VARSAN ARVOSTELU JA ESITTÄMINEN

Transkriptio

1 VARSAN ARVOSTELU JA ESITTÄMINEN Yhteenveto HevosAgron järjestämästä Varsan arvostelu ja esittäminen - tiedotustilaisuudesta ( Oulussa), jossa puhujina toimivat Marianne Paavolainen, Suomen Hippoksen rakenne- ja askellajituomari, sekä Marjukka Manninen, IIIK koulutuomari. Rakennearvostelu Rakennearvostelu antaa informaatiota yksilöstä esim. ostotilanteessa. Rakennearvostelu on yksi jalostustyön välineistä (yksilöarvostelu ja mahdollinen jälkeläisarvostelu). Jalostustyössä määritetään jalostustavoitteet ja rotumääritelmät ja ominaisuuksien mittaustapa, jotka tulee päivittää 5-15 vuoden välein. Rakennearvostelussa mitattavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi säkäkorkeus, rungon pituus jne. Rakennearvostelussa suurin merkitys on arvioitavilla ominaisuuksilla, mutta tuloksissa on huomioitava hevosen ikä, kunto ja käytös sekä arviointipaikan olosuhteet ja arvioitsijan taito ja KUVA 1. Varsanäyttely Oulun Äimärautiolla kesällä mieltymykset. Rakenneominaisuudet todetaan, eli niiden toivottavuus/ei-toivottavuus suhteutetaan rotumääritelmiin ja/tai käyttötarkoitukseen. Väri ei ole rakenneominaisuus, mutta kielletyt värit poistaa kantakirjaus yms. mahdollisuudet. Tietyt ominaisuudet voivat olla toisella rodulla -, toisella +, jopa rodun sisällä vrt. sh J, R, P, T suunnat. Mitä tarkempi rotumääritelmä ja/tai vaikeammin mitattavat käyttöominaisuudet/suositukset, sitä suurempi merkitys rakenneominaisuuksilla on jalostusarvostelussa (myös jälkeläisarvosteluissa). Rotumääritelmä tulee rodun alkuperäismaasta, mutta jalostustavoitteissa voidaan huomioida kansallisia näkökohtia (esim. urheilusuositukset). Kokonaispistemäärä (4-10) kertoo yleisen tason, pistemäärän analysointi eri ominaisuuksista kertoo tarkemmin (myös jälkeläisarvostelussa). Hyvä rakenne on terveyden ja kestävyyden epäsuora mitta, mutta ei vältämättä vaikuta suorituskykyyn, esim. ravinopeuteen tai hyppytekniikkaan. Eri rakenneominaisuudet periytyvät eriasteisesti. Genotyyppi (perimä) + ympäristötekijät = fenotyyppi eli hevosen lopullinen ilmiasu. Hevosella on kolme arvoa; jalostusarvo, käyttöarvo ja tunnearvo, jotka kaikki ovat tärkeitä.

2 Arvostelun kohteet A. LIIKKEET Hevosen arvostelu aloitetaan liikkeistä, jolloin esittäjä talustaa hevosta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Arvostelu tapahtuu edestä, sivulta ja takaa katsoen. Suorat liikkeet ovat tietenkin parhaat ja joustavuus on myös hyväksi. 1) Kerii = Hevonen siirtää jalkojaan vuohisesta tai polvesta sisäänpäin kiertäen. 2) Sisäkierteinen = Koko jalka kiertää sisäänpäin. 3) Meloo = Hevonen siirtää etujalkojaan vuohisesta tai polvesta ulospäin kiertäen. 4) Ulkokierteinen = Koko jalka kiertää (tai kaartaa) ulospäin 5) Länkisäärinen = Takajalat joustavat kintereestä ulospäin, epävakaa kinner. 6) Palmikoi, eritt. ahdas = Hevonen liikkuu niin ahtaasti, että jäljet jäävät peräkkäin suoraan jonoon kuin ketulla. 7) Hivuttaa (syhtää) = Hevosen kavio lyö viereiseen jalkaan, useimmiten vuohiseen. 8) Takoo (sepittää) = Hevosen takakavio osuu etujalan kavion pohjaan, jolloin kuuluu napsahtava ääni, ainakin jos hevosella on kengät; jos takakavio osuu etujalan kantaosaan, se voi irrottaa etukengän. 9) Yliastunta = Takakavio astuu etukavion yli. 10) Linjatyyli = Etu- ja takajalat kulkevat ravissa samaa linjaa pitkin. 11) Levittäjätyyli = Takajalat kulkevat leveämmältä kuin etujalat, jolloin etujalkojen liikerata jää takajalkojen liikeratojen väliin. B. TYYPIT Tyypit jaetaan kolmeen osaan: laatu-, rotu- ja sukupuolityyppiin. I) Laatutyyppi Hevosen tulee olla sopivan tyyppinen sille suunnalle, mille sitä tarjotaan. Tyyppiin kuuluvat kaikki rakenneseikat eli koko olemus. 1) Juoksijatyyppinen = Kevytmuotoinen, mutta kuitenkin lihaksikas, melko pitkärunkoinen ja jalkainen 2) Työhevostyyppinen = Jykevärakenteinen ja pitkärunkoinen, voi olla lyhyt jalkainenkin, usein raskastyyppinen. 3) Ratsutyyppinen = Ryhdikäs, pitkäkaulainen, ei kovin pitkärunkoinen, pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä. 4) Pienhevostyyppinen = Sopusuhtaisen pieni kaikilta osiltaan. 5) Korkeajalkainen = Etäisyys säästä kainaloon huomattavasti pienempi kuin kainalosta maahan ja runko on lyhyt. 6) Matalajalkainen = Etäisyys säästä kainaloon huomattavasti suurempi kuin kainalosta maahan ja runko on pitkä.

