Sassin asemakaavan luontoselvitys

Transkriptio

1 LIITE 5 MÄNTTÄ-VILPPULAN KAUPUNKI Sassin asemakaavan luontoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY

2 Raportti Nuottajärvi Marja Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Työn suorittaminen ja menetelmät Lähtöaineisto Maastotarkastelut Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitukset Epävarmuudet Luonnonympäristö Topografia, kallio- ja maaperä Vesiolot Suojelualueet Luontotyypit ja kasvillisuus Eläimistö ja linnusto Arvokkaat luontokohteet Ekologiset yhteydet Johtopäätökset ja suositukset Lähteet Liitteet Liite 1. Liito-oravan elinympäristö ja arvokkaat luontotyyppikohteet Liite 2. Linnustollisesti arvokkaat kohteet Kartta-aineisto Maanmittauslaitos

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (12) Sassin asemakaavan luontoselvitys 1 Johdanto 2 Selvitysalue Työn tavoitteena on laatia asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys Sassin alueelta Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Nämä tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (asemakaavan sisältövaatimukset MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen on laatinut Mänttä-Vilppulan kaupungin toimeksiannosta FM, biologi Marja Nuottajärvi :stä. Paikkatietoaineistojen ja kartta-aineistojen laadinnasta on vastannut ins. AMK Johanna Harju FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Noin 65 hehtaarin laajuinen Sassin asemakaava-alue sijaitsee Kannusniemessä, Mänttä-Vilppulan kaupungin keskustaajamasta noin 1,5 kilometriä itään. Selvitysalueelle sijoittuu lentopaikka alue, entinen teollinen tuhkan läjitysalue, hallirakennus, venesatama alue ja yksi asuinrakennus. Alueen kaakkoiskulmassa on myös peltoa. Muut alueen osat ovat metsämaata. Kuva 1. Asemakaavoitettavan alueen sijainti ja rajaus.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (12) 3 Työn suorittaminen ja menetelmät Lähtöaineisto Maastotarkastelut Selvityksen lähtöaineistoina on käytetty alueen peruskarttaa ja ilmakuvia, sekä seuraavia aluetta koskevia aineistoja: : Mänttä-Vilppulan kaupunki, Keskustaajaman osayleiskaavan luontoselvitys ja liito-oravaa koskevat lisäselvitykset : Mänttä-Vilppulan kaupunki, Keskustaajaman osayleiskaavan linnustoselvitys - Suomenselän lintutieteellinen yhdistys SSLTY ry 2013: Suomenselän maakunnallisesti arvokkaat lintualueet. MAALI-hankkeen loppuraportti. - Pirkanmaan ELY-keskus: Uhanalaisten lajien havaintotiedot selvitysalueella Suunnittelukeskus Oy 2004: Luontoselvitykset Sammallahden ja Kannusniemen-Sassin alueilta. Mäntän kaupunki. Muu käytetty lähtötietoaineisto on mainittu lähdeluettelossa. Tämä selvitys on koostettu vuosina tehdyistä maastotöistä, jotka ovat liittyneet Mänttä-Vilppulan osayleiskaavan luonto- ja linnustoselvitystyöhön. Sassin alueella on suoritettu maastoinventointeja tänä aikana useaan otteeseen, ja erityisesti liito-oravan esiintyminen on tutkittu tarkkaan vuosina 2015 ja Linnustoselvityksen maastotyöt on tehty vuonna Maastotyöaineiston arvioidaan olevan asemakaavatasoista Sassin alueelta Kohteiden arvottaminen Luontokohteiden arvotuskriteereinä käytettiin kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (pääosin Söderman 2003): a) Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). b) Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. c) Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (12) uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet d) Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. e) Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit Uhanalaisuusluokitukset 4 Epävarmuudet 5 Luonnonympäristö Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu kasvilajiston osalta vuonna 2010 julkaistuun uhanalaisuusarviointiin, joka on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Linnuston ja nisäkkäiden osalta on käytetty vuoden 2015 uhanalaisuusarviointeja (Tiainen ym. 2016, Liukko ym. 2016). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellinen uhanalaisuusluokitus on uusimpien alueellisten uhanalaisuusarvioiden mukainen (mm. Ryttäri ym. 2012, Tiainen ym. 2016,). Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois- Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Arvolajiston esiintyminen vaihtelee sekä vuodenajan että vuosien välillä, lajille sopivan elinympäristön asettamissa rajoissa. Selvityksen tuloksiin ei arvioida liittyvän merkittäviä epävarmuuksia. Sassin alueelta on laadittu selvityksiä usean vuoden ajanjaksolla ja tuoreimmat tiedot alueelta ovat vuodelta Topografia, kallio- ja maaperä Selvitysalue on topografialtaan hyvin tasaista ja alavaa. Selvitysalueen kallioperä koostuu granodioriitistä. Maaperä on aivan Sammallahden rannalla kalliomaata sekä rannalta itä-kaakkoon moreenia ja savea, muutoin maaperä on täyttömaata ja kartoittamatonta maata.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (12) 5.2 Vesiolot 5.3 Suojelualueet Selvitysalue sijoittuu Keurusselän Rusinselän sekä Pirttilahden-Sassinlahden- Rovaniemenlahden väliselle maakannakselle, Kannusniemen tyvelle. Selvitysalueelle ei sijoitu luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä, mutta alueella on muutamia kaivettuja metsäojia. Selvitysalueen pintavedet valuvat suurimmaksi osaksi itään Rovaniemenlahden ja Pirttilahden suuntaan. Selvitysalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu suojelualueita. Lähin suojelualue on Mäntänvuoren luonnonsuojelu- ja Natura 2000-alue noin yhden kilometrin etäisyydellä selvitysalueesta etelään. Selvitysalue sivuaa Sammallahdella maakunnallisesti arvokasta Mänttä-Vilppulan virtavesien lintualuetta (MAALI) (Suomenselän lintutieteellinen yhdistys SSLTY ry 2013). 5.4 Luontotyypit ja kasvillisuus Mänttä-Vilppula sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (2b), jossa vallitseva metsätyyppi on tuore mustikkatyypin kangasmetsä. Selvitysalueen luoteisosa Sammallahden läheisyydessä sekä Pirttilahden rantametsässä selvitysalueen kaakkoisosassa on varttunutta - vanhahkoa tuoretta ja lehtomaista kuusisekametsää (kuva 2), jossa puusto koostuu varttuneesta kuusesta, koivusta, haavasta ja männystä. Kenttäkerroksen lajisto on mustikkavarvikkovaltaista, muuta lajistoa ovat muun muassa puolukka, lillukka, metsäimarre, käenkaali, oravanmarja, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki, ojakellukka, metsäkorte ja kevätlinnunherne. Luontotyyppi selvitysalueen keskiosissa lentokentän ympäristössä on lehtipuuvaltaista metsää (kuva 2), joka on kasvanut täyttömaille ja aiemmille niityille. Valtapuulajeina alueella ovat hieskoivu, harmaaleppä ja haapa. Lehtipuusto on vaihtelevan ikäistä, osittain jo iäkästäkin. Lehtimetsän alueella on liki kauttaaltaan runsaasti nuorta ja varttuvaa kuusta kasvussa ja todennäköisesti metsäalue muuttuisikin vähitellen kuusivaltaiseksi metsäksi lehtipuiden väistyessä kuusen tieltä. Alueella kasvaa myös nuorta tuomea, raitaa ja pihlajaa. Pensaskerros koostuu lehtipuiden ja kuusten taimista sekä vadelmasta. Kenttäkerros on vaihteleva, paikoin lajisto on niukkaa nuoren puuston tiheyden vuoksi ja paikoin taas lajisto on lehtomaisen rehevää ja suurruohoista. Alueella on kosteita painanteita, joissa kasvaa luhtaista lajistoa. Kenttäkerroksen lajistoa ovat muun muassa metsäkastikka, metsälauha, metsäalvejuuri, käenkaali, oravanmarja, metsäkorte, lehtokorte, nokkonen, huopaohdake, suo-ohdake, koiranputki, karhunputki, sudenmarja, ojakellukka, aitovirna, isotalvikki, hiirenporras ja velholehti.