SumeliusSanomat. Sumeliuksenkadun Senioriklubi Oy Sumeliuksenkatu 18 A, II krs puh S U M E L I U S K L U B I E L O K U U

Transkriptio

1 S U M E L I U S K L U B I E L O K U U SumeliusSanomat S A N O M I S S A T Ä N Ä Ä N m m. Päätoimittajan terveiset Vuoden Reino Kirjatori Retki Ellivuoreen Aito kotiseutu - kirkkokierros Renkipoika Tampereen museot Ruusujen iltapäivä Elonpolkuja yhteistyöverkosto Hoitola Japlinin / Jaanan tarjoukset klubilaisille www. sumeliusklubi.fi Hinta: 5 Nettilehti: MAKSUTON Sumeliuksenkadun Senioriklubi Oy Sumeliuksenkatu 18 A, II krs puh

2 Pääkirjoitus 3 SumeliusSanomat jäsen- ja asiakaslehti Julkaisija: Sumeliuksenkadun Senioriklubi Oy Päätoimittaja: Harri Holli puh harri.holli@elisanet.fi Toimituskunta: Eeva-Liisa Forsman Riitta Haapala Harri Holli Maria Länsiö Matti Länsiö Sirkka Merikoski Eeva-Kaisa Mäkinen Tuula Paltila Pertti Teinilä Kansikuva: Harri Holli Taitto: Birgitta Murtoniemi Maria Länsiö: Syksyn tuulia - Kalle Kaihari 4 Retki Ellivuoreen 5 Vuoden Reino 6 Kotosalla 7 Lihakipparit Oy - Tesku 8 Paavo Luokkala: Kouluun - Peräkonttimuseo 9 Viking Line 10 Tarja Järvinen: Ikäihmisten palvelukeskukset 11 Iltatähti - Seniorikino - Joulu Porvoossa 12 Jammun muistikuvia osa Aito kotiseutu - kirkkokierros Runonurkkaus 16 Tampereen museot 17 Tuntematon matkailija 18 Kuntke - Joulutervehdykset sanomiin 19 Kotitori 20 Renkipoika 21 Reinokauppa 22 Linda Huhtinen: Vanha herrasmies 23 Elonpolkuja Ruusujen iltapäivä 27 Makujen maailma 28 Ålandsbanken - Tiwarin aarteita 29 Kylpylähotelli Eden 30 Vuoden ruusu - Kivimiehet 100 vuotta 31 Kirjatori 32 Kauneusblogi 33 Kunto- ja Liikuntasalivuorot 34 Hinnasto 35 Lehti ilmestyy NETTILEHTENÄ neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja joulukuussa Komediateatteri 36 2

3 -KIRJOITUS KIRJANOPPINUT Kevään ja kesän aikana tuli luettua useammankin kirjan takakannesta, mitä teos pitää sisällään. Hyvältä tuntuneet kirjat eturiviin, muut hyllyn takaosaan. Tekemäni valinnat eivät useinkaan osuneet oikeaan. Juuri niitä erikoiskirjoja kysyttiin Tampereen ensi- ja turvakodin ylläpitämässä Reino Tiwarissa. Neljän kuukauden aikana noin 5000 kirjaa sai uuden hyllypaikan jossain sivistyneessä kodissa. Kirjojen lukeminen virkistää, myyminen väsyttää. Parasta tuossa jaksossa oli hienojen, erilaisen arvomaailman omaavien ihmisten kohtaaminen. Upeita, syvällisiäkin keskusteluja arvoista ja arvomaailmasta. Nyt kannet ovat kiinni kuin korkki pullossa. On aika vetää vähän henkeä. Klubi kuitenkin toimii täydellä teholla. Pari retkeä on työn alla mm. päiväretki Ellivuoreen Loppusyksystä tulee taas seniorien Vilmivestivaalit, kuten aikaisempinakin vuosina. Kuntosali sai uuden laitteen, rintaprässin, Kalle Kaihari säätiön lahjoittamin varoin. Päivä lyhenee, ilta pimenee, mutta pysy valitsemallasi polulla, klubilla. Elämä on yhtä teatteria, kesäteatteria. Toivottavasti nautit useista näytöksistä Suomen suvessa. Syyskaudella yhteistyökumppanimme Komediateatteri on taas vauhdissa. Ei tolkun häivää näytäntö kuvanne nykymenoa. Käydään katsomassa. Harri Virkeään arkeen Toimitusjohtaja Maria Länsiö puh Hallituksen puheenjohtaja Sirkka Merikoski puh Sumeliuksenkadun Senioriklubi Oy Sumeliuksenkatu 18 A, II krs puh AVOINNA: maanantai torstai klo , perjantai klo