3 II) III) Sukupuolityyppi Oriin tulee olla ryhdikäs, lihaksikas ja kaula ylälinjan täyteläinen. Tammalla on kevyempi kaula ja emokatse. Runko on usein pitempi ja takaa leveämpi sekä jalat hennommat kuin oriilla. Rotutyyppi Hevosen tulee olla rotunsa näköinen. Monilla ratsu- ja poniroduilla rotumääritelmät ovat tarkat, ravuriroduilla eivät niinkään. Usein tyypit määritetään yhdellä sanalla, joka kattaa kaikki tyypit. Mikäli esim sukupuolityyppi poikkeaa laatu- ja rotutyypistä, se on määritettävä erikseen. Ratsuhevosella täytyy olla aina kunnon säkä pitkä säkä hyvä, mutta ei liian korkea. C. RUNKO Hyvä runko on sopusuhtainnen ja lihaksikas. Sen tulisi jakautua kolmeen yhtäsuureen osaan, josta ensimmäinen osa käsittää rinnan, lavan ja sään, toinen osa selän ja lantion ja kolmas osa lautasen. 1) Tiivis = viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väli pieni (=hyvä rehunkäyttäjä), usein myös lyhyt lanne 2) Avoi = viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väliin mahtuu kämmen = suuri nälkäkuoppa (=huono rehunkäyttäjä), usein myös pitkä lanne 3) Syvä = etäisyys säästä kainaloon suurempi kuin kainalosta maahan, hyvä ominaisuus 4) Alakylkinen = kylkikaari alhaalta leveämpi kuin ylhäältä, selkä voi jäädä kapeaksi 5) Alakaulainen = kaulan alalinja voimakkaammin kehittynyt kuin ylälinja 6) Viisto lapa = loiva lapa = hyvä omainaisuus (vastakohta: jyrkkä, pysty), köyry lanne huono 7) Kantava lanne = lanne hieman ylöspäin kaareva, lähes köyrä, mutta leveä 8) Ulkolonkkainen lautanen = lonkkakyhmyt ulkonevat muusta rungosta niin, että ne pistävät selvästi esiin takaakin katsottuna. 9) Hulppea lautanen = lanne ja lautanen yhtyvät terävästi kuin vuoren huippu ja lautanen lähtee jyrkähkösti alaspäin; nähdään sivulta 10) Laskeva lautanen = Lautanen viettää viistosti taaksepäin, jyrkänpuoleinen, mutta pitkä KUVA 2. Osana Varsan arvostelu ja esittäminen tilaisuutta oli käytännönharjoitukset varsan arvostelemisesta.

