Lankunpäätalot. ja esimerkki korjauksesta. Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry

Transkriptio

1 Lankunpäätalot ja esimerkki korjauksesta Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry

2 Lankunpäistä talo Sahateollisuuden kehitys 1800-luvun loppupuolelta alkaen vaikutti suomalaisten elämään monin tavoin. Rakennustapojen kehittyessä yhä useampi talo rakennettiin sahatavarasta itse veistettyjen hirsien sijaan. Kun puutavara sahattiin myyntiä varten tiettyyn mittaan, jäi ylijäämäksi eripituisia lankunpätkiä. Nekin hyödynnettiin järkevästi rakennusmateriaalina. Rakennustapa oli käytössä lukujen taitteessa ja uudelleen 1950-luvun materiaalipulan aikana. Pätkiä voidaan käyttää rakentamisessa kahdella tavalla. Lankunpääseinässä vaihtelevan pituiset pätkät muurataan tiilien tapaan limittäin seinään. Lyhyet, tasamittaiset puut voidaan muurata myös poikittain seinään nähden. Tällöin rakenne muistuttaa pölkkyseinää, joka nimensä mukaan on yleensä muurattu pyöreistä pölkyistä tai klapeista. Laastina on savilaasti, joka toimii hyvin yhdessä puun kanssa. Tässä julkaisussa käsitellään tarkemmin pitkittäinmuurausta ja kyseisen rakenteen korjausta. Esimerkkinä korjauksesta on yksityisessä omistuksessa oleva vuosisadan alun asuintalo Nauvossa. Koska kokemusta ja tietoa lankunpäätalojen korjaamisesta ei löytynyt, Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys järjesti kutsutyöpajan, jossa eri alojen osaajat kokoontuivat miettimään mahdollisia korjaustapoja. Taalintehtaan ruukin Sabbelsin asuntokasarmi 1800-luvun lopulta on rakennettu lankunpäätekniikalla. Kuva Marianne Hemgård. 1

3 Lankunpäätalot Suomessa ja muualla Lankunpäärakennuksia lienee luultua enemmän eri puolilla Suomea, etenkin lukujen taitteessa toimineiden sahojen läheisyydessä. Rakenne on piilossa verhoilun alla ja paljastuu sattumalta korjauksen yhteydessä. On tavallista, että pätkistä muurattua taloa on luultu hirsirunkoiseksi. Museoviraston puutietokantaan on summittaisesti kerätty tietoa puurakennuksista eri paikkakunnilta. Kartoitus ei ole aukoton, mutta sisältää paljon tietoa rakennustavoista. Yksittäisten lankunpäärakennusten kohdalla kerrotaan esimerkiksi käytettyjen pätkien pituus ja se, mistä ne hankittiin. Teollistumisen aikakaudella sahojen ympärille syntyi työläisten omatoimisesti rakentamia asuinalueita. Työläiset saivat viedä ylijäämäpaloja omiin tarpeisiinsa. Oulussa oli tapana, että kotiin sai kantaa niin paljon kuin reppuun kerralla mahtui. Pätkiä ei käytetty polttopuuna, sillä ne kelpasivat rakennusmateriaaliksikin. Lankunpäistä rakennettiin pieniä asuintaloja ja osa sahojen rakennuttamista asuntokasarmeistakin tehtiin niistä. Kotkassa puhuttiin nutikkataloista. Nuorisoseurantalo Wrethalla Kemiössä pintaverhoilua vailla kesällä Kuva teoksesta Kring Wrethalla: Kimito ungdomsförening (Lindroos, 1988). Kotkassa, Hans Gutzeitin 1872 perustaman sahan ympäristössä lankunpäätekniikalla rakennettiin työntekijöiden asuntokasarmeja sekä työläisten omia taloja. Vuonna 1875 rakennettiin niin sanottu Nutikkalinna sahauspätkistä muuraamalla. Rakennus oli lähes 80 metriä pitkä ja siinä oli 44 asuinhuonetta. Lankunpätkistä rakennettuja taloja tunnetaan myös muualla maailmassa, ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Pohjois-Amerikassa. Mainittava keskittymä on Lounais-Ruotsissa Bohuslänin maakunnassa. Rajan toisella puolella Kaakkois-Norjassa Østfoldin läänissä tunnetaan noin 900 lankunpäätaloa. Esimerkkejä lankunpäätaloista Nuorisoseurantalo Wrethalla Kemiössä on rakennettu vuonna 1898 lankunpäistä. Tiedetään, että muurareita oli jopa kahdeksantoista ja että työtä johti lankkumuurari M. Sjöström Taalintehtaalta. Myöhemmin tehty laajennusosa toteutettiin eri tekniikalla. Lankkumuuraukseen erikoistunut ammattityöläinen Taalintehtaalla viittaa siihen, että seudulla on todennäköisesti rakennettu useampia lankunpäätaloja. Ainakin yksi ruukin asuntokasarmeista, Sabbelsin kasarmi 1800-luvun lopulta on todettu lankunpäärakenteiseksi. Rakennus on huomattavan kookas. 2,5-kerroksisessa luhtikäytävätalossa on 28 huoneen ja keittiön käsittävää asuntoa. Alueita, joilla lankunpäätaloja tiedetään olevan. Kartta opinnäytetyöstä Nutikkatalot (Sirrola, 2000). 2

