Transkriptio

1 33

2 34

3 35

4 36

5 37

6 AMMUNTA KAUPUNKI KIIKARIN LÄPI Tarkkuuskivääreistä on totuttu ajattelemaan, että ensin ajetaan muutama sata kilometriä kohti jotain korpivaruskuntaa ja sitten vielä huikonen taisteluammpumaradalle. Tosiasiallinen käyttö painottuu kuitenkin kaupunkeihin. Sieltä löytyy suoria linjoja ja paljon maaleja. Kaupunkijääkäreillä on paljon erikoiskalustoa käytössään, mutta niinpä heidän koulutukseensa ja tehtäviinsä kuuluukin paljon kaikenlaista kaupungissa; sotilaspoliisin tehtäviä, köysilaskeutumista, viemärimarsseja, sekä tietysti hyökkäystä ja puolustamista. Joukoilla on tehtävien tuomana myös paljon erikoiskalustoa. Jalkaväen aseista mukana ovat kevyet kranaatinheittimet, kranaattikonekiväärit, haulikot, pistoolit sekä tarkkuuskiväärit. Kaupungissa on tarkka-ampujille paljon tehtävää. Näkyvyyttä on teiden suunnassa jopa 1-2 kilometriä. Joukkueenjohtajien olisi syytä saada perusteet myös tarkka-ammunnan perusteista ja taktisesta käytöstä. Näin jopa kilometriin kantava ase saadaan tehokkaaseen käyttöön.harjoittelu onnistuu helposti ja huomaamattomasti esimerkiksi kiikarin ja kartan kanssa. Sama tietysti vihollissilmin. 38 Torjuntakomppanioiden taistelussa tarkkaampujien käyttö jää taistelutilanteessa vähäiseksi, koska tilaa on vähän ja vihollisen tiedustelu selvittänyt asemat ja vahvuudet. Itse taistelu todennäköisesti on melkoista rytinää ja ohi tunneissa. Nyt jatkuu tarkka-ampujien sarka vaikeuttaa vihollisen liikettä jatkuvalla tarkka-ampujien pelolla. Taktisesti sopivalla hetkellä kannattaa ampua johtajia, hyökkäävän joukon ensimmäisiä miehiä, jolloin eteneminen pysähtyy ja saadaan aikalisä tai vihollisen joukot eri rytmiin. Tästä on tietysti seurauksena naapurin puolella muutoksia, uusia käskytyksiä ja toivottavasti myös paljon sekaannuksia. Mikä tahansa paikka ei kelpaa vaan etukäteistiedustelu ja -valmistelut mahdollistavat vasta tehokkaan toiminnan.

7 Tieuria on ylitettävä jatkuvasti, mutta vaara saattaa vaania kaukana, jopa kilometrissä. Ylittäisitkö sinä tämän tien juosten vai kävellen? Etäisyys 1300 metriä. Paikka ei saa olla huomiotaherättävä eli siis ei liian ilmeinen. Kaupungissa toimintaa helpottaa huomattavasti se, että vihollisen kulkureitit voidaan tarkasti ennakoida toisin kuin maastossa. Tarkka-ampujille riittää nähdä kapeakin sektori esimerkiksi tien suuntaisesti, talojen välistä tai jopa peräkkäisten aukkojen, kuten ikkunoiden läpi. Näin ampuja voi olla täydellisesti suojassa suora-ammunnalta. Väistyminen ja tuliaseman vaihto voi onnistua täysin rauhassa ja pystyssä, kun suojana on rakennuksia, tunneleita ja katvealueita. Tulitoiminta, liikkuminen ja maastoutuminen on kaupungissa omanlaistansa, ja se pitää suunnitella sekä harjoitella. Tuliasemasta ampumista täytyy harjoitella pystystä, makuulta, aukkojen ja ikkunoiden läpi. Myös naamiointia pitää harjoitella. Puolustuksessa voidaan paikkoja tiedustella ja valmistella kaikessa rauhassa etukäteen. Tuliasemia voidaan verrata ja niitä voidaan tarkastella vihollisen suunnasta. Seiniin voidaan rikkoa sopivia aukkoja ammunnan tai tähystämisen mahdollistamiseksi. Etäisyydet voidaan mitata metrilleen. Etäisyys on tärkein tekijä tarkalle laukaukselle, jos ampumamatka on metriä. Luodin osumapiste heittää 1-2 metriä sadan metrin etäisyyden arviointivirheellä, eli 20 senttiä 20 metrin etäisyysheitolla. Toki 4 m/s sivutuuli vaikuttaa yhtä paljon, mutta sen arviointi on pakko jättää viime hetkeen. Etäisyyden arviointivirheen voi poistaa mittauksilla. 39

8 Kun tarkka-ampujat joutuvat siirtymään tuliasemaan mahdollisen tähystyksen alla, he joutuvat käyttämään naamiontiasuja. Röllipuku on vatsapuolella avoimempi jottei ryömiessä kaikki maa-aines tartu pukuun ja vaikeuta etenemistä liikaa. Päältä puku sulautuu kolmiulotteisesti maastoon, suojaten myös käyttäjäänsä kosteudelta ja kylmältä, jotta tuliasemassa kyetään pysymään toimintavalmiina tunteja ilman ylimääräistä liikuntaa. Nykykalustolla myös infrapunasuojaus on tarpeellinen. 40

9 Aseen kuljetuspussi, drag-bag, toimii myös makuualustana ampujalle. Siihen mahtuu kaikki tarpeellinen sisään, myös naamiointivälineitä, nestettä ja evästä. Huomaamaton paikka vähentää naamioinnin tarvetta ja suojainen paikka linnoittamisen tarvetta. Rakennuksissa voi tuliasema olla kaukana rakennuksen ulkoseinistä, jolloin tykistötulen vaikutus ei riitä asemaan asti eikä liike näy ulos. Rakennuksen sisemmissä osissa voi huoltaa itsensä suojassa. Pikatilanteessa voi naamioitua vaikka pahvilaatikkoon, mutta riskit kasvavat aina, kun sirpalesuojaa ei ole. Tausta on suojattava suojamiehellä tai omilla joukoilla. 41

10 TARKK AMMUNNAN KALUSTOKEHITYS 1990-LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN ETSI JA TUHOA 1990-luvun alkuun saakka tarkka-ammunnassa käytetty kalusto ja tarkka-ampujien (TA) käyttö ja koulutus oli hyvin samanlaista kuin jo vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Aseena toimi yleensä pulttilukkoinen metsästys- tai sotilaskivääristä jatkokehitetty tarkkuuskivääri kaliperissa 7.62 Nato tai 7.62X54R. Doktriini oli myös vanhaa perua eli TA pyrki ampumaan hyvin kaukaa, normaalin jalkaväen kivääriaseistuksen kantaman ulkopuolelta, yksittäisiä laukauksia vastapuolen tärkeitä henkilömaaleja vastaan. Doktriinista poikkeavia irtiottoja asetekniikan osalta olivat jo 1960-luvulla olivat NL:n käyttöönottama SVD Dragunov sekä amerikkalaisten M14-kiväärin jatkokehitelty tarkka-ampujaversio M21. Kummatkin asetyypit jäivät tarkkuudessa jälkeen selvästi saman aikakauden pulttilukkoisille tarkkuuskivääreille mutta aseiden käyttötarkoituskin oli kehittymässä. Erityisesti NL:n doktriinissa oli ajateltu että joukot liikkuvat nopeasti ja isoina massoina mekanisoidusti ja jalkaväki jalkautuu vaunuista vain kohteiden lähellä ja SVD:n noin 600m tarkka maksimi- 42

