Väsymys. Väsymys on sangen yleistä, ja yleisimmin siihen löytyy syy väsyneen henkilön. mistä johtuu? ARTIKKELIT 6 HIEROJA

Transkriptio

1 ARTIKKELIT Koonnut Sanna Muukka, koulutettu hieroja Väsymys mistä johtuu? V äsymys on kehon tila, jossa energia ja elinvoimat ovat vähentyneet. Vireys palaa levolla. Väsymystä on monta lajia: fyysinen väsymys, henkinen väsymys, kyllästyminen. Väsymys on sangen yleistä, ja yleisimmin siihen löytyy syy väsyneen henkilön elintavoista tai elämäntilanteesta: liian lyhyet yöunet, liikunnan puute, runsas alkoholin käyttö, ylenmääräinen rasittuneisuus (1) tai työuupumus (2). Väsymykseen voi myös olla syynä sairaus, joka vaatii tutkimuksia ja hoitoa, esimerkiksi pitkällinen tulehdussairaus, uniapnea (3), kilpirauhasen vajaatoiminta (4), alkava diabetes (5) tai joskus syöpäsairaus sekä yleiskunnon huononeminen (6). Lyhytaikainenkin tulehdussairaus, esimerkiksi keuhkokuume, voi jättää jälkeensä usean viikon kestävän väsymyksen tulehduksen jo parannuttua. Psyykkisten sairauksien oireena voi olla poikkeuksellinen väsymys. Tavallista tämä on varsinkin masennuksen (7) yhteydessä. Krooninen väsymysoireyhtymä (8) on tila, jossa väsymys on pääasiallinen oire. Itsehoito Useimmiten väsymyksen tärkein hoito on varata riittävästi aikaa rauhallisille yöunille. Myös muut elämäntavan muutokset liikunnan lisäämiseksi, nautintoaineiden vähentämiseksi ja kiireiden ja paineiden vähentämiseksi elämässä voivat olla tarpeen. Milloin hoitoon Tutkimuksiin ja tarvittaessa hoitoon on syytä hakeutua, jos väsymys on kehittynyt hyvin nopeasti viikkojen sisällä, jos se tuntuu pitkistä yöunista huolimatta, jos esiintyy päiväaikaista nukahtelua tai jos väsymyksen lisäksi on muita oireita, kuten laihtumista, lämpöilyä tai vatsakipuja. 1. Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset häiriöt Elämäntilanteisiin liittyvillä reaktiivisilla häiriöillä tai sopeutumishäiriöillä tarkoitetaan psyykkisiä tiloja, joissa ajankohtaisten elämäntapahtumien katsotaan olevan keskeinen syy oireiden syntyyn. Oireet eivät kuitenkaan ole luonteeltaan vakava-asteisia, mutta saattavat rasittavan elämäntilanteen jatkuessa olla pitkäaikaisia. Oireet lievittyvät yleensä suhteellisen nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun psyykkisesti rasittava elämäntilanne on korjaantunut. Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset tilat ovat oireiltaan hyvin monimuotoisia. Joskus oirekuvaa hallitsee masentuneisuus, joskus ahdistuneisuus, joskus eri- 6 HIEROJA

2 oletko horroksessa?...väsyttääkö miltei aina >> >> HIEROJA

3 >> laiset tunnereaktiot, joskus erilaiset käytösongelmat tai impulsiivisuus. Psyykkistä oireilua aiheuttavat rasittavat elämäntilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Läheisen kuolema, hylätyksi tuleminen rakkaussuhteessa, puolison uskottomuus, taloudelliset vaikeudet ja työttömyys ovat esimerkkejä tällaisista psyykkisesti kuluttavista tai traumaattisista tapahtumista. Viime vuosina hyvin yleisesti käytetty käsite työuupumus on luonteeltaan elämäntilanteeseen liittyvä reaktiivinen häiriö, jos oireet liittyvät työelämän erilaisiin vaikeuksiin. Erilaiset elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset tilat ovat hyvin yleisiä, jopa viidenneksellä kaikista psykiatrista hoitoa tarvitsevista potilaiden ongelmana on elämäntilanteeseen liittyvä erilainen oireilu. Itsehoito