaattisen fonologian kehityksen kausi (1;6-3-4v), 5) fonologisen viimeistelyn kausi (3-4v 12v ). 2.1 Esileksikaalinen kausi Kielellisen kehityksen voidaan katsoa alkavan jo ennen syntymää. Prenataalisella kaudella voidaan olettaa tapahtuvan kielellistä, lähinnä puheen havaitsemisen kehitystä (Iivonen 1994a,b). Varhaista kielenkehityksen kautta on usein kutsuttu esikielelliseksi kaudeksi (mm. Jakobson 1968, Ingram 1989:83), ja tällöin lapsen kielellinen kehitys on määritelty alkavaksi ensimmäisten sanojen alkamisesta. Monet tutkijat katsovat kuitenkin kielellistä kehitystä tapahtuvan jo ennen ensimmäisten sanojen ilmaantumista, ja muun muassa Leiwo (1980) korostaa esikielellisen vaiheen merkitystä kielellisen kehityksen kannalta, esimerkiksi puheen ymmärtäminen ja ei-sanastollinen kehitys edistyvät. Myös jokeltelulla ja ensisanoilla on todettu olevan keskinäisiä yhteyksiä (muun muassa Oller, Wieman, Doyle ja Ross 1976, Ferguson & Macken 1983, Vihman, Macken, Miller, Simmons & Miller 1985, Stoel-Gammon 1989). Iivonen (1994a, b) käyttää tästä kaudesta nimitystä esileksikaalinen kausi. Esileksikaalisen kauden jaotteluita ovat esittäneet useat tutkijat (muun muassa Koopmans-van Beinum ja Van der Stelt 1986, Stark 1980). 4

10 Varhaisen, esikielellisen ja kielellisen puhekommunikaation väliin sijoittuu elekommunikaation vaihe (Launonen 1995:41). Kommunikatiiviset funktiot täytetään varhaisessa vaiheessa eleillä, myöhemmin puhe täyttää nämä tehtävät (Goldin- Meadow ja Morford 1990). Lapsen varhaisen kielenkehityksen vaiheet esiintyvät myös päällekkäin. Kun ensimmäisiä sanoja alkaa ilmaantua, lapsilla on vielä runsaasti ääntelyä, jokeltelua ja osoittamista (Vihman 1996:147). 2.2 Protosanojen / sanahahmojen kausi Puheen ja kielenkehityksen vaihetta iässä 1;0 1;6 kutsutaan muun muassa protosanojen kaudeksi (Ferguson ja Farwell 1975, Iivonen 1994a, b) ja usein myös 50 ensisanan kaudeksi (mm. Ingram 1976, Stoel-Gammon ja Cooper 1984). Lapsen ensisanat ilmaantuvat noin yhden vuoden iässä (muun muassa Ferguson ja Farwell 1975, Stoel-Gammon ja Cooper 1984, Ingram 1999, Kunnari 2000). Aluksi kehitys on hidasta ja ensisanojen jälkeen voi kestää huomattavan pitkä aika, ennen kuin lapsen sanavarasto laajenee. 50 ensisanan saavuttaminen vie keskimäärin kuusi kuukautta (Iivonen 1995, Bates, Dale ja Thal 1995, Ingram 1999, Kunnari 2000). Yleisistä tendensseistä huolimatta lapsilla on havaittu merkittäviä yksilöllisiä eroja varhaisen fonologian (Iivonen 1994a) ja morfologian (Bates, Dale ja Thal 1995:97) kehityksessä. Lapsen varhainen kielen kehitys on toistuvasti muuttuva prosessi ja tutkimuksen ongelmana on sekä muodon että merkityksen vakiintumattomuus kielessä (Iivonen 1995). Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ensisanojen kauden sanojen rakenteet ovat yksinkertaisia verrattuna aikuiskieleen (Savinainen-Makkonen 2001). Ensisanojen tavupituus on yleensä rajoittunut; sanat ovat vain yksi- tai kaksitavuisia (Vihman 1996, Macken 1995:683). Yksinkertaiset tavurakenteet ovat suomen kielessä hallitsevia (Kunnari 2000). Varhaisessa vaiheessa lapsen on vaikea tuottaa samassa sanassa äänteitä, joiden ääntymätapa tai -paikka on erilainen (Vihman 1978). Lapsen 5

11 on vaikea yhdistää eripaikkaisia äänteitä toisiinsa ja siirtyä artikulaatiopaikasta toiseen (Iivonen 1994b). Yksilöllisyyttä ilmenee siinä, mitä eri äänteitä lapset suosivat (Ferguson ja Farwell 1975: , Stoel-Gammon ja Cooper 1984) ja välttelevät (Menn 1976). Kielen ja sanojen lingvistinen rakenne ja lapsen yksilöllinen aiempi foneettinen oppiminen vaikuttavat yhdessä lapsen puheeseen. Lapsella on tietoutta kielestä, jolle hän on altistunut, ja hän prosessoi sanoja niiden foneettisen perustan ja jo olemassaolevien vähäisten malliensa mukaan. Nämä varastossa olevat mallit ovat muotoutuneet havaituista sanoista ja artikulaatiokokemuksista (Vihman ja Velleman 2000). Valikoivuus kohdistuu lähinnä 50 ensimmäisen sanan kauteen. Aktiivinen valikointi perustuu lapsen senhetkiseen, yksilölliseen fonologiseen järjestelmään. Lapsi tavoittelee niitä sanoja, jotka uskoo hallitsevansa ja välttää muita sanoja. Vaikuttaa siltä, että lapsen omat fonologiset mallit vaikuttavat sanaston leksikaaliseen kehitykseen (Schwartz ja Leonard 1982). Lapsen varhaisen puheentuoton valikointi perustuu foneettiseen oppimiseen, joka ei kuitenkaan vielä ole merkki fonologian alkamisesta (Vihman ja Velleman 2000). Lapsen suorittama prosessointi, aikuiskielen sanojen adaptaatio, heijastaa fonologian alkua. Lapset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin tilanteissa, joissa heidän foneettiset taitonsa eivät riitä kielen vaatimuksiin. Lasten varhaiset, muuntunet sanat voidaan jakaa kahteen luokkaan: 1) Valikoidut muodot. Kohdesanassa on valmiiksi oikea rakenne. Lapsi voi prosessoida sanan konsonanttia tai vokaalia, mutta sanan rakenne ei muutu. Valikoituja muotoja ilmenee pääasiallisesti ensimmäisissä sanoissa. 2) Adaptoidut muodot. Kohdesanaa kohtaa radikaalimpi muutos, ja aikuiskielen sanan fonotaktinen rakenne muuttuu. Tämä tapahtuu esimerkiksi konsonanttiharmonian, konsonanttien omission tai tavuomission kautta (Vihman ja Velleman 2000). 50 ensisanan kaudella lapsen ilmaukset ovat yksisanaisia (Ferguson ja Farwell 1975, Stoel-Gammon & Dunn 1985, Iivonen 1995). Lapsi käyttää yksittäisiä sanoja usein holistisesti, hän ei vain nimeä esineitä vaan liittää ilmaukseen esimerkiksi haluamisen 6

12 intention, ja yhteen sanaan saattaa liittyä lausemainen kokonaisuus (Ingram 1976, Iivonen 1995). 2.3 Systemaattisen fonologian kehityksen kausi Fonotaksi koskee foneemien ja tavujen peräkkäinasettelua: foneemien yhdistymismahdollisuuksia ja sanojen pituutta. Lapsen ensimmäiset sanat ovat lyhyitä ja fonotaktisesti yksinkertaisia. Lapsen kielenkehityksessä sanaston fonotaktisia merkkipaaluja ovat sanan tavumäärän kasvu, kvantiteettiopposition oppiminen, etu- ja takavokaalin tai kahden eri konsonantin ilmaantuminen sanaan sekä diftongien, vokaali- ja konsonanttiyhtymien ilmestyminen. (Iivonen 1994b) Systemaattisen fonologian kehityksen kausi alkaa noin 18 kuukauden iässä ja jatkuu 3-4 vuoteen asti (Iivonen 1995). Lapsen puheessa alkaa ilmetä sääntöihin perustuvaa fonologista systemaattisuutta (Vihman 1996:216, Ingram 1999). Artikuloinnin hienosäätö täsmentyy huomattavasti systemaattisen kehityksen kaudella. Tällöin ilmaantuu myös sanojen taivutusta ja morfofonologiaa (Iivonen 1994b) ja lapsi alkaa myös yhdistää sanoja lyhyiksi lauseiksi (Ingram 1976). Lapset voivat edelleen välttää sanoja, joita eivät osaa tuottaa täydellisesti (Ferguson ja Farwell 1975). Lapsen taidot ovat vielä rajalliset (Ferguson 1978) ja lapsi yksinkertaistaa aikuiskielen sanoja omien fonologisten sääntöjensä (Ingram 1974) ja fonologisten prosessiensa mukaan (Grunwell 1987). Ingram (1999:73) kutsuukin tätä kautta systemaattisten virheiden kaudeksi. Iivonen (1994b) painottaa fonologisen prosessoinnin merkitystä ja käyttää kaudesta nimitystä systemaattisen fonologian kehityksen kausi. Lapsi muokkaa systemaattisesti aikuiskielen kohdesanoja, jotta ne olisivat hänelle mahdollisia tuottaa. 7

