OLLI POROILA Sammonkatu 8 C Helsinki olli.poroila@gmail.com VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO

Transkriptio

1 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO kihlakunnansyyttäjä Tero Kekki viite: päätökset 14/838 ja 14/839 - R14/557 lähettäjän asia: OIKAISUVAATIMUS peruste: päätös suojelee rikollisia poliiseja, jotka ovat suojelleet kiistattomiin rikoksiin syyllistyneitä Tuskinpa kykenette kuvittelemaan tunteitani siitä, että olen jo yli kymmenen vuoden ajan joutunut henkisen viranomaisjoukkoraiskauksen uhriksi. Tämä ei ole mielikuvituksen tuotetta, ei harhaa, vaan asiakirjoilla todistettavaa faktaa. Poliiseista komisario Rauli Pajuharju on ollut oikeusturvani polkijoista räikein. Minua loukkaa syvästi väitteenne, jonka mukaan hän ei muka olisi syyllistynyt edes virkavirheeseen. Mieshän on syyllistynyt raskaaseen rikokseen estäessään minua saamasta jo perustuslain minulle suomaa oikeutta suojellessaan poikkeuksellisen törkeitä valheita minusta levittäneitä Satu-Kristiina Hautamäkeä, Pauliina Maijalaa ja Pauli Korhosta joutumasta rikoksistaan edesvastuuseen. Alla oleva ote on pieni murunen Korhosen väsäämästä rikosilmoituksesta ja pikkuriikkinen murunen Hautamäen ja Maijalan koostamasta julmille valheille ja räikeille vääristelyille rakennetusta häpäisyvuodatuksesta, josta Korhonen valheensa ammensi. Älkää vain Te sortuko siihen yleiseen harhaluuloon, että pakkohan näiden naisten minusta levittämien syytösten on olla tosia, sillä eihän kukaan pelkän petosolettamuksen perusteella alentuisi tuollaiseen poikkeuksellisen julmaan pahuuteen. Minulle onkin ollut valtava järkytys, kun minulle alkoi valjeta, että näitä tuolloin vielä hyvinä työystävinäni pitämiä opettajia ei oltukaan vasten heidän tahtoaan vedetty tähän mukaan, vaan elämäni tuhoaminen olikin etupäässä heidän luomuksensa. Koska olen vuosi vuoden jälkeen aina vuodesta 2004 saakka joutunut taistelemaan häkellyttävän typeriä, röyhkeitä ja moraalisesti korruptoituneita virka- 1/8

2 miehiä vastaan, EN ENÄÄ JAKSA SILOITELLA SANOTTAVAANI sen paremmin kieliasun, sanaston kuin tahdikkuudenkaan suhteen. Se, että mm sanat "valhe", "vääristely", "kieroilu", "moraalinen korruptio", "pahuus", "julmuus", "törkeä" ja "röyhkeä" toistuvat tässä vähän väliä, johtuu siitä, että ne todellakin ovat sisällön vuoksi tarpeen ja siitä, että halveksunnastani näitä pahoja ihmisiä kohtaan on sammumaton. Jos te kuulutte näihin viranomaisgangstereihin, niin Te tietenkin vähät välitätte mitä kirjoitan ja tekstiini perehtymättä normaalilitaniaa noudattaen lyttäätte myös tämän oikaisuvaatimukseni. Jos Te sen sijaan olettekin rehellinen ja rehti virkamies joitakin sellaisiakin olen kohdannut niin te ymmärrätte kuinka reagoi erittäin kunniallinen, lempeä ja oikeudenmukainen mies, jonka maine on ensin julmin valhein ja räikein vääristelyin jokaista henkäystäkin myöten aiheettomalla kostolla häpäisty ja sitten poikkeuksellisen törkeän demonisoinnin vuoksi lähes joka puolella tullut kohdelluksi kuin pahintakin rikollista. Tosiasiassa en ole syyllistynyt