Markku Haikara MITÄ OPIN RIPARILLA? Kyselytutkimus Haapajärven yhdeksäsluokkalaisille

Transkriptio

1 Markku Haikara MITÄ OPIN RIPARILLA? Kyselytutkimus Haapajärven yhdeksäsluokkalaisille Opinnäytetyö KESKI POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma Lokakuu 2007

2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT ESIPUHE 1 JOHDANTO NUORI JA RIPPIKOULU Kuka on nuori? Nuori ja elämänkatsomus Rippikoulu OPETTAMINEN RIPPIKOULUSSA Opettaja rippikoulussa Opettajan rooli rippikoulussa Opettajan tavoitteet OPPIMINEN RIPPIKOULUSSA Mielekäs oppiminen Oppijan aktiivisuus oppimisen edellytyksenä Erilainen oppija TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN TUTKIMUSTULOKSET Rippikoulua ennen Rippikoulussa Rippikoulun jälkeen JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA...41 LÄHDELUETTELO...42 LIITTEET

3 1 JOHDANTO Mitä opin riparilla? Tämä kysymys on soinut minun päässäni jo jonkin aikaa. Mitä nuoret oikeasti oppivat rippikoulussa? Onko rippikoulu heille vain yksi velvollisuus muiden joukossa, velvollisuus aikuisuutta kohti. Mitä nuoret miettivät ennen rippikoulua, kun he ilmoittautuvat ja alkavat kerätä pisteitä? Joillakin nuorilla saattaa olla ajatus rippikoulusta, että se on vain leiri, joka käydään talvella tai kesällä. Mitä rippikoulu antaa nuorille ja mitä tapahtuu rippikoulun jälkeen? Tässä työssäni tutkin nuorten odotuksia rippikoulusta ja niiden toteutumista. Haluan tutkia tässä työssäni, mikä nykyajan nuoria vetää rippikouluun, vaikka elämme modernissa yhteiskunnassa. Mitkä ovat ne asiat, jotka antavat nuorille elämänohjeita elämään? Rippikoulu tuntuu pitävän asemansa kirkon opetuksessa, se onkin yksi tärkeimmistä seurakunnan toimintamuodoista. Tähän työhön innosti minua omat hyvät kokemukset rippikoulusta. Ellen olisi saanut niin hyviä kokemuksia sieltä, en varmaankaan olisi nyt opiskelemassa kasvatuksen ammattilaiseksi. Rippikoulusta sain hyviä elämänohjeita ja isosena oleminen toi varmuutta elämään, sain tärkeitä ohjeita ajatellen eteenpäin. Näin kun ajattelen, en voi muuta kuin kiittää opettajiani ja isosia ja kaikkia muitakin läheisiäni, jotka ovat kulkeneet minun rinnallani tämän matkan, että olen tässä nyt.

4 2 NUORI JA RIPPIKOULU Rippikoulu kuuluu nuoruuteen, nuoren elämään. Rippikoululla on suuri merkitys nuorelle, se otetaan vielä kauan mukaan keskustelussa. Jokainen rippikouluun tuleva nuori tulee eri lähtökohdista, nuori on perheen ja suvun jäsen. Nuori elää muutoksien aikaa, niin fyysisten kuin psyykkisten. Tämä ei ole aina niin helppoa ja juuri tähän ajanjaksoon sijoittuu rippikoulu. Nuoruus on tärkeä elämänvaihe, askel aikuisuuteen. (Poisuo & Rissanen 1998, 199.) Rippikouluun tuloon kuuluu useita eri elementtejä. Kun on käynyt rippikoulun, on lähempänä aikuisuutta ja saa jotakin vapauksia, kuten esimerkiksi saa olla kauemmin ulkona. Rippikoulun ja konfirmaation käytyä saa mm. ryhtyä kummiksi, voi käydä itsenäisesti ehtoollisella ja voi mennä naimisiin kirkollisin menoin. Rippikouluun ilmoittautuu myös nuoria, joiden vanhemmat ovat eronneet kirkosta tai nuoria, joita ei ole kastettu. (Poisuo ym. 1998, 199.) Rippikoulu mielletään kaikille nuorille kuuluvaksi, näin on hyvä. Nuoret kuuluvat seurakuntaan, niin kuin muutkin ikäluokat, nuoret ovat tärkeä osa seurakuntaa. Vanhemmat ja työntekijät kohtaavat rippikoululaisissa nuoria, jotka ajattelevat asioista omallaan tavalla. Nuoret osaavat ajatella itse ja heillä saattaa olla aika vahvojakin mielipiteitä eri asioista. (Poisuo ym.1998, 200.) Monille nuorille rippikoulu on ensimmäinen askel irtautumisessa turvallisen kodin piiristä, kohti itsenäistymistä. Rippikoulussa tutustutaan kristilliseen arvopohjaan ja nuori tutkailee omaa elämäänsä uudella tavalla, niitä elämän peruskysymyksiä. Nuori ei kasva yhdessä kesässä isoksi. Tämän takia olisikin hyvä, jos perheet käsittelisivät kysymyksiä, joita nuorelle on syntynyt. Rippikoulua käy koko muukin perhe, ei vain itse nuori. (Poisuo ym. 1998, 205.) Rippikouluun voidaan ottaa mukaan nuoria, jotka täyttävät 15- vuotta sinä vuonna, kun rippikoulu päättyy. Nuorilla on paljon paineita. He eivät tiedä, ovatko he aikuisia vai lapsia. Tähän ikään kuuluu monenlaisia kehitysvaiheita, joiden

5 yksilölliset erot voivat olla suuriakin. (Niemelä 2002, 30.) Nuori hakee paikkaansa yhteiskunnassa ja välillä hän saattaa kokea, että hän tulee päähän potkituksi. Rippikoulun tavoitteena on, että nuori vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu. Nuori kasvaa rakkaudessa lähimmäiseensä ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä. (Pruuki & Tirri 2004, 35.) 2.1 Kuka on nuori? Jokaisella meillä on omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on olla nuori. Nuoruutta muistellaan usein onnellisena aikana. Kaikki on suurta seikkailua, on vaikeita kriisejä tai sitten se on aikaa, jolloin on vain niin ujo. Nuoruus on elämänvaihe, joka voi vaihdella yksilöittäin ja kulttuureittain. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen & Vilén 1999, 13.) Ajatellaan, että nuoruus alkaa toisella vuosikymmenellä, sen alkupuolella. Tulee puberteetti ja siihen liittyvät kasvunvaiheet, kuten esimerkiksi seksuaalinen voimistuminen. Pojat alkavat kiinnostua tytöistä ja tytöt pojista. Pojista ja tytöistä alkaa kasvaa miehiä ja naisia, myös heidän ajatusmaailmansa muuttuu. Nuori hakee omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa. (Nurmi, 1998, 310.) Nuoret koettelevat vanhempiensa kärsivällisyyttä, nuori kokeilee omia rajojaan. Nuoruuteen kuuluu paljon eri vaiheita, mikä johtuu siitä, että jokaisella ihmisellä nuoruuden kesto on omakohtainen. Toisilla nuoruus loppuu ennemmin kuin toisilla. Opiskelupaikalle muuttaminen opettaa elämään itsenäisesti, mutta on myös henkilöitä, jotka asuvat kotonaan koko nuoruuden. Nuoruuden loppumiseen liittyy useita tekijöitä: koulun päättyminen, työelämään siirtyminen, parisuhteen solmiminen sekä oman perheen perustaminen. Nuoret aikuistuvat eri tahdissa. Toiset menevät töihin ennemmin ja hankkivat oman asunnon, kun taas toiset nuoret opiskelevat pitkälle aikuisiälle ja asuvat kotonaan yli kolmikymppisenä. (Nurmi1998, )

