Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon osaaminen ja profiili

Transkriptio

1 Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon osaaminen ja profiili Anne Kouvo & Pekka Kaunismaa Humanistinen ammattikorkeakoulu 2013

2 Sisällys 1. Tausta Esiselvityksen tarve ja lähtökohdat Esiselvityksen toteuttaminen ja lyhyt kooste aikaisemmasta tutkimustiedosta Taustaa vapaa-ajanohjauksen ja nuorisotoiminnan palveluihin Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen kentässä Jatko-opintomahdollisuudet ja koulutusten aloittajatarve Koulutusten erityispiirteet - esimerkkinä nuorten nuva-koulutuksesta valmistuneiden nuoruus suhteessa ammatissa toimimiseen Nuorisotakuu mitä uusia vaatimuksia ja haasteita se asettaa koulutukselle Ennakoidut muutokset nuorisotyön toimintaympäristöissä Osaaminen tulevaisuudessa osaamistarpeet Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon rajapintoja Mihin tutkinnoista työllistytään? Aikaisempien selvitysten tilastotietoja ja tilastokeskuksen tilastojen anti Haastattelujen tulokset Lopuksi LÄHTEET LIITTEET... 33

3 1 1. Tausta 1.1. Esiselvityksen tarve ja lähtökohdat Opetushallituksen tilaamassa ja Humanistisen ammattikorkeakoulun toteuttamassa Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon osaaminen ja profiili -hankkeessa selvitetään humanistiseen ja kasvatusalaan kuuluvien nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon (nuva) ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon (lanu) osaamistarpeita. Selvitettävänä on osaamistarpeet ja tiedot valmistuneiden sijoittumisesta, sikäli kuin niitä on saatavavilla. Tähän liittyen selvitetään myös koulutuksesta valmistuneiden sijoittumista kolmannen sektorin palvelukseen. Lisäksi huomiota kiinnitetään alan erityispiirteiden tunnistamiseen kuten esimerkiksi toisen asteen opiskelijoiden nuoruuteen suhteessa ammatissa toimimiseen. Selvityksessä huomioidaan lastensuojeluun ja nuorisotakuun toteuttamiseen liittyvät tarpeet. (Hankesuunnitelma ) Hankkeessa hahmotetaan tutkintojen profiilia ja rajapintoja suhteessa muihin lähialojen tutkintoihin. Erityisesti rajapintaa tarkastellaan suhteessa sosiaali- ja kasvatusalaan liittyviin tutkintoihin. Samalla selvitetään toisen asteen tutkintojen ja muiden koulutusasteiden (amk / yliopisto) tutkintojen tuottaman osaamisen keskinäistä suhdetta. Lisäksi selvitetään millaisia jatkokoulutusväyliä tutkinnoille on olemassa ja onko tutkinnoille ylipäätään olemassa jatkokoulutustarvetta? Selvityksen tulokset antavat alustavia näkökulmia tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja tuloksia voidaan käyttää tutkintojen kehittämiseen; niiden sisältöihin, tutkintojen perusteisiin ja tutkintorakenteeseen. Selvitys voi toimia myös pohja-aineistona tarvittaessa laajemman ja syvällisemmän tutkintojen alaan liittyvään ennakointityöhön. (Hankesuunnitelma ) Selvitys palvelee koulutuksen kehittämistä, jotta alalle saadaan koulutettua työvoimaa. Koulutuksia ei tällä hetkellä tunneta riittävästi, ja selvitys pyrkii osaltaan auttamaan myös tutkintojen tunnettuuden lisäämisessä. Selvityksellä pyritään myös nostamaan nuorisotyön ammatillista profiilia ja tietoa siitä millaista osaamista nuorisotyöntekijältä vaaditaan. (Ohjausryhmän kokousmuistio ) Nämä kunnianhimoiset tavoitteet täyttyvät kuitenkin vain osittain tässä suhteellisen pienillä voimavaroilla laaditussa hankkeessa. Aiheiden laajempi tarkastelu monipuolisten materiaalien kanssa on jatkossa selvästi tarpeen.

4 2 Selvityksen alkuosassa (luvut 1-10) tarkastellaan koulutuksen taustoja, rakenteita, osaamistarpeita ja toimintaympäristöjä. Luvussa 11 on esitelty tilastoaineistoa ja luvussa 12 tarkastellaan selvitystä varten kerättyä haastatteluaineistoa, mikä on selvityksen tarjoamasta uutta tietoa. Luvussa 13 on johtopäätöksiä ja jatkokehittämisehdotuksia. 1.2 Esiselvityksen toteuttaminen ja lyhyt kooste aikaisemmasta tutkimustiedosta Selvitystä varten koottiin ja analysoitiin jo olemassa oleva selvitys- ja tutkimustieto aiheesta, mitä ei sellaisenaan ole kovinkaan paljon. Selvitys- ja tutkimustiedolla tarkoitetaan mahdollisia aikaisemmin tehtyjä ennakointitutkimuksia toimialalta, tilastokeskuksen työllistymistilastoja sekä oppilaitosten itsensä tekemiä sijoittumiskartoituksia. Keskeisenä uutena materiaalina on selvitystä varten laadittu tarkentavia asiantuntijahaastatteluita, joiden tulokset ovat nähtävillä luvussa 12. (Hankesuunnitelma ) Kirjallisuuskatsausta tehtäessä havaittiin, ettei aihepiiriin suoraan liittyvää ajankohtaista selvitys- tai tutkimustietoa juurikaan ole. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon suorittaneiden osaamistarpeita ovat vuosia aiemmin selvittäneet Mäkelä (2006) sekä Juote & Anttila (2007). Tämän selvityksen pääasiallisena aineistona on käytetty Mäkelän (2006) sekä Juotteen & Anttilan (2007) ennakointiselvityksiä. Lisäksi on hyödynnetty Tilastokeskuksen sijoittumispalvelun tietokantoja soveltuvin osin. Tilastokeskuksen aineisto ei kuitenkaan anna niin kattavaa ja täsmällistä kuvausta kuin Mäkelän (2006) tutkimuksessa on esitetty. Tilastokeskuksen tietokannoista Humakilla oli käytössään sijoittumispalvelu-paketti, joka ei kuitenkaan tarjoa täsmällisiä tietoja tutkinnoittain esimerkiksi siitä mihin ammattiin on konkreettisesti työllistytty. Tutkintokohtaisesti tästä tietokannasta on saatavissa ainoastaan tieto valmistuneiden pääasiallisesta toiminnasta valmistumisen jälkeen. Koulutus- ja opintoaloittain (humanistinen ja kasvatusala, vapaa-aika ja nuorisotyö) on tarkasteltu muun muassa sitä, millä työnantajasektorilla valmistuneet toimivat. Opintoalaluokitus ei ole kuitenkaan riittävän tarkka tämän selvityksen tarkoituksiin. Näin olleen käytettävissä olleista tilastotiedoista ei juurikaan saa tietoja koulutuksen seurannalle asetetuille kysymyksille.

5 3 Aineistona on hyödynnetty myös nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon sekä lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon opetussuunnitelmien perusteita kuvattaessa tutkintojen kautta syntyvää osaamista. Lisäksi kevään 2013 Mari Uusitalo (2013) on laatinut selvityksen kuuden Nuva-koulutusta tarjoavan oppilaitoksen valmistuneiden sijoittumisesta. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon suorittaneiden osaamistarpeista ei ole olemassa aiempia tutkimuksia tai aihepiiriä sivuavia muita tutkimuksia. Oppilaitosten itse toteuttamia systemaattisesti ja vuosittain kerättyjä sijoittumisseurantoja nuva- kuin lanututkinnoista ei myöskään ole tehty. Osa oppilaitoksista on kuitenkin kerännyt tietoa esimerkiksi muutaman edeltävän vuoden ajalta. Lähetimme yhteensä 17 oppilaitokseen sähköpostiviestin, jossa tiedustelin onko heillä tehty sijoittumisseurantoja ja onko näitä tietoja mahdollista saada käyttöön. Oppilaitokset ilmoittivat, ettei tämänkaltaisia systemaattisia sijoittumisseurantoja ole oppilaitosten toimesta tehty, poikkeuksena Uusitalon (2013) laatima selvitys. Sijoittumisseurannoissa hyödynnetään soveltuvin osin tilastokeskuksen tilastotietoja. Mäkelän (2006) selvitys keskittyy tarkastelemaan nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen määrällisiä tarpeita. Juotteen & Anttilan (2007) tutkimus puolestaan tarkastelee nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon osaamistarpeiden ennakointia niin laadullisella kuin määrälliselläkin otteella. Kattavamman ja syvällisemmän kuvan saamiseksi, on selvä tarve empiirisen aineiston hankkimiselle. Aikaisemman tutkimustiedon vähyyden vuoksi aiheen selvitystyölle näyttää olevan selvä tarve. Tässä käsillä olevassa selvityksessä käytetään ensisijaisesti laadullista tutkimusotetta. Aihetta syventävät haastattelut ovat tarpeen. Haastattelukysymysten (liite 1) pohjana ja selvityksen täydentävänä aineistona ovat nuoriso- ja vapaa-aika-alaa koskevat julkaisut sekä hankkeen projektisuunnitelmaan kirjatut selvityksen tavoitteet. Selvityksessä toteutettiin puhelinhaastatteluja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintokoulutusta sekä lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintokoulutuksia tarjoaville oppilaitoksille sekä työelämän edustajille. Tavoitteena oli tehdä maksimissaan 20 haastattelua. Haastattelupyyntö lähetettiin 5 nuvakoulutuksen koulutusta tarjoavalle oppilaitokselle ja 5 lanu-koulutusta tarjoavalle oppilaitokselle. Lisäksi pyrittiin haastattelemaan yhteensä 10 näistä tutkinnoista valmistuneiden työnantajaa. Lopulta aikaresurssien puitteissa toteutettiin yhteensä 11

6 4 haastattelua, joista 7 oppilaitosten henkilöstölle tehtyjä ja 4 työelämän edustajille. Informanteiksi valituille lähetettiin sähköpostitse tiedote tekeillä olevasta selvityksestä sekä pyyntö haastatteluun osallistumisesta, minkä jälkeen heihin otettiin yhteyttä haastatteluajan sopimiseksi. Osalle haastatteluun kutsutuista soitettiin suoraan. Työorganisaatioiden haastateltavat valikoituivat lumipallomenetelmän avulla: oppilaitoksen edustajien haastateltavilta kysytään, tuntevatko he potentiaalisia haastateltaviksi soveltuvia henkilöitä, ja näihin henkilöihin otettiin yhteyttä. 2. Taustaa vapaa-ajanohjauksen ja nuorisotoiminnan palveluihin Nuorisotyön palvelujen työvoimatarpeet ovat käsiteltävien koulutusten ytimessä. Nuorisotyön palveluja järjestävät ensisijaisesti kunnat, järjestöt ja seurakunnat. Toimialaa ohjaavat nuorisolaki ja opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikkö. Nuorisolain mukaan nuorisotyö koskee alle 29-vuotiaita kansalaisia ja lain ohjauksesta palveluja tuotetaan varsin tasalaatuisesti paikallistasolla. Nuorisotyön palvelujen perinteinen painopiste on ollut vapaa-ajan toiminnan edellytysten ja palvelutoimintojen järjestäminen (nuorisotilatyö, kerhot, leirit). Tämä painopiste on antanut tilaa yhä enemmän erityisnuorisotyölle ja lukuisille voimistuneille nuorisotyön muodoille, esimerkiksi koulujen nuorisotyölle, etsivälle nuorisotyölle tai tieto- ja neuvontapalveluille. Nuorisotyön palvelujen ytimessä on kasvatuksellinen ohjaus, mutta palvelutarjonnan repertoaari on tasaisesti monipuolistunut. Myös työvoiman osaamistarpeet ovat monipuolistuneet. Kasvatuksellisen ohjauksen ohella nuorisotyön ammateissa edellytetään hyviä geneerisiä taitoja sekä monipuolisia yhteiskunnallisia, kasvatuksellisia ja hallinnollisia tieto- ja taitoalueita. Nuorisoalan koulutuksen kentässä viimeisten vuosikymmenten aikana on nähtävissä koulutuksen eriytymistä korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksiin. Nämä kehityssuunnat - sekä työnantajien tarpeista lähtevät että koulutusrakenteiden - asettavat kysymyksen, miten toisen asteen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan ja lasten ja nuorten erityisohjaajan koulutusta kehitetään ja mikä näiden koulutusten asema työmarkkinoiden ja koulutusrakenteiden kokonaisuudessa on. (Laajemmin nuorisotyön osaamistarpeista esim. Nieminen 2007 ja Soanjärvi 2011.)

7 5 3. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen kentässä Humanistisen ja kasvatusalan työ on tuotantoverkostoille eli klustereille ominaiseen tapaan ilmiönä epätäsmällinen. Työn kuvaaminen yksiselitteisesti toimiala-, ammatti- ja koulutusluokitusten avulla ei ole mahdollista. Toiminta eri sektoreilla on limittäistä niin sisällöllisesti kuin hallinnollisestikin. Työsuhteet ovat vakinaisten ja kokopäiväisten ohella usein projektityyppisiä ja osa-aikaisia. (Mäkelä 2006, 25.) Erityisesti raja muihin kasvatuksen alan lohkoihin ja osin sosiaalialaan on limittyvä. Juote & Anttila (2007, 7) listaavat vapaa-aika-alan tutkintoihin nuoriso- ja vapaaajanohjauksen perustutkinnon, lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman yhteisöpedagogi amk (alempi ja ylempi tutkinto) sekä nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnot. Puhetapa vapaaaika-alasta tosin saattaa olla vanhentumassa ajatellen nuoriso- ja järjestöalan kehitystä, jossa painopiste on enemmän institutionalisoiduissa toiminta- ja palveluympäristöissä kuin aiemmin. Ammatillisten perustutkintojen laajuus on 3 vuotta (120 opintoviikkoa). Tutkintoon kuuluu sekä pakollisia että valinnaisia tutkinnon osia. Valinnaisia tutkinnon osia on mahdollista koota muista ammatillisista tutkinnoista. Ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskellaan myös ammattitaitoa täydentäviä ja vapaasti valittavia tutkinnon osia. Ammatillinen perustutkinto on mahdollista suorittaa ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona. (Opetushallitus. Humanistinen ja kasvatusala 2010:24, 3.) Ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tähtäävät alan vaativampien työtehtävien hallintaan ja ne muodostuvat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksista. Pakolliset ja valinnaiset tutkinnon osat määritellään tutkinnon perusteissa. (Opetushallitus. Humanistinen ja kasvatusala 2010:24, 3.) Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ammatillisen tutkinnon perusteiden mukaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan ammatillisuus käsittää hyvin laaja-alaisesti erilaisia ohjaamisen, innostamisen, motivoimisen ja osallistamisen tapoja (Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ammatillisen tutkinnon perusteet 2009, 8). Huomioitavaa on, että koulutusten toteutuksessa opiskelijoiden polut ovat yhä enemmän joustavia ja yksilöllisiä siten, että tutkinnon osiksi

8 6 liitetään osioita sosiaalialan koulutuksista tai joissakin tapauksissa esimerkiksi ammatti- tai erikoisammattitutkinnoista. Mäkelän (2006, 72) selvityksen väestölaskennan 2000 aineiston mukaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaksen perustutkinnon suorittaneista alan työllisistä selkeästi suurin osa (260) kuului ikäluokkaan vuotiaat. Nuorten, vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien määrä oli selvästi pienin (11). Myös vuotiaiden ja vuotiaiden työllisten osuudet olivat selvästi korkeampia kuin nuorempien ikäluokkien osuudet vuotiaita työllisiä oli yhteensä 159 ja vuotiaita työllisiä 144. (Mäkelä 2006, 72.) Lukuja tarkasteltaessa on syytä huomioida vanhemmissa ikäluokissa se, että he ovat opistoasteelta valmistuneita. Luvut viitannevat myös siihen, että nuoret ovat perustutkinnosta valmistuttuaan jatkaneet kouluttautumistaan esimerkiksi muuhun toisen asteen ammatilliseen tutkintoon tai ammattikorkeakoulututkintoon ja heidän osuus työllisistä on näin ollen vanhempaa ikäluokkaa pienempi. Toisaalta monet perustutkinnosta valmistuneista eivät ole löytäneet työpaikkaa ja ovat työttöminä. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto. Mäkelä (2006, 66) listaa lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon kasvatus- ja humanistisen alan erityisalojen koulutukseksi. Tutkinnon tarve määräytyy erityisesti syrjäytyneiden määrän lisääntymisenä, erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrällä sekä maahanmuuttajalasten ja nuorten määrällä. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollisesti siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan tästä ammattitutkinnosta. Mäkelän (2006, 61) mukaan ammattitutkintoja suoritetaan yleensä koulutustason muodollisen ja asiallisen kohottamisen takia. 4. Jatko-opintomahdollisuudet ja koulutusten aloittajatarve Nuoriso- ja vapaa ajan ohjauksen perustutkinnosta ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnosta valmistuneilla on mahdollisuus hakeutua jatko-opintoihin esimerkiksi ammattikorkeakoululuihin ja yliopistoihin. Luonteva vaihtoehto ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle on humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto, yhteisöpedagogi (AMK). Myös humanistisen alan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen (ylempi

9 7 AMK) on mahdollinen ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittamisen jälkeen. Humanistiselta ja kasvatusalalta valmistuneelle vaihtoehtona voi olla myös sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen, sosionomi (AMK). Yliopistossa on mahdollista suorittaa nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnoissa maisterin tutkinto (Tampereen yliopisto). Tästä on mahdollisuus jatkaa tohtorin tutkintoon. Ammatillisen opettajan työtehtäviin vaaditaan lisäksi ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot. (Opetushallitus. Humanistinen ja kasvatusala 2010:24, 7.) Mäkelän (2006, 15) mukaan osa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneista jatkaa opintojaan humanistisen alan ammattikorkeakoulututkintoon. Alan tehtävien kelpoisuusvaatimukset ovat joustavia ja vaihtelevat työnantajittain, mutta ammattikorkeakoulututkinnot ovat ottaneet paikkansa ja arvostuksensa kentällä. Tulevaisuudessa toinen syy hakeutua jatko-opintoihin, erityisesti sosiaali- ja terveysalalle, on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimus, jonka mukaan sosiaaliohjaajan tehtäviin vaaditaan soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Perinteisesti nuorisotyön opistoasteen koulutuksen suorittaneet ovat hakeutuneet myös lastensuojelun ohjaustehtäviin. (Mäkelä 2006, 15.) Hanhijoki ym. (2004) selvittivät liki kymmenen vuotta sitten koulutukseen ja työvoiman kysyntään kohdentumista humanistisella ja kasvatusalalla. Selvityksen mukaan vapaaajan ja nuorisotyön opintoalaan liittyvän koulutuksen tarpeet muuttuvat ja ammatillisen peruskoulutuksen noin kolmanneksen vähentämiselle on painetta. Vuosittainen aloittajatarve vähenisi 500 noin 300 tutkinnon aloittajaan. Ennakoinnin mukaan alan työpaikkoja avautuisi eniten sosiaalialan työntekijät ja ohjaajat -ammattiryhmässä (noin 91 prosenttia). Juotteen ja Anttilan (2007, 10) mukaan ei ole saatavissa systemaattista tietoa vapaa-ajanohjauksen työpaikoista ja niihin liittyvistä määrällisistä ja laadullisista vaatimuksista. Työllisyyttä tarkasteltaessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat lasketaan sosiaali- ja vapaa-aikatyöntekijöihin. Hanhijoen, Katajiston, Kimarin ja Saviojan (2009, 9) opetushallitukselle tekemän työvoiman kysyntää tarkastelevan selvityksen mukaan vapaaajanohjauksen ammatillisen perustutkinnon aloittajatarve vastaa hyvin nykytilannetta. Aloituspaikkamäärää on sittemmin vähennetty vuoden koulutuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti.

10 8 5. Koulutusten erityispiirteet - esimerkkinä nuorten nuva-koulutuksesta valmistuneiden nuoruus suhteessa ammatissa toimimiseen Toisen asteen koulutuksen profiloiminen peruskoulunsa päättäneiden koulutukseksi on johtanut siihen, että nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon opiskelijat valmistuvat ammattiin vuoden iässä. Osa Juotteen ja Anttilan (2007) selvityksessä haastatelluista työnantajista on pitänyt heitä liian nuorina kasvatustehtäviin, ja samoin ovat ajatelleet jotkut opiskelijat itse. Mikäli perustutkinnon suorittanut nuori ei ole saanut työpaikkaa tai hän on itse halunnut lisää kokemusta ennen työelämään siirtymistä, hän hakeutuu AMK-opintoihin ja tulee siten suorittaneeksi tutkinnot, joissa on osin samankaltaisia sisältöjä. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneet ovatkin jossain määrin kilpailleet samoista tehtävistä yhteisöpedagogien kanssa. (Juote & Anttila 2007, 11.) Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon nuorten koulutuksesta valmistuneet ovat nuoria, nuorimmat 18-vuotiaita, mikä voi aiheuttaa työnantajien näkemyksen mukaan jonkinlaista ristiriitaa nuorten työntekijöiden ja nuoren asiakasryhmän välillä. Monessa työpaikassa voi olla niin, että asiakkaat ovat itse asiassa nuorta työntekijää vanhempia. Tämänkaltainen tilanne voi aiheuttaa työelämässä kysymyksen siitä, millaiseksi asiakkaana olevan nuoren ja työntekijän kohtaamistilanteet muodostuvat. (Nuori2013- tapahtuman luento.) Valmistuneiden nuoruutta koskevissa pohdinnoissa korostuu se, että vastavalmistuneet eivät ilmeisesti ole valmiita kaikkiin ohjaus- ja kasvatustehtäviin. Erityisesti vaativammat tehtävät, joissa edellytetään kasvatuksellista kypsyyttä ovat kyseenalaisia alle 20-vuotiaina valmistuneiden pääosan kohdalla. Voidaan katsoa, että kysymys koulutuksen hyödyllisyydestä liittyy siihen, onko alalla niin sanottuja sisäänmenotehtäviä, joissa nuori valmistunut voi sekä hyödyntää että kartuttaa osaamistaan ja kehittyä alan tehtäviä hallitsevaksi työkokemuksen myötä. Tämä on itse asiassa varsin olennainen jatkotutkimuksen aihe. Jäljempänä ilmenee tietoja, että suuri osa nuva-koulutuksesta valmistuneista sijoittuu pian valmistumisen jälkeen alan tehtäviin ja alalla sisäänpääsyn mahdollistavia tehtäviä löytyy. Olisi mielenkiintoista ja hyödyllistä tutkia valmistuneiden urapolkua esimerkiksi viiden vuoden, seitsemän aikana valmistumisesta ja asettaa kysymys, tapahtuuko alan vaativampiin tehtäviin suuntautuvaa nousua ja millä logiikalla.