11 ampumaetäisyys oli näihin tehtäviin vähintäänkin riittävä. Itselataava kivääri tehokkaalla patruunalla sekä irrotettavilla lippailla on myös TA:n omasuojan kannalta hyvä asia. USAn ja NL:n ulkopuolella oli rajoitetusti käytössä Nato-maissa myös 7.62 Natokaliperin FAL- ja G3-kiväärien tarkkaampujaversioita joissa yleensä oli suhteellisen vaatimaton 4X24 suurentava optiikka. Näille kaikille aseille yhteistä oli tyypillisesti maksimissaan vain 400m tehokas tarkka ampumaetäisyys sekä hyvä tulivoima sarjatulioption kera. Tarkkuuskiväärien tarkkuudelle ei sarjatulen käyttö kuitenkaan ole hyvästä koska piiput kuumenevat ja kuluvat ja optisten tähtäinten kiinnistysten sekä tähtäinten kestävyys on kovalla koetuksella Nato-kaliperiset kiväärit ovat lisäksi sarjatulella hyvin vaikeita hallita. RASKAAT TARKKUUSKIVÄÄRIT 1990-luvun alkupuolella alkoivat uudet tuulet puhaltaa tarkka-ammunnan saralla. Raskaat tarkkuuskiväärit kalipereissa.50 BMG, 12.7X108 ja 14.5X114 alkoivat kehittyä ja Desert Stormin alla USAn merijalkaväki USMC tilasi 100 kpl Barrett M82-kivääreitä materiaalin tuhoamistehtäviin. Ase on 10-patruunan lippaalla varustettu itselataava kivääri kaliperissa.50 BMG joka Raufossin multipurpose-ammuksella pystyi sodan aikana vaurioittamaan ja onnekkaalla osumalla jopa tuhoamaan BMP-1 -vau- nuja yli 1000m etäisyydeltä. Kyseinen asetyyppi on myöhemmin tullut USAn sotavoimissa yleiseen käyttöön materiaalia vastaan (SCUD-ohjukset, tutkakuvut, lentokentällä seisovat lentokoneet yms. puolipehmeät ja kovat maalit) ja sittemmin niitä ovat hankkineet monen valtion sotavoimat ml. Suomi ja Ruotsi. Aseen virallinen käyttötarkoitus vaihtelee aselajeittain ja maittain, yleensä niitä hankitaan ensisijaisesti miinojen ja räjähtämättömien kranaattien tuhoamista varten ja toissijaisesti erikoisjoukot käyttävät niitä erikoistehtävissä kuten SCUDien tuhoamisessa laukaisualustoilleen. Tämän asetyypin tarkkuus sotaväen käyttämillä a-tarvikkeilla on yleensä aika vaatimaton. 1x1m maaliin on mahdollista osua, joka laukauksella 1000m päästä, jos etäisyysmittauksessa on onnistuttu ja ampuja osaa aseella ampua. Tästä lievästä epätarkkuudesta johtuen asetyypin käyttö henkilömaaleja vastaan ei ole kovin järkevää ja siihen paremmin soveltuvia asetyyppejä on entuudestaan käytössä. 43

12 Myös aseen suuri pituus ja paino (145cm, 16,4 kg ladattuna), joka vaatii käytännössä 4 hengen TA-ryhmän käyttöä, suuri suupamaus joka on helppo havaita sekä kova rekyyli pitävät huolen siitä että aseen käyttöä henkilömaaleja vastaan joudutaan huolella harkitsemaan jos alueella on myös materiaalia jonka tuhoaminen kevyemmillä aseilla ei ole mahdollista. Aseen käyttöä rajoittaa myös se tosiasia että kaikki henkilöt eivät sillä opi tarkasti ampumaan vaikka harjoittelisivat paljonkin. USMC:n kokemusten mukaan 100 Scout- Sniperista vain noin 20 oppii ampumaan Barretilla niin hyvin että aseen tarkkuspotentiaali saadaan hyödynnettyä kokonaan. 44 Materiaalintuhoamiskiväärien lisäksi uuden tulemisen ovat kokeneet normaalia kiväärinpatruunaa tehokkaammat TAkaliperit kuten.300 Win Mag jota Saksan Bundeswehr ja USAn Navy Sealit käyttävät sekä erityisesti 338 Lapua Magnum. 338LM onkin valittu uudeksi TAkaliperiksi ainakin Suomeen, Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin, Belgiaan, Sveitsiin, Italiaan, Kanadaan ja se on lehtitietojen mukaan rajoitetusti käytössä myös Norjassa ja Tanskassa. Reilu +50% lisää kantamaa (1300m), huomattavasti suorempi lentorata ja hyvä sivutuulen sietokyky ilman että asejärjestelmän paino (Sako TRG-42, 7 kg tähtäimineen) juurikaan kasvaa, ovat ne syyt miksi 338LM on valtaamassa sijaa perinteisten pulttilukkoisten tarkkuuskiväärien saralla. Verrokkina tyypillinen 7.62 Nato-kaliperin TA-kivääri on tarkka noin 800m saakka. 338LM patruunan tuomia lisämahdollisuuksia vasta tutkitaan, käytössä oleva panssariluoti lisää asejärjestelmän tehoa materiaalia vastaan selvästi ja panssarisytytysluoti on Nammo Lapualla jo varsin pitkällä tuotekehityksen osalta. Erikoisampumatarvikkeilla 338LM -kivääri voi hoitaa osin samoja materiaalituhoamistehtäviä kuin.50 BMG mutta halvemmalla, tarkemmin sekä pienemmällä rekyylillä. Tarkkuuden osalta 338LM kivääri on sotilaskäytössä oleviin.50 BMG-kivääreihin nähden ylivertainen ja hyvä ampuja pystyy ampumaan 338LM:llä jopa alle 30cm kasoja viidellä laukauksella 1000m päähän.

13 ITSELATAAVAT PALAAVAT World Trade Centerin terroriiskujen jälkeisenä aikana USA ja sen liittolaiset ovat lähteneet Afganistanissa ja Irakissa joutuneet viime vuosina aivan uuteen vaiheeseen ja nyt vuonna 2006 taisteluja ei käydä enää armeijakuntien tai panssaridivisioonien kesken vaan USA käy sotaa pieniä ryhmittymiä ja terroristisoluja vastaan siviiliasutusten lähellä ja sisällä. Tässä sodankäynnissä on USAlla suuria haasteita koska alakynnessä olevat sissit pyrkivät hakemaan suojaa piiloutumalla ja suojautumalla siviiliasutuksen keskelle jolloin USA liittolaisineen ei poliittisista syistä voi käyttää 5000 kilon täsmäpommeja tai tykistökeskityksiä vasta-aseena. Sota on tyypillistä asutuskeskustaistelua jossa pienikin sissiryhmä voi saada hetkellisesti paikallisen yliotteen ja jossa iskun kohde ei voi surutta ampua takaisin kaikella kalustollaan vaan joutuu mahdollisimman tarkalla kivääri- ja konekivääritulella eliminoimaan uhat minimoiden vahingot sivullisille. Tässä toimintaympäristössä on myös TA-toiminta joutunut uusien haasteiden eteen. USAn käyttämä 7.62 Nato-kaliperin pulttilukkokivääri 10x kiinteällä suurennoksella varustetulla tähtäimellä on asutuskeskuksien lyhyempien etäisyyksien sekä nopeiden tilanteiden vuoksi auttamattomasti liian hidas ja kömpelö ase. Tarvitaan itselataavaa asetta säädettävällä kiikaritähtäimellä ja mahdollisesti sarjatulioptio omasuojan maksimoiseksi. Myös aseen kompaktimpi koko ja äänenvaimentimien käyttö ovat tulleet uusiksi vaatimuksiksi. Yötoimintakyky on jo USAlle normaalitilanne. Koska kalustopula on vakava ja konflikti jatkuu on USA haalinut Irakiin varastoistaan kaikki jäljelläolevat M14-kiväärit, varustanut niitä optisillä tähtäimillä, äänenvaimentimilla ja teleskooppiperillä. 45