4 Lankunpäärakenteen tarkastelua Materiaalit Lankunpäät Perinteisessä lankunpäärakentamisessa käytettyjen pätkien mitat ovat vaihdelleet muutamasta kymmenestä senttimetristä jopa puoleentoista metriin. Mittojen vaihtelun seurauksena pätkät limittyvät muuratessa helposti. Limittäin asettelu on seinän kestävyyden edellytys. Lankunpääseinä on kantava rakenne. Se kestää hyvin rasitusta suoraan ylhäältä päin, mutta on sivusuunnassa heikompi kuin esimerkiksi salvottu hirsiseinä. Laudoituksilla ja levyillä seinät saadaan sidottua. Yleensä seinät on laudoitettu ulkopuolelta, mutta esimerkiksi Sabbelsin kasarmissa myös sisäpuolelle on laitettu pystysuuntainen raakalaudoitus. Puu on kevyt mutta luja materiaali. Sen lujuusominaisuudet ovat solurakenteen vuoksi eri suunnista erilaiset; pystysuunnassa lujuus on moninkertainen poikkisuuntaan nähden. Puun heikkouksina on lahoaminen, palavuus ja suuri kosteuseläminen. Tarpeeksi kosteassa ja tietyssä lämpötilassa pitkään ollessa puussa alkaa lahoaminen. Kuivana pysyvä puu ei lahoa. Lankunpäärakenteessa puu ja savi muodostavat hyvin toimivan kokonaisuuden, koska aineilla on lähes samanlainen kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta. Savi Erika Sillander Savea käytetään rakentamisessa muun muassa rappauksissa, muurauslaasteissa, välipohjia tiivistämässä ja seinien rakennusaineena. Savesta voidaan tehdä myös muurattavia harkkoja. Kevytsavirakenteissa saven seassa on esimerkiksi olkia. Savi on hienojakoista kivennäismaa-ainesta, jossa vähintään 15 % painosta on savesta. Saves on miljoonien vuosien aikana hienoiksi hiutaleiksi jauhautunutta kiviainesta, jonka raekoko on alle 0,002 mm. Saven vesipitoisuus tekee siitä plastista, helposti muovattavaa. Suomessa savi on pääosin kerrostunut jääkauden jälkeen paksuiksi yhtenäisiksi kerroksiksi. Paras savi löytyy ruokamullan alta ja pohjaveden yläpuolelta, jossa se on routinut ja päässyt hapen kanssa kosketuksiin. Tämä näkyy ruskeina juosteina savessa. Jotta savi soveltuisi rakentamiseen, siinä saa olla enintään 2 % humusta eli orgaanista ainesta. Kun saven savespitoisuus on yli 50 %, on kyse lihavasta savesta. Saven lihavuuden määrittämiseen on olemassa erilaisia käsitestejä. Rakentamisessa saven sekaan lisätään hiekkaa vähentämään kutistumista. Lihavaan saveen hiekkaa lisätään enemmän kuin laihaan saveen. Hiekan määrä riippuu myös käyttötarkoituksesta. Lankunpääseinän korjausta varten on sahattu mitoitukseltaan nykyään harvinaista puutavaraa. Maanpinnan yläpuolisessa rakentamisessa savi toimii hyvin yhdessä puun ja muiden orgaanisten ainesten kanssa. Happamena aineena se on lahottajasienille epäedullinen kasvualusta ja suojaa siten puuta. Kunnolla kuivuneen puhtaan saven tasapainokosteus on vain 2 3 %. Savi on hengittävä eli se pystyy sitomaan ja luovuttamaan kosteutta. 3

5 Sisäseinän savirappausta. Kuva Curatio. Savella on muitakin hyviä rakennusteknisiä ominaisuuksia: - paloturvallinen ja ääntä hyvin eristävä materiaali - varastoi lämpöä - estää sähkömagneettista säteilyä - hyvä puristuslujuus - luonnonmukainen, puhdas ja terveellinen - helppo korjata - esimerkiksi savirapatusta seinästä irronnut pala voidaan liottaa, muotoilla ja liittää takaisin. Savirappaus Savilaastilla muuratun seinän pintamateriaaliksi käy rappaus savilaastilla. Rappaus suojaa rakennetta ja antaa viimeistellyn pinnan. Savirappaus sopii myös pohjarappaukseksi kalkkilaastilla tehtävälle ulkoseinän rappaukselle. Joissain tapauksissa rappauksen pysyminen on varmistettu rappausverkolla tai perinteisesti käytetyllä tikutuksella eli ohuella puuristikolla. Useimmiten rappausta käytetään sisäseinissä. Ulkoseinäkin voidaan rapata, jos seinä on suojassa kastumiselta. Tavallisempi pintamateriaali ulkoseinässä on lauta. Yksinkertaisin savirappauslaasti sisältää vain savea ja hiekkaa tai savea ja kuituainesta. Kuituaineita ovat muun muassa sahanpuru, olkisilppu, järviruoko, akanat, selluvilla, sammal ja eläimenkarvat. Lisäaineina voidaan käyttää esimerkiksi lehmän tai hevosen lantaa antamaan lujuutta ja parantamaan työstettävyyttä. Myös lannassa on kuituja. Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään lannan sijaan kalkkia lujuutta lisäämään. Vaihtoehtoja on runsaasti ja koostumus valitaan käyttökohteen mukaan. Tekniikka Viipurilainen Arkkitehti Wäinö Keinänen ( ) kuvaa 1925 ilmestyneessä Rakennusopin tietokirjassa lankunpääseinää seuraavasti: Lankunpätkistä tehdään seiniä muuraamalla ne lappeelleen savilaastiin. Nurkat muurataan vuorottamalla lomittain, joten seinät tulevat hyvään sitomukseen keskenään. Nurkat suojellaan niiden päälle pystyyn naulatulla laudalla. Lankunpätkäseinät ovat huokeat ja lämmönpitävät. Niitä käytetään etenkin eläinten suojina, ja huolellisesti tehtyinä sekä vuorattuna ulkoapäin niistä tulee hyviä asuntojakin. Sisäpuoli voidaan tikuttaa ja rapata. Laudoitus tai laastitus on kuitenkin jätettävä siksi, kunnes seinät ovat kuivuneet ja laskeutuneet. Lankkurakenteita tutkinut Riina Sirrola on opinnäytetyössä Nutikkatalot (2000) tutkinut lankunpätkäseinän fysikaalisia ominaisuuksia. Tarkastellun seinän rakenne oli seuraava: - sellupahvi 3 mm - lankunpätkät 175 mm - bitumivuorauspaperi - lautaverhous + ilmarako Edellä kuvatun rakenteen U-arvo on 0,617 W/m2K. U-arvo eli lämmönläpäisykerroin kertoo kuinka paljon lämpöä rakenne päästää lävitseen. Mitä pienempi luku on, sitä parempi on lämmöneristävyys. 4