13 3. PUHEEN MOTORISET HÄIRIÖT Duffyn (1995:5) määrittelyn mukaan puheen motoriset häiriöt ovat seurausta neurologisesta heikentymisestä, joka vaikuttaa puheen motoriseen ohjelmointiin tai neuromuskulaariseen toteuttamiseen. Puheen motorisiin häiriöihin kuuluu muun muassa puheen apraksia. Apraksia tarkoittaa kyvyttömyyttä suorittaa tarkoituksenmukaisia ja tahdonalaisia liikkeitä, vaikka neuromuskulaarista häiriötä ei ole. Puheen apraksian suhde muihin apraksian ja afasian muotoihin, sekä puheen ja toiminnan suhteen määrittely tekee puheen apraksian diagnosoinnin vaikeaksi (Code 1998). 3.1 Puheen apraksia Aikuisten hankitun puheen apraksian (acquired apraxia of speech) määrittely, diagnosointi ja termistö on edelleen epävarmaa ja vaihtelevaa (Buckingham 1981, Duffy 1995: 262), vaikka ensimmäiset kuvaukset häiriöstä on tehty jo sata vuotta sitten (Code 1998). Puheen apraksia on puheen motorisen ohjelmoinnin vaikeus, puheliikkeiden ohjelmoinnin häiriö (Buckingham 1981, Duffy 1995:259). Perusongelmana on afasian ja puheen apraksian suhteen määrittely. Lisävaikeutta diagnosointiin aiheuttaa puheen apraksia, joka esiintyy yhdessä afasian kanssa. Perinteisesti puheen motorinen kontrolli on erotettu fonologisista operaatioista, mutta uusimmissa fonologisissa teorioissa fonologisten esitysten ja motoristen toimintojen välinen raja on hämärtynyt. Kiistaa on syntynyt siitä, pitäisikö puheen apraksia sijoittaa fonologiselle vai motoriselle tasolle vai molemmille (Kent 2000). On pohdittu, pitäisikö verbaali apraksia nähdä fonologisena vai foneettisena häiriönä. Nykyään painotetaan näkemystä, jonka mukaan vaikeutta ilmenee vaiheessa, jossa abstrakti, fonologinen esitys pitäisi muuntaa konkreettiseksi, foneettiseksi 8

14 ilmentymäksi (Code 1998). Buckingham (1981) olettaa potilailla ilmenevän haparoinnin ja hakemisen artikuloinnissa osoittavan, että heillä on perustava fonologinen muoto mielessään ja ongelma on artikulaation ohjelmoinnissa. Code (1998) tarkentaa ongelmakohdan hetkeen ennen artikulaation ohjelmointia, mutta fonologisen erittelyn jälkeen tapahtuvaksi. Vaikeus kohdistuu abstraktin fonologisen tason muuntamiseen konkreettiselle motoriselle tasolle artikulatorisen toiminnan kautta. 3.2 Kehityksellinen varbaali dyspraksia "Kehityksellinen verbaali dyspraksia voi ilmetä eriasteisena ja tyyppisenä. Puhemotoriikan suunnittelussa, ohjelmoinnissa tai säätelyssä on häiriö, joka voi ilmetä monin vaihtelevin oireyhdistelmin. Artikulaatioliikkeiden tahdonalaisessa suorittamisessa on vaikeutta: artikulaation aloittaminen, ohjailu ja nopeuden ja keston kontrollointi tuottaa vaikeuksia. Sekä motorinen ohjelmointi, että sensoristen palautejärjestelmien toiminta on epäluotettavaa, jonka vuoksi tuotto on vaihtelevaa. Lapsi ei pysty ohjaamaan ja säätelemään puhemotoriikkaansa haluamallaan tavalla toistuvista peräkkäisistä yrityksistä huolimatta. Nykyisin verbaalin dyspraksian oletetaan olevan sekä motorinen, että kielellinen häiriö. Mäenpää (1994) Kehityksellinen verbaali dyspraksia (developmental apraxia of speech eli DAS, developmental verbal dyspraxia) on neurologisperäinen artikulaatioliikkeiden ohjelmoinnin häiriö (Crary 1993, Davis, Jakielski ja Marquardt 1998). Häiriön pääoireita ovat rajattu foneemivarasto, vaihtelevat puheäänteiden virheet, peräkkäisten puheliikkeiden tuottamisen vaikeus, prosodiikan poikkeavuus ja viivästynyt ekspressiivinen kieli (Davis, Jakielski ja Marquardt 1998). Tutkijoiden keskuudessa ollaan yhtä mieltä keskeisistä ja selkeimmistä ongelmista eli dyspraksiaan kuuluvista artikulatorisista ja fonologisista häiriöistä sekä reseptiivisen kielen vahvuudesta verrattuna ekspressiiviseen kieleen. On myös havaittu perinteisten kuntoutusmuotojen tehottomuus verbaalin dyspraksian kohdalla (Aram 1984). 9

15 Dyspraksiatutkimusta on tehty 40 vuotta, mutta edelleen kehityksellinen verbaali dyspraksia on kiistanalainen diagnoosi. Tutkimus on edennyt hitaasti osaksi johtuen niukasta teoriasta, tutkimustulosten vähäisyydestä ja osaksi tutkijoiden erimielisyyksistä, jotka koskevat diagnoosia, tutkimusmenetelmiä ja teoriaa (Davis, Jakielski ja Marquardt 1998). Vain vähän systemaattista tutkimusta on suunnattu kehityksellisen verbaalin dyspraksian kielelliseen puoleen (Crary 1993: 168), pääpainon ollessa puheen tuoton tutkimuksessa. Tutkimusryhmät ovat olleet pieniä, lasten oireisto ja tutkimustulokset vaihtelevia (Kent 2000). Diagnostisesti termi kehityksellinen verbaali dyspraksia on kyseenalainen, ja suurin ongelma on erottaa puheen motorinen vaikeus kielellisestä heikkoudesta (Glasson 1984, Ekelman & Aram 1984). Keskustelua on herättänyt myös koko dyspraksia-termin oikeellisuus tämän häiriön kohdalla sekä dyspraksian liittäminen dysfasiaan. On myös pohdittu pitäisikö kehityksellinen verbaali dyspraksia erottaa omaksi häiriökseen yleisemmistä puheen häiriöistä (Davis, Jakielski ja Marquardt 1998). Alkuperäinen näkemys kehityksellisestä verbaalista dyspraksiasta painotti puheen artikulatorista ja motorista vaikeutta (Adams 1990). Dyspraksiaan on liitetty myös syntaktista vaikeutta, jolloin kyseessä ei ole vain motorinen puhevaikeus tai fonologinen rajoitus vaan puheen ja kielen erityisvaikeus (Ekelman ja Aram 1983). Tämä näkemys kehityksellisestä verbaalista dyspraksiasta liittää sen diagnoosina lähelle dysfasiaa. Termeinä käytetään kielenkehityksen erityisvaikeutta (specific language impairment, SLI) ja Suomessa erityisesti kehityksellistä dysfasiaa (Korpilahti 1998). Poikkeava kielenkehitys on erityisvaikeus, jolle on tyypillistä suuri ero kielellisten ja ei-kielellisten taitojen välillä. Lisäksi verbaalisten osataitojen suoritusprofiili on epätasainen. Rapinin ja Allenin (1983) tekemään dysfasian syndroomajakoon kuuluu kuusi erilaista dysfasiatyyppia, joista kaksi on rajattu ekspressiivisten taitojen häiriöiksi: verbaali dyspraksia ja fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Syntaktiset virheet voidaan nähdä osoituksena syntaktisesta häiriöstä ja tällöin koko ekspressiivinen kielellinen systeemi on häiriintynyt ja kehitys on epätyypillistä 10

16 (Ekelman ja Aram 1983). Syntaktiset virheet voidaan tulkita myös olevan osaksi suoraa seurausta puheen motorisista ja/tai fonologisista rajoituksista ja osa virheistä voivat viitata kieliopin yksinkertaistamiseen jollakin kielellisen prosessoinnin tasolla. Suuri osa kielen häiriöistä voi heijastaa kehittyvän lapsen epätyypillistä oppimista tai kompensaatiota, jonka avulla lapsi yrittää sopeutua toisen ongelman vaikutuksiin. (Crary 1993: 162). On myös pohdittu vaikeutta erottaa puheliikkeiden suunnittelusta ja toteuttamisesta lingvistinen ja motorinen aspekti Kent (2000). Kehityksellistä verbaalia dyspraksiaa pidetään tavallisesti melko puhtaasti motorisena ongelmana, mutta koska puheen kontrollointikyvyn häiriö voi johtaa fonologiseen häiriöön (Mäenpää 1994, Savinainen-Makkonen ja Kunnari (2004d), on luontevaa puhua motoris-kielellisestä häiriöstä Savinainen-Makkonen ja Kunnari (2004c,d). Fonologinen häiriö (dysfonologia) johtuu äännejärjestelmän ongelmasta. Fonologiset ongelmat saattavat aiheutua puhtaasti motorisista vaikeuksista kuten verbaalista dyspraksiasta. Fonologisen häiriön alaryhmiä ovat fonologisen ohjelmoinnin häiriö ja fonologis-syntaktinen häiriö. Fonologisen ohjelmoinnin häiriössä puhetta voi olla runsaasti, mutta se on vaikeasti ymmärrettävää. Usein toistaminen onnistuu hyvin, vaikka spontaani tuotto olisi virheellistä. Fonologis-syntaktisessa häiriössä fonologiset ja syntaktiset ongelmat yhdistyvät. Ilmaisu on sähkösanomatyyppistä (Savinainen- Makkonen ja Kunnari 2004c). Aikuisten hankittua puheen apraksiaa ja lasten kehityksellistä verbaalia dyspraksiaa yhdistää diagnostiikan vaikeus. Näiden puheen häiriöiden perusluonnetta ei tunneta vaikka yleisimmistä oireista/ilmenemismuodoista ollaankin yhtä mieltä. Kent (2000) pohtii sitä, onko kehityksellinen muoto etiologialtaan ja oireistoltaan samanlainen kuin hankittu muoto. Lapsilla puheen häiriö voi vaikuttaa fonologisiin ja/tai motorisiin prosesseihin, joiden kautta kieltä omaksutaan. Kehityksellisen verbaalin dyspraksian diagnostiikkaa vaikeuttaa edelleen lapsen kehityksen keskeneräisyys. Vaikeiden kielihäiriöiden häiriökuva muuttuu lapsen kasvaessa (Korpilahti 1998). Jokainen lapsi myös kehittyy omaan yksilölliseen tahtiinsa, ja aikaperspektiivi yleensä muuttaa 11

