Israel pelastushistoriassa. Syksy 2006 Kansanlähetysopisto Pirkko Valkama

Transkriptio

1 Israel pelastushistoriassa Syksy 2006 Kansanlähetysopisto Pirkko Valkama

2 2 Raamattu alkaa kuvauksella siitä, miten Jumala loi kaiken (luvut 1-2). Sitten kerrotaan miten Jumalan luoma ihminen lankesi syntiin ja tuli pelastusta tarvitsevaksi (luku 3). Luvuissa 4-11 kuvataan ihmiskunnan syntyä ja pahuuden jatkuvaa lisääntymistä maapallolla. Kun ensin on kuvattu lyhyesti ainakin parintuhannen vuoden ajanjakso (luominen, syntiinlankeemus, kansojen synty, ihmiskunnan pohjaton syntisyys), alkaa uusi jakso: Abrahamin, Isakin ja Jakobin jälkeläisten kautta toteutettu pelastushistoria. Abrahamin suvun vaiheet kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti, koska ne ovat keskeinen osa pelastushistoriaa (Apt.7:1-8). Koko ensimmäinen Mooseksen kirja, luvusta 12 alkaen, keskittyy Abrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin. Kantaisistä puhutaan jatkuvasti myös Uudessa testamentissa. Pelkästään Abrahamin nimi esiintyy siellä noin sata kertaa. Abraham ei hallinnut suurta valtiota. Hän ei tehnyt suuria valloituksia. Hän ei laatinut lakeja eikä kirjoittanut kuuluisia teoksia. Kuitenkin hän on yksi maailman historian tunnetuimpia henkilöitä. Jumala kutsuu Abrahamin 1 Moos.12:1-4: Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 2. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. 3. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." 4. Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen. Abraham syntyi noin 2000 ekr. Kaldean Urissa. Urin kaupunki oli Sumerien valtakauden keskus. Sumerilaiset olivat kansa, joka kehitti yhden maailman vanhimmista kulttuureista. Abrahamin aikaan Urissa on arveltu olleen jopa puoli miljoonaan asukasta. Tällaisesta suurkaupungista ja kulttuurin keskuspaikasta, Jumala kutsui Abrahamin seuraamaan itseään kohti tuntematonta. Ei varmasti ollut helppo ratkaisu lähteä vaeltamaan paimentolaisena. Abrahamin kutsumisesta alkaen Vanha testamentti on pääasiallisesti Israelin historiaa; Israelin kautta toteutettua pelastushistoriaa. Jumala lupasi Abrahamille: 1. Minä teen sinusta suuren kansan; 2. siunaan sinua; 3. Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille kansoille. Myöhemmin Jumala tarkensi antamiaan lupauksia, kansasta, maasta ja siunauksesta. Lupaus kansasta 1 Moos.15:1-6: Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri." Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." 3. Abram sanoi vielä: "Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut." Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." 5. Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä." 6. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. Abraham ei ollut vielä saanut yhtään jälkeläistä, vaikka Jumala oli luvannut tehdä hänestä suuren kansan. Inhimillisesti ajateltuna näytti siltä, että Jumalan lupaus ei toteudu. Abraham kysyi asiaa Jumalalta. Jumala sanoi että Abraham tulee saamaan pojan. Näyttääkseen Abrahamille konkreettisesti millainen tämän jälkeläisten määrä on oleva, Jumala vei Abrahamin katsomaan tähtitaivasta ja sanoi: Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä. Tänään näemme selvästi, miten Jumalan lupaus on täyttynyt.

3 3 Abrahamin fyysisiä jälkeläisiä ovat Iisakin jälkeläiset eli juutalaiset sekä monet arabikansat: Ismaelin jälkeläiset (1 Moos.25:12-18) ja Keturan Abrahamille synnyttämät jälkeläiset (1 Moos.25:1-4). Abrahamin hengellisiä jälkeläisiä ovat kaikki Kristuksen omat (Gal.3:29). Lupaus maasta 1 Moos.15:18-21: Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, 19. tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, 20. heettiläiset, perissiläiset ja refalaiset, 21. amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset. Egyptin rajapuro on Siinailla oleva Wadi el-arish (Egyptin puro) niminen joki. Se on usein ollut rajana Egyptiin päin. Eufrat on nykyisen Irakin alueella. Salomonin (Daavidin pojan) aikana raja oli Egyptistä Eufratiin (2 Aik.9: 26). Sen jälkeen Israel ei missään vaiheessa ole omistanut niin laajaa aluetta. Käsittääkseni se tulee omistamaan tuon Jumalan Abrahamille lupaaman maan vasta tuhatvuotisen valtakunnan aikana Ihmisen Pojan (Daavidin Pojan) hallitessa. Abrahamin kuollessa hänen sukunsa ei omistanut luvatusta maasta muuta kuin hautapaikan (Hebronin lähistöllä), jonka Abraham oli ostanut. Kantaisät ja heidän perheensä elivät muukalaisina luvatussa maassa. Kun Jaakob väkineen siirtyi Egyptiin, luvattu maa oli edelleen kanaanilaisten omistuksessa. Inhimillisesti ajatellen näytti mahdottomalta, että Jumalan lupaukset Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille milloinkaan toteutuisivat. Mutta Jumala oli kertonut Abrahamille tarkkaan myös sen, milloin tämän jälkeläiset saavat maan omakseen (1 Moos.15:7-16): Abrahamin jälkeläiset tulisivat olemaan orjina 400 vuotta. Sitten Jumala rankaisisi kansaa, joka heitä orjuutti. He lähtisivät orjuudesta suuri omaisuus mukanaan. Jumala kertoi Abrahamille myös syyn miksi hän ei vielä anna maata: Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt (16). Jumala antoi myös kanaanilaisille kansoille armon aikaa. Katso myös 5 Moos.9:4B6. Maa, jonka Jumala antoi Abrahamin jälkeläisille, sijaitsee kolmen maanosan liittymiskohdassa. Se on kaistale, joka on aina ollut suurvaltojen puristuksessa. Israel saattoi säilyttää itsenäisyyden vain Jumalan avulla. Myös maan kukoistus oli riippuvainen Jumalasta; mm. Jumalan antamista sateista. Egyptillä oli Niilin virta ja pohjoisella suurvallalla Eufrat ja Tigris. Nuo suuret virrat takasivat maiden hedelmällisyyden. Israel oli riippuvainen Jumalan avusta ( Siiloan hiljaa virtaavista vesistä Jes.8:5-10). Lupaus siunauksesta Jumala lupasi jokaiselle kantaisälle: Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille (1 Moos.22:18; 1 Moos.26:4; 1 Moos.28:13-14). Jotta Jumala saattoi tulla ihmiseksi, tarvittiin maa ja kansa. Jumala tuli ihmiseksi Abrahamin jälkeläisenä ja valmisti pelastuksen kaikille kansoille. Room.9:4-5: Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. 5. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! Abrahamin kutsumisesta (1 Moos.12) alkaen Vanha testamentti keskittyy Abrahamin jälkeläisten kautta toteutettuun pelastushistoriaan. Vanha testamentti kertoo muun muassa: Miten Jumala synnytti kansan. Miten Jumala lunasti kansan orjuudesta ja teki sen kanssa liiton. Miten Jumala antoi kansalle maan. Miten Jumala varjeli sen elossa. Miten Jumala opetti sille itsestään. Miten Jumala opetti sille tulevasta pelastuksesta.

