Uuskasvun anatomia. opas parempaan tuottavuuteen

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Uuskasvun anatomia. opas parempaan tuottavuuteen"

Transkriptio

1 Uuskasvun anatomia opas parempaan tuottavuuteen

2 Kypsyystasot, ICT:n merkitys organisaatiolle Uudistava Erottava Lisäarvoa tuottava Mahdollistava Toiminnallinen hyöty Gartnerin arvion mukaan 80 % organisaatioista on kolmella alimmalla tasolla.

3 Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla. Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen seuraaminen meiltä vaatii. Pentti Malaska ( ), tekniikan tohtori ja professori emeritus kirjassa Uuskasvua ymmärtämässä, 2010.

4 Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj Toimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera) Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) Jari Manninen (TeliaSonera) Vesa Brandt (toimittaja) Raisa Omaheimo (toimittaja) Tutkimukset: Palvelutuottavuuden kahdet kasvot: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) Petteri Kaitovaara (Market-Visio) Mobiiliteknologia ja uusi mobiili työ PK-yrityksissä: Shahzad Arbab (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto) Jari Korelin (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto) Antti Tuomisto (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto) Ulkoasu ja graafinen suunnittelu: Matti Riikonen (Imagemaker) Valokuvat: Vesa Brandt (102, 108, 129, 160, 170, 176, 184, 210, 211, 212, 213, 214, 215, 226, 252, 256, 261, 266, 270) Pentti Hokkanen (217) Kari Kuukka (166) Arja Kärkkäinen (275) Tomi Lehto (234) Juha Metso (236) Raisa Omaheimo (135, 140, 150, 246) Sakari Röyskö (220) Pirjo Valjanen (156) Ville Öhman (242) Painatus: Vammalan kirjapaino Copyright: TeliaSonera Finland Oyj ISBN TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2012

5 Uuskasvun anatomia opas parempaan tuottavuuteen

6

7 Lukijalle Vuonna 2010 aloitimme matkan uuskasvun haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Nyt jatkamme tätä matkaa. Uuskasvun anatomia antaa eväitä ymmärtää, mitä uudelle kasvu-uralle lähteminen edellyttää meiltä suomalaisilta ja minkälaisia mahdollisuuksia se meille tarjoaa. Tässä kirjassa esittelemme muutamia yrityksiä ja edelläkävijöitä, jotka ovat löytäneet uusia teitä kohti kasvua. Hahmottelemme myös suomalaisia tulevaisuudenkuvia niistä kiintopisteistä, jotka nykyhetkessä ovat nähtävissä. Kuten aina, nuorissa on tulevaisuus. Y-sukupolvi on jo laittanut muutoksen pyörän pyörimään. Uuden sukupolven huoneentauluna on työn mielekkyys ja eettisyys: tinkimättömänä tahtotilana on, että työ tukee omaa elämänprojektia. Tässä ajattelutavassa on uuden kasvun ja antaumuksellisen yrittäjyyden alku. Vahvoja pienyrityksiä ja rohkeita yrittäjiä tarvitaan enemmän kuin koskaan: eurokriisin syventyessä ei ole lainkaan selvää, että suuret yritykset pystyvät jatkossa työllistämään suomalaisia entiseen tapaan. Siksi kunnianhimoisen start-upin perustamisesta on tultava kunnia-asia. Kriisi muistuttaa meitä myös siitä liike-elämän elonkierron tosiasiasta, että yrityksiä syntyy ja yrityksiä kuolee. Yli 30 prosenttia Suomessa toimivista yrityksistä on alle viisi vuotta vanhoja. Se, mikä tänään on toimivaa ja kannattavaa, ei välttämättä ole sitä huomenna. Alati nopeammin muuttuvassa maailmassa uudistuminen on niin suurten kuin pienten kulkijoiden elinehto. Myös TeliaSoneralle on ensiarvoisen tärkeää pysyä kiinni asiakkaidemme muutostahdissa. Me haluamme olla mukana mahdollistamassa uuden tuottavuuden ensiaskelia ja toimia sparraajana matkan varrella silloin, kun vauhtiin on jo päästy. 5

8 6 Tässä kirjassa haluamme esittää ratkaisuja ja malleja siitä, kuinka osa uuden kasvun edelläkävijöistä on jo lähtenyt liikkeelle. Uuskasvua ymmärtämässä -kirja oli keskustelunavaus. Nyt on korkea aika tarttua tuumasta toimeen. Uuskasvun anatomia on ajattelun työkalu, joka toivon mukaan auttaa jatkamaan matkaa määrätietoisesti myös silloin, kun se näyttää ylivoimaisen vaikealta ja kompassi tuntuu olevan hukassa. Kommunikaatio on väkevin työkalumme. Kielellinen ja tehokkaasti kommunikoiva ihminen on selättänyt muut maapallon lajit. Vastaavasti tehokkaimmin viestivät ihmiset nousevat voittajina kansojen ja kansanryhmien jatkuvassa kilpailussa. Viestintä kiihdyttää muutosta. Mitä tapahtuu, kun viestintää kiihdytetään teknologian avulla? Arabikevät osoitti, että viestintäteknologiasta on käyttövoimaksi jopa vallankumouksiin. Sosiaalinen media, mobiilikommunikointi ja tekstiviestit yhdistivät kansat, jotka mursivat vanhat hallitukset ja kaatoivat vihatut hallitsijat. Uudet tavat viestiä muuttavat nopeasti ja perustavalla tavalla yhteisöjä ja yhteiskuntia. Samalla ne määrittävät uudelleen tapojamme toimia niin arjessa kuin työssä. Vuoden 2012 Suomessa mobiiliteknologia on saavuttanut jokaisen niemennotkon ja saarelman. Tieto- ja viestintäteknologiaa on kaikkialla. Tiedon infrastruktuuri on kaikkialla läsnä. Tämä infrastruktuuri on myös kulutuksen perusrakennetta. On yhä vähemmän merkityksellistä, missä me fyysisesti olemme silloin, kun hoidamme pankkiasioitamme tai ostamme lomamatkoja tai elokuvalippuja. Syvällekäyvin muutos on tapahtunut tietotyössä: tekniikka on mahdollistanut työn tekemisen kaikkialla ja aina. Fyysisesti ihminen pysyy silti ihmisenä. Tekniikka on siksi myös haaste jopa uhka. Me ihmiset tarvitsemme edelleen lepoa. Me voimme keskittyä työhön vain rajallisesti. Konemainen suorittaminen ei ruoki luovuutta, innovaatioiden käyttövoimaa. Antaa koneiden suorittaa, ja ihmisen olla ihminen. Teknologiaa on jo kaikkialla. Siksi sen lisääminen tuottaa todennäköisesti vähemmän kuin olemassa olevien järjestelmien optimoiminen tukemaan inhimillistä toimintaa, vuorovaikutusta ja luovuutta. Aidosti tuottaviin ratkaisuihin päästään silloin, kun ymmärretään, kuinka teknologia tukee toimintaamme eikä sanele sen sisältöä. Suomi ei ole enää tieto- ja viestintäteknologian edelläkävijämaa. Se aika oli kymmenen vuotta sitten. Nyt meidän pitäisi miettiä, kuinka edelläkävijyyden asema saavutetaan uudestaan. Kuinka Suomesta tulisi se maa, josta löytyisi rohkeutta ja kykyä muuttua suuren maailman vanavedessä ajelehtivasta ajopuusta oman kurssinsa herraksi? Jos elimme kymmenen vuotta sitten teknologisen herruuden aikakautta, olkoon uusi aika inhimillisen vuorovaikutuksen, luovuuden, innovaatioiden ja kestävien arvovalintojen aikaa. Tähän on jo kaikki asenteelliset ja yhteiskunnalliset edellytykset olemassa. Nyt meidän on kommunikoitava kipupisteemme selkeästi ja niin, että meitä kuullaan. Suurten muutosten tieltä on yhä uudestaan kammettava sama ongelma: on liian

9 helppoa toistaa toimintamalleja, joita on toistettu aina ennenkin. Suuret muutokset edellyttävät aina hieman enemmän riskiä. Mutta kun riskiä on rohjettu ottaa, myös palkinnot ovat suurempia. Riskinoton välttämättömyys korostuu esimerkiksi terveydenhoidossa, kun huoltosuhteen muutos kuormittaa suomalaista terveydenhoitosektoria dramaattisesti lähivuosina. Vaikka muutoksen tarve olisi jo nyt mitä ilmeisin, suurten linjojen vetäminen vaatii poliittista goodwilliä, strategista näkemystä ja ymmärrystä. Se vaatii kipeitä päätöksiä. Uuskasvun anatomia on jatkoa Uuskasvua ymmärtämässä -teoksen aloittamaan keskusteluun. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen -luku summaa nykytilanteen ja johdattaa aiheeseen. Myrskyn silmässä kartoittaa niitä tämän hetken keskeisiä haasteita, joiden parissa painivat niin yritykset kuin julkishallintokin. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot tarjoaa mahdollisuuden tutustua tutkimuksen kautta ICT:n rooliin palvelutuotannon paranemisessa. Unelma jostain paremmasta tutustuttaa meidät tulevaisuustarinoihin ja etsii vastausta kysymykseen, mitä pitäisi muuttaa tänään, jotta tulevaisuus olisi toisenlainen. Visionäärit ja ajattelijat pääsevät ääneen luvussa Jos saisin muuttaa yhden asian. Toimeen tarttumisen aika taas pyrkii tarjoamaan erilaisia ratkaisuehdotuksia ja -malleja. Uudistajat pääsevät ääneen kirjan lopussa: tapaamme joukon asiantuntijoita, joilla on ollut rohkeutta ja kykyä ajatella toisin ja toteuttaa muutos. Kirjan lopusta löydät liitteenä vielä tutkimuksen, jossa avataan uusia näkökulmia mobiiliteknologian käyttöönottoon ja hyödyntämiseen. Haluan lopuksi kiittää kaikkia tämän kirjan kirjoittamisen mahdollistaneita asiantuntijoita, visionäärejä ja tulevaisuuden tekijöitä. Toivon, että heidän ajatuksensa ja asettamansa esimerkit houkuttelevat kirjan lukijoita pohtimaan, mistä löytyisivät itse kullekin sopivat työkalut raivata tie tuottavampaan tulevaisuuteen. Robert Andersson Toimitusjohtaja, TeliaSonera Finland Oyj 7

10 Sisällysluettelo Lukijalle 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 2. Myrskyn silmässä 2.1. Muutoksen välttämättömyys 2.2. Luopumisen tuskasta kohti poisoppimisen nautintoa 2.3. Luovuuden johtaminen 2.4. Tietotyön tuottavuus 2.5. Teollisen tuotannon ja palvelutuotannon saumaton liitto 2.6. Tulevaisuus on tässä 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3.1. Johdanto 3.2. Palvelutuottavuuden määritteleminen 3.3. Palvelutuottavuuden parantaminen 3.4. Tehokkuuden parantamisesta jalostusarvon kasvattamiseen: Tieto- ja viestintätekniikkapalvelut 3.5. Loppuajatuksia 4. Unelma jostain paremmasta 4.1. Tarinoiden kohti tulevaa 4.2. Työvoimatoimiston arkea Johtamisen vuorovaikutus Globaalit koulun kinkerit Mikroyritysten vallankumous Osallistuva eläkeläinen vuonna Tietotyön tila Yhteistoiminnan ja avoimuuden Suomi vuonna Tarinoita on jo toteutettu Suomessa vuonna Jos saisin muuttaa yhden asian Alf Rehn & Anni Vepsäläinen Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät Erkki Liikanen Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Esko Aho Hyvinvointivaltio 2.0 Helene Auramo & Petteri Kankkunen Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta Ilkka Herlin Kestävän kehityksen rohkea rakentaja Kim Ignatius & Pekka Viljakainen Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa Kirsti Lonka Ihminen on psykofyysinen kyborgi Mari Puoskari Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla

11 Sisällysluettelo Marko Parkkinen Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kateus! Mikko Kosonen & Matti Franck Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen Matti Pohjola Vapaan tiedon puolustaja Minna Kauppi Urheilija on kuin pieni yritys Pekka Haavisto Uskaltakaa kuunnella! Risto E.J. Penttilä Länsimaiden perikadon jälkikirjoitus ja askelmerkit nousuun Stephen Elop Nokia yhdistää ihmiset uusin tavoin Timo Valli VAU-elämyksiä konkreettisilla ja innostavilla julkisilla palveluilla Tuomas Pöysti Valvonta rakentaa luottamusta, luottamus tulosta 6. Toimeen tarttumisen aika 6.1. Ajatusmallien muuttaminen 6.2. Haasteisiin on tartuttava 6.3. Muutos maksaa 6.4. Luopumaan oppimisen ihanuus 6.5. Menneisyyden vankeudesta kasvun keitaille 6.6. Katoavan kakun ääreltä uutta leipomaan 6.7. Muutoksen välineet ja mallit 6.8. Suunta kompassiin ja menoksi 6.9. Yhdeksän kulmaa tuottavampaan viestintään Loppupuhe Uudistujat. Muutosmyönteisiä esimerkkejä käytännön elämästä Ketteryyttä rekrytointiin henkilövuokrauksella ja ei-reaaliaikaisuudella Barona Teksti- ja dataviestit tehostavat hoitoprosesseja Ciegus & Turun yliopisto Katse kolme vuotta tulevaisuuteen HR Yhtiöt Paperipinoista tablettikoneisiin Imatran Kaupunki Etälääketiede vastaa terveydenhoidon kriisiin asiakkaan ehdoilla Laastari Lähiklinikka Uusilla toimintatavoilla kevyempään ja tuottavampaan tekemiseen OP-Pohjola-ryhmä Seuraavan sukupolven poliisipartiot Suomen Poliisi Joustava työkulttuuri työhyvinvoinnin ja uudenlaisen vuorovaikutuksen palveluksessa Sonera Kurssi kohti interaktiivisempaa risteilykokemusta Tallink Silja Oy Fiksu vuorovaikutus tiedon niukkuutta vastaan Tehy Palveluita voi tuoda vaikka Espanjasta Trafi Maatila tietoliikenneyhteyden varassa Laukkalan tila Liitteet Mobiiliteknologia ja uusi mobiilityö PK-yrityksissä Tutkimus Palvelutuottavuuden kahdet kasvot -tutkimuksen lähdeluettelo

12 10

13 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen Nykyinen talouskriisi koskettaa koko läntistä maailmaa, eikä sen syvyydestä ja kestosta ole kuin valistuneita arvauksia. Euroopassa haukotaan henkeä, Atlantin toisella puolella katsotaan tummeneviin vesiin. Yhä useampi herää kysymään, olemmeko eläneet velaksi. Pitkäänkin? Kuinka selviämme tästä eteenpäin? Mistä löydämme uusia tapoja parantaa tuottavuutta ja turvata yhteiskuntiemme hyvinvointi? Tuottavuuden käsite on viimeistään nyt vapautettava sille puetusta riiston viitasta. Mustimmassakin pilvessä on toisinaan kultainen reunus. Suomessa tuottavuusloikat ovat syntyneet murroksien ja kriisien vanavedessä. Historiallisesti Suomi on ollut nopea omaksumaan ja soveltamaan uusia tuotantorakenteita, kohdentamaan kansantalouttaan tuottavammaksi, nousemaan suosta ja raivaamaan sen viljaviksi pelloiksi. 11

14 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen Ensimmäinen askel kohti nykyistä hyvinvointivaltiota otettiin jälleenrakennuksen myötä. Jälleenrakennuksessa oli kysymys kansalliseen olemassa oloon kohdistuvan uhan sanelemasta pakkoraosta nostaa tuottavuus korkeammalle tasolle. Pieni maa joutui synnyttämään uutta teollisuutta, jolla raskaat sotakorvauserät saatiin hoidettua. Korvaukset lohkaisivat ankarimmillaan prosenttia valtion budjetista. Se, että Suomi onnistui teollistumaan nopeassa tahdissa ja ainoana eurooppalaisena maana maksoi kovat korvauksensa kokonaan, tienasi meille runsaat osingot seuraavina vuosikymmeninä. Kurssi oli onnistuneesti käännetty, ja agraarivoittoisesta Suomesta kasvoi vähitellen menestyvä teollinen yhteiskunta. Raskas teollisuus laittoi Suomen pyörät pyörimään kymmeniksi Tietoyhteiskunta on rikkauden yhteiskunta. Tiedon jakamisessa ei ole tuotannon rajoitteita, koska kun tieto on kerran luotu, sitä voidaan käyttää aina uudestaan ja monistaa äärettömän monta kertaa. Matti Pohjola vuosiksi ja muokkasi samalla uuden Suomen kasvoja. Nopea teollistuminen käänsi muuttovirrat kaupunkeihin, mikä hyvinvoinnin lisääntymisen ohella osaltaan vaikutti koulutustason nousuun. Seuraavan tuottavuusloikan siemen kylvettiin korkeamman koulutuksen yleistymisen aikaan luvulla korkeakoulutettujen määrä Suomessa nousi jyrkässä kulmassa. Suomi otti ensimmäiset askeleensa korkean koulutuksen tietoyhteiskuntaa kohti. Tämän rakennemuutoksen osingot tilitettiin viimeistään 1990-luvun laman jälkeen, kun ICT nousi valokeilaan uuden tuottavuuden airueena. ICT:n hyökyaallon johtohahmot ja dynamot olivat pitkälti 1960-luvulla koulutettuja, eikä IT-alan osaajista ollut pulaa millään portaalla. Suomi oli rakenteellisesti valmis nousemaan kansainvälisen IT-vallankumouksen aallonharjalle. Nyt suomalaisen yhteiskunnan perustukset rakoilevat. Hyvinvointiyhteiskunta on kriisiytymässä mm. väestöllisen huoltosuhteen heiketessä. Edelleenkin raskas teollisuus ja IT ovat kansantaloutemme tukipilareita, mutta yksinomaan näiden varassa emme pysy pinnalla. Saman kaavan toistaminen tuottaa vähenevää hyötyä. Suunnan muuttaminen ei ole yksinkertainen prosessi. Taloustieteellisten tutkimusten kaanon toistaa edelleen menneiden vuosikymmenien kasvuoppeja, sillä pitkän aikavälin historiallinen tieto painaa akateemisessa vaakakupissa enemmän kuin viimeaikaiset uusia tuulia peilaavat tutkimukset. Kohtalonkysymyksemme on, milloin on perusteltua myöntää, että tarvitaan uusi suunta. Kuinka syväksi on kriisin mentävä, 12

15 Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1. ennen kuin uudelle ajattelutavalle annetaan mahdollisuus? Milloin olemme kypsiä laatimaan uudet pelisäännöt tuottavuudelle? Keskeistä on se, että yritys pyrkii uudistumaan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Toimintoja ei kannata kehittää ja tehostaa vain vaikeina aikoina. Uudistuvan yrityskulttuurin pitää olla osa koko yrityksen dna:ta. Toki kaikessa muutostyössä keskiössä pitää olla ymmärrys omasta liiketoiminnasta ja ymmärrys asiakkaista. Kim Ignatius Jos olemme valmiita muutokseen, tiedämmekö mistä aloittaa? Aloitammeko siitä, minkä me tiedämme? Tiedosta. Siitä, kuinka tieto tuottaa. Olemme saavuttaneet Suomessa vallitsevan hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn tason ensin raskaan teollisuuden ja sitten tieto- ja viestintätekniikan läpimurtojen ansioista. Tiedon tuottavuuden logiikka on väkevä: jälkimmäinen murros auraa tietä seuraavalle. Tietotekniikka on tiedon tekniikkaa. Seuraava tuottavuusloikka otetaan tiedon kitkattoman liikkumisen ja luovuuden potentiaalin valjastamisen kautta, yhä palveluorientoituneemmassa kansantaloudessa. Tietoyhteiskunta on rikkauden yhteiskunta. Tiedon jakamisessa ei ole tuotannon rajoitteita, koska kun tieto on kerran luotu, sitä voidaan käyttää aina uudestaan ja monistaa äärettömän monta kertaa. Kun joku käyttää tätä tietoa, se ei ole pois muiden käytöstä. Maatalousyhteiskunta ja teollinen yhteiskunta olivat niukkuuden yhteiskuntia: leipää ja autoja ei riittänyt kaikille, koska niiden valmistaminen oli liian kallista. Matti Pohjola Maailmanhistoria ja taloushistoria ovat täynnä esimerkkejä innovaatioista, jotka ovat syntyneet silloin, kun joku on rohjennut katsoa asioita eri tavalla. Kysymys on, kuinka ajattelulle ja luovuudelle, tuottavuudelle, annetaan tilaa; mistä elementeistä tietointensiivinen luovuus koostuu ja kuinka sitä voidaan ruokkia? Kehitys on myös sosiaalisia käytäntöjä. Ei tekstiviesti esimerkiksi ole vain keino tehdä jotain sosiaalista, mitä tekisimme muutenkin, vaan se muodostaa uudenlaisen sosiaalisen mahdollisuuden, uudenlaisen tietokäytännön. Se mahdollistaa sen, että me pystymme paremmin käsittelemään tunteita, koska välitön tilanne ehtii hieman mennä ohi. Kirsti Lonka Maan tuetuin korkeakoulu Aalto-yliopisto heijastelee projektina uutta kansallista tahtoa yhdistää insinööri- ja kauppatieteellinen osaaminen johonkin vähemmän kvantitatiiviseen osaamiseen. Luovien alojen tuominen teknisten ratkaisuiden rajapintaan henkii 13

16 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen visiota rajoja rikkovasta, vapaasta tavasta suhtautua ideoihin. Tämä merkitsee myös tavoitetta sitä kohden, että tieto sinänsä kuuluisi yhä harvemmin mihinkään rajattuihin piireihin. Nyt jo väistymässä olevien aikojen käsitykset tiedon luonteesta muistuttavat käsityksiä materiaalisesta omaisuudesta: tieto on jotain mitä omistetaan, jotain mitä suojellaan muilta. Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa: tieto on valtaa. Tulkinta on kuitenkin muuttunut. Tieto ei ole valtaa omistamisen merkityksessä vaan jakamisen merkityksessä. Keskeistä on, että kansalaisille annetaan työkaluja osallistumiseen ja otetaan heidät työkaluineen mukaan talkoisiin. Siitä syntyy se suuri tuottavuusloikka, ei niinkään hallintorakenteen harmonisoinnista. Mikko Kosonen Tiedon omistamisen eetos heijastuu myös työkulttuureihimme. Me haluamme omistaa, kontrolloida ja hallita tietoa. On olemassa rakenteita, jotka estävät tiedon leviämistä, ja tässä nykyisessä yhteiskunnallisessa murroksessa onkin kysymys näiden rakenteiden vähittäisestä murtumisesta ja murtamisesta. Matti Pohjola Tiedon omimisen perinteet ympäröivät meitä niin, ettemme näe metsää puilta. Me haaskaamme aikaamme kokouksissa, joita järjestetään siksi, että kokouksia pitää järjestää. Me kokoustamme, vaikka nykyteknologia mahdollistaisi samojen asioiden hoidon etänä tai jopa jotakuinkin omalla painollaan. Automaattinen tiedonkäsittely voi parhaimmillaan olla sitä. Me tuhlaamme omaa ja muiden aikaa lähettämällä sähköposteja koko organisaatioon, mikä antaa koko organisaatiolle erinomaisen tilaisuuden meneillään olevien töiden keskeytykseen. Sähköposti, joka on osoitettu kaikille, ei luultavasti tavoita ketään. Silti me odotamme, kunnes posteihimme vastataan, ja ruuhkautamme odotellessamme koko käsissämme olevan projektin etenemisen. Me käymme tätä sähköistä viivytyssodankäyntiä omista työhuoneistamme, statuksemme maallisista pyhätöistä, vaikka voisimme kohdata työtovereitamme enemmän, kenties hoitaa muutaman tärkeämmän työasian siinä samalla. Minä olen aina odottanut, että organisaatioissa päästäisiin asiakaslähtöiseen tietohallintoon. Eli minä odotan sitä ensimmäistä lomaketta tai kysymystä, jossa kysytään mihin sinä käytät puhelinta, ja millaista puhelinta? Mihin sinä käytät tietokonetta, mitä ohjelmia tarvitset siihen tietokoneeseen? Pekka Haavisto 14

17 Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1. Tiedon jakamisen periaatteiden muutos näkyy heijastuksina uusissa tavoissa käsitellä tietoa. Uusi sukupolvi on ottanut sosiaalisen median omakseen intensiteetillä ja tavoilla, joita vanhempi sukupolvi yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja kopioida. Organisaatioiden kulttuureissa on jo otettu askeleita kohti sosiaalisempaa mediaa, tiedonvälitystä. Askeleet ovat oikeansuuntaisia, mutta edelleenkin nykyorganisaatioiden viestintää määrittää minäkeskeisyys. Yritysten sisäiset kommunikaatiostrategiat eivät useinkaan tue uuden viestinnän kasvua, vaan sallivat työntekijöittäin vaihtelevat käytännöt. Näin luodaan pullonkauloja ja tarpeetonta kitkaa työprosesseihin. Tietointensiivinen työ koetaan yhä vaativammaksi ja hektisemmäksi samaan aikaan, kun puolitiehen mietityillä kommunikaatiostrategioilla luodaan työpahoinvointia, stressiä ja lyhentyneitä ja katkenneita työuria. Voimme kysyä, onko meillä varaa tähän. Uudesta sukupolvesta on kasvamassa diginatiivien sukupolvi, joka luontevasti suhtautuu tietoon uudella tavalla, sosiaalisemmin ja kollektiivisemmin. Tämä uusi sukupolvi on vähitellen tulossa työelämään ja tuo tapansa tullessaan. Meidän tehtävämme on valmistaa tietä Keskeistä on, että kansalaisille annetaan työkaluja osallistumiseen, ja otetaan heidät työkaluineen mukaan talkoisiin. Mikko Kosonen uudenlaisille tavoille käsitellä tietoa ja tehdä työtä, sillä muutos on tapahtumassa ennemmin tai myöhemmin. Tulemme näkemään vaikeat vaihdevuodet, joissa vanha viisaus joutuu oppimaan uuden aikakauden käytännöt. Samaan aikaan diginatiivit joutuvat suhteuttamaan itsensä organisaatioiden toimintatapoihin tullessaan vähitellen työelämään. Alf Rehn Miksi ei jopa ennemmin? Sillä jos katsomme pitkälle horisonttiin, ei ole väistämätöntä, että siellä hehkuu auringonlasku. Hehku voi tulla myös noususta. Haasteenamme on hyödyntää ja kanavoida nähtävissä olevia positiivisia pohjavirtauksia, löytää oikeat askelmerkit tuottavampaan tulevaisuuteen ja hyödyntää käsillämme olevat työkalut oikein. Tämän kirjan näkökulma liikkuu nykypäivän ja tulevaisuuden välillä. Haastamme pohtimaan, kuinka tämän vuosikymmenen loppua kohden voimme ratkaista nyt nähtävissä olevia ongelmakohtia ja muuttaa kehityksen suuntaa Suomessa. Millaista rakenteiden uudistamista se vaatisi, mistä on opittava pois? 15

18 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen Meidän täytyy pitää huoli, että kykenemme pitämään maamme kilpailukykyisenä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Siinä me olemme hyviä. Erilaiset innovaatiot ja pilotit voivat olla täällä, vaikka varsinainen tuotanto ei olisikaan. Johtaminen voi keskittyä tänne. Pelkästään sillä, että pääkonttorit jäävät maahan, on suuri taloudellinen vaikutus. Erkki Liikanen Millainen on esimerkiksi koulutusjärjestelmämme viiden vuoden kuluttua? Olemmeko jo murtautuneet ulos keskiarvobulkkia tuottavasta mallista, joka ei ruoki tulevaisuuden tuottavuuden kannalta kriittistä poikkeuksellista luovuutta ja lahjakkuutta? Avaako etäopiskelu tehokkaamman oppimisen mahdollisuudet uudella tavalla? Kehittämistä riittää varmasti lahjakkuuksien motivoinnissa sekä kaikille innostavan ja sopivantasoisen koulunkäynnin löytämisessä. Kuitenkin tasapäistämistä vaarallisempi kehitys on varhainen jaottelu hyviin ja huonoihin sekä alueellisten erojen kasvattaminen. Jo nyt koulujen tasossa on eroja, ja se on yksi huono merkki monien yhteiskunnallisten merkkien joukossa. Syrjäytymiskehitys alkaa juuri noin. Ilkka Herlin Yrittäjyys muuttuu jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi ja Kommentoi #Uuskasvu joustavammaksi tavaksi toteuttaa omaa elämänprojektia ja visiota yhteiskuntaan kuulumisesta. Ihmiskeskeinen innovaatioyhteiskunta marssii esiin mikroyhteisöineen ja pienet ideat synnyttävät pieniä yrityksiä yhä kitkattomammin. Viestintäteknologia ja sosiaalinen media toimivat katalysaattorina ja mahdollistajana näille innovatiivisille mikroyrityksille. Millaisia mahdollisuuksia ja alustoja tietoverkot ja -yhteisöt luovat pienyrittäjille lähitulevaisuudessa? Suomi on ainoa maa, jossa korkeushyppääjäkin ylpeilee sillä, ettei ole koskaan pudottanut rimaa. Jos tavoitteet asetetaan aina liian mataliksi, ei koskaan saavuteta mitään suurta. Marko Parkkinen Erilaiset tietotyöläiset ovat tulevaisuuden työvoiman kriittistä massaa. Siksi on paikallaan arvioida, kuinka tietotyöläinen tekee työnsä vastaisuudessa. Mitkä ovat ne teknologiset ja johtamisopilliset ratkaisut, joilla mahdollistamme tietotyön käyttövoimana sykkivän luovuuden ja yksilöllisyyden? Kuinka voimme varmistaa, että tietotyön tuottavuus lähtee korkeampaan kaareen kuin koskaan aikaisemmin? Tapahtuuko tietotyön johtamisessa murros? Kun ymmärretään, että kaikki viestintä, jossa tieto ei jalostu, on enemmän tai vähemmän turhaa, avautuu uusia mahdollisuuksia oppia pois tietotyöläisen arkea rasittavista työtavoista. Millaiseksi muodostuu tulevaisuuden vuorovaikutus organisaatioissa? 16

19 Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voidaan avata potilaille mahdollisuus keskustella keskenään. Näin terveydenhuollon alueella ennakoivat palvelut ja kroonisten tapausten itsehoito mahdollistuvat. Tämä malli voisi toimia fyysisestikin. Uskon, että ihmiset haluavat auttaa ja osallistua huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä siihen annetaan mahdollisuuksia. Mikko Kosonen Entä kuinka julkisia palveluita voitaisiin tehostaa, ottaen huomioon jyrkkenevän ikäpyramidimme ja heikentyvän huoltosuhteemme? Kuinka tietotekniikan ja etäyhteyksien käyttöönotto muuttaa palveluiden hintaa ja saatavuutta? Onko sosiaalinen media piristysruiske eläköityvän Suomen palvelutuotannossa? Julkishallinnon prosessit ovat usein pitkiä, eli vaikka tahtotila on oikea, vie aikaa ennen kuin muutokset näkyvät asiakkaille saakka. Suunta on kuitenkin oikea. Helene Auramo Yhteistä kaikille haasteille ja ratkaisuille on tieto- ja viestintäteknologia ja sen tuottava käyttö. Tutkimukset osoittavat, että suuri enemmistö tieto- ja viestintäratkaisuiden käyttäjistä näkee edelleen ICT:n jonkinlaisena väistämättömänä pahana. He haluavat minimoida ja lakaista tieto- ja viestintätekniikan pois mielestään ja taseestaan tärkeämpien asioiden tieltä. Pieni vähemmistö ymmärtää ICT:n merkityksen tuottavuutta lisäävänä elementtinä siinä kontekstissa, että se minimoi muita kustannuksia. He panostavat tietotekniikan kehitykseen, mutta useimmiten perusteollisuuden käytäntöjen sanelemien reunaehtojen mukaan. On olemassa myös kokonaismassaan nähden marginaalinen ryhmä, joka onnistuneesti ja luovasti käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa liikevaihdon maksimoimiseen. He ovat ottaneet uudenlaiset ratkaisut käyttöön, ei vain uskoen vaan tietäen, että näin kassavirta muuttuu purosta koskeksi. He ovat ymmärtäneet, että jalostusarvon kasvattamisen logiikka kytkeytyy vahvasti tieto- ja viestintäteknologian innovatiiviseen käyttöön. Monet ICT:n paremmalla hyödyntämisellä saavutettavat hyödyt tulevatkin sitä kautta, että julkinen tehtävä toteutuu vaikuttavammin ja tuloksellisemmin, mikä sitten tuottaa hyvää yhteiskuntaa. Timo Valli Me uskomme, että tässä harvojen mutta valittujen edelläkävijöiden marginaalissa on se kultainen reunus, joka ohjaa Suomea varjostavan mustan pilven taakse. Tämä kirja esittelee muutamia väläyksiä heistä ja heidän ajattelustaan. Tämä kirja on kutsu luovaan ongelmanratkaisuun, panoksena Suomen tulevaisuus. Tämä kirja on tiekartta kestävään tuottavuuteen. Tämä kirja on kaikille teille. 17

20 18

21 2. Myrskyn silmässä Hyvinvointiyhteiskunta natisee liitoksistaan. Yritykset ovat sopeuttaneet itsensä kuiviin, kun tuottavuusvaje on korjattu jatkuvilla leikkauksilla. Finanssisektori on ristiin velkaantunut, ja siinä sivussa on eläkerahastojen varallisuus huvennut. Leikkausten ja yksisilmäisen tehostamisen tie on kuljettu loppuun. Tieto- ja viestintätekniikkan piti vapauttaa meidät. Tietotekniikka onkin antanut paljon: meillä on tehokkaampia työkaluja ja laadukkaita verkkoyhteyksiä. Mutta paljon se on myös ottanut. Tietotekniikka on estänyt nopeat muutokset toimintatavoissa. Tietoa on tarjolla ja saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta priorisointi on hukassa. Tietotyöläiset raahustavat työuupumuksen kurimuksessa. Poliitikot eivät saa valtavasta tietomäärästä apua valistuneeseen johtamiseen. Viestintätekniikan nopeus ja jatkuva saatavilla olemisen vaatimus on vienyt ajan ajattelemiselta. Yksikin väärä sana tai päätös leviää hetkessä koko maailman tietoon. Miten kaikki tämä nopeus ja tieto saataisiin takaisin siihen, mihin se on tarkoitettu: palvelemaan ihmistä, yhteiskuntaa ja kestävää talouskasvua? 19

22 2. Myrskyn silmässä 2.1. Muutoksen välttämättömyys Velkakriisi vetää syvät uurteet ikääntyvän Suomen neidonkasvoihin. Suomen valtion velka bruttokansantuotteeseen suhteutettuna saatiin vuosina johdonmukaisella maksuohjelmalla painettua 43,8 prosentista 33,9 prosenttiin. Sitten tapahtui käänne pahempaan. Globaalin finanssikriisin vaikutuksesta velkaosuus loikkasi vuonna ,3 prosenttiin ja seuraavana vuonna 48,3 prosenttiin. Synkällä tavalla puhuttelevaa on se, että Suomen kauppatase painui vuonna 2012 miinukselle ensimmäistä kertaa 90-luvun laman jälkeen, mikä ennakoi velkaantumisen kiihtymistä. Tämä finanssikriisi osoitti sen, että jos mitään ei tehdä, voitot ovat yksityisiä ja tappiot jäävät veronmaksajille. Ei se voi niin mennä. Erkki Liikanen Suomi pysyttelee näilläkin huononnuksilla edelleen euroalueen mallimaana, mikä ei kuitenkaan ole niinkään meriitti kuin osoitus koko Eurooppaa vaivaavasta kriisistä. Puhutaan uudesta normaalitilasta, jossa kasvu jää kehittyneissä länsimaissa pidemmäksi ajaksi matalalle tasolle. Suomen väestöllinen huoltosuhde eli ja yli 65-vuotiaiden osuus vuotiaisiin verrattuna kasvaa jyrkästi noin 51 prosentista 59 prosenttiin jo vuoteen 2015 mennessä. Nousu jatkuu vuoteen 2030, jolloin tullaan eläköitymisen myötä noin 73 prosenttiin, eli jokaista sataa työikäistä kohti on 73 lasta ja vanhusta. Muutamissa kunnissa huoltosuhteen odotetaan nousevan jopa yli sataan prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Julkisten palveluiden järjestäminen huoltosuhteen kasvaessa on eräs suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalonkysymyksistä. Näyttää lähes väistämättömältä, että julkisen sektorin menot kasvavat, mikä nostaa veroastetta. On selvää, että julkisia palveluita on tuotettava entistä tehokkaammin. Tämä meneillään oleva kriisi on suurempi muutos maailman taloudessa ja politiikassa kuin kylmän sodan päättyminen. Kokonaisvaikutukseltaan meneillään oleva muutos vertautuu voimaltaan maailmansotiin. Nyt ei vain mennä kohti suuria muutoksia sotien kautta kuten ennen, mutta silti on ymmärrettävä, että kenttä on menossa kokonaan uusiksi. Risto E.J. Penttilä Huoltosuhteen heikkenemisen suora seuraus on, että vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan noin uutta työpaikkaa, jotta tämänhetkistä 20

23 Myrskyn silmässä 2. tuotantotasoa voidaan ylläpitää. Työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä näyttää välttämättömältä, vaikka tämä ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksen (2010) mukaan vaikuttaa tuottavuuskasvua hidastavasti. Työn tuottavuuden kysymystä kannattaa lähteä purkamaan työviihtyvyyden ja työterveyden edistämisen kautta. Julkisen sektorin painoarvo on kansantaloudellisesti yhä merkittävämpi. Suomalainen julkinen sektori työllistää noin ihmistä. Tuottavuudeltaan julkinen sektori ei kuitenkaan yllä lainkaan korkealle. Julkisen hallinnon ICT-kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Rahaa siis on, sitä ei itse asiassa tarvita lisää, vaan sitä pitää jatkossa osata käyttää huomattavasti tehokkaammin. Tarvitaan konkreettista rohkeutta ja aloitteellisuutta. Tässä on valtava mahdollisuus saada tehoa ja tuottavuutta lisää samalla, kun parannetaan kuntalaisten saamaa asiakaspalvelua. Matti Franck Ministeri, taloustieteiden tohtori Antti Tanskanen on todennut Uuskasvua ymmärtämässä -kirjan haastattelussa (2010), että julkisen sektorin tuottamattomuus heikentää tuntuvasti koko kansantalouden tuottavuutta. Tällä vuosikymmenellä tehtävillä valinnoilla ja avauksilla ratkaistaan paljon suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. On löydettävä kestäviä keinoja oikaista suomalaisen kansantalouden ja julkisten palveluiden syöksykierre ja rakennettava uudelleen sellainen yhteiskunta, toiminta-alusta, joka mahdollistaa entistä paremmin uusien rohkeiden avausten syntymisen. Tässä karsinoinnissa unohtuu sekä palvelun asiakas että lopullinen maksaja, kansalainen, joka ei ajattele näiden jakolinjojen mukaan. Hänelle on tärkeä aina kulloinkin se asia, joka hänen pitää hoitaa ja saada tehtyä. Eikä kansalainen mitenkään ymmärrä sitä, että kun virasto tallentaa hänen asiansa jonnekin omiin erillisiin tietojärjestelmiinsä, niin tieto ei olekaan käytettävissä seuraavassa paikassa. Timo Valli Yritteliäisyys kunniaan ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksessa kannustetaan kohti kokeilutaloutta, jossa uusia ajatuksia testataan jatkuvasti markkinoiden kautta. Näin parhaat ajatukset kouliutuvat ja muovautuvat pian toimiviksi innovaatioiksi. Kansana meidän tulisi siirtyä kakun jakamisen miettimisestä kakun leipomisen miettimiseen. Marko Parkkinen 21

24 2. Myrskyn silmässä Tämä edellyttää yrittäjyyteen liittyvän mielipideilmaston lauhtumista, yrittäjäriskitason alenemista yritteliäisyysyhteiskunnan nousua. Yrittäjyys on perinteisesti ollut suomalaisessa ympäristössä se viimeinen oljenkorsi, johon tartutaan silloin, kun muutakaan työtä ei saada. Yrittäjyydessä on tapahtunut käänne parempaan, uusia yrityksiä on perustettu viime vuosikymmenellä hieman aiempaa enemmän, mutta Suomeen 2000-luvulla perustetut yritykset ovat olleet tuottavuudeltaan aikaisempaa heikompia. Yrittäjähenkisyys oli joskus Suomessa hyve, mutta olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa yrittäjyys on häpeä luvun Suomessa puhutaan yrittäjäksi pakottamisesta ja yrittäjäksi ajautumisesta, kun ura palkkatöissä katkeaa inhottavasti ennen työttömyyseläkeputken alkua. Epäonnistunut yrittäjä leimataan tukien väärinkäyttäjäksi ja onnistunut yrittäjä on ahne oman edun tavoittelija, joka kiertää veroja ja riistää viattomia nuoria sekä huonompiosaisia. Yrittäjyyttä Suomessa kuvaa hyvin jo sanaleikki, jossa verrataan suomen kielen yrittäjä-sanaa englannin kielen vastineeseen ja sanan suoraan käännökseen: entrepreneur ja tryer. Mitähän tuokin on yrittävinään? Yhteiskuntamme on rakentanut aidossa hyvässä tahdossa yrittäjyyttä tukevia järjestelmiä, niitä on todella paljon. Kuitenkin niiden raskaus ja sitovuus yhdessä verotuksemme rakenteen kanssa on painostanut yhä useamman suomalaisen perustamaan yrityksensä Viroon. Oma lukunsa on, että uuden yrittäjän on vähänkin vaativammalla alalla mietittävä markkina-alueensa Suomea laajempana, vähintään Euroopan laajuisena. Kansakuntana tarvitsemme myös vaihtotaseeseen positiivisesti vaikuttavaa yrittäjyyttä aktiivisen kotimarkkinatoiminnan lisäksi. Jos uusi yrittäjä miettii liikeideansa toteuttamista Euroopassa, hän todennäköisesti punnitsee myös sitä byrokratiaa, jonka yli kahdenkymmenen maan hallinto toiminnalle asettaa. Stephen Elop Ovatko yritysten kansainvälisiä suhteita edistävien ja tukevien ulkoministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Tekesin ja Finpron sekä lukuisten muiden kansallisten ja alueellisten tukiorganisaatioiden resurssit riittävät suhteessa haasteen laajuuteen? Ovatko niiden yhteiset tavoitteet ja vastuunjaot kirkkaat kaikille tukea tarvitseville? Yrittäjien mielipidekirjoituksia lukiessa tuntuu, että puurot ja vellit ovat pahasti sekaisin. Ulos, lenkille ja ylöspäin Suomen suurimmaksi kuntokouluksi itseään brändännyt Puolustusvoimat on joutunut tekemään myönnytyksiä sen tosiseikan edessä, että yhä suurempi osa nuorisosta on liian huonokuntoisia suorittamaan asepalveluksen. Siksi armeijan harmaissakin on otettu käyttöön pehmeän laskun taktiikka: peruskaudesta on tullut peruskuntokausi. Puolustusvoimissa peruskoulutuskaudella juoksuharjoitukset eivät vielä kuulu ohjelmaan. Nuorten huonontuva fyysinen kunto povaa kasautuvia kansanterveydellisiä ongelmia tu- 22

25 Myrskyn silmässä 2. levaisuudessa. Sydän- ja verisuonitaudit, metabolinen oireyhtymä ja diabetes yleistyvät. Niin sanotut elintasosairaudet maksavat Suomelle jo nyt satoja miljoonia euroja lyhentyneinä työurina, pitkittyneinä poissaoloina ja terveydenhoitokustannuksina. Voidaan vain arvailla, millaisiin mittasuhteisiin nämä kuluerät hyppäävät, kun huonokuntoiset nuoret ikäluokat varttuvat keski-ikään. Ongelmaa pahentaa, että yhä suurempi osa lasten ja nuorten liikunnasta kuten vaikkapa ratsastus, tanssi tai jääkiekko tapahtuu ohjattuna urheiluseuroissa ja kerhoissa. Ohjattu harrastus on maksullista, joten vanhemmat oikeutetusti vaativat laatua, ja jatkuvan kallistumisen kierre on valmis. Liikunnasta tulee ylemmän keskiluokan lasten kiva harrastus ja yhä suurempi joukko putoaa kelkasta yhä nuorempana. Peruskoulun tuntijaon muutokset liikuntaa painottaviksi ovat marginaalisia toimenpiteitä, joskin varmasti oikeansuuntaisia. Yksi vuosiviikkotunti lisää liikuntaa merkitsee passiivisille nuorille silloin tällöin tunteja lisää notkumista metsänreunassa, ja harrastusryhmissä jaksamisen rajoilla roikkuville nuorille se on yksi lisärasitus Asiantuntijuuden muoto on muuttumassa, diversiteetin vaatimus kasvaa, tarvitaan eri-ikäisiä asiantuntijoita ja myös kansainvälistä osaamista. Pekka Viljakainen kohti harrastuksen lopettamista ja passiivisten notkujien ryhmään liittymistä. Todennäköisesti työelämän henkinen kuormittavuus kasvaa ja fyysinen kuormittavuus vähenee. Pään sisäinen kuormitus kasvaa ja korostuu tietotyössä. Koska fyysisen kunnon ja henkisen jaksamisen yhteys on ilmeinen, on pelättävissä, että tulevaisuudessa meillä on huoltosuhteen haasteina edellä mainittujen fyysisten sairauksien lisäksi massiiviset työikäisen väestön mielenterveysongelmat. Ei enää keskiarvosuorituksia Suomi loistaa koululaisten oppimistuloksia arvottavissa kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa, mutta millaisia tuloksia Pisa varsinaisesti mittaa? Keskiarvojen perusteella Suomi on koulutuksen huippumaa, mutta silti meiltä puuttuvat ne huiput. Vastaako koulutusjärjestelmämme nykypäivän tarpeisiin yksilöllisyyden ja poikkeuksellisen lahjakkuuden valjastamisessa ja ruokkimisessa? Asiantuntijuuden muoto on muuttumassa, diversiteetin vaatimus kasvaa, tarvitaan eriikäisiä asiantuntijoita ja myös kansainvälistä osaamista. Kisasta tulee kova, ja omaan 23

26 2. Myrskyn silmässä yritykseen pitää saada mukaan parhaat osaajat. Sukupolvenvaihdos on edessä, se on nopea ja konkreettinen. Pekka Viljakainen Suomen koululaitos on aina arvostanut tietojen, vieraiden kielten kieliopin ja matemaattisen päättelyn opettamista. Vasta hyvin hitaasti ovat mukaan tulleet tietoyhteiskunta- ja viestintäaineet. Pahimmillaan koululaitos kouluttaa lapsia toimimaan tavoilla, joita heidän vanhempansa käyttivät kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Työelämään mennessä tällaisilla tietoteknisillä taidoilla ei ole kuin nostalgista arvoa. Asiakirjastandardin mukaisen otsikon rivinumeron osaamisella ei ole paljoakaan käyttöä, kun sovellus huolehtii automaattisesti tarjouksen otsikon juuri brändi-ilmeen mukaiseen paikkaan. Nykyrakenteilla koululaitoksella ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä mukana edes kotien tietotekniikan kehityksessä saati työelämän vaatimusten mukana. Vuorovaikutusvalmiudet, ongelmanratkaisukyky ja medialukutaito ovat juhlapuheissa läsnä, mutta käytäntö laahaa vuosia jäljessä työelämän muutoksista. Aikana, jolloin valtaosa ikäluokista työllistyi suuryrityksissä, ei työllistymisongelmia juuri ollut. Suuryritysten resurssit mahdollistivat uuden työvoiman kouluttamisen työuran alussa. Kun jatkossa työpaikat ovat yhä enemmän pienyrityksissä, ei työelämän vuorovaikutuksen ja tietotekniikan perustaitoja enää voida samassa mitassa opiskella ensimmäisten työvuosien aikana vaarantamatta koko yrityksen kannattavuutta. Ehkä korkeakoulusta ja yliopistosta mennään jatkossa vuodeksi tai pariksi mestarin kisälliksi palkattomaan harjoitteluun ja tuona aikana elanto haetaan iltaisin ja viikonloppuisin lähikaupan kassalta tai toimitilojen siivouksesta. Informaatio tiedoksi Matkapuhelimesta on muovautunut yleisväline, jota käytetään koko päivän läpi niin arjessa kuin työssäkin. Puhelimen herätyskellotoiminto herättää aamulla, sitä käytetään aamun sähköpostien katseluun ja bussiaikataulujen tarkasteluun. Puhelin on mukana harrastuksissa, ja se voidaan yhä paremmin muokata vastaamaan yksilöllisen elämän tarpeisiin. Työssä on oletuksena, että matkapuhelin kulkee mukana koko päivän ja muistuttaa tapaamisista ja aikatauluista. Matkapuhelimen ansiosta me olemme aina saavutettavissa, ja tästä syystä meidän ei aina tarvitse olla läsnä. Yhä älykkäämmäksi muuttuvat puhelimet mahdollistavat töiden tekemisen ja sosiaalisen osallistumisen paikasta riippumatta. Afrikassa se (että hypätään tietyn teknologiavaiheen yli) on kaikkein dramaattisinta. Siellä nuori sukupolvi hoitaa pankkiasioitaan kännyköiden kautta. Siellä käytetään kännyköitä tavoilla, joita me emme edes osaa. Pekka Haavisto 24

