Liite 1. Menetelmät verkonhaltijan liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi

Transkriptio

1 Liite 1. Menetelmät verkonhaltijan liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi 1 YLEISTÄ Alla olevia hinnoittelumenetelmiä ja -periaatteita on sovellettava pienimuotoisen tuotannon liittämisen osalta ja muiden liittymätyyppien osalta tai sen jälkeen solmittavissa liittymissopimuksissa. Alla selostettavat menetelmät ovat pääosin samat kuin aikaisemmin vuonna 2005 annetun päätöksen liitteessä Menetelmät verkonhaltijan liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi on esitetty. Merkittävimmät lisäykset ja muutokset koskevat vyöhykehinnoittelulle asetettua vähimmäisetäisyyttä sekä pienimuotoisen tuotannon huomiointia liittymähinnoittelussa. 2 LIITTYMIEN HINNOITTELUPERIAATTEET Verkonhaltijat laativat itselleen kirjalliset liittymien hinnoittelumenetelmät ja -periaatteet, joiden tulee noudattaa seuraavassa esitettyjä pien-, keski- ja suurjänniteliittymien sekä tuotannon ja pienimuotoisen tuotannon liittymien hinnoitteluperiaatteita. Pienjänniteverkoissa noudatettavia hinnoitteluperiaatteita ovat vyöhykehinnoittelu, aluehinnoittelu ja teholiittymät. Pienjänniteverkkojen hinnoittelu perustuu pääsääntöisesti liittymän rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin sekä kapasiteettivaraukseen olemassa olevasta sähköverkosta. Pääsääntöisenä hinnoitteluperiaatteena käytetään vyöhykehinnoittelua olemassa olevan pienjänniteverkon alueella. Aluehinnoittelua käytetään muun verkon alueella. Keski- ja suurjänniteverkossa noudatetaan kapasiteettivaraukseen sekä rakennus- ja liittämiskustannuksiin perustuvaa hinnoitteluperiaatetta. Pienimuotoisen tuotannon osalta noudatetaan rakennus- ja liittämiskustannuksiin perustuvaa hinnoitteluperiaatetta, joka ei saa sisältää olemassa olevan sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia. 2.1 Liittymismaksuperiaatteet pienjänniteverkossa Pienjänniteverkolla tarkoitetaan tässä yhteydessä verkkoa, joka on jännitetasoltaan 0,4 kv Vyöhykehinnoittelu Vyöhykehinnoittelulla tarkoitetaan pienjänniteliittyjien jakamista yhdenmukaisesti maantieteellisen sijaintinsa perusteella erilaisiin hintavyöhykkeisiin. Vyöhykkeiden määrää ei rajata Energiamarkkinaviraston päätöksellä, vaan yhtiöillä on mahdollisuus määrittää liittymismaksuvyöhykkeiden määrä ja kattavuus omat lähtökohdat ja toimintaympäristö huomioiden. Ainoa rajaus, jonka Energiamarkkinavirasto vyöhykehinnoittelulle asettaa, liittyy vyöhykkeiden ulottuvuuteen. Olemassa olevien muuntopiirien alueella on kaikki liittyjät otettava rajoituksetta vyöhykehinnoittelun piiriin, jos ne sijoittuvat linnuntietä mitaten alle 600 metrin etäisyydelle olemassa olevista muuntamoista.

