KAMELI. Mitä kuului Aihkille? Tässä numerossa. >> Johtajisto lähti Lappiin vaeltamaan, lue yksityiskohdat vaelluksesta s. 4-7

Transkriptio

1 >> sisältää Kyttyrän I Mitä kuului Aihkille? Tässä numerossa >> Johtajisto lähti Lappiin vaeltamaan, lue yksityiskohdat vaelluksesta s. 4-7 >> Aihkilla tapahtunutta: Vuorokausi pelastuslautalla ja Vilskettä vierailupäivänä s >> Uutisia lippukunnassa, uusi kausi alkaa, mitä syksy tuo tullessaan s. 3 >> Minne katosit, Petteri Lammi? s. 12 Seikkailijat Riikka Riikonen ja Emmi Heikura odottivat koko leirin yhteistä iltaohjelmaa alkavaksi. Männyn katveessa, leiritulilla, kitara soi keittokatoksella. Kiljuntaa ohjelmalaaksoissa, märkiä roiskahduksia uimarannalla, johtajalla kiirettä paikasta toiseen ja keittiössä padan sekoitusta. Kaikkea tätä ja paljon muuta oli Aihki. Pitääks mun nukkua teltassa? oli yhden leiriläisen kommentti hänen saapuessaan Aihkille. Tuo sama kommentti päätyi myös leirilehden sivulle otsikkona. Sinällään hyvä kysymys. Leiriolosuhteissa vastaus on myös yksinkertainen. Pitää. Aihkilla piti sudenpentujen nukkua teltassa neljä yötä, seikkailijoiden kahdeksan yötä ja raksalle saapuneiden ja purulle jäävien vielä enemmän. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten edellisestä piirileiristä Kerkästä oli aikaa ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta ja nyt Aihki kokosi Jämijärvelle peräti 4000 partiolaista. Sudenpennut ja seikkailijat kiersivät ohjelmia, kun taas palveluleiriläiset löysivät oman paikkansa eri osa-alueista, joita olivat mm. turva, huolto, ohjelma, muonitus ja viestintä. Suurleirinä Aihki tarjosi myös mahdollisuuksia kokeilla sellaista, mihin ei välttämättä lippukuntaleirillä resurssit riitä. Haikin sijaan Aihkilla suoritettiin sudareiden lähdettyä seuraavat 24 tuntia liljoja. Näistä esimerkkeinä vaikka erägourmet-lilja (tehdään ruokaa 24 h), leikkililja (leikitään 24 h), pahkalilja (valvotaan 24 h) ja kuoppalilja (kaivetaan kuoppaa 24 h). Ohjelmalaaksoista löytyivät myös kiipeilyseinä, oma tuulivoimala ja muita sähköntuottomenetelmiä, kaksi hevosta ja oman raketinkin pääsi rakentamaan. >> Aihki keskiaukeama >> Telttahuollon aikaan vierailtiin muutamassa veneilyliikkeessä. Mutta miksi, telttojahan ne ovat eikä veneitä! s. 13 >> Tsekkaa itsesi ajan tasalle ryhmien johtajissa, myös yhteystiedot ja kokousajat löydät kätevästi takakannesta >> Ken on Hän teroitti kirveen äskettäin ja Hän on ollut myös RePaLe:n pj... s. 14 >> Terminologia osa VI: Kuka on James? s. 13

2 II Pääkirjoitus Laura Saarlo lpkj Kesä alkaa olla jo lopuillaan ja viikoittainen partiotoimintakin on taas alkamassa. Hetken voi silti vielä viipyä kesän kivoissa muistoissa ja elää uudelleen parhaat palat kesältä Oman kesäni helmiä olivat ehdottomasti ainakin johtajistomme Lapinvaellus ja kesäleirimme Aihki. Lapissa hurmasivat upeat maisemat ja puhdas luonto. Vaikka vaeltaminen raskaan rinkan kanssa ei kovin helppoa aina ollutkaan, porukkamme loistava ryhmähenki ja huumori auttoivat kaikkia vaeltajiamme pääsemään ainakin