14 Optisten tähtäinten käyttö on laajentunut käytännössä jo koko jalkaväkeen. Tähtäiminä käytetään 1X suurentavia Aimpoint ja EOTech valopistetähtäimiä sekä ACOG ja Leupold kiikaritähtäimiä, M14-, M4- ja M16-kiväärien päällä. Periaatteessa jokainen sotilas on kaluston osalta TA-varustettu vaikka varsinaista TA-koulutusta harva onkaan saanut. Lisäksi sotilaat ovat omalla rahalla ostaneet tai saaneet kotimaastaan lahjoituksina optisia tähtäimiä aseisiinsa niissä tapauksissa joissa jakotavarana niitä ei ole saatu. Uudeksi US Armyn TA-aseeksi onkin näiden kokemusten pohjalta valittu M110, itselataava AR-10/M-16-tyyppinen 7.62 Nato -kaliperin tarkkuuskivääri jossa on X40 optinen tähtäin, 20 patruunan lippaat ja äänenvaimennin vakiovarusteena. Valonvahvistin on myös aseeseen saatavissa. Asetyypillä tullaan lähivuosina korvaamaan suurin osa pulttilukkoisista tarkkuuskivääreistä USAn maavoimissa. Asetyypin tarkkuutta on pystytty huomattavasti parantamaan alkuperäisestä konstruktiosta ja nämä itselatavaat kiväärit ovat tarkkoja m saakka. MIKÄ ON MUUTTUNUT? Ensinnäkin sotaakäyvissä maissa kaikki rynnäkkökiväärit ja kevyet konekiväärit pyritään nykyään varustamaan optisilla tähtäimillä jotka mahdollistavat sekä maalin tunnistamisen että tarkan tulen jopa 5-600m saakka. Pimeätoimintakyky on antanut USAlle yöaikaan lähes täydellisen ylivoiman. Kaliperit ovat kasvaneet, itselataavissa TA-kivääreissä 7.62 Nato on kokenut uuden renesanssin, pulttilukkoisissa 338LM on valtaamassa alaa. Aseiden käyttöä asutuskeskusksissa on tutkittu ja aseiden kokonaispituutta pyritään lyhentämään taitto- tai teleperillä ja pitämällä piippujen pituudetkin maltillisella tasolla. Varsinaisten TA-kiväärien tähtäimissä on siirrytty kokonaan säädettäväsuurennoksisten tähtäinten käyttöön, yleisimpinä x tai 3-12x. Äänenvaimennin alkaa myös olla aika yleinen tarvike ja mm. Saksan Bundeswehrillä sellainen kuuluu jokaisen tarkkuuskiväärin varusteisiin. USAn joukoissa äänenvaimentimien käyttö on laajentunut TA-kivääreistä myös jalkaväkisotilaiden rynnäkkökivääreihin ja kevyisiin konekivääreihin saakka. Laseretäisyysmittarit ovat USAssa ja Nato-maissa TAkäytössä varsin yleisiä, vaikka milspec-tason laitteet ovatkin hyvin kalliita. Tilapäinen tuliasema voi olla minuutissa valmis ja siksi tappavan tehokas 46

15 Kansainvälistä huippua tehossa ja tarkkuudessa. Kerhon Sako TRG-42:tä taittoperällä. TA-doktriinin osalta erittäin iso muutos on Irakissa ja Afganistanissa ollut se että TA:t eivät välttämättä useinkaan ole maaleistaan kovinkaan kaukana, 300m kaupungissa ei ole mitenkään epänormaalin lyhyt etäisyys. Myös tulen tehoa on tietoisesti pyritty kovarsinaisen tarkka-ampujan varassa. MITEN SUOMI ON REAGOINUT Jatkuvista määrärahaleikkauksista huolimatta voidaan sanoa että PV on hoitanut kalustopäivitykset kohtuullisen hyvin. Tarkkuuskivääri 2000 on Sako TRG-42 kaliperissa 338LM ja tähtäimenä on erinomainen Zeiss 3-12x56 Findot. Ase&tähtäinkokonaisuus on täysin vertailukelpoinen mille tahansa yleisessä sotilaskäytössä olevalle TA-kiväärille maailmassa. Sako on tuonut taittoperämallin markkinoille, mutta kalliin varaosan hyödyt jäävät marginaalisiksi tarkkuuskiväärissä. Asutuskeskustaisteluun keskittyvillä joukoilla on jonkin verran hankittuna 4X suurentavaa ACOG-tähtäintä jossa on 7.62x39 patruunalle lasketut ristikon koropisteet ja jolla voidaan ampua tark- kaa tulta 600m saakka. Näitä on asennettu Rk95:sten päälle ja aseissa on luonnollisesti sarjatulimahdollisuus tallella. Aseissa on vakiona myös taittoperä ja äänenvaimentimen asentaminen on helppoa jos niitä on saatavilla. Myös 1x suurentavia Aimpoint-tähtäimiä on kokeiltu sekä Rk95:n että MP5-konepistoolien päällä lähinnä erikoisjoukkojen käyttöön. 47

16 Muun TA-käyttöön soveltuvan kaluston osalta voidaan mainita että SVD-kivääreitä on hankittu 1990-luvun aikana lisää ja kyseinen ase hyvän ampujan käsissä antaa jääkäriryhmälle kykyä ulottaa tulta paljon kauemmaksi kuin rynnäkkökivääreillä. Rk:lla avotähtäimillä 300m alkaa olla realistinen maksimimatka, SVD:llä 600m on tehokas etäisyys ja aseyksilöstä, patruunasta sekä ampujasta riippuen 800m on myös mahdollisuuksien rajoissa. Useimmiten SVD:n tarkkuutta PV:n käytössä heikentää yleisesti käytetty PKMkonekiväärin a-tarvike joka ei ole mikään tarkkuuspatruuna. SVD:n etuja ovat itselataava toiminta, 4x suurentava optinen tähtäin, tehokas patruuna ja kevyehkö paino (4,3kg). Edellämainittujen lisäksi varastoissa on paljon monelle reserviläisellekin tuttuja TAK-85-kivääreitä jotka ovat toimivia ja tarkkoja aseita 600m saakka mutta joiden suurehko paino (7kg) ja pienehkö tulivoima (4 patruunan kiinteä makasiini ja pulttilukkokoneisto) ovat rasitteita ainakin asutuskeskustaisteluympäristössä. Valonvahvistimia on tarkkuuskivääreitäkin varten hankittu ja niitä on käytössä mutta niiden kalleus rajoittaa laitteiden kokonaismäärää. Laseretäisyysmittareita ei tarkkaampujille ole jakaa. Materiaalintuhoamiseen on hankittu M82 Barrett-kiväärejä jotka tunnetaan PV teminologiassa nimellä 12.7 TKIV ,5 kertaisella suurennoksella ja valokuidulla varustettu punapistetähtäin kiinnitettynä kerhon rynnäkkökivääriin picatinny kiskolla Aimpoint-punapistetähtäimiä on kokeiltu sekä Rk95:n että MP5-konepistoolien päällä, lähinnä erikoisjoukkojen käytössä 48

17 VOIKO SUOMI PARANTAA? Tarkka-ampujien osalta tärkein yksittäinen varuste, joita pitäisi hankkia, on laseretäisyysmittari. Osumatarkkuus yli 800m matkoilla on erittäin riippuvainen etäisyydenarvioinnin onnistumisesta. Väärä etäisyysarvio johtaa armotta ohilaukaukseen. Optinen mittaus tähtäinkaukoputkella on myös hyvin hidasta ja laserilla mittaus tapahtuu sen sijaan vain muutamassa sekunnissa. Näitä laitteita tarvittaisiin ainakin TKIV 2000 käyttäjille joiden aseen maksimiampumaetäisyys on 1300m ja hyvissä olosuhteissa jopa 1400m. Toinen selkeä tehostamiskohde on SVD:n a-tarvikkeen vaihtaminen aseelle tarkoitettuun tarkkuuspatruunaan joka lisäisi asejärjestelmän tehoa oleellisesti ilman mainittavia lisäkustannuksia. Jos vielä saisi toivoa niin ainakin jääkärien rynnäkkökiväärien varustaminen optisilla tähtäimillä olisi hyvä ottaa työn alle. Äänenvaimentimien käyttöä kannattaisi myös tutkia koska Suomesta löytyy alan osaamista ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Ongelmana ovat tietenkin sekä hankintamäärärahat että lisävarusteiden vaatima lisäkoulutus jota etenkin kertausharjoitusten vähentyessä on vaikea ylläpitää riittävällä tasolla. Kallista kalustoa ei kannata hankkia jos sen käyttöä ei voida harjoitella riittävästi. Tarkka-ampuja kilta Heikki Juhola, ylik 49

18 AMMUNTAHARRASTUKSEN ALOITUS JA MAHDOLLISUUDET MISSÄ - MILLÄ - MITEN? Tämä artikkeli tarkastelee urheiluammunnan mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla, erityisesti reserviläisten näkökulmasta. Miten pitää yllä monipuolista ampumataitoa, miten kouluttautua, miten kouluttaa? Maassamme on noin puoli miljoonaa ampujaa. Pääkaupunkiseudulla ampumasuorituksia on ollut vuosittain kymmeniä tuhansia. Nyt luvut ovat laskussa. Pääkaupungissa ja sen ympärillä toimii erilaisia ampumaseuroja, joiden jäsenmäärä vaihtelee yli tuhannesta muutamiin kymmeniin. Ampumaurheiluliiton alaisissa seuroissa jäseniä on 8500, mutta monet harrastavat ammuntaa kerhoissa ja yhdistyksissä näiden ulkopuolella. Kaikkiaan SAL- seuroja on n. 315 ja jäseniä peräti Melkoinen määrä reserviläisiä harrastaa ammuntaa aktiivisesti tai pitää yllä reserviläistaitojaan kuulumatta ampumaurheilu- tai metsästysseuroihin. Ratoja on vain muutamia, niistäkin monet lakkautusuhan alla. Yhtälö on epäsuhtainen. Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, Espoossa, ei ole kohta yhtään ampumarataa! Lahnuksen jatkuvan riitelyn kohteena olleen hirvi-haulikkoradan sulkeutuessa jää jäljelle Tuulimäen väestösuojan ilma-aserata sekä parin opiston ja yrityksen kellarissa olevat orvot pistooliradat, jotka nekin ovat sulkeutumassa. Tämä kuvastaa surkeaakin surkeampaa tilannetta koko pääkaupunkiseudulla. SMY:n rata Viikissä palveli pääkaupunkiseutua vuosikymmeniä ainoana, paikallisena kansalliset ja kansainväliset mitat täyttävänä ampumakeskuksena. Viikin sulkeuduttua paine kasvaa ja harrastajat etsivät kuumeisesti mahdollisuuksia ampumiseen. Tietoa radoista ja harjoitusajoista on lisäksi vaikea löytää. 50

19 MITEN RESERVIN AMPUMATAITO SÄILYY? Ampumalla ylläpidetään ampumataitoa reservissä. Viiden vuoden välein ammutut kolme kohdistuslaukausta ja viiden kilpasarja ei säilytä ampumataitoa. Harrastaminen on ainoa keino, ampumalla ampuminen onnistuu. Harvakseltaan ampuminen voi säilyttää hankitun ampumataidon, mutta vain aktiivinen harrastaminen parantaa sitä. Tätä on tutkittu maissa, joissa kertauksia on jatkuvasti tai aseita säilytetään kotona. Aselupakäytäntöjä tiukennetaan jatkuvasti yhtenäistämisen varjolla, radat vähenevät sieltä, missä ihmiset asuvat. Harrastaminen muutuu vaikeammaksi ja kynnys aloittaa harrastus liian korkeaksi. Reserviläisillä on usein aseita.22 pistooleista ja kivääreistä aina 9 mm ja 7.62 puoliautomaatteihin ja metsästysaseisiin. Aiemmin aktiivisilla ampujilla harjoittelu on jäänyt vaikean ratatilanteen ja tätä myötä muuttuvan lajitarjonnan takia liian vähälle. Eri lajeilla on täysin erilaiset ratavaatimukset ja nykytilanteessa ampujat sukkuloivat eri ratojen väillä pitkiäkin matkoja. Laukausten määrä romahtaa. ERI YHDISTYKSET JA SEURAT Ampumaurheiluseuraan kuuluminen on luonnollinen keino päästä ampumatilaisuuksiin kiinni. Suomen urheiluampumaliiton sivuilla on toimiva linkki, josta saa luettelon SAL- seuroista: alueet_ja_seurat/etela-suomi/seurat/ Kaikilla seuroilla on liittymis- ja jäsenmaksut ja kilpailemisen (ei harjoittelun) edellytyksenä on SAL-lisenssi. Sopivan SALseuran löytäminen auttaa reserviläistä löytämään lisää harjoittelumahdollisuuksia tai paikkoja. Negatiivisena puolena taas on kustannusten moninkertaistuminen lisenssien, vakuutusten ja jäsenmaksujen päällekkäisyyden takia. TaRun kotisivuilla: on jäsenistölle tietoa ammunnoista, radoista ja niiden sijainnista sekä ampumamahdollisuuksista ylipäätänsä. Käy tutustumassa ja kerro ylläpitäjille uusista mahdollisuuksista tai muutoksista. Selvä tarve olisi koota riittävän suuri ampumaurheilukeskus, jossa kaikki lajit ovat mahdollisia ja ympäristömääräyksistä meluasioihin ja turvallisuuteen asti kaikki tarvittavat seikat olisivat hallinnassa. Lisäksi kaivattaisiin pari pienempää aluekeskusta tuomaan tarjonta riittävän lähelle. Tällaisen projektin toteuttamiseen tarvittaisiin yhteiskunnan positiivista päätöstä ja tukea sellaisena kuin muillekin urheilu- ja harrastusmuodoille on suotu. 51

20 AMPUMALAJIEN KIRJO Ampumalajien määrä on suuri ja ohessa käydään läpi osa lajeista antaen vihjeitä ampumataidon ylläpitoon ja erityisesti reserviläisten harjoitteluun. ILMA-ASEET Ilma-aselajeja voi ainoina harjoitella ilman aseen hallussapitolupia. Ampumaradan voi järjestää jopa sisälle kotiinsa. Kaikkein monipuolisimmin ammuntaa kilpailumielessä harrastaneet ovat ensimmäisenä myöntämässä, että ilma-aseet ovat tärkeä perusharjoittelumuoto. Ampumataidon perusteiden hallinta liipaisun ja pidon osa-alueilla paljastuu nopeasti ilma-aseilla. Liikkuvan maalin perusharjoittelussa ilmahirvirata on aivan erinomainen väline. Reserviläiselle, joka tähtää ammunnan perusharjoitteluun vakavasti, ilman kilpailutarkoitusta, käy hyvin kalustoksi vanhempi käytetty puristetoiminen ilma-asekalusto. Uudemmat paineilmasäiliöillä varustetut aseet ovat hienoja ja kehittyneitä, mutta ampumaharjoitteluun ne eivät tuo lisäarvoa. Uudempaa ilma-aseiden saralla ovat palvelusaseita tai revolvereita tarkasti painoltaan ja toiminnaltaan muistuttavat aseet. Nämä hiilihappokapselilla toimivat aseet ovat riittävän tarkkoja säilyttämään ampujan kiinnostuksen ja toimimaan harjoitusvälineinä. 52 SRA:ssa on vauhtia ja jännitystä - tuomarin pitää pysyä menossa mukana Aivan mahdollista on siis harjoitella oman ruutiaseen painoisella, muotoisella ja toiminnaltaan samankaltaisella aseella. Esimerkiksi kotelosta vetoa, ampuma-asennon vaihtoa, heikon käden ammuntaa, suojan käyttöä jne. on mahdollista harjoitella aivan järkevästi uusilla ilma-aseilla. Reserviläiselle ja toiminta-ampujalle polviasennon tukevuus, istuma-asennosta ampuminen, esteen takaa kiväärillä ampuminen (myös heikon käden puolelta) ovat harjoitteita, jotka ilma-aseilla säästävät ruutia ja kalliimpia panoksia ulkoratakaudelle.

21 .22 PISTOOLI- JA KIVÄÄRILAJIT Pienoiskiväärikaliiperiset aseet ovat harjoittelun helppouden, kustannustason ja myös SAL- politiikan takia urheiluammunnassa yleisimmässä asemassa. Reserviläisten kannalta on nähtävissä kaksi päälinjaa. 1) Aseet ja harjoittelu, joka on selkeästi ampumaurheiluseurojen päälinjan mukaista. Tämä on puhdasta perusampumaharjoittelua, ns. kouluammuntaa 2) Käytännön läheiseen reserviläisammunnan harjoitteluun ja toiminta-ammuntaan tähtäävä Ampujan olisi.22 kaliiperista hankkiessaan kylmän rauhallisesti järkeiltävä hakeeko hän todella perusampumataidon kannalta kunnollista harjoitteluasetta, vaiko esim. 9 mm aseen tai tarkkuuskiväärin käyttöä sekä reserviläisharjoittelua tukevaa ja tätä asetta muistuttavaa välinettä. 1) Perusampumataidon harjoitteluun liittyvä ase muistuttaa kilpa-aseita eli kahvat, laukaisun säädöt, tähtäimet sekä lippaan sijainti jne. ovat kilpa-asetyyppiset. Taas pätee sääntö, että vanha kunnossa oleva, vaikkapa 30v sitten vallalla ollut, kilpa-asetyyppi kuivalaukaisukoneistoineen hakkaa nykyiset plinkeraseet mennen tullen. Pidon, laukaisun ja varsinaisen tarkkuuden harjoittelun kannalta hyviä aseita näkee edullisella hinnalla myynnissä. Tämän hetken kilpa-ammunnan harrastajat hieman hyljeksivät vanhoja kilpa-aseita ja muodista pois jääneitä kilpa-aseita löytää siis edullisesti. Itse pidän ehdottomasti järkevämpänä olla hankkimatta halpaa vaikkakin näyttävän näköistä plinkerasetta. 2) Reserviläisharjoittelussa kannattaa siirtyä omaa 9 mm pistoolia tai kivääriä muistuttavaan.22 kalustoon. Aseisiin on myös olemassa.22 kaliiperin vaihtosarjoja esim AR-15 ja AK-47 tyyppisiin kivääreihin ja 9 mm Glock tai CZ -pistooleihin. Vaihtosarja auttaa harjoittelemaan ja opettaa enemmän omasta aseesta, kuin eri tyypin.22 yleisase. Monissa tapauksissa erillinen.22 ase on kuitenkin vaihtosarjaa toimintavarmempi.asennettava vaihtosarja vaatii huoltoa ja usein asiantuntevaa asesepän virittelyä toimiakseen. Tähtäimet voi pienellä askartelulla saada samanlaisiksi eri aseissaan ja optisia tähtäimiä vaihtaa nopeasti aseesta toiseen. 53

22 Oma lukunsa on.22 kivääri, jolla simuloidaan tarkka-ampujan toimintaa. Vaatimuksena on oikeastaan vain laadukas pulttilukkoinen pienoiskivääri, johon on asennettu riittävän laadukas ns. mildot tähtäinristikolla ja riittävillä säätövaroilla varustettu kiikari. Tällä voidaan harjoitella pitkänmatkan tarkka-ampujatoimintaa. Perusteet toimintaan, etäisyyden arviointiin, tuulenlukuun jne. ovat samat. Kaliiperilla.22 järjestetään myös tarkkaampujakilpailuja. Ratatilanteen ollessa näinkin tuskallinen, kaliiperin.22 toiminnallisia reserviläisharjoituksia tulee lisätä nopeasti. Varsinaisesti kilpa-ammunnan harjoittelua.22 kalustolla tarjoavia seuroja reserviläisille ovat: - Reserviläiskerhot ja -piirit. - Suomen metsästysyhdistys (SMY) - Helsingin varuskunnan ampujat (HVA) Seurat tukeutuvat talvisin Maunulan sisärataan. Kesällä HVA harjoittelee ja kilpailee Santahaminassa. Piirien alueella on.22 sisäratamahdollisuuksia, jotka ovat reserviläiskerhojen hallinnassa. Piirien puolesta.22 kilpailuja on Santahaminassa. Eri lajien piirinmestaruuskilpailuissa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja paljon tietoa ampumamahdollisuuksia. Alkuun pääsee Helsingin Reservin Sanomia lukemalla. Kerhopalstoilta löytyvät ampumavastaavien yhteystiedot. Esimerkiksi Vantaalaiset tukeutuvat Tikkurilan urheilutaloon ja Stadin Sissit Töölöntorinkadun Luolaan. Mukava välimuoto toiminta-ammunnan ja ISSF lajien välimaastossa on pistoolin pika-ammunta, jossa kääntyviin tauluihin ammutaan 6-10 sekunnin sarjoja. Jokainen vähänkin.22 pistoolilla ampunut pär m KIVÄÄRILAJIT Tuskin missään on niin selvä muutos ja suoranainen kato tapahtunut kuin 300 metrin kiväärilajeissa. Ratatilanteen vaikeus, tuen puute ja monet muut seikat ovat johtaneet Suomeen kansainvälistä menestystä tuoneen lajiryhmän heikkenemiseen. Historiankirjoitus on avain monen asian ymmärtämiseen. Sotiemme historiaan perehtyessä veteraanit painottavat, että sotia edeltävä kiväärilajien harrastus loi joukkojen tulivoiman. Kivääreitä oli molemmin puolin, mutta me osasimme käyttää niitä tehokkaasti. Tuskin olisi Simo Häyhä ilman sotia edeltävää kivääriammuntaan perehtymistä tehnyt omia suorituksiaan ja ilman kivääriammuntataustaa olisi toiselta Mannerheim-ristin ritarilta jäänyt panssarintorjuntatykki suuntaamatta. Varsinaiset vakiokiväärit ja vapaakiväärit vähenevät harrastajien ikääntyessä. Vaikeutuneessa tilanteessa ja harrastajien vähentyessä olisi ratavuorot suunnattava yhteistyössä siten, että nykyaikaisia kiikarikivääreitä, matkalle soveltuvin tähtäimin varustettuja puoliautomaattikiväärejä olisi ahkerasti käytössä 300m radoilla. Monelle metsästäjälle on selvä kynnys tulla vakiokiväärivuoroille. Estettä ei tyhjien paikkojen käyttöön kuitenkaan ole. Uutena ahkerana harrastusryhmänä maanlaajuisesti on nousemassa pitkän matkan tarkka-ammunta. Sen perusharjoitteluun lajille sinänsä lyhyet 300m radat ovat välttämättömiä. HVA ja SMY ovat seuroja, joiden piirissä varsinaiseen 300m ammuntaan pääsee kiväärijaostoissa kiinni. Kunnon ampumakeskuksessa kuuluisi olla myös pitkä rata, ainakin 600 metriä.

23 Simo Häyhä 2006 kilpailu helteisellä Sotinpurolla. Hikisiä röllejä vilisi pitkin metsiä ja luoteja vihelsi 700 metrin päähän kaataen onnistuessaan Janttereita. TARKKA-AMMUNTA Tarkka-ammunta on lajina ja kilpailumuotona kehittyvä ammunnan osa-alue, jonka väline- ja tarvikekehitys on nopeaa. Uudet nykyaikaiset kalustot suovat mahdollisuuden aivan helposti 1000 m ampumaetäisyyksien tehokkaaseen käyttöön. Laji sinänsä vaatii melkoisen toiminnan perusteiden ja ammunnan ballistiikan ymmärryksen. Tehokkainta on tutustua lajiin tarkka-ammunnan kursseilla MPK:n ja muiden kouluttavien tahojen kuten paikallisosastojen ja Tarkka-ampujakillan toimintailmoituksia seuraamalla. Radoissa on tukeuduttava PV:n tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ratojen käytölle on tiukat ehdot ja harjoittelumahdollisuudet harvassa. 9 mm PISTOOLI SEKÄ PUOLIAUTOMAATTIKIVÄÄRI Sotilaspistooli- ja puoliautomaattikivääri ovat lajeja, joiden harrastusta eri yhdistykset pyrkivät järjestämään ja painottamaan. Reserviläiskerhojen pääammuntamuotona ne tukevat reserviläisten ampumataitoa ja SRA-harrastusta. Tavoitteena on myös koulutus toimintaammuntalajien turvallisen ampujan statuksen saavuttamiseen ja täten vielä pitemmälle menevän taitotason ja harrastuskyvyn saavuttamiseen. Erinomainen sotilaspistoolin harjoittelu- ja kilpailumuoto on sotilapistoolin pikaammunnat, jossa ammutaan kääntyviin tauluihin kahden laukauksen sarjoja 25m radalla. Tämän ampumamuodon pitäisi sopia jokaiselle 9 mm aseen omistavalle oman taitotason ylläpitämiseksi. Vaatimuksia korteista ja tutkinnoista ei ole. Etsi kuvasta kaksi rölliä, etäisyys 10 m. 55 SRA - Practical 1980-luvulla Suomeen rantautunut toiminta-ammunnan muoto Practical on sinänsä erinomainen reserviläisen ampumamuoto. Tästä jalostunut reserviläismuoto on sovellettu reserviläisammunta eli SRA.

24 HAULIKKO ja RIISTAPOLKU Haulikkolajien harrastajat ovat lajille ominaisten ratojen varassa. Ehkä kaikkien eniten on juuri haulikkoratojen kohdalla noussut ympäristömääräysten noudattaminen esille. Reserviläisille haulikon käyttö on metsästyksen, urheiluammunnan ja toiminta-ammunnan alueilla kaikilla näillä toisia lajeja tukevaa harjoittelua. Skeet ja Trap ratoja löytyy, sillä sponsorit tukevat kansainvälistä kisaamista ja varoetäisyydet ovat lyhyemmät kuin kivääreillä. Satunnaiselle ampujallekin soveltuva kisailumuoto on riistapolkuammunta. SRA lajeina ovat pistooli, haulikko, kivääri ja tarkkuuskivääri. Laji on pitkälle kilpailullisesti kehittynyt, tarkkaan sääntöjen sanelema ja sillä on myös oma lajia eteenpäin vievä organisaationsa. Lajille kuuluu järjestelmä, jolla ampujaa koulutetaan, hänen taitotasonsa tarkistetaan ja ampuja saa SRA-ampujan statuksen ja kortin. Myös tuomarikurssien kautta lajilla on omat tuomarinsa ja kouluttavat tuomarinsa. Harrastajapohja laajenee koko ajan ja toivottavaa olisi, että kynnys kouluttautumiseen ja SRA-ampujan statukseen saataisiin matalammaksi. Keinoina olisivat kouluammuntatyyppisten kivääri- ja pistoolilajien lisääminen. Näissä olisi toiminnallisia elementtejä ajanottoina, kääntyvinä tauluina jne. Kaikkein monipuolisimmin reservin kenttäkelpoista aseenkäsittelytaitoa ylläpitää SRAammunta.Siinä, kuten muissakin lajeissa, suurin ongelma on sopivien ratojen pula. Tutustu: VAATIMUKSET, KÄYTÄNNÖT Osallistumiselle ammunnan harjoitteluun voi parhaimmillaan riittää 1) reserviläisen ampumaharrastusvakuutus 2) jonkin reserviläisjärjestön jäsenyys. Näillä ehdoin voi päästä paikallisosastojen tai kerhojen tilaisuuksiin ja myös mahdollisesti saada lainata aseita valvotusti. Tämän toivoisikin olevan mahdollisimman laajan ampujajoukon harjoitteluun ja myös kilpailemiseen riittävä taso. Monipuolisesti eri lajeja harrastaessa ja kilpailuihin harjoitellessa tulee mukaan 3) siviiliseuran jäsenyys 4) kilpailtaessa SAL lisenssi. 5) Turvallisen ampujan status (SRA). Tietojen löytyminen on suurin ongelma. Jokaisen ampumatilaisuuden- tai kilpailun ilmoittelun ja tiedottamisen yhteydessä olisi selkeä informaatio siitä tarvitaanko vakuutuksia, kortteja, lupia, rahaa. Ajo-ohjeet ja onko mahdollista myös aloittelijan päästä ampumaan? Onko lainakalustoa, ampumamattoja ym. paikalla. 56

25 ASELUPIA TAKAISIN? Viitteitä on ollut siitä, että lupaviranomaiset antaisivat jatkossa hallussapitolupia vain määräajoiksi ja aseenhaltijan olisi kyettävä osoittamaan harrastuksensa jatkuminen ja säilyminen ehtona aseluvan jatkolle. Tällaisten kaavailujen yhteydessä jää ihmetyttämään, miten resurssit näiden tietojen, todistusten ja paperisodan hoitamiseen pystyttäisiin järjestämään. Esimerkiksi lapsesta asti kilpaillut ja harjoitellut, monen aseen laillinen haltija, voisi vaikkapa opiskella tai työskennellä muutaman vuoden ulkomailla. Tämä vaatisi kalliiden kilpa-aseiden myymistä ja uudelleen takaisin anomista, kun palaa maahan oman harrastuksensa pariin. Olisi kohtuutonta, että aseluvan haltija velvoitettaisiin koko ajan tekemään selkoa harrastuneisuudestaan. Reserviläisjärjestöille ja ampumaseuroille olisi mahdoton haaste seurata ja laatia koko ajan lausuntoja jäsentensä sekä vierailijoiden harrastuneisuudesta. PUOLUSTUSVOIMAT NIHKEÄNÄ Nähtävissä on ollut muutoksia määräyksissä mm. PV:n radoilla tapahtuvassa ampumaharjoittelussa. Oudoimmillaan on esiintynyt jopa mietteitä siitä, että ampumatilaisuuksia voisi järjestää ainoastaan PV:n vakinaisen henkilökunnan paikalla ollessa. Tämä taas voisi johtaa nopeasti täydelliseen toiminnan loppumiseen sekä kymmenien vuosien aikana muotoutuneen perinteen ja käytännön muuttumiseen. Mikä on parempaa reservin oman toimintakyvyn harjoittamista, johtamistaidon harjoittelua ja sen resurssien käyttöä kuin joukon ampumatilaisuuden johtaminen? Taisteluammuntakoulutus tähän soveltuvilla radoilla sekä Reserviläisurheiluliiton lajien harjoittelu ja urheiluammunta- ja kilpailu ovat ilmeisesti menneet käsitteinä aivan sekaisin. Taisteluammunta ja vastaava toiminta sekä urheiluammunnan piirissä olevat lajit on pakko erottaa toisistaan eikä niitä pitäisi kyetä sekoittamaan sen paremmin lainsäädännössä kuin arkielämässäkään. Todennäköisesti reservin ammunnan kouluttajakoulutuksen merkitys tulee kasvamaan. RESERVISSÄ VAHVUUS Reservin ammunnan lajikirjossa on tapahtunut muutos, jossa ampumaurheiluun on tullut lajeja, joiden kalusto ja kilpailusuoritukset tukevat myös puolustusvoimien reserville tärkeän kenttäkelpoisen aseenkäsittelyn vaatimuksia. Toiminnallisilla lajeilla on tärkeä merkitys ja niiden kehitys on ollut nopeaa. Kaikkien ikävintä on jos ampumaurheilun, reserviläisten ampumaurheilun, metsästäjien ja kaikkien aseenhaltijoiden keskuudessa esiintyy eri lajeja väheksyviä kannanottoja ja kommentteja. Ratatilanteen vaikeutuessa ja asenneilmaston ollessa sekaisin, pitää kyetä säilyttämään rento, urheilullinen, yhtenäinen, turvallinen, ympäristöystävällinen ammunnan harrastuspiiri. Jo nyt vaaditaan melkoinen määrä omaa aktiivisuutta ja tarkkaavaisuutta jotta kykenee etsimään hajautuneet harrastusmahdollisuudet. Yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan, jotta ammunta ei tyystin katoa reservistä. Ampumaupseeri Tapiolan Reserviupseerit Kari Wuokko, ltn 57

26 JOHTAMINEN KOSKELA TAI LAMMIO Tuntemattoman sotilaan Koskela ja Lammio tuntuvat olevan ainoita suomalaisia johtamismalleja. Ainakin Tuntematonta siteerataan ja käytetään oppimateriaalina johtamiskursseilla. Kirjastahan tunnetaan se korjattu versio, jossa pahinta särmää on siloiteltu. Kirja perustuu tositapahtumiin, muttei suinkaan ole faktaa, vaan kirjailijan kirjoittama romaani. Siinä kuullaan mitä kukin ajatteli tai näki, tarpeen mukaan. Kursseilla katsotaan vanhempaa elokuvaversiota, sehän on kaikille tuttu, ja mukavan joutuisakin. Kirjan ja elokuvan erot? Siis Tuntematon sotilas -kirjan ja Edwin Laineen elokuvan. Eroja ei juurikaan ole. Kaikki kohtaukset ja repliikit on orjallisesti siirretty kirjasta elokuvaan. Miten hyvä oppikirja sodankäynnistä elokuva tai kirja on? Åke Lindman haavoittuu ja kuolee Munkkiniemen metsikössä, hyökkäyksissä juoksuhautojen puhdistus loppuu siihen että viholliset juoksevat pois ja tilanne rauhoittuu missä viipyvät tykistökeskitys ja vastahyökkäykset? Eikö jo olisi aika siirtyä Puolustusvoimien koulutuskeskuksen tuottamiin uusiin koulutusfilmeihin? 58

27 Millaisia johtamismalleja meillä on? Tietysti sellaisia, joita näemme päivittäin töissä ja harrastuksissa. Mutta millaisia johtajia nuo johtajat olisivat sodassa? Menestyvät menestyneitä huonot huonoja? Sotatilan kuvittelu on nykyaikana hyvin vaikeaa. Ainakaan se ei olisi rintamasotaa Kannaksella. Harmaan vaiheen sabotaasit, strategiset iskut ja taisteluosastojen erillistaistelut ovat nykypäivää, samoin kriisinhallintatehtävät. Helpompi vertailutilanne onkin liikenneonnettomuus. Sen voi kohdata kuka tahansa meistä, milloin tahansa. Tilanne on todennäköisesti epäselvä, läsnä on kuolemanpelko ja siinä on toimittava heti. Harjoittelu toki kohottaa toimintavalmiutta, mutta kuinka paljon? Anne -nukkea ei löydy, jotta tietäisi tarvittavan paineluelvytystä, loukkaantuneet ryntäilevät itsekin auttamaan muita, muitakin autoja pysähtyy paikalle auttamaan kenen pitäisi johtaa? Ja paljonkos jo tultiin Heinolan risteyksestä valtatietä 4 vai sittenkin 5? Paineen alaisena kukin meistä saattaa toimia itselleen yllättävällä tavalla. Kuka panikoituu, kuka toimii rauhallisena. Lisäksi omat motiivit saattavat vaikeuttaa päätöksentekoa omalta osalta. Jos on kiire jatkaa matkaa, vaatteita ei viitsisi tuhria vereen, jos joku muukin voi sen tehdä, minä voin vaikka soittaa sen hätäpuhelun. Uskallanko tutkia potilaan, jos jotain jää huomaamatta tai jos vaikka elvytän väärin ja aiheutan lisävammoja? Ottaisipa joku muu johtovastuun, niin voisin keskittyä johonkin avustukseen 59

28 Tässä voi ajatella, että VÄÄRIN!, mutta me kaikki olemme vain ihmisiä. Oikeassa tilanteessa ei jaeta pisteitä oikeasta toimintajärjestyksestä ja otteista. Tilanne ei pääty pillin vihellykseen ja palautteenantoon. Rivakasti alkanut toiminta voi vartin päästä alkaa hiipua ja mitäs sitten tehdään? Pitääkö vielä tsempata, vai voiko jo odotella ambulanssia? Entä kun ambulanssi vie luokkaantuneet pois, kuka antaa luvan poistua paikalta ja kuka korjaa jäljet. Millaiset ajatukset jäävät myllertämään mieleen ja vaivaavat jopa viikkoja. Pitäisikö pienenkin onnettomuuden kohdattuaan hakeutua kriisiavun puoleen ja keskustella tunnoistaan? Voi ajatella, ettei kehtaa näin pienistä, mutta jos Olisiko sittenkin pitänyt kysymys pyörii mielessä vielä vuosien päästä, olisi sittenkin pitänyt. Sotilasjohtamisessa oletetaan että tehtävään on aina annettu koulutus ja vasta sitten sitä harjoitellaan. Joukolla on selvä tehtävä ja siinä selvät käskyvaltasuhteet. Monesti kuitenkin kertausharjoituksissa merivoimien miehet huomaavat kuuluvansa tavalliseen jalkaväkeen. Joukolla saattaakin olla monta tehtävää, niiden vaikutus toisiinsa ja resurssitarpeet ristiriitaisia Komppanian päällikkö ajaa toista tehtävää ja varapäällikkö sitä toista. Heidän taitotasonsa ja persoonansa saattavat aiheuttaa ristiriitaa. Lisäksi kaikki joukossa ovat valvoneet jo pari vuorokautta, nälissään ja kylmissään. Pimeässä kaikki toiminta on tuskallisen vaikeaa ja hidasta, jopa mahdotonta. Jos silloin päättää kokeilla jotain uutta, voi olla varma epäonnistumisesta, koska muiden on siinä tilanteessa vaikea käsittää mitään uutta. Vain totuttuja ja harjoiteltuja toimintamalleja voi yrittää toteuttaa. 60