2 2 (7) Yhtiö voi halutessaan mitata etäisyyden muuntamoiden lisäksi myös olemassa olevasta keskijänniteverkosta. Vyöhykejako Energiamarkkinavirasto katsoo, että sellaista järjestelmää voidaan pitää toimivana, jossa ensimmäisen vyöhykkeen muodostavat asemakaava-alueen liittyjät ja toisen vyöhykkeen asemakaava-alueen ulkopuoliset liittyjät, jotka sijoittuvat olemassa olevan keskijänniteverkon tai muuntamoiden läheisyyteen. Toisen vyöhykkeen osalta verkonhaltijoilla on mahdollisuus jakaa vyöhyke useampaan eri hintavyöhykkeeseen. Energiamarkkinavirasto ei aseta rajoituksia yhtiöiden vyöhykkeiden tai hintavyöhykkeiden määrälle, vaan yhtiöllä on halutessaan mahdollisuus käyttää esim. vain yhtä vyöhykettä koko vastuualueellaan. Vakiintuneen käytännön mukaan voidaan asemakaava-alue katsoa kuuluvan vyöhykkeeseen 1, jossa kaikki halukkaat liittyjät etäisyydestä riippumatta liitetään sähköverkkoon hinnastossa esitetyillä vyöhykkeen 1 liittymähinnoilla. Vyöhykkeen 2 alueella on kaikki ne liittyjät saatettava vyöhykehinnoittelun piiriin, jotka voidaan yhtiön asettamat tekniset reunaehdot huomioiden liittää olemassa olevaan muuntopiiriin. Tällaisia yhtiön asettamia teknisiä reunaehtoja voivat olla mm. mitoitusoikosulkuvirta, johtimien poikkipinta sekä sähkön laadulle asetettavat tekniset vaatimukset. Tekniset reunaehdot täytyy yhtiön sisällä olla yhtenevät ja niistä voi poiketa vain perustelluista syistä. Tekniset reunaehdot ja niistä poikkeamiseen johtavat syyt on kirjattava ylös yhtiön liittymismaksuperiaatteisiin ja niiden vaikutukset hinnoitteluun on huomioitava yhtiön liittymismaksuhinnastossa. Käytännössä yhtiön asettamat tekniset reunaehdot asettavat vyöhykkeen 2 ulottuvuudelle teknisen takarajan [m], jonka taakse sijoittuvat liittyjät kuuluvat aluehinnoittelun piiriin, mutta voidaan tapauskohtaisen tarkastelun jälkeen liittää olemassa olevaan muuntopiiriin. Tämän teknisen takarajan muodostaman alueen, jonka sisällä olevat liittyjät kuuluvat vyöhykehinnoittelun piiriin, on ulotuttava suoraan mitattuna vähintään 600 metrin etäisyydelle olemassa olevalta muuntamolta. Vyöhykkeellä 2 saa käyttää sulakekokoon liittyviä rajauksia, jolloin tietyn sulakekoon ylittävät liittymät voidaan rajata kokonaan vyöhykehinnoittelun ulkopuolelle. Vyöhykkeen 2 muuttaminen vyöhykkeeksi 1 voidaan suorittaa kaavamuutosten yhteydessä, jolloin vyöhykkeen 2 saavuttaessa asemakaava-alueen statuksen se muuttuu automaattisesti vyöhykkeen 1 hinta-alueeksi Aluehinnoittelu Aluehinnoittelulla tarkoitetaan tietyn ennalta rajatun, vyöhykehinnoittelun ulkopuolelle jäävän alueen liittyjien liittymähinnan määrittelyä. Aluehinnoittelu voidaan määrittää joko yhden tai useamman muuntopiirin alueelle. Aluehinta muodostuu jakamalla hinnoittelun kohteena olevalle rajatulle alueelle arvioitujen liittymien rakennuskustannukset sekä olemassa olevasta verkosta varatusta kapasiteetista aiheutuneet laskennal-

3 3 (7) liset kustannukset (kapasiteettivarausmaksu) alueen potentiaalisten liittyjien määrällä. Aluemäärittelyn lisäksi oleellisimpia kysymyksiä ovat: kuinka monta potentiaalista liittyjää alueelta löytyy ja kuinka sähköverkko olisi järkevintä rakentaa kaikki potentiaaliset liittyjät huomioiden. Lisäksi aluehinnoittelun onnistumisen kannalta on tärkeää, kuinka moni potentiaalisista liittyjistä on todellisuudessa liittymässä rakennettavaan sähköverkkoon. Vyöhykehinnoittelun ulkopuolella sijaitsevissa liittymissä on ensisijaisesti käytettävä aluehinnoittelua. Siirtymiselle aluehinnoittelusta vyöhykehinnoittelun piiriin Energiamarkkinavirasto ei aseta aikarajoja. Aluehinnan voimassaoloajasta eri alueiden välillä on kuitenkin yhtiön sisällä oltava yhtenäinen käytäntö, joka on kirjattu ylös yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin. Potentiaaliset liittyjät Potentiaalisilla liittyjillä tarkoitetaan