27 Myrskyn silmässä 2. Älypuhelimesta on tulossa uusi kyberneettinen aisti, jolla voidaan tarkistaa ja hakea tietoa mistä tahansa. Tämä on johtanut jo nyt murrokseen siinä, kuinka käsittelemme tietoa. Tieto trivialisoituu: kaiken informaation yksityiskohtaiseen muistamiseen ja päässä pitämiseen emme tarvitse enää kapasiteettia, vaan ydinasioiden ja niiden yhteyksien hahmottaminen saa tärkeämmän roolin. Oleellista on osata muuttaa informaatio tiedoksi tehden synteesejä ja tulkintoja. Uhkakuvana on, että kun siirrämme arjen yksinkertaisten merkityksien rakentamisen ulkoiselle apuvälineelle, niin emme harjaannuta aivokapasiteettiamme jatkuvasti arjessa. Kykenevätkö ihmiset luomaan tietoelementtien välille uusia yhteyksiä enää silloin, kun edessä on merkityksellisiä uusia haasteita? Tyhmistymmekö kansakuntina ja tyhmistyvätkö kansakunnat eri aikaan? Muutosvastarinta on turhaa Älypuhelimet näyttävät esimerkkiä siitä evolutiivisesta, kaikenläpäisevästä tavasta, jolla teknologia tulee osaksi työtämme ja arkeamme. Tieto- ja viestintäteknologiaa on yhä helpompi käyttää ja lähestyä. Olemme kollegani Kai Hakkaraisen kanssa kehittäneet ajatusta, että me olemme kyborgeja. Että ihminen jolla on silmälasit, on jo kyborgi. Minulla Ideaalimallissa teknisten ratkaisujen ja toiminnan kehittämisen pitäisi lähteä loppukäyttäjän näkökulmasta. Tuomas Pöysti on powerpoint, jolle minä ulkoistan osan muististani. Tai varsinkin mikrofoni, jolla laajennan ääntäni. Ja kirjahan on myös eräänlainen käyttöliittymä. Kirsti Lonka Tuottavuuden kannalta tämä ei ole ongelmaton asia. Meidän on niin helppo ottaa käyttöön uusia viestintävälineitä, että liian usein kokonaisuus jää hämäräksi: missä kulkevat teknologian käytön rajat? Mikä on optimaalisin tapa koordinoida päällekkäisiä järjestelmiä ja viestintäkäytäntöjä? Pitäisikö viestintäkäytäntöjen ylipäätään olla päällekkäisiä? Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotto on omanlaisensa prosessi, johon tarvitaan investointien lisäksi koulutusta, opettelua ja osallistamista. Harvemmin kuitenkaan ajatellaan, että myös viestintävälineistä luopuminen voi olla samankaltainen, ellei tuskallisempi prosessi. Kun viestintävälineistä tulee osa jokapäiväistä työnkuvaa ja niitä kertyy uusien hankintakierrosten myötä jatkuvasti lisää, niin ennen pitkää huomaamme olevamme tilanteessa, jossa käytössä on useita päällekkäisiä ja pahimmillaan ristiriitaisia välineitä ja viestintäratkaisuja. 25

28 2. Myrskyn silmässä Ideaalimallissa teknisten ratkaisujen ja toiminnan kehittämisen pitäisi lähteä loppukäyttäjän näkökulmasta. Tavoitteenasettelun tulisi olla kirkas. Täytyy määritellä käyttäjän näkökulmasta, mihin palvelulla tai tietojärjestelmällä pyritään. Tuomas Pöysti Filosofi Henri Bergson ( ) on todennut, että ihmismielen työvälineet muuttuvat taakaksi, kun ympäristöä, joka teki ne tarpeellisiksi, ei enää ole olemassa. Tieto- ja viestintäteknologian kehittyessä huimaa vauhtia menneisyyden painolastina tajunnassamme painavat syvät muistijäljet ajasta, jolloin sähköpostilla viestiminen oli tehokkain kuviteltavissa oleva tapa. Tästä taakasta olisi päästävä eroon mitä pikimmin. Olen opetellut vuosien varrella eroon haitallisista ajatusmalleista. Nuorempana minulla oli mieletön voittamisen ahneus, ajattelin että minun täytyy voittaa jokainen askelväli, että koko ajan pitäisi ylittää itsensä. Se oli yhdenlaista hulluutta, mutta opin siitä pois. Minna Kauppi Läpiteknologisoituva ja vauhdilla kehittyvä yhteiskuntamme ja työympäristömme kutsuvat yhä voimakkaammin esiin poisoppimista sellaisista käytännöistä ja ratkaisuista, jotka eivät enää vastaa tämän päivän vaatimuksia tehokkuudelle. Suomessa on paljon saavutettavaa tietotyön tuottavuudessa yksinomaan jo sitä kautta, että karsitaan työtä ruuhkauttavia vanhoja viestintärönsyjä pois ja kirkastetaan olennaisten tieto- ja viestintäratkaisuiden ja toimintatapojen sielu. Teknologian käyttöönottoa ja soveltamista käytännön työssä harvemmin johdetaan siten, että investointien maksimaalinen tuottavuuspotentiaali realisoituu. Tietotyötä on johdettava! 26

29 Myrskyn silmässä Luopumisen tuskasta kohti poisoppimisen nautintoa Kehittyvässä yhteiskunnassamme on kovin vähälle huomiolle jäänyt ajatus poisoppimisesta. Kun prosesseja tehostetaan ja teknologiset innovaatiot sulautuvat osaksi arkeamme ja työelämäämme, meidän pitäisi oppia luopumaan vanhoista toimintamalleista uusien tullessa. Tämän luulisi olevan helppoa, mutta käytäntö on osoittanut, että se on kaikkea muuta. Ihminen on luonnostaan muutosvastarinnassa. Kivikaudella oli taatusti hyödyllistä palata joka vuosi saman kallion juurelle hyvään marjapaikkaan ja välttää kaikkia valkopilkullisia sieniä. Kaiken uuden epäileminen on luultavasti pitänyt esi-isämme hengissä vuosituhansia. Mutta eikö nyt olisi jo aika muutokselle? Uudistamista uudistamisen vuoksi? Tavallisessa tarinassa yritys uudistaa tietojärjestelmiään suurella rahalla ja näyttävästi. Johdon haaveissa on investointien muuttuminen liiketoimintavoitoksi ja toiminnan tehostuminen. Henkilöstö kuitenkin unohdetaan. Heille ilmoitetaan uudesta järjestelmästä intranetissä, järjestetään yksi koulutustilaisuus torstaisena iltapäivänä ja jätetään sen jälkeen oman onnensa nojaan uudistuksen kanssa. Työntekijät ottavat uuden järjestelmän käyttöön vaihtelevasti; pieni pioneerijoukko innoissaan ja suuri hiljainen joukko vastentahtoisesti, vanhoja prosesseja mukanaan kuljettaen. Tavallista on, että uusien järjestelmien lanseerauksessa varsinaiselle toimintamallien ja prosessien muutokselle ei ole annettu juurikaan ajatusta. Lopputuloksena on useita päällekkäisiä toimintamalleja, rakenteita ja raportointeja, jotka hidastavat, kankeuttavat ja turhauttavat. Investointeja tulee, mutta liiketoimintavoitto antaa odottaa itseään. Työntekijät ovat turhautuneita ja luovuus loistaa poissaolollaan. Työntekijät jatkavat vanhojen järjestelmien käyttämistä, koska uusi on monimutkaisen ja vaikean tuntuinen. Joskus niitä käytetään vain siksi, ettei vanhojen lopettamiseen uskalleta antaa lupaa varmuuden vuoksi ja hiljakseen päällekkäinen tapa tehdä asiat rinnakkain vakiintuu käytännöksi. Työtä tuntuu olevan kaksin verroin, kun informaatiota pitää etsiä useista paikoista. Kahvihuoneessa taivastellaan uuden järjestelmän kankeutta ja hankaluutta ja olematonta käyttäjätukea. Ollaan luopumisen tuskan ytimessä. Usein sitä vain juoksee pyörää taluttaen, koska ei tajua, että jos vain pysähtyisi hetkeksi ja nousisi pyörän selkään, taittuisi matka paljon nopeammin. Marko Parkkinen 27

30 2. Myrskyn silmässä Päämäärät kirkkaiksi Voisiko poisoppiminen helpottua, jos muutosten keskellä johto osaisi artikuloida päämääriään selvemmin? Miksi yrityksemme perustaa Twitter-tilin? Miksi taas uusi sosiaalisen median kanava? Miksi siirsimme intranetin wikiin? Urheilijalla, kuten yrityksellä, pitää olla tavoitteet kohdillaan ja hyvä strategia: miten pääsen asettamiini tavoitteisiin. Jotta tämä onnistuisi, pitää olla erinomaiset pohjatiedot eli paljon tietoa siitä, mikä on tärkeää ja olennaista. Minna Kauppi Sen sijaan, että ihmisiä koulutetaan uuden käyttöönottoon, olisiko tarpeellisempaa kouluttaa vanhasta luopumiseen? Kiire pitää kiinni vanhassa Työelämässä meitä ajaa yhä useammin eteenpäin kiire. On kiire seuraavan kvartaalin tulosta, seuraavaa ties mitä jorya ja seuraavaa KPI-mittausta kohti. Kiire synnyttää pakon kokemuksen, ja pakon edessä ei ole aikaa pohtia, pysähtyä eikä Moderni organisaatio on ihana kone, sillä se pystyy kääntämään osaamisen, teknologian ja kofeiinin kokouksiksi. Onko tämä parasta, mihin me pystymme? Alf Rehn miettiä omien toimintatapojen mielekkyyttä. Silti meillä on liian paljon palokuntatoimintaa, tapaamisia ja jatkuvia kokouksia. Moderni organisaatio on ihana kone, sillä se pystyy kääntämään osaamisen, teknologian ja kofeiinin kokouksiksi. Onko tämä parasta, mihin me pystymme? Alf Rehn Monet käytäntömme perustuvat syihin, joita ei ole enää olemassa. Qwerty-näppäimistö kehitettiin mekaanisille kirjoituskoneille: sen ideana oli sijoittaa usein käytetyt kirjasimet mahdollisimman etäälle toisistaan, jotteivät mustenauhaa hakkaavat kirjasintangot menisi niin helposti jumiin. Tällähän ei ole enää vuosikymmeniin ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten digitaalisilla päätelaitteilla tekstiä tuotetaan, mutta muutosta ei ole näkynyt. Minkä muiden asioiden kanssa olemme yhtä sokeita? Mitkä yrityksen toimintamalleista ovat seurausta menneestä maailmasta, pitävät yllä käytäntöjä, joita ei enää ole edes olemassa? 28

31 Myrskyn silmässä 2. Tämä kirjan lopussa liitteenä oleva Turun yliopiston tutkimus Mobiiliteknologia ja uusi mobiili työ PK-yrityksissä (2012) kuvaa, kuinka joissain organisaatioissa edetään luontevan toiminnallisen kehittämisen kautta, jolloin kaikkia mahdollisuuksia kokeillaan ja uusia etsitään herkällä korvalla kiireestä huolimatta. Toisaalla on organisaatiot, jotka elävät vanhassa onnellisen tietämättöminä, miten uusia mahdollisuuksia voisi hyödyntää. Täällä luopuminen ja poisoppiminen eivät ole mielenkiinnon kohteena, koska ei tunnisteta kasvua, jolle pitäisi raivata tilaa. Tutkimuksen tarkastelukulmana on ollut pk-yritysten mobiilityön mahdollisuuksien hyödyntäminen. Muutos on uhka Uudenlaiset tavat toimia ovat uhka; paitsi käyttäjille, usein myös markkinoille. Kun Ikea perustettiin, Ruotsin huonekalualan liiton puheenjohtaja ilmoitti, ettei Ruotsissa tule koskaan olemaan niin paljon sosiaalitapauksia, että Ikean kaltainen halpabrändi kannattaisi. Koska minulla on ihan eri kokemus kuin sinulla, on tärkeää empatian ja myötäelämisen kautta antaa arvo omille havainnoillesi ja kokemuksillesi kyseenalaistamatta niitä. Tästä synergiasta syntyy aina jotain uutta ja ennalta arvaamatonta. Pekka Haavisto Kun itunes alkoi myydä musiikkia kappale kerrallaan, musiikkiteollisuus älähti tämän tuhoavan koko alan ja muusikoiden luovuuden. Nykyisin käytäntö on tavallinen ja saanut uusia muotoja: Spotify myy käyttöoikeutta musiikkikirjastoon. Se, että muutosta vastustetaan, ei tarkoita, ettei se olisi tarpeellinen. Rohkeasti muuttuvat yritykset ovat ne, jotka globaalissa markkinatilanteessa pysyvät hengissä. Uudistumiskyky on yrityksen elinkelpoisuuden mittari. Olisiko Nokialla ollut tilaa Microsoft-yhteistyölle, jos he eivät olisi ensin uskaltaneet päättää luopua Meegosta ja Symbianista? Nykytilassa olevalle Nokialle Symbianista luopuminen oli iso asia, mutta Nokia on historian saatossa luopunut isommistakin asioista tehdäkseen tilaa kasvulle. Kun aikanaan rikkaruohomyrkky DDT:n haitat paljastuivat poliitikoille, pidettiin sen kieltämistä uhkana koko maailman ruokahuollolle. Monien lannoitteiden kanssa asiasta keskustellaan jatkuvasti. Samoin monien teollisten tuotantomenetelmien, lääkkeiden ja logistiikan kiistattomia haittoja ympäristölle arvotetaan suhteessa hyötyihin. Parhaimmillaankin siirtymäajat venytetään yli poliittisen vastuun horisontin. Meillähän on kuvitelma, että me osaamme näitä juttuja ja että tilanne on jotenkin hallinnassa. Mutta eihän se ole näin. Itse asiassa meidän elämäntapamme on aika kuluttava. Se taas johtuu siitä, että me elämme niin pohjoisessa, että täällä on 29

32 2. Myrskyn silmässä pakkokin kuluttaa. Toisaalta taas meidän perinteisesti vahva teollisuutemme on aika raskaasti sidoksissa kuluttavaan elämäntapaamme. Ilkka Herlin Jos meillä ei ole elinkelpoista ympäristöä, kysymys kilpailukyvystä muuttuu tarpeettomaksi. Tämä on jo onneksi ymmärretty kaikissa merkittävissä yrityksissä: on tehtävä paradigman muutos kohti vähähiilistä ja materiaalineutraalia yhteiskuntaa. Mari Puoskari Johtajan tehtävä on näyttää esimerkkiä Johtajan esimerkki on yksi keskeisimmistä muutosta edesauttavista asioista, muutosta olisi johdettava aina edestä. Lienee selvää, että jotta uskottava muutos olisi mahdollinen, on johtajan oltava se, joka ottaa uudet järjestelmät ja toimintamallit käyttöönsä ensimmäisten joukossa. Käytännössä muutokseen liittyy kuitenkin aina ylimääräistä työtä: käyttöönottovaiheessa rutiinit muuttuvat ja vievät siksi aikaa normaalia Osallistu keskusteluun: enemmän ja moni asia on varmistettava sekä vanhan että uuden mallin mukaan. Tässä vaiheessa usein ajankäyttö ei yksinkertaisesti mahdollista edelläkävijän asemaa. Pahimmillaan siirtymäaika vanhan ja uuden välillä jää määrittämättä ja vakiintuu käytännöksi. Rutiinit vievät mukanaan ja syövät johtajan ajan hänen varsinaisesta tehtävästään. Rutiinien kiireiden taakse piiloutuminen on johtajalta inhimillistä. Persoonallisten tietotyön ammattilaisten johtaminen on samaan aikaan tasapainoilua yksilöiden usein huolellisesti perusteltujen mielipiteiden ja toisaalta muutoksen hyväksyvän kriittisen massan kokoamisen välillä. On naiivia kutsua huippuammattilaisten kritiikkiä muutosvastarinnaksi. Tietotyöntekijät ovat myös tiedonhaun ammattilaisia ja pystyvät hankkimaan kritiikilleen perusteet myös oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Pahimmillaan ryhmädynamiikka hajoaa ja tuottavuus romahtaa. 30

33 Myrskyn silmässä Luovuuden johtaminen Kirjoituskoneisiin perustuva näppäimistö ei ole ainoa asia, jossa alkuperäinen syy tehdä jotakin on vanhentunut vuosikymmeniä aikaisemmin. Monet toimistotyön käytänteet perustuvat tehdastyön logiikkaan, aina johtamistapoja myöten. Liukuhihnatyössä on olennaista, että työntekijät ovat paikalla samaan aikaan ja samassa tilassa. Teollisen aikakauden alkuvuosina oli siis tärkeää mitata ihmisten läsnäoloa kellokorteilla ja työpanoksia valmiiden tuotteiden määrillä työtuntia kohti. Keskeistä olisi kehittää uudenlaisia mittareita sen perinteisen läsnäolon mittaamisen rinnalle. Tietotyö ei ole sidottu työaikaan eikä -paikkaan. Mari Puoskari Ongelmiin jouduttiin, kun nämä työnteon muodot yritettiin siirtää sellaisenaan toimistotyöhön ja erilaisten tietotyöläisten arkeen. Tietotyön tekemiselle tulisi asettaa aivan toisen tyyppisiä tavoitteita, ja sitä pitäisi osata paitsi mitata, myös johtaa aivan toisella tavalla. Siinä missä tehdastyöläiselle olennaista oli työturvallisuus ja hyvät ohjeet koneiden käyttämiselle, tietotyöläinen tarvitsee tilaa luovuudelleen, arvostusta asiantuntemukselleen ja työtilat, jotka tukevat sekä vuorovaikutusta että yksin tekemisen rauhaa. Luovuus synnyttää ideoita ja ideoista tulee parhaimmillaan innovaatioita. Miten se tehdään? Toisinaan idea, joka on yhdellä toimialalla perinteinen toimintamalli, muuttuu radikaaliksi, kun se siirretään uudelle toimialalle. Internetin aikakaudella monet verkkokaupat siirtyivät tarjoamaan tuotteitaan verkossa ja pystyivät siirtämään alentuneet liiketilakustannukset asiakkaille edullisempina hintoina. Mutta kun ensimmäiset halpalentoyhtiöt siirtyivät käyttämään samaa business-logiikkaa, ajatus tuntui radikaalilta. Internetin alkuvuosina yrityksillä oli helppoa. Riitti, kun tehtiin omat kotisivut, niin sitten oltiin siellä netissä. Ja internetissä riittikin aluksi yksisuuntainen informaation välittäminen. Petteri Kankkunen Perinteisessä maailmassa matkatoimistot olivat tiedon päämajoja ja risteyksiä, joista matkaa suunnitteleva kuluttaja sai kaiken tarvitsemansa tiedon. Nykyään itsenäinen matkailija vertailee lentojen ja majoitusten hintoja netissä ja kokoaa niistä mieleisensä matkapaketin. 31

34 2. Myrskyn silmässä Luovuuden johtamisessa keskeistä tulisi olla kyky nähdä mahdollisuuksia alaisten ideoissa. Luovuuden johtaminen vaatii kykyä tarkastella asioita laatikon ulkopuolelta. Luovuutta johtava esimies pitää huolta siitä, että myös radikaaleille ja voimassaolevia käsityksiä horjuttaville näkökulmille on tilaa. Suomalaista ajattelua pitäisi päivittää laajasti: nostaa tavoitteet korkealle ja luoda epäonnistumisen salliva kulttuuri. Marko Parkkinen Ja kun toimintatapoja sähköistetään, tulisi pystyä miettimään, siirretäänkö ennen manuaalinen prosessi sellaisenaan sähköiseksi, vai olisiko syytä repiä koko olemassa oleva prosessi alas ja rakentaa jotakin aivan uutta. Muutoksessa on myös ymmärrettävä vanhan toimintamallin syntyhistoria. Laskujen viitenumerot syntyivät samoihin aikoihin, kun pankkikonttoreissa otettiin käyttöön tietotekniikkaa ja ennen kaikkea viivakoodit. Kun viite joka tapauksessa luettiin konttorissa viivakoodilla, sisällytettiin viitenumeroihin kaikki mahdollinen tieto, kuten asiakasnumero, laskun numero, jopa laskun loppusumma ja paljon muuta kivaa. Pitkä viitenumero auttoi sovelluksen tekijää varmistamaan ohjelmiston oikea toimivuus kätevästi. Testausvaiheen jälkeen ei viitettä muutettu. Ohjelmoijan ajatus oli, että jos niitä joutuu kohdistamaan joskus käsin, niin se olisi hieman helpompaa. Kun maksaminen siirtyi koteihin, ei siirrytty maksun yksilöinnin kannalta lähes aina aivan riittäviin 4-10 numeron viitenumeroihin, vaan ihmiset pakotetaan näpyttelemään kodeissaan jopa 23-merkkisiä numerosarjoja. 8 numeroa mahdollistaisi 10 miljoonaa yhtä aikaa avoinna olevaa laskua. Ajatellaan nyt vaikka ihan konkreettisena esimerkkinä sähköistä asiointia, sähköisiä pankkipalveluja. Sitä, minkälainen toimintamalli ennen oli pankeissa. Toimintamalli oli pankinjohtajakeskeinen, pankinjohtajalla oli tieto. Tietotekniikan avulla toimintamalli pankeissa muuttui asiakaskeskeiseksi, mikä nosti asiakkaan keskiöön. Pankkipalveluja pystytään nyt tarjoamaan tehokkaammin järjestelmän kannalta ja myös palvelemaan asiakkaita paremmin. Yhteiskunnassa on vielä paljon toimintamalleja, jotka tietotekniikan käyttämisestä huolimatta toimivat tällä vanhalla tavalla esimerkiksi terveydenhuolto. Matti Pohjola Ihmisten johtamisesta ollaankin siirtymässä prosessien ja projektien johtamiseen. Vaativan projektin parissa työskentelevä projektipäällikkö ei kaipaa mikromanagerointia projektin johtoon, vaan olosuhteita ja välineitä, joilla projektin johtaminen sujuu parhaalla mahdollisella tavalla. 32

35 Myrskyn silmässä 2. Kävimme pitkiä keskusteluita siitä, mitä haastajan roolin kuuluu. Eräs keskeinen piirre on vastuun ottaminen, toinen on nopeus. Joka ikisen tehtävän kohdalla on mietittävä, voisiko sen tehdä vieläkin nopeammin tai voiko päätöksen tehdä jo tänään? Stephen Elop Johtajan pitää kunnioittaa alaistensa asiantuntijavaltaa ja hänen keskeinen tehtävänsä tulevaisuudessa voikin olla mahdollistaminen. Tulevaisuuden johtamisessa korostuukin makrojohtamisen kyky; kyky varmistaa, että asiantuntijalla on käytössään tarvittavat resurssit, pääsy oikea-aikaiseen tietoon ja paras mahdollinen työryhmä käytössään. Kaikissa uudistuksissa luovuuden muuttumisessa innovaatioiksi ja sitä kautta liiketoimintahyödyksi ollaan tekemisissä samojen lainalaisuuksien kanssa: muutos on merkittävä vasta, kun riittävän suuri joukko on ottanut sen omakseen. Puhelinverkosta ei ole hyötyä, jos tarpeeksi monilla ihmisillä ei ole puhelinlaitetta. Sosiaalisen median palvelu ei ole olemassa ilman vähintään satojen tuhansien käyttäjien joukkoa siihen asti yksikään siihen sijoitettu investointi ei tuota mitään. Kaikissa muutoshankkeissa pitäisi olla muutosjohtaminen omana alaprojektinaan ja siihen pitäisi panostaa. Mari Puoskari Kaikissa muutoshankkeissa pitäisi olla muutosjohtaminen omana alaprojektinaan ja siihen pitäisi panostaa. Mari Puoskari Samaa ajattelua soisi siirrettävän enemmän yrityksiinkin. Työryhmästä ei ole hyötyä, ellei se tuota enemmän kuin siihen on resursoitu. Toimivassa ryhmässä pitää olla risteäviä näkemyksiä, mutta myös riittävästi samanmielisyyttä, jotta synergian on mahdollista syntyä. Makrojohtajan tulisi siis pystyä näkemään alaistensa erilaisuudet ja samanlaisuudet voidakseen koota tiimejä, joissa ristiriidat ja synergiat olisivat mahdollisimman hyvässä suhteessa. Vaaditaanko tulevaisuuden johtajalta siis ennen kaikkea metaosaamista? Miten tietotyöläistä voisi tukea omassa työssään? Mitä tietotyöläinen tarvitsee? Miten luodaan innovaatioille suopea maaperä? Miten kannustetaan luovuuteen ja ideointiin? Mm. näihin kysymyksiin kirjamme haastateltavat pyrkivät kukin omista lähtökohdistaan vastaamaan. 33

36 2. Myrskyn silmässä 2.4. Tietotyön tuottavuus Työn määritelmä ja sisältö on muuttumassa radikaalisti. Teollinen tuotantorakenne määritti työn säännöt ja periaatteet suorittavan työn mukaisiksi. Suorittavassa työssä inhimillinen työpanos nähdään osana koneistoa, joka suorittaa toistettavaa työtä. Niin sähkö- kuin höyryvoiman keksimisestä kului sata vuotta sellaisten tuottavien sovellusten kehittämiseen, jotka hyödynsivät näitä keksintöjä tehokkaasti. Kun oikeat käyttöalueet kirkastuivat, sähkön ja höyrykoneen aikaansaama toimintatapojen ja kehitystoiminnan murros loi pohjan nykyiselle taloudelliselle hyvinvoinnille ja kasvulle. Tiivistettynä sähköön ja höyryvoimaan pohjautuville innovaatioille perustuu valtaosa kahden viime vuosisadan taloudellisesta kasvusta. Tieto- ja viestintäteknologia on vaikutusarvoltaan yhtä mullistava edistysaskel kuin sähkö ja höyrykone. Ensimmäinen elektroninen tietokone keksittiin vuonna Tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että tieto- ja viestintäteknologiaa ei osata vielä käyttää täysimääräisen tehokkaasti. Kuinka kauan vielä kuluu aikaa siihen, että löydämme aidosti tuottavia tapoja soveltaa tietotekniikkaa muuallakin kuin teollisen automaation välineenä? Milloin löydämme tietotyön voittoreseptin? Teknologinen kehitys on analoginen ruuanvalmistuksen kanssa: teknologia on resepti. Teknologian kehitys synnyttää uusia reseptejä, uusia tapoja valmistaa aineksista ateria. Yleiskäyttöiset reseptit, kuten sähkö, ovat niitä, jotka vaikuttavat tuottavuuden kasvuun eniten. Matti Pohjola Pentti Malaskan mukaan tieto- ja viestintäteknologian merkitys palveluyhteiskunnalle on vastaava kuin teiden ja rautateiden merkitys raskaalle teollisuudelle. ICT on sitä välttämätöntä infrastruktuuria, jota ilman palveluiden rakentaminen ja tehostaminen on hyvin vaikeaa. Parhaimmat tavat soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa ovat mitä todennäköisimmin vielä löytämättä. Kuinka kaukana, se on meistä itsestämme kiinni. Uusi tuottavuus on suoraan kiinni siitä, kuinka valmiita olemme oppimaan pois sellaisista käytännöistä, jotka eivät ota huomioon nykyisen teknologian tasoa, reaaliaikaisuutta, yhteisöllisyyttä, luovuutta, yksilöllisyyttä, tiedon universaalia saatavuutta ja mikä tärkeintä: näiden ominaisuuksien keskinäisiä yhteyksiä. Vuorovaikutus eli ihmisten tarkentavat kysymykset jalostavat tiedon ymmärrykseksi. Marko Parkkinen Tietotyön logiikka ei ole teollisen, suorittavan työn logiikkaa. Tietotyöläisen työkalu on 34

37 Myrskyn silmässä 2. viime kädessä työläinen itse, hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja osaamisensa. Tietotyön tehokkuuden mahdollistava työympäristö antaa liikkumatilaa ja joustoa löytää omaan osaamisprofiiliin sopiva työtehtävä. Tämän toimintaympäristön ja toimintatavan muutoksen sisäistämisessä piilevät uuden tuottavuusloikan askelmerkit. Tieto muuttuu arvottomaksi ilman vuorovaikutusta, jos sitä ei muuteta toiminnaksi. Mari Puoskari Miten tuottavuutta voidaan lisätä? Puhutaan tuottavuuskasvun kolmannesta aallosta, joka tarkoittaa tehtävärakenteiden mukautumista uudelleen ja joustavammin organisaatioiden tarpeisiin. ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksen mukaan tietotyön tuottavuuden kovaa ydintä on tehtävärakenteen muutos ja sen optimointi. Tehtävärakenteiden muutoksesta voi syntyä tuottavuuskasvun seuraava aalto. Samalla tavalla kuin meneillään oleva kansainvälisen työnjaon syventyminen ja eriytyminen vaikuttaa maailmantalouden rakenteisiin ja tuotannon uudelleensijoittumiseen kehittyviin maihin. Tutkimuksessa todetaan, että tehtävärakenteiden muutos on voimistunut Suomessa viime vuosina. Samalla, kun on syntynyt uusia korkeamman osaamis- ja vaatimustason työtehtäviä, työtä on siirtynyt matalan osaamisen tehtävistä korkeamman osaamisen tehtäviin, kuten uutta tietotekniikkaa hyödyntäviin töihin ja suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviin. Tekniikka on väline, joka mahdollistaa sen, että saadaan enemmän aikaan samoilla resursseilla. Se edellyttää nimenomaan, että organisaatiot johdosta käsin ovat muutoksessa kiinni, muuten välijohto aina estää muutokset. Erkki Liikanen Tietotyössä kokonaisuuden johtaminen ratkaisee. Tietotyön johdettava kokonaisuus muodostuu ihmisten, teknologian, organisaation ja työympäristön liitosta. Onnistunut ja tuottava työ edellyttää jokaisen näiden osa-alueen sopeuttamista osaksi kokonaisuutta. Tosiasia on, että tietotyö on historiallisesti niin tuore asia, että olemme vasta alkuvaiheessa parhaiden käytäntöjen tiellä. Kuluu vielä aikaa, ennen kuin löydetään voittava resepti yhdistää teknologia ja inhimillinen panos tuottavimmalla tavalla. 35

38 2. Myrskyn silmässä 2.5. Teollisen tuotannon ja palvelutuotannon saumaton liitto Me tarvitsemme kilpailuedun saavuttamiseen jotain sellaista, joka on vasta elinkaarensa alussa. Me tarvitsemme uusia ideoita. Ainoa tapa vapautua tästä alhaisen kasvun häkistä on se, että hakee markkinoita aivan uusilta maantieteellisiltä alueilta, on se sitten Afrikkaa tai jotain muuta. Risto E.J. Penttilä Tässä keksimisen ja innovoinnin vimmassa olisi helppo heittää lapsi pois pesuveden mukana ja unohtaa teollisen tuotannon suomat edut uuden liiketoiminnan ja tuottavuuden rakentamisessa. Teollinen tuotanto ja sen syvälle juurtunut työn logiikka on helppo nähdä vastakkaisena voimana tietotyölle, reliikkinä, menneisyyden haamuna. Tämä ei ole koko totuus. Totta on, että puhtaan teollisen tuotannon elinkaari on lähestymässä loppuaan länsimaissa. Me pystymme yhä huonommin kilpailemaan suorittavan työn tarjoajina. Jalostusarvon nostaminen, tietotaidon ja osaamisen hyödyntäminen kilpailukykymme kärkenä on huomispäivän tuottavuuden avain. Suomen pitää olla sellainen maa, jossa ei ole liian kallista elää eikä liian kallista pyörittää tuotantoa. Työtä täytyy tehdä enemmän ja tuottavuutta lisätä. Muutoin menestys on vaikeaa. Erkki Liikanen Muutos koskettaa useita perinteisiä toimialoja, joissa suurimmasta osasta tehtäviä on tullut tietotyötä. Arvioiden mukaan vain noin kymmenen prosenttia Suomessa tehtävästä työpanoksesta on suoraan kytköksissä teollisuustuotteiden valmistukseen. Loput 90 prosenttia on suoraan tai välillisesti kytköksissä joko organisaatioiden sisäiseen tai ulkoiseen palvelutuotantoon. Kysymys ei ole joko tai-asetelmasta. Teollinen tuotanto tulee jatkossakin muodostamaan tärkeän osan suomalaisesta tuotannosta. Teollisen tuotannon tukitoiminnot tutkimuksesta ja kehityksestä markkinointiin ja logistiikkaan ovat hedelmällistä kasvualustaa palvelutuotannolle ja palveluviennille. Uuden tuottavuuden ytimenä on uusien ideoiden kuuntelu, kokeilu ja jalostaminen, jolle teolliset rakenteet tarjoavat erinomaisen alustan. Teollisuuden ja palvelutuotannon liitossa kyse ei ole kyse pakkoavioliitosta eikä semanttisesta taikatemppuilusta. Kyse on toiminnan fokuksen siirtämisestä uuteen 36

39 Myrskyn silmässä 2. paikkaan, jossa keskiössä ei enää ole laite ja teknologia, vaan ihminen, jota varten laitteet ja teknologiat viime kädessä ovat olemassa. Fyysisten tavaravirtojen liikuttelun sijaan suurinta arvonlisäystä tuottavat tutkimus ja kehitys, tuotemerkin lisensointi ja myyminen, immateriaalioikeudet. ETLAn tutkimusjohtajan Mika Malirannan mukaan tehtävärakenteen muutoksen vaikutus tuottavuuden kasvuun teollisuudessa on tähän mennessä ollut prosenttiyksikön suuruinen. Meidän pitäisi viedä enemmän tietotaitoa kuin itse fyysisiä rakenteita. Meidän pitäisi viedä enemmän Pekka Haavisto tietotaitoa kuin itse fyysisiä rakenteita. Meillä on mietitty paljon esimerkiksi kevyitä puurakenteita, joita voidaan tehdä nopeasti vaikkapa männystä. Valitettavasti ei ole ajateltu tai testattu sitä, kuinka kävisi, jos Suomi alkaisi myydä näitä tilapäistaloja toisenlaisiin ilmasto-olosuhteisiin, joissa on lisäksi termiittivaara. Pekka Haavisto Palveluliiketoimintaan kohdentaminen teollisuustuotteiden oheis- ja rinnakkaistuotteina on suonut mm. KONEelle, Metsolle ja Wärtsilälle kilpailuetua markkinoilla ja synnyttänyt uutta liiketoimintaa. Karrikoidusti nykyään perinteisille valmistavan teollisuuden yrityksille puolet toiminnasta on teollisuutta, toinen puoli palveluja. Taloustieteilijä ja mielipidevaikuttaja Michael E. Porterin mukaan tulevaisuuden menestyjäyritykset ovat sellaisia yrityksiä, jotka kykenevät ratkaisemaan ekologisia ja sosiaalisia ongelmia. Kestävän kehityksen haasteiden ratkaisussa piilee valtava määrä liiketoimintapotentiaalia palveluiden, tietoliikenteen ja teollisten tuotteiden yhdistämisessä. 37

40 2. Myrskyn silmässä 2.6. Tulevaisuus on tässä Ei ole tieto- ja viestintätekniikan luoneiden insinöörien vika, ettei innovaatioita ole osattu käyttää paremman maailman rakentamiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen nykyistä paremmin. Nyt on vielä aivan liian aikaista arvioida ICT:n tuottavuuden merkitystä. Höyryn ja sähkön aikaansaama yhteiskunnallinen ja teknologinen mullistus kesti vuosikymmeniä ja niitäkin käytettiin alkuun tehottomasti ja vaarallisesti. Miksi tieto- ja viestintätekniikka poikkeaisi tästä? Viime vuosikymmenten saatossa on yleistynyt ajatusmalli, jonka mukaan teknologiset tuotteet pelastavat meidät. Tieto- ja viestintätekniikan yritykset valtasi näkemys, jonka mukaan menestys tehdään uusien teknologisten innovaatioiden varassa. Kehityskulkua helpottivat vapautuneet rahavirrat, joista yritykset kilpailivat. Mitä näyttävämpi innovaatio, sen helpompi oli saada investointipankkiirit tukemaan yritystä. Pörssiin listautuminen houkutteli, ja vielä jos sai median innostamaan suuret joukot tavallisia ihmisiä jonottamaan osakkeita, siintelivät mielessä tähtitieteelliset pikavoitot. Sama innovaatiouskovainen ajatustapa on vallalla edelleen, monissa yrityksissä odotetaan ja toivotaan yhä sitä uutta teknologista tuotetta, joka tulisi ja toisi muassaan avaimet uuteen kasvuun. Tarvitsemme muutosta tapaamme ajatella. Menestyksen kulmakivet täytyy ajatella uusiksi. Meillä on käsissämme tekniikka, jolla voidaan tehdä merkittäviä toimintamallien uudistuksia. Kaikkea vanhaa ei voida säilyttää eikä kaikkien etuja voida jatkuvasti puolustaa. Jostakin on luovuttava silläkin riskillä, että uusi ei tuo luopujalle yhtä paljon hyvää kuin muille. On haasteellista määrittää etukäteen, paljonko innovatiivisesta elementistä kannattaa maksaa; mikä on oikea riskin jako hanketta toteuttavan yrityksen ja sen tilaajan kesken. Esko Aho Ekonomistit alkavat olla yhtä mieltä, että epävarmuus on tullut pysyväksi olotilaksi. Tulevaisuudessa totuttuihin tuottotasoihin pääseminen edellyttää, että otamme isompia riskejä ja riskien realisoituminen täysimääräisesti pitää hyväksyä. Tulevaisuus rakentuu sen varaan, miten hyödynnämme teknologiaa. Meidän täytyy uudistaa ajattelutapaamme: sen sijaan, että teemme asioita mielessämme seuraava kvartaali ja ensi vuoden tulos, meidän täytyy oppia ajattelemaan tavoitteita kymmenen vuoden päähän ja tehdä tässä päivässä valintoja, jotka mahdollistavat noihin tavoitteisiin pääsemisen. Voimme myös edistää sellaista, jonka uskomme avaavan tien parempaan tai auttavan mielikuvitustamme, jotta tiedämme hetken päästä, mitä pitää tehdä. Tällä hetkellä uskomme, että sosiaalisen median vuorovaikutteisuus ja joustavuus antaa 38

41 Myrskyn silmässä 2. meille mahdollisuuksia, vaikka hallinto ja yritykset eivät Liity keskusteluun Facebookissa: vielä sosiaalisessa mediassa kovin vakaasti osaa toimiakaan. Sosiaalisella medialla on saatu kansat liikkeelle ja kaadettu korruptoituneita hallintoja. Voisiko sosiaalinen media olla väline karsia tuottamattomuuden linnakkeet yrityksistä ja vaikuttamattomuuden pesäkkeet hallinnosta? Erityisesti monilla julkishallinnon toimijoilla on hyvä tahtotila. Kun organisaatio rakentaa sosiaalista mediaa varten prosessin ja alkaa kouluttaa henkilöstöä, ollaan jo pitkällä. Helene Auramo Ajallemme on tunnusomaista korostaa muutostilannetta kuvaavilla nimillä, jotka muodostuvat yhdyssanoista, joiden jälkiosa on sana yhteiskunta. Meillä oli ja on tietoyhteiskunta, palveluyhteiskunta ja hyvinvointiyhteiskunta. Sosiaalinen media ja siihen kasvaneen Y-sukupolven tulo työyhteisöihin ja politiikkaan toi meille luottamusyhteiskunnan ja kohtaamisyhteiskunnan. Veli-Antti Savolainen ja Pekka Himanen lanseerasivat kohtaamisyhteiskunta-termin jo 1996, mutta työelämän massojen arkeen se vaikuttaa vasta nyt. Henkilökohtaiset verkostot ovat laajempia kuin koskaan, toisaalta verkostot ovat myös pinnallisempia kuin koskaan. Tieto- ja viestintätekniikan välineet mahdollistavat lyhytaikaiset luottamussuhteet ja mahdollisuuden kehittää ajattelua samasta asioista kiinnostuneiden kanssa kirjaimellisesti globaalisti ja jatkuvasti. Kun tämä nopeus ja avoimuus kohtaavat vanhojen toimintamallien päämäärähakuisuuden ja vallitsevan talouskriisin aiheuttaman pakon, on innovaatioiden jalostumiselle jälleen kerran paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen. Tabletit ja älypuhelimet elävät kahviloissa, toreilla ja puistoissa. Diginatiivit ovat paljonkin sosiaalisempia kuin aikaisemmat sukupolvet, koska heille on niin helppoa tavata muita. Alf Rehn Y-sukuolvi on jo muuttanut yrityksiä, mutta julkisessa hallinnossa muutos on vielä pääosin lähtökuopissaan. Toki samanlaisia toimintamallien läpimurtoja kuin verottajalla on tehty, asioita, joita yrityksissä ihaillaan kateellisina. Yksi suurimmista lähitulevaisuudessa ratkaistavista haasteista on sosiaali- ja terveyshuollon tuottavuusongelmien ratkaiseminen rakenteellisten uudistusten keinoin. Pahimmillaan ajaudumme täällä rintamalla julkisen ja yksityisen sektorin asemasotaan, jolloin keskitytään toisilta oppimisen sijaan vesittämään toisen osapuolen kehitysaskelten hyötyjen konkretisoitumista. Vielä onnettomampi tulevaisuus on edessä, jos yritysmaailma, kolmas sektori ja julkinen hallinto vetäytyvät omiin kehänurkkauksiinsa odottelemaan, että joku muu toimii ja tekee aloitteita. 39

42 2. Myrskyn silmässä Yritykset eivät voi pidemmällä aikavälillä menestyä, jos niitä ympäröivä yhteiskunta ei ole terve. Siksi niiden kannattaa jo oman etunsa takia osallistua yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen ja kehittämiseen. Vastaavasti yhteiskuntien ongelmat ovat nykyoloissa niin vaikeita ja monimutkaisia, että niiden ratkaisemiseen täytyy kyetä valjastamaan myös yksityisen sektorin parhaat resurssit ja paras osaaminen. Esko Aho Nyt on toiminnan aika, emme saa jäädä odottamaan ja kritisoimaan muiden ajatuksia ja puolustamaan omiamme, vaan meidän pitäisi löytää tapoja ammentaa toistemme ajatuksista ja kokeilla uusia asioita ja toimintamalleja. Pitää uskaltaa löytää tie parempaan tulevaisuuteen. Pitää uskaltaa jakaa aihioita ja alistaa niitä kritiikille paljon nopeammin. Vanha sanonta, jonka mukaan tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, nousee näinä aikoina arvoonsa. Yksin tai pienessä suljetussa piirissä ani harvoin syntyy mitään todella suurta. Tuottavuus kasvaa kahdella tavalla: joko sillä, että tehdään enemmän töitä, tai sillä, että työn tulos kasvaa tuottavuuden kasvaessa. Matti Pohjola Itsensä johtaminen ei ole helppoa, se vaatii kurinalaisuutta. Pidän paljon työni vapaudesta ja joustavuudesta, mutta oman itsensä toimitusjohtajana toimiminen on myös haaste. Välillä pelottaa, etten osaa nähdä suurta kuvaa tarpeeksi hyvin, etten näe mahdollisia sudenkuoppia. Niissä hetkissä kaipaa muidenkin näkemyksiä. Minna Kauppi Tieto- ja viestintätekniikka antaa mahdollisuuden löytää joku, jonka kanssa voi juuri sillä hetkellä keskustella. Elämäntahti ei mahdollista sitä, että kaikki olisivat aina kaikkien käytettävissä. Parhaat asiantuntijat voivat juuri sillä hetkellä miettiä jotain muuta kriittistä kysymystä tai ovat vetäytyneet hetkeksi lepoon jota tarvitaan ihan niin kuin ennenkin. Kun tieto leviää globaalisti sekunneissa ja jalostuu minuuteissa, on huippuasiantuntijan ja keskivertoasiantuntijan tietomäärän ero kaventunut. Varsinkin, kun tiedon haun työkalut kehittyvät huikeaa vauhtia. Ihminen aina ajattelee, että hänen juttunsa on just se tärkein, ja hänen asiansa on just se kiireellisin. Ja ihmiset ovat täällä minua varten, ja heidän pitää olla aina MINUA varten tavoitettavissa. Jos joku olisi niin innovatiivinen, että ratkaisisi tämän tavoitettavuusparadoksin, niin minun mielestäni hän ansaitsisi jonkin palkinnon. Kirsti Lonka 40

43 Myrskyn silmässä 2. Kohtaamisyhteiskunnan lieveilmiönä meille on syntynyt minäkeskeisyyden yhteiskunta. Kukin yksilö kokee, että juuri hänellä on oikeus keskeyttää kenen tahansa muun ajattelu. Se on aivan looginen seuraus siitä, että sosiaalisen median kautta meille on vahvistunut käsitys, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja jokainen ajatus on tärkeä. Jokaisella on oikeus rikastua ja saavuttaa kuuluisuus yksilönä ilman yhteisöä. Minäkeskeisyys on aika tuore ilmiö. Aiemmin nimenomaan yhteisöllisyys oli voima, joka piti heikoimmat elossa ja jonka avulla ihmiset selvisivät huonoista ajoista. Jäljempänä tässä kirjassa esitellään tutkimusraportti Palvelutuottavuuden kahdet kasvot. Tutkimuksen yksi keskeinen ajatus on, että tuottavuuden huippua ei pidä hakea etsimällä ääripäiden paremmuutta. Ääripäistä pitää hakea oppia, jotta niistä voidaan löytää ja kopioida parhaat käytännöt, se on kaikille itsestään selvää. Taito onkin siinä, että ääripäiden oppeja soveltamalla ei päädytä niiden keskiarvoon. Ne, jotka katsovat koko toiminnallisuutta, näkevät paremmin sen, mitä kaikkea hyvää uusilla teknologioilla voidaan saada aikaan. Koskaan ei tiedetä, missä paras balanssi kulkee, mutta yleensä kannattaa olla rohkea. Risto E.J. Penttilä Joudumme oppimaan uuden tavan etsiä ja määrittää tasapaino ääripäiden välillä. Uusi keskiarvo ei ole se, joka meidät koulun matematiikan tunneilla opetettiin määrittämään. Uusi keskiarvo ei synny poikkeamia karsimalla vaan niitä vahvistamalla. Keskiarvo määrittyy oppimalla hyväksymään yhä etäämpänä olevat ääripäät ja niiden johtamisen monimutkaisuuden. Tuottavuus kasvaa kahdella tavalla: joko sillä, että tehdään enemmän töitä, tai sillä, että työn tulos kasvaa tuottavuuden kasvaessa. Matti Pohjola Tuottavuuden johtamisen välineet ovat meillä tässä ja nyt. Yhteiskunnan pelastavat innovaatiot on tehty. Tarvitaan rohkeus luopua jostain ja ottaa tieto- ja viestintätekniikan avustamat toimintatapainnovaatiot käyttöön. Yksilön näkökulmasta tietotyön määrää ei voi kasvattaa, pään sisäinen kuormitus on saavuttanut sietokyvyn rajat. Ainoa kestävä malli ilman maailmansotien kaltaista elintasokriisiä on, että työn tulos kasvaa tuottavuuden kasvaessa. 41

44 42 VAROITUS: Pitää sisällään akateemista keskustelua

45 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot Tuottavuus on käsitteenä varsin yksinkertainen, se on tuottojen ja panosten suhde. Kun tätä suhdetta halutaan lähteä parantamaan, yksinkertaisuus katoaa hautaudumme nopeasti erittäin monisäikeiseen maailmaan. Miten tuotokset määritellään? Mitä asioita lasketaan mukaan panoksiin? Onko arvio täsmällinen vai puhtaasti arvaukseen perustuva? Kun palveluiden yhteydessä puhumme tuottavuuskäsitteestä, vaikeuskerroin kasvaa entisestään tällöin puutumme vuosikymmenten aikana muovautuneisiin toimintatapoihin: säädämme ihmisiä, emme koneita. Tutkimusmaailmassa tuottavuutta ja palveluiden tuottavuutta on tutkittu vuosikymmenten ajan. Silti säännöllisesti alueelta nousee uusia asioita ja toisenlaisia näkökulmia ymmärryksemme kasvaa tasaisesti. Tässä globaalissa maailmantalouden mallissa, jossa elämme, korostuu suhteellinen nopeutemme kuinka nopeita olemme suhteessa muihin? Evoluutio - näin löyhästi määritellen - pitää kyllä huolta siitä, että vähitellen hylkäämme toimimattomia ja haitallisia tapoja ja omaksumme parempia. Kysymys on, kasvaako osaamisemme ja ymmärryksemme nopeammin vai hitaammin kuin muiden yhteiskuntien? Me haluamme osaltamme vauhdittaa tätä kehitystä ja julkistaa tämän hankkeen osana kaksi erillistä tutkimusta, joista ensimmäinen keskittyy palveluiden - erityisesti ICT-palveluiden - tuottavuuteen ja toinen mobiiliteknologian käyttöönottoon ja hyödyntämiseen. Tässä luvussa avaamme palveluiden tuottavuusnäkökulmaa. Jälkimmäinen tutkimus löytyy kirjan lopusta ja keskittyy konkreettiseen mobiiliteknologian käyttöönottoon ja sen hyödyntämiseen. Tässä tutkimuksessa palveluiden tuottavuutta käsitellään pääasiassa akateemiselta näkökannalta, mutta siihen on sisällytetty myös käytännön esimerkki ICT-palveluiden tuottavuudesta. Tutkimuksen päätarkoituksena on herättää keskustelua siitä, kuinka hyvin hyödynnämme ICT:tä ja kuinka hyvin osaamme tällä hetkellä parantaa tuottavuutta sen avulla. Tutkimus keskittyy rakentamaan tuottavuusmallia palveluiden ja erityisesti ICT-palveluiden hyödyntämistä varten. Tutkimuksessa luodaan laaja näkymä alueen olemassa olevaan tutkimukseen ja rakennetaan kattava malli ICT-palveluiden tuottavuuden parantamiseen. Tätä mallia arvioidaan kahdeksan case-yrityksen mittausten valossa. 43

