Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 1/2003

Transkriptio

1 Kulmakivi Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 1/2003

2 Pääkirjoitus STI 15-vuotta - välähdyksiä matkan varrelta Suomen teologisen instituutin juuret juontavat 1980-luvun raamattukeskusteluun. Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan opetus oli niin radikaalia ja kirkon uskon kannalta repivää, että asiasta tehtiin valituksia piispoja myöten. Tulevien pappien saama raamattuopetus huolestutti. Kun piispat eivät ryhtyneet mihinkään toimiin, herätysliikkeet ryhtyivät. Harvinainen oppikeskustelujen sarja Vuonna 1985 käynnistettiin oloissamme harvinainen oppikeskustelujen sarja, jossa eri herätysliikkeistä tulevat teologit ottivat puitavaksi kaikki vaikeimmat opilliset kysymykset ja mahdolliset erimielisyydet. Tarkoituksena oli selvittää, onko raamattukysymyksestä huolestuneilla tahoilla riittävän suuri opillinen yksimielisyys, jotta voitaisiin perustaa uusi organisaatio asian korjaamiseksi. Kolmivuotisen työskentelyn tuloksena syntyi teksti, jota kutsutaan Teo- logiseksi yhteistoiminta-asiakirjaksi. Sen tekemisessä oli mukana parikymmentä teologia eri herätysliikkeistä. Keskeisimpänä hahmona oli Simo Kiviranta, jota myös kaavailtiin perustettavan hankkeen ensimmäiseksi johtajaksi. Hän ei kuitenkaan katsonut voivansa ottaa tehtävää vastaan, ja niin oli tyydyttävä selvästi huonompaan vaihtoehtoon. Keitä oli mukana? Muistista nostan muita noiden palavereiden tärkeitä nimiä. Pekka Jokiranta toimi kauan työryhmän puheenjohtajana ja ajoi määrätietoisesti hanketta eteenpäin silloinkin, kun jotkut jo epäilivät sen toteutumista. Reijo Arkkilan ansiota on, että hiukan epäröivä Sley lähti mukaan. Aimo Kymäläinen keksi Kivirannan kieltäydyttyä uuden nimen instituutin pääsihteeriksi. Matti Väisänen ja Seppo Väisänen olivat Kansanlähetyksen edustajina ja Raimo Mäkelä Raamattuo- Kulmakivi 1/2003 2

3 piston, myöhemmin myös Timo Junkkaala. Muita neuvotteluissa ahkerasti mukana olleita olivat Anssi Simojoki, Sakari Korpinen, Olavi Peltola, Erkki Ranta, Jussi Talasniemi, Mauno Salomäki, Martti Ylinen sekä Teemu Kakkuri. STI:n ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Oulun piispa Olavi Rimpiläinen. Hallituksessa oli myös silloinen teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian professori ja tiedekunnan dekaani Martti Parvio. Hiukan yllättävää tukea antoivat myös professorit Lennart Pinomaa ja Matti Peltola. Ensimmäisen kirkon puolelta tulleen onnittelun lähetti Kuopion piispa Matti Sihvonen. Alussa kova opiskelijaryntäys Ensimmäiset vuodet Pohjoisen Rautatiekadun huoneistossa olivat koko tähänastisen toiminnan vilkkainta aikaa. Ykkösvuosikurssin teologeja kävi kolmena vuonna noin 90 kunakin, siis puolet aloittaneista teologeista oli mukana STI:n toiminnassa. Ehkä tuolloinen ilmapiiri yliopistossa suosi tällaista vaihtoehtoliikettä. Yksi syy oli sekin, että kaikki vuosikurssin opiskelijat kävelivät aamuluennon jälkeen Pohjoista Rautatiekatua etelään päin, ja kun STI:n ovi oli auki, puolet tuli vahingossa sisään. Tai tarkoituksella saadakseen eksegeettistä aamupäiväkahvia. Muutot Lastenkodinkujalle ja sitten Kaisaniemenkadulle ovat osuneet sopiviin hetkiin, sillä samoihin aikoihin myös teologian opiskelijoiden luentopaikat ovat vaihtuneet, ja me olemme menneet perässä. Nykyinen sijainti on sellainen, että siitä paremmaksi se ei voi enää tulla. Opiskelijamäärät ovat vaihdelleet, mutta alkuvuosien suuriin lukemiin ei olla enää päästy. Silti joka vuosi on instituutin luennoilla käynyt eri teologian opiskelijaa. Debatteja, dosentteja ja professoreja Vuosien varrella on järjestetty muutamia debatteja, joissa eri näkemykset ovat kohdanneet. Yliopiston puolelta kiistakeskusteluissa ovat olleet mukana mm. Kari Syreeni, Risto Uro, Jarmo Kiilunen, Matti Myllykoski, Risto Lauha ja nyt 15-vuotisjuhlassa Raimo Harjula. Toisaalta STI on voinut antaa oman tärkeän panoksensa yliopisto-opetukseen Timo Eskolan pitäessä siellä dosenttiluentosarjoja. STI:n nykyisen hallituksen jäsenistä yliopistodosentteja ovat myös Seppo Suokunnas ja Jouko Talonen. Merkittävänä seikkana on pidettävä sitäkin, että STI:ssä tuntiopettajina toimineet Antti Laato ja Lauri Thuren ovat nyt professoreina Åbo Akademin ja Joensuun yliopistoissa. Lisäksi Erkki Koskenniemi on nyt Joensuun yliopiston vt. professorina. Edelleen tarvetta vastapaino-opetukseen STI:n tehtävä ei ole muuttunut. Teologisen tiedekunnan opetus vastaa joiltain osin hyvin pappiskoulutuksen tarpeita, mutta samalla sinne on sisään rakennettu niin paljon kirkon uskon kannalta ongelmallista ja repivää teologiaa, että vastapaino on kovasti tarpeellinen. STI:n kirjasto kasvaa noin tuhannen kirjan vuosivauhtia, ja kahvipöytäkeskustelut muodostavat edelleen toiminnan ytimen. Eksegeettistä kahvia ja kaakaota kuluu, kun kirkon ja teologian kiperimmät kysymykset sinkoilevat. Teologian opiskelijat tarvitsevat edelleen kipeästi seurakunnan esirukouksia, jotta kirkkoomme voisi tulla vielä sellainen työntekijäsukupolvi, joka julistaa rohkeasti Jumalan sanaa. Rukousta tarvitaan myös siihen, että kirkko ei sulkisi onnettomilla virkaratkaisuillaan ovia monilta lahjakkailta ja kutsumustietoisilta työntekijäehdokkailtaan Eero Junkkaala 3 Kulmakivi 1/2003

4 Teol. tri Anni Maria Laato puhui 15-vuotisjuhlissa STI:n 15-vuotisjuhlissa Helsingin Vanhassa kirkossa puhuivat teologian tohtori Anni Maria Laato, STI:n nykyinen puheenjohtaja, toiminnanjohtaja Seppo Suokunnas sekä entinen puheenjohtaja, emerituspiispa Olavi Rimpiläinen. Juhlassa musisoi opiskelijoiden yhtye Signifer. Tässä katkelma Anni Maria Laaton puheesta: Varhaiskirkossa katsottiin apostolisuus oikean opin takeeksi. Heti alusta asti muotoiltiin myös uskon tiivistelmiä, pieniä uskontunnustuksia, joihin oikea oppi oli kiteytetty. 200-luvulla Tertullianus kutsuu niitä nimellä uskon sääntö (regula fidei) tai totuuden sääntö (regula veritatis). Hänelläkin on monta eri versiota uskon säännöistä, toiset lyhyempiä, toiset laajempia, kuitenkaan ne eivät ole sisällöllisesti ristiriidassa toistensa kanssa. Kirkossa on sittemmin ajateltu, että jos jonkun opetus on samassa linjassa apostolien ja uskon säännön kanssa, hän opettaa oikein eikä keksi juttuja omasta päästään. Pitkään olikin niin, ettei tieteellisen tutkimuksen ja kirkon opetuksen välillä ollut sen suurempia jännitteitä. Viimeisten vuosisatojen aikana tieteitten kehitys on, kuten tiedämme, muuttanut tätä asiaa. Nykyään keskustellaan paljonkin kirkon opin ja tieteellisen teologian suhteesta, vaikka periaatteessa ero on ihan selvä. Tämän päivän tieteellisen tutkimuksen yksi lähtökohdista on se, että tutkittava asia selitetään maailmansisäisesti, eli Jumalaa tai ihmeitä ei voida ottaa mukaan selitykseen. Se onkin hyvä periaate: tiede ei pysty selittämään ihmeitä rationaalisesti. Sinä päivänä kun ne selitettäisiin, ne eivät enää olisi ihmeitä. Tällä periaatteella on tunnetusti myös omat ajoituksensa. Kirkon lähtökohta taas tietenkin on se, että Jumala on ja että hän on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja että tämä ilmoitus on meillä Raamatussa. On selvää, että tiede ei voi sanoa, että Jumala on olemassa, mutta yhtä selvää on, että kirkko on aika lässähtänyt, jos sen sanoma jää tälle tasolle. Kirkon kannalta on hyvä asia, että tieteellistä raamatuntutkimusta ja muutakin teologista tutkimusta tehdään, niin tiedekunnissa kuin STI:ssä. Tiedämme nyt enemmän kuin koskaan siitä maailmasta ja niistä historiallisista tilanteista, joissa VT:n ja UT:n kirjat on kirjoitettu. Esimerkiksi jotkut arkeologiset löydöt, kuten ylipappi Kaifaan luulipas, tekevät Raamatun maailman todellisemmaksi. Raamatussa itsessäänkin historia ja Jumalan toiminta historiassa ovat keskeisiä asioita. Sellainen teologia, jota nykyään silloin tällöin näkee, jonka mukaan historialliset tosiasiat ovat yhdentekeviä ja tärkeää on vain hengellinen sanoma, riistää profeetalliselta ja apostoliselta uskolta sen oleellisen luonteen: profeetat ja apostolit todistavat Jumalan suurista teoista historiassa. Evankeliumin sanoma kytkeytyy historiassa tapahtuneisiin tosiasioihin, kuten uskontunnustukset niin osuvasti kiteyttävät: kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä... Kulmakivi 1/2003 4

5 Ehdotuksia SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI STI:LLE Viidentoista toimintavuoden aikana STI:ssä on saatu iloita jatkuvasti työn ystävien lahjoista. Taloudellisen tuen lisäksi jotkut ovat leiponeet, jotkut lahjoittaneet kirjoja, toiset antaneet aikaansa ja voimiansa päivystys- tai muihin vapaaehtoistehtäviin. Monet tietokoneetkin olemme saaneet lahjoituksina. Kirjapaino Hermes lupasi yhden painatustehtävän ilmaiseksi 15-vuotisjuhlien kunniaksi. Hermes on myös halunnut tukea STI:n työtä tarjoamalla lehteen neliväripainatuksen. Rohkenemme kirjata tähän listaa tämän hetken tarpeista tai unelmista siltä varalta, että joku haluaisi vielä muistaa työtämme jollain pienemmällä tai suuremmalla lahjalla. Toivelistallamme tai akuuttina tarpeina on mm. seuraavaa: - data-/videoprojektori, noin 1600 euroa - yksi uusi hyvätasoinen tietokone, noin 1500 euroa - yksi halvempi tietokone, noin 800 euroa - PowerPoint-ohjelma, n. 400 euroa - tukea kirjallisuushankintoihin - Mocca Master -kahvinkeitin, noin 100 euroa - teräksinen tarjoilupannu, n. 50 euroa - vesipannu, hinta n. 20 euroa Lisäksi edelleen otamme vastaan käytettyä teologista ja hengellistä kirjallisuutta sekä leivonnaisia lukuisiin kokoustarjoiluihin ja opiskelijoiden päiväkahville. Etsimme myös yhtä henkilöä viikoittaiseen päivystystehtävään. Lopuksi: parhaita lahjoja STI:n työlle olisi yhden uuden tukijäsenen hankkiminen. Kannatuspohjan laajeneminen merkitsee aina hiukan enemmän rukoilijoita, hiukan enemmän työn ymmärtäjiä ja hiukan enemmän niitä, jotka kertovat STI:n mahdollisuuksista elämänuraansa suunnitteleville nuorille. EJ STI:n 15-vuotisjuhlissa Helsingin Vanhassa kirkossa esiintyi opiskelijoiden yhtye Signifer. Kuva Juha Kankaristo. 5 Kulmakivi 1/2003

6 Tarvitaanko Kristusta teologisessa tiedekunnassa? - paneelikeskustelu STI:n 15-vuotisjuhlassa Teologisen instituutin 15-vuotisjuhlassa järjestettiin jo perinteeksi tullut debatti yliopiston opettajan ja instituutin opettajan välillä. Vieraana oli tällä kertaa dosentti Raimo Harjula, joka on uskontotieteen ja missiologian asiantuntija. Instituutin puolelta keskustelijana oli missiologiasta väitellyt tohtori Pekka Huhtinen. Aiheena oli Kristuksen ainutlaatuisuus: onko Jeesus ainoa pelastustie ihmisille? Aihe saattaa kuulostaa perin kummalliselta. Mikä muu voisi tavallisen kristityn mielestä olla kristinuskon sanoma kuin sanoma Jeesuksen tuomasta pelastuksesta? Pitkääkö tällaisesta aiheesta edes kiistellä? Suomalaisen yliopistoteologian tilasta kertoo aika paljon se, että tosiasiassa aiheesta syntyi keskustelijoiden välille sovittamaton ristiriita paneelikeskustelun aikana. Buddha ja Jeesus Keskustelussa dosentti Harjula esitteli kiihkottomaan ja rauhalliseen tyyliinsä useaankin kertaan omat teesinsä, joissa oli vahva aatteellinen sisältö. Harjulan mukaan Kristus on kyllä ainutlaatuinen persoona, kuten Buddha tai Muhammed, mutta ei pelastuksen kannalta olennainen. Hänen mielestään nimittäin usko on sisäinen kokemus ja vain ihmisen suhde Jumalaan pelastaa ei esimerkiksi kuvitelma Jumalan Pojan suorittamasta sovitustyöstä. Tuollainen pelastava usko löytyy Harjulan mukaan kaikista uskonnoista ja myös uskontojen ulkopuolelta. Miten Harjula oli päätynyt käsitykseensä? Lähtökohta oli yksinkertainen. Hän totesi keskustelussa ensinnäkin, että Raamattu ei ole hänelle Jumalan sanaa eikä Jumalan ilmoitusta. Siksi Raamattu ei voi myöskään sanella pelastuksen ehtoja kenellekään. Niinpä minkä tahansa uskonnon tai yksityisen ajattelijan usko kantaa Harjulan mukaan myös kuoleman rajan yli. Harjula laajensi toiseksi näkemyksensä käsittämään myös pelastuksen ehtoja. Koska hänen mukaansa helvettiä ei ole, rakkauden Jumala pelastaa lopulta kaikki ihmiset. Tosin Harjula ei vastannut enää siihen, millä hän voi tällaista näkemystä perustella, vaikka opiskelijat penäsivät asiaa häneltä useammankin kysymyksen voimin. Se kuitenkin kävi selväksi, että Raamatusta hän ei ollut ajatuksiaan löytänyt. Kristus ja lähetys Pekka Huhtinen totesi keskustelun aikana, että tällainen näkemys pyrkii olennaisesti muuttamaan esimerkiksi suhtautumista lähetystyöhön. Jos teologiassa luovutaan siitä ajatuksesta, että Kristus on koko maailman Vapahtaja, ei muiden uskontojen parissa tehtävälle lähetystyölle ole mitään oikeutusta. Harjula vastasi tähän korostaen sitä, että hän pitääkin tärkeämpänä uskontojen vuoropuhelua. Harjula totesi keskustelun aikana tiedostavansa hyvin, että perinteisen kristinuskon näkökulmasta häntä pidetään käsitystensä perusteella luopiona. Tähän lauseeseen kiteytyy samalla suomalaisen teologisen keskustelun ongelma. Yliopiston puitteissa elävä jälkikristillinen humanismi tulee opetuksen ja seurakuntavierailujen kautta suoraan kirkon kentälle. Siksi pohdiskelu ei ole yliopiston norsunluutornien korkeuksissa tapahtuvaa yksityisajattelua, vaan osa kirkkomme pappiskoulutusta. Jotkut kirkkomme teologit pitävät Har- Kulmakivi 1/2003 6

7 julan näkemyksiä epäkristillisinä. Kirkon kriisi on kuitenkin siinä, että kaikki teologit eivät enää pidä niitä ongelmallisina. Suomalaisessa teologiassa esiintyy vahva vaikutusryhmä, joka pyrkii pitämään jopa Harjulan esittämän anti-teologian luterilaisen kirkon sisällä. Hajaannuksen tiellä Voisiko teologian kriisi olla syvempi? Tuskin, mutta Harjulan näkemys ei ole uusi teologian kentällä. Sen keskeiset piirteet ovat etenkin raamatuntutkijoiden kautta tulleet suomalaisen teologian kentälle jo vuosikymmeniä sitten. Pikemminkin voisi sanoa, että nyt kerätään hedelmiä niistä puista, jotka on istutettu aikoja sitten. Osa kirkon työntekijöistä ja suurin osa herätysliikkeistä ei ole enää vuosikausiin luottanut yliopiston teologisen tiedekunnan kykyyn kouluttaa luterilaiselle kirkolle evankeliumin armossa kasvaneita Sanan julistajia ja sielunhoitajia. Tämä tilanne tulee näemmä jatkumaan ja varmaankin vielä kärjistymään entisestään. On sääli, että se edistää kirkkomme sisäistä hajaannusta, joka tosin muutenkin on jo pitkällä. Luterilaisella kirkolla, jos se haluaa olla Kristusta seuraava kirkko, ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa. Niiden kirkon jäsenten, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden, on toimittava paremman tulevaisuuden puolesta. Jos kirkon johto onkin halvaantunut omiin sitoumuksiinsa ja jopa näkemyksiinsä tässä kriisissä, se ei saa estää muita toimimasta. Siksi STI täytti 15 vuotta. Timo Eskola Paneelissa olivat keskustelijoina teologian tohtorit Raimo Harjula ja Pekka Huhtinen, keskellä juontajana toiminut teol. yo Ari Lukkarinen. Kuva Juho Pitkänen. 7 Kulmakivi 1/2003

8 Henkilökohtaisesti Risto Korpioja viihtyy kirjojen parissa Olet ollut pitkään STI:ssä vapaaehtoisena kirjastonhoitajana. Milloin ja miten löysit tiesi STI:hin? Luin vuoden 1992 lopulla päivälehden kirjoituksen Suomen vapaiden kristittyjen (SVK) tutkimuskirjaston perustamisesta. Aikaa vierähti vielä toista vuotta ennen kuin lähdin etsimään SVK-kirjastoa Kampista. Ajattelin tulevani johonkin pieneen kirjastoon, mutta kohtasinkin samalla teologisen instituutin, missä oli jo tuolloin yli niteen kirjasto. Seuraavana syksynä kysyin kirjastonhoitajilta, onko teillä tarjolla vapaaehtoistyötä. Olin joutunut palkallisista työtehtävistä pois. Kirjoista olen aina ollut kiinnostunut, ja varhaisimman kirjatietokannan olen tehnyt omista sotahistoriallisista kirjoistani. Mitä kaikkea teet STI:ssä? Kirjastonhoitajan työksi tätä varmaan voisi kutsua. Syksystä 1994 alkaen työskentelin lähinnä SVK-kirjastossa. Instituutin työt ovat kuitenkin nykyisissä tiloissa Kaisaniemenkadulla täyttäneet enimmäkseen ajan. Paljonko STI:ssä on nyt kirjoja? Mitkä osastot ovat suurimpia? Kirjojen määrä kasvaa koko ajan. Parhaimmillaan uusia nimikkeitä tulee tietokantaan kuukaudessa, yleensä Instituutin suurin kirjaluokka on dogmatiikan luokka, jossa on yhteensä nidettä. Vanhan ja Uuden testamentin kommentaareja on yhteensä nidettä, kotimaisissa sarjoissa nidettä. Kirjastossa on kaikkiaan aineistotietuetta. Olet myös kehitellyt STI:n kirjastoon liittyviä asioita. Miten esimerkiksi? Yhä edelleen jatkuva kirjastoaineiston päivitysvaihe alkoi kolmisen vuotta sitten. Kirjat tarroitetaan aakkostustarralla ja samalla korjataan tietokannassa olevia virheitä ja täydennellään tietoja. Kampissa oltaessa aloin kehittellä Exceltaulukkolaskennan avulla työnseurantaa. Kirjaston kasvusta kertova laskelma on kuitenkin olemassa vuodesta 1996 lähtien. Laskelmat seuraavat myös kirjattujen lainausten määriä ja jokaisen kirjastoluokan aineiston tapahtumia. Montako kirjaa olet ehtinyt tarroittaa? Mankeloitavana on ollut yhteensä yli nidettä. Osa tästä aineistosta on jo ehditty poistaakin kokoelmista. Kirjastosta on löytynyt tarpeettomia kaksoiskappaleita arviolta noin kappaletta. Kokoelmassa on nykyisin yli tarroitettua nidettä. Olemme alkaneet käydä läpi ja merkitä tietokantaan myös säilytettäviä lehtikokoelmia. Tärkeimmistä julkaisuista ja lehdistä on alettu tehdä artikkelitietokantoja. Tiedät myös paljon tietokoneista ja -ohjelmista. Näissä kirjastotehtävissä sinulle on tullut tutuksi erityisesti tietokantaohjelmat. Mistä olet Kulmakivi 1/2003 8

