Kehitysopilliselta kannalta tarkasteltuna seksuaalisuus

Transkriptio

1 Andrologia Olavi Pelkonen Miehisyyden käsitteeseen sisältyy monenlaisia mielikuvia alkaen seksuaalisesta suorituskyvystä ja päätyen Arnold Schwarzeneggerin ulkomuotoon. Tässä katsauksessa tarkastelen lääkkeitä ja miehisyyttä pääasiassa kahdesta näkökulmasta: minkälaista haittaa lääkeaineet aiheuttavat miehen seksuaalisuuden eri puolille ja miten ne voivat lievittää tai korjata miehisyyden puutteita. Lopuksi käsittelen pääasiassa lääketieteen ulkopuolella tapahtuvaa lääkeaineiden käyttöä miehisyyden korostamiseksi. Erektiohäiriöiden hoito on muuttumassa radikaalisti, mikä on tuomassa tämän miehisyyden kannalta tärkeän osa-alueen»potilasystävällisen» lääkehoidon piiriin. Toisaalta helpot ja tehokkaat lääkkeet voivat lisätä uudentyyppistä»väärinkäyttöä». Kehitysopilliselta kannalta tarkasteltuna seksuaalisuus toimii ainakin korkeammissa eliöissä suvunjatkamisen takuuna ja pontimena. Toisaalta ihmisen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen evoluutio on johtanut myös seksuaalisuuden hallintaan ja rajoituksiinkin, ja se on irtaantunut paljolti alkuperäisestä tehtävästään. Kuitenkin erektio on säilynyt miehisyyden viimeisenä osoituksena ja mittarina, ja sen häiriöt vaikuttavat voimakkaasti miehen minäkuvaan, itsetuntoon, toimintakykyyn avio- tai avoliitossa ja sosiaalisessa elämässä ja yleensä elämänlaatuun (Pelkonen ym. 1995, British Medical Journal , Holmes 2000). Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että erektiohäiriö vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti kroonisten sairauksien esimerkiksi depression pahenemiseen ja pitkittymiseen (Laumann ym. 1999). Koska depressioon sinänsä liittyy libidojen heikentymistä ja erektiohäiriöitä, syntyy noidankehä, joka vain pahentaa tilannetta. Äskettäisen ruotsalaistutkimuksen mukaan (Bardage ja Isacson 2000) myös verenpaineen lääkehoitoon liittyvät impotenssiongelmat huonontavat elämänlaatua eniten kaikista haittavaikutuksista. Voidaan vain arvailla, kuinka usein seksuaalitoimintojen häiriöt johtavat hoidon keskeyttämiseen. Aiemmin impotenssia ja erektiohäiriötä pidettiin valtaosaltaan psyykkisten tekijöiden aiheuttamana ja vaikeasti korjattavana tilana. Viime vuosien aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että se liittyy hyvin usein elimelliseen sairauteen tai sairauksien hoitoon ja on siten periaatteessa verrattavissa mihin tahansa somaattiseen sairauteen tai oireeseen. Yleisimmin häiriön taustalla näyttää olevan sydämen vajaatoiminta tai muu sydänsairaus, diabetes tai verenpainetauti, mutta myös hoitamaton ulkustauti, artriitti ja allergiat liittyvät usein impotenssiin (Johannes ym. 2000). Psyykkiset sairaudet aiheuttavat myös impotenssia, mutta ilmiön yleisyydestä ei ole luotettavia tutkimuksia. Toisaalta on vaikeata usein selvittää, mikä on syy ja mikä seuraus, koska myös monien edellä mainittujen kroonisten sairauksien hoidossa käytettävät lääkeaineet aiheuttavat impotenssia ja erektiohäiriöitä, ja hyvinkin hoitotasapainossa olevissa sairauksis Duodecim 2001;117: O. Pelkonen