4 tään. Jos veikata pitäisi, niin toinen iso aihe näissä vaaleissa on ikäihmisten palvelut, eritoten kotihoito ja omaishoito. Syksyn tuulia Kuuma ja hikinen kesä alkaa olla ohi ja syksyn merkkejä on yhä enemmän ilmassa. Syksystä on tulossa kiireinen, mutta myös mielenkiintoinen. Valtakunnan tasolla kevään eduskuntavaalit alkavat varmaan jo pikku hiljaa näkymään ja voisi arvata, että ainakin ns. sotekeskustelu vilkastuu entises- Sumeliuksenkadun klubi on ollut uranuurtaja ikäihmisten palveluiden saralla reilun kymmenvuotisen taipaleensa ajan. Palvelut tukevat hyvinvointia, niin henkistä kuin fyysistä. Yhdessä hallituksen kanssa on alustavasti pohdittu joitain muutoksia toimintaan, joilla toivottavasti saamme turvattua klubin toimintaa ja tarjottua vieläkin parempia ja monipuolisempia palveluita. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Toivon, hyvää syksyn aloitusta kaikille! Maria Länsiö Toimitusjohtaja gsm / maria.lansio@tetuko.fi KAUPPANEUVOS KALLE KAIHARIN TUKISÄÄTIÖN LAHJOITUS Tukisäätiön tarkoituksena on tukea pääasiallisesti nuoria, Tampereen kaupungissa tai sen lähikunnissa asuvia yleisurheilijoita ja jalkapalloilijoita sekä myös muita nuoria urheilijoita, joiden harjoittamalla urheilulajilla on huomattava kansainvälinen merkitys, jakamalla apurahoja, stipendejä ja muita avustuksia sekä tukea myös senioritoimintaa. Säätiö palkitsee mm. yhdessä Urheilutoimittajien kanssa Suomen vuoden urheilijan Presidentti Urho Kekkosen ja Kalle Kaiharin lahjoittamalla kultaisella kiekolla. 4 Muita Kalle Kaiharin rahastoja ja säätiöitä ovat Tampereen yliopiston opiskelijoiden stipendirahastot, Kalle Kaiharin sydäntutkimuksen rahasto, Aune ja Kalle Kaiharin rahasto. Kaikki jakavat vuosittain tuntuvia avustuksia. Kauppaneuvos Kalle Kaiharin tukisäätiö myönsi apurahan myös klubimme senioritoiminnan elävöittämiseksi. Monien toive toteutui, kun hankimme kuntosalille RINTAPRÄSSIN! Lämmin kiitos tukisäätiön hallitukselle!

5 5

6 Laukontori Hyvät kuulijat! Tänään on Reinon päivä Oikein paljon onnea ja hyvää Reinon päivää kaikille Reinoille. Minulle on suotu kunnia valita/julkistaa tämän vuoden Reino. Kohta sen kerron, kuka se on, mutta ensin vähän Reino nimestä. Reino juontaa juurensa ja alkuperänsä muinaissaksalaisesta nimestä Reginold, saksalaiset väänsivät sen muotoon Reinhold. Suomalainen muunnos on Reino. Kansanvalistusseuran kalenteriin Reino-nimi otettiin vuonna 1883 ja almanakkaan vuonna 1908 siis yli sata vuotta sitten. Suomessa Reino liitetään moneen asiaan; Popedalla on Reino-niminen kappale, Olvi myy Reino-olutta jne. Ylitse muiden on kuitenkin Reino kotijalkineet yhdessä Ainonsa kanssa. Reinoja ja Ainoja on tehty jo yli 80 vuotta. Perinteitä siis on! Reinoista ja Ainoista on tullut suomalaisuuden ikoni. Taiteilijat ja trendikkäät nuoret käyttävät Reinoja ei pelkästään kotijalkineina, vaan yleensä käyttökenkinään jopa kesät talvet. Mm. Kari Tapio piti Reinoja esiintyessään. Uskon, että idea ruveta valitsemaan vuoden Reino syntyi Arto Huhtisen aivoissa. Vuoden Reino on ollut mm. Kari Tapio ja Pekka Karhuvaara. Yhtenä tärkeänä valintakriteerinä on ollut toimiminen hyväntekeväisyydessä, vapaaehtoisena sektorilla. Vuoden Reino on ihminen, joka ajattelee ja toimii niiden hyväksi, joilla ei aina mene kovin hyvin. Erityisesti lapset ja nuoret ovat vuoden Reinon sydäntä lähellä. Näitä ominaisuuksia on tämänkin vuoden Reinolla. Siksi ei tänä vuonna vuoden Reinon valinta tuottanut vaikeuksia. Hän on täältä läheltä ihan naapuripitäjästä, mutta monet siteet yhdistävät hänet Tampereeseen. Hän on ihan täällä lähellä. Hän on mies, joka toimii Tampereen Ensi- ja turvakodin lasten ja perheiden hyväksi. Unohtaa ei myöskään voi eikä saa Tampereen ensi ja turvakoti ry:n senioriyksiköitä mm. Sumeliuksenkadun Senioriklubia. Nyt olemme Tiwari tapahtumassa, jossa myydään Reino-kaupan, Arto Huhtisen Ensi- ja turvakodille lahjoittamia kirjoja. Artolle vielä kerran lämmin kiitos! Olemme valinneet kirjoista omaan käyttöömme, mm. lasten kirjoja. Loput myydään toimintamme tukemiseksi. Suurimman urakan tässä kirjaprojektissa on tehnyt Harri Holli. Hänelle lämmin kiitos! Kaunis kiitos myös kaikille myyntityöhön osallistuneille: Matti Pitkolle ja muille jalkapallomiehille sekä muille joiden nimiä en tiedä tai muista. Palaan vielä tuohon Harriin; hän on aina valmis mitä erilaisimpiin tempauksiin, hän aina iloinen, positiivinen ja auttamishaluinen, hänen sosiaalinen mielenlaatunsa on aivan esimerkillinen. Hän on hyvin monipuolinen; hänellä pysyy kädessään kynä, mutta myös jalkapallo on hänelle tuttu. Minä uskon, että on hänen sisälleen kirjoitettu motto kaveria ei jätetä. Hän on hyväntahdon lähettiläs parhaasta päästä. Edellä sanomaani viitaten julkistan tämän vuoden Reinon. Hän on Harri Holli. Sirkka Merkoski /