4 4 Vanha testamentti on täynnä lupauksia tulevasta pelastajasta ja hänen valmistamastaan pelastuksesta. Siellä kerrotaan esimerkiksi, että hän syntyy naisen siemenestä ja murskaa Saatanan vallan (1 Moos.3:15). Vanhassa testamentissa kerrotaan, että hän syntyy Juudan sukukunnasta (1Moos 49: 10) ja on Daavidin kuningassuvun jälkeläinen (2 Sam.7:16). Siellä kerrotaan milloin hän syntyy (Dan.9:10-27) ja missä hän syntyy (Miika 4: 9-5:1-3). Siellä kerrotaan, että hän on kaiken luoja (Jes.40:3-5), Jumalan Poika (Ps.2). Siellä kerrotaan millaisen pelastuksen hän valmistaa (Jes.43:25; 51:5-8) ja miten hän sen valmistaa (Ps.22, Jes.53). Siellä kerrotaan miten hän saa kaiken vallan (Dan.7:13-14) ja miten hän kerran Ihmisen Poikana hallitsee maan päällä (Jes.11:1-11). Lisäksi monet Vanhan testamentin tapahtumat ovat paitsi historiallisia tapahtumia myös esikuvia tulevasta pelastuksesta. Pelastuksen keskeisiä käsitteitä selitetään Uudessa testamentissa Abrahamin ja hänen sukunsa elämänvaiheiden avulla: esim. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus (Iisakin uhraaminen 1 Moos.22 / Hepr.11:17-19), vanhurskauttaminen (Room.4:1-12), miten ihminen pelastuu (Hagar ja Saara Gal.5:21-31), liitonmerkki: kaste (Kol.2:11-12). Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on yksityiskohtainen kuvaus Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista ja heidän elämänsä vaiheista. Teksteissä kerrotaan myös heidän heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Meille näytetään, että he olivat tavallisia syntisiä ihmisiä, jotka Jumala armossaan valitsi valmistaakseen pelastuksen kaikille ihmisille. Heidän elämänsä vaiheet on kerrottu yksityiskohtaisesti, koska siinä on Jumalan pelastushistorian alkuvaiheet. Jaakobille Jumala antoi nimen Israel. Jaakob on Raamatussa ainoa henkilö, jota kutsutaan nimellä Israel. Jumalan Jaakobille antaman nimen mukaan, hänen jälkeläisiään alettiin kutsua israelilaisiksi. Ensimmäisen Mooseksen kirjan lopussa on laaja kuvaus Jaakobin pojasta Joosefista (1 Moos.37, 39-50). Jumala johdatti Joosefin Egyptiin ja asetti hänet Faraon sijaishallitsijaksi. Näin Jumala varjeli Abrahamin jälkeläiset elossa nälänhädän aikana. Jaakobin mennessä Egyptiin hänen perheessään oli vain 70 henkeä. Oli kulunut noin 200 vuotta siitä, kun Jumala oli luvannut Abrahamille, että hänen jälkeläisensä tulevat lukuisiksi kuin taivaan tähdet tai meren rannan hiekkajyvät (1 Moos.22:17). Neljäsataa vuotta myöhemmin Abrahamin jälkeläiset olivat edelleen Egyptissä. Heistä oli tullut suuri kansa (ehkä 1-2 miljoonaa: 4 Moos.1:1-3,45-46) ja kuten Jumala oli sanonut Abrahamille, kansa oli joutunut orjuuteen (1 Moos.15:13). Jumala esti kansaa sulautumasta egyptiläisiin mm. käyttäen hyväksi sitä, että egyptiläiset halveksivat paimentolaisia (1 Moos.46:33-34). Myös ympärileikkaus ja se, että israelilaiset palvelivat vain yhtä Jumalaa, eristi heitä. Kansan lunastaminen Toinen Mooseksen kirja kertoo, miten Jumala lunasti kansan orjuudesta omaksi kansakseen. Israelin olemassaolo kansakuntana perustuu kokonaan Jumalan työhön: ensin Jumala synnytti kansan ja sitten hän lunasti sen omakseen. Ks. 5 Moos.4:32-40; Ps.105. Jumala valitsi ja valmisti Mooseksen lunastuksen välikappaleeksi. Mooses on yksi pelastushistorian merkittävimmistä henkilöistä. Hänen välityksellään Jumala pelasti kansansa tuomiosta ja orjuudesta Mooseksen välityksellä Jumala otti kansan liittoonsa, antoi, kansalle lait, johdatti kansaa erämaassa kohti luvattua maata. Näistä tapahtumista kertovat 2-5 Mooseksen kirjat. 5 Mooseksen kirja päättyy luvatun maan rajalle.

5 5 Israelin pelastuminen tuomiosta ja orjuudesta Toisen Mooseksen kirjan luvussa 12 on kerrottu tilanteesta, jossa Jumala antoi israelilaisille käskyn, että jokaisen perheen tuli valita virheetön karitsa. Karitsa piti säilyttää määrähetkeen saakka. Määrättynä päivänä, illan suussa, karitsa piti teurastaa ja verta oli siveltävä talon oven pieliin. Jumala selitti israelilaisille syyn tähän toimintaan näin: Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. (2 Moos.12:12-13) Veri suojeli Jumalan vihalta. Jumala suojeli israelilaisia itseltään. Synnin tähden jokainen israelilainenkin oli ansainnut tuomion ja kuoleman. Jumalan valmistaman pelastuksen seurauksena Israelin kansa pelastui tuomiosta ja vapautui orjuudesta. He saivat lähteä kulkemaan kohti luvattua maata. Verellä merkityissä taloissa oli varmasti monenlaisia ihmisiä. Joku ehkä vapisi ja itki pelosta ja oli lähes varma siitä, ettei selviä hengissä läpi yön. Joku toinen iloitsi ja oli varma pelastuksesta, jonka Jumala oli valmistanut. Riippumatta siitä, oliko usko vahva tai heikko, jokainen, joka oli sisällä verellä merkityssä talossa, pelastui. Verellä sivellyt talot ovat hyvä kuva Jeesuksessa olevasta pelastuksesta (Room.8:1). Jos me elämme Jeesuksen yhteydessä, hänen verensä suojassa, olemme samalla tavalla turvassa tuomiolta ja kadotukselta kuin israelilaiset olivat turvassa verellä merkityissä taloissa. Pelastus ei perustu uskomme lujuuteen vaan Jumalan armoon. Uudessa testamentissa Jeesuksesta puhutaan usein pääsiäiskaritsana. Niin kuin Jumala pelasti israelilaiset karitsan veren kautta, samalla tavalla Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti meidät itsensä kanssa (2 Kor.5:19). Jeesuksen kautta pelastumme synnin orjuudesta (Joh.8:34-36). Pappisvaltakunta, pyhä kansa Kun Jumala oli lunastanut itselleen kansan, hän johdatti sen Siinain vuorelle. Siellä hän teki liiton lunastamansa kansan kanssa. Liitto perustui Jumalan lunastustyöhön. Israelista oli määrä tulla Jumalan pyhä kansa, Jumalan pappisvaltakunta: 2 Moos.19:1-6: Kun Egyptistä lähdöstä oli kulunut tasan kaksi kuukautta, israelilaiset tulivat Siinain autiomaahan. 2. Refidimistä lähdettyään he tulivat sinne ja jäivät leiriin Siinainvuoren juurelle. 3. Mooses lähti Jumalan luo vuorelle, ja Herra huusi hänelle: Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin jälkeläisille: 4. 'Te olette itse nähneet, mitä minä tein egyptiläisille ja kuinka olen kotkan siivin kantanut teitä ja tuonut teidät tänne luokseni. 5. Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, 6. mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille. Aluksi siis koko kansa oli valittu olemaan Jumalan pappeina. 5 Mooseksen kirjan luvussa 5 kerrotaan, että kun Jumala ilmestyi kansalle Siinain vuorella, kansa pelkäsi Jumalan pyhyyden edessä. Se pyysi Moosesta, että tämä toimisi välittäjänä. Jumala sanoi, että kansan asenne oli oikea. Oli oikein pelätä Jumalan pyhyyttä. Kansa oli oikeassa ymmärtäessään, ettei voinut tulla Jumalan eteen ilman välittäjää. Jumala valitsi sitten yhden Israelin sukukunnista, Leevin suvun toimimaan välittäjinä Jumalan ja kansan välillä. Papit toimittivat uhrit kansan puolesta. Heidän oli määrä ohjata ja tuomita kansaa. Heidän piti opettaa käskyt, jotka Jumala oli antanut.(3 Moos.10:11) Aivan erityinen asema oli ylipapilla. Hänellä oli mm. se tehtävä, että hän meni kerran vuodessa kaikkein pyhimpään. Siellä hän sovitti uhriverellä sekä kansan että omat syntinsä. Leeviläinen pappeus ja siihen liittyvät erilaiset tehtävät, olivat esikuvia Jeesuksesta ja Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Enää ei tarvita pappeja välittäjiksi. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jeesus, ikuisena ylimmäisenä pappina, (Hepr.7:17-28) on avannut meille kaikille tien kaikkein pyhimpään (Hepr.10:19-22).

6 6 Jumala vaelsi israelilaisten mukana 3 Moos.26: 11-12: Minä pystytän asumukseni teidän keskellenne enkä väsy teihin, 12. vaan vaellan teidän mukananne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. 2 Moos.13:21:Herra kulki heidän edellään päiväsaikaan pilvenpatsaassa näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään. Raamatussa puhutaan usein Herran enkelistä, joka näyttää olevan sama kuin Herra Jumala ja kuitenkin eri henkilö. Esimerkiksi 1 Moos.16:7-13; Sak.3:1-4; Tuom.2:1-3: Herran enkeli sanoo vieneensä israelilaiset Egyptistä luvattuun maahan ja tehneensä heidän kanssaan liiton. Paavali sanoo, että Kristus kulki israelilaisten mukana erämaassa. (1 Kor.10:4). Hän oli siis Herra, Herran enkeli, joka vei israelilaiset pois Egyptistä. Katso myös Joh.12:41. Kun Vanhassa testamentissa kerrotaan tilanteista, joissa Jumala ilmestyy enkelin tai ihmisen hahmossa, silloin on ilmeisesti kysymys Jeesuksen ns. pre-eksistenttisestä ilmestymisestä. Jeesus ei ollut vielä tullut lihaksi, Jumala ei ollut syntynyt ihmiseksi, mutta hän ilmestyi ihmishahmossa. Jumala asui Israelilaisten keskuudessa Ilmestysmajan ja myöhemmin temppelin välityksellä. 2 Moos.29:44-46: Minä teen pyhäksi pyhäkköteltan ja alttarin ja pyhitän Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina. 45. Minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa, 46. ja he tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka toin heidät pois Egyptistä asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa. Jeesus puhui itsestään temppelinä (Joh.2:19-22). Jeesuksessa Jumala asui kansansa keskellä. He saivat nähdä hänen kirkkautensa (Joh.1:14) Israelille annettu laki 5. Moos.32: 46-47: Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. 47. Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen. Sana oli israelilaisten koko elämä. Jumalan lakien noudattaminen pitäisi sekä heidät että myös heidän karjansa terveenä. Jumalan säädösten noudattaminen olisi tehnyt luvatusta maasta käsittämättömän vauraan ja turvallisen maan. (3 Moos.26:3-10). Jumalan sanat olisivat myös israelilaisten viisaus ja ymmärrys kansojen silmissä (5 Moos.4:5-8 KR38). Kymmenen käskyä Keskeisimmät käskyt olivat ns. kymmenen käskyä, jotka Jumala oli itse kirjoittanut kahteen kivitauluun. Nämä käskyt ovat edelleen osittain länsimaisen yhteiskunnan lainsäädännön perusta. Jos jossakin yhteiskunnassa todella noudatettaisiin näitä käskyjä, se olisi ihanne yhteiskunta. Siellä ei varastettaisi, ei tehtäisi aviorikoksia, ei murhattaisi, kukaan ei tavoittelisi toisen omaa eikä puhuisi toisesta valhetta. Myös sapatti (levon päivä) oli Jumalan lahja Israelille. Se oli valtava yhteiskunnallinen uudistus. Käsky antoi kaikille oikeuden levätä kerran viikossa. Monissa yhteiskunnissa ei tuohon aikaan orjilla ja eläimillä ollut mahdollisuutta levätä. Jumala antoi määräyksen, että olipa kyseessä härkä tai aasi, vierasheimoinen työntekijä tai vähäisinkin orja, kaikilla on oikeus lepoon (2 Moos.23:12). Sapattivuosi ja riemuvuosi Jumalan antamissa käskyissä oli muitakin yhteiskunnallisesti mullistavia käskyjä. Esimerkiksi joka seitsemäs vuosi oli ns. sapattivuosi. Silloin peltojen piti saada levätä, että ne tuottaisivat runsaamman sadon. (2 Moos.23:10-11; 3 Moos.25:2-7). Sapattivuonna heprealaiset orjat piti