46 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3.1. Johdanto Länsimaissa työvoima on siirtymässä tasaisesti teollisesta tuotannosta palvelualoille. Yhdysvalloissa tämä muutos alkoi jo vuonna 1930 (Malaska 2010). Palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on noussut monissa länsimaissa (esim. Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, useimmissa OECD-maissa) yli kahden kolmasosan (Love ja Mansury 2009). Suurin haaste näissä maissa on nyt palvelujen tuottavuuden kokonaiskehitys. Kypsyysvaiheen saavuttaneiden perinteisten teollisuudenalojen tuottavuuskehitys on ollut erittäin vahvaa jo pitkään. Uuden tuotantoteknologian käyttö on mahdollistanut sen, että vaikka tehdasteollisuudessa työskentelee yhä vähemmän ihmisiä, kokonaistuotto on kasvussa. Palvelualoilla tilanne on kuitenkin päinvastainen. Vaikka yhä suuremmassa osassa länsimaita hyvinvointi on riippuvainen palveluista, palvelujen tuottavuus ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Tämä on pätenyt erityisesti julkisiin palveluihin. Linnan et al. (2000) mukaan julkisen sektorin tuottavuudelle keskeistä on vaikuttavuus. Palvelualoilla tuottavuuden kehitys on ollut 2000-luvulla varsin vaatimatonta ainakin perinteiseen teollisuuteen verrattuna. Maroto Sánchezin ja Cuadrado Rouran (2009) mukaan palvelualojen tuottavuus kasvoi Yhdysvalloissa 1,27 prosenttia (teollisuus 4,59 %) ja Euroopan unionissa 0,87 prosenttia (teollisuus 2,69 %). Vaikka tietyt palvelualat ovat onnistuneet nostamaan tuottavuuttaan, on se johtanut työvoiman kysynnän laskuun. Tämä työvoima on taas siirtynyt edelleen aloille, joiden tuottavuus on alhaisempaa, jolloin makrotasolla yhteenlaskettu tuottavuuden määrä on pysynyt ennallaan. Esimerkit aloista, joilla tuottavuutta on onnistuttu nostamaan yhtä aikaa työvoimatarpeen kanssa, ovat vähissä. Monilla länsimailla on viime aikoina ollut erittäin suuria taloudellisia vaikeuksia. Vuonna 2008 liikkeelle lähtenyt globaali talouskriisi ja epävarmuus ovat jatkuneet tähän päivään asti, eikä selkeää loppua ole näkyvissä. Monissa maissa valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on ylittänyt 100 prosenttia samaan aikaan, kun vaihtotase on pysynyt alijäämäisenä. Tämä on herättänyt tärkeitä kysymyksiä hyvinvoinnin nykytasosta - oliko hyvinvoinnin parantuminen seurausta tuottavuuden kasvusta vai ainoastaan liian voimakkaasta velkaantumisesta? Perinteisessä tuotantoteollisuudessa tuottavuus on tavallisesti määritelty tuotosten jakamiseksi panoksilla. Sen sijaan palveluiden tuottavuuden määrittely muuttuu tutkijoiden keskuudessa edelleenkin. Itse palveluiden tuottavuutta parantavien tekijöiden selvittäminen on näkemyksemme mukaan vasta alkutekijöissään. Aiempi tutkimus on keskittynyt määrittelemään tuottavuuden eri näkökulmista ja pyrkinyt ymmärtämään tuottavuuden käsitettä. Eräissä tutkimuksissa on lisäksi etsitty tuotta- 44

47 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. vuustutkimuksen tulevia haasteita (ks. esim. Käpylä et al. 2010). Grönroosin ja Ojasalon (2004) omaksuman edistyksellisen näkemyksen mukaan tuottavuusyhtälön toinen puoli on jäänyt pitkään huomiotta. He katsoivat, että nykytutkimus oli tuolloin kiinnostunut ainoastaan yksikkökustannusten pienentämisestä, kun taas he toivat mukaan tuottonäkökulman miten palvelusta saatavaa tuottoa voisi lisätä. Vaikka yksikkökustannusten pienentämisellä on elintärkeä merkitys kilpailukyvyn kannalta, jossain vaiheessa elinkaarta markkinat alkavat pienentyä ja kasvuun tarvitaan myös muita keinoja. Grönroosin ja Ojasalon (2004) näkemykset loivat hyvän pohjan jatkotutkimukselle. Malaskan mukaan tieto- ja viestintätekniikalla on erittäin merkittävä rooli palvelutuotannon tehokkuudessa. Malaska katsoo, että tieto- ja viestintäteknologia (ICT) muodostaa palveluille samankaltaisen infrastruktuurin kuin tiet, rautatiet ja ilma- ja merikuljetukset teollisuuden yrityksille. Itse asiassa palvelutuotannon tuottavuuden ymmärtäminen ei ole koskaan ollut niin tärkeä kansainvälisille tieto- ja viestintätekniikkayrityksille ja -organisaatioille kuin nyt. Ei ole olemassa juurikaan aloja, joita tieto- ja viestintätekniikka ei olisi perusteellisesti muuttanut. ICT on mahdollistanut monen prosessin täydellisen automatisoinnin tai siirtämisen asiakkaan tehtäväksi. Sekä kuluttajat että yritykset käyttävät laajalti näitä tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia itsepalveluita (Meuter et al. 2000; Meuter et al. 2005). Itsepalvelumallin on todettu parantavan tuottavuutta, mutta tällä on tarkoitettu lähinnä palveluntarjoajan näkökulmaa. Toki on monia esimerkkejä, kuten veroilmoituksen täyttö tai laskun maksaminen, joissa itsepalvelumahdollisuus on helpottanut valtaosan elämää, mutta ei kuitenkaan kaikkien. Pitää muistaa, että itsepalvelutekniikan käyttö ei enää itsessään tuo lisäarvoa. Asiakkaan näkökulmasta itsepalvelu voi tarkoittaa myös enemmän vaivaa, sillä käyttäjä joutuu itse tekemään kaiken työn (ks. esim. Bendapudi ja Leone 2003 yhteistuotannosta). Itsepalvelujärjestelmässä järjestelmän käyttö siis käytännössä ulkoistetaan asiakkaalle. Itsepalvelu vaatii pahimmillaan tältä todella paljon vaivannäköä (eli tuottavuuden ja palvelun laadun välistä kompromissia, ks. Rust ja Huang 2012). Toisin sanoen yritys parantaa tuottavuuttaan vähentämällä tuotantoresursseja asiakkaan kustannuksella. Tärkeää olisi huomioida asiakkaiden erilaiset valmiudet hyödyntää itsepalvelumahdollisuuksia, jotta näin ei pääse käymään. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tuotantoresursseja sekä yrityksen että asiakkaan näkökulmasta erityisesti tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen alalla. Tavoitteena on ymmärtää paremmin, kuinka nähty vaiva vaikuttaa tuottavuuteen. Teoreettinen palvelujen markkinointia ja johtamista koskeva keskustelu on pitkään keskittynyt erilaisiin ääripäihin. Siirtymä näiden tutkimusaiheiden välillä ei ole helppo. Palvelujen teollistamisen (teollistumisen) tutkimus on keskittynyt pitkään erityisesti standardisointiin ja tuotantotehokkuuteen. Nykyään skaalan toisessa ääripäässä on palvelukeskeinen logiikka, jonka painopiste on enemmän räätälöinnissä ja asiakkaan saamassa lisäarvossa. Uuden aiheen noustessa pintaan keskustelussa keskitytään 45

48 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot tyypillisesti nostamaan esiin edellisen näkökulman heikkouksia ja uuden hyviä puolia. Uskomme, että vaikka ääripäiden korostaminen lisää ymmärrystä, ratkaisu löytyy yleensä näiden näkökulmien oikeanlaisella yhdistämisellä. Tämän tasapainon löytäminen auttaa ymmärtämään palvelutuottavuuden haasteita. Katsomme, että tutkimuksessa, ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tutkimuksessa, on syytä huomioida sekä yrityksen että asiakkaan näkökulma. Vaikka niin sanotusta yhteistuottavuudesta (joint productivity) on tehty useita hyviä tutkimuksia, me haluamme tarkastella näiden näkökulmien välistä vuorovaikutusta ja niiden vaikutusta kokonaistuottavuuteen, jota ei ole aiemmin riittävästi korostettu. Väitämme, että yhtäaikainen tuottavuuden luominen on tuottavuusajattelussa keskeistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme niitä keinoja, joiden avulla palvelujen tuottavuutta voi parantaa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä niistä työkaluista, joilla tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tuottavuutta voi parantaa sekä tuottamisen että käytön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi edistää ajattelua palveluiden tuottavuudesta. Tutkimuksen tavoitteisiin päästään, kun yhdistetään kolme palvelumarkkinoinnin näkökulmaa: palvelujen tuottavuus, palvelujen teollistaminen ja palvelukeskeinen logiikka. Seuraavassa luvussa tarkastellaan sitä, mihin palvelutuottavuuden käsite perustuu, ja esitellään nämä kaksi tärkeää palvelujohtamisen näkökulmaa, palvelujen teollistaminen ja palvelukeskeinen logiikka. Lopuksi esitämme yhteenvedon siitä, miten nämä kaksi näkökulmaa voi yhdistää. Neljännessä luvussa esitellään käytännön sovellus tieto- ja viestintätekniikan alalta. Lopuksi esitämme eräitä johtopäätöksiä ja suosituksia Palvelutuottavuuden määritteleminen Teollisuuskeskeisen tuottavuuden käsite Koska tavoitteemme on selkeyttää tärkeimpiä tieto- ja viestintätekniikkapalveluihin ja tuottavuuteen liittyviä tekijöitä, on tärkeä ymmärtää, miten tuottavuuden käsite syntyi ja miten se on kehittynyt. Ei ole ihme, että taloudellisten vaikeuksien aikana tuottavuudesta on keskusteltu paljon ja kokemuksia ja näkemyksiä on runsaasti. Tuottavuus merkitsee eri ihmisille eri asiaa. Media, poliitikot, suuri yleisö ja tutkijat tulkitsevat tuottavuuden (tehokkuuden) ja sen lisäämisen kukin omalla tavallaan. Kiinnostus tuottavuutta kohtaan on synnyttänyt paljon uutta tutkimusta. 46

49 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. Alun perin tuottavuus yhdistyi käsitteenä vahvasti tavaroihin ja tuotteisiin. Käsitteen juuret ovat massatuotannossa, tuotantofunktioajattelussa ja tuotanto-organisaatiokeskeisessä lähestymistavassa (esim. Sink 1983). Tuottavuus on määritelty teollisuudessa jo yli kaksisataa vuotta laskennallisten tuotos- ja panosyksiköiden suhteeksi. Tuotantotalouden alalla on kehitetty valmistajille ja tuotantotekniikan edustajille lukuisia tuottavuuden käsitteitä ja laskentamenetelmiä. Tuottavuus kuvataan tyypillisesti tuotantotuotosten ja tuotantopanosten väliseksi suhteeksi. Suhteen väitetään usein kuvaavan tuotannon tehokkuutta, minkä perusteella voisi ajatella, että se on yksinkertainen tekninen käsite. Mitä suurempi tuotosten määrä kutakin panosyksikköä kohden on, sitä parempi on tuottavuus. Esimerkiksi laatua voidaan parantaa vikoja vähentämällä, mikä pienentää vaadittavaa panosta ja kasvattaa tuotosta (Russell ja Taylor 2004). Yhä useampi tutkija on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä tuottavuuden perusmääritelmä on liian yksinkertainen. Tuottavuus on vaikeasti määriteltävä käsite, jonka lukuisat eri tekijät ovat sidoksissa toisiinsa Miten palvelutuottavuus määritellään? Tieto- ja viestintätekniikasta on tullut tärkeä ja kaikkialle levinnyt osa nykypäivän palvelutoimintaa. Seuraavaksi esittelemme oman näkemyksemme palvelutuottavuuden määritelmästä ja kerromme, kuinka me laajennamme käsitteen koskemaan relevantteja tieto- ja viestintätekniikan osa-alueita. Kuten aiemmin jo totesimme, teollisuuden säännönmukaisuuksia noudatteleva tuotteiden tuottavuus poikkeaa merkittävästi palvelualojen palvelujen tuottavuudesta. Teollisen tuotannon prosesseja on helpompi mitata kuin palvelutuotannon prosesseja. Tähän panoksien ja tuotosten väliseen suhteeseen verrattuna palveluiden tuottavuutta voidaan pitää monimutkaisempana käsitteenä, jolle ei itse asiassa ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tämä johtuu siitä, että palvelun käsitteellekään ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, vaikka palvelujen määritelmistä kirjoitettiin tutkimuskirjallisuudessa paljon 1960-, ja 1980-luvuilla. Palveluilla on tiettyjä erityispiirteitä, joita aineellisilla tuotteilla ei ole (ks. esim. Kotler et al. 1996, Shostack 1977, Thomas 1978, Wolak et al. 1998). Tämän vuoksi palvelujen ominaisuuksista käydyn keskustelun hyödyt palvelualan toimijoille ja tutkijoille jäävät varsin pieniksi (esim. Grönroos 2000). Myöskään tässä tutkimuksessa ei katsota tarpeelliseksi puuttua tuotteen ja palvelun määrittelykysymykseen. Palvelutuottavuuden käsite nousi vain harvoin akateemisen tutkimuksen kohteeksi ennen 1900-luvun loppua, mutta sen merkitys noteerattiin kuitenkin tutkimuskirjallisuudessa (esim. McLaughlin ja Coffey 1990, van Biema ja Greenwald 1997, Wilson 1988). Monet tutkijat katsoivat, että palvelututkimuksessa tuottavuuden käsitteen määrittely ja soveltaminen on vaikeampaa kuin teollisuuden tutkimuksessa (ks. esim. Johnston ja Jones 2004, Grönroos ja Ojasalo 2004, Ojasalo 2003). Toisaalta 47

50 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot uusille näkemyksille oli kasvava tarve, ja esimerkiksi Grönroos (1990: 103) katsoi, että tuottavuutta tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti (ks. myös Blois 1983). Useat tutkijat ovatkin ehdottaneet erilaisia kokonaisvaltaisia käsitteitä, mutta lopputuloksena on syntynyt esimerkiksi määritelmiä, jotka ovat olleet ristiriidassa suorituskykyyn liittyvien määritelmien kanssa (Oeij et al. 2011, alun perin ehdotettu tutkimuksessa Janssen 2010). Lisäksi asiakkaan kokema palvelun laatu on tärkeä osa palvelujen tuottavuuden tutkimusta (esim. Calabrese 2011, Grönroos ja Ojasalo 2004, Vuorinen et al. 1998). Erilaiset suorituskykyyn liittyvät määritelmät näyttävät muodostavan eräänlaisen palvelutuottavuuden kattokäsitteen, joka pitää sisällään loputtoman määrän erilaisia asioita. Tällaisen käsitteen käyttöä pyrimme myös tässä tutkimuksessa välttämään. Tämän tutkimuksen teoriaosuudessa sovelletaan kolmea tuottavuuden määritelmää, jotka ovat Vuorisen et al. (1998) palvelujen tuottavuuden määritelmä sekä Johstonin ja Jonesin (2004) asiakastuottavuuden (customer productivity) ja operatiivisen tuottavuuden (operational productivity) määritelmät. Vuorisen et al. (1998: 380) palvelujen tuottavuuden määritelmän mukaan palvelujen tuottavuus on palveluorganisaation kyky hyödyntää panoksia tuottaakseen asiakkaan laatuvaatimuksia vastaavia palveluja. Heidän mukaansa palveluvalikoiman laajuutta ja laatua on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, jotta voidaan selvittää niiden yhteisvaikutus palvelun kokonaistuottavuuteen. Vuorinen et al. (1998) esittävät yleisen kaavan, joka perustuu panosten ja tuotosten suhteeseen: Oeij et al. (2011) kehittivät mallia eteenpäin ja nimesivät sen yleisesti soveltuvaksi Palvelun tuottavuus = Tuotoksen määrä ja tuotoksen laatu Panoksen määrä ja panoksen laatu tasapainomalliksi eli Q4-malliksi. Toinen palvelutuottavuuden kokonaisvaltaiselle tarkastelulle keskeinen käsite on yhteistuottavuus (joint productivity). Yhteistuottavuus tarkoittaa sitä, että tuottavuutta ei tule tarkastella ainoastaan yrityksen näkökulmasta vaan myös asiakkaan (Grönroos ja Helle 2010). Grönroosin ja Helteen mukaan (2010: 577) [...] molempien osapuolten tuottavuushyödyt tulee niputtaa yhteen ja mitata kokonaisuutena, yhteistuottavuutena. Myös Parasuraman (2010) on nostanut esiin yritys asiakas-kaksoisnäkökulman. Parasuramanin mallissa palvelun laatu on keskeisessä asemassa, koska se yhdistää yrityksen ja asiakkaan näkökulmat (Parasuraman 2010: 280). Kolmanneksi tutkimuksessa sovelletaan Johnstonin ja Jonesin (2004) (ks. myös Martin et al. 2001) asiakastuottavuuden ja toiminnallisen tuottavuuden käsitteitä. Johnston ja Jones ehdottavat, että palvelutoiminnan tuottavuutta tulisi tarkastella näistä 48

51 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. kahdesta näkökulmasta. Heidän katsantokantansa on samansuuntainen kuin yrityksen ja asiakkaan näkökulmien yhdistämiseen pyrkivä näkemys. Johnston ja Jones (2004) määrittelevät operatiivisen tuottavuuden operatiivisten tuotosten ja panosten välisen suhteen funktioksi tietyllä aikavälillä siten, että panoksia ovat materiaalit, asiakkaat, työvoimakulut ym. ja tuotoksia ovat asiakkaat, käytetyt resurssit, liikevaihto ym. Vastaavasti he määrittelevät asiakastuottavuuden asiakkaan panosten kuten ajan, vaivan ja kustannusten ja asiakkaan tuotosten kuten kokemuksen, lopputuloksen ja arvon välisen suhteen funktioksi. Näiden funktioiden määritelmät eivät kuitenkaan ole kovin selväpiirteisiä. Tässä tutkimuksessa sekä asiakastuottavuus että operatiivinen tuottavuus katsotaan usean muuttujan funktioiksi, eikä tässä pyritä määrittelemään niitä tyhjentävästi. Katsomme Johnstonin ja Jonesin (2004) tapaan, että tuottavuuden kokonaiskuvaa ei voi muodostaa, jos katsotaan ainoastaan operatiivista tuottavuutta. Kokonaiskuvan saamiseksi on analysoitava myös asiakastuottavuutta. Tuottavuuden kasvattaminen tieto- ja viestintätekniikan avulla on monen tärkeysjärjestyksessä korkealla. Toisaalta tuottavuuden ja tietotekniikan välisestä suhteesta on väitelty 1980-luvulta saakka. Sekä palveluntarjoajat että tutkijat ovat puhuneet niin sanotusta tieto- ja viestintätekniikan tuottavuusparadoksista (ks. esim. Oz 2005, Sigala 2003). Tuottavuusparadoksi viittaa tieto- ja viestintätekniikkainvestointien ja tuottavuuden keskinäiseen suhteeseen. Sen mukaan tietotekniikkainvestoinnit eivät paranna tuottavuutta, vaikka yleisesti uskotaan, että tietokoneet luovat kasvua. Eräissä toisissa tutkimuksissa tämän paradoksin paikkansapitävyys on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi (ks. Brynjolfsson ja Yang 1996). Tuoreessa tutkimuksessaan Rust ja Huang (2012) tutkivat palvelujen tuottavuuden hallintaa. He tulivat siihen johtopäätökseen (Rust ja Huang 2012: 62), että kullekin teknologia-asteelle on olemassa optimaalinen palvelutuottavuuden taso, johon vaikuttaa joukko liikkeenjohdon kannalta merkittäviä muuttujia. Jos tuottavuuden taso on liian korkea tai liian matala, se vaikuttaa kielteisesti yrityksen tulokseen Haasteet Kuten monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi (esim. Parasuraman et al. 1985, Zeithaml et al. 1985, Rushton ja Carson 1990a, 1990b, Grönroos 1990), tuotteet eroavat palveluista olennaisesti siinä, että palvelut tuotetaan ja kulutetaan yhtäaikaisesti. Toisin sanoen asiakas osallistuu palvelun tuottamiseen. Vaikka tarkoitus ei tässä ole vertailla tuotteita ja palveluja, tällä palveluille yhteisellä ominaisuudella on joitakin tärkeitä seurauksia, jotka on otettava huomioon. Yksinkertainen esimerkki perinteisestä mallista on se, kun yritys A tuottaa tuotteen ja myy sen asiakkaalle B. Tällöin on olemassa tarkka hetki, jona tuote vaihtaa omistajaa ja arvoa vaihdetaan. Tuotteilla on siis vaihtoarvo (Ballantyne ja Varey 2007). Vastaavassa tilanteessa palveluntarjonnassa asiakas voi osallistua 49

52 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot palvelun tuotantoon varsin varhaisessa vaiheessa ja palveluntarjoaja osallistuu siihen koko palvelun elinkaaren ajan. Toisin kuin tuotteiden valmistuksessa tiettyä vaihtohetkeä ei ole. Asiakas saa arvoa palvelusta vasta, kun hän alkaa käyttää palvelua. Palveluilla on siten käyttöarvoa (Ballantyne ja Varey 2007) jo samalla, kun palveluntarjoaja tuottaa palvelua. Kuva 1 Palvelutuotannon ketjuuntuminen Palvelu 1 Käyttöarvo Palveluntarjoaja A Tuotanto (panos) Käyttäminen (tuotos) Asiakas B Käyttöarvo Palvelu 2 Asiakas C Käyttäminen (tuotos) Tuotanto (panos) Palveluntarjoaja B Palvelu 3 Käyttöarvo Palveluntarjoaja C Tuotanto (panos) Käyttäminen (tuotos) Asiakas D Palveluntarjoaja D Tästä yksinkertaisesta esimerkistä, joka osoittaa vaihtoarvon ja käyttöarvon käsitteiden välisen eron, ei käy kuitenkaan ilmi tilanteen perimmäinen ongelma. Kokonaisvaltainen tarkastelu tuo sen monimutkaisen luonteen paremmin esiin. Palveluntarjoaja A tuottaa palvelun 1 asiakkaalle B, joka osallistuu tuotantoprosessiin. Tämän jälkeen asiakas B nyt palveluntarjoaja B käyttää tätä palvelua tarjotakseen palvelua 2 asiakkaalle C, jolloin asiakas C osallistuu palveluntarjoaja B:n palvelun tuotantoprosessiin. Tämän jälkeen asiakas C muuttuu palveluntarjoaja C:ksi ja tarjoaa palvelua 3 asiakkaalle D ja niin edelleen. Gummesson, Lusch ja Vargo (2010) nimittivät tätä ilmiötä palvelun vaihtamiseksi palveluun. Ilmiö on esitetty kuvassa 1. Ketjuuntumisilmiö on ulkoistamista suosivassa nykymaailmassa varsin yleinen. Ei ole kovinkaan harvinaista, että yritys tarvitsee viidestä kymmeneen alihankkijaa voidakseen tarjota yhden palvelun. Palaamme tähän käyttöarvoon ja ketjuuntumiseen hieman myöhemmin. Palvelualojen tuottavuuskehityksestä tehdyt tutkimukset (Sasaki 2007, Maroto Sánchez ja Cuadrado Roura 2009, Broadberry ja Ghosal 2005, Mohnen ja Raa 2000) ovat osoittaneet, että tuottavuus on parantunut eniten tietyillä palvelualoilla, kuten liikenteen, kaupan ja viestinnän aloilla (Mohnen ja Raa 2000). Kun jokin 50

53 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. palveluala saavuttaa tietyn kypsyysasteen, se alkaa tarkastella kriittisesti omaa tuotantokoneistoaan ja tehostaa toimintaansa. Tehostuksen seurauksena palvelun tuotosten tuottamiseen vaadittavien miestuntien määrä vähenee ja alan tuottavuus lisääntyy Vuorisen et al. (1998) kaavalla laskettuna. Vaikka alan tuottavuus kasvaakin, valtakunnallisella tasolla syntyy uusi ongelma. Sasaki (2007) sekä Maroto Sánchez ja Cuadrado Roura (2009) huomauttavat, että esimerkkejä aloista, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan sekä tuottavuuttaan että työvoiman tarvetta on hyvin vähän. Tuottavuuden kasvaessa työvoiman tarve päinvastoin yleensä vähenee. Kun yksi ala parantaa tuottavuuttaan työvoimaa vähentämällä, ylijäänyt tuottamaton työvoima siirtyy jollekin sellaiselle palvelualalle, jonka tuottavuus on sillä hetkellä alhaista. Toisin sanoen kansallisella tasolla palvelujen tuottavuus ei varsinaisesti kasva, vaan tuottavuusongelmat ainoastaan siirtyvät alalta toiselle. Toki pitää muistaa, että tietyssä elinkaaren vaiheessa jokaiselle alalle on erittäin tärkeää keskittyä tuotantokoneiston tehostamiseen, joka työvoimavaltaisilla aloilla tarkoittaa myös henkilöstön vähentämistä. Tämä on väistämätöntä. Nykytilanne on suoraa seurausta tästä: palvelualat ovat keskittyneet pelkästään tuottavuusyhtälössä viivan alapuolella oleviin muuttujiin - toisin sanoen vähentämällä tuotantopanoksia pienentämättä tuotosten määrää. Vaikka tämä onkin luonnollinen ja olennainen osa tuottavuuden parantamista, se on tie, jolla ei pitkällä aikavälillä ole tulevaisuutta, jos se on ainoa käytössä oleva keino. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta olisi tärkeää pyrkiä kasvattamaan tuottavuutta myös kasvattamalla tulospuolta panospuolta nopeammin. Kuten aiemmin jo todettiin, teollisuudenalat alkavat kehityttyään ja kypsyttyään kiinnittämään huomiota markkinaosuuden lisäksi tuottavuuteen. Palvelualan yrityksissä aletaan yleensä ensimmäiseksi tarkkailla työntekijöiden määrää sitä, kuinka monta ihmistä työskentelee kussakin organisaation osassa. Vaihtoarvolähtöisyys näkyy yhä myös palvelualan yrityksissä. Kun paineet vähentää henkilöstöä kasvavat, katse siirtyy yleensä ensimmäiseksi siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun tuote tai palvelu vaihtaa omistajaa (vaikka palveluntuotannossa raja ei olekaan kovin selvä). Yritys alkaa leikata resursseja niistä toimista, joita tehdään sen jälkeen, kun palvelu on toimitettu asiakkaalle. Vaikka tämä näennäisesti parantaakin palveluntarjoajan tuottavuutta, asiakkaan tuottavuus heikkenee: tehtävät, jotka palveluntarjoajan ammattilaiset aiemmin tekivät jäävät nyt asiakkaan tehtäväksi. Tämä saattaa valitettavasti vähentää myös asiakkaan kokemaa käyttöarvoa. Kuvitellaan tilanne, jossa viisi eri alihankkijaa yksi toisensa jälkeen näennäisesti parantaa tuottavuuttaan. Tällöin kukin palveluntarjoaja heikentää oman asiakkaansa eli seuraavan palveluntarjoajan tuottavuutta, ja sama jatkuu tuotantoketjun loppuun saakka. Tuottavuusongelma ei ratkea ketjun aikana vaan siirtyy aina seuraavalle 51

54 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot ketjun osalle ja saattaa jopa moninkertaistua. Alan kilpailu voi osaltaan joko kiihdyttää tätä kehitystä niin, että kaikki alkavat kustannuspaineessa toimimaan samoin, tai sitten hidastamaan sitä niin, että muut toimijat jatkavat paremman kokonaispalvelun tuottamista ja pelkän halvimman hinnan tuottajat putoavat asiakkaiden valinnan myötä pois markkinoilta. Mitä kokonaisvaltaisemmin lähestymme palvelujen tuottavuutta, sitä helpompi on havainta, kuinka monimutkaiseksi tilanne voi mennä. Nämä kaksi ilmiötä tekevät tuottavuuden mittaamisesta äärimmäisen hankalaa. Tämä johtuu siitä, että vaikka jokin toimi näyttäisi parantavan tuottavuutta yhdessä ketjun osassa, se saattaa heikentää tuottavuutta huomattavasti toisessa. Varmaa on ainakin se, että molemmat tuottavuusyhtälön puolet on otettava huomioon. Green (2003, 2005) tutki koulutuspalvelujen tuottavuutta. Hän mittasi tuottavuutta keskittymällä palvelun aikaansaamiin muutoksiin. Myös ETLAn Maliranta ja Rouvinen (2003, 2004) ovat tutkineet erityisesti tieto- ja viestintätekniikan palvelujen tuottavuutta työprosessien muutosten näkökulmasta. He perustelevat muutosten tarkastelua sillä, että jos jotakin työprosessia pyritään parantamaan jonkin palvelun avulla, työprosessissa on myös näyttävä jonkinlainen muutos. Jos muutosta ei tapahdu, palvelulla ei ole ollut vaikutusta mikään ei ole muuttunut prosessissa, eikä siten tuottavuusvaikutusta ole syntynyt. Siksi palvelun tuottavuutta mitattaessa on ensiksi katsottava, onko havaittavissa muutoksia vai ei. Sen jälkeen selvitetään, mitkä muutokset ovat toivottuja ja mitkä ei-toivottuja. Tuottavuus on parantunut, jos toivottuja muutoksia on enemmän tai ne ovat merkittävämpiä kuin ei-toivotut. Tämä toinen vaihe on luonnollisesti paljon monimutkaisempi kuin mitä tästä voisi ymmärtää. Muutoksia ja niiden vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon monia eri asioita. Näkemyksemme kuitenkin on, että palvelujen tuottavuuden mittaamisessa hyvä perusperiaate on, että kun meillä on tiedossa tai selvitettynä lähtötaso, voimme arvioida, onko muutoksia tapahtunut, ja sitten tarkastella näiden muutosten vaikutuksia. 52

55 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot Palvelutuottavuuden parantaminen Palveluiden teollistaminen Peter Ferdinand Druckeria (1954, 1973) pidetään nykyaikaisen markkinoinnin ja asiakaslähtöisyyden isänä. Palvelutalouden (service operations management, SOM) katsotaan kehittyneen markkinoinnin ja tuotantotalouden aloista (Chase ja Haynes 2000: 455). Theodore Ted Levitt (ks. Levitt 1960, 1976) oivalsi yhdistää tuotantolinjat palveluihin. Hän esitti vuonna 1972 tuotantolinjamaisuuden soveltamista työvoimavaltaisen palvelualan tarkasteluun. Mallin mukaan sekä palvelujen toimitus- ja tuotantoprosessit että lopputulos voidaan standardisoida. Levitt selvästi lainasi osan ajatuksistaan Henry Fordilta ja ns. fordismista, jonka juuret ovat vuodessa 1913, jolloin Ford otti käyttöön edullisen autonvalmistuksen mahdollistaneet liukuhihnat (Houshell 1984). Levitt (1976: 65 66, 1981: 99) kutsuu näkökulmaansa palvelualojen tuottavuuteen palvelujen teollistamiseksi. Monimutkaiset palvelut ja työvoimavaltaiset toiminnot voidaan teollistaa systemaattisesti ns. kovien, pehmeiden ja hybriditeknologioiden avulla. Levitt (1972: 43) esittää, että palvelualan epäonnistumiset selittää pitkälti humanistinen ajattelu, kun taas teollisuuden menestyksen takana on teknokraattinen ajattelu. Levitt ehdottaa, että palvelujen laatua ja tehokkuutta parantaakseen yritysten tulisi siirtyä teknokraattiseen ajatteluun. Levitt (1972: 47) ottaa esimerkiksi tietokonevalmistajan, joka tarjoaa myös asennus- ja ylläpitopalveluja. Tuote sisältää tällöin muutakin kuin tehtaassa valmistetun tavaran. Levitt (1976: 73) antaa yhden syyn sille, miksi palvelusta tuli olennainen osa tietotekniikka-alan tuotteita (palvelu keskeisenä osana tuotepakettia): Aluksi yritysten potentiaaliset ja olemassa olevat asiakkaat olivat lähes täysin tietämättömiä siitä, mitä tietokoneilla voi tehdä ja miten niitä käytetään. Myyntihenkilöstön erikoistuminen, ohjelmointi ja laitteistoihin liittyvät palvelut edistivät tietokonemyyntiä ja lopputulos oli asiakkaille mieluinen. Yritys voi erottautua esimerkiksi tarjoamalla asennuspalvelua (Kotler et al. 1996: 406). Asiakkaan ongelmat tunteva asiantuntija keksii todennäköisemmin ratkaisun kuin taho, joka tuntee vain laitteet. Tuotanto-organisaatiot eivät yleensä ole pitäneet asiakaspalvelua keskeisenä osana tuotteitaan (Levitt 1972: 51). Siksi Levitt (1972: 62) ehdotti, että palvelualojen tulisi noudattaa samaa logiikkaa kuin tavarantuotannon. Dahlbom ja Mathiassen (1993: 235) huomauttavat, että tietotekniikkaa käytetään muun tekniikan tapaan työn teollistamiseen. Grönroosin (2000: 220) mukaan palvelun teollistaminen tarkoittaa ihmisten korvaamista tekniikalla ja automaatiolla. Lovelock (1996: ) puolestaan puhui palvelujen muuttamisesta hyödykkeiksi. Hänen mukaansa silloin lähes minkä tahansa alan asiantuntijuuden voi 53

56 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot siirtää interaktiiviseen tietokoneohjelmaan, esimerkiksi CD-ROM-levylle, levykkeelle tai Internetistä ladattavaksi. Internetistä ja verkkoteknologioista on sittemmin tullut välttämättömiä niin yhteiskunnalle kuin liiketoiminnalle. Tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia aloja on yhä enemmän ja tietokoneistuminen lisääntyy koko ajan. Tietotekniikkapalveluista ja niiden kehityksestä sekä palvelujen teollistamisesta, tuotteistuksesta ja digitalisoitumisesta keskusteltiin paljon viime vuosikymmenellä (esim. Kaitovaara ja Puhakainen 2002, Kaitovaara ja Nurminen 2003, Kaitovaara 2004). Nykyään tieto- ja viestintätekniikan alan palvelujen teollistamisella viitataan standardisoitumiseen, toistettavuuteen/toistuvuuteen, automaatioon ja kypsyyteen sekä kuluttajistumiseen. Riskien vähentämiseen pyrkivä standardisoiminen on räätälöidyn palveluntarjonnan vastakohta. Joskin myös räätälöinti voi hyötyä standardoinnista, kuten autoteollisuudessa on tehty: kaikki komponentit ovat standardoituja, mutta niistä saadaan loputon määrä erilaisia lopputuotteita. Pitkälle räätälöityjen tieto- ja viestintätekniikan palvelujen toimitusprosessi on yksilöllinen ja tapauskohtainen. Toistettavuus perustuu pitkälti standardisointiin: teknologian, palveluprosessien, resurssien, tieto- ja viestintätekniikan toimitusprosessien ja käyttötilanteen vakiointiin. Kaikkia näitä on kehitettävä, määriteltävä ja dokumentoitava. Mitä automaattisempi tieto- ja viestintätekniikkapalvelu on, sitä standardoidumpi on myös sen toimitus. Tämä luo myös mittakaavaetuja. Mitä helppokäyttöisempiä standardoidut tieto- ja viestintätekniikkapalvelut käyttäjälle ovat, sitä monimutkaisempia ne yleensä ovat palvelujen tuottajille, myyjille tai sisäiselle tietoja viestintätekniikkaorganisaatiolle. Standardoidut tieto- ja viestintätekniikkapalvelut ovat hyvä tapa varmistaa käyttäjien tekninen osaaminen. Tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tarjonnan parissa työskenteleviä ihmisiä ei kuitenkaan voi kohdella kuin koneita, eikä heitä voi koneiden tapaan hienosäätää (Hyötyläinen 2010). Erilaisten prosessimallien (esim. ITIL [Information Technology Infrastructure Library], COBIT [the Control Objectives for Information and related Technology] ja CMMI [Capability Maturity Model Integration]) suosio osoittaa, että markkinat edellyttävät ja pyrkivät edistämään kypsempiä tieto- ja viestintätekniikkapalveluja. Näiden mallien mukaisten käytäntöjen ja lähestymistapojen omaksumisen odotetaan parantavan tieto- ja viestintätekniikkaorganisaatioiden prosessien kypsyyttä. Kuluttajistuminen on toinen osoitus tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen teollistamisesta. Kuluttajistuminen on uuden tieto- ja viestintätekniikan trendi, joka syntyi kuluttajamarkkinoilla ja levisi sitten IT- ja liiketoimintaorganisaatioihin. Teollistamista ja tuotesuuntautuneisuutta on kritisoitu siitä, että ne eivät sovellu kaikkiin palvelualoihin, asiakassegmentteihin ja tilanteisiin (esim. Grönroos 2000: 220). Vaikka Levittin ajatuksia on kritisoitu, ne ovat saaneet joissakin artikkeleissa myös tukea. Esimerkiksi Bowen ja Youngdahl (1998) kirjoittavat, että tuotantolinjalähestymistavan 54

57 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. kritiikki perustuu vanhentuneelle teollisuuskäsitykselle. Bowen ja Youngdahl (1998) katsovat, että ns. kevyt tuotanto ( lean manufacturing, John F. Krafcik 1988) on siirtynyt palvelualalle eräänlaisena muunnoksena tuotantolinjamallista. Meidän kannaltamme tärkeä huomio on se, että teollistamista voidaan hyödyntää tehokkaana työkaluna tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa ja toimittamisessa. Sen sijaan ajattelu, jossa oletetaan ihmisiä voivan hienosäätää kuin koneita, ei enää ole ajankohtainen tai edes mahdollinen (Hyötyläinen 2010). Teollistaminen ja standardoituminen luovat usein tuottavuutta ja kannattavuutta, jotka ovat elintärkeitä kilpailukyvyn kannalta. Tärkeää on kuitenkin huomata, että on tapahtunut näkökulman vaihdos palvelujen standardoitumisesta palvelujen räätälöintiin. Tiukkoja muotovaatimuksia ja standardoimista pidetään luovuuden ja innovatiivisuuden vastakohtina, vaikkei näin kuitenkaan tarvitse olla. Standardoitumisnäkökulma on edelleen tärkeä. Uutta vain on se, missä standardoituminen tapahtuu. Yhtenä esimerkkinä ovat pilvipalvelut, jotka ovat palveluna tarjottavaa tietotekniikkaa. Pilvipalvelujen tarjoaja standardoi tavan, jolla tietotekniikkapalvelut toimitetaan käyttäjille verkossa yhdeltä-monelle-periaatteen mukaisesti. Kukin loppukäyttäjä saa saman standardoidun tietotekniikkapalvelun. Näin pilvipalvelujen tarjoaja saa mittakaavaetua, kun tuotannon määrä kasvaa ja asiakas vastaavasti edullisen sekä joustavan palvelun. Toisen esimerkin tarjoavat laitteet, joiden laitekohtaisella standardoitumisvaatimuksella ei enää ole samanlaista merkitystä kuin ennen. Nykyään painopiste on käyttöliittymien ja rajapintojen standardoinnilla. Yrityksissä kasvattaa suosiotaan kuluttajistumisen myötä ns. tuo oma laite töihin -ilmiö (BYOD, Bring Your Own Device tai BYOT, Bring Your Own Technology). Työntekijät tuovat työkäyttöön oman älypuhelimensa, kannettavansa tai taulutietokoneensa ja yhdistävät sen yrityksen verkkoon. Tähän saakka vallitseva IT-käytäntö on ollut se, että yritys omistaa laitteet ja huolehtii niiden hallinnasta sekä teknisestä tuesta. Työntekijöiden omien laitteiden käyttö yrityksen verkossa on ollut tyypillisesti kielletty tietoturvasyistä. Rajoitusten vuoksi yritysten IT-osastot ovat luoneet ja ottaneet käyttöön esimerkiksi yhtenäisen standardoidun levykuvan ja sen myötä vakioidun käyttöympäristön kaikille yrityksen omistamille työntekijöiden tietokoneille. Useimmissa yrityksissä nämä rajoitukset ovat kuitenkin poistumassa käytöstä tai niiden poistamista suunnitellaan. Omien laitteiden käyttö on väistämätön trendi, ajattelivat IT-osastot ja tietohallintojohto siitä mitä tahansa. BYOD/BYOT-ilmiö siirtää IT-osastojen yrityslähtöisen laitestandardoinnin painopisteen tietokoneohjelmistoista ja vakioidusta levykuvasta järjestelmien ja ohjelmistojen käyttöliittymiin sekä rajapintoihin. Ne suunnitellaan sellaisiksi, että työntekijät voivat käyttää yrityksen verkkoja ja järjestelmiä omilla laitteillaan. Infrastruktuurin näkökulmasta yritys muuttuu näin monien mahdollisuuksien teknologiaympäristöksi, mikä myötävaikuttaa yrityksen tietojen ja teknologian kuluttajistumiseen. Kuvatun 55

58 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot kaltainen standardointinäkökulman muutos on osa IT-osastojen tulevaisuutta, jos kohta käyttäjille täytyy edelleen asettaa rajoja. Luottamuksellisten tietojen käsittely edellyttää yhä tietoturvavaatimuksia tietojenkäsittely-ympäristölle, huolimatta siitä, onko kyseessä oma tai yrityksen laite. Mielenkiintoista onkin nähdä, parantaako työntekijöiden omien laitteiden käyttö työn tuottavuutta ja missä määrin ja lisääkö se vastaavasti IT-osaston työmäärää Palvelukeskeinen logiikka Samalla, kun palvelujen merkitys on kasvanut (Larsen et al. 2007, Paton ja McLaughlin 2008, Liu ja Wang 2007, Ojasalo 2009), myös palvelututkimus on kasvattanut suosiotaan. Palvelukeskeinen logiikka eli palvelulogiikka (Service Dominant Logic, SDL) on eräs palvelualan viimeaikaisista edistysaskeleista. Palvelukeskeisessä logiikassa palveluntarjoajan asiakasrajapinnan painopiste tulisi siirtää aineellisten resurssien vaihtamisesta (tavaralogiikka) aineettomien resurssien eli voimavarojen vaihtoon (Vargo ja Lusch 2004a). Aineettomia resursseja ovat esimerkiksi jonkin tieto- ja viestintätekniikan alan palveluntarjoajan työntekijöiden tietämys sekä palveluntarjoajan toimintatavat ja yrityskulttuuri, tietämys kilpailijoista ja markkinasegmenteistä ja toimittaja- ja asiakassuhteet (Hunt, 2004). Madhavaram ja Hunt (2007) jakavat aineettomat resurssit kolmeen ryhmään, jotka muodostavat keskinäisen hierarkian sen mukaan, kuinka arvokkaita ne voivat yritykselle olla: toisiinsa liittyvät resurssit (interconnected operant resources, IOR), yhdistelmäresurssit (composite operant resources, COR) ja perusresurssit (basic operant resources, BOR). Madhavaramin ja Huntin (2007) mukaan perusresurssit on helpoin kopioida, kun taas toisiinsa liittyvät resurssit ovat niitä resursseja, joilla on eniten potentiaalia kilpailueduiksi. Vargo ja Lusch (2004a, 2004b) jatkavat ajatusta ja ehdottavat, että palvelukeskeisessä logiikassa ei itse asiassa ole kyse vain aineellisten resurssien vaihtamisesta aineettomiksi resursseiksi vaan siitä, että palveluntarjoaja ja asiakas tuottavat palvelun yhdessä. Michel, Brown ja Gallan (2007) painottavat tätä näkemystä, sillä sen mukaan arvo ei sisälly automaattisesti tuotokseen, vaan arvo luodaan yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluntarjoajat voivat tarjota itse asiassa ainoastaan arvolupauksia, mutta vasta asiakas päättää, onko jollakin palvelulla käyttöarvoa vai ei tässä palaamme jälleen erotteluun vaihtoarvon ja käyttöarvon välillä (Ballantyne ja Varey 2007). Tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen osalta jako tarkoittaa sitä, että ne tarjoajat, jotka ovat tyytyväisiä saatuaan jonkun tietoja viestintätekniikkapalvelun onnistuneesti toimitettua asiakkaalle, jättävät päätöksen palvelun arvosta asiakkaalle. Tämä on asiakkaan kokeman arvon kannalta vähintäänkin huono vaihtoehto. Pahimmillaan koko palvelua ei onnistuta edes saamaan valtaosalle käyttöön, jolloin palvelusta saatu arvo on asiakkaalle marginaalinen. 56

59 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. Koska asiakkailla on näinkin keskeinen tehtävä arvon muodostamisessa, Grönroos (2008) ehdottaa, että palvelukeskeisen logiikan ydin on nimenomaan palveluntarjoajan ja asiakkaan välisessä kommunikaatiossa. Kääntääkseen palvelukeskeisen logiikan aidoksi kilpailueduksi yrityksen on otettava asiakaspalvelumalli käyttöön kaikessa toiminnassaan (Lush et al. 2007). Se on tieto- ja viestintätekniikan alan palveluntarjoajille erittäin haasteellista kuten myös monille muille tuotteista palveluihin siirtymässä oleville aloille. Ovatko yritykset valmiita tähän? Ojasalo (2009) katsoo, että asiakkaan osallistumismahdollisuudet riippuvat paljon siitä vaiheesta, jossa yritykset ovat matkalla tuoteyrityksestä palveluyritykseksi. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että yrityksille tuottaa vaikeuksia antaa asiakkaalle rooli yhteistuottajana palvelukeskeisen logiikan hengen mukaisesti, jos yritys ei ole kauttaaltaan siirtynyt uuteen malliin. Ojasalon tutkimuksen valossa näyttää siltä, ettei asiakkaalle toistaiseksi kannata antaa kovin suurta roolia tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tarjonnassa. Hyötyläisen (2010) mukaan tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tarjoajien siirtymävaihe tuotesuuntautuneesta yrityksestä palveluyritykseksi on vielä varsin alkuvaiheessa. Siksi palvelukeskeisen logiikan ajatukset eivät vielä ole olleet tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla ja tieto- ja viestintätekniikan alan palveluntarjoajat ovat vielä kaukana asiakaskeskeisestä palvelulogiikan kokemuksesta Palvelutuottavuuden viitekehys Tässä luvussa esitellyn viitekehyksen avulla pyrimme tarttumaan palvelutuottavuuden määrittelyn haasteisiin, erityisesti palvelutuotannon ketjuuntumiseen. Kuten aiemmin kävi ilmi, tuottavuus määritellään panosten ja tuotosten väliseksi suhteeksi. Palveluntarjonnan painopiste on ollut vuoroin tuottavuusyhtälön ylä-, vuoroin alapuolella (tuotoksissa ja panoksissa), mutta tasapainoa ei ole saavutettu. Tämä johtuu mielestämme osittain siitä, että tutkimus on painottanut voimakkaasti eri asioita eri aikakausina: luvuilla teollistamista ja 2000-luvulla palvelukeskeistä logiikkaa. Palvelujen teollistaminen painotti palveluntarjonnan tehostamista teollisuudesta lainatuin keinoin. Teollisuudesta tuttu lähestymistapa tuottavuuteen ei kuitenkaan huomioi asiakkaiden merkitystä (Vargo ja Lusch 2004a, 2004b) eikä ota huomioon asiakkaan toimia. Palvelukeskeisessä logiikassa pääpaino on sen sijaan asiakkaassa ja räätälöinnissä, eikä se niinkään keskity tuotannon standardoitumiseen. Lisäksi talouden nykysuhdanteessa painotetaan tyypillisesti lyhyen aikavälin tuottavuushyötyjä pitkän aikavälin hyötyjen sijaan. Käytännössä tämä on tehty keskittymällä kustannusten vähentämiseen (eli tuotantoon vaadittavia resursseja vähentämällä) tuottojen lisäämisen sijaan (eli asiakkaan kokemaa arvoa parantamalla). Vaikka Vuorinen et al. jo vuonna 1998 huomioivat yhtälön molemmat puolet, painopiste säilyi panoksissa, erityisesti palveluntarjoajan panoksissa luvulla 57

60 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot palvelukeskeinen logiikka kasvatti suosiotaan akateemisessa tutkimuksessa ja toimi osittain Grönroosin ja Ojasalon (2004) innoittajana heidän palauttaessaan painopisteen tasapuolisesti molempiin yhtälön osiin. He painottivat sisäistä ja ulkoista tehokkuutta ja tuottavuusyhtälön molempien osien tasapuolista huomioimista. Samoihin aikoihin myös Johnston ja Jones (2004) kirjoittivat operatiivisesta tuottavuudesta ja asiakastuottavuudesta samassa yhteydessä. Vaikka näiden käsitteiden määritelmät eivät näkemyksemme mukaan ole yhtäpitävät, termit itsessään kuvaavat varsin hyvin toimitusta edeltävää ja toimitusta seuraavaa tilannetta (kuva 1). Sovellamme Johnstonin ja Jonesin (2004) kahta käsitettä ja määrittelemme ne seuraavasti: operatiivinen tuottavuus on palvelun tuottojen ja palvelutuotannon kustannusten välinen suhde, kun taas asiakastuottavuus on asiakkaan kokeman arvon sekä asiakkaan näkemän vaivan (panostuksen) ja palvelun kustannusten summan välinen suhde. Asiakkaan näkemä vaiva pitää tässä sisällään sekä ne aktiviteetit, jotka tapahtuvat ennen palvelun toimittamista, että ne aktiviteetit, jotka tapahtuvat sen jälkeen. Nämä aktiviteetit voivat edelleen pitää sisällään sekä palvelun teknistä tuottamista ( toimii ja valot palavat ) että toiminnallista tuottamista (palvelua osataan hyödyntää). Määritelmä esitetään kuvassa 2. Kuva 2 Operatiivisen tuottavuuden ja asiakastuottavuuden määritelmä Tulot Koettu arvo Operatiivinen tuottavuus Tuotantokustannukset Suorat kulut + oma vaivannäkö Asiakastuottavuus Esimerkiksi ICT-palveluiden kohdalla tekninen tuottaminen voi pitää sisällään palvelinhallintaa, varmuuskopiointia, ongelmien korjausta jne., kun taas toiminnallinen tuottaminen voi sisältää esimerkiksi palvelun kehittämistä, käyttöönottokoulutusta, toimintatapojen muokkausta, toiminnallisuuden kehittämistä jne. Jos katsomme asiaa Vuorisen et al. (1998), Grönroosin ja Ojasalon (2004) sekä Oeijin et al. (2011) tapaan, huomaamme, että oikea tapa tarkastella palvelutuottavuutta 58