7 7

8 Maksuton neuvontapalvelu jäsenille! Syksyllä tulossa infotilaisuus! Tuomarin tunti seuraavan kerran ti Muistathan varata ajan klubin toimistosta puh

9 Kouluun Koulun alkaminen on aina jännittävää myös tällaiselle vaari-ikäiselle. Mutta vielä jännempää se tietysti oli silloin, kun koulutielle piti itse lähteä, semminkin kun jouduin sille kuuden vanhana. Alakoulun opettaja, joka kävi ratsastamassa meidän hevosellamme, näki minun lukevan sanomalehteä. Hyvänen aika tuo poikahan lukee! Se on pantava kouluun! Siitä se ikuinen koulunkäynti lähti. Hankalasti kylläkin. En meinannut millään oppia tavaamaan. Taisin joutua siitä vähän kiusatuksikin, varsinkin kun olin vielä muita pienikokoisempi. Mutta ei sitä silloin oikein minään osattu pitää. Minäkin turvauduin vanhempaan veljeeni ja ellei tämä ollut hätiin tulemassa tarkkaan kivikäteen ja nopeisiin kinttuihin. Silloin ei Ala-Tornion Pirkkiön kylässä ollut vielä koulurakennustakaan, rakenteilla kylläkin. Alakoulu oli yhdessä vähän isommassa talossa ja yläkoulu raittiusyhdistyksen talossa. Kouluruokailua ei ollut, omin eväin kouluun tultiin. Kun uusi koulurakennus valmistui, niin siinä sitten jo oli keittolakin, niin että puuroa, makaronivelliä ja joskus hernerokkaakin rupesi saamaan. Kurinpitokin oli vähän toisen sorttista kuin nykyään. Jälki-istuntoakin taisin saada, mutta korvatillikoita ja pulpetin yli heittelemistä senkin edestä. Jotenkin sitä vain ei pidetty väkivallan käyttönä. Noista ajoista on jo liki 70 vuotta, joten kaiketi nämä muistot ovat jo kovin patinoituneita. Perusopetukseen paneuduin uudelleen vasta, kun piti peruskoulu saada aikaisemmaksi ja sen puolesta kirjoitellakin. Kun se sitten saatiin, ajattelin tutustua tähän uudenaikaiseen opetukseen ihan konkreettisesti. Opetushan peruskoulussa on julkista, joten sitä saa mennä seuraamaan. Niinpä soitin tyttäreni opettajalle, että tulen huomenissa seuraamaan äidinkielen tuntia. Tunnilla luettiin Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppia. Tekstissä oli joitakin sanoja, joiden merkitystä oppilaat opettajalta kysyvät. Opettajalla ei ollut hajuakaan mikä on viittatie tai tuohimalkakatto. Niinpä pyysin saada kertoa, mitä ne olivat. Jälkikäteen tyttäreni pyyteli, etten enää tulisi hänen tunneilleen mestaroimaan. Varmaan luokkatoverit ihmettelivät, mistä kumman peräkylästä tuommoinen äijä on tullut tänne rintamaille, kun tietää talviteistä ja maloilla suoristetuista tuohikatoistakin. Ja niinhän se oikeastaan olikin. Paavo Luokkala Loistoidea! Pihaan ajoi Peräkonttimuseo! Elokuussa Koukkuniemen vanhainkodin ja Kaupin sairaalan piha-alueelle ajoi Peräkonttimuseo! Auton peräkontissa paikalle saapuvassa museonäyttelyssä voi muistella ja näyttää, miten ennen vanhaan tehtiin naisten ja miesten töitä. Näytillä olleita työkaluja Paljon oli väkeä muistelemassa, mitä milläkin välineellä tehtiin. Peräkonttimuseo on TAITEn Konkarit-ikäihmisten museopalveluja toimintaa yhteistyössä Tampereen museoiden kokoelmayksikön kanssa. 9

