Kotiseutuposti. Säätiö rahoittamaan kotiseututyötä. Jorma Uotisesta Kotiseutuklubin kummi s. 5 3/ s. 4

Transkriptio

1 Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti 3/ 2014 Säätiö rahoittamaan kotiseututyötä s. 4 Jorma Uotisesta Kotiseutuklubin kummi s. 5

2 Pääkirjoitus Kotiseutuposti / 2014 Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti julkaisija Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo puh Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. (09) Ilmoittaminen ilmoittaminen Tilaukset ja osoitteenmuutokset Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) Sisällys Riitta Vanhatalo: Päätöksistä tekoihin s. 2 Kotiseutuun kiinnittyminen vaatii tietoa ja toimintaa s. 4 Aktiivisten asukkaiden Pispala s. 6 Lahti-filmit talteen ja esille s. 8 Kotiseutu iholla s. 10 Vuoden kotiseututeos -finalistit valittu s. 15 Jouko Hannu: Kylä- ja sukukirjan muoto on vapaa s. 17 Tarja Haili: Ihana kesä! s. 23 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 24 Multiprint Oy ISSN: ISSN-L: Päätöksistä tekoihin Kaunis ja lämmin kesä on takana. Jokainen on toivottavasti voinut kerätä voimia kotiseututyöhön talven varalle. Kotiseututyö ei lepää toki kesälläkään, päinvastoin. Monet talkoot ja tapahtumat sijoittuvat juuri kesään. Kotiseutuliitto osallistui heinäkuussa SuomiAreena-tapahtumaan Porissa. Vilkas keskustelu eri yhteiskunnallisista aiheista osoitti sekin, ettei Suomi ole kiinni heinäkuussa. Kotiseutuliiton keskustelu muuttuvasta kotiseudusta veti valtuustosalin täyteen. Keskustelu käsitteli mm. muuttoliikkeitä, kotoutumista, kotiseutuhenkeä ja Facebook-ryhmiä. Porissa julkistettiin tieto, että Kotiseutuliitto valmistelee säätiön perustamista tukemaan kotiseututyötä. Tämä on iso askel ja kauaskantoinen teko. Taustalla on liiton uuden strategian linjaus. Muistakin strategian kohdista edetään kohti tekoja laatimalla toimenpidesuunnitelma. Strategia kehittää oikeasti toimintaa silloin, kun päätöksistä seuraa tekoja. Kesään kuului myös Valtakunnalliset kotiseutupäivät Hämeenlinnassa. Kiitos kaikille hienosti sujuneista järjestelyistä vastanneille! Historiallinen kaupunki loi upeat puitteet niin Kotiseutuliiton vuosikokoukselle kuin keskustelulle ja kulttuuriohjelmallekin. Katse suuntaa aina nopeasti seuraaviin päiviin. Vuoden päästä Valtakunnalliset kotiseutupäivät pidetään Espoossa, Leppävaarassa. Espoo on kaupunkirakenteeltaan omaperäinen ja luonnoltaan monipuolinen kaupunki, joka haluaa ottaa asukkaat mukaan kehittämään kotikaupunkiaan. Kotiseutuliitto vastaa vuonna 2015 kotiseutupäivistä pääjärjestäjänä, yhteistyökumppaneinaan Espoon kaupunki ja Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto Ekyl. Tavoitteena on uudistaa päiviä säilyttäen samalla tapahtuman tärkeät elementit. Yksi tavoite on saada espoolaiset osallistumaan myös innokkaasti kotiseutupäiville kotikaupungissaan. Riitta Vanhatalo toiminnanjohtaja

3 Kotiseututatuoinnit ilmentävät syviä tunteita Kotiseutuliitto kerää parhaillaan valokuvakokoelmaa kotiseututatuoinneista. Idea tuli Kotiseutuliiton orimattilalaiselta puheenjohtajalta, Janne Vilkunalta. Vilkuna kertoo pohtivansa usein kotiseuturakkauden olemusta, sitoutumista kotiseutuun ja sen ilmenemistä. Taannoin hän huomasi Orimattilan Sanomissa valokuvan tatuoinnista, joka sytytti. Hän hankki oitis tatuoidun miehen, Matti Toivosen, yhteystiedot ja pyysi lupaa saada käyttää kuvaa. Toivonen paljastui helsinkiläisen Band Of Vipers -rockyhtyeen orimattilaistaustaiseksi laulajaksi. Siinä on Orimattilan kirkko, jonka päällä on Orimattilan vaakunakuvio (ori ja viikate) ja aurinko ja alla kaksi pääkalloa. Jos tämä ei ole sitoutumista kotiseutuun, niin mikä?, Vilkuna riemuitsi. Toivonen itse kertoo, että hän halusi tuoda esiin keikoillaan ympäri Suomea olevansa itsekin kotoisin pienestä kaupungista. Orimattilan kirkko päätyi tatuointiin, koska kirkko on mäen päällä ja näkyy kaupungissa joka puolelle. Siinä on kotiseutufiilistä. Tykkään pienten kaupunkien fiiliksestä. Elämänmeno syrjäkylillä on toisenlaista kuin täällä kaupungissa, Toivonen lisää. Vahvan kotiseututunteen hän on omaksunut osaksi eteläpohjalaiselta puolisoltaan. Siellä ihmisillä on selkeä kotiseututunne. Kotiseutu on ylpeyden aihe. Toivosesta Orimattilan vaakunassa esiintyvä viikatetta pitelevä hevonen sopi mainiosti rock-laulajan tatuoinniksi. Tatuointi ja kuva: Kalle Koo, Paradise tattoo & piercing. Lisää kotiseututatuointeja sivulla 10. Janne Vilkunan 60-vuotislahjaksi perustetusta Janne-museosta sivulla 22. Euroopan kulttuuriperintöpalkintoja nyt myös aineettomalle kulttuuriperinnölle ja digitointihankkeille s. 13 Kansikuva: Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellinen johtaja, tanssija Jorma Uotinen osallistui Kotiseutuliiton SuomiAreena keskusteluun Porissa kesällä. Uotisella oli paljon tuoreita hyviä ajatuksia kotiseudusta ja selvä palo kotiseutuasioita kohtaan. Niinpä Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo päätti pyytää häntä liiton Kotiseutuklubin kummiksi. Uotinen suostui! Lisää Uotisesta ja SuomiAreena-keskustelusta sivuilla 4 5. AH Kotiseutuposti 3/

4 Kotiseutuun kiinnittyminen vaatii tietoa ja toimintaa Kotiseutuun kiinnittyminen vaatii aikaa, mutta se ei pelkästään riitä. Tarvitaan myös tietoa paikasta ja asioiden tekemistä paikassa. Tekemisestä syntyy muistoja ja kokemuksia, jotka luovat paikasta merkityksellisen. Tämä oli yksi Suomen Kotiseutuliiton järjestämän Kotiseutu muutoksessa -aiheisen keskustelun päätelmistä Porin SuomiAreena -tapahtumassa 15. heinäkuuta. Pori on minulle ikuinen. Kokemukset jotka olen saanut täällä, eivät lähde minusta, porilaissyntyinen tanssija Jorma Uotinen totesi. Keskustelun päätteeksi toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo kutsui Uotisen Kotiseutuklubin kummijäseneksi ja Uotinen lupautui. Samalla sovittiin jo alustavasti yhteistyöstä Kotiseutuklubin toiminnassa. Odotettavissa on innostava klubilaisten tapaaminen Jorma Uotisen kanssa. Keskustelussa muotoutui ihanteellisen kaupungin siluetti. Uotinen peräänkuulutti kaupungilta luovuutta ja rakennuksilta ajallista monikerroksellisuutta, kulttuuripalveluita ja kahviloita. Monia keskuksia mieluummin kuin yksi. Esimerkiksi Pariisi on täynnä pieniä kyliä, joiden ulkopuolelle ei ole välttämättä tarvetta mennä. Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander visioi asuinmuodon, joka koostuisi pienistä kylämäisistä yhteisöistä, jotka esimerkiksi vanhukset kokisivat turvallisiksi ja joissa he uskaltaisivat liikkua iltaisin. Espoossa kohteena maahanmuuttajat Keskustelijat pitivät tärkeänä aktiivisia yrityksiä saada tulokkaat, niin maassamuuttajat kuin maahanmuuttajatkin, kotiutumaan uusille asuinsijoilleen. Kun ihminen kokee kuuluvansa seutuun, hän pitää siitä myös huolta, sosiaalisen median asiantuntija FM Lauri Julkunen totesi. Myös Moisander piti maahanmuuttajia tärkeänä kotiseututyön kohderyhmänä. Espoossa ensi vuonna vietettävien Valtakunnallisten kotiseutupäivien yksi pääteema on maahanmuuttajien houkutteleminen tutustumaan lähemmin ja syvemmin uuteen kotiseutuunsa. Myös maahanmuuttajilla on omat ennakkoluulonsa ja pelkonsa. Ei heitä voi napin painalluksella saada mukaan kotiseututoimintaan, Uotinen huomautti. Uotisella on pitkä kokemus asumisesta vieraassa maassa. Pariisissa hän on asunut viisi vuotta ja Genevessä ja Venetsiassa vuoden. Intensiivinen työ on auttanut paikkoihin juurtumisessa, ja valinta muuttaa työn perässä on ollut aina vapaaehtoinen. Kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan vastoin tahtoaan, revitty juuriltaan. Heidän tilanteensa on aivan erilainen, Uotinen lisäsi. Facebookin mahdollisuudet rajattomat Riitta Vanhatalo, Lauri Julkunen, Kirsi Moisander ja Jorma Uotinen keskustelivat SuomiAreenassa. Kuva: Anna-Maija Halme. Facebookissa on meneillään parhaillaan iso kotiseudun historiaan keskittyvien Facebook-sivustojen buumi. Ihmiset julkaisevat paikallisilla historiasivustoilla vanhoja kuviaan, jotka herät- 4 Kotiseutuposti 3/ 2014

5 Säätiö tukemaan kotiseututyötä Suomen Kotiseutuliitto valmistelee säätiön perustamista. Valtakunnallisesti toimivan säätiön missio tulee olemaan suomalaisen identiteetin ja paikallisen kotiseututyön tukeminen. Kotiseutuliiton hallitus valmistelee asiaa ja perustaa syksyllä työryhmän viemään varainhankinnan ja säätiön perustamisen toteutusta eteenpäin. Kotiseututyön toimintaympäristössä tapahtuu isoja muutoksia. Samaan aikaan kotiseutuhenki on uudessa kasvussa ja voimistunut mm. kuntarakennekeskustelun myötä. Kotiseutuliitto ei rajaa rahoitusta vain tämän hetken kotiseututyön muotojen tukemiseen. Ko- tiseututyölle syntyy jatkossa myös uusia tarpeita, joihin kotiseutuliikkeen ja sen toimijoiden odotetaan vastaavan. Rahoituskohteita tulee siten syntymään lisää. Tavoitteena on, että säätiö jakaa ensimmäiset apurahat Suomi 100 vuotta -juhlavuonna Rahoituksen tarpeen ovat havainneet kenttätyössä Kotiseutuliiton johtavat luottamushenkilöt ja strategiatyön yhteydessä sen nosti esiin liiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander. Ajatusta tuki myös jäsenistölle kohdistettu kysely, jossa kaivattiin kotiseututyön hankkeille rahoitusmuotoja. Kirsi Moisander julkisti säätiöuutisen Porin SuomiAreenassa Kari Lumikeron haastattelussa. Kuva: Anna-Maija Halme. tävät vilkasta muistelua ja tietojen vaihtoa. Näin ryhmän jäsenillä pysyy ja usein jopa palaa aivan uudenlainen läheinen suhde kotiseutuunsa, jolta on ehkä muutettu pois jo vuosia sitten. Niistä syntyy myös paikallishistorioiden tutkijoille hyviä tietovarantoja. Facebookin käytön mahdollisuudet kotiseututyössä ovat rajattomat, Julkunen totesi. AH Kotiseutuposti 3/

6 Aktiivisten asukkaiden Pispala Pispalaa. Kuva: Lassi Saressalo. Suomen Kotiseutuliitto on valinnut Tampereen Pispalan Vuoden kaupunginosaksi Pispala on hyvä esimerkki perinteisestä suomalaisesta 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetusta esikaupunkialueesta, joita syntyi teollistumisen mukanaan tuoman muuttoliikkeen seurauksena. Alue on säästynyt nykypäivään poikkeuksellisen hyvin, mikä on suurelta osin asukkaiden oman aktiivisuuden ansiota. Idyllinen Pispala on nykyään Tampereen tunnetuimpia alueita ja kaupungin matkailun vetonaula, valintaraadin puheenjohtaja, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Rauno Lahtinen toteaa. Pispalalaiset ovat ahkeria kansalaisvaikuttajia. Kaupunginosan kymmenet erilaiset yhdistykset ja osuuskunnat edustavat mitä erilaisimpia elämän osa-alueita. Ne mm. kannattavat kierrätysaatetta, puolustavat kasvimaita, järjestävät konsertteja, pitävät yllä kotiseutuhenkeä ja saunakulttuuria, vaalivat muistoja sekä tukevat vapaaehtoistyötä. Vanhin julkinen sauna Paikallisiin tapahtumiin on helppo tutustua Pispalan portaat -nettisivustossa, joka on todellinen runsaudensarvi. Sen sivuilta voi helposti kerralla tarkistaa, mitä kiinnostavaa kaupunginosassa on tapahtumassa juuri nyt. Sivuilta löytyy päivän tapahtumien lisäksi niin Pispalan kulttuuriympäristöohjelma kuin katsaus alueen historiaankin. Jokavuotiset Pispalan karnevaalit kokoavat alueen asukkaat yhteen toukokuun lopulla. Vuoden 2014 karnevaalien erityisteemana olivat opastetut kulttuurikävelyt. Pispalansa löytyy useita paikkoja yhteiseen tekemiseen: kirjastotalo, palstaviljelijöiden keskus Kurpitsatalo, Tahmelan monitoimitalo sekä kokous- ja juhlatilana toimiva entinen haulitehdas. Rajaportin sauna on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva julkinen sauna. Pispalan kirjastotalo kokoaa parhaillaan paikalliseen historiaan liittyvää arkistoa, joka sisältää monipuolisesti kirjallisuutta, kuvia eri vuosikymmeniltä ja uudempaa nettiaineistoa. Pispalan valinta Vuoden kaupunginosaksi julkistettiin Kotiseutuliiton vuosikokouksessa Hämeenlinnassa 8. elokuuta. Liitto on valinnut vuoden kaupunginosan vuodesta 2001 lähtien. Vuoden 2013 kaupunginosaksi nimettiin Turun Kakskerta. Kilpailussa etsitään viihtyisää, perinteitään vaalivaa kaupunginosaa, jossa on monipuolista yhteisöllistä toimintaa ja hyvä asua. RL 6 Kotiseutuposti 3/ 2014

7 Pispalanharjulla sijaitsevalle Pispalalle on ominaista rakennusten sijoittuminen jyrkkään rinteeseen. Kuva: Lassi Saressalo. Lauri Viita-seuran hallituksen jäsen näyttelijä Ahti Jokinen lausui pispalalaisten runoilijoiden runoja Pispalan Moreenin ja Lauri Viita -seuran järjestämän kävelyn varrella, kuvassa Lauri Viita -museolla. Kuva: Jari Niemelä. Kotiseutuposti 3/

8 Lahti-filmit talteen ja esille Kuvakaappauksia Lahdessa kuvatusta Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen lyhytelokuvasta Masto vuodelta Suomen Kotiseutuliitto on valinnut lahtelaisen kuva-, ääni- ja filmimateriaalin keräyshankkeen Vuoden kotiseututeoksi. Lahti-filmit talteen ja esille -hanke on Lahti-seuran, Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen ja Lahden Videokuvaajien yhteistyöprojekti. Hankkeessa kerätään ja digitoidaan paikallishistoriallisesti arvokasta filmi-, video-, ääniteja valokuva-aineistoa ja pelastetaan kenties jo unohtunutta aineistoa jälkipolville. Materiaalista kootaan esityskelpoisia dokumenttielokuvia, jotka kertovat seudun kulttuurin, arkkitehtuurin, teollisuuden sekä talouden kehityksestä vuosikymmenten aikana nykypäivään saakka. Dokumentteja esitetään kulttuuritapahtumissa ja tapahtumien yhteydessä sekä elokuvateatteri Kino Iiriksessä Lahti-Filmi-iltamissa. Mukaan kelpaavat myös fiktiot, musiikkivi- 8 Kotiseutuposti 3/ 2014

9 deot ja taide-elokuvat, jos niissä ilmenee Lahti, lahtelaisuus tai Päijät-Häme jollain tavalla", Lahti-seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen kertoo. Jatkosuunnitelmana on viedä dokumentit nettiin, jossa ne olisivat asukkaiden, järjestöjen ja paikallishistoriatutkimuksen käytettävissä. Pidemmällä aikavälillä on tarkoitus luoda jatkuva audiovisuaalisen perinnemateriaalin tuotantojärjestelmä ja digitaalinen tallennus- ja arkistointijärjestelmä. Lahti-filmit tuovat hyvin esille sotien jälkeistä kaupunkikulttuuria. Liikkuva kuva visualisoi ja herättää menneisyyden eläväksi. Lisäksi pidimme pidemmälle tähtäävää suunnitelmaa hyvänä, palkintoraadin puheenjohtaja Pia Puntanen toteaa. Pääosin vapaaehtoisvoimin Hanketta on toteutettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahasto päätti keväällä 2014 tukea hanketta. Hankkeella on kotisivut osoitteessa sekä omat Facebook-sivut. Vuoden kotiseututeko -palkinnon saaja voi olla hyvin toteutettu hanke, henkilö tai vaikkapa hyvä tapahtumakonsepti. Valintaperusteissa painotetaan asukkaiden ja yhteisöjen omatoimisuutta, aloitteellisuutta sekä uusia toiminta-ajatuksia ja hyviä ideoita. AH Lahden Videokuvaajat ry:n varapuheenjohtaja Keijo Skippari on tehnyt dokumentin 100-vuotiaasta Lahden Tiirismaan koulusta. Kuva: Tiirismaan uuden koulun vihkiäiset , Saara Hakaste. Kotiseutuposti 3/

10 Kotiseutu iholla Vaakunaselitys: Hoffrénien sukuvaakunan on suunnitellut ja toteuttanut Reijo Helläkoski. Vaakuna on rekisteröity Suomen Heraldisessa seurassa vuonna Aiheen perustelu: Kilven aihe on kehitelty sukuun kuuluneen Oulun pormestarin ( ) Pietari Olavinpoika Hourun sinetistä. Alakenttä symbolisoi Hourulan koskea ja risti viittaa lisäksi Pyhäjokeen ja suvussa esiintyneisiin pappeihin. Kotka kuvaa ylöspäin pyrkivää mieltä ja viittaa sukuun liittyneisiin aatelisiin. Juha Arikoski otti sukunsa vaakunan tatuointiinsa. Tatuointi ja kuva: Petri Syrjälä / Art For Life. 10 Kotiseutuposti 3/ 2014

11 Juha Arikoski, Sukuseurojen keskusliiton hallituksen puheenjohtaja: Olen halunnut ottaa tatuoinnin varmaan parin kymmenen vuoden ajan. Olen silti vieroksunut pysyvän merkinnän ottamista, koska kuvaan voi kyllästyä tai siitä voi muodostua aikojen saatossa kantajalleen typerä tai jopa vastenmielinen. Muistan viimeaikoina kuulleeni, ettei mikään ole niin säälittävää kuin yli nelikymppinen mies, jolla on tatuointi olka- päässä. Siitä huolimatta halusin edelleenkin tatuoinnin, jota voisin kantaa ylpeänä elämäni loppuun. Elokuussa 2008 koin ahaa-elämyksen katsoessani olohuoneemme seinälle ripustettua sukuyhdistyksemme vaakunaa. Halusin oikeaan olkapäähäni tuon vaakunan. Vaakunassa olevat sukumme symbolit edustavat minulle jotain todella pysyvää, jopa iätöntä. Nuoruuden päähänpistona otettua kuvaa voi myöhemmin katua, mutta oman sukunsa vaakunaa ei. Isäni Mattikin muistutti, että hänen Väinö-isällään, joka seilasi mm. Kallavedellä sisävesilaiva Riistaveden kapteenina 1930-luvulta läpi sotavuosien, oli ankkuritatuointi peukalonhangassaan. Kari Nenonen: putkimies, Tohmajärvi Tatuointi: Atelje Tattoomika. Kuva: Kari Nenonen. Itelläni käsivartta koristaa, ja joittenki mielestä rumentaa, Karjalan vaakuna. Oon aina tuntenu ihteni karjalaiseks ihmiseks, ja tahoin tuua sen ilmi tämmöisellä tavalla. Itekki tul tehtyy se pakollinen Etelä-Suomen reissu, joka kesti muutaman vuuen, ja kokoajan ol kova ikävä kotikonnuille Tohmajärvelle. Nyt ku on tuo tatska, ni se muistuttaa juurista ihtee ja muitaki ja on ollu usseemman kerran jutun alottajana, ja tottakait rakas on myös oma kotikunta. Ehkä sekin tulloo vielä ikuistettuu vaakunan muodossa joskus samaan käteen. Ensin meinasin, jotta tuo teksti ois ollu Karjala. Van arvelin, jotta siitä tulloo sen jälkeen pelkän kaljamainoksen näkönen. Ja nuo veripisarat tekstin alla kuvovaa sitä verimiäree, joka on Karjalan maila vuuatettu erinäisissä sodissa. Kotiseututatuoinnit keräyksessä Kotiseutuliitto kerää parhaillaan kuvia kotiseututatuoinneista. Myös lahtelainen Sauli Hirvonen kerää kuvia mahdollista kirjaa varten. Lähettäkää siis edelleen kuvianne ja tatuointeihin liittyviä tarinoitanne osoitteeseen Halutessanne voimme julkaista kuvan nimimerkillä. AH Kotiseutuposti 3/

12 palkinnot ja avustukset EU:n ja Europa Nostran palkintoja nyt myös aineettomalle kulttuuriperinnölle ja digitointihankkeille Euroopan unionin ja Europa Nostran yhteiset kulttuuriperintöpalkinnot ovat haettavana. Hakuaika päättyy tänä vuonna 15. lokakuuta. Palkintoa voi hakea nyt perinteisten hakukohteiden lisäksi aineetonta kulttuuriperintöä koskevalle toiminnalle ja digitointihankkeille. Lisäksi palkintoa voi edelleen hakea kulttuuriperintökohteen konservointihankkeelle, merkittävälle tutkimushankkeelle sekä yksilön tai yhteisön kulttuuriperintötyölle omistautuneelle toiminnalle. Hakukohteena voi olla myös koulutuksellinen tai muu kulttuuriperintötietoisuutta lisäävä hanke. Kulttuuriperintökohteet voivat olla aineettoman kulttuuriperinnön ohella rakennuksia tai rakennelmia, teollista kulttuuriperintöä, maisemia, puistoja, puutarhoja, arkeologisia kohteita, taideteoksia tai kokoelmia. Palkittujen joukosta valitaan kuusi Grand Prix -voittajaa, jotka saavat euron suuruisen pääpalkinnon. Lisäksi yksi palkituista valitaan nettiäänestyksen avulla yleisön suosikiksi. Aineeton kulttuuriperintö voi olla käytäntöjä, esityksiä, ilmaisuja, tietoa ja taitoja, jotka yhteisöt, ryhmät ja joissakin tapauksissa yksilöt tunnistavat osaksi kulttuuriperintöään. Hakemuksen tulee olla joko englannin- tai ranskankielinen. Lisätietoa palkinnoista: Avustus kulttuuriperinteen tallentamiseen hakuun lokakuussa Museoviraston myöntämä avustus on tarkoitettu suomalaisen kulttuuriperinteen, erityisesti maaseutuja työväenkulttuurin tallennusta ja esille saattamista koskeviin hankkeisiin kansalaisjärjestöille ja muille oikeustoimikelpoisille yhteisöille, kuntia lukuunottamatta. Hakuaika on lokakuussa. Hakemukset Kulttuurirahaston keskusrahastolle lokakuussa Suomen Kulttuurirahaston keskusrahaston hakuaika on lokakuussa, ja apurahoja haetaan verkkopalvelussa. Apurahoja myönnetään kaikille kulttuurielämän aloille. Tietoa apurahastoista: uusia kotiseutuliiton jäseniä Härmälänrannan Asukasyhdistys ry, Tampere Malmin lentoaseman ystävät ry, Helsinki Takamaan Vasama ry, Kouvola 12 Kotiseutuposti 3/ 2014

13 Kalenteri EUROOPAN KULTTUURIYMPÄRISTÖPÄIVÄT JA SEURANTALOPÄIVÄT 12 14/9 Näkymätön kulttuuriympäristö -teemaa vietetään ympäri Suomen. Samaan aikaan vietetään seurantalopäiviä. Ks. juttu päivistä sivulla 19. VUODEN KOTISEUTUKIRJAN JULKISTAMINEN 4/10 Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen julkistaa Vuoden kotiseutukirjan Turun kansainvälisillä kirjamessuilla Kuisti-lavalla kello Ks. finalistit sivulla 15. SUOMEN KOTISEUTULIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS HELSINGISSÄ 13/12 Kokouksessa mm. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja valtuuston varapuheenjohtajat sekä hyväksytään ensi vuoden toimintasuunnitelma. Lisätietoa ja ohjelmat: Tervetuloa Espooseen 2015 Espoon kaupunki toivotti Hämeenlinnan valtakunnallisilla kotiseutupäivillä kotiseutuväen laulaen tervetulleeksi seuraaville kotiseutupäiville. Espoon päiviä vietetään Leppävaarassa elokuuta Espoon sivistystoimen johtaja Sampo Suihko muisteli, miten oli toteuttamassa kotiseutupäiviä myös Espoon Tapiolassa vuonna Suihko veti gaalayleisön yhteislauluun Kalliolle kukkulalle yhdessä vaimonsa Tuula Kurkisuon kanssa. Nigeriasta Espooseen kotiutunut Ebun Kivinen johdatti yleisön Espoon päivien maahanmuuttajateemaan laulamalla äidinkielellään. Kotiseutuposti 3/

14 Kotiseututyön uudet ja vanhat muodot käsittelyssä Kirjoittajat [artikkelijärjestyksessä] Kannen suunnittelu: Nalle Ritvola. Kirsi Moisander Lassi Saressalo Marketta Havola Jenna Kostet Janne Kareinen Pirjo Tulikukka Satumaarit Myllyniemi Mirja Metsola Arja Salmi Taina Hautamäki Leni Pakkala Laura Puromies Riina Koivisto Karoliina Junno-Huikari Andreas Koivisto Lauri Viinikkala Visa Immonen Joonas Kinnunen Jouni Kauhanen Marjut Paulaharju Sari Alajoki Anneli Ilonen Outi Lähteenlahti Hanne Rokkonen Orvokki Vääriskoski Lauri Julkunen Majlis Bremer-Laamanen Sirkku Pihlman Kotiseutu-vuosikirja ilmestyy lokakuussa 2014 teemalla kotiseututyön uudet ja vanhat muodot. Päätoimittaja: Riitta Vanhatalo, toimituskunta: Anna-Maija Halme, Liisa Lohtander, Pia Puntanen, Harri Turunen. Tilaukset: Tervetuloa elämysten Kotiseutuklubiin! Kotiseutuklubi on saanut kuluvan vuoden aikana ennätysmäärän uusia jäseniä. Vuosi 2014 on tarjonnut klubilaisille yhdessäoloa ja elämyksiä. Huhtikuussa Raimo Sailas oli viihtyisän klubi-illan juttuvieraana ja kesäkuussa teimme bussiretken Elias Lönnrotin synnyinkotiin Paikkarin torppaan Sammatissa sekä upeaan Mustion linnaan. Elokuussa nostimme maljat vuositapaamisessa Hämeenlinnan raatihuoneella ja nautimme Aulangon illasta yhteislaulunkin merkeissä. LL 14 Kotiseutuposti 3/ 2014

15 Vuoden kotiseututeos -finalistit valittu Uudistettuun Vuoden kotiseututeos -kilpailuun tuli määräaikaan mennessä 25 ehdokasta. Ehdotukset koostuivat monipuolisesta kirjosta erilaisia lähestymistapoja ja muotoja. Mukana oli tällä kertaa useampia valokuvakirjoja, uudella tavalla karttoja käsittelevää kirjallisuutta, mutta myös perinteisiä kotiseutukirjoja. Lisäksi perinteiseen kirjamuotoon oli yhdistetty audiota tai sarjakuvaa. Yksi ehdokkaista on julkaistu e-kirjana, mikä voi enteillä e-kirjojen yleistymistä myös kotiseutukirjallisuuden julkaisumuotona. Raati, jossa toimivat Synnove Bergholm-Kullström, Harri Turunen ja Riitta Vanhatalo, valitsi viisi teosta jatkoon lopullista valintaa varten. Raati piti vuoden ehdokkaiden tasoa hyvänä. Viiden valintaa ei tässä vaiheessa haluta lähteä tarkemmin perustelemaan, jotta lopulliselle valitsijalle jää paremmin vapaat kädet tehdä omaa arviotaan, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. Tänä vuonna Vuoden kotiseututeoksen valitsee Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen. Vuoden kotiseututeos julkaistaan lauantaina 4. lokakuuta Turun kansainvälisillä kirjamessuilla, jossa Seppo Puttonen kertoo perustelut voittajalle. Viisi finalistia Henna Aaltonen (toim.): Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri. Esko Aaltosen valokuvia. Elvi Ikonen, Marita Kykyri, Timo Lievonen, Ari Ryökkynen & Galina Vangonen: Rakennettu ranta Ruotsinsalmesta satamaan. Jouni Kauhanen: Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sosiaalihistoria. Päivi Magga & Eija Ojanlatva: Ealli Biras: Elävä ympäristö, saamelainen kulttuuriympäristöohjelma. Satumaarit Myllyniemi: Korpimuseo Wildwood Tales. Kaikki ehdokkaat: Kotiseutuposti 3/

16 Suomen Kotiseutuliitto: Kulttuuriperinnön säilyminen varmistettava Globalisoituvassa ja tällä hetkellä epävarmassa maailmassa oman kulttuuriperinnön tunteminen luo turvallisuuden tunnetta. Suomen rikas ja monimuotoinen kulttuuriperintö pitää sisällään aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön saunasta Kalevalaan ja Suomenlinnasta tunturien tarinoihin. Kulttuuriperintöä vaalivat niin valtio, kunnat, museot, yhdistykset kuin yksityiset henkilöt. Taloudellisesti huonona aikana kulttuuriperinnöllä on erityisen merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Oman kulttuurin tunteminen ja tekeminen luo voimaa ja antaa elämään merkityksellisyyttä. Tuleviin opetussuunnitelmiin on kirjattava entistä voimakkaammin kotiseutuopetuksen ja paikallisuuden tuntemisen näkökulma. Kuntaliitoksia tehtäessä on muistettava liittyvien kuntien omat symbolit, merkkipäivät, historia ja muu kulttuuriperintö. Suomen Kotiseutuliitto pitää erittäin tärkeänä kansalaisten ja kuntalaisten osallistumismahdollisuutta kotiseutunsa kehittämiseen. Kulttuuriperinnön säilymisen varmistaminen vaatii tiedollisia, taidollisia ja taloudellisia resursseja, joita ei saa vähentää. Kulttuuriperintö on nähtävä voimavarana; sen merkitys esimerkiksi matkailun sisältönä on kaikkialla maailmassa keskeinen. Suomen Kotiseutuliitto näkee julkisen vallan ja kolmannen sektorin yhteistyön kulttuuriperinnön saralla arvokkaaksi ja tulokselliseksi. Oman kulttuurin tuntemus avaa tilaa muiden kulttuurien ymmärtämiselle ja kasvattaa suvaitsevaisia suomalaisia maailmankansalaisia. Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous 8. elokuuta 2014 Sirpa Pietikäinen: Ilman kotiseututyötä ja niitä yhdistyksiä, jotka ovat vuosia tehneet täällä töitä, ei moni vanha kaunis asia olisi säilynyt. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka näkevät menneisyydessä arvon myös uudemmissa rakennuksissa ja koskemattomissa luontopaikoissa, jotta ne olisivat olemassa myös silloin, kun ne ovat satoja vuosia vanhoja ja monta kymmentä kertaa arvokkaampia. Tälle kotiseututyölle on entistä enemmän tilausta jatkossa. Se ei ole itseensä sulkeutumista ja toisen torjumista. Ei yksi identiteetti toista vie vaan värittää. Valtakunnallisten kotiseutupäivien avajaiset Hämeenlinnan torilla perjantaina 8. elokuuta. 16 Kotiseutuposti 3/ 2014

17 Kylä- ja sukukirjan muoto on vapaa Hervantalaisten tarinoita ja kuvia kerätään nettiin sivustoa varten luodun sovelluksen avulla, kaupunginosan 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Juha Simola suunnittelutoimisto Bcklightista kertoi, että materiaalia tulee olla runsaasti, kun sivusto julkistetaan. Näin sivusto on kiinnostava ja innostaa kävijöitä lisäämään omia tarinoitaan. Kuva: Anna-Maija Halme. Kylä- tai sukukirja voi olla oikeastaan millainen vain. Helpottavalta tuntuvaan ajatukseen olen päätynyt Hämeenlinnan kotiseutupäivien aloitusseminaarin jäljiltä. Oikeastaan samaan päätelmään on helppo tulla omienkin kokemusten kautta. On ikävä tehdä kirjaa aina samaan sapluunaan, koska siltä häviää sillä tavalla oma persoonallisuus. Sen antavat toisaalta kirjan tarinoiden kohteet ja toisaalta kertojat ja tekijä. Tietokirjailija Raine Raition esityksestä tämä kävi hyvin ilmi, kun hän puhui kotiseutukirjojen ja sukukirjojen välisestä harmaasta alueesta. Hän luetteli koko joukon erilaisia kirjatyyppejä, joita voi kriteereistä riippuen pitää kotiseutukirjoina, vaikka ne voivatkin ensisijaisesti käsitellä muuta. Sukujen tarinat kuuluvat osana näihin. Arvostan sitä, että sukututkijat käyttävät suunnattomia aikoja etsiessään faktatietoja joskus eläneistä ihmisistä ja heidän liittymisistä toisiinsa, verkostoista jotka me kaikki muodostamme moninaisilla tavoilla. Silti kaiken sen ympärille on hyvä saada lihaa ja luuta. Tässä ovat moninaiset arkistot tärkeä apuväline. Luonnollisesti ne ovat myös säilytyksen tapa, mutta pitääkö sellaista säilyttää, mille ei ole käyttöä meidän elämässämme? Case-tapauksena esittelivät Petri Pekkola ja Juha Simola Tampereen Hervannassa luotua sähköisen kotiseudun presentaation mallia. Kun arkistoista löydettyjä ja tutkimuksen kautta luotuja tietoja esitetään yleisölle, sähköiset välineet luovat aivan uuden, lähes rajattomalta vaikuttavan mahdollisuuden etsiä juuri se tapa, jonka itse katsoo aiheeseen sopivimmaksi. Aina se ei ole painettu kirja. Loppupaneeli ei mielestäni onnistunut. Sillä oli liian vähän aikaa tulevaisuuden hahmottamiseen eri puolilta. Itsekin kirjoja tehneenä kiinnitin huomiota Raition käsitykseen, etteivät näitä kirjoja tekijältä tilaavat henkilöt läheskään aina tiedä mitä tilaavat ja mitä kaikkea siihen liittyy. Työn määrä on valtava. Se johtaa alhaisiin palkkioihin ja sitä kautta harvoihin ammattilaistekijöihin. Kirjat jäävät harrastajaryhmän ja kirjapainon panoksen varaan. Usein ne silloin myös toistavat vanhoja muotoja. Jouko Hannu Kotiseutututkija ja -kirjoittaja Jouko Hannu antoi Valtakunnallisten kotiseutupäivien Kotiseudun suvut ja tarinat -seminaarissa tietoiskun hyvästä kotiseutuarkistosta. Kotiseutuposti 3/

18 Seurantalot.fi uudistuu Suomalaisia seurantaloja esittelevä seurantalot.fisivusto uudistuu vuodenvaihteessa. Sivusto saa uuden ilmeen ja sen käyttö helpottuu. Sivusto toimii seurantalojen näyteikkunana ja tukee talojen omistajayhdistyksiä mm. juhlatilojen markkinoinnissa. Lisäksi sivustolla on runsaasti seurantaloille räätälöityä korjaustietoa. Viimeistään vuodenvaihteessa seurantalojen omistajayhdistysten kannattaa päivittää talojen tiedot ajan tasalle sekä valita sivuille muutama näyttä- Etusivulla on Tuomas Uusheimon kuva Hailuodon Nuorisoseurantalosta. vä kuva talosta. Syksyn aikana sivujen päivittäminen tulee tehdä Kotiseutuliiton kautta, tai puhelimitse (09) Seurantalojen korjausavustukset haussa Seurantalojen korjaamiseen tarkoitettu valtionavustus on julistettu haettavaksi. Hakemukset tulee toimittaa Kotiseutuliittoon 30. syyskuuta mennessä. Hakemus jätetään ensisijaisesti sähköisen hakupalvelun kautta. Myös paperisia hakulomakkeita otetaan edelleen vastaan. Hakuohjeita ja lomakkeita voi tilata liiton toimistosta. Korjausavustuksilla pyritään parantamaan talojen toimivuutta ja kuntoa. Avustusta voi hakea yhteisö, joka omistaa vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitetun seurantalon. Sähköinen hakemus: Hakujulistus, hakulomakkeet ja -ohjeet löytyvät Kotiseutuliiton sivuilta: Vastaa kyselyyn seurantalojen korjausavustusjärjestelmästä Kotiseutuliitto selvittää seurantalojen korjausavustusjärjestelmän toimivuutta. Selvitykseen liittyy sähköinen kysely seurantaloja omistaville yhteisöille. Selvityksen tavoitteena on arvioida korjausavustusjärjestelmän toimivuutta ja tuloksia sekä avustusjärjestelmän vaikutuksia talojen kulttuurihistorialliseen arvoon. Kyselyllä selvitetään myös talojen merkitystä kansalaistoiminnalle. Vastauksia toivotaan kaikilta seurantaloja omistavilta yhdistyksiltä. Lisätietoja sekä linkki kyselyyn tulevat Kotiseutuliiton www-sivuille syyskuun aikana. 18 Kotiseutuposti 3/ 2014

19 Kulttuuriympäristöpäivillä kymmeniä tapahtumia Inarista Porvooseen ja Paraisille Euroopan kulttuuriympäristöpäivien pääviikonloppua vietetään tänä syksynä syyskuuta. Kevään ja kesän aikana kulttuuriympäristöpäivien ohjelmassa on ollut jo kymmeniä tapahtumia ja päivät huipentuvat nyt syyskuussa. Tulevana kulttuuriympäristöpäivien pääviikonloppuna on useita kymmeniä paikallisten tahojen järjestämiä tapahtumia pääkaupunkiseudulta Lappiin asti. Ohjelmassa on seminaareja, näyttelyitä, kävelykierroksia, avointen ovien tapahtumia ja jopa kulttuuriympäristöön tutustuttavan lastenkirjan julkaisutilaisuus. Menneisyys ja maisemat mukaan Koska kulttuuriympäristöpäivät laajenivat nimenmuutoksen myötä myös arkeologista kulttuuriympäristöä ja kulttuurimaisemia käsitteleviin tapahtumiin, kutsuttiin tänä vuonna mukaan erityisesti näiden alojen tapahtumia ja toimijoita. Ohjelmassa onkin useita esihistoriaa ja historiaa esitteleviä seminaareja ja muita tapahtumia. Tänä vuonna kulttuuriympäristöpäiviä vietetään teemalla Näkymätön kulttuuriympäristö. Teemalla halutaan tuoda esille kulttuuriympäristön puolia, joita ei ensi vilkaisulla huomaa, kuten menneisyyttä, arjen ympäristöjä ja maiseman tarinoita. Vuoteen 2013 saakka tapahtuma kulki Suomessa nimellä Euroopan rakennusperintöpäivät. Vuosittaisten Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tavoitteena on levittää tietoa kulttuuriympäristön monimuotoisuudesta ja innostaa toimimaan kulttuuriympäristön säilymisen ja hyvän hoidon puolesta. Joka syksy 50 maassa noin 20 miljoonaa ihmistä ympäri Eurooppaa osallistuu kulttuuriympäristöpäivien tapahtumiin. JV Kylä josta löytyi aarre -lastenkirjan julkistustilaisuus on uudenlainen kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma. Tilaisuus järjestetään perjantaina 12. syyskuuta Suomen vanhimmassa edelleen käytössä olevassa koulussa, Kyrkoby skolassa, Vantaalla. Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu jatkuu lokakuulle Kulttuuriympäristöpäivien lapsille ja nuorille suunnattu Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu jatkuu 15. lokakuuta asti. Kilpailussa ideoidaan oman lähiympäristön kohteelle toimintaa, joka tekee sen näkyväksi ja tuo esiin sen merkitystä. Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat Lue lisää Euroopan kulttuuriympäristöpäivistä Kotiseutuposti 3/

20 Kotiseutuliiton valtuustoon uutta virtaa Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon valittiin viisi uutta henkilöä liiton vuosikokouksessa Hämeenlinnan Aulangolla 8. elokuuta. Uudenmaan edustajaksi valittiin askolalainen kansatieteilijä, FM Elisa Jäntti, Keski-Pohjanmaan edustajaksi kokkolalainen maakuntaamanuenssi Pirkko Järvelä, Pohjois-Pohjanmaan edustajaksi nivalalainen toiminnanjohtaja Hanna Järviluoma, Pohjanmaalta vaasalainen rakennusinsinööri Juha Ossi ja Lapista kemiläinen intendentti Helka Savikuja. Jatkokaudelle valittiin Etelä-Karjalan edustajaksi lappeenrantalainen käsityöläinen Anne-Maija Laukas, Kanta-Hämeestä janakkalalainen yrittäjä Elisa Göös, Keski-Suomesta jyväskyläläinen maakuntamuseon johtaja Heli-Maija Voutilainen, Kymenlaaksosta valkealalainen kotiseutuneuvos Erkki Sillanpää, Päijät- Hämeestä lahtelainen rehtori Martti K. Lehto, Uudeltamaalta helsinkiläiset FM Tuula Salo ja varatuomari Veijo Lehto sekä Varsinais-Suomesta turkulainen kotiseutuneuvos Markku Monnonen. Asiantuntijajäseninä jatkamaan valittiin turkulainen professori Helena Ruotsala ja helsinkiläinen Kuntaliiton erityisasiantuntija Ditte Winqvist. Valtuusto koostuu maakuntien edustajista ja asiantuntijaedustajista. Maakuntien ehdokkaat valitaan maakunnallisissa kotiseututapaamisissa keväällä ja alkukesästä, ja lopullisen päätöksen tekee Kotiseutuliiton vuosikokous vaalivaliokunnan esityksen pohjalta. Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo (oik.) esitteli vuosikokouksessa liiton viestinnän suurimman haasteen: kuinka saada viesti leviämään yhdistysten ja eri kanavien kautta yli sadalletuhannelle kotiseututoimijalle. Vasemmalla järjestöpäällikkö Liisa Lohtander, keskellä Sari Rautio, joka toimi kokouksen puheenjohtajana. Kuva: Anna-Maija Halme. 20 Kotiseutuposti 3/ 2014

21 Ansioituneet esiin Mitalin saivat Hämeenlinnan kotiseutupäivien juhlallisessa gaalassa 9. elokuuta Esko Jokiniemi, Raija Collander, Riitta Huuhtanen, Kauno Koivukangas, Seppo Myllyniemi ja Henri Nordberg. Kuva: Anna-Maija Halme. Suomen Kotiseutuliitto on myöntänyt kotiseututyön ansiomitalin seitsemälle henkilölle. Mitali on Kotiseutuliiton korkein tunnustuksen osoitus, jonka myöntäminen edellyttää saajalta maakunnallisia tai valtakunnallisia ansioita kotiseututyössä tai erittäin merkittäviä ansioita paikallisessa kotiseututyössä. Mitalin saivat Raija Collander Siikaisista, Riitta Huuhtanen Kuopiosta, Henrik Impola Helsingistä, Esko Jokiniemi Liperistä, Kauno Koivukangas Evijärveltä, Seppo Myllyniemi Hämeenlinnasta ja Henri Nordberg Torniosta. Pekka Laaksosesta ja Markku Tannerista kunniajäseniä Professori Pekka Laaksonen ja filosofian tohtori h.c. Markku Tanner on kutsuttu Suomen Kotiseutuliiton kunniajäseniksi. Pekka Laaksonen oli Kotiseutuliiton valtuuskunnan jäsen ja puheenjohtaja vuosina , liiton hallituksen puheenjohtaja ja aikakauslehti Kotiseudun päätoimittaja vuosina Markku Tanner teki elämänuransa Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajana vuosina Lisäksi hän toimi aikakauslehti Kotiseudun toimitussihteerinä vuosina Hän oli myös Suomen kansallispukuneuvoston perustaja ja puheenjohtaja vuosina Kotiseutuliitolla on Laaksosen ja Tannerin lisäksi viisi muuta kunniajäsentä: kasvatustieteiden tohtori h.c. Eeva Ahtisaari, professori Aarne Laurila, ministeri Jaakko Numminen, professori Pekka Laaksonen ja Markku Tanner. Kuva: Matti Tanner. Veijo Saloheimo ja akateemikko Päiviö Tommila. Esityksen uusista kunniajäsenistä teki Kotiseutuliiton valtuusto. Kunniajäsenet nimitettiin liiton vuosikokouksessa Hämeenlinnassa. Kotiseutuposti 3/

22 merkkipäiviä Kotiseutuliiton puheenjohtaja Janne Vilkuna täytti 60 vuotta. Juhlan kunniaksi avattiin Janne Vilkuna ilmiökeskeinen museo -sivusto nettiin, osoitteeseen julkaisuja Mitä on kulttuuriperintö? Outi Tuomi-Nikula, Riina Haanpää, Aura Kivilaakso (toim.), SKS Kulttuuriperinnön käsitettä avaava artikkelikokoelma on ensimmäinen Suomessa julkaistu perusteos kulttuuriperinnöstä. Tarkasteltavina ovat sekä aineellinen että aineeton kulttuuriperintö, joita tutkitaan etnologiatieteiden ja historiantutkimuksen kysymysten näkökulmasta. Teoksessa käsitellään myös tapaa jolla kulttuuriperintöä määritetään paikallisen perinteen, muistin, vallan, rahan ja politiikan keinoin. Poukama Uutta luovaa kalastuskulttuuria Ilmari Leppihalme (toim.) Maahenki E-kirja Kirja kertoo niin kalastuksessa kulttuurissamme kuin uuden kalastuskulttuuriperinnön luomisesta. Kirja keskittyy kalannahkaan materiaalina ja sen tuotteistamiseen unohtamatta kuitenkaan käsityöläisten konkreettisia näkökulmia ja vinkkejä tuotteiden valmistukseen. Kirjasta on julkaistu sekä sidottu kovakantinen versio että maksuton nettiversio. 22 Kotiseutuposti 3/ 2014

23 OMAKULMA Ihana kesä! Ystävät, ympäristöt ja aistit kohdallaan Koulukaveri menneisyydestä pohdiskeli tavatessamme, miten ystäväjoukostamme, jossa kaikilta tuntui löytyvän sosiaalinen särö, kuitenkin kehkeytyi tasapainoisia ja menestyneitä yksilöitä. Mikä sai meistä, heterogeenisen epäryhmän jäsenistä muokkautumaan juuri tällaisia? Kaverini muutti aikanaan naapurikaupungista oppikoulun alkaessa ja nyt väitöskirjaansa hioessaan ihmetteli, miten erilaisia kaupungit kasvuympäristöinä olivatkaan! Olin törmännyt samaan tuntumaan. Kysyin, mikä eroista on hänelle ollut merkittävin. Sosiaalisesti tiukasti rajatusta ryhmästä avoimeen ja heterogeeniseen yhteisöön vaihtaminen avasi silmät maailmalle ja omille mahdollisuuksille. Riihimäen kiltakulttuuriperinne ja Hyvinkään verkostomaisuus näkyvät työelämässä ja kanssakäymisessä. Ympäristömme sopeuttaa meitä. Tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä, että Hyvinkään kaupunki jo varhain panosti lasten ja nuorten taidekasvatukseen. Tästä kumpuavalla innovatiivisuudella väitän olevan merkitystä kaupungin kehityksessä. Toki lisänsä on tuonut lähipiiri, oma taiteilijayhteisömme. Moni teinikavereista on päätynyt luoville aloille, vielä useammalle musiikki ja kuvataiteet ovat rakas, voimaannuttava harrastus. Kasvuympäristömme rytmit, värit, äänet ja arvot tahdistavat arkeamme. Minun kotipihastani tutut jasmiinipensaat, omenapuut ja kukat herättävät vahvoja tuntoja myös muualla liikkuessani. Terassin kattoa kannattelevien Lapin kelojen muotokieli on syvällä solukemiassa. En vielä parikymppisenä ymmärtänyt isäni pakohetkiä puutarhaan. Nyt käsien upottaminen multaan tuottaa syvää tyydytystä ja rauhoittaa mielen hetkessä! Psykiatrian professori Tiina Paunio on todennut, että yksilön kehityksessä ja ympäristöön sopeutumisessa vallitsee jatkuva dynaaminen tasapainotila muutoksen puolesta ja sitä vastaan. Millainen ymmärrys syntyy tasapainotila nykyisen digitaalimaailman ja ympäröivän antidigitodellisuuden välille? Miten ihmeessä pystymme tasapainottamaan jälkikasvuamme, jos ja kun emme saata ymmärtää sitä verkostoa arvoineen, joihin he kasvavat ja joista ammentavat kulmakivensä? Minun elämäni ankkurit ovat syvästi Lohjanharjun laella ja juureni Kannaksella. Inhimillinen kehitys on historiallisesti tukeutunut lähipiiriin ja sen arvoihin: perheeseen, koulu- ja työyhteisöihin. Väitän, ettemme tunne digitalisaation seurauksia, emmekä osaa ennakoida niitä riittävästi yhteiskuntarauhan, -kehityksen kuin -suunnittelun turvaamiseksi. Paunion mukaan tavoitteena on saavuttaa kussakin tilanteessa paras mahdollinen tasapaino, vaikka se edellyttäisi eristäytymistä tai sisäiseen maailmaan uusien elementtien luomista. Olemmeko luoneet niin pelottavan maailman, että on helpompaa hukkua pelimaailmaan kuin tutustua naapuriin? Meiltä saa lainata sokeria -, kylätalkkari- ja monet muut ilmiöt pehmentävät lähentymismahdollisuuksia, mutta mihin rohkeutemme kohdata naapuri on kadonnut? Onko todella niin, että tarvitaan alue- tai kaupunkikehitysratkaisuja tätä tukemaan? Kyllä, kyllä. Ratkaisevinta on kuitenkin uskaltaa kohdata se naapuri tai vastaantulija arvostaen, vaikka sanattomastikin! Tarja Haili erityisasiantuntija, Uudenmaan liitto Kotiseutuposti 3/

24 Perinnesarjakuva Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, Suomen Kotiseutuliitto Kalevankatu 13 A HELSINKI puhelin (09) toimisto@kotiseutuliitto.fi