6 Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä takakammarin pojat olisivat lapsellisempia kuin omanikäiset, omassa asunnossa asuvat. Usein on taloudellisesti kannattavampaa asua kotona, jos vain siihen on mahdollisuus. Nuoruutta voidaan kuvata askeleena lapsuudesta aikuisuuteen. Nuori kehittää itseään ja vastaa ympäristön antamiin haasteisiin. Nuori etsii itselleen erilaisia vaihtoehtoja omaa kehitystään ajatellen ja valitsee niistä joitakin itselleen sopivimpia. Jokaisen nuoren tulee tehdä omat päätöksensä. Vanhemmat ja ympärillä olevat ihmiset voivat antaa suuntaa elämään, mutta nuoren on itse tehtävä omat päätöksensä. Nuori ohjaa omaa elämäänsä ja tekee valintoja. (Nurmi 1998, 318.) Ensin on mietittävä henkilökohtaiset tavoitteet, joita kohti mennään. Sen jälkeen on etsittävä keinot, joilla näihin tavoitteisiin päästäisiin. Tämä on elämän suunnistelua, välillä tulee takapakkia, mutta siitä pitää vain nousta ja jatkaa eteenpäin. Vanhempien neuvot ovat tässä tärkeitä. Vaikka neuvojen saamisen aikaan ne voivat tuntua vähäpätöisiltä, niitä tarvitaan elämän aikana. Koululaitos ja yhteiskunta antavat tietoa, miten voi rakentaa tulevaisuutta. Ne antavat siihen virikkeitä ja mahdollisuuksia, kun vain itse ottaa ohjeet vastaan ja muokkaa ne itselleen sopivimmiksi. Elämä on valintoja täynnä, niihin liittyy sitoutuneisuus: tekee jonkun aloittamansa homman loppuun saakka, kuten koulun. (Nurmi1998, 319.) Kun nuorella on tavoitteita, on jokin syy herätä joka aamu uuteen päivään. Pysyäkseen tavoitteissaan on hyvä tehdä suunnitelma, joka vie päämäärään. Välillä tulee pysähtyä ja pohtia, ovatko valinnat olleet oikeita. Tämä on oman elämän arviointia, pitää olla sinut itsensä kanssa. Kun onnistuu koulussa, ammatinvalinnassa, ystävyyssuhteissa, se tuo hyvää mieltä ja vahvistaa itsetuntoa. Ongelmia tulee vastaan, mutta ne on tehty selvitettäviksi. Kun on sinut itsensä kanssa, se luo hyvää pohjaa myös myöhemmälle kehitykselle. (Nurmi1998, )

7 2.2 Nuori ja elämänkatsomus Nuoruus on tärkein aika elämänkatsomuksen muodostumisen kannalta. Kun nuori uhmaa vanhempiaan, ihailee, kyselee ja vastailee, nuori etsii omaa paikkaansa, omaa minäkuvaansa. Hän muodostaa oman maailmankuvansa ja elämänkatsomuksensa. Kysymyksiä syntyy liittyen aikuistumiseen, itsenäistymiseen, koulutukseen, ammattiin, ympärillä olevaan maailmaan ja yhteiskuntaan. Nuori lähtee katsomaan, mitä löytyy kotipiirin ulkopuolelta, hän kokeilee omia siipiään. Nuori etsii vastauksia maailmankaikkeuteen, maailmanloppuun, kärsimykseen ja kuolemaan liittyviin myytteihin ja kysymyksiin. Nuori toivoo olevansa arvokas omana itsenään, persoonanaan, hän toivoo tulla hyväksytyksi. Nuori punnitsee oikean ja väärän merkitystä, kumpi painaa vaa assa enemmän. Kenelle hän on vastuussa tekemisistään: itselleen, vanhemmilleen, yhteiskunnalle vai Jumalalle? On hyvä, että nuori näkee tulevaisuutensa toiveikkaana ja valoisana kuin synkkänä ja samantekevänä. (Pursiainen 1997, 113.) Nuori haluaa varmoja vastauksia kysymyksiinsä, mutta hän saattaa myös kyseenalaistaa ne, jos vastaukset eivät miellytä. Nuori voi elää omien ihanteidensa mukaan, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa muiden valtaväestön ihanteiden ja oikeuskäsityksen kanssa. Kirkon nuorisotyölle on suuri haaste saada nuoret oppimaan ajatteluun ja vastuuseen tekemisistään. Kun nuori etsii vastauksia, hän kokeilee monenlaista ja erehtyy, joskus raskaastikin. Evankeliumin sanomalla armosta ja anteeksiannosta olisi kysyntää. Nykymaailman elämyksien ja kokemuksien virrassa seurakunnalla on nuorelle myönteinen, yhteyttä ja välittämistä tuoma merkitys. Seurakunta voi olla paikka, jossa voi turvallisesti kokeilla omia rajojansa ja olla oma itsensä. (Pursiainen 1997, 115.)

8 2.3 Rippikoulu Rippikoulu on osa kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta. Tavoitteena on, että rippikoululainen vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu. ( Rippikoulusuunnitelma 2001, 5.) Jumalan sana kohtaa nuoren rippikoulussa monella eri tavalla. Rukouksen ja jumalanpalveluksen lähtökohta on raamattu. Raamattu on rippikoulun peruskirja, sitä luetaan ja siitä keskustellaan yhdessä. Opetuksen tarkoituksena on tuoda sana esiin niin, että nuori sen ymmärtää. (Rippikoulusuunnitelma 2001, 8.) Rippikoulu on seurakunnan koulu. Rippikoulua voidaan kutsua monella muullakin nimellä, kuten esimerkiksi kastekoulu, konfirmaatiokoulu tai elämänkoulu. Rippikoulu on tarkoitettu kaikille, jotka on kastettu, mutta myös heille, joita ei ole vielä kastettu, mutta haluavat liittyä seurakuntaan. Rippikouluun tuleva nuori ei ole vain rippikoululainen, vaan seurakunnan täysivaltainen jäsen. Rippikoulun tarkoituksena on vahvistaa yhteyttä seurakuntaan ja sen toimintaan. (Junkkaala & Junkkaala 2002, 5.) Rippikoulu perustuu Jeesuksen käskyyn. Viimeisenä tahtonaan, testamenttinaan, Jeesus käski kastaa ja opettaa: Matt.28: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Rippikoulun tehtäviin kuuluu opettaa kristillistä uskoa. Uskolla tarkoitetaan kahta asiaa: kirkon yhteistä uskoa ja ihmisen henkilökohtaista uskoa, luottamusta Jumalaan. Opetuksen avulla voidaan havainnollistaa ja opettaa kirkon uskoa eli sitä, mihin kristityt yhdessä uskovat niin, että se ymmärretään. (Jolkkonen 2004, 19.)

9 Oppi, etiikka ja rukous Oppi, etiikka ja rukous kuuluvat rippikoulun kokonaisuuteen. Jumala jäisi ilman oppia tuntemattomaksi ja elämä kysymysmerkiksi. Voiko tuntemattomaan Jumalaan uskoa ja turvautua, voiko hänelle edes rukoilla? Lähimmäinen jäisi ilman etiikan opetusta, vaille apua. Usko kuihtuu ilman lähimmäisen rakkauden vaatimusta. Usko kaventuu ilman rukousta ja jumalanpalvelusta pelkäksi kylmäksi ideologiaksi. (Jolkkonen 2004, 19.) Oppi tulee esiin uskontunnustuksessa. Se kertoo, kuka Jumala on ja mitä hyvää hän on tehnyt ja tulee tekemään meille. Etiikka tulee esiin katekismuksen Kymmenen käskyn laissa, joka kertoo, miten ihmisten olisi hyvä elää. Isä meidän rukouksessa sakramenttien selityksissä kerrotaan, mistä ihminen saa voimaa rakkauteen ja uskoon. Tässä tulee esiin rukous. (Jolkkonen 2004, ) Tärkein henkilö rippikoulussa on itse nuori ja keskeisin asia on kristillinen usko. Miten nämä kaksi onnistuvat kohtaamaan, onkin asia erikseen. Vaikka nuori onkin rippikoulun tärkein henkilö, hän ei voi yksin määrätä, mitä rippikoulussa opetetaan ja miten se toteutetaan. Kirkon yhteistä uskoa ei voida opettaa irrallaan nuorten elämäntodellisuudesta, vaikkakin se on rippikoulun keskeinen oppiaines. (Turunen 1997, ) Rippikoulun opettajat vastaavat opetuksesta ja toteutuksesta, mutta rippikoulu ei ole heidän taidonnäytteensä. Tällä hetkellä voidaan nostaa kaksi rippikoulun haastetta ylitse muiden: koko rippikoulusysteemin olennaisuus nuorten elämän kannalta ja opettajien valmiudet toteuttaa rippikoulua. Rippikoulun tulisi tuntua mielekkäältä, silloin sinne tulee nuoria vastaisuudessakin. Jos mielenkiinto menetetään, alkaa osallistujakato. Luottamuksen ansaitseminen on jokavuotinen projekti, sen takia rippikoulua tulisikin tarkastella koko ajan ja kehittää. (Turunen 1997, 132.)