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (12) Kuva 2. Tuoretta-lehtomaista kuusisekametsää Pirttilahden rannan läheisyydessä (vasemmalla) ja lehtipuuvaltaista, vähitellen kuusettuvaa, täyttömaille kasvanutta metsää lentokentän läheisyydessä (oikealla). Selvitysalueella sijaitseva lentokenttäalue on keskiosistaan kasviton ja sorapintainen ja sen laiteilla kasvaa tyypillistä joutomaiden lajistoa: Isolaukku, valkoapila, silmäruoho, siankärsämö, puna-apila, piharatamo, pihasaunio, nurminata, punanata, ahosuolaheinä, pujo, nokkonen, komealupiini, hietakastikka, timotei, piikkiohdake, koiranputki, maitohorsma, voikukka, alsikeapila, kannusruoho, pietaryrtti, hiirenvirna, niittynätkelmä ja peltopillike. 5.5 Eläimistö ja linnusto Selvitysalueen eläimistö koostuu sekä ihmistoiminnan läheisyydessä esiintyvistä tavanomaisesta lajeista että harvinaisemmasta, arvokkaasta lajistosta jota on kuvattu edempänä. Tavanomaista nisäkäslajistoa, joiden jälkiä havaittiin alueella, ovat hirvieläimet ja kettu sekä piennisäkkäät kuten orava ja rusakko. Selvitysalueella esiintyvä suojelullisesti arvokkain eläinlaji on liito-orava, joka on valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty (LSL 49 ). Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on kolopuita (Etelä-Suomessa yleensä haapoja) pesäpaikoiksi ja lehtipuita (haapaa, leppää ja koivua) ravinnoksi. Selvitysalueelta havaittiin Mänttä-Vilppulan osayleiskaavan liitooravaselvityksessä yksi liito-oravan esiintymisalue Sammallahden rantametsässä. Esiintymä on kuvattu tarkemmin kappaleessa 5.6. Pirttilahdella on tehty aiemmin havaintoja liito-oravasta, mutta vuosien liito-oravainventoinneissa alueelta ei tehty havaintoja lajista. Selvitysalue sivuaa Sammallahdella maakunnallisesti arvokasta Mänttä-Vilppulan virtavesien lintualuetta (MAALI) (Suomenselän lintutieteellinen yhdistys SSLTY ry 2013). Mänttä-Vilppulan virtavesien MAALI-alue on tyypiltään linnuston kerääntymisaluetta ja käsittää viisi eri vesistöjen osa-aluetta. Kriteerilajeja ovat selkälokki (erittäin uhanalainen laji, Suomen erityisvastuulaji), kuikka (lintudirektiivilaji), telkkä (Suomen erityisvastuulaji), silkkiuikku (silmälläpidettävä laji), tukkasotka (erittäin uhanalainen laji, Suomen erityisvastuulaji), uivelo

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (12) (Suomen erityisvastuulaji, lintudirektiivilaji), isokoskelo (vaarantunut uhanalainen laji, Suomen erityisvastuulaji) ja koskikara (vaarantunut uhanalainen laji). Sassin asemakaava-alueelle sijoittuu Mänttä-Vilppulan osayleiskaavassa paikallisesti arvokkaaksi linnustokohteeksi luokiteltu metsäalue eli Asemankulman metsä, jolla esiintyy uhanalaista lintulajistoa sekä Suomen erityisvastuulajeja. Aluetta on kuvailtu tarkemmin kappaleessa Arvokkaat luontokohteet Seuraavassa kuvattujen arvokkaiden luontokohteiden sijainnit ja rajaukset on esitetty liitekartalla 1 (liito-oravaesiintymä ja arvokkaat luontotyypit) sekä liitekartalla 2 (linnustollisesti arvokkaat alueet). 1. Sammallahden liito-oravan elinalue Arvolajit: Liito-orava (luontodirektiivin liitteen IV a laji, silmälläpidettävä NT laji) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Vanha kuusivaltainen lehtomainen kangas (NT) Lakiperusteet: Luonnonsuojelulaki 49 (liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu) Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Pinta-ala: 4,2 hehtaaria Sammallahden liito-oravametsä (kuva 3) sijaitsee Rusinselän etelärannalla. Vuonna 2015 papanoita löytyi alueelta yhteensä 12 puun juurelta. Keväällä 2016 alue tarkistettiin yleispiirteisesti, ja metsän puusto ja rakenne olivat ennallaan. Metsän puusto koostuu varttuneesta kuusesta, koivusta, haavasta ja männystä. Keskialueilla metsän kenttäkerroksen kasvillisuus viittaa tuoreen kankaan kasvillisuuteen, kun taas reuna-alueilla kasvillisuus on rehevämpää lehtomaisen kankaan kasvillisuutta. Metsän etelä- ja länsiosassa kasvaa järeää haapaa, joista osa on kolopuita. Yhdessä haavassa myös havaittiin vanha linnunpönttö, joka on potentiaalinen liito-oravan pesäpaikka. Metsän itäosissa puusto kuusivaltaista ja useat alueen kuusista ovat kooltaan järeitä. Risupesiä alueella ei havaittu, mikä johtuu osittain pesien hankalasta havaittavuudesta suuressa kuusessa. Liito-oravametsästä on kulkuyhteys etelään koivuvaltaiselle alueelle, mikä on todennäköistä liito-oravan ruokailualuetta. Liito-orava pystyy liikkumaan myös Sammallahden Keskisenlahden rantapuustoa pitkin länteen ja pohjoiseen.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (12) Kuva 3. Sammallahden liito-oravametsää. 2. Sammallahden eteläpuoleinen lehtometsä Arvolajit: liito-orava (VU, luontodirektiivi liite IV a) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), kostea runsasravinteinen lehto (VU) Arvoluokka: paikallisesti arvokas/ valtakunnallisesti arvokas (liitooravaesiintymän osalta) Pinta-ala: 8 ha Sammallahden eteläpuolinen metsäalue (kuva 4) on pitkälti lehtomaisen kankaan ja lehdon mosaiikkia ja sinne sijoittuu myös liito-oravaesiintymä (kohde 1, Sammallahden liito-oravan elinalue). Alueella kasvaa paljon lehtipuuta ja maassa ja pystyssä on myös runsaasti lahopuuta. Kasvillisuudesta mainittakoon tuomi, joka on paikka paikoin valtapuuna, ylispuuna haapa. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa vallitsee nokkonen, terttuselja, vadelma, mustaherukka, punaailakki, metsäalvejuuri sekä lehtotesma. Alueelta löytyi myös joitakin lehtomatarakasvustoja. Paikoitellen lehto on ravinteisempaa ja kosteampaa: mesiangervo, vadelma ja nokkonen vallitsevat, paikoitellen alue on vuohenputkivaltaista suurruoholehtoa. Lehto on muodostunut osittain täyttömaalle ja ihmisvaikutus näkyy maaperän roskaisuutena. Paikoin koivu ja harmaaleppä ovat ylispuuna ja pensaskerroksessa kasvaa tuomea. Kohteelle sijoittuvan voimajohdon koillispuolella metsä muuttuu enemmän sekapuustoksi. Vanhoilla tienpohjilla ja pelloilla kasvaa paikoin hyvää lehtokasvillisuutta, valtalajeina vadelma, ojakellukka sekä mustaherukka. Alue on lehtomaisen kankaan ja lehdon mosaiikkia, paikka paikoin hyvää tuoretta runsasravinteista käenkaali-lillukkatyypin (ORT) tuoretta lehtoa, paikoitellen lehto vaihettuu käenkaali-mesiangervotyypin OFiT-runsasravinteiseksi suurruoholehdoksi. Alueella on myös pieni osmankäämiluhta eli kausikostea painanne, jonka kasvillisuudesta mainittakoon kurjenjalka, mutaluikka,