61 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. on katsoa palvelujärjestelmän kokonaistuottavuutta. Meidän on siis huomioitava kaikki saatu tuotto ja lisäarvo sekä kaikki kustannukset ja vaivannäkö. On olemassa myös toinen ketjuuntumiseen liittyvä syy sille, miksi tuotannollista tuottavuutta ja asiakastuottavuutta ei tule tarkastella erikseen. Peruspanokset ovat toisistaan riippuvaisia. Toisin sanoen, jos teemme muutoksia yhteen panokseen, se vaikuttaa myös muihin panoksiin. Ilmiötä on havainnollistettu kuvassa 3. Kuva 3 Palveluntuotannon panokset ovat toisistaan riippuvaisia Kasvaneet panokset > Vähentynyt asiakastuottavuus Palveluntarjoajan panokset Asiakkaan panokset Vähentyneet tuotantopanokset > Kasvanut operatiivinen tuottavuus Aika Toimitus Tieto- ja viestintätekniikan alan palvelutarjoaja voi esimerkiksi päättää pienentää tuotantokustannuksia sopimalla, että heidän asiakastukensa on auki päivittäin kahdeksasta neljään eikä seitsemästä kuuteen, kuten ennen, ja näin parantaa tuottavuuttaan. Jos joku asiakas kuitenkin tarvitsee apua seitsemän ja kahdeksan tai neljän ja kuuden välillä, hän joutuu nyt hoitamaan asian itse tai ostamaan palvelun muualta ja siten näkemään enemmän vaivaa tai maksamaan enemmän. Tällöin asiakkaan tuottavuus laskee, vaikka palvelun tuottajan tuottavuus kasvaa. Myös asiakkaan kokema arvo vähenee, mikä vaikuttaa osaltaan asiakastuottavuuteen. On tärkeää huomata, että jos palvelun tuotosten tulee säilyä samana, niiden tuottamiseen vaadittava panostus on otettava jommaltakummalta puolelta. Siksi operatiivista tuottavuutta ja asiakastuottavuutta tulee tarkastella kokonaisuutena (aiemmin esitettyjen määritelmien mukaisesti). Määrittelemme palvelujärjestelmän kokonaistuottavuuden seuraavasti: Palvelujärjestelmän kokonaistuottavuus = operatiivinen tuottavuus + asiakastuottavuus = (tuotot + koettu arvo) / (tuotantokulut + palveluntuottajalle maksetut kustannukset + oma panostus). 59

62 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot Tässä on tärkeää huomata, että oletuksena on lopputuotoksen pysyminen samana. Jos lopputulos, eli asiakkaan kokema arvo, kasvaa riittävästi, niin silloin on myös mahdollista, että molempien käyttämä panostus kasvaa ja silti kokonaistuottavuus paranee. Esimerkiksi palvelutuottaja ja asiakas yhdessä panostavat palvelun käyttöönottoon enemmän sillä seurauksella, että käyttäjät osaavat hyödyntää palvelua paremmin. Tällöin asiakkaan kokema arvo voi nousta niin paljon, että kokonaistuottavuus kasvaa. Korostamme, että tämä yhtälö pätee ainoastaan palvelujärjestelmään, jossa on vain kaksi osapuolta. Kuten luvussa 3.2 kävi ilmi, Vargo ja Lusch (2004a) korostavat, että palvelukeskeinen logiikka painottaa asiakkaan osuutta palveluntuotannosta. Michel, Brown ja Gallan (2007) sekä Ballantyne ja Varey (2007) korostavat lisäksi, että palvelukeskeisessä logiikassa painopiste on arvonmuodostuksessa. Arvo on avainasemassa. Tuottavuusyhtälöä tarkastellessamme huomaamme, että tuotokset määrittelevät sekä palveluntarjoajalle että asiakkaalle luodun arvon. Samoin kerroimme palvelujen teollistamisnäkökulmasta ja siitä, kuinka Levitt (1972) puolestaan korosti palvelujen tuotantoa. Hän määritteli palvelujen teollistamisen tuotannon standardoitumiseksi ja palvelujen toimittamiseksi teollisuudesta opittuja tapoja hyödyntäen. Tällöin avainasemassa on puolestaan tuotanto. Tuottavuusyhtälön tarkastelu osoittaa, että panosten tehokas käyttö riippuu pääasiassa tuotannon tehokkuudesta. Tuottavuusyhtälön molempien puolten huomioiminen edellyttää näin ollen kahden erilaisen logiikan soveltamista: palvelukeskeisen ja palvelun teollistamisen logiikan. Ajatus on esitetty kuvassa 4. Kuva 4 Palvelujärjestelmän kokonaistuottavuuden yhtälö Tulot Koettu arvo Asiakaskeskeinen logiikka Palvelujärjestelmän kokonaistuottavuus Tuotantokulut Suorat kulut + oma vaivannäkö Teollistamiskeskeinen logiikka 60

63 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. Jos haluamme parantaa palvelujärjestelmän kokonaistuottavuutta, meidän on analysoitava tuottoja ja asiakkaan kokemaa arvoa palvelukeskeisen logiikan näkökulmasta. Tuotantokustannuksia, palvelun kustannuksia ja asiakkaan näkemää vaivaa on puolestaan syytä arvioida näkökulmasta, jota me kutsumme palvelujen teollistamisen logiikaksi. Yllä esitetty viitekehys huomioi yhtälön molemmat puolet: tuotokset ja panokset. Se luo kaksi näkökulmaa palvelutuottavuuden parantamiseen: Palvelukeskeisen logiikan näkökulma tuotoksiin ja palvelujen teollistamisen näkökulma panoksiin. Esiin nousee kaksi havaintoa: 1) Suunnittelussa ja kehittämisessä on huomioitava yhtä paljon se, mitä tapahtuu toimitusta ennen, kuin se, mitä tapahtuu toimituksen jälkeen (katso kuvat 1 ja 3). Ja 2) kuten kuvan 3 yhteydessä kävi ilmi, tuotos- ja panosyksiköt ovat toisistaan riippuvaisia, joten yhtälön optimointi ei ole aivan yksinkertainen tehtävä. Seuraavassa tarkastellaan sitä, kuinka palvelujärjestelmän kokonaistuottavuutta voi parantaa tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen alalla Tehokkuuden parantamisesta jalostusarvon kasvattamiseen: Tieto- ja viestintätekniikkapalvelut Kuten edellä kävi ilmi, monilla palvelualoilla on jo pitkään sovellettu palvelujen teollistamisen logiikkaa leikkaamalla kustannuksia ja tehostamalla palveluntuotantokoneistoa. Tieto- ja viestintätekniikan ala ei ole tässä poikkeus. Tilanne itse asiassa paheni internetkuplan aikaan aivan vuosituhannen alussa. Monet tieto- ja viestintätekniikan alan yritykset panostivat voimakkaasti trendikkääseen teknologiaan ja sen myötä puolihuolimattomasti yhä kasvavaan henkilökuntaan ja joutuivat sitten leikkaamaan kustannuksia ja tehostamaan toimintaansa selvitäkseen laskusuhdanteesta, kuplan puhjetessa vuosituhannen vaihteessa. Tieto- ja viestintätekniikan alan yritykset olivat juuri alkaneet päästä takaisin jaloilleen, kun talouskriisi iski vuonna Yritysten investoinnit olivat jälleen hyvin varovaisia. Tuotannon tehostamisen painottaminen on merkinnyt keskittymistä vain toiseen osaan tieto- ja viestintätekniikkapalvelujärjestelmän kokonaistuottavuusyhtälöstä. Suurin osa toimituksen jälkeen annetuista palveluista on tämän seurauksena lakkautettu, mikä on itse asiassa ideologisesti täysin ristiriidassa palvelukeskeisen logiikan yhteydessä esitellyn käyttöarvon käsitteen (Ballantyne ja Varey 2007) kanssa. 61

64 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot Jos asiakas kokee arvon ainoastaan tieto- ja viestintätekniikkapalvelun toimittamisen jälkeen, on varsin epäloogista vähentää palveluntarjoajan toimituksen jälkeistä läsnäoloa. Juuri näin tieto- ja viestintätekniikan alalla on kuitenkin tehty on siis sokeasti noudatettu vain palvelujen teollistamisen logiikkaa. Aalto-yliopistossa vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa (Aaltonen et al. 2010) tutkittiin tieto- ja viestintätekniikan alan palvelujen käyttöönottoa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen toimitus ja toteutus noudattivat tarkalleen edellä kuvattua logiikkaa, eli niissä keskityttiin enemmän toimitusta edeltäviin toimiin, jotka taas eivät juurikaan aikaansaa muutoksia asiakkaan organisaatioissa (Aaltonen et al. 2010) eivätkä siten paranna tuottavuutta. Asiakkaan kokema lisäarvo voi olla lähes nollassa asiakas ei hyödy palvelusta. Ilmiö on näkynyt Suomessa myös B2Bmarkkinoiden pienentymisenä tieto- ja viestintätekniikan alalla, mikä on johtanut hintojen (tuottojen) alenemiseen. Tilastokeskus tuottaa erilaisia kuluttajaindeksejä, joissa yhtenä kategoriana on internet- ja puheluhinnat. Peruspuhelu- ja internetmaksujen hintojen laskusuuntaus näkyy myös kuvassa 5. Vuosi 2005 edustaa 100 pistettä ja sitä seuraavat vuodet osoittavat hintatason suhteessa vuoden 2005 tasoon. Katkoviivat osoittavat suuntauksen lineaarisuuden. Tiedot ovat saatavilla Tilastokeskuksen tietokannasta. Kuva 5 Internet- ja puhelumaksujen hintakehitys Suomesta Internetmaksut Puhelumaksut Lineaarinen (Internetmaksut) Lineaarinen (Puhelumaksut) Tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen alalla noudatettu palvelujen teollistamismalli on johtanut tilanteeseen, jossa tuotot ja asiakkaan kokema arvo ovat vähentyneet. Vaikka alan tuottavuus on parantunut, ovat tuotot vähentyneet, koska asiakkaat eivät ole kokeneet saavansa enempää arvoa. Käytännössä tuottavuuden parantaminen voisi järjestelmänäkökulmasta vielä olla mahdollista, jos tuotantokustannuksia ja asiakkaan näkemää 62

65 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. vaivaa vähennettäisiin riittävästi. Tällöin ainoa ongelma olisi se, kuinka paljon niitä olisi järjestelmän näkökulmasta vähennettävä, jotta tuottavuus paranisi jos paranisi. Varsinaista arvon lisäystä tällä ei kuitenkaan saataisi aikaan. Aalto-yliopiston tutkimuksen ilmestyttyä vuonna 2010 Sonera alkoi analysoida asiakastapauksia samaan tapaan kuin tutkimuksessa nähdäkseen, pätevätkö tulokset itse asiassa suurempaan yrityspopulaatioon. Seuraavaan on koottu nimettömänä seitsemän asiakasprojektin tulokset. Tapauksia verrataan Aalto-yliopiston tutkimukseen tuottavuushyötyjen toteutumisen selvittämiseksi. Aalto-yliopiston tutkimuksessa löydettiin kaksi merkittävää tekijää, jotka vaikuttivat tuottavuuteen: 1) Perusteet, joilla ihmiset eri organisaatioissa valitsevat viestintävälineensä ja 2) se, miten hyvin ihmiset eri organisaatioissa käyttävät erilaisia viestintävälineitä. Tutkimuksessa kehitettiin nelikategorinen asteikko ensimmäisen tekijän analysointiin. Tulokset osoittavat, että organisaation tuottavuus kasvoi vähiten, kun työntekijät valitsivat viestintävälineen sen mukaan, mikä heitä itseään miellytti eniten (minäkeskeinen). Vastaavasti tuottavuus kasvoi eniten, kun työntekijät valitsivat viestintävälineen vastaanottajan mukaan (vastaanottajakeskeinen). Näiden kahden ääripään välillä oli lisäksi kaksi muuta valintaperustetta: tilannekeskeinen valinta ja väline tehtäväkeskeinen valinta. Seitsemässä nimettömässä yrityksessä vastaajia oli yhteensä Vähiten vastaajia asiakastapausta kohden oli yrityksessä, jossa vastaajia oli 35, ja eniten yrityksessä, jossa vastaajia oli 647. Ensimmäiseen kohtaan saadut vastaukset on koottu taulukkoon 1. Taulukko 1 Käyttäjien viestintävälineiden valintaperusteet Yritys A Yritys B Yritys C Yritys D Yritys E Yritys F Yritys G Aalto Vastaanottajakeskeinen 12 % 11 % 7 % 15 % 11 % 14 % 5 % 7 % Väline tehtäväkeskeinen 16 % 16 % 2 % 21 % 11 % 21 % 22 % 24 % Tilannekeskeinen 27 % 39 % 35 % 18 % 30 % 36 % 27 % 26 % Minäkeskeinen 45 % 29 % 22 % 41 % 48 % 29 % 37 % 15 % Kuten taulukosta 1 nähdään, tehokkaimman valintaperusteen valinneiden määrä vaihteli 5 prosentista 15 prosenttiin. Noin prosenttia osallistujista valitsi siis käyttämänsä viestintävälineen sellaisella perusteella, joka ei ollut kaikkein tehokkain organisaation näkökulmasta. Mielestämme tämä osoittaa erittäin selvästi sen, että yksilöt eivät ole 63

66 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot kyenneet valitsemaan tehokkainta viestintätapaa itse ainakaan koko organisaation tuottavuuden näkökulmasta. Aiemmin on tyypillisesti ajateltu, että yritys ei voi sanella sääntöjä tai ohjeita käyttäjilleen, vaan käyttäjät itse löytävät parhaat tavat. Taulukko 2 Kuinka usein käytät erilaisia viestintävälineitä? Yritys A Yritys B Yritys C Yritys D Yritys E Yritys F Yritys G Aalto Puhelinneuvottelu 2,5 1,8 1,8 2,1 1,6 1,5 Verkkoneuvottelu 1,8 1,5 1,3 1,4 1,0 1,2 Video 1,2 1,5 1,4 1,9 2,1 1,1 1,3 2,9 Faksi 1,3 1,4 1,5 1,6 2,0 1,6 2,3 1,4 Tekstiviesti 3,0 3,2 3,1 3,3 3,4 3,0 3,3 4,1 Sähköposti 4,8 4,2 4,7 4,8 4,8 4,6 4,7 4,9 Puhelin 4,2 4,0 4,3 4,4 4,4 4,7 4,3 4,8 Pikaviestintä 1,3 2,7 2,2 2,2 2,2 1,8 2,6 4,2 Ennalta sovittu tapaaminen 4,0 3,5 3,5 3,8 3,7 3,2 3,4 4,2 Spontaani kasvokkaiskeskustelu 4,5 3,8 3,9 4,1 3,9 3,9 3,9 3,7 Sosiaalinen media 1,5 2,1 2,0 2,2 2,1 1,8 2,1 2,4 Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan kullakin viestintävälineellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Sen vuoksi eri viestintävälineiden käytön voisi olettaa jakautuvan verrattain tasaisesti. Viestintävälineet eivät toki ole keskenään tasa-arvoisia tai yhtä paljon käytettyjä, mutta jos tutkimuksessa käy ilmi, että muutamia välineitä käytetään huomattavasti enemmän kuin muita, se osoittaa, että muista viestintävälineistä ei luultavasti saada täysiä hyötyjä. Eri viestintävälineiden hyödyntämistä (taulukko 2) tutkittiin siten, että eri viestintävälineet ja -tavat koottiin luetteloon ja vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein he käyttivät kutakin välinettä tai tapaa. Tutkimuksessa sovellettiin Likertin asteikkoa yhdestä viiteen, jossa 1 oli erittäin harvoin ja 5 todella usein. Tulokset on lueteltu taulukossa 2. Arvon neljä tai sitä korkeamman saaneet viestintätavat näkyvät isompina. Taulukko osoittaa selvästi, että sähköposti ja puhelin ovat ylivoimaisesti eniten 64

67 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. käytettyjä viestintävälineitä kaikissa tarkastelluissa yrityksissä. Ennalta sovitut tapaamiset ja spontaanit keskustelut olivat seuraavaksi yleisimpiä. Muut vaihtoehdot olivat selvästi harvinaisempia kaikissa seitsemässä mukana olleessa yrityksessä. Yksilöt eivät siis ole itse oppineet käyttämään kaikkia tarjolla olevia viestintävälineitä (ks. aiempi kommentti). Päinvastoin he käyttävät vain muutamaa välinettä lähes kaikkeen viestintään. Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan tilanne ei ole organisaatioiden kannalta kaikkein tuottavin. Viestintävalikoimaa (kaikki käytettävissä olevia välineitä ja tapoja) eli erilaisten välineiden ominaisuuksia tulisi hyödyntää monipuolisemmin. Uskomme, että näistä seitsemästä tapauksesta saadut tulokset vahvistavat teoriaosiossa tekemiämme johtopäätöksiä: Palvelujärjestelmän kokonaistuottavuus ei ole ollut tieto- ja viestintätekniikan alan painopisteitä. Yksipuolinen tuottavuuden parantaminen on johtanut tuottavuuden heikentymiseen yhtälön toisella puolella: ICT-palveluja ei osata täysin hyödyntää asiakkaan käytännön toiminnassa, jolloin asiakkaan kokema arvo jää puutteelliseksi. Kuten johdantoluvussa kävi ilmi, tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen merkitys palveluyhteiskunnan perustana kasvaa koko ajan. Samalla palvelujen tuottavuuden haasteet ovat suuret kuten talouden kestävyys ylipäänsä. Viimeisin talouskriisi herätti hyvinvoinnin parantumiseen liittyviä kysymyksiä. Parantuiko hyvinvointi todella vai johtuiko se ainoastaan holtittomasta lainanotosta? Kysymykseen on väistämättä saatava vastaus. Yksikään valtio ei voi jatkaa massiivista lainanottoa loputtomiin ilman tuottavuuden vastaavaa kasvua. Vuonna 2010 Hyötyläinen esitti ajatuksen palvelutehtaasta, jonka mukaisesti voidaan suunnitella ja kehittää palveluita. Hänen mallinsa perusteella palvelujen tuotantoon tulisi suhtautua samoin kuin teolliseen tuotantoon. Hyötyläinen perusteli ajatusta sillä, että yritykset eivät ole valmiita ottamaan huomioon asiakkaan näkökulmaa, ja siksi palvelutehdasmallissa ei ole tähän panostettu. Ehdotamme, että kuvassa 3 esitetty malli sekä Hyötyläisen (2010) palvelutehdasmalli yhdistetään uudeksi palvelutehdasmalliksi, joka huomioi myös asiakkaan näkökulman. Tämä malli pitää sisällään sekä yhteistuottavuusnäkökulman, jonka mukaisesti palvelusysteemin kokonaistuottavuutta voidaan parantaa, että prosessin ja työkalut, joilla tämä tehdään. Katsomme, että tieto- ja viestintätekniikkapalveluja tulee tarkastella kokonaisjärjestelmän näkökulmasta. On keskityttävä ICT-palveluiden kokonaistuottavuuden kasvattamiseen. Se on mielestämme tapa, jolla on arveltua suurempia vaikutuksia taloudellisen hyvinvoinnin kestävyyteen. Ratkaisun avaimet ovat kuvassa 4: tuottavuutta tulee tarkastella sekä palveluntarjoajan että asiakkaan näkökulmasta (yhteistuottavuus). Meidän on otettava huomioon molempien osapuolten kaikki panokset, jotka molempien osapuolten tuotosten tuottamiseen tarvitaan. Oikealla yhdistelmällä saamme molemmille osapuolille parempaa tuottavuutta. Mikäli asiakas ei osaa käyttää palveluita oikein tai organisaatiossa ei osata tehdä 65

68 3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot oikeanlaisia toimintatapauudistuksia palveluiden käyttöä ajatellen, ei asiakkaan kokemaa arvoa pystytä nostamaan. Tämä on molempien osapuolten haaste. Näkemyksemme mukaan ICT-palveluiden tuottajien tulee ottaa paljon aiempaa vahvempi rooli palvelun toimittamisen jälkeen. Mikäli palveluntuottaja panostaa yhdessä asiakkaan kanssa tähän vaiheeseen, voidaan siten saavuttaa merkittävää arvonlisäystä, kun asiakasorganisaation toimintatavat tukevat palvelua käyttöä ja näin kasvattaa yhteistuottavuutta. Tähän asti painopiste on ollut palveluntarjoajien tuotantokustannusten leikkaamisessa, mikä on nähdäksemme johtanut eräänlaiseen tieto- ja viestintätekniikan alan tuottavuusparadoksiin. On myös syytä lakata näkemästä palvelukeskeinen logiikka ja palvelujen teollistaminen keskenään kilpailevina lähestymistapoina. Taloudellisen hyvinvoinnin avaimet löytyvät molempia näkökantoja palvelukeskeistä logiikkaa ja palvelujen teollistamisen logiikkaa hyödyntämällä. Ne ovat kuin tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen tuottavuuden jin ja jang Loppuajatuksia Palveluiden merkitys länsimaisen hyvinvoinnin kasvussa on yhä tärkeämmässä roolissa. Tämän myötä myös palvelututkimus ja erityisesti palveluiden Osallistu keskusteluun: tuottavuuteen keskittyvä tutkimus ovat lisääntyneet viime aikoina. Eri vuosikymmeninä mielenkiinto ja fokus tutkimukseen ovat olleet eri näkökulmissa: aiemmin palvelujen teollistaminen ja erityisesti tähän liittyvä standardointi, vakioiminen ja tuotannollinen tehokkuus olivat oleellisia käsitteitä. Tämän jälkeen asiakas nousi keskiöön ja asiakaskeskeinen logiikka sai isoimman huomion. Mielestämme liian pitkään ja liian paljon intohimoja on uhrattu näiden näkökantojen paremmuuden perusteluun. Molemmilla näkökannoilla on oma perusteltu paikkansa. Tehokas tuotanto ilman asiakasnäkökulmaa on pidemmän päälle hyödytön. Samoin asiakkaalle täydellisesti sopiva ratkaisu ei pärjää markkinoilla, ellei sitä kyetä tuottamaan tehokkaasti markkinoiden edellyttämällä hintatasolla. Meidän tulee ymmärtää molemmat ääripäät, päätymättä keskiarvoon. Esittelemässämme palvelusysteemin kokonaistuottavuutta tarkastelevassa mallissa nämä molemmat näkökannat asiakaskeskeinen logiikka ja teollinen logiikka yhdistyvät mielestämme tavalla, joka tuo oman lisänsä palveluiden tuottavuuteen keskittyvään tutkimukseen. Lisäksi mallin soveltaminen ICT-palveluiden tuottavuustarkasteluun lisää nykyistä ymmärrystä ICT-palveluiden tuottavuudesta. Tutkimuksellamme on myös suoraa liiketaloudellista arvoa ja merkitystä. Palvelusysteemin kokonaistuottavuutta tarkasteleva malli tarjoaa uutta näkemystä tuottavuuskeskusteluun kahdesta näkökulmasta. Mallimme ottaa kantaa siihen 66

69 Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 3. vallitsevaan epäkohtaan, että nykykeskustelussa yritysjohdon fokus on ollut miltei pelkästään tuottavuusyhtälön panospuolella, korostetusti ainoastaan tuottajan osoittamissa panostuksissa. Kuten todettua, tämä on luonnollinen vaihe jokaisen toimialan tai sektorin elinkaaressa, mutta pidemmän päälle pelkästään tällä taktiikalla ei saada luotua lisäarvoa, vaan ainoastaan tuotannollista tehokkuutta. Se ei johda uusiin työpaikkoihin. Myös esimerkkimme ICT-palveluiden tuottavuustarkastelusta antaa mielestämme aihetta kyseenalaistaa nykyisen tavan ottaa ICT-palveluita käyttöön. Vaikka moni yritys edustaa edelleen ajattelua, että ICT on parantanut heidän tuottavuuttaan, harva tutkimus kuitenkaan tukee tätä käsitystä. Päinvastoin tutkimusaineisto (kuten tässä tutkimuksessakin viitattu) osoittaa usein, ettei tuottavuuskehitystä ole tapahtunut lainkaan. Tutkimuksen tarkastelu tukee jo aiemmin esitettyä käsitystä siitä, että ymmärryksemme ICT:n tuomista tuottavuushyödyistä on vasta aluillaan. Palvelusysteemin tuottavuutta tarkasteleva mallimme antaakin monipuolisemman ja kokonaisvaltaisemman lähtökohdan liikkeenjohdolle esittää oikeita kysymyksiä liittyen palveluiden tuottavuuteen. Tutkimuksemme luo useita aihioita lisätutkimukselle. Tutkimuksessamme esitimme näkemyksiä palvelusysteemin kokonaistuottavuuden tarkasteluun. Keskityimme kuitenkin pääasiassa tutkimaan ns. ensimmäisen ketjunlenkin yhteistuottavuutta, eli yksi tuottaja ja yksi asiakas. Jatkotutkimus voisi edelleen jalostaa ajattelua kolme tai useamman lenkin ketjuun. Päteekö mallimme kuinka hyvin, kun kyseessä on vaikkapa viiden alihankkijan ketju? ICT-palveluiden tuottavuustutkimus tulee varmasti jatkumaan monellakin saralla. Se, mikä varmasti tuottaa lisäymmärrystä, on pidemmän aikasarjan tarkastelu miten yrityksen tuottavuus kehittyy useamman vuoden jaksolla? Mitkä aktiviteetit erityisesti edistävät ja kiihdyttävät ICT:n tuottavaa käyttöä ja omaksumista? Ylipäätänsä toivomme, että jatkotutkimus keskittyisi enemmän eri palvelututkimusnäkökulmien yhdistämiseen ja niiden hyvien puolien korostamiseen kuin uusien näkökulmien kiistattoman paremmuuden esilletuomiseen. Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (Sonera, Helsinki) Petteri Kaitovaara (Market-Visio, Espoo) Mika Hyötyläinen on vastaava kirjoittaja ja hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta: tai Lähdeluettelo: Lähdeluettelo löytyy kirjan lopusta liitesivuilta sivulta

70 68

71 4. Unelma jostain paremmasta Muutos lähtee unelmasta ja uteliaisuudesta tulevaan. Uusi syntyy halusta kokeilla jotain nykyistä parempaa. Kokeilemalla oppii ymmärtämään ja näkemään uusia mahdollisuuksia. Joskus kokeilemalla oivaltaa, että toiselle upea parannus voi olla toiselle äärettömän tuskan lähde. Tuottavuuden parannus jossain prosessin osassa voi lamaannuttaa toisen osan täysin. Kun puhutaan työyhteisön tai koko työelämän vuorovaikutuksen tuottavuudesta, on mahdollisuuksia kokeiltavaksi rajattomasti. Sosiaalisen median kentästä nousee uusia toimintamalleja ja sovelluksia lähes viikoittain, ja niitä vaipuu myös unholaan samalla tahdilla. Mahdollisuuksien näkeminen ja tunnistaminen ovat taitoja, joita voi kehittää myös virtuaalisin mallein. Yksi keino on kirjoittaa tulevaisuustarina, jossa kuvataan miten asiat voisivat olla paremmin, jotta koettu onnellisuus lisääntyisi. Ja kun tarina on kirjoitettu, on helppo miettiä, mitä päätöksiä pitää tehdä juuri nyt ja tässä. Mitä toimintatapoja ja taitoja pitää alkaa opetella ja mistä kannattaisi luopua? Tarinat auttavat kyseenalaistamaan tapoja ja tottumuksia. Onko niitä asioita ja rajoitteita enää olemassa, jotka aikanaan tekivät nykyiset toimintamallit tarpeellisiksi? 69

72 4. Unelma jostain paremmasta 4.1. Tarinoiden kohti tulevaa Tulevaisuustarinoiden toimintatapaa avaa kuvitteellinen esimerkki, joka on useimmille ainakin ennen 80-lukua syntyneille tuttu. Oli aika, jolloin jokaisen täysi-ikäisen tuli täyttää veroilmoitus tammikuun viimeiseen päivään mennessä. Käytännössä siirsimme vuosien ajan lukuja eri tietojärjestelmien tuottamista dokumenteista kaavakkeelle, joka rituaalisesti jätettiin verottajalle määräpäivän viimeisinä tunteina. Verotoimistoilla oli jopa glögitarjoilua ja tervapatoja ennen puolenyön hetkeä. Minuutin myöhästyminen aiheutti veronkorotuksen uhkan, vaikka paperit saattoivat h-hetken jälkeen seisoa tallennusjonossa kuukausia. Rituaali oli pyhä ja ikuinen, ennen meitä ollut ja jälkeemme jäävä. Jossain on kuitenkin elänyt unelma muutoksesta. Joku luonnosteli 90-luvun alkupuolella mallin, joka saattoi hyvinkin olla tulevaisuustarinan muotoinen: entä jos koko asia muutetaan toisin päin? Syntyi ajatus koota tiedot suoraan tietojärjestelmistä verottajalle, joka siirtää ne valmiiksi veroilmoituslomakkeelle. Muutettiin lomakkeen nimeksi vielä veroehdotus. Varsin pian ehkä huomattiin, että kaikkea ei saatu heti toimimaan ja että jotkut asiat piti miettiä kokonaan uudelleen. Tarvittiin myös poliittisia päätöksiä, joita silloin kutsuttiin verotuksen yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi. Kaikille parempi malli tarvitsi edunvalvojilta halua sopia ja tehdä myönnytyksiä. Jostain jouduttiin luopumaan, mutta jotain saatiin aina tilalle. Ei tarvittu mitään uutta tekniikkaa, mutta tekniikkaa piti osata soveltaa uudella tavalla. Kun muutos oli uskallettu laittaa liikkeelle ja perusoivallus tehty, on joka vuosi syntynyt lisää parannuksia ja yhä isompi joukko selviää verotuksesta vain toteamalla kaiken olevan kunnossa. Muutos reilussa kymmenessä vuodessa on huikea ja on toki vaatinut paljon työtä ja monia onnistuneita oivalluksia. Varmasti on tehty lukuisia virheitäkin, mutta niitä ei ole selvästikään jääty märehtimään. Se on ainakin varmaa, että muutos on edellyttänyt tekijöiltään paljon innostusta ja rohkeutta. Tähän lukuun on koottu joitakin tulevaisuustarinoita esimerkiksi ja omien tarinoidesi rohkaisuksi. Ne on kirjoitettu avoimella ja uteliaalla mielellä yleisen elämänkokemuksen antamalla varmuudella, tuntematta kaikkia kohdealojen arjen esteitä ja hidasteita. Näissä tarinoissa on lyhyt aikaikkuna, vain viitisen vuotta. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikki tekniikka, joka tarinan mahdollistaa, on jo nyt käytössä ainakin jossain mittakaavassa. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea toimintatavoista ja ajattelumalleista, ei niinkään tekniikasta. 70

73 Unelma jostain paremmasta Työvoimatoimiston arkea 2017 Tallustan eteenpäin lenkkareiden pohjia kuluttaen ja Kerro meille tulevaisuudesta Twitterissä tulevaisuuden suunnitelmia miettien. Päädyn #Uuskasvu katsellen taas tutulle ovelle uusia haasteita etsimään. Huomaan olevani ajoissa ja ovella kelloni piippaa: olen tunnistautunut sisään. Saan käteeni tutun paperin, johon alkaa päivittyä tietoja siitä, mitä vierailun aikana tapahtuu. Kyseessä näyttää olevan rutiinikäynti, vain parista itseopiskelumahdollisuudesta olisi alkamassa tutorointisessiot. Paperille ilmestyy näyttöni tunnus, se on se sama tuttu, joka minulle annetaan aina, kun se on vapaana. Ihmisvilinän seasta näen, kun näytölle alkavat tulla omat tietoni. On odotettava hetki ja sitten siirryttävä oman seinän eteen. Tarkastan ensin seinälle tulevat tietoni ovat oikein. Viimeisin työtehtäväni on ollut parin kuukauden mittainen tutkimustyö ja sitä edellisen projektityön perään on tullut monta positiivista merkintää lisää, osakkeeni ovat siis nousseet. Selailen seinän isosta kosketusnäytöstä työtehtävätarjontaa. Päädyn valitsemaan kolme kausiluontoista tutkimustyötä. Katson esittelyvideot kahdesta paikasta ja päädyn heti ottamaan yhteen videopuhelun. Keskustelu etenee vauhdilla eteenpäin ja minulle esitetään mielenkiintoa edelleen herättävä työtehtävätarkennus. Päätän saman tien tarttua haasteeseen ja teen itsestäni tarjouksen. Kaksi muuta mielenkiinnon kohdetta jätän odotustilaan, mutta tilaan niihin valmistavat itseopiskelupaketit ja lähden jatkamaan matkaani. Älypaperi kertoo, että oma sparraajani olisi vapautumassa ja hän haluaisi kysyä jotain äsken jättämästäni tarjouksesta. Kuittaan kellollani lukijalle, että tapaaminen sopii. Samalla älypaperille tuleekin keskustelupisteen tunnus, jonka suuntaan näyttää sparraajanikin juuri tulevan. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen sparraajani kertoo, miksi halusi minut pysäyttää. Hänen mielestä tarjoukseni paranisi, jos mainitsisin kesken olevan itseopiskelukurssin, ja oikeassahan hän on. Kurssista on suoritettuna jo 95 % ja jäljellä on enää muutaman tunnin homma. Saan taas ystävällisen muistutuksen turhasta vaatimattomuudesta osaamiseni suhteen. Lisäämme sen keskustelupisteen taululla tarjoukseen, sparraajani sai siihen vielä arvioinnitkin mukaan. Älypaperi kertoo, että lähiaikoina käynnistyvissä tutoroinneista minulle olisi vain vähäinen hyöty, joten annan niiden alkaa rauhassa, osallistun ehkä johonkin niistä kotona, joskin silloin menetän muiden tuon pisteen osallistujien lähikeskustelut. Ovella kelloni taas ilmoittaa lähdöstäni ja portti siirtää kelloon toiminnoistani yhteenvedon. Vastausta tarjoukseeni on odotettava nähtävästi vielä pari päivää. 71

74 4. Unelma jostain paremmasta Onko vuonna 2017 näin edistyksellistä tai ehkä oikeammin kehittymätöntä työvoimatoimistotoimintaa, saa nähdä. Työvoimatoimistot syntyivät aikanaan yhdistämään työvoiman kysyntää ja tarjontaa, rooli muuttui hiljalleen työvoiman kehittämisen suuntaan, auttamaan yhteiskunnan kannalta mielekästä työllistymistä. Tarvitaanko jatkossa tarinan kaltaisia kohtaamistiloja? Tekniikka kehittyy, työmarkkinat muuttuvat ja välimatkat häviävät. Uskommeko siis olevamme jo hieman toisenlaisessa maailmassa? Työn määritelmäkin muuttuu. Työpaikat seuraavat ihmisiä ja ihmiset työpaikkoja ja keikkaluonteisuus elää vahvasti kaikkialla mukana. Jokaisella meillä on oma, kaikkialla läsnäoleva ja kaikkitietävä identiteettimme. Jätämme ympärillemme tauotta jälkiä siitä, mitä olemme aikaisemmin tehneet, missä liikkuneet ja missä vaikutamme ja mitä teemme. Jokainen organisaatio on myös siirtynyt yhdenmukaiseen avoimeen tietoon. Saamme reaaliaikaisesti positiiviset ja negatiiviset asiat sekä mahdolliset muutostarpeet muun muassa tarvittavasta työvoimasta. Identiteettiprofiili ohjaa jokapäiväistä elämäämme. Profiiliin päivittyy automaattisesti tietoa haluamistasi paikoista ja omat tietosi päivittyvät automaattisesti jokapäiväisen toimintasi mukaan, myös muille. Näin on helppo kävellä virtuaaliseen työvoimatoimistoon ja tarttua uusiin haasteisiin, jotka voivat fyysisesti olla toisella puolella maapalloa. Tai vaihtoehtoisesti kävelet kadulla ja viisas jokapäiväinen päätelaite kädessäsi tai taskussasi ilmoittaa liikkeidesi mukaan tarjolla olevat lyhytaikaiset työpaikat. Kaikki voittaisivat. Mikä tärkeintä, kaikki saisivat tarvitsemansa palvelun. Tämä olisi avoimuutta ja joustoa parhaimmillaan byrokraattiset verotukseen tarvittavat paperityöt ehtisi tehdä myöhemminkin. Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Tekniikka kehittyy, työvoimatarve kasvaa entisestään ja työtahti kovenee. Me kaikki haluamme joustavuutta, avoimuutta ja muutosta jokapäiväiseen aherrukseen. Toivottavasti jokainen on valmis joustavaan työhön, työnhakukilpailuun sekä ennen kaikkea itsensä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Jos näyttää siltä, että tarvitset tukea tai sparraajaa, on aina käytössäsi myös ihmiseltä ihmiselle -palvelu, valinnan vapaus säilyy työnhakijalla. Nykymuotoiset työsuhteet eivät viidessä vuodessa katoa. Muutos vie useamman sukupolven ja muutoksen suuntakin voi vaihtua moneen kertaan. Monimuotoisuus lisääntyy, toivottavasti myös valinnan vapaus lisääntyy. Mitä tarvitaan? Työnantajan ja työntekijän osaamistietokanta ja suositteluhistoria Yhteinen tapa kuvata sekä työnantajan että työntekijät työtarjoukset Tunnistautumisratkaisu, älypaneeleja helppoon käyttöliittymään ja nopeisiin laadukkaisiin videoyhteyksiin kuten etäneuvotteluihin. Kotilaitteetkin riittävät hieman vaatimattomammalla käyttökokemuksella Älypaperi lähialueviestintään, jos henkilökohtaista älylaitetta ei ole 72

75 Unelma jostain paremmasta Johtamisen vuorovaikutus 2017 Taas kerran ruudulla pyörivät Tuntemattoman sotilaan loppukuvat. Finlandia soi uhkaavasti ja toisaalta niin toiveikkaasti. Ihmettelen, mikä saa minut katsomaan yli 60 vuotta vanhan mustavalkoisen elokuvan yhä uudestaan. Ajatukset karkaavat aamuun ja työhön. Olenko aamulla enemmän Koskelan vai Lammion kaltainen esimies? Pitääkö saada tapahtumaan vai onko aikaa huolehtia että ihmiset ymmärtävät ja tekevät parhaansa? Miten Koskela ja Lammio toimisivat tämän päivän työelämässä ja tämän päivän johtamisen työkaluilla? Millä sanoilla Koskela aloittaisi blogikirjoituksen, olisiko Lammion verkkostatus enemmän punaisella kuin vihreällä ja olisiko Koskela koskaan punaisella? Twitterin 140 merkkiä ei olisi käskyttävälle ongelma, mutta syvempi johtaja kaipaisi tilaa kuvata ja selventää. Kumman blogiteksti saisi enemmän lukijoita ja peukkuja, entä kumman kirjoitukseen tulisi enemmän uusia asioita eteenpäin vieviä ajatuksia keskustelun areenalle? Niin mielelläni kuin olisin Koskelan kaltainen, aloitan lammiomaisen blogitekstin, haluan, että henkilöstö rohkaistuu kaivamaan eri näkökulmia tässä vaiheessa ja mahdollisimman moni twiittaa ja osallistuu keskusteluun. Vilkaisen edellisen kirjoitukseni kommenttien sisältöanalyysin kännykästä. Niinpä niin, jaksaminen, kuunteleminen ja kunnioittaminen sieltä nousevat ja pari teknistä termiä palveluaihioksi. Klikkaan eilisen myyntitilanteen vielä inspiraatioksi. Yhtä tuoteryhmän lukua en oikein usko ja jätän siihen kommenttikysymyksen. Eiköhän kommenttiin joku vastaa ennen kuin saan blogitekstin valmiiksi. Lopulta syntyy kaksi vaihtoehtoista kirjoitusta. Nostan ne johtoryhmän keskusteluryhmään, laitan äänestysnapin päälle ja lähden koiran kanssa lenkille. Emme pääse etenemään kuin sata metriä, kunnes taskussa kilahtaa: kollega ottaa videolla yhteyttä. Hän toivoisi, että painottaisin blogitekstiä hieman haastavampaan suuntaan. Lisää lammiomaisuutta, kysyn. Korjaan tekstiä äänikomennoin talutushihna toisessa kädessä kirjoittaminen on melko hidasta. Huomaan, että blogikirjoitusta on äänestetty ja päätän julkaista tekstin saman tien firman intraan: sormenjälkitunnistin auki, sen jälkeen kaksi äänikomentoa ja siellä on. Tänään on fyysisen kokouksen aika, eli hyppään autoon ja nokka kohti toimistoa. Puhelin kertoo kirjoitukseen vastaukset, sana-analyysin ja sävyindeksin. Muutamaan kommenttiin pitää sanella heti vastaus, jotta keskustelu ideasta jäsentyy, ja muut ovat pohdiskelevia ja ehdottavia. Kaikkiaan kuutisenkymmentä kommenttia eli melko edustava otos. Pyydän yhteenvedon vielä johtoryhmän workroomiin, jotta se on heti kokouksen alussa kaikilla. 12 tuntia on kulunut sen jälkeen, kun kysymys tuli mieleen ja 73

76 4. Unelma jostain paremmasta muotoilin siitä blogimuotoisen kirjoituksen. Nyt on jo melko hyvä kuva siitä, mitä mieltä henkilöstö asiasta on. Lisäksi on lukuisia hyviä etenemistapaehdotuksia joista valita. Upeaa kun ei tarvitse itse tietää kaikkea! Voisin kuitenkin tehdä tässä vielä matkalla asiasta videopostauksen ja korvata tekstin sillä. Asiaan liittyy tunteita ja videota käyttämällä saan viestiini kehonkielen ja äänensävyn mukaan. Kokouksen alkuun on kuitenkin vielä kaksi tuntia, eli hyvinkin saan toiset kuusikymmentä näkemystä lisää. Osa ihmisistä reagoi mieluummin videoon. Ehdin vielä puhuakin muutaman ehdottajan kanssa tarkemmin heidän ideoistaan: videolla tai aamukahvilla tai niiden yhdistelmällä. Päivät jolloin johtaja tietää aina parhaiten ovat ohi. Vallalla olevat johtamisen opit ja menetelmät ovat kehittyneet teollisella aikakaudella, eikä siinä mitään pahaa, sillä näillä opeilla on rakennettu nykyinen suomalainen hyvinvointi. Johtamisen malli perustuu prosessiteollisuuden kannalta järkeviin lähtökohtiin; tärkeintä on minimoida kaikki mahdolliset prosessipoikkeamat, johtaminen keskittyy selkeästi määriteltyihin yksiköihin, joiden tehtävä on toistaa samaa suoritusta luotettavasti. Organisaatio on hierarkkinen; ohjeet ja käskyt tulevat ylhäältä, raportointi alhaalta ja esimies viime kädessä tietää paremmin ja ratkaisee ongelmatilanteet. Perinteisessä teollisessa ympäristössä tällä tavalla saadaan hienoja tuloksia. Kiusallista kylläkin, Suomessa merkittävin osa talouselämää on jo jälkiteollisessa vaiheessa, keskittymässä palvelutuotantoon ja tietotyöhön. Näissä liiketoimintamalleissa vakiointi ja poikkeamien minimointi eivät ole aivan yhtä tarkoituksenmukaisia asioita, koska suurin osa asiakkaista haluaa yksilöllistä suunnittelua, ratkaisuja ja osallistumista palvelun tuottamiseen. Toinen tilannetta ratkaisevasti muuttava asia on se, että näinä vuosina nuoremman sukupolven, vuoden 1985 tai sen jälkeen syntyneiden, niin kutsutun Y-sukupolven edustajien osuus työvoimasta nousee jyrkästi. Kyvykkäimmät heistä nousevat myös esimiehiksi ja johtajiksi tuota pikaa. Uusien sukupolvien astuminen ruoriin tapahtuu säännöllisin väliajoin ihmiskunnan historiassa, mutta tämä siirtymä on erityisen mielenkiintoinen. Y-sukupolvi on syntynyt hiiri kädessä, se ei tunne maailmaa ilman internetiä tai sosiaalista mediaa ja kännykkä on ainut puhelintyyppi. Se on kasvanut elämään niiden kanssa. He ovat niin sanottuja diginatiiveja tai digicowboyta, kuten Pekka Viljakainen heitä kutsuu. Käsissä alkaa olla tilanne, jossa johtamisen kultaiset säännöt, oletuksena oleva liiketoimintamalli ja ennen kaikkea johdettavien käsitys siitä, miten ryhmässä toimitaan, ovat suuressa murroksessa. Toimitaanko ryhmässä avoimesti, virtuaalisesti tai vaikkapa 24/7? Saavutetaanko lähipiirin kunnioitus ja auktoriteettiasema muodollisen aseman avulla vai toimimalla muita neuvokkaammin sosiaalisessa verkostossa? Ratkaistaanko ongelmia ja tehdäänkö päätöksiä formaalin ja hierarkkisen prosessin tuloksena vai 74

77 Unelma jostain paremmasta 4. kysymällä ja neuvottelemalla? Johdetaanko ja motivoidaanko ihmisiä komentamalla vai osallistamalla? Miten tulevaisuuden johtajat toimivat? Viitteitä tulevasta antaa hiljattain julkaistu tutkimus (Cisco Systems, 2011), johon vastasi 2800 nuorta yliopisto-opiskelijaa ja nuorta ammattilaista 14 maasta. Yli puolet vastaajista ilmoitti, ettei osaa ajatella elämää ilman internetiä ja kaksi kolmasosaa ilmoitti, että jos olisi pakko valita auton ja internetin välillä he jättäisivät mieluummin auton pois. Tulevilla johtajilla on siis äärimmäinen tarve ja halu hyödyntää verkkoa kaikissa olosuhteissa, joissa sitä tarvitaan. Tämä johtaa suuremman joustavuuden tarpeeseen. Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti, että he hyväksyisivät alemman palkan, mikäli työpaikka tarjoaisi joustavan pääsyn sosiaaliseen mediaan, aika- ja paikkariippumattomaan työhön ja mahdollisuuteen valita haluamansa mobiililaite. Osallistu keskusteluun Toinen merkittävä trendi on se, että sosiaalinen media ja johtamisesta LinkedIn-palvelussa sen käyttäytymissäännöt syrjäyttävät nopeasti puhelimet ja sähköpostin dominantteina vuorovaikutusvälineinä. Tämä johtaa perinteisen yksi yhdelle -tyyppisen viestinnän logiikan vaihtumisen yksi monelle -tyyppiseen broadcasting-logiikkaan. Nuoret johtajat käyttävät sosiaalista mediaa ja sen käyttäytymisperiaatteita luodakseen aivan uudenlaisen, reaaliaikaisen ja avoimen dialogin organisaationsa kanssa siten, että kaikki ryhmän jäsenet voivat jatkuvasti kommentoida ja tuoda omaa osaamistaan ja näkemystään esille, antaa ja saada välittömästi palautetta ja osallistua organisaation asioiden käsittelyyn. Tämän näkemyksen mukaan tulevaisuuden johtajia ja johtamiskäytäntöjä muokkaa suurempi halu ja tarve hyödyntää jatkuvasti verkkoa, ennen näkemätön joustavuus työn tekemisessä ja välineissä sekä sosiaalisen median ilmiöiden hyödyntäminen johtamistyössä. Tästä kumpuavat ainakin seuraavat kysymykset, joiden suhteen kaikkien organisaatioiden on tehtävä linjauksensa: Mikä on avoimuuden oikea taso ja tyyli? Miten paljon työ- ja vapaa-ajan roolit ja niiden vuorovaikutus kannattaa sekoittaa? Miten ehkäistä sosiaalisen median väärinkäytön mahdollisuudet? Miten varmistaa, että kaikki organisaation jäsenet ymmärtävät, mikä on yrityksen luottamuksellista tietoa? Päätyypä linjaus mihin muotoon tahansa, alkavat päivät, jolloin johtaja voi sanoa aina tietävänsä paremmin, olla lopullaan. Tulevaisuuden johtajan odotetaan kommunikoivan enemmän, laajemmin, reaaliaikaisemmin, avoimemmin ja uudenlaisin työkaluin ja paneutuvan siihen aidosti ja koko sielullaan. Tulevaisuuden esimiesten odotetaan samalla tarjoavan näin vaikuttamismahdollisuuksia kaikille organisaation jäsenille ja tekevän sen ehdottoman tasapuolisesti. Myös 75

78 4. Unelma jostain paremmasta muut vallan lähteet muuttuvat. Asema-auktoriteetin muuttuessa vähemmän merkitykselliseksi on johtajan lunastettava paikkansa siten, että hän on aina selvillä, missä mennään, ja aidosti myös ymmärtää ja tuntee organisaationsa liiketoiminnan. Mitä tarvitaan? Älypuhelimen tunnistusratkaisu intranetin julkaisutilaan ja pienryhmien keskusteluryhmiin pääsemiseksi Avoimen mielipiteen ilmaisun ja keskustelun sekä sitouttavan johtamisen kulttuuri Tekstianalysointisovellus Puheohjattu tekstinmuokkaussovellus 4.4. Globaalit koulun kinkerit 2017 Se heinäkuinen yö viisi vuotta sitten, jolloin 800 koululaisen luokkahuoneet paloivat, oli elämäni pahin painajainen. Minulla oli kaikki lukuvuoden jaksosuunnitelmat saatu juuri valmiiksi ja viimeinenkin sijainen palkattuna. Kolme viikkoa aikaa koulun alkuun ja viimeistelyä vaille remontoidut uudenveroiset tilat menivät. Onneksi edes opetusvälineet, oppilaiden tietokoneet oli siirretty varastokonttiin remontin alta. Oli pakko aloittaa tyhjältä pöydältä, tai no olihan meillä toinenkin täyteen ahdettu ja viipaleparakeilla täydennetty koulukeskus. Hyvät tilat viidellesadalle, mutta kun oppilaita on 1500 Ja seuraava täysi koulu 60 kilometrin päässä. Päivä pohdintaa ja sitten esitys oli valmis. Ei muuta kuin esityksen kanssa Kouluhallitukseen lupia kysymään. Oli pakko keksiä jotain. Mihin tilat riittäisivät? Mihin tiloja oikeasti tarvittiin? Ensimmäinen ajatus oli, että ensisijaisesti tiloja tarvitaan matematiikkaan ja kieltenopetukseen. Ja jos tilaa jää, niin äidinkielelle ja muille luonnontieteille. Jos ne hoidetaan hyvin, ovat lasten ja nuorten kokemat haitat pienimmät. Jos meillä silloin olisi ollut vain päiviä aikaa, niin olisi toimittu, se oli hyvä suunnitelma. Onneksi oli kaksi viikkoa eli aikaa miettiä asiaa vähän pidemmälle. Yritykset olivat suosineet jo vuosia etätyötä ja videokokouksia. Lähes kaikilla perheillä oli hyvät nettiyhteydet. Tai ainakin oli riittävästi koteja, joissa ne olivat. Oivallus, että lähes kaikki lukuaineet voitaisiin opiskella videoneuvottelun ja 76

79 Unelma jostain paremmasta 4. interaktiivisten itseopiskelukurssien avulla opettajan yksilöllisessä ohjauksessa, mullisti koko ratkaisun. Luokkatiloja tarvitaan paljon enemmän oppimistilanteisiin, joissa kehitetään sosiaalisia valmiuksia, vuorovaikutustaitoja, luovaa ilmaisua ja liikuntaa. Kotitalous ja kemian kokeet oli myös tarpeen järjestää lähiopetuksena. Hiljalleen rytmiksi muodostui, että suurin osa vanhemmista oppilaista kävi koululla vain joka toinen päivä, kun oppiminen oikeasti vaati yhdessäoloa ja sosiaalisen pääoman kartuttamista. Pienemmät oppilaat olivat aluksi enemmän paikalla oppimassa oppimista. Samoin tietyt oppilaat tarvitsivat enemmän lähiopettajan tukea kuin toiset, mutta lopulta tilat riittivät hyvin. Kokemus opetti hyvin nopeasti, että maahanmuuttajalapset pääsivät opiskelun alkuun nopeasti, kun ensimmäisten viikkojen apuna oli äidinkieltä puhuva videotulkki, jonka turvin vanhemmat tiesivät, mitä tapahtuu, ja monet väärinymmärrykset vältettiin. Edistyneet oppilaat löysivät nopeasti maailmalta verkkokursseja, joilla he pystyivät korvaamaan osan tunneista kansainvälisellä tarjonnalla. Aiemmin ei tullut mieleenkään, että meillä riittäisi resursseja tarjota kielivaihtoehtona Japania ja Portugalia nyt ei ole montaa kieltä, jota ei meillä opiskeltaisi ja natiiviopettajien johdolla. Myös matematiikasta ja fysiikasta löytyy lukioikäisille huippuopetusta aivan mitättömillä kustannuksilla. Myös yhteistyö alueen yritysten kanssa lähti viimein käyntiin, aluksi se oli yrityksille hyväntekeväisyyttä, mutta muuttui nopeasti myös heille hyödylliseksi, kun opiskelijat tekivät harjoitustehtävänsä motivoituneesti. Lopulta palaneen koulukeskuksen tilat suunniteltiin kokonaan uudelleen painottaen liikuntaa ja sosiaalisia kohtaamistilanteita. Ne olivat halvemmat ja pystyttiin rakentamaan rahoilla, jotka säästyivät, kun vanha toimintamalli purettiin. Tilat tukivat myös muun yhteisön aktiivisuutta, kun luokkahuoneiden jonoista päästiin luovuutta tukeviin ratkaisuihin. Nyt meidän uutta oppimismallia on jo alettu kopioida muualle, kun on nähty, miten meillä oppimistulokset ovat parantuneet, opettajat ja oppilaat voivat paremmin ja kustannukset ovat vieläpä pienentyneet. Se heinäkuinen yö viisi vuotta sitten oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Mitä vanha matikan lehtori vastasi 1970-luvulla kiltille etupulpetissa istuneelle tytölle, joka tuli maininneeksi opettajalle, että Tuo Pekka takapulpetissa häiritsee? Lehtorin vastaus oli: Ole sinä vaan väleissä tuon takapulpetin pojan kanssa, hänestä voi joskus tulla sinun työnantajasi. Erään perheyrityksen toimitusjohtaja totesi muutama päivä sitten, Mihin me tarvitsemme kaikkia näitä työmarkkinoille tulevia ammattikorkeakoulun yleistradenomeja? Ne osaavat vähän kaikkea, mutta kun pitäisi alkaa tehdä töitä, meidän on koulutettava ne uudelleen täällä työpaikalla. Ennen, kun tänne tuli 77

80 4. Unelma jostain paremmasta vähemmän, mutta käytäntöön koulutettu nuori teknikko tai insinööri, se tiedettiin, mitä hän osaa, ja sai laittaa suoraan töihin. Mahtoiko tuo edellä mainittu toimitusjohtaja olla juuri kyseinen häiritsevä takapulpetin poika? Toimitusjohtajan mainitsema ammattikorkeakoulusta työelämään valmistuva tradenomi oli syntynyt vuonna 1988 ja aloitti koulunkäyntinsä 17 vuotta sitten Miltäpä maailma näytti tuolloin? Internet otti ensiaskeleitaan kouluissa, Australiassa etäopetettiin radiopuhelimien välityksellä ja IT-huuma alkoi nostaa päätään. Hän päätti lähteä lukion jälkeen tietotekniikkalinjalle. Entä mitäpä kuuluu etupulpetin tytölle tänään? Hänestä tuli opettaja, joka hakeutui vuosi sitten lähihoitajaksi, kun ei enää jaksanut koulussa. Samaan aikaan saimme lukea kyseisen opettajan entisen oppilaan päiväkirjoista koulukiusaamisesta ja ajautumisesta puukottajaksi. Löytäisimmekö nykyajan ja tulevaisuuden työelämästä malleja, joita voisi soveltaa kouluissa? Oppilaille voitaisiin antaa langattomalla verkkoyhteydellä, kaksisuuntaisella videoyhteydellä ja paikannuksella varustetut minitietokoneet. Kun kommunikaatio- ja sosiaaliset taidot ovat riittävän hyvät, oppilaat voisivat opiskella ja opettajat ohjata, opettaa ja opastaa osan ajasta etänä missä tahansa reaaliajassa. Mitä jos oppiminen olisikin globaalia, jos Italiaa opiskeltaisiin natiivin huippupedagogin johdolla verkon yli ja ryhmässä olisi opiskelijoita ympäri maailmaa? Osaisiko poromies kertoa työstään uskottavammin ja elämyksellisemmin kuin lähiopettaja, joka ei ole käynyt Kehä III:n ulkopuolella? Yhä useammin koulumaailmassakin keskustellaan opettajien kiireen lisääntymisestä. Toisaalta painetta luovat luonnollisesti oppilaat, mutta yhä enenevässä määrin myös hallinnolliset projektit ja entistä vaativammat vanhemmat. Voiko koululaitoksemme pahoin? Onko meillä liian vähän aikaa toisillemme? Voisiko koulu vastata uudella tavalla tulevaisuuden työelämän ja ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnin tarpeisiin? Miksi menestyvä huippugolfari pelaa kenttää mielessään nurinpäin siis ennen varsinaista suoritusta kuvittelee pelaavansa jokaisen väylän lyönti lyönniltä, mutta takaperin viheriöltä aloituspaikalle? Hän haluaa tietää ja nähdä etukäteen, missä hänen kulloinkin tulisi olla pallonsa kanssa, jotta seuraavalla lyönnillä olisi mahdollisimman helppo saada haluttu lopputulos. Nyt koulunsa aloittava ekaluokkalainen valmistuu ammattiin ja työelämään keskimäärin vuonna Mitä valmiuksia hänellä tulisi tuolloin olla, jotta hän saisi oman elämänsä golfpallot mahdollisimman varmasti ja vähillä ylimääräisillä lyönneillä reikään? Sitä hän ei ehkä itse voi vielä tietää, mutta koulu antaa siihen vinkkejä juuret ja siivet. Elääkö koulumaailma menneessä, nykyisyydessä vai pitäisikö sen elää viisitoista vuotta ajastamme edellä? Talouselämä 1/2012 -lehdessä liike-elämän 78

81 Unelma jostain paremmasta 4. monitoimivaikuttaja Anssi Vanjoki pohti mallia, jossa koulussa käytäisiin esimerkiksi vain joka toinen päivä ja siellä keskityttäisiin kommunikaatiotaitoihin, sosiaalisen pääomaan rakentamiseen, liikuntaan ja muuhun fyysistä läsnä- ja yhdessäoloa vaativaan oppimiseen. Tietoaineet voitaisiin opiskella etätyön ja tietoteknisten itseopiskelukurssien avulla etäopettajan ohjauksessa. Säästyneillä tilakustannuksilla ja oppimisen tehostumisella pystyttäisiin rahoittamaan tarvittava tietotekniikka ja oppimateriaalit tuotantomalliin soveltuvaksi sekä ennen kaikkea enemmän yksilöllistä läsnäoloaikaa opettajalle vaikka verkon välityksellä! Kaikki tämä on jo mahdollista kyse on tahtotilasta ja resurssien kohdentamisesta. Millaiset olisivat Globaalit koulun kinkerit 2017? Mitä tarvitaan? Rohkeus irtaantua totutuista toimintamalleista Laajakaistayhteyksiä koteihin sekä työasemia jokaiselle opiskelijalle Web-kamerat niihin laitteisiin, joissa sitä ei ole valmiina Opettajalle usean etäopiskelijan ohjaukseen sovellus, josta voi käydä yksilöllisiä keskusteluja joko pikaviestein tai suorin kahdenvälisin videoyhteyksin ja jakaa työpöydän opiskelijan kanssa Itseopiskelukursseja tuottava yritysverkosto Nopea prosessi, jolla itseopiskelukurssit ja ulkomaiset etäopetuskurssit auditoidaan opetusohjelmaan vaatimukset täyttäviksi ja vertailukelpoisiksi 79

82 4. Unelma jostain paremmasta 4.5. Mikroyritysten vallankumous 2017 Viitisen vuotta sitten odottelin työttömyyseläkkeelle pääsyä. Aika toivottomalta tuntui 50-vuotiaan insinöörin työllistyminen, kun niitä riitti jokaiseen keskikaljabaariin ja kahvilaan. Pelastukseksi tuli harmaa talous. Olihan se politiikka silloin soutamista ja huopaamista, mutta oivallus, että ainut tehokas lääke harmaan talouden ehkäisyyn oli lisätä merkittävästi perheiden työllistämiskykyä ja ennen kaikkea halua maksaa laskut virallisen talouden maailmassa. Keino oli yksinkertainen: nostettiin kotitalousvähennys viisinkertaiseksi ja laajennettiin se kattamaan kaikki henkilötyö, jota perheen eduksi tehtiin, riippumatta työn suorituspaikasta. Oivallus oli, että yhdeltä palvelun tuottajalta sai olla vain 10 % kokonaissummasta, jolloin tuki ei valunut suuryrityksille. Vaikka tuloverokertymä vähän laski aluksi, tuli uutta palkkatyötä ja tuhansia pienyrityksiä näkyväksi ja niinpä veropohjan laajenemisen kautta ratkesi monen kuntatalouden ongelmat. Pimeä työ ilmiönä vain katosi tavallisten perheiden ja yrittäjien keskuudesta. Minulle, monessa sopassa kouliintuneelle projektien pyörittäjälle, tämä mahdollisti verkostosolmuyrityksen perustamisen. Verkostosolmu, tai verkostosihteeri, ihan miten se halutaan nähdä, on henkilö, joka tuntee asiakkaansa ja tuntee tekijät hänen osaamisensa on yhdistää ja ideoida työlle tekijä riippumatta mikä työ on. Ompelija, putkimies, tietokoneguru, kotisairaanhoitaja hämmästyttävää, miten pieni määrä kotitalouksia pystyy työllistämään niin suuren joukon mikroyrityksiä! Ja kuinka mikroyritys on toisensa asiakas ompelija puutarhurille ja päinvastoin. Olimme vain oppineet olemaan kysymättä toiselta avainkysymykset: Mitä Sinä osaat ja ennen kaikkea mitä Sinä haluat tehdä? Vaihdannan perusteet oli luotu jo ajat sitten, ei rahassa mitään pahaa ole, kunhan sen pyörittäminen ei luo tehottomuutta. Massiivisia taloushallintaorganisaatioita ja strategioita, optioita ja pelureita kun kyse on viime kädessä siitä, että ompelija tarvitsee osaavan omenapuun istuttajan ja omenapuun istuttaja tarvitsisi vähän tilaa lähes käyttämättömän pukunsa hartioihin veljensä häihin. Verkostosolmuna tarvitsen vain muutaman prosentin osuuden per keikka. Pienistä purosista se elanto tulee, mutta vaivattomuus ja turvallisuus ovat asioita, joista ihmiset ovat valmiit maksamaan. Kun osaaminen, välineet ja verkosto on kunnossa, niin keikan välityksiä ei mene yhtään hukkaan ja työpäivä kuuluu kuin siivillä ja aikaa jää yhteisön sosiaalisen hyvinvoinnin huoltoonkin. Aika jännää, miten paljon osaamista lähialueilta lopulta on löytynyt. Aiemmin 80

83 Unelma jostain paremmasta 4. väki matkusti pois keskitettyihin toimistoihin ja palasi illalla leikkimään koteihinsa. Verkostosolmuyrittäjänä tulin mahdollistaneeksi, että väki siirtyi aluksi osa-aikaisiksi yrittäjiksi, ja kun tarjonta loi kysyntää ja kysyntä tarjontaa, niin verkosto alkoi kasvaa ja solmun hallinnoima verkosto alkoi muistuttaa jo aika kattavaa palveluyritystä tai itse asiassa useampia, kun toimialoja tulee vain jatkuvasti lisää. Kun teollisen yhteiskunnan aikakauden luomien monikansallisten jättiyritysten monopoli alkoi murentua, alkoi mikroyritysten palvelutarjontakin räjähtää markkinoille. Semanttisella verkkohaulla minä ja kaltaiseni mikroyrittäjät löydämme oman osaamisemme täydentäjän, jonka työtilanne, luottamusreferenssit sekä aika- ja paikkastatukset mahdollistavat työn tekemisen. Näin mikroyritysverkosto elää dynaamisesti ja pystyn palveluissa haastamaan minkä tahansa perinteisen hierarkkisen organisaation niin työn laadussa, toimitusnopeudessa kuin kustannuksissakin. Ja kelpaan julkisten kilpailujen tarjoajaksi. Tavaratuotanto ja globaali logistiikka on jäänyt vanhoille yrityksille. Arabikevät lähti liikkeelle Twitter-viesteistä. Meidän vallankumouksemme lähti Facebookista ja tekstiviesteistä, Twitterkin toki mukana. Me kaadoimme yhtä suuret voimat, mutta meidän hedelmäkauppiaamme on onnellisempi kuin koskaan elämässään. Meidän vallankumouksemme on siinäkin mielessä onnellisempi kuin Arabimaissa, että täällä virkavalta ja poliitikot hehkuttavat meitä. Suomen vaihtotasekin oikeni, kun palveluyritysten voitot eivät enää valu suuren maailman kasvottomille omistajille. Talouselämämme rakenteet ovat kehittyneet nykyiseen Liity keskusteluun Facebookissa: muotoonsa pitkälti rahoittajien, suurteollisuuden, kaupan keskusjärjestöjen ja verottajan etujen ajamana. Kuvitellaan remonttiryhmä, joka koostuu putkimiehestä, timpurista, maalarista ja sähkömiehestä kaikki omia yrityksiä. Jos he toimisivat lakien ja määräysten mukaan kirjaten kaikki yritysten väliset suoritesiirrot dokumentein, olisi heidän mahdoton saada yhtään kilpailukykyistä tarjousta aikaiseksi, koska työllistäisivät liian monta talouspäällikköä ja kirjanpitäjää esimiehineen ja johtajineen. Työkaluja, työsuoritteita, tarvikkeita, kuljetuksia ja ties mitä lainataan päivän aikana ristiin satoja kertoja. Lainat, pikku palvelukset samoin kuin kokonaisurakan lopullinen kannattavuus kunkin kannalta perustuu luottamukseen ja oikeudenmukaiseen vastavuoroisuuteen. Luottamus syntyy yhteisistä kokemuksista. Suuryritysten toiminta perustuu juridisesti pitäviin sopimusmalleihin, joissa on yksityiskohtaisesti kirjattu eri sopimuspuolten oikeudet ja vastuut ja kaikki yritysrajan yli tapahtuvat suoritteet kirjataan yksityiskohtaisesti molempien yritysten kirjanpitoon. Tämän kaiken hallinta vaatii massiivisia tietojärjestelmiä ja tiukasti määriteltyjä prosesseja. Asiakkaan kohtalona on sopeutua ja toivoa, että prosessin määrittäjät ovat ottaneet kaiken huomioon. Jos prosessista poiketaan, nousevat asiakkaan kustannukset 81

84 4. Unelma jostain paremmasta nopeasti. Asiakkaiden on myös alistuttava suuryritysten juristien määrittämään sopimuskieleen. Molemminpuoliselle luottamukselle on niissä vain vähän tilaa, asiakkaan on yksipuolisesti luotettava siihen, mitä suuryritys sanoo. Ainoa asia, mihin pieni asiakas voi vaikuttaa, on suuryrityksen mainepääoma. Entä jos luottamus palaakin yhteiskunnan voimavaraksi, kuten se oli joskus ennen teollistumisen alkua? Vanhoissa kyläyhteisöissä oli aina joku, joka järjesti kaikki asiat. Meillekin voisi syntyä oma ammattikunta, joka kokoaisi ja hallinnoisi verkostoja todellisen asiakastarpeen mukaan. Asiakkaan haluama laatu ja palvelun hinta sovitaan tässä ja nyt, työmaalla tai kaupassa, eikä toisella puolen maapalloa, neuvotteluhuoneessa juristien ja konsulttien ohjauksessa. Verkostosolmuja ei aina tarvita, jos verkostojen jäsenillä on myös vanhat asiakkaansa. Solmujen merkitys korostuu, kun uusia ammattilaisia tai sellaisiksi haluavia liittyy verkostoon. Toiminnan käynnistäminen ja luottamuksen rakentaminen vaatii aluksi tukea. Joskus työkalujen ensihankintoihin tarvitaan mikrolainaa tai yhteishankintasopimuksia. Suuryrityksille jää elintilansa. Tänä päivänä on vaikea kuvitella, että sellukattilaa pyöritettäisiin edes osuuskuntamuotoisesti saati mikroyrittäjien voimin. Jatkossakin tarvitaan isompia yrityksiä suuriin tuotantolaitosinvestointeihin, suuria pankkeja niitä rahoittamaan ja globaaleja palvelun koordinoijia hoitamaan logistiikkapalveluja. Verkostosolmun tehtävät: Uusien jäsenten varmentaminen, opastus ja alkupääoman kokoaminen Uusien asiakkaiden tuominen verkostojen piiriin luottamuspääoman välittäminen tilaajan ja tuottajan väliseen suhteeseen Lähiyhteisön osaamispääoman täydentäminen Yhteydet lähiverkostoihin, jotta harvinaisemmillekin asioille löytyy tekijä ja toisaalta heille asiakkaita Mitä tarvitaan? Poliittiset päätökset harmaan talouden elintilan kaventamiseksi kotitalousvähennyksen avulla Osaamistietokanta, luottamustietokanta Kartat ja paikkatiedot Ammattilaisten sijainnin ja statuksen varmentaminen, statuksessa mukana lähityötilanne Vuorovaikutusvälineet: puhelin, internet, sähköposti ja sosiaalisen median työkalut 82

85 Unelma jostain paremmasta Osallistuva eläkeläinen vuonna 2017 Olen 71-vuotias vuonna Kuulun vuotiaiden suureen ikäluokkaan. Olemme käytännössä kaikki eläkkeellä. Edellisiin sukupolviin verrattuna olemme hyvin koulutettuja ja varakkaita. Olen vielä varsin hyväkuntoinen, kuten suuri osa ikäluokastani. Meitä on vielä jäljellä noin Viisi vuotta nuorempaa ikäluokkaa on lisäksemme siirtynyt eläkkeelle arviolta eli kaiken kaikkiaan eläkkeellä on ikäluokkaa runsaat puoli miljoonaa. Se on aika iso joukko. Olen hiukan huolestunut. Alle 15- ja yli 65-vuotiaita on sataa työikäistä kohti jo 60, ja huoltosuhde heikkenee edelleen. Kuntarakenteiden ja sosiaali- ja terveystoiminnan uudistukset eivät ole vielä ehtineet vaikuttaa merkittävästi sosiaalija terveyspalvelujen ja julkishallinnon tuottavuuteen. Vähenevästä työikäisestä työvoimasta yhä kasvavan osan vievät yksityiset ja julkiset sosiaali-, terveys- ja hoivapalvelut. Työvoimaa ei tahdo riittää muille aloille, esimerkiksi vientituloja kerryttävään yritystoimintaan. Kilpailukykymme ja kansalaisten hyvinvoinnin taloudelliset perusteet näyttävät heikentyvän. Näen kuitenkin myös paljon positiivisia ilmiöitä. Suurin osa meistä puolesta miljoonasta nuoresta eläkeläisestä osallistuu itse asiassa vielä aktiivisesti yhteiskuntamme toimintaan. Sosiaaliset verkostot ja henkinen ja fyysinen liike ovat minulle ja monelle muulle lääke. Tarjolla on uusia fiksuja toimintamalleja aktiiviseen osallistumiseen, terveyden ylläpitämiseen ja väistämättömien sairauksienkin kohtaamiseen. Huoltosuhde antaakin mielestäni liian synkän kuvan todellisuudesta. Itse asiassa hanskamme ovat vielä käytössä ja voimme omalla toiminnallamme vapauttaa niukkaa työikäistä työvoimaa sosiaali-, terveys- ja hoivapalveluista muille aloille. Sosiaalisen median välineet helpottavat ja laajentavat monella tavalla osallistumistani ja vapaa-ajanharrastuksiani. Käyttöliittymät ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä ja tukevat liikkeen lääkkeen ideaa. En halua jämähtää istumaan ruudun ääreen kovin pitkäksi aikaa. Lisäksi fyysinen ihmisten kanssa turinointi ja puuhaaminen ovat minulle elämän suola. Yritykset ja julkiset yhteisöt käyttävät aktiivisesti sosiaalista mediaa toiminnassaan ja sen kehittämisessä. Se on tehokas tapa hankkia ja hyödyntää organisaation ulkopuolisia voimavaroja. Me eläkeläisetkin olemme asiakkaina ja erilaisilla osaamisprofiileillamme sellainen voimavara. Olen päässyt muutamaan sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajan pieneen asiakas- ja asiantuntijaryhmään. 83

86 4. Unelma jostain paremmasta Palveluyritystaustani ja ikäni olivat kiinnostava yhdistelmä profiilissani. Voitaisiinko vaikka IT-alan parhaista palveluprosessien käytännöistä ja toimintamalleista soveltaa jotain sosiaali- ja terveysalalla, kun asiakkaana ovat seniorit? En ole poliittisesti kovin aktiivinen, mutta minua houkuttelee tehdä kansalaisaloite eduskunnalle muutaman samanmielisen kaverin kanssa. Valmistelu ja tuen saaminen on aika yksinkertaista, kun käytettävissä on sosiaalisen median palvelu ja hyvin toimiva lakialoitteen valmistelutuki. Joitain kremppoja ikä minulle ja vaimolleni on jo tuonut. Olemme liittyneet sosiaalisen median piiriin tai perustaneet sellaisen. Autamme samantyyppisessä tilanteessa olevia terveyden ylläpidossa ja sairauden hoitamisessa. Yhteisössä on mukana terveydenhoidon asiantuntijoita. Hyöty saadaan siitä, että vältytään kremppojen ja sairauksien pahenemisilta ja turhilta käynneiltä lääkärillä tai terveyskeskuksissa. Käyn kerran viikossa ohjatussa äijäjumpassa. Kesällä ohjaajamme pitää lomaa. Tässä iässä jumppaloman pitäminen on vaarallista. Omatoiminen jumppa jää helposti tekemättä. Siksi saamme muistutuksena ohjaajaltamme kerran viikossa videopätkän, jonka mukaan teemme liikkeet. Laulan kuorossa. Yhteisöpalvelussamme on käytettävissä omaa harjoitteluani varten tulevien konserttiohjelmien nuotit, stemmaäänitykset ja joitain hyvien kuorojen esityksiä. Jos emme pääse kokoontumaan yhteiseen tilaan, harjoittelemme verkon kautta koko kuorolla tai pienemmillä kokoonpanoilla. Keskitymme varsinaisissa harjoituksissa tulkintaamme ja oman soundimme luomiseen ja viilaamiseen sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Olen myös mukana muutamassa seurassa, joissa pohdimme mielenkiintoisia elämän ilmiöitä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Kasvokkain tapaaminen on näissä tilanteissa tärkeää. Jos en pääse tapaamiseen, käyn katsomassa sosiaalisen mediamme kautta esitelmien sisällön ja keskustelun. Joistain aiheista viritämme jälkeenpäin nettikeskustelua. Sosiaalinen media on hyvä renki eläkeläiselle. Se mahdollistaa aktiivisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja oman ja muiden hyvinvoinnin parantamiseen. Se on vaarallinen isäntä iäkkäälle, jos se ryöstää aikaa sosiaalisesta kasvokkain tapahtuvasta kanssakäymisestä ja fyysisestä ja henkisestä liikkeestä ja ponnistelusta. Suomessa herättiin jokin aika sitten tiedostamaan, että meillä on kohta maailman koulutetuin eläkeläisten joukko. He ovat terveempiä ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Jossain vaiheessa pelättyä suurta hoivahenkilöstövajetta ja henkisen tyhjyyden keskittymää ei näytäkään syntyvän. Eläkeläiset tuntuvat olevan nyt 84

87 Unelma jostain paremmasta 4. aktiivisin ja kiireisin väestönosa, josta ollaan yhä kiinnostuneempia kaupallisten palvelun tarjoajien toimesta myös täällä Pohjolassa. Enää ei voida puhua eläkeläisistä yhtenä joukkona. Vähintäänkin seniori-ikä on jaettava aktiiviseen vaiheeseen ja hidastuvaan vaiheeseen. Joka tapauksessa huoltosuhde muuttuu Suomessa heikompaan suuntaan. Eläkevarantoja kasvattaa yhä pienempi joukko ja hoivapalveluita kuluttavien joukko kasvaa vääjäämättä. Yhtenä keinona huoltosuhteen heikkenemisen ja eläkevarantojen riittämättömyyden ratkaisuksi on esitetty, että koulutettujen eläkeläisten massat voitaisiin kanavoida kansantaloutta tukevaan sisältötuotantoon. Joukkoistamalla tuotettuja sisältöjä voidaan kanavoida osaksi julkista palvelutuotantoa ja kaupallisiakin tuotteita. Sisältöjä voidaan myös kerätä osaksi yhteistä sisältöpankkia odottamaan myöhemmin tuotettavia palveluita sekä tutkimusten aineistoiksi. Sosiaalinen media nähdään tämän sisältötuotantotyön itseorganisoinnin mahdollistajana. Toinen sosiaalisen median mahdollisuus on toimiminen elämänlaadun parantajana. Lupaavimpana mahdollisuutena tutkijat ovat esittäneet vertaistuen verkostoja, jolloin hoivahenkilöstön pulaa voidaan lievittää. Vertaisverkostojen organisointiin tarvitaan vain lievää ohjausta ja parhaiden käytäntöjen tunnistamista ja Osallistu keskusteluun: niiden leviämisen edistämistä. Vertaisverkostoissa on voimaa. Kuvaavaa on, että kun Puhelinrinki-palvelupilottiin 2000-luvun alussa etsittiin yksinäisiä vanhuksia, ei heitä oikein löytynyt vaikka lehdissä heidän kohtaloa päivitellään jatkuvasti. Kun samoilta ihmisiltä kysyttiin, haluaisivatko he osallistua puhelimitse keskusteluryhmään, jossa he auttavat yksinäisiä vanhuksia, ei vapaaehtoisista osallistujista ollut pulaa. Parhaimmillaan osa nykyisistä hierarkkisesti johdetuista hoivaverkostoista osoittautuu ylimitoitetuksi tai vähintään ne voivat keskittyä paremmin niihin asiakkaisiin, jotka tarvitsevat oikeasti koulutetun henkilöstön tukea. Synnytettäisiin win-win-malli, jossa kaikki hyötyisivät. Mitä tarvitaan? Teknisesti kaikki tarvittava on olemassa Joitakin poliittisia päätöksiä, jotta mahdollinen sisältötuotannosta tai vertaistuesta syntyvä lisäansio olisi kannustavampi eläkeläiselle ja välittömät kulut voitaisiin korvata Harkintaa, ettei synny yksittäisiä heitteillejättöjä 85

88 4. Unelma jostain paremmasta 4.7. Tietotyön tila 2017 On taas kerran aika muuttaa tilaremontin alta väistötilaan. Vastahan viisi vuotta sitten näihin tiloihin tultiin. Se oli iso muutos, kun siirryttiin yhteiskäyttöisiin työpisteisiin. Motivaatiota lisää kaappirivistön edessä pyörivä havainnekuva tilojen seuraavasta vaiheesta, jännä sekoitus vanhaa 3D-tekniikkaa ja hologrammikuvaa. Arkkitehdin mallintamassa kuvassa liikkuu ja työskentelee oikeita ihmisiä samat ihmiset, jotka näkyvät myös ihan oikeasti tuossa vieressä tekemässä töitä väistyvässä ympäristössä. Jaksan aina hämmästellä, miten mielikuvituksen rajaa voidaan siirtää aina vain kauemmaksi. Aina, kun luulet, että tekniikka saavuttaa mielikuvituksen, laukkaa mielikuvitus taas tekniikan ulottumattomiin. Väistyvä ympäristö oli ensimmäinen, jossa lähdettiin liikkeelle vuorovaikutuksesta ja kohtaamisista. Joku asia onnistui ja joku ei. Luovan etätyön mahdollisuuksia ei silloin ymmärretty. Nyt mennään taas aimo harppaus eteenpäin ja fyysisistä työtiloista päästään lähemmäksi luontevia mielen työtiloja, luovan ongelmaratkaisun menetelmiä tuetaan myös tilaratkaisuissa. Tulee mieleen oma päiväkotiajan sali, joka sopeutui hetkessä vaikka mihin leikkiin, juhlaan ja lepoon. Silloinen kuvaputkitelevisio on vain korvattu kymmenillä näyttöpaneeleilla. Laskeskelen työurani muuttojen määrää, niitä on paljon. Ainahan ne on perusteltu työn tuottavuudella ja tiimiyttämisellä, mutta perimmäisenä motiivina on paria poikkeusta lukuun ottamatta ollut tilan ja energian säästö. Joissain harvoissa tapauksissa on sentään käytetty osa rahoista luovuuden mahdollistamiseen. Luovuus vain oli loppunut siinä vaiheessa, kun piti vapautua kahleista: riippumatto, säkkituoli, Stiga-peli, epäsymmetrinen pöytä ja nostalginen flipperi 80-luvulta eivät nyt oikeasti hirveästi tietotyöläisen luovuutta vapauta. Luovuutta ei parannettu myöskään huoneiden seinien purkamisella ja sen jälkeen säätämällä seinät korvanneiden sermien standardikorkeutta 20 cm:n portaissa eri suuntiin. Ääripäissä autoritäärisen esimiehen unelma 100 cm sermeistä, jolloin ahertavat alaiset olivat valvottavissa yhdellä silmäyksellä, ja toisaalla 200 cm sermit, joiden ainut ero huoneisiin oli, että ne eivät eristäneet ääntä ja henkilökohtaisen arvostuksen muutoksen pystyi päättelemään siitä, mihin suuntaan sermit milloinkin liikkuivat, lisääntyikö vai supistuiko pinta-ala. Aina ei viitsitty edes sermejä käyttää, SAP-konsultteja mahtui pahimmillaan yhden 90-luvun pöydän ympärille neljäkin enemmänkin olisi ahdettu, mutta kun olisi pitänyt investoida kapeampiin työtuoleihin. Keskittymisrauha hoitui nappikuulokkeilla, ja naapurin kanssa ei ehditty puhua, jos jotain piti toiselta kysyä niin chat-ikkuna toimi yhtä hyvin metrin kuin 1000 kilometrin päähän. Osalle tietotyönpuurtajalle hieroja alkoi olla tutumpi kuin oma puoliso. 86

89 Unelma jostain paremmasta 4. Viitisen vuotta sitten tehokkuuden hakeminen karsinoita pienentämällä kohtasi rajansa ja tuottavuus romahti karsinasopulien massavaellukseen kohti erilaisia työpaikkoja ja työtiloja. Muodiksi tulivat ei-henkilökohtaiset työpisteet, joiden ilme vaihteli työtehtävien mukaan ja inspiraatiota tilasuunnitteluun haettiin vapaa-ajan ympäristöistä. Askel oikeaan suuntaan se varmasti oli, muttei mikään läpimurto. Vanha kollega jaksoi aina muistuttaa, ettei koskaan pidä aliarvioida tapojen ja tottumusten muutoksen vaatimaa aikaa, siksi jokainen tilamuutoskin kantaa mukanaan vanhan konttorisuunnittelun perintöä. Puolen kuution kaappia muuttolaatikkoon pakatessa esiin luiskahtaa nuhruinen paperi: Tulevaisuuden luova työtila -workshop, päiväyksenä toukokuu Paperissa tulevaisuuden tutkija Sirkka Heinonen on koonnut osallistujille virikkeitä eri lähteistä, otsikko kutkuttaa: Nousevia työtaitoja 2020 mennessä. Osan on täytynyt olla ilmeisiä jo tuolloin, kuten informaatioähkyn hallinta, sosiaalinen älykkyys, laskennallinen ajattelu ja tietojenkäsittelykyvyt ja kulttuurien ja alojen välisyys. Näköjään medialukutaito oli ajan hengessä kirjoitettu tuolloin muotoon uusmedialukutaito silloin joitakin vuorovaikutteisen viestinnän välineitä kutsuttiin uusmediaksi ja luovaan ajatteluun oli lisätty hauska määre sopeuttava. Tässä ajassa mielenkiintoisia työtaitoja on yhä merkityksellistäminen, design-ajattelu ja virtuaalisen yhteistyön taidot. Tukeeko uusi työtilamme jotenkin erityisesti design-ajattelua ja virtuaalista yhteistyötä? Sirkka on kiteyttänyt design-ajattelun: Kyky suunnitella ja kehittää työympäristöä, -tehtäviä ja -prosesseja jatkuvasti siten, että ne palvelevat parhaiten kussakin tehtävässä vaadittavaa ajattelua ja työskentelytapoja. Tuohon pitäisi vielä yhdistää merkityksellistäminen: Kyky nähdä asioiden ja ilmaisujen merkitys ja kulttuurinen konteksti sekä taito soveltaa kykyä käytännön työhön. Ja nuo vielä pitäisi hoitaa tuottavasti edistäen sitoutumista ja osallistumista osana virtuaalista tiimiä. Puurtajatyöpisteitä vähennetään entisestään. Odotan innolla virtuaalifläppitaulujen ympärille rakentuvia oleskelutiloja. Visuaalisesti hahmottaville on iso askel kohti parempaa tuottavuutta, kun 90-luvun seinätaulutekniikat saadaan nyt aidosti mahdollistettua ilman kaikkien fyysistä läsnäoloa. Ilman teippiä ja papereita saan seinät täyteen persoonallisilla käsialoilla tehtyjä koukeroita ja kuvia. Se vapauttaa luovuutta. Ja ennen kaikkea se, että kaikkeen voi palata hetkessä ja jatkaa työtä välittömästi, vaikka tilaa on välillä käytetty johonkin ihan muuhun. Kuitenkin mietin yhä, löytyykö nyt vielä parempi tasapaino satunnaisten kohtaamisten spontaanin innovatiivisuuden, tilaan liittyvän yhteisöllisen tiedon välittymisen ja yksilön kaipaaman työrauhan välillä. Ja löytyykö tasapaino säntillisen tiedon järjestelijän ja luovan havainnoitsijan visuaalisen tietovarastohahmotuksen välille. Hologrammilla ryyditetty 3D-malli ei sitä kerro. Toimintamalleja ja 87

90 4. Unelma jostain paremmasta persoonallisuuksista lähteviä henkilökohtaisia tapoja ja tottumuksia ei vieläkään osata mallintaa osaksi arkkitehdin havainnekuvaa. Joka tapauksessa kaikki kolme työtilaa kohtaavat pian taas askeleen mutkattomammin. Tietotyötä tehdään kolmessa työtilassa: 1. rakennetuissa ja usein kalustetuissa fyysisissä tiloissa (toimisto, koti, mökki, kahvila, laituri, puisto, auto ), 2. matkapuhelimien ja tietokoneiden avulla virtuaalisissa työtiloissa (tietoverkot ja -varastot, työryhmäohjelmistot, sovellukset jne.) ja 3. pään sisäisissä työtiloissa, kunkin tietotyöläisen koulutuksesta ja kokemuksesta kumpuavasta osaamismaailmasta. Tietotyön tuottava tila syntyy näiden osa-alueiden saumattomasta yhdistämisestä siten, että kukin tuottaa toisilleen edistäviä ärsykkeitä ja kukin edistää toisen tilan luovuutta ja vahvuuksia. Aloitettaessa keskustelu tulevaisuuden fyysisistä työtiloista lähdetään ajatuksesta, ettei perinteinen toimistoympäristö enää kykene vastaamaan muuttuneen työnteon mukanaan tuomiin haasteisiin. Olemmeko kuitenkaan ajatelleet riittävästi sitä, mitkä tekijät ovat työnteon muuttumisen taustalla ja mitä haasteita ne tulevaisuuden työtiloille asettavat? Viimeisten vuosikymmenten aikana johtajat ovat tulleet huoneistaan avotiloihin. Taustalla on ollut sekä kustannustehokkuus, mutta myös korostetusti vuorovaikutuksen esteiden madaltaminen. Tulevaisuudessa työtilojen uudistamisen ensisijaisena päämäärä ei kuitenkaan ole enää tilakustannusten vähentäminen vaan mielekkäämpien ja tehokkaampien työtapojen mahdollistaminen. Emme enää tarvitse henkilökohtaista työpistettä tietovarastoksi. Suorituskykyiset päätelaitteet, jotka on yhdistetty tehokkaisiin verkon ryhmätyökaluihin, mahdollistavat tiedon parissa työskentelyn ajasta ja paikasta riippumatta. Käytämme töissä yhä enemmän samanlaisia päätelaitteita kuin vapaa-ajallamme. Jos päätelaitteet ovat samankaltaistumassa, miksi työn tekemiseen käyttämämme tilat eivät tulevaisuudessa muistuttaisi yhä enemmän niitä tiloja ja ympäristöjä, joihin hakeudumme työn ulkopuolellakin? Kotoa käsin tapahtuva työskentely on varmasti tullut jäädäkseen, sillä kodin ja työpaikan välinen etäisyys perustuu henkilökohtaisiin arvovalintoihin, joihin ei haluta ainakaan vielä puuttua. Moni perustelee etäpäivien tekemistä etäisyyden ja kulkemisen ympäristövaikutusten sijasta häiriöttömällä ja tehokkaammalla ympäristöllä. Jatkuvat häiritsevät keskeytykset ja luovuus sopivat harvoin samaan tilaan. Tulevaisuuden työtiloissa onkin tärkeää pystyä takaamaan riittävä keskittymisrauha sitä tarvitseville silloin, kun he sitä tarvitsevat. Vastaavasti tarvitsemme erilaisia ryhmätyötiloja siitä huolimatta, että työskentely tapahtuu yhä enemmän verkon yli virtuaalisissa ryhmätyötiloissa. Omista, vajaakäytöllä olevista työpisteitä luopuminen vapauttaa tiloja esimerkiksi luovaan työskentelyyn tarvittaville tiloille. Olemme yksilöitä ja työtehtävämme ovat erilaisia. Usein päivään mahtuu useita, toisistaan täysin erilaisia työteh- 88

91 Unelma jostain paremmasta 4. täviä. Seinin ja seinäkkein rajatut työtilat takasivat kyllä työskentelyrauhan keskittymistä vaativiin työtehtäviin, mutta luovuuden ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tilanne oli aivan toinen. Kuitenkin juuri työpaikalla tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen on erityisen keskeisessä asemassa, sillä työn tekemisessä on kyse yhä enemmän ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Silti ei ole tavatonta, että eri kerroksissa työskentelevät työntekijät saattavat olla tapaamatta toisiaan jopa viikkoihin. Järjestettyjen, kokoushuoneessa pidettävien palaverin sijasta usein ne tahattomat tapaamiset ovat kuitenkin juuri niitä tilanteita, joissa haasteet saadaan ratkaistua ja parhaat ideat syntyvät. Tulevaisuuden työtiloissa onkin keskeistä ratkaista, miten osallistumme ja autamme häiritsemättä toisiamme? On tärkeää, että jokaisella on aina käytettävissä mahdollisimman toimivat työtilat työtehtävän mukaan. Ironista kyllä, tarvitsemme myös vanhan ajan koppikonttoreiden kaltaisia hiljaisia huoneita yksityisyyden varmistamiseen tai esimerkiksi häiriöttömän videoneuvottelun pitämiseen. Tämä korostaa jo aiemmin esille tuotua tarvetta monipuolisiin työtiloihin. Työntekijöiden tulee myös voida tuntea tervettä ylpeyttä yrityksen edistyksellisistä toimitiloista ja toimintamalleista. Oman vakituisen työpisteen menettäminen voi olla joillekin työntekijöille kova paikka, mutta uusien tilojen tulee tarjota työntekijälle niin paljon, ettei omaa työpistettä enää osaa kaivata. Uusien fyysisten ja virtuaalisten työtilojen käyttöönotto ilman toimintamallien muutosta ja yksilöt huomioivaa opastusta ja valmennusta täyttää heitteillejätön tunnusmerkit. Työnantaja, joka pystyy tarjoamaan jokaiselle työntekijälle mahdollisimman optimaaliset työskentelyolosuhteet aina tarpeen mukaan, tulee varmasti tulevaisuudessa menestymään jatkuvasti kovenevassa taistelussa parhaista työntekijöistä. Mitä tarvitaan? Luottamusta, rohkeutta ja ennakkoluuttomuutta luopua vanhasta ja kokeilla erilaisia työtapoja ja yhteisöllisiä toimintamalleja. Uteliaisuutta nousevia työtaitoja kohtaan Johtamisen huomion kiinnittämistä enemmän työn tuotoksien arvottamiseen ja mahdollistamiseen kuin tekemisen tavan määrittämiseen Halua tehdä kokeiluja erilaisten sisustuselementtien kanssa Virtuaalisia fläppitaulun ja piirtoheittimen yhdistelmiä, kosketusnäyttöinen, monen käytettävä työalusta, joka siirtää merkinnät seinämonitoreille ja etätoimijoiden työpöydille Standardoituja liittimiä/telakoita tietokoneissa, jotta fyysisen työpisteen vaihtaminen työtehtävän luonteen mukaisesti ei vie aikaa 89

92 4. Unelma jostain paremmasta 4.8. Yhteistoiminnan ja avoimuuden Suomi vuonna 2017 Valtionhallinto avaa datavarantojaan julkiseen käyttöön. Suunnittelupalaverissa ei pelätä sitä, minkälaisia tietoturva-aukkoja uuteen ratkaisuun sisältyy, vaan keskitytään ratkaisemaan toteutumattomien liiketoimintojen ongelmaa: mitä kaikkea jää keksimättä ja luomatta siksi, että vanhassa maailmassa tiedosta pidettiin kiinni ja sitä tahdottiin omistaa. Kaikki osanottajat ovat yhtä mieltä tiedon jakamisen ja avoimuuden tärkeydestä. Julkisin varoin kerätty data avataan kaikkien käyttöön ja se synnyttää uutta liiketoimintaa ja parantaa ihmisten elämisen laatua. Yritys on varannut kaikille työntekijöille osan työajasta kokeiluun, jopa ideoilla leikkimiseen. Johto ymmärtää, että tehokkuutta on monenlaista ja uusien innovaatioiden syntyminen vaatii joustavaa työaikaa ja aikaa satunnaiseen joutilaisuuteen. Yrityksessä vallitsee luottamuksen ilmapiiri ja kokeiluihin kannustetaan. Konsensusta tärkeämmäksi arvoksi on noussut kokeiluja salliva ilmapiiri. Yrityksissä on peruskäytäntönä ottaa työntekijät mukaan pohtimaan oman työnsä prosesseja ja järkeistämään toimintaa. Työntekijät ovat muutoksessa mukana mielellään ja kokevat työnsä mielekkääksi. Sitoutuneiden työntekijöiden myötä työn tuottavuus kasvaa. Johtoryhmän kokoushuoneen seinälle on kehystetty yrityksen motto: Me löydämme lahjakkuuksia, me synnytämme lahjakkuuksia. Hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkko on vakaa, mutta kannustava. Työn tekeminen kannattaa aina, eikä kukaan ajattele, että yhteiskunnan pitäisi hoitaa asioita heidän puolestaan. Ihmisillä on täysi pääsy kaikkeen heistä kerättyyn dataan. Osa ihmisistä toimii perinteisillä työmarkkinoilla, osa kolmannella sektorilla. Tärkeintä on, että jokainen osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen, sillä ei ole merkitystä, millä sektorilla sen tekee. Perusarvona on toimiminen yhteisen hyvän eteen. Koululaitoksen keskeinen teesi on valmistaa ihmisiä muuttumaan. Vanhanaikainen yhden alan superasiantuntijoiden aika on ohi. Koululaitos valmentaa ihmisiä toimimaan erilaisissa ympäristöissä. Yläasteen päättyessä rehtori pitää puheen: Teolliseen yhteiskuntaan tarvittiin kilttejä osaajia, uuden ajan Suomeen tarvitaan viisaita sosiaalisia eläimiä. Järjestösektorin rinnalle on syntynyt neljäs sektori vapaan, verkottuneen yhteistoiminnan malli. Elämää ei enää jaotella selkeisiin vaiheisiin lapsena, aikuisena ja vanhuksena. Ihminen voi olla aktiivinen toimija kaikissa elämän vaiheissa. Uusi yhteisöllisyys tukee tätä ajattelua: kortteleihin ja kaupunginosiin on perustettu aikapankkeja, joissa perinteisen työelämän ulkopuolella olevat ihmiset vaihtavat osaamistaan aikaan ja saavat vastapalvelukseksi apua muilta aikapankin jäseniltä. 90

93 Unelma jostain paremmasta 4. Moniääninen itseorganisoituva yhteisö voi hyvin ja pitää huolta jäsenistään. Virkamiehet eivät enää keskity työssään sääntelyyn ja säännöstelyyn vaan esteiden poistamiseen: miten he tukisivat mahdollisimman monenlaisten toimijoiden toimintaa? Vanhojen virkanimikkeiden keskelle on muodostettu uusi: fasilitoiva virkamies. Valtiovallalla on erilaisia mikrorahastoja, joista saa nopeasti pieniä summia avustuksena yhteisöllisiin hankkeisiin. Suurten hankkeiden aika on ohi. On hyvin epätodennäköistä, että Suomeen tulee enää uutta Nokiaa, jonka vaikutus dominoi kaikkia kansallisia kauppa- ja verotilastoja. Nokia toi Suomeen lyhyessä ajassa paljon varallisuutta, mutta sen dominoiva asema on myös syvällisesti muokannut Suomen talouselämän, koulutuksen ja tukijärjestelmien rakenteita. Nyt on aika suunnata katseet pienempiin yksiköihin. Nokian perintönä meillä on paljon kansainväliseen kilpailuun kouliintunutta ja verkostoitunutta henkilöstöä, josta iso osa on joko perustanut pieniä yrityksiä tai sijoittunut niihin. Pienet yhteisöt ovat nopeampia toiminnassaan ja luottamuksen hallittavuus mahdollistaa avoimuuden ja sopimisen. Samaan aikaan kansalaisaktiivisuus on noussut uudeksi innovatiivisuuden lähteeksi. Hauskuus ja hyvä elämä on työn keskeinen tavoite raha vain väline tämän arvottamiseen, ei pelkistetty tavoite. Nyt pitää kiinnittää huomio uuden pienyrittäjyyden synnyttämiseen. Koko pelikenttä pitää ajatella uudelleen palveluyrittämisen ja digitaalisen tuottamisen lähtökohdista luvun verorakenteet perustuivat tavaran tuottamiseen ja myymiseen. Palveluyhteiskuntaan siirtyminen on tehnyt yrittämisestä ja yritystoiminnan tukemisesta monimutkaista ja jopa tuskaista. Suomalaisen on helpompi ja kannattavampi perustaa yrityksiä Suomesta käsin Viroon kuin Suomeen, vaikka toiminnan painopiste onkin täällä. Muutokset kirpaisevat lyhyellä tähtäimellä. Kun otetaan askel tuntemattomaan, pitää ymmärtää ja hyväksyä, että myös virheitä tulee ja joku joutuu luopumaan saavutetuista ja yleisen moraalikäsityksen mukaan täysin oikeutetuista eduista. Viestinnän uudet mahdollisuudet ja nopeus mahdollistavat myös nopeat virheiden ja epäkohtien korjaamiset ja siten todellisen kansallisen kilpailukyvyn murroksen hallinnan. Mitä tarvitaan? Tahtoa ja rohkeutta, mahdollistamisen asennetta ja poliittisia päätöksiä Kontrollin suuntaamista todellisiin epäkohtiin ja tahallisiin moraalia nakertaviin väärinkäytöksiin 91

94 4. Unelma jostain paremmasta 4.9. Tarinoita on jo toteutettu Suomessa vuonna 2012 Edellä olevat tarinat kattavat monia tulevaisuuden haasteita ja avaavat mahdollisuuksia, suuria ja pieniä. Kaikki kuvatut asiat eivät toteudu koskaan ja hyvä niin. Asioilla on aina puolensa ja jostain syystä hyvältä kuulostava muutos ei ehkä olekaan niin hyvä, kun sitä ruvetaan toteuttamaan. Tarinaa joudutaan muuttamaan, kun ymmärrys lisääntyy, sitä ei tarvitse pelätä. Niin hauskaa ja innoittavaa kuin onkin hahmottaa hyvää tulevaisuutta tarinoiden kautta, on muistettava, että tarinoita myös Kommentoi tarinoita #Uuskasvu toteutetaan koko ajan. Tarina ilman päätöksiä tehdä jotain nyt ja tässä on suhteellisen arvoton. Kaikkia tehtyjä oivalluksia ei ole aina kirjattu tarinan muotoon. Tarina voi olla myös jaettu visio innostuneiden tekijöiden mielikuvissa tai yhteisön virtuaalisella työpöydällä. Tämän kirjan lopussa esitellään joukko yrityksiä ja organisaatioita, jotka ovat jo toteuttaneet pieniä ja suuria tarinoita hyödyntäen tieto- ja viestintätekniikkaa. Tämän luvun tekstejä ovat olleet osaltaan tuottamassa: Työvoimatoimiston arkea 2017 Juuso Ihalainen, TeliaSonera Johtamisen vuorovaikutus 2017 Henri Harmia, TeliaSonera Osallistuva eläkeläinen vuonna 2017 Kari Kosonen, eläkeläinen Globaalit koulun kinkerit 2017 Osmo Ruuska, TeliaSonera Tietotyön tila 2017 Antti Myllynen, TeliaSonera Yhteistoiminnan ja avoimuuden Suomi vuonna 2017 Karoliina Luoto ja Ossi Kuittinen, Sitra Teksteissä on lainattu Sirkka Heinosen, Marja-Liisa Viherän ja Leena Viukarin tutkimusartikkeleita ja Anssi Vanjoen kolumnia Talouselämä-lehdessä 1/

95 Unelma jostain paremmasta 4. 93

96 94

97 5. Jos saisin muuttaa yhden asian Olet varmaan joskus leikkinyt ajatuksella: mitä tekisit, jos saisit hetkeksi kaiken vallan ja resurssit? Ellet ole, niin kannattaa kokeilla. Leikki opettaa ainakin sen, että asioilla on puolensa. Yhden asian korjaaminen aiheuttaa helposti uudenlaisen ongelman toisaalle. Toisen edistys tuntuu toisesta epäoikeudenmukaisuudelta. Toisen etu on joskus toisen tappio, mutta sumea oman edun valvonta pysäyttää helposti kaiken kehityksen ja kaikki kärsivät yhtä lailla. Vastakkainasettelun ajan on julistettu olevan ohi useamman tahon toimesta. Olisiko seuraavaksi aika julistaa edunvalvonnan olevan ohi? Olisiko aika alkaa luottaa siihen, että se, joka jakaa eniten, myös saa eniten? Tarvitsemme niitä, jotka uskaltavat tuoda erilaisia näkökulmia asioihin, vaikka joku hermostuisi. Erilaisten näkökulmien ymmärtämisestä syntyy paljon uusia oivalluksia. Kun ymmärtää eri näkökulmia, voi myös oivaltaa. Pieni muutos jossain voi olla kertautuessaan iso parannus kokonaisuudelle. Joskus kannattaa valita myös se toiseksi paras vaihtoehto, jotta kaikki voittaisivat tai ainakin ymmärtäisivät hyödyn. Joskus jostain omasta hyvästä tai etuoikeudesta luopuminen antaa mahdollisuuksia uudelle paremmalle kasvulle. Tässä luvussa eri alojen tunnetut onnistujat ja erilailla ajattelevat ihmiset pohtivat muutosta, mahdollisuuksia ja sitä, miten huonoista käytänteistä voi poisoppia. 95

98 Sonera LIVE Sonera LIVE -lähetykset ovat videoseminaareja, jotka lähetetään suorina lähetyksinä verkossa. Kyseinen artikkeli on tiivistelmä pidetystä lähetyksestä. Osallistu ja tutustu seminaareihin:

99 Alf Rehn, johtamisen professori, Åbo Akademi Anni Vepsäläinen, toimitusjohtaja, Diacor terveyspalvelut Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät Tutkimukset osoittavat, että nyky-suomessa työn mielekkyys on pohjalukemissa. Työnantajat joutuvat yhä enemmän huomaamaan, että rahalla ei voi ostaa parhaita avainpelaajia. Avain menestykseen on työhyvinvoinnin nostaminen ykkösarvoksi. Työhyvinvointi on yrityksen iskukyvyn mittari sekä työvoiman suhteen että viivan alle jäävän tuloksen kannalta. Jos työntekijät voivat onnistua työssään, ollaan työhyvinvoinnin eteen tehty jo paljon. Työyhteisöjen käytössä oleva viestintätekniikka on sekä haaste että mahdollisuus. Toisaalta uudet teknologiat lisäävät tuottavuutta merkittävästi, toisaalta ne voivat kasata viestiähkyä ja stressiä. Kyky mukautua digitaaliseen ympäristöön ratkaisee yritysten tuloksentekokyvyn, tekee eron voittajan ja häviäjän välillä. ETLAn tutkimuksen mukaan perinteisellä tietotekniikalla on saavutettu keskimäärin 8 18 prosentin tuottavuuslisäys kutakin investointia kohden. Luku on rohkaiseva, mutta se on keskiarvo: vanhoissa yrityksissä vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia, kun taas uusilla yrityksillä on saavutettu jopa 60 prosentin tuottavuuden kasvu. Selitys on, että vanhoissa yrityksissä on tuotu käyttöön uusia ratkaisuita mutta pitäydytty vanhoissa menettelytavoissa. Muutos ei ole kitkaton, opitut käytännöt istuvat syvässä. Helpointa olisi, jos uuteen ympäristöön voisi kasvaa, jos organisaation toimintatavat heijastelisivat omaa käsitystä tietoteknisestä viestinnästä. Siksi sukupolvien välillä on konkreettisia eroja suhtautumisessa teknologiaan ja viestintään. Vanhempi sukupolvi, joka on nähnyt myös digitaalisen teknologian hyökyaaltoa ja sosiaalisen median vallankumousta edeltävän ajan, suhtautuu Åbo Akademin johtamisen professorin Alf Rehnin mukaan kaksijakoisesti viestintäympäristöönsä. Vanhempi kaarti on kiinni yhden viestintäkanavan ajattelussa, joka tarkoittaa epäfragmentoitunutta, kokonaisuuteen pyrkivää hahmottamistapaa. On posti, 97

100 Rehn - Vepsäläinen Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät sähköposti, älypuhelin, lankapuhelin ja niin edespäin. Näiden kanavien päällekkäisyys aiheuttaa potentiaalisesti ahdistusta ja viestiähkyä. Tätä vastoin uusi sukupolvi ymmärtää luontaisesti erilaisten viestintäkanavien mahdollisuudet ja käyttöympäristöt ja luovii sujuvasti ympäristöstä toiseen. Tämä uusi diginatiivisukupolvi on pitkälti vasta kasvamassa työelämään. Rehn laskee, että vanhimmat diginatiivit sanan tiukimmassa merkityksessä ovat vasta viisitoistavuotiaita. Silti muutos suhtautumisessa teknologiaan näkyy jo nyt. Esimerkiksi digitaalisiin työkaluihin liittyvät myytit komerossa koodaavista nörteistä ovat muuttumassa pikavauhtia. Tabletit ja älypuhelimet elävät kahviloissa, toreilla ja puistoissa. Diginatiivit ovat paljonkin sosiaalisempia kuin aikaisemmat sukupolvet, koska heille on niin helppoa tavata muita. Tämän sukupolven tulo työelämään muutaman vuoden kuluttua muuttaa viestintäkäytäntöjä sekä uuden että vanhan sukupolven kannalta. Tulemme näkemään vaikeat vaihdevuodet, joissa vanha viisaus joutuu oppimaan uuden aikakauden käytännöt. Samaan aikaan diginatiivit joutuvat suhteuttamaan itsensä organisaatioiden toimintatapoihin tullessaan vähitellen työelämään. Hyvinvointi on strategiaa Organisaatioiden toimintatavat nousevat keskiöön, kun katsotaan, kuka pystyy hyödyntämään uuden kasvun mahdollisuuksia tehokkaimmin kuitenkaan unohtamatta työhyvinvointia. Rehnin viesti on, että työhyvinvointi pitäisi integroida strategiselle tasolle asti. Kun tuodaan kovaksi arvoksi miellettyä uutta teknologiaa yritykseen, siinä rinnalla pitäisi automaattisesti olla mukana tietoisuus siitä, miten uusi teknologia auttaa toimimaan paremmin ja tasapainoisemmin. Meillä on kaikki nämä ihanat, ihanat lelut. Periaatteessa on ihme, että me emme ole ratkoneet kaikkia maailman ongelmia jo. Silti meillä on liian paljon palokuntatoimintaa, tapaamisia ja jatkuvia kokouksia. Moderni organisaatio on ihana kone, sillä se pystyy kääntämään osaamisen, teknologian ja kofeiinin kokouksiksi. Onko tämä paras, mihin me pystymme? Rehn lähestyy tätä problematiikkaa johtamisoppien kautta. Lähes kaikki tieteet, jotka liittyvät organisaatioiden johtamiseen, ovat olleet hallintotieteitä. Kontrolli ja hallinta ovat olleet avainsanoja: johtaja esimerkiksi hallitsee tilanteen, pitää kaikki langat käsissään. 98

101 Rehn - Vepsäläinen Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät Vanhat opit romukoppaan Näiden paradigmojen mukaan johdetaan ja kokoustetaan edelleen liian paljon, vaikka totaalinen hallinta käy nykyorganisaatiossa mahdottomaksi. Siksi tästä ajattelutavasta pois oppiminen on tämän päivän tietotyön johtamisen haaste. Tärkeää on saada ihmiset johtamaan itseään. Diacor terveyspalveluiden toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen on samaa mieltä. Nykyinen teknologisesti vauhditettu työympäristö, jossa mikään aika tai työpanos ei tunnu riittävän, edellyttää yhä enemmän oman työn ja itsen hallintaa. Olen huomannut, että erilaisen datan saaminen auttaa ihmisiä tässä. Esimerkiksi sykevälin mittaamisella on saatu tietoa omasta vireystasosta. Vepsäläinen tietää, että työhyvinvointi ei ole kokoelma erilaisia temppuja. Parhaimmillaan se on yrityksen organisaatioon ja strategiaan integroitu tapa toimia. Sen vaikuttavuutta pitäisi myös seurata johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti. Työhyvinvointia voidaan mitata monilla tavoilla. Työtyytyväisyysmittaukset alkavat olla arkipäivää; toinen mittari ovat sairaspoissaolot ja vaihtuvuus. Näistä heijastuu se, mitä organisaatiossa on tehty tai jätetty tekemättä työhyvinvoinnin puolesta. Myös työnantajan maine kertoo paljon. Alan jatkuva kehittäminen on tärkeää. Vaikuttavuusmittareita tarvitaan vielä lisää. Tässä heittäisin pallon tiedemaailmaan. Rehn vastaa provosoiden, että mittarit kyllä löytyy patologisia tilanteita varten, samaan aikaan, kun optimitilannetta on vaikeampi mitata. Rehn katsoo, että jos selkeä tavoite puuttuu organisaatiosta, on liian helppoa keskittyä pelkästään hoitamaan oireita. Hyvinvointimittariston luominen lähtee siitä olettamuksesta, että on olemassa jokin kohde, jota kohti mennä. Minulle työhyvinvointia ovat kaikki ne prosessit, joiden kautta hyvä, merkityksellinen työ tehdään mahdolliseksi. Eri organisaatioiden kanssa työskennellessä olen havainnut, että ne ovat voineet parhaiten, joilla on oikeat työkalut tehdä merkityksellistä työtä. Hyvässä työympäristössä myös ymmärretään olla pois työpaikalta, kun sieltä tarvitsee olla pois. Ruuvit löysemmiksi Historioitsija Juha Siltalan mukaan työn mielekkyyden indeksi on vajonnut pohjalukemiin vuosina Työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneen ja Jaa omat kokemuksesi työhyvinvoinnista 99

102 Rehn - Vepsäläinen Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään. Uuteen tehokkuuteen tarvitaan uusia motivaation lähteitä. Rehn varoittaa, että monissa työyhteisöissä ruuvia ei kannata kiristää juuri enempää. Tahdin lisääminen ei tuo enää lisää tehokkuutta tuotantoon. Tästä nousee ajatus: we can t work harder, we have to work smarter. Etenkin, jos tulee lama, tulemme näkemään, että yritykset, jotka toimivat tässä fiksummin tulevat menestymään paremmin kuin ne, jotka yrittävät vielä kerran ruuvata viimeiset pisarat ihmisestä. We can t work harder, we have to work smarter. Alf Rehn Vepsäläinen vahvistaa, että on olemassa runsaasti tutkimusdataa, joka kertoo, että hyvinvoivat yritykset tekevät parempaa tulosta. Minä todella toivon, että tämä asia muistetaan kaikissa talouden suhdannevaihteluissa. Työhyvinvointi on siksi strategista, monella tasolla, Vepsäläinen täydentää. Rehn tiivistää työhyvinvoinnin merkityksen liiketoiminnalle. Mielekäs ja hyvä työilmapiiri houkuttelee huippuosaajia, ja käänteisesti: jos työhyvinvointi alkaa rakoilla, työmarkkinoilla arvokkaat huippuosaajat ja avainpelaajat lähtevät ensimmäisinä. Huippuosaajia ei voi enää ostaa pelkällä rahalla. He alkavat etsiä työpaikkaa, jossa he kokevat, että voivat tehdä jotain merkityksellistä ja että heillä on hyvä olla siellä. 100

103 Erkki Liikanen, pääjohtaja Suomen Pankki Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Suomen pitää olla maa, joka ei ole liian kallis elää. Kasvun ja kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää, että Suomessa on osaavaa työvoimaa, tietotaitoa ja innovaatiopotentiaalia, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoo. Finanssikriisin jälki- tai välipyykkiä pestessä on mietitty, kuinka tulevaisuuden kriiseiltä voitaisiin suojautua paremmin. Kun markkinat eivät kyenneet korjaamaan ongelmiaan, tarvittiin vahvempaa säätelyä. Korkean tason poliittista liikevoimaa on syntynyt suitsimaan suurimpia ylilyöntejä. On syntynyt liikehdintää sääntelemättömien markkinoiden vastavoimaksi. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen katsoo, että yhteiskunnallista sääntelyä tarvitaan varsinkin haitallisten sivuvaikutusten, kuten tappioiden sosialisoinnin, patoamiseksi. Markkinoiden ja valtion sääntelyn tasapaino pitäisi säilyttää. Minä en sanoisi, että yhteiskuntia voidaan järjestää yksin markkinoiden ehdoilla. Markkinat ovat tehokas tapa allokoida resursseja, mutta ne eivät ole tehokas tapa ottaa huomioon kaikkia ulkoisia kustannuksia. Tämä finanssikriisi osoitti sen, että jos mitään ei tehdä, voitot ovat yksityisiä ja tappiot jäävät veronmaksajille. Ei se voi niin mennä. Siksi pankeilta ja rahoituslaitoksilta vaaditaan suurempia omia pääomia ja puskureita. Liikanen lisää, että olisi korkea aika päästä eroon sellaisesta väärinkäsityksestä, että rahoituslaitoksilla on jokin automaattinen valtion takaus silloin, kun riskit realisoituvat. Jos toiminnan voitot käytetään itse, niin tämän kääntöpuoli on, että täytyy kantaa myös tappiot. Tässähän pankit ja muut yritykset poikkeavat toisistaan. Pankkien keskinäiset kytkennät ovat niin laajat. Tämä on johtanut siihen, että on alettu miettiä keinoja tilanteeseen, jossa rahoituslaitos ei olekaan elinkelpoinen. Miten tällainen rahoituslaitos voidaan purkaa ja ajaa alas ilman, että se aiheuttaa laajaa vahinkoa yhteiskunnalle? 101

104 Suomen pitää olla sellainen maa, jossa ei ole liian kallista elää eikä liian kallista pyörittää tuotantoa. Erkki Liikanen

105 Erkki Liikanen Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Nyt pohditaan pitäisikö pankkien rakenteissa olla tällaisia ratkaisuja. Liikanen antaa hyvän arvosanan suomalaiselle pankkijärjestelmälle finanssikriisin ajalta. Meillä pankeilla oli hyvät pääomat, ne kykenivät kantamaan riskinsä ja kykenivät toimimaan tämän suhdannevaiheen yli normaalisti. Politiikan paluuseen liittyvä yhtälö on haastava: toisaalta vapaata markkinataloutta halutaan säännellä entistäkin tarkemmin, toisaalta Euroopan vanheneva väestörakenne ja aleneva tuottavuus suorastaan edellyttävät uusia avauksia. Meidän täytyy pitää huoli, että kykenemme pitämään maamme kilpailukykyisenä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Siinä me olemme hyviä. Erilaiset innovaatiot ja pilotit voivat olla täällä, vaikka varsinainen tuotanto ei olisikaan. Johtaminen voi keskittyä tänne. Pelkästään sillä, että pääkonttorit jäävät maahan, on suuri taloudellinen vaikutus. Suomalaisten pääkonttorien perustaa horjuttaa maailman akselin kääntyminen ja kehittyvien talouksien esiinmarssi. Historialliset suurvallat Kiina ja Intia olivat pitkään paitsiossa maailmantalouden pääkallopaikoilta. Liikanen muistuttaa, että länsimailla on pitkään ollut suhteellisesti ylisuuri osuus maailman kansantuotteesta. Nyt vanhat jättiläiset palaavat: maailmantalous pyrkii kohti uutta tasapainotilaa. Investoinnit ja suorittavien alojen työpaikat kohdentuvat kehittyville markkinoille. On ongelmallista perustella suomalaisille teollisuustyöntekijöille, että he menettävät työpaikkansa, koska muualla voidaan tehdä vähemmin kustannuksin. Palkkaerot ovat todellisuutta. Ne liittyvät maiden elintasoon ja tuottavuuden tasoon. Ei niitä voi kansallisilla säädöksillä rajoittaa. Maailman suuret mullistukset ja muutokset aiheuttavat aina työttömyyttä. Liikanen katsoo, että ihmiset eivät voi helposti vakuuttaa itseään rakennemuutoksia vastaan. Siksi edelleenkin tarvitaan sellainen yhteiskunta, jonka työttömyysturvajärjestelmä kantaa rakennemuutosten riskin. Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen on vaikea asia. Koulutusjärjestelmään tehtävät muutokset ovat hitaita, kun taas talouselämä voi muuttua paljon nopeammin. EU kasvukeskeisenä voimana Uudessa maailmanjärjestyksessä on toki edelleen paikka myös eurooppalaisille ja suomalaisille. Mutta ilman kovaa työtä ja toimivaa yhteistyötä paikka on huterampi. Kyllä Suomi on tietysti paljon vahvempi Euroopan unionin jäsenenä kuin sen ulkopuolella. EU on kuitenkin kasvukeskeinen voima, Liikanen katsoo. 103

106 Erkki Liikanen Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Niin Suomessa kuin koko EU:n tasolla ikärakenne on raskaampi kuin monissa nousevissa talouksissa. Tämä on keskeinen ongelma, joka Suomessa nähdään jo eri muodoissaan. Se merkitsee hitaampaa kasvua. Tässä tilanteessa ylipäätään asemien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista ja sitä, että kyetään tuottamaan korkealaatuisia tuotteita ja palveluja sellaisella hinnalla, jolla asiakkaat niitä ostavat. Tässä vaikuttaa kansainvälisen kaupan yksinkertainen laki: markkinat ja ostajat määrittävät, mikä menee kaupaksi. Suomen pitää olla sellainen maa, jossa ei ole liian kallista elää eikä liian kallista pyörittää tuotantoa. Työtä täytyy tehdä enemmän ja tuottavuutta lisätä. Muutoin menestys on vaikeaa. Tuottavuuden kasvun haasteet Suomen bruttokansantuote laski kahdeksan prosenttia vuonna 2009, mikä on suurin pudotus sitten vuoden Seuraavina vuosina kasvu tulee olemaan hitaampaa. Kuinka paljon, se jää vielä arvailujen varaan. Kansantaloustieteilijöiden Kun taas siellä, missä työ on yhä enemmän työvoimakeskeistä ja työvoimaintensiivistä, tuottavuus tahtoo olla alempi. Erkki Liikanen kauhuskenaario on, että Suomen kasvu pysähtyy tai hidastuu radikaalisti samaan aikaan, kun väestö ikääntyy ja ruuhkauttaa peruspalvelut. Työelämään jäävät kantavat tällöin raskaan taakan. Meillä työvoiman määrän vaikutus tuotantoon on merkittävästi supistunut. Samalla teollisuuden osuus kansantuotteesta on pudonnut, mikä vaikuttaa samansuuntaisesti. Se merkitsee, että tuottavuuden kasvu myös hidastuu, koska teollisuudessa tuottavuus on ollut korkeampaa kuin palveluissa. Me olemme hyvin pieni maa. Jos ajatellaan, miten me maailmalla pärjäämme, niin ilmeistä on, että täytyisi näillä resursseilla kyetä pääsemään kilpailukykyisiin hintoihin. Lyhyellä tähtäyksellä ratkaisu on työurien pidentäminen, joka toimii pehmeänä laskuna ja keventää muutosta. Suomalaisilla on elinvuosia yhä enemmän, ja nimenomaan terveitä elinvuosia. Olisi tavattoman tärkeää, että niistä käytetään enemmän työnteon piirissä. Ja kyllä minä tuen myös sellaisia ratkaisuja, joissa työurat alkaisivat aikaisemmin. 104

107 Erkki Liikanen Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Pidemmän aikavälin instrumenttina Liikanen näkee tuottavuuden nostamisen. Teollisuudessa investoinneilla on tuottavuuteen suurempi vaikutus, ja siellä päästään korkeampaan tuottavuuteen. Kun taas siellä, missä työ on yhä enemmän työvoimakeskeistä ja työvoimaintensiivistä, tuottavuus tahtoo olla alempi. Teollisissa prosesseissa on saavutettu historiallisesti merkittäviä tuottavuusloikkia tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton myötä. Toistaiseksi tietointensiivisessä työssä ja palveluissa ei ole päästy samanlaisiin tuottavuuden lisäyksiin. Kuitenkin palvelupohjaisen tuotannon tuottavuuden tehostaminen on yhä korostetummin Suomen kohtalonkysymys, sillä kaksi kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu palveluista. Miten tuottavuuden kasvua voidaan vauhdittaa? Liikanen katsoo, että näillä sektoreilla tuottavuuden lisääminen edellyttää, että löydetään uusia tapoja tehdä ja järjestää työtä sekä investointeja. Tuottavuushan tarkoittaa sitä, että saadaan työstä ja investoinneista enemmän irti. Keksitään toisin sanoen parempia reseptejä ja keinoja, joilla työ järjestetään ja organisoidaan. Tällä alueella tieto- ja viestintätekniikalla on suuri vaikutus. Kun aikaisemmin tiedon jakaminen oli huomattavan vaikeaa, myös työn johtaminen, joka perustui tiedon jakamiseen, oli hankalaa. Kun tänä päivänä tieto- ja viestintätekniikka sallii reaaliaikaisen tiedonvälityksen, mahdollistaa tämä varsinkin tietointensiivisille yritys- ja organisaatiomuodoille merkittävän tuottavuuden kasvun lisäyksen. Tällä puolella on periaatteessa rajattomat mahdollisuudet. Uutta tuottavuutta kohti kannattaa lähteä hyvässä järjestyksessä. Liikasen mukaan organisaatioissa olisi tuhlausta laittaa pelkästään IT-osasto tuottavuustalkoisiin. Muutosta johtamassa pitää olla niiden, jotka ovat vastuussa organisaatioiden ydintoiminnoista. Tekniikka on väline, joka mahdollistaa sen, että saadaan enemmän aikaan samoilla resursseilla. Se edellyttää nimenomaan, että organisaatiot johdosta käsin ovat muutoksessa kiinni, muuten välijohto aina estää muutokset. Hän lisää, että muutos edellyttää myös sitkeyttä. Se edellyttää, että henkilöstö on alusta saakka osallistettu tehtäviin ratkaisuihin. Lisäksi tarvitaan myös jonkinlainen asiakaspaine, joka pitää muutosprosessia liikkeessä. Jos kysyttäisiin, uskotteko siihen, että teidän työyksikkönne saisi vuoden päästä prosentin verran enemmän aikaan samoilla resursseilla, jos saisitte itse järjestää työnne, niin kaikki vastaisivat kyllä. 105

108 Erkki Liikanen Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä Liikanen uskoo aitojen kannustimien voimaan tuottavuuden lisäämisessä niin, että kaikki organisaatiossa ylhäältä alas hakevat tuottavuutta lisääviä ratkaisuja. On edullisempaa kannustaa kuin kehittää kokonaan uusia tapoja järjestää ja optimoida työtä. Solidaarisuus antaa pelivaraa Yritän aina miettiä, mikä on sopiva julkisen talouden koko. Voi olla, että joiltakin osin voidaan supistaa ja antaa markkinoiden hoitaa asioita. Joillakin aloilla valtion roolia pitää taas voida lisätä. Liikaselle julkisten palveluiden kattavuus on tärkeä solidaarisuuden elementti. Julkiset palvelut tasaavat yhteiskunnallisia eroja. Liikanen pitää valtion kehitykselle oleellisena sitä, että ihmiset kokevat yhteiskunnan oikeudenmukaisena ja reiluna. Siksi hän pitää keskeisenä, että Suomessa kaikki voivat jatkossakin saada tuloista riippumatta esimerkiksi hyvän koulutuksen. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että yhteisin varoin on pidettävä yllä koulutusjärjestelmää ja peruskoulujärjestelmää, joka takaa ihmisille perustiedot. Lisäksi meillä on sosiaaliturvaverkot, terveyspalvelut ja sairausvakuutusturva, jotka pitävät huolen siitä, että työttömyys ei merkitse putoamista yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulutus- ja terveyspalveluiden ylläpitäminen tarkoittaa yhteistä vastuuta myös siitä, ettei syrjäytymisestä tulisi laajempaa ongelmaa. Samalla estetään vähäosaisimpien ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle. Liikanen muistuttaa, että syrjäytyneet tulevat lopulta monin verroin kalliimmaksi yhteiskunnalle kuin syrjäytymisen ennakointi ja estäminen. Helposti ajatellaan, että kaikki kehitys on positiivista. Tässä kohtaa kannattaa olla erityisen tarkka, ettei pääse syntymään sellaista ajattelua, että yhteiskunnan säännöt eivät ole reiluja ja oikeudenmukaisia. Luottamus on tärkeä, jotta kaikki saadaan mukaan ponnistelemaan parempaa kohti. Jos toiset pääsevät helpommalla ja toisten pitää kamppailla, eivätkä sittenkään pääse elämässä eteenpäin, niin se on aina huono pohja tulevaisuudelle. 106

109 Esko Aho, Senior Fellow, Harvard Kennedy School Hyvinvointivaltio 2.0 Suomen etu on maan pieni koko ja sektorien välisen yhteistyön pitkät perinteet. Jos yhteinen näkemys uusien suhteellisten kilpailuetujen rakentamisesta löytyy, kurssia voidaan korjata nopeasti. Kansallisia tuottavuusprojekteja on toteutettu Suomessa aikaisemminkin menestyksellä. Harvardin yliopiston tuleva senior fellow Esko Aho haastaa suomalaiset rohkeasti miettimään, mihin tulevaisuuden suuntaviivat osoittavat ja missä me suomalaiset voisimme olla aidosti hyviä, jopa maailman parhaita. Markkinat eivät voi sanella yhteiskunnallisen kehityksen arkkitehtuuria. Vastaavasti julkisen sektorin ei kannata tuottaa mitä tahansa ja millä hinnalla tahansa. Esko Aho arvioi, että Suomen menestystarinan jatkoon vaaditaan uudenlaista kumppanuutta ja yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Esko Aho uskoo, että yritykset ovat yhä valmiimpia tulemaan osaksi yhteiskunnallisten avaintehtävien toteutusta, samoin kuin sosiaalisten ja ekologisten ongelmien ratkaisua. Taustalla vaikuttaa yritysvastuu, josta on muovautunut yksi markkinoiden muutosta ohjaava voima. Se ei enää ole erillistä puuhastelua vaan siirtyy yhä lähemmäksi yritysten ydinliiketoimintaa. Yritysvastuu lähti liikkeelle hyväntekeväisyytenä: yrityksen voitosta irrotettiin osa, joka käytettiin varsinaisen liiketoiminnan ulkopuolella. Näin hankittiin yleistä hyväksyttävyyttä tai jopa yritettiin kompensoida varsinaisen liiketoiminnan aiheuttamia haittoja. Toinen vaihe oli siirtymä projekteihin. Yritykset tekivät omia resurssejaan käyttäen varsinaisen liiketoiminnan ulkopuolella hyödyllisiä hankkeita, joilla haluttiin osoittaa vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta ja vahvistaa yrityksen imagoa. Aho uskoo, että nyt matka käy kolmanteen vaiheeseen, jossa yritysten ydinliiketoiminnan täytyy itsessään täyttää korkeat sosiaaliset ja ekologiset vaatimukset, mutta samalla myös tuottaa ratkaisuja ympäröivän yhteiskunnan ongelmiin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat vaikkapa materiaalien kierrätys tai energiatehokkuus. Voidaan selkeästi osoittaa, että kehittäessään kilpailukykyisempiä tuotteita ja parantaessaan kilpailukykyään yritykset ovat edistäneet ekologisesti kestävää kehitystä. Ahoa viehättää Harvard Business Schoolin professori Michael E. Porterin kehittämä 107

110 Innovatiivisiin ratkaisuihin investoimisella on kiire. Niitä on paljon hankalampi ellei jopa mahdoton toteuttaa kriisin jo puhjettua. Esko Aho

111 Esko Aho Hyvinvointivaltio 2.0 shared value -ajattelu. Se perustuu hyvin yksinkertaiseen ajatukseen. Yritykset eivät voi pidemmällä aikavälillä menestyä, jos niitä ympäröivä yhteiskunta ei ole terve. Siksi niiden kannattaa jo oman etunsa takia osallistua yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen ja kehittämiseen. Vastaavasti yhteiskuntien ongelmat ovat nykyoloissa niin vaikeita ja monimutkaisia, että niiden ratkaisemiseen täytyy kyetä valjastamaan myös yksityisen sektorin parhaat resurssit ja paras osaaminen. Suomalainen yhteiskunta voisi olla Ahon mielestä nousta shared value -ajattelun edelläkävijäksi. Suomen koko ja pitkät yhteistyön perinteet julkisen ja yksityisen sektorin kesken antavat hyvät eväät tällaiselle edelläkävijyydelle. Kasvun arkkitehtuuri Suomessa on hyviä kokemuksia suurista kansallisista projekteista, jotka ovat mahdollistaneet nopean taloudellisen kasvun ja nostaneet kansakunnan yhdeksi maailman kehittyneimmistä. Sotavuosia seuranneessa jälleenrakentamisvaiheessa valtion ja yksityisen sektorin yhteistyö oli kriittinen tekijä. Silloin syntyi perusta nopealle teollistumiselle ja kaupungistumiselle, joka kesti aina 1970-luvun ensimmäiseen energiakriisiin saakka. Sitä seurannut taloudellinen taantuma pakotti päättäjät investoimaan uusiin kehitysalueisiin. Tuotannon määrällisen kasvun rinnalle tai jopa yläpuolelle asetettiin laadullinen kehitys. Kansallinen strategia tähtäsi kilpailukyvyn vahvistamiseen tieteeseen, teknologiaan ja koulutukseen tehdyillä pitkän aikavälin investoinneilla sekä avautumisella kansainväliseen kilpailuun. Julkiset toimijat ja yritykset viritettiin uuden strategian toteuttamiseen myös organisatorisilla uudistuksilla. Näin syntyi TEKES sekä valtion tiede- ja teknologianeuvosto. Yliopistojen ja yritysten välisessä yhteistyössä Suomesta tuli maailman kärkimaa. Teknologiastrategian aikaansaamalla aallolla ratsastettiin koko 90-luku ja vielä viime vuosikymmenkin. Nyt aallon liikevoima on hiipunut. On jälleen etsittävä uutta suuntaa, tarvitaan radikaaleja uudistuksia kasvun arkkitehtuurissa. Julkisen ja yksityisen marssijärjestys Aho haluaisi deideologisoida julkisen sektorin kokoon liittyvän keskustelun. Meilläkin on tunnistettavissa molempia äärisuuntauksia. Joidenkin mielestä on itsetarkoitus, että yhteiskunta itse tuottaa mahdollisimman suuren osan kansalaisten palveluista. Kuvitellaan, että iso valtio on kansalaisen kannalta hyvä ja turvallinen. Vastaavasti löytyy niitä, joiden mielestä valtion rooli pitäisi rajata minimiin ja luottaa siihen, että yksityinen sektori pystyy huolehtimaan asioista paremmin ja tehokkaammin. 109

112 Esko Aho Hyvinvointivaltio 2.0 Aho luottaa, että paras tulos syntyy yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä sekä ennen kaikkea optimaalisella työnjaolla niiden kesken. Valtion ja kuntien tärkein tehtävä on tuottaa arkkitehtuuri, jossa palvelut tuotetaan ja pitää huoli siitä, että se tehdään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Sillä toinen yleinen väärinkäsitys liittyy tehokkuuteen ja sosiaalisuuteen. Ne eivät ole toistensa vastakohtia vaan edellytyksiä. Etenkin nykyoloissa julkisten voimavarojen tehoton käyttö on suurin uhka hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen palveluille. Toinen yleinen väärinkäsitys liittyy tehokkuuteen ja sosiaalisuuteen. Ne eivät ole toistensa vastakohtia vaan edellytyksiä. Esko Aho Aho haluaisi nähdä julkisen sektorin ennen kaikkea palveluista vastaavana toimijana ja ostajana, ei niinkään palveluiden tuottajana. Yksityisen sektorin panos saadaan parhaiten hyödynnettyä jos tuottaja tilaaja-ajattelu juurtuu käytäntöön. Yksityisellä sektorilla ei voi olla vastuuta kokonaisuudesta ja arkkitehtuurista, mutta sen osaamista tehokkaasti hyödyntäen voimavarat saadaan maksimaalisesti palvelemaan veronmaksajien ja palvelujen käyttäjien etua. Eräs kanava, jolla valtio ja kunnat voisivat saada aikaan huomattavasti enemmän hyödyllisiä innovaatioita, ovat julkiset hankinnat. Kilpailu julkisissa hankinnoissa on hyvä asia. Jos ainoana kriteerinä on edullisin hinta, tilaaja saa valmiita ja koeteltuja ratkaisuja. Sellaisen kilpailun kautta ei synny merkittäviä laadullisia parannuksia. Siinä on osasyy siihen, miksi monet julkisen sektorin alat tulevat jälkijunassa uusimman teknologian hyödyntäjinä. Aho on havainnut, että julkisella rahalla tuetut kehitysprojektit ovat osoittautuneet huonoksi vaihtoehdoksi. Rahaa on palanut paljon, mutta usein käytännön hyödyt ovat jääneet vaatimattomiksi. Hän olettaa, että monissa tapauksissa syntyisi enemmän tulosta, jos yhteiskunnan tuki osoitettaisiin hankintaprosessiin, jakamaan uuden tekemisen riskiä. Näin päästäisiin varmemmin ja tehokkaammin laadukkaampiin palveluihin. Mikään patenttiratkaisu ei ole sekään. On haasteellista määrittää etukäteen, paljonko innovatiivisesta elementistä kannattaa maksaa; mikä on oikea riskin jako hanketta toteuttavan yrityksen ja sen tilaajan kesken. Vaikeuskerrointa lisää etenkin terveydenhuollossa se, että uusien palvelujen pitäisi olla täysin riskittömiä ja ensi hetkestä lähtien yhtäläisesti kaikkien ulottuvilla. Kaiken lisäksi 110

113 Esko Aho Hyvinvointivaltio 2.0 uuden kehittämiseen sisältyvät riskit saavat paljon suuremman huomion kuin olemassaolevan palvelun heikkoudet ja vaarat. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi suhtautumisessa digitaalisten rekistereiden ja tietokantojen käyttöön. Esimerkiksi sähköisen reseptijärjestelmän käyttöönottoon liittyvät ongelmat nousevat herkästi otsikoihin, mutta sen puuttumisesta aiheutuvat haitat ja riskit otetaan annettuina. Suomella on Ahon mielestä kaikki edellytykset nousta julkisten palvelujen kehittämisen edelläkävijäksi maailmassa. Meillä on siihen myös kova paine. Kohtaamme monia muita kehittyneitä maita nopeammin väestön ikääntymisen. Viimeistään meneillään olevan eurooppalaisen talouskriisin pitäisi herättää tajuamaan, että asioihin on tartuttava ajoissa. Vääjäämättä kasvavan julkisten palvelujen kysynnän ja rajallisten voimavarojen välinen ristiriita on vielä ratkaistavissa hallitusti. Innovatiivisiin ratkaisuihin investoimisella on kiire. Niitä on paljon hankalampi ellei jopa mahdoton toteuttaa kriisin jo puhjettua. Osallistu keskusteluun: Teknologiasta apu kestävyysvajeeseen Huipputeknologian sovellutukset tarjoavat huikeita mahdollisuuksia julkisen talouden kestävyyden parantamiseen. Ongelmana on se, että teknologia itsessään ei ole ratkaisu, jollei samanaikaiseti kyetä muuttamaan palvelujen tuottamisen tapoja ja organisaatioita. Vanhojen ratkaisujen päälle tehdyt investoinnit teknologiaan johtavat usein vain lisäkustannuksiin. Aho näkee haasteellisimpana uuden arkkitehtuurin rakentamisen. Se on valtava intellektuaalinen ja koulutuksellinen haaste. Päätöksenteon mallit ja tavat täytyy kyetä muuttamaan, tai muussa tapauksessa hyvät yritykset kaatuvat julkisen sektorin perisynteihin: osaoptimointiin ja siiloutumiseen. Valtiovallan päätöksenteko perustuu yhä sata vuotta vanhoihin rakenteisiin. Lähtökohtana oli koota kunkin alan hallinta ja paras osaaminen ministeriöihin sekä luottaa niiden kykyyn vastata omasta tehtäväalueestaan. Aho myöntää, että tämä malli on toiminut oman aikansa. Mutta ajat ovat muuttuneet. Elämme globalisaation seurauksena aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä. Myös ongelmien luonne on muuttunut. Ne ovat yhä useammin systeemisiä, jolloin päätöksenteko ei enää voi tapahtua erillään, omissa siiloissaan ja kerroksissaan. Tarvitaan yhteinen arkkitehtuuri, joka ohjaa toimimaan samaan suuntaan mutta samalla mahdollistaa aloitekyvyn ja luovuuden. 111

114 Esko Aho Hyvinvointivaltio 2.0 Aho palaa jälleen mieliaiheeseensa, terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen. Vaikeudet eivät johdu teknologian tai käytettävissä olevien ratkaisujen puutteesta. On myös väärin syyttää heikkouksista yksittäisiä kuntia ja niiden omintakeisia ratkaisuja. Arkkitehtuurin rakentaminen on kansallinen tehtävä ja se vaatii sekä erityisosaamista että kykyä strategiseen päätöksentekoon. Kansallinen huoneentaulu Eurooppalaisen talouskriisin perimmäiset ongelmat eivät Esko Ahon mielestä ole rahoitusjärjestelmässä tai julkisten talouksien huonossa hoidossa. Niiden vaikeudet ovat pikemminkin seurausta siitä, että velkaantumisella on korvattu kansantalouksien suorituskyvyn heikentymistä. Nyt sen rajat ovat tulleet vastaan. Eurooppalaisina olemme tunteneet huonoa omaatuntoa siitä, että maailmanlaajuinen hyvinvointi on epätasaisesti jakautunut, ja vaatineet kehitysmaille mahdollisuuksia. Globalisaation myötä näin on alkanut tapahtua. Kehitykseen liittyy monia lieveilmiöitä, mutta selvää on, että Euroopalla on edessään ankeat ajat, jollemme nopeasti löydä uusia suhteellisia kilpailuetuja, joilla korvaamme globalisaation, väestön ikärakenteen muutoksen tai tieteessä ja teknologiassa laiminlyötyjen tulevaisuusinvestointien myötä menetettyjä vahvuuksia. Kaukonäköiset investoinnit tieteeseen, teknologiaan ja koulutukseen loivat Suomelle vahvan suhteellisen kilpailuedun. Muutkin ovat alkaneet tehdä samoin. Aho näkee, että olemme kansakuntana menettäneet edelläkävijän etumme ja siksi strategiaa on pakko muuttaa. Päämäärän täytyy olla selkeä ja yksinkertainen, samaan tapaan kuin se oli jälleenrakennusaikaan tai 1980-luvun taitteessa teknologiavaiheen käynnistyessä. Ahon mielestä nytkin tarvittaisiin kansallinen huoneentaulu, johon kirjataan ne perusasiat, jotka pitää joka päivä, kaikessa päätöksenteossa, pitää mielessä. Hän nostaisi sille kolme asiaa: pidetään huolta maan teollisesta perustasta, noustaan huipputeknologian soveltamisen edelläkävijäksi maailmassa sekä pidetään huolta siitä, että yhteiskunta ja sen palvelut toimivat laadukkaasti. Näistä kun pidetään hyvää huolta, pärjäämme varmasti, olipa ympäröivä maailma menossa mihin suuntaan tahansa, vakuuttaa Aho. 112

115 Helene Auramo, toimitusjohtaja, perustaja, Zipipop Oy Petteri Kankkunen, perustajaosakas, Sulava Oy Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta Sosiaalisesta mediasta on tullut tietoyhteiskunnan pysyvä osa. Mutta missä määrin sen antamia mahdollisuuksia osataan hyödyntää suomalaisissa yrityksissä ja julkishallinnossa? Muuttaako se edelleen organisaatioiden toimintatapoja, vai onko se jo kaikille tuttu asia, joka limittyy työpaikan arkeen luontevasti? Kela palvelee asiakkaita siellä, missä he ovat Sosiaalinen media on tullut elämäämme jäädäkseen. Yksityiselämässä ihmiset ovat ottaneet uuden median omakseen ja suurin osa suomalaisista liikkuu sujuvasti erilaisissa sosiaalisen median palveluissa, mutta yrityksissä sitä käytetään vaihtelevasti. Vaikka arvioiden mukaan 96 % suomalaisyrityksistä on mukana sosiaalisessa mediassa, vaihtelelee siihen käytetty aika ja resurssit suuresti eri yritysten välillä. Koordinoitua ja määrätietoista sosiaalisen median strategista hyödyntämistä tehdään vielä verrattain vähän. Sosiaalisen median toimisto Zipipopin perustaja ja toimitusjohtaja Helene Auramo on kuitenkin optimisti: Vielä pari vuotta sitten olin todella huolissani, suomalaisten yritysten sosiaalisen median käyttö oli todella huonoa. Prosesseja ei oltu mietitty ja toiminta oli kovin suunnittelematonta. Tällä hetkellä yrityksissä menee tällä saralla paljon paremmin. Zipipop vetää sosiaalisen median koulutuksia ja auttaa yrityksiä luomaan sosiaalisen median strategioita. Yrityksen asiakkaita ovat niin julkishallinnon toimijat kuin B2B- ja B2C-yritykset. Erityisesti monilla julkishallinnon toimijoilla on hyvä tahtotila. Kun organisaatio rakentaa sosiaalista mediaa varten prosessin ja alkaa kouluttaa henkilöstöä, ollaan jo pitkällä. Monet julkishallinnon organisaatiot aloittavat toiminnan sosiaalisessa mediassa sisäisesti, esimerkiksi sisäisillä blogeilla, ja tämä on työtä, joka ei vielä näy ulospäin. Tahtotila on kuitenkin oikeanlainen! 113

116 Sonera LIVE Sonera LIVE -lähetykset ovat videoseminaareja, jotka lähetetään suorina lähetyksinä verkossa. Kyseinen artikkeli on tiivistelmä pidetystä lähetyksestä. Osallistu ja tutustu seminaareihin:

117 Kelan toiminta sosiaalisessa mediassa saa Auramolta hyvän arvosanan. Heillä on Suomi24-palvelussa Kela-Kerttu, joka on sähköistä palvelua siellä, missä asiakkaat ovat. Facebook-sivu on aktiivinen, ja hiljattain Kela on myös perustanut opintotukiasioihin keskittyvän sivuston Facebookiin. Julkishallinnon prosessit ovat usein pitkiä. Vaikka tahtotila on oikea, vie aikaa, ennen kuin muutokset näkyvät asiakkaille saakka. Suunta on kuitenkin oikea. Sosiaalinen media vai sosiaalinen liiketoiminta? Tietotyön tuottavuuden parantamiseen erikoistuneen konsultointiyhtiö Sulavan perustajaosakas Petteri Kankkunen kaipaa termimuutosta: Sosiaalisen median sijaan olisi puhuttava sosiaalisesta liiketoiminnasta. Sulavan erityisosaamisaluetta on tietotyön mittarointi. Kankkusen mielestä sosiaaliseen mediaan yritettiin yritysmaailmassa suhtautua aluksi kuten internetiin sen alkuvaiheissa. Useissa firmoissa sosiaalisessa mediassa toimimiselle ei ole vastuuhenkilöä, eikä sille ole resursoitu budjettia. Ei markkinointi pysty siellä yksin toimimaan. Petteri Kankkunen Internetin alkuvuosina yrityksillä oli helppoa. Riitti, kun tehtiin omat kotisivut, niin sitten oltiin siellä netissä. Ja internetissä riittikin aluksi yksisuuntainen informaation välittäminen. Nyt puhutaan, että pitää olla sosiaalisessa mediassa, ja osa yrityksistä tuntuu ajattelevan, että riittää, kun yritys perustaa Twitter-tilin ja avaa Facebook-sivun. Mutta eihän se yksistään riitä. Sen sijaan, että sosiaalinen media muokkaisi toimintatapoja, näyttää siltä, että sitä käytetään useimmin vain brändityökaluna. Sosiaalisessa mediassa on kysymys vuorovaikutuksesta. Se vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja tekemistä. 115

118 Auramo - Kankkunen Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta Kenen homma sosiaalinen media on? Tavallisen yrityksen viestintätiimi tekee tiedotteet, markkinointitiimi mainokset ja ITosasto vastaa järjestelmistä. Kenen pitäisi hoitaa sosiaalista mediaa yrityksissä? Auramo on nähnyt omassa työssään sen, että sosiaalisen median järkevä käyttäminen vaatii myös sisäisten prosessien haastamista ja kunnollista resursointia. Usein firman markkinointiosasto pyörittää yksinään sosiaalisen median toimintoja, vaikka kaikille olisi edullista, että esimerkiksi asiakaspalvelun toimijat ja vaikka myynti olisivat mukana. Kankkunen jakaa huomion: Useissa firmoissa sosiaalisessa mediassa toimimiselle ei ole vastuuhenkilöä, eikä sille ole resursoitu budjettia. Ei markkinointi pysty siellä yksin toimimaan. Sosiaalinen media haastaa totutut toimintatavat. Petteri Kankkunen kertoo esimerkin sosiaalisen median Kerro oma menestystarinasi #Uuskasvu menestystarinasta. Yhdysvaltalainen yritys on talousvaikeuksissa ja siirtää koko markkinointibudjettinsa logistiikkaan. He antavat asiakaslupauksen: tuotteet toimitetaan jatkossa kotiin korkeintaan viidessä päivässä; jakeluketjua tehostetaan niin, että tuotteet ovat perillä luvattua nopeammin. Ilahtuneet asiakkaat jakavat iloaan sosiaalisessa mediassa ja myynti kääntyy nousuun. Esimerkki kertoo, miksi johtajan pitää olla mukana sosiaalisessa mediassa, pelkkä markkinointi- tai viestintäpäällikkö ei riitä. Vuorovaikutusta pitää johtaa. Sosiaalinen media ja uusi avoimuus Mitä tarkoittaa paljon toisteltu ajatus siitä, että sosiaalinen media lisää avoimuutta? Jos tuotteet eivät ole hyviä, se kerrotaan sosiaalisen median kanavissa. Jos työhaastattelu on epäasiallinen, tieto siitä leviää. Tämä vaatii yritykseltä muiden viestintäsuunnitelmien lisäksi sosiaalisen median kriisiviestintäsuunnitelmaa. Auramo on työssään nähnyt, kuinka pelottavia avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset voivat olla. Uskon avoimuuden kuitenkin loppujen lopuksi parantavan niin toimintaa kuin liiketoimintaakin. Kankkunen on nähnyt, kuinka uudenlaiset toimintavaateet voivat kauhistuttaa johtoporrasta. Tämähän on valtava muutos perinteiselle johtajaportaalle, joka on tottunut ihan 116

119 Auramo - Kankkunen Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta toisenlaiseen maailmaan. Ennen vuorovaikutukseksi riitti, että kommunikoi muutaman toimittajan kanssa. Ja jos toimittaja kysyi ikäviä, riitti, kun vain sulki puhelimen luurin. Molemmat haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaalisessa mediassa toimimista ei voi laittaa pelkän assistentin varaan. Auramo vahvistaa: Sosiaalisessa mediassa toimiminen vaatii kunnon suunnitelman ja usein myös resursseja. Katteettomia asiakaslupauksia tai perättömiä lupauksia edullisesta hinnasta ei voi enää sosiaalisen median aikakaudella antaa. Helene Auramo on nähnyt tämän käytännössä: Jos laitat Facebookin superhalvat hinnat, eivätkä ne ole sitä, niin ei aikaakaan, kun siellä on kommentti linkkisi alla kertomassa, että täällä on halvempaa, ja linkki siihen toiseen kauppaan. Sosiaalisessa mediassa on kysymys vuorovaikutuksesta. Se vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja tekemistä. Helene Auramo Epäonnistumisen pelko ja avoimuuden riemu Monia sosiaalinen media pelottaa, ja syystäkin. Mokat eivät ole enää yksityisiä, vaan kömpelö huono lausunto tai huonosti muotoiltu asiakaslupaus leviävät hetkessä ympäri internetiä. Kankkunen ei suostu pelotteluun: Sosiaalisessa mediassa toimiminen vaatii ehkä vähän paksumpaa nahkaa. Mutta mokia ei tarvitse pelätä, niitä sattuu aina ja kaikille. Olennaista on, miten toimii, kun se moka tapahtuu. Auramo on samoilla linjoilla: Jos olet aidosti sitä mitä olet, ei sosiaalisessa mediassa ole pelättävää. Jos teet työsi hyvin, ei tartte pelätä. Miten sosiaaliseen mediaan löytää? Mitä yritysten sitten pitäisi ottaa huomioon pyrkiessään käyttämään sosiaalista mediaa liiketoimintahyötyjen parantamiseen? Keskeistä on löytää omalle liiketoiminnalle oikeat sosiaalisen median kanavat: 117

120 Auramo - Kankkunen Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta Facebook ei ole ainoa merkittävä toimija. Kanavat kannattaa myös valita käytettävissä olevien resurssien mukaan. Mikään ei ole surullisempaa kuin kerran kuussa päivittyvä Facebookin yrityssivu. Omia toimintatapoja kannattaa pohtia kriittisesti; mitkä osastot hyötyisivät sosiaalisesta mediasta eniten? Usein esimerkiksi asiakaspalvelussa on paras ja viimeisin tieto asiakasrajapinnan todellisista asioista ja ongelmista. Kolme liiketoimintahyötyä ja kolme ohjetta aloittamiseen Petteri Kankkunen listaa kolme keskeistä sosiaalisen median tuottamaa businesshyötyä: 1) Asiakaspalvelukulujen pieneneminen. Faniasiakkaat alkavat usein neuvoa toisiaan ongelmatilanteissa. 2) Lisää myyntiä parantuneen asiakaskokemuksen myötä. 3) Uusia ideoita suorasta käyttäjäpalautteesta tuote- ja palvelukehityksen tueksi. Helene Auramo listasi kolme keskeistä sosiaalisessa mediassa toimimisen neuvoa: 1) Valitse kanavasi. Perehdy siihen, mistä löydät omat asiakkaasi. Kaikkia kanavia ei ole tarpeen käyttää. Älä mene mukaan kanavaan, jos yrityksellä ei ole sille tavoitteita. 2) Etene järjestelmällisesti. Aloita toimiminen kanava kerrallaan ja ota mukaan ihmisiä yrityksen eri funktioista. 3) Kouluta henkilöstö. 118

121 Ilkka Herlin, hallituksen puheenjohtaja, Cargotec Oyj Kestävän kehityksen rohkea rakentaja Cargotecin ja BSAG:n hallituksen puheenjohtajana tunnettu Ilkka Herlin katsoo suuria kehityksen linjoja vuosikymmenten mittaisen liike-elämän kokemuksen kautta. Suomalaisen elinkeinoelämän keskeinen vaikuttaja ei usko jatkuvaan kasvuun eikä voitontavoitteluun hinnalla millä hyvänsä. Herlin on puhunut vuosia kestävän kehityksen sekä Itämeren suojelutyön puolesta. Voiko energiatehokkuudesta ja vähäpäästöisyydestä tulla kilpailuvaltti? Millä suomalaisiin saataisiin puhallettua pelottomuutta ja voitontahtoa? Ilkka Herlin ei pidä Suomen tulevaisuudennäkymiä valoisina. Heikentyvä kilpailukykymme heittää synkän ja laajan varjon maan ylle. Kaikkien tutkimusten mukaan Suomen kilpailukyky on heikentynyt voimakkaasti viime vuosina. Tuottavat työpaikat ovat vähentyneet radikaalisti ja tämä aiheuttaa sekä pitkän että lyhyen aikavälin ongelmia. Ongelmaan ei ole yhtä syytä, eikä yhtä ratkaisua. Kilpailukyvyn heikkenemiseen vaikuttavat niin rakenteelliset syyt kuin tuotannon painopisteiden muuttuminen. Raaka-aineiden käytettävyystilanne on muuttunut ja tuotteet ovat uudistuneet. Eurooppalaiset myös vanhenevat koko ajan. Jatkuvan talouskasvun vaatimukseen liittyvää höveliä velanottokulttuuria Herlin kritisoi rankasti. Tuntuu, ettei olla ymmärretty, että velka on suure, joka täytyy hoitaa. Korot ovat välillä alhaalla, ja kun ne nousevat, täytyy korkorästeistä selvitä silti. Kansantaloustieteilijät väittävät, että velkaa voi ottaa aina lisää, mutta he ovat kyllä väärässä. Peruskoulu tuottaa joustavaa osaamista Suomen valtti on koko kansan kattava tehokas koulutusjärjestelmä. Se on meidän osaamisemme ydin, jota pitäisi pystyä kehittämään ja ylläpitämään. 119

122 Suomalaiset on minusta yleensä aika pidettyjä johtajia, koska ei pyritä liikaa neuvomaan. Mutta kuitenkin sitten sanotaan suoraan ja selkeästi, mitä tehdään. Ilkka Herlin

123 Ilkka Herlin Kestävän kehityksen rohkea rakentaja Suomalaista koululaitosta on myös kritisoitu innovaatioita ja luovuutta tukahduttavasta kulttuuristaan ja tasapäistävästä asenneilmastosta. Onko nykymuotoinen peruskoulu todellakin paras mahdollinen malli? Kehittämistä riittää varmasti lahjakkuuksien motivoinnissa sekä kaikille innostavan ja sopivantasoisen koulunkäynnin löytämisessä. Kuitenkin tasapäistämistä vaarallisempi kehitys on varhainen jaottelu hyviin ja huonoihin sekä alueellisten erojen kasvattaminen. Jo nyt koulujen tasossa on eroja, ja se on yksi huono merkki monien yhteiskunnallisten merkkien joukossa. Syrjäytymiskehitys alkaa juuri noin. Vaikka koululaitoksen toimintaa säätelevät periaatteessa lait opetusta on järjestettävä painivat monet koulut samoissa talousvaikeuksissa kuin yrityksetkin. Ja kun resursseja ei ole, kärsii laatu. Suomen voimavara on aina ollut työntekijöiden joustavuus; olemme pystyneet suuntautumaan uusiin asioihin nopeasti. Mutta jos meidän koulutuspotentiaalimme kääntyy laskukierteeseen, se ei enää tule onnistumaan. Kestävä kehitys vaatii nöyryyttä Täällä länsimaissa me olemme niin kehitysuskoisia. Kehityksen eväät on nyt syöty loppuun. Emme me oikeasti tiedä, mikä on kestävää. Toisin päin ajateltuna se tarkoittaa vain nöyryyttä. Meillä pitää olla nöyryyttä Osallistu keskusteluun Twitterissä ymmärtää, ettemme tiedä tästä asiasta kaikkea. #Uuskasvu mitä teemme, luo aina uusia ongelmia ja riskejä. Silti meidän täytyisi tehdä vain parhaamme sen eteen, että tästä maailmasta tulisi mahdollisimman kestävä, että se takaisi niin ihmisille kuin muullekin elävälle elämisen mahdollisuudet tulevaisuudessakin. Suomea on usein pidetty kestävän kehityksen pioneerimaana, jonka tekninen osaaminen voisi tehdä meistä kansainvälisiä edelläkävijöitä. Suomen tila ei ole kehuttava. Meillähän on kuvitelma, että me osaamme näitä juttuja ja että tilanne on jotenkin hallinnassa. Mutta eihän se ole näin. Itse asiassa meidän elämäntapamme on aika kuluttava. Se taas johtuu siitä, että me elämme niin pohjoisessa, että täällä on pakkokin kuluttaa. Toisaalta taas meidän perinteisesti vahva teollisuutemme on aika raskaasti sidoksissa kuluttavaan elämäntapaamme. Meillä olisi nyt hyvät mahdollisuuden ymmärtää sellaisen talouden mahdollisuudet, jossa kulutusta on vähemmän ja joka perustuu enemmän kierrätykseen ja alhaisempaan energiaintensiteettiin. Itse olen aika paljon saarnannut tätä Itämeri-tietämystä. Yritysten pitää oivaltaa, että maailman rajat ovat tulleet jo kauan sitten vastaan. Tulevaisuuden voittajat ovat 121

124 Ilkka Herlin Kestävän kehityksen rohkea rakentaja 122 niitä, jotka kykenevät toimimaan tehokkaammin tässä kestävyyteen pyrkivässä maailmassa. Voittajia ovat ne, jotka tekevät energiaa säästäviä ja raaka-aineita kierrättäviä innovaatioita. Yritysten pitää koko ajan ohjata toimintaansa niin, että mentäisiin kestävämpään suuntaan. Omalla tutkimustyöllä ja omalla toiminnalla jokainen yritys voi vaikuttaa siihen. Humanistinen aate on tähän asti paras innovaatio Innovaatiot vaativat kokeiluille myönteistä ilmapiiriä, se on selvä. Mutta miten tällainen henki kansakuntaan puhalletaan? Suomi on rakennettu kansallisvaltioajatuksen ympärille. Ja silloin oli semmoinen henki, että nyt tehdään tästä Suomesta hyvä paikka kaikille. Ja sehän onnistuikin ällistyttävän hyvin: vähän toistasataa vuotta sitten Suomi oli köyhempi maa kuin Kiina. Sieltä on noustu sitten kovalla työllä, ei silloin ollut mitään luonnonvaroja eikä muitakaan takana. Kovaa työtä ja osaamista se on ollut. Oli se oikea yhteishenki. Herlin toivoo ympäristötietoisuudesta uutta ihmisiä yhdistävää ideologiaa, kansallista aatetta, jonka eteen tehdään yhdessä töitä. Paras investointi, jonka Suomi on ikinä tehnyt, on ollut investointi humanistiseen aatteeseen kansallisesta Suomesta. Tämä on luonut hengen, jonka mukaan ihmiset ovat tehneet töitä ja onnistuneet. Kansalliset menestykset perustuvat siihen, että on haluttu puolustaa ja rakentaa tätä maata. Siinä on ollut mukana yhteisvastuuta, jolloin yksilöiden summa on kasvanut suuremmaksi kuin maan väkiluku. Suomesta kestävän kehityksen innovaatioiden kehittäjä Herlinin mukaan Suomesta pitäisi seuraavaksi tulla kestävän kehityksen innovaatioiden edelläkävijä. Asiat, jotka ovat nyt käsillä, pitäisi muuttaa toiminnaksi. Kehitystyöhön pitäisi osata satsata kunnolla. Pitäisi luoda sitä henkeä ja innostua! Nykyisten käytössä olevien energiamuotojen hinta vain nousee tulevaisuudessa, ja Herlin näkeekin tässä mahdollisuuden menestymiseen. Me olemme täällä Cargotecissä uusineet tuotteita niin, että ne säästävät energiaa ja pienentävät hiilipäästöjä. Toki alussa investointeja tuli paljon ja finanssikriisin aikaan asiakkaat halusivat edullisempaa ratkaisua, se oli tietysti vähän frustroivaa. Mutta nyt, kun energian hinta on taas nousussa, nämä tuotteet menestyvät koko ajan paremmin. Vanhan viisauden mukaan, jos haluaa hyvän ja halvan, kannattaa ostaa kaksi. On hyvä, että asiakkaat alkavat ymmärtää sen, että hyvään tuotteeseen kannattaa investoida.

125 Kim Ignatius, CFO, johtoryhmän jäsen, Sanoma Oyj Pekka Viljakainen, Advisor to the President, Skolkovo Foundation Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa Taloustieteen termi The New Normal tarkoittaa, että elämme pitkäänkin aikaa, jossa kasvu on hidasta. Perinteiset ajatusmallit siitä, miten suhdannekierron jälkeen lähdetään aina uuteen nousuun, eivät tunnu pitävän paikkaansa. Kehittyneiden markkinoiden voimasuhteet ovat rajussa muutoksessa, rahoitusmarkkinoilla on kroonisia ongelmia, länsimaiden valtiot ovat pahasti velkaantuneita. Miten tästä kaikesta selvitään, ja mikä on johtamisen merkitys tässä taloustilanteessa? Yritykset ovat vaikeina aikoina muutosten edessä taantuman aikana kyky uudistua on tärkeämpi kuin koskaan. Miten kyky uudistua varmistetaan? Pitkän linjan johtajalla, Sanoma Oy:n johtoryhmän jäsenellä Kim Ignatiuksella on runsaasti kokemusta haastavista liiketoiminnan johtamisen ja kehittämisen tehtävistä. Keskeistä on se, että yritys pyrkii uudistumaan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Toimintoja ei kannata kehittää ja tehostaa vain vaikeina aikoina. Uudistuvan yrityskulttuurin pitää olla osa koko yrityksen dna:ta. Toki kaikessa muutostyössä keskiössä pitää olla ymmärrys omasta liiketoiminnasta ja ymmärrys asiakkaista. Venäjän Piilaaksossa Skolkovossa asiantuntijana työskentelevä Pekka Viljakainen on aloittanut uransa yrittäjänä jo hyvin nuorena ja tehnyt sen jälkeen loistavan uran IT-teollisuudessa. Viljakainen jakaa Ignatiuksen ajatuksen jatkuvan kehitystyön tarpeellisuudesta. Vaikeille ajoille on leimallista lyhyen tähtäimen ajattelu, ikään kuin ei olisi varaa tulevaisuuteen! On yritysjohtajien klisee, että ei ole varaa seuraavaan kvartaaliin tai seuraavaan vuoteen, ellei tätä ja tätä asiaa tehdä. Ignatius myöntää, että myös lyhyen aikavälin tavoitteiden pitää olla kunnossa. 123

126 Sonera LIVE Sonera LIVE -lähetykset ovat videoseminaareja, jotka lähetetään suorina lähetyksinä verkossa. Kyseinen artikkeli on tiivistelmä pidetystä lähetyksestä. Osallistu ja tutustu seminaareihin:

127 Ignatius - Viljakainen Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa Lyhytjänteisillä päätöksillä huolehditaan tuloksesta, mutta samalla pitäisi kuitenkin pystyä pitämään fokus myös vuoden päässä odottavassa tilanteessa. Parhaimmillaan tiukat tilanteet synnyttävät rohkeita innovaatioita, kuten esimerkiksi verkkopankit keskellä #Uuskasvu Osallistu keskusteluun Twitterissä pankkikriisiä 1990-luvun puolivälissä. Nyt kehitystoiminta voi näyttää pitkän tähtäimen mukaan suunnitellulta, mutta kysymys oli silloinkin toimintojen tehostamisesta. Syvällistä ymmärrystä nykyhetkestä ja tulevaisuudesta Liian pitkään jatkunut hyvä kausi voi tuudittaa yrityksen valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja saada unohtamaan kehitystarpeet. Minkälaiset rakenteet tai ajattelumallit pitäisivät yrityksen muutoskyvystä huolta? Ignatius pitää yhtenä keskeisenä elementtinä lujaa ymmärrystä paitsi omasta liiketoiminnasta, myös sitä ympäröivästä maailmasta ja markkinatilanteesta. Näkemystä siitä, missä bisnes on 10 tai 15 vuoden kuluttua, ei rakenneta pelkällä johtoryhmän työskentelyllä. Konsernin sisällä pitää saada laajemmat porukat mukaan, myös nuorempaa sukupolvea. Haastavaa on toki luoda sellainen kulttuuri, jossa toimitaan kaikki yhdessä. Syvällisen ymmärryksen kehittäminen on jatkuva prosessi, josta täytyy pitää jatkuvasti huolta. Tässä kehittämisprosessissa johtajuuden merkitys korostuu. Y-sukupolvi vastaan vanhat tekijät Johtamiskirjallisuudessa on vallalla kaksi ääripään tulkintaa hyvästä johtamisesta. Toisessa korostetaan sitä, että työntekijöillä pitää olla ylimääräistä aikaa, aikaa luovuudelle, ideoinnille ja kokeiluille näin syntyy innovaatioita. Vastakkaisen näkemyksen mukaan taas johtajan tehtävänä on pitää tarkkaan huoli tehokkuudesta ja tuottavuudesta ja taattava hyvät tulokset jokaiselle kvartaalille. Viljakainen ei näe näiden johtamistapojen sulkevan toisiaan pois. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, se on yrityksen perustehtävä. Eli jos olet yrityksen johtaja tai johtoryhmässä, taloudelliset realiteetit pitää tuntea kaikkina aikoina. Ei ole erikseen mitään visiointi kehittämisporukkaa ja sitten näitä rahantekijöitä. Niiden pitää olla osa samaa porukkaa, tai et voi olla bisneksessä. Kumpikin asiantuntija on samaa mieltä siitä, että johtaja ei saa olla muutosvastarinnassa eikä keskittyä liikaa bisneksensä kontrollointiin. Ignatius uskoo johtajuuden merkitykseen myös innovaatioissa. 125

128 Ignatius - Viljakainen Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa Olen ihan samaa mieltä Pekan kanssa, molempia pitää pystyä tekemään samanaikaisesti. Ylimmän johdon pitää visioida rohkeasti ja hakea vaikkapa 10 % kasvua ensi vuodelle. Ja vaikka innovoitaisiin, niin kyllä niitä innovointejakin pitää johtaa. Uuden synnyttäminen ja kehittäminen ei aina vaadi suurta pääomaa, vaan hyvää johtamista. Kahden johtamistyylin yhdistäminen on sellainen tehtävä, johon ei viisastenkiveä vielä ole löydetty. Uusi ja vanha johtamiskulttuuri pitää saada soimaan yhdessä, pitämään organisaation elinvoimaisuutta yllä. Vuoden 1985 jälkeen syntynyttä sukupolvea kutsutaan Y-sukupolveksi. Nyt, kun nämä tietokoneaikaan syntyneet ovat siirtymässä työelämään, he tuovat mukanaan myös kokonaan uudenlaisia vaatimuksia työelämälle. Pitäisi kysyä, paljonko meidän yrityksissä on diversiteettiä kansainvälisessä mielessä. Monet yhtiöt kertovat haluavansa kasvaa Kiinassa, mutta montako kiinalaista on johtoryhmässä? Totutut johtamistavat; käskyt, ohjeet ja raportoinnit eivät välttämättä ole lainkaan paras tapa johtaa tätä joukkoa. Mikä nyt siis eteen? Pekka Viljakainen on tutkinut Y-sukupolvea paljon. Asiantuntijuuden muoto on muuttumassa, diversiteetin vaatimus kasvaa, tarvitaan eri-ikäisiä asiantuntijoita ja myös kansainvälistä osaamista. Kisasta tulee kova, ja omaan yritykseen pitää saada mukaan parhaat osaajat. Sukupolvenvaihdos on edessä, se on nopea ja konkreettinen. Pekka Viljakainen Viljakainen pitää toisena diversiteetissä huomioitavana asiana kansainvälisyysnäkökulmaa: Pitäisi kysyä, paljonko meidän yrityksissä on diversiteettiä kansainvälisessä mielessä. Monet yhtiöt kertovat haluavansa kasvaa Kiinassa, mutta montako kiinalaista on johtoryhmässä? 126

129 Ignatius - Viljakainen Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa Hyvä johtaja uskaltaa tehdä päätöksiä Älyllinen nälkä ja verkostoitumisen halu ovat kasvavan yrityksen voimavara. Miten näitä ominaisuuksia tuetaan yritysrakenteen ja johtamiskulttuurin avulla? Kim Ignatiukselle haaste on tuttu. Perinteisesti yritykset ylläpitävät maaorganisaatioita ja perinteistä organisaatiorakennetta. Pitäisi keksiä keinoja, joilla työntekijät voisivat verkostoitua näiden rajojen yli! Ignatiuksen yrityksessä yhdeksi ratkaisuehdotukseksi ovat nousseet perinteisiä projektihierarkioita rikkovat rakenteet. Näen tarvetta kommunikoida meidän visioita ja strategioita eteenpäin ja muodostaa aika vapaita henkilöstöryhmiä, joiden kanssa käydään keskustelua. Erilaisten yrityskulttuurien törmätessä yrityksen sisällä ei kolareilta ja erilaisilta yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Viljakainen korostaa johtajuuden merkitystä: On tärkeää antaa mahdollisuudet kehitystyöhön, mutta mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että saadaan hienoja ideoita valmiiksi ja pitäisi päättää mikä ideassa on olennaista mutta johto ei ole paikalla hyväksymässä sitä. Se on kohta, jossa johtajan pitää ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä. Ei kolareita synny siitä, että tehdään päätöksiä niitä syntyy, kun on liikaa asioita, jotka lilluvat päättämättömyydessä. 127

130 Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian professori, Helsingin yliopisto Ihminen on psykofyysinen kyborgi Ajatustyö on historiallisesti uusi asia. Sen sijaan teknologian käyttäminen ajattelun tukena on esihistoriallinen ilmiö. Me ihmiset olemme hyvin rajallisia olentoja. Meidän päämme menee tukkoon, jos joudumme ratkaisemaan ongelmia, joissa on hieman useampi muuttuja. Me turhaudumme keskeytyksistä, emmekä osaa keskittyä kuin pätkissä. Me pidämme itseämme kaiken keskuksena ja vaadimme jatkuvaa huomiota. Tällaisia me keskimäärin olemme. Se fakta olisi hyväksyttävä, kun mietitään millainen työympäristö meille sopii, ja kuinka me voisimme kohdella toisiamme paremmin työpaikoillamme. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta tuntee suorituskykymme rajat ja tietää, kuinka niitä voidaan haastaa. Muistia ja henkisen suorituskyvyn rajoja voi venyttää vain harjoittelemalla. Asiantuntijamaisen tietojärjestelmän rakentuminen aivoissa vaatii tuhansien tuntien työmäärän. Mutta millaisia nämä asiantuntijamaiset tietorakenteet ovat? Palataan ihmisen rajallisuuteen. Keskimääräisen ihmisen lyhytaikaisessa työmuistissa pysyy kolmesta seitsemään asiaa. Asiantuntijalla nämä muistissa pidettävät asiat laajenevat yksityiskohdista laajoiksi kokonaisuuksiksi. Tutkimuksia asiantuntijuudesta on tehty lääketieteen ja luonnontieteen lisäksi monella muulla alalla. Tulos on kaikkialla sama: asiantuntijoille alkaa muodostua hahmontunnistusta. Tutkimukset vahvistavat, että asiantuntijoiden ongelmaratkaisu ja päättely eivät perustu valtavaan määrään yksityiskohtia. Sen sijaan asiantuntijuuden syventyessä alkaa rakentua erikoistuneita hahmoja ja malleja, jotka tuottavat ratkaisuita. Esimerkiksi shakissa on ääretön määrä siirtoja. Mestaritason pelaaja pystyy muistamaan merkityksellisiä asetelmia melko rajattoman määrän. Mutta hän ei pysty muistamaan yhtään muita paremmin satunnaisia, kaoottisia asetelmia. Jäsentyneet tietorakenteet sisältävät valtavasti tietoa. Sen lisäksi, että asiantuntija tietää paljon, hänen tietonsa on myös paremmin jäsentynyttä. Asiantuntijatiedon ja -tietorakenteiden syntyminen ja tiedon jäsentämistä 128

131 Meille kehittyy istumatyön ansiosta vielä paljon ryhtivikoja ja ruumiinvammoja. Digivammaisia ihmisiä on valtavat määrät tulossa, oikea sukupolvi. Kirsti Lonka

132 Kirsti Lonka Ihminen on psykofyysinen kyborgi 130 nopeuttavien hahmotusyksiköiden rakentuminen edellyttää Longan mukaan tunnin työmäärän, jolloin asioihin paneudutaan syvästi ja keskittyen. Aivot ovat kuin mikä tahansa lihas. Ne voidaan treenata tunnistamaan tiettyjä hahmoja. Leonardo Da Vinci vastaan tavarajuna Normaali-ihmisen muisti menee tavallisesti tukkoon, jos pitää tehdä päätös, johon liittyy useampia mielessä pidettäviä muuttujia. Tietoinen työmuisti on kaikilla meillä rajallinen. Sitä vastoin tiedostamattomien prosessien kapasiteetti on melko rajaton. Longan mukaan alitajunnasta luultiin aikaisemmin, että se toimii vain rauhan ja hiljaisuuden vallitessa. Nykyään tiedetään, että vaikeatkin ongelmanratkaisutehtävät helpottuvat, jos tietoiset ajatusprosessit pakotetaan muutamaksi minuutiksi irti tehtävästä. Silloin alitajunta prosessoi ongelmaa, ja ratkaisu näyttää selvemmältä, kun siihen palataan myöhemmin aktiivisella tasolla. Niksi on, että ei tietoisesti mieti käsillä olevaa tehtävää, vaan laskee esimerkiksi takaperin mielessään muutaman minuutin ajan. Silloin ajatusprosessi laajenee aivoissa laajemmalle alueelle, ja silloin saadaan myös alitajuiset prosessit käyttöön. Ihmisillä on erilaisia kognitiivisia tyylejä tehdä työtä. On henkilöitä, jotka eivät saa aloitettua seuraavaa asiaa ennen kuin edellinen on tehty loppuun. Heillä on tyypillisesti niin sanottu hitaasti lämpiävä temperamentti. Mutta kun he pääsevät vauhtiin, he ovat kuin raskas tavarajuna kiskoilla. He eivät halua missään tapauksessa keskeyttää meneillään olevaa ajatusta. Sitten on tällaiseen Leonardo Da Vinci -tyyppiseen ajatteluun tottuneita. Heillä on monta toisiaan hedelmöittävää projektia päällä yhtä aikaa. Nämä tyypit eivät niin paljon kärsi keskeytyksistä. Da Vinci ei tunnetusti vienyt monia projekteja päätökseen, mutta Mona Lisa hymyilee meille vielä satojen vuosien jälkeenkin. Lonka huomauttaa, että keskeytykset eivät ole välttämättä paha asia tavarajunan kaltaisillekaan ihmisille. Kun he joutuvat hetken tekemään jotain muuta, alitajunta jatkaa asian käsittelyä. Meillä on sellainen kovin vanhanaikainen käsitys, että ajattelu on sitä, että istutaan paikallaan. Pohdiskellaan hiljaisuudessa ja keskitytään yhteen asiaan. Se olisi tietysti se ihannetila. Tosiasia kuitenkin on, että tämä ihanne on ollut laajemmin mahdollinen ihmisen tiedonkäsittelyssä vain noin sadan vuoden ajan. Joutenolo fyysisestä työstä on historiallisesti vertaansa vailla oleva ylellisyys. Kansakoululaitos perustettiin Suomessa jo 1860-luvulla, mutta vasta oppivelvollisuuslain säätäminen vuonna 1921 laittoi ikäluokat laajemmin hiljentymään kirjojen äärelle.

133 Kirsti Lonka Ihminen on psykofyysinen kyborgi Sitä ennenhän näitä oli muutama hassu, joilla oli ylioppilashattu päässä. Lähinnä yläluokan miehillä oli oikeus miettiä jotain keskittyneesti. Naiset ovat aina saaneet hämmentää montaa pataa yhtä aikaa. Lonka epäilee, että lajievoluution kannalta katsottuna monta palloa ilmassa kannatteleva heinäsirkkaparvimainen ajattelu on ollut lajille selviämisen edellytys. Ihminen on kehittynyt liikkuvassa ympäristössä, jossa on pitänyt jatkuvasti seurata ja arvioida uhkia ja miettiä seuraavaa metsästysretkeä. Ihminen on itse asiassa psykofyysinen olento. Saattaakin olla niin, että paikallaan istuminen ja hiljaisuudessa lukeminen ei ole meille lajityypillistä käyttäytymistä. Pitkittynyt, samaan paikkaan juurtunut istumatyö on ihmisen biologialle vieras ja jopa vaarallinen asia. Lonka muistuttaa, että me emme ole vain puhuvia päitä, jotka voivat istua paikallaan rajattomasti. Päässä on ruumis kiinni, ja ruumiin kunto on tietotyön kannalta yhtä tärkeää kuin päänkin. Meille kehittyy istumatyön ansiosta vielä paljon ryhtivikoja ja ruumiinvammoja. Digivammaisia ihmisiä on valtavat määrät tulossa, oikea sukupolvi. Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat avain lajityypillisempään käyttäytymiseen. Lonka painottaa, että ihmisten pitää olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, syödä, juoda, nukkua, urheilla. Ja ajatella ja kokea kokonaisvaltaisesti taidetta, musiikkia, kaikkea mahdollista. Teknologia toimii ulkoisena muistisilmukkana Koska ihminen on muistikoneena epäluotettava, on ollut kannattavaa ulkoistaa kaikki mekaaniset tietoprosessit teknologiaan. Eräässä mielessä teknologia on ollut ihmisen muistiapuna jo pitkään. Minulla on aina tapana ulkoistaa ajatuksia. Se tapahtuu niin, että otan käteen kynän ja visualisoin paperille. Tämä on teknologiaa sen perustavimmassa mielessä: ihmisen ulkopuolinen apuväline. Lonka kertoo, että ensimmäiset kirjalliset tuotokset vuotta sitten olivat kauppalistaa muistuttavia muistilistoja siitä, mitä tarvitaan metsästysretkelle mukaan. Muinaiset ihmiset loivat nykytiedon mukaan muistisilmukoita, joilla vapautettiin ajatusenergiaa muihin askareisiin. Kirjoitustaito on teknologiaa, samoin kuin matematiikan hyödyntäminen. Olemme omaksuneet vaatteiden käytön ja pidämme silmälaseja. Nykyihminen on teknologian ympäröimä silloinkin, kun sähköä ei ole saatavilla. Mitä monimutkaisempi on asia, sitä monimutkaisempia ulkoisia muistisilmukoita ja teknologioita tarvitsemme. 131

134 Kirsti Lonka Ihminen on psykofyysinen kyborgi Olemme kollegani Kai Hakkaraisen kanssa kehittäneet ajatusta, että me olemme kyborgeja. Että ihminen jolla on silmälasit, on jo kyborgi. Minulla on powerpoint, jolle minä ulkoistan osan muististani. Tai varsinkin mikrofoni, jolla laajennan ääntäni. Ja kirjahan on myös eräänlainen käyttöliittymä. Teknologia toimii saumattomimmin silloin, kun sitä ei Liity keskusteluun Facebookissa: tarvitse ajatella. Ja kun teknologiaa ei tarvitse ajatella aktiivisesti, tulee siitä yhä luontevammin osa ihmistä. Lonka pitää harmillisena sitä, että suurin osa uudesta teknologiasta saa meidät tuntemaan itsemme tyhmäksi ja rajoittuneeksi. Tietokäytäntöjen ja järjestelmien kehittäminen käyttäjälähtöisesti on jatkuvasti tärkeämpää. MS-DOS oli esimerkki sellaisesta megaluokan typeryydestä, jota miljoonat ihmiset maailmassa käyttivät. Se teknologia oli suunniteltu sen mukaan, mikä on insinöörien mielestä kivaa ja makeeta, eikä sen mukaan, miten ihminen toimii. Muistan, kun näin ensimmäisen Applen tietokoneen, missä klikattiin hiirellä ikkunoita. Minä ajattelin, että 20 vuoden päästä kaikki tietokoneet ovat tuollaisia, että kuka hullu muistaa niitä DOSin käskyjärjestelmiä enää silloin? Lonka arvioi, että ihmisen kyborginen olemus jalostuu älykkyyden myötä. Esimerkiksi silloin, kun ihminen verkottuu älykkäästi ja kehittää aidosti inhimillistä toimintaa ja laajentaa inhimillistä tiedonkäsittelyä. Kehitys on myös sosiaalisia käytäntöjä. Ei tekstiviesti esimerkiksi ole vain keino tehdä jotain sosiaalista, mitä tekisimme muutenkin, vaan se muodostaa uudenlaisen sosiaalisen mahdollisuuden, uudenlaisen tietokäytännön. Se mahdollistaa sen, että me pystymme paremmin käsittelemään tunteita, koska välitön tilanne ehtii hieman mennä ohi. Vaikka tieto kasvavassa määrin löytyy internetistä, se ei tarkoita, että tiedon muistamista voidaan ulkoistaa nettiin ja tietokoneille. Mielestäni se on kauhean typerää, kun nykyään sanotaan, että ihmisten ei muka tarvitse tietää mitään, kun kaikki on internetissä. Kun minä menen nettiin, etsin tietoa jostain psykologisista jutuista, vaikka koulusurmista. Sen vuoksi, että minulla on asiantuntijan rakenteita mielessä, tiedän tarkasti, mikä on olennaista tietoa. Catch-22 Lonka kertoo, että Helsingin yliopiston säästöohjelma näkyy käytännössä niin, että opettajankoulutuslaitoksella ei ole yhtenäistä lukujärjestysohjelmaa. 132

135 Kirsti Lonka Ihminen on psykofyysinen kyborgi Tästä johtuu, että täällä on lukematon määrä järjettömiä excel-taulukoita, sähköposteja, stressiä, pottuilevia päällekkäisbuukkauksia, opiskelijoiden valituksia. Kaikki tämä sen vuoksi, että käytössä ei ole kunnon tietojärjestelmää tai kunnon tietokäytäntöä. Ja kuitenkin me syyllistämme aina yksilöä, kun hän ei jaksa eikä pysty. Päällekkäin kaatuvat tehtävät pakottavat jatkuvaan priorisointiin kaikessa tietotyössä. Lonka pitää tätä helposti kuormittavana asiana. Kun minulla soi puhelin kesken tapaamisen, niin se soittaja miettii, että miksei se vastaa, tärkeä asia. Ja sitten, jos minä vastaan, niin sekin on epäkohteliasta. Keskeinen havainto on, että ongelman ydin ei ole teknologioissa, vaan ihmisen minäkeskeisyydessä. Ihminen aina ajattelee, että hänen juttunsa on just se tärkein ja hänen asiansa on just se kiireellisin. Ja ihmiset ovat täällä minua varten, ja heidän pitää olla aina MINUA varten tavoitettavissa. Longan mukaan me ajaudumme jatkuvasti eräänlaiseen catch-22-tilanteeseen: jos vastaa puhelimeen, tekee väärin. Jos ei vastaa, tekee väärin. Kysymys on usein haluaako kohdella kaltoin läsnä olevaa ihmistä vai sitä soittavaa. Jos joku olisi niin innovatiivinen, että ratkaisisi tämän tavoitettavuusparadoksin, niin minun mielestäni hän ansaitsisi jonkin palkinnon. Tavoitettavuusparadoksi on esimerkki työelämän emotionaalisesta kuormittavuudesta. Työpaikoilla pitäisi panostaa sellaisiin sosiaalisiin käytäntöihin, etiketteihin, sopimuksiin ja tapoihin viestiä, jotka auttavat purkamaan tätä kuormitusta. Ennen keskityttiin teknologiaan, softaan, välineisiin. Ajateltiin, että ongelma on kännykkä tai Facebook, tai että ongelma on teknologia itsessään. Nyt minä olen tajunnut, että kyse on sosiaalisesta käyttäytymisestä ja tietokäytännöistä, niiden tietoisesta kehittämisestä. Niiden johtamisesta ja ylipäätään oikeanlaisesta emotionaalisesta johtamisesta. Lonka sanoo, että työpaikoilla tarvitaan erilaisia värejä, signaaleja, hattuja mitä tahansa, joka viestii pehmeästi erilaisia sosiaalisia koodistoja ja sopimuksia. Ihmiset saavat minun tutkimusryhmissäni toisinaan riemun työskennellä maisemakonttoreissa. Muutamat väitöskirjan viimeistelijät ovat siellä sopineet, että kun he laittavat kuulokkeet päähän, se on merkki siitä, että ei saa häiritä. Tai laittavat humoristisen lapun, että hiljaa, nero keskittyy ;). 133

136 Mari Puoskari, kehitysjohtaja, Logica Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla Logican kehitysjohtaja Mari Puoskarilla on takanaan pitkä ura politiikassa. Hän on toiminut kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana sekä vihreiden varapuheenjohtajana. Samaan aikaan Puoskari on tehnyt töitä tutkijana TKK:ssa perehtyen teollisuusprosesseihin ja niiden ympäristövaikutuksiin. Viimeiset kaksi vuotta Puoskari on keskittynyt ympäristöasioihin yksityisellä sektorilla Logicassa. Puoskari lähestyy kysymystä Suomen kilpailukyvyn haasteista laajasti. Jos meillä ei ole elinkelpoista ympäristöä, kysymys kilpailukyvystä muuttuu tarpeettomaksi. Tämä on jo onneksi ymmärretty kaikissa merkittävissä yrityksissä: on tehtävä paradigman muutos kohti vähähiilistä ja materiaalineutraalia yhteiskuntaa. Toisena keskeisenä kilpailukyvyn haasteena Puoskari pitää julkisen talouden tilaa, joka huoltosuhteen muuttuessa käy koko ajan haastavammaksi. Kun suuret ikäluokat eläköityvät, meiltä pitäisi siirtyä yksi valmistuva ikäluokka suoraan julkishallinnolle töihin. Tämä on ihan kestämätön tilanne. Niin suuri se henkilöstövaje siellä on. Kaatopaikat kaivoksiksi Materiaalitehokkuus tarkoittaa suljettua materiaalikiertoa, jossa kierrätys on viety niin pitkälle, ettei uusia materiaaleja tarvitse enää hankkia uusiutumattomista luonnonvaroista vaan tarvittavat asiat saadaan olemassaolevia materiaaleja hyödyntämällä. Tulevaisuudessa kaatopaikat voisivat olla kaivoksia, joista hankittaisiin lisää materiaaleja. Toinen paradigman muutos tarvitaan siihen, että palveluiden kulutus lisääntyy tavaroiden kulutuksen sijaan, että käyttämisestä tulisi omistamista keskeisempää. Erilaisia mikroyrityksiä ompelukonelainaamosta city-auto-palveluihin ajatuksen ympärille on jo syntynytkin, mutta yhteiskunnallinen rakennemuutos antaa vielä odottaa itseään. 134

137 Tulevaisuudessa kaatopaikat voisivat olla kaivoksia, joista hankittaisiin lisää materiaaleja. Mari Puoskari

138 Mari Puoskari Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla Soisin, että tulevaisuudessa ihmiset priorisoisivat palveluita ja vapaa-aikaa! Julkishallinnon tilaa Puoskari korjaisi ensisijaisesti lainsäädännön keinoin. Hän kaipaa rohkeita linjauksia julkisessa hallinnossa ja kunnianhimoisia tavoitteita yrityksille. Luovuus syntyy toimivasta työympäristöstä Jotta yksilöt voisivat olla luovia ja voida hyvin, pitää erilaisten ympäristöjen muuttua. Puoskari haluaa muutoksia niin fyysisiin, virtuaalisiin kuin henkisiin tiloihinkin. Ihmisen pitää voida hyvin voidakseen ajatella tehokkaasti. Hän kaipaa tulevaisuuden yrityksiin erilaisia tiloja erilaisiin toimintoihin: tiimityötiloja, hiljaisen työskentelyn tiloja, projektityöhuoneita ja videoneuvotteluhuoneita. Tietotyöläisen tulos on vähemmän sidottu rutiininomaisen työhön käytettyyn aikaan, mutta silti esimerkiksi etätyöhön liittyy monissa työpaikoissa paljon ennakkoluuloja ja pelkoja työntekijöiden laiskottelusta. Osallistu keskusteluun fiksummista toimintatavoista: Keskeistä olisi kehittää uudenlaisia mittareita sen perinteisen läsnäolon mittaamisen rinnalle. Tietotyö ei ole sidottu työaikaan eikä -paikkaan. Kiinnostavana seikkana Puoskari tuo esiin tutkimustulokset, joiden mukaan fyysinen rasitus tehostaa tietotyöläisen työskentelyä. Jenkeissä on jo neuvotteluhuoneita, jotka on kalustettu juoksumatoin! Muutosjohtaminen poisoppimisen apuna Puoskari tuntee vanhoista käytänteistä luopumisen vaikeuden. Näen usein omassa työssäni, kuinka uusi prosessi tai järjestelmä nähdään ainoastaan IT-hankkeena, sen sijaan, että nähtäisiin se kokonaisvaltaisena muutoksena, joka vaatii myös prosessien muuttumista. Sen lisäksi, että ICT-muutos vain tehdään, loppukäyttäjät pitäisi ottaa mukaan jo suunnitteluvaiheessa, heille tulisi viestiä proaktiivisesti ja lopuksi kouluttaa hyvin. Osana käyttöönoton suunnittelua tulisi olla vanhasta mallista luopumisen prosessi. Lisäksi johtajuuteen tulisi panostaa erityisesti: Kaikissa muutoshankkeissa pitäisi olla muutosjohtaminen omana alaprojektinaan ja siihen pitäisi panostaa. Puoskari uskoo, että vanhoista malleista irtipäästäminen helpottuu, kun uudistukset ovat käyttäjälähtöisiä ja koulutus on huolellisesti hoidettu. 136

139 Mari Puoskari Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla Puoskari uskoo tiedolla johtamiseen. Hän pitää tärkeänä tiedon keräämistä ja erityisesti erilaisten mittareiden seuraamista muulloinkin kuin vuositasolla. Jos asioita tarkastellaan kerran vuodessa, ei saada mitään oikeaa tietoa. Asioita tulee katsoa paljon tiiviimmällä syklillä. Kestävää kehitystä ja yritysvastuuta korostava Puoskari toivookin liikkeenjohdon ottavan perinteisen liikevaihtoa mittaavan datan rinnalle myös pehmeämpien arvojen mittareita. Soisin, että eurojen rinnalla kulkisivat luontevasti myös vaikkapa yrityksen hiilidioksidipäästöt ja sosiaalisen vastuun mittarit, kuten työtyytyväisyyteen liittyvät luvut. Yhdeksi olennaiseksi tiedon lajiksi Puoskari nostaa hiljaisen tiedon. Hän toivoo, että avainhenkilöiden eläköityessä uskallettaisiin investoida myös seuraajan ja lähtijän pidempään yhteiseen työaikaan. Kun aikaa olisi enemmän, voisi seuraajalle jättää enemmän kuin vain yhteyshenkilölistan. Tieto muuttuu arvottomaksi ilman vuorovaikutusta ja, jos tätä vuorovaikutusta ei muuteta toiminnaksi. Mari Puoskari Puoskari on iloinen vähitellen alkavasta tiedon jakamisen trendistä, jonka yhdeksi esimerkiksi hän nostaa julkisten datavarantojen vähittäisen avaamisen julkisiksi. Tieto muuttuu arvottomaksi ilman vuorovaikutusta ja, jos tätä vuorovaikutusta ei muuteta toiminnaksi. Tulevaisuuden johtaja Tulevaisuuden johtajuuden haasteisiin vaikuttaa Puoskarin mukaan valtavasti pian työelämään siirtyvä sukupolvi. Tämä Y-sukupolvi vaatii työpaikkaa valitessaan muutakin kuin uranäkymiä tai työsuhde-etuja. Rekrytoimme viime vuonna yli 200 henkeä. Yksi yleisimmistä hakijoiden esittämistä kysymyksistä haastatteluissa oli se, mitä Logica tekee ympäristön hyväksi ja onko meillä kehitysyhteistyöhankkeita. Puoskari nostaa erääksi syyksi panostaa kestävään kehitykseen Y-sukupolven arvomaailman. Arvoista on tulossa yrityksille keino profiloitua kiinnostavaksi työnantajaksi ja 137

140 Mari Puoskari Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla kerätä tulevia huippulahjakkuuksia tiimiinsä. Logica on ottanut yhdeksi päästövähennystavoitteidensa toteuttamiskeinoksi etätyöhön kannustamisen. Samalla vähennetään sekä työmatkoista syntyviä päästöjä että toimitilojen tarvetta. Uudistuksilla säästetään myös rahaa. Kaikki Logican liiketoimintasovellukset on rakennettu etätyöystävällisiksi. Ei tämä meilläkään ole kivutta mennyt, uudenlaisia tuottavuusmittareita kaipaamme mekin. Toinen johtajuuden haaste on jatkuvasti kasvava läpinäkyvyyden periaate, joka ei koske enää vain emoyritystä vaan myös koko alihankkijaketjua. Kukaan ei halua herätä aamulla lukemaan, että oma alihankkija on käyttänyt Kiinassa lapsityövoimaa. Tulevaisuuden johtajan pitäisi pystyä hankkimaan itseään pätevämpiä alaisia. Johtajan tehtäväksi nousee Puoskarin mukaan kyky hankkia hyviä asiantuntijoita tiimiinsä ja luoda heille ympäristö, jossa tietotyön tekeminen parhaiten onnistuu. Kolme muutosta 1) Suomen tulisi sitoutua paljon nykyistä kunnianhimoisempiin ympäristötavoitteisiin 2) Työuria tulisi pidentää, myös lainsäädännön keinoin 3) Tukijärjestelmiä tulisi muuttaa niin, että ne kannustaisivat aidosti työntekoon 138

141 Marko Parkkinen, toimitusjohtaja, Seedi Oy Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kateus! Marko Parkkinen on kasvu- ja kehitysyhtiö Seedi Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Seedi on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana auttanut yli kolmeakymmentä yritystä kasvun kysymyksissä ja perustanut 13 uutta yritystä. Parkkinen on lisäksi palkittu työstään markkinoinnin, tietotekniikan ja innovaatioiden alueella. Parkkinen pitää Suomen kilpailukyvyn keskeisinä haasteina suomalaista kulttuuria ja asenneilmastoa. Väite on raju, mutta Parkkinen perustelee: Suomi on ainoa maa, jossa korkeushyppääjäkin ylpeilee sillä, ettei ole koskaan pudottanut rimaa. Jos tavoitteet asetetaan aina liian mataliksi, ei koskaan saavuteta mitään suurta. Toiseksi kulttuuriseksi kilpailukyvyn haasteeksi Parkkinen nostaa kateuden: suomalaiset tyypillisesti kuvittelevat, että jonkun toisen ansio olisi itseltä pois. Parkkinen kaipaa yhteiskunnallisten arvojen päälaelleen kääntämistä. Suomessa ajatellaan edelleen, että kovin jätkä on se, joka saa kerättyä itselleen mahdollisimman paljon oikeastihan pitäisi ajatella, että kovin on se, joka voi antaa eniten. Antamalla saa. Muutos alkaa itsestä Miten suomalaista yrittäjyysvastaista kulttuuri-ilmastoa sitten tulisi muuttaa? Parkkinen uskoo, että tärkeintä on muuttaa omaa käyttäytymistä. Kun itse teet muutoksen, muutos on jo alkanut. Luovuus syntyy joustavista järjestelmistä. Parkkisen mukaan yrityksessä täytyy olla tilaa kokeiluille niin fyysistä tilaa kuin oikeanlaista henkistä ilmapiiriäkin. 139

142 Kansana meidän tulisi siirtyä kakun jakamisen miettimisestä kakun leipomisen miettimiseen. Marko Parkkinen

143 Marko Parkkinen Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kateus! Kokeileminen ei aina tarkoita, että sen pitäisi johtaa muutokseen, mutta kokeilla täytyy saada. Parkkinen kaipaa samaa henkeä koko yhteiskuntaan. Vähemmän byrokratiaa, enemmän kokeiluja. Ei tietoa, vaan ymmärrystä Tiedon määrä lisääntyy yhteiskunnassa koko ajan. Parkkinen kaipaa tiedon rinnalle uutta käsitettä: ymmärrystä. Vuorovaikutus eli ihmisten tarkentavat kysymykset jalostavat tiedon ymmärrykseksi. Pahimmillaan tiedon määrän lisääntymisestä ei saada Liity keskusteluun Facebookissa: hyötyjä, vaan se johtaa vain ymmärryksen vähentymiseen. Jotta suomalainen kilpailukyky vahvistuisi, täytyy tietotyötä Parkkisen mukaan kehittää ymmärrystyöksi. Hän näkee, että kyky yhdistää erilaisia näkökulmia ihmisten ymmärrykseksi ja avuksi muodostuu yhä tärkeämmäksi. Tietotaloudesta tulisi siirtyä ymmärrystalouteen, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus ja kyky innovoida ovat pääroolissa. Kun uusia innovaatioita kehitetään, kyky kysyä oikeita kysymyksiä on paljon tärkeämpi kuin kyky vastata. Parkkinen kaipaa suomalaiseen keskusteluun paljon nykyistä enemmän hyviä kysymyksiä ja hyviä ongelmia. Erikoistumisella prosesseja voidaan tehostaa. Parkkinen ei kuitenkaan pidä erikoistumista pelkästään hyvänä asiana. Parkkinen siteeraa Adam Smithiä, joka ennusti jo 1770-luvulla teoksessaan Kansojen varallisuus teollisen vallankumouksen vaikutuksia työntekoon. Smith esitti, että jatkuva työn sirpaloituminen johtaa lopulta atomisoitumiseen; niin erikoistuneisiin työtehtäviin ja kapeisiin asiantuntija-alueisiin, että ihmiset kadottavat kyvyn ymmärtää toistensa työtä ja lopulta myös toisiaan. Mielestäni me emme ole kaukana siitä tilanteesta nyt. Me olemme niin erikoistuneita omiin alueisiimme, että emme enää ymmärrä kokonaisuutta. Ainoa tapa päästä takaisin kokonaisnäkemykseen on esittää oikeita kysymyksiä. Kuka enää haluaisi johtajaksi? Suomalaista yhteiskuntaa vaivaava kateuden ilmapiiri näkyy Parkkisen mukaan erityisen selvästi siinä, miten Suomessa suhtaudutaan johtajiin. 141

144 Marko Parkkinen Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kateus! Johtajia demonisoidaan, pidetään melkein rikollisina. Ajatellaan, että johtajilla on jokin kummallinen alakulttuuri, jossa he pyrkivät kusettamaan ihmisiä ja kähmivät keskenään. Kaikista päätöksistä haetaan julkisuudessa vain negatiiviset sävyt. Kuka fiksu ihminen haluaisi tällaiseen hommaan? Parkkinen itse näkee johtajan eräänlaisena valmentajana. Johtajan pitää puuttua poikkeamiin: jos joku ei pelaa sääntöjen mukaan, hänet poistetaan kentältä. Kansana meidän tulisi siirtyä kakun jakamisen miettimisestä kakun leipomisen miettimiseen. Rötösherrajahti pitää lopettaa; muuten fiksuimmat meistä eivät enää jatkossa suostu vastuunkantajiksi. Suomeen tarvittaisiin Parkkisen mukaan johtajiksi ihmisiä, jotka eivät halua johtajiksi. Mitä tämä tarkoittaa? Tarvitsemme johtajia, joilla on kyky kohdata ihmisiä tunnetasolla ja valvoa yhteisiä pelisääntöjä. Lahjakkaille työntekijöille pitää antaa vastuullisempia tehtäviä. Suomalaista ajattelua pitäisi päivittää! Suomalaisten täytyisi Parkkisen mukaan osata pitää kiinni asioista joiden takia meillä menee nyt niin hyvin. Parkkinen nostaa yhdeksi esimerkiksi kriittisen tärkeistä asioista suomalaisen koulujärjestelmän. Suomalainen koulujärjestelmä on ihme, ja sille pitäisi antaa tilaa kehittyä. Suomalaista ajattelua pitäisi päivittää laajasti: nostaa tavoitteet korkealle ja luoda epäonnistumisen salliva kulttuuri. 142

145 Mikko Kosonen, yliasiamies, Sitra Matti Franck, ICT-johtaja, Espoon kaupunki Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen Jälkiteollisissa länsimaissa palvelut ovat seuraavan tuottavuusloikan ytimessä. Professori Olli Martikainen on arvioinut, että meillä on parikymmentä vuotta etumatkaa järjestää palvelusektori kilpailukykyiseksi, ennen kuin palvelutuotanto siirtyy kehitysmaihin muun tuotannon vanavedessä. Kysymys kuuluu, riittääkö aika. Sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tuottamattomuus istuu syvällä rakenteissa. Kuntien palvelurakenteissa heijastuu vieläkin aika, jolloin tietotekniikkaa ei ollut. Kuntien määrän vähentäminen on oikeansuuntainen askel julkisten palveluiden tuottavuuden parantamiseksi. Mutta kuntaremontti ei uuteen tehokkuuteen riitä tarvitaan systemaattista muutosta. Tuottavuuden jättiloikka saavutetaan silloin, kun kansalaiset voidaan osallistaa kunnallisten palveluiden tekijöiksi ja suunnittelijoiksi. Suomen bruttokansantuotteesta kaksi kolmasosaa tulee palveluista; kuntien taloudesta puolet on terveydenhoitoa. Tästä seuraa se, että Suomen talouden kasvuluvut ovat oleellisesti kiinni siitä, kuinka palveluiden tuottavuus lähitulevaisuudessa järjestetään. Vauhdilla velkaantuvien kuntien kohtalo taas ratkeaa terveydenhoitopalveluiden järkeistämiseen liittyvien valintojen kautta. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen lataa pöytään synkän tiedon: 2000-luvulla tuottavuuden kehitys on Suomessa käytännössä loppunut. Välitöntä uhkaa ei vielä ole. Suomen valtionvelka on edelleen eurooppalaisittain alhaisella tasolla, pyörä pyörii, toistaiseksi. Kososen mukaan tämä on myös ongelma, sillä kadunmies ei vielä tunnista uhkaa voimakkaana. Ajatellaan, että kyllä tässä pärjätään vielä muutama vuosi. 143

146 Sonera LIVE Sonera LIVE -lähetykset ovat videoseminaareja, jotka lähetetään suorina lähetyksinä verkossa. Kyseinen artikkeli on tiivistelmä pidetystä lähetyksestä. Osallistu ja tutustu seminaareihin:

147 Kosonen - Franck Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen Massojen paine puuttuu, ja tästä johtuu, että poliittinen tahto tehdä muutoksia on hukassa. Keskipitkällä aikavälillä tilanne näyttää Kososen mielestä erittäin huonolta. Hän uskoo, että ennen pitkää tuottavuuden haasteet pystytään ratkaisemaan, mutta sitä ennen talouden pyörä kohtaa vaikeita aikoja, routaa ja rospuuttoa. Kosonen näkee pitkällä tähtäimellä suuria mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen etenkin, jos ICT onnistutaan ottamaan oikealla tavalla käyttöön sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; tuskin millään muulla yksittäisellä tekijällä on yhtä tärkeä rooli tuottavuuden parantamisessa. Tämä ei siis ole teknologiakysymys vaan soveltamiskysymys. Tuottamattomuus on rakenteissa Espoon ICT-johtaja Matti Franckin mukaan meillä on paljon tekemätöntä työtä erityisesti julkisella ICT-puolella ja kaikkiaan paljon sellaisia alueita, joissa työtä pitäisi tehdä paremmin ja kokonaan toisella tavalla. Franck katsoo, että Suomessa tilanne ei ICT:n käytön osalta ole huono, vaikka julkisuuteen nousisikin välillä toisenlaisia näkemyksiä. ICT on kuitenkin ollut käytössä kolme neljäkymmentä vuotta, mikä on antanut tiettyä syvyyttä toimintaan. Kunnissa käytetään hyvin laajasti kaikilla aloilla ICT:tä, eikä voitaisi ajatellakaan toimintaa ilman sitä. Kuitenkaan esimerkiksi terveyspuolella tuottavuuskehitys ei ole ollut sitä, mitä on toivottu. Franckin viesti on, että Suomessa on saatava ICT-investoinnit tuottamaan uudella tavalla. On tehtävä valintoja, katsottava, mitkä investoinnit ovat järkeviä ja mitkä eivät. Myös Franck toistaa näkemyksen: tämä on rakenteellinen ongelma, eikä se tule kuntoon pelkästään ICT:n soveltamisella. Tarvitaan poliittista rohkeutta Kuntauudistuksen varaan lasketaan paljon. Kuntien määrän vähentämisellä tähdätään muun muassa hallinto- ja palvelukulujen vähentämiseen. Mutta riittääkö kuntien yhteenliittäminen velkaantumisen katkaisemiseksi? Kosonen suhtautuu kuntaremontin vaikutuksiin pessimistisesti. Hän uumoilee, että joudumme miettimään suurempia rakenteellisia muutoksia ja näistä muutoksista on tulossa mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Kuntien määrään on toki tärkeää puuttua, mutta on hyvä ymmärtää, että sillä ei kaikkea ratkaista. Nyt tarvitaan valtiomiesmäisyyttä eikä populismia, eli poliittista rohkeutta tehdä niitä välttämättömiä muutoksia. 145

148 Kosonen - Franck Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen Muutoksen keskipisteessä on terveydenhuoltosektori. Franck on samoilla linjoilla kuntien terveydenhuollon ja koko palvelutuotannon rakenteet ovat siltä ajalta, jolloin ICT:tä ei vielä ollut olemassakaan. Julkisen hallinnon ICT-kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Rahaa siis on, sitä ei itse asiassa tarvita lisää, vaan sitä pitää jatkossa osata käyttää huomattavasti tehokkaammin. Tarvitaan konkreettista rohkeutta ja aloitteellisuutta. Tässä on valtava mahdollisuus saada tehoa ja tuottavuutta lisää samalla, kun parannetaan kuntalaisten saamaa asiakaspalvelua. Kansalaiset mukaan talkoisiin Kosonen näkee osallistamisessa suuria mahdollisuuksia palveluiden uudistamiseen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voidaan avata potilaille mahdollisuus keskustella keskenään. Näin terveydenhuollon alueella ennakoivat palvelut ja kroonisten tapausten itsehoito mahdollistuvat. Tämä malli voisi toimia fyysisestikin. Uskon, että ihmiset haluavat auttaa ja osallistua huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä siihen annetaan mahdollisuuksia. Keskeistä on, että kansalaisille annetaan työkaluja osallistumiseen ja otetaan heidät työkaluineen mukaan talkoisiin. Siitä syntyy se suuri tuottavuusloikka, ei niinkään hallintorakenteen harmonisoinnista. Ja tämä on vasta ensimmäinen askel. Käynnissä on suuri paradigman muutos. Myös monet teollisuusyritykset ovat kääntyneet yhä enemmän palveluyrityksiksi. Esimerkiksi KONEella puhutaan jo palveluiden tuottamisesta enemmän kuin teollisesta tuotannosta. Kaiken kaikkiaan Kosonen näkee, että Suomella on hienot mahdollisuudet pärjätä tässä kilpailussa, sillä Suomella on jo nyt hyvä maine luotettavana ja osaavana ratkaisuntoimittajana maailmalla. Huomasin Kiinassa vieraillessani, että siellä rakennetaan kokonaisia yhdyskuntia ja kaupunkeja nollasta. Siellä kysytään suomalaisten perään, että voisimmeko tulla auttamaan, kun me osaamme rakentaa näitä kokonaisuuksia. Kaksi vuosikymmentä aikaa Professori Olli Martikainen Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAsta katsoo asiaa laajasti. Tuottavuus ei ole sinänsä kadonnut mihinkään. Se vain on muuttamassa muotoaan. 146

149 Kosonen - Franck Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen Tuottavuushan syntyy luovasta tuhosta, eli uudet yritykset korvaavat vanhat. Esimerkiksi elektroniikan tuotanto on siirretty kehittyviin maihin, missä se on kannattavampaa. Martikainen on yhtä mieltä siitä, että kyse ei siis ole teknologian kehittämisestä ja valmistamisesta, vaan sen soveltamisesta. Ratkaisun avain on, että Suomessa löydetään parhaat organisaatiorakenteet, jotta tuottavuus saadaan takaisin ylös. Muutoksen kärkenä toimivat palvelut, jotka muodostavat Suomessa kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta. Martikainen laskee, että sieltä olisi saavutettavissa ratkaiseva suhteellinen etu. Perustuotanto on mennyt kehitysmaihin, ja meillä on noin parikymmentä vuotta aikaa, ennen kuin palvelutuotantoa aletaan viedä sinne myös, professori arvioi. Sosiaaliset ongelmat tuottavat Maailman mielipidejohtajiin liikkeenjohdon ja taloustieteen saralla kuuluva amerikkalainen professori Michael E. Porter on todennut, että tulevaisuuden menestyjäyritykset ovat niitä, joilla on kyky ratkaista maailman sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Sosiaalisista ongelmista ikääntymisen haaste on yhä polttavampi kysymys Suomessa. Kososella on idea, jolla tämän voisi kääntää eduksi tai jopa vahvuudeksi. Ikääntyminen on poikinut Suomeen paljon siihen liittyvää tietotaitoa. Sen tehokas valjastaminen olisi täysin mahdollista nykyistä palvelulähtöisemmällä lähestymistavalla. Jos Suomesta haluttaisiin nostaa terveydenhuollon johtotähtiä esiin, vaatisi se monialaista yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. En sano, että kaikkea julkista pitäisi yksityistää, vaan löytää keinoja paketoida palveluita tuotteiksi ja myyntiin. Kun palveluita jalostetaan myyntikuntoon ja kansalliseksi kilpailuvaltiksi, yksi toimija ei pysty näihin haasteisiin vastaamaan. Näkökulma laajenee ekosysteemeiden tasolle ja monialaisiin yhteenliittymiin. Tällainen on syntynyt Suomessa esimerkiksi veden ympärille. Sweet-tutkimus- ja kehityshanke rakentuu Kemiran ja VTT:n yhteiselle panokselle ja tuo mukaan myös pienempiä toimijoita. Sweet on esimerkki uudenlaisesta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä, joka avaa tuoreita uria kasvulle. Pelit parantavat Vastaavasti terveydenhoitoalalla on otettu askel laajempaa yhteistyötä kohti Sitran Terveystaltio-hankkeessa, jossa kansalaiset voivat vapaaehtoisesti siirtää omia terveys- 147

150 Kosonen - Franck Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen tietojaan yhteiseen tietokantaan. Kosonen kertoo, että tämä tietokanta avaa mahdollisuuden rakentaa erilaisia palveluita yhdistelemällä kerättyä tietoa eri tavoilla. Tämä alusta avaa mahdollisuuden julkisen ja yksityisen yhteistyölle, eli Kelalle, ammatinharjoittajille, yrityksille. Haasteena on saada ihmiset aktiivisesti käyttämään näitä palveluita. Suomessa peli- ja animaatioteollisuus on huippuluokkaa. Moni tietysti ajattelee, että peliteollisuus on viihdehömppää, hyvä vain, että saadaan väliaikaisesti kasvua jostain. Tosiasia kuitenkin on, että peli- ja animaatioteollisuus on huikean tärkeä osaamiskomponentti terveydenhuollon ja koulutuksen alalla. Kosonen järkeilee, että peleillä voidaan saada syrjäytymisuhan alla olevat nuoret miehet houkuteltua terveytensä edistämiseen tai oppimiseen. Peleillä on siksi yhteiskunnallista painoarvoa. Tältä sektorilta avautuu mahdollisuuksia innovatiivisiin uusiin palveluihin, jotka eivät ole pelihömppää vaan kansanterveyttä ja sivistystä lisääviä. Franck kertoo, että ensimmäisiä sovellutuksia on jo tekeillä. Espoossa on meneillään uuden sairaalan suunnitteluhanke, ja tässä on otettu huomioon myös nämä mainitut peliasiat. 148

151 Matti Pohjola, taloustieteen professori, Aalto-yliopisto Vapaan tiedon puolustaja Sähkön keksiminen mullisti koko yhteiskunnan ja vaikutti toimijoihin kaikilla tasoilla 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Taloustieteen professori Matti Pohjola vertaa tietotekniikkaa sähköön ja uskoo, että edessämme on samanlainen vallankumous, ainoastaan nopeampi. Matti Pohjola Aalto-yliopistosta katsoo, että kilpailukyky voidaan määritellä monella tavalla. Yhteiskunnan kilpailukykyä mitataan kansalaisten hyvinvoinnilla eli sillä, kuinka hyvä suomalaisten on olla Suomessa. Tällä mittarilla suomalaisten hyvinvointi on parempi kuin koskaan. Kansantalouden kilpailukykyä taas mitataan työn tuottavuudella kokonaistuotannon määrällä tehtyä työtuntia kohden. Tämä taas on se, mistä vauraus syntyy. Tuottavuuden tulokset voi käyttää hyödyksi joko niin, että tuottavuushyöty nostetaan korkeampina tuloina tai tehdään vähemmän töitä. Tuottavuuden hyödyntäminen on suorassa suhteessa yhteiskunnan arvoihin. Tuotanto ja tulot kasvavat kahdella tavalla: joko siten, että tehdään enemmän töitä, tai, että työn tulos kasvaa tuottavuuden kasvaessa. Tuottavuuden rooli korostuu, sillä suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhde heikentyy radikaalisti seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä aiheuttaa työn määrän vähenemistä. Tarvitaan uusia reseptejä! Pohjola pitää suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn keskeisenä haasteena sitä, että tuottavuuskasvu on perinteisesti ollut teollisten toimialojen varassa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa vahvojen teollisten toimialojen osuus kansantaloudessa pienenee. Tämä on ongelma nyt, kun yhtäältä väestö ikääntyy ja työpanos vähenee, tuottavuuden pitäisi parantua ja tuottavuuskasvu hiipuu teollisuuden ongelmien vuoksi. 149

152 Teknologinen kehitys on analoginen ruuanvalmistuksen kanssa: teknologia on resepti. Matti Pohjola

Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa Tekesin ohjelma 2012 2018

Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa Tekesin ohjelma 2012 2018 Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa Tekesin ohjelma 2012 2018 Nuppu Rouhiainen etunimi.sukunimi@tekes.fi Ohjelman tavoitteet Yritysten liiketoiminnan ja kilpailukyvyn uudistaminen: Ihmiset

Lisätiedot

Suomi nousuun. Aineeton tuotanto

Suomi nousuun. Aineeton tuotanto Suomi nousuun Aineeton tuotanto Maailman talous on muutoksessa. Digitalisoituminen vie suomalaiset yritykset globaalin kilpailun piiriin. Suomen on pärjättävä tässä kilpailussa, jotta hyvinvointimme on

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ. Tero Lausala, 24.9.2015

REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ. Tero Lausala, 24.9.2015 REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ Tero Lausala, 24.9.2015 TYÖN MUUTOS JA MURROS TYÖPAIKOISTA TYÖTEHTÄVIIN: MONIMUOTOISET TAVAT TEHDÄ TYÖTÄ TYÖN TARJONNAN JA KYSYNNÄN KOHTAANTO-ONGELMA

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa

Lisätiedot

Miksi tulisin aamulla töihin toimistolle?

Miksi tulisin aamulla töihin toimistolle? Miksi tulisin aamulla töihin toimistolle? Timo Räikkönen, kehitys- ja markkinointijohtaja, YIT Jari Niemelä, toimitusjohtaja, Workspace Oy #HENRYFoorumi / #HF_2014 #yitkehitys HR erilaisten muutosten keskellä

Lisätiedot

Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa

Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma (2008) 2012 2015 Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Ohjelman tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita innovaatiotoiminnan

Lisätiedot

Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset

Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset Lean ajattelu: Kaikki valmennuksemme perustuvat ajatukseen: yhdessä tekeminen ja tekemällä oppiminen. Yhdessä tekeminen vahvistaa keskinäistä luottamusta luo positiivisen

Lisätiedot

Yhteenveto 8.9., 22.9. ja 6.10. seminaareista

Yhteenveto 8.9., 22.9. ja 6.10. seminaareista Yhteenveto 8.9., 22.9. ja 6.10. seminaareista Yritykset ja kaupunki luovat Salon kasvun Hannu Salminen, Salon kaupunki Salon elinkeinopoliittisen ohjelman keskeiset tavoitteet: - Kaupungin vetovoimaisuudesta

Lisätiedot

Työelämä muuttuu - onko Suomi valmis siihen?

Työelämä muuttuu - onko Suomi valmis siihen? Työelämä muuttuu - onko Suomi valmis siihen? Timo Lindholm Sitra 11.9.2015 1 Työelämän ja markkinoiden muutoksia ICT:n laajeneva hyödyntäminen ja osin tehtävätasolle ulottuva kansainvälinen kilpailu hävittävät

Lisätiedot

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Miten luovuus ja innovatiivisuus liittyvät julkiseen sektoriin? Hallituksen tahtotila: Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea

Lisätiedot

Tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta valtionhallintoon. Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina 18.11.2011 valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori

Tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta valtionhallintoon. Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina 18.11.2011 valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori Tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta valtionhallintoon Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina 18.11.2011 valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori Kansantalouden tuottavuuden kasvu - talouskasvun keskeinen

Lisätiedot

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK Mikä on innovaatio innovaatiostrategia innovaatiopolitiikka???

Lisätiedot

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Työelämän laatu ja johtaminen muutoksessa TOIMINTAYMPÄRISTÖN KAAOS RESURSSIEN NIUKKUUS JA KUNTALAISTEN RAJOTTOMAT TARPEET OVAT JO HAASTANEET

Lisätiedot

Tekes, kasvua ja hyvinvointia uudistumisesta. Johtaja Riikka Heikinheimo

Tekes, kasvua ja hyvinvointia uudistumisesta. Johtaja Riikka Heikinheimo Tekes, kasvua ja hyvinvointia uudistumisesta Johtaja Riikka Heikinheimo Kasvua ja hyvinvointia uudistumisesta Rahoittamme edelläkävijöiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatioprojekteja Kestävä talouskasvu

Lisätiedot

Seuraavaksi: Kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen, VM: Valtion uusi työnteon malli

Seuraavaksi: Kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen, VM: Valtion uusi työnteon malli Seuraavaksi: Kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen, VM: Valtion uusi työnteon malli Osallistu keskusteluun, kysy ja kommentoi Twitterissä: #Valtori2015 TYÖ 2.0 Kohti valtion uutta työnteon mallia Valtorin

Lisätiedot

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 17.2.2011 Hannele Waltari Mitä työhyvinvointi on? Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset

Lisätiedot

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys - kommenttipuheenvuoro

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys - kommenttipuheenvuoro Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys - kommenttipuheenvuoro Tuottavuus ja työhyvinvointi Toimihenkilöiden työsuhdepäivät 0.2.20 M/S Silja Symphony Johtaja Jukka Ahtela EK 2 3 Suomi on palvelutalous

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen

Lisätiedot

Design yrityksen viestintäfunktiona

Design yrityksen viestintäfunktiona Design yrityksen viestintäfunktiona Hanna Päivärinta VTM Pro gradun esittely Tutkimuksen taustaa Design on ollut pitkään puhutteleva ilmiö Designia tuntuu olevan kaikkialla Helsinki World Design Capital

Lisätiedot

Tiimivalmennus 6h. Tiimienergian pikaviritys

Tiimivalmennus 6h. Tiimienergian pikaviritys Tiimivalmennus 6h Tiimienergian pikaviritys Hienoa kuinka hyvin valmennus pysyi kasassa ja sai kaikki mukaan. Kukaan ei ollut passiivisena tässä koulutuksessa. TeliaSonera Oyj 1 / 9 Miksi investoisit tiimityöhön?

Lisätiedot

SUOMEN ELINVOIMAN LÄHTEET -kehitysohjelma

SUOMEN ELINVOIMAN LÄHTEET -kehitysohjelma SUOMEN ELINVOIMAN LÄHTEET -kehitysohjelma Lähtökohdat Megatrendit Talouskriisi Globalisaation 2.vaihe Väestön ikääntyminen Ilmastomuutos Suomen menestysmalli on vakavasti uhattuna Perinteinen teollinen

Lisätiedot

Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK EK-2015 strategian ydin Missio, visio ja arvot Missio = Perustehtävä, olemassaolon

Lisätiedot

ELÄKÖÖN ELÄMÄ JA TYÖ V työhyvinvoinnin ja johtamisen koulutuspäivä 22.10.2014 Palvelu tapana toimia. FM Jukka Oresto LAMK / Paideia Oy

ELÄKÖÖN ELÄMÄ JA TYÖ V työhyvinvoinnin ja johtamisen koulutuspäivä 22.10.2014 Palvelu tapana toimia. FM Jukka Oresto LAMK / Paideia Oy ELÄKÖÖN ELÄMÄ JA TYÖ V työhyvinvoinnin ja johtamisen koulutuspäivä 22.10.2014 Palvelu tapana toimia FM Jukka Oresto LAMK / Paideia Oy 1 . KAIKKI MUUTTUU Ansaintalogiikka on muuttumassa tavaroiden saatavuuden

Lisätiedot

MPS Executive Search Johtajuustutkimus. Marraskuu 2010

MPS Executive Search Johtajuustutkimus. Marraskuu 2010 MPS Executive Search Johtajuustutkimus Marraskuu 2010 Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö AddValue Internetkyselynä 1....2010. Tutkimuksen kohderyhmänä oli suomalaista yritysjohtoa

Lisätiedot

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Kompleksisuus ja dynaamisuus Kuntien kuten muidenkin organisaatioiden nähdään toimivan

Lisätiedot

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008 Hannu.tamminen@ttk.fi Taustaa Ohjausvälineet Lait Asetukset, ministeriön päätökset Keskusviraston suositukset Työmarkkinasopimukset Työmarkkinajärjestöjen

Lisätiedot

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen Muuton tuki ja yhteisöllisyys Pirjo Valtonen Muutto ja muutos Muutto ja muutos ovat isoja asioita, joissa koetaan epävarmuutta. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on ahdistavaa. Muutos tuo aina haasteita

Lisätiedot

Vihreämmän ajan kuntaseminaari. Päättäjien Aamu

Vihreämmän ajan kuntaseminaari. Päättäjien Aamu Vihreämmän ajan kuntaseminaari Päättäjien Aamu Agenda - 9:00-11:00 Kuntakentän haasteet ja niihin vastaaminen tietotekniikan keinoin IT:n ekologinen jalanjälki Virran- ja kustannusten säästö nykyaikaisin

Lisätiedot

Parempaa liiketoimintaa henkilöstöjohtamisen uusilla välineillä

Parempaa liiketoimintaa henkilöstöjohtamisen uusilla välineillä Parempaa liiketoimintaa henkilöstöjohtamisen uusilla välineillä Sirpa Huuskonen ja Harri Nikander ISS Palvelut ISS Palvelut Oy 12 000 työtekijää Suomessa Siivous Kiinteistön ylläpito Turvallisuuspalvelut

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Kestävän kilpailupolitiikan elementit

Kestävän kilpailupolitiikan elementit Kestävän kilpailupolitiikan elementit Kilpailuviraston 20-vuotisjuhlaseminaari Finlandia-talo 7.10.2008 Matti Vuoria, toimitusjohtaja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma Lähtökohta Esityksen lähtökohtana

Lisätiedot

Suomi jäämässä jälkeen kilpailijamaistaan ICT:n käytössä - mitä tehdä suunnan kääntämiseksi? Tomi Dahlberg TIVIA TALKS 7-8.5.2014

Suomi jäämässä jälkeen kilpailijamaistaan ICT:n käytössä - mitä tehdä suunnan kääntämiseksi? Tomi Dahlberg TIVIA TALKS 7-8.5.2014 Suomi jäämässä jälkeen kilpailijamaistaan CT:n käytössä - mitä tehdä suunnan kääntämiseksi? Tomi Dahlberg TVA TALKS 7-8.5.2014 1. Kaksi kuvaa T:n ja digitaalisen tiedon käytöstä Suomessa 2. T-Barometri

Lisätiedot

Käyttäjälähtöiset tilat Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun

Käyttäjälähtöiset tilat Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun Käyttäjälähtöiset tilat Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun Johanna Kosonen-Karvo 9.3.2012 Technopolis Vantaa 01-2012 DM# 917670 Kuka minä olen? Johanna Kosonen-Karvo Tuotantotalouden DI, TKK, 1997 Asiantuntija

Lisätiedot

Fiksulla kunnalla on. Oikeat kumppanit. parhaat palvelut

Fiksulla kunnalla on. Oikeat kumppanit. parhaat palvelut Fiksulla kunnalla on Oikeat kumppanit & parhaat palvelut Fiksusti toimiva pärjää aina. Myös tiukkoina aikoina. Fiksu katsoo eteenpäin Kuntien on tuotettava enemmän ja laadukkaampia palveluita entistä vähemmällä

Lisätiedot

Tutkimushavaintoja kahdesta virtuaaliympäristöstä

Tutkimushavaintoja kahdesta virtuaaliympäristöstä Tutkimushavaintoja kahdesta virtuaaliympäristöstä Haasteita ja mahdollisuuksia uusiin toimintatapoihin 8.2.2008 Eija Korpelainen ja Meri Jalonen TKK, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Esityksen

Lisätiedot

SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN

SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN Prof Kirsti Lonka kirstilonka.fi, Twitter: @kirstilonka Opettajankoulutuslaitos Helsingin yliopisto Blogs.helsinki.fi/mindthegap Blogs.helsinki.fi/mindthegap Opettajan

Lisätiedot

Teollinen Internet. Tatu Lund

Teollinen Internet. Tatu Lund Teollinen Internet Tatu Lund Suomalaisen yritystoiminnan kannattavuus ja tuottavuus ovat kriisissä. Nokia vetoinen ICT klusteri oli tuottavuudeltaan Suomen kärjessä ja sen romahdus näkyy selvästi tilastoissa.

Lisätiedot

TRIPLEWIN KEHITYSTARINA

TRIPLEWIN KEHITYSTARINA TRIPLEWIN KEHITYSTARINA Mistä olemme tulossa, mitä olemme tänään ja mihin olemme menossa? will invest into customer xperience leadership TripleWinin juuret ovat General Motorsissa (GM) ja Saturn automerkissä

Lisätiedot

Uuden strategiamme ytimen voikin tiivistää muutamaan sanaan: ydintehtävät, keskittyminen, yhteistyö, vaikuttavuus ja luottamus.

Uuden strategiamme ytimen voikin tiivistää muutamaan sanaan: ydintehtävät, keskittyminen, yhteistyö, vaikuttavuus ja luottamus. Uuden strategiamme ytimen voikin tiivistää muutamaan sanaan: ydintehtävät, keskittyminen, yhteistyö, vaikuttavuus ja luottamus. Väestörekisterikeskuksen uusi strategia linjaa virastomme toimintaa uuden

Lisätiedot

Digitalisoituminen ja elinkeinorakenteiden muutos. Vihdin visiopäivä 26.3.2009 Matti Lehti

Digitalisoituminen ja elinkeinorakenteiden muutos. Vihdin visiopäivä 26.3.2009 Matti Lehti Digitalisoituminen ja elinkeinorakenteiden muutos Vihdin visiopäivä 26.3.2009 Matti Lehti Tietotekniikan ja tietoliikenteen läpimurrot 1900- luvulla avasivat tien digitaaliseen tietoyhteiskuntaan Transistori

Lisätiedot

Muutoksessa elämisen taidot

Muutoksessa elämisen taidot Muutoksessa elämisen taidot Päivi Rauramo, asiantuntija TtM Työturvallisuuskeskus TTK paivi.rauramo@ttk.fi Työelämän muutosvirtoja Teknologian kehitys Tietotekniikan ja siihen liittyvien sovellusten kehitys

Lisätiedot

TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN. Jyväskylä 20.10.2009

TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN. Jyväskylä 20.10.2009 TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN Jyväskylä 20.10.2009 Jaksaisimmeko työelämässä pidempään, jos osaisimme olla ihmisiksi keskenämme? Löytyykö apu työssä jaksamiseen ja jatkamiseen työyhteisötaidoista?

Lisätiedot

ääripäistä Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon.

ääripäistä Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon. ääripäistä tasapainoon Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon. Tekemisestä saa nauttia. Oikeasti. mutta jos rentoutuminen ja "vain oleminen" ahdistaa, voi olla että suorittamisen

Lisätiedot

Saa mitä haluat -valmennus

Saa mitä haluat -valmennus Saa mitä haluat -valmennus Valmennuksen jälkeen Huom! Katso ensin harjoituksiin liittyvä video ja tee sitten vasta tämän materiaalin tehtävät. Varaa tähän aikaa itsellesi vähintään puoli tuntia. Suosittelen

Lisätiedot

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012 Busy in Business Juha Lehtonen 26.4.2012 Markkinan kehityksen trendejä Markkinan kehityksen trendejä Globaali työjako muuttuu ja toiminta siirtyy maailmanlaajuisiin verkostoihin. Muutos haastaa paikallisen

Lisätiedot

Wiki korvaa intranetin. Olli Aro 3.6.2010

Wiki korvaa intranetin. Olli Aro 3.6.2010 Wiki korvaa intranetin Olli Aro 3.6.2010 Olli Aro Metsäteollisuuden myynti- ja markkinointitoimia 15 v B2B integraatioita 8 v Verkkopalveluita 7 kk Kehittämiskonsulttina Harrastuksina Talvella hiihto ja

Lisätiedot

Merlin Systems Oy. Kommunikaatiokartoitus päätöksenteon pohjaksi. Riku Pyrrö, Merlin Systems Oy 8.11.2007

Merlin Systems Oy. Kommunikaatiokartoitus päätöksenteon pohjaksi. Riku Pyrrö, Merlin Systems Oy 8.11.2007 Merlin Systems Oy Kommunikaatiokartoitus päätöksenteon pohjaksi Riku Pyrrö, Merlin Systems Oy 8.11.2007 Merlinin palvelujen toimittaminen ja Asiakasratkaisuyksikön tehtäväkenttä Merlin Asiakasratkaisut

Lisätiedot

Valta koneille. K-E Michelsen 11.6.2015 15.6.2015 1

Valta koneille. K-E Michelsen 11.6.2015 15.6.2015 1 Valta koneille K-E Michelsen 11.6.2015 15.6.2015 1 - Tämän päivän ehkä suurin yksittäinen kysymys tulevaisuuden työmarkkinoille on koneen ja ihmisen välinen työnjako Kaksi kuvaa Auguste Rodinin veistoksesta

Lisätiedot

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle - ratkaisu vai ongelma? Educa-messut 24.1.2014 Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Vaihtoehtoisten henkilökohtaisten tulevaisuuksien hahmottamista

Lisätiedot

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Kestävä hyvinvointi -seminaari Helsingin yliopisto 10.4.2013 Halusimme

Lisätiedot

Koulutuksella TEHOKKUUTTA yritysten ja ihmisten johtaminen

Koulutuksella TEHOKKUUTTA yritysten ja ihmisten johtaminen Koulutuksella TEHOKKUUTTA yritysten ja ihmisten johtaminen TTS Johtaminen, Yrittäjyys, Logistiikka Vuosittain noin 200 henkilöä/yrittäjää suorittaa TTS:llä johtamiseen tai yritysjohtamiseen liittyvän koulutuksen

Lisätiedot

Ammatillisuus opintokeskustyössä -työpaja. Mikä meitä työssämme haastaa

Ammatillisuus opintokeskustyössä -työpaja. Mikä meitä työssämme haastaa Muistio koulutuksesta 1 / 5 Aika: 18.11.2015, klo 12.30-15 Paikka: Kulttuuritalo, Helsinki Koulutus: Opintokeskuspäivä Läsnä: Opintokeskustyöntekijöitä 15 osallistujaa Vetäjä: Inka Ukkola, TJS Opintokeskus

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä. 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen

Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä. 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen Rahoitusperiaatteet yritysten projekteissa Rahoitus voi kohdistua tuotteiden, prosessien, palvelu- tai liiketoimintakonseptien ja työorganisaatioiden

Lisätiedot

& siihen liittyvät työssä jaksamisen ja jatkamisen kysymykset

& siihen liittyvät työssä jaksamisen ja jatkamisen kysymykset Antti Kasvio: Työelämän muutokset & siihen liittyvät työssä jaksamisen ja jatkamisen kysymykset Esitys Punk-hankkeen seminaarissa 21.1.2010 Miten työ on nykyään muuttumassa? Perinteinen modernisaatioteoreettinen

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

Joustavat polut kohti tulevaisuuden työelämää

Joustavat polut kohti tulevaisuuden työelämää Joustavat polut kohti tulevaisuuden työelämää KTT, yritysfuturologi Tarja Meristö FuturesLab CoFi, Laurea yliopettaja, hyvinvointi- ja liiketoimintaosaaminen 26.3.2014 Tulevaisuusfoorumi 3 www.laurea.fi

Lisätiedot

Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä. 8.2.2010 Paasitorni

Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä. 8.2.2010 Paasitorni Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä 8.2.2010 Paasitorni Verkostot sihteerin ja assistentin työssä ammatilliset yhdistykset kollegat muissa yrityksissä henkilökohtaiset kontaktit

Lisätiedot

Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014

Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014 Rakentamisen laatu ja tulevaisuuden haasteet Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014 Mistä tulevaisuuden osaajat rakentamiseen? Professori Ralf Lindberg 1. Taustaa 2. Opiskelijat

Lisätiedot

Pasilan studiot. Median & luovien alojen keskus. Ilkka Rahkonen, Chief Partnership Officer, Operations, Yleisradio Oy

Pasilan studiot. Median & luovien alojen keskus. Ilkka Rahkonen, Chief Partnership Officer, Operations, Yleisradio Oy Pasilan studiot Median & luovien alojen keskus Ilkka Rahkonen, Chief Partnership Officer, Operations, Yleisradio Oy Suomalainen elokuvateollisuus hyötyy tästä ihan varmasti. Tässä kannattaa olla mukana

Lisätiedot

AKL 4.4.2014. Tiedolla johtaminen. Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605

AKL 4.4.2014. Tiedolla johtaminen. Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605 AKL 4.4.2014 Tiedolla johtaminen Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605 Hieman taustaa Itsestäni : Kenneth Ekström 050-5700605 Usean vuodan kokemus autoalasta Eri tehtäviä vähittäiskaupassa Eri organisaatioissa

Lisätiedot

Miten luodaan kestävän kehityksen hyvinvointia kaikille?

Miten luodaan kestävän kehityksen hyvinvointia kaikille? Miten luodaan kestävän kehityksen hyvinvointia kaikille? Maailman Alzheimer -päivän muistiseminaari 20.9.2013 Seminaarin teema: Välitä Timo Järvensivu, KTT, tutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu KESTÄVÄ

Lisätiedot

MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK

MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK Lisää tähän otsikko MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK KANSANTALOUS VÄESTÖKEHITYS JA TUOTTAVUUS Kestävyysvaje aiempaakin suurempi:

Lisätiedot

RYHMÄTÖIDEN TUOTOKSET. Mitkä tekijät vaikuttavat hyvien käytänteiden käyttöönottoon yrityksissä ja organisaatioissa? SITOUTUMINEN

RYHMÄTÖIDEN TUOTOKSET. Mitkä tekijät vaikuttavat hyvien käytänteiden käyttöönottoon yrityksissä ja organisaatioissa? SITOUTUMINEN HYVÄT KÄYTÄNTEET TYÖPAIKOILLA - KOKEMUKSIA KEHITTÄMISTYÖSTÄ TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISOHJELMISSA (TYKES) Keskiviikkona 26.11.2008 kello 12.00-18.00 Fellmannissa RYHMÄTÖIDEN TUOTOKSET ILMAPIIRI Hyvinvointi Sallivuus

Lisätiedot

LUOVASTI TÖISSÄ 12.6.2015. Kirjastopäivät 10.-12.6. Seinäjoella. Juha T Hakala

LUOVASTI TÖISSÄ 12.6.2015. Kirjastopäivät 10.-12.6. Seinäjoella. Juha T Hakala LUOVASTI TÖISSÄ 12.6.2015 Kirjastopäivät 10.-12.6. Seinäjoella Kuka 2 Veikko Huovinen 3 Jotta näkee, tarvitsee haukan siivet ja etäisyyttä! Tietotyöllä on puolensa 4 Saan sata sähköpostia päivässä. Ok,

Lisätiedot

Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen. työkirja. Opettajille, rehtoreille sekä muille yrittäjyyskasvatuksen toimijoille ja kumppaneille

Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen. työkirja. Opettajille, rehtoreille sekä muille yrittäjyyskasvatuksen toimijoille ja kumppaneille Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen työkirja Opettajille, rehtoreille sekä muille yrittäjyyskasvatuksen toimijoille ja kumppaneille Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen työkirja on osa Yritteliäs ja hyvinvoiva

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka

Lisätiedot

VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen

VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen Maarit Lahtonen, asiantuntija Työelämän innovaatiot ja kehittäminen DM 629213 11-2011 VetoVoimaa! tekesläisen silmin

Lisätiedot

Uusi Seelanti. katju.holkeri@vm.fi

Uusi Seelanti. katju.holkeri@vm.fi Uusi Seelanti katju.holkeri@vm.fi Tavoite 1 Haluttu työnantaja Varmistaa, että valtionhallinto on työnantajana houkutteleva hyville, sitoutuneille työntekijöille. Tavoite 2 Erinomaiset virkamiehet Luoda

Lisätiedot

Yhteiskunnallisten Yritysten Superpäivä Oulussa

Yhteiskunnallisten Yritysten Superpäivä Oulussa Yhteiskunnallisten Yritysten Superpäivä Oulussa Hallintojohtaja Ari Heikkinen, Oulun kaupunki konsernipalvelut 17.10.2012 Julkiset palvelut murroksessa Euroopan maiden taloudelliset vaikeudet juontavat

Lisätiedot

Mitä on hyvä työelämä? Hämeenkyrö 19.2.2015

Mitä on hyvä työelämä? Hämeenkyrö 19.2.2015 Mitä on hyvä työelämä? Hämeenkyrö 19.2.2015 Työelämä on muuttunut Työ on keskiluokkaistunut ja tietoistunut. Siitä on tullut monipuolisempaa ja vaativampaa. Teollisen tuotantotyönkin organisointiin on

Lisätiedot

Avoin innovointi liiketoiminnan tukena

Avoin innovointi liiketoiminnan tukena Avoin innovointi liiketoiminnan tukena Tunnista asiakaslähtöisen innovoinnin, avoimen datan ja joukkoistamisen tarjoamat mahdollisuudet tuote- ja palvelukehitykselle. 22.5.2012 klo 8:30-16:00 16.10.2012

Lisätiedot

Henkilöstön kehittämisen haasteet

Henkilöstön kehittämisen haasteet Henkilöstön kehittämisen haasteet Ratkaisuja pk-yrityksien osaamisen lisäämiseen Elinikäisen oppimisen neuvoston teemaseminaari 5.10.2010 Toimitusjohtaja Anssi Kujala 5.10.2010 1 Helsingin Yrittäjät Tarkoituksena

Lisätiedot

Miten yhteiskunnalliset haasteet, julkiset palvelut ja yritysten liiketoiminta kohtaavat vai kohtaavatko?

Miten yhteiskunnalliset haasteet, julkiset palvelut ja yritysten liiketoiminta kohtaavat vai kohtaavatko? Miten yhteiskunnalliset haasteet, julkiset palvelut ja yritysten liiketoiminta kohtaavat vai kohtaavatko? Ville Valovirta Miten liiketoimintaa sosiaalisista innovaatioista? -seminaari 23.1.2013 2 1. Miten

Lisätiedot

Lähipalvelut seminaari 6.9.2013

Lähipalvelut seminaari 6.9.2013 Lähipalvelut seminaari 6.9.2013 mikko.martikainen@tem.fi laura.janis@tem.fi Mikko Martikainen 1 Mihin TEM ajatus perustuu? Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus Toimittajayhteistyö missä toimittajilla/palveluiden

Lisätiedot

Hiljaisen tietämyksen johtaminen

Hiljaisen tietämyksen johtaminen Hiljaisen tietämyksen johtaminen Uudista ja uudistu 2009 Hiljainen tietämys on osa osaamista Hiljainen ja näkyvä tieto Hiljainen tieto Tiedämme enemmän kuin kykenemme ilmaisemaan *) kokemusperäistä, alitajuista

Lisätiedot

Miten asiakas tekee valintansa?

Miten asiakas tekee valintansa? Miten asiakas tekee valintansa? ja miten me voimme vaikuttaa siihen? TkT Asiantuntija Harri Karkkila Strategia Asiakkaan kokema arvo Asiakastyytyväisyys ja asiakaskokemus Kilpailuedut Yrittäjä Kouluttaja

Lisätiedot

Kohti tulevaisuutta - opettaja uudistumisen ytimessä

Kohti tulevaisuutta - opettaja uudistumisen ytimessä Kohti tulevaisuutta - opettaja uudistumisen ytimessä Taito 2016 - Oppimisen ydintä etsimässä Tampere 11.5.2016 Pirjo Ståhle Tietojohtamisen professori Aalto-yliopisto Elintaso 16 kertaa korkeampi Elinaika

Lisätiedot

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi VAHVAT VANHUSNEUVOSTO ääni kuuluviin ja osaaminen näkyväksi Tampere projektijohtaja Mari Patronen Tampereen hankkeet 1. Asiakas- ja palveluohjaus 2. Henkilökohtainen

Lisätiedot

UUSI OPETTAJUUS UUSI OPETTAJUUS MIKÄ ON KOULUTUKSEN TARKOITUS?

UUSI OPETTAJUUS UUSI OPETTAJUUS MIKÄ ON KOULUTUKSEN TARKOITUS? UUSI OPETTAJUUS OLLI LUUKKAINEN JOHTAJA HÄMEENLINNAN AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU olli.luukkainen@hamk.fi 1 UUSI OPETTAJUUS MEIDÄN ON OPITTAVA SUUNTAAMAAN KULKUMME TÄHTIEN, EIKÄ JOKAISEN OHI KULKEVAN

Lisätiedot

Tukiverkostoon yhdessä tulevaisuuspäivä 24.4.2015. Merja Toijonen, ennakointiasiantuntija

Tukiverkostoon yhdessä tulevaisuuspäivä 24.4.2015. Merja Toijonen, ennakointiasiantuntija Tukiverkostoon yhdessä tulevaisuuspäivä 24.4.2015 Merja Toijonen, ennakointiasiantuntija 27.4.2015 Maapallon megatrendit ja Suomi Digitalisaatio ja robottitekniikan laajamittainen käyttöönotto uuden teollistamisen

Lisätiedot

Paperista bittiin oivalluksia hankepolun varrelta

Paperista bittiin oivalluksia hankepolun varrelta Paperista bittiin oivalluksia hankepolun varrelta Innopark Programmes Oy, Visamäentie 33, 13100 Hämeenlinna, info@innopark.fi Taitto: Mainostoimisto Precis Oy Paino: Kopijyvä Oy Tähän vihkoseen on koottu

Lisätiedot

JORMA HEINONEN, TOIMIALAJOHTAJA, toimistot, Case: Senaatti-kiinteistöt. Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori, Helsinki

JORMA HEINONEN, TOIMIALAJOHTAJA, toimistot, Case: Senaatti-kiinteistöt. Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori, Helsinki Senaatti-kiinteistöjen verkostokumppanina Workspace on mukana tuottamassa Senaattikiinteistöjen asiakkaille työympäristökehittämisen asiantuntijapalveluita. Yhteistyö on alkanut vuonna 2003 ja tänä aikana

Lisätiedot

Hallitusohjelman maininnat

Hallitusohjelman maininnat Hallitusohjelman maininnat Esa Halme Mitä hallitusohjelma kertoo? Tulkintani mukaan 3 viestiä. Maailmalle: Suomi laittaa asiansa kuntoon Kotimaisille johtajille: Investoikaa parikymmentä ylimääräistä miljardia

Lisätiedot

Talous ja työllisyys

Talous ja työllisyys Talous ja työllisyys 1. Suomen ja euroalueen talouspolitiikka 2. Designilla kilpailukykyä 3. Valmistavan vientiteollisuuden tuotteiden ja palveluiden pelillistäminen 4. Globaalit yritykset pienillä työssäkäyntialueilla:

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Ennakointi apuna hyvinvointiyrityksen toiminnassa 11.12.2013

Ennakointi apuna hyvinvointiyrityksen toiminnassa 11.12.2013 Ennakointi apuna hyvinvointiyrityksen toiminnassa 11.12.2013 Tavoitteet ja sisältö Osallistujat tutustuvat käytännönläheiseen ennakoinnin työkaluun (tulevaisuuskartta) ja työstävät sen avulla yrityksensä

Lisätiedot

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa?

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Valtuustoseminaari 23.3.2015 ----------------------------------- Kari Hakari johtaja, HT Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä

Lisätiedot

Työhyvinvointikorttikoulutuksen vaikuttavuus koulutuksen käyneiden kokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Katri Wänninen Veritas Eläkevakuutus 2015

Työhyvinvointikorttikoulutuksen vaikuttavuus koulutuksen käyneiden kokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Katri Wänninen Veritas Eläkevakuutus 2015 Työhyvinvointikorttikoulutuksen vaikuttavuus koulutuksen käyneiden kokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Katri Wänninen Veritas Eläkevakuutus 2015 Kyselyn toteutus Työhyvinvointikorttikoulutuksia on toteutettu

Lisätiedot

Digitaalinen Suomi. Risto Siilasmaa. Materiaali koottu EVAn Tietoyhteiskunta-hankkeseen

Digitaalinen Suomi. Risto Siilasmaa. Materiaali koottu EVAn Tietoyhteiskunta-hankkeseen Digitaalinen Suomi Risto Siilasmaa Materiaali koottu EVAn Tietoyhteiskunta-hankkeseen Mikä tietoyhteiskunnan kriisi? Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitys on pysähtynyt ongelmia etenkin julkisella puolella

Lisätiedot

Piilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat

Piilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat Piilotettu osaaminen tunnistammeko kansainväliset osaajat Työpaikoilla tarvitaan uteliaita ja sitkeitä muutoksentekijöitä. Kansainvälisissä osaajissa on juuri näitä ominaisuuksia. Millaista osaamista työelämä

Lisätiedot

Voimaantuminen 2h. Stressin nujertaja -valmennus. Valmentaja Päivin rentoutusharjoitus sai erityistä kiitosta. 1 / 10

Voimaantuminen 2h. Stressin nujertaja -valmennus. Valmentaja Päivin rentoutusharjoitus sai erityistä kiitosta. 1 / 10 Voimaantuminen 2h Stressin nujertaja -valmennus Valmentaja Päivin rentoutusharjoitus sai erityistä kiitosta. Tuula Kortelainen, ammatinvalintapsykologi 1 / 10 Nykypäivän hektisessä arjessa eläminen sekä

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

KUMPI OHJAA, STRATEGIA VAI BUDJETTI?

KUMPI OHJAA, STRATEGIA VAI BUDJETTI? KUMPI OHJAA, STRATEGIA VAI BUDJETTI? Aalto University Executive Education Teemu Malmi Professori, AUSB WORKSHOP Alustus: Budjetti ohjaa, kaikki hyvin? Keskustelu pöydissä Yhteenveto Alustus: Miten varmistan,

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. KP Martimo: Työhyvinvoinnista. www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. KP Martimo: Työhyvinvoinnista. www.ttl.fi Hyvinvointia työstä KP Martimo: Työhyvinvoinnista 12.2.2014 Hyvinvointi työssä vai siitä huolimatta? Kari-Pekka Martimo, LT Johtava ylilääkäri Vaikuttava työterveyshuolto teemajohtaja KP Martimo: Työhyvinvoinnista

Lisätiedot

ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET

ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET Yrittäjyyssuositukset Arenen verkkosivuilla Arene ry Suomen Yrittäjät Riikka Ahmaniemi (JAMK), Kari Ristimäki (SeAMK), Lauri Tuomi (HAAGA-HELIA), Mika Tuuliainen (Suomen Yrittäjät),

Lisätiedot

Konttorirotasta oman työn tuunaajaksi

Konttorirotasta oman työn tuunaajaksi Konttorirotasta oman työn tuunaajaksi Osa 1: Kuinka valmiita me olemme? Tutkimuksen perustiedot Tutkimukseen on haastateltu 1000 suomalaista Kohderyhmänä olivat 18-64 -vuotiaat pois lukien eläkeläiset

Lisätiedot