17 tilannetta myös kehityksellisessä verbaalissa dyspraksiassa vähitellen kypsymisen ja kuntoutuksen myötä (Rapin ja Allen 1983). 4. LAPSEN KOMMUNIKOINNIN KEHITYS Verbaalia kommunikointikykyä arvostetaan ihmislajin erityisenä ja kehittyneenä piirteenä. Verbaalin kommunikoinnin merkitys korostuu myös verratessa sitä nonverbaaliin kommunikaatioon. Prelingvistisen ja lingvistisen kommunikoinnin kehityksen suhde on kuitenkin kiistanalainen (Reddy 1999). Eleillä ja kielellä on varhainen yhteys, jonka luonne muuttuu kielellisen systeemin kehittyessä. Varhaisvaiheessa eleet ja puhe kehittyvät yhdessä ja voivat olla saman systeemin osia (McNeill 1992:295). Tyypillisessä puheen ja kielen kehityksessä lapsi voi hyödyntää eleitä kehityksen varhaisvaiheessa, mutta puheen alkaessa elekommunikaatio ei enää kehity. Esimerkiksi Caselli (1990) on havainnut spontaanin elekommunikaation merkittävyyden siihen saakka kunnes puhekieli korvasi elesysteemin. Puhekielen vahvistuessa eleiden käyttöä ilmeni pääasiallisesti vain silloin kun puheilmaisu epäonnistui tai lapsi halusi laajentaa yksi- tai kaksiosaista ilmausta yhdistämällä siihen eleitä ja sanoja. Useat tutkijat painottavat eleiden merkittävyyttä lapsen kommunikaatiossa juuri kahteen ikävuoteen saakka (esimerkiksi Bonvillian, Orlansky & Folven 1990). Eleet olvat apuna vaiheessa, jossa lapsi siirtyy kompleksisempaan kielelliseen vaiheeseen, mutta puheen päätehtäviä eleet eivät ota, jos puhe on lapsen pääkommunikaatiokeinona. Lapsi vaihtaa ilmaisutavan kanavaa kun hän siirtyy prelingvistisestä kommunikaatiosta puhuttuun kieleen (Petitto 1990). 12

18 4.1 Puhetta korvaava kommunikaatio Puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia (augmentative and alternative communication, AAC) tarvitsevat lapset ovat heterogeeninen ryhmä, ja näiden lasten tarve puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikaatioon on yksilöllinen. Kaikille heille on yhteistä se, etteivät he pysty ilmaisemaan itseään puheen avulla. Ero ryhmien välillä muodostuu siitä millaiset edellytykset heillä on oppia käyttämään puhetta ja kieltä tulevaisuudessa (von Tetzchner ja Martinsen 1999:80). Monet kielihäiriöiset lapset alkavat lopulta puhua, ja tarve puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikaatioon jää lopulta pois (von Tetzchner ja Martinsen 1999:14). Nämä lapset kuuluvat tukikieliryhmään, heillä on kielihäiriö ja heidän oletetaan lopulta alkavan puhua. Näiden lasten puhetta korvaavan kommunikoinnin ensisijaisena tehtävänä on puheen kehittäminen. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio on tällöin tarkoitettu väliaikaiseksi keinoksi tukea kielen ja puheen kehitystä sekä vastata lapsen kommunikointitarpeisiin (von Tetzchner ja Martinsen 1991:81). Dyspraktisen lapsen kuntoutuksessa puhetta tukevina ja korvaavina keinoina voidaan käyttää viittomia, eleitä, kuvakommunikaatiota ja puhelaitteita. AAC-keinojen valinnassa on huomioitava tarkkaan lapsen yksilöllisyys ja tarpeet (Arvidson, McNaughton, Nelms, Loncke & Lloyd 1999). Puhe ja sitä korvaavat kommunikoinnin muodot voivat tukea toisiaan ja kuntoutus on hyödyllistä käynnistää mahdollisimman varhain (von Tetzchner ja Martinsen 1999:156). Viittomakielillä on oma kielioppinsa, joka poikkeaa puhutun kielen kieliopista, esimerkiksi sanataivutus ja sanajärjestys ovat erilaisia. Viitottu puhe on erilaista kuin viittomakieli. Viitottu puhe seuraa puhekielen rakennetta (von Tetzchner ja Martinsen 1999:22). Puheen mukaan eteneviin viittomajärjestelmiin voidaan lisätä myös sanojen taivutusta, mutta opetuksen alkuvaiheessa tämä on tarpeetonta. Tukiviittomissa on huomioitava myös mahdolliset motoriset vaikeudet, jotka saattavat vaikeuttaa viittomien omaksumista ja käyttöä (von Tetzchner ja Martinsen 1999:45). Viittomilla 13

19 ja äännetyillä sanoilla on yhtäläisyyksiä. Viittomat täytyy puheen tavoin tuottaa itse, niitä ei valita annetuista vaihtoehdoista kuten esimerkiksi kuvakommunikaatiossa. Tämä asettaa vaatimuksia muistille. Ymmärtämisen kannalta on osattava kiinnittää huomio tuotettuun merkkiin ja sen kommunikatiiviseen merkitykseen (von Tetzchner ja Martinsen 1999:41). Useat tutkimukset osoittavat, että viittomien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia puheen kehitykseen (esimerkiksi Launonen 1995). Perustana on eri kanavien käyttöön perustuvien kommunikatiivisten taitojen yhteisvaikutus, toistensa tukeminen ja edistäminen. Kuntoutus tulee aloittaa mahdollisimman varhain, jotta edistettäisiin kommunikointitaitojen kehitystä ja estettäisiin kielteisiä vaikutuksia, joita syntyy puutteellisesta kommunikaatiosta (von Tetzchner & Martinsen 1999: 155). Kielihäiriöisillä lapsilla tukiviittomat ovat usein väliaikainen ratkaisu. Aluksi sanan tilalla on käytössä viittoma ja kun puheen tuotto on tarpeeksi kehittynyt ja sanan tuotto onnistuu, viittoman käyttö loppuu (Bonvillian ja Nelson 1982). Caparulon ja Cohenin (1977) tutkimuksen kielihäiriöinen lapsi omaksui uusia viittomia tavalla, joka muistutti varhaisen sanaston kehitystä puhuvilla lapsilla. Lapsi nimesi viittomilla suorasti näkyviä objekteja ja vähitellen hän alkoi yhdistellä viittomia spontaanisti. Rakenteellisesti ja semanttisissa suhteissa yhdistelmät muistuttivat normaalin kielenkehityksen varhaista lauseenmuodostusta. Puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikaatiossa voidaan käyttää myös graafisia keinoja. Kuvien käytön tarkoituksena on tarjota kommunikaatiohäiriöiselle ihmiselle mahdollisuus kommunikoida visuaalisin keinoin (von Tetzchner & Martinsen 1999:35). Kuvajärjestelmiä ovat esimerkiksi PCS-kuvat (Picture Communication Symbols) ja piktogrammit (Pictogram Ideogram Comminication, PIC) (von Tetzchner ja Martinsen 1999:24-31). Graafinen symbolisysteemi, esimerkiksi Bliss-symbolit, on avoin ja tehokas kommunikaatiokeino, jonka avulla on mahdollista kokeilla ja luoda uusia mahdollisuuksia (Arvidson, McNaughton, Nelms, Loncke & Lloyd 1999). 14

20 4.2 Puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin yhteydet kielelliseen kehitykseen Kun lapsi oppii kommunikoimaan puhetta korvaavien kielen muotojen avulla, prosessi voi sisältää sekä yhtäläisyyksiä, että eroja verrattuna tyypilliseen kielen kehitykseen. Eroja aiheuttavat muun muassa kielen kehityksen edellytyksenä olevat erilaiset motoriset ja kognitiiviset prosessit. Systeemit edellyttävät myös erilaisia lingvistisiä ja kommunikatiivisia taitoja ja strategioita. Nämä erilaiset kielelliset systeemit sisältävät erilaisia rajoituksia ja vaihtoehtoja. AAC-keinoja käyttävillä lapsilla on puhuviin lapsiin verrattuna myös erilaisia kokemuksia, mahdollisuuksia ja kykyjä ohjata muiden ihmisten huomiota. Myös ympäristön ihmisten käyttäytyminen ja kommunikaatiotilanteen ohjaus on erilaista kuin normaalissa puhetilanteessa (Loncke, Clibbens, Arvidson ja Lloyd 1999). Ehkä kaikkein merkittävin ero puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation ja normaalin kielenkehityksen välillä on se, että edellinen on suunniteltua ja riippuu täysin ympäristöstä, kun taas normaali puheen ja kielen kehitys on luonnollista ja spontaania (Loncke, Clibbens, Arvidson ja Lloyd 1999). Jos lapsella on kehityksellisiä kielihäiriöitä, hänelle ei opeteta puhetta korvaavaa kommunikointijärjestelmää äidinkieleksi. Hän kuuluu tukikieliryhmään ja tukevaa kommunikointia opetetaan puheen kehityksen tukemiseksi (von Tetzchner ja Martinsen 1999: 90). Jos merkkien opettaminen onnistuu hyvin, se saattaa epäsuorasti pienentää puutteelliseksi jäävän sanavaraston ja käsitteellisen kehityksen heikkouden riskiä (von Tetzchner ja Martinsen 1999:91). Viittomakielissä ja puhutussa kielessä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta yhtenä merkittävänä erona on se, että viittomakielessä morfologinen ja syntaktinen informaatio ilmaistaan pääasiallisesti tilan ja liikkeen avulla, mikä sisältää myös kasvojen ilmeet (Petitto 1990). Lapsilla, joilla on puheentuoton vaikeutta, ilmenee usein myös vaikeutta omaksua kieliopillisia morfeemeja. Syy tähän voi liittyä osaksi siihen, että lapsella on vain 15