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (12) rantamatara, suohorsma, osmankäämi, viiltosara, pullosara, röyhyvihvilä sekä rätvänä. Kuva 4. Sammallahden eteläpuoleista lehtoaluetta. 3. Kostea keskiravinteinen lehtolaikku Arvolajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kostea keskiravinteinen lehto (NT) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pinta-ala: 0,4 ha Hiirenporras-käenkaalityypin (AthOT) lehtolaikku kasvaa vaihtelevan ikäistä sekapuustoa ja alueella on myös haapasäästöpuuryhmä. Maannos on multaa; lehtolaikku ja sitä ympäröivä alue on muodostunut ilmeisesti vanhan pellon ja metsäautotien paikalle. Kasvillisuudesta mainittakoon hiirenporras, käenkaali, oravanmarja, lillukka, metsäalvejuuri, mustaherukka, puna-ailakki, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, korpi-imarre ja sudenmarja. 4. Lehtojuotti Arvolajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Kostea keskiravinteinen lehto (NT), tuore keskiravinteinen lehto (VU) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pinta-ala: 2 ha Selvitysalueen keskellä sijaitseva lehtojuotti (kuva 5) sisältää lehtomaisen kankaan sekä tuoreen OMaT- lehdon eri vaihettumia. Puusto on varttunutta kuusikkoa, paikoin joukossa on muutamia hyvin järeitä kuusia ja

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (12) kilpikaarnamäntyjä. Tien vieressä on rinne, jonka jälkeen kostea lehtojuotti, jossa kasvaa mm. hiirenporras, metsäalvejuuri, lehväsammalia, paatsama, mustaherukka, mesiangervo, rätvänä, nokkonen, vuohenputki, rönsyleinikki, koiranheisi sekä ojakellukka. Velhonlehteä kasvaa saniaisten katveessa. Lehtojuotti vaihettuu lehtomaiseksi kankaaksi ja mustikkatyypin turvekankaaksi länteen päin mentäessä. Kuva 5. Lehtojuotin rehevää sanikkaiskasvillisuutta. 5. Rovaniemenlahden lehto Arvolajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pinta-ala: 2 ha Rovaniemenlahden rannalla on lehtokuvio (kuva 6), jonka puusto on melko tasaikäistä varttunutta talousmetsää, mutta kasvillisuudeltaan alue on lehtomaista kangasta, paikoin tuoretta keskiravinteista lehtoa ja erilaisia lehdon vaihettumia kosteaan keskiravinteiseen lehtoon saakka (hiirenporraskäenkaalityyppi AthOT). Kasvillisuudesta mainittakoon vadelma, metsäalvejuuri, metsäimarre, sudenmarja, hiirenporras, karhunputki, huopa-ohdake punaherukka, metsäkurjenpolvi, hirvenkello, korpipaatsama sekä purtojuuri.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (12) Kuva 6. Lehtoa Rovaniemenlahden rannalla; oikealla purtojuuri. Asemankulman linnustollisesti arvokas alue Arvolajit: viherpeippo (VU), punatulkku (VU), tavi (Suomen kansainvälinen vastuulaji), telkkä (Suomen kansainvälinen vastuulaji) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Liitteessä 2 on esitetty Asemankulman linnustollisesti arvokkaan alueen rajaus. Asemankulman Männistönniemen välisellä alueella on varttunutta kuusikangasmetsää sekä eri-ikäisiä lehtipuuvaltaisia lehtoalueita. Nämä metsäalueet ovat pesimälinnustoltaan selvitysalueen tiheimpiä ja lajistollisesti erittäin monipuolisia. Alueella havaittuja lajeja ovat mm. sirittäjä, tiltaltti, peukaloinen, lehto-, pensas-, herne- ja mustapääkerttu, rautiainen, puukiipijä, sini-, kuusi- ja talitiainen, viherpeippo, punatulkku, musta-, punakylki-, laulu- ja räkättirastas, fasaani, viherpeippo ja käpytikka. Niin sanotuista yölaulajista Asemankulman alueella havaittiin viita- ja luhtakerttunen. Alueella havaittiin myös harvalukuinen vanhojen metsien laji, pikkusieppo. 5.7 Ekologiset yhteydet Liito-oravalle tärkeimmät puustoiset latvusyhteydet on esitetty liitteessä 1. Ekologiset yhteydet kytkeytyvät rantapuustoon sekä vanhahkon vanhan metsän kuvioihin selvitysalueella. Näiden yhteyksien lisäksi eliöt voivat käyttää kulku- ja leviämisväylinään myös muita alueen osia. Esimerkiksi liito-orava voi käyttää rakennetun ympäristön pihapiiripuustoa liikkumiseen ja osa eläimistöstä kuten hirvet voivat liikkua myös avoimilla peltoalueilla. Koko selvitysalueen kannalta merkittävimmät, säilytettäväksi suositeltavat ekologiset yhteydet ovat alueen rantametsiä, jotka ovat myös maisemallisesti arvokkaita.