10 Rippikoulu rukouksen kouluna Rippikoulu on rukouksen koulu. Vaikka se on paljon muutakin, niin ennen kaikkea rukouksen koulu. Monista rippikoulun tavoitteista olennaisin on se, että nuori uskaltaisi turvautua Jumalaan rukouksissa ja että hän löytäisi tien seurakunnan jumalanpalveluksiin. Siellä on läsnä myös oppi ja etiikka. (Jolkkonen 2004, 21.) Rippikoulun hartaudet ja jumalanpalvelukset on hyvä erottaa oppitunneista. Tämän vuoksi rippikoulussa tulisikin olla sakraalitila eli paikka rukoukselle sekä ajankohdat ja muodot rukouksen hetkille. (Jolkkonen 2004, 23.) Ulkoläksytkin ovat mielekkäämpiä juuri rukouksen kautta, koska keskeisin tarkoitus ulkoa opeteltavissa osissa on auttaa nuoria osallistumaan jumalanpalvelukseen ja kirkollisiin toimituksiin sekä antaa yksityiseen rukouselämään eväitä. Uskontunnustus, Isä meidän ja Herran siunaus ovat tärkeimmät ulkoa opeteltavat asiat. (Jolkkonen 2004, 23.) Useissa leirikeskuksissa on tällainen tila, jossa voidaan hiljentyä. Tila on erillään muusta opetustilasta ja nuoret tietää sinne mennessään, mitä siellä tapahtuu. Itse olen kokenut, että tämä on hyvä ratkaisu. Kappeli on paikka, johon ei tuoda kännyköitä ja otetaan lakit pois, siellä hiljennytään. Nuorilla on aikaa olla hetki omissa ajatuksissaan. On aikaa rauhoittua hektisen päivärytmin keskellä. Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa nuorista (28,8 %) kokivat rukoushetket mielekkäinä.

11 3 OPETTAMINEN RIPPIKOULUSSA Tässä seuraavassa luvussa käsittelen opettamista rippikoulussa. Missä muodoissa sitä tapahtuu ja onko se vain yksistään oppitunneilla tapahtuvaa ohjattua toimintaa. Rippikoulussa papeilla ja ohjaajilla on opetusvastuu, mutta myös isosilla ja muilla nuorilla on pientä opettajan roolia. Jokainen, joka on leirillä, opettaa toisiaan ihan huomaamatta. Opitaan olemaan erilaisten ihmisten kanssa ja myös opitaan kohtaamaan itsensä. Pyrkiessään palvelemaan nuorten oppimista ohjaajan tulee kartoittaa nuorten kysymyksiä, edellytyksiä ja oppimisvalmiuksia. Rippikouluikäiset ovat hyvin erilaisia. Heidän joukossaan on vielä hyvin lapsienomaisesti, konkreettisesti ajattelevia ja käyttäytyviä nuoria sekä toisaalta myös hyvin syvällisiä ja kypsiä nuoria, jotka ovat valmiita erittäin syvälliseen ja myös henkilökohtaiseen pohdintaan. Kasteopetus on koko ihmisen eliniän kestävä kasvuprosessi, jossa osan muodostavat rippikoulu ja konfirmaatio. Kirkolla on velvollisuus kasteen perusteella opettaa kastettuja eli millaisen lahjan jokainen on kasteessa saanut. (Engström, Pyysiäinen, Repo & Ryhänen 2002, 9.) 3.1 Opettaja rippikoulussa Jotta rippikoulu onnistuu, on opettajan työskentelytavalla nuorten kanssa suuri merkitys. Tämän takia on tärkeää, että seurakunta pitää huolta työntekijöistään, heidän hyvinvoinnistaan. Onnistuuko vai epäonnistuuko joku asia, ei ole niin yksiselitteinen ihmissuhdetyössä. Kasvuprosessit etenevät kriisien kautta. Näin käy myös rippikoulussa. (Poisuo ym. 1998, 219.)

12 Rippikoulun opettajille on asetettu eri vaatimuksia ja kriteereitä. Hyvä ammatillinen peruskoulutus takaa hyvän perustan olla pätevä opettaja. Jokainen opettaja on vahvimmillaan silloin, kun hän käyttää opetuksessa omia persoonallisia vahvuuksiaan. Nuorilla on oikeus saada hyvää opetusta, sitä ei voida kyseenalaistaa. Miten hyvin opettaja osaa raamattua ja kuinka hyvä hän on opettamaan paperilla, ei ole oleellisinta opetettaessa nuoria. Jotta voi opettaa keskeisimpiä asioita, opettajan tulee hallita opetettavat asiat. Joskus opettaja menee liian hienoksi opetettaessa, nuoret eivät pysy perässä eivätkä saa sitä tietoa, mitä heidän tulisi saada. Työntekijä ei ole töissä itseään varten, vaan hän toteuttaa seurakunnan tehtävää yhdessä nuorten kanssa ja heitä varten. (Poisuo ym. 1998, 219.) Nuorisotyössä on olennaista, että uskaltaa olla spontaani. Spontaanius tarvitsee perustakseen kyvyn suunnitella töitä etukäteen. Niin rippikoulunopettajan kuin rippikoulutiimin vahvuuksia ovat suunnitelmallisuus, tilannejoustavuus ja yhteistyökykyisyys. Opettajan tulee olla koko ajan valppaana, jotta voi kuulla nuorten ajankohtaisia kysymyksiä. Niiden tiedostaminen auttaa niin suunnittelussa kuin toiminnassa nuorten kanssa. (Poisuo ym. 1998, ) Opettajan suhde nuoreen Opettaja joutuu työssään peilaamaan suhtautumistaan nuoriin. Iän myötä ja kokemuksien karttuessa suhtautumistavat muuttuvat. Kun tekee töitä nuorten kanssa, se vahvistaa ammattitaitoa. Opettajan omat lapset antavat ihan oman perspektiivin tarkastella nuorten elämää ja tilaisuuden elää nuorten todellisuutta. Kun tulee ikää lisää, huomaa, ettei ymmärrä kaikkia nuorten oikkuja. Opettajan tuleekin varoa, ettei samaistu liikaa nuoriin. Nuori saattaa kokea sen kiusalliseksi kosiskeluksi ja että opettaja ei ole aidosti mukana. Nuori etsii aikuista ja opettajasta tulee nuorelle peili, jolla hän tarkastelee omaa aikuistumistaan ja siihen liittyviä kysymyksiä. Kun aikuinen toimii aidosti omassa aikuisen roolissaan, hänestä tulee turvallinen peili. Nuoren ja aikuisen kohtaamiselle ikä ei ole este.

13 Olemalla oma itsensä on hyvä lähtökohta kanssakäymiselle nuorten kanssa. (Poisuo ym. 1998, ) Opettajalle suuri haaste on kyky kohdata nuoria heinä itsenään. Nuoret erilaisuudessaan ovat opettajille suuri haaste. Opettaja saattaa kokea, että nuori on hänelle uhka. Tällöin opettajan tulisikin ottaa haaste vastaan ja oppia ymmärtämään nuoria. Kun nuori luottaa työntekijään, se avaa ihan uusia portteja paremmin kuin se, että nuori huomaa häntä pelättävän. (Poisuo ym. 1998, 226.) Jokaisen työntekijän tulisi jalkautua välillä kadulle, nuorten pariin. Se toisi enemmän näkökulmaa nuoriin kuin, että istuu vain toimistossa tietokonemonitorin takana toivoen, ettei kukaan nuori tulisi juttelemaan. Nuori tarvitsee aikuista ja kun näyttää, että on mukana nuorten elämässä, saa luottamusta puolelleen. Työtä on silloin paljon helpompi tehdä. 3.2 Opettajan rooli rippikoulussa Jokaisella ihmisellä, myös työntekijällä on useita rooleja, joita hän kantaa mukanaan. Monet opettajan sisäistämistä rooleista seuraa mukana myös rippikouluun. Opettajan tulisi tarkastella omaa roolinottoa oman kehityksensä vuoksi rippikoulun suunnittelun, toteutuksen ja viimeistään arviointivaiheen aikana. (Poisuo ym. 1998, 228.) Myös rippikoulunuorella, ryhmänohjaajilla, on lukuisia rooleja. Kaikilla rooleilla on merkitys nuoren elämys- ja kokemusmaailmassa, vaikkei sitä tietoisesti ole ajateltukaan. Samalla tavalla nuoret ryhmänohjaajat kuin rippikoulunopettajatkin ovat rooliensa kantajia. (Poisuo ym. 1998, 228.) Jokainen ottaa oman roolinsa porukassa. Jotkut ottavat niin sanotun pellen roolin - porukan hauskuuttajan, toiset ovat hyvän ilmapiirin luojia, jotkut taas ottavat kaikki huomioon. Jos rooli ei ole omaa itseään, sitä on vaikeaa pitää kauan yllä. Olisikin hyvä, että kaikki ovat sitä mitä on, omia valloittavia persooniaan. Tällöin tulisi ihmisistä oikeampi kuva. Rooli on myös suoja sisimmälle minulle, rooliin voi turvautua ja sen taakse voi mennä.

