PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA. ESITYSLISTA 90/2002 vp. Keskiviikko kello Nimenhuuto. 2. Päätösvaltaisuus

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 90/2002 vp Keskiviikko kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 200/2002 vp laiksi valmiuslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten hallintovaliokunnalle. 4. HE 203/2002 vp tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen ja sen oikaisupöytäkirjan hyväksymisestä sekä siihen liittyviksi laeiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten. 5. HE 204/2002 vp hautaustoimilaiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten hallintovaliokunnalle. 6. HE 205/2002 vp laeiksi perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 :n muuttamisesta Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten sivistysvaliokunnalle. 7. HE 206/2002 vp ammattikorkeakoululaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten sivistysvaliokunnalle. 8. HE 218/2002 vp laeiksi sähkömarkkinalain sekä maakaasumarkkinalain 4 luvun 6 :n muuttamisesta Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten. 9. HE 225/2002 vp laiksi julkisesta työvoimapalvelusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten. 10. K 3/2002 vp Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2001 Jatkettu I käsittely Merkitään saapuneiksi oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kirjalliset lausunnot. Päätetään asian jatkokäsittelystä. 1(4)

2 ESITYSLISTA 90/2002 vp 11. HE 100/2002 vp vapaarahoitteiseksi asumisoikeus järjestelmäksi ja asumisoikeusjärjestelmän muuksi kehittämiseksi Jatkettu 1 käsittely Merkitään saapuneiksi oikeustieteen lisensiaatti Länsinevan ja professori Pöyhösen kirjalliset lausunnot. Päätetään asian jatkokäsittelystä. 12. HE 115/2002 vp työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Jatkettu I käsittely Merkitään saapuneiksi hallitusneuvos Kairisalon, OTL Arajärven, professori Huhtasen, assistentti Ilveskiven sekä OTL Sakslinin kirjalliset lausunnot. Päätetään asian jatkokäsittelystä. 13. HE 120/2002 vp laiksi työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa vuosina Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 14. HE 141/2002 vp ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 15. HE 123/2002 vp laeiksi verontilityslain 12 :n ja tuloverolain 124 :n muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 16. HE 122/2002 vp laeiksi tuloverolain muuttamisesta sekä tuloverolain 77 :n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 2(4)

3 ESITYSLISTA 90/2002 vp klo K 12/2002 vp Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta 2001 I käsittely Kuultavina: valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula ent. apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka ent. kansliapäällikkö, apulaisoikeuskanslerin sijainen Klaus Helminen Päätetään asian jatkokäsittelystä. 18. Muut asiat 19. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina klo (4)

4 Perustuslakivaliokunnalle Perustuslakivaliokunta on pyytänyt kommenttia työttömyysturvan ja sairausvakuutuksen päivärahan suhteesta kirjeellään Esitetty kysymys kulminoituu työttömyysturvalakiehdotuksen 3 luvun 3 :ään ja sairausvakuutuslain 19 :ään. Sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi todettu henkilö ei voi saada työttömyysturvaa siitä riippumatta, saako hän kyseisten lakien mukaista etuutta. Tilanne, jossa henkilö ei saa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa on se, kun hän on saanut SVL 19 :n mukaisen enimmäismäärän, 300 päivää sairauspäivärahaa. Jos kyse on enimmäisajan jälkeen alkaneesta uudesta sairaudesta, voi SVL 19.5 :n nojalla saada uudelleen sairausvakuutuksen päivärahaa. Jos työkyvyttömyys taas jatkuu saman sairauden perusteella, on ongelma ensisijaisesti ratkaistava sairausvakuutuslakia muuttamalla. Kiertotien tilanteessa syntyvään mahdolliseen perustoimeentulon turvan puutteeseen tarjoaa työttömyysturvalakiehdotuksen 3 luvun 3 :n 3 momentti, kun henkilö voi panna vireille työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen. Jos hän saa eläkkeen, saa hän perustoimeentulonsa eläkkeensä, ja jos hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa hylätään, saa hän työttömyysturvaa lakiehdotuksen 3 luvun 3 :n 3 momentin nojalla. Perustuslain 19 :n 2 momentin mukainen työkyvyttömyyden aikainen perustoimeentulon turva näyttää täyttyvän, joskin kyse on osittain keinotekoisesta rakenteesta. Sairausvakuutuslain korjaaminen siten, että vältytään aiheettomilta tai huonosti perustelluilta työkyvyttömyyseläkehakemuksilta ja että henkilö voisi ensisijaisesti työllistyä, näyttää kuitenkin tarpeelliselta ja tarkoituksenmukaiselta. Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2002 Pentti Arajärvi oikeustieteen lisensiaatti

5 Perustuslakivaliokunnalle Työttömyysturvalakia koskevaan hallituksen esitykseen (115/2002 vp) liittyvän edustaja Stenius-Kaukosen kommentin johdosta esitän kunnioittavasti seuraavaa. Edustaja Stenius-Kaukosen kommentti koskee ehdotetun työttömyysturvalain 3 luvun 3 :n 1 momentin viimeistä virkettä. Sen mukaan "työkyvyttömänä pidetään... henkilöä, joka oh todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty". Tällaisella henkilöllä ei ole saman momentin ensimmäisen virkkeen mukaan oikeutta työttömyysetuuteen. Vastaavat säännökset sisältyvät nykyisen työttömyysturvalain (602/1984) 5 :n 1 momentin 6 kohtaan ja 5 :n 3 momenttiin. Hallituksen esityksen perusteluissa ehdotusta perustellaan vain toteamalla, että "joissakin tapauksissa työkyvyttömyyden perusteella myönnettävän etuuden myöntämisen voi estää jonkin muun kuin työkyvyttömyyteen liittyvän edellytyksen täyttymättä jääminen". Tällaisissa tilanteissa henkilöä pidettäisiin työttömyysturvajärjestelmässä työkyvyttömänä edellyttäen, että työkyvyttömyys on todettu kyseisessä päätöksessä (s. 51/1). Tarkoitettuja tilanteita ei perusteluissa yksilöidä. Kantaa ei oteta siihen, miten henkilön toimeentulo näissä tapauksissa järjestyisi. Stenius-Kaukonen mainitsee tilanteen, jossa työkyvyttömäksi todetulta henkilöltä evätään sairauspäiväraha, koska hän ei ole ollut työkykyinen 12 kuukauden pituista aikaa sen jälkeen, kun hän on saanut päivärahaa enimmäisajan eli 300 päivää. Asiasta säädetään sairausvakuutuslain (364/1963) 19 :n 3 ja 4 momenteissa. Päivärahan epääminen työkyvyttömäksi todetulta henkilöltä sanotulla perusteella on mahdollista silloin, kun työkyvyttömyys johtuu samasta sairaudesta, jonka johdosta hän on saanut päivärahaa enimmäisajan (sairausvakuutuslain 19 :n 5 mom.).