4 11) Vakolautanen = lautaslihaksiin jää selkärangan kohdalle kolo, hevonen on yleensä lihava, nähdään takaapäin 12) Kattolautanen = selkäranka voimakkaasti esillä, josta lihakseton lautanen lähtee jyrkästi alasäin molemmille puolille kuin talon harjakatto, nähdään takaapäin 13) Lonkkapuoli = toinen lonkka alempana 14) Korkea hännän tyvi = ristiluu suora, häntä kiinnittyy korkealle lautasen yläpuolelle esim. arabihevonen 15) Koverokainaloinen = ahdaskylkinen 16) Suippolautanen = taaksepäin kapeneva lautanen D. JALAT Jaloista määritellään asennot ja kovuus. Jalkojen tulee olla hyvälauiset, suora-asentoiset ja kuivat. a) Kovuus tai kuivuus 1) Kuivat jalat = jaloissa ei ole kuhluja eikä turvotusta nivelissä tai jänteissä, luut ja jänteet tuntuvat ja näkyvät heti nahan alla =terveet jalat 2) Kuivanlaiset jalat = jaloissa näkyy hieman nestettä nahan alla 3) Rasittuneet, täyttyneet, pehmeät jalat = nivelissä nestettä ja myös jänteet, jännetupet ja limapussit ovat täyttyneet ja turvonneet 4) Piirteettömät jalat = niveliä ja jänteitä ei erota selvästi, sääret ovat usein pyöreät (ennen puhuttiin lihakkaista jaloista) 5) Irtopalat = Jos röntgenkuvista löytyy nivelistä irtopaloja, ne alentavat kovuuspisteitä. b) Asennot (edestä katsottuna) 1) Haja-asentoiset = jalat levenevät alaspäin kuin sahapukki 2) Ahdasasentoiset = jalat ovat liian lähellä toisiaan, väliä tulisi olla kavion leveyden verran 3) Ulkokierteiset, ranskalainen jalka-asento = jalat lähtevät polvesta tai ylempää kiertymään ulospäin, jalka-akseli on suora 4) Vasikkapolvinen, ahdaspolvinen, pihtipolvinen = etupolvet ovat lähellä toisiaan, jalka-akseli taittuu polvesta sisäänpäin, X:n mallinen 5) Sivuttaissiirtymä, yhdensuuntaissiirtymä = etusääri lähtee polven ulko- tai sisäreunasta eikä ole linjassa kyynärvarren kanssa 6) Hajavarpaiset = jalka-akseli taittuu vuohisesta ulospäin, seisoo kuin sotamies, kerivät liikkeet 7) Suppuvarpainen = jalka-akseli taittuu vuohisesta sisäänpäin, melovat liikkeet 8) Taittunut varvasakseli = Varvasakseli taittuu sisään- tai ulospäin ruununrajasta, johtuu usein kengityksellä voimakkaasti korjatusta hajavarpaisuudesta, nähdään myös sivusta, kun kavio-ruunu-vuohisluu-linja ei ole suora.

5 Asennot (sivusta katsottuna) 9) Sapelijalkainen = jalka-akseli taipunut etupolvesta taaksepäin näyttäen käyrältä miekalta 10) Kokkapolvinen = jalka-akseli taittunut etupolvesta eteenpäin, sapelijalkaisuuden vastakohta, lievä muoto = epävarmat ej. 11) Pystyt vuohiset = vuohiset lähtevät kaviosta suoraan ylöspäin 12) Vennot vuohiset = Vuohinen painuu taaksepäin 13) Karhuvuohiset, karhujalkainen = vuohinen painunut vuoimakkaasti taaksepäin, lähes maahan asti, hankesiteet usein pettäneet 14) Supistunut etusääri = etusäären ympärysmitta polven alapuolelta pienempi kuin säären keskiosa 15) Suora kinner = suuri kinnerkulma 16) Käyrä kinner, kiverä kinner = takasääri jää istuinluun päästä kintereen päähän vedetyn pystysuoran etupuolelle 17) Kuristunut kinner = kintereen alaosa supistunut, liittymä takasääreen huono Asennot (takaa katsottuna) 18) Länkisäärinen = kintereet etäällä toisistaan, kaviot lähekkäin, kuin länget 19) Pihtikinttuinen = kintereet lähellä toisiaan, vastakohta länkisäärinen E. KAVIOT Hyvät kaviot ovat holvikkaat, leveäkantaiset, hyväsäteiset ja niissä on paksu sileä sarveinen. Koko on riittävä hevoseen nähden. 1) Ahdaskantaiset = kapea, pieni säde, kannat lähellä toisiaan, lämminverisillä yleinen 2) Kaidat = kaviot eivät levene alaspäin vaan kannatinreuna on lähes samanlevyinen kuin ruununraja, maanahtaat 3) Laajat = antura ja kannatinreuna levenevät selvästi, usein matalapohjaiset ja pyöreät, maanlaajat 4) Käyrät = kavioiden sivureinämät käyrät 5) Koverot = kavioiden etuseinämä käyrä,vastakohtana kupera 6) Pystyt = hyvin korkeakantaiset kaviot 7) Latuskat = voimakkaasti levenevät matalat kaviot, antura kannatin reunaan saakka tasainen 8) Matalapohjaiset = antura matala ja tasainen, usein etukaviot, vastakohtana holvikkaat kaviot 9) Vetäytyneet kannat = kavioiden kannat ovat vetäytyneet kavion alle, johtuu monesti liian pitkästä kengitysvälistä 10) Renkaiset = Kavioiden pinta ei ole sileä vaan renkainen perinnollisten seikkojen lisäksi ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa kasvurenkaita 11) Rosoiset = kavioiden pinnassa pieniä halkeamia