Elämäntilanteisiin liittyvien reaktiivisten tilojen hoidossa on tärkeintä pyrkiä korjaamaan oireita aiheuttava elämäntilanne. Toinen tapa on yrittää sopeutua tilanteeseen muuttamalla suhdettaan siihen tai opettelemalla uusi tapa viestiä toiveitaan ja tunteitaan joko puolisolleen, esimiehelleen tai työtovereilleen. Jos oireet liittyvät läheisen kuolemaan tai menetykseen, aika ja keskustelut ymmärtävien läheisten kanssa lievittävät oireita. Riittävä uni, lepo, riittävä liikunta, erilaiset rentoutumiskeinot ja harrastusten ylläpitäminen ovat tärkeitä itsehoitokeinoja. Alkoholin käyttö oireita lievittävänä aineena on usein omiaan vain pahentamaan vointia ja saattaa käynnistää alkoholin ongelmakäytön riippuvuuksineen. Milloin hoitoon Jos elämäntilanne on hankalasti muutettavissa, oireet usein pitkittyvät tai muuttuvat masennustilaksi, jatkuvaksi ahdistuneisuudeksi tai unettomuudeksi. Tällöin oireista kärsivä henkilö voi hyötyä sekä oireita lievittävistä lääkkeistä että erilaisista psykoterapioista. Hakeutuminen psykoterapiaan on erityisen hyödyllistä, jos henkilöllä on alttius reagoida toistuvasti psyykkisin oirein erilaisiin elämäntilanteisiin. Elämäntilanteisiin liittyvä toistuva ja pitkittyvä oireilu edeltää monasti myöhemmin ilmeneviä vakavampia masennustiloja. 2. Työuupumus Työuupumukseen kuuluu jatkuva uupumuksen tunne, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon huonontuminen. Vaikka työuupumus ei ole sairaus, siihen liittyy paljon mielenterveydellisiä ja muita lääketieteellisiä ongelmia. Suomessa ainakin 2 % työikäisistä kärsii vakavasta työuupumuksesta ja jopa neljäsosa lievästä. Työuupumuksen kolme ulottuvuutta: a) Työuupumuksessa väsymys on jatkuvaa ja kokonaisvaltaista. Ihminen ei palaudu henkisesti vireäksi vapaa-aikanakaan. Työuupumus syntyy hitaasti ja helpottaa hitaasti, toisin kuin pelkkä stressi. b) Työuupumukseen kuuluva kyynistyminen ilmenee asenteiden koventumisena. Työhön sitoutuminen heikkenee. Työtä aletaan tehdä välinpitämättömästi. Ihmissuhdetyössä asiakkaita aletaan kohdella esineellistävästi. Usein uupunut työntekijä eristäytyy työyhteisöstä ja alkaa haaveilla työpaikan vaihdosta. c) Ammatillisen itsetunnon huonontuminen tarkoittaa riittämättömyyden tunnetta työtehtävien äärellä, jopa häpeää. Työn vastuu tuntuu musertavalta omiin kykyihin nähden. Tekemättömien töiden syyllisyys kalvaa mielessä vapaa-aikanakin. Työnteko tuntuu kadottavan merkityksensä. Altistavia tekijöitä Työuupumusta ei synny ilman työtä, mutta sille altistavat monet asiat. Lähes aina työuupumusta edeltää vastavuoroisuuden puute työyhteisössä. Vuorovaikutuksen vinoutumiseen tai vastuusuhteiden vääristymiseen voi olla monia syitä. Työntekijällä voi olla mielenterveysongelmien tai persoonallisuuden piirteiden vuoksi epärealistisia ihannoituja odotuksia työn tekemisestä. Kun odotukset ja toiveet eivät toteudu, turhautumisen kierre on lähellä. Syitä voi olla organisaatiossakin. Työn kuormitus ja suorituspaine voivat olla kohtuuttomia. Työtehtävät on ehkä määritelty ristiriitaisesti tai epämääräisesti. Huono johtajuus raunioittaa helposti vahvankin työyhteisön. Työn arvostuksen puute, joka usein johtuu huonosta johtajuudesta, altistaa henkiseen uupumukseen ja vieraannuttaa ihmiset työyhteisöstä. Oma apu Työtehtävien ja vastuukysymysten rajaaminen alkaa keskustelusta oman esimiehen kanssa. Työ ja vapaa-aika menevät monissa