7 7 vapauttaa (21:2). Israelilaisten ei olisi pitänyt edes ottaa omia kansalaisiaan orjiksi, koska he olivat kaikki Jumalan orjia (3 Moos.25:39-42,55). Myös maanomistukseen liittyvät lait olivat vallankumouksellisia. Jumala sanoi israelilaisille, että maa on hänen, mutta hän antaa sen israelilaisille käyttöön (3 Moos.25:23). Maa piti jakaa tasapuolisesti kaikille. Jos Jumalan käskyjä olisi noudatettu, ei Israelissa olisi ollut suurmaanomistajia, eikä köyhää maatonta väkeä. Maata myytäessä, myytiin oikeastaan vain maan tuotto. Hinta määritettiin sen mukaan, kuinka paljon oli jäljellä vuosia riemuvuoteen (3 Moos.25: 10-17). Myös orjuuteen joutuneet israelilaiset piti vapauttaa riemuvuonna (3 Moos.25:10). Riemuvuotta piti viettää joka viideskymmenes vuosi. Jos israelilaiset olisivat noudattaneet tällaisia säädöksiä, voimme vain kuvitella miten ympärillä olevat kansat olisivat ihailleet sellaista oikeudenmukaista, hyvinvoivaa maata ja kansaa. Laki olisi todella ollut heidän viisautensa ja ymmärryksensä kansojen silmissä. Lait ja säädökset pesuista, karanteeneista, ruuista yms. 2 Moos.23:25-26: Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa teidän ruokanne ja juomanne. Minä, Herra, otan taudit pois teidän keskuudestanne: 26. yksikään nainen sinun maassasi ei saa keskenmenoa tai jää hedelmättömäksi, ja minä annan teidän saavuttaa päivienne täyden määrän. 2 Moos.15:26: Herra sanoi: Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi. Määräykset pesuista, karanteeneista, ruuista yms., Jumala on antanut mm. säilyttääkseen Israelin kansan elossa. Monet Vanhan testamentin lait ovat, nimenomaan yksityiskohtaisuudessaan, hyvin järkeviä terveydellisiä ohjeita. Esimerkiksi tarkat karanteeniajat, kun epäiltiin tarttuvaa tautia. Ja tarttuvan taudin ollessa kyseessä, tarkat ohjeet siitä, mikä esine oli käyttökelpoinen pesun jälkeen ja mikä piti polttaa. Lait, jotka koskivat suhdetta lähimmäiseen Ajattelemme helposti, että käskyt, rakastaa lähimmäisiä ja huolehtia heikoimmassa asemassa olevista, löytyvät vasta Uuden testamentin puolelta. Mutta kun Jeesus sanoi rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, hän lainasi Kolmannen Mooseksen kirjan lukua 19. Tuossa luvussa annetaan monia ohjeita siitä, miten tulisi suhtautua avuntarpeessa oleviin. Edes vihoissa olo ei saanut estää auttamasta. Jumala käskee, että vihamiestäkin on autettava, kun hän tarvitsee apua. Esimerkiksi: 2 Moos.23:5: Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen. Rakkautta piti osoittaa myös muista kansoista tuleville ihmisille (2 Moos.26:18-19; 2 Moos.23:9; 3 Moos.19:33-34; 5 Moos.10:16-19; 5 Moos.15:15-16). Jos Israel olisi noudattanut Jumalan antamia lakeja, siitä olisi tullut esimerkkivaltio Jumalan viisaudesta ja hyvyydestä. Se olisi tuottanut Jumalalle kunniaa ja mainetta: 5 Moos.26:18-19: Myös Herra on tänään ilmoittanut, että hän lupauksensa mukaan pitää teidät omana kansanaan, kun vain noudatatte kaikkia hänen käskyjään. 19. Hän on luvannut asettaa teidät kaikkien luomiensa kansojen yläpuolelle, että ylistäisitte häntä ja tuottaisitte hänelle kunniaa ja mainetta. Silloin te olette Herran lupauksen mukaisesti hänen pyhä kansansa.

8 8 Jumalanpalvelukseen liittyvät käskyt Jumalanpalvelus ja siihen liittyvät asiat (esim. ilmestysmaja, temppeli, pappeus, uhrit ja juhlat) ovat esikuvia Jeesuksesta ja hänen suorittamastaan pelastuksesta. Millä tavoin ne ovat esikuvia, sitä selitetään mm. heprealaiskirjeessä. Vanhan testamentin juhlakalenterissa oli neljä keskeistä juhlaa: pääsiäinen, helluntai, lehtimajajuhla ja suuri sovituspäivä. Lukuun ottamatta suurta sovituspäivää, kaikkien miesten oli näinä juhlina kokoonnuttava määrättyyn paikkaan (5 Moos.16:16). Erämaavaelluksen aikana, kokoonnuttiin Ilmestysmajan luo. Myöhemmin Jerusalemin temppeli oli paikka, jonne piti mennä kolme kertaa vuodessa. Jokaisen tuli viedä Herralle lahjoja sen mukaan, miten Herra oli häntä siunannut (5 Moos.16:17). Siten israelilaiset tunnustivat, että kaikki mitä heillä oli, oli saatu Jumalalta. Jumala lupasi, että kun israelilaiset menevät juhliin, hän itse pitää huolen siitä, että vihollinen ei sinä aikana hyökkää maahan (2 Moos.34:23-24). Vaikka velvollisuus osallistua juhlaan koski ensisijaisesti miehiä, juhlat oli tarkoitettu kaikille (5 Moos.16:11-12). Käsittääkseni naisia ei velvoitettu siksi, että olisi ollut vaikea lähteä matkoille esimerkiksi juuri ennen synnytystä tai pian sen jälkeen. Pääsiäinen Egyptin orjuudesta vapautumisen juhlaa kutsuttiin nimellä Pesah. Sana on muodostettu verbistä kulkea ohi, säästää. Nimi ilmaisi hyvin juhlan sisällön: juhlittiin sitä, miten Jumala armossaan kulki ohi (2 Moos.12:12). Samaa asiaa viestittää vastaava suomenkielen sana pääsiäinen, joka tulee sanasta pääseminen. Jumala antoi tarkat ohjeet siitä, miten pääsiäistä tuli viettää (2 Moos.12). Juhla-aterialla lapsille piti kertoa, mitä Jumala oli tehnyt kansalleen (2 Moos.12:26-27). Kaikkien piti tietää, mitä juhlittiin.. Pääsiäisen viettoon kuului myös happamattoman leivän juhla. Kahdeksaan päivään ei saanut syödä mitään hapanta. Hapan oli vertauskuva pahuudesta ja synnistä. Katso 1 Kor.5:7-8. Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja merkittävin. Pääsiäisen tapahtumat, Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus, ovat tapahtumia, joista jokainen Jeesuksen oma elää päivittäin. Helluntai 5 Moos.6:9-11: Laskekaa seitsemän viikkoa siitä, kun sirppinne leikkaa viljan ensimmäiset tähkät. Näiden seitsemän viikon kuluttua.10. teidän tulee viettää viikkojuhlaa Herran, Jumalanne, kunniaksi. Tuokaa vapaaehtoisia uhrilahjoja sen mukaan, kuin Herra on teitä kutakin siunannut. 11. Tulkaa kaikki Herran, Jumalanne eteen, niin te kuin teidän poikanne ja tyttärenne, orjanne ja orjattarenne sekä keskuudessanne asuvat leeviläiset, muukalaiset, orvot ja lesket, ja iloitkaa kaikki siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. Toinen vuotuisista juhlista oli Helluntai; ensihedelmän juhla tai uutisjuhla. Juhlaa vietettiin seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen ja siksi sitä kutsuttiin myös viikkojuhlaksi. useimmissa kielissä helluntaita kutsutaan nimellä pentekoste. Pentekoste on kreikkaa ja tarkoittaa viideskymmenes. Nimi tulee siitä, että juhlaa vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Luvatussa maassa ensimmäiset tähkät leikattiin jo pääsiäisen aikaan. Viikkojuhla tai ensihedelmän juhla liittyi kevään viljankorjuuseen. Viikkojuhla oli kiitosjuhla. Jeesuksen aikaan juhlassa kiitettiin erityisesti kahdesta asiasta, siitä, miten Jumala oli vapauttanut israelilaiset Egyptin orjuudesta ja siitä, että hän oli antanut luvatun maan hyvyydet. Me kiitämme helluntaina Jumalaa siitä, että hän on lunastanut meidät synnin orjuudesta ja antanut meille Pyhän Hengen ja hänen välityksellään kaikki taivaalliset hyvät. Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä. Helluntaijuhlassa, seitsemän viikkoa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, tapahtui Pyhän Hengen vuodatus. Silloin koottiin ensihedelmä Jumalan valtakuntaan. Ensimmäiset kolmetuhatta ihmistä vastaanottivat Jeesuksen valmistaman pelastuksen.