14 Opettajien vastuuna on luoda rippikouluun hyvä ryhmähenki, kannustava ilmapiiri. Se rakentuu opettaja- ja ryhmänohjaajatiimin yhteishengestä. Kun tämä on kunnossa, se tuo nuorista esiin parhaat puolet. Kun on turvallinen ilmapiiri, rippikoulussa on helppo olla. Ongelmat selvitetään, jos niitä tulee. Hyvät ideat eivät jää huomioimatta vain sen takia, ettei uskalleta riskeerata mitään. (Poisuo ym. 1998, 229.) Johtaminen ja vallankäyttö testaavat rooliodotuksia, kuka johtaa ja miten johdettava mieltää sen. Johtamista ja johtajan kanssa työskentelemistä tarvitaan samaan aikaan, mutta vielä tärkeämpi on tiimi, joka toimii. Kun on hyvin toimiva tiimi, ei johtajuutta huomaa. (Poisuo ym. 1998, 229.) 3.3 Opettajan tavoitteet Tavoitteet, joita rippikouluopettajilla on, ovat yhtenäisiä rippikoulusuunnitelman tasolla, mutta jokaisen opettajan henkilökohtaiset tavoitteet saattavat poiketa paljonkin toisistaan. On rippikoulun rikkautta, että kristillisen uskon merkitystä ja ulottuvuutta ihmisen elämässä tulkitaan eri tavoin. Kristillinen usko ei ole luonteeltaan kloonattu paketti, josta kristityt ammentavat uskolleen vahvistusta, vaan keskellä elämää vaikuttava voima. (Pruuki 1995, 26.) Eri opettajien omat tulkinnat kristillisestä uskosta saattavat erota toisistaan sen verran, että on vaikeaa päätyä yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin rippikoulussa. Tämän takia olisi hyvä, että opettajat keskustelisivat keskenään persoonallisista tavoitteistaan, jotta rippikoulusta tulisi ehjä kokonaisuus ja vältyttäisiin ristiriitaisista pyrkimyksistä. Opettajat, jotka toimivat samassa seurakunnassa, noudattavat yhteistä opetussuunnitelmaa, vaikka he soveltavatkin sitä kunkin ryhmän ja tilanteen mukaan. (Pruuki 1995, 27.) Yhteinen suunnitelma voi olla opettajan yksin tekemä, muiden työntekijöiden kanssa suunniteltu tai kauan hyväksi koettu. Opettajien on tärkeää arvioida suunnitelman toimivuutta ja kehittämismahdollisuuksia. On huolestuttavaa, jos

15 samaa suunnitelmaa käytetään vuodesta toiseen ja siitä tulee niin pyhä, ettei sitä saa muokata eikä siihen tule kajota. Perinteen vaalimisessa on aina vahvuuksia ja heikkouksia. (Pruuki 1995, 27.) Uudet työntekijät tuovat aina uusia tuulahduksia seurakuntaan. Heille tulisikin antaa mahdollisuus tuoda erilaisia ehdotuksia työtavoista. Työ menee paikallaan polkemiseksi, jos ei koskaan uudistuta ja työstä saattaa tulla niin sanotusti pakkopullaa. Usein käy kuitenkin niin, että kehitysmahdollisuudet tyrmätään heti alkuunsa, ei ole uskallusta mennä uuteen suuntaan. Vanhassa on vara parempi. (Pruuki 1995, 27.) Tavoitteet, jotka on asetettu rippikouluun, eivät ole yksistään opettajien asia. Pyrkiessä rippikoulun keskeiseen tavoitteeseen eli uskon jäsentämiseen nuoren elämänkokonaisuudessa on hyvä, että nuoret ovat mukana suunnittelussa. Silloin nuorten motivaatio ja aktiivisuus kasvaa. Ongelmaksi tässä tulee se, etteivät nuoret tiedosta, mitä he voivat odottaa opillisesti rippikoululta. (Pruuki 1995, 29.) Nuori toivoo ja odottaa rippikoululta, että siellä olisi mukavaa, ettei olisi liian kova kuri ja että hän saisi uusia ystäviä. Toiveet ovat tärkeitä ja ne antavat viitteitä siihen, miten suuntaa suunnittelua. Tavoitteita ja odotuksia voidaan tarkentaa, kun nuorelle on syntynyt tarkempi mielikuva rippikoulun luonteesta. Opettajan pyrkiessä suunnitteluun nuorten kanssa on mielekästä, että laaditaan etukäteen yleisluontoinen suunnitelma. Sitä täydennetään, kun saadaan tietoa kyseisen ryhmän tarpeista, lähtökohdista ja suuntautumisesta. (Pruuki 1995, 29.) Tämä tapahtuu havaintojen, yhteisten keskustelujen sekä tehtävien avulla. Yhteinen suunnittelu edellyttää, että ryhmä kokoontuu useaan kertaan jo ennen leirille menoa. Suunnittelu antaa varmuutta nuorelle, että hänen asiansa ovat tärkeitä ja ne otetaan huomioon rippikoulussa. Se vähentää nuoren pelkoa siitä, että häntä manipuloitaisiin. Opettajan ei tarvitse esitellä virallisia ja persoonallisia tavoitteita, mutta hänen on laadittava ne sellaisiksi, että ne on tarpeen tullen mahdollista esitellä myös nuorille. (Pruuki 1995, 30.)

16 4 OPPIMINEN RIPPIKOULUSSA Ihminen oppii jatkuvasti, oppiminen onkin ihmisen hengissä säilymisen ehto. Oppiminen tarkoittaa jokaisen yksilön tai ryhmän prosessin tuloksena tulleita muutoksia siinä, mitä tietää, tuntee, taitaa ja kuinka toimii. Oppimisesta suurin osa tapahtuu huomaamattomasti ja niin, ettei sitä tiedosta. Rippikoulussa oleva nuori oppii koko ajan, ei vain oppitunneilla tapahtuvassa toiminnassa, vaan myös vapaaajalla ja kaikessa toiminnassa, mitä tehdään yhdessä, kuten iltaohjelmissa. (Pruuki 2002, 20.) Nuori piirtää aktiivisesti kuvaa ja käsitystään seurakunnasta ja kristillisestä uskosta. Miten häntä kohdellaan ja millainen ilmapiiri rippikoulussa on vaikuttaa kuvan syntyyn. Onkin tärkeää, että ohjaajat ja isoset ovat tarkkoina, ettei rippikouluun tartu heidän tavoitteidensa vastaisia käytäntöjä. Nolaaminen, toisten yläpuolelle asettuminen ja huutaminen edistävät helposti kielteistä kuvaa, jonka nuoret saattavat saada seurakunnasta. (Pruuki 2002, 20.) Oppiminen voi olla pinnallista, jossa oppija ei pohdi asian sisältöä, vaan pyrkii muistamaan asiat koetta tai kuulustelua varten. Tällöin opittu tieto katoaa kokeen tai kuulustelun jälkeen. On myös syvällistä oppimista, jossa vaaditaan orientoitumista asian omaksumiseen tai jonkun taidon harjoittamiseen. Tällöin opitut asiat jäävät mieleen ja näkyvät tulevassa elämässä sekä elinympäristössä. Oppijan täytyy olla kiinnostunut opittavasta asiasta, mikä onkin syvällisen oppimisen lähtökohta. Tämän takia myös rippikoulussa nuorten esittämät kysymykset ja ajatukset muodostavat opiskelulle tärkeän lähtökohdan. (Pruuki 2002, 20.) Kun ihminen oppii uusia asioita, hän prosessoi ja suhteuttaa sitä aiemmin oppimaansa. Aikaisemmin opittu vaikuttaa siihen, miten tulkitsee uutta ja ymmärtää sen. Tämän takia myös rippikoulussa uuden oppiminen on rakennettava sille pohjalle, mitä nuori tietää ennestään kirkosta ja kristillisestä uskosta. Vaikka