sellaisia liittyjiä tai sähkön käyttöpaikkoja, joiden voidaan olettaa liittyvän kohtuullisen ajan kuluessa sähköverkkoon. Potentiaalisten liittyjien määrittelyn lähtökohtana on pidettävä olemassa olevia rakennuksia tai kaavoitettuja rakennuspaikkoja huomioiden myös mahdolliset poikkeuslupakohteet. Potentiaalisten liittyjien huomioinnissa ei saa käyttää liittyjämäärään kohdistuvia vähimmäisrajoituksia. Yhtiön käyttämät perusteet potentiaalisten liittyjien määrittämisestä on kirjattava yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin. Rakennuskustannukset Alueen rakennuskustannuksia arvioitaessa käytetään hyväksi yhtiön omaa eri verkostokomponenttien hinnoitteluun tarkoitettua yksikköhintaluetteloa. Rakennuskustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa yksikköhintojen rajana pidetään Energiamarkkinaviraston verkonarvon määrityksessä käyttämiä indeksillä korjattuja verkostokomponenttien yksikköhintoja. Rakennuskynnys Rakennuskynnyksellä tarkoitetaan todellisten liittyjien prosentuaalista osuutta verrattuna potentiaalisten liittyjien määrään, milloin alueen liittymien rakennustyöt voidaan aloittaa käyttäen ennalta määrättyä aluehintaa. Kyse on käytännössä siis yhtiön ottamasta rahoitusriskistä potentiaalisten liittyjien tapauksessa. Rakennuskynnys voidaan asettaa niin, että verkkoyhtiö saa ennalta määrätyn ajan (esim. 10 vuotta) aikana takaisin liittymien rakentamiseen sijoittamansa rahat. Rakennuskynnyksen määrittelyyn liittyy kiinteästi potentiaalisten liittyjien määrittelyssä käytetyt perusteet ts. mitä väljempi on potentiaalisten liittyjien määrittely, sitä korkeampi on rakennuskynnys. Rakennuskynnyksen yhtiö voi itse määrittää, mutta maksimissaan se saa olla 60 %. Yhtiön käyttämä rakennuskynnys on myös kirjattava ylös yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin.

4 4 (7) Jälkiliittyjälausekkeen käyttö Jälkiliittyjälausekkeella tarkoitetaan hyvitysehtoa, jonka perusteella sähköverkkoon liittyvälle liittyjälle tai useammalle liittyjille palautetaan heidän aiemmin maksamiaan liittymismaksuja siinä vaiheessa, kun heidän rahoittamaansa verkonosaan liittyy uusia liittyjiä. Jälkiliittyjälauseketta on sovellettava käytettäessä hinnoittelun perusteena tapauskohtaista liittymähinnoittelua ja voimassaoloaika on oltava vähintään 10 vuotta. Jälkiliittyjälausekkeen käyttö on helpottanut tapauskohtaisen hinnoittelun käyttöä ja näin ollen monessa tapauksessa haitannut aluehinnoittelun käyttöönottoa. Jälkiliittyjälausekkeen käyttö on rajattava niihin tapauksiin, joissa aluehinnoittelun rakennuskynnys ei toteudu ja liittyjät haluavat siitäkin huolimatta liittymänsä rakennettavaksi. Jälkiliittyjälausekkeet on purettava ja tapauskohtainen hinnoittelu on korvattava aluehinnoittelulla siinä vaiheessa, kun yhtiön asettama rakennuskynnys alueella täyttyy Pienjänniteteholiittymä Pienjänniteteholiittymällä tarkoitetaan liittymää, jossa pääsulakkeiden koko määritellään huipputehon mukaan. Pienjänniteteholiittymän tapauksessa hinnoittelu on yleisesti tehoon pohjautuvaa. Hinnoittelussa voidaan ottaa huomioon myös kapasiteettivaraus olemassa olevasta verkosta. Hinnoittelun lähtökohtana on tässäkin tapauksessa liittymän rakentamisesta aiheutuneet kustannukset ja pienjänniteteholiittymillä hinnoittelun on noudatettava seuraavaa muotoa: missä a + P*b a P b on keskimääräinen liittämis- ja rakennuskustannus [euroa], on liittyjän liittymisteho [kw] ja on kapasiteettivarausmaksu [euroa / kw]. Pienjänniteteholiittymän hinnoittelu voi olla myös virtapohjaista, jolloin laskentayhtälössä liittymisteho korvataan virralla [A]. Vyöhykkeiden välillä liittämis- ja rakennuskustannus sekä kapasiteettivarausmaksu voivat poiketa perustellusti toisistaan. Vyöhykkeiden ulkopuolella teholiittymät voidaan hinnoitella tapauskohtaisesti Liittymän koon suurentaminen Liittymän kokoa suurennettaessa liittyjän aloitteesta voidaan suurentamisesta periä lisäliittymismaksu. Lisäliittymismaksu on yleisesti uutta ja olemassa olevaa liittymän sulakekokoa vastaavien hinnaston mukaisten liittymismaksujen erotus. Vyöhykkeellä 2 sallitaan liittymän koon suurentamisen yhteydessä sulakekokoon liittyvä rajaus, jolloin näistä asemakaava-alueen ulkopuolisista tietyn sulakekoon rajauksen ylittävistä liittymistä voidaan periä tapauskohtainen liittymismaksu. Liittymän