yhtään mihinkään laittomaan, enkä edes moitittavaan. Mitään itsepetosta tämä ei ole, sillä joka ainoa minua vastaan esitetty valheellinen syytös perustuu kostoon, harhauttamiseen ja ennakkoluuloihin. Pahat ihmiset ehtivät demonisoida minut kaikessa rauhassa, kun vainoamisestani tietämättömänä makasin toipilasvuoteellani. Suurin osa tukijoistani oli peloteltu ja painostettu hiljaisiksi tämä ei ole liioittelua ja he anteeksipyydellen antoivatkin tukensa minulle salassa. Hautamäen ja Maijalan myötä kimppuuni käyneet muutamat vanhemmat ovat etupäässä niitä, joiden lapsille olin joutunut antamaan huonoja arvosanoja, ehdot ja ikävimmillään joutunut jättämään lapsen luokalle. Asianajaja, jonka olin erehtynyt palkkaamaan, oli lähinnä joko täysin passiivinen tai toimi peräti minun vanhingokseni salaten minulta jatkuvasti olennaisia asiakirjoja. Vasta, kun noin yhdeksän kuukauden kuluttua raivostuin hänelle perusteellisesti, hän suostui lähettämään hallussaan olleen rikosilmoituksen minulle. Järkytyksekseni se olikin valtavan paljon laajempi kuin hän oli minulle kertonut. Jonkin verran myöhemmin sain Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukana Hautamäen ja Maijalan laatiman häpäisylistan, jonka olemassaolon kunnanhallitus, sivistyslautakunta ja määräaikainen kunnanjohtaja julkisesti kiistivät. He olivat käyttäneet sitä valituksessaan osoituksena siitä, että olen muka kelvoton opettajaksi. [KHO vahvisti hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan minut oli savustettu virastani lainvastaisesti.] Tässä lyhyesti totean, että myöhemmin tuomarin minulle määräämä asianajajakaan kukaan ei harvinaisen julman ja perusteellisen demonisointini vuoksi suostunut vapaaehtoisesti asianajajakseni ei tehnyt hyväkseni juuri mitään, vaan etupäässä istui hiljaa. [Kun vielä jaksoin etsiä asianajajaa, hän puhui minulle epäystävällisesti ja kieltäytyi puolustamisestani jääviyteen vedoten.] Koska nämä asiat edelleen pyörivät mielessäni useita kymmeniä kertoja päivässä, olen ajanoloon oivaltanut kuinka raskaasti myös hän toimi useassa kohdin etuni vastaisesti. Olen nyt jälkeenpäin oivaltanut useita seikkoja, joiden esilletuominen olisi osoittanut mm kahden "uhrini" röyhkeästi valehdelleen toinen nolouttaan ja toinen häivyttääkseen koululla yleisessä tiedossa olevaa tosiasiaa siitä, että hän oli pahimmanlaa- 2/8

3 tuinen pienempiensä alistaja. Olenkin sitä mieltä, että tällä minulle määrätyllä asianajajalla oli omalta osaltaan ratkaiseva vaikutus siihen, että törkein valehteluin minut onnistuttiin tuomita. Vaikka etenkin hovioikeuden puheenjohtajan toistuvista kiirekeskeytyksistä huolimatta puhuinkin istunnoissa melko runsaasti, olin tuskallisen keskushermostosairauteni pahasti uuvuttama suuren osan prosessia lääkitykseni oli aluksi väärä ja myöhemminkin puutteellinen enkä jaksanut kompensoida tärkeän tehtävänsä laiminlyöneen ammattilaisen vaikenemista. Kuka tahansa älykäs ja terve maallikkokin olisi osannut opastaa minua puuttumaan etenkin suoranaisiin logiikkavirheisiin. Ennen kuin jatkan asian ytimeen, huomautan vuosikausia jatkuneen henkisen joukkoraiskauksen tuntomerkit täyttävän totaalisen häpäisyni olevan sitä luokkaa, että vaikka nämä häpäisylistan koostaneet entiset kollegani myöntäisivät HS:n koko etusivun ilmoituksessa valehdelleensa häpäisylistansa täyteen syytöksiään ja vääristelyjään minusta, niin en silti saisi perusteellista häpäisemistäni pyyhittyä ihmisten mielistä pois. Siksi olen tehnyt erittäin raskaan päätöksen ryhtyä kaikesta tästä kertovan dokumenttikirjani valmiiksi saatuani noin kolmen, neljän vuoden kuluttua syömälakkoon, joka on päättyvä kuolemaani. En vaadi sillä enää keneltäkään yhtään mitään, sillä ehdot kuitenkin tulkittaisiin kiristykseksi, eikä totuuden esille kannustamiseksi. Päätös ei tietenkään ole ollut helppo etenkään lasteni ja lapsenlapseni vuoksi, mutta minun on täysin mahdotonta alistua kuolemaan minuuteni julmasti joukkoraiskattuna. Elämäni perusta on heikompien suojelu, joten minun syyttämiseni ja peräti tuomitsemiseni juuri päinvastaisesta loukkaa minua yhtä paljon kuin... Mieleeni tuli useita vertauksia, mutta jääköön ne karkeina toistamatta. Kyse ei ehdottomasti ole itsemurhasta, vaan ainoasta käytettävissäni olevasta keinosta saada riittävän suuri mediahuomio dokumenttikirjalleni, jossa tuon koko saastan julki. Jos haluaisin tehdä itsemurhan, olisin tehnyt sen viimeistään vuoden 2004 loppuun mennessä. Tämän kertomisella haluan alleviivata kuinka tosissani olen. Korostan, että ryhdyn syömälakkoon täysin riippumatta siitä, oletteko Te virkamiehenä rehti ja rehellinen vai moraalisesti korruptoitunut. Katkerien kokemusteni vuoksi oletusarvoksi minulle on tullut, että asiaani käsittelevä virkamies on moraaliltaan korruptoitunut. Koska kuitenkin saattaa olla mahdollista, että Te päinvastoin olettekin rehti ja rehellinen virkamies, näen tämän oikaisuvaatimuksen laatimisen vaivan. Normaalistihan se on yhtä tyhjän kanssa, koska väärintehneen virkamiehen pitäisi myöntää virheensä, ja liian harvalla on siihen riittävää selkärankaa. Käsittääkseni sitä ei anneta muille päätettäväksi. Olen erittäin pettynyt siihen, että Te ette ottanutkaan minuun yhteyttä ennen päätöksenne tekoa, vaikka Paaterolle osoittamassani kirjeessä selvästi ilmoitin, että kirjeessäni esitän asiani vain hyvin ylimalkaisesti, koska en jälleen kerran halunnut nähdä turhaa vaivaa, jos kirjeeni ei johdakaan yhtään mihinkään. Minulla on kiloittain asiakirjoja, ja olisin keskustelussa Teidän kanssanne selvittänyt mitä kaikkia asiakirjoja Te tarvitsette; eihän kaikkien niiden 3/8

4 lähettämisessä Teille olisi ollut mitään mieltä. Jo yksin tämän seikan pitää riittää oikaisuvaatimukseni hyväksymiseen ja asian rehtiin uudelleenkäsittelyyn riittävin tiedoin. Oletan nyt siis käytännöllisyyden vuoksi, että Te olette niitä virkamiehiä, joille ihmisen oikeusturva on tärkeämpi kuin sujuva päätöksenteko. Arvostin suomalaista poliisia erittäin paljon ennen kuin minulle valkeni, että ainakin minun kohdallani poliisi onkin oikeusturvani turvaajan asemesta viholliseni, jota ei kiinnosta totuus, vaan minun, viholliseksi etukäteen päätetyn murskaaminen. Olin poliisistamme ja oikeuslaitoksestamme jopa patrioottisen ylpeä. Useat EIT:n langettavat tuomiot Suomelle ovat isänmaallemme suureksi häpeäksi. Olen koko ajan lykännyt EIT:hen valittamista, sillä kovasti soisin, että saisin oikeutta suomalaisten oman rehellisen työn seurauksena. Oikeuksieni systemaattinen polkeminen on ollut niin räikeää, että on täysin mahdotonta, että täkäläisistä hyvä-veli/sisko-verkostoista riippumattomat tuomarit eivät ratkaisisi valitustani minun hyväkseni. Käsittelen nyt pientä jo kirjeeni alussa esille tuomallani esimerkkiä, joka jo pelkästään sellaisenaankin osoittaa jokaiselle oikeusvaltiota arvostavalle, että komisario Rauli Pajuharju on syyllistynyt kohdallani toistuvasti viiden vuoden ajan mitä törkeimpiin virkavirheisiin ja -rikoksiin. Poikkeuksellisen röyhkeät ja julmat mielenterveyttäni ja juomatapojani koskevat valheet valitettavasti ovat vain ns jäävuorenhuippu, pikkuriikkinen osa Pauli Korhosen väsäämästä rikosilmoituksesta, joka perustuu yksinomaan Satu-Kristiina Hautamäen ja Pauliina Maijalan minusta koostamaan törkeille valheille ja räikeille vääristelyille perustuvaan häpäisylistaan. Hänellä ei ole ollut rikosilmoitustaan vääntäessään vähäisintäkään kosketusta Hyrsylän kouluarkeen. Te tiedätte yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa kymmenisen vuotta täyttänyt suomalainen, että tuollaisia törkeyksiä ei Suomessa saa rankaisematta kenestäkään esittää, ei edes pienessä piirissä saatikka sitten julkisessa asiakirjassa, jonka viesti on eri muodoissa levinnyt median välityksellä tuota pikaa ympäri valtakunnan. Niin, selvästikään ei kenestäkään muusta kuin Olli Poroilasta. Nämäkin röyhkeydet ovat törkeydessään sellaisia, että Korhonen on varmaan saanut etukäteislupauksen täydestä suojelusta. Kuinka ihmeessä hän olisi muuten uskaltanut ryhtyä ilmiselvästi rikolliseen toimintaan? En tietenkään alistu tuollaiseenkaan raivostuttavaan vääryyteen. Taisteluni oikeuksieni puolesta viimeiseen hengenvetooni saakka. Kirjaimellisesti! Olennaista ei pelkästään ole se, että nuo ovat täyttä valhetta, vaan myös se, että levitellessään juorua minulle keksimästään sairaudesta, Korhonen on lisäksi 4/8

5 syyllistynyt yksityisyyden törkeään loukkaamiseen. Siis siitä huolimatta, että ne ovat täysin mielikuvituksen tuotetta. Siltä varalta, että Te olisitte liukunut maanis-depressiivisyys-valhetta koskevien useiden selvitysteni ohi totean, että en ole koskaan vähäisimmässäkään määrin sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä, entiseltä nimeltään maanis-depressiivisyyttä. Olen kyllä ollut avoin aiemmin sairastamastani reaktiivisesta eli ulkoisesta syystä johtuneesta masennuksesta. Näiden sekoittaminen tahallaan on todella törkeää ja vahingossa sivistymätöntä ja yhtäkaikki lopputulos on rikollista. En ole koskaan esitellyt lääkkeitäni julkisesti yhtään missään. Vakavaan ja erittäin tuskalliseen keskushermostovaurioon käyttämäni erittäin voimakkaan kipulääkkeen Hautamäki ja Maijala saivat selville kehitellessään mitä julmimpia keinoja, joilla kostaa minulle teon, johon en edes ollut syyllistynyt. Koska jouduin ottamaan voimakasta kipulääkettäni neljä kertaa vuorokaudessa, säilytin tietysti yhtä lääkeliuskaa keittiöpisteen omalla hyllylläni, jota nämä opettajat ovat sitten omin lupinensa penkoneet, kun makasin lähes kuolemakseni koituneen sydäninfarktini ja sen vuoksi asennetun pallolaajennuksen uuvuttamana sairauslomalla. Sitäpaitsi lääke ei ole "morfiinipohjainen", kuten nämä valehtelijat ovat keksineet, vaan opioidi. Koska opioidi on monelle tuttu lääkkeistä, morfiini-sanaa käyttämällä Korhonen loihti mielikuvaa minusta muka huumausaineen väärinkäyttäjänä. Koska todistustaakka on väitteiden esittäjillä, minulla ei tietenkään ole ollut minkäänlaista velvollisuutta osoittaa olevani henkisesti terve. Koska Pajuharju ja myöhemmin myös ylikonstaapeli Jarmo Ylitalo suojelivat rikollisia Hautamäkeä, Maijalaa ja Korhosta, jotka valheellisesti väittivät minua mielisairaaksi, tapaukseeni suoraan tai juorupuheiden kautta liittyville ihmisille tietysti muodostui käsitys minusta todellakin mielisairaana, jolta voikin odottaa jos jonkinlaisia mielettömyyksiä. Lopulta kuitenkin hankin todistuksen mieliterveydestäni monipuolisesti pätevältä psykiatrilta, joka tietysti totesi minut henkisesti täysin terveeksi niin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kuin muidenkin mielisairauksien suhteen. Tarvittaessa tietysti esitän myös sen asiakirjan. Entä muka "runsas alkoholinkäyttöni" ja "siitä johtuvat runsaat poissaolot"? Olen joutunut olemaan tavanomaista useammin täysin luvallisesti poissa töistä niistäkin on tietysti asianmukaiset dokumentit sillä keskushermostovaurioni tarkka diagnosointi ja siihen sopivan lääkityksen määrääminen ei valitettavasti ollut nopeaa eikä helppoa. Sitäpaitsi eihän Korhosella olisi voisi edes teoriassa olla mitään tietoa poissaolojeni syistä ellei hän olisi tullut koulutuntien aikaan kotiini huomaten minun muka röhnöttävän juovuksissa. No, se ei olisi tietenkään olisi missään tapauksessa voinut onnistua, sillä olisin tuolloin ollut Helsingissä tai Hyrsylän koululla. Niin, vaikka minulla oli tietenkin aina koko päivä vapaata, en usein mennytkään kotiin, vaan koululle, jotta keventäisin näiden minulle myöhemmin koulutoimenjohtajan röyhkeän valehtelun vuoksi kostaneiden työtaakkaa. [Pajuharju nollasi täysin perusteetta myös tuota virantoimituksessa valehtelua koskevan tutkintapyyntöni, koska se olisi osoittanut todeksi Hautamäen kostomotiivin.] 5/8

6 Hautamäki ja Maijala tietysti kuvittelivat todellisuudessa empaattisuuden ja vastuuntunnon osoittamisen tarkoittavan sitä, että olinkin muka lintsannut suurimman osan useista työpäivistä ja vain piipahtanut töissä pariksi viimeiseksi tunniksi. Siis näin, vaikka olin tietysti hyvin avoimesti kertonut heille syyn poissaoloihini. Nämäkin valehtelut loukkaavat minua suunnattoman paljon. Lääkärien yrittäessä selvittää minun vakavan sairauteni laatua, nämä elämäni tuhoajat väänsivät siitä muka juopottelusta johtuvaa luvatonta poissaoloa. Painotan, että tässä on ollut kyse invalidisoivasta sairaudestani, jonka vuoksi saman vuoden syksyllä aloitettiin sairauslomien sarja, joka johti seuraavana keväänä pysyvään siirtymiseeni eläkkeelle ja toisin kuin juoruämmät olivat levitelleet, vain ja ainoastaan fyysisestä syystä. Tästäkin lopulta hankin todistuksen. Suhteellisen lähellä Hysrykän koulua asuneet komisario Rauli Pajuharju ja ylikonstaapeli Jarmo Ylitalo ovat tienneet nuo ja lukuisat muut Pauli Korhosen minusta levittämät törkeät valheet jo alkukeväällä On kertakaikkiaan röyhkeää edes vihjaista, etteikö näillä kansalais- ja ihmisoikeuksiani pilkkanaan pitäneillä poliiseilla olisi ollut peräti viiden vuoden aikana aikaa ja mahdollisuuksia tehdä päätöstä. Varsin kuvaavaa koko irvokkaassa prosessissa on se, että hyvin pian syyteoikeuden vanhenemisen jälkeen näiltä poliiseilta yhtäkkiä liikenikin aikaa päätöksen tekoon. Vaikka päätöksen allekirjoittajana olikin Ylitalo, tottakai Pajuharju on ollut tässäkin mukana. Syy allekirjoittajan vaihtamiseen oli taktinen, sillä omassa sabotointipäätöksessään Ylitalo viittasi Pajuharjun noin syyskesällä 2004 tekemään häpeällisen epä-älylliseen nollauspäätökseen, jonka pitäisi nolostuttaa jokaista poliisia, syyttäjää ja tuomaria ja miksipä ei tolkullista maallikkoakin. Ennen kuin Pajuharju edes vaivautui lähettämään minulle päätöstään jouduin vaatimaan sen häneltä hän julisti paikallislehdessä, että nämä kolme eivät ole voineet syyllistyä mihinkään rikokseen, koska syyttäjä on jättänyt haastehakemuksen. Kuten hedelmävertauskuvassa esitin, siinähän oli vain pieni osa Korhosen väsäämästä rikosilmoituksesta ja pikkuriikkinen osa Hautamäen ja Maijalan koostamasta häpäisylistasta. Tähän puoskaritason päättelyyn perustuvaa torpedoimista ylikonstaapeli Ylitalo käytti viimeisen/viimeisimmän rikosilmoitukseni vanhenemisen jälkeiseen torpedointiin. Hänhän totesi Pajuharjun tehneen päätöksen jo vuonna 2004, eikä mitään uusia seikkoja ole muka ilmaantunut. Tämä on röyhkeyden huippu yksi monista. Tällaiset roistotko eivät muka olisi syyllistyneet mihinkään laittomaan! Te tiedätte yhtä hyvin kuin minä, että jos minä olisin levittänyt tuollaisia törkeyksiä Korhosesta, Hautamäestä, Maijalasta, Pajuharjusta, Ylitalosta, Kekistä tai kenestä muusta tahansa, esitutkinta olisi tehty muutaman päivän sisällä, juttu olisi edennyt tuotapikaa tuomioistuimen käsittelyyn ja edelleen langettavaan tuomioon. Kun uhrina onkin ollut Olli Poroila, viisikään vuotta ei muka riitä. Ainakin komisario Rauli Pajuharju ja ylikonstaapeli Jarmo Ylitalo ovat syyllistyneet rikollisen törkeään virka-asemansa väärinkäyttöön rikollisia suojelemalla ja estämällä uhria saamasta tilaisuutta osoittaa näiden syytösten koostu- 6/8

7 van törkeistä valheista ja karkeista vääristelyistä. Minusta olisi täysi ihme, mikäli myös jotkut hänen esimiehistään eivät olisi tässä asiassa sotkeutuneet laittomuuksiin. Kuten olemme joutuneet Aarnio-tapauksen myötä huomaamaan, ei korkeakaan asema poliisiorganisaatiossa takaa rehellisyyttä ja rehtiyttä. Koska nämä moraalisesti korruptoituneet poliisit eivät enää voineet käyttää älyvapaata tekosyytä muka keskeneräisestä tuomioistuinkäsittelystä toistaiseksi viimeisen istunnon jälkeen, he aloittiva röyhkeän viivyttelyn, josta irvokkaana esimerkkinä oli rikosilmoitukseni muka useita päiviä kestänyt matka Lohjalta Karkkilaan, vaikka sitä väliä ajetaan poliisiautolla montakin kertaa päivässä. Vain yksinkertainen ja/tai moraalisesti umpikorruptoitunut kehtaisi väittää, että kyse olisi ollut muka vahingosta. Vaikka apulaisopikeuskansleri pitikin tätä viivyttelyä asiattomana, hän ei tajunnut sen olleen vain yksi vaihe rikosilmoitukseni tahallisessa vanhentamisessa. Tämä kaikki on johtanut siihen, että käydyissä istunnoissa tämän kolmikon poikkeuksellisen törkeät valheet olivatkin oletusarvoisesti muka totta. Eräässä istunnossa kävi ilmi, että sekä vastapuolen juristi että räikeän puolueellisen syyttäjän tilalle vaihdettu uusi syyttäjä olivat olleet vakaasti siinä uskossa, että kaikki ne minusta esitetyt syytökset, jotka eivät tuomioistuimeen päätyneet, oli jo erikseen täysin aiheellisiksi ja oikeiksi todettu. He olivat todella hämmästyneitä siitä, että näin ei ollutkaan. Syynä tähän oli, että hekään eivät tietenkään osanneet kuvitella poliisin saavan kaikessa rauhassa polkea kansalaisen oikeusturvaa näin poikkeuksellisen törkeästi. Tyypillisesti oikeusturvani polkeminen jatkui istunnossa entiseen tapaan. Ylikonstaapeli Ylitalon osuutta elämäni tuhoamisessa en kaikilta osin tiedä. Sen tiedän, että hän teki viimeisen sabotointipäätöksen, mutta sitä en tiedä tekikö hän se vain määräyksestä vai intoa täynnä omasta aloitteestaan. Sitäkään en tietenkään voi tietää onko hän ollut alusta saakka Pajuharjun apurina minua tuhoamassa. Sen kuitenkin tiedän, että komisario Pajuharju ei ole syyllistynyt pelkästään yhteen rikokseen, vaan että hän on ainakin minun kohdallani paatunut rikollinen, koska hän on jatkanut tätä samaa rikossarjaa peräti viiden vuoden ajan. Hänhän on sabotoinut joka ainoan tätä kolmikkoa koskevan rikosilmoitukseni ja tutkintapyyntöni, yksi toisensa jälkeen. Niiden tarkkaa lukumäärää en juuri nyt muista, mutta useita niitä oli, kerta toisensa jälkeen paremmaksi hiomiani. Tämä koskee myös muita asiakokonaisuuteen liittyviä tutkintapyyntöjäni ja rikosilmoituksiani. Koska olen ollut kautta tuomioistuinkäsittelyjen - minun on nykyään vaikea käyttää arvovarauksellista oikeus-sanaa fyysisen sairauteni uuvuttama ja rikollisten ja/tai epäpätevien virkamiesten lamauttama, en välttämättä ole jaksanut seurata onko jokainen tutkintapyyntöni ja rikosilmoitukseni kirjattu asianmukaisesti. Etenkin Lohja-Karkkila-kieroilu osoitti, että etenkin Pajuharjulle on täysin mahdollista "soveltaa" eli vääristellä lakia omaksi ja kavereitten eduksi ja viholliseksi valitun vahingoksi: rikosilmoitukseni ovat "mystisesti kadonneet" ennen kuin ne ehdittiin kirjata. Siinähän rikosilmoitustani ei millään löydetty, kun useiden päivien kuluttua soitin Karkkilaan. Hyvin asiallisesti käyttäytynyt konstaa- 7/8

8 peli etsi sitä varsin kauan, mutta joutui toteamaan, että sitä ei ole kirjattu, eikä sitä millään hyllylläkää näy. Hän lupasi soittaa heti ensitilassa, kun se on löytynyt. Ja kuinka ollakaan, heti varhain seuraavana aamuna rikosilmoitukseni "löytyikin" ja samantien kirjattiin. Jos en olisi vielä tuolloin, enkä ehkä kuukauteen soittanut, rikosilmoitukseni olisi tietysti ollut kirjaamattomana hamaan tulevaisuuteen eli syyteoikeuden vanhenemiseen saakka. Tällainen on todella häpeällistä ja vielä häpeällisempää on, että tällainen lakia pilkkanaan pitävä poliisi on saanut vuodesta toiseen jatkaa. Voi hyvinkin olla, että hän on muut tehtävänsä hoitanut kunnolla. Se ei kuitenkaan saa olla mikään puolustus. Aarnion rikollisuudesta ei nähtävästi ole tiedetty alusta saakka. Sen sijaan vaikka minä olen toistuvasti jo yli vuosikymmenen ajan osoittanut hyvin selkeästi millainen poliisi Pajuharju oikein on, hän on saanut jatkaa. Yhden rikosilmoituksistani lähetin Keskusrikospoliisiin. Perustelin sitä sillä, että en halunnut Pajuharjun jälleen kerran puoskaroivan rikosilmoitustani. Mitä teki Keskusrikospoliisi? Ei suinkaan huolehtinut oikeusturvastani, vaan nimenomaisesta pyynnöstäni huolimatta lähetti sen juuri Pajuharjulle. Oikeusturvani polkevalla päätöksellänne 14/838 Te puolustitte rikollisia suojelleita rikollisia poliiseja, vaikka Teidän olisi pitänyt puolustaa minua, rikoksen todellista uhria. Virheellistä päätöstä voidaan rehdisti puolustaa ainoastaan sillä, että se on tehty puutteellisilla tiedoilla. Sen sijaan häpeälliseksi puolustukseksi kelpaakin jo mikä tahansa (juridinen) kieroilu. Kuten jo oikaisuvaatimukseni alussa totesin, en enää jaksa kirjoittaa kohteliasta, siloiteltua, neutraalia ja muodollisesti ystävällistä tekstiä, sillä niin monen kohdalla se on osoittautunut samantekeväksi. Masentavaa tässä koko prosessissa on se, että enää en pidä rehtiä päätöstä todennäköisenä, enkä oikeastaan mahdollisenakaan. Toki Helsingin hallintooikeus ja Korkein hallinto-oikeus tuomitsivat virasta savustamiseni laittomaksi ja Lohjan käräjäoikeus hääti kihlakunnansyyttäjä Krista Soukolan kimpustani [räikeän] puolueellisuuden vuoksi, mutta en minä niistäkään jaksanut iloita. Pidän muuten selviönä, että syyttäjä Soukola on jatkanut röyhkeää demonisointiani myös Helsingissä. Minun tuhoamiseni olin alusta saakka hänelle erityisprojekti, eikä häntä vähäisimmässäkään määrin kiinnostanut selvittää totuutta, vaan loihtia minusta syyllistä. Prosessille on kuvaavaa, että alkutalvella alkaneessa vainoamisessani minua kuulusteltiin ja ylipäätään kuultiin ensimmäisen kerran vasta juuri ennen vuodenvaihdetta, siis kymmenisen kuukautta prosessin käyntiinpotkimisesta. Ilman pienintäkään todistetta Soukola levitti mediaan mm sellaisenkin valheen, jonka mukaan olisin muka syyllistynyt (lievään) pahoinpitelyyn. Kun se oli syöpynyt ihmisten mieliin, hän ei sitä valhetta enää tarvinnut. Todella toivon Teidän osoittavan, että olette virkamies, josta suomalainen voi olla aidosti ylpeä jonka mielestä perustuslaki kaikkine seurannaissäädöksineen suojelee myös totaalisesti demonisoitua Olli Poroilaa. 8/8