2 Kolinerginen hermo ACh Asetyylikoliini ACh M3 M3 Muskariinireseptori Adrenerginen hermo NA NANCerginen hermo NO L-arg NO NOS Endoteelisolu PGS AA PGE 2 NO PGE 2 NA Noradrenaliini GC AC + EP 2/4 α 2 α 1 ETA/B ET Endoteliini cgmp camp camp IP 3 Sileälihassolu Ca Ca Relaksaatio Kontraktio Kuva 1. Erektion säätelyn paikalliset mekanismit. Lyhenteet: AC = adelylaattisyklaasi, camp = syklinen adenosiinimonofostaatti, cgmp = syklinen guanosiinimonofosfaatti, NA = noradrenaliini, NO = typpioksidi, NOS = typpioksidisyntaasi, PGS = prostaglandiinisyntaasi. sa seksuaalitoimintojen häiriöt eivät välttämättä vähene. Erektion hermostollinen säätely Erektiossa on kysymys peniksen corpus cavernosumiin verta tuovien kierteisvaltimoiden sileän lihaksen relaksaatiosta ja supistumisesta. Relaksaatio johtaa erektioon ja supistuminen erektion loppumiseen. Sileän lihaksen relaksaatiota ja veltostumista säätelevät hermot ja välittäjäaineet tunnetaan hyvin pitkälti (Maggi ym. 2000, Moreland ym. 2001) (kuva 1). Viime kädessä erektion aiheuttaa kolinergisen ja NANC-ergisen (non-adrenergic, non-cholinergic) stimulaation aikaansaama, typpioksidin välityksellä sileässä lihaksessa tapahtuva syklisen guanosiinimonofosfaatin (GMP) pitoisuuden kasvu, joka johtaa relaksaatioon. Myös endoteelisolussa syntetisoituva prostaglandiini E 2 ja VIP-ergisistä hermopäätteistä vapautuva vasointestinaalinen polypeptidi (VIP) lisäävät syklisen AMP:n määrää, joka sekin vaikuttaa erektioon. Adrenerginen stimulaatio noradrenaliinin ja alfa 1 - ja alfa 2 - reseptorien välityksellä sekä endoteliini ET A/B - reseptorien välityksellä pienentää solunsisäisen syklisen AMP:n määrää ja aiheuttaa sileän lihaksen supistumisen ja peniksen veltostumisen. 1981

3 Kortikaaliset assosiatiiviset keskukset (näkö-, kuulo-, kosketusinformaatio) Amygdala DA Hypotalamus NO, oksitosiini Pons-medulla 5HT Selkäydin DA Zona inserta DA Penis Kuva 2. Libidon ja seksuaalisten toimintojen säätelyyn osallistuvat keskushermostoalueet ja välittäjäaineet. Lyhenteet: DA = dopamiini, NO = typpioksidi, 5-HT = 5-hydroksitryptamiini. Nämä säätelymekanismit tarjoavat monia kohteita lääkeainevaikutuksille. Libidon ja erektion säätely on kuitenkin paljon monimutkaisempaa ja siihen osallistuvat monet sentraaliset mekanismit ja välittäjäaineet (kuva 2). Rottien libidon ja erektion säätelyyn osallistuvat keskushermostoalueet ja hermoradat on selvitetty varsin pitkälle, ja koe-eläimille voidaan myös tehdä hyvin pitkälle meneviä farmakologisia interventioita (Moreland ym. 2001). Erityisesti dopamiinin merkitys erektion ja libidon säätelyssä on noussut keskeiseen asemaan, ja tätä seikkaa on käytetty hyväksi joidenkin impotenssitapauksien hoidossa (Heaton 2000). Alkujaan potilaskohtaiseen kliiniseen kokemukseen perustuva vanha käsitys, jonka mukaan dopamiinin määrän tai vaikutuksen lisääntymiseen kohdistuvat Parkinson-lääkkeet vaikuttavat myös libidoon, on nyt saanut kokeellisen selityksen. Myös prolaktiinilla on merkitystä seksuaalitoimintojen sentraalisessa säätelyssä, ja tiettyjen psyykenlääkkeiden haittojen katsotaan selittyvän tällä perusteella. Keskushermoston muillakin välittäjäaineilla, mm. oksitosiinilla, 5-hydroksitryptamiinilla ja typpioksidilla katsotaan olevan merkitystä seksuaalitoimintojen säätelyssä. Seksuaalitoimintojen häiriöitä aiheuttavat lääkeaineet Taulukossa 1 on lueteltu yleisimmät lääkkeet tai lääkeryhmät, jotka voivat aiheuttaa erektiohäiriöitä tai muita seksuaalitoiminnan häiriöitä (libidon heikkeneminen, ejakulaatio-ongelmat jne.) joko sentraalisten tai perifeeristen mekanismien kautta. Duodecimin palstoilla on asiaa käsitellyt viimeksi Klinge (1996). Arviot lääkkeiden osuudesta seksuaalitoimintojen häiriöiden aiheuttajina vaihtelevat. Klinge viittaa tutkimuksiin, joissa jopa 25 % impotenssitapauksista on arvioitu osittain tai kokonaan lääkeaineiden aiheuttamiksi. Yleislääkärin käsikirjan ja tietokannan mukaan (Hovatta 1999) noin 10 % impotenssista liittyisi lääkkeiden käyttöön. Arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska sairaudet jo sinänsä aiheuttavat impotenssia ja sairaudet ja niiden lääkehoidot kietoutuvat monimutkaisesti vyyhdeksi, jossa on vaikeaa erottaa»kanaa munasta» (Tomlinson 1998). Myös impotenssin liittymistä yksittäisiin lääkeaineisiin tai lääkehoitoihin on useimmiten vaikea arvioida yksiselitteisesti; asiaa koskevat julkaisut ovat suurelta osin tapausselostuksia, ja monet kokooma-artikkelit ja muut lähteet antavat usein ristiriitaisia tietoja. Kliinisessä tilanteessa lienee selvintä vaihtaa lääke johonkin harmittomammaksi väitettyyn, mutta sildenafiilin tultua markkinoille turvauduttaneen yhä enemmän tilanteen suoraan helpottamiseen lääkehoidolla. Verenpainelääkkeitä pidetään yleisimpinä seksuaalitoimintojen häiriöitä aiheuttavina lääkkeinä (Klinge 1996, Keene ja Davies 1999). On kuitenkin todennäköistä, että haitallisen vaikutuksen taustalla ovat usein taudin aiheuttamat verisuonten seinämien ateroskleroottiset muutokset, joihin liittyneenä lääkeaineiden verenpainetta alentavat ja autonomiseen hermostoon kohdistuvat vaikutukset tulevat erektion kannalta kriittisiksi. Vanhat, jo yleisestä käytöstä poistuneet lääkeaineet klonidiini, metyylidopa ja 1982 O. Pelkonen

4 Taulukko 1. Erektio-, ejakulaatio-, ja orgasmihäiriöitä sekä libidon muutoksia aiheuttavia lääkeaineita. Lääkeaineryhmä Seksuaalitoimintojen Todennäköinen kohde Huomautuksia häiriöt tai vaikutusmekanismi Verenpainelääkkeet Beetasalpaajat Käytännössä kaikilla Keskushermoston AR:n salpaus? Lipidiliukoisemmilla jossain määrin Puudutevaikutus? (ei kaikilla!) (propranololi ym.) Hypotensio? vähemmän Kalsiumkanavan salpaajat Käytännössä harvinaisia Hypotensio? Erityyppisten lääkkeiden eroista ei tietoa ACE:n estäjät, Käytännössä harvinaisia Hypotensio? Erityyppisten lääkkeiden angiotensiinireseptorin estäjät eroista ei tietoa Diureetit Käytännössä kaikilla Hermosolun ionitasapainomuutokset? Tiatsidit ja spironolaktoni jossain määrin Hormonaaliset muutokset? tärkeimmät, (erityisesti spironolaktoni) muista vähän tietoa Digoksiini Hormonaaliset muutokset? Antikolinergiset lääkkeet Kaikilla varsin Muskariinireseptorien salpaus Varsinaiset antikolinergit, heikko vaikutus psykoosilääkkeet, trisykliset depressiolääkkeet, eräät antihistamiinit Masennuslääkkeet Trisykliset Käytännössä kaikilla Alfa 2 -AR:n salpaus? Enemmän vaikutusta Muskariinireseptorien salpaus? ejakulaatioon kuin Sedaatio? erektioon MAO:n estäjät Käytännössä harvinaisia Adrenerginen stimulaatio? Vain moklobemidi käytössä Serotoniinilääkkeet Käytännössä kaikilla Sentraalisen 5-HT:n pitoisuuden kasvu Yhdisteiden eroista ei tietoa jossain määrin»uudet» masennuslääkkeet Vaikutus vaihtelee Sentraalisen 5-HT:n pitoisuuden kasvu? yhdisteittäin Psykoosilääkkeet Käytännössä kaikilla Hyperprolaktinemia Fentiatsiineilla eniten, jossain määrin AR:n salpaus (ejakulaatio) haloperidolilla vähiten?»atyyppiset» psykoosilääkkeet Teoreettisesti vähemmän kuin»klassisilla» Opioidit Käytännössä kaikilla Sedaatio Antiandrogeeniset lääkkeet Käytännössä harvinaisia Hormonaaliset muutokset (simetidiini, syproteroniasetaatti) AR = adrenerginen reseptori reserpiini lienevät olleet hankalimpia häiriöiden aiheuttajina. Beetasalpaajat aiheuttavat erektiohäiriöitä, mutta niiden mekanismi ei ole täysin selvä. Myös diureetit aiheuttavat erektiohäiriöitä. Kalsiumkanavan salpaajat, ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat aiheuttanevat vähiten seksuaalitoimintojen häiriöitä (Opie 2000). Psyykenlääkkeet. Yleinen käsitys on ollut, että»vanhat» neuroleptit ja trisykliset depressiolääkkeet aiheuttavat useammin seksuaalitoiminnan häiriöitä kuin uudemmat lääkeaineet. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksioikoinen, koska uudemmistakin depressiolääkkeistä ainakin serotoniinin takaisinoton estäjät aiheuttavat potenssihäiriöitä ja»atyyppiset» neuroleptit vaikuttavat häiriöitä aiheuttavalla tavalla keskushermoston järjestelmiin, huolimatta niiden jossakin määrin erilaisesta reseptorisitoutumiskirjosta. Psyykenlääkkeiden aiheuttamille häiriöille on tyypillistä, että erektiohäiriön lisäksi esiintyy usein ejakulaation viivästymistä tai puuttumista (Lepola ym. 1995). Jo pelkkä väsyttävä vaikutus johtaa seksuaalisen halukkuuden vähenemiseen, ja jos lääkkeellä on vielä spesifisempiä vaikutuksia dopaminergisiin tai muihin seksuaalitoimintojen kannalta merkittäviin järjestelmiin, häiriöt ovat mahdollisia. Viime aikoina varsinkin uudempien depressiolääkkeiden tultua markkinoille on impotenssiasiat otettu myös markkinointikeinoksi. Bentsodiatsepiinit ja uudemmat unilääkkeet eivät vaikuta suoraan 1983

5 Taulukko 2. Erektiohäiriön hoidossa käytettävät lääkeaineet (Lukkarinen 1999, Moreland ym. 2001). Lääkeaine Kohde/vaikutusmekanismi Käyttötapa Pääasiassa perifeerisesti vaikuttavat Sildenafiili 1 PDE5:n esto p.o. Vardenafiili PDE5:n esto p.o. Papaveriini 1 PDE:n epäselektiivinen esto i.c., paik. Alprostadiili 1 EP-reseptorin aktivointi i.c., i.u., p.o., paik. Alprostadiili/pratsosiini EP-reseptorin aktivointi/α-reseptorin salpaus i.u. VIP/fentolamiini VIP-reseptorin aktivointi/α-reseptorin salpaus i.u. Glyseryylinitraatti guanylaattisyklaasin aktivointi paik. Minoksidiili Katp-kanavan avaus paik. Pratsosiini α-adrenergisen reseptorin salpaus i.c. Klooripromatsiini α-adrenergisen reseptorin salpaus i.c. Myös tai pääasiassa keskushermostossa vaikuttavat Fentolamiini α-adrenergisen reseptorin salpaus p.o., i.c. Johimbiini 1 (vain yhdistelmävalmisteessa) α-adrenergisen reseptorin salpaus p.o. Tratsodoni 5-HT2c/α-adrenergisen reseptorin salpaus p.o. Apomorfiini D2-R:n aktivointi s.l. 1 Hyväksytty käyttöaihe Käyttötapojen lyhenteet: i.c. = paisuvaisen sisään, i.u. = virtsaputkeen, p.o. = suun kautta, s.l. = kielen alle, paik. = paikallisesti seksuaalitoimintoja sääteleviin mekanismeihin, mutta yleinen väsyttävä ja sedatoiva vaikutus voi heijastua myös libidoon. Buspironista ei ole tutkimuksia, eikä sen mahdollisista seksuaalitoiminnan häiriöitä aiheuttavista vaikutuksista voida sanoa mitään varmaa monensuuntaisten reseptorivaikutustenkaan (5-HT1A-agonismi, presynaptisen dopamiinireseptorin antagonismi) perusteella. Nautintoaineet. Alkoholin liikakäyttö lienee epäilyksettä eniten seksuaalitoimintojen häiriöitä ja impotenssia aiheuttava tekijä (Klinge 1995). Jo suhteellisen pienet akuutit annokset aiheuttavat erektioimpotenssia, ja pitkäaikainen väärinkäyttö voi johtaa seksuaalisten toimintojen pysyviin muutoksiin. Alkoholin kroonisella väärinkäytöllä on paljon seuraamuksia, kuten hormonaaliset muutokset ja neurologiset vauriot, jotka voivat johtaa libidon heikkenemiseen ja pysyviin erektio-ongelmiin. Nikotiini voimakkaana gangliostimulanttina lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja voi sitä kautta aiheuttaa erektiohäiriöitä. Krooniseen tupakointiin liittyvät verisuonivaikutukset lienevät jatkuvampien erektio-ongelmien taustalla. Erektiohäiriössä käytettävät lääkeaineet Tilanne seksuaalitoimintojen häiriöiden lääkehoidossa on nopeasti muuttumassa, ja markkinoilla on useita eri tavoilla vaikuttavia lääkeaineita ja lisää on tulossa. Taulukossa 2 on lueteltu merkittävimmät lääkeaineet sekä niiden vaikutusmekanismit ja käyttömuodot. Kattavampia katsauksia ovat laatineet mm. Lukkarinen (1999), Holmes (2000), Moreland ym. (2001). Sildenafiilin käyttöönotto 1998 mullisti erektiohäiriöiden lääkehoidon, eikä yksikään suomalainen lääkäri liene välttynyt tulemasta tietoiseksi tästä aineesta, ja sama koskee suurta yleisöä (esim. Klaukka ja Idänpään-Heikkilä 1998, Niemi 1998, Rosen 1998, Lukkarinen ja Tapanainen 1999). Sildenafiili on suun kautta otettava, tehokas ja kohtalaisen turvallinen lääkeaine. Sen avulla jopa 70 % potilaista saa avun syystä riippumatta. Se vaikuttaa erityisesti paisuvaiskudoksen sileälihassoluissa olevaa PDE5- entsyymiä estävästi, minkä seurauksena cgmp:n hajoaminen estyy ja pitoisuus suurenee. Tämä taas johtaa sileän lihaksen relaksaatioon ja erektioon. Vaikutusmekanisminsa mukaisesti sildenafiili vaikuttaa vain seksuaalisen stimulaation yhteydessä, eikä sillä näyttäisi olevan suoranaista vaikutusta libidoon. Sildenafiililla ei ole 1984 O. Pelkonen

6 myöskään todettu olevan vakavia yhteisvaikutuksia, mutta erityisesti sydän- ja verisuonisairauksissa tilanteen huolellinen punninta on tarpeen. Sildenafiilin jälkeen on pyrkimässä markkinoille useita samalla tavoin vaikuttavia suun kautta otettavia lääkeaineita. Erektioon voidaan vaikuttaa myös salpaamalla paisuvaiskudoksen sileän lihaksen adrenergiset reseptorit. Fentolamiini on alfa 1 -/alfa 2 - adrenerginen antagonisti, mutta sillä saattaa myös olla jonkin verran keskushermostoon kohdistuvaa vaikutusta. Se näyttäisi olevan vähemmän vaikuttava kuin sildenafiili; vaikutusta ilmenee noin %:ssa orgaanisista erektiohäiriöistä. Sildenafiilin tultua markkinoille on paisuvaiskudokseen ruiskutettavien lääkeaineiden käyttö vähenemässä. Erektio saadaan aikaan valtaosalle potilaista ruiskuttamalla paisuvaiskudokseen lääkeainetta (Tammela 1998, Lukkarinen 1999), joka vaikuttaa jossakin erektiomekanismin spesifisessä kohdassa (kuva 1). Papaveriini on fosfodiesteraasin epäselektiivinen estäjä, fentolamiini on alfa 1 -/alfa 2 -adrenerginen antagonisti ja alprostadiili (prostaglandiini E 1, PGE 1 ) sileän lihaksen EP-reseptoriagonisti. Hankalimmat haitat ovat priapismi ja paisuvaisen arpeutuminen. Alprostadiilia voidaan käyttää myös virtsaputken kautta. On kuitenkin selvää, että myöntyvyys injektiolääkitykseen rapautuu nopeasti jatkuvassa käytössä, varsinkin kun on olemassa suun kautta otettavia lääkkeitä. Erektiohäiriöihin voidaan vaikuttaa myös keskushermostomekanismien kautta (kuva 2). Tratsodoni on toisen polven depressiolääke, joka lisää aivojen dopamiinipitoisuutta ilmeisesti samalla mekanismilla (takaisinoton esto) kuin se lisää noradrenaliinin pitoisuutta ja saattaa siksi lisätä seksuaalista halukkuutta ja erektiovalmiutta. Tratsodonin potentiaalisesti hyödyllinen vaikutus erektiohäiriöissä todettiin sattumalöydöksenä; se aiheutti joillekin potilaille pitkittyneen erektion. Apomorfiini on itse asiassa vanha lääke, jota on käytetty Parkinsonin taudin hoidossa ja oksetuslääkkeenä, koska se on dopamiinireseptoriagonisti. Tähän reseptorivaikutukseen perustunee apomorfiinin stimuloiva vaikutus seksuaalisiin toimintoihin. Johimbiini on»ikivanha» alkaloidi, joka vaikuttaa presynaptisiin alfa 2 -adrenergisiin reseptoreihin lisäten kolinergista ja vähentäen adrenergista aktiivisuutta. Väitetään, että johimbiini herkistää keskushermoston vastetta seksuaaliseen stimulaatioon, mutta suomalaisessa kaksoissokkotutkimuksessa se ei ollut lumetta parempi (Kunelius ym. 1997). Seksuaalista suorituskykyä lisäävät lääkeaineet tai muut yhdisteet Kautta kirjoitetun historian mies on pyrkinyt lisäämään seksuaalista suorituskykyään tai vastakkaisen sukupuolen halukkuutta käyttämällä ns. afrodisiakumeja (termi tulee kreikkalaisen jumaltaruston rakkauden jumalattaresta Afroditesta). Alkoholi lienee edelleen käytetyin»lääke» tässä tarkoituksessa, mutta määrän suhteen on oltava on hyvin tarkkana. Shakespearen tunnettujen sanojen mukaan alkoholi nostaa halun, mutta vie kyvyn. Erilaisia afrodisiakumeja oli aiemmin lukuisia, mutta meidän kulttuurissamme niiden rooli on nykyisin vähäisempi, joskaan ei olematon. Tästä on esimerkkinä»poronsarvijauhe», ja kyseisenkaltaiseen vaikutukseen liittyviä vihjauksia voi lukea myös luontaistuotteiden mainoksista. Näyttö lienee varsin hatara. Esimerkkinä mainittakoon pieniä määriä L-arginiinia sisältävä luontaistuote, joka»rentouttaa verisuonien sisäpuolisia lihaksia», sekä toinen tuote, jonka ansiosta»rakastelet väsymättä, pidempään ja useammin», koska valmiste»sisältää kiihottavia ja vahvistavia sekä verenkiertoa ja hormonitoimintaa aktivoivia aineita». Huumeisiin liitetään yleisesti seksuaalista halua ja suorituskykyä lisääviä ominaisuuksia. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että lähes kaikilla huumeilla on vaikutuksia limbisen järjestelmän dopaminergisiin keskuksiin ja ratoihin, mikä viittaisi samankaltaisiin mekanismeihin kuin seksuaalisten toimintojen säätelyssä on havaittu. Voidaan kuitenkin ajatella, että samankaltaisten vaikutusten takia huumeet pikemminkin korvaavat seksuaalisia toimintoja kuin edistävät niitä. Kannabiksen on väitetty parantavan seksuaalista suorituskykyä, olihan se aikoinaan 1985

7 seksuaalisen vapautumisen ja vapaan rakkauden muotihuume. Vaikutus lienee kuitenkin yhtä hyvä tai huono kuin alkoholin: euforia lisää halua ja uskoa suorituskykyyn, mutta kyky häiriytyy herkästi. Yleensäkin huumeiden pitkäaikainen käyttö vähentää halua ja kykyä, vaikka aikakauslehtitason kertomukset ja uskomukset väittävätkin toista. Tässä yhteydessä ei voida sivuuttaa anabolisten steroidien ja vastaavien yhdisteiden käyttöä»miehisen mieskuvan» rakennusaineina. Ulkomuodon muuttaminen lihasmassaa kasvattamalla on yksi osa tiettyä mies- ja miksei nais(ala)- kulttuuria, mutta anabolisilla steroideilla on myös libidoa vahvistavia keskushermostovaikutuksia. Sinänsä mieshormonien käyttö libidon lisäämiseksi ei ole tuntematonta lääketieteen ulkopuolellakaan. Lääkkeiden tai muiden kemiallisten aineiden käyttö alakulttuurien tukena ja osana on aina ollut yleistä, ja on odotettavissa, että tietyissä seksuaalisväritteisissä alakulttuureissa tukena käytettäisiin ulkoista mieskuvaa vahvistavia anabolisia steroideja ja»sisällöntuotantoon» potenssilääkkeitä. Tulevaisuus Seksuaalisten toimintojen yksityiskohtaisen mentaalisen, hormonaalisen, vaskulaarisen ja hermostollisen säätelyn selvittäminen on luomassa aivan toisenlaisen pohjan seksuaalisten häiriöiden diagnosoinnille ja hoidolle lääkehoito mukaan luettuna kuin oli nähtävissä kymmenen vuotta sitten. Sildenafiili oli ensimmäinen esimerkki uudenlaatuisesta suhtautumisesta seksuaalihäiriöiden alueella, ja jatkoa seuraa hyvin nopeasti. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta on mahdollista, että noin kymmenen vuoden kuluessa tehokkaat»täsmälääkkeet» tunkeutuvat ihmiselämän intiimeimmälle alueelle, seksuaaliseen vuorovaikutukseen ja toimintoihin. Ovatko vaikutukset positiivisia vai negatiivisia, voi itse kukin miettiä. Kirjallisuutta Bardage C, Isacson DG. Self-reported side-effects of antihypertensive drugs: an epidemiological study on prevalence and impact on health-state utility. Blood Press 2000;9: British Medical Journal. ABC of sexual health (a series of clinical reviews). BMJ Heaton JP. Central neuropharmacological agents and mechanisms in erectile dysfunction: the role of dopamine. Neurosci Biobehav Rev 2000;24: Holmes S. Treatment of male sexual dysfunction. Br Med Bull 2000;56: Hovatta O. Impotenssi. Yleislääkärin käsikirja ja tietokanta. Johannes CB, Araujo AB, Feldman HA, Derby CA, Kleinman KP, McKinlay JB. Incidence of erectile dysfunction in men 40 to 69 years old: Longitudinal results from the Massachusetts male aging study. J Urol 2000;163: Keene LC, Davies PH. Drug-related erectile dysfunction. Adverse Drug React Toxicol Rev 1999;18:5 24. Klaukka Timo, Juhana E. Idänpään-Heikkilä. Sildenafiili - apua erektiohäiriöihin. Suom Lääkäril 1998;53: Klinge E. Lääkkeiden aiheuttamat seksuaalitoimintojen häiriöt. Duodecim. 1996;112: Kunelius P, Häkkinen J, Lukkarinen O. Is high-dose yohimbine hydrochloride effective in the treatment of mixed-type impotence? A prospective randomized controlled double blind cross-over study. Urology 1997;49: Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual dysfunction in the Unites States. Prevalence and predictors J AM Med ASSOC 1999;281: Lepola U, Koponen H, Leinonen E. Masennuslääkkeet seksuaalitoimintojen häiriöiden aiheuttajina. Suom Lääkäril 1995;50: Lukkarinen O. Erektiohäiriöiden diagnostiikka ja hoito. Suom Lääkäril 1999;54: Lukkarinen O, Tapanainen J. Sildenafiilia kysytään kuinka hoidan? Duodecim 1999;115: Maggi M, Filippi S, Ledda F, Magini A, Forti G. Erectile dysfunction: from biochemical pharmacology to advances in medical therapy. Eur J Endocrinol 2000;143: Moreland RB, Hsieh G, Nakane M, Brioni JD. The biochemical and neurologic basis for the treatment of male erectile dysfunction. J Pharmacol Exp Ther 2001;296: Niemi M. Potenssihäiriöisten onnenpilleri. Duodecim 1998;114: Opie LH. First line drugs in chronic stable effort angina the case for newer, longer-acting calcium channel blocking agents. J Am Coll Cardiol 2000;36: Pelkonen R, Ruutu M. Erektion ja ejakulaation häiriöt. Kirjassa: Hovatta O, Ojanlatva A, Pelkonen R, Salmimies P, toim. Seksuaalisuus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 1995, s Rosen R C. Sildenafil: medical advance or media event? Lancet 1998;351: Tammela T. Prostaglandiini impotenssin hoidossa. Duodecim 1998;114: Tomlinson J. ABC of sexual health: taking a sexual history. BMJ 1998;317: OLAVI PELKONEN, LKT, professori olavi.pelkonen@oulu.fi Oulun yliopiston farmakologian ja toksikologian laitos PL Oulun yliopisto 1986