SUOMEN PIENLAINAYHDISTYS RY Lausuntopyyntönne OM 7/41/2011 OM007:00/2011

Transkriptio

1 Sivu 1 (7) SUOMEN PIENLAINAYHDISTYS RY LAUSUNTO (oikeusministerio@om.fi) Lausuntopyyntönne OM 7/41/2011 OM007:00/2011 YLEISTÄ Suomen Pienlainayhdistys ry kiittää ministeriötä lausuntopyynnöstä. Yhdistys näkee asianmukaisen perintätoiminnan olevan kuluttajaluototuksen elinehto. Eduskunnassa on tehty lakialoite, missä luotonantajilta kiellettäisiin perintäyhtiöiden omistus, joten eri toiminnoilla on yhtymäkohtia. Nykytekniikka mahdollistaa esimerkiksi kaiken laskutuksen ja perinnän sekä niihin liittyvän asiakaspalvelun yhdistämisen, minkä monet toimijat ovat todenneet kustannustehokkaaksi yhdistelmäksi. On siis väistämätön johtopäätös, että pienten lainojen tarjoamisen taloudellisuus ja mielekkyys riippuu myös siitä, miten saatavien perintä on varmistettu. Pienlainayhdistys vastustaa työryhmän ehdotusta monin osin ja yhtyy Perimistoimistojen Liiton edustajan jättämään eriävään mielipiteeseen. Koska yhtymäkohtia on Oikeusministeriön pikaluottotyöryhmän agendaan, Pienlainayhdistys edellyttää, että tämä ehdotus käsitellään ensiksi kokonaisuudessaan. Mietinnössä korostuu negatiivinen asenne perintätoimintaa kohtaan, jonka tavoitteena oletetaan olevan velallisten maksettavaksi tulevien perintäkulujen maksimointi, ja tarpeettomien toimenpiteiden suorittaminen lisäkulujen vyöryttämiseksi. Työryhmä on unohtanut objektiivisuusvelvollisuutensa, eivätkä sen ehdotukset perustu alan piiristä nousevaan tietopohjaan. Samat pääongelmat ovat vaivanneet myös pikaluottoja koskevan lainsäädännön valmistelua sekä 2008, 2009 että istuneissa oikeusministeriön työryhmissä. Mietintö ei sovellu sinänsä hallituksen esityksen pohjaksi, vaan sitä on jatkovalmistelussa olennaisesti muutettava. Yksityiskohtaiset ehdotuksemme tämän lausunnon lopussa. VAIKUTUKSET VELALLISTEN ASEMAAN Pienlainayhdistyksen mielestä ehdotetut muutokset eivät paranna kuluttajavelallisten asemaa tarkoitetulla tavalla ja näkemyksenämme on, että ehdotetut muutokset ovat pääosiltaan turhia, ne mutkistavat sääntelyä tarpeettomasti tehden järjestelmät asiakkaiden näkökulmasta vaikeaselkoisemmiksi ja heikentävät kuluttajavelallisten asemaan ylivelkaantumiseen liittyvissä asioissa. Pidämme todennäköisenä ehdotettujen muutosten toteutuessa, että vapaaehtoisen perinnän keinojen käyttö vähenee ja oikeudellisten toimenpiteiden suorittaminen lisääntyy. Tästä on välillisenä seurauksena, että myös kuluttajille rekisteröidyt maksuhäiriömerkinnät tulevat lisääntymään

2 Sivu 2 (7) kuten myös niistä johtuvat muut ongelmat, kuten luotonsaannin vaikeutuminen ja työllistymiseen liittyvät ongelmat. Mietinnössä ei ole otettu huomioon näitä vaikutuksia. Pienlainojen sääntelyn tiukentamista ja/tai täyskieltoa on vaadittu käräjäoikeuksien ratkaistaviksi tulevien summaaristen velkomusasioiden lisääntymisen vuoksi. Tämän työryhmän mietintö on sen lähtökohdan kanssa oleellisessa ristiriidassa. Vuonna 2010 käräjäoikeuksiin saapui riita-asiaa, joista vain pieni osa oli varsinaisesti riidanalaisia. VAIKUTUKSET VELKOJAN ASEMAAN Mikäli lakia päädytään muuttamaan mietinnön mukaisesti, sillä on useita negatiivisia vaikutuksia velkojan asemaan. Saatavien perintä yrityksen omana toimintana pääsääntöisesti loppuu, mikä ei ole velallisen kannalta myönteistä kehitystä. Ehdotetut perintäkulujen muutokset estävät pienten perintätoimistojen kannattavan toiminnan, mikä vähentää kilpailun edellytyksiä, eikä alalle synny uusia yrityksiä ts. kenttä ei uudistu tuotteiden, palvelukonseptien ja tekniikan kehittyessä. VAIKUTUKSET VIRANOMAISTEN TOIMINTAAN Ehdotetut muutokset eivät vähennä ruuhkia käräjäoikeuksissa. Perintäkulujen radikaali leikkaaminen, veloitettavien toimenpiteiden määrä, maksusopimuskulut jne. rajoittavat joustavaa vapaaehtoisen perinnän käyttöä. Alalla on toimijoita, jotka eivät oikeastaan haasta lainkaan normaalitilanteissa, koska ne kokevat vapaaehtoisten keinojen olevan parempia. Oikeudellisen perinnän lisääntyminen ohjaa useampia velallisia käräjäoikeuksiin, ulosottoon ja viime kädessä toimeentulotukiasiakkaaksi, mikä merkitsee lisäkuluja yhteiskunnalle. RIIDATTOMIEN SAATAVIEN PERINTÄ Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että velan perinnässä on mahdollinen nopeutettu menettely selvän ja riidattoman asian saattamiseksi täytäntöönpanokelpoiseksi. Pienlainayhdistys kannattaa velkasummaltaan pienten summaaristen velkomusasioiden siirtämistä suoraan ulosottoviraston ratkaistaviksi. Se säästäisi aikaa, velalliselle koituvia kustannuksia sekä käräjäoikeuksien resursseja varsinaisten riitojen ratkaisemiseen. Tätä asiaa on ennenkin mietitty, mutta toistaiseksi se on pidetty ennallaan toisenlaisista asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta. Tässäkin suhteessa voitaisiin ottaa mallia Ruotsista. VELALLISEN OIKEUDESTA KESKEYTTÄÄ PERINTÄ Työryhmän tarkoitus jää mietinnössä epäselväksi tältä osin. Ei voi välttyä ymmärtämästä, että työryhmän enemmistö pitää perintäliiketoiminnan motiivina velallisen kulujen maksimointia. Lainvalmistelun tulisi olla objektiivista ja perustua esitettyyn tietopohjaan, joka pääosin puuttuu mietinnöstä. Mikäli tilastoja on, ne pitäisi jatkovalmistelun yhteydessä julkaista.

3 Sivu 3 (7) PERINTÄKULUISTA Mietinnössä todetaan, että laskutus- ja perintäprosessit ovat automatisoituneet, mikä lisää tehokkuutta erityisesti rutiininomaisessa saatavien perinnässä. Oikeudenmukaisuusnäkökulmasta on oikein, että velallinenkin hyötyy kustannusten laskusta. Mietinnössä ei ole kuitenkaan arvioitu tietojärjestelmien kehittämisen aiheuttamia kustannuksia. Työryhmä ei ole tarkastellut alan kannattavuutta yleisemminkään, mistä liikevaihto syntyy, ja millaisia palvelumalleja on tarjolla. Työryhmän mietinnössä Perintälain 5 :ssä tarkoitetut maksuvaatimukset, kun velan pääoma on enintään 100 euroa, rinnastetaan jatkossa suoraan ulosottokelpoisiin saataviin, koska työryhmän mukaan kyse on hyvin samankaltaisista, rutiininomaisesti perittävistä saatavista ja perinnän kuluksi ehdotetaan 14 euroa. Rinnastus on keinotekoinen ja huono. Suoraa ulosottokelpoisten saatavien osalta saatavan peruste on selvä ja ulosottokelpoisuus on suoraa laissa määrätty, eikä mm. mitään erityistä selvitystyötä saatavan oikeellisuudesta tarvitse tehdä. Pienlainayhdistys vastustaa tältä osin ehdotusta ja perintäkulujen laskemista tosiasioihin pohjautumattomana. PERINTÄKULUISTA, KUN VELKOJA KUULUU SAMAAN KONSERNIIN Pienlainayhdistys pitää ehdotusta käsittämättömänä, koska se todennäköisimmin johtaisi kannattamattoman toiminnan korvaamiseen näennäisjärjestelyin. Omaa perintää harjoittavilla yrityksillä on tyypillisesti paljon omia perittäviä saatavia, jolloin sitä myös hoidetaan keskitetysti, vakavissaan ja ammattitaitoisesti. Lisäksi nämä (tytär)yritykset tavoittelevat myös intressipiirinsä ulkopuolisia asiakkaita kattaakseen järjestelmähankinnoista aiheutuneet investoinnit sekä kiinteät kustannukset. Ne ovat välttämättömiä, mikäli (kuluttajaperinnässä) haluaa hyödyntää oikeushallinnon sähköisiä asiointikanavia. Omana työnä suoritettava perintä ei asiakkaan näkökulmasta eroa mitenkään ulkopuolisen yrityksen toimintatavoista. Toimeksiannon vastaanotossa suoritetaan samat tarkistukset ja perinnässä samat toimet. Työryhmän ehdotus tarkoittaisi, että perintää omassa yrityksessä ei kannattaisi jatkaa, vaan pitäisi ulkoistaa se kokonaan, mikä on jo itsessään epäjohdonmukaista. Pienlainayhdistys vastustaa mietintöä tältä osin, koska se näkemyksemme mukaan tarkoittaa sitä yhdessä muiden perintäkuluihin liittyvien ehdotusten kanssa, että perintä tulee keskittymään entistä harvemmille isoille toimijoille, mikä vähentää kilpailua. Kuluttajat joutuisivat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, siirretäänkö saatava kolmannen perittäväksi vai ei. Tämä aiheuttaisi kohtuuttoman harkintatilanteen. KULUKORVAUKSEEN OIKEUTTAVISTA MAKSUVAATIMUKSISTA Perintäyhtiö lähettää alkuvaiheessa velallisella kaksi maksuvaatimusta, joiden lisäksi lähestytään puhelimitse joko maksun saamiseksi tai maksusopimuksen solmimiseksi. Tämän jälkeen aloitetaan jatkotoimet päätyen oikeudelliseen perintään, missä aktiiviset toimet siirtyvät viranomaisten hoidettaviksi. Näin ei kuitenkaan aina menetellä, vaan saatava siirretään jälkiperintään odottamaan velallisen maksukyvyn kohentumista. Käytäntö on hyödyllinen ja siksi maksuvaatimusten määrää ei tulisi rajoittaa. Perintätoiminnan valvontaa sen sijaan pitäisi tehostaa. Liian suuriksi kasvavia kuluja rajoitetaan jo nyt perintäkulujen enimmäismäärillä.

4 Sivu 4 (7) VELALLISEN VASTUU KOKONAISKULUISTA Pienlainayhdistys vastustaa toimikunnan ehdotusta esitetyssä muodossa, koska nykyisen perintäkulutason on todettu olevan voimassaolevan lainsäädännön esitöissä kohtuulliseksi ja edellytetty kulujen seuraavan kustannustason nousua. Työryhmä on päätynyt mietinnössään päinvastaiseen esitykseen ilman todenmukaisia perusteluita. Mietinnössä ehdotetut enimmäiskuluvastuut pääomaltaan enintään 100 euron suuruisissa saatavissa 60 euroa, pääomaltaan enintään euron saatavissa enintään 90 euroa ja tätä suuremmissa saatavissa 160 euroa vaikuttaa teennäiseltä, eikä siinä ole huomioitu mitenkään saatavan perintään liittyviä toimenpiteitä, jotka ovat pääosin samoja riippumatta saatavan suuruudesta. Ehdotuksessa ei ole huomioitu, että saatavan perintä voi pitkittyä, jolloin perinnän aiheuttamat kustannukset joka tapauksessa ovat suuremmat kuin esim. alle 100 euron saataville kaavailtu enimmäismäärä 60 euroa. Ehdotus ei parantaisi kuluttajan asemaan, vaan pakottaisi velkojan nopeammin turvautumaan oikeudellisiin toimiin vapaaehtoisten toimien kulukaton ylittyessä. SUORITUSTEN KOHDENTAMISESTA Ehdotettu muutos on hyvä ja selkiyttää sekä yhtenäistää maksujen kohdistamiseen liittyvät säännöt. Sääntö ei kuitenkaan sido velkojaa siten, että suoritus voidaan yhä edelleen kohdistaa siten, että lopputulos on edullisempi velalliselle eli suoritus voidaan tämänkin jälkeen edelleen kohdistaa ensiksi pääomalle, joka on kaikkein edullisin vaihtoehto velallisen kannalta. Muutoksen toteuttaminen edellyttää saatavakirjanpidon rakentamista kahdenkertaiseksi, jossa erotetaan velka ja velan saldo täysin toimeksiantajan ja toimeksisaajan välisestä sopimusperusteisesta tilityssaldosta. Ehdotuksella ei näkemyksemme mukaan kuitenkaan ole ehdotuksessa toivottua vaikutusta perintäkulujen läpinäkyvyydelle. PERINTÄTOIMEKSIANTOJA KOSKEVAT RAJOITUKSET Mietinnössä katsotaan sanktionluontoisten hallinnollisten maksujen perinnässä toimeksisaajan toimesta periaatteellisen ongelman. Lisäksi esitetään, että perinnän ulkoistaminen perintätoimistoille aiheuttaisi velallisen maksettavaksi tulevien kulujen nousun nykytasosta. Peruste on väärä ja kestämätön. Perintäkulut ja niiden enimmäismäärä on laissa määrätty, eikä näitä määräyksiä voida ohittaa. Perimistoimistojen käytöllä näkemyksemme mukaan voitaisiin helpottaa ulosottoviranomaisen resurssipulaa, jolloin käytössä olevat resurssit voitaisiin kohdentaa määrältään suurempien ja enemmän työtä vaativien tehtävien suorittamiseen. ASIAMIESKIELTO JULKISEN SAATAVAN ULOSOTOSSA Pienlainayhdistys vastustaa asiamieskieltoa. Julkiselta sektorilta puuttuu tämän alan osaamista perittävien saatavien vähäisyyden vuoksi. Perintäkulujen maksuunpanopäätös lisää turhaan byrokratiaa ja on selvästi tähdätty säännökseksi, jolla käytännössä estetään asiamiehen käyttö ja vahvistaa ulosottoviranomaisen asemaa ainoana perinnän suorittajana.

5 Sivu 5 (7) Ehdotetulla sääntelyllä ei ole mitään tekemistä selvyyden tai ulosottolainsäädännön yksinkertaisena säilyttämisen kanssa. Mietinnössä ei sallittaisi vaihtoehtoja, joista velkoja voisi valita parhaan toteutustavan. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 4 c Oikeus saada perintä keskeytettyä Pienlainayhdistys vastustaa ehdotettua pykälää kokonaisuudessaan. 5 Maksuvaatimus kuluttajasaatavan perinnässä Kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että yleisten periaatteiden mukaan vastuu siitä, että esimerkiksi postitse lähetetty maksumuistutus saapuu perille, on lähettäjällä. Jatkovalmistelussa pitäisi täydentää oikeusohjetta niin, ettei samalla olla muuttamassa velallisen pääasiallista vastuuta ilmoittaa yhteystiedoissaan tapahtuvista muutoksista. Ilman lisäystä sääntö voitaisiin ymmärtää väärin. 10 Perintäkulujen korvaaminen ja ulosottokelpoisuus Suoraan ulosottokelpoisten saatavien ns. vapaaehtoiseen perintään liittyvä kulu-uudistus on hyvä ja selventävä muutos. Sen sijaan ulosottokelpoisuuden rajoittaminen hankintasopimuksiin liittyvissä asioissa 40 euron vakiokorvausmäärään tai kuluttajasaatavien osalta ehdotetun lainkohdan 3. momentin tavoin emme pidä järkevänä. Tämä johtaisi nykyistä monimutkaisempaan tilanteeseen, missä kuluja ryhdyttäisiin perimään erillisenä prosessina, mikä pykälässä on tarkoitus torjua. Pykälän kirjoitusasu on epäselvä, eikä annettu oikeusohje ilmene siitä, vaan yksityiskohtaisista perusteluista. Tämä koskee erityisesti 10 :n ja 4. mom. 10 a Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärät 1 momentin 4 kohta kuluista toisen maksuvaatimuksen yhteydessä Toisen maksuvaatimuksen kulujen maksimimäärän määrittäminen kategorisesti puoleen vastaavan ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen enimmäismäärästä on teennäinen, eikä perustu tosiasioihin. Ehdotuksen perusteeksi ei ole esitetty mm. mitään taloudellista selvitystä, miksi työryhmä on päättynyt mainitun kaltaiseen ehdotukseen ja ehdotus on sen vuoksi käsittämätön. 1 momentin 5 kohta kuluista velkoja periessä itse saatavaansa Nykyisin voimassa olevan lain mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä periikö velkaa velkoja itse vai toimeksisaanut. Sääntöä ei ole syytä muuttaa. Ehdotettu sääntö asettaa velallisen eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuka saatavaa sattuu perimään, eikä tätä voida hyväksyä. On muistettava, että perinnästä yritykselle aiheutuvat todelliset kulut ovat todennäköisesti suuremmat, kuin se, että perintää hoitaa ammattimainen perimistoimisto, joten myös saatavansa itse perivä yritys asetetaan laissa eriarvoiseen asemaan, mille ei ole mitään perustetta.

6 Sivu 6 (7) 1 momentin 6 kohta maksuajan pidennyksestä Kohdan mukaan maksuajan pidennyksestä voi periä kulua vain, mikäli pidennys on vähintään 14 päivää. Ehdotus on epäonnistunut ja johtaa käytännössä siihen, että pidennyksistä ei sovita, koska ne viivästyttävät perinnän kulkua ja alhainen kulukorvaus vähentää velkojan halukkuutta maksuajan pidentämiseen kielteisellä tavalla. Näkemyksemme mukaan sääntö on turha. Ehdotuksessa on muutenkin puututtu perinnästä aiheutuvien kulujen määrään voimakkaasti, minkä lisäksi perinnän maksimikulumääriin on tehty huomattavia leikkauksia, joilla varmistetaan, että kulut kaiken kaikkiaan eivät nouse kohtuuttomiksi. 1 momentin 7 kohta maksusuunnitelmista perittävät kulut Kuluttajasuojalainsäädännön ja Perintälain eräänä tehtävinä on edistää velkojan suhtautumista vakavasti velallisen kanssa tehtäviin maksujärjestelyihin ja maksusuunnitelmiin. Ehdotettu muutos ei kannusta velkojaa erityisesti maksusuunnitelmien laatimiseen ja kulutasoa nykyisestä alentava ehdotus on käsittämätön, minkä vuoksi vastustamme ehdotusta tältä osin kokonaan. Mikäli ehdotettu kulutaso toteutuu on sillä selvä vaikutus siihen, että pidempiä maksusuunnitelmia ei laadita ja tämä ei ole kuluttajan etu ja siitä seuraa, että yhä useampi velka etenee aina oikeudelliseen perintää asti, mikä olisi lasinsäädäntöhankkeen tarkoituksen kannalta negatiivinen kehityssuunta. Ehdotettujen maksusuunnitelmakulujen ja velanmäärän yhteyttä ehdotuksessa emme ymmärrä, koska maksusuunnitelman laatimisesta ja seurannasta aiheutuvat kulut ovat jokseenkin samat saatavan suuruudesta riippumatta. Suurin vaikuttava tekijä on maksusopimuksen ajallinen kesto, johon ehdotettu kulutaulukointi ei anna paljoa joustomahdollisuuksia. Näkemyksemme mukaan ehdotettu sääntö toteutuessaan ei paranna velallisen asemaa vaan päinvastoin johtaa siihen, että yhä useampi velkaa päätyy ulosottotoimin perittäväksi, mikä ei ole minkään osapuolen edun mukaista. 10 c Kulukorvaukseen oikeuttavien perintätoimien enimmäismäärät kuluttajasaatavan perinnässä Pykälä on poistettava. Emme hyväksy ehdotettuja perinnän toimenpiteiden enimmäismäärien säätämistä, koska se rajoittaa ja estää yksittäistapauksissa tarpeellisten ja tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden suorittamisen. Sääntö on tarpeeton, koska perintäkulujen enimmäismäärä on jo säädetty ja se turvaa riittävässä määrin perintäkulujen kohtuullisen tason. 10 d Velallisen kokonaiskuluvastuu kuluttajasaatavan perinnässä Vastustamme ehdotettua kulusääntelyä kokonaisuudessaan. Ehdotetut enimmäismäärät eivät edistä saatavien perintää vapaaehtoisin toimin, koska kulukatot rajoittavat tarpeettomasti vapaaehtoisen perinnän toimenpiteitä.

7 Sivu 7 (7) 11 a Varojen kohdentaminen saatavan osille Ehdotettu säännös on sinänsä hyvä ja se selventää erilaisia käytäntöjä maksujen suoritusten kohdistamisessa. Säännön käyttöönotosta voi seurata ylipääsemättömiä tietoteknisiä ongelmia asian järjestämiseksi perimistoimistoille, minkä takia asia tulee harkita tarkkaan. Säännöstä voi olla kohtuutonta haittaa pankeille ja muille rahoitustoimintaa harjoittaville yrityksille ja sääntöä tulisi myös tämän vuoksi harkita tai vaihtoehtoisesti rajoittaa sääntö koskemaan vain perintää. LOPUKSI Pienlainayhdistys toteaa, että mikäli lakia muutettaisiin mietinnön mukaisesti, niin: 1. Kuluttajavelallisen asema heikkenee, kun kulujen pienentäminen ja kulukatot johtavat siihen, että maksuista ei neuvotella ja oikeudelliseen perintään ryhdytään nopeammin. 2. Kuluttajat joutuvat eriarvoiseen asemaan, kun perintäkulujen määrä määräytyy sattumanvaraisesti periikö saatavaa itse velkoja vai hänen puolestaan perintätoimisto. 3. Velkojan asema heikkenee, kun oman perinnän vaihtoehtoa ei ole olemassa ja kulusääntelyn johdosta velkojan valinnanvara käytettävän perimistoimiston valinnassa vähenee. 4. Elinkeinonvapaus vaarantuu, kun perintäalalle tuleminen muuttuu mahdottomaksi suuria ja pitkälle automatisoituja permistoimistoja suosivan kulusääntelyn johdosta. 5. Nykyisten perimistoimistojen asema betonoidaan, kun uusia perintätoimistoja ei synny ja pienet lakkaavat toimimasta kannattavuuden laskiessa negatiiviseksi. 6. Käräjäoikeuksien ja ulosottoviranomaisten jutturuuhkat lisääntyvät, kun oikeudellisen perinnän käyttö lisääntyy, mistä on selviä yhteiskunnallisia haittoja mm. lisääntyvien maksuhäiriöiden ja niiden kerrannaisvaikutusten muodossa. Helsingissä Kari Kuusisto toiminnanjohtaja, ekonomi