6 Selostetussa tilanteessa henkilöllä lienee tavallisesti oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Työeläkelain (395/1961) mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen sovelletaan Stenius-Kaukosen mainitsemaa rajoitusta (TEL 4 ), mutta sama rajoitus ei koske kansaneläkelain (347/1956) mukaista työkyvyttömyyseläkettä, kuten kommentista ilmenee. Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke - mukaan lukien kuntoutustukena maksettava työkyvyttömyyseläke - ja sairausvakuutuslain mukainen päiväraha on sovitettu ajallisesti yhteen niin, että oikeus ensin mainittuun alkaa päivärahaoikeuden päättyessä (kansaneläkelain 39 :n 3 mom.). Siirtyminen päivärahan piiristä kuntoutustuen/eläkkeen piiriin ei tapahdu kuitenkaan automaattisesti vaan vaatii kansaneläkelaissa, erityisesti sen 22 :n 1 momentissa, säädettyjen edellytysten täyttymistä. Stenius-Kaukosen tarkoittama ongelma syntyy ilmeisesti siitä, että työkyvyttömyyden määritelmät sairausvakuutuslaissa ja kansaneläkelaissa poikkeavat toisistaan. Tämän johdosta saattaa syntyä tilanne, jossa henkilö todetaan työkyvyttömäksi sairausvakuutusjärjestelmässä, mutta päivärahan saaminen estyy edellä mainitusta syystä. Jos hän ei täytä kansaneläkelaissa säädettyjä työkyvyttömyyseläkkeen saamisedellytyksiä, hänelle ei voida maksaa kuntoutustukea. Hän jää myös ilman työttömyysturvaa, koska hänet on todettu työkyvyttömäksi sairausvakuutusjärjestelmässä. Väliinputoamistilanne näyttää siten säännösten perusteella mahdolliselta. Tiedossani ei ole, kuinka suuresta ongelmasta on käytännössä kysymys. Ongelman aiheuttaa tilkkutäkkimäinen sosiaaliturvalainsäädäntömme, jossa esimerkiksi työkyvyttömyyden määritelmät poikkeavat eri laeissa toisistaan. Tällainen väliinputoamistilanne on käsitykseni mukaan perustuslain 19 :n 2 momentin vastainen. Säännöksessä "taataan kaikissa oloissa säännöksen tarkoittamia sosiaalisia riskitilanteita koskevat lakisääteiset turvajärjestelmät". Tämä edellyttää "sosiaaliturvajärjestelmien laatimista siten kattaviksi, ettei niiden ulkopuolelle jää väliinputoajaryhmiä" (hallituksen esitys 309/1993 vp, s. 70/11). Ongelma näyttää johtuvan pääasiassa sairausvakuutus- ja eläkelainsäädännöstä, jossa säädetään työkyvyttömyyteen perustuvista etuuksista. Perustuslain 19 :n 2 momentti velvoittaa takaamaan "jokaiselle" oikeuden perustoimeentulon turvaan muun muassa työkyvyttömyyden aikana. Kun kysymys on sairausvakuutusjärjestelmässä työkyvyttömäksi todetusta henkilöstä, hänen oikeutensa perustoimeentulon turvaan tulisi taata ensisijaisesti sairausvakuutus- ja eläkelainsäädännössä eikä esimerkiksi työttömyysturvalainsäädännössä. Jos ajatellaan Stenius-Kaukosen mainitsemia esimerkkejä (lonkkaleikkaus, pitkäaikainen sairaalahoito), työttömyysturvan maksaminen ei liene tällaisessa tilanteessa perusteltu eikä ainakaan paras vaihtoehto. Järjestelmän valintaa olennaisempi asia on kuitenkin perustuslain vaatimus taata lailla jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan niin työkyvyttömyyden kuin työttömyyden aikana. Edustaja Stenius-Kaukosen esille ottamaan ongelmaan on mielestäni aiheellista kiinnittää huomiota ja todeta tilanteen olevan ristiriidassa perustuslain 19 :n 2 momentin kanssa. Jos ongelma on se, johon olen edellä viitannut, ensisijaisena parannuskeinona pidän sairauspäivärahaa ja työkyvyttömyyseläkettä/kuntoutustukea koskevien säännösten muuttamista väliinputoamisten ehkäisemiseksi. Vasta toissijaisesti kysymykseen tulee mielestäni ehdotetun työttömyysturvalain korjaaminen tältä osin.

7 Tampereella 18 päivänä lokakuuta 2002 Raija Huhtanen HTT, julkisoikeuden professori Tampereen yliopisto

8 Paula Ilveskivi OTL, valtiosääntöoikeuden assistentti KIRJALLINEN KOMMENTTI PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Kirjallisena kommenttina edustaja Stenius-Kaukosen esille ottamassa asiassa liittyen hallituksen esitykseen työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 115/2002 vp) esitän kunnioittavasti seuraavaa. Edustaja Stenius-Kaukonen on esittänyt kirjallisesti kysymyksen, jossa todetaan, että työttömyyspäivärahaa ei voida maksaa, jos henkilö on todettu sairausvakuutuslain mukaan työkyvyttömäksi, mutta ei ole enää oikeutettu sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Tällainen tilanne voisi syntyä henkilön saatua saman sairauden perusteella enintään 300 päivää. Edustaja Stenius-Kaukosen kysymykseen löytyy käsittääkseni vastaus käsiteltävänä olevasta lakiehdotuksesta. Hallitus esittää työttömyysturvalain 3 luvun 3 :n 3 momentissa säädettäväksi, että "Työnhakijalla, joka on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja jonka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, on oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty." Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu 3 momentti tarkentaa jo voimassa olevaa säännöstä vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaiseksi ja siinä säädettäisiin erityistilanteesta, jossa henkilö on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja hänet on lääkärinlausunnossa katsottu edelleen työhön kykenemättömäksi, mutta hänelle ei kuitenkaan ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä. Lähtökohtaisesti henkilöllä olisi tällaisissa tilanteissa oikeus työttömyysetuuteen, jos työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty tai hakemus on edelleen vireillä.

9 Tältä osin näyttäisi siltä, että väliinputoajaongelmaa ei syntyisi, jos henkilö voi saada sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan sijaan työttömyysturvalain mukaista etuutta siinäkin tapauksessa, että hän on työkyvytön. Toinen kysymys on kuitenkin, onko työttömyysturvalain mukainen etuus oikea järjestelmä turvaamaan työkyvyttömyydestä aiheutuvaa perustoimeentulon turvan tarvetta vai tulisiko turva järjestää esimerkiksi sairausvakuutuslailla tai kansaneläkelailla. Käytännössä ehdotettu järjestelmä merkitsee sitä, että työkyvyttömän henkilön on pantava työkyvyttömyyseläkehakemus vireille ja lisäksi rekisteröidyttävä työnhakijaksi työvoimatoimistoon siitä huolimatta, että hän on työkyvytön. Järjestelmän monimutkaisuus voi johtaa siihen, että henkilöt eivät rekisteröidy työkyvyttömänä työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja näin ollen jäävät perustuslain 19.2 :n mukaisen perustoimeentuloturvan ulkopuolelle. Lisäksi ehdotetussa 3 luvun 3 :n 3 momentissa esitetään lisäehtona työkyvyttömän työttömyys-turvaetuuden saamiselle, että "jos työnhakija on työ tai virkasuhteessa, edellytetään lisäksi, ettei hänen työnantajallaan ole tarjota hänelle hänen työkykynsä mukaista työtä." Hallituksen esityksen mukaan henkilön olisi kartoitettava mahdollisuutensa palata työnantajansa palvelukseen sellaisiin tehtäviin, jotka vastaisivat hänen työkykyään ja vasta sitten, jos työnantajalla ei olisi tarjota henkilölle tällaista työtä, hän olisi oikeutettu työttömyysetuuteen. Valtiosääntöoikeudellisesti tätä edellytystä tulee arvioida perustuslain 18 :n kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on vahvistaa jokaisen oikeus hankkia toimeentulonsa työllä, ammatilla tai elinkeinolla. (HE 309/1993 vp, s. 67) Säännöksellä on perinteisen vapausoikeuden luonne ja sillä pyritään suojaamaan itsemääräämisoikeuden erästä ulottuvuutta, eli vapautta hankkia toimeentulo ja vapautta valita muoto ja keino, jolla yksilö haluaa toimeentulonsa hankkia, (ks. Karapuu 1999, s. 565 teoksessa: Perusoikeudet, toim. Hallberg ym.) Lisäksi tässä yhteydessä voi tulla arvioitavaksi valtiosääntöoikeudellinen luottamuksensuojan periaate, jos velvollisuus ottaa vastaan muuta työtä tarkoittaa yksilön kannalta sitä, että hänelle tarjotusta työstä maksettava palkka olisi heikompi tasoltaan kuin mitä hän saisi ansiosidonnaisena

10 työttömyyspäivärahana. Kysymys on siitä ulottuuko eläkejärjestelmien yhteydessä arvioitu i luottamuksen suojan periaate myös ansiotuloihin perustuviin muihin etuuksiin. Lopuksi kiinnitän huomiota siihen, että perustuslain 18 :n 1 mom:n lakivaraus jättää lainsäätäjälle liikkumavaraa kyseisen perusoikeuden käytön sääntelyssä. Nyt ehdotettua säännöstä yksilön velvollisuudesta ottaa vastaan työkykyään vastaavaa työtä tulee arvioida sekä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta että valtiosääntöoikeudellisen luottamuksen suoja periaatteen kannalta. Hallituksen esittämässä muodossa säännöstä voi lukea siten, että henkilö on velvollinen ottamaan työkykynsä rajoissa mitä tahansa työnantajansa tarjoamaa työtä ja työstä maksettava palkka voi jäädä pienemmäksi kuin ansiosidonnainen perustoimeentulon turva. Käsittääkseni täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus edellyttäisivät, että laissa määriteltäisi tarkemmin ne edellytykset, (mm. palkkaa koskevat vaatimukset) joiden täyttyessä henkilö velvoitettaisiin ottamaan säännöksessä tarkoitettua muuta työkykynsä mukaista työtä. Helsingissä Paula Ilveskivi

11 Maija Saksiin Perustuslakivaliokunnalle Perustuslakivaliokunta on pyytänyt kommentoimaan kirjallisesti edustaja Stenius-Kaukosen esille ottamaa asiaa. Kysymys on mahdollisesta järjestelmien väliin putoamisesta ja perustuslain 19 2 momentin tulkinnasta. Kysymys liittyy perustuslakivaliokunnassa lausuntoasiana käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen 115/2002 vp työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Esitän kohteliaimmin seuraavaa. Lakiehdotuksen kolmannen luvun 3 :n mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla sairaalassa tapahtuvan hoidon tai laitoshoidon vuoksi. "3 Työkyvyttömyys Työkyvyttömällä henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain (364/1963) mukaista päivärahaa tai kansaneläkelain (347/1956) mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta j onkin muun lain nojalla. Työkyvyttömänä pidetään myös henkilöä, joka on todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty." Jäljempänä samassa pykälässä on yritys paikata juuri sen tyyppinen aukko turvassa, jota ymmärtääkseni Stenius- Kaukosen kysymys tarkoittaa. Ehdotuksen mukaan, jos henkilö hakee työkyvyttömyyseläkettä, hänellä on oikeus saada työttömyyspäivärahaa. Eläkehakemuksen tekeminen estäisi näin järjestelmien väliin putoamisen, eikä ongelmaa perustuslain 19 :n 2 momentin turvan kattavuudessa syntyisi. "Työnhakijalla, joka on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja jonka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, on oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty." Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perustuslain 19 :n 2 momentin riskien aikana jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan. Perustuslain sallimana se on pitänyt vain luonteeltaan tilapäistä ja kestoltaan lyhyen aikaa jatkuvaa turvan ulkopuolelle jäämistä. Lisäksi valiokunta on edellyttänyt, että jos henkilö ei saa perustoimeentulon turvaa, tulee voida olettaa, että hän tänä aikana saa toimeentulonsa muutoin, esimerkiksi perheeltään. Työttömyysturvajärjestelmän käyttäminen sosiaaliturvajärjestelmän selkeyden ja johdonmukaisuuden näkökulmasta ei ehkä ole oikea tapa perustoimeentulon turvaamiseen silloin, kun syynä ei ole työttömyys vaan työkyvyttömyys. Perustuslain 19 :n 2 momentti ei kuitenkaan määrittele tapaa, jolla perustoimeentulon turva on riskien aikana järjestettävä.

12 Ennalta on vaikea arvioida, miten ehdotettu järjestely toimii ja pystyykö se kaikilta osin perusoikeuden kannalta riittävästi estämään edustaja Stenius-Kaukosen mainitsemaa aukkoa perustoimeentulon turvassa perustuslain 19 :n 2 momentin tavoitteen mukaisesti. Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2002