6 12) Hauraat = sarveinen pehmeä, helposti kuluvaa ja halkeilevaa 13) Kaviorustot = Ovat osa kavion joustomekanismia, voivat luutua, josta voi seurata laukkoja, selvä luutuma aiheuttaa kaviopisteiden laskun, voimakas hylkääminen oriilla (ellei ori ole ikäluokkahuippu- tai kuninkuusravitasoa), tamma hyväksytään, mutta ei voi saada I palkintoa (kaviopisteitä alennetaan kahdella) 14) Pukinkaviot = kantaseinämät lähes yhtä korkeat kuin varvasseinämä, voivat kehittyä pystykaviosta karhunjalkaisessa tai kokkapolvisessa jalka-asennossa varsinkin kengityksen laiminlyönnin seurauksena, myös tapaturmat voivat aiheuttaa pukinkavion kehittymisen 15) Pullokaviot = antura pullistunut kannatinreunaa alemmaksi kavioluun kärjen painamana kaviokuumeesta johtuen 16) Virsukavio = kaviokuumeen pilaama pitkä virsunmuotoinen renkainen kavio, urheilukäyttöön kelpaamaton. Yhteydet hevosen rakenneominaisuuksien, vammojen ja sairauksien välillä Notkoselkä Lyhyt selkä Kapea lautanen Suora lautanen -lyhyt reisiluu -suora polvi ja kinner Pysty lapa Sapelijalka Kokkapolvi Supistunut sääri etupolven alapuolelta Lyhyet pystyt vuohiset Pitkät pystyt vuohiset Pitkät vennot vuohiset Suora kinner Käyrä kinner Lyhyt varvas - korkea kanta kaviossa Vasikkapolvi (jalka-askeli taittunut sisäänpäin) Länkipolvisuus Yhdensuuntaissiirtymä etupolvessa Selkänikamatulehdus Lyönnit jalkoihin Hivutusvammat Polvilumpion lukkiutuminen ja polvenniveltulehdus Sädeluuontuma ym. Murtumat pikkuluissa sekä jänne- ja nivelside vauriot etu polvessa Jänne- ja vuohisnuljuluuvauriot Koukistajajännevammat Sädeluuontuma, kehärengas, hankosidevammat ym. Vuohisnivelvauriot, (sädeluu) Jänne- ja vuohisnuljuluuvauriot, murtumat vuohisluussa Karhunjalka, patti, polvilumpion lukkiutuminen Patti, jänispatti Kehärengas, sädeluuontuma, vuohisniveltulehdus Polviniveltulehdus, ahdaspolvisuus Murtumat etupolven pikkuluissa, luuliiat Luuliiat, polviniveltulehdus

7 Suppu- tai hajajalkainen Suppuvarpainen Hajavarpainen Ulkokierteinen jalka-asento (kavion sisäseinämä on jyrkempi kuin ulkoseinä) Ahdasasentoiset jalat Pihtikinttuinen Leveät kaviot Kaidat kaviot Taittunut varvasakseli Kavioruston luutuma ulko- tai vastaavasti sisäpuolella, kehärengas Kehärengas, kavio- ja vuohisniveltulehdus Lyönnit, murtumat sisemmässä vuohisnuljuluussa, murtumat sisemmässä puikkoluussa, hankosidevammat, kehärengas Samat kuin hajavarpaisella, lisäksi luuliiat Hivutusvammat, lyönnit Patti, hivutusvammat Kavioluumurtumat Sädeluuontuma, nivelvauriot Kavioniveltulehdus Lisätietoa: