No Annikki sitten, tyttö, jonka kanssa en enää koskaan

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "No Annikki sitten, tyttö, jonka kanssa en enää koskaan"

Transkriptio

1 7 No Annikki sitten, tyttö, jonka kanssa en enää koskaan puhuisi. Annikki oli tämän toisen näkönaapurin tenava, mutta häntä emme päästäneet syvimmästä ystävyydestä osalliseksi. Perusteena rajoitteelle oli pelkästään se, että hän oli tyttö. Myöhemmin tunteet, halut ja tilanteet alkoivat hiljalleen rönsyillä ja taisivat välistä jopa riistäytyä. Voin tietenkin kertoa vain omista kokemuksistani, mutta puheidensa mukaan Sakarilla oli pitkälti samansuuntaisia mielihaluja. Hän oli myös löyhempi kielenkannattimiltaan ja äkäisempi liikkeiltään, siten potentiaalisempi tekijä kuin aikoja. Vakaasta päätöksestä huolimatta antauduin minäkin lopulta seuraavana päivänä Annikin kanssa puheisiin. Annikki oli sellaista hienokseltaan hihittävää ja, tilanteen niin vaatiessa, kainosti kikattavaa ihmistyyppiä. Niin minun täytyy sanoa. Naapuruston perheet olivat lähes päivittäin tekemisissä. Kun ei muita leikkikavereita ollut lähimailla, oli Sakarin puuttuessa helppo tyytyä Annikkiin. Hän oli lupsakka tyttö, vaikkei hänestä pallonpelaajaksi tai seikkailijaksi ollut, mutta kuten sanottu, yksinäisyys kelpuutti naapurintytön kaveriksi leikkeihin. Koulussa Annikki istui muutamana lukuvuonna edessäni. Olin saanut itseni ujutettua ovensuun etupulpetista hänen taakseen toisen rivin vapaaseen paikkaan, kun väitin opettajalle, että ikkunasta kajastava valo häikäisi taulua niin pahasti, etten nähnyt liituviivoja lukea. Uskoi mokoma sellaisenkin selityksen, vaikka todellinen tarkoitus oli aivan toinen. Olin alkanut tykästyä Annikkiin. Tyttöön! Sellaista ei tietenkään voinut kenellekään kertoa, ei Saka rille, ei Elmerille, ja vielä vähemmän Annikille itselleen. Oli paras 47

2 vain nykiä häntä saparoista ja tökiskellä muuten. Toivottavaa oli, että kohde äkkäisi syyt ja yhteydet, tai muuten rakkautta osoittavat hevosenpotkut saavuttaisivat ehkä väkivaltaiset mitat. Välillä sidoin Annikin lettejä solmuun. Hän kyllä huomasi, mutta samalla yritti näyttää, ettei muka ollut lainkaan tietoinen toimistani. Mitä nyt joskus tuhahti. Tai pikkiriikkisen tirskahti ja välillä mulkaisi taakseen olevinaan vihaisena. Kerran ryhdyin totisempiin toimiin ja pudotin pyyhekumin purusia hänen paitansa kaula-aukosta. Sen Annikki näytti hoksanneen pikimmiten, sillä hän kääntyi ja tinttasi minua nokkaan. Vedet valuivat silmistäni, ja oli helppo päättää, että olisin jatkossa tekemättä yhtä rajuja kepposia. Varmasti oli Annikki täysiverinen mustaleski, jos vain sai tilaisuuden. Sen verran näytti intohimon ja väkivallan piirteitä olevan tarjolla vähäisimmässäkin lemmenleikissä. Nenään torppaamisen jälkeisellä välitunnilla ajauduin yltiöpäisille teille. Taisin olla päähän hakkaamisen seurauksena poissa tolaltani. Yritin mitä ilmeisimmin lievittää Annikin kiukkua. Onnistuin lopulta verrattain hyvin, mutta vähän alkuperäisestä aikomuksestani poiketen. Tasapainottelin kou lun aidalla ja vilkuilin Annikin suuntaan, josko tämä katsoisi ja ihastelisi. Annikki ei esitystäni noteerannut, tähtäili jäykällä niskalla katsettaan toisaalle. Niinpä ajauduin tehostamaan temppuilua muutamalla terävällä ja korkealla loikalla. Viimeistään tämä osoittautui ratkaisevaksi virheeksi. Olisi kannattanut noudattaa normaalia varauksellisuutta hulluttelun sijasta, ei alkaa uhkarohkeilla lainkaan. Ensimmäinen hyppy oli kaareltaan pitkä ja aivan käsittämättömän korkea. Useampia niitä ei tullutkaan, mutta hyppyä seurasi sentään pitkä ja korkea mouruaminen, sillä alastulojalka ei tavannut kaidetta, vaan luiskahdin puolittain kaiteelta alas puolittain ja molemmille puolille. Se oli tyylipuhdas haarahypyn torso, tasapainoinen tankoistunta, ja kirpaisi juuri niin paljon kuin kuka tahansa miespuolinen kuvitella saattaa. Tavattomasti! Voi sitä salamoiden loistetta, voi sitä ulvontaa! 48

3 Rötkähdin maahan nurin niskoin. Esitykseni uljaat loikat olivat yhdessä hujauksessa muuntuneet käärmemiehen kiemuroiksi. Henki ei kulkenut, ja siihen tukeutuen toivoin, että kuolema minut välittömästi korjaisi. Pelkäsin, etten kestä häpeää. Ja kuolema ainakin poistaisi kivun ja tuskan. Nyt ja heti, lopullisesti. Ympäristöstä minulla on vain kelmeitä aavistuksia, mutta nyt oli myös Annikki suunnannut katseensa minuun, kuten myös vieressä vetelehtinyt poikalauma. Annikki parahti, ja pojat omalla tavallaan osaa ottaen ja yhteishenkeä todentaen rähähtivät täyteen ilonpitoon, Sakari etunenässä. Minkä kivultani tajusin, myös Sakari makasi kyljellään maassa. Nauroi kuollakseen. Se pisteli kaikkein eniten, mutta onneksi Annikki tuli minua lohduttamaan ja hoivaamaan. Mahtoiko huono omatunto kaivertaa vai oliko kyseessä naisen vaisto. Alavatsassani jäytävä kipu ei Annikin sairaanhoidosta huolimatta talttunut, mutta Sakarin alulle saattama henkinen pistely ei tuntunut enää niin karvaalta kuin hetkeä aikaisemmin. Siitäs sai nenilleen, mokomakin paras ystävä ja veriveli! Alkuaan minun ja Annikin kanssakäyminen oli normaalia leikkimistä. Vaari kiusoitteli, että Poika vissiin häntä vihille tähtää, kun yhtenään yhdessä pelailee. Pisimmilleen vietyinä yhteiset leikkimme etenivät hätäisiin kädestä pitämisiin ja huipentumina voisin pitää joskus vahingossa vääristä paikoista hipaisemisia. Enempäänkin olisi ollut tahto, ainakin minulla, luultavasti myös Annikilla, sillä ei hän koskaan laittanut hihittelyä hanakammin hanttiin. Tai mennyt karkuun, kun olimme kahden. Yhtä kovan jännityksen vallassa kumpainenkin. Kehittelin mielessäni melkoiset suunnitelmat, miten leikki etenisi kohti lopullisempaa tavoitetta. Vaari oli oikeassa. Naimisiin Poika tähtäsi, mutta tavoitteen yllä oli raskaana varjona kauhukuva hengen ja ruumiin yhteiselon päättymisestä. Sen verran pikaluontoinen ja äkeä neito Annikki oli osoittanut olevansa. Leikimme milloin milläkin ja missäkin. Viimein askartelin tapahtumaketjun, jonka esiaviollisena loppuhuipennuksena 49