10 10

11 Kupponen kahvia ja annos kulttuuria miksipä ei? Ikääntyvien palvelukeskukset ovat jotain aivan muuta, kuin vain paikkoja joissa vanhat ja raihnaiset käyvät syömässä. Palvelukeskukset ovat monitoimitaloja, joissa on tarjolla ohjelmaa ja tekemistä. Toki lounasruokailu on merkittävä osa keskusten palvelujen kokonaisuutta, mutta ennen kaikkea palvelukeskuksissa käydään viettämässä aikaa ja tapaamassa tuttuja tai tutustumassa uusiin, tuleviin tuttuihin. Palvelukeskukset ovat myös kulttuuritaloja mitä suurimmassa määrin. Monipuolisen kulttuuritoiminnan taustalla, keskusten oman ohjelmatoiminnan lisäksi, ovat myös Tampereen kaupungin kulttuuri-, museo- ja kirjastopalvelut. Esimerkiksi tulevasta ohjelmasta nostaisin syyskuussa käyntiin pyörähtävät tunnin mittaiset kulttuurituokiot. Idea kulttuurituokiotoiminnalle on, että järjestetään mielenkiintoisia kulttuurielämyksiä eri puolilla kaupunkia, lähellä kotia. Kynnys osallistumiselle on matala: ei pääsymaksua, ei ilmoittautumisia, ei palvelukeskuskorttia. Mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii. Sen lisäksi voi tutustua palvelukeskuksessa tarjolla oleviin muihin palveluihin ja ennen kaikkea toisiin ihmisiin. Tänä syksynä ohjelmana kulttuurituokioissa on mm. Veikko Huovisen teksteihin pohjautuva Yhden Naisen Näytelmä (Minna Sinisalo), lapsuuden leikkien ja perinnekäsityön historiaa: Marttanukke (Soili Pekonen), Aila-Inkerin viihdeshow (Tarja Jykylä) ja paljon muuta. Lisäksi syksyn aikana järjestetään pyörätuolitansseja Kesäisiä tanssitunnelmia Laikunlavan Tanssitorstaina , Kuva: Pirkanmaan Pyörätuolitanssijat ry Pappilanpuiston palvelukeskuksen Kultuurituokiossa iloittiin musiikkihetkessä. Kuva: Teemu Keskinen Kulttuuriohjelman toivotaan vetävän palvelukeskukseen myös niitä alueen eläkeläisiä, jotka eivät vielä tunne tarvitsevansa palvelukeskuksen palveluja. Kysymyshän ei olekaan vain siitä, että tarjotaan palveluja, vaan, että tarjotaan myös paikka, jossa voi viettää aikaa ja olla ihmisten ilmoilla. Näin kulttuurin ja taiteen puolestapuhujana olen sitä mieltä, että kyllä elävää musiikkia on hieno kuulla vaikka radiokin on ihan ok. Tai että hyvä tarinankertoja liveesityksenä on voimaannuttavampi kokemus kuin teeveestä katsottuna. Kulttuuri kannattelee. elävän musiikin tahdittamana. Niin juuri, luit oikein, pyörätuoli tai muu apuväline ei ole este. Mukana tansseissa: Pirkanmaan Pyörätuolitanssijat ry. Kaikki mukaan tanssimaan, rohkeasti vaan! Kulttuurituokio ohjelmisto ja tanssit toteutetaan yhteistyössä Matrocks Oy:n kanssa. Tervetuloa palvelukeskukseen nauttimaan ohjelmasta ja vaikkapa kupposesta kahvia mukavassa seurassa. Tarkemmat ohjelmatiedot löytyvät palvelukeskuksista. Kulttuuripalvelujen ohjelmakalenteri löytyy myös verkosta: elakelaistoiminta.html Teksti: Tarja Järvinen, kulttuurituottaja (ylempi amk), Master of Culture and Arts Tekstin kirjoittaja toimii Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa ikäihmisten kulttuuritoiminnan koordinaattorina. 11

12 AURINGON NOSTO jotta jokainen voisi nauttia sen valosta ja lämmöstä! Suomi siirtyy TALVIAIKAAN su Muistathan siirtää kelloa tunnilla taaksepäin! 12

13 Jammun muistikuvia osa 11 Vanhan Tampereen näkymiä jo 1950-luvulta lähtien valokuviinsa tallentanut Jarmo Jansson kuoli 7. heinäkuuta. Jarmo oli syntynyt 1934 Kihniössä, mutta jo varhaiset poikavuotensa hän vietti Koivistonkylässä ja siitä asti Tampereella. Lukuisissa näyttelyissä valokuvistaan palkittu ja tunnettu kotiseutupersoona syventyi valokuvaamisen kiehtovaan maailmaan jo vuonna 1949, kun hän pääsi harjoittelijaksi Aamulehden kuvalaattalaitokselle. Vuosikymmenten ajan Jansson toimi aktiivisesti myös Tampere-seurassa, jossa hänen asiantuntemuksensa ja näkemyksensä oli suureksi hyödyksi. Janssonin kuvia julkaistiin Tampere-seuran kuvateoksissa, Tammerkoski-lehdessä ja useita vuosia myös Moro-lehdessä. Vielä sairaalassa ollessaan Jammu pysähteli kävelyretkillään Hatanpään puistossa ihastelemaan kuvauksellisia näkymiä. Jammun herkät ja ilmeikkäät valokuvat eivät kuitenkaan katoa, vaan laaja kuvakokoelma on tallessa ja siirretään lähiaikoina Vapriikin museon kuva-arkistoihin, josta ne ovat kaikkien nähtävillä. Jammun kuvia on jo tallennettuna myös Tampere-seuran kuvakokoelmissa sekä Lauri Viita seuralla. Jammun muistikuvia on nyt kuitenkin tässä lehdessä viimeisen kerran. Olli Kemmo 1. Tässä kuvassa Pispalan mäellä poseeraa valokuvaaja Jarmo Jansson itse. Yleensä Jammu oli kuitenkin toisella puolella linssiä. 2. Missä vaan ollaan vähänkin työn touhussa, niin kyllähän paikalle aina jostakin ilmaantuu vähintään yksi, joka alkaa kädet ristissä seuraamaan sivusta toisen puurtamista. Tämä Jammun kuvatodiste on vuodelta 1965 Amurista 3. Ruuhkaa jalkakäytävällä Amurinkadulla 1960-luvun lopulla 4. Amurin seisake ja Kalliokatu 5. Penkillä istuva ja Sarviksen valaistu tehdas 13

