Tietosuoja turvattava. muuttuvissa organisaatioissa. sosiaalialan riippumaton ammattilehti. 95 vuotta. Sosiaaliturva. Huoltaja

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Päihdevalistus ujuttautuu sarjakuvaruutuun Projektiviestinnän ABC Miten Parasta etsitään Kokkolan seudulla? Luottamushenkilö vastaa: Kelpoisuuslaille kritiikkiä Janakkalasta Oikut työpaikan ihmissuhteissa Huoltaja Köyhäinhoitolehti Sosiaaliturva 95 vuotta Tietosuoja turvattava muuttuvissa organisaatioissa

2 Huoltaja-säätiö 4/07 Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Heikki Hiilamo Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) pääkirjoitus Hyvään elämään sähköisillä palveluilla Merja Moilanen 4 5 ajankohtaiset sosiaalihuollon kehittäminen, köyhyys, lähisuhdeväkivalta Löytyykö Paras? uutisia lyhyesti näkökulma Kolumni Mikko Reijonen Jos minulta kysytään Kari Tuhkanen Sijaishuoltopalvelujen hankinnassa voi käyttää järkeä Sirkka Rousu & Tupu Holma Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 95. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi kaksoisnumeroa. Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh. (09) faksi (09) päätoimittaja Merja Moilanen puh. (09) merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Heikki Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN laina ja palaute Nuoret tarvitsevat tietoa gamman riskeistä Kati Laitila Sosiaaliasiamiestoiminnan tulisi rakentua päätoimisten sosiaaliasiamiesten varaan Lasse Rautniemi lainattua, saksittua 8 14 kärkiteema Tietosuoja turvattava muuttuvissa organisaatioissa Erja Saarinen Tietojärjestelmien kehittämiseksi tarvitaan muutoksia sosiaalihuollon lainsäädäntöön Pekka Kortelainen & Jarmo Kärki seuraavassa numerossa 5/07 Kärkiteemana Löytyykö Paras -hankkeessa vammaisten paras? Pia-Nina Vekka ja Sari Rautio arvioivat, että Hämeenlinnan seudulla Paras-hanke parantaa vammaispalvelujen saatavuutta ennaltaehkäisevä päihdetyö Päihdevalistus ujuttautuu sarjakuvaruutuun Minna Tarvainen projektiviestintä Projektoitu elämä asettaa haasteita viestinnälle Helena Lemminkäinen 21 luottamushenkilö vastaa Terttu Tuomi-Koskelin johtaa Janakkalan perusturvalautakuntaa juristin nurkkaus Onko oppilaalla oikeus koulunkäyntiavustajaan? Tapio Räty 24 kirjat, tutkimukset oma ura kuva: Heikki MAnninen 2 Sosiaaliturva 4/07

3 Pääkirjoitus 12. maaliskuuta 2007 Hyvään elämään sähköisillä palveluilla Kannessa Yhtä aikaa palvelurakenteen uudistamisen kanssa on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojärjestelmien kehittäminen. Muutoksia pitää katsoa myös asiakkaiden ja heidän tietosuojansa näkökulmasta. Näin päästäisiin asiakaslähtöiseen palveluiden uudistamiseen, uskoo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio. sivut 8 12 kuva: Heikki Pälviä Työtään päättävän Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmassa laadittiin kansallinen tietoyhteiskuntastrategia vuosiksi Toiveena on, että uusi hallitus ryhtyy toteuttamaan valmista strategiaa sen sijaan, että se aloittaisi alusta ja laatisi taas uuden. Strategiassa on määritelty kansalliseksi visioksi Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa. Hyvän elämän perusta on, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus hyödyntää tietoyhteiskunnan palveluita asuinpaikasta ja sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Tavoite voidaan saavuttaa kattavilla sähköisillä palveluilla. Ennen kuin tämä visio toteutuu, monen asian on loksahdettava paikoilleen. Perustan sähköisille palveluille luo kattava laajakaistayhteyksien saatavuus. Tämä tavoite on lähes saavutettu: väestöstä 96 prosenttia asuu alueella, jossa on mahdollisuus saada laajakaistayhteys. Kotitalouksista 57 prosentilla on jo laajakaistaliittymä. Kun laajakaistayhteyksien nopeuksia saadaan vielä kasvatettua ja käyttäjien tunnistamiseen kansalaisvarmenne, tekninen perusta alkaa olla kunnossa. Tekniikan ohella on myös pidettävä huolta, että kaikilla kansalaisilla on pääsy sähköisiin palveluihin. Perusturvalla tai toimeentulotuella elävillä ei välttämättä ole varaa tarvittaviin laitteisiin. Kirjastojen lisäksi julkisten palveluiden odotustiloissa voisi olla ilmaisia nettiyhteyksiä ja ohjausta sähköisten palveluiden käyttöön niille, joilla ei kotonaan ole verkkoyhteyttä. Nuorista ja työikäisistä suurin osa osaa käyttää tietokonetta ja internetyhteyksiä. Sen sijaan vanhemmille ikäluokille ne ovat oudompia. Yli 74-vuotiaista naisista 4 ja miehistä 10 prosenttia käyttää internetiä, vuotiaista naisista 31 ja miehistä 42 prosenttia. Juuri vanhemmille ikäluokille sähköisistä palveluista olisi eniten hyötyä: he tarvitsevat paljon palveluita ja heidän liikkumisensa voi olla rajoittunutta. Tietokoneiden ja verkkoyhteyksien hankintaan ja käytön opastamiseen tarvittaisiin samanlaiset kansalliset talkoot kuin menossa oleva ikäihmisten digisovittimien asennuskampanja Eläköön yhteys. Kansalaisten tietoteknisen osaamisen ja verkkoon pääsyn parantamisella on kiire, koska sähköiset palvelut alkavat olla arkipäivää jo julkishallinnossakin. Ensimmäisenä ovat sähköistyneet massapalvelut. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköinen asiointi on vasta alkamassa, mutta se ei voi kehittyä, jos asiakkailla ei ole valmiuksia käyttää palveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisten palvelujen kehittäminen ei ole itseisarvo. Varsinaisia tavoitteita ovat palvelujen nopeuttaminen, asiakaslähtöisyyden ja avoimuuden edistäminen, henkilöstön yhteistyön helpottaminen ja saumattomien palveluketjujen toteuttaminen. Samalla pidetään silmällä palvelujen tuottavuuden parantamista. Olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluja ovat asiakastietojen asianmukainen käsittely ja tietosuojasta huolehtiminen. Yksi osviitta tähän on laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, joka tulee voimaan heinäkuun alusta. kuva: Erja Saarinen Merja Moilanen Päätoimittaja Verkkoyhteyksien hankintaan tarvittaisiin samanlaiset kansalliset talkoot kuin on ikäihmisten digisovittimien asennuskampanja. Niina Korpelainen: Sosiaalihuolto muuttuvissa palvelurakenteissa Oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys sosiaalityössä Riittämättömyys työssä tuskastuttaa Sosiaaliturva 5/07 postitetaan lukijoille 29. maaliskuuta Siihen aiottujen työpaikkaja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille www. sosiaaliturva.fi Sosiaaliturva 4/07 3

4 ajankohtaiset SOSIAALIHUOLLON KEHITTÄMINEN Valtion pitäisi varata sosiaalihuollon kehittämistoimintaan vuosittain vähintään 60 miljoonaa euroa. Summaan sisältyisi 6 miljoonaa euroa osaamiskeskusten perusrahoitusta, kehittämisyksiköiden rahoitus sekä erityyppinen hankerahoitus. Suositus sisältyy kuntien sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arviointiraporttiin. Heikkilä vastaan Heikkilä: Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arviointiraportin julkistamistilaisuudessa Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä (vas.) esitti, että osaamiskeskukset alkaisivat toimia ministeriön politiikkainstrumentteina. Keski-Suomen osaamiskeskuksen johtaja Marja Heikkilä (oik.) korosti aluelähtöistä kehittämistä valtiolähtöisen rinnalla. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi arvioinnin Sosiaalikehitys Oy:ltä syksyllä Kehittämistoiminnan osuus kuntien sosiaalitoimen menoista on keskimäärin 0,8 prosenttia. Kuntien väliset erot ovat kuitenkin suuria. Neljässä kunnassa ei ole minkäänlaista kehittämistoimintaa vireillä. Sosiaalipalvelujen kehittäminen sai merkittävän sysäyksen vuonna 2002, jolloin toimintansa aloitti yhdeksän alueellista sosiaalialan osaamiskeskusta. Arviointi osoittaa niiden suuren merkityksen kuntien kehittämistyölle. Osaamiskeskusten panos on ollut erityisen merkittävä sellaisille pienemmille kunnille, joilla ei ole omaa kehittämishenkilöstöä. Osaamiskeskukset ovat omalla toiminnallaan lisänneet myös kuntien seudullista ja alueellista yhteistoimintaa. Sosiaalialan osaamiskeskuksissa työskentelee tätä nykyä 130 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa on määräaikaisia. Kunnissa sosiaalialan kehittämistehtävissä työskentelee yli 800 työntekijää, joista 70 prosenttia on määräaikaisia projektityöntekijöitä. Osaamiskeskusten lisäksi Stakes on sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen kehittäjä. Raportissa suositellaan, että sosiaalihuollon alueelliset kehittämistarpeet huomioidaan, kun perustetaan Stakesin alueyksiköitä. Stakesin ja osaamiskeskusten yhteistyötä voitaisiin tiivistää niiden yhteisillä hankkeilla ja yhteisillä työntekijöillä. Juha Kaakisen, Jarmo Niemisen ja Jukka Ohtosen laatima Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppuraportti julkistettiin 14. helmikuuta. > Julkaisut > Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppuraportti. Selvityksiä 2007:12 KÖYHYYS Pirkanmaan köyhyysfoorumissa eläydyttiin osattomien lapsiperheiden, nuorten, ikääntyneiden ja maahanmuuttajien asemaan. Alustusten pohjalta keskusteltiin siitä, millaista köyhyys ja osattomuus on Pirkanmaalla. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, jota ei voida määritellä eikä mitata yksiselitteisesti, kertoi Stakesin erikoistutkija Eija Kattainen foorumin alustuksessa. Rahalla mitattava köyhyys on vähentynyt, mutta suhteellinen köyhyys on lisääntynyt. Köyhyys ei ole vain tulojen ja kohtuullisen elämisen varojen puuttumista, se ilmenee myös heikkona terveytenä, rajallisina koulutuksen tai peruspalveluiden saantimahdollisuuksina, kodittomuutena, syrjäytymisenä ja päätöksenteosta pois jäämisenä. Päivän yhteenvedossa noin satahenkinen yleisö sai äänestää toimenpiteistä, joilla kansalaisten oloja voitaisiin parantaa. Eniten kannatusta saivat vanhusten hoivatyön riittävä resursointi, toimet pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi sekä minimitoimeentulon korottaminen. Köyhyysfoorumin järjestivät 5. helmikuuta Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan kehittämishankkeen Pirkanmaan jaoston jäsenet ja sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy yhteistyössä Eläkeliiton ja Maaseudun Sivistysliiton Tampereen yhdistysten sekä Tampereen kaupungin kanssa. Köyhyysfoorumiin osallistui yli sata pirkanmaalaista hyvinvointialan toimijaa: kuntien viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä, alan opettajia ja opiskelijoita, kansanedustajaehdokkaita ja muita asiasta kiinnostuneita. > seminaariaineistot. Käytettävissä olevista ammattilehdistä suosituin ja eniten sosiaali- ja perusturvajohtajien lukema lehti on Sosiaaliturva. Ilmeisesti lehden linja ja asiantunijoiden itse kirjoittamat artikkelit puhuttelevat ja ammattilaiset kokevat saavansa tarvitsemaansa käytännön tietoa. Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppuraportti, s. 51 uutisia lyhyesti Seutuneuvonta-palvelusta saa nyt tukea myös kunta- ja palvelurakennehankkeeseen liittyvään uudistustyöhön. Suomen Kuntaliiton yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa organisoima maksuton palvelu painottui aiemmin sosiaali- ja terveydenhuollon seudullisten kehittämishankkeiden tukemiseen. Neuvontaa tarjotaan hallinnollis-organisatorisiin, juridisiin, kunnallistaloudellisiin ja muihin palvelujen uudistamistyössä nouseviin kysymyksiin. Konkreettista asiantuntija-apua saa kysymys vastaus-palvelun muodossa. 4 Sosiaaliturva 4/07 Kelan yritysnumeroon soitetut puhelut halpenivat maaliskuun alusta ja samalla kaikki puhelin- ja faksinumerot muuttuvat alkuiseksi. Aiemmin oli käytössä myös alkuisia numeroita. Vain puhelinnumeroiden alkuosa muuttuu: muilta osin toimipisteiden ja henkilöiden puhelinnumerot säilyvät entisellään. Entiset alkuiset numerot ovat myös käytössä tämän vuoden loppupuolelle saakka, mutta niihin soitetut puhelut ovat soittajalle kalliimpia operaattorin perimän korkeamman maksun takia. > Yhteystiedot. Vuoden 2007 talousarvioon sisältyvästä neljän miljoonan euron erillisestä määrärahasta jaetaan kaksi miljoonaa alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä palvelujen kehittämiseen. Lääninhallitukset myöntävät määrärahan sairaanhoitopiireille niiden jäsenkuntien alle 16-vuotiaiden lukumäärien suhteessa. Määräraha suunnataan ensisijaisesti kuntatasolle tukemaan mielenterveyshäiriöiden ehkäisyä sekä niiden varhaista toteamista. Kunnat ja kuntayhtymät rahoittavat avustuksella toteutettavaa hoitoa, kuntoutusta ja kehittämishankkeita vähintään 20 prosentin osuudella. Toiset kaksi miljoonaa myöntää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämistä koskevien tutkimusten rahoittamiseen.