4 oli tarkoitus toteuttaa pelokkaan neidin ritarillinen turvasyleily ja mahdollinen pussaaminen, jos vain jännitykseltäni suinkin kykenisin. Kosiomenoista siinä oikeastaan oli kyse. Kävin hakemassa Annikkia ulos. Aikamme pihapiirissä turattuamme pyysin häntä kanssani puuseehen. Minkä tähen sinne? Hyvä kysymys. Olin arvellut, että vastaus olisi kyllä tai ei. Kysymystä en vastaukseksi osannut odottaa. Menipä heti kimurantiksi. Onko muka joku kehnompi paikka mielessä? Huono vastaus. Mutta parempaa ei suustani ulos tullut. Annikki katseli minua tarkkaan, punnitsi pyyntöä ja kihitteli. Mitä lie miettinyt, mutta suostui. Aloin uskoa suhteen kehittymiseen. Hajulaan päästyämme johdattelin keskustelua tiettyyn suuntaan. Käynnistin jutustelun muka ilkikurisesti ja tiedustelin, onko tullut Sakaria pussailtua, kun tämä on sellaista väittänyt ja jopa vannonut. Hihittely loppui. No ei varmana ole! Topakka vastaus, jonka varaan saatoin uskoni perustaa. Jatko näytti edelleen lupaavalta. No sitä en oikeasti epäillytkään, kunhan kiusoittelin. Annatko anteeksi? Sain. Ja sitten lisäsin, etten Annikkia moisesta syystä niin erityiseen paikkaan ollut kutsunutkaan. Hän huojentui, ja palasi yhteisen silmäilyn päätteeksi normaaliin rooliin kihittelyineen. Onnittelin itseäni. Kun perustavaa laatua olevat seikat oli kiertotien kautta tiedusteltu ja saatu siten neitseellisyys selvitetyksi, saatoin siirtyä toteutusvaiheeseen. Kysyin, oliko Annikki koskaan nähnyt kuollutta ihmistä. Ei ollut, kuten olin ounastellut. Kauhistuttavan aihevalinnan seurauksena Annikin tirskuminen osoitti hiipumista. Aloin kertoa sarjakuvasta lukemaani tarinaa omana kokemuksena. Olin toki punninnut toimintatapaa useampana edeltäneenä päivänä ja tullut lopulta siihen 50

5 tulokseen, että voisin esittää tarinan näin, vaikkei se aivan totta ollutkaan. Olin pähkäillyt, ettei Taivaan Isä vessaan näkisi tai kuulisi, jos esittäisin kertomuksen kuiskaamalla, eikä siten saisi tietää tarinoinnin totuudesta poikkeavia vaiheita. Hämyisessä vessassa pelontunne tiivistyi, ja Annikki oli jo aivan hiljaa, jännittyneenä ja hieman kauhuissaan, kun etenin kertomuksessani. Pian olisi seuraavan siirron paikka. Sitten turvahalaus ja pussaaminen. Mutta vielä hetkisen täytyi kauhutarinaa paisutella. Annikki kävi entistä pelokkaammaksi. Jos kammoksuttaa, niin voin kyllä suojella. Ojensin käsiäni. Annikki värisi ja alkoi tulla lähelleni turvaan. Nyt! Laitoin silmät kiinni ja huulet tötterölle. Odotin lämmintä ja nopeaa hengitystä sekä värisevien huulten jännittävää kosketusta. Juuri ennen kriittistä hetkeä hajulan ovi riuhtaistiin selälleen. Mitä helvettiä täällä tehdään! Minulta meinasi tulla sonnat housuun ja melko varmasti myös Annikilta. Hänen isänsä seisoi oviaukossa. Jos ihminen osasi olla vihaisen näköinen, niin Annikin isän kasvonpiirteistä saattoi jotain tuonkaltaista päätellä. Kouritko minun tyttöä, nulkki? E-en. En minä. Enhän Annikki? Annikki ei saanut sanaa suustaan. Annikki pelkää. Etkö pelkääkin? Kauhutarinassa oli hirveä loppu, kohtuuttoman paljon pelottavampi kuin itsessään alkuperäisessä kertomuksessa. Mitä! huusi Annikin isä uudestaan. Jos kourit, minä revin pään irti ja vasta sitten tapan! Saat nähdä ja tuntea kuinka henki pakenee tuonelaan. Annikki sai suhautettua hiljaisen ein ja livahti avoimesta rakosesta pakoon. Minä en vastaavaa liukenemista ehtinyt 51