14 Kierroksen ensimmäinen kirkko YLÖJÄRVI hittiin käyttöön saman vuoden syyskuun 30. päivänä ja nimettiin Kustaa Aadolfin kirkoksi. Muodoltaan kirkko on pitkäkirkko, jossa on kylkiäiset molemmilla sivuilla. Kellotapuli liittyy kiinteästi kirkkorakennukseen. Tornin sipulikupoli välipullistuvineen on erikoinen ja siinä on vaikutteita alankomaalaisesta renessanssista ja italialaisesta barokista. Kellotapulissa on kaksi kelloa, joista pienempi hankittiin vuonna 1782 Tukholmasta ja suurempi vuonna 1821 Pietarista. Ylöjärven alue kuului aikanaan Pirkkalan seurakuntaan luvulla kuitenkin muodostettiin Harjun kappeli, johon Ylöjärvikin tuli kuulumaan. Vuonna 1771 kuningas Kustaa III antoi armollisen asetuksen, jonka mukaan perustettiin Ylöjärven oma kappeliseurakunta. Oma kirkko rakennettiin nykyisen pyhätön paikalle vuonna Seurakunnan ensimmäisessä kirkonkirjassa samalta vuodelta onkin nimi Ylöjärvi Capels Communion Bok. Ylöjärvestä oli tullut oma saarnahuonekuntansa. Seuraavan vuosikymmenen alussa, 1842, 10. heinäkuuta, salama sytytti kirkon tuleen. Kirkko paloi maan tasalle. pelastetuksi saatiin ainoastaan ehtoollisastiat. Nykyinen kirkko valmistui Seinämaalauksia kirkon sisältä Kolmas puukirkko sijaitsi RUOVEDELLÄ Kuvia kirkon sisältä Toisena kohteenamme oli KURUN kirkko Kurun kirkon suunnitteli Matti Åkerblom ja rakennustöitä johti kirkonrakentajamestarin sisarenpoika Matti Åkergren. Kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1781 ja se vi- 14 Ruoveden kirkko eli Sofia Magdalenan kirkko on valmistunut Sen on piirtänyt ja sen rakennusmestarina toimi Matti Åkerblom ja Pärnän Matti. Kirkko on ristikirkko, jonka sisä- ja ulkonurkat on viistetyt. Aumakatto on varustettukattoratsastajilla. Kirkon pituus on 39 metriä, leveys 35 metriä ja korkeus 14 metriä. Kirkkoon mahtuu noin henkeä. Kirkon vieressä sijaitsevan kellotapulin rakennutti vuonna 1772 Antti Piimänen. Se rakennettiin alun perin kirkkomaan nykyisen pääportin paikalle. Kirkon valmistuttua kellotapuli siirrettiin nykyiselle paikalleen Mats Åkergrenin toimesta. Kirkon alkuperäinen väri oli punamulta, mutta vuonna tehtiin kirkon ulkomaalaus ja väri vaihtui nykyiseen keltaiseen öljyväriin. Vuonna 1905 tehdyn sisä-

15 paneloinnin jälkeen kirkko maalattiin Akseli Gallen- Kallelan ehdotuksen mukaan. Kirkko on kuuluisa kirkkokonserteistaan. Oppaamme antoi näytteen laadusta. Aminoffien hautakin löytyi. Viimeisenä, muttei vähäisinpänä, siirrymme retkemme ainoaan kivikirkkoon Aitolahdelle, jonka hautausmaan uumenissa lepää Rurik Jonatan Pihkala, jonka velipoikia mm. Tampereen piispa Jaakko Gummerus sekä Tahko Pihkala. Aitolahden kirkko on harmaakivestä 1920-luvun lopussa muurattu kirkko Teiskon Aitolahdessa. Sen suunnitteli Birger Federley. Tontin kirkkoa varten lahjoitti Laalahden tilan omistaja, professori Rudik Pihkala. Kuvia kirkosta ja kirkkomaalta Neljäntenä kirkkona TEISKO Teiskon kirkko on tunnetun kirkonrakentaja Matti Åkerblomin huomattavin saavutus Tampereella. Kirkko on järjestyksessään Teiskon seurakunnan kolmas kirkko. Kirkko valmistui 1788, mutta se vihittiin ja otettiin käyttöön jo rakennusvaiheen aikana, elokuussa 1787, silloisen kirkon heikon kunnon vuoksi. Kellotapulin Åkerblom rakensi kymmenen vuotta myöhemmin. Pohjamuodoltaan kirkko on risti, jonka sisäkulmat ovat viistetyt. Puurakenteisen kirkon monista korjauksista sen yleisilmeeseen ovat eniten vaikuttaneet ikkunoiden koon ja muodon muutostyöt 1842 sekä sisätilojen korjaustyöt Kaappikello ja vaivaisukko Kirkossa on esillä lahjoituksena takaisin saatu kaappikello, jonka koneisto ja kellotaulu ovat ilmajokelaisen Efraim Könnin tekemät. Kello oli 1840-luvulla huutokaupassa myyty Kulkkilan taloon. Kirkon ulkoseinässä on tallella tämän ajan kirkoille tyypillinen vaivaisukko. Vanhojen 1800-luvulta peräisin olevien messukasukoiden lisäksi on viime vuosikymmeninä hankittu erilaisia kirkkotekstiileitä, täydennetty liturgisten värien sarjaa. 15 Hautausmaan tontin lahjoittivat Kustaa ja Ida Ruokonen. Kirkko on suorakaiteen muotoinen torniton pitkäkirkko, jonka toisella sivustalla on pieni eteinen. Kirkko jäljittelee vanhoja keskiaikaisia kivikirkkoja muun muassa seinämateriaalin valinnassa. Samoin päätykolmioiden tiiliset yläosat ovat tyypillisiä nimenomaan vanhoille kivikirkoille. Runkohuonetta ja eteistä kattaa jyrkkä satulakatto. Keskiaikaisesta tilankäytöstä poiketen Aitolahden kirkon sakasti ei ole kirkon sivulla, vaan muusta kirkkosalista erotettuna runkohuoneen päädyssä. Kirkossa on istumapaikat 230 hengelle. Alttaritauluna on saksalaisen Fritz Himbertin tekemä lasimaalaus. Kirkossa on Kangasalan urkurakentamon vuonna 1928 rakentamat 9+1-äänikertaiset urut, jotka on nykyaikaistettu Kirkon valinnan perusteena Tampereen kulttuurimuistomerkkeihin oli, että sen arkkitehtoninen ratkaisu, keskiaikaisen kivikirkon tyyli, on historiallinen kuriositeetti. Tähän suorastaan häikäisevän kauniiseen kirkkoon päättyi tämä kierros Pirkanmaalla. Autuaammiksi emme ehkä tulleet, mutta viisaammiksi kyllä. Kotiseutuhistoriaan tutustumme lisää seuraavissa numeroissa. hh