29 Hyvin monen sotilasjohtajan arki ja SA-tehtävän suorittaminen näyttävät tältä. Jos vaatteet vaihdetaan siviilivermeisiin, niin missä on ero siviilijohtamiseen? Johtaminen onkin ihmisten johtamista ja meitähän on joka junaan, tarvitaan tilannejohtamista. KUINKA MONI JOHTAA? Kuinka monta sadanpäämiestä sinä tunnet? Siis sellaista, joka johtaa suoraan sataa ihmistä. Taitaa ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja olla ne suurimmat johtajat. Siitä ylöspäin suunnitellaan ja käskytetään. Alaisia ovat ne 4-8 asiansa osaavaa ryhmyriä tai joukkueen (tai vastaavan) johtajaa. Suuremmilla johtajilla siis korostuu tiedon jäsentäminen, asioiden oivaltaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Ovatko he kuitenkaan johtajia vaiko alansa asiantuntijoita? Riittääkö johtamiseksi tiukka käskynanto ja parin tunnin päästä tehty tarkastus? Jos tarkastuksen tulos on huono, on kyse epäonnistuneesta hallinnasta, ei johtamisesta. 61 Johtamista on saada aikaan haluttu lopputulos. Johtaminen on pitkäaikaista, siinä johtajan on pantava persoonansa peliin ja päätoimenaan mahdollistaa alaistensa onnistuminen. Kun osaaminen on kohdallaan harjoittelun avulla, eli joukolla oikeat välineet ja riittävästi aikaa, on tekniset valmiudet varmistettu. Henkisenä valmiutena ovat tahto ja motivaatio. Niiden kasvattaminen on hienovarainen ja pitkäjänteinen työ. Siinä ei auta hetkellinen puristus, kaiken voi kuitenkin romahduttaa hetkessä. Motivaation rakentaminen ja säilyttäminen vaatii jatkuvasti pieniä tekoja, ei yhtä suurta kerran kuussa. Ihmisiä pitää kuunnella ja käyttää heille parhaiten sopivia motivaattoreita.

30 Ryhmähenki on vahva motivaattori. Siinä jokainen tuntee tekevänsä jotain itselleen, jos edistää joukon menestystä. Aina motivoivan asian ei tarvitse olla edes kovin todellinen. Leikin varjolla voi luoda tavoitteita, jotka saavat ihmiset ylittämään itsensä. Kaikki tietävät että tämä on leikkiä, mutta jos se on järkevää leikkiä, leikkimielisyys ei haittaa. Nykyaikana koulutustaso on korkea ja joukko ymmärtää monet asiat yhtä hyvin kuin johtajansa. Asioiden kanssa kannattaa olla rehellinen ja avoin, sillä alaisten aliarvioiminen syö arvostusta johtajalta itseltään. Liika nöyristely taas syö joukon yhteistä arvoa, joten se ei ole suotavaa. Joukko haluaa vahvan johtajan. Se voi jopa auttaa luomaan johtajastaan vahvan, koska se kaikki koituu kuitenkin joukon hyväksi ja jopa parhaaksi. Koko joukon arvo kohoaa johtajan arvon myötä. Jos joukkueenjohtaja toimii myös joukkonsa esitaistelijana, esimerkillään innostaa joukon parhaaseen suoritukseen, mistä johtaja itse saa kaiken energian? Normaalin joukon toiminnan lisäksi johtajan pitää ennakoida kaikkea, sinkoilla komppanian käskynannoissa, valmistella raportteja ja käskyjä. Ensinnäkin hyvä johtaja varmistaa että hänen joukkonsa auttaa häntä työnsä tekemisessä. Joukko huolehtii perusasioista itsenäisesti ja tarjoaa peruspalvelut johtajalleen. Varajohtaja valmistelee asioita, toteuttaa ja valvoo. Mitä johtaja vaatii itseltään? Johtaminen vaatii paljon; kaiken ennakointia, valmistelua, tiedonhakua, oikea-aikaista tiedottamista, rehellisyyttä, hyvää muistia ja kuntoa - ja sama pimeässä... 62

31 Hän uskaltaa delegoida ja antaa toistenkin menestyä. Jos hänellä on omia ongelmia, ne haittaavat hänen toimintaansa jatkuvasti. Hänen tulee aktiivisesti havainnoida itseään ja parantaa tilannettaan. Ongelmien ratkaisu vapauttaa henkistä kapasiteettia muihin asioihin. Johtaja ohjaa joukkoa, joukkue tekee työt. Jos johtaja yrittää päteä ja tehdä rästiin jääneet työt itse, hän ei voi voittaa kolmen ryhmän työpanosta. Hän voi heilua puita halkoen tai tiedustella maastoa, mutta sillä aikaa joukkue odottaa epätietoisena, eikä kukaan valmistele tulevaa. KUKA VAATII JOHTAJALTA? Mikä merkitys on johtajan omilla ominaisuuksilla verrattuna joukon kykyihin. Jos kerran joukko tekee tuloksen, mitä johtajalta vaaditaan. Johtajan tulee olla sinut itsensä ja johtamistapansa kanssa. Näin hän tietää mitä tekee ja miten. Lepo ja huolto aina mahdollisuuksien mukaan kannattaa. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin. Vaikka tehtävä olisi esikunnassa, sisätiloissa toimimista, hyvä kunto auttaa keskittymään paremmin, oppimaan ja käsittämään enemmän ja nopeammin sekä toimimaan valppaampana pidempään. Sota-aikana johtajat monesti valvoivat monta vuorokautta putkeen kiihkeiden taisteluiden aikana. Kuinka hyviä päätöksiä syntyi neljäntenä päivänä? Jos vuorokauden valvominen vastaa promillen humalaa, ehkä rohkeimmat hyökkäyssuunnitelmat ja puolustauduttava viimeiseen mieheen käskyt syntyvät kolmannen ja neljännen päivän välisenä yönä. 63

32 MIKÄ ON RIITTÄVÄSTI? Joka päivä kaivataan 100% tai jopa 110% tehoa. Toisaalta työpäivässä on, tutkimusten mukaan, tehokasta työaikaa vain puolet. Ratkaisevaa on, mitä sinä silloin teet. Paljonko tehoa löytyy päivän loppupuolella tärkeän asian ilmaannuttua, jos koko päivä on paahdettu täysillä. Missä on johtajan voimavarareservi? Aina pitäisi löytyä aikaa ja energiaa yllättäviinkin tilanteisiin. Niitä tulee kuitenkin. Jos silloin kaikki muut asiat menevät heti läskiksi tai jäävät kokonaan tekemättä, on yllättävän tilanteen vaikutus eittämättä suuri. Olisiko parempi päivittäin kävellä ajatuksissaan tai loikoilla reilusti, jolloin saa lepotauon ja etäisyyttä asioihin? Lepotauon voi tärkeissä tilanteissa, satunnaisesti, uhrata toiminnalle. SOTILAS VAI SIVIILI? Miten sotilasjohtaminen eroaa siviilijohtamisesta? Ei välttämättä mitenkään. Johtajat ovat opetelleet oman johtamistyylinsä siviilissä, uuden armeijatyylin omaksuminen päivässä on mahdotonta. Samoin alaiset ovat tottuneet siviilissä olemaan johdettuja, joten tyylin vaihto on muutos, joka luo epävarmuutta ja stressiä. Toki tilanne ja työkalut vaihtuvat, mutta niinhän tilanne johtamisessa vaihtuu päivittäin ja jopa useamminkin. Jokainen johtamistilanne on omanlaisensa. Kiiretilanteita varten sotilasjohtamisessa on apuna selkärankaan iskostettu välitön totteleminen, jota opetetaan monissa pikku asioissa. Tyyli armeijassa on, että kun käsketään, niin totellaan jupista saa vasta jälkikäteen. M A A H A N! 64