ammateissa joskus hieman limittäin, mutta työuupumuksessa niiden rajaa kannattaa määrätietoisesti selventää. Kun työn fyysinen tai henkinen kuormitus vaarantaa terveyttä tai turvallisuutta, ongelma on työsuojelullinen. Jos näistä vakavista asioista ei pääse avaamaan keskustelua vaikka tarvetta olisi, työpaikan vaihto voi joskus olla yksilön kannalta pienin paha. Hoito-, opetus- ja usein muussakin ihmissuhdetyössä ulkopuolisesta työnohjauksesta on apua. Jos työn rajaaminen ylipäätään tuntuu vaikealta, keskustelu esimerkiksi työterveyshuollon psykologin kanssa voi auttaa selkeyttämään tilannetta. Työuupumukseen liittyy joskus vaikeaa päihderiippuvuutta. Alkoholinkäytöstään voi pitää tukkimiehen kirjanpitoa, jota voi verrata suurkulutuksen rajoihin. Milloin lääkäriin? Jos ihminen pohtii vakavissaan, onko hän työkykyinen vai ei, asia kuuluu yleensä myös lääkärille. Jos unirytmi on häiriintynyt viikosta toiseen tai ruumiillisen väsymyksen tunne on jatkuvaa, tutkimusten ja hoidon tarvetta kannattaa selvitellä lääkärin kanssa. Työuupumukseen liittyy usein mielenterveysongelmia, varsinkin masennusta ja ahdistuneisuutta. Jos ihminen kokee kadottaneensa mielihyvän asioista, joista hän on saanut mielihyvää aiemmin elämässä, hän voi olla masentunut. Varsinkaan silloin pelkkä sairausloma ei enää riitä työuupumuksen hoidoksi. Masennus vaatii aktiivista hoitoa, liittyipä siihen työuupumusta tai ei. 3. Unenaikaiset hengityskatkot (uniapnea) Noin 10 prosentilla kuorsaavista henkilöistä esiintyy unenaikaisia hengityskatkoja (ns. obstruktiivinen uniapnea). Tällöin hengitysteiden ahtaudesta johtuva sisään hengityksen aiheuttama alipaine unen aikana tukkii kokonaan ilman virtaamisen sisäänpäin hetkellisesti. Katkoksen kesto voi olla muutamasta sekunnista jopa yli puoleen minuuttiin. Katkos päättyy nukkujan havahtumiseen, vaikkei hän aina tietoisesti herääkään. Toistuvien unenaikaisten hengityskatkosten vuoksi uni jää katkonaiseksi, ja tällainen kuorsaaja on aamulla väsynyt. Lisäksi väsymys voi päiväsaikaan olla poikkeuksellisen voimakasta ja johtaa nukahteluun. Uniapneapotilailla esiintyy kuorsauksen, hengityskatkosten ja päiväaikaisen väsymyksen lisäksi muita oireita, kuten ärtyneisyyttä, impotenssia ja muistihäiriöitä sekä monenlaisia elintoiminnan häiriöitä. Lisäksi heidän verisuonisairausriskinsä on huomattavasti kohonnut. Uniapnea lisää myös auto-onnettomuuksien ja työtapaturmien riskiä. Hoitamaton uniapnea, johon liittyy selvä vireystilan häiriö, on este ammattikuljettajana toimimiselle. Uniapnealle herkistäviä tekijöitä ovat mm. ylipaino ja lyhyt, paksu kaula. Uniapnean itsehoito Uniapnean tärkein itsehoito on laihdutus, jos uniapneasta kärsivä on ylipainoinen. Myös alkoholin käytön rajoittaminen on tarpeen. Jos kuorsaus ja hengityskatkokset esiintyvät vain selällään nukkuessa, selin makuuta voi koettaa välttää kiinnittämällä nukkuma-asun selkään esineen, joka estää selin makuuta. Milloin hoitoon Tarkempiin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos kuorsaus ja toisen henkilön toistuvasti toteamat hengityskatkokset aiheuttavat päiväaikaista väsymystä tai suoranaista nukahtelua ja mahdollisesti muita oireita, kuten muistihäiriöitä ja mielialavaihtelua tai yöllisiä rytmihäiriö- ja rintakiputuntemuksia. Tutkimuksiin kuuluvat yleensä nenänielun tutkimukset sekä unen rekisteröinti. Hoitona on tilanteesta riippuen perus- 8 HIEROJA