itsensä voittajina perille asti. Aihkilla sain taas kokea suurleirin hurmaa. Naapurilippukuntamme tulivat varmasti vähän tutummiksi meille kaikille ja ystävyyttä tuli rakennettua monin eri tavoin yli monien rajojen. Aihkilta jäikin käteen rannekkeen ja likaisten kynnenalusten lisäksi myös paljon uusia kontakteja, kavereita ja ideoita. Niistä kaikista on varmasti paljon iloa nyt tulevana syksynä, kun alamme jälleen kokoustammaan kaupungissa säännöllisesti. Samoajat ja sudenpennut pääsevät nauttimaan noista uusista ystävistä ja kontakteista jo heti alkusyksystä, kun lippukuntamme järjestää yhteistyössä muutamien muiden lippukuntien kanssa sekä samoajien että sudenpentujen yhteisretket. Nämä tapahtumat tulevat varmasti olemaan leirillä olleille loistavia tilaisuuksia jatkaa siitä mihin Aihkilla jäätiin ja muille erinomaisia mahdollisuuksia alkaa laajentaa omaa partiopiiriä oman lippukunnan lisäksi muihinkin lippukuntiin. Syksyllä pääsemme rakentamaan uusia ystävyyssuhteita myös omassa lippukunnassamme, kun monet uudet lapset ja nuoret liittyvät mukaan Kaskipartioon. Uudet tuulet puhaltavat lippukunnassa myös partion ikäkausiuudistuksen myötä. Lippukuntamme tulee nyt ottamaan ikäkausiuudistuksen kokonaisuudessaan käyttöön. Luvassa on siis uusia ja kiinnostavia ohjelmia uusien kavereiden ja kenties myös johtajien lisäksi. Toivotankin siis kaikki uudet Kaskipartiolaiset tervetulleiksi mukaan toimintaan ja vanhat tervetulleiksi takaisin. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen ja monipuolinen syksy! Julkaisija Kaskipartio ry Osoite Repovuorentie 12, Helsinki Päätoimittaja lippukunnanjohtaja Laura Saarlo Toimtussihteeri Toimittajat Petteri Avonius, Oliver Ojala, Marja Saarinen Kiitokset Petteri Lammi, Nina Jäppinen, Sakari Il- Sisällys II PÄÄKIRJOITUS LPKJ Laura Saarlo III UUTISIA LIPPUKUNNASSA IV RAKAS PÄIVÄKIRJA... Lapin vaellus Petteri Avonius VIII X EI MIKÄ TAHANSA LEIRI, VAAN AIHKI VUOROKAUSI PE- LASTUSLAUTALLA XI VILSKETTÄ VIERAILUPÄIVÄNÄ Marja Saarinen XII MINNE KATOSIT, PETTERI LAMMI? XIII HEI, HUOLLETAAN TELTAT Oliver Ojala TERMINOLOGIA OSA VI: JAMES Arja Skyttä XIV KEN ON HÄN? KAMU XV PUUHAPALSTA XVI TOIMINTA- KALENTERI JOHTAJISTON YHTEYSTIEDOT KOKOUSAJAT vesniemi, Anna Haikarinen, Oliver Ojala, Laura Saarlo Taitto Painos 150 kappaletta painopaikka Helsingin Nuorisoaisiankeskus Hietaniemenkatu 9C, PL 5000, Helsinki Ilmestymispvm Jutut ja kuvat (.jpg-muotoisena liitetiedostona) osoitteeseen karoliina.skytta@gmail.com Kysymykset Kamulle osoitteeseen kamu.kameli@gmail.com, kololle Kuivalaan keltaiseen Kameli-boksiin tai Paloheinän kirkon postilaatikoon (os. Repovuorentie 12) ottaa valituksia vastaan aina torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin, mutta mitään ei taata muutettavan. Emme myöskään vastaa lehden sisällöstä tai siitä mahdollisesti aiheutuneista traumoista. Löytötavaroita otetaan vastaan valitusaikoina, myös kaikki toimituksesta viety pyydetään palauttamaan. Toimitukseen unohdetuille partiolaisille tai vanhemmille ei taata täysihoitoa.

3 III Uutisia lippukunnassa Nelli Niemi-Nikkola Aihkilla ottamassa ruokaa. Lippukuntaretki Kiljavalle kevään puolella Perinteisesti Kiljavan Kassulle on suunnattu viikonlopuksi seikkailemaan koko lippukunnan voimin syksyisin, mutta tänä vuonna rikotaan rajoja. Vuosien ajan säilynyt ja huippusuosituksi noussut Kiljavan Hei sinä aihkilainen! Onko naama vielä musta leirin jäljiltä? Onko ottamasi kuvat jo ladattu koneelle ja viiteen kertaan katseltu? Jäikö harmittamaan, ettet saanut tietää mitä kaikkea leirissä ehtikään taoahtua? Aihki on jo takanapäin, mutta jotain on vielä edessä. Se ei ole vain leirimuistelot tai vielä pesemättömät pyykit (jos sellaisiakin vielä tässä vaiheessa löytyy, toimitus suosittelee lämpimästi pesemään ne ensi tilassa). Se ei myöskään ole palveluleiriläisille napsahtava loppuraportin kirjoitus, vaan jotain paljon hauskempaa. Se ei ole lippukuntaretki pidetään tänä vuonna kevään puolella, entistä hienompana ja monipuolisempana. Kun sen aika siis lopulta tulee, ole sinäkin valmis silloin ja varaa paikkasi bussista. unohtunut löytötavaroiden huutokauppa kololla tai piirin toimistolla. Ehei, se on vielä jotain muuta. Jotain sellaista, mitä sait myös Tarukselta ja Kerkältä mukaasi. Jos siis olit mukana Aihkilla, saat tulevan syksyn aikana vielä itsellesi Aihki-kirjan, joka sisältää mm. kuvia, juttuja ja muuta hauskaa Aihkista. Kiva muisto hyllyyn muiden niteiden ohelle, jottei hieno leiri unohtuisi. Ja jos nyt unohtui se oma kamera leirin ajaksi kotiin, löytyy kirjasta kattava valikoima kuvia. Seikkailijoille Nuuksion metsissä... Oletko sinä seikkailija tai tarpoja valmis uusiin haasteisiin ja ottamaan mittaa itsestäsi? Onko riihityssaldossasi vielä puutteita, vai löytyykö jo III-, II- ja I-luokka? II-riihitys tekee taas tuloaan tänä syksynä ja mukaan riihittämään pääsevät kaikki, joilta vielä kakkonen puuttuu mittarista. Jo riihittäneet taas voivat löytää itsensä kulissien takaa. Ja jottei elämä kävisi tylsäksi... Tämä ei olekaan mikä tahansa partiotapahtuma, vaan myös salapoliisitaidot ovat matkan varrella tarpeen. On olemassa salaliitto, jolla on hämärät pyrkimykset, joista kukaan ei oikein ole selvillä. Päivänvalossa siitä ei kuitenkaan voi oikein puhua. Saavu siis riihitykseen ja ota selvää, mistä on kysymys. Tarkkaile ilmolappuja kololta! Ikäkaudet uusiksi Jo pidemmän aikaa puheena ollut SP:n (Suomen Partiolaisten) ikäkausiuudistus puskee itsensä tänä syksynä rähinällä läpi. Ohjelmaa on viimeisen vuoden ajan testattu pilottilippukunnissa ympäri Suomea, osassa enemmän ja osassa vähemmän. Myös Kaskipartio on toiminut pilottilippukunnan tehtävässä ja ajanut muutamalla vartiolla uusia suorituksia testimielessä läpi. Nyt nämä tuulet kuitenkin puhaltavat läpi koko lippukunnan mm. ryhmien uusien järjestelyiden ja nimitysten muodossa. Kaikille alkavat varmaankin olla jo tuttuja vuoden 2007 partioparaatissa julkistetut uusien ikäkausien nimet, eli sudenpennut, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat. Aihkilla eräänä mystisenä yönä uudistuskylässä esitteillä olevat ikäkaudet tosin olivat saaneet aivan toiset nimet, mutta ehkä kuitenkin pitäydymme näissä alkuperäisissä SP: n ehdottamissa, tai, no, kuka tietää. Uudistushan voi tuoda tullessaan vaikka mitä!

4 IV Rakas päiväkirja... Kesäkuun alkupuolella lähti joukko johtajia ja härdelliläisiä Lappiin vaeltamaan. Tästä voit maistaa palan matkasta. Sunnuntai 1.6. Sunnuntaina 1.6. suuntasi 14 reipasta partiolaista kohti Lemmenjokea. Tapasimme Helsingin rautatieasemalla klo 22. Tai no toiset vähän myöhemmin... Kaikki ehtivät kuitenkin ajoissa lähtevään junaan, mikä oli pääasia. Olimme varanneet yöjunan vaunut, joten olisimme päässeet heti nukkumaan. Vietimme kuitenkin aikaa junan käytävällä sekä tilavaan hyttiin änkeytyneinä ennen nukkumaanmenoa. Yöunet kolisevassa ja pysähtelevässä junassa olivat kuitenkin yllättävän hyvät ja heräsimme kaikki virkeinä maanantaiaamuun. Maanantai 2.6. Saavuimme aamupäivällä Rovaniemelle, jossa ehdimme käydä nopeasti ostamassa matkaevästä edessä olevalle bussimatkalle. Bussimatka sujuikin eväitä napostellessa ja julkkispeliä pelatessa. Ivalossa meitä odotti käyttöömme varattu Mersu, jolla kuljettajamme vei meidät viimeiset 90 km Lemmenjoelle. Saavuimme iltapäivällä perille Lemmenjoen Njurgalahteen. Pääsimme tuntien istumisen jälkeen vihdoinkin kävelemään. Kävelimme Joenkielinen-tunturin rinteellä sijaitsevalle kodalle, johon leiriydyimme. Jätimme tavarat kodalle ja kiipesimme Joenkielisen huippua kohden ihailemaan keskiyön aurinkoa. Naisten huipuksi nimetty kohta tosin sijaitsi hieman oikeata huippua alempana... Tunturin huipulle kasasimme muiden retkeilijöiden tavoin kivikasan muistomerkiksi tunturin valloituksesta. Päivän keskusteluaiheet olivat korkeatasoisia lääketieteellisiä pohdiskeluja ja käytetyimpiä sanoja olivat aalto ja syöksy. Tiistai 3.6. Jakauduimme jo aamusta kävelyvauhdin mukaan kolmeen eri vaellusryhmään. Näiden ryhmien kokoonpano vaihteli eri päivinä ja välillä kesken päivänkin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös näillä ryhmillä. Himopaahtajat, miesten- ja naisten paahtajat, mediumit, selkärangattomat nilviäiset jne... Näimme jo aamupäivällä ensimmäiset porot kulkiessamme Joenkielisen ja Pienen Joenkielisen väliin jäävää kurua pitkin. Ne ikuistuivat luonnollisesti monelle kameralle, mutta eivät kuitenkaan tulleet tekemään lähempää tuttavuutta. Olimme sopineet yhteisen ruokapaikan, jossa näimme jälleen kaikki Teksti: Petteri Avonius ruokailun merkeissä. Ruoan jälkeen törmäsimme melko pian ensimmäiseen esteeseen. Tunturipuroon, josta pitäisi päästä yli. Ei muuta kuin köysi avuksi, housut pois ja jääkylmään virtaavaan veteen. Ylitys sujui mallikkaasti ja oli oikeastaan ihan mukava, virkistävä kokemus patikoimisen lomassa. Osa porukasta päätti ottaa hienot hyttyshattummekin käyttöön oleillessaan purossa mielikuvituksellisessa asustuksessa... Saavuimme illalla yöpaikkaamme Oahujoen autiotuvalle. Saamen kielestä peräisin oleva Oahojoki oli Lauralle liian vaikea nimi, joten hän päätti ristiä paikan uudestaan Uuhaah-joeksi. Toisilla kesti vähän pidempään maisemareitin vuoksi. Onneksi kukaan ei kuitenkaan eksynyt, kaikki eivät vain tienneet koko aikaa missä olivat... Keskiviikko 4.6. Joenkielisellä Petteri Avonius, Sakari Ilvesniemi, Oliver Ojala ja Jaakko Ilola Keskiviikko oli todella lämmin, suorastaan kuuma päivä. Onneksi meillä oli aurinkorasvaa mukana, se tuli todella tarpeeseen. Lukuisat lumipläntit ja jäätynyt tunturijärvi, jonka rannalla söimme, tuntui siinä kuumuudessa epätodellisilta ilmestyksiltä. Maisemat olivat kuitenkin aivan mahtavia. Ruokailun jälkeen jatkoimme nousua Morgamviipuksen, kansallispuiston

5 V Keskiyön aurinko Joenkielinen-tunturilla korkeimman tunturin, huippua kohti. Noustessa sattui ensimmäinen ikävä haaverikin Annan loukatessa jalkansa lumihangessa. Sinnikästä partiolaista ei kuitenkaan ihan helposti pysäytetä ja kävely jatkui jalan tukemisen jälkeen. Söimme jälleen lähes tunturin huipulla. Syödessä oli mukava katsella pitkälle avautuvia maisemia sekä jälleen myös poroja. Huipun jälkeen ei tie voi viedä kuin alaspäin. Niinpä suuntasimme alas kohti Lemmenjokea. Laskeutuminen oli todella jyrkkä eikä tuntunut loppuvan koskaan. Olimmehan todella korkealla. Torstai 5.6. Pääsimme heti aamusta ylittämään Lemmenjokea. Paikallinen ukko oli lähtiessämme kansallispuistoon varoitellut, että siitä ei välttämättä mennä yli näin tulva-aikaan. Meiltä ylitys kuitenkin sujui jälleen todella hienosti. Ylitys oli tosin melko pitkä, virtausta oli ja vesi oli aivan jäätävää. Onneksi ei ollut kovin syvää. Köyttä apuna käyttäen ja yhteistyöllä pääsimme kaikki turvallisesti yli. Tule mäkiluikuriin, hyppää virran pyörteisiin, kesätunnelmaan meidät kaikki johtaa kuumimpaan, kesästä kaiken irti saa... Ylityksen jälkeen jakauduimme jälleen pienempiin porukoihin. Petteri ja Sakke lähtivät kiireellä lämmittämään saunaa, jotta ehtisimme ottaa irti kaiken hyödyn varatusta saunasta. Matkalla kohtasimme ensimmäisen ihmisen koko vaelluksemme aikana! Ihmisen näkeminen tuntui jo erikoisemmalta kuin porojen. Illan vietimme Morgamojan Kultalassa saunoen pienessä, mutta hyvässä saunassa. Saunan ovi pamahteli auki löylyjen voimasta. Leikimme myös psykiatria (psykiatri, psykiatri, psykiatri...) sekä pelasimme korttia (lippukuntamme perinnepeliä luonnollisesti). Nukkumistilaa oli nyt normaalia enemmän, sillä osa nukkui varaustuvassa ja osa autiotuvan puolella. Perjantai 6.6. Vietimme lepopäivää sekä pyykkipäivää. Ohjelmassa oli jälleen saunomista ja pelaamista sekä lepäämistä ja syömistä. Lippukuntamme uusi poppamies ja sääguru Oliver oli manannut melko paljon pilviä ja jo hieman viileämpää säätä, mutta vettä ei satanut >> Jatkuu

6 VI edelleenkään. Tuvalle saapui myös toiset näkemämme ihmiset, joista suureksi yllätykseksemme yksi oli myös lippukuntamme jäsen Otto. Tapasimme myös kullankaivajan joka oli matkalla valtaukselleen. Hän kertoi meille alueen kullankaivusta ja kutsui jopa kylään. Lauantai 7.6. Oli aika jatkaa jälleen kävelyä. Suuntasimme Pellisenlaen yli (tunturin päällä oli puinen kyltti, joka kielsi tallaamasta nurmikkoa. Mitä nurmikkoa...?) kullankaivualueita kohti. Edellisenä päivänä kohtaamamme kullankaivaja ei ollut valtauksellaan, mutta tapasimme toisen kullankaivuporukan joka kertoi meille hieman työstään ja esitteli jopa löytämäänsä n euron arvoista kultakimpaletta. Vaikka kullankaivusta olikin hyvin mielenkiintoista kuulla, oli koneellisen kullankaivuun jäljet kansallispuistossa melko lohdutonta nähtävää. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain rajattu ja hyvin pieni osa suuresta kansallispuistosta. Jätimme rinkat alas ja kiipesimme Jäkäläpään laelle ihailemaan lentokenttää. Paikalla oli tosiaan maahan rajattu laskeutumispaikka sekä pieni muutaman neliömetrin kokoinen lentokenttärakennus, joka ilmeisesti oli toiminut lähinnä kullankaivajien kotimaan terminaalina kaivuun kultavuosina. Rakennus oli todella tutustumisen arvoinen. Yksinäinen pieni mökki keskellä puutonta ja isoa tunturin lakea toimi nykyään Jäkäläpään kulttuurikeskuksena, jonka yhteydessä oli myös Karhu-Korhosen kirjasto. Rakennuksessa oli alueen kullankaivuun historiaa esitteleviä valokuvia sekä oikeasti yllättävän paljon kirjoja. Hyllyt olivat täynnä kullankaivajille ja retkeilijöille yleiseen käyttöön ihmisten tuomia kirjoja. Monet kirjat olivat jopa aivan uusia. Pääsimme kaikki oikein kunnolla kävelyn makuun ja kävelimmekin paljon pidemmälle kuin olimme aamulla suunnitelleet. Matkalla oli jälleen pari ylitystä, joissa kehitimme sadehousuista, saappaista ja jesarista systeemin, joiden avulla pääsimme ainakin lähes kastumatta yli melko matalasta joesta. Päivän toisessa ylityksessä olikin jälleen jo hieman enemmän haastetta. Saavuimme vasta yöllä perille Ravadasjärven autiotuvalle. Paikalla oli yllätykseksemme paljon telttoja. Aamulla telttailijat paljastuivatkin myös partiolaisiksi. Sunnuntai 8.6. Lähdimme ilman rinkkoja käymään vähän matkan päässä sijaitsevilla Ravadaskönkään putouksilla. Koski ja vesiputoukset sekä jylhät kalliot olivat jälleen todella hienoa nähtävää. Palattuamme autiotuvalle ruokailimme ja otimme yhteiskuvia koko porukasta. Ei meistä ehkä akrobaatteja tule, mutta ihan hauskoja ryhmäkuvia saimme otettua koko porukasta. Porukkamme vahvuus väheni hieman sillä Laura ja Jaakko joutuivat sairastumisensa ja Anna kipeän jalkansa vuoksi poistumaan paikal- Jäkäläpään kulttuurikeskus ja Karhu- Korhosen kirjasto. Taukopäivä.

7 VII ta. Paikallisen yrittäjän jokivenekuljetus vei heidät nopeasti määränpäähämme odottelemaan kävellen tulevaa porukkaa. Muukin porukka pääsi kokeilemaan veneilyä, sillä Lemmenjoen ylittämistä varten oli vaijerivene, jolla hinasimme itsemme joen yli. Päivän kävelymatka oli melko lyhyt. Illalle teimme ruokaa, joka oli kaikille ensimmäinen pettymys maussaan. Karibian-pataa soijalla tuskin tulee toista kertaa syötyä. Onneksi iltapala ja jälkiruoka, tikkupullat ja erimakuiset vaahdot (suklaa, mango, vadelma, cappuccino) olivat todella hyviä. Pullataikinalle löytyi myös muuta käyttöä kuin syöminen... Paikalla oli myös pari muuta retkeilijää, jotka halusivat olla enemmän omissa oloissaan, sillä olivat etsimässä sisäistä rauhaa. Härdelli, eli Jenni, Ella Nelli ja Johanna pystyttivät teltan ja aikaisemmin lähteneet nukkuivat jo Ahkun tuvalla mökissä, mutta muu porukka eli (Oliver, Eero, Hanna, Maria, Sakke, Nina, Petteri) nukkuivat taivasalla, sillä sää oli todella hyvä eikä teltan pystyttäminen oikein innostanut. Maanantai 9.6. Kävelimme lyhyehkön loppumatkan Ahkun tuvalle, jossa meitä odotti maittavat poropainotteiset ravintolaruoat jälkiruokineen. Lopuksi söimme vielä Marian synttäreiden kunniaksi täytekakkua. Ruokailun jälkeen oli vielä luvassa sauna. Viimeisen yömme vietimme Ahkun tuvan pihalla. Illanvietto sujui mukavasti grillikatoksessa. Päätimme jälleen nukkua taivasalla, mutta tällä kertaa se ei sujunutkaan niin hyvin. Vaelluksemme ensimmäinen vesisade yllätti meidät hieman ennen herätystä. Ylös nouseminen sujui harvinaisen ripeästi. Matka jatkui jo kuuden aikoihin aamulla tutulla pikkubussilla kohti Ivaloa. Ivalossa ehdimme käydä Siwassa, joka tuntui suorastaan mahtavalta elämykseltä tunturissa vietetyn ajan jälkeen. Ivalosta matkustimme jälleen bussilla Sodankylän kautta Rovaniemelle. Rovaniemen junasta soitimme pizzeriaan ja tilasimme pizzat Oulun asemalle. Oulussa meillä olin ruhtinaalliset viisi minuuttia aikaa siirtyä kaikki 14 rinkkoinemme toiseen junaan, vielä mak- saa ja ottaa pizzat mukaan. Ehdimme kuitenkin ihan ajoissa... Oulusta Helsinkiin matkustaessa oli jälleen aikaa pelailla korttia, nukkua ja syödä. Saimme myös kuulla joululaulua jonkun kännykästä... Illalla saapui onnistuneen reissun jäljiltä tyytyväisiä, mutta väsyneitä partiolaisia koteihinsa. Uudestaan on vielä pakko päästä vaeltamaan, mutta olisikohan jo seuraavan kerran ulkomaiden vuoro... Tunturipuroja tuli muuten ikävä hyvin nopeasti jo senkin takia, että vesijohtovesi on suorastaan pahaa raikkaisiin tunturipuroihin verrattuina. Ideointi: Nina Jäppinen, Anna Haikarinen, Sakke Ilvesniemi, Oliver Ojala ja Laura Saarlo Anna Haikarinen Harvinaisia nähtävyyksiä Lapissa, poroja.

8 VIII Ei mikä tahansa leiri, Kun 4000 partiolaista kokoontuu yhteen voi syntyä vain härdelli, mutta millainen? Jämijärven asukasluvun alkaessa kasvaa lauantaina 26. heinäkuuta, ei kukaan vielä tarkalleen voinut sanoa tietävänsä, mitä oli tulossa. Tällöin alkoi Aihkin rakennusleiri, alkusoitto PäPa:n piirileirille, jota oli paperilla suunniteltu jo usean vuoden ajan. Väliä Helsinki-Jämijärvi rullasi lauantaista keskiviikkoon lähes vuorobussiliikenne. Eksyipä joukkoon keskiviikkona yksi junakin, tarkalleen ottaen Suomen pisin. Aihkin kuumin Jukka Österman (vas.) ja Hanna Lemmetty saapuivat avajaisseremoniaan lippukunnan kärjessä pölyn saattelemina. Aihkille saapui partiolaisia kaikkialta pääkaupunkiseudulta eikä kansainvälisiä vieraita saa unohtaa. Avajaiset keräsivät ensimmäistä kertaa koko leirin yhteen ja lippukuntien huudot kaikuivat jo alaleireissä ennen liikkeelle lähtöä. Kaparynkin kisa Koutien kanssa alkoi huutamalla. Totta kai me nyt huudetaan lujempaa, mehän ollaan se Helsingin suurin. Ja tästä syntyikin jälleen yksi huuto Helsingin suurin on Aihkin kuumin. Ja mitä sitä nyt enää perään huutamaan Kaskipartiota, kaikkihan sen jo tietävät.

9 vaan Aihki Teksti: IX Tiukat aikataulut Kun ennen leiriä täytyi tekijöiden muistaa tehdä hommansa valmiiksi, ei leirillä turhasta ajasta ollut pulaa. Huolella suunniteltua ohjelmaa riitti eikä loppuun palavia johtajiakaan ollut aivan unohdettu. Ohjelmista varmasti erikoisimpina eniten huomiota saivat Spurtti-teeman hiihtoputki ja Aikamatkan hevoset. Mutta löytyipä Heurekasta ihan oma tuulivoimala, Skutasta kiipeilyseinä ja Erässä hoidettiin retkeilyvarusteet taas kuntoon. Iltaohjelmien koko ja tyyli vaihtelivat päivästä, alaleiristä ja savusta riippuen. Nähtiin koko leirin yhteisiä juonellisia iltaohjelmia, alaleirien hieman pienempiä ja olipa joukossa myös tuttu ja turvallinen versio omassa savussa lippukuntaleirin tyyliin. Erilainen iltaohjelma oli sudarien lähdettyä tapahtuva roolipeli. Kun heimoneuvosto ja haaksirikkoutuneet kohtaavat ja pelissä ovat uhrit ja sulhaset, voi lopputulos olla hyvinkin monenlainen. Hengissä kuitenkin tällä kertaa selvittiin. Näkyvyyttä mediassa Kokoonsa nähden Aihki oli hyvin näkyvä partioleiri. Helsingin Sanomat seurasivat leirin käynnistymistä omassa juttusarjassaan ja kaksi toimittajaa asui muutaman päivän ja yön leirielämän vilskeessä. Loppuleirin puolella Viestinnän toimistolla oli esillä jo lähes täysi seinällinen Aihkista julkaistuja juttuja, ja siinäkään ei ollut kaikkia. Radiohaastatteluja mm. on vaikea saada seinälle. Korvien välissä sahajauhoa Sanasotaa naapuriin? Leirilaulun kertosäkeessä lauletaan, että Aihki on mänty ja sahajauhoa, korvien välissä kaikilla. Mystisiä sahajauhoja tuntui leiriläisten joukosta löytyvän, sillä eräänä päivänä ilmestyi keskelle yhtä savua kaksi ja puoli metriä syvä kuoppa. Kun leirin Turvallisuus ilmoitti kuoppien kaivamisen maaperään olevan kiellettyä, ilmestyi seuraava kuoppa mielenosoituksellisesti keskelle pääväylää. Kuka lieneekään ollut tylsistynyt, mutta kuoppaepidemia vähitellen laantui. Muitakin sahajauhotapauksia leiristä toki löytyi. Turvan ilmoitettiin etsivän huumorintajuaan, espoolaiset muuttivat yön pimeydessä Aihkin Väiskiksi ja muutama vessa päätyi pakettiin. Nyt Aihki on takanapäin, mutta paljon on vielä edessä. Meistä jokainen voi rakentaa leirin muistoissaan ja elää uudelleen nuo hetket. Yhdelle tuo hetki voi olla sipulin pilkkomista, toiselle hieno ohjelmalaakso ja kolmannelle vaikka uusi ystävä. Ja muista aina valmiina! pahoittelee töksähtävää loppua, mutta jätetään vetistely nyt toiseen kertaan. Emmi Heikura savussa ruokailemassa. Kaskipartio ja Koudat. Vierekkäin. Yhteistä rajaa montakymmentä metriä. Kerkällä olleet saattoivat arvata, mitä oli tulossa. Kysymys vain kuului, kuka tekee aloitteen? Ja leirin aikana kirjoitettua historiaa. Kaparyn eläintarha syntyy Hämilä kolmoseen, Majava ilmestyy nukkumaan johtajiston telttaan, Sankarit saavat uudet sanat ja Koudat innostuvat painamaan paitoja, leirinjohtajallekin, peräti. Rajaaidatkin kaatuvat kesken leirin, mutta myönnettäköön, että ne rakennetaan kahta korkeampina pian takaisin. Ja Koudat, kyllä me oikeasti arvostetaan teidän huumorintajua ;D