6 toteuttaa, sillä tytön karattua isä osasi sulkea poistumistien vartalollaan. Jos kerrankin hoksasin toimia nopeasti, tuolloin sellainen ihme pääsi käymään. Jälkikäteen ajatellen olisin ehkä valmis harkitsemaan toisenlaista vaihtoehtoa, mutta kuolematta kuitenkin paras. Annikin isä luuli olevansa tilanteen herra, mutta eipäs vain ollut, sillä hätätie oli vartioimaton. Huitaisin kannen sivuun ja hoikkana poikana sukelsin aukkoon. Kiireestä huolimatta tähtäys osui kohdalleen. Tuuskahdin otsa edellä sontaan. Nenät, suut, korvat menivät lietettä täyteen, mutta pakoon pääsin, ja se oli kaikkein oleellisinta. Pään irrottamiseen tai kuolemaan en tekemättömästä teosta halunnut suostua. Juoksin oksennusta ja itkua lykäten tontin reunaa tielle ja siitä kohti kotia. Annikin isä huitoi kourat nyrkissä ja huusi jälkeeni hurjassa vimmassa. Aivan kaikkea en pakokauhultani, oksennukseltani ja sontaisilta korviltani kuullut, mutta ukko varoitti ainakin kopeloimasta tyttöä tai seuraavalla kerralla lähtö heidän tiluksiltaan tapahtuisi jalat edellä. Taakseni uskalsin vilkuilla vain sen verran, että näin, tarvitsiko juoksuvauhtia kiristää. Ukko oli onneksi jäänyt nyrkit pystyssä aloilleen. Sen verran Annikin isän puolustuspuhe minuun vaikutti, etten muutamaan aikaan uskaltautunut poikkeamaan neidon kotosalle, ja kun ukko tuli kylänraitilla vastaan, osasin pitää välimatkaa varmuuden varoiksi. Ylemmillä luokilla kiinnostukseni Annikkia kohtaan muuttui ärhäkämmäksi. Vaalea ja hyvälihainen neitokainen alkoi vaikuttaa entistäkin kiinnostavammalta. Rinnat pullistelivat paidan alla ja lantiossa oli tervettä pyöreyttä. Jos kohta ajatukseni alkoivat lennähdellä kohti kiihkeämpiä päämääriä, niin usein siitä seurasivat melkoiset väristykset, kun mieleeni juohtuivat tosiasiat naarasmustaleskien murhatöistä, joita Annikin tapauksessa näytti toimittavan julma appiukko. Vähän jos vain ajatteli kouraisevansa, heti joutui turpakäräjille. Aistin henkisen puukon kutittelemassa kylkiluitteni tuntumassa. Tunsin ukon 52

7 sormiotteen kurkullani. Kuulin, kuinka pääni plopsahti irti. Yllättäen se ei sattunut yhtään, mutta pelotti vietävästi. Silti minun olisi tehnyt mieli kosketella Annikkia vähän muualtakin kuin vain nykiä tukasta, mutta sellaiseen ei siunaantunut luontevaa tilaisuutta. Puuseehen en uskaltanut rakkauteni kohdetta toistamiseen kutsua, olisiko hän edes suostunut. Muutkin kylän kollit olivat kiinnostuneita Annikista, myös Sakari. Kun olimme Annikin kanssa kaksin, oleilu tuntui luontevalta ja ymmärsin, että enempäänkin kanssakäymiseen voisi olla mahdollisuuksia. Mutta jos olimme kolmin, Annikki antautui Sakarin otteisiin. Kiinnostus näytti olevan kahdenkeskistä, kaikuna se kimpoili heidän välillään. Tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olosuhteiden pakosta yritin loihtia malleja siitä, miten kääntäisin asetelmat päälaelleen, mutta sopivaa tilaisuutta ei koskaan tullut tai ympäristömuuttujat ohjasivat kupletille toisenlaisen juonen. Ken meistä oli se, joka hallitsi improvisaation jalon taidon? Ikäväkseni joudun toteamaan, etten se ollut minä. Vain huusista paetessani olin osoittanut kykyä nopeaan toimintaan, mutta silloin oli ollut henkikulta kyseessä. Vaikutti siltä, että avioliiton solmiminen Annikin kanssa ei kävisi aivan niin helposti kuin olin kaavaillut. 53

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja ARTSI ALKUSANAT Yöllä sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista, silloin kun uni ei meinaa tulla silmään. Ennen kaikkea tätä omaa elämää ja kuinka nopeasti se aika onkaan täällä mennyt. Nuorin lapsistamme,

Lisätiedot

Olen ollut täällä nyt viikon, mutta ennen tätä päivää ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään.