21 vähäisiä kielen tuoton mahdollisuuksia, myös kieliopillisia morfeemeja sisältävien lauseiden. Puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät, jotka on suunnattu kuuleville lapsille, harvoin tarjoavat näille lapsille mahdollisuutta käsitellä kieliopillisia morfeemeja (Blockberger ja Johnston 2003). Tämä voi johtua siitä, että kielihäiriöiset lapset alkavat yleensä lopulta puhua, vaikka puhe onkin tyypillisesti epäselvää ainakin kouluikään saakka (von Tetzchner ja Martinsen 1999: 88). Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio on merkityksellistä jo ensisanavaiheessa (Light, Draker, McCarthy, Mellot ym. 2004), mutta kommunikaatio-opetuksen luonteen tulee muuttua kun ihminen pystyy käyttämään spontaanisti ja johdonmukaisesti merkkiä. Ensisanavaiheen jälkeen puhetta tukevan ja korvaavan systeemin tulee tarjota myös keinoja organisoida kielellisiä käsitteitä. Kuntoutusmenetelmien tulee luoda edellytyksiä kokonaisvaltaisen kielitaidon kehittymiselle ja tavoitteena on merkkivalikoiman kasvattaminen, merkkien yhdistäminen lauseiksi ja keskusteluun osallistumismahdollisuuksien parantaminen (von Tetzchner ja Martinsen 1999:225). AAC-keinoja käyttävien ihmisten viestintää kuvataan usein sähkösanomatyyppiseksi (esimerkiksi Beukelman, McGinnis ja Morrow 1991). Yksi selitys tälle on kieliopillisten morfeemien puuttuminen puhetta tukevista ja korvaavista keinoista (Marvin, Beukelman ja Bilyeu 1994), toisaalta sama ilmiö on havaittu myös AACkeinoja käyttävien henkilöiden kirjoittamissa teksteissä (Kelford Smith, Thurston, Light, Parnes ja O Keefe 1989). Ajan ja fyysisen vaivan säästäminen voisi olla yhtenä syynä kieliopillisten morfeemien puuttumiselle (Light 1989, Baukelman, McGinnes ja Morrow 1991). Tällöin näiden morfeemien ymmärtäminen tulisi olla ongelmatonta (Blockberger ja Johnston 2003). On myös oletettu, että AAC-keinojen käyttö ja ilmentymät eivät antaisi täydellistä kuvaa käyttäjän lingvistisestä tietoudesta ja taidoista (Kraat 1991). Jos lapsen puhe on erittäin rajoittunutta, hän ei saa käytännön kokemuksia, joiden avulla hän omaksuisi kieliopillisen morfologian. Hänellä ei ole mahdollisuutta manipuloida ja rakentaa kielen muodoista erilaisia viestejä. Jos hänellä ei ole aktiivisia keinoja tuottaa kieliopillisia morfeemeja, myös näiden omaksuminen 16

22 saattaa viivästyä. Tällöin kieliopillisten morfeemien puute ei olisi vain merkki epäonnistumisesta tuottaa näitä muotoja vaan myös vaikutusta puheen tuoton rajoituksista. Tällöin myös lapsella ilmenisi ongelmia sekä kieliopillisten morfeemien ymmärtämisessä että tuottamisessa (Blockberger ja Johnston 2003). Sosiaalinen vuorovaikutustilanne luo paljon kielellisen ja tiedollisen oppimisen edellytyksiä (von Tetzchner ja Martinsen 1999:90). Sekä lapsi että hänen lähiihmisensä tulkitsevat aktiivisesti toisiaan ja reagoivat toistensa käyttäytymiseen. (Launonen 2005). Jos lapsilla on puheen tuoton vaikeutta, he ovat jatkuvasti poikkeavissa vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Aikuisten rooli on usein aktiivinen ja ohjaileva (von Tetzchner ja Martinsen 1999:90). Aikuiset myös muokkaavat tilannetta sekä omaa ja lapsen käyttäytymistä (Launonen 2005). 4.3 Lapsi aktiivisena oppijana ja viestijänä Tutkijoiden tietoisuus lapsen kielen omaksumisesta on kasvanut viimeksi kuluneiden 25 vuoden laajan empiirisen tutkimuksen johdosta, mutta kielen omaksumisen peruspiirteisiin liittyy yhä kiistanalaisia kysymyksiä (Bonvillian, Orlansky ja Folven 1990). Erimielisyttä aiheuttavat muun muassa non-verbaalisen ja elekommunikaation rooli ja kehitys, sekä lapsen roolin aktiivisuuden ja ympäristön merkitys kielen omaksumisessa Valikointi ja välttely fonologisten piirteiden mukaan Useat lapsen kielen tutkijat ovat havainneet pienten lasten olevan valikoivia sen suhteen, mitä aikuiskielen sanoja he yrittävät tuottaa (mm. Ferguson ja Farwell 1975, Ingram 1976, Schwartz ja Leonard 1982). Lapset näyttävät valikoivan sanoja tiettyjen 17

23 fonologisten ominaisuuksien mukaan ja välttelevät tiettyjä piirteitä yksilöllisesti (mm. Ingram 1974, Schwartz ja Leonard 1982, Vihman, Macken, Miller, Simmons, Miller 1985). Sanojen valikointi ja välttely vähenee lapsen saavuttaessa 50 ensisanaansa (esimerkiksi Kunnari ja Savinainen-Makkonen 2004:72, Schwartz ja Leonard 1982). Tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet suuresti sellaisiin lapsiin, joiden kielenkehitys etenee tyypillisesti, ja heidän varhaiseen kielenkehitykseen ennen 50 ensisanan täyttymistä (Storkel 2004). Storkelin (2004) tutkimuksessa ilmeni, että fonologiset rajoitukset jatkuivat yli 50 ensisanan täyttymisen jälkeenkin sellaisilla lapsilla, joilla oli kielellisen kehityksen poikkeavuutta. (Katso aiheesta lisää seuraavassa kappaleessa ) Fonologisella valikoinnilla ja välttelyllä on merkittävä rooli fonologisen järjestelmän omaksumisessa. Kiparskyn ja Mennin (1977) mukaan valikointi ja välttely todistavat lasten havaitsemiskyvyistä ja aktiivisesta roolista fonologian omaksumisessa. Lapsi välttelee sanoja, joita hän ei pysty tuottamaan täydellisesti (Ferguson ja Farwell 1975). Varmaa tietoa lapsen roolista leksikon ja fonologian omaksumisesta ei kuitenkaan ole (Schwartz ja Leonard 1982, Vihman, Macken ym ). Macken ja Ferguson (1983) pohtivat fonologisen kehityksen kognitiivista perustaa ja muodostavat kolme prosessia, joita lapsilla ilmenee fonologian omaksumisessa: 1) Valikoivuus, jonka perusteena on kaksi mahdollisuutta. Lapsi käyttää havaitsemaansa puhetta preferoitujen strategioiden kautta tai sitten lapsi on erittäin valikoiva fonologisen tiedon etsijä. 2) Luovuus. Lapsi käyttää fonologisia segmenttejä tai malleja, jotka puuttuvat aikuiskielestä. 3) Hypoteesin muodostus. Lapsi muokkaa, kokeilee ja uudistaa hypoteeseja kielen fonologisesta rakenteesta. Lapsi ei kuitenkaan ole tutkija tai kielitieteilijä, vaan hänen kielelliset kykynsä ja prosessinsa ovat erilaisia kuin aikuisten (Macken ja Ferguson 1983). Toisaalta vaikka lapsen tuottamat varhaiset sanahahmot ovat holistisia kokonaisuuksia, osoittaa joidenkin rakenteiden välttäminen lapsellakin olevan jo varsin varhain ainakin jonkinlaisia metalingvistisia taitoja (Savinainen-Makkonen 2001). 18

24 Fonologiset rajoitukset poikkeavassa kielenkehityksessä Kun lapset omaksuvat kieltä, he joutuvat omaksumaan rinnakkain kolmea sanaedustusta: fonologista, leksikaalista ja semanttista. Koska tämä rinnakkainen omaksuminen muodostaa simultaanin oppimistilanteen, on mahdollista, että fonologinen omaksuminen vaikuttaisi myös leksikaaliseen omaksumiseen. Leksikaalisen edustuksen oletetaan perustuvan lapsen puheen tuottoon, joka on suppeampi kuin kyky ymmärtää puhetta (Storkel 2004). Tutkimukset viittaavat siihen, että fonotaktiset rajoitukset ja todennäköisyydet muokkaavat leksikon kehittymistä. Fonotaktiset rajoitukset voivat toimia filtterinä leksikon omaksumisessa (Vihman 1993) ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti leksikon omaksumiseen (Schwartz ja Leonard 1982). Storkel (2004) tutki fonotaktisten rajoitusten ja todennäköisyyden vaikutusta leksikon omaksumiseen kolmessa lapsiryhmässä. Tutkittavat lapset muodostuivat kolmesta ryhmästä. 1) Lapset, joilla oli funktionaalinen fonologinen viivästymä (functional phonological delay, PD-ryhmä). Tämän ryhmän lasten keskimääräinen ikä oli viisi vuotta. 2) Edellistä ryhmää fonologisesti vastaavat mutta iältään nuoremmat lapset, joiden kielellinen kehitys oli normaali (phonology-matched, PM-ryhmä). Tämän ryhmän keskimääräinen ikä oli 3;10. 3) Ensimmäisen ryhmän kanssa iän ja sanaston mukaan vastaavat lapset, joilla oli normaali kielellinen kehitys (age- / vocabularymatched, AVM-ryhmä). Tämän ryhmän lasten keskimäärinen ikä oli 4;9. PD-lasten leksikon koostumus voi erota normaaliin kielenkehitykseen kuuluvasta leksikon kehityksestä ja kielellinen prosessointi voi erota normaalista kielen kehityksestä. Tutkimuksessa havaittiin fonologisten rajoitusten jatkumista yli 50 ensisanan täyttymisen jälkeenkin PD-lapsilla. Tällöin niiden vaikutus oli päinvastainen kuin varhaisemmassa kielen kehityksen vaiheessa. Tämä voisi Storkelin (2004) mukaan johtua esimerkiksi siitä, että varhaisessa kielenkehityksessä lapsen fonologian mukaiset sanat ovat sellaisia, jotka kiinnittävät lapsen huomion. Tämä huomion 19

