Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 490/2013 vp Maksettavaksi tuomittavan velan oikean määrän toteaminen tuomioistuimessa Eduskunnan puhemiehelle On pitkään ollut julkisestikin tiedossa, että tuomioistuimissa maksuvelvoitetuomioita tehtäessä ei todeta velan oikeaa määrää. Konkurssista tai muusta velkomisesta päättävä tuomari ei selvitä eikä totea dokumenteista velan oikeaa määrää, vaan konkurssituomiot päätetään konkurssivelkojien enimmäisvaatimuksen perusteella. Viranomaiset ovat todenneet tuomioistuimien työn puutteellisuuden velan oikean määrän osalta viimeistään Kuluttajaviraston lausunnosta Dnro 2006/70/6455. Tutkimusta velan dokumentoitua määrää koskevasta tuomioistuinratkaisujen laadusta ei ole käytettävissä, mutta yksittäisten juttujen dokumentit, joita lainvoimaisen tuomion jälkeen velkojilta on saatu, vahvistavat Kuluttajaviraston lausunnossa todetun kanssa, että tuomioistuinten ratkaisuissa on suuriakin virheitä tuomitun velan määrässä. Tämä on mahdollista, koska tuomaria ei ole säädöksellä velvoitettu toteamaan velan oikeaa määrää sitä koskevista dokumenteista. Tilannetta ei muuta se, että vastaaja vaatii tuomioistuimessa näyttöä velan oikeasta määrästä. Kuinka paljon tuomioistuimissa tehdään sellaisia ratkaisuja, joissa velalliset joutuvat vastaamaan veloista, joita todellisuudessa ei ole, on kattavan tutkimuksen puuttumisen vuoksi mahdotonta todeta. Kuitenkin tällaisia konkreettisia tapauksia on tiedossa lukuisia. Mahdollisten aineellisesti virheellisten tuomioiden lukumäärästä kertoo se, että Tilastokeskuksen mukaan konkurssipäätöksiä on tehty vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana kappaletta. Kun konkursseissa tuomari ei totea dokumentoidusti velan oikeaa määrää eikä myöskään panttien realisointitulojen vaikutusta maksuvelvoitteeseen, voivat useat konkurssit olla aineellisesti virheellisiä. Vastaava koskee myös muita saamisten vahvistamisvaatimuksia. Paitsi että aineellisesti virheellisellä tuomiolla on henkilöille usein lopun elämää koskeva vakava vaikutus, on sillä myös elinkelpoisten yritysten ja työpaikkojen toiminnan lopettamisina kansantaloudellisesti sivuuttamaton merkitys. Koska oikeuskäytännössä ei ole säädöksiin perustuvaa selkeää mahdollisuutta saada aineellisesti virheellistä tuomiota korjatuksi oikeamääräiseksi, on virkamiehen työtehtävää koskevaa säädöstä täsmennettävä. Tarvittavalla säädöksen muutoksella, jolla määrätään tuomarille velvoite todeta dokumenteista velkavastuun oikea määrä, muutetaan oikeuskäytäntöä siten, että velkojat toimittavat saatavien vahvistamisvaatimuksen yhteydessä dokumentoidun, aukottoman näytön saatavastaan. Säädösmuutos ei lisäisi rehellisen velkojan työmäärää esittäessään velkomisvaatimusta vahvistettavaksi. Säädöksen muutoksella olisi vaikutusta paitsi saatavien vahvistamisvaatimusten lukumääriin sekä alioikeuksien päätöksistä tehtäviin muutoshakemusten määriin mutta ennen kaikkea välittömästi henkilöiden asemaan ja kansantalouteen/työllisyyteen. Näin muutetulla säädöksellä Versio 2.0

2 olisi myös välitön korjaava vaikutus tuomioistuinten resurssipulaan, koska epäselviä saamisia ei voitaisi tuoda tuomioistuimeen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että tuomioistuimissa vaaditaan vahvistettavaksi ja vahvistetaan velkasaatavia, joita todellisuudessa ei ole, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tuomioistuinkäytännön muuttamiseksi siten, että tuomioistuimissa ei anneta velkojien liikamääräisille vaatimuksille vahvistusta ja että tehdyt aineellisesti virheelliset tuomiot muutetaan dokumenttien mukaisesti oikeamääräisiksi ja miten hallitus aikoo selvittää velkomisissa olevia monenlaisia epäselvyyksiä laajemmin? Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2013 Jyrki Yrttiaho /vr 2

3 Ministerin vastaus KK 490/2013 vp Jyrki Yrttiaho /vr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jyrki Yrttiahon/vr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 490/2013 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että tuomioistuimissa vaaditaan vahvistettavaksi ja vahvistetaan velkasaatavia, joita todellisuudessa ei ole, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tuomioistuinkäytännön muuttamiseksi siten, että tuomioistuimissa ei anneta velkojien liikamääräisille vaatimuksille vahvistusta ja että tehdyt aineellisesti virheelliset tuomiot muutetaan dokumenttien mukaisesti oikeamääräisiksi ja miten hallitus aikoo selvittää velkomisissa olevia monenlaisia epäselvyyksiä laajemmin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kun velkoja nostaa kanteen velallista vastaan, tuomioistuin tiedustelee velalliselta, myöntääkö vai kiistääkö hän kanteen. Velallisen ei tarvitse vastata kanteeseen, jos hän ei halua sitä vastustaa. Jos velkojan vaatimus on velallisen mielestä perusteeton tai määrältään väärä, velallisen on vastustettava sitä, minkä jälkeen tuomioistuin tutkii kanteen asiallisesti. Velkojan asiana on näyttää vaatimuksensa toteen. Sen sijaan jos velallinen ei vastaa vaatimukseen, tuomioistuin antaa yksipuolisen tuomion velallista vastaan. Saatuaan sen tiedoksi, velallinen voi takaisinsaantikanteella saattaa asian uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vuonna 2012 käräjäoikeuksiin saapui summaarista riita-asiaa. Sellainen järjestelmä, jossa tuomioistuin tutkisi velkojan vaatimusten oikeellisuuden, vaikkei velallinen ole vastustanut kannetta, johtaisi tuomioistuinten täydelliseen ruuhkaantumiseen ja merkitsisi oikeussuojan saatavuuden merkittävää heikentymistä. Oikeusministeriön tarkoituksena on sitä vastoin edetä summaaristen velka-asioiden käsittelyn kehittämisessä vuosille laaditun oikeudenhoidon uudistamisohjelman pohjalta (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2013). Sen mukaan käräjäoikeuksien työpanos tulee keskittää sellaisiin aidosti riitaisiin asioihin, joihin tarvitaan tuomioistuimen ratkaisua. Ohjelmassa ehdotetaan summaaristen riita-asioiden käsittelyn siirtämistä ulosottoviranomaisen käsiteltäväksi tai keskittämistä enintään kolmeen käräjäoikeuteen. Konkurssi taas on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssissa annettu ratkaisu määrää sen, mikä oikeus velkojalla on saada maksu saatavalleen konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta. Konkurssimenettelyssä velkojan on valvottava konkurssisaatavansa ja tuomioistuimen määräämän pesänhoitajan tarkastettava saatavien aiheellisuus ja etuoikeus. Pesänhoitajan tehtävänä on, kuultuaan velallista ja velkojia, laatia jakoluettelo, joka toimitetaan tuomioistuimen vahvistettavaksi. Jakoluettelossa määrätään siitä, miten konkurssipesän varat jaetaan velkojien kesken. Pesänhoitaja merkitsee jakoluetteloon riitautetut saatavat sekä toimittaa tuomioistuimelle riitautusta koskevat asiakirjat. Tuomioistuin tutkii riitautukset esitetyn selvityksen perusteella kon- 3

4 Ministerin vastaus kurssiasian käsittelyn yhteydessä tai siirtää ne riita-asiana käsiteltäväksi. Tuomioistuin tutkii, että jakoluettelo täyttää sille säädetyt edellytykset ja että jakoluetteloehdotuksen käsittelyä koskevia säännöksiä on noudatettu. Jos näin on, tuomioistuin vahvistaa jakoluettelon ja määrää, mille saataville jako-osuutta maksetaan. Edellä mainitun perusteella hallitus ei näe tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin nykyjärjestelmän muuttamiseksi kysymyksessä tarkoitetulla tavalla. Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 4

5 Ministerns svar KK 490/2013 vp Jyrki Yrttiaho /vr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 490/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Jyrki Yrttiaho /vg: Är regeringen medveten om att det i domstolarna framställs yrkanden på fastställande av skuldfordringar som de facto inte finns och att domstolarna fastställer sådana, vilka åtgärder avser regeringen vidta för att ändra domstolspraxis så att domstolarna inte fastställer borgenärernas överstora yrkanden och att de materiellt felaktiga domar som med-delats ändras till korrekt belopp i enlighet med dokumenten och på vilket sätt avser regeringen i större skala utreda de många slags oklarheter som förekommer vid fordringsmål? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: När en borgenär väcker talan mot en gäldenär, frågar domstolen gäldenären om han eller hon medger eller motsätter sig käromålet. Gäldenären behöver inte svara på käromålet, om han eller hon inte vill motsätta sig det. Om borgenärens yrkande enligt gäldenärens åsikt är utan grund eller anges till fel belopp, ska gäldenären motsätta sig det. Efter det prövar domstolen käromålet i sak. Det är borgenärens sak att bevisa sitt yrkande. Om gäldenären däremot inte svarar på käromålet, meddelar domstolen en tredskodom mot gäldenären. Efter att ha delgetts domen kan gäldenären genom återvinningstalan på nytt föra ärendet till domstol för behandling. År 2012 mottog tingsrätterna summariska tvistemål. Ett system där domstolen skulle pröva riktigheten i borgenärens yrkanden, även om gäldenären inte har motsatt sig käromålet, skulle fullständigt överbelasta domstolarna och innebära en markant försämring i rättsskyddet. I arbetet för att utveckla behandlingen av summariska skuldärenden avser justitieministeriet i stället gå vidare utifrån reformprogrammet för rättsvården för åren (Justitieministeriets betänkanden och utlåtanden 17/2013). Enligt det bör tingsrätternas arbetsinsats koncentreras till sådana genuint tvistiga frågor där ett domstolsavgörande behövs. I programmet föreslås att behandlingen av summariska tvistemål överförs till utsökningsmyndigheterna eller till högst tre tingsrätter. Konkurs är ett insolvensförfarande som omfattar gäldenärens samtliga skulder och som innebär att gäldenärens egendom används till att betala konkursfordringarna. Det avgörande som fattas i konkursen bestämmer vilken rätt borgenären har att få betalning för sin fordran ur konkursboets egendom. Vid konkursförfarandet ska borgenären bevaka sin konkursfordran, och den av domstolen utsedda boförvaltaren ska kontrollera om fordringarna är befogade och om någon fordran eventuellt har förmånsrätt. Boförvaltaren ska efter att ha hört gäldenären och borgenärerna göra upp en utdelningsförteckning som överlämnas till domstolen för fastställelse. I utdelningsförteckningen bestäms hur de medel som ingår i konkursboet fördelas mellan borgenärerna. Boförvaltaren antecknar sådana fordringar som bestridits i utdelningsförteckningen och sänder de handlingar som gäller bestridandet till domstolen. På basis av den utredning som har lagts fram prövar dom- 5

6 Ministerns svar stolen bestridandena i samband med behandlingen av konkursärendet eller överför dem för att behandlas som tvistemål. Domstolen kontrollerar att utdelningsförteckningen uppfyller de krav som ställs på den och att bestämmelserna om förfarandet vid behandlingen av förslaget till utdelningsförteckning har iakttagits. Om så är fallet, fastställer domstolen utdelningsförteckningen och bestämmer för vilka fordringar utdelning betalas. Utifrån vad som sagts ovan ser regeringen inget behov att vidta åtgärder för att ändra det nuvarande systemet på det sätt som avses i spörsmålet. Helsingfors den 18 juni 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 6