9 9 Lehtimajajuhla 3 Moos.23:39-43: Seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä, kun olette korjanneet sadon talteen, ryhtykää viettämään seitsenpäiväistä Herran juhlaa. Juhlan ensimmäinen päivä on lepopäivä, samoin kahdeksas päivä. 40. Kootkaa ensimmäisenä päivänä hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehviä ja puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta ja viettäkää iloista juhlaa seitsemän päivän ajan Herran, Jumalanne edessä. 41. Tätä juhlaa teidän tulee viettää Herran kunniaksi seitsemän päivää joka vuosi. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännessä kuussa on vietettävä lehtimajanjuhlaa. 42. Kaikkien israelilaisten tulee silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää, 43. jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Lehtimajajuhla on saanut nimensä siitä, että silloin piti asua lehtimajoissa erämaavaelluksen muistoksi. Juhlassa kiitettiin Jumalaa luvatusta maasta ja sen sadosta. Samalla muisteltiin erämaavaelluksen aikaa ja kiitettiin Jumalaa hänen huolenpidostaan matkalla. Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 31 sanotaan, että joka seitsemäs vuosi, kun israelilaiset kokoontuvat lehtimajajuhlaan, Jumalan laki on luettava kaikkien kuullen. Silloin piti kaikkien miesten, naisten ja lasten ja myös luvatussa maassa asuvien muukalaisten olla koolla. Kaikkien oli tunnettava Jumalan opetukset ja käskyt. Lehtimajajuhla oli myös Messiaan odottamisen juhla. Sakarjan kirjan loppuluvuissa liitetään yhteen Herran päivä ja lehtimajajuhla. Jumala lupaa, että Jerusalemista virtaavat silloin elämää antavat vedet. Jumala lupaa myös, että sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Kun Messias hallitsee Jerusalemissa, kaikki kansat tulevat sinne viettämään lehtimajajuhlaa. Jos joku kansa ei tule, niin se saa turhaan odottaa maallensa sadetta. (Sak.14:16-17) Kaksi juutalaisten vuotuisista suurista juhlista (pääsiäinen ja helluntai) ovat myös kristillisessä kirkossa suuria juhlia. Miksi emme vietä lehtimajajuhlaa? Ymmärtääkseni siksi, että olemme vielä matkalla kohti luvattua maata. Raamattu ei sitä suoraan sano, mutta tulisiko Jeesus takaisin juuri lehtimajajuhlan aikaan tai menemmekö Jeesusta vastaan yläilmoihin juuri tuon juhlan aikaan? Joka tapauksessa kun kerran olemme perillä, siellä alkaa suurin mahdollinen juhla. Siellä kiitämme Jumalaa hänen pelastusteoistaan ja siitä, että hän on varjellut meidät perille (Ilm.19:6-8). Suuri sovituspäivä Yksi juutalaisten vuotuisista juhlista oli Jom kibbur, suuri sovituspäivä. Päivän tarkoitus ilmenee hyvin sen nimestä. Silloin saatiin sovitus synneistä. Tuo syys-lokakuussa vietettävä juhla oli ainoa juhla, jolloin laki määräsi koko kansan paastoamaan. Kukaan ei myöskään saanut tehdä mitään töitä, koska silloin toimitettiin sovitus. (3 Moos.16:29-30) Suurena sovituspäivänä ylipappi riisui pois hienon virka-asunsa ja pukeutui yksinkertaiseen pellavapukuun. Ylipapin piti ensin uhrata omasta puolestaan syntiuhri. Sen jälkeen hän otti kaksi vuohipukkia kansan syntiuhriksi. Arvalla valittiin toinen pukki Herralle ja toinen pois lähetettäväksi. Ylipappi teurasti Herralle valitun pukin. Sitten hän pirskotti sen verta kaikkienpyhimmässä olevan liitonarkin kannelle (ns. armoistuimelle) ja sen eteen. Sen jälkeen hän pani kätensä toisen pukin päälle ja tunnusti israelilaisten synnit. Vuohipukki vietiin sitten erämaahan ja päästettiin vapaaksi. Se tehtävänä oli kantaa kaikki israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (3.Moos.16:3-23). Vuohipukista sanotaan: mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, jätettäköön seisomaan elävänä Herran eteen. Sovitettavat synnit pantakoon sen kannettaviksi. Sitten se ajettakoon Asaselin luo autiomaahan (3 Moos.16:10). 92KR selittää alaviitteessä sanaa asasel: Sanan

10 10 merkitys on epäselvä. Todennäköisesti se viittaa henkiolentoon, jonka uskottiin asuvan erämaassa. Minusta teksti ei puhuta mistään henkiolennosta. Sana asasel, jota alkutekstissä käytetään, muodostuu sanoista vuohi ja lähettää pois. Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös (n.250 ekr.) puhuu vuohipukista, joka lähetetään pois. Suurta sovituspäivää on osuvasti, nimitetty Vanhan testamentin Pitkäksi Perjantaiksi. Heprealaiskirjeessä Jeesusta kutsutaan suureksi ylimmäiseksi papiksi. Koska Jeesus oli synnitön, hänen ei muiden ylipappien tavoin tarvinnut uhrata ensin omien syntiensä puolesta. Ristinkuolemallaan Jeesus valmisti meille täydellisen, iankaikkisen sovituksen. Hän ei tuonut uhriksi eläinten verta, vaan oman verensä. Samalla tavoin kuin synnit pantiin pois lähetetyn pukin kannettavaksi, samalla tavoin meidän syntimme pantiin Jeesuksen kannettavaksi. (Hepr.7:24-27; Hepr.4:16) Kansan eteen asetetaan kaksi tietä Kun Israel oli menossa valtaamaan luvattua maata, Mooses puhui kansalle erämaassa. Mooseksen välityksellä Jumala asetti kansan eteen kaksi tietä. Hän lupasi, että jos kansa tottelee Jumalaa ja noudattaa kaikessa hänen käskyjään, se saa osakseen valtavia siunauksia ja siitä tulee kansa, jota kaikki muut kansat ihailevat. Mutta jos se ei tottele Jumalaa eikä noudata Jumalan antamia käskyjä, sitä kohtaavat monenlaiset kiroukset ja ahdistukset. Siitä tulee kansa, jonka kohtaloa muut kansat kauhistelevat. 5 Moos.28:1-3: Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. 2. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne. 3. "Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin. Tämän jälkeen Mooses luettelee monenlaisia siunauksia. Sitten jakeessa 15, hän sanoo: Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Teksti jatkuu pitkällä luettelolla erilaisia kirouksia. Kiroukset suurenevat loppua kohden. Yksi viimeisimmistä kirouksista on se, että kansa hajotettaisiin kaikkien kansojen sekaan. Myöhemmin Mooses puhuu myös siitä, miten Jumala armossaan tuo kansan takaisin luvattuun maahan. Kun katsomme Israelin historiaa, näemme, että Jumalan valittu kansa ei noudattanut Jumalan sille antamia käskyjä ja säädöksiä. Siksi Mooseksen luettelemat monet kiroukset tulivat kansan osaksi. Kirousluettelon alkupuolella Mooses sanoi mm. että jos israelilaiset eivät noudata Jumalan heille antamia määräyksiä, he joutuvat kärsimään monenlaisista taudeista, heidän maansa ei tuota runsasta satoa, eivätkä he saa pitkään nauttia vapaudesta. Herra antaa vihollisten lyödä heidät. He hyökkäävät vihollisten kimppuun yhtenä joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin (5 Moos.28:25). Kun luemme Vanhan testamentin historiallisia kirjoja, esimerkiksi Tuomarien kirjaa, Samuelin kirjoja tai Kuningasten kirjoja, niissä on lukuisia kuvauksia siitä, miten Israelin kansa kerran toisensa jälkeen käänsi Jumalalle selkänsä ja alkoi palvella vieraita jumalia. Uudestaan ja uudestaan Jumala silloin antoi kansansa joutua vihollisten saaliksi. Katso esim. Tuom.2: Babylonin pakkosiirtolaisuus 5 Moos.28:31-37: Teidän nautanne teurastetaan silmienne edessä, mutta ette saa syödä niiden lihaa. Te näette omin silmin, kun aasinne varastetaan teiltä, mutta ette saa niitä takaisin. Teidän lampaanne ja vuohenne joutuvat vihollisillenne, eikä kukaan auta teitä. 32. Te näette, miten poikanne ja tyttärenne joutuvat vieraan kansan käsiin, ja teidän silmänne riutuvat, kun alinomaa ikävöitte heitä ettekä voi heitä auttaa. 33. Sen, minkä työllä ja vaivalla olette hankkineet, syö kansa, jota ette tunne. Teitä sorretaan ja riistetään kaiken aikaa. 36. Herra vie teidät ja kuninkaan, jonka olette asettaneet hallitsijaksenne, vieraan kansan keskelle, jota ette tunne ja jota eivät