Olen ollut täällä nyt viikon, mutta ennen tätä päivää ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään. 16.11.2257 : Babylon 5 Olen ollut täällä nyt viikon, mutta ennen tätä päivää ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään. Kontaktihenkilöni, Babylon 5:n tiedeinstituutissa toimiva professori Muath Kalon (joka

Lisätiedot

Missä on elämäsi ilo? Missä on Sinun elämäsi suurin ilo? Miten etsit iloa elämääsi?

Missä on elämäsi ilo? Missä on Sinun elämäsi suurin ilo? Miten etsit iloa elämääsi? Taivaan kansalaisina maailmassa Joh. 15:10-17 10. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. 11. "Olen puhunut

Lisätiedot

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies hankkeen kanssa. Kilpailu tuotti noin 80 kiinnostavaa nuorten kirjoittajien

Lisätiedot

Asenne, joka avaa taivaita

Asenne, joka avaa taivaita Esko Valtanen 2.1.2011 Asenne, joka avaa taivaita Eletään Herralle Tuossa ajattelin näin, että mitenkähän olisi jos olisi sellainen tilanne, että me tietäisimme ihan tasan tarkkaan, että sanotaan esim.

Lisätiedot

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT Yritys Hyvä 2015 VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT YRITYS HYVÄ 2015 voittajakirjoitukset ja -ryhmätyöt Toimitus ja taitto Annika Jokinen, Kehittämiskeskus Opinkirjo Kirjoitusten luonnehdinnat Anne Helttunen,

Lisätiedot

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista 1 Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista ESIPUHEET Virtsarakon toimintahäiriö voi olla hankala vaiva. Niinkin itsestään selvä asia kuin rakon

Lisätiedot

niin suurta huolenpitoa naiselta, jonka kaikki voimat menevät perheen elättämiseen niin rankassa ja vaativassa Psykopatia seurakunnissa

niin suurta huolenpitoa naiselta, jonka kaikki voimat menevät perheen elättämiseen niin rankassa ja vaativassa Psykopatia seurakunnissa Psykopatia seurakunnissa NÄENNÄISEN HYVÄN TUHOAVA VOIMA Useampikin asiantuntija on sitä mieltä, että rakastuminen kestää noin kaksi vuotta. Minä olen ollut rakastunut monta kertaa, tai pitäisikö sanoa

Lisätiedot

Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen

Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen Osa 1 Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen kommenttinsa ärsyttivät minua, sillä tiedän itsekin, etten ole mikään Bruce Willis. Mut kuus lappua kaheksasta ei paha.

Lisätiedot

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 1 RUNOJA Minua katsotaan. Aivan kuin he haluaisivat määrätä kuka olen. On vaikea elää kun tekee mitä haluaa. Eikä anna katseitten rajoittaa. Jos onnistut

Lisätiedot

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää I Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää kasvonsa, niin toiselle näyttää takapuoltansa. Ei

Lisätiedot

3 / 2014 Perhe ja parisuhde. Irtonumero 3

3 / 2014 Perhe ja parisuhde. Irtonumero 3 3 / 2014 Perhe ja parisuhde Irtonumero 3 DREAMWEAR CLUB R.Y. SISÄLTÖ 3/2014 Sisällys, yleisiä tiedotuksia 2 Pääkirjoitus 3 Erilainen parisuhde - hämmennyksestä näkemiseen 5 Transtukipisteelle voi tulla

Lisätiedot

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa... (Matteus 10:8) Tätä kirjaa ei saa myydä missään tilanteessa. Tämä kirja on omistettu

Lisätiedot

"Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi

Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi "Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi Hiroshiman kansallinen rauhanmuseo atomipommien uhrien muistoksi Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia Otsikko

Lisätiedot

EI-KRISTITYN KÄÄNTYMISPROSESSI

EI-KRISTITYN KÄÄNTYMISPROSESSI EI-KRISTITYN KÄÄNTYMISPROSESSI Kylväjävertaus sisältää monta tärkeää näkökulmaa kristityksi tulemisen prosessista. Alla katkelma Matt. 13:13-23: 13. Minä puhun heille vertauksin siksi, että he näkevin