6 Esimerkki lankunpäärakenteen korjauksesta Lankunpäätalo Nauvossa Nauvossa lankunpäärakenteisen pientalon korjauksen tullessa ajankohtaiseksi todettiin, että kokemusta tai tietoa rakenteen korjauksista ei löytynyt. Curatio päätti järjestää aiheesta tutkivan työpajan, jonne kutsuttiin eri alojen osaajia miettimään yhdessä sopivia korjaustapoja. Kyseessä on puolitoistakerroksinen, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennettu asuinrakennus. Neliömäisestä pohjakaavasta erkanee kuisti ja ullakolle on rakennettu huoneita. Lämmityslaitteina on ollut peltiuunit ja puuliesi. Etelänpuoleinen seinä oli vaurioitunut ikkunan alta pahoin veden päästyä rakenteisiin. Poikkeavasta ra- kenteesta pystyi päättelemään, että seinää oli korjattu jo aiemmin. Muilla seinillä vauriot olivat pienempiä, lähinnä pintalahoa. Korjattava seinärakenne on seuraavanlainen: - sisäpuolinen savirappaus - savilaastilla muuratut lankunpätkät - rakennuspaperi / aaltopahvi - ulkoverhouslauta (pysty-vaaka-pysty) Alkuperäisissä osissa lankut olivat lyhyitä pätkiä, myöhemmässä korjauksessa oli käytetty pidempiä. Korjauksissa savilaastin sijasta oli käytetty sementtilaastia ja rakennuspaperin tilalle oli laitettu tervapaperia. 5

7 Huomioita korjausmenetelmistä Tiedot: Jan-Philip Schauman, Oskari Asikainen / Turunmaan korjausrakentamisosuuskunta, Kari Haapasalo, muurari Tässä esitellään Nauvon työpajan aikana tehtyjen selvitysten ja kokeilujen pohjalta syntyneitä ajatuksia esimerkkikohteen korjaustavoista. Huomattavaa on, ettei savirakenteita voi korjata kylmänä vuodenaikana, jottei savilaasti jäädy. 1. Selvitetään vaurioiden laajuus ja syy Vaurioiden laajuus tulisi ensisijaisesti tutkia ulkopuolelta, jotta arvokkaat sisäpinnat säilyisivät. Ulkovuorauksen irrottamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta savilaasti lankunpätkien välissä ei murene. Jos sisäpinnat ovat vioittuneet, voidaan vaurioita tutkia myös sisäpuolelta. 2. Purkutyöt tuentoja varten Puretaan ulkovuorausta alueilta joilla voidaan vaurioita olettaa olevan. Pintoja sekä sisä- että ulkopuolella avataan vain sen verran kuin rakenteen korjauksen kannalta on välttämätöntä. Lautaverhoilu osaltaan tukee seinää, siksikin turhaa purkamista vältetään. 3. Rakenteiden tukeminen Kun rakennuksen vauriot on kartoitettu, varmistetaan rakenteiden kestävyys korjausten ajan. Rakennusta voidaan tukea seinärakenteen lävitse asennettavilla palkeilla, joiden varaan rakennuksen painoa siirretään kiilojen avulla. On tärkeää, ettei rakennusta nosteta vaan ainoastaan tuetaan, jotta muuratut palat eivät liiku ja laastisaumat murene. Jokaisen vaurioalueen tuenta harkitaan tapauskohtaisesti. Huomattavia seikkoja ovat esimerkiksi vaurion koko ja sijainti, sekä se, onko kysymyksessä kantava rakenne vai ei. Palkit asennetaan sellaiselle korkeudelle, jossa rakenteen katsotaan olevan riittävän vahva kantamaan rakennuksen paino. Palkkien tulee olla vaakasuorassa, koska muuten ne kampeavat seinää. Välipohjan ja vesikaton rakenteiden painoa voi olla tarpeen siirtää pois korjattavalta rakenteelta tukien varaan. Tämä voidaan tehdä betonirakentamisessa käytettävien elementtitukien tai riittävän vahvojen puupiirujen avulla. Paikoissa joissa tukien ei tarvitse kannattaa rakennuksen painoa, vaan ainoastaan pitää rakenne koossa, voidaan esim. ruuvata lautoja seinäpintaan, mielellään molemmin puolin. 6

