Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuus) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 14 päivänä tammikuuta 2002 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuudesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 29 päivänä elokuuta 2002 Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi Hallitusneuvos Yrjö Mäkelä

2 2 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ EU/170102/0048 MUISTIO EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI YHTEISÖN LENTOASEMIA KÄYTTÄVIEN YHTEISÖN ULKOPUOLISTEN MAIDEN ILMA-ALUSTEN TURVALLISUUDESTA 1. Ehdotus ja sen tavoitteet Euroopan yhteisöjen komissio antoi 14 päivänä tammikuuta 2002 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuudesta (KOM(2002) 8 lopullinen, 2002/0014 (COD), ). Direktiiviehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohta. Ehdotus käsitellään 251 artiklan mukaisesti (yhteispäätösmenettely). Ehdotuksen tarkoituksena on lentoturvallisuuden korkean tason varmistaminen Euroopassa. Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (jäljempänä Chicagon yleissopimus) asettamien velvoitteiden mukaisesti jokainen yleissopimuksen osapuolena oleva valtio on velvollinen huolehtimaan vastuullaan olevien ilmaalusten turvallisuudesta. Käytännön kokemukset osoittavat kuitenkin, etteivät kaikki maailman valtiot riittävästi täytä Chicagon yleissopimuksen niille asettamia velvoitteita. Sen vuoksi useat valtiot ovat ryhtyneet toimiin varmistaakseen, että niiden lentokenttiä käyttävät kolmansien maiden ilma-alukset ja miehistö täyttävät Chicagon yleissopimuksessa asetetut vähimmäisvaatimukset. Direktiivin tavoitteena on ottaa yhteisössä käyttöön yhtenäiset menettelyt, joilla pyritään arvioimaan kolmansien valtioiden ilma-alusten kuntoa ja standardienmukaisuutta sekä varmistaa, että tarkastuksissa kerätyt tiedot tulevat kaikkien yhteisön jäsenvaltioiden käyttöön. Direktiivi velvoittaa asettamaan tarkastuksessa lentokelvottomaksi havaitut kolmansien maiden ilma-alukset lentokieltoon siksi, kunnes tarvittavat korjaukset on tehty. Direktiivi mahdollistaisi yhteisön laajuiset toimet sellaista yhteisön ulkopuolista maata kohtaan, joka ei riittävästi huolehdi Chicagon yleissopimuksen mukaisista sopimusvelvoitteistaan. Direktiiviehdotus perustuu eurooppalaisten ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen JAA:n puitteissa vuonna 1996 aloitettuun ns. SAFAohjelmaan (Safety Assessment of Foreign Aircraft). Direktiivin tarkoittamat tarkastukset sekä tietojen keruu ja vaihto ovat jo käynnissä. Direktiivin myötä järjestelmästä tulee oikeudellisesti sitova. 2. Ehdotuksen sisältö Ehdotus vastaa keskeisiltä osiltaan vuonna 1997 annettua ehdotusta neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuusarvioinnista (ks. U14/1997 vp.) Kyseinen ehdotus kuitenkin raukesi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välisen Gibraltarin lentoasemaa koskeneen erimielisyyden estettyä direktiivin hyväksymisen perustamissopimuksessa säädetyssä määräajassa. Maiden löydettyä ratkaisun Gibraltarin kysymykseen komissio on antanut ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi. Ehdotetussa 1 artiklassa kuvataan direktiivin lentoturvallisuustavoitteet, jotka saavutettaisiin tekemällä direktiivin mukaisia tarkastuksia, keräämällä ja vaihtamalla

3 3 tarkastuksista saatua tietoa sekä ryhtymällä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että havaitut puutteet saadaan korjattua. Ehdotetun 2 artiklan mukaan direktiiviä sovellettaisiin yhteisön lentoasemia käyttäviin yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-aluksiin. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kuitenkin Chicagon yleissopimuksessa tarkoitetut valtion ilmaalukset ja suurimmalta sallitulta lentoonlähtöpainoltaan alle kg:n ilmaalukset, joita ei käytetä kaupalliseen lentoliikenteeseen. Direktiivi ei kuitenkaan rajoittaisi jäsenvaltion oikeutta ilma-alusten tarkastamiseen. Ehdotettu 3 artikla sisältää direktiivin kannalta tarpeelliset määritelmät. Ehdotetussa 4 artiklassa säädetään valtion velvollisuudesta perustaa tietojärjestelmä, johon tallennetaan direktiivin tavoitteiden kannalta merkityksellistä lentoturvallisuustietoa muun muassa vaaratilanne- ym. muista vastaavista ilmoituksista, lentokoneille suoritetuista asematasotarkastuksista, vaadituista korjaustoimenpiteistä, lentokielloista sekä toimenpiteiden kohteeksi joutuneita lentoliikenteen harjoittajia koskevista seurantatiedoista. Tiedot on tarkoitus säilyttää vakiomuotoisena, jotta jäsenvaltioiden välinen tietojen vaihto toimisi mahdollisimman tehokkaasti. Ehdotetussa 5 artiklassa jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus järjestää yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-aluksille asematasotarkastuksia, jos on aihetta epäillä, ettei kansainvälisiä turvallisuusnormeja ole noudatettu. Artiklan 1 kappaleessa luetellaan tilanteet, joissa tarkastusten järjestäminen on erityisen perusteltua. Lisäksi jäsenvaltioiden on toteutettava sellaiset tarkastukset, joista on yhteisesti sovittu komitologiamenettelyssä. Tarkastukset on suoritettava ainakin direktiivin liitteessä edellytetyssä laajuudessa ja noudattaen mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavia menettelytapoja. Tarkastuksen tulos on ilmoitettava tarkastetun ilma-aluksen päällikölle ja tarvittaessa myös lentoyhtiölle sekä yhtiön kotivaltion viranomaiselle. Ehdotetun 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on osallistuttava tietojen vaihtoon ja annettava toisilleen sekä komissiolle pyydetyt lentoturvallisuustiedot. Erityiset uhkat on suoraan raportoitava kaikkien jäsenvaltioiden lentoturvallisuusviranomaisille ja komissiolle. Ehdotetussa 7 artiklassa on säännöksiä vaihdettujen tietojen suojasta ja levittämisestä. Pääsääntönä on tietojen luottamuksellisuus, mutta komissiolla olisi oikeus komitologiamenettelyn jälkeen toimittaa valikoituja tietoja, jos tämän voidaan olettaa tehostavan lentoturvallisuutta. Tietoja vapaaehtoisesti antaneiden tahojen suojaan kiinnitetään erityistä huomiota poistamalla tietoaineistosta tietojen antajaa koskevat yksilöintitiedot. Yleisön tietojensaantiintressin turvaamiseksi jäsenvaltion olisi kuitenkin julkaistava puolivuosittain artiklan 2 kappaleessa säädetyt perustiedot suoritettujen tarkastusten määristä, tarkastusten tuloksista ja tarkastusten johdosta määrätyistä toimenpiteistä. Ehdotetun 8 artiklan mukaan jäsenvaltion olisi asetettava kansainvälisiä turvallisuusnormeja noudattamatta jättänyt ilma-alus lentokieltoon, kunnes lentoturvallisuusriski on poistettu. Siirtolennot korjauksia varten olisivat kuitenkin mahdollisia. Ehdotetun 9 artiklan mukaan jäsenvaltion olisi informoitava komissiota direktiivin täytäntöönpanossa kertyneistä seikoista. Artiklan mukaan komitologiamenettelyssä voitaisiin sopia yhteisesti noudatettavista toimenpiteistä ja asematasotarkastuksista. Komissio voisi myös auttaa kolmansien maiden viranomaisia niiden pyrkiessä parantamaan kansainvälisten turvallisuusnormien täyttämisen valvontaa. Ehdotetun 10 artiklan mukaan jäsenvaltion olisi ilmoitettava tiettyyn yhteisön ulkopuolisen valtion lentoyhtiöön tai - yhtiöihin kohdistuvista kielloista komissiolle, joka tutkisi, olisiko kiellon soveltaminen myös muissa yhteisön jäsenvaltioissa tarpeen. Kieltojen tai muiden toimenpiteiden ulottamisesta koko yhteisön laajuisiksi päätettäisiin 11 artiklan tarkoittamassa komitologiamenettelyssä. Ehdotetun 12 artiklan mukaan jäsenval-

