Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 215/2002 vp Velkajärjestelylain muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Nykyinen velkajärjestelykäytäntö on jäykkä ja byrokraattinen. Se ei motivoi järjestelyyn turvautumaan joutuneita ihmisiä pyrkimään elämässään eteenpäin. Todellisuudessa järjestelmä pakottaa ihmiset odottamaan passiivisina velkajärjestelyn ajan, joka vähimmillään on pääsääntöisesti viisi vuotta. Kun tämä palkitsevuuselementti puuttuu, niin seurauksena on luovuuden ja yritteliäisyyden lamaantuminen ja suuri taipumus syrjäytymiseen. Saneerauslainsäädännön päätavoitteena pitää olla se, että ylivelkaantuneet ihmiset saadaan saneerauksen avulla takaisin yhteiskunnan voimavaraksi mahdollisimman nopeasti. Lain päätarkoituksena ei pidä olla ihmisten rankaiseminen siirtämällä heidät vähintään viideksi vuodeksi yhteiskunnan ulkopuolelle, kuten nyt näyttää käytännössä hyvin usein olevan. Ihmiset ovat lähes poikkeuksetta jo vuosia ennen saneeraushakemusta joutuneet olemaan ulosotossa. He ovat menettäneet omaisuutensa, yhteiskunnallisen asemansa, kotinsa, terveytensä, avioliittonsa ja elämänuskonsa, minkä pitäisi jo riittää. Miksi lyötyä pitäisi vielä lyödä ja maassa olevaa potkia ja rangaista lisää? Lain yksityiskohtien muuttaminen uusilla laskentasäännöillä palkitsevuuden lisäämiseksi ei juurikaan asiaa auttaisi, vaan johtaisi pääasiassa byrokratian lisääntymiseen entisestään. Ratkaisumallin tuleekin olla byrokratiaa vähentävä. Valitettavasti velkojat ovat haluttomia todellisiin sovintoratkaisuihin, ja sovintoneuvottelut ovat osoittautuneet hyvin työläiksi. Sovintoratkaisujen yhteydessä velkojat pääsääntöisesti edellyttävät viiden vuoden seurantaa, mikä tosiasiassa estää sovintoratkaisujen syntymistä. Sovintoratkaisujen rahoittajat eivät nimittäin halua ryhtyä rahoittamaan sellaisia akordeja, joiden ehdot ovat tuon vaatimuksen takia epäselvät. Mikä sitten ratkaisuksi? Velkajärjestelylakia tulee muuttaa siten, että velkajärjestelyssä olevalla henkilöllä, joka on ollut joko ulosotossa, velkajärjestelyssä tai molemmissa yhteensä vähintään viisi vuotta, on oikeus rahoituksen saatuaan maksaa maksuohjelmassa vahvistetut velat ennenaikaisesti, jolloin koko velkajärjestely päättyy ilman mitään lisäehtoja tai jälkiseurantaa. Miksi näin tulee tehdä? Velkajärjestelylakia pitää verrata suoraan yrityssaneerauslakiin. Yrityssaneerausta koskevassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO:2001:78 päätettiin, että velallisyhtiön saneerausohjelmaehdotuksen mukaan yhtiöllä oli oikeus maksaa saneerausohjelmassa vahvistetut velat ennenaikaisesti, jolloin saneerausohjelma päättyisi. Ehtoa ei pidetty lainvastaisena. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein sitä ei pidetty myöskään kohtuuttomana, eikä saneerausohjelman vahvistamiselle siten ollut estettä. Eikö sama menettely pitäisi ottaa laajalti käyttöön myös yksityishenkilöiden velkajärjestelyissä, jolloin näiden henkilöiden täysimääräinen työ- ja innovaatiopanos saataisiin koko yhteiskunnan hyväksi? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioitta- Versio 2.0

2 vasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut, ettei nykyiseen velkajärjestelylakiin sisälly kannustavuuselementtiä, vaan se ikään kuin "säilöö" ihmiset järjestelyn ajaksi "puoliliekille" ja aikooko hallitus ryhtyä välittömästi toimiin lain muuttamiseksi siten, että se korostaa velan kertasuoritusluonteisuutta? Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2002 Esa Lahtela /sd Lauri Oinonen /kesk Rauha-Maria Mertjärvi /vihr Tero Rönni /sd Petri Neittaanmäki /kesk Markku Rossi /kesk Hannu Aho /kesk Marjaana Koskinen /sd Sulo Aittoniemi /alk Unto Valpas /vas Pertti Turtiainen /vas Risto Kuisma /sd Leea Hiltunen /kd Leena Rauhala /kd Matti Vanhanen /kesk Raimo Vistbacka /ps Seppo Lahtela /kesk Reijo Laitinen /sd Virpa Puisto /sd Kari Uotila /vas Iivo Polvi /vas 2