16 Runoja kirjasta Säikähtyneitä pilviä Jussi Tuominen vieraili 8.5. klubilla. Teemana oli Mistä noita naurettavia juttuja oikein syntyy! (Riku Sarkola, Otava 1931) SYKSY Kylmät, alastomat neitseet koristavat itsensä räikeävärisillä lehdillä ja saapuvat tuulena luokseni. He syleilevät minua ja painavat raikkaan vartalonsa minua vasten. Heillä on tummanpunaiset huulet, ja heidän kosteat hiuksensa kietoutuvat ympärilleni. KYLMÄ PÄIVÄ Tuijotan kuihtunutta kukkaa. Rakastettuni meni pois. Räikeänvärinen lehti putoaa kädelleni, ja joku rientää ohitseni kuiskaten rukousta kalpein huulin. Värisen alastomana. Ei kukaan kaiva hautaa minulle - sieluni jää putoavien lehtien alle. YKSINÄISYYS Eilen tuli vastaani lapsia kirmaten. He panivat rintaani punaisia ruusuja ja juoksivat nauraen pois. Ruusut lakastuivat ja niiden terälehdet putosivat tielle. Nuorena minä kiinnitin ruusujani niin moneen rintaan ja ihmiset sanoivat minun olevan onnellinen. Puutarhassani ei ole enää yhtäkään ruusua, ja nauravat klovnit kulkevat taloni ohitse Pertti Ranta luennoi! Pertti Teinilä ja Ville Rajalahti tarkkana

17 Tuntuuko yksin lähteminen liikunnan tai kulttuurin pariin tylsältä tai vaikealta? Jos tuntuu, voit pyytää maksutta kaveriksi kulttuuri- ja liikuntaluotsia. Luotsit ovat Tampereen kaupungin kouluttamat vapaaehtoisia, jotka lähtevät täysi-ikäisten henkilöiden seuraksi ja avuksi esimerkiksi kävelylenkille, Tampereen kaupungin kuntosalille ja museoihin. Luotsit toimivat vertaistuen periaatteella. Voit jakaa näyttelyn herättämiä ajatuksia luotsin kanssa, minkä lisäksi luotsit avustavat tarvittaessa museossa liikkumisessa. Luotsin seurassa museoon ja kuntosalille pääsee sisään ilmaiseksi. Luotsipyynnöt ja lisätietoa toiminnasta vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Pilvi Tuomaiselta puhelimitse tai sähköpostitse pilvi.tuomainen(at)tampere.fi. Tampereen museoiden näyttelyt syksyllä 2014 Vapriikissa on esillä Afroditen valtakunta Kauneus, rakkaus ja erotiikka antiikin maailmassa näyttely, joka esittelee rakastumista, eroottisuutta ja naisellisuutta antiikin ajan Kreikan, Rooman, Egyptin ja Mesopotamian kulttuureissa. Lisäksi Vapriikissa on nähtävillä Revontuli säkenöivää eleganssia Pohjolasta näyttely, joka esittelee Suomen trikoon värikkäitä kuoseja ja asuja 1960-luvulta. Vapriikissa voi tutusta myös mm. pysyvämpiin Tammerkoski ja kosken kaupunki -, Tampere , Innovaatiot - sekä Aika leikkiä Lelulaatikon aarteita näyttelyihin. Tampereen taidemuseossa esitellään viiden valokuvataiteilijan teoksia ja näkemyksiä Lähi-idän todellisuuteen. Jaettu todellisuus Shared Reality näyttely on osa Backlight 14- valokuvataidetaoahtumaa. Tampereen taidemuseon alakerrassa pääsee vierailemaan Muumilaaksossa. TR1 Taidehallissa Finlaysonin alueella on esillä valokuvataidetta Backlight 14 Holding Cohesion Ylläpitävät voimat näyttelyssä. Teokset käsittelevät ihmisten välistä solidaarisuutta ja sen puutetta. Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry:n järjestämässä KORU Pirkanmaa muotoilee V näyttelyssä esitellään kolmentoista tekijän koruja. Samaan aikaan TR1 Taidehallissa on nähtävillä myös suomalaista paperitaidetta Paperin taide näyttelyssä. Mediamuseo Rupriikissa Finlaysonin alueella pääsee tutustumaan median tekniikkaan ja välitettyihin viesteihin Jokapäiväinen mediamme näyttelyssä. Sara Hildénin taidemuseossa on esillä välisenä aikana ekspressiivisenä värimaalarina tunnetun Marika Mäkelän laaja retrospektiivinen näyttely. Kaikkiin Tampereen kaupungin museoihin, paitsi Sara Hildénin taidemuseoon, on vapaa sisäänpääsy perjantaisin klo 15 alkaen. Tervetuloa museoihin joko yksin, kaverin tai kulttuuri- ja liikuntaluotsin kanssa! 17