9 oppinut atk-taitoja? Tietotekniikan kanssa olen ollut tekemisissä vuodesta 1991 alkaen. Monet asiat on opittu itseopiskelun parissa kantapään kautta. Viime vuosina olen ollut useilla atk-alan kursseilla. Lyhyen ajan tein erään teologin kotikirjastosta tietokantaa. Olen ollut pätkätöissä myös yliopiston luonnontieteellisessä kirjastossa ja osaltaan valmistelemassa kirjaston muuttoa Viikin toimitiloihin. Toiset kertausharjoitukset puolustusvoimissa kestivät minun osaltani puoli vuotta , jolloin olin atk-tallentajana Maanpuolustuskorkeakoulun (MpKk) keskuskirjastolla ja Santahaminassa MpKk:n alaisessa Perustustutkinto-osaston (ent. Kadettikoulu) oppilaskirjastossa. Piipahdat usein antikvariaateissa tekemässä löytöjä STI:nkin kirjastoon. Millaisia antikvariaattiyhteyksiä sinulla on? Kirjojen perässä tulee kuljettua useissa eri antikvariaateissa ja myös eräiden kirpputorien kirjahyllyjen väleissä. Eniten olen saanut iloita yhteyksistä Kalliossa toimivan Pokstaavin kanssa syntyneistä yhteyksistä. Joskus mielenkiintoisia kirjoja on tullut haaviin myös viime vuosien kesäisiltä matkoilta, etenkin Kansanlähetyksen kesäjuhlien aikoihin. Työskentelet kirjojen ja aikakausjulkaisujen parissa. Luetko itse paljon, ja millaista kirjallisuutta mieluiten luet? Kirjojen parissa työskentelystä huolimatta kiinnostusta lukemiseen riittää myös ihan omaksi iloksi. Uskoontuleminen vuonna 1981 merkitsi oman kirjastokokoelman uudistumista. Pitkä aika kului lukiessani lähinnä hengellistä kirjallisuutta. Kuluneiden vuosien aikana omat kokoelmat ovat uudistuneet. Toisaalta vanha liekki palaa edelleen (sota)historia kiinnostaa. Omat kirjat on myös pitänyt yrittää saada tietokannaksi, kun muisti ei nykyisin enää riitä pitämään koko aineistoa päässä. Omista tietokannoista löytyy parisen tuhatta nimikettä. Mistä saat itsellesi hengellistä ravintoa? Ovi Jumalan lasten kotiin on avautunut minulle monenlaisten päällekirjoitusten alta. Jossakin vaiheessa ystävät ovat todenneet, että saan olla ikään kuin navigaattorina korkealla laivan märssykorissa. Sieltä onkin ollut mahdollisuus nähdä moneen eri suuntaan ja pitkällekin. Hengellinen vaellus on nykyisin johtanut minua monella tavalla takaisin juurilleni luterilaisuuteen. Vapaiden suuntien kautta omaksutusta on kuitenkin jotain tarttunut matkaan siinä määrin, ettei niistäkään piireistä kokonaan pääse eroon. Hengellistä ravintoa saan Jumalan sanan kuulemisen ohella myös monenlaisen musiikin kuuntelemisesta. Myös tässä suhteessa olen kiinnostunut niin gospelista kuin klassisemmasta musiikista. Miten koet roolisi STI:n työyhteisössä? Omien harrastusten kautta olen saanut kulkea mielenkiintoisen matkan kirjastotyöntekijäksi. Toivon saavani omalta osaltani olla hoitamassa leivisköitä näissä tehtävissä ja mikäli mahdollista olla uutta oppiva ihminen myös tulevaisuudessa. Haastattelijana Kirsi Sell 9 Kulmakivi 1/2003

10 Vieras STI:n ystäväinstituutista: Saksan luterilaisuus tarvitsee Kristusta ja Raamattua Dosentti Eberhard Hahn Bengel-Hausista Saksan Tübingenistä käväisi jokin aika sitten Suomessa. Saimme oivan tilaisuuden kysellä hieman saksalaisen kirkollisen elämän tilanteesta. Missä työskentelet tällä hetkellä? - Parhaillaan opetan Albrecht-Bengel-Haus -nimisessä instituutissa Tübingenissä. Se on teidän instituuttinne kaltainen laitos. Lisäksi opetan Erlangenin yliopistossa, jossa olen toiminut dosenttina (Privatdozent) vuodesta 1999 lähtien. Aiheeni on systemaattinen teologia, lähinnä dogmatiikka. Millainen on mielestäsi luterilaisen kirkon tilanne Lutherin omassa maassa nykyään? - Luther perusti uskonpuhdistuksen kirkon koska Rooman kirkko oli antanut perinteelle suuremman merkityksen kuin Raamatulle. Siksi tulisi aina pitää mielessä, että ei ole olemassa protestanttista (siis luterilaista) kirkkoa ilman sola scriptura -periaatetta, Raamattu yksin. Siksi onkin hyvin murheellista todeta, että Pyhien kirjoitusten arvostusta on väheksytty sellaisella raamatuntulkinnalla, jossa ihmisen järki asetetaan Jumalan ilmoituksen yläpuolelle. Tästä syystä pidän luterilaisen kirkon tilaa Lutherin omassa maassa nykyään heikkona. Enää ei ole selkeää sanomaa, ja siksi ei anneta selviä vastauksia, jotka perustuisivat Jumalan Sanaan. Siitä huolimatta tämän päivän ihmisten kysymykset ovat suunnattoman suuria. Miten kirkon jäsenmäärä on muuttumassa? - En tiedä tarkkoja lukuja, mutta kirkosta eroaminen ei ole aivan yhtä nopeata kaikissa maakirkoissa. Esimerkiksi meidän luterilainen kirkkomme Württembergissä on pienentynyt vain melko vähän.toisaalta täytyy todeta, että maamme itäisissä osissa kirkkojen jäsenmäärät ovat todella pienet verrattuna aikaan ennen Kolmatta valtakuntaa ja Itä-Saksan kautta. Mitä pidät kirkkonne vaikeimpina teologisina ongelmina tällä hetkellä? - Kuten jo totesin, mielestäni kirkon ongelmien lähtökohtana on Jumalan sanan auktoriteetin katoaminen. Se taas on lähinnä kestämättömän raamatuntulkinnan tulosta. Tästä sekaannuksen tilasta syntyy monia muita ongelmia. Esimerkiksi henkilökohtaisesta kokemuksesta tulee raamatuntulkinnan peruste. Annan esimerkin. Uskontoteologiaa tehdään monikulttuurisen kokemuksen perusteella. Vasemmalla puolella oleva buddhalainen ystäväni yrittää palvoa Jumalaa, rukoilla ja elää hurskasta elämää, ja oi- Kulmakivi 1/

11 kealla puolella oleva muslimiystäväni pyrkii samaan. Silloin ihmiset päättelevät: jos me kaikki rukoilemme ja yritämme palvella Jumalaa, miten kristityt rohkenevat väittää, että ihmisten pelastumiseksi ei ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus? Siksi kristologia on nykyään tärkeä aihe. Sellainen on myös antropologia, joka kysyy, millainen on ihminen ja miten elämä alkaa tai päättyy. Jos näihin kysymyksiin ei saada vastausta Raamatusta, jäljelle jää ainoastaan jatkuvasti muuttuvia humanististen tieteiden näkemyksiä, joissa ihmisyys määritellään yhteiskunnan horjuvien arvojen perusteella. Tämä koskee vaikkapa aborttia ja eutanasiaa. Toinen aihepiiri koskee henkeä. Hengellisestä elämästä tulee nykyään koko elämän ja Raamatun tulkitsemisen peruste. On kuitenkin äärimmäisen tärkeätä, että kuuntelemme todellakin Pyhän Hengen Sanaa, jonka kuulemme, kun kuuntelemme Jumalan Sanaa Raamatussa. Näin olemmekin takaisin uskonpuhdistuksessa: kuuntele Kristuksen evankeliumin elävää ääntä! Mitkä puolestaan olisivat kirkon elämän myönteisiä piirteitä? - Kaikkein myönteisintä on mielestäni se, että tähän päivään asti yksittäisten seurakuntien pastoreilla on vapaus julistaa Jumalan Sanaa ja elää Raamatun periaatteiden mukaan. Siellä, missä tämä toteutuu, löytyy myös eläviä seurakuntia. Siellä on jumalanpalveluksia, joissa vanhat ja nuoret kohtaavat ja palvelevat yhdessä Herraa, kuuntelevat hänen Sanaansa ja valmistautuvat palvelemaan myös muita. Lisäksi on eräitä uusia toimintamuotoja, kuten naisten aamiaiskokoukset, jotka toimivat hyvin. Niihin tulee runsaasti naisia, jotka eivät tavallisesti osallistu seurakunnan toimintaan. Aamiaisen myötä käsitellään aiheita, jotka auttavat ihmisiä arkielämässä ja ohjaavat todellisen auttajan, Jeesuksen Kristuksen luo. Nuorille pidettiin esimerkiksi Christval -niminen konferenssi lokakuussa. Evankelioiva Pro Christ -kampanja puolestaan toteutetaan keväällä. Olemme tyytyväisiä, että näin voimme toteuttaa monia raamattutunteja ja nuorten ryhmien kokoontumisia. Minkä Raamatun kohdan haluaisit antaa eurooppalaisille nykytilanteessa? - Niitä on kaksi. Maa, maa, maa! Kuule, mitä Herra sanoo! (Jer. 22:29). Ja: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. (Joh. 10:27 28). Haastattelijana Timo Eskola Opiskelijalehti TRACTATUS ilmestyi STI:n 15-vuotisjuhliin. Lehdessä on STI:n työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjoituksia. Lehteä on jaettu yliopistolla teologian opiskelijoille. Tractatus löytyy STI:n kotisivulta Lehden voi myös pyytää STI:stä. 11 Kulmakivi 1/2003