8 4. Lankunpäärakenteen purkaminen Kun rakennus on riittävästi tuettu, voidaan vaurioituneet rakenteet purkaa. Pyritään aiheuttamaan mahdollisimman vähän liikettä säästettävässä rakenteessa. Lahot palat poistetaan paikoiltaan niin, että seinässä oleva limitys säilyy - eikä suoraseinäiseksi aukoksi sahaten. Lankunpäistä muurattu rakenne ei ole itsessään sitova kuten hirsirakenne. Purku ja korjaustyöt on paras suorittaa yksi kohta kerrallaan, jotta sortumisen vaara vähenee. Vaurion ollessa erityisen laaja, esimerkiksi käsittäen alimmat lankut koko seinän pituudelta, kannattaa purku ja korjaus suorittaa useammassa osassa. 5. Korjaus Puretut osat korvataan vastaavalla rakenteella. Esimerkkikohteessa lankunpäät olivat kooltaan n. 50 x 150 x 600 mm. Aiemmin korjatussa kohdassa lankut oli kiinnitetty naulaamalla yhdellä naulalla (50-60 mm lankanaula) viistoon lankun päästä edelliseen lankkuun. Alkuperäisessä rakenteessa nauloja oli harvemmassa. Lankut muurataan limittäin savilaastilla huolehtien siitä, että rakenteesta tulee tiivis. Jos seinässä on laastin kuivuttua rakoja, ne täytetään laastilla. Vanhassa rakenteessa oli käytetty useita saumapaksuuksia. Paksumpia saumoja oli lähinnä aiemmin korjatussa kohdassa. Lankunpätkien mittojen epätasaisuuden vuoksi myös saumojen paksuus vaihtelee. Savilaasti kutistuu kuivuessaan jonkin verran veden haihtumisen johdosta. Ohuilla, noin 2-5 mm paksuisilla saumoilla kutistuminen on vähäistä. Tärkeää kuitenkin on, että laastia on kaikissa väleissä sitomassa rakennetta. Ylin sauma täytetään lopuksi työntämällä savea rakoon tiiviisti. Jos viimeinen väli jää turhan isoksi, voidaan käyttää sopivaa tilkepalaa. Lankunpäämuuraus on tiilimuurausta kevyempää, koska lankunpätkät ovat tiiliä kevyempiä ja savilaastin työstettävyys on hyvä. Muurattava pala kastellaan pinnasta, koska muuten kuiva puu imaisee laastissa olevan veden liian nopeasti. Puiden täytyy kuitenkin olla muuten kuivia, ettei kuivuminen aiheuta niissä kutistumista. Seinä suojataan kastumiselta, kunnes se on kunnolla kuivunut. Puu kastellaan pinnalta ennen muurausta. 7

9 Savilaastin valmistus korjausta varten Erika Sillander Aluksi selvitetään seinässä olevan laastin koostumus liottamalla hienonnettua laastia veteen. Korjaukseen käytetään mielellään samanlaista laastia. Koostumusta voidaan muuttaa perustellusta syystä. Esimerkiksi sahanpuru laastissa lisää kutistumista, joten se voidaan jättää pois korjauksessa, vaikka alkuperäisessä laastissa sitä olisikin. Analyysin mukaan vanhassa laastissa oli käytetty savea ja hiekkaa. Uusi laasti tehtiin samoista aineksista. Savi oli Seppälän Tiili Oy:n Tarvasjoen tehtaan säkissä myytävää savijauhoa, joka on melko lihavaa savea. Hiekka oli hienoa hiekkapuhallushiekkaa (0,5-1,2 mm). Hiekka tekee savesta laihempaa, jolloin kutistuminen on vähäisempää. Suurirakeisella hiekalla saumasta tulisi helposti paksumpi ja lujuus heikkenisi. Hienompaa hiekkaa käyttämällä laasti liimaa palikat paremmin toisiinsa ja tekee saumasta lujemman. Savijauho liotetaan veteen hitaasti. Viimeistään käyttöä edeltävänä päivänä iso astia täytetään puoliksi vedellä. Savijauhoa lisätään niin, että veden pinnalle jää pieni keko. Veden annetaan rauhassa imeytyä saveen yön yli. Liotuksen jälkeen savea sekoitetaan hyvin joko käsin tai koneella, jotta saadaan tasalaatuista paksuhkoa savilietettä. Lietteen oikea paksuus voidaan testata kaatamalla varovasti 1 dl savilietettä vaakatasossa olevalle lasilevylle. Kun velli muodostaa lasilevylle halkaisijaltaan cm olevan lammikon, on savivelli sopivaa käytettäväksi. Lihava savi muodostaa lasilevylle isomman lammikon kuin laihempi savi. Laastiin sekoitettiin 1 osa savilietettä ja noin 6 osaa hiekkaa. Ainekset sekoitettiin ja tarvittaessa lisättiin hiukan vettä. Lopputulokseksi saatiin joustavaa tahnamaista laastia. Liian kuiva laasti levittyy huonosti ja saumat voivat jäädä liian paksuiksi. Liian vetistä laastia on hankala työstää eikä se liimaa hyvin. Ainesten sekoitussuhteet riippuvat käytetyn saven laadusta sekä hiekan raekoosta. Sekoitussuhteet tulee aina määritellä erikseen, erityisesti käytettäessä itse maasta kaivettua savea. On hyvä tehdä pieni koemuuraus ennen varsinaisen seinän muurausta. 8