18 Lehtemme sivuilla on tilaa jatkossa tuntemattomalle matkailijalle, joka haluaa antaa arvosanan käymästään matkailukohteesta. Nimi ei ole pakollinen, joten kuka tahansa voi nimimerkillä lähettää muutaman kuvan kohteesta. Kuville lyhyt teksti tai kohteen kuvaus. Lopuksi arvosana lyhyillä saatesanoilla. Arvosteluasteikko: ***** Loistava, **** Suosittelen, *** Menettelee, ** Heikko, * Pettymys Chemnitz- Tampereen betoninen ystävyyskaupunki vuodesta 1961, jolloin se tunnettiin nimeltä Karl-Marx-Stadt. Sen aikaisen ideologian kunniaksi sai Karl Marx itseään esittävän monumentin kaupungin keskustaan. Paikalliset kutsuvat sitä osuvasti nimellä Nischel Pää. Punaisella tornilla, joka myös erottautuu erinomaisesti keskustassa, on kunniakas historiansa jo 1100 luvulta alkaen. Se on toiminut mm. linnakkeena. Tämäkin on niitä harvoja vanhoja rakennuksia jotka säästyivät toisen maailmansodan pommituksilta. Audin tarinaan ja auton kehitykseen voi tutustua teollisuusmuseossa. Käynti vanhassa raatihuoneessa ja pari olutta, niin ollaankin vierailtu Itä-Saksan ytimessä. Annan *** onhan se ystävyyskaupunkimme sekä taitoluistelija Katarina Wittin kotikaupunki. Nimimerkillä Aatu 18

19 Joulutervehdys! SEURAAVA LEHTI ILMESTYY JOULUKUUSSA! Ole mukana tukemassa klubimme toimintaa lähettämällä terveisiä, onnitteluja, hyvän joulun toivotuksia jne lehdessämme. Ilmoituksen hinta 10, valittavana 2 eri ilmoituskokoa sekä erilaisia kuva vaihtoehtoja! Kesää ssa! odotelle Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Toivottaa: Hollin Talli

20 20

21 Tämänvuotinen kesä oli siis lähes helteisin tilastoiduista. - Epäilen, että sademäärät voivat olla nekin monin paikoin vähäisempiä kuin tavallisesti. - Seuraus: Puutarhojen hoitaminen saattoi olla paikallisesti hankalaakin. - Renkipojan emännän plantaasilla oli. Lisämausteena Seija-päivän myrskyn tuhoaman kasvihuoneen tuotantokuntoon saattamine. - Auringon lämmittämän kasvihuoneen katonrajassa tuuletusluukkujen näpertely tuli jo uniinkin. Mutta tarhatuotanto toimi heti alusta alkaen. Ensimmäiset salaatit on tapana vääntää uusimmista voikukan lehdistä. Kukkimaton, sileäreunainen, varjossa kasvanut lehti silputaan, lisäksi suolaa, sitruunaa, oliiviöljyä (tätä ostaessa ei kannata säästää!) ja tulos suoraan leivälle. - Asiantuntijan mukaan, tämmöinen salaatti tulisi syödä ainakin kerran kuukaudessa - hoitaa kuulemma maksaa yms. RENKIPOIKA SUVI TULEE RENKIPOJALLEKIN Niin kuin täysi-ikäinen tietää, iän mukana nuoruuden suvet muuttuivat yhä kuumemmiksi ja aurinkokin muistuu aina vain paistaneen. Niin minullakin. Sota-ajan kesistä monia vietin Kiikoisten Kruuvinkylässä. Uimaankin opettelin; matkaa uimapaikalle ei ollut kuin pari kilometriä. Edelleenkin muistan paljaan jalan tuntuman savisella polulla, jonka vierestä poimin syksypuolella mesimarjoja - maku on makurekisterissäni edelleen aivan kärjessä. Uimapaikkani oli Kuorsumanojan korppusillan alle rakentunut neljän -viiden metrin mittainen syvä pata. En muista siellä koskaan muuta uimaria tavanneeni, mutta kivisen sillan jymisevä äänentoisto uintipotkuistani, jäi kyllä mieleen. - Korppusilta oli rakennettu mustista, jykevistä kivenjärkäleistä; samaan tapaan kuin Aitolahden komea Aunesilta. Korppusilta poistui käytöstä Tampere-Porin tien korjauksissa, kun Tampere otti omiksi satamikseen Rauman ja Mäntyluodon - joskus 60-luvulla. - Samalla Porin tietä kulkivat hevoset menettivät sydämentykytystä aiheuttaneen kumisevan parin kolmen metrin mittaisen askellusalustan. Sitten vielä, tämän vuoden suven vaikutuksena suviruoka/herkku, joka kuului noihin kesämuistoihin, ja olen ottanut jatkuvaan käyttöön: Satakunnan kaurapohjainen talkkuna. Jääkaappikylmä, rasvaton piimä, talkkunajauhoja, hiukan hunajaa, marjoja, toimii vallan hienosti jälkiruokana/välipalana. - Voittaa jäätelön! Muistuu mieleeni haluttu ammattimies (muurari) jolle piti aina talon ruokapöydässä olla kiviastiassa varpuvispilällä tehty annos talkkunaa (talkkuna kuuluu ruokiin, joita sekoittamisen verran on tapana ruokailijan itsensä valmistaa pöydässä). Pertti M Teinilä Yhden Allin renkipoika Hellettä heinäkuussa. Julkaistu Aamulehdessä AAPELI. Työtä helteessä. 21

22 22

23 Tapasin muutama vuosi sitten hyvätapaisen, ryhdikkääseen villakangastakkiin pukeutuneen herrasmiehen joka lierihattuansa nostaen toivotti minulle hyvää iltaa. Hän asteli alkuillan lumipyrystä sisään pieneen tohvelipuotiini, kolisutti lumet eteisessä pois jalastaan ja katseli tutkivasti ympärillensä. Herrasmies kävi istumaan puodin nurkassa olevaan nojatuoliin ja kertoi etsivänsä uusia kotikenkiä. Täältähän niitä löytyisi. Kun on pienen ikänsä myynyt vain tohveleita, oppii aavistamaan mitä kukakin etsii. Herrasmiehelle löytyi nopeasti juuri sitä mitä haettiinkin perinteisimmät ruutukuosiset huopakengät. Vaan ei juttutuokio siihen päättynyt, hänen lähdettyään puolituntia sulkemisajan jälkeen, olin oppinut hänestä valtavasti. Hän oli jo kymmeniä vuosia sitten eläkkeelle jäänyt, suuren perheen isä ja kymmenien lapsenlapsien vaari. Seikkailuja ja kerrottavia tarinoita olisi arvatenkin riittänyt vaikka aamuun asti. Isovanhempien, naapurinmummojen ja myös tohvelipuodissa asioivien vaarien tarinat ovat mielestäni kuin ihanan tuoksuisia, vanhoja ja kovakantisia kirjoja. Toisin kuin keksityissä tarinoissa, on niissä oikeaa, elettyä elämää, arkipäivän nostalgiaa. Lienen niitä ihmisiä jotka katselevat ihastellen taaksepäin, sillä tuon tuosta katselen vanhoja valokuvia, ja ihastuksesta huokaillen tutkin isovanhempieni ja heidän vanhempiensa elämää, ja ajalle tyypillisiä ilmiöitä. Salaisena romantikkona olen säilönyt isoäitini vihkimekkoa, pelkistettyä vaaleaa kotelomekkoa, ja haaveillen silitellyt sen kimaltavaa pintaa. Edellisen vuosisadan alkupäässä valmistetuissa vaatteissa on jotain samaa kuin sen ajan aikuisissakin. Ne on valmistettu huolella, ryhdikkäiksi ja kestäviksi. Siinä missä tämän päivän vaatteiden valmistuksen alkuperää on usein lähes mahdotonta sanoa, on jokaiseen isoäidiltäni saamaani takkiin ja mekkoon kirjailtu selkeästi: Valmistettu Suomessa. Käsityöllä, niin tekstiilikuin jalkineteollisuudessakin on vahvin osaaminen tullut aina läheltä, meiltä kotimaastamme. Kenkä- ja vaatetehtaiden lisäksi on aika vienyt kotimaastamme pois paljon muutakin, ja siksi ihastellen katselen usein ajassa taaksepäin. Minä ihailen vanhempia ihmisiä. Paitsi että he ovat oikeutettuja tarinankertojia, ovat he myös kokemuspankkeja, joiden näkemyksiä ja ajatuksia tulisi nostaa enemmän esille. Olen kuullut, että isoisäni hälytettiin apuun vielä vuosienkin jälkeen, kun paperitehtaalla tarvittiin osaava mies ratkaisemaan ongelmia. Ja samat perinteet jatkuvat, sillä aina kun kohtaan ongelman, kysyn neuvoa ensimmäisenä vanhemmiltani tai isovanhemmiltani. Arkielämässä elämänkokemus on parempaa aineetonta pääomaa, kuin faktatietojen todisteleminen oppikirjan takaa. Seuraavana jouluna herrasmies palasi tohvelipuodille, nosti hattua ja tervehti. Kolmekymmentä paria tohveleita, ilmoitti hän. Varmistin, tarkoittiko hän todellakin kolmeakymmentä paria. Mihin kukaan nyt niin montaa tohveliparia tarvitsisi. Kyllä, kolmekymmentä. Ostan koko perheelle. Ja niin joulukuisena iltana pakkasimme tohveliparin toisensa jälkeen paperipusseihin ja pakkasimme lahjat autoon. Vielä ovella hän nosti hattuaan ja toivotti hyvää joulua. Niin, lämpimät ajatukset alkavat lämpimistä jaloista. Linda Huhtinen 23