12 SYDÄMEN USKO JA SUUN TUNNUSTUS Gallupit voivat joskus olla valheenpaljastuskoneen tavoin kiusallisia, koska niiden avulla saatetaan päästä kurkistamaan silatun ulkokuoren alle. Näin on käynyt ainakin tuoreessa kirkkoa koskevassa kyselyssä, jossa on mm. tarkasteltu kirkon hengellisessä työssä olevien ajatuksia ja uskomuksia. Kyselyn tuloksia esiteltiin hiljakkoin eräässä rovastikuntakokouksessa. Kyselyn mukaan 91 % kirkkomme hengellisessä työssä olevista uskoo siihen, että Jeesus on Jumalan Poika. Siis suuri enemmistö, eikö totta? Samalla tämä kuitenkin paljastaa sen, että kirkkomme hengellisessä työssä on satoja, jotka eivät usko, että Jeesus on Jumalan Poika. Vastaavasti Jeesuksen kuolleista nousemiseen uskoo 89 %. Siihen, että Jumala on luonut tämän maailman uskoo vain 84 %, Jeesuksen opetusten ohjeellisuuteen 84 %, Jeesuksen toiseen tulemukseen eli paruusiaan uskoo 78 %, Saatanan olemassaoloon 75 %, Jeesuksen neitseestäsyntymiseen 73 %, kadotukseen eli helvettiin uskoo 69 % (lastenohjaajista vain 49 %, kirkkoherroista sentään 77 %) ja Jeesuksen ihmekertomuksiin uskoo 62 %. Edellä mainittujen prosenttien varjossa joutuu kysymään, miten tämä on mahdollista? Sydän sanoo aivan muuta kuin mitä suulla tunnustetaan. Vakaumus ja kroppa työskentelevät eri paikoissa, sillä tuskinpa kukaan näistä, jotka eivät tunnustaudu kirkon omaan uskontunnustukseen, on sitä työhönottohaastattelussaan esiin tuonut. Tosin kokemuksestani voin sanoa, että erään tuomiokapitulin hiljattain tekemässä työhönottohaastattelussani em. kristilliseen uskoon liittyviä asioita ei edes kysytty, vaan haastattelua ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä hallitsi suvereenisti virkakysymys. Kun Ruotsissa joku kyseli, miten oli mahdollista, että kirkon elimissä toimi monia ateisteja, kyselijälle vastattiin: Ateistit edustavat suurta joukkoa kirkon jäsenistössä. Kuulun siihen ikäluokkaan, joka joutui ensi kerran ylioppilask i r joi t u k s i s s a pakolliseen vieraan kielen kuunteluun eli niin sanottuun kuullun ymmärtämiskokeeseen. Meidän lukiolaisten keskuudessa koe kulki nimellä luullun arvaaminen. Tämän päivän hengellisiä puheita kuunnellessa olo on kuin luullunarvaamiskokeessa. Olemmeko kirkkona joutumassa valheenpaljastuskokeeseen? Puhummeko toista kuin uskomme? Yritämmekö huijata työnantajaamme? Joutuvatko kuulijamme arvaamaan, mitä me uskomme tai luulemme? Kuullaanko kauttamme uskoa synnyttävää ja vahvistavaa Sanaa? Sananlaskuissa todetaan sattuvasti: Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu (Snl 28:18). Olemme STI:ssa saaneet tutustua systemaattisen teologian luentosarjassa viime viikkoina kristillisen kirkon uskontunnustuksiin. Uskontunnustukset ovat syntyneet taistelun ja koetusten, mutta myös uutteran teologisen työskentelyn kautta. Syvä kiitollisuus täyttää mielen siitä, että meillä on koko kristillisen kirkon yhteiset uskontunnustukset. Juuri nyt ne ovat mitä ajankohtaisimmat kirkossamme ja omassa elämässämme maailman eksytysten keskellä. Rohkaistukaamme apostoliseen uskoon ja sen tunnustamiseen: On tämä uskoni elämän loppuun asti, ja siinä matkani myös päätän rohkeasti. Sen mukaan, Isäni, suo minun vaeltaa, myös elämälläni uskoni tunnustaa. (VK 167:7). Pekka Huhtinen Kulmakivi 1/

13 Jälleen mielenkiintoinen arkeologinen löytö Tammikuun 13. päivänä israelilainen Ha aretz -lehti julkaisi uutisen piirtokirjoituslöydöstä, jota voidaan pitää sensaatiomaisena, mikäli se osoittautuu aidoksi. Kyseessä on katkelma Juudan kuninkaan Joasin kehotuksesta ryhtyä korjaamaan temppeliä. Teksti on lähes identtinen 2. Kuninkaiden kirjan 12. luvun kanssa, ja siinä on ensimmäistä kertaa Vanhan testamentin ulkopuolisessa tekstissä maininta Salomon temppelistä. 800-luvulle ajoittuva kirjoitus kuuluu siihen vanhimpien tärkeiden tekstien joukkoon, jossa ovat myös mm. Mesan kivi ja Daavid-nimen sisältävä Danista löydetty inskriptio. Jotkut tutkijat ovat epäilleet tekstin aitoutta, koska muutama kielellinen seikka poikkeaa hiukan liiaksi tuon ajan tunnetuista sanamuodoista. Toisaalta Israelin geologian laitos on tutkinut kivilaatan iän ja todennut sen olevan 2800 vuotta vanhan. Tästä löydöstä on hiukan perusteellisempi kirjoitus uusimmassa Perusta-lehdessä. EJ Joas-inskriptio PÄ ÄSIÄISAJAN ISRAELIN-MATK A edelleen suunnitteilla Ymmärrettävästi moni arkailee ilmoittautua matkalle nyt, kun Lähi-idän tilanne on kovin arvaamaton ja Persianlahden sodanuhka edelleen olemassa. Lähtijöiden vähyyden vuoksi tilauslennot loppukeväältä on peruutettu. Matkoja kuitenkin edelleen tehdään, ja lennot hoidetaan reittilentoina Euroopan kenttien kautta. Tämä nostaa aiemmin ilmoitettua matkan hintaa noin 50 eurolla. Jos sotaa ei tule tai jos se ei leviä Israelin alueelle tai jos se on ohi huhtikuussa, suunnittelemamme pääsiäisajan matka toteutetaan. Siksi odotamme edelleen pikaisia ilmoittautumisia matkalle. Suoraan sodan jalkoihin ei tietenkään ole tarkoitus lähteä. Siis: Jeesuksen elämän tapahtumapaikkoja seuraileva erikoismatka Israelin kevääseen Kohteina mm. uusi Nasaret-village, Kapernaum, Korasin, Betsaida, Seforis, Emmaus, Lakis, Ekron, tippukiviluolat, Israel-museo sekä Jerusalemin pyhät paikat. Hinta 1080 euroa, johon lisäksi retkipaketti 205 euroa, eli matkan kokonaishinta euroa. Hinta sisältää lennot, hotellimajoituksen puolihoidolla (aamiainen ja illallinen), bussimatkat, opastukset ja palvelurahat. Ilmoittautuminen STI:hin, puh tai matkanjohtajille, Eero ja Pirkko Junkkaalalle, puh , Eero , Pirkko tai sähköpostitse eero.junkkaala@teolinst.fi Matkan teknisenä järjestäjänä on Toiviomatkat. 13 Kulmakivi 1/2003

14 SEURAKUNTAVIERAILUT Eero Junkkaala Helsinki, srk.yhtymä, miestenilta 2.3. Eura, Israel-ilta Nakkila, seurakuntatapahtuma Kokkola, seurakuntailta Kalajoki, seurakuntailta Salo, Raamatun punainen lanka -kurssi Ryttylä, opetusta Myyrmäen kirkko, raamattuluento Helsinki, Evankeliset opiskelijat Helsinki, messu Pyhän Sydämen kappelissa Hanko, Israelin ystävät Helsinki, srk.yhtymä, miestenilta Rauma, raamattu- ja lähetyspäivät Israelin-matka Helsinki, srk.yhtymä, miestenilta Tampere, Opiskelijalähetys Helsinki, STI:n ystäväpäivä 3.5. Lempäälä, miestenpäivä Turku, kirkolliskokous Myyrmäen kirkko, raamattuluento Helsinki, Patmos, JUSTin rukouspäivä Helsinki, kirkkopäivät Timo Eskola Kansanlähetys, Ryttylä Ryttylä, teologinen kurssi Ryttylä, teologinen kurssi Pääsykoekurssi, SRO, Kauniainen Pekka Huhtinen Sudan, Khartum, teologisen seminaarin luennointimatka Helsinki, kirkkohallitus, IKEAtyöryhmän kokous Hyvinkää, Harjutalo, raamattuopetus Helsinki, Puistolan kirkko, syntymäpäiväseurat ja vast.otto Helsinki, Malmi, miestenpiiri Helsinki, Raamattu-Arkadia, seurat Tampere, Kalevan kirkko, raamattuluento 2.4. Helsinki, Malmi, miestenpiiri 4.4. Helsinki, Lähetysseura, opiskelijailta 6.4. Rauma, kulttuuritalo Poselli, jumalanpalvelus 6.4. Pori, Väinölä, jumalanpalvelus Veteli, Paavalin synodin kirkkopäivät Helsinki, Pyhän Sydämen kappeli, kappeli-ilta Helsinki, Luther-sali, NA-ilta Helsinki, God s Gas, Kansanlähetyksen opiskelijailta Espoo, Iivisniemi, raamattuluento Helsinki, kirkkohallitus, IKEAtyöryhmän kokous 4.5. Rauma, kulttuuritalo Poselli, jumalanpalvelus 4.5. Pori, Väinölä, jumalanpalvelus APUMME ON HERRAN NIMI Kutsu Pekan 50-vuotissyntymäpäiväseuroihin Puistolan kirkolle, Tenavat. 4 sunnuntaina klo 14, jonka jälkeen vastaanotto, musiikki- ja kahvitarjoilu. Tilaisuus päättyy Herran ehtoolliseen klo alkaen. Tervetulotoivotuksin Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtinen Kulmakivi 1/

15 Haluatko saada kokonaiskuvan Raamatusta yhden vuorokauden aikana? Kiinnostaako tietää, mikä on yhtenäinen idea kaikkien Raamatun kirjojen takana? Toivoisitko voivasi perehtyä Raamatun kirjojen taustatietoihin? Sinua varten: R A AMATUN PUNAINEN L ANK A -kurssit, joissa Eero Junkkaala ja Leif Nummela luennoivat Raamatun pääsanoman läpi perjantai-illan ja lauantaipäivän aikana. Seuraavat kurssit ovat: Salo-Uskelan seurakunta Kerava Tampere Kevään YSTÄVÄILTA järjestetään kevätkokouksen yhteydessä maanantaina klo 17 alkaen. Merkitse kalenteriisi. Ohjelma seuraavassa Kulmakivessä. Kesäksi on suunnitteilla myös ARKEOLOGINEN KAIVAUSMATKA Israeliin Emmauksen kaivauksille Kysele STI:stä. SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Osoite Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs Helsinki Puhelin Telefax Sähköpostit sti@teolinst.fi eero.junkkaala@teolinst.fi timo.eskola@teolinst.fi pekka.huhtinen@teolinst.fi kirsi.sell@teolinst.fi Kotisivu Pankkitili Sampo Työntekijät pääsihteeri Eero Junkkaala, (koti ) tutkija Timo Eskola, (koti ) tutkija Pekka Huhtinen (koti ) sihteeri Kirsi Sell, (koti ) Avoinna lukukausien aikana ma pe klo 9 20 Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus. Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali. Talous vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu25 euroa (opiskelijat 8,50 euroa, yhteisöt 84 euroa). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja. Julkaisee IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa. Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle kuusi kertaa vuodessa. Hallituksen puheenjohtaja toiminnanjohtaja Seppo Suokunnas Yhteistyöjärjestöt Lähetysyhdistys Kylväjä, Länsi-Suomen Rukoilevaiset, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Sanansaattajat, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Raamattuopisto ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen. Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy 15 Kulmakivi 1/2003

16 SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs HELSINKI Lyhyesti Raamatusta Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Ps. 138:7 Masentuneelta puuttuu voima elää. Liian monta peräkkäistä vastoinkäymistä lannistaa. Itsetunnon pudotessa lähelle nollaa toivo paremmasta tulevaisuudesta uhkaa kadota näköpiiristä. Jos ei ole ketään, joka rakastaa, on vaikea uskoa, että on rakastamisen arvoinen. Psalmin kirjoittajan rukous tulee avuksi: ahdingosta ahdinkoon kulkevalle Jumala antaa voimaa elää. Rukoilija jatkaa: Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä. Eero Junkkaala Kannen kuva opiskelijoiden 15-vuotisjuhlasta, jonka ohjelmassa oli mm. Juha Tapion konsertti. Kuva Juho Pitkänen.