10 Pienten vaurioiden paikkaus savimassalla Kun lahovauriot ovat pieniä, alle puolet lankun paksuudesta, voidaan niitä korjata kuitu-savimassalla. Massan ominaisuudet ovat lähellä puun ominaisuuksia. Paikkausta kokeiltiin Nauvossa idänpuoleisella seinällä. Savilietteestä ja pitkistä oljista sekoitettiin käsin helposti muovattava massa. Kuitua lisättiin niin paljon kuin mahdollista massan kuitenkaan hajoamatta käsiin. Tämä vähentää massan kutistumista sen kuivuessa. Saven annettiin imeytyä olkiin jonkin aikaa. Aluksi lahokohdat poistettiin ja kolo puhdistettiin ja kostutettiin pinnasta. Aukon etureunan terveeseen puuhun lyötiin pienet puutapit pitämään savimassaa paikoillaan. Massa sullottiin aukkoon ja tasoitettiin seinän pinnan tasolle. Korjattu alue suojataan kastumiselta, kunnes se on kuivunut. 9

11 Lähteet: Panu Kaila: Talotohtori, Wäinö Keinänen: Rakennusopin tietokirja, 2001 (alun perin ilmestynyt 1925). Ernst Lindroos: Kring Wrethalla: Kimito ungdomsförening , Riina Sirrola: Nutikkatalot, Opinnäytetyö Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Teuvo Ranki: Savirakennukset ja niiden korjaaminen: Lerbyggeföreningen i Sverige - ruotsalaisen savirakentamisyhdistyksen www-sivu: kategori-vedmurning/knubbhus.pdf Työpajaan osallistuivat kutsuttuina: Oskari Asikainen, kirvesmies, rakennusrestaurointi - Turunmaan korjausrakentamisosuuskunta Kari Haapasalo, muuraus ja savirakentaminen Teuvo Ranki, rakennusarkkitehti, savirakentaminen Jan-Philip Schauman, kirvesmies, rakennusrestaurointi - Turunmaan korjausrakentamisosuuskunta Erika Silander - Saviyhdistys ry Eija Suna, rakennustutkija - Varsinais-Suomen Maakuntamuseo Kalle Virtanen, rakennuskonservaattori - Rakennuskulttuuritalo Toivo / Satakunnan Museo 10

12 Sahateollisuuden kehittyessä 1800-luvun lopulta alkaen tuli lankunpäärakentaminen sahojen läheisyydessä tutuksi edullisena ja helppona rakennustapana. Tekniikkaa käytettiin uudelleen 1950-luvulla materiaalipulan aikana. Tässä oppaassa käsitellään lankunpäärakennusten syntytapaa, materiaaleja ja rakennustekniikkaa. Lopussa kerrotaan esimerkkitapauksen avulla korjaustavoista, joita tutkittiin Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistyksen järjestämässä työpajassa Nauvossa. Toimitus ja taitto: Päivi Leinonen Toimituskunta: Päivi Leinonen, Marianne Hemgård Tekstit ja kuvat toimittajan, jos muuta ei mainita 2012 Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry Taloissa ja tuvissa - kulttuuriympäristömme kuva ISBN (nid.) ISBN (PDF)