4 ...liikunta piristää >> HIEROJA

5 >> syyn hoito (laihdutus, alkoholin tai rauhoittavien lääkkeiden käytön vähentäminen, selin makuun välttäminen nukkuessa ja nenän tukkoisuuden hoito) sekä unenaikainen ylipainehengitys tai leikkaus, jossa nenänielun anatomiaa muutetaan avarammaksi. Ehkäisy Uniapnean tärkein ehkäisy on ylipainon välttäminen tai ylipainoisella laihdutus. Lisäksi tulee välttää alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden liiallista käyttöä. 4. Kilpirauhasen vajaatoiminta Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia tyroksiinia. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa Suomessa runsas yksi henkilö sadasta (yli 1 %), mikä merkitsee kymmeniätuhansia potilaita. Syyt Yleisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistössä muodostuu vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Tällöin sairaus kehittyy hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Muita syitä ovat kilpirauhasen liikatoiminnan radiojodihoito ja kilpirauhasen poisto kasvaimen yhteydessä. Tällöin vajaatoiminta kehittyy nopeammin, muutaman viikon kuluessa. Oireet Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Oireet alkavat yleensä hitaasti ja pahenevat hiljalleen kuukausien tai vuosien aikana. Hoito Sairauteen ei voi elintavoilla tai muulla itsehoidolla vaikuttaa. Vajaatoiminta todetaan yksinkertaisella verikokeella. Hoitona on tyroksiinihormoni, jota nautitaan tabletteina kerran päivässä. Sen avulla oireet väistyvät muutamassa viikossa. 5. Diabetes Diabeteksen määritelmänä on, että verensokeri eli veriplasman glukoosipitoisuus on pysyvästi yön paaston jälkeen 7,0 mmol/l tai sitä suurempi. Normaalin verensokerin yläraja on 6,0 mmol/l. Jos paastoverensokeri on välillä 6,1 6,9 mmol/l, tilaa kutsutaan heikentyneeksi paastosokeriksi. Diabeteksen toteamisessa voidaan tarvittaessa käyttää myös glukoosikoetta ( sokerirasituskoetta ), jossa verensokeri mitataan kaksi tuntia sen jälkeen, kun nautittu 75 grammaa glukoosia. Jos kahden tunnin arvo on yli 11 mmmol/l, on kyseessä diabetes. Jos kahden tunnin arvo on välillä 7,8 11,0 mmol/l, tilaa nimitetään heikentyneeksi glukoosin siedoksi. Diabeteksen yleisyys Vuosina tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa tyypin 2 diabetes oli sadasta vuotiaasta suomalaisesta miehestä 16:lla ja naisesta 11:lla. Sen lisäksi suunnilleen yhtä monella todettiin heikentynyt paastosokeri tai heikentynyt sokerinsieto, jotka ovat merkkejä häiriintyneestä sokeriaineenvaihdunnasta ja kehittyvät hoitamattomina diabetekseksi. Diabeteksen hoito Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri mahdollisimman normaalille tasolle. Verensokeriin vaikuttavat ruokavalio ja liikunta ja sitä voidaan alentaa diabeteslääkkeillä. Niitä ovat insuliini ja useilla eri tavoin vaikuttavat, suun kautta käytettävät lääkkeet. Tyypin 1 diabeteksessa insuliini on ainoa diabeteslääke alusta lähtien. Tyypin 2 diabeteksessa, jos se saadaan kiinni varhaisvaiheessaan, ei lääkehoitoa välttämättä alussa tarvita lainkaan, jos laihduttaminen ja liikunnan lisääminen pitävät verensokerin normaalina. Tarvittaessa mukaan lisätään suun kautta käytettäviä lääkkeitä. Ajan mittaan tarvitaan yleensä yhtä aikaa useita eri lääkkeitä, myös insuliinia. Hoidon vaikutusta verensokereihin seurataan sokerihemoglobiinilla. Hoitosuosituksen mukaan sokerihemoglobiiniarvon tavoitearvot