Matkapäiväkirja Opintovierailulta 136 Increasing opportunities for adult learning, , Haag, Alankomaat Kuva ja teksti: Merja Berg

Transkriptio

1 Matkapäiväkirja Opintovierailulta 136 Increasing opportunities for adult learning, , Haag, Alankomaat Kuva ja teksti: Merja Berg Päivä yksi /the Hague; Ingreasing opportunities for adult learning Sunnuntai: Suomesta on pitkä matka niin sanottuun Eurooppaan. Kuuden tunnin lentopäivän jälkeen Suomi tuntuu periferialta, kylmältä itäiseltä rajalinjalta. Täällä isossa maailmassa etsin pitkään oikeaa junaa - ja eksyn sittenkin aluksi väärään. Kotona Lappeenrannassa asemalta lähtee vain yksi juna kerrallaan, suomeksi. En usko, että kukaan on aiemmin viettänyt yli kahta tuntia junassa matkalla Amsterdamista Haagiin ja vaihtanut junaa kolmesti tuolla noin 50 kilometrin matkalla. Illalla tapaan hotellin ravintolassa opintovierailuun kanssani osallistuvien ryhmän, jossa on mukana asiantuntijoita Puolasta, Saksasta, Irlannista, Portugalista, Kreikasta, Italiasta, Itävallasta, Iso-Britanniasta, Espanjasta, Turkista ja Irlannista ja yksi lukion rehtori Suomesta, Lappeenrannasta ( witch is a city right next to the Russian border line, in south Carelian, eastern Finland, kuten takeltelen pitkään käyttämättömällä englannillani).

2 Rupattelemme ryhmän kanssa kaksi tuntia mukavia. Small talk on hieno kansainvälinen tapa ryhtyä tutustumaan vieruskumppaniin. Tajuan tosin saman tien, että englannin kielen puhetaitoni on ryhmän heikoin. Saamme käyttöömme leimakortit Haagin julkisiin liikennevälineisiin ja tietoa seuraavan päivän tutustumisretkestä Opetusministeriöön. Italialainen Marco asuu Roomassa, espanjalainen Jordi Barcelonassa ja kreikkalainen Maria Ateenassa. En ihmettele, miksi suomalainen koulusysteemi perustuu pitkälti ulkoa opetteluun: me suomalaiset elämme niin syrjässä van Goghista, Rembrandtista, Akropolis-kukkulasta, Kolosseumista, Gaudin arkkitehtuurista, Picassosta, Mozartista ja keskiaikaisista linnoista. Pääsemme Suomessa länsimaisen kulttuurisivistyksen perusteiden äärelle opettajajohtoisesti, hyvän mielikuvituksen avulla ja oppikirjoista lukemalla. Etelä- ja Keski-Euroopassa sen sijaan eletään vahvan historian ympäröimänä, ja nykyunionin tapahtumien keskiössä. Suotuisa ilmasto, lyhyet välimatkat ja ihmispaljous tekevät asukkaista letkeämpiä: sosiaalisempia, rohkeampia, itsevarmempia, matkustelevaisempia. (Oih, taidanpa hieman kaivata mediterraneaan näin sydäntalven kynnyksellä.) Oma kulttuurihistoriamme ja kansamme identiteetin kehitys ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita oppia koulussa. Olen ryhmässä ainut pohjoismaalainen, mikä saa muut heti kiinnostumaan ilmastosta ja purevista pakkasista. Portugalilainen Silvia valittaa, että hänellä on Haagissa kylmä. Lissabonissa oli +18 astetta lämmintä hänen lähtiessään matkaan. Muut nauravat, kun kerron, että minä tulin Haagiin lämmittelemään vihmovasta marraskuun tuiskusta. Luin lentomatkalla Lonely Planetin The Nederlands opaskirjasesta, että hollantilaiset ovat keskimäärin maailman pisin kansa, minkä vuoksi jopa ovien karmien standardikorkeutta on nostettu. Maassa on noin 1200 tuulimyllyä ja kannabiksen käyttö täysin laillista. Hollantilaiset syövät raakoja silakoita sipulin ja pikkelsin kera. Ryhmämme ensimmäinen yhteinen illallinen on onneksi huomenna aasialaisessa ravintolassa! Nukahtaessani päällimmäinen ajatukseni on, että kaikkien suomalaisten opetusalan ammattilaisten olisi hyödyllistä tehdä ulkomaan opintomatka vähintään kerran vuodessa: verkostoitumista, oppimista ja ihmissielun ymmärtämistä varten. Suomalaisille nuorille kansainvälisyyskasvatus on vielä tärkeämpää: oppilaitoksilla tulee olla ulkomaisia kontakteja ja vaihto-oppilastoimintaa, ilman niitä ei voida puhua ylessivistyksestä. Paras tapa oppia toisen kulttuurin tapoja on keskustella ihmisten kanssa ja vierailla kohdemaassa!

3 Päivä kaksi The Hague; Ingreasing opportunities for adult learning Maanantai: Söin aamupalaa yhdessä saksalaisen Heinrichin ja ohjelmajärjestäjä Frank Smitin kanssa. Selvisi, että Hampurista kotoisin oleva Heinrich on vieraillut useasti Suomessa, jopa Imatralla, erilaisten ammatillisten koulutushankkeiden puitteissa. Hän ylistää suomalaista koko maan kattavaa aikuiskoulutusjärjestelmää maailman parhaaksi. Klo 9.30 lähdemme hotellista raitiovaunulla kohti Opetusministeriötä, jossa kuulemme virkamiesten esityksen hollantilaisesta koulujärjestelmästä. Esityksessä viitataan useasti PISA-tutkimuksen tuloksiin ja siihen, mitä opittavaa Hollannilla on Euroopan ykköseltä: Suomelta. Tunnen vahvaa ylpeyttä suomalaisuudestani ja yhteiskuntani satsauksista: korkeasta opettajakoulutuksesta, kaikille tasavertaisesta peruskoulusta, yhteistyöstä eri toimijoiden välillä, oppilaitosten autonomisuudesta, erityisopetuksesta ja oppilashuollosta. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Suomalaisia koulutusprinsiippejä arvostetaan maailmanlaajuisesti. Ennen esityksen alkua ryhmämme ohjataan upealla panoraamanäköalalla varustettuun kokoushuoneeseen, josta saatamme esityksen ajan ihailla Haagin historiallisia rakennuksia ja Pohjanmeren rantamaisemia. Aikataulumme tosin venyy puolella tunnilla aluksi, koska kokoustilan av-tekniikka takkuilee pahasti. Tekniikan toimimattomuus on näköjään universaali ilmiö; se yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa! Odotellessani kaivan Marimekko-laukustani Nokian multimediapuhelimeni. Huomaan, että vien suomalaisuuden viestiä maailmalle monella tasolla. Kuulen, että Hollannissa ei ole lähikouluperiaatetta vaan kaikki voivat vapaasti valita, mihin kouluun lapsensa laittavat. Valinnanvapaus on johtanut siihen, että osa kouluista on tupaten täynnä lapsia ja osa kärsii oppilaspulasta. Portugalissa saa valita neljästä lähialueella sijaitsevasta koulusta, Iso-Britanniassa viidestä. Peruskoulujen maine ja imago vaikuttavat vanhempien päätökseen. Hollannissa opettajan ammatti ei ole haluttu ja nuorten koulukeskeyttäjien määrä on valtava. Pidän oman esitykseni suomalaisesta koulujärjestelmästä muulle opintoryhmälle. Tarjoan samalla ryhmäläisille paperipäällysteisiä Fazerin suklaakonvehteja, joita toin Suomesta tuliaiseksi. Keskityn PISA-tutkimuksen tuloksiin esitelmässäni. Ryhmäläiset esittävät lukuisia kysymyksiä, esimerkiksi opettajakoulutuksesta. He ihmettelevät pitkää yliopistokoulutusta. Kerron, että opettajan ammatti on Suomessa arvostettu ja kohtuullisen hyvin palkattu. Puolalainen Ewa kertoo, että Puolassa opettajalle jää kuukaudessa palkkaa käteen verojen jälkeen noin 600 euroa. ( You must have a husband in Poland, Ewa nauraa.) Iltapäivällä työstämme parin tunnin verran ryhmäraporttiamme kolmen hengen porukoissa hotellin neuvotteluhuoneessa. Ryhmässä vallitsee kiva yhteishenki, ja työ sujuu mutkattoman jouhevasti. Raportin kokoajaksi valitaan isobritannialainen mies, joka

4 saa kunnian kielitaitonsa vuoksi. Natiivina englannin taitajana työ onnistuu häneltä kaikista kivuttomimmin. Pohdimme aikuiskoulutuksen hankaluuksia, ja käy ilmi, että lähes kaikissa maissa pulmat ovat samat: maahanmuuttajakoulutuksen järjestäminen, syrjäytyneiden nuorten aikuisten houkutteleminen opintojen pariin jne. Iso-Britanniassa koulutarkastajat tarkastavat jokaisen koulun kerran vuodessa. Jos asiat eivät oppilaitoksissa ole kunnossa, tarkastajilla on oikeus puuttua tilanteeseen voimakkaasti. Illan päätteeksi nautimme päivällisen indonesialaisessa ravintolassa. Juttelen barcelonalaisen Jordin kanssa katalonialaisesta kulttuurista ruuan ääressä. Päivä on ollut todella pitkä: ohjelmoitua tekemistä on riittänyt 12 tunniksi. Loppuillan viimeinen ajatukseni on, että minun täytyy ehdottomasti ilmoittautua Brush up your English kurssille! Ymmärrän erinomaisesti kaiken lukemani ja kuulemani, mutta puhuminen tuottaa vaikeuksia. Olisiko suomalaisessa kielenopetuksessa korjattavaa? P.S. Kaupungilla liikkuessa kuulee jatkuvasti huudon Watch out the bicycles! Hollannissa polkupyörä on kätevin ja ylivoimaisesti suosituin tapa siirtyä paikasta toiseen. Päivä kolme Tiistai: Ruotsissakin kouluyhteistyötä tehnyt saksalainen Heinrich kertoi aamiaispöydässä, että ruotsalaiset vitsailevat paljon suomalaisten kustannuksella: They make jokes about Finland every day. About that how shy and quiet Finnish are. Kerroin, että Suomessa pidetään kilpailua Ruotsia vastaan eräänlaisena kansallishuvina, kaikissa mahdollisissa lajeissa ja asioissa. Sitten nauroimme jääkiekon häpeäottelulle 2000-luvun alussa. Siis sille, jonka Suomi hävisi nöyryyttävästi luvuin 5 6 viimeisessä erässä. We never foget that in Finland. It was very shameful. Klo 8.45 lähdemme minibussilla kouluvierailulle. Kyse on ammattitutkintoon tähtäävistä second-change studenteista, jotka pääsääntöisesti ovat vuotiaita ja jotka opiskelevat itselleen ensimmäistä kertaa ammattia. Opiskelijat ovat taustaltaan yleensä koulukeskeyttäjiä tai he ovat earlier failed their examinations. Koulussa on noin 700 opiskelijaa. Turvatoimet koulun aulassa ovat tiukat. Meidän pitää ilmoittautua ja kulkea turvaportin läpi ennen pääsyä koulun tiloihin. Rehtori ja apulaisrehtori kertovat koulun toiminnasta, ja pääsemme vierailemaan myös oppitunnilla ja kiertelemään rakennuksessa, joka on uusi. Opetus aloitettiin uusissa tiloissa kaksi viikkoa sitten. Ympäristö on erittäin moderni kalustukseltaan ja opetusvälineistöltään. Aulatilat ovat väljät ja tietokoneita on oppilaiden käytössä runsaasti.

5 Oppitunnit muistuttavat täysin suomalaisia vastaavia ja nuoriso näyttää käyttäytyvän prikulleen samalla tavalla kuin kotimaassani: he näyttävät tylsistyneiltä opettajajohtoisessa opetustilanteessa, näpyttelevät kännyköitä ja kuuntelevat mp3-soittimista musiikkia opetuksen aikana. Vain harva jaksaa seurata opettajan puhetta. Huomattava valtaosa opiskelijoista on maahanmuuttajia. Oppilaitos on tarkoitettu nuorille ja nuorille aikuisille, jotka eivät jostain syystä ole pärjänneet normaaleissa toisen asteen kouluissa (yleissivistävässä tai ammatillisessa). Syyt ovat yleensä kielitaidottomuus, mielenterveyspulmat, sosiaaliset ongelmat, motivoitumattomuus tai oppimispulmat. Kuusikymmentä prosenttia opiskelijoista saa toisen asteen tutkinnon valmiiksi tässä toisen mahdollisuuden koulussa. Hollannissa ei voi saada työttömyyskorvausta tai muuta vastaavaa julkista rahatukea, jos ei ole suorittanut jonkinlaista toisen asteen tutkintoa. Tutkinnon taso vaihtelee, ja jotkut opiskelevat pidemmälle kuin toiset. Olen ilahtunut hollantilaisesta järjestelmästä: opiskelun tukijärjestelmät ovat hyvällä tasolla, ja yksilöllinen opinpolku tiedostetaan ja sitä tuetaan vahvasti. Lounaan jälkeen kuulemme esitelmän Volksuniversiteitin edustajalta, joka kertoo meille hollantilaisesta nonformaalista ja vapaaehtoisesta aikuiskoulutuksesta. Organisaatio muistuttaa suomalaista kansalaisopistoa. Viisitoista prosenttia hollantilaisista aikuisista osallistuu kansalaisopistojen kursseille ja opetukseen, harrastusluonteisesti. Eli lähes miljoona ihmistä. Esittelijä kertoo, että kurssin myyvä ja markkinahenkinen nimi on tärkeä, jotta kurssille saadaan osallistujia. Finding a new job kurssi oltiin jo aikeissa keskeyttää vähäisen osallistujamäärän takia, kunnes sen nimeksi vaihdettiin I want to do something else! Yleisöryntäys oli taattu. Esitelmän aikana käy ilmi, että yli 60 % hollantilaisista naisista on kotirouvia eli ei käy ansiotyössä. Suomalaisena naisena lukua on vaikea käsittää. Puoli neljän aikaan jatkamme ryhmäraportin kirjoittamista. Alan olla melko väsynyt: kommunikointi vieraalla kielellä, jatkuva vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ja tiukka vierailuohjelma vaativat henkisen energiaveronsa. Ennen nukahtamistani tajuan, että rohkeuteni puhua englantia on kasvanut huimasti parin päivän aikana. Opintovierailu toimii erinomaisena kielikylpynä. Opetusalan sanavarastoni on vähintäänkin tuplaantunut. Kommunikoinnissa myös elekielellä on suuri rooli.

6 Päivä neljä Keskiviikko: Nautin aamiaisen pikaisesti isobritannialaisen Mahoodin kanssa. Mahood on Pakistanista kotoisin oleva maahanmuuttaja, joka vastaa Birminghamissa nuorisotoiminnasta, tai ainakin jostain sen koulutuksellisesta osasta. Aamiaisen jälkeen päivitän facebookiin kuulumiseni. Klo 8.30 lähdemme minibussilla Rotterdamiin. Vierailemme oppilaitoksessa, joka kouluttaa maahanmuuttajille hollantilaista kulttuuria, kieltä ja yhteiskunnassa selviämisen taitoja. Heillä on mahdollisuus tähdätä viralliseen kielitutkintoon. Oppilaitos on erittäin suuri, opiskelijoita on yli (osa-aikaisesti, väliaikaisesti jne.). Osa käy vain yksittäisillä kursseilla. Vierailemme oppitunneilla. Saamme omin silmin nähdä ja korvin kuulla, että koulussa arvostetaan laajasti kaikkia kulttuureita ja toimitaan yksilölähtöisesti. Ilmapiiri ja henki ovat mahtavan positiivisia ja opiskelijat selvästi nauttivat olostaan. Heistä pidetään hyvä huoli. Koulurakennus on erittäin siisti ja nykyaikainen. Kaiken kaikkiaan saamme selkeän kuvan hollantilaisesta maahanmuuttopolitiikasta ja suuresta tarpeesta ja halusta integroida rajan takaa tulevat osaksi hollantilaista yhteiskuntaa. Hollannissa satsataan todella paljon maahanmuuttajien hyvinvointiin ja sulauttamiseen hollantilaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Maahanmuuttajia maassa on nykyisin noin 1,5 2 miljoonaa. Paluumatkalla Haagiin piipahdamme katsomassa historiallisia ja koristeellisia tuulimyllyjä. Juttelen kreikkalaisen Marian kanssa, joka kertoo, että Kreikassa maahanmuutto, erityisesti laiton maahanmuutto, on räjähtänyt käsistä. Hän arvelee, että virallisesti maahanmuuttajia on noin miljoona mutta epävirallisesti toinen mokoma lisää. Tämä aiheuttaa koulusysteemille valtaisan haasteen. Kreikassa jokainen maksaa veroja yli 40 prosenttia tuloistaan, mutta julkisia palveluita on minimaalisesti. Valtio maksaa 300 euroa maahanmuuttajille, jotta he palaisivat lähtömaahansa, mutta valtaosa maahan tulleista ottaa rahat ja jää Kreikkaan. Valtio maksaa työttömien maahanmuuttajien elinkustannukset kreikan kielen opiskelun aikana. Kreikassa julkisten oppilaitosten rehtoreilla ei ole juuri ollenkaan toimintavaltaa eikä hallintohenkilökuntaa (esimerkiksi sihteereitä tai apulaisrehtoreita). Opettajarekrytointi tehdään virastoissa, eli rehtorit eivät välttämättä itse haastattele töihin tulevia opettajia. Viimeisen kokonaisen vierailupäiväni iltana tajuan, miten yhdenmukaisia ja samanlaisia Euroopan maiden koulutusjärjestelmät loppujen lopuksi ovat. Eroavaisuuksia on oikeastaan vain peruskoulutuksen vuosimäärässä ja aloitusajankohdassa. Lisäksi osassa maista, kuten esimerkiksi Irlannissa, käytännössä kaikki koulut ovat katolisia. Toinen aste jakautuu periaatteessa kaikissa maissa ammatilliseen ja yleissivistävään linjaan. Monissa maissa on mahdollisuus myös ammatillisen linjan jälkeen hakeutua yliopistoon. Systeemit ovat joustavia ja antavat nuorille mahdollisuuden myös muuttaa mieltään.

7 Eräs hollantilainen 23-vuotias yliopisto-opiskelija kertoi meille oman tarinansa: Hänen iranilaiset vanhempansa muuttivat Hollantiin hieman ennen kuin hän syntyi. Hän ei viihtynyt peruskoulussa erilaisten sosiaalisten ongelmien takia ja koska hänen kaverinsa olivat eri koulussa. Hän lopetti koulun 14-vuotiaana, ja 18-vuotiaaksi asti hän käytti aikansa kaupungilla, kirjoja lukemalla jne. Kahdeksantoistavuotiaana hän yritti saada työttömyyskorvausta yhteiskunnalta elättääkseen itsensä, mutta Hollannin lakien mukaisesti hänet passitettiin takaisin koulun penkille. Hän opiskeli toisen asteen second-chance -koulussa kolme vuotta, ammatin ja yleissivistäviä aineita. Täytettyään 21 vuotta hän haki yliopistoon opiskelemaan historiaa. Hän läpäisi kokeen ja opiskelee nyt kolmatta vuotta opettajaksi. Hän puhuu täydellistä englannin kieltä, jonka hän on oppinut kirjoja lukemalla ja internetistä, kuten hän itse mainitsee. Hänen tarinansa on Hollannissa mahdollista, hyväksyttyä ja erittäin arvostettua. Milloin tahansa voi tulla mukaan koulujärjestelmän sisälle ja pärjätä! Hollantilaiset ovat erittäin suvaitsevaisia, humaaneja ja kannustavia maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä kohtaan. Myöhään iltapäivällä työstämme ryhmäraporttiamme ja lähdemme porukalla ravintolaan syömään. Pohjanmeren hiekkaranta Haagin edustalla on kaunis näin sateisellakin säällä. Päivän päätteeksi pakkaan seuraavan aamupäivän kotiinlähtöä varten.