17 nuoren aikaisempi kokemus ja tieto saattaa olla jäsentymätöntä, se ei ole kuitenkaan merkityksetöntä. (Pruuki 2002, 21.) Oppimistilanteen ilmapiiri vaikuttaa oppimismotivaatioon hyvin paljon. Jos on ahdistunut ja peloissaan, se vähentää motivaatiota, koska kaikki energia kuluu jännittämiseen. Kun vuorovaikutus on avoin ja lämmin, se taas kohottaa motivaatiota. Tämän takia on tärkeää, että ohjaaja kiinnittää erityistä huomiota turvallisen ja avoimen ilmapiirin luomiseen, varsinkin jo rippikoulun alkuvaiheessa. Ryhmä tutustuu hyvin ja sen jäsenet alkavat luottaa toisiinsa, kun esimerkiksi leikitään erilaisia rakentavia leikkejä. (Pruuki 2002, 21.) 4.1 Mielekäs oppiminen Ihminen oppii parhaiten, kun opeteltavat asiat ovat mielekkäitä hänen todellisuutensa kannalta. Tämän takia onkin olennaista, että rippikoulussa opeteltavilla asioilla on nuoren elämään jokin liittymäkohta. Muutoin käy niin, että ajaudutaan pintaoppimiseen, jossa vain opiskellaan arkielämästä irrallaan olevaa uskonnollista todellisuutta. Oppiminen on jatkuvaa prosessointia, jossa ihminen rakentaa ja muokkaa ajatteluaan ja toimintansa malleja. Hyvä oppiminen on ymmärtämiseen pyrkivää ja opiskelijan omaa ajattelua muokkaavaa mielekästä toimintaa. (Pruuki, ym. 2004, 47.) Mielekkään oppimisen rinnalla voimme puhua myös merkityksellisestä oppimisesta. Tämä tarkoittaa opiskeltavien asioiden merkityksien tulkintaa ja tutkimista eli oppimista, joka pyrkii ymmärtämiseen. Tähän sisältyy myös opiskeltavien asioiden sisältämät arvot ja arvostukset. Merkityksellisyys viittaa merkityksen muodostamisen, ymmärtämisen ja tulkinnan prosesseihin. Näiden kautta opiskelija muodostaa itselleen merkityksellistä tietorakennetta. Rippikoulussa tämä tarkoittaa, että nuori tulkitsee ja etsii opittavasta asiasta merkityksiä ja pyrkii löytämään niille yhteyksiä jo aikaisemmin muodostuneista tiedoista. (Pruuki ym. 2004, )

18 Jotta opiskelu olisi nuorelle mielekästä, se edellyttää, että nuorella olisi aikaisempaa, uuden asian kannalta merkityksellistä tietoa, jotta hänen olisi mahdollista yhdistää tietoa jo ennemmin muodostamiin tietorakenteisiin. Mielekkään oppimisen tärkeä apuväline on mielenkiintoinen oppimateriaali, joka sisältää olennaiset käsitteet ja lähtökohdat. Myös rippikoululaisten oma asennoituminen on tärkeää mielekkäälle oppimiselle. Tämä edellyttää, että rippikoululaisella on halu oppia uusia asioita ja kyky ymmärtää ne. (Pruuki ym. 2004, 48.) 4.2 Oppijan aktiivisuus oppimisen edellytyksenä Koulun tehtävä on ollut edistää oppimista kautta maailmanhistorian. Kuitenkin on ollut, että niin koulussa kuin rippikoulussa ovat opettajat olleet heitä, jotka ovat olleet enemmän kiinnostuneita opetuksesta kuin oppimisesta. On ollut tärkeämpää se, että tuntimäärät on saatu täyteen kuin mitä nuori on oppinut. Nykyään on alettu kiinnittää huomiota oppimisen edellytyksiin, ei yksistään suunnittelussa, vaan myös tutkimuksessa painopiste on siirtynyt opetuksen tarkastelusta oppimisen tarkasteluun. Kun on tieto siitä, kuinka oppiminen tapahtuu, on mielekkäämpää tarkastella opetusta. (Pruuki 1995, 12.) Aina on uskottu opetuksen voimaan, on oletettu, että opettaja voi antaa elämän eväät suoraan suuhun. Oppilas on kuin taulu, johon opettaja maalaa jälkensä. Jos opettaja ei ole onnistunut työssään, syy on työnnetty nuorille. He ovat liian jääräpäisiä, sen takia tieto ei tartu. Harvoin on etsitty syitä itse opetuksesta siihen, että oppilas on laiska ja vätys. Oppimisessa ei ole kiinnitetty huomiota, kuinka tärkeitä oppijan aikaisemmat kokemukset ovat. (Pruuki 1995, 12.) Opetus edistää oppimista, mutta se ei ole itsessään tae sille, että ihminen oppisi. Ihminen oppii jatkuvasti, kun hän elää, kokee ja havainnoi. Rippikoulussa opitaan koko ajan, esimerkiksi iltaohjelmat, sauna, nuotioillat sekä hartaudet ovat oppimisen paikkoja. Tarkoituksellisella opetuksella voidaan edistää oppimista, mutta se voi myös pahimmassa tapauksessa ehkäistä sitä. (Pruuki 1995, )

19 Jokaisella meistä on mielikuvia, millaista oppiminen oli erilaisten opettajien ohjauksessa. Joidenkin opettajien tunneilla kaikilla oli hauskaa, kun taas toisten opettajien tunnit olivat kuin vetäisi kivirekeä perässään. Se, että on myönteinen ja innostava ilmapiiri tukee oppimista, kun taas kiristynyt ja jännittynyt ilmapiiri ehkäisee oppimista. Oppiminen on kokemukseen perustuvia kokemuksia tiedoissa, asenteissa, taidoissa ja valmiuksissa. Ihminen oppii niitä asioita, jotka hän kokee itselleen mielekkäiksi oman toimintansa kannalta. (Pruuki 1995, 13.) Empiristis-behavioristinen oppimisteoria Empiristis-behavioristista oppimiskäsitystä leimaa oppimisen ulkoisen säätelyn korostaminen. Oppiminen tarkoittaa, että yksilön tietomäärä kasvaa ja taitoja harjoitetaan. Empiirinen tieto on kokemuksiin ja aistittaviin asioihin perustuvaa. Ajatellaan, että se mikä on objektiivisesti havaittu ja empiirisesti tutkittu, on totta. Behaviorismiin kuuluu, että kiinnitetään huomio lopputulokseen, oppijan käyttäytymisen muutokseen. (Repo 2002,10.) Se, että opiskelee kristinuskon perusasioita eli rippikoulun ulkoläksyjä ulkoa edustaa behaviorismia. Tällä kirkko siirtää eteenpäin kristillistä traditiota. (Engström ym. 2002, 9). Konstruktivistinen oppimisteoria Konstruktivistinen oppimisteoria painottaa, että ihminen pyrkii laajentamaan ja rakentamaan aktiivisesti omaa kokemusmaailmaansa ja asettaa uusia tavoitteita oppimiselleen. Ihminen on omiin tavoitteisiinsa suuntautuva, hakee palautetta ja haluaa tietoa siitä, mikä koskee häntä itseään. Sitä jäsentyneemmin yksilö kykenee tiedostamaan, ymmärtämään ja säätelemään omaa sisäistä ja ulkoista todellisuuttaan ja luomaan uusia toimintastrategioita suhteessa niihin, mistä korkeampitasoisesta oppimisesta onkaan kysymys. (Pruuki ym. 2004, )