3 Ministerin vastaus KK 215/2002 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 215/2002 vp: Onko hallitus tiedostanut, ettei nykyiseen velkajärjestelylakiin sisälly kannustavuuselementtiä, vaan se ikään kuin "säilöö" ihmiset järjestelyn ajaksi "puoliliekille" ja aikooko hallitus ryhtyä välittömästi toimiin lain muuttamiseksi siten, että se korostaa velan kertasuoritusluonteisuutta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Velkajärjestelylain hyväksyttävyyden ja muutoinkin yleisen edun vuoksi on pidetty tärkeänä, että velallinen voi saada velkajärjestelyn edun vain suorittamalla velkojaan maksukykynsä mukaisesti kohtuullisen pitkän ajan. Maksuohjelman keston on oltava riittävän pitkä myös sen vuoksi, että velkoja saisi velkajärjestelyssä hyväksyttävänä pidettävän taloudellisen tuloksen. Maksuohjelman kesto on tavallisesti viisi vuotta. Velalliset maksavat veloistaan keskimäärin prosenttia ja vapautuvat velkavastuustaan muilta osin. Viiden vuoden kestoa voidaan yleensä pitää kohtuullisena. Maksuohjelma voidaan kohtuusyistä määrätä viittä vuotta lyhyemmäksi. Maksuohjelman kestoa harkittaessa otetaan huomioon muun muassa se, miten ja missä määrin velallinen on suorittanut velkojaan ennen maksuohjelman vahvistamista. Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestely voidaan toteuttaa myös siten, että velallinen maksaa velkansa kokonaan tai osaksi kertasuorituksena tätä tarkoitusta varten otettavalla uudella velalla. Käytännössä tämän säännöksen merkitys on jäänyt vähäiseksi, mikä johtuu paitsi velallisten suurista velkamääristä myös velallisten vähäisistä luotonsaantimahdollisuuksista. Maksuohjelmassa vahvistetaan yleensä lisäsuoritusvelvollisuus sen varalta, että velallisen taloudelliset olot paranevat maksuohjelman aikana. Järjestelmää ei voisi pitää velkojien kannalta oikeudenmukaisena, jos velallisen maksuvelvollisuus ei kasvaisi, vaikka hänen tulotasonsa nousisi merkittävästi. Muun muassa lisäsuoritusvelvollisuuden merkityksen vuoksi maksuohjelma voi päättyä ennenaikaisesti vain, jos kaikki velkojat siihen suostuvat. Myös velallisten keskinäinen yhdenvertaisuus toteutuu paremmin, kun velallisten maksuvelvollisuus lisäsuoritusvelvollisuuden ansiosta vastaa paremmin heidän todellista maksukykyään. Kysymyksessä on viitattu yrityssaneerauslain säännöksiin. Myös yrityssaneerauksessa on lähtökohtana, että velkojien saatavilleen saama kertymä kasvaa, jos velallisyrityksen toiminta osoittautuu huomattavasti voitollisemmaksi kuin saneerausohjelmassa oli ennakoitu. Tätä koskevat säännökset sisältyvät yrityssaneerauslain 63 :n 4 momenttiin. Saneerausohjelmiin sisältyy myös lähes säännönmukaisesti määräys, jonka mukaan osa voitosta, joka ylittää saneerausohjelmasta ilmenevän määrän, jaetaan velkojille. Saneerausohjelmissa on joskus ehto, jonka mukaan velallisella on oikeus maksaa saneerausohjelmassa vahvistetut velat ennenaikaisesti, jolloin saneerausohjelma päättyy. Tällainen ehto ei ole lainvastainen, jos se ei ole velkojien kannalta kohtuuton. 3

4 Ministerin vastaus Yrityssaneerauksessa velkojien etua turvaa kuitenkin se, että saneerausohjelman vahvistaminen edellyttää yleensä sitä, että velkojien saatavan suuruuden perusteella laskettava enemmistö kannattaa ohjelman hyväksymistä. On ilmeistä, että lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat laskennalliset säännökset eivät riittävästi kannusta velallista hankkimaan lisätuloja. Säännöksiä on muutoinkin syytä tarkistaa, sillä käytännössä velallisille on saattanut syntyä lisäsuoritusvelvollisuus, vaikka hänen maksukykynsä ei tosiasiassa ole olennaisesti parantunut. Oikeusministeriössä on käynnissä velkajärjestelylain muuttamista koskeva valmistelu. Tarkoituksena on, että muun muassa lisäsuoritusvelvollisuutta koskevan sääntelyn epäkohtia pyritään korjaamaan. Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2002 Oikeusministeri Johannes Koskinen 4