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (12) 6 Johtopäätökset ja suositukset Selvitysalueen luonnonympäristön hallitseva ominaispiirre on monipuolinen varttunut vanhahko puusto, joka vaihtelee kuusisekametsistä lehtipuuvaltaisiin metsiin. Luontotyyppien rehevyys on myös alueelle leimallista, mikä osin johtuu alueen täyttömaiden ravinteisuudesta. Metsien monipuolisuus ja osin iäkäs puusto tarjoaa elinympäristön niin ikään monipuoliselle ja arvokkaalle linnustolle sekä liito-oravalle. Selvitysalueen luontoarvot painottuvat erityisesti Sammallahden lähiympäristön metsiin, missä on arvokkaiden luontotyyppien ohella sekä liitooravan elinympäristö että arvokas linnustoalue. Liito-oravan elinalue suositellaan säilytettäväksi rakentamisen ulkopuolella esitetyssä laajuudessa ja sen puusto tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena. Kohteen rajauksessa on huomioitu uusin ohjeistus (Nieminen & Ahola 2017). Elinalueelta muille metsäalueille johtavilla kulkuyhteyskohdilla suositellaan säilytettäväksi puustoisia yhteyksiä erityisesti rantametsiä myöden. Etelän suuntaan kulkuyhteydet ovat liito-oravan kannalta heikot junaradan, tien ja melko tiiviin rakennetun ympäristön vuoksi. Liito-oravan arvioidaan kuitenkin saattavan voida liikkua kohti etelää liitteessä 1 esitetyn mukaisesti rakennetun ympäristön alueella kasvavaa harvahkoa puusto pitkin. Liito-oravan elinalueeseen kytkeytyen suositellaan säilytettäväksi linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi luokiteltua metsää (liitteen 2 rajaus) mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajalti. Muut rajatut arvokkaat luontotyyppikohteet nro 3-5 suositellaan säilytettäväksi mahdollisuuksien mukaan rakentamisen ulkopuolella. Kaikkien tässä selvityksessä rajattujen arvokohteiden osalta suositellaan, että kohteiden puusto ja muu kasvillisuus säilytettäisiin mahdollisuuksien mukaan käsittelemättä. Varovaiset poimintahakkuut eivät vaaranna kohteiden luontoarvoja merkittävästi. Kolopuita ei tule poistaa alueelta.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (12) Lähteet Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö 2000: Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 437, Luonto ja luonnonvarat. Oy Edita Ab, Helsinki, 284 s. 2017: Mänttä-Vilppulan kaupunki, Keskustataajaman osayleiskaavan luontoselvitys ja liito-oravaa koskevat lisäselvitykset 2017: Mänttä-Vilppulan kaupunki, Keskustataajaman osayleiskaavan linnustoselvitys Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. 130 s. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E.-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Ympäristöministeriö, 1/2017. Pirkanmaan ELY-keskus: Uhanalaisten lajien havaintotiedot Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki. 384 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 113 s. Suomenselän lintutieteellinen yhdistys SSLTY ry 2013: Suomenselän maakunnallisesti arvokkaat lintualueet. MAALI-hankkeen loppuraportti. Suunnittelukeskus Oy 2004: Luontoselvitykset Sammallahden ja Kannusniemen-Sassin alueilta. Mäntän kaupunki Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinneissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below A., Jukarainen, A., Lehikoinen A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 14, 96 s.

15

16