20 4.3 Erilainen oppija Suomessa käy rippikoulun vuosittain valtaosa 15-vuotiaista nuorista. Tähän joukkoon mahtuu myös heitä, joilla on eritasoisia diagnosoituja vaikeuksia oppia, työstää, ymmärtää, sisäistää, käsitellä, muistaa sekä ottaa käyttöön oppimiaan asioita. Näitä nuoria tulee mukaan seurakunnan nuorten toimintaan. (Riihimäki 2005, 190.) Nuorella, joka on niin sanottu erilainen oppija, ilmenee monenlaisia toissijaisia ongelmia. Hän on mahdollisesti joutunut koulumaailmassa usein tilanteisiin, joissa hän on epäonnistunut vaikeutensa vuoksi. Tästä johtuen hänet kyllä huomataan, muttei kuitenkaan hyvässä mielessä, vaan hän joutuu helposti muiden silmätikuksi ja syyttelyn kohteeksi. Tästä johtuen hän saattaa pysytellä jatkossa mieluummin sivussa, ettei häntä huomattaisi. Tästä voi johtua myös lisääntyvät käyttäytymishäiriöt. Kun on pelko epäonnistumisesta ja itseen kohdistuvasta naurusta, nuori saattaa yrittää siirtää toisten huomion muualle lyömällä kaiken leikiksi tai vetäytymällä muusta porukasta omiin oloihinsa. (Riihimäki 2005, 196.) Erilaisella oppijalla on usein ongelmia itsetuntonsa kanssa. Hän saattaa kokea, että hän on vähemmän arvokas kuin toiset ja aina kaikessa paljon huonompi. Siitä voi seurata masennusta, itsensä vähättelyä ja tunteen, ettei viitsi edes yrittää. Suojellakseen itseään muiden pilkalta ja piilottaakseen ongelman hän ottaa roolin, jonka taakse voi turvallisesti kätkeytyä. Tuon roolin työntekijät saavat yleensä ensimmäisenä nähdä: nuori on levoton, huolimaton, laiska, omissa maailmoissaan, häiriköi, vetäytyy ja ei kuuntele. Tästä emme voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että kaikilla nuorilla, jotka käyttäytyvät näin, olisi oppimisvaikeuksia. Emme voi myöskään ajatella, että kaikki erilaiset oppijat käyttäytyvät edellä kuvatulla tavalla. (Riihimäki 2005, ) Avaintekijä erilaiseen oppijaan on työntekijöiden myönteinen ja hyväksyvä suhtautuminen. Vaatii paljon joustavuutta, aikaa ja vaivaa työntekijältä, kun on erilaisia oppijia nuorisotyössä. Toimintatapoja tulee muuttaa niin, että ne palvelevat kaikkia tasapuolisesti. Työtekijöiden on otettava enemmän asioista

21 selvää ja heidän on lisättävä tietämystään ja ymmärrystään erilaisten oppijien tarpeista ja heistä itsestään ihmisinä. Erilaisten nuorten ymmärtäminen on mahdollisuuksien antamista, täydellisyyden tavoittelun luopumista ja riman asettamista sille tasolle, että siihen voi yltää heikompikin. Se on opettelua siihen, että hyväksyy erilaisuuden, ei vain työntekijöiden osalta, vaan myös nuorten, eikä vain puhuessa, vaan myös teoissa. (Riihimäki 2005, ) Jokainen haluaa, että kuuluisi tasavertaisesti joukkoon ja, että voi antaa oman panoksensa sen mukaan kuin on taitoa, kykyä ja ennen kaikkea halua. On tärkeää, että saa olla oma itsensä ilman liikoja vaatimuksia ja jatkuvaa kilpailemista, siitä kuka onnistuu paremmin. Erilainen oppija myös opettaa miettimään teetettävien tehtävien merkitystä ja sisältöä. Miten pitkiä tunnit ja eri työskentelyt ovat? Miten saadaan rakennettua hyvä työskentelyilmapiiri? Miten saadaan vähennettyä levottomuutta? Miten ehkäistään pettymyksiä ja turhautumista? (Riihimäki 2005, )

22 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Valitsin tutkimuskohteeksi 9 - luokkalaiset Haapajärven nuoret. Miksi päädyin juuri Haapajärven nuoriin oli se, että olin vuonna 2005 työharjoittelussa kyseisessä seurakunnassa ja tunsin työntekijöitä niin seurakunnasta kuin koulustakin. Aluksi meinasin tehdä tutkimuksen myös kotiseurakunnassani Nivalassa, mutta jätin sen pois. Kyselystä olisi tullut niin laaja, etteivät rahkeeni olisi pian riittäneet. Halusin kuitenkin kokeilla siipiäni tekemällä tämä tutkimus eri paikkakunnalla kuin omassa kotikaupungissa. Suurena apuna tutkimuksen toteutumisessa oli Markku Mäkelä, joka lupautui olemaan Haapajärven ylä-asteella linkkinä minun ja muiden opettajien välillä. Se edesauttoi siihen, että sain toteutettua kyselyn sovittuna päivänä ja sain vastaukset mukaan lähtiessäni pois. Sovimme koulun kanssa sopivan ajankohdan, milloin kysely toteutettiin. Tämä ratkaisu osoittautui erittäin hyväksi, koska olin itse paikalla parin luokan kanssa ja muissa luokissa oppilaiden tuntiopettaja valvoi lomakkeiden täytön. Tämä auttoi siihen, että vastauksien prosenttimäärä oli 100 %. Ikäryhmäksi valitsin 9 - luokkalaiset, koska heillä on ollut aikaa ajatella, mitä rippikoulu antoi heille. Rippikoulun he olivat käyneet vuoden 2006 talvella ja kesällä, joten aikaa ei ollut mennyt liian kauan eikä liian vähän aikaa. Aluksi aioin tehdä tutkimuksen jo vuonna 2006 keväällä, jolloin olisi ollut mukana myös minun rippikoulussa olleita nuoria. Toteutus ei onnistunut. Aloin miettiä, onko näillä nuorilla jo liian kauan rippikoulusta. Muutenkin kevät on koulussa kiireistä aikaa, joten päädyin seuraavaan syksyyn, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kysely toteutettiin Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mitä nuoret miettivät rippikoulusta, mitä he saivat siitä ja oppivat siellä. Yhtenä vaikeutena pidin kyselyssä sitä, vastaavatko nuoret kysymyksiini. Riittääkö mielenkiinto siihen, että he täyttäisivät lomakkeen. Ilokseni huomasin, että kaikki vastasivat kyselyyn.

23 Ennen kyselyn toteuttamista Haapaveden nuorista koottu ryhmä testasi kyselylomakkeen. Heidän kommenttien pohjalta muokkasin sen nykyiseen muotoonsa. Testaaminen osoittautui hyväksi, koska heillä oli ensisijaista omakohtaista kokemusta rippikoulusta ja he pystyivät antamaan palautetta siitä, saivatko he mitään irti kysymyksistä.

24 6 TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien tiedot Kyselyyn vastasi 75 nuorta, joista 38 (50,7 %) oli tyttöjä ja 37 (49,3 %) poikia. Ikäjakauma oli seuraava: 14-vuoden ikäisiä oli 7 (9,3 %), 15-vuoden ikäisiä oli 63 (84 %) ja 16-vuoden ikäisiä oli 5 (6,7 %). Kaavio 1. Ikäjakauma (N= 75) 6,70 % 9,30 % 14 vuotiaita 15 vuotiaita 16 vuotiaita 84,00 % Kyselyyn vastanneista 75:sta nuoresta kävi Haapajärven seurakunnan rippikoulun talvella (24,0 %) nuorta ja kesällä (50,7 %) nuorta, ulkopaikkakunnalla kävi 17 (22,7 %) nuorta, 2 (2,7 %) nuorta ei käynyt rippikoulua. Kaavio 2. Missä nuori kävi rippikoulun? (N= 75) 22,70 % 2,70 % 50,70 % Haapajärvellä kesällä Haapajärvellä talvella Jossain muualla 24 % Ei käynyt rippikoulua

25 9 - luokan jälkeen lukioon aikoi mennä 29 (39,7 %) nuorta, ammattikouluun aikoi mennä 31 nuorta (42,5 %) ja 13 nuorta (17,8 %) ei tiedä vielä minne pyrkii. Kaavio 3. Minne 9 luokan jälkeen (N= 73) 17,80 % 42,50 % 39,70 % Lukioon Ammattikouluun Joku muu Halusin tällä selvittää sitä, vaikuttaako nuorien ajatusmaailmaan se, missä koulussa he opiskelevat tai tulevat opiskelemaan. Usein on puhuttu, että ammattikoululaiset jättävät seurakuntanuoret heti rippikoulun jälkeen, kun taas lukiolaisissa on enemmän nuoria, jotka jatkavat esimerkiksi isosena toimimista ja kerhojen pitämistä.

26 6.1 Rippikoulua ennen Miten aktiivisia nuoret oli ennen rippikoulua? Tällä tarkastelin nuorten aktiivisuutta ennen rippikoulua. Nuorille tarjotaan kuitenkin jo ennen rippikoulua mahdollisuutta mennä mukaan seurakunnan toimintaan. Valitsin tähän mielestäni yleisimmät toimintamuodot: pyhäkoulu, leirit ja kerhot. Kaavio 4. Aktiivisuus seurakunnan toiminnassa ennen rippikoulua (N= 70). Erittäin Melko Aktiivisesti Ei niin Ei ollenkaan aktiivisesti aktiivisesti aktiivisesti aktiivisesti Pyhäkoulu (4,8 %) (8,1 %) (8,1 %) (11,3 %) (67,7 %) Leirit (3 %) (19,4 %) (13,4 %) (13,4 %) (50,7 %) Kerhot (11,1 %) (15,9 %) (22.2 %) (50,8 %) Pyhäkoulu on jäämässä nuorten keskuudessa unholaan. Ainoastaan 3 vastanneista (4,8 %) kävi pyhäkoulussa aktiivisesti. Tämä johtuu osaksi siitä, ettei enää ole sellaista kulttuuria pitää pyhäkoulua kuin ennen. Työmuoto on kuitenkin tärkeä ja sitä kannattaisi vaalia. Pyhäkouluopettajia on vaikea saada nykyisin, kun taas ennen joka kylällä oli pyhäkouluja, johon mentiin. Kerhot ja leirit pitävät pintansa tässä yhteiskunnan kiireessä, mikä on positiivista. Kerhoja järjestetään melkeinpä joka kylällä, missä vain on tiloja. Aina kaivataan uusia kerhonohjaajia, jotta kerhot eivät loppuisi. Kerhonohjaajien koulutus takaa sen, että ohjaajia on. Tietenkin sinne tarvitaan nuoria, joita voidaan kouluttaa.

27 Ajatuksia rippikoulusta Nuoret odottavat rippikoulua, se kuuluu osana nuoruuteen. Tätä mieltä oli lähes kaikki (85,9 %) ja siitä puhutaan paljon jo ennen sinne menoa. Yli puolet vastanneista nuorista (79,4 %) odotti rippileiriä innolla. Kun on käynyt rippikoulun, on yhtä askelta lähempänä täysi-ikäisyyttä ja aikuisuutta. Nuori saa naimaluvan. Odotukset ovat korkealla ennen rippikoulua ja varsinkin sitä leiriosuutta. Leiri on ihan oma maailmansa, siellä saa kokea paljon, koko tunteiden vuoristoradan. Nuorissa on myös heitä, jotka eivät odota rippikoululta mitään, mutta heitä oli vain 5 vastanneista (7 %). Syynä saattaa olla pieni pelko siitä, mitä siellä on. Tietenkin silloin voi ottaa kaiken itselleen, mitä rippikoululla on annettavana. Kaavio 5. Ajatukset rippikoulusta (N =73). Täysin Jokseenkin Jokseenkin Jokseenkin Täysin eri samaa mieltä samaa mieltä samaa/eri eri mieltä mieltä mieltä Odotin innolla (32,9 %) (20,5 %) (26 %) (4,1 %) (16,4 %) Kuuluu nuoruuteen (35,2 %) (29,6 %) (21,1 %) (4,2 %) (9,9 %) En odottanut rippikoululta (7 %) (12,7 %) (21,1 %) (22,5 %) (36,6 %) mitään

28 Rippikoulumerkkien kerääminen Rippikoulumerkkejä pitää kerätä paljon. Se on hyvä, koska siinä nuori oppii tuntemaan omaa seurakuntaansa, työntekijöitä ja saa tutustua eri toimintoihin. Seurakunta saattaa olla aika vieras nuorille, jos ei ole ollut toiminnassa mukana (kerhot, leirit ). Kaavio 6. Rippikoulumerkkien keräämisen kokeminen (N= 73). Täysin Jokseenkin Jokseenkin Jokseenkin Täysin eri samaa samaa samaa/eri eri mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä Oli kiinnostavaa kerätä niitä (13,9 %) (33,3 %) (11,1 %) (41,7 %) En saanut kerättyä kaikkia (5,6 %) (4,2 %) (5,6 %) (2,8 %) (81,7 %) määrätyssä ajassa Oli vaikeaa (5,6 %) (7 %) (16,9 %) (25,4 %) (45,1 %) Lähes kaikki (81,7 %) saivat kerättyä pisteet määrätyssä ajassa. Eri seurakunnan järjestämät tapahtumat ja tilaisuudet ovat mainioita tilaisuuksia tutustua tuleviin rippikoulukavereihin, voi solmia ystävyyssuhteita ja tietää ainakin, keitä tulee samalle leirille kuin itse menee. Kenenkään mielestä ei ollut mahdottoman kiinnostavaa kerätä rippikoulumerkkejä. Ne ovat nuorten mielestä pakon sanelema juttu.

29 Odotukset rippikoulusta Nuorten odotukset rippikoulusta olivat yleismaailmallisia. Nuoret toivoivat, että rippikoulussa olisi hauskaa ja saisi solmittua uusia ystävyyssuhteita. Joillain nuorilla ei ollut odotuksia. Sekin on ehkä hyvä, koska silloin voi ottaa kaiken ilolla vastaan, mitä siellä tulee eteen. Ei voi ainakaan pettyä, kun ei odota paljoa. Nuorten odotuksiin vaikuttaa myös se, millaisia juttuja he ovat kuulleet muilta jo rippikoulun käynneiltä nuorilta. Odotukset tuovat lisäjännitystä leirille. Nuorille saattaa tulla pettymyksiä, jos ne eivät toteudukaan. Aika kuultaa kuitenkin muistot ja myöhemmin ajatellaan rippikoulua hienona kokemuksena. Rippikoulu tulee useasti keskusteluun mukaan, kun puhutaan maailman menosta. Rippikoululla onkin melkeinpä sama asema tyttöjen keskuudessa kuin miehillä armeijan jutut. Saa uusia kavereita, uskonelämälle vahvistusta, hyvää ruokaa.(tyttö14) Sitä hauskuutta mistä kaikki aina puhui, uutta kokemusta. (Tyttö 1) Että olisi hauskaa, saisin uusia kavereita, iltaisin liikuttaisiin ja olisi oikeinkesäistä, aika sellaista kirjoissa kuvattavaa riparia toivoin. (Tyttö 17) Kaikkea muuta mitä se oli, jotkut sanoi, että se on hauska mutta sehän oli joku 5-vuotiaiden leikkikenttä, ei oikein innostanut. Jos olisin tiennyt, en olisi käynyt. (Poika 5) En odottanut muuta kuin kamalaa jeesustelua ja tylsistymistä. Paitsi tietysti vapaa aikaa innolla, että saisi olla kavereiden kanssa. (Tyttö 13)

30 6.2 Rippikoulussa Ilmapiiri leirillä Ilmapiiri leireillä näytti olevan hyvä. Ilmapiirin tekevät kaikki yhdessä: nuoret, opettajat, isoset, siis kaikki, jotka ovat leirillä mukana. Kaikkien tulisi tulla toimeen, jotta kaikilla olisi hyvä olla leirillä. Tietenkin on päiviä, jolloin ei kaikki mene niin hyvin kuin haluaisi. Hyvän ilmapiirin saavuttamiseksi tulee tehdä töitä, koska sitä ei saavuteta ihan helpolla. Ilmapiirin tulisi olla kaikille hyvä, toisia kannustava ja sellainen, että kaikki otettaisiin huomioon. Kaavio 7. Ilmapiiri rippileirillä (N= 73). Täysin Jokseenkin Jokseenkin Jokseenkin Täysin eri samaa mieltä samaa mieltä samaa/eri eri mieltä mieltä mieltä Ei mikään maailman (13,9 %) (5,6 %) (16,7 %) (22,2 %) (41,7 %) paras Oli hyviä ja huonoja (23,3 %) (27,4 %) (34,2 %) (9,6 %) (5,5 %) hetkiä Mahtava, kaikki tuli (27,8 %) (34,7 %) (11,1 %) (15,3 %) (11,1 %) toistensa kanssa toimeen Tutkimuksessa selvisikin, että melkein puolet vastaajista (41,7 %) oli sitä mieltä, että ilmapiiri leirillä oli hyvä. Tietenkin on hetkiä, jolloin ilmapiiri saattaa heitellä. Kolmannes vastaajista (34,2 %) oli tätä mieltä. Noin kolmasosa vastaajista (27,8 %) oli sitä mieltä, että ilmapiiri oli mahtava ja kaikki tuli toistensa kanssa toimeen.