ovat seuraavat: ruokavaliohoidolla normaalialueella eli alle 6 % lääkehoidon aikana alle 6,5 % alle 7,0 %, jos hoidon aikana esiintyy haittaavasti liian alhaisia verensokeriarvoja eli hypoglykemiaa. Verensokeriarvon lisäksi kiinnitetään huomiota sydänja verisuonitautien ehkäisyyn, koska niiden vaara on huomattavasti suurentunut. Tällöin käytetään veren hyytymistä estävää asetyylisalihappoa ( sydänaspiriini ) ja usein verenpainetta ja veren kolesterolia alentavia lääkkeitä. Diabeteksen ehkäisy Tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole olemassa ehkäisevää hoitoa, mutta sitä tutkitaan aktiivisesti. Tyypin 2 diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä painonhallinnalla ja liikunnalla. Normaalipainon säilyttäminen voi lykätä diabeteksen puhkeamista useita kymmeniä vuosia. Ehkäisevät toimet ovat erityisen tärkeitä silloin, kun diabeteksen riski on tavallista suurempi. Tällaisessa vaarassa ovat henkilöt, joiden isällä tai äidillä on tyypin 2 diabetes, ja naiset, joilla on ollut raskauden aikainen diabetes (gestaatiodiabetes). Suomalaisen laajan tutkimuksen perusteella jo muutaman kilon laihtuminen ehkäisee tehokkaasti diabeteksen syntyä korkean riskin henkilöillä. 6. Huonokuntoisuus Huonokuntoisuus on yleinen oire. Heikko fyysinen suorituskyky ilmenee rasitustilanteessa hengästymisenä tai uupumisena. Toisaalta huono kunto, joka usein yhdistyy ylipainoon, voi myös heijastua jaksamiseen ja aloitekykyisyyteen yleisemminkin. Nopea kunnon huonontuminen voi olla seurausta sairaustilasta. Tällöin huonoon kuntoon liittyy usein muitakin oireita. Vanhoilla ihmisillä vähäinenkin sairaus voi nopeasti heikentää kunnon. Syyt Yleisin syy huonoon fyysiseen kuntoon on yksinkertaisesti liikunnan puute sekä tähän mahdollisesti liittyvä ylipaino tai tupakointi. Kun elimistön hapen tarve rasituksessa lisääntyy, harjoituksen puutteessa oleva verenkiertoelimistö ei jaksa kuljettaa lihaksille riittävästi happea. Myös lukuisat sairaudet, jotka vaikuttavat keuhkoihin, sydämeen, verisuoniin, veren hapenkuljetuskykyyn tai yleisesti elintoimintoihin, voivat aiheuttaa kunnon huononemista tai hengästymistä. Tulehdussairauksiin liittyy lisäksi usein lämpöilyä tai jäsensärkyjä, keuhkojen sairauksissa hallitsee hengenahdistus, sydämen sairauksissa tähän voi liittyä rintakipu ja syöpäsairauksiin voi liittyä paikallisoireita tai yleistä riutumista. Aineenvaihduntasairaudet, kuten diabetes ja kilpirauhasen sairaudet voivat alkuun ilmetä kunnon huononemisena. Huonokuntoisuuden tunne ja aloitekyvyttömyys voivat olla oireena myös masennustilasta. Itsehoito Jos huonokuntoisuus on kehittynyt hitaasti eikä siihen liity rasituksessa tuntuvaa rintakipua tai hengenahdistusta, on turvallista aloittaa kunnon kohottaminen lisäämällä liikuntaa ja tarpeen mukaan muuttamalla elintapojaan lopettamalla tupakointi ja vähentämällä ylipainoa. Fyysisen rasituksen tulee olla säännöllistä vähintään kolmasti viikossa tapahtuvaa noin puolen tunnin kestoista, jonka aikana sydämen syketaajuus on noin % henkilökohtaisesta maksimisykkeestä. Milloin lääkäriin? Äkillisesti romahtanut kunto ilman tavallisia oireita (esimerkiksi hengitystietulehdus) voi olla merkki saman vuorokauden aikana hoitoa vaativasta sairaudesta. Vanhoilla ihmisillä melkein mikä tahansa sairaus, jopa riittämätön juominen voi romahduttaa fyysisen kunnon. Tällöin on aina hakeuduttava lääkäriin syyn selvittämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi. Lievästikin huonontunut yleiskunto edellyttää lääkärin tutkimuksia lähipäivinä, jos esimerkiksi fyysinen suorituskyky heikkenee melko nopeasti eli muutamassa viikossa. Mahdollisten selviteltävien sairauksien kirjo on laaja, mutta oireiden kartoituksella ja melko yksinkertaisillakin laboratoriotutkimuksilla voidaan usein selvittää, onko kyse sairaudesta vai liikunnan puutteesta. >> 10 HIEROJA