25 kohdistuminen voisi helpottaa leksikon omaksumista. Myöhemmässä kehityksen vaiheessa vaikutus olisi päinvastainen eli juuri äännejonon poikkeavuus lapsen fonologiasta tekisi siitä huomiota herättävän lapsen kannalta. Tämän mukaan ne piirteet, jotka herättävät lapsen huomiota, voivat vaihtua kehityksen myötä. Leksikon oppimisen fonotaktiset rajoitukset voivat vaihdella lapsen fonologisen tietoisuuden tyypin mukaan. Fonologinen todennäköisyys ei Storkelin (20004) tukimuksessa vaikuttanut leksikon omaksumiseen samoin PD-lapsilla kuin lapsilla, joilla oli normaali kielen kehitys. Yksilöllisen leksikaalisen edustuksen muodostuminen oli herkkä häiriöille kun uusi äännejono oli yleinen ja samankaltainen useiden muiden sanojen kanssa (Storkel 2004) Puheen monitorointi Puheen monitorointi on kognitiivista toimintaa, jota on monentasoista ja joka on tutkimuksissa määritelty eri tavoin. Sitä on pidetty automaattisena tapahtumana, jo puheen tuottoprosessin aikana tapahtuvana tai tietoisena toimintana, joka tapahtuisi vasta oman puheen havaitsemis- ja ymmärtämisprosessin kautta (Postma 2000). Monitoroinnin on kognitiivinen prosessi, joka toimii jo puheen tuottamisen aikana. Tämän mukaan puhuja pystyy monitoroimaan ja tarkastamana puhettaan jo ennen kuin on artikuloinut sen (Laakso 2005). Puhujan tekemiä oman puheen muutoksia kutsutaan itsekorjauksiksi. Itsekorjaus kohdistuu usein sanavalintaan. Korjaus voi kohdistua myös yksittäisiin äänteisiin, sijapäätteisiin tai sanaa pidempiin kokonaisuuksiin (Laakso 2005). Pienten lasten metalingvistisiä kykyjä on käsitelty kirjallisuudessa hyvin vähän (Macken ja Ferguson 1983). Lasten kielellisen tietoisuuden omasta puheestaan 20

26 oletetaan usein kehittyvän kovin myöhään, vasta noin viisivuotiaana (esimerkiksi van Kleek 1982). Hokkanen (2001) erottelee aikuisen ja lapsen sekä kielihäiriöisen ihmisen tekemät puheen virheet ja lipsahdukset, koska virheen aiheuttaman prosessin taustalla vaikuttavat erilaiset syyt. Lapsen tekemiin virheisiin vaikuttaa kielen kehityksen keskeneräisyys ja kielihäiriöisen aikuisen virheissä syynä on itse häiriö/vaikeus. Aikuinen, puhehäiriöinen ihminen voi olla tietoinen puheensa virheistä, mutta silti kyvytön tekemään korjauksia, kun taas nuori lapsi on melko kyvytön myös monitoroimaan omaa puhettaan (Hokkanen 2001). Vastakkaisen näkemyksen esittää Schegloff (1989), jonka mukaan lapset tekevät ensimmäisiä itsekorjauksia jo puolentoista vuoden iässä. Myös Laakson (2005) tutkimuksen mukaan lapset alkavat jo 1;6-1;8 ikäisinä keskeyttää ja korjata puhettaan. Puheen monitorointia ja itsekorjauksia ilmenee lapsilla jo varhain samaa tahtia puheen kehityksen kanssa. Samoihin aikoihin kun lapset tavoittavat 50 ensisanan merkkipaalun ja sanaston nopea kehitysvaiheen, alkaa myös oman puheen itsekorjaus. Viisivuotiaalla korjaussysteemi on jo täysin toimiva ja aloituskeinojen valikoima sama kuin aikuisilla suomenkielisillä puhujilla (Laakso 2005). 5. TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tässä tapaustutkimuksessa kuvaan yhden lapsen, Aaron-poikani puheen ja kommunikaation kehitystä iässä 2;0-4;6. Aaronin puheen kehityksessä on todettu kehityksellisen verbaalin dyspraksian piirteitä, dysfasia-diagnoosi saatiin pojan ollessa 4;4 vuoden ikäinen. Perheemme alkoi käyttää puhetta korvaavia keinoja, lähinnä tukiviittomia, pojan ollessa 2-vuotias. Tässä tutkimuksessa kuvaan paitsi Aaronin poikkeavan puheen kehityksen ilmenemistä ja kehitystä, myös puhetta korvaavien keinojen ja kielellisen kehityksen etenemistä, puuttuvista sanoista huolimatta. Tärkeässä asemassa on myös lapsen oman aktiivisen roolin pohdinta. Kielellisen kehityksen ja 21

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset Sisällys Esipuhe...13 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17 1.1 Äänteiden tuotto...17 1.1.1 Vokaalit...18 1.1.2 Konsonantit...19 1.2 Fonologia...22 1.3 Foneettinen kirjoitus...23 I Äänteellisen

Lisätiedot

MIKSI TUKIVIITTOMAT?

MIKSI TUKIVIITTOMAT? MITKÄ TUKIVIITTOMAT? Tukiviittomilla tarkoitetaan viittomamerkkien käyttämistä puhutun kielen rinnalla, siten että lauseen avainsanat viitotaan. Tukiviittomien tarkoituksena on tukea ja edistää puhutun

Lisätiedot

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011 AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon Kirsi Vainio 24.3.2011 1 Kommunikointi Tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen on yhteydessä toisiin Merkittävä tekijä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa

Lisätiedot

Kommunikaatio ja vuorovaikutus

Kommunikaatio ja vuorovaikutus Kommunikaatio ja vuorovaikutus Vuorovaikutus Vuorovaikutusta on olla kontaktissa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Vuorovaikutus on tiedostettua tai tiedostamatonta. Kommunikaatio eli viestintä Kommunikaatio

Lisätiedot

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus 9.12.2015 Outi Jalkanen Outi Jalkanen 27.2.2007 1 Kielellinen erityisvaikeus, Käypä hoito 2010 Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment,

Lisätiedot

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin) Erityispedagogiikan koulutus Kommunikaatiokurssin luento 2010 Dosentti Elina Kontu Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K. 2007. Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Lisätiedot

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys Lapsen tyypillinen kehitys -kommunikaatio -kielellinen kehitys Kielellinen kehitys Vauvalla on synnynnäinen kyky vastaanottaa kieltä ja tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa Kielellinen kehitys

Lisätiedot

FONOLOGIA, EPÄSANANTOISTOTAIDOT JA SANASTON TASO LAPSILLA, JOILLA ON KEHITYKSELLINEN VERBAALI DYSPRAKSIA: MONITAPAUSTUTKIMUS

FONOLOGIA, EPÄSANANTOISTOTAIDOT JA SANASTON TASO LAPSILLA, JOILLA ON KEHITYKSELLINEN VERBAALI DYSPRAKSIA: MONITAPAUSTUTKIMUS FONOLOGIA, EPÄSANANTOISTOTAIDOT JA SANASTON TASO LAPSILLA, JOILLA ON KEHITYKSELLINEN VERBAALI DYSPRAKSIA: MONITAPAUSTUTKIMUS Saara Hippi Pro gradu -tutkielma Elokuu 2015 Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta

Lisätiedot

Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot

Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot Marja-Leena Laakso Varhaiskasvatuksen, erityisesti lapsi- ja kehityspsykologian professori,

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän

Lisätiedot

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Paula Lyytinen,Timo Ahonen, Kenneth Eklund,Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopiston Lapsitutkimuskeskus Niilo Mäki Instituutti Mihin tarvitaan? kehityksen

Lisätiedot

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa

Lisätiedot

KIELEN KEHITYS JA LASTEN PUHETERAPIA. Puheterapeutti Krista Rönkkö Coronaria Contextia

KIELEN KEHITYS JA LASTEN PUHETERAPIA. Puheterapeutti Krista Rönkkö Coronaria Contextia KIELEN KEHITYS JA LASTEN PUHETERAPIA Puheterapeutti Krista Rönkkö Coronaria Contextia 20.9.2017 Kielen kehitys ennen kouluikää: 7-9 kk Vauva jokeltelee monipuolisesti 10-15 kk Vauva osaa käyttää eleitä

Lisätiedot

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

Aika/Datum Month and year Kesäkuu 2012

Aika/Datum Month and year Kesäkuu 2012 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos/Institution Department Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Tekijä/Författare Author Veera Lahtinen

Lisätiedot

arvostelija OSDA ja UDDI palveluhakemistoina.

arvostelija OSDA ja UDDI palveluhakemistoina. Hyväksymispäivä Arvosana arvostelija OSDA ja UDDI palveluhakemistoina. HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty/Section Laitos Institution

