JYVÄSKYLÄN STEINERKOULU ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMA

Transkriptio

1 JYVÄSKYLÄN STEINERKOULU ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMA

2 Sisällysluettelo 1. Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet Tehtävä Yleiset kasvatuksen ja oppimisen tavoitteet 4 2. Esiopetuksen toteuttaminen Esiopetuksen järjestäminen Oppimiskäsitys Ihmiskäsitys kasvatuksen ja opetuksen perustana Kuusivuotias Oppimisympäristö Kasvattaja Fyysinen ympäristö Sosiaalis-psyykkinen ympäristö Työtavat Rytmi Esikuva ja jäljittely Vapaa leikki 8 3 Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt Eheyttäminen Keskeiset sisältöalueet Kieli ja vuorovaikutus Matematiikka Etiikka ja katsomuskasvatus Eettinen kasvatus Kulttuurinen katsomuskasvatus Elämänkatsomustietokasvatus ja uskontokasvatus Ympäristö- ja luonnontieto Terveys Fyysinen ja motorinen kehitys Taide ja kulttuuri Musiikki Eurytmia Kuvataide Satu ja nukketeatteri Kädentyö 17

3 4 Kasvun ja oppimisen tuki steinerpedagogisessa esiopetuksessa Esiopetuksen yleinen tuki Esiopetuksen tehostettu tuki Esiopetuksen erityinen tuki Kasvun ja oppimisen tuki paikallisessa opetussuunnitelmassa Yksilölliset suunnitelmat esiopetuksessa Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma 20 5 Kasvun ja oppimisen tukimuodot esiopetuksessa Esiopetuksen opetusjärjestelyihin liittyvä tuki Erityisopetutuksen järjestäminen esiopetuksessa Pidennetty oppivelvollisuus Esiopetuksen muu tuki Yhteistyö kodin kanssa Tulkitsemis- ja avustajapalveluiden järjestäminen Esiopetuksen oppilashuolto Toiminta-ajatus ja tavoitteet Oppilashuollon yhteistyömuodot Oppilashuoltotyön valmisteluryhmä Moniammatillinen oppilashuoltoryhmä Yhteistyö esiopetuksen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön kesken Yhteistyö varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa Yhteistyö perusopetuksen kanssa Muu oppilashuollollinen yhteistyö Esiopetuksen turvallisuuden edistäminen Terveydenhuolto Lasten suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä Toiminta äkillisissä kriisi-, uhka- ja vaaratilanteissa Henkilötietojen käsittely, salassapito ja tietojen luovuttaminen 27 6 Eri kieli- ja kulttuuriryhmien sekä erityisen koulutustehtävän mukainen esiopetus, vieraskielinen esiopetus ja kotimaisten kielten kielikylpy Erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuva esiopetus 29 7 Arviointi 29 8 Esiopetuksen opetussuunnitelman laatiminen Opetussuunnitelman laatimisen järjestelyt 31

4 1. Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 1.1. Tehtävä Esiopetus rakentuu yhteiskunnan perusarvojen pohjalle. Nämä ilmenevät kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä julistuksista, suosituksista tai sopimuksista, joilla ihmisoikeuksia ja maapallon elinkelpoisuutta pyritään vaalimaan. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (Suomen perustuslaki 731/ mom.). Suomi on myös sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, ohjelmiin ja julistuksiin, jotka edellyttävät yhteisen opetuksen järjestämistä siten, että kaikkien lasten kasvu ja oppiminen voidaan turvata mahdollisimman hyvin (YK:n yleissopimus lapsen oikeuksien julistuksesta 1989, Salamancan julistus 1994, Luxemburgin peruskirja 1996 ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus 2006). Steinerpedagogisen esiopetuksen tehtävänä on vaalia lapsen tervettä kehitystä ja kasvurauhaa edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä tukea ja seurata lapsen fyysistä, psyykkistä, sosioemotionaalista ja kognitiivista kehitystä ja pyrkiä ennaltaehkäisemään näillä alueilla mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja ohjata lasta toisten ihmisten arvostamiseen Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus steinerpedagogiikassa muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta ja sen järjestämisessä otetaan huomioon muun varhaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt Yleiset kasvatuksen ja oppimisen tavoitteet Steinerpedagogisen esiopetuksen tavoitteena on vastata esiopetusikäisen omaleimaiseen kehitysvaiheeseen ja sen erityistarpeisiin sekä kunkin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Esiopetuksen yleisenä tavoitteena on leikin kautta oppiminen oppimisen ilon ja innostuksen säilyminen ja vahvistuminen terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan vahvistuminen sosiaalisten taitojen kehittyminen oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen yhteiselämän pelisääntöjen harjoitteleminen ja ymmärtäminen hyvien tapojen sisäistäminen osaksi jokapäiväistä elämää tasavertaisuuden ja ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisen oppiminen ikäkauden mukaisesti monipuolisen itseilmaisun oppiminen kieli- ja kulttuuri-identiteetin vahvistuminen luonnon kunnioittaminen ja luonnosta nauttiminen kestävän kehityksen periaatteiden oppiminen käytännössä ikäkauden mukaisesti 4

5 2. Esiopetuksen toteuttaminen 2.1 Esiopetuksen järjestäminen Esiopetus järjestetään lasten ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää tervettä kasvua ja kehitystä. Esiopetuksessa noudatetaan Opetushallituksen vahvistamia esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita riippumatta siitä, missä esiopetus toteutetaan, ottaen huomioon steinerpedagogiset lähtökohdat, menetelmät ja tavoitteet. 2.2 Oppimiskäsitys Ihmiskäsitys kasvatuksen ja opetuksen perustana Steinerpedagoginen opetus ja kasvatus perustuvat antroposofiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihmisen kasvu ja kehitys nähdään jatkuvana ja vaiheittain laadullisesti muuntuvana prosessina. Kukin kehitysvaihe kestää noin seitsemän vuotta ja antaa aina uuden mahdollisuuden ihmisyyden toteutumiselle. Vaiheesta toiseen siirryttäessä kehitys siirtyy alueelle, joka ei ollut aikaisemmin vielä mahdollinen. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia kulloistakin kehitysvaihetta vastaavasta oppimisympäristöstä sekä tukea lapsen yksilöllistä kehitystä: auttaa lasta tuomaan esiin omaa ainutlaatuista yksilöllisyyttään ja toteuttamaan omia pyrkimyksiään auttaa lasta kasvamaan omaksi itsekseen. Steinerpedagogiikassa keskeisin tavoite on vapauteen kasvattaminen. Kyse ei ole niin sanotusta vapaasta kasvatuksesta; vapaus ei ole menetelmä vaan päämäärä. Lapsille esiopetuksessa tai oppilaille koulussa ei välitetä mitään tiettyä maailmankatsomusta, vaan pyritään siihen, että jokainen luo aikanaan oman maailmankuvansa ja päämääränsä. Aikuisuutta edeltävällä kolmella seitsenvuotiskaudella ( 0-21v.) muodostuu kaikelle myöhemmälle kehitykselle välttämätön sielullinen, psyykkinen perusta, joka muodostuu tahdon, tunteen ja ajattelun voimista. Lapsen kehitys lähtee toiminnasta ja etenee mielikuvituksen ja eläytyvän havainnoimisen kautta päättelevään ajatteluun. Seitsemän ensimmäistä ikävuotta on fyysisen ruumiin kasvun ja kehityksen sekä psyykkisen toiminnallisuuden kautta, jolloin rakentuu terveyden, yleisen tasapainon ja aloitteellisuuden perusta. Seitsemän seuraavaa vuotta valmistaa tunne-elämää itsenäisyyteen erityisesti mielikuvituksen voimien avulla ja pohjustaa vuorovaikutustaitoja. Ikävuodet murrosiän taitteesta aikuisuuteen mahdollistavat itsenäisyyden ajattelun alueella, jolla ihminen pystyy päättämään ja toimimaan sosiaalisesti omasta tahdostaan. Kaikki sielunkyvyt; ajattelu, tunne ja tahto, ovat alusta lähtien osallisia ihmiskehitykseen toisensa läpäisten, sillä varhaiskehityksensä aikana lapsi toimii kokonaisvaltaisesti. Kehitys merkitsee kasvuvoimien painopisteen siirtymistä. Voimat vapautuvat asteittain tehtävästään fyysisessä kehityksessä. Vasta kun kehitysvoima itsenäistyy ja vapautuu, ihminen voi alkaa käyttää sitä oman kehityksensä ohjaamiseen. Voimien varhaistunut käyttöönotto aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ongelmia ihmisen tasapainoisessa kasvussa. Alle kouluikäisen lapsen kehityksessä painopiste on fyysisen muotoutumisen ja kasvun alueella. Fyysinen terveys ja tasapaino tunne-elämän ja ajattelun kehityksessä on perusta kaikelle oppimiselle ja yksilöllisten kykyjen tasapainoiselle kehittymiselle. Ennen kouluikää lapsen tapa kokea ja oppia eroaa ratkaisevasti aikuisen tavasta. Lapsi liittyy maailmaan tekemisen ja kokemisen kautta jäljitellen kokemaansa. Käsitteellinen opetus ei häntä vielä tavoita; ennen kouluikää lapsi oppii asioita itse tutkien, tekemällä ja kokeilemalla. Minkä lapsen aistit välittävät hänen kokemukseensa, sitä hän jäljittelee ja sen mukaan hän suuntautuu. Mikä puhuttelee lapsen tunnetta, vaikuttaa hänen tahtomiseensa ja aloitteellisuuteensa. Esiopetukseen tuleva lapsi oppii vielä kokonaisvaltaisesti, lähinnä jäljittelemällä ja leikkimällä. Pelkkä tieto opettaa lasta vähän, ellei siihen liity aiempia kokemuksia tai kiinnostumista tuntemattomasta ja omaa uteliaisuutta tutkimisen pontimeksi. Oppiminen on esiopetusikäiselle palkitsevaa, koska hän pyrkii suuntaamaan tahtoaan, asettamaan itse 5

6 päämäärän toiminnalleen. Tämän kouluvalmiuden perustan harjoittaminen on nyt erityisen tärkeää. Ympäristö, ajan ja toiminnan rytmittäminen, vapaa leikki, toiminta ja liikkuminen sekä mielikuvituksen ravinto ovat tärkeitä oppimisen peruspilareita. Aikuinen auttaa lasta tarvittaessa, mutta ensisijaisesti rohkaisee häntä toteuttamaan itse omia tarkoituksiaan. Esiopetuksessa huolehditaan lapsen oikeudesta lapsuuteen. Lapsuuteen kuuluu kokemus elämän kiireettömyydestä ja säännöllisyydestä, jonka avulla lapsessa kasvaa osallisuus omaan elämäänsä Kuusivuotias Kuusivuotiaalla ja esiopetusikäisellä tarkoitetaan steinerpedagogisessa esiopetussuunnitelmassa kehitysvaihetta, koulukypsyyttä edeltävää noin vuoden mittaista omaleimaista ajanjaksoa kehityksessä. Esiopetukseen osallistuva lapsi on useimmiten myös kronologiselta iältään keskimäärin kuusivuotias. Kuusivuotias elää murrosvaihetta, jossa hän käy läpi suuria muutoksia fyysisesti, mutta myös tunne-elämässä ja ajattelun ja sosiaalisuuden kehityksessä. Hän on kasvamassa ulos pikkulapsivaiheesta, mutta olo on epävarma ja mielialat ailahtelevat. Hän on aktiivinen ja kekseliäs ja toimelias, toisaalta syvällisten kysymysten pohtija. Alkaa ympäristöstä erottautuminen ja herääminen omaan erillisyyteen. Syntyy kyky luoda mielessään kuvia. Leikit vertaisryhmässä ovat pitkäjänteisiä ja niiden suunnittelussa harjaantuvat niin mielikuvitus kuin sosiaaliset taidot. Tahdon kehityksessä tapahtuu merkittävä muutos. Lapsi alkaa itse asettaa tavoitteen omalle tekemiselleen ja hän haluaa päästä päämäärään omasta tahdostaan. Kuusivuotias tarvitsee uusien kykyjen kypsymiseen ja valmiuksien kehittymiseen aikaa ja rauhaa. Alkuun olo on epävakaa samalla tavoin taidoissa kuin koko fyysisessä olemuksessakin. Kehitysvaiheen päättyminen näkyy myös tasapainon löytymisenä niin liikkeissä kuin tunne-elämässä. Lapsesta itsestään nousee pyrkimys järjestykseen. Jäljittely ei ole enää pääasiallinen oppimisen tapa. Koulukypsä lapsi haluaa omasta tahdostaan kuunnella ja kykenee keskittymään. Suurimmalla osalla lapsia kouluvalmiuden saavuttaminen ja oppivelvollisuusikä, koulun alkaminen sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, osuvat yksiin. Joskus oikea ajankohta on kahdeksan- tai kuusivuotiaana kehitys etenee yksilöllisesti ja koulun aloittamisen ajankohtaa on tärkeä katsoa yksilöllisesti lapsesta lähtien, aloitusta kiirehtimättä mutta ei myöskään viivyttämättä. 2.3 Oppimisympäristö Lapsen ympäristöllä on ratkaiseva merkitys hänen kehitykselleen. Lapsi ei ajattele eikä punnitse kokemaansa vaan hän ottaa vastaan kaiken koko olemuksellaan. Laajasti käsitettynä ympäristö muodostuu fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista ja henkisistä osatekijöistä Kasvattaja Ympäristön tärkein tekijä on aikuinen ihminen, kasvattaja. Hän toimii esikuvana, jota lapsi jäljittelee. Kasvattajan itsekasvatus ja sisäinen pyrkimys itsensä kehittämiseen on siten kasvatuksen perusta. Kannustus ja opastus kasvattavat paremmin kuin moitteet. Kasvattaja kohtaa lapsen eläytyvällä, lasta kuuntelevalla asenteella asettumalla lapsen asemaan aikuisuutensa säilyttäen Fyysinen ympäristö Lapsuus on tahdon ja aloitekyvyn kehittymisen aikaa. Kasvattajan tehtävä on luoda ympäristö, jossa lapsi voi kehittää tahtoaan terveesti. Sen merkitys painottuu steinerpedagogisessa esiopetuksessa. Kehitystä tukee jäsentynyt kodinomainen ympäristö, missä kaikki tapahtuu mielekkäissä yhteyksissä. Sellainen tarjoaa monipuolisia virikkeitä omaehtoiseen oppimiseen. Kun kasvattaja hoitaa ympäristöä ja tekee kodintöitä, hän antaa lapselle myös mahdollisuuden kokea ja eläytyä inhimilliseen ja mielekkääseen työntekoon. Se antaa perusturvaa ja mallia ihmisenä olemisesta. 6

7 Alle kouluikäinen lapsi on avoin kaikelle aistien kautta välittyvälle; hän ei valikoi vaikutelmia eikä pysty suojautumaan niiltä. Aistimuslaadut ulottavat vaikutuksensa pitkälle myöhempään elämään. Materiaalien, muotojen ja värien valinnalla tuetaan aistien tervettä kehittymistä. Esimerkiksi niin huonekalut kuin leikkivälineetkin ovat luonnonmateriaaleista. Huolehdittu, harmoninen ja esteettinen aistiympäristö on osa kasvatusta. Esiopetuksen tilat muuntuvat tarpeen mukaan, kun lapset itse luovat tilaa toiminnalleen tarkoituksenmukaiseksi vaikkapa leikkitelineiden, penkkien tai kankaiden avulla. Tilojen suunnittelussa huolehditaan siitä, että ne tarjoavat mahdollisuuden paitsi yhteiseen toimintaan, myös omaan rauhaan. Leikkivälineet ja tarvikkeet ovat vapaasti lasten saatavilla. Lapset oppivat jäljittelyn kautta huolehtimaan itsenäisesti välineiden järjestämisestä omille paikoilleen Sosiaalis-psyykkinen ympäristö Varhaiskehityksen ajan lapsen suhde ihmisiin ja maailmaan perustuu luottamukseen. Tätä luottamusta vahvistetaan esiopetuksessa erityisesti vanhempien kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Yhteiset kasvatustavoitteet ja niistä sopiminen vahvistaa turvallisuuden tunnetta lapsessa ja luo kasvulle ja oppimiselle suotuisan ilmapiirin. Esiopetuksessa ilmapiiri perustuu vielä aikuisen luomaan kodinomaiseen lämpöön, turvalliseen ja hoivaavaan läsnäoloon. Siinä ovat tärkeitä ilo ja elämänmyönteisyys; ne ovat voimia, jotka tukevat tervettä kehitystä. Keskeistä on kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus. Sen perustana on lapsen yksilöllisyyden arvostaminen ja kunnioittaminen. Iloinen, kiireetön ja avoin ilmapiiri ohjaa lapsia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Esiopetusvuoden aikana harjoitellaan yhdessä elämisen taitoja, ristiriitatilanteiden kohtaamista ja sopimista. Ilmapiiri on myös oppimisen kannalta merkittävä rohkaistessaan omien kykyjen ja taitojen harjoittamiseen. Omien kykyjen käytössä ja vahvistumisessa kasvaa itseluottamus, josta kasvaa aito sosiaalisuus. Hyvät tavat ja tottumukset juurtuvat lapsen kokemukseen päivittäin toistuvien toimien avulla. Sosiaalinen elämä tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen yhteistä tapakulttuuria. Esiopetuksessa tämän alueen hoitaminen tähtää myös lapsen kouluvalmiuksien lisääntymiseen. 2.4 Työtavat Steinerpedagogisen esiopetuksen työtavoissa ovat keskeisiä rytmi ja toistuvuus toiminnassa, lapsen ohjaaminen toimimalla esikuvana ja jäljittelyn mallina sekä vapaa leikki omaehtoisen oppimisen menetelmänä Rytmi Asioiden ja tapahtumien rytminen toistuminen päivien, viikkojen, kuukausien ja vuoden kierrossa tuo selkeyttä ja ennustettavuutta lapsen elämään. Se edistää lapsen terveyttä ja luo turvallisuutta. Vuoden juhla-ajat ja vuodenkierrolle ominaiset työt kantavat toimintaa ja jäsentävät aikaa lapsen kehitysvaihetta vastaavalla tavalla. Ne auttavat lasta luomaan suhteen luontoon ja inhimilliseen kulttuuriin sekä tarjoavat runsaasti oppimismahdollisuuksia. Vuotta rytmittävät juhlat, joilla kaikilla on oma laatunsa, esim: sadonkorjuun aikaan Mikael-juhla (rohkeus ja itsensä voittaminen) marraskuussa lyhtyjuhla (antaminen, jakaminen, oikeudenmukaisuus) adventin aikaan adventtijuhla (odotus ja kärsivällisyys) joulukuussa Lucia-juhla (auttaminen, suvaitsevaisuus) joulujuhla (ilo, rauha, ystävyys) talven aikaan (ahkeruus) pääsiäinen (luottamus, toivo) kesän kynnyksellä kevätjuhla (kiitollisuus, yhteys). Vuosirytmiin liittyy myös jokaisen lapsen oma syntymäpäiväjuhla. Lapsille juhla tuodaan tekemisen ja sadun kautta 7

8 kuvina, jotka vastaavat lapsen ikäkautta ja käsityskykyä. Viikkorytmi eurytmia-, leipomis-, maalaus-, ja retkipäivineen ja kädentöineen jäsentää lapsen viikon. Päivärytmissä vuorottelevat aikuisen ohjaamat tuokiot ja vapaa leikki Esikuva ja jäljittely Alle seitsemänvuotias lapsi oppii pääasiassa jäljittelemällä. Lapsi liittyy maailmaan välittömästi toiminnan ja kokemisen, ei käsitteiden kautta. Siksi on tärkeää, että lapsi näkee ja kokee ympärillään mahdollisimman paljon ihmisten tekemää työtä, johon hän voi vapaasti liittyä. Tavalliset kodintyöt ovat siten osa steinerpedagogista esiopetusta. Kasvattaja vastaa kehitysvaiheeseen, esikouluikäisen tarpeeseen kokea konkreettista mielekästä tekemistä, kun hän valmistaa ruokaa, siivoaa, tekee käsitöitä tai hoitaa puutarhaa. Käytännön työt antavat lapselle mahdollisuuden monipuoliseen taitojen harjoitteluun. Aikuisten työskentely on myös tärkeä virike leikille Vapaa leikki Steinerpedagogiikassa painotetaan vapaan leikin merkitystä lapsen terveelle kehitykselle. Leikki on vakava ja elintärkeä varhaislapsuuden toimintamuoto. Siinä vahvistuvat luovuuden, mielikuvituksen ja aloitteellisuuden voimat. Lapsi muovaa leikikseen sen, minkä kokee ympäristössään, tekee koetun omaksi ja hallitsee itse ulkomaailmaa. Omaehtoinen leikki kuuluu esiopetuksen jokaiseen päivään. Leikki muuttuu esiopetusvaiheessa määrätietoiseksi ja tavoitteelliseksi. Kehitysvaiheeseen liittyen kuusivuotiaassa lapsessa herää tarve asettaa tavoite omalle tekemiselleen, mikä heijastuu myös leikissä. Vapaassa yhteisleikissä lapsi harjoittaa nyt itse innokkaasti ja antaumuksella juuri niitä taitoja, joita koulussa tarvitaan: kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä, aloitekykyä, suunnittelemista, kekseliäisyyttä ja ongelmien ratkaisua, kuuntelua, neuvottelu- ja yhteistyötaitoja. Omin voimin saavutetut valmiudet rakentavat edellytykset sitoutua koulussa tehtäviin ja luovat perustan itseluottamukselle ja omalle itsenäiselle ajattelulle. Leikissä kehittyvät myös mielikuvituksen voimat, joita lapsi tarvitsee myöhemmin kaikessa oppimisessa. 8

9 3 Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt 3.1 Eheyttäminen Esiopetus kuuluu steinerpedagogiikan ihmiskäsityksen mukaisesti kehityskauteen, jota leimaa ihmisolemuksen kokonaisvaltaisuus. Tällöin ihmisen ajattelun, tunteen ja tahdon voimat toimivat yhteen liittyneinä; lapsen kognitiivisen, emotionaalisen ja toiminnallisen kehityksen alueet ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. Kasvatuksen ja opetuksen tehtävänä on tukea ja ravita tätä kokonaisuutta. Eheyttäminen, kokonaisuudesta lähteminen, on steinerpedagogisen varhaispedagogiikan perusmenetelmä. Toimintaa kantaa vuodenkierto vuodenaikoineen, sen arki ja siihen liittyvät juhlat. Esiopetuksen sisällöt, niin käytännön työt kuin taiteellinen toiminta, liittyvät kulloiseenkin ajankohtaan. Taitojen harjaantuminen ja oppiminen tapahtuu luonnollisissa yhteyksissään. Toiminnan mielekkyys ja konkreettisuus, sen yhteys elämään ja läpinäkyvyys lapselle ovat tärkeitä juuri kuusivuotiaan kehitysvaiheessa. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestäminen yhdistetyssä 3-6 -vuotiaiden lasten ryhmässä tukee tärkeällä tavalla esiopetusikäistä lasta. Kuusivuotias elää murrosvaihetta, jossa hän käy läpi suuria muutoksia. Tuttu ryhmä ja kasvuympäristön ja kasvattajan pysyvyys luovat turvallisuutta, oppimisen perustaa. Pienempien ihailu ja kokemus omasta osaamisesta ryhmän vanhimpina vahvistavat itsetuntoa. Esiopetus on lapsen fyysistä, emotionaalista ja kognitiivista kehitystä kokonaisvaltaisesti tukevaa pedagogiikkaa. Siksi esiopetus ei steinerpedagogiikassa ole sidottu tiettyyn ryhmäkokoon vaan sitä toteutetaan, kun ryhmässä on esiopetusikäinen lapsi. 3.2 Keskeiset sisältöalueet Kieli ja vuorovaikutus Esiopetuksessa tuetaan kielen kehitystä ja annetaan virikkeitä, jotka valmistavat tulevaa lukemisen ja kirjoittamisen oppimista. Äidinkielen taitojen kehittyminen tukee lapsen ajattelun, tunteiden, sosiaalisuuden ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja sitä kautta koko oppimisprosessia. Kielen oppimisessa on tärkeintä aikuisen antama malli. Lapsi omaksuu myös aikuisen tavan käyttää sanoja ja artikuloida, aina eleitä ja ilmeitä myöten. Tässä mielessä kasvattajan on kehitettävä jatkuvasti ilmaisuaan selkeämmäksi ja rikkaammaksi. Omasta puheesta huolehtiminen on kasvattajan itsekasvatustehtävä erityisesti varhaiskasvatuksessa. Sadut, runot, lorut, laulut, riimit ja leikit ovat esiopetuksen päivittäisiä sisältöjä. Ne ovat tärkeitä kielen ja koko rytmis-musikaalisen kehityksen kannalta sekä laajentavat sanavarastoa ja tarjoavat kuvia mielikuvituksen aineksiksi. Kuusivuotiaalle kerrottavat sadut voivat olla jo pidempiä ja juoneltaan monipuolisempia, enemmän keskittymistä vaativia kuin pienten lasten sadut. Päivittäinen satuhetki vahvistaa kehittymässä olevaa uutta kykyä muodostaa sisäisiä kuvia. Kuusivuotias on taitekohdassa, jossa sadutkin heijastavat kehitysvaihetta. Rytmisaduista siirrytään ryhmän myötä mielikuvitusta rikastuttaviin kertomuksiin. Ryhmälle sopivia sisältöjä voi jo löytyä kansansaduista. Vielä ei ole kuitenkaan suurten perinteisten kansansatujen aika; ne puhuttelevat koulukypsän lapsen tunne-elämää ja kuuluvat opetussuunnitelmassa ensimmäisen luokan kertomusaineistoon. Samoin tulee jatkokertomusten aika vasta koulussa. Muistin vapautuminen, se että lapsi muistaa vaivattomasti aiemmin kuultua ja tapahtunutta, on yksilöllisesti etenevä kehitystapahtuma, joka liittyy koulukypsyyteen. Esiopetuksessa ei kiirehditä kehitystä muistiin vetoamalla. Esiopetuksessa tuetaan lapsen itseilmaisua. Lasta rohkaistaan puhumaan vuorovaikutus-tilanteissa. Kuuntelemisen kykyä harjoitellaan monin tavoin. Ryhmätilanteissa lapsi oppii kuuntelemaan muita ja ottamaan vuorollaan osaa keskusteluun. 9

10 Steinerpedagogiikassa esiopetuksen tehtävä ei ole opettaa lukemaan ja kirjoittamaan. Esiopetuksessa luodaan pohja luku- ja kirjoitustaidon oppimiselle. Lukemisen ja kirjoittamisen perustana on, että lapsi on kuullut ja kuunnellut ja tullut itse kuulluksi, että hän on puhunut ja hänelle on puhuttu ja hänen kanssaan keskusteltu. Näitä perusasioita harjoitellaan esiopetuksessa aktiivisesti. TAVOITTEET ajattelun, tunteiden, sosiaalisuuden, vuorovaikutustaitojen ja mielikuvituksen kehittyminen sanavaraston laajentaminen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen mielenkiinnon herääminen ja valmiuksien kehittäminen vuorovaikutuksen perustaitojen harjoittelu: keskittyminen, kuunteleminen, kysymyksiin vastaaminen, oman vuoron odottaminen ja ohjeen mukaan toimiminen SISÄLTÖ satupiiri, aamupiiri (lorut ja laulut), eurytmia ilmaisutaito (satujen leikkiminen) lasten kirjallisuuteen tutustuminen (kirjojen katselu ja kuuntelu) Matematiikka Lapsi tutustuu matematiikan ilmiöihin luonnollisissa arkipäivän tilanteissa. Työn, leikkien ja liikunnan kautta lapsi oppii numeroita, lukukäsitteitä ja lukumääriä. Matematiikalla esiopetuksessa on aina jokin tarkoitus ja päämäärä. Ruokapöytää katettaessa lasketaan ruokailijoitten määrä ja tarvittavat ruokailuvälineet ja astiat. Leivottaessa voidaan punnita, rakennettaessa mittailla ja arvioida. Lapsi oppii luokittelemaan ja järjestämään esineitä, kappaleita, kuvioita, muotoja, määriä jne. ja vertailemaan ilmiöitä yksinkertaisten matemaattisten ominaisuuksien kuten muotojen tai määrien perusteella luonnollisissa toimintayhteyksissä. Lapsen itsenäistä pyrkimystä ratkaista omasta ympäristöstä nousevia ongelmia tuetaan, jotta heräävä kiinnostus havaintojen tekoon ja tarkkailuun kasvaa ja vahvistuu. Ajattelu ja ongelmanratkaisu kehittyvät vähitellen itse kokeilemalla, vertaamalla ja suunnittelemalla. Vapaa leikki on myös matemaattisten valmiuksien harjoittelua. Esimerkiksi pitkäjänteisissä rakennusprojekteissa, jotka ovat kuusivuotiaiden leikeissä keskeisellä sijalla, harjoitellaan ongelmanratkaisutaitoja. Laulu- ja liikuntaleikit sekä eurytmia kehittävät keskittymisen ja kuuntelemisen lisäksi rytmitajua ja tilan ja muodon hahmottamista. Ajan kulkuun ja arviointiin lapsi tutustuu päivän rytmissä, viikonpäivien kierrossa, kuukausien ja vuodenaikojen vaihtumisessa ja syntymäpäivien vietossa. TAVOITTEET myönteinen asenne ja kiinnostuksen herääminen matematiikkaan ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen keskeisten käsitteiden ymmärtäminen ajan hahmottaminen rytmitajun vahvistaminen SISÄLTÖ luokittelun, järjestämisen, vertailun, muotojen ja määrien hahmottaminen leikin ja työkasvatuksen keinoilla rytmi (esim. lorut, leikit, hyppynarun hyppääminen) 10

11 3.2.3 Etiikka ja katsomuskasvatus Esiopetuksessa etiikka ja katsomuskasvatus tukevat lapsen elämänkatsomuksen ja arvomaailman rakentumista. Tärkeää on turvallinen ja myönteinen ilmapiiri, jossa erilaisiin vakaumuksiin suhtaudutaan hyväksyen ja kunnioittaen. Esiopetuksen etiikka ja katsomuskasvatukseen sisältyy eettinen kasvatus, kulttuurinen katsomuskasvatus ja uskontokasvatus sekä sille vaihtoehtoinen elämänkatsomustietokasvatus Eettinen kasvatus Esiopetuksen eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä. Sosiaaliset taidot ja hyvät tavat, toisten huomioon ottaminen ja erilaisuuden hyväksyminen harjaantuvat luonnollisissa tilanteissa päivittäisissä toimissa. Steinerpedagogiikan yleiset periaatteet ottavat huomioon lapsen yksilölliset tarpeet niin, että jokainen lapsi kulttuurisesta ja katsomuksellisesta taustasta riippumatta voi kokea tulevansa kuulluksi ja huomioon otetuksi tasavertaisena ryhmän jäsenenä. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa vahvistetaan lapsen luottamusta. Luottamuksellinen, lasta kunnioittava ilmapiiri tuo lapselle kokemuksen siitä, että maailma on hyvä. Kunnioitusta toisia ihmisiä, luontoa ja kaikkea elävää kohtaan sekä myönteisyyttä ja kiitollisuutta opetetaan esikuvan kautta. Eettiseen kasvatukseen liittyy läheisesti luonto- ja ympäristökasvatus: ympäristön hoitaminen, pientenkin asioiden arvostaminen ja huolella vaaliminen, ilo ja ihmettely luonnonilmiöiden äärellä, kiitollisuus maan antimista. Pienempien auttaminen, esimerkiksi pukemisessa ja ruokailussa, kasvien ja eläinten hoitaminen ja suojeleminen pihapiirissä ja lähiympäristön siisteydestä huolehtiminen luovat perustaa elämän kunnioittamiselle ja inhimillisyydelle ja suvaitsevaisuudelle. Eettinen kasvatus lähtee itsetunnon kehittymisestä ja laajentuu ihmisten välisiin sosiaalisiin taitoihin sekä edelleen elinympäristöön. TAVOITTEET lapsen itsetunnon ja eettisen ajattelun kehittyminen sosiaalisten taitojen kehittyminen toisten kunnioittaminen ympäristöarvojen kunnioittaminen Kulttuurinen katsomuskasvatus Esiopetuksessa kuttuurinen katsomuskasvatus on kaikille lapsille yhteistä. Se tukee oman kotiseudun kulttuurin ja luontoperinnön arvostamista, sekä erilaisten ihmisten ja kulttuurien hyväksymistä. TAVOITTEET myönteinen ja kunnioittava suhtautuminen erilaisia ihmisiä, kulttuureita sekä uskontoja kohtaan omaan kotiseutuun ja luontoperintöön tutustuminen Elämänkatsomustietokasvatus ja uskontokasvatus Elämänkatsomuksellisten syvällisten kysymysten pohdinta on tyypillistä kuusivuotiaalle. Lapsi lähestyy kysymyksiä ennakkoluulottomasti mutta ei vielä abstraktein käsittein; ajattelu on vahvasti kuvissa elävää. Pohdintaan vastaavat tässä kehitysvaiheessa sadut. Ne käsittelevät hyvän ja pahan olemusta kuvakielellä, jota lapsi ymmärtää, ja välittävät pysyvää elämänviisautta. Lapsi kohtaa uskontoon liittyviä asioita vuodenkiertoon kuten jouluun ja pääsiäiseen liittyvissä juhlissa, joiden pohjana on suomalainen kristillinen kulttuuriperintö. Juhla tuodaan lapselle kehitysvaihetta vastaavalla tavalla, kuvina 11

12 sadun kautta, leikkeinä ja tekemisenä. Juhlat ovat vuoden kohokohtia, niissä noustaan hetkeksi arjen yläpuolelle. Valmistelu ja odotus, juhlan täyttymys ja arkeen laskeutuminen jäsentävät aikaa. Juhlan valmistelu yhdessä lasten ja vanhempien kanssa ja aikuisen kunnioittava suhtautuminen synnyttävät lapsessa luottamusta ja antavat elämänvarmuutta. TAVOITTEET tutustuminen suomalaisen kristillisen kulttuuriperinnön juhliin ja tapoihin katsomuksellisen ajattelun kehittyminen ETIIKKA JA KATSOMUSKASVATUKSEN SISÄLTÖJÄ ristiriitojen selvittäminen, anteeksi pyytäminen ja antaminen, rehellisyys hyvät tavat käsitteet oikein- väärin, hyvä- paha erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen kulttuuriperinnön siirtäminen uskonnolliset juhlat ja pyhät Ympäristö- ja luonnontieto Ympäristöön ja luontoon lapsella on esiopetusiässä vielä avoin, aistiva ja kokeileva suhde. Tuetaan lapsen elämyksellistä luontosuhdetta. Luontaista ihmettelyä ja kiinnostusta vaalitaan sekä toiminnassa että asenteissa. Aikuinen luontoa ja ympäristöä hoitavana esikuvana opettaa parhaiten lasta kunnioittamaan omaa ympäristöään ja virittää hänen kiinnostustaan myös siitä huolehtimiseen. Pihapiirin omaehtoinen ja aikuisen hienovaraisesti ohjaama havainnointi auttaa lasta elämään yhdessä luonnon kanssa. Vuodenkierrosta tulee konkreettista elämää. Mahdollinen sadonkorjuu antaa juurevaa luonnontuntemusta ja perustietoa. Luontopöytä sisätiloissa auttaa myös seuraamaan luonnon muuntumista vuoden kierrossa. Metsä eri vuodenaikoina ja metsässä liikkuminen tulevat tutuiksi mahdollisuuksien mukaan tehtävillä pikkuretkillä läheiseen tuttuun 12

13 paikkaan. Myös lähiympäristöön suuntautuvat retket tukevat lapsen orientoitumista ympäristöön. Lähiympäristön hoitamista ja huoltamista ja työvälineiden tarkoituksenmukaista käyttöä lapsi harjoittelee päivittäin esiopetuksen tilassa, milloin huonekaluja tai työ- ja leikkivälineitä järjestämällä ja puhdistamalla, milloin lattiaa lakaisemalla tai muita pieniä askareita toimittamalla. Lapsi oppii siten paitsi elämän perustaitoja myös arvostamaan rakennettua ympäristöä. Toimintaan liittyvän ekologisuuden lapsi kokee luonnollisena osana arkipäivää. Hän seuraa ruoan valmistusta luonnonmukaisesti viljellyistä raaka-aineista lähtien. Hän oppii käsittelemään ja lajittelemaan jätteitä, tutustuu ehkä kompostin hoitoon ja sen jatkokäyttöön kasvimaalla. Säännölliset arkiaskareet juurruttavat taitoja, joista voi tulla hyviä tottumuksia. TAVOITTET myönteisen, elämyksellisen suhteen syntyminen lähiympäristöön ja luontoon oman elinympäristönsä kokeminen turvalliseksi ja kiinnostavaksi tutkimus- ja leikkipaikaksi luonnonvaraisen ja rakennetun ympäristön ymmärtäminen ja arvostaminen oman toiminnan ja valintojen merkityksen ymmärtäminen ympäristön hoidon merkityksen ymmärtäminen orientoituminen lähiympäristöön ja sen hahmottaminen SISÄLTÖ luonnossa liikkuminen ja leikkiminen luontoon ja lähiympäristöön tutustuminen monipuolisesti ekologisten arvojen välittäminen liikennekasvatus Terveys Esiopetuksessa pyritään edistämään lapsen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja tervettä kasvua toimintaa rytmittämällä, vapaan leikin ja päivän toimintojen tervehdyttävällä vuorottelulla. Päivässä on toiminnan, levon ja virkistyksen tasapaino, joka kokemuksellisesti välittyy lapselle. Laadukas ravinto terveen kasvun perustana on osa pedagogiikkaa. Ruoka valmistetaan käyttäen mahdollisuuksien mukaan biodynaamisesti tai luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita ja puhtaita lisäaineettomia elintarvikkeita. Lasta ohjataan tutustumaan vähitellen kaikkeen tarjottavaan. Makutottumuksia laajentamaan rohkaisee myös keittiötöissä auttaminen, kuoriminen, pilkkominen ja raastaminen. Leipomispäivä on tärkeä viikon rytmittäjä. Ruokailuhetki kehittää sosiaalisuutta ja on samalla myös tapakasvatusta. Lasta opetetaan huolehtimaan päivittäisestä henkilökohtaisesta hygieniastaan sekä omasta pukeutumisestaan. Häntä ohjataan liikkumaan turvallisesti lähiympäristössä. TAVOITTEET terveellisten elämäntapojen muodostuminen (terveelliset ruokailutottumukset, riittävä lepo ja ulkoilu, henkilökohtainen hygienia) SISÄLTÖ laadukas ja monipuolinen luomuruoka (monipuolisiin makuelämyksiin tutustuminen ja tottuminen) fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen toimintaa rytmittämällä 13

14 3.2.6 Fyysinen ja motorinen kehitys Päivittäinen liikunta on välttämätöntä lapsen terveelle ja tasapainoiselle kehitykselle. Liikkuminen ja leikkiminen kehittävät motorisia perustaitoja. Fyysistä ja motorista kehitystä tukemalla vahvistetaan myös lapsen itsetuntoa. Esiopetusikä merkitsee fyysisessä kehityksessä painopisteen siirtymistä raajojen alueelle. Se näkyy jäsenten nopeana kasvuna ja voi aiheuttaa epävarmuutta ja kömpelyyttä liikkeissä. Tämä heijastuu usein levottomuutena, korostuneena liikunnan tarpeena lapsi hakee itse omaehtoisesti uudelleen liikkeiden hallintaa. Tasapainon jälleen löytyminen näkyy liikunnan tarpeen tasaantumisena, tavallisesti esiopetusvuoden loppuvaiheessa, ja liittyy osaltaan kouluvalmiuden saavuttamiseen. Esiopetuksen tärkeä tehtävä on tukea kehitysvaihetta järjestämällä mahdollisuus monipuoliseen liikkumiseen sekä sisätiloissa että ulkona. Painopiste on lapsen omatoimisuuden ja aloitteellisuuden tukemisessa; vapaassa leikissä harjaantuvat päivittäin myös liikunnalliset taidot. Metsäretket ja luonnossa liikkuminen kehittävät fyysistä ja motorista kuntoa ja taitavuutta. Ohjatussa liikunnassa, esimerkiksi sadun mukaan tai eurytmiassa liikuttaessa, voidaan kehittää kehon hallintaa, notkeutta, ketteryyttä, tasapainoa ja nopeutta. Työliikkeitä jäljittelevät liikuntaleikit saavat koko kehon tasapainoisesti liikkeeseen. Peleissä opitaan yhteistä toimintaa ja sääntöjen noudattamista. Esiopetusvuoden aikana huolehditaan perusliikuntataitojen, kuten kävelyn ja juoksemisen, tasapainoilun ja naruhyppelyn vahvistumisesta, sekä innostetaan lapsia luistelun ja hiihtämisen harjoitteluun. Hienomotoriikka, kädentaidot sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät arkipäivän toiminnoissa. Lapsi saa harjoitella käyttämään yksinkertaisia työvälineitä ja kokeilla erilaisia käsitöitä. Kokemus osaamisesta ja taitamisesta on erityisen tärkeä tässä siirtymävaiheessa pikkulapsesta koululaiseksi. TAVOITTEET liikkumisen ilon, elämysten ja myönteisten kokemusten saaminen itsetunnon vahvistuminen sekä liikkumisen rohkeuden ja uskalluksen kehittyminen lapsen luontaisen liikunnan halun syntyminen sosiaalisten taitojen kehittyminen fyysisen ja motorisen kunnon kehittyminen kehonhallinnan kehittyminen perusliikuntataitojen omaksuminen SISÄLTÖ liikkuminen erilaisissa ympäristöissä kaikkina vuodenaikoina monipuoliset liikuntamuodot erilaiset liikuntaleikit ja pelit eurytmia vapaa leikki Taide ja kulttuuri Taide ja kulttuuri ovat osa lapsen luontaista elämää ja ympäristöä. Toiminnassa korostuvat leikki, onnistumisen elämykset, luovuus sekä lapsen omat havainnot ja omien vahvuuksien löytäminen. Tekemisessä yhdistyvät ongelmanratkaisu ja oivallus, itseilmaisu ja mielikuvitus. Taiteen avulla lapsessa herää kiinnostus luontoa, rakennettua ympäristöä sekä esineympäristön esteettisiä ja kulttuurisia arvoja kohtaan. Myös lapsen kulttuurinen identiteetti vahvistuu ja hän oppii ymmärtämään omaa monimuotoista kulttuuriperintöänsä. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa painottuvat taiteellisena toimintana musiikki, eurytmia, kuvataide, sadut, 14

15 nukketeatteri ja kädentyö. Taidekasvatus on monipuolista taiteellista harjoittelua yleisinhimillisen kasvun ja oppimisen edistämiseksi. Taiteellisessa työskentelyssä on tärkeintä itse tekeminen ja kokemuksen tuoma ilo lapselle, ei syntynyt tuotos. Töitä ei arvioida vaan jokainen työ on yhtä arvokas oman sisäisen toiminnan kuvastajana Musiikki Musiikkikasvatuksessa tuetaan lapsen luontaista musikaalisuutta, jolle on ominaista musiikin ja liikkeen läheinen yhteenkuuluvuus, ilo ja spontaanisuus. Musikaalisuuden kehittämisen lähtökohtana on lapsen kuuntelukyvyn vaaliminen. Sitä voidaan vahvistaa mm. tietoisella suhteella hiljaisuuteen, erilaisilla kuuntelu-, liikunta- ja rytmileikeillä. Musiikki liittyy päivittäiseen toimintaan, arkeen ja juhlaan sekä rytmittää osaltaan vuoden kiertokulkua. Laulu kantaa arjen käytäntöjä. Toistuessaan rytmisesti se vahvistaa lasta ja tuottaa hänelle iloa ja turvallisuutta. On tärkeää, että lapsi juurtuu musiikin avulla omaan kulttuuriperintöönsä ja saa rikkaita laadullisia elämyksiä kunkin vuodenajan taiteellisesta elävöittämisestä. Laulamisessa käytetään pääasiassa harmonista, luonteeltaan suojaavaa kvinttitunnelmaa, joka pohjautuu pentatoniseen asteikkoon. Se ilmaisee lapsen kehitysvaihetta ja sielunlaatua (aina 9. ikävuoteen saakka). Lapsen on sen kautta helppo liittyä lauluun ja improvisoida myös itse. Lauletaan sekä melodisia että rytmisiä lauluja, käytetään paljon toistoa ja muuntelua sekä yhdistetään lauluihin lapselle luontainen liike. Soittaminen liittyy läheisesti lauluun. Soittimina käytetään yksinkertaisia, korkealaatuisia soittimia; pentatonista lyyraa ja huilua sekä erilaisia rytmisoittimia. Pentatoniikka mahdollistaa aina kauniin melodian syntymisen, mikä rohkaisee lasta musisoimaan myös ryhmässä. Lapselle annetaan mahdollisuus myös omatoimisesti soittaa soittimilla. Luonnosta löytyvät soittimet, kuten kivet, simpukat, puunpalaset, innostavat luovaan ilmaisuun. Yhteisen musisoinnin tuoma elämys yhdistää ja kasvattaa sosiaalisuuteen. TAVOITTEET myönteisen asenteen ja kiinnostuksen herääminen musiikkia kohtaan lapsen keskittymis- ja kuuntelutaitojen kehittyminen luovan ilmaisun ja mielikuvituksen kehittyminen suomalaisen musiikkiperinteen vaaliminen omatoimisen musisoinnin tukeminen SISÄLTÖ kuunteleminen, laulaminen, soittaminen luova ilmaisu konsertit eurytmia Eurytmia Eurytmiatuokio liittyy tavallisesti viikkorytmiin. Lasten eurytmia on liikuntaleikkiä, jossa kuljetaan satujen, luonnontapahtumien, työnteon ja leikin sekä musiikin maailmassa. Lapset eläytyvät syntyvään mielikuvaan ja seuraavat liikkeitä jäljittelemällä. Se elävöittää mielikuvitusta ja luovuutta ja vahvistaa niin leikkimisen kuin oppimisen kykyä ja tukee tunnealueen kehitystä. Lapsi oppii eurytmian avulla hahmottamaan tilaa ja itseään tilassa. Liikkeiden perustana on runossa tai lorussa esiintyvät äänteet sekä rytmi sovellettuna kulloinkin kyseessä olevaan mielikuvaan. Lapsille eurytmian elementit tuodaan yksinkertaisessa muodossa, esimerkiksi runossa valitaan tehtäväksi vain yksi sanaa tai kokonaista riviä kuvaava äänne tai tuodaan esiin lauseen rytmi erilaisin askelin puhutaan käsin ja jaloin. Eurytmia on näkyvää puhetta. 15

16 TAVOITTEET mielikuvituksen ja luovuuden tukeminen tilan hahmottamisen kehittyminen leikkimisen ja oppimiskyvyn vahvistaminen kehon kaavan vahvistaminen äänteiden tunnistaminen liikkeen kautta aistikokemusten rikastuttaminen SISÄLTÖ eurytmiatuokio Kuvataide Kuvataiteessa tuetaan ja rohkaistaan lapsen omaa ilmaisua piirtäen, maalaten, muovaillen ja rakennellen. Lapset tutustuvat värien laatuihin akvarelliväreillä maalaten märkää märälle -tekniikalla. Menetelmä antaa mahdollisuuden värien erilaisten tunnelmien ja laatujen kokemiseen. Piirtämisessä käytetään mehiläisvahaliituja. Piirtäminen on usein päivittäistä esikouluikäisillä, jotka alkavat jo työskennellä suunnitelmallisesti kuvaa tehdessään. Lapsi oppii arvostavan suhtautumisen työvälineisiin ja käytettyyn materiaaliin kasvattajan esimerkkiä seuraten. Esiopetusikäiset opettelevat huolehtimaan välineistään ja niiden järjestämisestä paikoilleen. Materiaaleissa painotetaan korkeaa laatua tukena lapsen aistikehitykselle. Lapset piirtävät ja maalaavat vapaasti, tehtäviä ei vielä anneta. Värien kanssa työskennellessä ja kuvan tekemisessä on tärkeintä luova prosessi, ei lopputulos. Piirroksissa lapset ilmaisevat itseään ja kokemuksiaan. Piirrokset heijastavat myös lapsen kehitysvaihetta ja koulukypsyyttä. TAVOITTEET värien tunnelmiin tutustuminen oman ilmaisun tukeminen työvälineistä huolehtiminen erilaisiin materiaaleihin tutustuminen SISÄLTÖ piirtäminen, maalaaminen, muovailu laadukkaat, luonnonmukaiset materiaalit Satu ja nukketeatteri Sadun kertominen liittyy esiopetuksen päivärytmiin. Satua kerrottaessa ei lapsille näytetä valmiita kuvia, jotta lapsi voi itse vapaasti muodostaa kuvia mielessään. Samaa satua kerrotaan myös useamman kerran niin että lapsi ehtii sulattaa ja työstää sadun omaksi. Tätä tukee myös kerrotun sadun esittäminen nukketeatterina, usein viikon päätteeksi yksinkertaisin ja viitteellisin pöytäteatteri- tai marionettinukein, tai juhlan kohokohtana. Nukketeatteri tukee mm. kielen hahmottamista ja kehitystä. Nukketeatteri on virike, joka siirtyy välittömästi leikkeihin ja innostaa erityisesti kuusivuotiaita omatoimiseen teatterintekoon, suunnittelemaan ja järjestämään ja esittämään oman esityksen. Nukketeatteri toimii myös terapeuttisena tukena lapsille, joiden on muuten vaikea keskittyä kuuntelemaan satua. 16

17 TAVOITTEET kielen kehitys ja hahmottaminen mielikuvituksen rikastuttaminen itseilmaisun tukeminen virikkeiden antaminen omaehtoiseen leikkiin kuunteleminen ja keskittyminen SISÄLTÖ satujen kerronta nukketeatteriesitykset Kädentyö Esiopetuksessa lapsen tulee saada kokemuksia inhimillisestä, mielekkäästä, päämäärähakuisesta työstä ja sen tuloksista. Kuusivuotiaan innostusta tehdä oikeita töitä ja valmiutta oppia vahvistetaan ottamalla hänet mukaan ja antamalla hänelle omia pieniä tehtäviä. Lapsi oppii aikuisen esimerkin avulla erilaisia työtapoja ja käytännön taitoja. Ne kehittävät monipuolisella tavalla myös kouluvalmiuksia. Käytännöllinen älykkyys, käsillä käsittäminen, on pohjana myöhemmälle käsitteelliselle ajattelulle. Sopivia töitä tarjoutuu keittiöstä, puutarhasta ja pihasta. Vasaraa voi käyttää rakenteluun, kangasta voi värjätä tai painaa, kangaspuilla voi kutoa, villaa voi huovuttaa tai karstata, lankaa voi punoa tai virkata sormilla, mehiläisvahasta voi tehdä kynttilöitä. Materiaaleina käytetään luonnonmateriaaleja, joista lapsi saa monipuolisia aistikokemuksia. Tehtävä työ ei ole askartelua ajankuluksi vaan oikeaa ja tarpeellista, esimerkiksi itse punottu nyöri voi olla vyö tai hevosen valjaat. Harjoitellessaan esimerkiksi ompelua lapsi saa työskennellä vapaasti, aikuinen auttaa vain tarvittaessa. Opettamisessa ei käytetä aikuisen tekemää mallia, joka tulisi tuottaa ja toistaa. Lapsi oppii kehitysvaiheensa mukaisesti: hän jäljittelee työskentelevää aikuista, sitä,mitä aikuinen tekee, mutta myös sitä, miten aikuinen paneutuu tekemiseensä. Kun lapsi saa työskennellä vapaasti ja toteuttaa päämääränsä omista lähtökohdistaan, vahvistuu oma tahto oppimiseen. TAVOITTEET oppimisvalmiuksien vahvistaminen erilaisten työtapojen ja käytännön taitojen omaksuminen erilaisiin materiaaleihin ja työvälineisiin tutustuminen monipuolisten aistikokemusten saaminen SISÄLTÖ huovutus, värjäys, karstaus, punonta, ompelu, maton pujottelu kynttilöiden valaminen puutyöt ruuan valmistus (jyvien jauhaminen, leipominen, kuoriminen, pilkkominen) kodintyöt ja puutarhatyöt 17

18 4 Kasvun ja oppimisen tuki steinerpedagogisessa esiopetuksessa 4.1. Esiopetuksen yleinen tuki Jokaisella lapsella on oikeus saada tukea kasvulleen ja oppimiselleen esiopetuksessa, jos hän sitä tarvitsee. Tuen tarpeen varhainen havaitseminen edesauttaa tukitoimien käynnistämistä niin, että lapsi niistä parhaiten hyötyy. Esiopetuksen opettajat vastaavat tuen tarpeen havaitsemisesta esiopetuksen aikana. Tuen tarve voi olla tilapäistä tai vähäistä, mutta myös vahvempaa, niin että tarvitaan useita tukitoimia. Tilapäisen ja vähäisen tuen tarpeen ollessa kyseessä tukea antavat esiopetuksen opettajat. Koulun erityisopettaja käy tarpeen mukaan esiopetusryhmässä, jotta tuen tarve voidaan kartoittaa ja tuki voi katkeamatta jatkua myös koulun puolella. Tuki voi olla viikoittaista ja yksilöllistä tai pienryhmässä tapahtuvaa. Tällöin kyseessä on yleinen tuki. Tarpeen mukaan lapsen oppimista ja kasvua voidaan tukea myös opetusryhmiä joustavasti muuntelemalla ja opetusta eriyttämällä. Esiopetuksen aloitusvaiheessa voi esiopettaja laatia yhteistyössä huoltajan kanssa lapselle esiopetuksen oppimissuunnitelman Esiopetuksen tehostettu tuki Jos yleinen tuki ei riitä, vaan lapsi tarvitsee oppimisessaan ja esiopetuksessa säännöllistä, pitkäaikaista tukea tai useita tukimuotoja, annetaan hänelle tehostettua tukea. Tehostettu tuen antaminen perustuu pedagogiseen arvioon, jonka tekevät esiopetuksen opettajat. Pedagogisessa arviossa kuvataan lapsen kasvun ja oppimisen tilanne kokonaisuutena, lapsen saama yleinen tuki ja arvio sen vaikutuksista, lapsen oppimisvalmiudet ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet ja arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla ratkaisuilla lasta tulisi tukea. Tehostetun tuen aloittaminen ja sen järjestäminen ja tarvittaessa yleiseen tukeen takaisin siirtyminen käsitellään koulun oppilashuoltoryhmässä, johon voivat kuulua lasta opettavat opettajat, koulun erityisopettaja, rehtori, oppilashuollon koordinaattori ja tarpeen mukaan terveydenhoitaja, psykologi ja koulukuraattori. Päätös tehostetun tuen antamisesta tehdään koulun opettajakunnan johtotyöosuudessa. Tämän jälkeen lapselle annettava tehostettu tuki kirjataan hänelle laadittavaan oppimissuunnitelmaan. Sen tekevät pedagogisen arvion pohjalta esiopetuksen opettajat yhdessä koulun erityisopettajan ja lapsen huoltajien kanssa. Tehostetun tuen aikana pyritään käyttämään kaikkia esiopetuksen tukimuotoja. Tukea antavat pääasiassa esiopetuksen opettajat ja tarpeen mukaan koulun erityisopettaja. Tehostetun tuen antamista ja tukitoimien riittävyyttä arvioidaan syyslukukauden ja kevätlukukauden lopulla. Arvion tekevät esiopetuksen opettajat Esiopetuksen erityinen tuki Jos lapsen kasvun ja oppimisen vaikeudet vaativat, hänelle järjestetään erityistä tukea. Lapsen edellytykset ovat voineet heikentyä esimerkiksi vamman, sairauden, toimintavajavuuden tai kasvuympäristöön liittyvien riskitekijöiden vuoksi. Erityisen tuen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon esiopetuksen opetushenkilöstön, oppilashuollon palveluista vastaavien ja lapsen huoltajan näkemys lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä riskitekijöistä. Erityistä tukea voidaan järjestää sekä yleisen että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. Ennen erityistä tukea koskevaa päätöstä opetuksen järjestäjä kuulee lapsen huoltajaa sekä tekee pedagogisen selvityksen. Pedagogiseen selvitykseen kokoavat esiopetuksen opettajat selvityksen lapsen oppimisen etenemisestä moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä tehdyn selvityksen lapsen saamasta tehostetusta tuesta ja lapsen kokonaistilanteesta. Näiden selvitysten pohjalta laaditaan pedagoginen selvitys, jossa on myös kirjattuna lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla tukijärjestelyillä lasta tulisi tukea. 18

19 Pedagogisen selvityksen lisäksi erityisen tuen päätöksen valmistelemiseksi tulee tarvittaessa hankkia muita lausuntoja, kuten psykologinen tai lääketieteellinen lausunto tai vastaava sosiaalinen selvitys. Lapselle aiemmin tehtyä pedagogista arviota ja oppimissuunnitelmaa hyödynnetään pedagogisen selvityksen laatimisessa. Jos lapselle on esiopetuksen alkaessa tehty huoltajan luvalla varhaiskasvatussuunnitelma, myös sitä hyödynnetään. Erityisen tuen päätöksen tekee oppilashuoltoryhmän esityksen pohjalta koulun opettajakunnan johtotyö. Erityisen tuen tarpeellisuutta seurataan esiopetuksen aikana. Jos tarve muuttuu, tehdään uusi pedagoginen selvitys ja jos tukea ei enää tarvita, tehdään oppilashuoltoryhmän esityksestä päätös takaisin tehostettuun tukeen siirtymisestä opettajakunnan johtotyöosuudessa. Erityistä tukea koskevan päätöksen jälkeen lapselle laaditaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Suunnitelmaan kirjataan päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. Opetusta antavat esiopetuksen opettajat ja tarpeen mukaan koulun erityisopettaja. Suunnitelman tekevät lapsen opettajat yhteistyössä lapsen huoltajan ja mahdollisesti myös lapsen kanssa. Tarvittavilta osin se valmistellaan moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä koulun oppilashuoltoryhmässä Kasvun ja oppimisen tuki paikallisessa opetussuunnitelmassa Steinerpedagoginen esiopetus vastaa esiopetuksessa olevien lasten kasvatuksesta, opetuksesta ja tuen suunnittelusta ja järjestämisestä. Tuki pyritään järjestämään omassa esiopetuksessa mahdollisimman pitkälle. Esiopetuksen opettajat seuraavat tuen tarvetta päivittäin ja koulun erityisopettaja käy esiopetusryhmässä tarpeen mukaan seuraamassa lasten kehitystä ja oppimista. Jos huomataan lapsen tarvitsevan tukea esiopetuksessa, keskustellaan huoltajan kanssa tuen tarpeesta ja päätetään tukitoimista. Jos tuen tarve on suurempi, mihin opetuksen järjestäjän esiopetusryhmissä pystytään vastaamaan, käännytään kunnallisten kiinteiden rakenteiden puoleen tuen joustavan järjestämisen takaamiseksi. Esiopetuksessa toteutettava tuki suunnitellaan yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa ja tuen järjestämisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen vahvuudet, oppimis- ja kehitystarpeet sekä kasvurauha. Tuen suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnetään kollegiaalista moniammatillista tietotaitoa ja toteuttamisessa käytetään erilaisia tuen toteuttamisen muotoja yleistä, tehostettua ja erityistä tukea antamalla Yksilölliset suunnitelmat esiopetuksessa Steinerpedagogisessa esiopetuksessa olevan lapsen tuen tarpeen arvioinnista, tuen suunnittelusta ja toteutuksen seurannasta vastaa esiopettaja yhteistyössä koulun erityisopettajan ja oppilashuollon ja kuntoutuksen asiantuntijoiden kanssa. Lapselle annettava tuki kirjataan oppimissuunnitelmaan, jotta tukea voidaan arvioida ja suunnitella. Tukimuodot suunnitellaan paikallisesti Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Oppimissuunnitelma voidaan tehdä lapselle jo silloin, kun lapselle annetaan yleistä tukea, mutta se on välttämätön silloin, kun lapselle päätetään antaa tehostettua tukea. Kun pedagogisen arvion jälkeen tuen tarve on todettu huoltajan kanssa, viedään asia oppilashuoltoryhmään. Siellä tehdään esitys tehostetun tuen antamisesta, jonka pohjalta koulun opettajakunnan johtotyöhön kuuluvat opettajat tekevät päätöksen tehostettuun tukeen siirtymisestä. Sen jälkeen tehdään lapselle oppimissuunnitelma. Sen tekevät lapsen esiopetuksen opettajat yhteistyössä huoltajan ja lapsen kanssa. Tarvittaessa sen laatimiseen osallistuvat myös muut asiantuntijat. Oppimissuunnitelmaan kirjataan lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet lapsen oppimisvalmiuksiin, työskentely- ja vuorovaikutustaitoihin sekä sosioemotionaalisiin taitoihin liittyvät tavoitteet 19

20 pedagogiset ratkaisut (ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät ja työskentelytavat, kommunikointitavat ja apuvälineet, oppimateriaalit ja muu tuki) fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät, oppilashuollolliset ja muut ratkaisut moniammatillisen yhteistyön kuvaus ja eri toimijoiden vastuualueet yhteistyön toteuttaminen huoltajan ja lapsen kanssa, huoltajan tarjoama tuki lapsen mahdollinen osallistuminen muuhun varhaiskasvatustoimintaan ja kuvaus yhteistyöstä toiminnan järjestäjän kanssa lapsen edistymisen seuranta ja arviointi, arviointitavat ja ajankohdat suunnitelman laatimiseen osallistuneet. Jos lapselle päätetään antaa erityistä tukea, tehdään hänelle oppimissuunnitelman sijasta henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) tehdään lapselle, jolle on päätetty antaa erityistä tukea. Suunnitelman tehtävänä on tukea pitkäjänteisesti lapsen yksilöllistä kasvu- ja oppimisprosessia. Suunnitelmaan kirjataan tavoitteet, esiopetuksen sisällöt, pedagogiset menetelmät ja muut tarvittavat tukitoimet. HOJKS sisältää seuraavat tiedot lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet lapsen oppimisvalmiuksiin, työskentelytaitoihin, sosioemotionaalisiin taitoihin sekä motorisiin taitoihin liittyvät tavoitteet edistymisen seuranta ja arviointi, arviointitavat ja ajankohdat pedagogiset ratkaisut (joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät, työskentelytavat, kommunikointitavat, erityiset apuvälineet, oppimateriaalit ja muu tuki) fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät, oppilashuollolliset tai muut ratkaisut erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisten tulkitsemis- ja avustajapalveluiden, muiden opetuspalveluiden sekä tuki- ja kuntoutuspalvelujen järjestäminen ja eri toimijoiden vastuualueet kuvaus lapsen esiopetuksen järjestämisestä muun esiopetuksen yhteydessä ja/tai erityisryhmässä kuvaus siitä, miten erityisryhmässä esiopetusta saava lapsi integroituu muuhun esiopetukseen moniammatillisen yhteistyön kuvaus ja eri toimijoiden vastuualueet kuvaus lapsen esiopetuksen kuljetuksen järjestelyistä ja vastuista sekä kuljetusta odottavan lapsen ohjauksesta ja valvonnasta lapsen mahdollinen osallistuminen muuhun varhaiskasvatustoimintaan ja kuvaus yhteistyöstä toiminnan järjestäjän kanssa yhteistyön toteuttaminen lapsen ja huoltajan kanssa, huoltajan tarjoama tuki suunnitelman laatimiseen osallistuneet HOJKS:in laatimisessa hyödynnetään lapselle tehtyä oppimissuunnitelmaa ja otetaan huomioon pedagogisessa selvityksessä esille tulleet asiat. 20