31

32 Oppitunnit Nuorten kiinnostuminen oppitunneista vaihteli. Opettajan esimerkin myötä kiinnostavuus kasvoi ja nuoret jaksoivat olla mukana. Tässä tuleekin haaste opettajille, että tunnit ovat sellaisia, joissa olisi virikkeitä. Usein tunnin runko on, että opettajat puhuvat ja nuoret kuuntelevat sen, mitä kuuntelevat. Ryhmätyöt saivat kannatusta ja sellaiset tunnit, joissa nuoret saivat toteuttaa itseään. Kaavio 8. Oppituntien kiinnostavuus (N= 72). Täysin Jokseenkin Jokseenkin Jokseenkin Täysin eri samaa mieltä samaa mieltä samaa/eri eri mieltä mieltä mieltä En jaksanut seurata (9,7 %) (22,2 %) (26,4 %) (25 %) (16,7 5) Opettajan yksinpuhelua (8,6 %) (14,3 %) (32,9 %) (31,4 %) (12,9 %) Opettajan esimerkki (14,5 %) (30,4 %) (33,3 %) (10,1 %) (11,6 %) kannusti Ryhmätyöt olivat (29,6 %) (35,2 %) (18,3 %) (5,6 %) (11,3 %) mukavia Kiinnostavia, opin paljon (15,5 %) (25,4 %) (32,4 %) (8,5 %) (18,3 %) uutta Opettajien antamien esimerkkien kautta nuoret oppivat paremmin. Myös eri teemat olivat jääneet mieleen, kuten esimerkiksi seurustelutunti ja kuoleman käsittely. Tunnit ovat niin tunteisiin vetoavia ja joskus myös niin vaikeita aiheita, että ne muistetaan. Opettajan pitämä tunti synnistä, jossa hän näytti esimerkin kahdella lasilla, vesivärillä ja paperinpaloilla. ( Tyttö 24)

33 Missä puhuttiin kuolemasta, tuli muistoja mieleen. (Tyttö 26) Rippikoulu rukouksen kouluna Nuoret vierastivat tätä kysymystä, mikä olikin odotettavissa. Rippikoulussa opetellaan rukoilemaan, laulutkin ovat rukouksia. Päivittäisissä rukoushetkissä on rukous läsnä. Nuorten kommenteista huomasi, että he ovat oppineet rukouksen merkityksen. Rukoushan on keskustelua Jumalan kanssa. Muutamia nuoria kiusasi ajatus, että leirillä rukoillaan niin paljon. No kai se voi sitäkin olla, koska siellä rukoiltiin melko ahkerasti, mutta itse en ainakaan innostunut asiasta yhtään. Ennemmin se oli Jumalan koulua. (Tyttö 13) Kyllä, siellä rukoillaan melko paljon, koska joka aamupalan jälkeen oli rukoushetki ja illalla myös. Siellä oppi hiljentymään. (Poika 32) Kyllä se on, siellä rukoillaan ja puhutaan Jumalasta. (Tyttö 19) No ei ole, rippikoulu on uskon koulu ja tärkein koulu elämässä. (Tyttö 17) Hiljentymisen opetteleminen on tärkeä taito. Päivässä on hyvä olla hetki ja paikka, jolloin jätetään kännykät sivuun ja keskitytään hiljentymiseen. Kun ollaan leirillä koko ajan samalla porukalla, on hyvä olla mahdollisuus olla hetki ihan hiljaa ja ajatella maailman menoja, omia ajatuksiaan. Tämä saattaa olla joillekin hyvin ahdistavaa, mutta pääsääntöisesti se on vapauttavaa.

34 6.3 Rippikoulun jälkeen Rippikoulu kokemuksena Rippikoulu on nuorille täynnä uusia kokemuksia, oivalluksia ja muistoja. Nuoret muistelevat tapahtumia vielä pitkään. Opettajien mukana olo kannustajina on tärkeässä roolissa, kolmasosa vastanneista (27,4 %) on tätä mieltä. Isosen rooli on tärkeässä roolissa, koska usein oman isosen esimerkki auttaa siihen, että nuori menee isoskoulutukseen. Isonen on kannustaja, auttaja, kaveri, linkki nuoren ja opettajan välillä. Puolet vastaajista (52,1 %) oli tätä mieltä. Isosten järjestämä iltaohjelma on myös kokemuksena hyvä, kolmannes vastaajista (39,7 %) piti iltaohjelmia leirin kohokohtana. Kaavio 9. Rippikoulu kokemuksina (N= 73)

35 Täysin samaa Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin samaa/eri Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä mieltä mieltä Opettajat olivat innostavia 20 ( 27,4 %) 22 (30,1 %) 19 ( 26 %) 9 (12,3 %) 3 ( 4,1 %) Isoset mukavia (52,1 %) (26 %) (17,8 %) (4,1 %) Ulkoläksyt vaikeita 5 (6,8 %) 10 (13,7 %) 14 (19,2 %) 23 (31,5 %) 21 (28,8 %) Rukous- ja hiljentymishetket 21 (28,8 %) 16 (21,9 %) 20 (27,4 %) 8 (11 %) 8 (11 %) jäi mieleen Vapaa-aikaa tarpeeksi 17 (23,3 %) 20 (27,4 %) 13 (17,8 %) 11 (15,1 %) 13 (16,4 %) Iltaohjelmat, leirin kohokohta 29 (39,7 %) 18 (24,7 %) 12 (16,4 %) 9 (12,3 %) 5 (6,8 %) Ruoka oli hyvää 45 (61,6 %) 16 (21,9 %) 7 (9,6 %) 3 (4,1 %) 2 (2,7 %) Hyvä ruoka pitää mielen virkeänä, tätä mieltä oli yli puolet (61,6 %) nuorista. Hyvä ruoka takaa paremman mielen. Vapaa-aikaa oli riittävästi, silloin saa olla kavereiden kanssa, pelaten, jutellen ja kaikkea kivaa tehden. Rippikoulu vaikuttajana Kysymykseen vaikuttiko rippikoulu nuorten hengelliseen ajatusmaailmaan, eivät nuoret oikein osanneet vastata. Muutamat nuoret kertoivat rippikoulun vaikuttaneen heidän hengelliseen elämään. Ehkä vähän, ennen en kovinkaan uskonut Jumalaan mutta nyt uskon, vaikka en ymmärrä kaikkea/ole samaa mieltä sen kanssa. (Tyttö 24) Kysymys saattoi olla liian henkilökohtainen ja sen takia siihen ei haluttu vastata. Vaikka kerroin, että vastaukset ovat luottamuksellisia, tuli mieleen, että he eivät

36 vastanneet, miltä tuntui. Kysymys ei auennut monille, vaikka rippikoulu olisikin vaikuttanut merkittävästi. Luulen, ettei sitä tiedosteta heti. Eipä oikeastaan, joitain asioita ehkä mietti, niitä ei niin ennen ajatellut. (Tyttö 33) Ei oikeastaan, olen herännäisperheestä, joten uskon Jumalaan. (Tyttö 1) Leirillä halusi kotiin ja kotona leirille. (Poika 5) Rippikoulu herättää ajatuksia nuorissa. Niitä on vaikeaa aluksi työstää, mutta ne selkiintyvät ajan myötä. Muistan omasta rippikoulusta sen, että jäi paljon kysymyksiä ilmaan. Sain niin paljon uutta tietoa ja sen käsittelemiseen menee aikaa. Jotkut asiat eivät selviä koskaan, mutta sitä prosessoidaan koko ajan.