Lisätiedot

Rutiininomaisten tapahtumaseurantojen mallit

Rutiininomaisten tapahtumaseurantojen mallit Kielen kehitys Lapsi oppii yhdistämään äänteitä pystyy kokoamaan niistä merkityksellisiä sanoja Kyky tuottaa äänteitä, kyky erottaa äänteet toisistaan Tunne- ja eleilmaisun kehittyminen fonologisen järjestelmän

Lisätiedot

OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN. Sisältö

OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN. Sisältö 1 OPAS KOMMUNIKOINNIN MAHDOLLISUUKSIIN Sisältö Kaikilla on tarve kommunikoida 2 Mitä kommunikointi on 2 Jos puhuminen ei suju 3 Kommunikointitarpeet vaihtelevat 4 Miten voi viestiä puhevammaisen henkilön

Lisätiedot

Selainpelien pelimoottorit

Selainpelien pelimoottorit Selainpelien pelimoottorit Teemu Salminen Helsinki 28.10.2017 Seminaaritutkielma Helsingin yliopisto Tietojenkäsittelytiede ! 1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta

Lisätiedot

Varhainen leikki ja sen arviointi

Varhainen leikki ja sen arviointi Varhainen leikki ja sen arviointi Paula Lyytinen Jyväskylän yliopisto Psykologian laitos Hyvä Alku messut 2.9.2004 Leikin sisällöt eri ikävaiheissa Esine- ja toimintaleikit (0-3 v) Eksploratiiviset Funktionaalis-relationaaliset

Lisätiedot

Koht dialogia? Organisaation toimintaympäristön teemojen hallinta dynaamisessa julkisuudessa tarkastelussa toiminta sosiaalisessa mediassa

Koht dialogia? Organisaation toimintaympäristön teemojen hallinta dynaamisessa julkisuudessa tarkastelussa toiminta sosiaalisessa mediassa Kohtdialogia? Organisaationtoimintaympäristönteemojenhallinta dynaamisessajulkisuudessatarkastelussatoiminta sosiaalisessamediassa SatuMariaPusa Helsinginyliopisto Valtiotieteellinentiedekunta Sosiaalitieteidenlaitos

Lisätiedot

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Leena Holopainen Professori Joensuun yliopisto Mitä ovat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (= lukivaikeudet, dysleksia)? Dysleksia on yksi

Lisätiedot

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua

Lisätiedot

Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus käypä hoito- suositus ja arjen toiminnot

Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus käypä hoito- suositus ja arjen toiminnot Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus käypä hoito- suositus ja arjen toiminnot Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL Neural Oy, neuropsykologikeskus Mitä kielellinen erityisvaikeus on? Häiriö,

Lisätiedot

Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä

Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä 15.3.2018 Kaisa Lohvansuu, FT JYU. Since 1863. 1 -Kieli ja aivot -Aivotutkimus: Mitä tutkitaan ja miksi? -Mitä hyötyä aivotutkimuksesta on? JYU. Since 1863. 2 Aivotutkimuksen

Lisätiedot

Leena Nuutila & Eija Honkanen Haaga-Helia AOKK. Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä.

Leena Nuutila & Eija Honkanen Haaga-Helia AOKK. Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä. Leena Nuutila & Eija Honkanen Haaga-Helia AOKK Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä. Suomenkielen oppiminen ja oppimisvaikeudet Tämä on otsikkodia, kirjoita

Lisätiedot

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi 1. Milloin lapsenne otti ensiaskeleensa? 2. Minkä ikäisenä lapsenne sanoi ensisanansa? Esimerkkejä ensisanoista (käännöksineen):

Lisätiedot

viittomat kommunikoinnissa

viittomat kommunikoinnissa viittomat kommunikoinnissa Sisällys Sisällys...2 MITÄ TUKIVIITTOMAT OVAT?...3 MIKSI TUKIVIITTOMAT?...3 VIITTOMAT OPITAAN MALLISTA...4 OHJAUSTA TUKIVIITTOMIEN OPETTELUUN...6 VIITTOMAT OMAKSUTAAN OMAAN TAHTIIN...7

Lisätiedot

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Lähtökohtia Tavoitteena asiakkaan osallisuuden lisääminen. Asiakkaan kokemusmaailmaa tulee rikastuttaa tarjoamalla riittävästi elämyksiä ja kokemuksia. Konkreettisten

Lisätiedot

Puhumaan oppii vain puhumalla.

Puhumaan oppii vain puhumalla. Puhumaan oppii vain puhumalla. Maisa Martin Jyväskylän yliopisto suomenkielisanootervetuloa.fi Toisto-menetelmän periaatteet ja selkopuhe oppijoiden tukena Luetaan yhdessä -verkoston syysseminaari Paasitorni

Lisätiedot

Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen. Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto

Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen. Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto sisältö yleistä afasiasta ja kommunikaatiohäiriöistä minkälaisia häiriöitä afasia tuo tullessaan mitä muita

Lisätiedot

Lukuvalmiuksien kehittyminen varhaislapsuudessa

Lukuvalmiuksien kehittyminen varhaislapsuudessa Lukuvalmiuksien kehittyminen varhaislapsuudessa Akatemiatutkija Minna Torppa (minna.p.torppa@jyu.fi) Luetaan yhdessä lapsen kanssa Koulutuspäivä, Aluehallintovirasto Joensuu 4.5.2018 JYU. Since 1863. 3.5.2018

Lisätiedot

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista? Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta

Lisätiedot

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 B2 RANSKA VUOSILUOKKA: 8 VUOSIVIIKKOTUNTEJA: 2 Tavoitteet ymmärtämään erittäin selkeästi puhuttuja tai kirjoitettuja lyhyitä viestejä viestintää tavallisimmissa arkielämän

Lisätiedot

Mitä aivokuvantaminen kertoo kielen kehityksen ja lukemisen erityisvaikeuksista?

Mitä aivokuvantaminen kertoo kielen kehityksen ja lukemisen erityisvaikeuksista? Mitä aivokuvantaminen kertoo kielen kehityksen ja lukemisen erityisvaikeuksista? Päivi Helenius Aivotutkimusyksikkö Kylmälaboratorio Aalto-yliopisto Foniatrian poliklinikka Silmä-korvasairaala HUS Funktionaalinen

Lisätiedot

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Tavoitteet Kohderyhmät Käyttö Suomen kielen Osaamispyörän tavoitteena on tehdä näkyväksi maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen kielen osaamista. Osaamispyörä

Lisätiedot

Erityislapset partiossa

Erityislapset partiossa Erityislapset partiossa Neuropsykiatristen häiriöiden teoriaa ja käytännön vinkkejä Inkeri Äärinen Psykologi Teoriaa Neuropsykiatrinen häiriö on aivojen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa usein laaja-alaisesti

Lisätiedot

Aivovammoihin liittyvät kielelliset oireet, millaisia ne ovat ja mitä tällä hetkellä tutkitaan?

Aivovammoihin liittyvät kielelliset oireet, millaisia ne ovat ja mitä tällä hetkellä tutkitaan? Aivovammoihin liittyvät kielelliset oireet, millaisia ne ovat ja mitä tällä hetkellä tutkitaan? Marjaana Raukola-Lindblom Erikoispuheterapeutti, neurologiset häiriöt, FL Yliopisto-opettaja Työnohjaaja

Lisätiedot

Kaksivuotiaiden lasten fonologisen kehityksen variaatio

Kaksivuotiaiden lasten fonologisen kehityksen variaatio lektiot Kaksivuotiaiden lasten fonologisen kehityksen variaatio PÄIVI TORVELAINEN Väitöksenalkajaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa 8. syyskuuta 2007 Arkikokemuksesta tiedämme, että samanikäisten lasten

Lisätiedot

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Hyvinkään sairaala 19.11.2015 Neuropsykologian erikoispsykologi Laila Luoma laila.luoma@hus.fi 1 Neuropsykologian kohteena on aivojen ja käyttäytymisen

Lisätiedot

! #! %! & #!!!!! ()) +

! #! %! & #!!!!! ()) + ! #! %! & #!!!!! ()) + Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Humanistinen tiedekunta Laitos Institution Department Taiteiden tutkimuksen laitos Tekijä Författare Author Matti Pesonen Työn nimi Arbetets

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. Johdanto. Kurssin sisältö. Luento 1: Johdanto. Kirjasta. Kieli, merkitys ja logiikka, HY, kevät Saara Huhmarniemi 1

Kieli merkitys ja logiikka. Johdanto. Kurssin sisältö. Luento 1: Johdanto. Kirjasta. Kieli, merkitys ja logiikka, HY, kevät Saara Huhmarniemi 1 Kurssin sisältö Kieli merkitys ja logiikka Johdanto Biolingvistiikka: universaalikieliopin näkökulma kieleen ja kielen omaksumiseen Pauli Brattico, Biolingvistiikka. Luvut 1-6 ja luvusta 10 ja 11 osia.