5 5 (7) koon suurentamista koskevat hinnoitteluperiaatteet pitää olla kirjattuina yhtiön hinnoittelumenetelmiin ja -periaatteisiin. Liittymän koon suurentamisesta perittävien hintojen täytyy olla esitettyinä myös yhtiön liittymismaksuhinnastossa Liittymän 3-vaiheistaminen Liittymän 3-vaiheistamisella tarkoitetaan vanhan 1-vaiheisen liittymän muuttamista 3- vaiheiseksi liittymäksi. Yhtiöllä on oltava määriteltyinä liittymän 3-vaiheistamiselle erilliset yksikköhinnat kaikille käytössä oleville vyöhykkeille liittymismaksuhinnastossaan. 2.2 Liittymismaksuperiaatteet keski- ja suurjänniteverkossa Keskijänniteverkolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sähköverkkoa, jonka jännitetaso on 1-70 kv ja suurjänniteverkolla tarkoitetaan 110 kv sähköverkkoa, pois lukien Fingrid Oyj:n hallinnassa oleva 110 kv kantaverkko Liittymismaksuperiaatteet Keski- ja suurjänniteverkossa liittymismaksu perustuu kahteen komponenttiin: verkkoon liittämisestä verkonhaltijalle aiheutuviin välittömiin rakennuskustannuksiin sekä ns. kapasiteettivarauksen aiheuttamaan kustannukseen. Kapasiteettivarauksella tarkoitetaan sitä osaa olemassa olevan keski- tai suurjänniteverkon siirtokapasiteetista, joka liittyjän verkkoon liittämisen myötä tulee varattua liittyjän sähkönsiirtoa varten. Yhtälömuodossa keski- ja suurjänniteverkossa liittymän hinnoittelu voidaan esittää seuraavasti: missä a + b*p a b P sisältää välittömät liittämiskustannukset ja liittyjää varten mahdollisesti rakennettavan johdon rakentamiskustannukset sekä mahdolliset muut liittymisestä välittömästi johtuvat kustannukset [euroa]. on kapasiteettivarauskustannus, joka myös kattaa olemassa olevan keskitai suurjänniteverkon vahvistamisen [euroa/kva] tai [euroa/mva]. on liittyjän liittymisteho [kva] tai [MVA] Kapasiteettivarausmaksulla liittyjälle varataan liittymistehoa vastaava osuus olemassa olevasta verkon siirtotehosta. Jos verkkoa joudutaan vahvistamaan, osallistuvat kaikki verkkoon liittyneet liittyjät omalta osaltaan verkon vahvistuskustannuksiin. Tällöin verkon ylläpito ja kehittäminen tulevat rahoitettua siirtomaksuilla ja verkon laajentaminen ja laajennuksista johtuva vahvistaminen liittymismaksuilla. Liittymien hinnoittelun perustuminen liittymis- ja rakentamiskustannuksiin sekä kapasiteettivaraukseen mahdollistaa liittyjien tasapuolisen kohtelun. Liittymän hinta muodostuu pääosin niistä kustannuksista, joita kyseisen liittymän rakentaminen verkkoyh-

6 6 (7) tiölle aiheuttaa. Rakentamiskustannuksiin ja kapasiteettivaraukseen perustuva hinnoittelu täyttää myös hinnoittelun julkisuus- ja selkeysvaatimukset. Rakentamiskustannukset Alueen rakennuskustannuksia arvioitaessa käytetään hyväksi yhtiön omaa eri verkostokomponenttien hinnoitteluun tarkoitettua yksikköhintaluetteloa. Rakentamiskustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa yksikköhintojen rajana pidetään Energiamarkkinaviraston verkonarvon määrityksessä käyttämiä indeksillä korjattuja verkostokomponenttien yksikköhintoja. Liittymistehon määrittely Yhtiö voi itse päättää liittymistehon määrittelytavan, mutta määrittely on kirjattava yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin Parametrien määräytyminen Parametrit a ja b määritetään erikseen keski- ja suurjänniteliittymiä varten. Keski- ja suurjänniteverkon tapauksessa parametri a perustuu liittämisestä ja rakentamisesta aiheutuviin liittyjäkohtaisiin kustannuksiin. Perustelluista syistä voidaan parametrille a käyttää myös keskimääräistä arvoa. Parametrin a keskimääräinen suuruus voi vaihdella yhtiön jakelualueen erityyppisillä alueilla (esim. taajama ja taajaman ulkopuoliset alueet). Yhtiöllä on tällöin mahdollisuus itse määrittää erilaisilla alueilla olevien hinta. Parametrissa a otetaan huomioon liittämis- ja rakentamiskustannusten lisäksi myös muut mahdolliset liittymästä verkonhaltijalle aiheutuvat kapasiteettivarauskustannuksiin kuulumattomat kustannukset. Parametri b perustuu kapasiteettivarauskustannuksiin, joihin sisältyvät myös mahdolliset verkon vahvistamisesta aiheutuneet kustannukset. Perustelluista syistä parametrin b suuruus voi vaihdella yhtiön jakelualueen erityyppisillä alueilla, jolloin keski- ja suurjänniteliittymillä voi olla käytössä useita eri arvoja parametrille b. Verkkoyhtiöllä on mahdollisuus asettaa parametri b siten, että sen asettamisessa otetaan huomioon tulevaisuudessa verkkoon liittyvien liittyjien aiheuttama verkon vahvistustarve. Verkkoyhtiö voi parametria b määrittäessään ottaa huomioon oman jakelualueensa ja verkkonsa erikoispiirteet sekä uusien liittymien määrää ja kokoa koskevat ennusteet. Yhtiöllä on oltava liittymien hinnoittelumenetelmissä ja -periaatteissa esitetty perusteet sille, miten kapasiteettivarausmaksu muodostuu Liittymän koon suurentaminen Liittymän tehonlisäyksen hinnoittelu perustuu uuden ja vanhan tehon väliseen erotukseen sekä kyseisellä alueella käytettävään kapasiteettivarauskustannusta kuvaavaan

7 7 (7) parametriin b. Yhtälömuodossa liittymätehon suurentamisen hinnoittelu voidaan esittää seuraavasti. (P uusi P vanha ) *b 2.3 Tuotannon liittäminen Tuotannon liittämisellä verkkoon tarkoitetaan yli kahden megavolttiampeerin sähkötuotantolaitoksen tai usean sähköntuotantolaitoksen muodostaman kokonaisuuden liittämistä sähköverkkoon. Verkonhaltijan tulee kohtuullista korvausta vastaan liittää tekniset vaatimukset täyttävät sähköntuotantolaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia ja syrjimättömiä ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähköntuotantolaitoksen liittämisestä verkkoon. Verkonhaltijan tulee julkaista tuotannon liittämistä koskevat tekniset vaatimukset. Nämä vaatimukset tulee olla kirjattuna yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin Pienimuotoisen tuotannon liittäminen Pienimuotoisen tuotannon liittämisellä verkkoon tarkoitetaan enintään kahden megavolttiampeerin sähkötuotantolaitoksen tai usean sähkötuotantolaitoksen muodostaman kokonaisuuden liittämistä sähköverkkoon. Verkonhaltijan tulee kohtuullista korvausta vastaan liittää tekniset vaatimukset täyttävät pienimuotoiset sähköntuotantolaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia ja syrjimättömiä ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot. Verkonhaltijan tulee julkaista tuotannon liittämistä koskevat tekniset vaatimukset. Nämä vaatimukset tulee olla kirjattuna yhtiön hinnoitteluperiaatteisiin. Pienimuotoisen sähkötuotannon liittämisestä veloitettavaan maksuun ei saa sisällyttää sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia. Liittyjä on kuitenkin velvollinen suorittamaan korvauksen yksinomaan sitä palvelevan verkonosan ja laitteistojen rakentamisesta. Samaan verkonosaan liittyvän sähkönkulutuksen osalta sovelletaan edelleen liittymismaksuista ja verkkopalveluiden hinnoittelusta annettuja muita säädöksiä. Siten kohteissa, joissa sähköntuotannon ohella on myös kulutusta, verkonhaltija voi veloittaa liittymismaksun sähkönkulutuksen osalta sähkönkäyttökohteita koskevien hinnoitteluperiaatteiden mukaisesti. 3 SOVELTAMISALA Edellä esitettyjä hinnoitteluperiaatteita sovelletaan jakeluverkonhaltijoiden pien-, keski- ja suurjänniteverkoissa sekä alueverkonhaltijoiden suurjänniteverkossa.