6 HIEROJA

7 >> 7. Masentuneisuus Masentuneisuus tarkoittaa alentunutta mielialaa, joka ilmenee asteesta riippuen alakuloisuutena, surumielisyytenä, ärtyisyytenä, toivottomuutena tai merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunteena. Ohimenevä masentuneisuus on erilaisiin pettymyksiin ja menetyksiin liittyvä luonnollinen tunnetila. Ohimenevää masentuneisuutta ei tarvitse hoitaa. Jos masentuneeseen mielialaan liittyy pidemmän aikaa unettomuutta, väsymystä, vähäenergisyyttä ja kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, kyse voi olla vakavasta masennustilasta tai pitkäaikaisesta masentuneisuudesta. Masennustilan oireet Masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita. Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin. Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10 15%, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä. Erilaisia masennustiloja Oirekuvan vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset ja psykoottiset masennustilat. Lievässä depressiossa oireet haittaavat vain hieman ammatillista tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita, vaikeassa muodossa oireita on runsaasti ja ne haittaavat merkittävästi toimintakykyä tai ihmissuhteita. Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista. Oirekuvan luonteen mukaan voidaan masennustiloista voidaan erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Itsehoito Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeätä ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua ryhdistäytymällä. Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisen keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset ryhdistäytyä monasti vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Masentuneen ihmisen eristäytyminen ja passivoituminen ovat kuitenkin omiaan sekä ylläpitämään että syventämään depressiota. Tämän vuoksi masennuksen itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaalinen eristäytyminen ja pitää kiinni erilaisista päivärutiineista, liikunnasta ja muista harrastuksista. Masennuksen luonnetta ymmärtävien läheisten ja ystävien tuki voi tällöin olla ensiarvoisen tärkeää. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Milloin hoitoon? Masennuksen pitkittyessä tai syventyessä on aina viisasta kääntyä lääkärin, psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen. Depressioiden monimuotoisuuden vuoksi lääkehoidon ja erilaisten psykoterapioiden osuus vaihtelee suurestikin eri henkilöillä ja eri tilanteissa. Etenkin vakava-asteisimmilla depressiotiloilla on huomattava alttius toistua, jonka vuoksi masennustilasta toipuneen on usein viisasta ylläpitää hyvinvoivanakin vähintään harvajaksoista hoitokontaktia omaan lääkäriin, psykiatriin tai psykoterapeuttiin. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että masennustilan mahdollisesti uusiutuessa hoitoon hakeutuminen usein tarpeettomasti pitkittyy, ellei henkilö ylläpidä hoitokontaktia oireettomassakin vaiheessa. Toivuttuaan masennustilasta kannattaa aina myös harkita pitempiaikaisen tiiviin psykoterapian aloittamista, koska sen avulla masennusaltis voi vapautua depressiota laukaisevista tai ylläpitävistä ajatusmalleista ja tunnemuistoista. 8. Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä Pitkäaikaisella tai kroonisella väsymysoireyhtymällä tarkoitetaan kuukausia ja usein vuosia kestävää väsymystilaa ja väsymysalttiutta, joihin samalla liittyy yksi tai useampia ruumiillisia oireita, kuten lihaskipu, huimaus, päänsärky, unettomuus ja ärtyneisyys. Jatkuvia väsymystiloja, joihin liittyy ruumiillisia oireita, on aikaisemmin kutsuttu neurasteniaksi. Pitkäaikainen kipuoireyhtymä eli kipuhäiriö muistuttaa oirekuvaltaan pitkäaikaista väsymystilaa, mutta siinä kivut tai säryt ovat väsymyksen asemasta pääasiallinen oire. Jatkuva ärtymys ja siihen liittyvät oireet tai niiden voimakkuus eivät selity ainakaan kokonaan minkään tunnetun ruumiillisen sairauden perusteella. Pitkäaikaiset väsymystilat ovat suhteellisen yleisiä, sillä ainakin 1 2 % aikuisväestöstä kärsii niistä. Ne aiheuttavat huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn heikentymistä. Pitkäaikaisen väsymysoireyhtymän syitä ei tunneta. On varsin mahdollista, että monet eri syyt johtavat kroonisen väsymysoireyhtymän kehittymiseen ja että eri henkilöillä jatkuvan väsymyksen syyt ovat erilaisia. Joskus jatkuva väsymystila kehittyy vaikean tai pitkäaikaisen ruumiillisen sairauden seurauksena. Väsymys jatkuu, vaikka sairauden pitäisikin olla jo ohi. Joidenkin teorioiden mukaan jatkuva väsymystila voisi olla tiettyjen virusinfektioiden seuraus. Joskus kyseessä voi olla pitkäaikainen masentuneisuus tai hoitamaton masennustila. Osalla erilaiset traumaattiset tunnemuistot saattavat olla kroonisten kiputilojen taustalla. Kroonisista kiputiloista kärsivät ovat kokeneet lapsuudessaan selvästi keskimääräistä useammin erilaisia traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Itsehoito ja hoito Väsymystilan jatkuessa vähänkin pitempään on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen, koska oireiden taustalla voi aina olla jokin hoidettavissa oleva ruumiillinen sairaus tai masennustila. Jos väsymystilan taustalta ei löydetä hoidettavaa ruumiillista tai psykiatrista sairautta ja tilan katsotaan olevan luonteeltaan taustaltaan tuntematon pitkäaikainen väsymystila, ei väsymyksen hoitoon ole olemassa mitään erityistä hoitoa. Fyysisen kunnon kohentaminen ja ylläpitäminen lievittävät usein oireita. Osa pitkäaikaisesta väsymystilasta kärsivistä hyötyy masennuslääkkeiden käytöstä, vaikka ei kärsisikään masennustilasta tai masentuneisuudesta. Uni- ja ahdistuslääkkeiden säännöllistä ja pitkäaikaista käyttöä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää, koska ne yleensä lisäävät väsymysoireita. Jos erilaiset ristiriidat tai traumaattisten kokemusten muistot ovat pitkäaikaisen väsymyksen taustalla, väsymysoireyhtymästä kärsivät henkilöt voivat hyötyä asianmukaisesta psykoterapiasta. Säännöllinen ja turvaa antava hoitosuhde myötäelävään omalääkäriin vähentää kroonisen väsymysoireyhtymän aiheuttamaa kärsimystä. Sisäisen turvallisuuden tunteen kannalta on tärkeä aika ajoin pois sulkea mahdolliset ruumiilliset sairaudet väsymyksen syinä. Lähde: 12 HIEROJA

8 ...ruokavalio kuntoon HIEROJA