Lisätiedot

Klaara-työpaja. Miten selkokieltä puhutaan? Sari Karjalainen

Klaara-työpaja. Miten selkokieltä puhutaan? Sari Karjalainen Klaara-työpaja Miten selkokieltä puhutaan? 5. 4. 2019 Sari Karjalainen Pilkahduksia puheen ja kielen häiriöiden tutkimuksen kentiltä Logopediassa liikutaan monilla selkokieleen liittyvillä alueilla, mutta

Lisätiedot

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere LAPSET OVAT ERILAISIA SOSIAALINEN LAPSI Jos kommunikaatiotaidot vielä heikot Huomioidaan aloitteet Jatketaan lapsen aloittamaa keskustelua Jutellaan kahden

Lisätiedot

Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja

Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja Miten kielenkehityksen vaikeudet ilmenevät? Kielenkehityksen vaikeudet näkyvät kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa eri

Lisätiedot

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki Äidinkielen tukeminen varhaiskasvatuksessa Taru Venho Suomi toisena kielenä -lastentarhanop. Espoon kaupunki Äidinkieli voidaan Nissilän, Martinin, Vaaralan ja Kuukan (2006) mukaan määritellä neljällä

Lisätiedot

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06 Leikki interventiona Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa Eira Suhonen 6.6.06 Erityispedagogiikka Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Interventio laaja-alainen systemaattinen

Lisätiedot

KUULON HARJOITTELU DYSFASIALAPSELLA, HOIDON SEURANTA HERÄTEVASTETUTKIMUKSIN

KUULON HARJOITTELU DYSFASIALAPSELLA, HOIDON SEURANTA HERÄTEVASTETUTKIMUKSIN KUULON HARJOITTELU DYSFASIALAPSELLA, HOIDON SEURANTA HERÄTEVASTETUTKIMUKSIN Suur-Helsingin Sensomotorinen Keskus Puh: 09-484644 2 TUTKIMUS Esittelemme seuraavassa yhteenvedon tutkimuksesta, joka on tehty

Lisätiedot

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Kemi 4.9.2015 Marja Koivusalo, lastenneurologian erikoislääkäri, Kolpeneen palvelukeskus Lasten ja nuorten normaali kehitys Normaalin

Lisätiedot

Akateemiset opiskelutaidot, 2 op (ARTS-A0104) Helena Kurkela, KM helena.kurkela@aalto.fi

Akateemiset opiskelutaidot, 2 op (ARTS-A0104) Helena Kurkela, KM helena.kurkela@aalto.fi Akateemiset opiskelutaidot, 2 op (ARTS-A0104), KM helena.kurkela@aalto.fi 2. Luento ma 7.9. klo 14.00 15.30 (Otaniemi) ke 7.10. klo 15.00 16.30 (Arabia) * Opiskelukyky * Ajankäytön suunnittelu * Oppimisvaikeudet

Lisätiedot

Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa

Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa Sari Ylinen, Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto & Mikko Kurimo, signaalinkäsittelyn

Lisätiedot

KOMMUNIKOINTI KIELIHÄIRIÖISEN LAPSEN KANSSA Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry Stroke- och dysfasiförbundet rf OHJEITA PUHEEN JA KIELEN KEHITYKSEN TUKEMISEKSI KOTIOLOISSA: 1. Puhu lapsen kanssa kieli kehittyy

Lisätiedot

Heinon kommunikoinnin keinot. Tapaustutkimus Downin syndrooma -lapsen poikkeavasta kielen ja kommunikointitaitojen kehityksestä.

Heinon kommunikoinnin keinot. Tapaustutkimus Downin syndrooma -lapsen poikkeavasta kielen ja kommunikointitaitojen kehityksestä. Heinon kommunikoinnin keinot. Tapaustutkimus Downin syndrooma -lapsen poikkeavasta kielen ja kommunikointitaitojen kehityksestä. Pipsa Impiö Logopedian pro gradu tutkielma Maaliskuu 2006 Helsingin yliopisto

Lisätiedot

Työn laji Arbetets art Level Aika Datum Month and year Sivumäärä Sidoantal Number of pages

Työn laji Arbetets art Level Aika Datum Month and year Sivumäärä Sidoantal Number of pages Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos Institution Department Tekijä Författare Author Työn nimi Arbetets titel Title Oppiaine Läroämne Subject Työn laji Arbetets art Level Aika Datum Month

Lisätiedot

Esityksen rakenne. Kaksikielisyystyyppejä Paradis ym. 2011. Yleisimpiä termejä. Vieraskieliset Suomessa Suurimmat vieraskieliset ryhmät 2001 ja 2011

Esityksen rakenne. Kaksikielisyystyyppejä Paradis ym. 2011. Yleisimpiä termejä. Vieraskieliset Suomessa Suurimmat vieraskieliset ryhmät 2001 ja 2011 Monikielisen lapsen kielellinen vaikeus Vieraskieliset Suomessa Vieraskielisten osuus samanikäisestä väestöstä vuosina 2001 ja 2011 (Helsingin seudun aluesarjat tilastokanta 2012, Suomen virallinen tilasto

Lisätiedot

y h t e i s e e n k i e l e e n

y h t e i s e e n k i e l e e n p a s s i y h t e i s e e n k i e l e e n 13 S i s ä l l y s Johdanto 3 Kommunikointipassi 4 Yksilöllisen kommunikointipassin suunnitteleminen 6 Yksilöllisen kommunikointipassin käyttäminen 9 Passi turvana

Lisätiedot

FONETIIKAN SYVENTÄVÄT OPINNOT PÄÄAINEOPISKELIJOILLE,

FONETIIKAN SYVENTÄVÄT OPINNOT PÄÄAINEOPISKELIJOILLE, FONETIIKAN SYVENTÄVÄT OPINNOT PÄÄAINEOPISKELIJOILLE, 80 op FONETIIKAN SYVENTÄVÄT OPINNOT SIVUAINEOPISKELIJOILLE, 60 op Tavoitteet: Itsenäinen perehtyminen foneettiseen tutkimukseen Edellytykset: Esitiedot:

Lisätiedot

Maailman muutosta tallentamassa Marko Vuokolan The Seventh Wave -valokuvasarja avauksena taidevalokuvan aikaan

Maailman muutosta tallentamassa Marko Vuokolan The Seventh Wave -valokuvasarja avauksena taidevalokuvan aikaan Maailman muutosta tallentamassa Marko Vuokolan The Seventh Wave -valokuvasarja avauksena taidevalokuvan aikaan Pro gradu -tutkielma 31.1.2012 Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian,

Lisätiedot

Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus

Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus Hyvään elämään kuuluu Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä oikeus kunnioittavaan kohteluun vuorovaikutukseen ja oman tahdon ilmaisuun tulla aidosti kuulluksi ja

Lisätiedot

Itsetunto. Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään.

Itsetunto. Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Itsetunto Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Kaikista tärkein vaihe itsetunnon kehittymisessä on lapsuus ja nuoruus. Olen

Lisätiedot

FONETIIKKA SUULLISEN KIELITAIDON ARVIOINNISSA

FONETIIKKA SUULLISEN KIELITAIDON ARVIOINNISSA FONETIIKKA SUULLISEN KIELITAIDON ARVIOINNISSA Heini Kallio, tohtorikoulutettava Käyttäytymistieteiden laitos, fonetiikka Helsingin yliopisto heini.h.kallio@helsinki.fi Fonetiikan haasteet kielenopetuksessa

Lisätiedot

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma Esiopetuksen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Nurmijärven kunta Varhaiskasvatuspalvelut Sivistyslautakunta x.1.2016 x www.nurmijarvi.fi Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea. Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki

Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea. Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki Kommunikaatio-ohjaus osaksi puhevammaisen ihmisen arkea Eija Roisko Kehitysvammaliitto/Tikoteekki 12.5.2017 Kommunikoinnin palvelut nyt Kommunikoinnin peruskartoitus Terveydenhuolto Puheterapia -palvelut

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus (SLI)

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Ritva Ketonen FT, puheterapeutti, eo HY Lapsen normaalin kielenkehityksen vaiheita o 7-9 kk monipuolista jokeltelua o 10-15 kk eleitä ilmaisun tukena o 1v6kk 1-30 merkityksellistä

Lisätiedot

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS Psykologi Nina Näyhä Osastonhoitaja Marja Nordling Psykiatrinen kuntoutumisosasto T9 Seinäjoen keskussairaala EPSHP 3.10.2007 Kuntoutusfoorumi OSASTO T9 18 kuntoutuspaikkaa selkeästi

Lisätiedot

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä 1.-2. luokalla Jyväskylän yliopisto Kielellisen kehityksen yhteys lukutaitoon Esikielelliset Sanavarasto Lauseet ja taivutukset Kielellinen tietoisuus

Lisätiedot

Katsaus korruption vaikutuksesta Venäjän alueelliseen talouskasvuun ja suoriin ulkomaisiin investointeihin

Katsaus korruption vaikutuksesta Venäjän alueelliseen talouskasvuun ja suoriin ulkomaisiin investointeihin INSTITUUTIOTTALOUSKASVUNEDELLYTYKSENÄ KatsauskorruptionvaikutuksestaVenäjänalueelliseentalouskasvuunjasuoriin ulkomaisiininvestointeihin2000 2010 AshekMohamedTarikHossain HelsinginYliopisto Valtiotieteellinentiedekunta

Lisätiedot

Luonnontieteiden popularisointi ja sen ideologia

Luonnontieteiden popularisointi ja sen ideologia Luonnontieteiden popularisointi ja sen ideologia Tapauksina Reino Tuokko ja Helsingin Sanomat 1960-luvulla Ahto Apajalahti Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Suomen ja Pohjoismaiden historia Pro

Lisätiedot

Lyhyesti Oskusta - Osallisuutta asiakkuuteen kuntouttavassa työtoiminnassa (ESR) projekti 2011-2013

Lyhyesti Oskusta - Osallisuutta asiakkuuteen kuntouttavassa työtoiminnassa (ESR) projekti 2011-2013 Lyhyesti Oskusta - Osallisuutta asiakkuuteen kuntouttavassa työtoiminnassa (ESR) projekti 2011-2013 OSKU -projektissa kehitetään uusia ja jo olemassa olevia kuntouttavan työtoiminnan menetelmiä ja ammattilaisten

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus

Kielellinen erityisvaikeus Kielellinen erityisvaikeus Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus (Specific language impairment, SLI) Kielellisessä erityisvaikeudessa (aiemmin dysfasia) lapsen puheen ja kielen kehitys viivästyy

Lisätiedot

Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon. 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti

Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon. 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti Kommunikoinnin tuki terveydenhuoltoon 12.3.2013 Maarit Mykkänen Tuetusti päätöksentekoon- projekti Kommunikointi on kielellä, merkeillä tai symboleilla viestimistä mukaan lukien viestien ymmärtäminen ja

Lisätiedot

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Opinnollinen kuntoutus Aija Lund 2007 Ryhmän teemat: Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (Jukka Nevala ja Marjukka Peltonen) Tekstinymmärtäminen ja sen

Lisätiedot

Kohtaamiset nuoren vahvuuksiksi ja voimavaroiksi

Kohtaamiset nuoren vahvuuksiksi ja voimavaroiksi Kohtaamiset nuoren vahvuuksiksi ja voimavaroiksi Valtakunnalliset lastensuojelupäivät 30.9.2014 Hämeenlinna Pixabay Minna Rytkönen TtT, TH, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos minna.rytkonen@uef.fi

Lisätiedot

Nuorten lukivaikeuksien arviointi, ilmeneminen ja tukeminen

Nuorten lukivaikeuksien arviointi, ilmeneminen ja tukeminen Nuorten lukivaikeuksien arviointi, ilmeneminen ja tukeminen 16.9.2010 Helsinki Leila Kairaluoma, Niilo Mäki Instituutti KM, Erityisopettaja, tutkija Motivoimaa-hanke,Jyväskylä Erityisvaikeus Lukivaikeus

Lisätiedot

MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa

MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa MITÄ ON KEHITYSVAMMAISUUS? Terveydenhuollon palveluohjaus - Kehitysvammaisen henkilön tukena terveydenhuollossa Sisältö: 1. Kehitysvammaisuus 2. Kehitysvammaisuus ja terveys Pohdintatehtävä Millaiset asiat

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat Luento 2. Kieli merkitys ja logiikka 2: Helpot ja monimutkaiset Helpot ja monimutkaiset ongelmat Tehtävä: etsi säkillinen rahaa talosta, jossa on monta huonetta. Ratkaisu: täydellinen haku käy huoneet

Lisätiedot

OPAS. kommunikoinnin mahdollisuuksiin

OPAS. kommunikoinnin mahdollisuuksiin OPAS kommunikoinnin mahdollisuuksiin S i s ä l t ö Kaikilla on tarve kommunikoida 3 Mitä kommunikointi on 3 Jos puhuminen ei suju 4 Kommunikointitarpeet ja kommunikoinnin tukemisen tarpeet vaihtelevat

Lisätiedot

Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017

Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017 Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017 5.4 Opetuksen järjestämistapoja - OPS2016 -vuosiluokkiin sitomaton opiskelu - Oppilaan opinnoissa yksilöllisen

Lisätiedot

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen Työskentelyohjeita: Tiedostoa voi muokata useampi ihminen samanaikaisesti. Jakakaa tavoitteet eri vuosiluokille kopioimalla ja liittämällä sinisten otsikoiden alle, jotka löytyvät taulukoiden alta. Kopioi

Lisätiedot

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä

Lisätiedot

Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan. 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke

Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan. 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan näkökulmasta 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke Alustuksen runko Varhainen puuttuminen päivähoidossa Kasperin ja päivähoidon yhteistyö,

Lisätiedot

Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo. Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen

Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo. Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen Kehitysvammaisuus ja autismin kirjo Anu Hynynen ja Maarit Mykkänen 9.9.2015 Mitä on kehitysvammaisuus? - Kehitysvamma ei ole sairaus. - Kehitysvamma on vamma ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Kehitysvammaisella

Lisätiedot

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Anna Lantee Tampereen yliopisto 37. Kielitieteen päivät Helsingissä 20. 22.5.2010 Yhdyssanan ortografian historia yhdyssanan käsite

Lisätiedot

Lukivaikeus. ttömällä kouluopetuksella

Lukivaikeus. ttömällä kouluopetuksella LUKIVAIKEUS Lukivaikeus Lukemiseen ja/tai kirjoittamiseen liittyvät erityisvaikeudet, jotka ovat ristiriidassa oppijan muuhun lahjakkuustasoon ja oppimiskykyyn eli lukivaikeus ei selity - alhaisella älykkyydellä

Lisätiedot

Väkivaltaa kokenut lapsi sijaisperheessä. Kokemukset näkyviin väkivaltatyön kehittäminen sijaishuollossa hanke 2009-2014

Väkivaltaa kokenut lapsi sijaisperheessä. Kokemukset näkyviin väkivaltatyön kehittäminen sijaishuollossa hanke 2009-2014 Väkivaltaa kokenut lapsi sijaisperheessä hanke 2009-2014 Tuon lapsen kanssa on sitten kummallista olla. Toisaalta tuntuu, että syli kuin syli kelpaa, mutta sitten kun tosipaikan tullen yritän ottaa syliin

Lisätiedot

LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS

LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS Sari Kunnari, Elisa Heikkinen, Soile Loukusa, Tuula Savinainen-Makkonen, Anna-Leena Martikainen & Sini Smolander Child Language

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Kommunikaation tukeminen

Kommunikaation tukeminen Kommunikaation tukeminen -opas- HAASTEhanke Haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisy ja vähentäminen 2011 2014 HAASTE-hankkeen julkaisuja 2/2012 Teksti: Pia-Maria Ala-Kihniä Valokuvat: Autismisäätiön Vallilan

Lisätiedot

Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta

Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta Tiina Linjama Logopedian pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2010 Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteiden laitos Ohjaaja: Kaisa Launonen TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS VARHAINEN VUOROVAIKUTUS Ihmisten elämä ja heidän kokemuksensa omasta elämästään syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ja erityisesti toisten ihmisten kanssa. Myös muu elollinen luonto toimii jatkuvassa

Lisätiedot

Pro gradu -tutkielma Meteorologia SUOMESSA ESIINTYVIEN LÄMPÖTILAN ÄÄRIARVOJEN MALLINTAMINEN YKSIDIMENSIOISILLA ILMAKEHÄMALLEILLA. Karoliina Ljungberg

Pro gradu -tutkielma Meteorologia SUOMESSA ESIINTYVIEN LÄMPÖTILAN ÄÄRIARVOJEN MALLINTAMINEN YKSIDIMENSIOISILLA ILMAKEHÄMALLEILLA. Karoliina Ljungberg Pro gradu -tutkielma Meteorologia SUOMESSA ESIINTYVIEN LÄMPÖTILAN ÄÄRIARVOJEN MALLINTAMINEN YKSIDIMENSIOISILLA ILMAKEHÄMALLEILLA Karoliina Ljungberg 16.04.2009 Ohjaajat: Ari Venäläinen, Jouni Räisänen

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus seminaari Tampere 7.-8.9.2011 Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopisto

Kielellinen erityisvaikeus seminaari Tampere 7.-8.9.2011 Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopisto Kielellinen erityisvaikeus seminaari Tampere 7.-8.9.2011 Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopisto Esikko-julkaisu Laakso, M-L., Eklund, K. & Poikkeus, A-M. (2011). Esikko- Lapsen esikielellisen kommunikaation

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä.

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä... (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja

Lisätiedot

Anna-Leena Laakso AAC-MENETELMIEN KÄYTTÖ ANTINKARTANON KUNTOUTUSYKSIKKÖ KATAJASSA

Anna-Leena Laakso AAC-MENETELMIEN KÄYTTÖ ANTINKARTANON KUNTOUTUSYKSIKKÖ KATAJASSA Anna-Leena Laakso AAC-MENETELMIEN KÄYTTÖ ANTINKARTANON KUNTOUTUSYKSIKKÖ KATAJASSA Sosiaalialan koulutusohjelma Erityiskasvatus ja vammaisryhmien ohjaus 2012 AAC-MENETELMIEN KÄYTTÖ ANTINKARTANON KUNTOUTUSYKSIKKÖ

Lisätiedot

Tavoite Opiskelija osaa käyttää englannin kielen rakenteita, hallitsee kielen perusilmaukset ja ymmärtää opiskelijan arkielämään liittyvää kieltä

Tavoite Opiskelija osaa käyttää englannin kielen rakenteita, hallitsee kielen perusilmaukset ja ymmärtää opiskelijan arkielämään liittyvää kieltä Kuvaukset 1 (6) Englanti, Back to basics, 1 ov (YV3EN1) Tavoite osaa käyttää englannin kielen rakenteita, hallitsee kielen perusilmaukset ja ymmärtää opiskelijan arkielämään liittyvää kieltä Teemat ja

Lisätiedot

k o m m u n i k o i n n i s s a

k o m m u n i k o i n n i s s a K u vat k o m m u n i k o i n n i s s a 13 S i s ä l l y s Kohti yhteistä viestintää 3 Viestimisen monet käyttötarkoitukset 3 Onnistuneet yhteiset viestintäkokemukset ovat tärkeitä 4 Kuvat tukevat ymmärtämistä

Lisätiedot

FM, laaja-alainen erityisopettaja. Tiina Muukka. 20.11.2012 Oulu

FM, laaja-alainen erityisopettaja. Tiina Muukka. 20.11.2012 Oulu FM, laaja-alainen erityisopettaja Tiina Muukka 20.11.2012 Oulu Primaarilukutaidoton = oppija ei osaa lukea/kirjoittaa millään kielellä eikä hänellä ole tavallisesti koulutaustaa Sekundaarilukutaitoinen

Lisätiedot

Kati Juva HUS Psykiatriakeskus Lääketieteen etiikan päivä

Kati Juva HUS Psykiatriakeskus Lääketieteen etiikan päivä Kati Juva HUS Psykiatriakeskus Lääketieteen etiikan päivä 27.9.2018 Muistisairaudet Kognitiivisia kykyjä heikentäviä aivosairauksia Yleensä eteneviä Periaatteessa tunnetaan myös korjaantuvia tiloja ja

Lisätiedot

1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ:

1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ: PALOTARUS SUURLEIRI 2010 / PADASJOKI MINILUENNOT /Taru Laurén / 5.-9.7.2010 1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ: A = ATTENTION = HUOMIO

Lisätiedot