11 9 Työelämän ja uusien osaamistarpeiden näkökulmasta keskeinen merkitys on myös sillä, ovatko nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon nuorten vai aikuiskoulutuksen koulutuksesta valmistuneita. Tämä voi tulla ilmi esimerkiksi rekrytointitilanteessa, jossa rekrytoitavalta edellytetään tietynlaisia valmiuksia tai taitoja (nuoruus suhteessa asiakkaisiin). Osassa työpaikkoja edellytetään selkeämmin joko nuorten tai aikuisten koulutuksesta valmistuneita. (Nuori2013-tapahtuman luento.) 6. Nuorisotakuu mitä uusia vaatimuksia ja haasteita se asettaa koulutukselle Hallitusohjelmaan sisältyy nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen, jotta jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Yhteiskuntatakuun toteuttamista varten perustettiin erillinen työryhmä. Työryhmä pyrki etsimään vastauksia siihen, miten kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista, miten on mahdollistaa tunnistaa yksilölliset tuen tarpeet ja miten työvoimapalvelut saadaan kattamaan nuorten yhteiskuntatakuun haasteet. Osaamista vastaavaan työhön sijoittuminen, työnantajien innostaminen auttamaan nuoria työelämän alkutaipaleella ja toimet nuorten yrittäjyyden edistämiseksi ovat kysymyksiä, jotka sisältyvät nuorten yhteiskuntatakuun piiriin. Oleellista on myös työelämän kehittäminen siten, että työn merkitys nuorten elämässä korostuu aiempaa enemmän. (Työ- ja elinkeinoministeriön Internetsivut. Yhteiskuntatakuu astui voimaan alkaen. Työ- ja elinkeinoministeriö ovat valmistelleet nuorten yhteiskuntatakuuta pitkään ja julkaistussa tiedotteessa on kuvattu keskeiset raamit ja tavoitteet nuorten yhteiskuntatakuulle. Väliraportin mukaan nuorisotakuun kohderyhmiä ovat perusasteen päättäneet nuoret ilman koulutuspaikkaa tai tutkintoa. Heille kohdistetaan yhteiskuntatakuuseen sisältyvä koulutustakuu. Toinen keskeinen ryhmä on työttömänä työnhakijana TE-toimistossa olevat nuoret ja kolmantena ryhmänä erottuvat nuoret, joiden ei tiedetä olevan mukana missään aktiivisessa toiminnassa tai jotka tarvitsevat muuta tukea. ( Tässä selvityksessä yhteiskuntatakuuseen tai nuorisotakuuseen liittyvät näkökulmat liittyvät lähinnä siihen, miten nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnosta työllistytään ja toteutuuko yhteiskuntatakuu/nuorisotakuu kokonaisuudessaan.

12 10 Nuori2013-tapahtumassa esitetyissä eräiden työnantajien puheenvuoroissa nuvakoulutuksesta valmistuneiden ikä herätti kysymyksiä, onko heillä valmiuksia tarvittavaan päätöksentekoon ja vaativaan työhön nuorten parissa. Tähän liittyy myös nuorisotakuu, jonka mukaan peruskoulunsa päättäneille nuorille ja toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneille nuorille on järjestettävä opiskelu- tai työpaikka. Puheenvuoroissa tuli esiin, olisiko heille parempi vaihtoehto jokin muu kuin ammatillinen koulutus, sillä läheskään kaikilla ei ole vielä tarvittavia valmiuksia ammatillisesta koulutuksesta selviämiseen. 16-vuotiaan iästä ja nuorisotakuusta puhuttaessa ammatillisuudesta ei voi tinkiä jatkossakaan, eikä opiskelijaksi nuorisotakuusta huolimatta voi puheenvuorojen mukaan valita ketä tahansa. Ajateltiin perustutkinnon arvoa voitavan nostaa sillä, että oikeat, alalle soveltuvat ihmiset hakeutuvat koulutukseen. (Nuori2013- tapahtuman luentomuistiinpanot ) Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa yhteiskuntatakuusta (Nuorten yhteiskuntatakuu 2013, 2012) todetaan työnantajien yleisesti tunnistavan ongelmaksi nuorten toiselta asteelta valmistuvien työelämävalmiudet ja ammatillinen perusosaaminen (mt, 25). Ongelma koskettaa aloja kauttaaltaan, mutta on erityisen voimakas teollisuuden ja rakentamisen aloilla. Tilanteen parantamiseksi raportti esittää työpaikoilla tehtävän harjoittelun ohjaamisen vahvistamista (mt, 26). 7. Ennakoidut muutokset nuorisotyön toimintaympäristöissä Mäkelän (2006, 34-35) mukaan megatrendit vaikuttavat uuden työvoiman tarpeeseen. Megatrendeistä voidaan suhteellisen helposti tulkita koulutuksen laadullisen kehittämisen painopisteitä. Myös aikuiskoulutuksen laadullisia tarpeita voidaan ennakoida megatrendien kautta. Alaan vaikuttavia megatrendejä ovat: 1. väestön ikääntyminen, 2. verkostoituminen, 3. kansainvälistyminen, 4. informaatio- ja kommunikaatioverkostojen kehitys, 5. mediakulttuurin merkitys, 6. ympäristökysymysten merkityksen kasvu,

13 11 7. lasten ja nuorten syrjäytyminen, 8. julkisen palvelurakenteen muutos. (Mäkelä 2006, 34-35) Muutossuuntien vaikutuksia uuden työvoiman tarpeisiin ja koulutustarpeisiin on vaikea ennakoida ja kysymys on korkeintaan heikoista signaaleista. Varhaiskasvatuksessa, vapaa-aika- ja nuorisotoiminnassa sekä erityispalveluissa on sekä vakiintuneita käytäntöjä että toimintoja, jotka etsivät uusia muotoja. Innovatiivisuus on sisäänrakennettu toimintaan. Uudet ratkaisut tuotetaan pikemmin hajautetusti kuin osaamiskeskusten ja laajojen tutkimus- ja kehittämisohjelmien perusteella. Viime vuosien innovaatioista voidaan mainita varhaiskasvatuksen sektorilla avointen varhaiskasvatuspalveluiden sekä erimuotoisten perhepalveluiden kasvu sekä nuorisotoiminnan alueella työpajatoiminta sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Nämä ovat merkittäviä uusia ja jo vakiintumassa olevia toiminnan muotoja, jotka vaikuttavat myös alan työvoimantarpeeseen ja aikuiskoulutustarpeisiin. (Mäkelä 2006, 37.) Mäkelä (2006, 36) näkee potentiaalisina varhaiskasvatuksen, vapaa-aika- ja nuorisotoiminnan sekä erityispalvelujen innovaatioalueina virtuaalitoiminnot, joiden sisällölliset haasteet liittyvät peleihin, koulutukseen, terveyteen, monikulttuurisuuteen ja muihin sosiaalisiin suhteisiin. Kansalaisvaikuttamisen uudet verkkotuetut kanavat ja toimintatavat sekä vapaaehtoisuuteen perustuvat uudet toimintamuodot ovat keskeisiä uusia innovaatioalueita. Työpajatoiminta saa uusia ja laajenevia kohteita esimerkiksi nuorten yritystoiminnan kautta. Palvelujen ja toimintojen tuotteistaminen saa aikaan menestys- ja brändituotteita ja yritystoiminta kasvaa. Ikääntyneiden hyvinvointiin liittyvät toiminnot, ympäristön tilaan liittyvät toiminnot ja toimeentulon kannustavat rahoitusmallit ovat myös alan potentiaalisia innovaatioalueita. Juotteen ja Anttilan (2007, 44) mukaan nuoriso- ja vapaa-aikatyön ytimessä on tulevaisuudessakin ihmisten kohtaaminen ja ohjaajana toimiminen. Kärjistäen voi väittää, että tulevaisuudessa nuorisotyöntekijöiden odotetaan olevan eräänlaisia minäkuvavalmentajia. Mitä enemmän itsenäistymisen prosessit siirtyvät kodin ulkopuolelle, sitä enemmän nuorten itsenäistymisen tukeminen korostuu nuorisotyössä. Erilaiset mediat ja teknologian kehitys luovat nuorten identiteettityölle kokonaan uusia foorumeja. Arvot

14 12 moninaistuvat, nuorisokulttuurit pirstoutuvat, elämä kaupallistuu ja Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Tämä kaikki vahvistaa kehitystä, jossa yksittäiset ihmiset, erityisesti nuoret, tarvitsevat ympärilleen tukevia aikuisia ja vertaisryhmiä. Erityisesti tukea tarvitsevat syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset ja heidän perheensä. Syrjäytymisen ehkäisyyn ja erityisnuorisotyöhön liittyvän osaamisen arvellaankin tulevaisuudessa korostuvan. Nuorisotyön koulutuksen suuntaamisen kannalta keskeiseksi ratkaistavaksi kysymykseksi nousee se, miten laaja-alaisuuden ja erikoistumisen vaatimukset voidaan sovittaa yhteen. Varsinkin maaseudun kunnissa toimivat odottavat, että nuorisotyöntekijät kykenevät toimimaan monenlaisissa ihmisten vapaa-aikaan ja palvelutarpeisiin liittyvissä tilanteissa. Työssä korostuvat geneeriset ja metataidot, kuten kyky oppia ja käsitellä tietoa. Järjestöt ja yritykset taas odottavat enemmän kohdennettua osaamista esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja vammaistyön alueilla. (Juote & Anttila 2006, 44.) Edellä tarkastellut Juotteen ja Anttilan sekä Mäkelän tuomat näkökulmat ovat tätä selvitystä laadittaessa kuusi, seitsemän vuotta vanhoja. Toimialan muutokset ovat olleet nopeita ja merkittäviä. Nuorisolaki on muuttunut, nuorisotyön palvelutarjonta ja toimintamallit kehittyneet, moniammatillisen palvelutarjonnan haasteet tulleet ilmeisiksi, nuorisotakuu voimaan ja toimialan koulutusrakenteet kehittyneet, erityisesti yhteisöpedagogin tutkinto ottanut toimialalla asemansa. Koulutuksen ennakointia ei kuitenkaan mainittujen selvitysten jälkeen ole tehty. Tarve laajalle ja seikkaperäiselle ennakointitutkimukselle on ilmeinen. 8. Osaaminen tulevaisuudessa osaamistarpeet Juotteen ja Anttilan (2007, 12) selvitykseen sisältyvässä kyselyssä työelämän edustajat kokivat, että nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ammattilainen tarvitsee medialukutaitoa ja tietoteknistä osaamista. Yhteisöllisyyden tukeminen, mielenterveysosaaminen, palveluiden tuottaminen, yhteistyö kotien kanssa sekä monikulttuurisuusosaaminen nähtiin tärkeinä nousemassa olevina osaamistarpeina. Juotteen ja Anttilan haastatteluiden perusteella nuorisotyön keskeisin käsite kunnallisessa nuorisotyössä on osallisuus. Järjestöissä puolestaan osallisuusajattelu kuuluu itsestään

15 13 selvästi järjestödemokratiaan. Yrityksillä osallisuus-termi ei ole käytössä päivittäisissä toimintamuodoissa. Nuorisotyön sisältöihin näyttävät tulevaisuudessa vaikuttavan globalisoituminen ja EU, maahanmuuttajat ja monikulttuurinen työ, teknologian nopea kehitys, tarve verkostoyhteistyölle ja mediakulttuurin kehittyminen. Haasteet työn ja vapaaajan yhteensovittamiselle kasvavat. Nuoret kiinnittyvät aiempaa vähemmän erilaisiin järjestöihin. Nuoret näyttävät tyypillisesti sitoutuvan jatkossa pikemminkin lyhytkestoisiin hankkeisiin ja tapahtumiin. (Juote & Anttila 2007, 20.) Tulevaisuuden nuorisotyöntekijöiltä odotetaan Juotteen ja Anttilan (2007, 21, 44) selvityksen perusteella ennen kaikkea vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden osaamista eli ohjaamisen taitoja. Nuorisotyöalan ammattilaisella tulee olla myös kulttuuristen työtapojen osaamista, joka sisältää kyvyn toimia mediassa ja virtuaaliympäristöissä. Erityisnuorisotyön osaaminen ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyöosaaminen on myös keskeinen nuorisotyöntekijän osaamisvaade. Nuorisotyöntekijä tarvitsee kykyä vaativissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä toimimiseen sekä itsenäistä työotetta ja kokonaisuuksien hallintakykyä. Liiketoimintaosaaminen, kumppanuustaidot ja verkostoosaaminen ovat nuorisotyöntekijän tärkeitä osaamisvaatimuksia tulevaisuudessa. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnossa korostui ja nähtiin arvokkaana työelämän toimijoiden ja ammatillisten kouluttajien mukaan ohjaustyö. Ohjaustaitojen lisäksi kohtaamistaidot näyttäytyvät työelämässä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana toimivan keskeisenä osaamisalueena. Eräät työelämän edustajat kokivat menetelmäosaamisen perustutkinnossa riittäväksi, joten menetelmäosaamista ei heidän mukaansa tarvitse koulutuksessa jatkossa lisätä. (Nuori2013-tapahtuman luento.) 9. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon rajapintoja Haltian ym. (2010, 39) loppuraportin mukaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto kuuluvat hyvinvointiklusterissa ohjaus- ja kasvatusalaan muiden humanistisen ja kasvatusalan koulutusten kanssa. Rajapintoina ohjaus- ja kasvatusalan tutkinnoille nähdään kulttuuri- ja palveluklusterit.