Lisätiedot

Poliisimies Kähkösen neljä elämää

Poliisimies Kähkösen neljä elämää Poliisimies Kähkösen neljä elämää Vesa Kähkönen oli toiminut poliisin jalossa ammatissa jo melkein neljännesvuosisadan. Ura alkoi Ruukin poliisilaitokselta Pohjois-Pohjanmaalta. Työ oli silloin ihmisen

Lisätiedot

Toinen elämistäni - se herääminen

Toinen elämistäni - se herääminen Toinen elämistäni - se herääminen A. Sovijärvi, 2002, rev D http://apz.fi/kirjat/ 1.. Intro "Miksi annoitte minun elää, vaikka olin niin väsynyt?" yhjennä mielesi. Unohda kaikki, jotka olet viime vuosina

Lisätiedot

Niin totta kuin nimeni on Puck

Niin totta kuin nimeni on Puck 1 Niin totta kuin nimeni on Puck Nimet. Mitä väliä nimellä muka on? Niissähän on vain joukko kirjaimia tai äänteitä, jotka muodostavat sanan. Eikö ruusu muuksi kutsuttuna tuoksuisi yhtä suloiselta? Eikö

Lisätiedot

KIRSI RANTO PEHMEÄ KUIN KUKKA, KOVA KUIN TIMANTTI TAMMI

KIRSI RANTO PEHMEÄ KUIN KUKKA, KOVA KUIN TIMANTTI TAMMI KIRSI RANTO PEHMEÄ KUIN KUKKA, KOVA KUIN TIMANTTI TAMMI Kirsi Ranto Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti kustannusosakeyhtiö tammi helsinki Kuvat: Kirsi Ranto, paitsi kuvaliitteen s. 5 ja 7 Shawn Reeder

Lisätiedot

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle 27.11.2011 Anne-Mari Manninen Seurakunta voi nousta uudelle tasolle Ääni on tärkein Ja minä henkilökohtaisesti olen Isältä rukoillut sitä, että Herra, minua ei kiinnosta onko minun hiukset aina täydelliset,

Lisätiedot

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS Marika Laatu ja Pia Tuomi OPETTAJALLE Daniel, Jumalan oma -opetuspakettiin kuuluvat: Opettajanopas Leirivihko Puuhapistevinkit Danielin laulu 2/2011 Noste-lehdessä sarjakuva

Lisätiedot

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Koivukoto 1 2 Laila Hietamies Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme 3 Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 4 Novellin Koivukoto ensimmäinen versio on ilmestynyt nimellä Jos tulisi lopulta ikävä Salme Sauren

Lisätiedot

Tällä kertaa vain kävi näin

Tällä kertaa vain kävi näin Tällä kertaa vain kävi näin Työtapaturmatarinoita Helsingin kaupungilta Julkaisija: Helsingin kaupungin henkilöstökeskus Osoite: PL 4500, 00099 Helsingin kaupunki (Ensi linja 1, 00530 Helsinki) Tilaukset:

Lisätiedot

Pelottaa! Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen. Marjo Kankkonen Anna Suutarla

Pelottaa! Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen. Marjo Kankkonen Anna Suutarla Pelottaa! Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen Marjo Kankkonen Anna Suutarla Tämä työkirja on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tukea vanhemmille -aineistoa. Työkirjan on tuottanut MLL:n Joka kodin

Lisätiedot

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N,

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, A n u N o u s i a i n e n JOS ANNELI AUER ON SYYLLINEN miehensá kuolemaan, HÁNTÁ voi ODOTTAA elinkautinen VANKEUS. JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, kukaan ei enáá tiedá, mitá tástá kaikesta tulisi ajatella.

Lisätiedot

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 I Kun nousen ylös Ava nukkuu vielä. Herään vessassa, kuseminen havahduttaa. Ava sanoi, että se aikoo maalata vessanpöntön sisälle sydämen. Sen besserwisserkaveri oli jostain

Lisätiedot

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Hyvää Joulua 3 Aino Orajärven 6 Pikkumäet 8 Uskalsin tehdä kauppias Kauppiaaksi 22-vuotiaana Intiassa Blogikuvaus kahdesta päivästä

Lisätiedot

Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21

Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21 Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21 13.Muuan mies kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön." 14.Hän vastasi miehelle: "Ihminen, kuka

Lisätiedot