11 11 isännekään tunteneet, ja te joudutte siellä palvelemaan puusta ja kivestä tehtyjä jumalia. 37. Kaikissa niissä kansoissa, joiden sekaan teidät ajetaan, teidän kohtalonne herättää kauhistusta, ja teistä tulee niille varoittava esimerkki ja pilkan kohde. Mooses puhui näin Juudan pakkosiirtolaisuuteen joutumisesta, joka tapahtui satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Israel oli silloin jakautunut kahdeksi valtioksi. Israel, Pohjoinen valtakunta joutui pakkosiirtolaisuuteen 722 ekr. ja Juuda, eteläinen valtakunta 597 ekr. Ennen jakautumista kahdeksi valtioksi, Israel oli tehnyt myös sellaisen synnin, että se oli vaatinut itselleen kuninkaan. Kansalle ei enää riittänyt se, että Jumala olisi heidän kuninkaansa. He halusivat olla niin kuin muut kansat, joilla oli kuningas, joka johti heitä ja soti heidän sotiaan. (1 Sam. 8:7-9) Vaikka kuninkaan valinta oli Jumalan tahdon vastainen teko, Jumala, ennalta tietämisensä perusteella toteutti Daavidin kuningassuvun kautta pelastussuunnitelmansa. Tuleva pelastaja, messias, jolle kuului ikuinen kuninkuus, olisi Daavidin jälkeläinen. Lopputuloksena olisi se, että jälleen Jumala ja yksin hän olisi kansansa kuningas. Tuore kuningaskunta jakautui jo neljännen kuninkaan, Salomonin pojan aikana, kahdeksi valtioksi Pohjoisen valtakunnan nimeksi tuli Israel. Sen pääkaupunkina oli Samaria. Eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi. Sen pääkaupunki oli Jerusalem. Pohjoisessa valtiossa, Israelissa, hallitsi jumalaton kuningas toisensa jälkeen. Juudassa, eteläisessä valtiossa, oli välillä Jumalaa pelkääviä, ja välillä jumalattomia hallitsijoita. Molemmat valtiot kypsyivät pahuudessaan ja kohtasivat Jumalan tuomion. Kuningasten kirjat ja Aikakirjat kuvaavat Israelin ja Juudan kehitystä kohti rangaistusta. Jumala lähetti mm. monia profeettoja varoittamaan kansaansa, mutta kansa ei kääntynyt Jumalan puoleen. Tällaisia profeettoja olivat esimerkiksi Elia ja Elisa ja kirjaprofeetoista Miika, Joona, Aamos, Hoosea, Jesaja ja Jeremia. Mooses kuvasi Juudan joutumista Babylonin pakkosiirtolaisuuteen: Te näette, miten poikanne ja tyttärenne joutuvat vieraan kansan käsiin, ja teidän silmänne riutuvat, kun alinomaa ikävöitte heitä ettekä voi heitä auttaa. 33. Sen, minkä työllä ja vaivalla olette hankkineet, syö kansa, jota ette tunne. Teitä sorretaan ja riistetään kaiken aikaa (5 Moos.28:32-33). Mooseksen aikana Babyloniaa ei ollut vielä olemassa suurena kansakuntana. Israelilaiset eivät vielä tunteneet tuota kansaa. Kun Babylonian kuningas ensimmäisen kerran hyökkäsi Jerusalemia vastaan, hän vei ylimysperheiden lahjakkaita nuoria Babyloniaan uudelleenkoulutettavaksi. Näitä ensimmäisessä joukossa Babyloniaan vietyjä olivat mm. Daniel ja hänen toverinsa (Dan 1:3-4). Ei ole vaikea kuvitella, miten vanhemmat Mooseksen kuvauksen mukaisesti riutuivat ikävöidessään poikiaan ja tyttäriään. Yleensä valloitussodissa voitetun maan hallitsija tapettiin. Mutta, kuten Jumala oli sanonut Mooseksen kautta (5 Moos.28:36), Babylonian kuningas vei Juudan kuninkaan, Jojakinin, maahansa. Siellä tämä oli vankina 36 vuotta. Lopulta hänet armahdettiin ja hän sai asua Babylonian hovissa ja ruokailla kuninkaan pöydässä. (2 Kun 25:27-30). Näin Jumala varjeli Daavidin suvun elossa, voidakseen toteuttaa pelastustekonsa. Näistä tapahtumista kerrotaan Kuningastenkirjojen ja Aikakirjojen loppupuolella. Kuningas Jojakin mainitaan myös babylonialaisissa teksteissä. Hänen nimensä on löydetty luettelosta, jossa kerrotaan niiden nimet, jotka saivat elantonsa Babylonian kuninkaan hovista. Aikakirjojen lopussa kerrotaan, miten Jumala toi osan kansasta takaisin Babylonin vankeudesta. He saivat uudelleen rakentaa hävitetyn temppelin. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen he kuitenkin elivät pääasiallisesti miehitysvaltojen alaisuudessa. Luvattua maata hallitsi mm. Persia, Egypti ja Syyria.

12 12 Noin sata vuotta juutalaisilla oli myös itsenäinen kuningaskunta ennen kuin Rooma valloitti sen. Vuonna 63 ekr. maa joutui Rooman alaiseksi. Vuonna 70 jkr. Jerusalem hävitettiin. Roomalaisten tuoma tuho 5 Moos.28: 49-53: Kaukaa maan äärestä Herra lähettää kansan, jonka kieltä te ette ymmärrä. Kotkan lailla sen soturit hyökkäävät teidän kimppuunne. 50. He ovat häikäilemätöntä kansaa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta. 51. Heidän joukkonsa syövät teidän karjanne ja satonne, niin että näännytte nälkään. Teille ei jää mitään, ei viljaa, ei viiniä eikä öljyä, ei vasikoita eikä karitsoita, ja niin te tuhoudutte. 52. He piirittävät kaupunkejanne joka puolella maatanne, kunnes niiden korkeat muurit, joiden vahvuuteen luotitte, ovat sortuneet. Kun vihollisenne käyvät kaupunkienne kimppuun kaikkialla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut, 53. he piirittävät teitä niin ankarasti, että te nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne, jotka olette saaneet Herralta, Jumalaltanne. Roomalaiset toteuttivat valloitussodissa usein ns. poltetun maan taktiikkaa. He hävittivät kaiken. He olivat julmia valloittajia. Mooses sanoo roomalaisista, että he hyökkäävät kotkan tavoin. Mielenkiintoista kyllä Rooman lipuissa ja vaakunoissa oli symbolinakin kotka. Puhuttiin siitä miten Rooman kotkat alistivat valtansa alle koko silloisen tunnetun maailman. Josefus, kuvaa juutalaissodat nimisessä teoksessaan yksityiskohtaisesti, miten muurilla varustettu kaupunki toinen toisensa perään joutui hirvittävien taistelujen jälkeen Rooman valtaan. Josefus tiesi mistä puhui. Hän toimi juutalaisten sotapäällikkönä Galileassa ja taisteli roomalaisia vastaan. Vasta, kun hän ymmärsi tilanteen toivottomaksi, hän antautui roomalaisille. Puhuessaan piirityksen aikaisesta ahdingosta, Mooses sanoi, että israelilaiset tulevat nälkänsä ahdistamina syömään omia lapsiaan. Josefus kertoo, että roomalaisten piirittäessä Jerusalemia, kaupungissa oli hirveä nälänhätä. Silloin eräs nainen teurasti ja söi pienen lapsensa lihaa. Naisen teko paljastui kun lihan tuoksu houkutteli paikalle muita nälkäisiä. (Juutalaissodat VI 3:4) 5Moos.28:68: Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli. Jerusalemin hävityksen aikaan vuonna 70 jkr. myös Egypti kuului Rooman valtakuntaan. Josefuksen mukaan Tiituksen hävitettyä Jerusalemin yli miljoona juutalaista sai surmansa, ja vietiin orjiksi Egyptiin ja muihin maihin. Juutalaisten elämää eri puolilla maapalloa voidaan hyvin kuvailla Mooseksen sanoilla: heillä ei ole ollut rauhaa eikä lepopaikkaa (5 Moos.28:65). Tämän kahdentuhannen vuoden aikana ei ole ollut vuosisataa, jolloin ei jossakin maassa olisi ollut juutalaisvainoja. Juutalaiset ovat joutuneet usein pakenemaan ja elämään pelon vallassa. Kun lukee Anne Franckin päiväkirjan tai jotain muuta kirjaa, jossa kerrotaan Hitlerin juutalaisvainoista, voi hyvin ymmärtää, miten konkreettisesti Mooseksen sanat ovat toteutuneet: Henkenne on aina hiuskarvan varassa; päivin ja öin te elätte pelon vallassa ettekä koskaan voi olla varmoja hengestänne. Aamulla te sanotte: 'Kunpa olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette. (5 Moos.28:66-67) Kansan hajottaminen kansojen sekaan Moos.28:64: Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan kautta koko maanpiirin. Jo pakkosiirtolaisuuden ajoista alkaen n. 700 ekr.-500 ekr. juutalaisia siirrettiin ja heitä siirtyi asumaan moniin eri maihin. Pakkosiirtolaisuudesta palasi vain osa Juudan asukkaita.