16 14 Haltia ym. (2010, 50) ovat sisällyttäneet hyvinvointiklusteriin kauneudenhoitoalan, liikuntaalan, ohjaus- ja kasvatusalan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkinnot. Hyvinvointi-klusterille on ominaista sekä toiminnan ennalta ehkäisevä luonne että toiminnan korvaava luonne. Myös toiminnan avustava luonne sisältyy hyvinvointi-klusteriin. Hyvinvointi-klusterissa tapahtuu tulevaisuudessa toimintaympäristön muutoksia, jotka vaativat aloilla työskenteleviltä uutta osaamista. Näitä toimintaympäristön muutoksia ovat ikääntyvän väestön määrän selvä kasvu, työvoimapula, uudenlaiset kansansairaudet, asiakasrakenteen muutokset ja muutokset palvelurakenteessa. Toimintaympäristön muutokset tuovat esiin seuraavia hyvinvointi-klusterin osaamistarpeita: ennaltaehkäisevä ja ennakoiva toiminta, verkostomaisen työkulttuurin osaaminen ja monialaisuus, tietotekniikan osaaminen, sosiaaliset taidot, asiakaslähtöinen tapa toimia ja asiakasryhmien erityistarpeiden yhdistäminen. (Haltia 2010, ) Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnossa on ainoastaan 10 opintoviikon laajuinen ikääntyvän väestön ohjaukseen keskittyvä opintojakso ikääntyvien ohjaus, mutta tämä opintojakso on valinnainen. Koulutuksen tavoitteissa mainitaan, että Nuorisoja vapaa-ajan ohjaaja toimii eri-ikäisten ihmisten parissa ja ohjaa heidän vapaaaikatoimintaansa yhteisökasvatuksellisia periaatteita ja menetelmiä soveltaen. (Opetushallitus 2009, 50; Haltia ym. 2010, 55.) Haltia ym. (2010, 55) esittävätkin selvityksessään uudeksi perustutkinnoksi vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa. Koulutus jakaantuisi kaikille yhteisten opintojen jälkeen nuorisolinjaan ja aikuisten / ikääntyvien ohjauksen linjaan. Tämä ehdotus ei ole ottanut tuulta alleen ja jäänee historiaan. Päivänsalon (2002, 53-54) mukaan nuoriso- ja vapaa-aika-alalla on koulutusrakenteen muutosten takia monilla eri tutkintonimikkeillä valmistuneita henkilöitä. Työelämä ei ole täysin tietoinen muuttuvista tutkinnoista ja niiden sisällöistä. Epäselvää on, millaisiin tehtäviin perustutkinnon suorittanut henkilö on saanut koulutuksensa, ja toisaalta se, miten nämä koulutukset eroavat amk-tutkinnoista. Suuri haaste sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa on tiedon lisääminen ja tutkintojen vahvempi profiloituminen työelämässä. Keskeistä on myös pohtia koulutusjatkumon loogisuutta. Mäkelä (2006, 62) on sivunnut selvityksessään ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden osaamista suhteessa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintoihin. Selvä tarve

17 15 yliopistotasoiselle koulutukselle liittyy nimenomaan tutkimustyöhön ja tutkijatarpeen määrälliseen lisääntymiseen. Yliopistollisen koulutuksen tärkeyttä ja merkitystä perustelee myös nuorisoalan vaativat johto- ja asiantuntijatehtävät. Nuori2013-tapahtuman luennolla pohdittiin muun muassa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen suorittaneiden osaamista. Puheenvuoroissa tuli esiin, että osaamisen tarkastelussa on tärkeää ottaa huomioon pienten ja suurten kaupunkien eroavaisuudet. Alueelliset tarpeet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, tarvitaanko pikemmin ammatillisen peruskoulutuksen osaamista (nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja) vai korkeakoulutasoista osaamista (esimerkiksi yhteisöpedagogi). 10. Mihin tutkinnoista työllistytään? Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon suorittanut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja on kelpoinen työskentelemään kuntien sosiaalihuollon, kuten lastensuojelun ja perhetyön tehtävissä. Lisäksi tutkinnon suorittanut on kelpoinen toimimaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävissä. (Mäkelä 2006, ) Nuoriso- ja vapaaajanohjauksen perustutkinnon suorittanut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja voi työskennellä monentyyppisissä nuoriso- ja vapaa-aika-alan toimintaympäristöissä, kuten järjestöissä, kunnassa, valtiolla, yrityksessä tai esimerkiksi nuorisotaloissa, leireillä ja erilaisissa laitoksissa (Humanistinen ja kasvatusala 2010:24, 5, Opetushallitus ). Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon uudet näyttötutkinnon perusteet tulivat voimaan vuonna 2012 (Opetushallitus. Määräys 7/011/2012). Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon suorittanut työskentelee vaativissa kasvatus-, ohjaus- ja organisointitehtävissä. Työpaikkoina on erityisnuorisotyön ja monikulttuurisen työn toimipaikkoja, nuorten ja erityisryhmien työpajoja ja toimintakeskuksia, laitoksia ja sairaaloita. Työkenttään voi sisältyä myös kansalais- ja järjestötoimintaa, päivähoitotyötä, kouluissa, vapaa-aikakeskuksissa ja alan yrityksissä työskentelyä. (Humanistinen ja kasvatusala 2010:24, 6. Opetushallitus.) Tutkinnon suorittanut on kelpoinen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtäviin (Mäkelä 2006, 16). Vain osa tietyn koulutuksen aloittaneista työllistyy aikanaan koulutuksen tavoiteammattiin. Laskennallista tehottomuutta ja koulutuksellista katoa koulutukseen aiheuttaa opintojen

18 16 keskeyttäminen, useampien tutkintojen suorittaminen, muulle kuin koulutusta vastaavalle alalle työllistyminen, työttömyys tai työelämän ulkopuolelle jääminen. (Mäkelä 2006, 58.) Nuorisoalan ammatillisessa peruskoulutuksessa tehokkuusluvut ovat kuitenkin korkeat ja läpäisy on jopa 87 prosenttia. Työllisyys nuorisoalalla on noin 90 prosentin tasolla ja moninkertaisen koulutuksen osuus on 40 prosentissa. (Mäkelä 2006, 58.) Mäkelän (2006, 56) mukaan sekä varhaiskasvatusta että nuorisotyötä tekeviä työskentelee myös kolmannella sektorilla, mutta heidän lukumääränsä ei ole selvillä. Syrjäytymisen ehkäisytyössä ja erilaisissa projekteissa tullaan tarvitsemaan myös lapsi- ja perhetyön ammattilaisia. Vapaa-aika- ja nuorisotoiminnan työllisyys tulee näillä näkymin olemaan hyvä. Joissakin tehtävissä voi tulla työvoimapulaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Arvioiden mukaan kolmannen sektorin (järjestöt, yhdistykset, säätiöt, monipuolinen kansalaistoiminta) työvoimatarve kasvaa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt, ja tarpeet tällä alueella kasvavat (erityisnuorisotyö), vaikkakin valtaosa arkityöstä tehdään aivan tavallisten nuorten kanssa. Sosiaalisessa vahvistamisessa, erityisesti syrjäytymisen ehkäisyssä tullaan tarvitsemaan nuorisotyön ammattilaisia. Eri sektoreiden uudet yhteistyömuodot (esimerkiksi koulujen, oppilaitosten ja nuorisotoimen välillä) todennäköisesti kasvattavat työvoimantarvetta tulevaisuudessa. Yrittäjyys sekä seikkailu- ja elämystoiminta alalla tulevat lisääntymään. (Mäkelä 2006, 38.) Avoimen ja joustavan ryhmätoiminnan sekä lasten ja nuorten parissa tehtävän moniammatillisen työn tarpeet näyttävät lisääntyvän. Vapaa-aika- ja nuorisotyötä voikin joustavasti sijoittaa erilaisiin toimintaympäristöihin. Perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, kulttuurityössä ja monikulttuuristen nuorisoryhmien kanssa tehtävässä ohjaus- ja kasvatustyössä tullaan tarvitsemaan alan työntekijöitä. Tehtäväkenttä laajenee monikulttuurisuuden lisäksi myös kansainväliseen suuntaan. (Mäkelä 2006, 38.) Ennuste Mäkelän (2006,47) mukaan vuodelle 2015 on seuraava: - kunnat ja kunnalliset palveluorganisaatiot työllistä - kirkon varhaiskasvatus- ja perhetyö sekä nuorisotyö työllistä - kolmas sektori, järjestöt työllistä - keskus- ja aluehallinto, yritykset 300 työllistä - yhteensä työllistä.

19 17 Arvio ammattirakenteen muutoksesta on seuraava: - alan hallinnollisissa tehtävissä työllisten määrä säilyy ennallaan tai supistuu - alan asiantuntijatehtävissä työllisten määrä kasvaa lievästi - alan perusohjaustehtävissä työllisten määrä kasvaa selvästi - teknisen ja avustavan henkilöstön määrä säilyy ennallaan. (Mäkelä 2006, 47) Mäkelän esittämien tietojen ajankohtaisuutta vuonna 2013 on vaikea arvioida. Nuorisoalalla painopiste saattaa siirtyä kuitenkin Mäkelän ennakoimaa enemmän perusohjaustehtävistä asiantuntijatehtäviin. Kasvavaa merkitystä ovat saaneet ainakin kouluissa tehtävä nuorisotyö sekä erityisesti etsivä nuorisotyö, jotka selvästi kuuluvat vaativiin asiantuntijatehtäviin. Voidaan myös ajatella, että ohjaustehtävät vaativat korkeampaa kasvatuksellista ja organisatorista osaamista ja perusohjaustehtävien osuus alan työpaikoista olisi laskemassa. Nämä arviot ovat tässä kuitenkin varsin spekulatiivisia ja edellyttäisivät tarkempaa työvoimatarpeen analysointia ja sen taakse luotettavia materiaaleja. 11. Aikaisempien selvitysten tilastotietoja ja tilastokeskuksen tilastojen anti Juotteen ja Anttilan (2007, 10) mukaan aikuisille suunnatun vapaa-ajanohjauksen työpaikoista ja niihin liittyvistä määrällisistä ja laadullisista vaatimuksista ei ole olemassa systemaattista tietoa. Käsillä olevassa selvityksessä tarkastellaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoa ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoa ja niistä valmistuneita koko ikäluokka huomioiden, ei eriteltynä nuorten- ja aikuisten koulutuksesta valmistuneisiin. Tilastotietojen kautta jäsennetään sekä nuorten nuva-koulutuksesta, että aikuisten nuva-koulutuksesta valmistuneiden sijoittumista soveltuvin osin. Mäkelän (2006) ennusteen mukaan vuonna 2015 nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen tehtävissä työskentelee kaikkiaan 9100 työntekijää, niin kunnissa, seurakunnissa, kolmannella sektorilla kuin keskus- ja aluehallinnossa. Suurin osa työskentelee luonnollisesti kunnan palveluksessa. (Mäkelä 2006, 47.) Selvityksessä on käytetty

20 18 Tilastokeskuksen toimittaman väestölaskennan (2000) ikäkohorttiaineistoa, joka rajattiin alan avainkoulutuksiin ja ammatteihin. (Mäkelä 2006, 27.) Aiemmin toimineen Nuorisoalan koulutustoimikunnan alainen koulutus kattoi 8 eri koulutusta ja se on hyvin heterogeeninen (Mäkelä 2006, 28). Koulutuksia olivat nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, lastenohjaaja, kirkon nuoriso- sosiaalityön koulutus, keskiaste; nuorisosihteeri, nuorisotyön koulutus, keskiaste; asioimistulkin ammattitutkinto; suntion ammattitutkinto; nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja (opisto); kirkon nuorisotyön ohjaaja. Tilastokeskuksen sijoittumispalvelun koulutettu työvoima-tietokannasta ei ole kuitenkaan saatavissa näin yksityiskohtaisia luokituksia, vaan usein luokitus on tasolla humanistinen ja kasvatusala, vapaa-aika ja nuorisotyö eli koulutus- ja opintoaloittain. Joissakin luokituksissa on mahdollista ottaa muuttujaksi joko nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto tai lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinto. Mäkelän (2006, 26) mukaan yrityssektoriin ja kolmannelle sektorille sijoittuneista nuorisotyöntekijöistä ei ole saatavilla tietoja. Työllisten määrää ennakoidessaan Mäkelä (2006, 46) näkee perusskenaariossa varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevien määrän säilyvän ennallaan tai pientä lisäystä voi tapahtua, avointen varhaiskasvatus- ja perhepalveluiden piirissä työskentelevien määrä lisääntyy, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta edellyttää noin 8000:ta ohjaajaa, kuntien nuorisotoimessa työskentelevien määrä säilyy ennallaan tai kasvaa lievästi. Järjestöissä työskentelevien määrä kasvaa hiukan erityisesti projektien kautta, yritystoiminta kasvaa lievästi. Lisäksi lähialoilla, kuten kouluissa, kulttuuritoiminnassa, liikunnassa ja kaupallisessa nuorisokulttuurissa lisääntyy nuorisotyö ja nuoriin liittyvä työ. (Mäkelä 2006, 46.) Mäkelän (2006, 73-85) selvityksessä tarkasteltiin johtotehtäviin sijoittumista, jolloin oli selvästi nähtävissä, että nuoret, vuotiaat eivät työskentele johtotehtävissä lainkaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä on toki luonnollista nuoren iän vuoksi. Esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneista ainoastaan 31 työskentelee sosiaali- ja terveydenhuoltoalan johtajana, kun kaikki koulutusalat huomioiden lukumäärä on yhteensä Järjestöalan erityisasiantuntijana työskenteli yhteensä 2198 henkeä, joista 12 oli nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon

21 19 suorittaneita. Kielentutkijoita, kääntäjinä ja tulkkeina nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneista ei työskennellyt kukaan. Sosiaalialan erityisasiantuntijana työskenteli 120 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittanutta kaikkiaan henkilöstä. Kunnallishallinnon erityisasiantuntijana työskenteli kaikista ikäryhmistä yhteensä 6164 henkeä, joista 37 oli nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita. Sosiaaliohjaajina työskenteli yhteensä 8083 työntekijää, joista 244 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita. Urheilijoina, urheiluvalmentajina ja -ohjaajina työskentelevien lukumäärä oli 4428 ja heistä ainoastaan 7 oli nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita. Seurakuntatyöntekijöiden määrä oli kokonaisuudessaan suuri, 7558 henkeä ja heistä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita oli 254. Lastenhoitotyöntekijöitä oli yhteensä 41543, joista 73 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita. Sosiaalialan hoitajina työskentelevien kokonaismäärä oli 7677 ja heistä 26 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnosta valmistuneita. Kodinhoitajia, henkilökohtaisia avustajia ym. oli erilaisin koulutustaustoin yhteensä 39495, joista 56 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneita. Kiinteistöhuoltomiehinä työskenteli yhteensä kaikista ikäryhmistä ja eri koulutustaustoilta. Näistä 9 oli nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnosta valmistuneita. (Mäkelä 2006, ) Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnosta valmistuneita ei Mäkelän selvityksessä tutkittu. Oppilaitoksesta valmistuneiden lukumäärät ovat pienet, mutta kuitenkin on nähtävissä, että neljän kuukauden kuluttua valmistumisesta enemmistö työskentelee muissa kuin oman alan töissä. Suuri osa on myös hakeutunut opiskelemaan jatko-opintoihin pääsääntöisesti ammattikorkeakouluopintoihin. Tilastokeskus Tilastokeskuksen saatavilla olevista tilastoista (liite 2) selviää, että nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnosta suorittaneista työttömiä ja opiskelijoita / koululaisia on keskimäärin saman verran. Työttömien osuus on kuitenkin jonkin verran opiskelijoita suurempi. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon suhde eri vuosina työttömien

22 20 ja opiskelijoiden / koululaisten välillä on selvempi. Työllisyysprosentti nuoriso- ja vapaaajan ohjauksen perustutkinnossa vaihteli aikavälillä noin 61 prosentista 66 prosenttiin. (Tilastokeskuksen sijoittumistilastot.) Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnosta valmistuneiden työllisyys oli selvästi korkeampaa, joskin on huomioitava tutkinnosta valmistuneiden selvästi pienemmät valmistumismäärät verrattuna nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon tehneisiin. Vuosina lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon suorittaneiden työllisyys vaihteli noin 81 prosentista jopa 89 prosenttiin. (Tilastokeskuksen sijoittumistilastot.) Yksi selitys hyvälle työllistymisasteelle lienee se, että kaikki tästä tutkinnosta valmistuneet ovat aikuisia. Tämä näkökulma on todettu myös oppilaitosten edustajien mielipiteissä ja kannanotoissa nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneista. Tarkasteltaessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon suorittaneiden työttömien ja opiskelijoiden/koululaisten suhdetta (kts. liitteiden taulukot) on nähtävissä, että työttömien määrä on hiukan suurempi (noin 1-2 prosenttiyksikköä) kuin opiskelijoiden ja koululaisten osuus. Työttömien määrä vaihtelee ajalla ,7 prosentista 8,7 prosenttiin. Vastaavasti opiskelijoiden / koululaisten osuus vaihteli 5,8 prosentista 7,4 prosenttiin. Aikavälillä lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon suorittaneiden työttömien osuus näyttää olevan selvästi korkeampi kuin opiskelijoiden/koululaisten lukumäärä. Työttömien määrä vaihteli 3,2 prosentista jopa 19,2 prosenttiin. Opiskelijoiden/koululaisten prosenttiosuudet vaihtelivat 0 % - 7,8 % välillä. Vuosien tilastoista on syytä huomioida, että valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärät ovat yleensäkin huomattavasti pienempiä kuin vuosina Haastattelujen tulokset Tätä selvitystä varten kerättiin 11 haastattelua, joista 7 oppilaitosten ja 4 työelämän edustajille. Haastattelujen kysymysten runko on liitteessä. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina, joita tarvittaessa täydennettiin sähköpostin välityksellä. Haastatteluiden tuoma kuva käsitellyistä asioista on lähinnä suuntaa antava. Ala on laaja ja monipolvinen, ja siten materiaali ei sellaisenaan täytä laadulliselle aineistolle asetettavia tavoitteita luotettavuuden suhteen. Haastateltavat on kuitenkin valittu siten, että heillä

23 21 kaikilla on kokemusta ja laaja-alaista näkemystä käsiteltäviin kysymyksiin. Tuloksena on suuntaavien arvioiden mahdolliseksi tarjoava aineisto. Haastattelujen sisällöissä oli selvästi hahmotettavissa tiettyjä keskeisiä näkökulmia, jotka toistuivat haastateltujen puheessa. Erityisesti nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksesta valmistuneen nuoren ikä suhteessa ammatissa toimimiseen herätti sekä koulutuksen järjestäjissä että työelämän edustajissa useita ajatuksia. Pääosin haastatteluissa toistuivat samantapaiset näkökulmat, erityisesti puheen ollessa koulutusten tuottamasta perusosaamisesta. Näkökulmat eroavat keskusteltaessa koulutuksen soveltuvuudesta työelämän tarpeisiin siten, että työelämän edustajat painottavat koulutuksen ongelmakohtia ja valmistuneiden yleisten työelämävalmiuksien ongelmakohtia. Seuraavassa käydään läpi haastatteluiden keskeinen sisältö teemoittain tiivistämällä eri haastatteluissa esille tuotuja seikkoja. Osa koskee erityisesti nuva-koulutusta, osa lanukoulutusta. Lisäksi muutamissa yhteyksissä puhutaan yleistäen molemmista koulutuksista. Osaamisen ydin Haastattelujen perusteella molemmissa tarkasteltavissa koulutustyypeissä ydinosaaminen liittyy ohjaamiseen. Nuva-koulutuksen kohdalla yksilön- ja ryhmänohjaaminen on perusosaamisalue sellaisenaan, jonka ympärille muut osaamisalueet rakentuvat. Jossain määrin sekä työelämän että oppilaitosten edustajien mielestä osaamiseen liittyy myös erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ohjaamisen osaaminen, erityisen tuen syiden teoreettinen ja käytännöllinen tunteminen sekä osallistumisen ja osallisuuden käytännöt. Ytimessä kuitenkin on ohjaamisen perusosaaminen, nuoren kohtaamisen taidot ja ohjaamisen menetelmien hallinta. Ohjausosaamisen ympärille muodostuvat muut osaamisalueet, kuten geneeriset tiedonhallinnan ja kirjoittamisen taidot, psykologian ja sosiaalipsykologian teoreettinen tuntemus ja järjestötyön, projektitoiminnan, talouden ja hallinnon taidot. Varsinkin työelämän edustajat toteavat nuorilla nuva-koulutuksen harjoittelijoilla, tai siitä juuri ja nuorella iällä valmistuneilla, ei useinkaan ole riittävää laajempaa kokemusta hallita laaja-alaisesti ydintaitojaan. Tämä asettaa vakavan kysymyksen koulutuksen todellisesta tehokkuudesta päämääriensä suhteen. Tähän seikkaan palataan alempana nuvakoulutuksen ikäkysymyksen yhteydessä.

24 22 Lanu-koulutuksen yhteydessä aineiston perusteella ohjaamisen ydin on yhtä lailla selvä, kuitenkin sillä painotuksella, että kärki on erityistä tukea edellyttävien lasten ja nuorten sekä heidän ympäristönsä (perhe ja muut tuen muodot) ohjaamisessa. Lanu-koulutus rakentuu jonkin aiemmin suoritetun tutkinnon päälle ja sekä oppilaitosten että työelämän edustajat näkevät perusammattitaidon jo saavutetun. Lanu-koulutuksen luonne on siten ohjaamisen osaamista täydentävä ja monipuolistava. Ydin ei silloin ole perusohjaamisen taidoissa vaan nimenomaan erityisen tuen syissä ja rakenteissa sekä erityisen tuen kohtaamisen ja kasvun tukemisen syventävissä taidoissa. Sama painotus löytyy, katsoopa vastaaja asiaa nuorisotyön tai varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Nuorisotyön näkökulmasta lisämaustetta antavat päihdetyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja muut nuoruuden elämäntilanteisiin liittyvät tekijät. Kun lanu-koulutus rakentuu aiemmalle tutkinnolle ja työelämäkokemukselle, on sen työelämävastaavuus varsin ongelmaton. Pääosin koulutuksen käyvät henkilöt ovat vakaasti alan työelämässä kiinni ja aidosti täydentävät haastattelujen mukaan taitojaan. Heillä on myös työelämäedustajien näkökulmasta edellytettävää elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua. Haastatteluista välittyy tyytyväisyys koulutukseen ja sen tuloksellisuuteen. Asema koulutuksen kentässä Koulutuksen rajapintoja sekä muihin saman koulutusasteen että eri koulutusasteisiin verraten saa mielenkiintoisella tavalla vaihtelevia vastauksia. Vertailukohtia haetaan lapsija perhetyön tutkinnosta, kehitysvamma-alasta, lastenohjaajakoulutuksesta sekä yhteisöpedagogi- ja sosionomitutkinnosta. Varsinaista yhteistä nimittäjää haastatteluiden perusteella ei hahmotu, vaan haastateltavat katsovat kysymystä kontekstistaan ja konteksteja näyttää olevan monia. Nuva-koulutusta asemoidaan muihin toisen asteen tutkintoihin, ja painottuvana erona näkyy kasvatuksellinen näkökulma. Eräs haastateltava katsoo eroa muodostuvat lähihoitajatutkintoon siinä, että nuva-opiskelijoiden orientaatio on kasvun tukemisessa kun perushoitajilla se hänen arvionsa mukaan on hoitamisessa. Toisen arvion mukaan ryhmädynamiikka ja sen tuntemus on nuva-koulutuksen valttikortti suhteessa muihin koulutuksiin, joskin sama henkilö toteaa yksilöllisen ohjaustyön olevan alan nouseva

25 23 trendi. Suhteessa korkea-asteen koulutuksiin (yhteisöpedagogi, sosionomi) tunnistetaan laaja päällekkäisyys kuitenkin sillä varauksella, että korkea-asteen koulutukset sisältävät laajemman teoreettisen tietämyksen ja geneeriset taidot. Toisaalta korkea-asteen koulutus koetaan liian vähän käytännön taitoihin valmistavaksi. Lanu-koulutus profiloituu omana muiden tutkintojen päälle suoritettavana kokonaisuutena ja se ei haastatteluihin vastanneille vertaudu suoraan muihin koulutuksiin tai koulutusasteisiin. Sen sisältäessä sekä lasten ja nuorten kanssa toimimisen taitojen koulutusta katsoo eräskin vastaaja, että se tavallaan sisältää molempien perustutkintojen (lasten ohjaaminen, nuorten ohjaaminen) taidot yhdessä ja on siten moneen taipuva. Muiden tutkintojen päälle rakentuvana se profiloituu selkeästi erityisohjaamisen syventäväksi oppimääräksi, joka vahventaa alan työelämässä tarvittavaa osaamista. Jatko-opintojen tarve Lanu-koulutus on aiempaa tutkintoa ja työelämäkokemusta täydentävä. Haastateltavat katsovat yksimielisesti, että se ei sellaisenaan kaipaa enää päälleen muita tutkintoja. Yksilölliset näkökulmat ja kouluttautumisen tarpeet erikseen, mutta työelämän taitojen näkökulmasta se koetaan kouluttautumisena riittävänä niihin tehtäviin, joihin se valmistaa. Koulutus tähtää suoraan työelämään ja koulutettavat ovat pääosin jo alalla toimivia aikuisikäisiä henkilöitä. Haastatteluissa tuotettu näkökulma kuvastaa paitsi tutkinnon selkeää asemaa koulutuksen kentällä, myös tyytyväisyyttä sen tuloksellisuuteen. Nuva-koulutuksen kohdalla asia avautuu aivan toisesta näkökulmasta. Toisen asteen tutkintona suurin osa koulutuksen kävijöistä on teini-ikäisiä, valmistumisiän ollessa tyypillisesti kahdeksantoista. Varsinkin työelämää edustavat haastatellut antavat tylyn tuomion siitä, että koulutuksen käyneet eivät yleensä ole valmiita alan työtehtäviin. Koulutusta ja sen sisältöjä ei sellaisenaan pidetä ongelmallisena, pikemminkin voisi ajatella, että ne ovat tavoitteiden ja tarkoituksensa perusteella alalle hyvinkin soveltuvia. Tähän ikäkysymykseen palataan kohta, joten tässä yhteydessä riittää sanoa, että tämä asettaa kolme peruskulkukaaviota eteen, sikäli kuin työelämä ei vedä alan mukaisiin töihin. Yksi on työllistyminen johonkin muuhun kuin koulutuksen mukaisiin töihin, yleensä ammattitaitoa vähän edellyttäviin tehtäviin, toinen on työllistyä alan vähän vaativiin

26 24 tehtäviin, joiksi eräs haastateltava tunnistaa iltapäiväkerhojen ohjaamisen ja kolmas hakeutua jatkokoulutukseen. Erään arvion mukaan nuva-koulutuksen etevin joukko suuntautuu jo alunperin tarkoituksena jatkaa kouluttautumistaan, yleensä korkea-asteella. Ammattiorientoitunut parhaimmisto, jolla voisi olla hyvätkin mahdollisuudet työllistyä alalle, suuntaavat siis koulutusuralla ylöspäin. Tosin voi kysyä, kuten työelämää edustava haastateltu retorisesti kysyi, onko yhteiskunnan varojen tuhlausta jos opiskellaan ensin kolme vuotta nuvatutkintoa ja sitten kolme ja puoli vuotta päälle yhteisöpedagogiksi, vaikka arvioikin näistä tulevan erinomaisia alan osaajia. Myös joitakin lisäkoulutushaasteita esitetään. Eräs työelämän edustaja, jonka työpaikalla on runsaasti nuva-harjoittelijoita, toteaa turhautuneen tuntuisesti, että lisäkoulutusta tarvittaisiin työelämän normaaleihin pelisääntöihin, lukemisen omaksumiseen ja muihin perustaitoihin. Nämä voisi katsoa kuuluvan perusopintoihin, mutta vakavammin otettavia koulutustarpeita tunnistetaan kasvatus- ja pedagogisessa osaamisessa. Jatkokouluttamisen tarpeet eivät oikeastaan nuva-tutkinnon osalta liity koulutuksen sisältöihin ja luonteeseen, vaan paljon enemmän koulutuksen toteutukseen kovin nuorten koulutettavien kanssa. Nuva-koulutettavien nuoruus suhteessa koulutuksen sisältöihin Useiden aiemmin tarkasteltujen selvitysten mukaan on olemassa huoli toisen asteen koulutukseen osallistujien nuoren iän soveltuvuudesta koulutusalalle. Meidän aineistomme mukaan, huolen tunnelma vain vahvistuu. Työelämän edustajat toteavat kuin yhdestä suusta 18-vuotiaiden olevan liian nuoria alan mukaisiin tehtäviin lukuun ottamatta joitakin avustaviksi katsottavia tehtäviä. Oppilaitosten edustajat eivät huolta korosta aivan samassa määrin, mutta selvästi ovat siitä tietoisia ja jotkut esittävät huolen avoimesti. Eräs oppilaitoksen henkilöstöön kuuluva toteaa, että kypsymättömyys näkyy vahvasti nuvan ensimmäisen ja toisen vuosikurssin aikana, mutta valmistumisen läheisyydessä kolmantena vuonna he ovat "ihan erilaisia" ja kasvaneet sekä ihmisinä että ammattiidentiteetiltään.

27 25 Tämä arvio eroaa selvästi työelämästä tulevista äänistä. Erään mukaan koulutukseen pitäisi päästä vasta 18-vuotiaana, tullessaan harjoittelemaan opintojen aikana koulutettavat ovat "hirveän raakileita" eikä vielä 18-vuotiaanakaan (valmistuessaan) heillä ole muuta kuin oppijan rooli. Tämä kaikki "on suuri ongelma tällä alalla". Saman puheenvuoron mukaan työllistyessään heitä tulee tukea ja ohjata työssään "tosi paljon", työn kehittämisen näkökulmasta ei ole käsitystäkään ja itseohjautuvasta työotteesta ei sitäkään vähää. Tällaisia nuoria valmistuneita ei haastatellun mukaan voi työllistää täydellä palkalla. Toinen työelämän edustaja toteaa perustaidoissa olevan toivomisen varaa lähtien ryhmän ohjaamisen taidosta, lukutaidosta, tiedon omaksumisesta ja työelämän perustaidoista. Lisäksi työssä edellytetään näkemystä elämään. Hän kertoo kuulemanaan nuorisotiloilla työskennelleen vastavalmistuneen ostaneen alaikäisille tupakkaa ja alkoholia. Ammatillisuuden ymmärtäminen on jäänyt vajaaksi. Esille tuodut työelämän edustajien puheenvuorot toistavat sitä luvussa 6 tuotua näkökantaa, että toiselta asteelta valmistuneilta puuttuu usein vaadittavia työelämätaitoja ja ammatillista perusosaamista kaikilla aloilla. Ongelma on siten yleinen, mutta nuvakoulutuksessa se näyttää tunnistetun erityisen voimakkaaksi. Kasvatuksellisissa tehtävissä, argumentaatio etenee, on työntekijällä oltava näkemystä ja elämänkokemusta suhteessa asiakkaisiin. Tämä näkemys korostaa ammatillisuutta, alan eettistä ja kasvatuksellista osaamista. Ammattitaidon ytimessä on menetelmällisen osaamisen ohella vahvasti työn tavoitteisiin ja tarkoitusperiin liittyvä osaaminen. Oppilaitosnäkökulmasta korostetaan opiskelijoiden tukea. Useat opiskelijat eivät ole peruskoulussa suoriutuneet kovin hyvin ja monella on myös vaikea perhetausta tai henkisiä ongelmia. Tärkeää on silloin panostaa opintojen ohjaamiseen, kuraattori- ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Puheena oleva ongelma korostuu nuorisotyössä, kun asiakkaat ovat lähtökohtaisesti liki samanikäisiä, joskus vanhempiakin kuin vastavalmistunut. Muutamankin vuoden ikäero on silloin merkittävä. Eräs haastateltava sanookin, ettei ongelma ole esimerkiksi varhaiskasvatusalalla yhtä merkittävä, koska asiakaskunnan ja opiskelijan välillä on ikäeroa. Toinen haastateltava puolestaan toteaa, että ongelma on sama muissakin koulutuksissa esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa, nuoret vain ovat liian nuoria vastuullisiin tehtäviin.

28 26 Nuorisotakuu Nuorisotakuu on tullut voimaan vuoden 2013 alusta. Tämän tarkastelun yhteydessä se korostaa erityisesti koulutuksesta valmistuneiden työllistymistä ja sijoittumista joko jatkoopintoihin tai työmarkkinoille. Haastatteluissa nostetaan esille nuva-koulutuksen suhde nuorisotakuuseen muutamasta näkökulmasta. Ensinnä tuodaan esille nuorisotakuun koulutusalan työllisyyttä vahvistava puoli. Oppilaitosten edustajat katsovat nuorisotakuun tuovan vahvistusta nuorisoalan työllisyyteen ja edistävän koulutuksen kysyntää. Argumentointi on spekulatiivista, sillä nuorisotakuun työllisyysvaikutuksia on hankala arvioida. Ensisijaisia vaikutuksia voi olla työllisyyspalveluihin, opinto-ohjauspalveluihin ja etsivään nuorisotyöhön, mitkä eivät suoranaisesti ole nuva-koulutuksen tuottaman työvoimatarjonnan keskeisiä kohteita. Yleiseen ohjaustyöhön kohdistuvia vaikutuksia on vaikea arvioida. Toiseksi esille nousee myös näkökulma, jonka mukaan nuva-koulutus tuottaa (muita toisen asteen koulutuksia paremmin) elämänhallinnan geneerisiä valmiuksia. Tämän näkökannan mukaan se toteuttaa muuta koulutusta paremmin nuorisotakuun tavoitteita. Meillä ei ole käytössämme tietoja muiden koulutusalojen vaikuttavuudesta ja argumentin pätevyyttä on siten vaikea arvioida käytössämme olevilla tiedoilla. Nuorisotakuun voi katsoa, kuten eräs haastateltu toteaa, oikeuttavan entistä paremmin opiskelijoille tarjottavan tuen. Hän katsoo, että nuorisotakuun aikana - olipa koulutuksen toteutus oppilaitoksessa tai oppisopimuksena työelämässä - tuki- ja ohjausjärjestelmän tulee nousta entistä merkittävämpään asemaan. Nuorisotakuun toteuttaminen herättää haastatteluissa myös yleisiä pohdintoja sen toteuttamisen realistisuudesta. Huolta aiheuttivat esitetyt aloituspaikkaleikkaukset ja niiden mahdollisesti ristiriitainen suhde nuorisotakuun toteuttamiseen. Pohdintaa nostaa myös, otetaanko aloituspaikkalukemissa ja koulutusrakenteissa huomioon heikoilla lähtökohdilla (peruskoulun päättötodistus, oppimisvaikeudet ym.) olevien tilanne huomioon.

29 27 Tulevaisuuden osaaminen Haastatellut henkilöt eivät kovinkaan paljoa ennakoi osaamisen muuttumista tulevaisuudessa. Osaamisen ydin on molempien tarkasteltavien koulutusten osalta ohjaamisessa, ja osaamisydin ei ole ainakaan selvässä muutostilassa. Työn painopisteissä ja asiakaskunnan painotuksissa hahmottuu joitakin muutossuuntia: kohti yksilötyötä, verkostomaista työotetta ja asiakaskunta koetaan trendinomaisesti haastavammaksi. Lasten kohtaamisen (varhaiskasvatusalalla) lisäksi tulevaisuudessa painottuu perheiden kohtaaminen. Koulunuorisotyö ja siihen liittyvä osaaminen on vahvistuvaa. Suurempaa tarvetta alalla on myös erityislasten ja -nuorten elämäntilanteiden ja perhetaustojen tuntemuksella sekä sosiaalipedagogisilla menetelmillä. Kukaan haastatteluun osallituneista ei kykene sanomaan poistuvia tai lakkautuvia osaamisalueita. Trendinomaisesti hiipuvia työtehtäviä ovat tietyt ryhmänohjaustilanteet kuten kerhot ja leirit, mutta niihin liittyvä osaaminen kuuluu jatkossakin alan osaamispalettiin. Joitakin hajahuomioita sai myös sosiaalisen median osaaminen ja tietotekninen osaaminen. Jälkimmäisestä eräs haaastateltu toteaa, että tämä on "nippeliä", mutta varsinainen asia on medianlukutaidossa, tiedon kriittisessä käsittelytaidossa ja tieto- ja neuvontatyön taidoissa. Työllistyminen ja työelämän osaamistarpeet Kysyttäessä työelämässä olevista osaamistarpeista, haastateltavat tarkastelivat samanlaisia asioita kuin koulutuksen perusosaamisen yhteydessä. Painopiste on ohjaamisessa ja siihen liittyvissä tieto- ja taitoalueissa: ohjaumenetelmissä, yhteistyötaidoissa, vuorovaikutustaidoissa, asiakkaan kohtaamisessa, palveluhenkisyydessä, ryhmän ohjauksessa. Lisäksi mainitaan joitakin järjestö- ja projektiympäristöihin liittyviä osaamisalueita sekä syvemmässä erityislasten ja -nuorten problematiikan tuntemisessa. Haastatteluissa kysyttiin työelämäedustajilta myös koulutuksen asemaa rekrytointitilanteissa. Lanu-koulutuksesta kysyttäessä todettiin, että kelpoisuusvaatimukset (vars. varhaiskasvatusalalla) ovat ensisijaisia ja sen jälkeen kaikki lisäkoulutus katsotaan eduksi ja tästä voinee tulkita, että lanu-koulutus hahmottuu varhaiskasvatusalan rekrytoinnissa lisäansioksi. Toinen haastateltava toteaa (nuorisotyön näkökulmasta), ettei

30 28 koulutustaso ole suinkaan ratkaiseva seikka, sillä eri koulutustasot (II aste ja amk) antavat ohjaustehtäviin saman perusammattitaidon. Enemmän on merkitystä henkilökohtaisella osaamisella ja joillakin haettavaan tehtävään soveltuvilla erityisosaamisilla. Nuva-koulutuksen yhteydessä kysymys rekrytoinnista nosti esiin jälleen ikäkysymyksen. Vastavalmistuneet nuvalaiset jäävät pois, eivät pääse edes haastatteluun, jos on varaa valita muista, toteaa eräs haastateltu. Toinen painottaa myös nuorta ikää ja toteaa, että "joitakin voisi harkita". Nuvalaisten työllistymisen mahdollisuudesta ei tämän perusteella muodostu ruusuista kuvaa. Tässä on huomioitava, että kysymys on muutaman haastattelun perusteella nousevasta kuvasta. Alan työelämässä toimivat haastatellut ovat kuitenkin näköalapaikoilla ja myös henkilöitä, jotka tekevät säännöllistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Siten voinee tulkita, että vaikea työllistyvyys on vastavalmistuneiden nuvakoulutuksen saaneiden ongelma. G6-laatuopistojen selvitys työllisyydestä G6 Opistot (Etelä-Pohjanmaan Opisto, Haapaveden Opisto, Kankaanpään Opisto, Kanneljärven Opisto, Keski-Suomen Opisto, Perä-Pohjolan Opisto) ovat laatineet selvityksen nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen tutkinnon suorittaneiden sijoittumisesta (Uusitalo 2013). Selvitys koskee vuosina valmistuneita ja perustuu kyselyyn, johon on vastannut 289 henkilöä ja vastausprosentti 58. Tulosten mukaan 62% vastaajista on työssä, 19% opiskelee päätoimisesti ja 8% on työttömänä työnhakijana. Tämä tulos on edellisessä alaluvussa esitettyihin arvioihin nähden hyvin lohdullinen. Työmarkkinat kuitenkin vetävät valtaosaa. Uusitalon selvityksen perusteella näyttää myös siltä, että suuri osa nuva-koulutuksesta valmistuneista on työskennellyt nuoriso- ja vapaa-ajan tehtävissä valmistumisen jälkeen. Vain harva ei lainkaan ole työskennellyt alalla ja karkeasti laskien 3/4 valmistuneiden tekemästä työstä on ollut alan töitä (kuitenkin saman arvion mukaan 1/4 muuta kuin nuoriso- ja vapaa-aikaalan työtä). Uusitalon selvityksessä kysyttiin myös alan työtehtäviä, joissa nuva-koulutuksesta valmistuneet ovat toimineet. Tämä on moninaisuus, jossa mikään yksittäinen tehtävä ei nouse yli muiden. Yleisimmässäkin niistä, odotetusti nuorisotilatyössä, on toiminut vain 12,7% vastaajista. Seuraavat yleisyysjärjestyksessä ovat koululaisten aamu- ja

31 29 iltapäivätoiminta (8,6%), lastensuojelu (7,8%), henkilökohtaisena avustajana toimiminen (6,5%), koulunkäynninohjaus (6,0%). Yhteensä listalla on 26 vaihtoehtoa. Uusitalon selvityksen perusteella G6-opistoista nuva-linjalta valmistuneet pääsevät sisälle työmarkkinoille kohtalaisesti. Tehtäviä arvioitaessa voikin spekuloida sillä, että tyypillinen nuva-tutkinnon suorittanut menee alalle sisään perusohjaustehtävien kautta (aamu- ja iltapäivätoiminta) tai avustavan tehtävän kautta (henkilökohtainen avustaja, koulunkäynninohjaus). Jatkoselvittämistarvetta olisikin, miten työelämä vetää muutaman vuoden sisäänmenovaiheen jälkeen. Haastateltavatkin argumentoivat suuren ongelman olevan valmistuvien iässä. Toimiiko nuva-koulutus suhteessa työmarkkinoihin sillä logiikalla, että alalla on sisäänmenotehtäviä ja itsenäisempiin ja haasteellisempiin tehtäviin (koulutuksen varsinainen tavoite) todellinen kelpoisuus muodostuu vasta työkokemuksen myötä? Tämä jää jatkoselvitysten varaan. 13 Lopuksi Tässä raportissa on tuotettu kuva nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon ja lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon osaamisesta ja profiilista vuoden 2013 mukaisen kuvan perusteella. Koulutuksilla on vankka asema osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Tulosten mukaan lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon osaaminen ja profiloituminen on selkeää ja koulutus saa osakseen arvostusta kehittäessään työelämätaitoja henkilöillä, joilla on työelämähistoriaa jo takanaan ja toimivat useimmiten kasvatusalan tehtävissä. Koulutus vahventaa ja täydentää heidän työelämäosaamistaan. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon asema koulutuksen kentällä ei ole yhtä selväpiirteinen. Työvoimatarvetta esille tuovat työnantajat painottavat yleisiä työelämävalmiuksia ja ammatillisen osaamisen tavoitteiden ja tarkoituksen hallintaa. He ilmaisevat ongelman, jonka mukaan koulutus ei tuota riittävää osaamista ja toiminnan hallintaa. Koulutuksen profilli korostaa ohjaamisen taitoja, jotka ovat sopusoinnussa työelämän tarpeiden suhteen. Kuitenkin koulutusalan ydinosaamisen lisäksi työvoimatarpeessa korostuu geneeriset ja laajempialainen kasvatusosaaminen. Ongelman ydin tunnistetaan nuoruuteen, elämänkokemuksen vähäisyyteen, mutta myös siihen, miten työelämässä toimitaan.

32 30 Oppilaitokset vastaavat kysymykseen painottaen opiskelijoiden ohjausta. Tämä on oikean suuntainen toimintamalli, sillä lisäämällä koulutuksen sisältöjä esimerkiksi siten, että koulutus vastaisi tarkemmin vaativampien tehtävien vaatimustasoa, ei voiteta juuri mitään. Alan vaativampiin tehtäviin suuntautuvaa jatkokoulutusta on tarjolla ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sekä erikoisammattitutkinnoissa. Keskeinen kysymys on tuottaa mahdollisimman laadukkaasti koulutusta nykyisellä profiililla. Tämä raportti herättää jatkokysymyksiä. Ensinnäkin raportti on tuotettu nojautuen vähäiseen olemassa olevaan tietoon täydentäen sitä haastattelutiedoilla. Laaja-alaisempi tarkastelu olisi tarpeen, se tuottaisi monipuolisemman ja syvemmän kuvan käsitellyistä asioista. Toiseksi, oppilaitoksista valmistuneista ei ole olemassa riittävästi seurantatietoja. Olisi tarpeen tehdä systemaattista seurantaa valmistuneiden työllisyydestä ja jatkokouluttautumiseen hakeutumisesta. Valmistuneiden urapoluista ja ammatillisesta kasvusta työelämässä olisi myös mielenkiintoista, vaikkakin vielä monimutkaisempaa tutkia. Mielenkiintoinen aihe olisi tutkia valmistuneiden sijoittumista esimerkiksi viiden vuoden kuluttua valmistumisesta. Nyt ennakointitietona käytetään välittömästi valmistumisen jälkeistä tilannetta työllisyydestä ja jatkokoulutuksesta, mikä antaa vain osittaisen kuvan koulutuksen vaikuttavuudesta. Kaikkinensa raportti osoittaa, että nykyisellään seikkaperäistä tutkimustietoa tarkasteltujen koulutusten vaikuttavuudesta on hyvin vähän. Kehittämisehdotukset selvityksen perusteella ovat seuraavat: 1. Oppilaitosten vastuulla olevaa seurantaa valmistuneiden työllisyydestä ja sijoittumisesta jatko-opintoihin tulee tehostaa ja systematisoida. 2. Toimialan koulutuksen ennakointitietoa on päivitettävä tarpeen mukaan erillisessä tutkimushankkeessa. 3. Koulutuksen kehittämisen tietotarpeita on kerättävä ja pohdittava mahdollisuuksia kerätä jatkuvaa seurantatietoa toimialan muutoksista, toimintaympäristön muutoksista, työnantajien ilmaisemista tarpeista, koulutuksen tuloksellisuudesta ja valmistuneiden työllisyydestä.

33 31 LÄHTEET Haltia, P-M., Ilola, H., Nyyssölä, N., Roisko, H. & Sallinen, S Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen tutkimus. Loppuraportti. Tampereen yliopisto : Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Saatavissa Internetissä osoitteessa : tutkimus_ pdf Hanhijoki I, Kantola S, Kantokorpi M, Katajisto J, Kimari M, Savioja H Koulutus ja työvoiman kysyntä Valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia. Opetushallitus. Helsinki. Hanhijoki, I., Katajisto, J., Kimari, M. & Savioja, H Koulutus ja työvoiman kysyntä Tulevaisuuden työpaikat osaajia tarvitaan. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy. Humanistinen ja kasvatusala Opetushallitus. Informaatioaineistot 2010 :24. Saatavissa Internetissä osoitteessa Hämäläinen, T Kohti hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä yhteiskuntaa. Kansallisen ennakointiverkoston näkemyksiä Suomen tulevaisuudesta. Sitra Juote, A. & Anttila, M Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon osaamostarpeiden ennakointi vuosille Opetushallitus. Helsinki : Edita Prima Oy. Kolmannella lähteellä - Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Toim. N. Koivisto, K. Lehikoinen, R. Pasanen-Willberg, M. Ruusuvirta, P. Saukkonen, P. Tolvanen & A. Veikkolainen. Kokos palvelut. Teatterikorkeakoulu Koulutus ja tutkimus vuosina Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Laitio, T., Neuvonen, A., Onnela, S., Rissanen, M. & Tuomi, T Teoksessa Kolmannella lähteellä Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Toim. N. Koivisto, K. Lehikoinen, R. Pasanen-Willberg, M. Ruusuvirta, P. Saukkonen, P. Tolvanen & A. Veikkolainen. Pystyvien tekijöiden tila. Kokos palvelut. Teatterikorkeakoulu. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto Näyttötutkinnon perusteet. Määräys 7/011/2012. Määräykset ja ohjeet 2012:4. Saatavissa Internetissä osoitteessa Mikkonen, J. & Lavikainen, E Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry. Heltech. Painoviestintä. Mäkelä, K NUOTTA Nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen tarveselvitys. Opetushallitus. Helsinki : Edita Prima Oy.

34 32 Nieminen, J Vastavoiman hahmo nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristöt ja eetos. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell: Nuorisotyötä on tehtävä! Nuorisotutkimusseura, Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen koulutusohjelma / osaamisala. Määräys 17/011/2009. Ammatillisen perustutkinnon perusteet. Opetushallitus. Vaasa : Oy Fram Ab. Saatavissa Internetissä osoitteessa aa_ajanohjaaja_2009.pdf Nuorten yhteiskuntatakuu Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM Raportteja 8/2012. Saatavissa Internetissä osoitteessa Nuorten yhteiskuntatakuun tiedote. Työ- ja elinkeinoministeriö. Saatavissa Internetissä osoitteessa Näyttötutkinnon perusteet. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto Määräykset ja ohjeet 2012 :4. Määräys 7/011/2012. Opetushallitus ja tekijät. Espoo: Kopijyvä Oy. Opetushallituksen ennakoinnin sivut. Saatavissa Internetissä osoitteessa Päivänsalo, P Selvitys nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan kuuluvasta koulutuksesta. Nuorisoalan koulutustoimikunta Moniste 10/2002. Opetushallitus. Soanjärvi, K Mitä on ammatillinen nuorisotyö? Nuorisotyön villiä kenttää kesyttämässä. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Uusitalo, Mari Sijoittumiskysely nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintokoulutuksesta vuosina valmistuneille. Julkaisematon raportti Vehviläinen, J. Moniammatillinen nuorisotyö: yksinäisten sankareiden ajasta tiimityöhön. Sarja C. Oppimateriaalit 2. Kauniainen: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Julkaisemattomat lähteet Muistiinpanot Nuori2013-tapahtumassa (esitelmät ja keskustelut) Jyväskylässä

35 33 LIITTEET LIITE 1 HAASTATTELUKYSYMYKSET Koulutuksen järjestäjät / oppilaitokset NUVA-koulutus -millaista on se keskeinen osaaminen, jota koulutus mielestäsi tuottaa? -millainen merkitys nuva-tutkinnolla on mielestäsi humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen kentällä? TAI Mitkä ovat tutkinnon rajapinnat suhteessa lähialojen tutkintoihin? (miten tämä vaikuttaa koulutuksen sisältöjen suunnitteluun? esim. sos.- ja terveysala, lähihoitaja) -millaisiin työpaikkoihin / tehtäviin koulutuksesta valmistuneet ovat tyypillisesti sijoittuneet? (järjestöt, valtio, yritykset, kunnat) -millaista osaamista työelämän eri tehtävissä toimiminen edellyttää? -näkyykö opiskelijoiden nuoruus / ikä opintojen suorittamisessa tai valmistumisen jälkeisessä työelämään kiinnittymisessä? (nuorten koulutus) -onko ja miten nuorisotakuu ja sen toteutuminen on otettu huomioon koulutuksissa ja koulutusten järjestämisessä (esim. sisällöt, myöhempi työskentely lasten ja nuorten parissa, uusien opiskelijoiden rekrytointi, aloituspaikkojen leikkaukset)? TAI - millaisia ajatuksia nuorisotakuu herättää? -miten oppilaitoksessa kehitetään koulutuksia, (jotta ne vastaisivat paremmin työelämän tarpeisiin) / mitkä ovat tulevaisuudennäkymiä, uhkia ja mahdollisuuksia? -jatkokoulutustarve: onko tutkinnon suorittaneille tarvetta jatkokouluttautua? -mitä muuta haluaisit lisätä /kertoa? -avainhenkilön (esim. harjoittelupaikkaohjaaja/työelämän edustaja) nimeäminen, jota voisi pyytää haastatteluun työelämän edustajana. LANU-koulutus -millaista on se keskeinen osaaminen, jota koulutus mielestäsi tuottaa? -onko tutkinnolla rajapintoja lähialojen tutkintoihin ja jos on, niin mihin? (toinen aste ja korkeakoulutus: AMK ja yliopisto) -millainen on mielestäsi tutkinnon profiili? -millaisiin työpaikkoihin / tehtäviin koulutuksesta valmistuneet ovat sijoittuneet? (järjestöt, yritykset, valtio, kunnat) -millaista osaamista työelämän eri tehtävissä toimiminen edellyttää?

36 34 -mitkä ovat alan tulevaisuuden osaamistarpeita? -miten oppilaitoksissa kehitetään koulutuksia, jotta ne vastaisivat paremmin työelämän tarpeisiin / mitkä ovat tulevaisuudennäkymiä, uhkia ja mahdollisuuksia? -onko tutkinnon suorittaneilla tarvetta jatkokouluttautua? -mitä muuta haluaisit kertoa? -avainhenkilön (esim. harjoittelupaikkaohjaaja/ työelämän edustaja) nimeäminen, jota voisi pyytää haastatteluun työelämän edustajana (voisi olla useampi, laajasti mietittynä alan erilaiset toimintaympäristöstöt. missä työpaikoissa valmistuneet esim. työskentelevät? Työelämän toimijat (kunnat, järjestöt, yritykset) NUVA-koulutus -mitkä ovat tärkeimmät nuoriso- ja vapaa-ajanohjaukseen tulevaisuudessa vaikuttavat muutokset? -millaista osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa teidän työpaikassa? -millaista osaamista työelämä edellyttää nuva-tutkinnon suorittaneilta, millainen osaaminen erityisesti korostuu? (nimenomaan tutkinnon kautta syntyvän osaamisen kautta, kvalifikaationäkökulma) -millainen osaaminen tulee korostumaan tutkinnon suorittaneilla tulevaisuudessa? -millaisen osaamisen merkitys vähenee? -miten työnantajat kokevat sen, että koulutuksesta valmistuneet ovat iältään nuoria siirtyessään työelämään? -miten työelämä arvottaa nuva-tutkinnon suorittaneita rekrytilanteessa nuoret vs. aikuiset, vs. AMK-tutkinnot, esim. yhteisöpedagogi? -millainen tutkinto parhaiten vastaa odotuksiinne ja tarpeisiinne, miksi? -millaisia ajatuksia nuorisotakuu herättää? -millaisessa osaamisessa nuva-tutkinnon ja yhteisöpedagogi-tutkinnon suorittaneet eroavat toisistaan? -koetteko, että nuva-tutkinnon suorittaneet tarvitsevat lisäkoulutusta ammatissa / tehtävässä toimimiseen ja jos niin millaista koulutusta (esim. täydennyskoulutus, tutkintotavoitteinen koulutus) -terveiset koulutuksen järjestäjille

37 35 LANU-koulutus Osaaminen -millaista osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa teidän työpaikassa? (laaja näkemys, ei tarvitse vielä miettiä tutkintoa) -millaista osaamista työelämä edellyttää tällä hetkellä lanu-tutkinnon suorittaneilta, millainen osaaminen erityisesti korostuu? (nimenomaan lanu-tutkinnon kautta syntyvä osaaminen, kavlifikaationäkökulma) -millainen osaaminen tulee korostumaan tutkinnon suorittaneilla tulevaisuudessa, tulevaisuuden osaamistarpeet? -millaisen osaamisen merkitys vähenee? -miten työelämä arvostaa lanu-tutkinnon suorittaneita rekrytilanteessa vs. AMK-tutkinnot tai muut 2. asteen lähialojen tutkinnot? -miten mielestäsi lanu-tutkinto asemoituu suhteessa ammattikorkeakoulutuksen sosionomi-tutkintoon? -millainen tutkinto parhaiten vastaa odotuksiinne ja tarpeisiinne, miksi? -koetko, että lanu-tutkinnon suorittanut tarvitsee lisäkoulutusta ammatissa / tehtävässä toimimiseen? (täydennyskoulutus, tutkintotavoitteinen koulutus) (millaista koulutusta vai onko jo riittävät valmiudet työhön) -terveiset koulutuksen järjestäjille (mikä hyvää, mitä pitäisi sisällyttää, millaista osaamista tarvitaan enemmän jne.?)

38 36 LIITE 2 Tilastokeskuksen ajot Seuraavissa liitteissä esitetään taulukkoina Tilastokeskuksen sijoittumispalvelun keskeisiä ammatillisen koulutuksen ja koulutetun työvoiman tilastoja eri vuosilta soveltuvin osin. Keskeisimmät tilastotiedot liittyvät toisen asteen tutkinnon suorittaneiden pääasialliseen toimintaan tutkinnottain. Muuttujina oppilaitos, tutkintotyyppi, tutkinto (6nro) ja pääasiallinen toiminta. Toinen keskeinen tilasto on työikäisen väestön (15-74 v.) pääasialliseen toimintaan koulutuksen mukaan vuosina 2002/ Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden pääasialliseen toimintaan tutkinnottain. Muuttujina oppilaitos, tutkintotyyppi, tutkinto (6nro) ja pääasiallinen toiminta (vuodet ) Taulukko 1. Nuva-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2003

39 37 Taulukko 2. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2004 Taulukko 3. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2005 Taulukko 4. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2006

40 38 Taulukko 5. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2007 Taulukko 6. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2008 Taulukko 7. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2009 Taulukko 8. Nuva- ja lanu-tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 2010

41 39 Työikäisen väestön (15-74v.) pääasiallinen toiminta koulutuksen mukaan vuosina 2002/ (Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto) Taulukko 9. Työikäisen väestön pääasiallinen toiminta vuonna 2003

42 Taulukko 10. Työikäisen väestön pääasiallinen toiminta vuonna

43 Taulukko 11. Työikäisen väestön pääasiallinen toiminta vuonna