4 4 tioilla olisi direktiivin voimaantulon jälkeen kaksi vuotta aikaa panna se täytäntöön. 3. Ehdotuksen käsittely EU:ssa Komissio on esitellyt ehdotuksensa neuvoston työryhmässä heinäkuussa Puheenjohtajamaa Tanska on ilmoittanut tavoitteekseen yhteisen kannan saavuttamisen neuvostossa puheenjohtajuuskautensa aikana. 4. Lainsäädännön alaan kuuluvat asiat Ilmailulaitoksen oikeudesta ilma-alusten ja miehistöjen tarkastamiseen säädetään ilmailulain 18 ja 75 :ssä sekä lentokelpoisuudeltaan puutteellisen ilmaaluksen lähdön estämisestä ilmailulain 84 :ssä. Direktiivin 7 artiklan edellyttämästä viranomaisen tietojen ja asiakirjojen luottamuksellisuudesta ja eräiltä osin myös oikeudesta luovuttaa tietoja vieraan valtion viranomaiselle on säädettävä lain tasolla. 5. Taloudelliset vaikutukset Tarkastuksista ja kustannuksista vastaa tällä hetkellä Ilmailulaitos. Direktiivissä ehdotetun tarkastusmenettelyn käyttöönotosta ei aiheudu merkittäviä uusia kustannuksia Suomelle, koska vastaavanlaisia tarkastuksia toteutetaan Suomessa jo nykyisinkin. Sen sijaan direktiivin 9 artiklassa komissiolle annettava valta määrittää komitologiamenettelyn kautta asematasotarkastusten vaatimustaso ja määrä saattaa johtaa lisäkustannuksiin, joiden tasoon Suomi ei voi yksinään vaikuttaa. Ottaen huomioon 5 artiklan sanamuoto onkin todennäköistä, että direktiivin tavoitteiden aito toteuttaminen vaatisi tarkastusvoimavarojen olennaista lisäämistä nykyisestä lisäämällä henkilökuntaa sekä mm. toteuttamalla tarkastajien päivystysjärjestelmä. 6. Valtioneuvoston kanta Suomi tukee direktiiviehdotuksen tavoitetta yhteisön ulkopuolisten lentoyhtiöiden ilmaalusten kunnon ja kansainvälisten turvallisuusnormien mukaisuuden tarkastusten eli ns. asematasotarkastusten sisällyttämisestä yhteisölainsäädäntöön. Tarkastukset ja niistä saatavat kattavat tiedot ovat tarpeellisia lentoturvallisuuden tason ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi Euroopassa. Tarkastuksista saadut tilastotiedot osoittavat, että tarkastuksista on saatu konkreettista hyötyä ja että tarkastuksissa havaitut puutteet ovat monissa ta-pauksissa korjaantuneet. Eurooppalaisen tarkastusjärjestelmän olemassaolo ja lentoyh-tiöiden tietoisuus tarkastuksissa lentoturvallisuustietojen saatujen leviämisestä yhteisön kaikille lentoturvallisuusviranomaisille olisivat omiaan ennaltaehkäisemään lentoturvallisuuspuutteita. Direktiiviehdotuksen 5 artiklan sanamuoto asettaa jäsenvaltioille varsin kattavan tarkastusvelvollisuuden. On epävarmaa, voisivatko valtiot sananmukaisesti varmistaa sen, että jokainen direktiivin kannalta epäilyttävänä pidettävä ilma-alus todella tulee tarkastetuksi esimerkiksi riippumatta vuorokaudenajasta. Artiklan sanamuotoa on syytä muokata niin, että edellytetty tarkastustaso on realistisesti saavutettavissa. Direktiiviehdotuksen täytäntöönpano edellyttää asematasotarkastuksista saatujen tietojen tallentamista yhteiseen tietokantaan, jossa ne ovat kaikkien jäsenmaiden lentoturvallisuusviranomaisten käytettävissä. JAA on järjestänyt ns. SAFA-tietopankin, jonne jäsenmaat voivat tallettaa ja vastaavasti saada tietoja. Näin ollen Suomi on jo mukana direktiivissä tarkoitetussa tietojärjestelmässä. Suomi pitää tietojen vaihtoa jäsenmaiden kesken kannatettavana. Tärkeää on myös tapauksia koskevien analyysien ja loppupäätelmien vastaava vaihto jäsenvaltioiden kesken, koska samat lentoyhtiöt saattavat jäsenvaltioihin. operoida useisiin Valtioneuvoston näkemyksen mukaan pienet jäsenmaat hyötyvät yhteisen tietokannan käytöstä, koska ne saavat yhteistyön kautta käyttöönsä merkittävästi laajemman tietoaineiston kuin mitä pelkästään omista tarkastuksista kertyisi. JAA:n olemassa olevan järjestelmän

5 5 hyödyntäminen on nykyisten resurssien valossa järkevää. Tarkastusten käytännön kulkua ei direktiivillä ole tarpeen muuttaa. Direktiivissä säädetään tietojen säännöllisestä julkistamisesta, jotta kansalaiset voisivat arvioida toiminnan merkitystä sekä saisivat tietää, mitkä ilmaalukset tai yritykset on asetettu lentokieltoon tai mitä parantavia toimenpiteitä tämän johdosta on toteutettu. Suomi voi hyväksyä tietojen julkistamisen ehdotetussa laajuudessa. Lisäksi valtioneuvosto lähtee siitä, ettei kotimaisten tietojen julkisuutta kavennettaisi nykyisestään. Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä on syytä varmistaa, etteivät direktiivi ja Chicagon yleissopimus joudu keskenään ristiriitaan.