13 13 Jeesuksen aikana juutalaisia asui paljon enemmän muissa maissa kuin Israelissa. Temppelin hävityksen jälkeen, jäljellä olevista monet vietiin ja monet lähtivät maasta. Luvatussa maassakin on aina ollut juutalaisia, vaikka suurin osa juutalaisista on vuosisatojen ajan asunut muissa maissa. Nytkin juutalaisia asuu enemmän muualla kuin Israelissa. Miksi Jumala hajotti kansansa kaikkien kansojen sekaan? Huolimatta kaikesta siitä mitä Jumala oli tehnyt, juutalaiset eivät kulkeneet Jumalan käskyjen mukaan, eivätkä vastaanottaneet profeettoja, jotka Jumala lähetti johdattaakseen kansan takaisin tielleen. Lopulta he kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan Poikaa (Matt.21:33-43). Katso myös Luuk.13:34-35; Luuk.19:41-44; Luuk.21:24. Huomaa, että vaikka juutalaiset kansana kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan valmistamaa pelastusta, alkuseurakunta koostui ensin vain juutalaisista ja kaikkina aikoina on ollut myös Jeesukseen uskovia juutalaisia. Kansan kokoaminen kansojen seasta 5 Moos.30:3-5: ja Herra on teille armollinen ja kääntää teidän kohtalonne. Hän kokoaa teidät jälleen yhteen niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät hajottanut. 4. Vaikka olisitte hajaantuneet maailman kaikkiin ääriin, Herra, teidän Jumalanne, kokoaa ja noutaa teidät sieltäkin. 5. Hän tuo teidät siihen maahan, jonka esi-isänne aikoinaan omistivat, ja te saatte ottaa sen jälleen haltuunne. Herra osoittaa hyvyytensä teitä kohtaan ja antaa teidän lisääntyä lukuisammiksi kuin esi-isänne olivat. Jumala lupasi jo Mooseksen välityksellä, että vaikka juutalaiset tulevat hajotetuiksi kaikkien kansojen sekaan, Jumala tuo heidät vielä omaan maahansa ja he tulevat omistamaan maan. On arvioitu, että 1800 luvun alussa Palestiinassa asui korkeintaan juutalaista. Jerusalemissa heitä asui noin 3000 (muslimeja oli noin 4000 ja kristittyjä 2750). Vuonna 1880 Jerusalemin asukkaista noin oli juutalaisia. Jerusalemissa oli tuolloin noin asukasta. (Illman - Harviainen, Juutalaisten historia). Lisääntyvä antisemitismi 1800-luvulla johti sionismin syntyyn (Herzlin juutalaisvaltio- pamfletti julkaistiin 1896) ja vauhditti juutalaisten paluuta Palestiinaan. Maan asuttaminen 1800-luvulla oli pääasiallisesti rauhanomaista. Maata ostettiin ja ei-kenkään maata muokattiin viljelykseen kelpaavaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana (1917) julkaistiin ns. Balfourin julistus, jossa Englannin hallitus ilmaisi suopeutensa sille, että Palestiinaan perustetaan juutalaisille kansallinen koti. Myöhemmin Turkki luopui vallasta Palestiinassa ja Kansainliitto antoi Palestiinan mandaatin Isolle Britannialle. Pian Balfourin julistuksen jälkeen Jerusalemiin alettiin rakentaa heprealaista yliopistoa ja heprea tunnustettiin juutalaiskansan viralliseksi kieleksi. Juutalaisten paluu omaan maahansa ja hengellinen uudistuminen Hesekiel luvut Hesekiel eli Babyloniassa pakkosiirtolaisuudessa. Näytti siltä, että kaikki Jumalan lupaukset kansalleen oli menetetty: ei ollut enää maata, kansa oli hajotettu kansojen sekaan, Daavidin kuningashuone ei ollut valtaistuimella. Tuossa tilanteessa Jumala antoi profeetalle, jonka nimi tarkoittaa Jumala vahvistaa, näkyjä Israelin kansan tulevaisuudesta. Hes.36:1-2: Ihminen, ennusta myös Israelin vuorille. Sano niille: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana. 2. Näin sanoo Herra Jumala: Teidän vihollisenne on ilkkunut teitä ja sanonut: 'Nytpä nuo ikivanhat kukkulat tulevat meidän omiksemme.'

14 luvulla alkoi syntyä vakavia konflikteja arabien ja juutalaisten välillä. Juutalaisia muutti yhä enemmän Euroopasta varsinkin sen jälkeen kun Hitler oli päässyt valtaan Saksassa. Arabit yrittivät estää juutalaisten pääsyn maahan. He julistivat, että maa on heidän omaisuuttaan. Vuonna 1947 Englanti luopui Palestiinan mandaatista. Marraskuussa samana vuonna Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi Palestiinan jaon. Juutalaiset hyväksyivät jakosuunnitelman, koska se takasi mahdollisuuden omaan valtioon hirveiden vainojen jälkeen. Arabiliitto ilmoitti, että se taistelee loppuun asti jakoa vastaan. Toukokuussa 1948 perustettiin itsenäinen Israelin valtio: Juutalaisilla oli jälleen oma maa kahden tuhannen vuoden tauon jälkeen. Taistelut maan omistuksesta jatkuvat edelleen. Hes.36:9-10: Minä tulen teidän luoksenne ja käännän katseeni teidän puoleenne, ja teidän peltonne kynnetään ja kylvetään.10. Minä tuon teidän rinteillenne yhä enemmän väkeä, tuon koko Israelin kansan, ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Israelin valtion itsenäistymisen jälkeen maassa on asutettu kaupungit, rakennettu rauniot, istutettu metsiä ja saatu pellot tuottamaan satoa ja otettu paljon uutta aluetta viljelykseen. Samassa yhteydessä kun Jumala Hesekielin kautta lupasi palauttaa Israelin kansan omaan maahansa ja siunata sitä niin, että kansa lisääntyy, rauniot rakennetaan, pellot viljellään ja pitkään autiona ollut maa alkaa kukoistaa, Jumala lupasi myös uudistaa kansan sisäisesti. Jumala itse lupasi puhdistaa kansansa ja antaa sille uuden hengen, oman henkensä heidän sisimpäänsä: Hes.36:24-28: Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. 25. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. 26. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. 27. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. 28. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne. Seuraavassa luvussa (luku 37) kerrotaan miten Jumala vei Hesekielin laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita, jotka Jumalan sanan vaikutuksesta herätettiin eloon: niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja ne saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut (8). Sitten Jumalan käskystä luihin tulee henki. Jumala selitti tätä näkyä Hes.37:11-14: Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.' 12. Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. 13. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. 14. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra. Toinen esikuva, jolla Jumala selitti Hesekielille Israelin tulevaa tilannetta, oli kahden sauvan avulla, jotka Hesekielin piti yhdistää yhdeksi sauvaksi. Tuolla esikuvalla Jumala näytti, että Israel tulee olemaan yksi kansa ja kun Jumala on puhdistanut kansansa sen synneistä, luvattu Messias tulee olemaan sen kuninkaana ja paimenena. (Hes.37:20-28) Nyt Israel on vielä kuin ne eloon heränneet luut, joissa on liha ja jänteet, mutta ei henkeä. He ovat myös yksi kansa, mutta Daavidin jälkeläisenä syntynyt Messias ei ole vielä heidän kuninkaansa. Mutta Jumala on luvannut, että tulee aika, jolloin hän pyyhkii pois heidän syntinsä ja heistä tulee hänen kansansa ja Herran palvelija Daavid on oleva heidän kuninkaanaan ja paimenenaan.