5 Ministerns svar KK 215/2002 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 215/2002 rd: Är regeringen medveten om att det i den nuvarande skuldsaneringslagen inte finns några sporrande element, utan att den tvingar människor att leva "på sparlåga" under saneringsperioden, och ämnar regeringen vidta omedelbara åtgärder för att ändra lagen så att den understryker att en skuld har karaktären av en engångsprestation? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: För att lagen om skuldsanering för privatpersoner skall vara möjlig att acceptera och med beaktande av det allmänna intresset i övrigt har det ansetts viktigt att gäldenären kan få den fördel som skuldsaneringen utgör endast genom att betala sina skulder enligt sin betalningsförmåga under en rätt lång tidsperiod. Betalningsprogrammet måste vara tillräckligt långt också för att borgenären genom skuldsaneringen skall få ett ekonomiskt resultat som kan anses vara godtagbart. Betalningsprogrammet pågår vanligen i fem år. Gäldenärerna betalar i genomsnitt procent av sina skulder och befrias från sitt skuldansvar till övriga delar. I allmänhet kan fem år anses vara en skälig period. Betalningsprogrammet kan på skälighetsgrunder fastställas för en kortare period än fem år. När man prövar betalningsprogrammets längd beaktar man bland annat hur och i vilken mån gäldenären betalat sina skulder före fastställandet av betalningsprogrammet. Enligt skuldsaneringslagen kan skuldsaneringen genomföras också på så sätt att gäldenären betalar skulderna i sin helhet eller delvis som en engångsbetalning genom att uppta en ny skuld för detta ändamål. I praktiken har betydelsen av denna bestämmelse varit liten, vilket förutom på gäldenärernas stora skuldbelopp också beror på gäldenärernas begränsade möjligheter att få krediter. I betalningsprogrammet förpliktas gäldenären i allmänhet att erlägga tilläggsbetalningar ifall dennes ekonomiska ställning skulle förbättras medan betalningsprogrammet pågår. Systemet vore inte rättvist för borgenärerna om gäldenärens betalningsskyldighet inte skulle öka fastän dennes inkomstnivå skulle stiga väsentligt. Bland annat på grund av den betydelse som tilläggsprestationsskyldigheten har kan betalningsprogrammet upphöra tidigare än vad som fastställts endast om alla borgenärer samtycker till det. Också jämlikheten mellan gäldenärerna förverkligas på ett bättre sätt då deras betalningsskyldighet till följd av tilläggsbetalningsskyldigheten bättre svarar mot deras faktiska betalningsförmåga. I spörsmålet hänvisas till bestämmelserna i lagen om företagssanering. Också vid företagssanering utgår man från att den utdelning som borgenärerna får på sina fordringar växer om gäldenärsföretagets verksamhet visar sig vara väsentligt mer vinstbringande än vad som förutspåtts i saneringsprogrammet. Bestämmelserna om detta finns i 63 4 mom. lagen om företagssanering. I saneringsprogrammen ingår nästan regelmässigt en bestämmelse om att en del av den vinst som överstiger det i saneringsprogrammet nämnda 5

6 Ministerns svar beloppet delas ut till borgenärerna. Ibland innehåller saneringsprogrammet ett villkor enligt vilket gäldenären har rätt att betala de i saneringsprogrammet fastställda skulderna tidigare än vad som fastställts, varvid programmet upphör att gälla. Ett sådant villkor är inte lagstridigt om det inte är oskäligt för borgenärerna. Vid företagssanering tryggas borgenärernas intresse dock av att fastställandet av saneringsprogrammet i allmänhet förutsätter att majoriteten av borgenärerna, beräknad på basis av hur stora fordringar de har, samtycker till att programmet godkänns. Det är uppenbart att bestämmelserna om beräkning av tilläggsbetalningsskyldigheten inte uppmuntrar gäldenären tillräckligt att skaffa mera inkomster. Också i andra avseenden är det skäl att se över bestämmelserna eftersom det i praktiken har skett att gäldenären blivit skyldig att erlägga tilläggsbetalning trots att dennes betalningsförmåga i själva verket inte förbättrats väsentligt. Beredning som syftar till ändring av skuldsaneringslagen pågår som bäst vid justitieministeriet. Avsikten är bland annat att försöka rätta till de missförhållanden som finns i bestämmelserna om tilläggsbetalningsskyldighet. Helsingfors den 5 april 2002 Justitieminister Johannes Koskinen 6