5 LÄHISUHDEVÄKIVALTA Asiantuntijatyöryhmä esittää lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöhön kansallista vastuuyksikköä. Ministeri Liisa Hyssälästä yksikkö sopisi Stakesiin. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön koordinointi ja osaamisen keskittäminen. STM, selvityksiä 2006:82. Julkaisu verkossa > Julkaisut Piispa, Minna & Heiskanen, Markku & Kääriäinen, Juha & Sirén, Reino. Naisiin kohdistunut väkivalta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225/2006. Julkaisu verkossa www. optula.fi > Julkaisut Väkivallan vastaisesta työstä ei ole kenelläkään kokonaisvastuuta. Kansallinen yksikkö ohjaisi väkivallan ehkäisytyötä, vahvistaisi asiantuntemusta ja lisäisi tietoa. Sen tehtäviä olisivat kehittämis- ja tutkimustoiminta, koulutus ja asiantuntija-apu, yhteistyön koordinointi ja kansainväliset yhteydet sekä viestintä ja julkaisutoiminta. Lisäksi tulisi perustaa asiakaspalveluyksikköinä toimivia seudullisia kehittämisyksiköitä. Ministeri Hyssälä on esittänyt, että uusi yksikkö perustettaisiin Stakesiin. Ottaessaan vastaan työryhmän selvityksen hän totesi, että myös lainsäädäntöä on tarkistettava, jotta käyttöön saadaan tehokkaat keinot väkivallan vähentämiseksi. Asia on kokonaisuudessaan niin tärkeä, että se on liitettävä seuraavan hallitusohjelman valmisteluun, hän painotti. Vuosina 1997 ja 2005 tehdyt väestökyselyt osoittavat, että naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Vuoden 1997 kyselyssä 22 prosenttia naisista kertoi kokeneensa puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana. Vuonna 2005 vastaava luku oli 20 prosenttia. Vuotta 2005 koskeva tutkimus julkaistiin viime joulukuussa. Parisuhteen päätyttyä naiset eivät aina pääse väkivallasta eroon. Runsaat puolet parisuhteessa väkivaltaisista miehistä oli käyttäytynyt väkivaltaisesti tai häiritsevästi eron jälkeen. Yleisimpiä muotoja olivat häirintä ja uhkailu puhelimitse tai muilla viestintävälineillä. Huoli työssä koetusta väkivallasta on lisääntynyt. Tutkimuksessa näkyy myös työpaikkaväkivallan kasvu. Väkivallan uhrit puhuvat useimmiten väkivallasta läheistensä kanssa. Noin kaksi kolmasosaa ei ollut hakenut apua miltään viralliselta taholta. Tavallisimmin apua haetaan poliisilta ja terveyspalveluista. Virallisen avun ja hoidon hakeminen on jonkin verran yleistynyt. Merja Moilanen Löytyykö Paras? Palstalla seurataan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä eri puolilla Suomea. Jussi Salminen perusturvajohtaja, Kokkola Laissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta edellytetään, että Kokkolan kaupunki yhdessä Kruunupyyn ja Kälviän kuntien kanssa tekee suunnitelman siitä, miten palvelujen käyttöä parannetaan yli kuntarajojen. Tehdäänkö Kokkolan seudulla yhteistyötä vai onko tiedossa kuntaliitoksia? Kokkola ja Lohtaja käynnistävät kuntaliitosselvityksen teon. On vielä auki, tuleeko tähän työhön muitakin kuntia. Toimeenpanosuunnitelmaa valmistellaan yhdessä muiden kuntien kanssa. Luonnollisesti seutukunnassa ja koko maakunnassa tehdään laaja-alaista yhteistyötä ja joka tapauksessa sitä tullaan tulevaisuudessa laajentamaan. Millä tavalla lain edellyttämä suunnitelma tehdään sosiaalitoimen osalta? Keski-Pohjanmaalla on päädytty siihen, että ratkaisu etsitään ns. Päijät-Hämeen mallia soveltaen. Keski- Pohjanmaalla ainoastaan Kokkolan kaupunki täyttää asukkaan rajan. Maakunnan ja sairaanhoitopiirin kuntien ja muiden lähikuntien kanssa yhdessä Tärkeää on perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhdistäminen ja poliittisen ohjauksen pysyminen kunnanvaltuustolla. valmistellaan perusratkaisu järjestämisalueista niin, että kunnat voivat määräaikaan mennessä ilmoittaa tulevat yhteistyöalueet. Kokkola ja sen kanssa yhteistyöhön halukkaat kunnat muodostanevat yhden järjestämisalueen esimerkiksi isäntäkuntapohjalta ja alueen muut kunnat mahdollisesti antavat järjestämisvastuun sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle. Lisäksi katsotaan, mitkä asiat on järkevää hoitaa yhdessä koko maakunnan alueella. Tulevat järjestämisvastuualueet valmistelevat uudistuksen toimeenpanon omalla alueellaan. Miten sosiaalihuollon palvelut aiotaan järjestää? Kokkolassa perusterveydenhuolto on tällä hetkellä kuntayhtymän vastuulla. Uudistuksessa kaupunki pitää tärkeänä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhdistämistä ja poliittisen ohjauksen pysymistä kunnan valtuustolla. Pienen maakunnan alueella on kuitenkin tarpeen katsoa, missä asioissa on palvelujen ja niiden laadun turvaamiseksi syytä toimia yhdessä. Vaikuttavatko kielikysymykset ratkaisuihin? Palvelujen järjestämisessä on tietenkin otettava huomioon se, että Kokkola on kaksikielinen kunta. Kaupunkiseutusuunnitelman teossa mukana olevassa Kruunupyyn kunnassa enemmistö väestöstä on ruotsinkielisiä. Kokkola toivoo, että löydetään sellaiset ratkaisut, jotka mahdollistavat Kruunupyyn mukaan tulon yhteistoiminta-alueeseen. Tämä malli tukisi molemmissa kunnissa ruotsinkielisten palvelujen järjestämistä. Mutta päätökset asiassa tekevät Kruunupyyn luottamushenkilöt. Sosiaaliturva 4/07 5

6 laina ja palaute Nuoret tarvitsevat tietoa gamman riskeistä PÄIHTEET Nuorten ja lasten käyttöön on tullut uusi huume gamma. Suomessa on tiettävästi jo sattunut muutama gamman käytöstä johtunut kuolema. Lasten kliinisen farmakologian dosentti Kalle Hoppu, Myrkytystietokeskus. 100-lehti Noin kaksinkertainen annos voi johtaa syvään tajuttomuuteen tai koomaan. Tarkkaan ei voi tietää, mitä neste sisältää. Tutkimusten mukaan yksi millilitra laitonta huumetta voi sisältää 75 milligrammaa tai 500 milligrammaa vaikuttavaa ainetta, ja siksi annostelussa on helppo erehtyä. Kati Laitila, huumetyön suunnittelija, Suomen Punaisen Ristin keskustoimisto, Tampere Meidän tulee puuttua nuoren jatkuvaan päihtymisen tarpeeseen. Gammahydroksivoihappo, GHB, eli gamma on yleensä väritöntä, hajutonta nestettä. Siitä käytetään myös nimitystä lakka. Nuoret sekoittavat sitä usein alkoholin joukkoon. He etsivät aineesta rentoutumista, mielihyvän tunnetta ja päihtymystä, mutta tuloksena voikin olla pahoinvointi, tajuttomuus ja jopa kooma. Gamma on yksi ns. viihdekäyttöaineista ja sitä käytetään viihde- ja bileympäristöissä. Tällöin käyttäjät ovat jo täysi-ikäisiä. Festareilla ja myös alaikäisille suunnatuissa teknobileissä on kaikenikäisiä käyttäjiä. Törmäsin gammaan ensimmäisen kerran vuonna 2000 festareilla päivystäessäni. Silloin sitä sai vielä tilata netin kautta, koska vasta 2001 aine luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi. Lakimuutoksen jälkeen käyttäjät ovat ostaneet sitä katukaupasta tai valmistaneet itse netistä hankkimillaan valmistusohjeilla. Aine on alun perin kehitetty nukutuslääkkeeksi, mutta käyttö lopetettiin pian sivuvaikutusten takia. Nukutuslääkkeenäkin lääkärit annostelivat ainetta pipetillä ja tuotanto oli valvottua. Nyt tuotanto on valvomatonta ja käyttäjät annostelevat sitä loraus-tekniikalla. Niinpä annostelu epäonnistuu helposti. Gamma lisää alkoholin vaikutusta. Sen hankkiminen tulee jopa halvemmaksi kuin pelkän alkoholin hankkiminen. Gamman valmistaminen kotitekoisestikaan ei ole mahdotonta nuorelle kotikemistille. Gamma aiheuttaa nopeita tajunnan muutoksia, ja tästä piirteestä sen käytön voi tunnistaa. Muutoin käytön tunnistaminen on vaikeata etenkin, jos gammaa on käytetty alkoholin joukossa. Viime kesänä gamma johdatti useita nuoria päihdepäivystykseemme. Surullisimpia tapauksia olivat nuoret tytöt, jotka olivat juoneet jonkun tarjoamasta pullosta. Sen jälkeisistä tapahtumista heillä ei enää ollutkaan minkäänlaista mielikuvaa. Suurin osa nuorista oli kuitenkin ostanut ja käyttänyt gammaa täysin tietoisesti. Muutama heistäkin jouduttiin toimittamaan jatkohoitoon kriittisessä tilassa verenpaineen laskiessa nopeasti tai hengityksen lamaantuessa. Nuoret eivät tiedä gamman riskeistä, koska se on suhteellisen uusi päihde. Se tulisikin lisätä niiden aineiden listaan, joista nuorille tiedotetaan. Alkoholi aiheuttaa kuitenkin edelleen eniten riskejä laajan käytön vuoksi, ja myös lääkkeiden ja kannabiksen käyttö on huomattavasti yleisempää kuin gamman. Päihtymisen välineellä ei sinällään ole merkitystä. Meidän tulee puuttua nuorten jatkuvaan päihtymisen tarpeeseen. Päihteiden käyttö vaikuttaa oleellisimmin ihmisen psyykeen ja sosiaalisiin suhteisiin. Gamman käytössä myös fyysiset akuutit riskit ovat suuret, joten myös niistä pitää tiedottaa. Nuorten itsearvostusta tulisi lisätä, etteivät he suostuisi toimimaan kemikaalien koehenkilöinä, kuten he gammaa käyttämällä tekevät. lainattua, saksittua Toimittaja Jussi Kärki, Kauppalehti Kaikista yhteiskunnan kerroksista kumpuaa samankaltaisia viestejä. Miten on mahdollista, että ennätyksellisen pitkä talouskasvu ei ole muuttunut hyväksi elämäksi? Tuottaako se muutakin kuin räteiksi puristettuja työntekijöitä, psyykkisistä sairauksista kärsiviä lapsia ja vielä lumettomia talviakin? Tutkija Tuula Helne, Kela, Sosiaalivakuutus 1/2007 Minä puhun ja kirjoitan hyvinvointivaltion puolesta suorastaan työkseni. Sitä onko tästä mitään hyötyä, en osaa sanoa. Onko edes mahdollista kirjoittaa aiheesta ilman, että lukijat alkaisivat haukotella? Muistan itsekin, että opiskelijana minusta juuri mikään ei kuulostanut yhtä tylsältä kuin puhe hyvinvointivaltiosta. Ja tunnustan, että keskustelu vaikkapa eri hyvinvointivaltiomalleista unettaa edelleenkin. Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto Lapsemme 1/2007 Uudella lailla ei myöskään ratkaista lastensuojelupalveluiden keskeistä ongelmaa, rahan puutetta. Sen ratkaisemiseksi tarvittaisiin kuntia velvoittavia säännöksiä. Lastensuojelu on erityisen vaativa sosiaalihuollon osa-alue, joka edellyttää koulutettua, asiantuntevaa ja erikoistunutta henkilökuntaa. Sitä saadaan vain, jos lastensuojelun henkilöstön mitoituksesta on säädetty laissa. 6 Sosiaaliturva 4/07

7 SOSIAALIASIAMIEHET Suomen 134 sosiaaliasiamiehestä 112 on sivutoimisia ja 22 päätoimisia. Sivutoimisilla asiamiehillä on asiakkaita niin vähän, ettei heidän osaamisensa kartu kokemuksen kautta yhtä paljon kuin päätoimisilla. Sivutoimiset eivät myöskään pysty muiden tehtäviensä vuoksi perehtymään sosiaaliasiamiehen tehtäviin yhtä hyvin kuin päätoimiset. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaaliasiamiestoiminnan kehittämistyöryhmän sihteeri Satu Loippo esittää, että kaikkien sosiaaliasiamiesten olisi oltava päätoimisia. Sosiaaliturva 2/2007 Sosiaaliasiamiestoiminta tulisi paremmin hoidetuksi, jos nykyisten sivutoimisten sijasta maassa olisi päätoimista asiamiestä, jotka pystyisivät todella paneutumaan tehtäviinsä. Lasse Rautniemi, Pikassos Oy:n toimitusjohtaja (tutkimusvapaalla) Sosiaaliasiamiesten tiimi olisi hyvä tiedontuotannon kanava. Sosiaaliasiamiestoiminnan tulisi rakentua päätoimisten sosiaaliasiamiesten varaan Sosiaaliasiamiesten yhteistoiminnalla päästäisiin lisäksi nykyistä parempaan erityisosaamiseen ja tiedontuotantoon, mikä toisi asiakkaan äänen myös kehittämishankkeiden valmisteluun. Kolme sosiaalialan osaamiskeskusta, Pikassos Oy, Koske ja Socom, tuottavat tällä hetkellä sosiaaliasiamiespalveluita. Pikassoksen alueella olisi edellytykset yli asukkaan väestöpohjaan mikäli Satakunnan maakunta ja Tampereen kaupunkiseutu tulisivat nykyisen Hämeenlinnan seudun mukaan. Tämä mahdollistaisi viiden sosiaaliasiamiehen ammatillisen tiimin muodostamisen. Tiimimäinen työote kasvattaisi asiantuntijuutta ja osaamista. Kunkin sosiaaliasiamiehen erityisosaamista voitaisiin hyödyntää paremmin ja sitä voitaisiin myös koulutuksella kehittää. Erityisosaamista lastensuojeluun, vammaispalveluihin ja juridisiin kysymyksiin syntyisi paremmin kuin nykyisin hyvin hajanaisesti, yksin ja pääosin oman työn ohella tehtävässä työssä. Voitaisiin kehittää yhtenäinen raportointimalli koko alueelle sekä yhtenäiset tilastointimallit, jotka helpottaisivat eri alueiden tilanteiden vertailua sekä toimisivat yhtenä kehittämistoiminnan alueellisen tiedontuotannon välineenä. Tällöin kehittämistoimintaa voidaan suunnata nykyistä paremmin niihin asioihin, joissa asiakkaiden palveluissa on suurimpia puutteita. Sosiaaliasiamiesten ammatillinen tiimi muodostaisi hyvän tiedontuotannon kanavan sosiaalialan osaamiskeskuksen suunnittelijoiden suuntaan. Tämä auttaisi niin ikään suuntaamaan kehittämisresursseja tarkoituksenmukaisesti. Sosiaaliasiamiestoiminta on ensisijaisesti asiakaspalvelutyötä, mutta siitä kertyvää tietoa voitaisiin tällä mallilla hyödyntää alueellisessa suunnittelussa ja kehittämistyössä, koska tietoa koottaisiin nykyistä järjestelmällisemmin ja sille olisi välityskanava osaamiskeskuksen alue- ja erikoissuunnittelijoiden kautta suoraan sosiaalijohdolle, ammattilaisverkostoille, oppilaitoksille sekä tutkimus- ja kehittämisyksiköille. Sosiaalipäivystäjä Minna Paasonen, Pohjois- Kymenlaakson sosiaalipäivystys, Virve-uutiset 1/ prosenttia asiakkaista vaikuttaa tyytyväisiltä. Osa ihmisistä tietysti aina näkee sosiaalitoimen punaisena vaatteena, kun he luulevat meidän aiheuttavan vain pakkotoimia eikä auttavan. Lopulta moni kuitenkin kiittelee sanoen, ettei itse olisi kehdannut tai osannut pyytää apua. Kenttätyöntekijä Mika Mikkonen, neuvontapiste Vinkki, Helsinki, Kauppalehti Presso Käyttäjän päässä pitää tapahtua se ratkaiseva napsahdus. Kun se tapahtuu, Suomessa saa apua, mutta sen saaminen on vaikeaa. Hoidot ovat hyviä mutta kalliita. Pienessä kunnassa yhden huumeriippuvaisen hoitoon voi kulua koko vuoden sosiaalitoimen budjetti. Valtiosihteeri Raimo Sailas, valtiovarainministeriö, Suomen Kuvalehti 9/2007 On helppo kirjoittaa papereihin, että palkataan kymmeniätuhansia ihmisiä lisää terveydenhoitoon ja vanhustenhuoltoon. Se ei kuitenkaan voi toteutua. Ei ole niin paljon ihmisiä eläkkeelle lähtijöiden tilalle, että työssä käyviä saataisiin suurin määrin lisää. Tutkija Mervi Takala, Eläketurvakeskus, Työeläke 1/2007 Omaishoitajista vain harvat saavat kunnallista omaishoidon tukea. Kuntien eläkevakuutuksen tietojen mukaan vuoden 2004 lopussa omaishoidon tukea sai noin henkeä. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka kartuttavat eläkettä omaishoidon tuesta. Sosiaaliturva 4/07 3/07 7

8 kärkiteema Erja Saarinen Palvelurakenteita uudistetaan varsin organisaatiolähtöisesti. Jos muutosta katsottaisiin kansalaisten tietosuojan näkökulmasta, päästäisiin asiakaslähtöisempään palveluiden uudistamiseen, uskoo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio. Tietosuoja turvattava Palvelun isäntä pitää olla tiedossa Tietosuojavaltuutetun toimisto otti vastikään kantaa Paras-hankkeeseen. Kannanotossa todetaan, että isäntäkuntamalli on hyvä, koska siinä tunnistetaan selvästi palvelun isäntä, joka vastaa palvelusta ja myös tietoturvasta ja -suojasta. Kannanotossa kehotetaan sisäasiainministeriötä käymään läpi se, edellyttääkö kunta- ja palvelurakenneuudistus muutoksia taustalakeihin. Joissain erityislaeissa on esimerkiksi säädetty, että jos tiedot siirretään toiseen organisaatioon, joka ottaa palvelun hoidettavakseen, tietojensiirto edellyttää asiakkaan suostumusta. Kun uusia hallinnollisia ratkaisuja tehdään piirustuslaudalla, käytännössä vastaan voi tulla tilanteita, että jokaiselta kuntalaiselta pitää erikseen kysyä lupa tiedonsiirtoon. Tämäntamuuttuvissa organisaatioissa Reijo Aarnion mielestä sosiaalihuollon työntekijät eivät ole saaneet alan muutosten keskellä niin paljon ohjausta kuin olisivat tarvinneet. Paras-hankkeessa sisäasiainministeriöllä ja Kuntaliitolla on tuhannen taalan paikka antaa ohjeistusta myös tietoturvasta ja tietosuojasta. kuva: Erja Saarinen Sosiaalihuollon toimintatavat muuttuvat nopeasti: moniammatillinen sektorirajat ylittävä yhteistyö yleistyy. Vielä enemmän työt pistää uusiksi kunta- ja palvelurakenneuudistus. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio painottaa, että tietosuojasäännökset eivät estä hyvien uusien työskentelytapojen kehittämistä. Kansalaisten tietosuoja ei ole missään nimessä ongelma, joka estää uuden kehittelyn. Ongelmat ovat hallinnollis-teknologisia. Kun asioita katsotaan asiakkaiden kannalta, tietosuoja nousee nopeasti esiin se on ihmisille tärkeä asia. Myös tiedonkulun helpottaminen on asiakkaille tärkeää ei kukaan halua järjestelmää, jossa hän joutuu toimittamaan tietoja erikseen eri luukuille. Muutosten arvioiminen tietosuojan kannalta luo asiakaslähtöisiä toimintatapoja. Aarniosta ongelmana on se, että kun sosiaalitoimi kehittyy nopeasti, kukaan ei ole kunnolla ehtinyt ohjeistaa käytännön työntekijöitä siitä, miten heidän pitäisi toimia muuttuneissa toimintaympäristöissä. Paras-hankkeesta ohjeita tietosuojan näkökulmasta Usein kunnissa sosiaalihuollon sirpaleisen lainsäädännön, hallinnon, toiminnan ja tietojärjestelmien tasot eivät istu yhteen. Päihdehuolto voi alkaa lääkärintarkastuksella terveydenhuollon toimintana ja jatkua erilaisilla sosiaalihuollon palveluilla. Päihdeasiakkaan ongelmaa hoidetaan sosiaali- ja terveydenhuollon eri lakien mukaan, eri hallintokunnissa ja hoidosta kirjataan asioita eri tietojärjestelmiin. Hoidon kokonaisuus voi jäädä hajanaiseksi. Tässä viidakossa tietosuojan pitää aina toimia ja näin se Aarniosta tekeekin, kunhan hallinnolliset ja teknologiset ratkaisut antavat tähän mahdollisuudet. Kun kunnat tekevät kuumeisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain mukaisia toimeenpanosuunnitelmia, olisi hyvä, että niillä olisi käytössään tietoa siitä, miten uudistus ja taustalainsäädäntö kohtaavat. Jos kunta A lopettaa oman päihdepalvelunsa, joka siirtyy kunnan B vastuulle, saako asiakastiedot siirtää nykyisen lainsäädännön mukaan? Kaikki tällaiset tilanteet pitäisi käydä läpi valtakunnallisesti eri palveluiden osalta. Niitä ei kannata kunkin kunnan pohtia tykönään. Kuntalainen ei saa yhtäkkiä joutua tilanteeseen, jossa hänen alkoholismiasiakirjansa löytyvätkin naapurikunnan organisaatiosta. Asiakkaalle on tärkeää, että tiedot siirtyvät tehokkaasti ja turvallisesti vain niille, jotka niitä tarvitsevat. Järjestelmän pitää olla hänelle läpinäkyvä. 8 Sosiaaliturva 4/07

9 kuva: Heikki Pälviä rautaisannos tietosuojasta Tietosuojavaltuutetun toimiston nettisivut ovat kattava tietopaketti tietosuojasta sekä rekisteröidyille henkilöille tavallisille kansalaisille, joista kerätään tietoja lukuisiin rekistereihin että henkilörekisterinpitäjille. Sivuilla asiaa koskeva lainsäädäntö on ymmärrettävästi selitettynä. Toimisto on tehnyt eri alojen tietosuojakysymyksistä oppaita ja esitteitä. Henkilötietolain merkitys kunnallisessa sosiaalihuollossa -opas valmistui vuonna Kaikki oppaat ja esitteet löytyvät verkosta. Nettisivuilla on myös tietosuojaa koskevia kysymyksiä vastauksineen. Käsiteltävänä on vaikkapa kysymys, saako viranomainen nauhoittaa puhelinkeskustelun asiakkaan kanssa. paiset asiat pitäisi juuri nyt osata ottaa huomioon, kun uudistus etenee nopeaan tahtiin, Aarnio tähdentää. Paras-hanke on suuri haaste tietojärjestelmille Aarnio korostaa, että kunta- ja palvelurakennemuutos on teknologisesti mittava haaste. Tietojärjestelmien kunto ja laatu pitää saada nykyistä paremmaksi. Kun useista eri kuntien organisaatioista muodostetaan uusia isoja organisaatioita, pitää ottaa käyttöön tiukka käyttöoikeushallinta ja hyvät lokijärjestelmät. Rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksien pitää toteutua: hänen tulee aina päästä näkemään, kuka tietoja on käyttänyt ja mihin tarkoitukseen. Hyvän käyttöoikeushallinnan toteuttaminen on iso haaste. Sitä ei välttämättä osata tehdä oikein ilman valtakunnallista ohjausta. Käyttöoikeuksien hallinta on tärkeää paitsi asiakkaiden myös työntekijöiden oikeusturvalle. Uteliaisuus on ihmeellinen voima. Työntekijöitä pitää kouluttaa kertoa heille heidän vastuustaan, velvollisuuksistaan ja oikeusturvastaan. Aarniosta käyttöoikeuksien hallinta on onnistuttu turvaamaan hyvin terveydenhuollon lainsäädäntöuudistuksissa. Hän muistuttaa, että näiden asioiden pohtimiseen pitää varata myös sosiaalipuolella riittävästi resursseja. Tietosuojasäännökset koskevat kuntien ja yksityisten palvelujen tapaan myös kuntien liikelaitoksia, jotka ovat uusia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjiä. Liikelaitostuminen ei myöskään rajoita tietosuojavaltuutetun oikeutta saada tietoa siitä, miten henkilötietoja käsitellään. Sitä olen pohtinut, ymmärtävätkö kuntalaiset ylipäätään, mistä on kysymys, kun kunnasta puhutaan kuntakonsernina. Aina viranomaiset eivät itsekään osaa määritellä, mitä konsernipuhe oikein tarkoittaa. Tämä on huolestuttavaa. Perustehtävä syytä määritellä uudelleen Aarnion mielestä sosiaalihuollon sirpaleinen lainsäädäntö ja kehittynyt käytännön työ eivät enää vastaa toisiaan. Henkilötietolain mukaan henkilötietojen käsittelyn tarkoitus tulee määritellä siten, että siitä ilmenee, minkä rekisterin pitäjälle kuuluvien tehtävien hoitamiseksi tietojen käsittely on tarpeen. Tämä minkä tehtävien hoitamiseksi laahaa jäljessä sosiaalihuollon käytännön Sohvi käsittelee sosiaalihuollon tietosuojakysymyksiä Tietosuojavaltuutetun toimiston tehtävänä on antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Toimisto pyrkii toiminnallaan ehkäisemään tietosuojaongelmia. Tämän vuoksi on perustettu eri alojen tietosuojaryhmiä, joissa tutkaillaan ajankohtaisia tietosuojan kipupisteitä ja etsitään niihin ratkaisuja. Sosiaalihuollon tietosuojan ohjausryhmä Sohvi on ollut olemassa pari vuotta. Siihen kuuluu muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton, Stakesin ja kuntien sosiaalihuollon edustajia. Jäsenenä on myös sosiaaliasiamiehiä. Vastaavat ryhmät on myös opetuspuolella, Otto ja terveydenhuollossa, Tellu. kehittämistyöstä. Se pitäisi määritellä uudestaan. Meillä ei ole sellaista perustoimintaa kuin sosiaalitoimi vaan se on sirpaloitunut pieniin osiin. On esitetty, että perustoiminta olisi esimerkiksi hyvinvointipalvelut, jonka sateenvarjon alla olisivat erilaiset palvelut. Hyvinvointipalveluilla olisi oma henkilörekisterinsä. Tämä on pohdinnan arvoinen esitys, Aarnio toteaa. En pidä lainkaan pahana, että tehdään isompi sateenvarjo, jonka alla palveluita tuo- Sosiaaliturva 4/07 9

10 Jokainen tietojärjestelmä on oikeudellinen ratkaisu. Tietosuojavaltuutetun toimistolta ohjeita sähköpostin käytöstä Yleensä sosiaalihuollossa on käytössä internet-pohjainen sähköposti, jossa ei voi lähettää mitään salassa pidettäviä tietoja. Viestit eivät ole tällaisessa suojaamattomassa yhteydessä suojassa sivullisilta. Toinen henkilö voi lähettää viestin toisen ihmisen nimissä. Myöskään siitä ei ole varmuutta, että viesti tulisi muuttumattomana perille. Näistä sähköpostin ongelmista tietosuojavaltuutetun toimisto muistuttaa sosiaalihuollon henkilöstöä tammikuussa antamissaan ohjeissa sähköpostin käytöstä sosiaalihuollossa. Ohjeissa todetaan, että kunkin organisaation tulee määritellä sähköpostin käytön periaatteet ja huolehtia siitä, että asiakkaita ja työntekijöitä opastetaan sähköpostin oikeaan käyttöön. Jos organisaation nettisivuilla kerrotaan sähköpostiosoitteet, samalla pitää mainita, mihin sähköpostia voi käyttää ja muistuttaa sen käytön tietoturvaongelmista. Ohjeista huolimatta asiakkaat saattavat lähettää sähköpostitse asiaansa koskevia hakemuksia tai tiedusteluja. Ne pitää tulostaa ja ryhtyä niiden pohjalta tarvittaviin toimiin. Asiakas saa asiansa vireille sähköpostitse. Työntekijän pitää vastata näihin viesteihin puhelimitse tai kirjeitse. Tietosuojavaltuutetun toimisto: Sähköpostin käytöstä sosiaalihuollossa. Asiaa tietosuojasta 1/ > Oppaat tetaan. Osaaminen sosiaalitoimessa on kehittynyt ja asiakkaiden tarpeet ovat muuttuneet. Ihmisillä on yhä enemmän ongelmia, joita hoidetaan moniammatillisesti. Moniammatillinen yhteistyö näkyväksi lainsäädäntöön Aarniosta lainsäädännössä pitäisi tunnistaa se, että sosiaalihuollossa tehdään moniammatillista monien toimijoiden yhteistyötä. Kansalaisten pitäisi jo pykälistä nähdä, että tällaista tehdään. Nyt jokainen yhteistyön osapuoli soveltaa omaa lainsäädäntöään, jota ei ole kirjoitettu moniammatillista yhteistoimintaa silmällä pitäen. Myöskään taustalla pyörivät tietojärjestelmät eivät tunnista yhteistyötä. Aarniosta tilanne on kestämätön paitsi asiakkaille myös työntekijöille, jos he eivät tiedä, mitä he saavat tehdä tai toisilleen puhua ja mitä tietoa ottaa vastaan. Moniammatillisella työllä pitää aina olla joku isäntä, joka vastaa toiminnasta. Yhteistyön tietovirrat pitää olla kuvattu ja tarkistettu, ovatko ne lainsäädännön mukaisia. Jo vuonna 1998 valtiontalouden tarkastusvirasto korosti tarkastuskertomuksessaan, että substanssilainsäädäntö pitää kirjoittaa sillä tavalla, että se mahdollistaa tietojen luovutukset toiselle viranomaiselle. Julkisuuslaki on tässä joustavampi kuin jotkut erityislait. Kun erityislakeja on kirjoitettu, ei ole voitu tietää, miten palvelujen tuottamistavat muuttuvat ja elävät, Aarnio huomauttaa. Sosiaalitoimessa tietosuoja on arvossaan Tietosuojavaltuutetun silmissä sosiaalitoimi pärjää hyvin tietosuojan turvaamisessa. Sitä koskevia kanteluita ei tule sen enempää kuin muita sektoreitakaan koskevia kanteluita. Ylipäänsä julkinen hallinto menestyy tietosuojavaltuutetun kantelutilastoissa hyvin. Eniten kannellaan työelämän tietosuojaongelmista sekä teleliikenteestä, esimerkiksi kännykkä- ja sähköpostimarkkinoinnista. Kantelut kaikilta sektoreilta ovat lisääntyneet jonkin verran. Aarniosta näyttää siltä, että sosiaalihuollon henkilöstö on sisäistänyt hyvin asiakkaiden kunnioittavan kohtelun, asioiden luottamuksellisuuden ja tietosuojan merkityksen. Sosiaalitoimea koskevissa kanteluissa ollaan yleensä tyytymättömiä siihen, etteivät ihmiset saa asiakirjojaan nähtäväksi niin helposti kuin heidän kuuluisi ne saada. Jonkin verran kannellaan myös siitä, miten asiat on kirjattu tai epäillään sitä, onko kaikki kirjattu tieto todella välttämätöntä. Joskus kirjaukset koetaan leimaaviksi tai yksipuolisiksi. Sähköinen asiointi tuo uusia ammatillisia haasteita Aarniosta on selvää, ettei Suomi pärjää, ellei tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetä monipuolisesti. Tieto on tärkein tuotannontekijä. Tietoyhteiskuntapalveluita pitää kehittää. On loistava juttu, jos esimerkiksi sosiaalitoimeen saa yhteyden 24 tuntina vuorokaudessa. Ennalta pitää kuitenkin miettiä, miten tällaiset palvelut todella toimivat miten taataan sähköisen asioinnin turvallisuus. Tämä tuo sosiaalitoimessa työskenteleville uusia ammatillisia vaatimuksia. Pelkkä salassapitosäännösten opettelu ei enää riitä. Meidän pitää osata sopeuttaa ihmisten osaaminen sekä palvelun tuottamisen että työntekijöiden oikeusturvan kannalta riittävän hyvin uuteen ympäristöön. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen on osattava integroida tieto- ja viestintäteknologia ja uudet oikeudelliset kysymyksenasettelut, jotka sen mukana tulevat. Nyt on tuhannen taalan paikka osata uudistaa rakenteita asiakaslähtöisesti. Kun asiakaslähtöinen toimintamalli on saatu aikaan, pitää käydä läpi se, miten nykyinen lainsäädäntö matsaa uuteen malliin, Aarnio korostaa. Kunta- ja palvelurakenteen uudistamista tukee sisäasiainministeriöön perustettu KuntaIT - yksikkö. Se pyrkii saamaan aikaan tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä kansallisesti yhteentoimivia, asiakaslähtöisiä ja tuloksellisuutta lisääviä palveluja ja palvelukokonaisuuksia koko kuntasektorin käyttöön. Aarnio painottaa, että kehittämistyöhön pitää kytkeä riittävästi informaatio-oikeudellista osaamista. Uudistuksia ei saisi olla suunnittelemassa vain hallinnon ja teknologian asiantuntijoita, sillä jokainen tietojärjestelmä on myös oikeudellinen ratkaisu. Kansalaisten oikeuksien käyttäminen ei saa olla teknologiasidonnaista. 10 Sosiaaliturva 4/07

11 kärkiteema Pekka Kortelainen & Jarmo Kärki Tietojärjestelmien kehittäminen edellyttää muutoksia sosiaalihuollon lainsäädäntöön Sosiaalialan ammattilaiset odottavat, että asiakastietojärjestelmiä kehitettäisiin sellaisiksi, että ne helpottaisivat heidän työtään.esimerkiksi moniammatillista tietoa pitäisi voida käyttää nykyistä sujuvammin. Tämä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja asiaa selventäviä laintulkintoja. Jarmo Kärki on Sosiaalialan tietoteknologiahankkeen sosiaalihuollon asiakastietojen dokumentaatiota yhtenäistävän osa-alueen projektipäällikkö. Hän työskentelee Stakesissa. Pekka Kortelainen on Sosiaalialan tietoteknologiahankkeen asiakastietojärjestelmiä kehittävän osan projektipäällikkö. Hän työskentelee Kuopiossa Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ISO:ssa. Yksittäinen kansalainen voi olla asiakkaana monissa eri sosiaalija terveydenhuollon palveluissa. Tällöin häntä koskevaa tietoa talletetaan useisiin henkilörekistereihin, joilla ei välttämättä ole mitään keskinäistä yhteyttä. Miten asiakasta koskeva tieto pitäisi sosiaalihuollossa rekisteröidä? Missä kulkevat rajat asiakasta koskevan tiedon käytölle moniammatillisessa yhteistyössä? Henkilötietolaki on selkeä Henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö on yleisellä tasolla selkeää. Sosiaalihuollon asiakkuutta koskevat henkilötiedot ovat arkaluonteisia. Niitä saavat käsitellä tehtävän hoitamiseksi vain sosiaalihuollon viranomaiset tai asiakkaan kanssa tehtyyn sopimukseen perustuen yksityiset palveluntuottajat. Sama koskee myös terveydenhuoltoa. Keskeinen henkilötietojen käyttöä ohjaava säädös on henkilötietolaki vuodelta Se pohjautuu yleiseurooppalaiseen henkilötietoja koskevaan säädöspohjaan, EU direktiiviin 95/46/ EY. Laki on siinä mielessä moderni, että se huomioi tietotekniikkaan ja uuteen teknologiaan liittyvät kysymykset tietojen käsittelyssä. Henkilötietolain tarkoituksena on suojata henkilön yksityisyyttä muun muassa siten, ettei tiettyyn lailliseen tarkoitukseen kerättyä henkilötietoa voida ilman henkilön suostumusta käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen. Tältä kannalta lain keskeisiä käsitteitä ovat henkilörekisteri ja tietojen käyttötarkoitus. Ne on kytketty laissa yhteen siten, että henkilörekisteri muodostuu käyttötarkoituksensa mukaan yhteen kuuluvista merkinnöistä. Lain soveltaminen on epäselvää Kun henkilötietolakia sovelletaan sosiaalihuollon käytäntöön, ajaudutaan helposti vaihtoehtoisten tulkintojen alueelle. Tietosuojavaltuutetun toimisto on linjannut lain tulkintaa julkaisemalla sekä sosiaali- että terveydenhuoltoa koskevia oppaita. Sosiaalihuollon osalta tiedon käyttötarkoitus on sidottu sosiaalihuollon lakisääteisiin tehtäviin ja palveluihin. Rajaus on ymmärrettävä, mutta sitä on käytännössä hankala toteuttaa. Tämä johtuu sosiaalihuollon lainsäädännön käsitteellisestä sekavuudesta ja sen kirjavasta toimeenpanosta. Sosiaalihuollon lainsäädäntö on sirpaleista ja pitkällä aikajänteellä säädettyä. Tämän vuoksi siellä käytetään sekavasti termejä tehtävä ja palvelu. Yksi tapa hahmottaa alan lakien toimeenpanoa on määritellä kyseiset termit kolmitasoisesti: Hierarkialtaan ylimmällä tasolla ovat sosiaalihuollon Jos tiedon käyttötarkoitus rajataan tehtävä- ja palvelukohtaisesti, täytyisi yhden kunnan sosiaalihuollon toimialueelle muodostaa noin 30 erillistä henkilörekisteriä! tehtävät, jotka löytyvät sosiaalihuoltolaista. Niistä laajin on sosiaalihuollon palvelut, joka jakautuu edelleen sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin sekä niihin palveluihin, joista on säädetty oma erityislakinsa. Näin ollen sosiaalihuoltoon voidaan lukea kuuluvaksi noin 30 erilaista yleis- tai erityislakisääteistä palvelua. Jos tiedon käyttötarkoitus rajataan tehtävä- ja palvelukohtaisesti, täytyisi yhden kunnan sosiaalihuollon toimialueelle muodostaa noin 30 erillistä henkilörekisteriä! Käytännössä näin ei kuitenkaan toimita. Kunnat palvelunjärjestäjinä järjestävät palveluja eri tavoin ja tulkitsevat lakia toisistaan poikkeavasti. Henkilörekisterien rajaukset ja muodostamiskäytännöt vaihtelevat suuresti. Teoria ja käytäntö eivät kohtaa Ongelmana ei ole pelkästään rekistereiden määrä, vaan myös se, miten sosiaalihuollon palvelut nivoutuvat käytännössä yhteen. Sosiaalihuoltolaissa mainitaan esimerkiksi laitoshuolto ja asumispalvelut yleisinä sosiaalipalveluina. Harva kunta kuitenkaan järjestää yleisiä laitos- tai asumispalveluja, vaan ne on sidottu erityiseen tarpeeseen ja palveluun, kuten vanhustenhuoltoon, lastensuojeluun tai kehitysvammahuoltoon. Miten esimerkiksi lastensuojelun laitoshuollon henkilörekisteri tulisi näin ollen hahmottaa? Muodostetaanko itsenäinen lastensuojelun laitoshoidon rekisteri? Vai laitoshuollon osarekisteri, joka sisältyy lastensuojelun rekisteriin? Sosiaaliturva 4/07 11

12 Vaiko laitoshuollon rekisteri, jossa on lastensuojelun osarekisteri? Vastaava tilanne on myös sosiaalityössä, joka sosiaalihuoltolaissa nähdään yhtenä yleisenä palveluna. Muodostetaanko sosiaalityön rekisteri, joka sisältää kaikki sosiaalityöntekijöiden hoitamat lainsäädännölliset tehtävät? Vai muodostetaanko sosiaalityölle ollenkaan itsenäistä rekisteriä, koska sosiaalityö ei useinkaan käytännössä ole tehtävä vaan sosiaalihuollon eri palveluiden sisällä tehtävää työtä. Rekisterirajat on selkeytettävä Jotta erilaiset tietojärjestelmät toimisivat yhteen, sosiaalihuollon rekisterien muodostaminen tulisi olla täsmällisesti ja kaikkialla yhtäläisesti määritelty. Myös asiakkaiden on voitava ymmärtää, millaisissa rekistereissä heidän tietojaan voi olla etenkin kun hoidetaan julkisia hyvinvointitehtäviä. Henkilötietolain hengen mukaisesti asiakkaalle tulee tiedottaa ja hänen pitää myös olla tietoinen siitä, missä häntä koskevaa tietoa on tallennettuna. Kuitenkaan harva ammattilainenkaan pystyy ulkomuistista luettelemaan, mitkä 29 sosiaalihuollon tehtävää lainsäädännössä on mainittu. Palvelukokonaisuus tiedon käsittelyn pohjaksi Vaihtoehtoisen tai nykyistä tulkintaa täydentävän lähestymistavan tiedon käyttötarkoitukseen sosiaalihuollossa voisi tarjota palvelukokonaisuuden käsite. Ihmisten sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat eivät ole tehtäväkohtaisia. Monessa tapauksessa kyseessä on psyko-fyysis-sosiaalinen ongelmakimppu. Kokonaisuuksien hallintaan on kehitetty uusia käsitteitä, esimerkiksi palveluketju ja palvelukokonaisuus. Palvelukokonaisuus kuvaa tilannetta, jossa asiakkaan ongelman hoitoon tai asioiden ratkaisemiseen liittyy useita palvelutapahtumia. Tällöin palvelun kokonaisuus syntyy useista tehtävistä ja siihen liittyy useita palvelua tuottavia toimijoita. Järkevää olisi myös tuottaa palveluille yhteinen suunnitelma ja sen toteuttamisen seuranta. 12 Sosiaaliturva 4/07 Selkeät perusteet tiedon käsittelylle moniammatillisessa yhteistyössä Moniammatillisessa työssä useaan rekisteriin eriytynyt tieto muuttuu osittain yhteiseksi tiedoksi. Asiakkaalle tieto on aina häntä itseään koskevaa. Eriytyminen koskee pelkästään organisaatioita ja niiden hoitamia tehtäviä. Eriyttämisellä on tarkoitus suojata henkilön tietoja hänen edukseen. Siitä seuraa kuitenkin se, että henkilöä koskeva tieto sirpaloituu saarekkeisiin, joissa toimiva henkilöstö ei saa tietoja muista saarekkeista. Jotta moniammatillista työtä voidaan tehdä asiakkaan eduksi, tiedon saarekkeita pitää voida tarvittaessa purkaa. Organisaatioiden sisäinen ja niiden välinen moniammatillinen työ on yhä enemmän arkipäivää hyvinvointipalveluissa. Tietojärjestelmien kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että tiedon käyttö moniammatillisessa työssä olisi yhtä selkeästi perusteltua ja kuvattua kuin sen suojaaminenkin. Kun suosituksia tai ohjeita ei ole, alalle syntyy villejä käytäntöjä. Moniammatillista tietoa vaihdetaan nurkan takana kun se ei muuten onnistu. Oman tehtävän tietotarpeita aletaan laajentaa, jotta kaikki tarpeellinen tieto saataisiin järjestelmään. Huonoin tilanne on se, että säännöksistä ei välitetä, vaikka niiden olemassaolo tiedetäänkin. Lainsäädäntöön tarvitaan nuorennusleikkaus Toivottavaa olisi, että itse toiminnan järjestämisen perustana toimiva lainsäädäntö voisi selkeytyä ja sen tulkinta täsmentyä. Voisiko sosiaalihuollollisen toiminnan esimerkiksi nähdä kiinteämpänä kokonaisuutena kuin sirpaloituneina erityistehtävinä? Lainsäädännön käsitteistön tulisi olla yhtenäistä, jottei lakeja olisi mahdollista ymmärtää eri tavoin. Tavoitteena voisi pitää sitä, ettei tarvitse olla lakimies ymmärtääkseen, mitä palveluja sosiaalihuollossa järjestetään ja mihin rekisteriin henkilötietoja kulloinkin tallennetaan. Sosiaalialan tietoteknologiahanke Sosiaalialan tietoteknologiahanke tukee sosiaalialan omista tarpeista lähtevää tietoteknologian kehittämistä. Sillä vahvistetaan sosiaalihuollon yhtenäistä tietopohjaa sekä luodaan alalle tietotekniikkaa hyödyntäviä palvelutapoja ja toimintarakenteita. Hankkeen painopiste on asiakastietojärjestelmien kehittämisessä nykyistä toimivammiksi ja paremmin sosiaalialan tarpeisiin vastaaviksi. Eri järjestelmistä pitää myös saada teknisesti keskenään yhteensopivia. Tietojärjestelmien kehittäminen ei onnistu ilman että sosiaalialalle saadaan yhtenäiset käsitteet järjestelmiin kirjattavan tiedon pitää pitkälti olla kaikkialla samanlaista ja samalla tavalla määriteltyä. Hankkeessa yhtenäistetäänkin sosiaalihuollon asiakasdokumentaation tietosisältöjä ja -rakenteita. Yhtenäisiä tietomäärityksiä laaditaan niin kaikille sosiaalipalveluille yhteisesti kuin jokaiselle palvelulle erikseen. Viime joulukuussa valmistui määritysasiakirja, josta käy ilmi, mitä perustietoja asiakkaasta tulisi kerätä asiakastietojärjestelmiin. Palvelukohtaisten dokumentaatiotietojen määrittely alkoi viime vuoden alussa. Sitä tehdään alakohtaisissa työryhmissä ja asiantuntijakuulemisina. Työryhmien jäseninä on kyseisen alan ammattilaisia. Stakes hallinnoi määrittelytyötä. Pisimmällä ollaan päivähoidon ja varhaiskasvatuksen tietojen määrittelyssä. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat kommentoida syntyneitä määrittelyitä hankkeen verkkosivuilla. Sosiaalialan tietoteknologiahanke alkoi vuonna Se on osa sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishanketta.

13 Let s care IT-kokonaispalvelua sujuvampaan sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon. Mitä paremmat työkalut henkilöstöllesi annat ja mitä viisaammin heidän työtään ohjaat, sitä paremmin organisaatiosi toimii, jaksaa ja menestyy. Ja sitä parempaa palvelua asiakkaanne saavat. Kun tieto löytyy ja liikkuu myös työnkulku notkistuu. Vähemmällä paineella saadaan enemmän aikaan ja enemmän aikaa! Aikaa varsinaiseen työhön, aikaa kehittämiseen ja aikaa ihmisille. Kysy lisää: info.sosiaalitoimi@tietoenator.com, info.terveystoimi@tietoenator.com Sosiaaliturva 4/07 13

14 näkökulma kolumni Seuraavassa Sosiaaliturvassa 5/2007 kolumnoi Hannele Törrönen Mikko Reijonen Kirjoittaja työskentelee Porvoon työvoiman palvelukeskuksen päällikkönä asiakkaanaan useita O-K Virtasia. Rikos on anteeksiannettu O-K Virtanen! Meille on murtauduttu ja kaikki on viety, kuuluivat puhelimesta vaimon itkuiset sanat. Puolen tunnin päästä olin kotona, lähestulkoon samalla ovenavauksella poliisin kanssa. Tapahtumien kulku alkoi selkiintyä. Vaimoni oli ihmetellyt ulko-oven edessä puoliksi syötyä banaania, ja vienyt sen takapihalle roskalaatikkoon. Takapihalta näki suoraan keittiöömme, jonka ikkuna repsotti auki kaihdin vääntyneenä, niin kuin siitä olisi menty väkisin sisälle. Joka paikka oli pengottu etsittäessä arvoesineitä ja myytäväksi kelpaavaa tavaraa. Korujen ja ulkomaalaisten matkamuistokolikoiden lisäksi vorolle kelpasivat kiikarit ja pihalle jäänyt banaani. Lisäksi kymmenen pullon viinivarastoni oli matkannut vaatekomerostamme anastetussa urheilukassissa parempiin suihin. Seuraavana aamuna tuli poliisilta soitto, että heillä on kiinniotettuna poliisin vanha tuttu Otto-Kalervo Virtanen ja hänellä rasiallinen matkamuistokolikoita ja puoli pulloa punaviiniä. Tuntuisi täsmäävän epäiltyyn rikoksentekijään. Siitä alkoi lähempi tutustumiseni Otto-Kalervoon käräjien ja hovioikeuden istuntojen merkeissä. Selvisi, että Otto-Kalervolla on yli 30-vuotinen yhteistyö alkoholituotteiden kanssa, ja niiden ja muiden elämän tarveaineiden hankkimisesta seurannut vankilatuomiolista oli lähestulkoon yhtä pitkä. Hän oli viikkoa ennen asuntoomme murtautumistaan vapautunut vankilasta ja näihin vapauden päiviin osuivat vierailut viidessä asunnossa. Näitä juttuja sitten puitiin eri oikeusasteissa vuoden ajan. O-K on alansa ammattilainen hyvin monessakin mielessä. Murtojäljet olivat hyvin siistit, ainoastaan ruuvitaltalla tehdyt, eikä mitään ollut rikottu tahallaan. Erityistä sinnikkyyttä kuvaa myös urheilukassissa ratikkapysäkille raahatut 10 viinipulloa. O-K kertoi, että muistinsa mukaan hän ajoi ratikalla eduskuntatalon liepeille puistoon, josta löytyi helposti kavereiden seuraa. Pojat olivat siinä todistelleet, että nämä taitavat olla jotain hienompia juomia, mutta meneväthän nuo silti. Korkkeja oli vain hankala avata ja juoman täyteläisyyden, notkeuden ja hennon tervaisuuden arvioinnin kanssa taisi olla vähän niin ja näin. O-K sai tuomionsa, meille tuli hieman korvausta vakuutusyhtiöltä. Perintökoruja tai viinejä korvaus ei takaisin tuonut, ja pitkäksi aikaa jäi vain viha O-K:ta kohtaan. Nyt, vuosien päästä O-K lienee tuomionsa kärsinyt ja vihanikin on muuttunut lähinnä muistelemisen arvoiseksi tarinaksi. Joskus olen miettinyt tarinan päähenkilöä, viinipullojani ja kavereita pikkuparlamentin puistossa. Siinä on ollut puistoparlamentin miehillä Otto-Kalervon saaliissa ihmettelemistä. Kaikki meni, mutta hyvää oli, sanoivat Otto ja pojat. Sosiaaliturvassa vuorottelee tänä vuonna kuusi kolumnistia: Mikko Reijosen ja Hannele Törrösen lisäksi kolumnoivat sosiaalipolitiikan aikuisopiskelija Tanja Kuronen, projektipäällikkö Teija Nuutinen Joensuusta, sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari Jyväskylän yliopistosta ja mediapajalla työskentelevä Jari Eero Sodankylästä. LUKIJALTA Toimin projektipäällikkönä Ensi- ja turvakotien liitossa Vaiettu naiseus -projektissa. Työn alla on nykyisin naisen väkivallan tunnistaminen ja hoitaminen. Harrastan ajattelua ja tuijottelua. Lempilauseitani on Pablo Nerudan säe Yhdessä päin nyyhkettä! Sijaishuoltopalvelujen hankinnassa voi käyttää järkeä Sosiaaliturvassa 19/2006 käsiteltiin lastensuojelun sijaishuoltopalvelujen kilpailutusta. Lastensuojelun asiantuntija Ansa Leinonen arvioi Jyväskylän seudun avointa tarjouspyyntöprosessia ja johtava lakimies Taisto Ahvenainen kommentoi Laina ja palaute -palstalla pääkaupunkiseudun kilpailutusta, jonka seurauksena helsinkiläisen nuoren hoito katkesi. Kummatkin kirjoitukset liittyivät siihen, miten lastensuojelulaki ja lapsen etu toteutuu kilpailuttamisessa. Ahvenaisen mukaan kilpailu ja lastensuojelu eivät sovi yhteen. Hän toteaa, että hankintalaki ei ohita muita lakeja eikä hankintalaki aina vaadi kilpailuttamista. Näinhän asia on. 14 Sosiaaliturva 4/07

15 jos minulta kysytään Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Kari Tuhkanen hivtartunnan saaneiden etujärjestöstä Positiiviset ry:stä sai itse tietää hiv-positiivisuudestaan 90-luvulla. Mihin sosiaalipalveluihin olet sairastuttuasi törmännyt? Jäin eläkkeelle 28-vuotiaana, ja olin eläkkeellä melkein yhdeksän vuotta. Eläkemuutos oli yksi syy siihen, että tulin töihin. Uusi eläkelaki tarkoitti minulle sitä, että eläkkeeni ei olisi noussut, vaikka hinnat nousevat. Eläkkeeni oli vajaat 500 euroa. Sen päälle olisin saanut tienata 40 prosenttia eläkkeen määrästä. Minulla ei ollut vaihtoehtoja: jo yksin vuokrani oli enemmän kuin eläke. Uudessa laissa ei ole ajateltu ihmisiä, jotka jäävät eläkkeelle nuorena. Onneksi minulla oli pelkkä kansaneläke, sillä sen voi laittaa lepäämään. Työeläkkeelle ei voi tehdä näin. Jos kuitenkin olen töissä pidempään kuin viisi vuotta, minun on jatkettava töitä 63-vuotiaaksi. Koska eläkkeeni oli pieni, sain lisäksi asumistukea ja toimeentulotukea. Oli täysi työpäivä juosta näitä lippujen ja lappujen kanssa. Asiat pitäisi saada hoidettua jossakin keskitetysti ja ilman kasvojen menetystä. kuva Minna Tarvainen Miten hiv-positiivisiin suhtaudutaan? Olen kuullut tapauksista, joissa hiv-positiivisia on jopa kieltäydytty hoitamasta terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Asenteet eivät ole muuttuneet, siksi tietoturvakysymykset ovat tärkeitä. Omalla kohdallani voisin antaa luvan kertoa avoimesti sairaudestani, mutta ymmärrän, että yleisesti ei voi olla näin. Yhteiskunta olisi ensin koulutettava kohtaamaan hiv, ennen kuin ihmiset pakotetaan avoimuuteen. Nykyisin he menettävät asuntoja, työpaikkoja ja perheitä, kun sairaus tulee ilmi. Minusta tieto hivistä saisi olla vain ja ainoastaan lääkäreiden saatavilla. Tiedolla on merkitystä vain silloin, kun hiv-lääkityksen rinnalle määrätään muita lääkkeitä. Mitä olisi muutettava? Eläkkeellä olevien pitäisi päästä kokeilemaan työtä, mutta toisaalta eläkkeelle takaisin pääseminen ei saisi olla vaikeaa. Eläkkeelle haluavien taas olisi saatava sellaista eläkettä, että sillä tulee toimeen. Suuri osa hiv-positiivisista on työpaikoilla. Siellä tarvittaisiin työpaikkaohjelmia. Pitäisi olla joku, joku joka tietää, miksi tämä työntekijä käy lääkärissä ja verikokeissa useammin kuin muut. Muuten hiv-positiivinen leimautuu helposti laiskaksi. Hankintalain mukaan voidaan soveltaa myös muita hankintatapoja kuin vain avointa tarjousmenettelyä. Kesäkuun alussa voimaan tuleva uusi hankintalaki täsmentää neuvottelumenettelyä palvelujen hankinnassa ja tuo esiin erityisperusteluja esimerkiksi suorahankinnassa. Erilaisten hankintatapojen soveltaminen vaatii kuitenkin osaamista, ja sitä on edelleenkin kunnissa liian vähän. Leinonen pohtii kyettiinkö sijaishuoltopaikan laatu saamaan näkyviin valintapäätöksessä ja mitä seurauksia oli koko maan laajuisella kilpailutuksella. Kysymykset ovat hyvin aiheellisia, sillä nykyisen lastensuojeluasetuksen 5. tuntuu kokonaan unohtuneen: Lapsen hoito ja huolto on lisäksi järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle hänelle tärkeisiin henkilöihin. Sama lause on uuden lastensuojelulain 54 :ssä. Vaikka kilpailutussäädökset kieltävät suosimasta kotikunnan yrittäjää, on täysin laillista määrittää hankittava palvelu niin, että se tuotetaan tietyn maantieteellisen etäisyyden sisällä. Tällöin sosiaalityön aikaa ja rahaa ei kulu matkustamiseen. Kun lapsen ja nuoren pitkäaikaistakin sijaishuoltoa kilpailutetaan parin vuoden välein, on vaikea luoda palvelun hankkijan ja tuottajan yhteistyösuhdetta sijaishuollon tavoitteelliseksi ja pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Lastensuojelun sijaishuoltopalvelujen hankintasopimukset tehdään kunnissa määräaikaisiksi ja irtisanomisaika voi olla kaksi viikkoa. Mikään hankintalain säädös ei kuitenkaan säätele kilpailuttamisen ajankohtia eikä sopimusmenettelyjä tämänkaltaisiksi. Erityisen ongelmallisia ovat prosentuaaliset hinta-laatusuhteiden määrittelyt. Mikään säädös ei kuitenkaan pakota uudessakaan hankintalaissa määrittämään hankittavan palvelun valintaperusteita prosentuaalisena hinta-laatusuhteena. Hankinnan kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden suhteelliset painoarvot tai tärkeysjärjestys on kuitenkin tarjouspyynnössä ilmoitettava. Hinta on yksi tärkeä vertailujen peruste, mutta ei koko tekijä. Lastensuojelupalvelujen kilpailutuksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi sijaishuoltopalvelujen kokonaiskustannuksissa, palvelun ostajan ja myyjän yhteistyössä ja lapsen hoidon laadussa ja jatkuvuudessa. Uudenlaista suuntaa on myös nähtävissä. Kunnat ovat yhteistyössä kehittämässä nyt myös kunnallista sijaishuoltoa sekä pitkäjänteistä kumppanuusyhteistyötä erityisesti lähiseudulla toimivien ostopalveluyksiköiden kanssa. Kuntaliitto jatkaa lastensuojelupalvelujen hankintamenettelyjen kehittämistä LapsiARVI -kehittämishankkeessa, jossa tuotetaan kansalliset palveluhankinnan peruslinjaukset ja yhteinen lastensuojelupalvelujen laadun määrittely. Sirkka Rousu ja Tupu Holma Kirjoittajat ovat vuodesta 1997 kehittäneet Kuntaliitossa lastensuojelun laatua, työprosessia ja -välineitä sekä palvelujen hankintaa ja tuottamista. He vastaavat käynnissä olevasta LapsiARVI-kehittämishankkeesta. Lisätietoja > LapsiARVI Sosiaaliturva 4/07 15

16 ehkäisevä päihdetyö Minna Tarvainen Juopon tuuria. Meni tasapaino, seksi, elämä, ystävät, työ, perhe, kauneus, vapaus, järki, rahat, koti, arvo, juomisen ilo... mutta kaatuessa ei sattunut yhtään, maahan rojahtanut sarjakuvakissa toteaa. Päihteiden glamour katoaa Petri Koikkalaisen sarjakuvissa. Päihdevalistus ujuttautuu sarjakuvaruutuun Huippuu olla jurrissa, ku estot hävii, kulkukoira vakuuttaa reteästi samalla kun virtsa valuu pitkin kinttuja. Voisiko olla jotenkin hauskempaa, murahtaa sateessa raahustava jänis korvat painuksissa. Toisessa kädessä käryää tupakka. Toisessa kädessä eläin roikottaa tahdottomasti isoa viinapulloa. Helsingin nuorisoasiainkeskuksessa kiertävän EN JUHLI -sarjakuvanäyttelyn vitsikkäät lausahdukset kätkevät taakseen rujoja totuuksia päihteidenkäytöstä. Kuvien tekijä Petri Koikkalainen on ujuttanut mustan huumorin sekaan samaa tietoa, jota päihdeoppaat sisältävät: miten alkoholi, tupakka ja huumeet vaikuttavat kaverisuhteisiin, parisuhteeseen, terveyteen, urheilusuorituksiin, arjenhallintaan ja luontoon. Moni asia on tarkkaan mietitty. Myös eläinhahmot valikoituivat sarjakuvien sankareiksi harkinnan jälkeen. Koiralle, kissalle tai jänikselle ei tarvinnut piirtää tietynlaisia vaatteita. Niillä ei ole lökäpöksyjä, pipoa, lippalakkia tai mustaa tukkaa ja vaateker- Petri Koikkalainen tunnustautuu ehdottomaksi valistuksen kannattajaksi. 16 Sosiaaliturva 4/07

17 Sarjakuvapajaan osallistuneen nuoren tarina kuvaa nasevasti kannabiksenkäyttäjien tylsistynyttä arkea. Näyttelyn sarjakuvat eivät suoraan kiellä käyttämästä viinaa, tupakkaa tai huumeita. Tulkinnanvaraisuuden ansiosta kuvat kertovat eri ihmisille eri asioita. Osaa yleisöstä jäniksen juopottelu vain huvittaa, osa ärsyyntyy ja pitää kuvaa liian saarnaavana. Nuoret oppivat valistavassa sarjakuvapajassa, että päihteet vaikuttavat ulkonäköön. Bilettämiseen ja diskopalloon voi jäädä koukkuun. Petri Koikkalainen haluaa kertoa nuorille sarjakuvillaan päihteidenkäytön ikävistä seurauksista. taa. Siksi yhteenkään nuorisoryhmään kuuluvalle ei tule kuvia katsellessa ei kuulu mulle -asennetta, piirtäjä selittää. Koikkalainen tunnustautuu ehdottomaksi valistuksen kannattajaksi. Sarjakuvista hän on löytänyt tavan sekä jakaa tietoa että vaikuttaa asenteisiin niin, että yleisö ei torku kyllästyneenä. Haluan rikkoa päihteisiin liittyviä mielikuvia. Kaikki käsittävät esimerkiksi, mitä juopon tuurilla tarkoitetaan. Yleensä sitä pidetään hauskana ja hyvänä asiana. Näyttelyn jälkeen mielikuvaan voi tulla mukaan ikäviäkin puolia. Nuorten omat ideat liikkeelle Nuorten itsensä tekemät piirrokset kuvaavat päihdehuuruisen elämän haittapuolia vielä Koikkalaisen kerrontaa suoremmin. Amfetamiinin käyttäjän silmät tuijottavat paperilta pupillit laajentuneina ja posket lommottavat. Tupakoijan hampaat ovat tummuneet, ikenissä kukkii tulehdus ja pää tärisee levottomasti. Päihteidenkäyttäjien kasvokuvat syntyivät Koikkalaisen vetämässä valistuksellisessa sarjakuvapajassa. Nuorille ulkoinen kauneus on tärkeää. Siksi asialla oli helppo kiusata heitä, hän virnistää. Pajassa puursi päivän ajan seitsemän Nuorisoasiainkeskuksen työllistämiskokonaisuudessa olevaa nuorta. Eikä vetäjän tarvinnut tyrkyttää valistusta. Hän luennoi tovin, ja antoi nuorille sopivin väliajoin piirustustehtävän käsittelemistään asioista. Näin nuorten omat ajatukset nytkähtivät heti liikkeelle. Kun olimme puhuneet vaikkapa lsd:n aiheuttamista harhoista ja ajan ja paikan tajun hämärtymisestä, annoin tehtäväksi kuvata sarjakuvassa ajantajua. Miten kuvaisitte, että päihtyneellä ajantaju ei toimi? Rankka arki päätyi pienoismalleihin Kun sarjakuvapajan osallistujat työstivät päivän viimeistä tehtävää, he antoivat mielikuviensa ja jutun lentää. Koikkalainen oli pyytänyt nuoria tekemään pahvilaatikoihin pienoismallin päihteiden väärinkäyttäjän kodista. Nuoret kysyivät, saammeko tehdä mitä vaan. Saako kuvata väkivaltaa tai pedofiliaa? He kokeilivat kuvaamisen rajoja. Yhdestä valmiista laatikoista leijailee huumeharha, jossa katkotuista jäsenistä tippuu verta. Asunnot ovat ankeita ja sotkuisia. Mustan laatikon makuuhuoneessa poika puukottaa tyttöä. Nuoret ovat kuvanneet rankkoja tapahtumia, mutta heidän tarkoituksensa ei ollut pelkästään sokeerata. Aihekin on rankka. Jutut eivät ole älyttömiä. Laatikoihin päätyneet asiat ovat perusteltuja, sillä ne liittyvät päivän teemaan, vetäjä muistuttaa. Pääsimme pienoismalleja tehdessämme keskustelemaan muun muassa siitä, liittyykö perheväkivalta päihteidenkäyttöön. Mitä on tapahtunut, kun mies iskee kuvassa naista puukolla? Sarjakuvat ärsyttävät keskustelemaan Koikkalaisen mukaan sarjakuva-avusteisessa päihdevalistuksessa tärkeintä on juuri keskustelu. Hän kutsuukin valistuksellisia sarjakuvia ärsykkeiksi, ei sarjakuvataiteeksi. Näyttelyssäkään ei ole tarkoitus, että nuori kiertää katsomassa sarjakuvat ja jää ajatuksiensa kanssa yksin. Nuorisotalolla puhekumppaniksi liittyy työntekijä, kun hän huomaa katsojan pysähtyneen jonkin kuvan eteen pidemmäksi aikaa. Koululaisryhmillä keskustelua ohjaa opettaja. Sarjakuvien tarinat eivät suoraan kiellä: Älä juo viinaa! Älä polta tupakkaa! Ne tappavat! Siksi työt ovat avoimia monille tulkinnoille. Yhdelle hoipertelevan koiran sanat tuovat mieleen omien vanhempien päihdeongelman. Toinen kokee pistoksen viikonloppukaljoittelustaan omassatunnossaan. Kolmatta tarinoiden saarnaavuus ärsyttää. Ja neljäs pohtii aamujunassa näkemäänsä huumeidenpiikittäjää. Kuvien jutut innostavat nuoria jakamaan mietteitä myös keskenään. Jos kaveri nauraa jonkin kuvan edessä, toinen nuori voi mennä katsomaan, mikä kamua naurattaa. Sarjakuvanäyttely ja -paja olivat osa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen työllistämiskokonaisuuden vuonna 2006 toteuttamaa Ennaltaehkäisevää huume- ja päihdeprojektia. EN JUHLI -näyttelyä ja sarjakuvapajoja voi tiedustella hankkeen vetäjältä, lähihoitaja ja sarjakuvapiirtäjä Petri Koikkalaiselta: Sosiaaliturva 4/07 17

18 projektiviestintä Helena Lemminkäinen Projekteina tehty työ vaatii viestinnältä enemmän kuin perinteisessä organisaatiossa tehtävä työ. Hankeidea on markkinoitava, on saatava muut innostumaan ja joku ottamaan omakseen kehitetty tuote tai palvelu. Näin hankkeeseen uhratut investoinnit kantavat hedelmää senkin jälkeen, kun projektitoimiston valot on sammutettu. Projektoitu elämä Kehittämiskonsultti, filosofian lisensiaatti Helena Lemminkäinen on Kevi Consulting Oy:n kokenut viestinnän ammattilainen ja kouluttaja. Hän on ollut mukana kehittämässä monien yritysten ja yhteisöjen viestintää. Hankkeissa on paneuduttu mm. viestinnän strategisiin linjauksiin, työyhteisöjen arkiviestinnän sujuvuuteen tai kriittisten viestintätilanteiden hallintaan. Kevi Consulting Oy on kehittämiseen, viestintään, projektisuunnitteluun ja arviointiin erikoitunut yritys. asettaa haasteita viestinnälle Suomalaista yhteiskuntaa kehitetään yhä enemmän erilaisin projektein. Projektit ovat myös sosiaalialan arkipäivää. Valitettavan usein projektisuunnitelmiin tai koko projektiin ei liity minkäänlaista viestintäsuunnitelmaa. Viestintään ei varata riittävästi aikaa, rahaa tai osaamisresursseja. Kun rahoitus on saatu, rynnätään innolla erilaisten tekemisten kimppuun. Kun hankekausi on lopuillaan, projektityöläiset tähyilevät jo uusia hankkeita. Loppumetreillä puhti pohtia päättyvän hankkeen viestintää on jo aika vähissä. Viestintää kannattaisi ja pitäisi kuitenkin suunnitella projektin ideointivaiheesta yli varsinaisen hankekauden. Suunnittelujänteen pituuden lisäksi haastetta lisää se, että todellisiin vaikutuksiin tähtäävät projektit elävät moninaisessa kumppanuus-verkostossa. Erityisesti vaikuttavuuden varmistamiseksi tehokas viestintä on välttämätön osa kokonaisuutta. Hankehakemukseen sisällytetyllä viestintäsuunnitelmalla voidaan vakuuttaa rahoittajille, että projektiin kannattaa investoida ja tuotokset pystytään siirtämään tosielämään hankekauden päättyessä. Kun rahoitus on saatu, viestinnän yksityiskohdat pitäisi suunnitella vaihe vaiheelta samanaikaisesti hankkeen perustehtävien suunnittelun kanssa. Soisi ja toivoisi, että rahoittajat vaatisivat viestintäsuunnitelmat ennen kuin hankemaksatus lähtee käyntiin. Projekteista ei saada irti parasta hyötyä, jos niistä ei osata kertoa hankkeen edistyessä ja tuotosten valmistuttua. Viestinnän suunnittelu ei ole rakettitiedettä Viestinnän suunnittelu on hyvin yksinkertaista työtä. Tärkeintä on, että viestintä hoksataan ottaa kiinteäksi osaksi hankkeita niiden ensi vaiheista lähtien ja että joku ottaa sen vastuulleen. Jos viestinnästä vastaava on nimetty, hyvä Projektiviestinnän ABC 1 2 Viestinnän keinoin Jo suunnitteluvaiheessa alkaa on osattava kuvata hankkeen hyödyt, kun hankkeen lanseeraus sille haetaan rahoitusta. mukaan haluttaville kumppaneille. 18 Sosiaaliturva 4/07 3Varsinaisessa tuotantovaiheessa kerrotaan rahoittajille, kumppaneille ja muille sidosryhmille aikaansaannoksista. 4Projektin loppupuolella viestinnässä asetetaan etusijalle suhteet strategisiin kumppaneihin, jotta syntynyt tietotaito onnistutaan siirtämään pysyviin organisaatioihin.

19 niin. Jos ei, vastuu viestinnästä on projektista vastaavalla. Yleensä kelpo viestintäsuunnitelma syntyy, kun vastataan muutamiin yksinkertaisiin peruskysymyksiin: miksi viestitään eli mihin viestinnällä pyritään ja millaista toimintaa pitäisi saada aikaan, mitä eli mistä asioista kerrotaan, keille kaikille, miten eli keinot ja kanavat, milloin, kuka tai ketkä ja keiden kanssa, millä resursseilla ja millaisia vaikutuksia tavoitellen. Sen jälkeen pistetään asiat paperille. Tarvittavat viestintätoimet pilkotaan ja sijoitellaan eri toimintavuosille. Hyviä apuvälineitä ovat erilaiset suunnittelukellot ja matriisimallit. Hankkeelle kannattaisi miettiä muutama hyvin arkikielinen perusviesti. Hankkeelle olennaiset ja ominaiset asiat pitäisi nostaa kirkkaina ja yksinkertaisina esiin: mikä erottaa meidät muista. Usein sosiaalityön projektiareenoilla on monia keskenään kilpailevia hankkeita. Erottumiseen tarvitaan hyvä tuote ja terävät viestit osuvasti kohdennettuina. Viestinnän ja toiminnan linjausten johtotähtenä tulisi olla näky siitä, mihin hankkeella lopultakin pyritään. Hyviä ajattelun apuvälineitä ovat kysymykset, mistä rahoittaja tai suoma- 5Lopuksi on arvioinnin, raportoinnin ja tilivelvollisuuden aika. lainen yhteiskunta on halukas maksamaan tai mikä hankkeen päätyttyä on paremmin kuin ennen. Hankkeilla on selkeät viestinnän vaiheet Hyvin hoidettu projektiviestintä seuraa tiiviisti hankkeen vaiheita. Kun hanketta suunnitellaan ja sille haetaan rahoitusta, hanke on pystyttävä myymään rahoittajalle. Viestinnän keinoin on osattava kuvata hankkeen hyödyt. Jo suunnitteluvaiheessa ennen työn käynnistymistä hanke pitää lanseerata esimerkiksi kumppaneille, jotka halutaan mukaan yhteiseen työhön. Hyvät ja selkeästi kuvatut hankkeet kiinnostavat myös mediaa. Kun varsinainen tuotantovaihe on menossa, kerrotaan rahoittajille, kumppaneille ja muille sidosryhmille aikaansaannoksista. Viestintä voi olla kohdennettua tai massaviestintää median kautta välitettynä, suullista, kirjallista tai verkoissa liikkuvaa. Tärkeät tahot ja erilaiset strategiset kumppanit on pidettävä ajan tasalla ja saatava sitoutumaan. Näin varmistetaan hankkeen tuotosten elinmahdollisuudet ajan saatossa. Projektin loppupuolella viestinnän prioriteeteissa nousevat suhteet strategisiin kumppaneihin: miten määräaikaisen hankkeen tuotokset saadaan istumaan pysyviin organisaatioihin, kuka haluaa jatkaa työtä, miten hankkeessa syntynyt tietotaito onnistutaan siirtämään. Tiedon tuottamisesta ja omistamisesta siirrytään avoimeen jakamiseen. Usein tässä vaiheessa viestintä ottaa avukseen koulutuksen keinot. Päänsisäisen tiedon lisäksi tarvitaan tietotuotteita, joilla innovaatiot saadaan näkyviksi. Viestintäsuunnitelma vastaa peruskysymyksiin miksi viestitään eli mihin viestinnällä pyritään mitä eli mistä asioista kerrotaan keille kaikille miten eli keinot ja kanavat milloin kuka tai ketkä ja keiden kanssa millä resursseilla ja millaisia vaikutuksia tavoitellen Innovaatioiden tosielämään saattamisen eteen on tehtävä lujasti työtä. On saatava mukaan projektin tuotoksiin uskovat liittolaiset eli jo hankkeen alkuvaiheessa sidosryhmäkarttaan merkityt strategiset kumppanit. Viime vaiheessa on aika katsoa peiliin. On arvioinnin, raportoinnin ja tilivelvollisuuden aika. Rahoittajat ja kumppanit haluavat tietää hankkeen vaikutuksista. Kannattiko satsaus? Muuttuiko mikään? Arviointi on myös yksi oman ammatillisen kehittymisen ja oppimisen perusinstrumenteista. Kun hanke on saatu juurtumaan yhteiskunnan pysyviin organisaatioihin Hankaliin kysymyksiin on helpompi vastata, jos niitä ei kuule ensimmäistä kertaa toimittajan suusta. Sosiaaliturva 4/07 19

20 Ali Arsalo Lääketieteen ja kirurgian tohtori Ali Arsalo on kokenut kehittäjä ja konsultti, joka on ollut mukana mm. monissa kansainvälisissä sosiaali- ja terveysalan projekteissa sekä projektipäällikkönä että hankkeiden arvioijana. Hän on tunnettu projektisuunnittelun ja ns. LFA- eli Logical Framework Approach -menetelmien kouluttaja. Hänen työsarkanaan on myös yritysten ja yhteisöjen strategiaprosessien ohjaus. 20 Sosiaaliturva 4/07 Viestinnän ja toiminnan linjausten johtotähtenä tulisi olla näky siitä, mihin hankkeella lopultakin pyritään. Tekemisestä tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen Projekti on toimiva työkalu tai hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos projektin syvällisin tarkoitus on projektin itsensä pyörittäminen, rahoituksen saaminen ja projektin työntekijöiden palkanmaksun turvaaminen, ollaan väärillä jäljillä. Projektit tulisi aina nähdä ja suunnitella osaksi laajempaa kokonaisuutta, hallittua ja tavoitteellista muutosta, jota voidaan edistää hyvällä hankkeen suunnittelulla. Näin saadaan aikaan tulosta ja pitkän aikavälin myönteistä vaikuttavuutta. Erityisesti sosiaalialan kehittämistyössä olisi olennaisen tärkeää, että projektit pystyttäisiin suunnittelemaan, hallinnoimaan ja viestimään niin, että hankkeet toimisivat pitkäjänteisen kehittämistyön tukena. Sosiaalialalla, jos missä, tulisi yksityiskohtien ohella nähdä myös laajoja kokonaisuuksia. Toisaalta muutosten vaikutukset ulottuvat pitkien aikojen päähän. Tämän vuoksi sosiaalialan hankkeiden suunnittelu on erityisen vaativa tehtävä. Logical Framework Approach eli LFA on kokonaisvaltainen ja vaikuttavuuteen tähtäävä suunnittelun työväline. Kyseessä on oikeastaan vielä enemmän: se on ajattelu- ja toimintatapa. LFA-menetelmät soveltuvat hyvin niin pienten ja yksinkertaisten projektien suunnitteluun kuin suurten hankekokonaisuuksien hallintaan, samoin strategiatyön tueksi. LFA-malleja onkin käytetty hyvällä menestyksellä erilaisten yhteisöjen toiminnan suunnitteluun ja kokonaisvaltaiseen tilanteen arviointiin uusien strategisten linjausten määrittämiseksi. LFA:han sisältyvä ajattelutapa tavoitehierarkioineen sopii hyvin käytettäväksi yhdessä tuloskorttien tai muiden suunnittelumallien kanssa. Ajattelutapana LFA on looginen ja realistinen, sillä se ottaa tiukasti huomioon toimintaympäristön ja siinä tapahtuvat muutokset. Ilman tällaista näkökulmaa ei pelkkään tekemiseen perustuvalla projektilla voida päästä todelliseen vaikuttavuuteen. Projektin toimintojen ja tavoitteiden sekä toimintaympäristön analysointi ja jäsentäminen raamittavat hankkeen etenemisen seuraamisen, mittaamisen ja raportoinnin. Tällöin myös viestinnästä tulee tärkeä osa vaikuttavuuteen tähtäävää kokonaisuutta. ja rakenteisiin ja jatkotyön vastuut on sovittu, projektityöläiset voivat hyvillä mielin siirtyä seuraavaan hankkeeseen. Projektitoimiston valot voi sammuttaa. Jälkimaininkeja kannattaa seurata Kun projektin arkeen saattaminen on huolella tehty, tiedetään, missä innovaation kotipesä on tai ketkä vievät ja jalostavat sitä edelleen. Mitä useampia tahoja hankkeessa on ollut, sen tärkeämpää on tietää, kuka tuotteesta tai palvelusta vastaa hankekauden päätyttyä. Joskus nimittäin joutuu vastaamaan. Projektiviestintää suunniteltaessa on myös ratkaistava, kenelle tai keille kuuluu hankkeen viestinnällinen seuranta ja aihealueeseen liittyvien keskusteluteemojen luotaus. Voi nimittäin olla, että hanke pullahtaa julkiseen keskusteluun hyvinkin kriittisessä sävyssä vielä vuosia varsinaisen hankekauden päätymisen jälkeen. Tästä on oiva esimerkki varsin hyvää tarkoittaneen varhaisen puuttumisen eli Varpu-hankkeen ympärillä käyty kriittinen keskustelu, joka alkoi vuoden alussa ensin verkossa ja levisi sieltä valtamediaan. Varpusta on ainakin verkossa nokittu reippaasti. Tämäntyyppisissä jälkimainingeissa on vaarana, että huonosti hoidetun viestinnän tai viestimättömyyden mukana tärvääntyy koko hyvä asia. Erityisesti sosiaalialalla liikutaan herkillä ja ihmisten arkea lähellä olevilla alueilla. Tunteet nousevat helposti pintaan. Sosiaalialan maineriskit ja -kriisit olisi hyvä tiedostaa jo projektiviestinnän suunnitteluvaiheessa. Paikallaan olisi myös pieni varasuunnitelma sen varalle, että julkinen keskustelu ei menekään hyvin. Ikävillä asioilla jossittelu kannattaa. Hankaliin kysymyksiin on helpompi vastata, jos niitä ei kuule ensimmäistä kertaa toimittajan suusta. Vaikka hankkeen tavoite olisi kuinka hyvä, yhteiskunnassa voi olla tai sinne voi syntyä kriittisiä intressiryhmiä. Ne tulisi tunnistaa, ja ammattimaisella viestinnän suunnittelulla ja toteutuksella ne ovat tunnistettavissa.