15 15 Israelissa käytävä kansainvälinen sota ja juutalaisten pelastuminen Seuraavaksi Hesekiel (luvut 38-39) sai kuvauksen siitä, millaisessa tilanteessa Jumala vuodattaa Henkensä luvattuun maahan palanneen kansan ylle. Israelin vuorilla käydään kansainvälinen sota. Sodan loppuvaiheessa Jumala vuodattaa Henkensä Israelin ylle (39:29, 37:7, 22-23) Hes.38:1-9: Teksti puhuu sodasta, joka on vielä edessäpäin. Sota tullaan käymään Israelin vuorilla, maassa, joka on ollut kauan autiomaana, mutta joka on sodan jäljiltä rakennettu ja joka on saanut väkensä takaisin kansojen keskeltä (8). Mitä kansoja ovat ne kansat, jotka hyökkäävät Israeliin? Katso 1Moos 10: Gog, Magog, Mesek, Tuubal, Gomer olivat Jaafetin poikia. Euroopalaiset kansat ovat Jaafetin jälkeläisiä. Persia on Iranin aiempi nimi. Persian valtakunta oli muinoin suuri maailmanvalta. Kus oli Haamin esikoispoika. Afrikan mustaihoisten asukkaiden oletetaan olevan Haamin jälkeläisiä. Putin (Libya) jälkeläiset muuttivat Egyptin länsipuolella sijaitsevalle alueelle ja heistä on ilmeisesti lähtöisin Pohjois-Afrikan arabikansat. Hes.38:6: heidän kanssaan ovat Gomer ja Bet-Togarma, kaikki perimmän pohjoisen joukot - sinun kanssasi on monia kansoja. On siis kyseessä laaja kansainvälinen liittoutuma, vaikka nuo yllämainitut kansat ovat etujoukoissa lähdössä taisteluun. Jumala sanoi Hesekielin kautta, että hän tuhoaa nuo hyökkäävät kansat (Hes.39: 4-6), tulee suuri maanjäristys (Hes.38: Vertaa Ilm.16:17-21 Ilm.11:11-15), taistelevat joukot kohottavat miekkansa toisiaan vastaan (21), Jumala syöksee heidän päällensä rankkasateita ja raekuuroja, tulta ja tulikiveä (22). Sakarjan kirjassa on myös tarkka kuvaus tuosta sodasta. Siellä kerrotaan mm., miten Israel tuon sodan loppuvaiheessa kääntyy vastaanottamaan hänet, jonka he lävistivät. Sak.12:2-3: Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään. 3. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä. Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Sak.12:10: Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. Tuon sodan yhteydessä Jumala vuodattaa juutalaisiin armon ja rukouksen hengen. Juutalaiset katsovat Jumalaan (minuun), jonka he ovat lävistäneet. He surevat valittavat katkerasti. Sak.13:1: Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Juutalaiset vastaanottavat kansana Jeesuksen valmistaman pelastuksen. Miten he näkevät (12:10) Jeesuksen? Sak.14:4-5: Hän (Herra) seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. 5. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Jeesus astuu alas öljymäelle, josta nousi taivaaseen (Apt.1:10-12). Sitä ennen on ollut maanjäristys (Hes.38:19). Israelilaiset pakenevat maanjäristyksen synnyttämään laaksoon.

16 16 Room.11:25-26:ssa Paavali sanoo, että silloin kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen, koko Israel on pelastuva. Ilmestyskirjan luvussa 7 näytetään kaksi asiaa seurakunnasta juuri ennen Jeesuksen paluuta. Johannes näkee Jumalan valtaistuimen edessä olevan ihmisjoukon, jossa on ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä. Nuo ihmiset ylistävät Jumalaa ja Karitsaa pelastuksestaan. Tätä ennen Johannekselle on näytetty, miten Jumala sinetöi juutalaiset, jotka Jeesuksen palatessa vastaanottavat hänet Vapahtajanaan. Johannes kuulee, että sinetin sai : ihmistä jokaisesta kahdestatoista sukukunnasta. Oletan että kyseessä on symbolinen luku, joka ilmaisee saman ajatuksen, mistä Paavali käyttää sanontaa koko Israel. Ymmärtääkseni tässä on kyse siitä, että Israel, joka kerran kansana hylkäsi Jeesuksen, nyt ottaa kansana hänet vastaan. Kristittyjen ylösnousemus Ennen Jeesuksen paluuta ja juutalaisten kääntymistä kansana vastaanottamaan Jeesuksen, tapahtuu kristittyjen ylösnousemus: Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan (Sak.14:5). Tessalonikalaiskirjeen mukaan kaikki Jeesuksen omat menevät Jeesusta vastaan yläilmoihin Jeesuksen tullessa (1 Tess.4:13-17). Katso myös Matt.24: Tuhatvuotinen valtakunta Saatana on sidottu. Pyhät hallitsevat Jeesuksen kanssa (Ilm.20:1-7). Jes.11:1-11: Ihmisen Pojan valtakunta. Ihmisyys sanan syvimmässä merkityksessä hallitsee maan päällä. Ihmiset elävät kauan, mutta kuolevat vielä, koska elävät synnin ruumiissa (Jes.65:19-20). Koko maa on täynnä Herran tuntemusta (Jes.11:9). Jerusalem on oleva keskeisenä: Jes.2:1-4. Vasta tuhatvuotisen valtakunnan alussa tapahtuu juutalaisten lopullinen kokoaminen omaan maahansa(jes.11:12-13). Tuohon aikaan kaikki ne lupaukset, jotka Vanhassa testamentissa on annettu juutalaiselle kansalle tulevat ymmärtääkseni toteutumaan täydellisesti. Jesajan kirjan viimeisessä luvussa kerrotaan, että Herra lähettää israelilaisia vieraiden kansojen luo ja he kertovat vieraiden kansojen keskuudessa Herran kirkkaudesta. Katso myös Jes.12:4-6. Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa Saatana päästetään vapaaksi (Ilm.20:7-15). Sitten tulee viimeinen tuomio. Ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

17 17 Jerusalem Jerusalemista sanotaan Vanhassa testamentissa mm. että se on Jumalan kaupunki (Ps.46:4) Vanhurskauden linna, uskollinen kaupunki (Jes.1:26), Pyhä Kaupunki (Jes.48:2). Jumala sanoo rakastavansa sitä palavasti (Sak.1:14). Kun ajattelemme, mitä kaikkea Jerusalemissa on tapahtunut, voimme ymmärtää jotain siitä, miksi Jumala puhuu näin tuosta kaupungista. Jerusalem on kaupunki, jossa tapahtuivat maailman historian merkittävimmät tapahtumat. Tuon kaupungin alueelle, kaupungin muurien ulkopuolella pystytettiin kaksituhatta vuotta sitten risti, joka muutti koko ihmiskunnan kohtalon. Ihmiseksi tullut Luojamme kantoi omassa puhtaassa ruumiissaan meidän syntimme. Hänet haudattiin ristiinnaulitsemispaikan lähellä olleeseen hautaan. Kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja ilmestyi opetuslapsilleen ensin Jerusalemissa. Tuon kaupungin itäpuolella sijaitsevalta Öljymäeltä, Jeesus nousi, neljäkymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen, taivaaseen. Kymmenen päivää myöhemmin, tuossa kaupungissa opetuslasten päälle vuodatettiin Pyhä Henki. Jerusalemissa, tapahtumien keskipisteessä, opetuslapset alkoivat julistaa, että Jeesus on voittanut kuoleman ja valmistanut pelastuksen kaikille kansoille. Todisteet ylösnousemuksesta olivat niin epäämättömät, että kaupunkiin syntyi tuhansista koostuva kristillinen seurakunta. Jerusalemista, sanoma pelastuksesta alkoi levitä, kaikkialle maailmaan. Raamatussa on runsaasti lupauksia siitä, että kerran samassa kaupungissa, jossa juutalaiset ja pakanat yhdessä ristiinnaulitsivat Jeesuksen, samassa kaupungissa hänet tullaan vastaanottamaan kuninkaana. Risti vaihtuu kruunuun. Hänen oma kansansa ja kaikki kansat polvistuvat hänen edessään. Jerusalemista tulee nimensä mukaisesti Rauhan kaupunki, kun Jeesus rauhanruhtinaana hallitsee siellä. Katso Sak.14:6-10 ja Jes.62: Jerusalemin temppeli Temppelin paikka Salomo rakensi temppelin isänsä Daavidin määräämälle paikalle, jebusilaisen Araunan puimatantereelle Morian vuorelle, missä Herra oli ilmestynyt Daavidille (2 Aik.3:1). 2 Sam.24:1: Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: Mene ja laske Israelin ja Juudan väki. Daavid oli rikastunut ja saanut suuren vallan. Olisiko Daavid alkanut luottaa omaan valtaansa ja armeijansa voimaan enemmän kuin Jumalaan ja Jumala halusi saada Daavidin nöyrtymään. Samalla Jumala tahtoi rangaista kansaa, joka oli vihastuttanut hänet synneillään. Aikakirjassa kerrotaan, että Saatana viekoitteli Daavidin laskemaan (1 Aik.21). Jumala toimi oman päämääränsä vuoksi ja Saatana (Jumalan sallimana) oman päämääränsä vuoksi. Saatana houkutteli Daavidia saadakseen tuhottua kansaa ja saadakseen Daavidin lankeamaan (1 Aik.21:1). Kaikki tiesivät, että väenlaskeminen tässä tilanteessa oli suuri synti Jumalaa kohtaan (1Aik.21:3,8 ja 2 Sam.24:10). Kun Daavid tajusi tehneensä suuren synnin, hän rukoili Jumalalta anteeksiantoa. Jumala antoi silloin Daavidin valita, rangaistuksen. Daavid valitsi kolmesta hirveästä vaihtoehdosta ruton. Noin ihmistä kuoli. Keskellä tuhoa Daavid näki miten Jumalan enkeli seisoi Araunan puimatantereella, joka sijaitsi Moorian vuorella. Enkeli ojensi miekkansa kohti Jerusalemia, tuhotakseen sen. Jumala sanoi enkelille: Jo riittää, laske kätesi. Sitten Jumala käski Daavidia, että tämä rakentaisi alttarin sille kohdalle, jossa Jumala pysäytti tuhon. Kun Daavid uhrasi ja rukoili Jumala antoi tulen iskeä taivaasta polttouhrialttarille. Silloin Daavid määräsi, että tuo paikka tulisi olemaan Herran pyhäkön paikka (1 Aik.21:26;22:1). Tällä tavoin Jumala ilmoitti paikan, jossa hän pysäyttäisi tuhon (uhrien kautta väliaikaisesti) ja Jeesuksen uhrin kautta lopullisesti. Ensimmäisen kerran Morian vuori, mainitaan jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 22.

18 18 Jumala käski Abrahamin mennä Morian maahan vuorelle, jonka Jumala hänelle osoittaisi. Abrahamin piti rakentaa sinne alttari, jonka päällä hän uhraisi poikansa Iisakin. Jumala antoi Iisakin tilalle uhrieläimeksi kauriin, jonka Abraham ja Iisak yhdessä uhrasivat. Tuo tapahtuma on Raamatun mukaan esikuva pelastuksesta, jonka Jumala valmisti meille Jeesuksen ristinkuolemassa. Vuorella, jonne Abraham rakensi uhrialttarin uhratakseen poikansa ja jossa Jumala itse pysäytti tuhon, tuolla vuorella Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2 Kor. 5:19). Salomon rakentama temppeli ja toinen temppeli Ensimmäisen temppelin Jumalan valitsemalle paikalle rakensi Daavidin poika Salomo. Daavid olisi itse halunnut rakentaa temppelin, mutta Jumala ei sallinut hänen tehdä sitä, koska hän oli käynyt paljon sotia. Jumala kuitenkin lupasi Daavidille, että tämä saisi Salomo nimisen pojan. Tämän pojan aikana Jumala antaisi Israelille erityisen rauhan ajan. Daavidin poika rakentaisi sen temppelin, jonka Daavid olisi halunnut rakentaa. Saatuaan Jumalalta tämän lupauksen, Daavid alkoi tehdä valmisteluja tulevaa temppeliä varten. Hän kokosi suuret määrät kultaa, hopeaa, pronssia ja rautaa rakennustöitä varten. Hän hankki myös puutavaraa ja rakennuskiviä. Daavid antoi pojalleen Salomolle myös tarkat piirustukset siitä, millainen temppeli tämän tulee rakentaa. Raamattu sanoo, että Jumalan Henki johdatti Daavidia, kun hän teki nuo suunnitelmat (1 Aik.28:12). Salomo rakensi temppelin Daavidin antamien suunnitelmien ja materiaalin avulla. Sen lisäksi hän hankki vielä suuren määrän lisää puuta, kiveä ja muita rakennusmateriaaleja. Voimme sanoa temppelistä, että isä suunnitteli ja poika rakensi. Seurakunnasta, Jumalan uudesta temppelistä, voimme myös sanoa, että Isä suunnitteli ja Poika rakensi. Kun Salomo sai temppelin valmiiksi, papit toivat liitonarkin kaikkienpyhimpään. Arkissa oli kivitaulut, joihin Jumala oli kirjoittanut kymmenen käskyn lain. Kun papit lähtivät temppelistä, pilvi täytti temppelin. Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin (1 Kun.8:10-12). Salomo ymmärsi hyvin, että temppeli ei ollut siinä mielessä Jumalan asunto kuin mitä epäjumalanpalvelijat olettivat: Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat - miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! (1 Kun.8:27). Jumala ei ole sellainen, että hänet voidaan asettaa johonkin ihmisen rakentamaan tilaan. Mutta Salomo ymmärsi myös, että Jumala oli armossaan luvannut olla kansansa keskuudessa temppelin välityksellä. Kun israelilaiset rikkoivat monin tavoin Jumalaa vastaan, Jumala antoi Salomon rakentaman temppelin tuhoutua ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun osa pakkosiirtolaisuuteen joutuneista palasi takaisin, Jumala rohkaisi heitä rakentamaan temppelin uudestaan. Jumala lupasi, että vaikka tuo uusi temppeli ei näytä miltään Salomon temppelin rinnalla, se tulee saamaan suuremman kunnian kuin Salomon rakentama temppeli. Hag.2:9: Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot. Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen, sanoo Herra Sebaot. Alkutekstissä: tämän temppelin kunnia on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot. Tässä paikassa, minä annan rauhan, sanoo Herra Sebaot. Kun Jumala tuli ihmiseksi, hänet tuotiin kuukauden ikäisenä tuohon temppeliin. Aikuisena Jeesus useaan otteeseen opetti temppelissä. Jeesus sanoi itsestään mm. tässä teillä on enemmän kuin temppeli (Matt.12:6). Jeesuksessa se Herra, jonka kirkkaus oli täyttänyt Salomon rakentaman temppelin, tuli asumaan kansansa keskuuteen. Ei siis ihme, että Jumala sanoi Haggain välityksellä, että pakkosiirtolaisuuden jälkeen rakennetun temppelin kunnia olisi suurempi kuin Salomon rakentaman temppelin. Samalle vuorella, johon temppeli oli pystytetty, pystytettiin myös Jeesuksen risti. Siinä paikassa Jumala antoi meille rauhan (Ef.2:13-18).

19 19 Daavidin Poika Daavid, Israelin kuuluisin kuningas, eli n. 900 ekr. Hän halusi rakentaa Jumalalle temppelin. Jumala ei sallinut hänen tehdä sitä, mutta lupasi: 13. Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. 16. Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti." (2 Sam.7:13,16) Daavid ymmärsi, että Jumalan sanat sisälsivät lupauksen, joka viittasi myös kaukaiseen tulevaisuuteen: Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? 19. Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Herra, minun Jumalani, voiko tällaista tulla ihmisen osaksi? 20. Mitäpä muuta minä voisin enää sanoa sinulle? Sinä tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani! 21. Täyttääksesi sanasi olet omasta tahdostasi tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut ne palvelijallesi. (2 Sam.7:18-21) Messiaan oli määrä olla Daavidin Poika. Jeesus olikin Daavidin jälkeläinen sekä äitinsä Marian että kasvatusisänsä Joosefin puolelta. Samalla Jeesus oli enemmän kuin Daavidin jälkeläinen. Matt.22:41-46: Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: 42. Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on? He vastasivat: Daavidin. 43. Silloin Jeesus kysyi: Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. 45. Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa? 46. Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään. Jeesus osoitti kuulijoilleen, että Daavid sanoi selvästi sen, että Messias on paitsi Daavidin jälkeläinen, myös Daavidin Herra, Daavidin Jumala. Jeesus kertoi moneen otteeseen, että kun hän tulee kirkkaudessa takaisin, hän tulee kuninkaana. Daavidin pojan, Salomon, toiminta ja hallitusaika oli esikuva siitä ajasta, jolloin Jeesus Daavidin Poika hallitsee Israelissa: Salomon hallituskausi oli poikkeuksellinen rauhan aika. Messiaan hallitusajasta kerrotaan, että silloin ei kansa enää kohota miekkaa toista vastaan. Jumalan omaisuuskansa saa elää rauhassa, mitään pelkäämättä (Miika 4:3-4; Jes.11:1-9). Salomo rakensi Jumalan temppeli. Vanhassa testamentissa sanotaan tulevasta Messiaan ajasta, että kansat menevät Jumalan pyhäkköön (esim. Miika 4:2). Hesekielin kirjan lopussa (luvut 40-48) on kuvattu temppeli, jollaista ei vielä ole pystytetty. Olisiko niin, että temppeli rakennetaan uudestaan tuhatvuotisen valtakunnan alussa tai ennen sitä? Temppelin rakentamisessa oli mukana myös pakanoita. Tyroksen kuninkaan palvelijat toimittivat kaiken rakentamiseen tarvittavan puuaineksen Libanonin metsistä. Sen lisäksi Israelissa asuvat muukalaiset määrättiin kuljettamaan kuormia ja louhimaan kiveä vuoristosta (1 Aik.22:2-4; 2 Aik.2). Jumalan temppeliä, seurakuntaa, on nyt rakentamassa kaikki Jeesuksen omat; juutalaiset ja pakanat. Salomonin aikana Israeliin tuotiin valtavia määriä rikkauksia eri maista (2 Aik.9:13-14,22-24). Messiaan ajasta sanotaan: Jes.60:9-11: Kaukaisten rantojen alukset kerääntyvät, kärjessä Tarsisin-laivat. Ne tuovat poikasi kaukaa, tuovat heidän hopeansa ja kultansa Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi, kunniaksi Israelin Pyhälle. Hän antaa sinulle loiston ja mahdin. 10.

20 20 Muukalaiset rakentavat sinun muurisi, heidän kuninkaansa palvelevat sinua. Vihassani olen sinua lyönyt, mutta rakkaudessani minä sinua armahdan. 11. Sinun porttisi ovat aina avoinna, niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä. Niiden kautta sinulle tuodaan kansojen rikkaudet, niistä saatetaan kuninkaat sinun luoksesi. Kaikista maista tultiin kuulemaan Salomon viisaita sanoja (2 Aik.9:23). Messiaan ajasta sanotaan: Miika 4:2: Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe. Salomonin aika oli myös ainoa aika Israelin historiassa, jolloin Israel hallitsi aluetta, joka ulottui Eufratilta Egyptin rajalle. Se oli alue, jonka Jumala aikoinaan lupasi Abrahamin jälkeläisille. Kun Vanhan testamentin profeettakirjat kuvaavat Messiaan hallitusaikaa, siellä sanotaan Jumalan omaisuuskansasta mm., että sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle, sinun jälkeläisesi perivät muukalaisten maat (Jes.54:3). Olisiko niin, että Messiaan hallitessa Israel jälleen omistaa sen alueen, jonka Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille?