UOTSOLA (ITÄOSA) HÄIJÄÄ SALMIN OSAYLEISKAAVAN MAISEMASELVITYS. Sastamalan kaupunki Yhdyskuntasuunnittelu Susanna Vainiola

Transkriptio

1 UOTSOLA (ITÄOSA) HÄIJÄÄ SALMIN OSAYLEISKAAVAN MAISEMASELVITYS Sastamalan kaupunki Yhdyskuntasuunnittelu Susanna Vainiola

2 1 JOHDANTO Selvitysalueen sijainti Suunnittelutilanne Maatalousalueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja Maiseman inventointi ja maastokäynnit HISTORIALLINEN MAISEMATARKASTELU HÄIJÄÄN ALUEELLA Esihistoria ja maankäytön vaikutukset maisemaan Keskiaika ja asutuksen leviäminen ja 1600-luvun elinkeinoelämä maiseman muokkaajana ja 1800-luku ryhmäkylät hajoavat ja asutus hajaantuu luku maatalouden koneistuminen vaikuttaa maalaismaisemaan Viljelysmaiseman tila nykypäivänä ja vertailu menneeseen Rakennetun ympäristön historiaa Mouhijärvellä Muinaisjäännökset MAISEMARAKENNE Maisemamaakuntajako Topografia ja korkeussuhteet Maa- ja kallioperä Kasvillisuus ja eläimistö Vesiolosuhteet Ilmasto-olot MAISEMAKUVA Selvitysalueen maisemakuva Maisemallisesti merkittävät alueet Maisemavauriot ja ongelmat... 62

3 4.4 Rakennustapaohjeistusta maisemasuunnittelun näkökulmasta KEHITTÄMISSUUNNITELMA Rakentamiseen soveltuvat alueet LÄHTEET LIITE 1 Maaperä

4 1 JOHDANTO 1.1 Selvitysalueen sijainti Selvitysalue sijaitsee Häijään taajama-alueella entisen Mouhijärven kunnan alueella, nykyisessä Sastamalan kaupungissa Pirkanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Selvitysalueen läpi kulkee länsi-itäsuunnassa Tampereen ja Porin välinen valtatie 11 ja etelä-pohjoissuunnassa Sastamalan ja Hämeenkyrön välinen seututie. Tiet risteävät Häijäässä. Selvitysalue on luonteeltaan maalaismaisemaa. Maisematiloja hallitsevat maisemallisesti arvokkaiksi luokitellut peltoalueet. Osayleiskaava-alue näkyy kuvassa 1, jossa maisemallisesti arvokkaat pellot on osoitettu merkinnällä MA. KUVA 1 Uotsola Häijää Salmi osayleiskaava-alue. 1

5 1.2 Suunnittelutilanne Uotsolan ja Häijään taajamien alueet ovat Sastamalan kaupungin asukasmäärältään voimakkaimmin kasvavia alueita. Tämä luo painetta maankäytön tehostamiseen varsinkin Häijään alueella. Tämän alueen ennakoitua suuremmat kasvupaineet luovat tarpeen muuttaa Mouhijärven kunnanvaltuuston vuonna 2002 hyväksymää osayleiskaavaa. Vuoden 2002 osayleiskaavassa keskeiset alueet ovat merkittyinä maisemallisesti arvokkaiksi peltoalueiksi. Käytännössä alueelle ei nykyisen kaavan mukaan voisi juuri sijoittaa rakentamista. Sastamalan kaupunkirakennesuunnitelmassa Häijäätä kehitetään Sastamalan pohjoisosan kaupan keskuksena. Siksi olisi tärkeää, että saataisiin maa-alueita osoitetuksi täydennysrakentamiselle. Tämä tukisi Sastamalan kaupungin Kasvun Sastamala -tavoitetta. Vuoden 2007 lopussa entisen Mouhijärven kunnan alueella asui 3064 asukasta, josta Häijäällä asui tuolloin 430 asukasta ja Uotsolassa 1121 asukasta. Lopuista 1495 asukasta asuu haja-asutuksena ja 18 asukkaan kohdalta sijoittuminen asutusrakenteessa on tuntematon. (Pirkanmaan liitto 2008a.) Lähitulevaisuudessa Häijää lienee muuttovoittoista seutua. Kuvasta 2 selviää asutusrakenteen sijoittuminen Häijäällä. KUVA 2 Ote Pirkanmaan 1. maakuntakaavan liitekartasta numero 19, josta näkee Häijään asutusrakenteen (Pirkanmaan liitto 2008b, 76). 2

6 Vanhan Uotsola Häijää Salmi -osayleiskaava-alueen laajuus on noin 3300 hehtaaria, josta oikeusvaikutteista kaava-aluetta on ollut 210 hehtaaria Häijään keskusalueella. Vuoteen 2030 mennessä alueelle suunniteltaneen uusi oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka kumoaa vanhan. Uusi osayleiskaava-alue on noin hehtaaria laaja. (Sastamalan kaupunki 2009, 4.) Selvitysalueelta löytyy vanhan osayleiskaavan mukaan pientalovaltaista asunto-aluetta (AP), kyläaluetta (AT), kaupallisten palvelujen alue (KM), lähipalvelujen alue (PL), julkisten palvelujen ja hallinnon alue (PY), työpaikka-alue (TP), matkailupalvelujen alue (RM), maisemallisesti arvokasta peltoaluetta (MA), maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY), muinaismuistoalueita (SM) ja luonnonsuojelualue (SL). Näiden alueiden rajaukset alueella ovat nähtävissä kuvassa 1. KUVA 3 Kuvassa on Tupurlan viljelysmaisema Tupurlanjärven länsipuolella ja Salmin viljelysmaisema järven itäpuolella (merkitty vihreällä). Salmin maisemallisesti arvokkaille peltoalueille ei ole osoitettu rakentamistarvetta, joten pääpaino tässä selvityksessä on valtatie 11:n varrelle jäävän Tupurlan maisemallisesti arvokkaiden peltoalueiden ja niiden välittömän lähialueen tarkastelussa lähellä Häijään keskustaa (kuva 3). Vastapainona Tupurlan viljelysmaisemalle on tarkastelussa myös Tiisalan viljelysmaisema. Tiisalan viljelysmaisema rajautuu valtatie 11:n varteen Sastamalan Kyröntien länsipuolelle. 3

7 1.3 Maatalousalueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja Viljelyalueiden historiallisuutta on tutkittu vanhojen karttojen avulla ja etsitty maaperältään (laatu) hyviä peltoalueita. Viljelyalueiden valintaan on vaikuttanut myös niiden sijainti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävillä maisema-alueilla tai kulttuuriympäristöissä. Lisäksi valintaan ovat vaikuttaneet viljelyalueiden vaihtelevuus, laaja-alaisuus, luonnon- ja kulttuurimaiseman yhteisvaikutus, maakunnallisten ja seudullisten ominaispiirteiden korostuminen maisemassa. (Pirkanmaan liitto 2006, 25.) Häijää kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen maisemakokonaisuuteen, jonka sijoittumisen voi nähdä kuvasta 4. Maisemakokonaisuus koostuu Mouhijärven kirkkoseudun ja länsipuolen sekä Tupurlanjärven ympäristön kulttuurimaisemista. Vuoden 1993 Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt -luettelossa mainittiin Salmin kylä ja kulttuurimaisema sekä Valkaman kylä ja Häijään kulttuurimaisema. Rakennusviraston tekemän uuden inventoinnin mukaan näitä osayleiskaava-alueelle rajautuvia maisemia ei enää lueta valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi (vuoden 2010 alusta alkaen). KUVA 4 Ote Pirkanmaan 1. maakuntakaavan Arvokkaat maisema-alueet -liitekartasta (kartta nro 7), jossa vihreä alue on maakunnallisesti arvokas maisemaalues. Häijääseen päättyvä vihreä viiva kuvassa merkitsee Kyrönkankaantietä, joka on valtakunnallisesti arvokas historiallinen tielinjaus Pirkanmaan 1. maakuntakaavan mukaan. (Pirkanmaan liitto 2008b, 20.) 4

8 Liitteestä 8 (Ote maakuntakaavasta) selviää Häijään aluetta koskevat aluevaraukset. 1.4 Maiseman inventointi ja maastokäynnit Selvityksen teossa on käytetty eri aineistoja, kuvia ja selvityksiä maiseman historian ja luonteen selvittämiseksi. Kartat ja maastokäynnit ovat olleet tärkein maisemaselvityksen pohjamateriaali. Uotsolan itäosan ja Häijään keskustan väliin jäävän osa-alueen (myöh. Tiisala) maisemaa on selvitetty enimmäkseen kesäaikaan (2009), kun taas Häijään keskustan ja Salmin väliin jäävää osa-aluetta on selvitetty talvella (2010). Toisena osittaisena tutkimusmenetelmänä nykymaiseman hahmottamiseksi käytin karttavertailua. Maiseman historiallisia muutoksia pystyy tulkitsemaan vertaamalla vanhojen karttojen tietoja nykyaikaan. Kartta-analyysista tuloksena ovat tämän työn luvussa 2.7 esiintyvät karttapiirrokset. Maastokäyntien tulokset esitellään tässä työssä luvussa 4 Maisemakuva. 5

9 2 HISTORIALLINEN MAISEMATARKASTELU HÄIJÄÄN ALUEELLA 2.1 Esihistoria ja maankäytön vaikutukset maisemaan Satakunta vapautui mannerjäätikön peitosta ekr. ja joutui perääntyvän jään reunan vuoksi 99-prosenttisesti veden peittoon. 1 Jääkautisen merenpinnan asema on nähtävissä muun muassa Karkussa Nohkuan- eli Jyränvuoren rinteillä, jossa jäämeren rantatörmä on ollut 164 metriä meren pinnan yläpuolella. Veden mukana alaville seuduille huuhtoutuneet korkeammilta seuduilta peräisin olevat ainekset muodostivat muinaisten jokilietteiden kanssa hedelmällisiä savitasankoja, joihin asutus Satakunnassa myöhemmin keskittyi. Savitasankojen vastakohtana ovat paljaaksi huuhtoutuneet, harvametsäiset ja asumattomat kalliomäet ekr. oli jo laajoja aloja maata Satakunnassa paljastunut. (Virkkala 1939, ) Kostea ja lämpenevä ilmasto sai kasvillisuuden leviämään. Ensin tulivat heinäkasvit, sitten kanerva- ja ruusutyyppinen kasvillisuus, pajut ja lopulta koivu. Kun ilmasto muuttui kuivemmaksi, alkoi koivu taantua ja metsistä tuli mäntyvaltaisia. (Äetsän kunta, Vammalan kaupunki, Kokemäen kaupunki 2000, 1. osio.) Itämeri patoutui suureksi sisäjärveksi, Ancylusjärveksi ja Ancyluskauden kuluessa Satakunnan nykyiset piirteet alkoivat hiljalleen hahmottua nopean maankohoamisen seurauksena ekr. Ancylusjärvi muuttui vähitellen Litorinamereksi. Tällöin rantaviiva oli nykyistä paljon rikkonaisempi. Esimerkiksi Huittisten tasangolta ulottui kapeneva vuonomainen lahti Rautaveden ja Kuloveden ohi, Siuron ja Hämeenkyrön kautta Kyröskoskelle, lähettäen samalla haarakkeita Mouhijärveäkin kohti ja samalla Saikkalanjokilaaksoon. 2 Litorinakauden alussa kuroutuivat Tyrvään Liekovesi ja Rautavesi itsenäisiksi järviksi ja Kokemäenjoki syntyi. Merenpinta oli metrin korkeudella. (Virkkala 1939, ) 1 Pirkanmaahan Mouhijärvi siirrettiin 1993, tätä ennen se kuului Satakuntaan ( 2 Virkkalan kartasta tulkiten Saikkalanjoenlaakso oli osa merenlahtea (Virkkala 1939, 34). 6

10 Tällöin ilmasto oli kostea ja lämmin, ja alkoi lehtipuiden valtakausi (lepät, jalot lehtipuut). Litorinavaiheen lopulla lehtipuut alkoivat taantua, jonka jälkeen kuusi alkoi yleistyä. (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio.) Satakunnan (tarkoittaen myös Mouhijärveä) ensimmäiset kivikautiset asukkaat saapuivat luultavasti Litorinakauden alussa, vaikka vanhimmat asuinpaikkalöydöt ovat vasta kauden puolivälin paikkeilta (Virkkala 1939, 39). Kivikauden ihmiset elivät harmoniassa luonnon kanssa, joten he eivät jättäneet pysyviä merkkejä maisemaan. Kivikautinen asutus oli ranta-asustusta, joka rannanperääntymisen mukana joutui alinomaa muuttamaan asuinpaikkaansa. Noin vuonna 1000 ekr. tienoilla alkoi vähittäinen ilmaston huononeminen, jonka vaikutuksesta Satakunnan kivikautinen asutus harventui. (Virkkala 1939, ) Mouhijärven alueelta on todennäköisesti löydetty esikeraamisen kauden asuinpaikkoja. Näitä asuinpaikkoja ei nykymaisemassa pysty havaitsemaan, sillä ne sijaitsevat humuskerroksen alla. (Tampereen seutukaavaliitto 1990, IV.) Professori Unto Salo ajoittaa maanviljelyksen alun kiukaiskulttuuriin ekr. Pronssikautisen kulttuurin aikana Satakunnan asutus oli harvempaa kuin kivikaudella, kuten harvalukuiset pronssikautiset esinelöydöt osoittavat (Virkkala 1939, 41). Peltojen kaskeaminen alkoi pronssikaudella (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio). Mouhijärven alueelta tunnettiin vuoteen 1973 mennessä 11 kivikautista asuinpaikkaa, nykyään niitä on jo 29 (Museokeskus Vapriikki 2005). Yhteensä erilaisia muinaisjäännöstyyppejä on Mouhijärven alueelta löytynyt 34 kappaletta (Pirkanmaan liitto 2005a, 17). Tässä työssä rajatulta selvitysalueelta ei ole löytynyt muinaisjäännöksiä. Rautakauden kulttuuri on vaikuttanut Pirkanmaan kulttuurimaisemakuvaan merkittävästi, koska tällöin alkoi siirtyminen pyyntielinkeinosta maanviljelyynkin (Tampereen seutukaavaliitto 1990, IV). Ensimmäiset viljelykasvit olivat vehnä ja ohra (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio). Rautakaudella syntyi pysyvää viljelyä Lounais-Suomen savikoille (Isotalo 1998, 31). Toistaiseksi Mouhijärven alueelta ei ole löydetty rautakautisia kalmistoja tai asuinpaikkoja (Peltonen, Laakso, Hannu, & Savola 1999, 1.osio). Tämä saattaa osin johtua siitä, että myöhempi asutus on keskittynyt samoille paikoille ja pyyhkinyt rautakautisten rakennusten jäljet pois (Tampereen seutukaavaliitto 1990, IV). Litorinakaudella Kokemäenjoen merkitys maantieteellisenä tekijänä Satakunnan maisemassa oli huomattavasti pienempi kuin nykyisin. Nyt Kokemäenjoki muodostaa kokonaisuudessaan laajan liikenneväylän, jota pitkin Satakunnan sekä varhaisempi että myös nykyinen asutus on maahan tunkeutunut. Jokivarren laaja-alaiset ja hedelmälliset savitasangot ovat tarjonneet kehittyvälle maataloudelle riittävät perusedellytykset. Maatalous keskittyi suurimpiin asutuskeskuksiin (esim. Huittisiin), jotka olivat kehittyneet otollisten liikenneyhteyksien varrelle. (Virkkala 1939, ) Häijään maisemalliset piirteet ovat muokkautuneet vähitellen vuosituhansien kuluessa. 7

11 2.2 Keskiaika ja asutuksen leviäminen Viljelyä on Mouhijärvellä ollut 1200-luvulta saakka; tältä ajalta löytyy tieto, että 12 kylää (muun muassa Häijää) maksoi ruokalisän rukiina (Piilonen 2007, 95). Jo ennen kristinuskon tuloa olivat olemassa Ala-Satakunta ja Ylä-Satakunta. Ala-Satakunta käsitti Kokemäen alueen ja Ylä-Satakunta Pirkkalan alueen. Vuonna 1331 Ylä-Satakunta ja Ala-Satakunta todistettavasti olivat sulautuneet yhdeksi maakunnaksi, Satakunnaksi luvulla uudisasutus levisi Kokemäeltä Pirkkalaan ja Mouhijärvellekin. (Jokipii 1958, 18.) Samaan aikaan kun asutus levisi Kokemäenjoen laaksosta jokivarsia pitkin, vaihtui eränkäynti pellonviljelyksi (Berg 1958, 43) ja 1600-luvun elinkeinoelämä maiseman muokkaajana Vuonna 1545 Satakunta taas jakaantui osiin ja vuonna 1634 lääninjaossa Satakunnan alueet siirtyivät kuulumaan Turun lääniin (Jokipii 1958, 21). Mouhijärvi sai oman kirkon vuonna 1580 (Vasara 1975, 6). Vuonna 1592 Mouhijärvestä tuli pitäjäseurakunta, kun Mouhijärvi erotettiin Karkun kirkkoherrakunnasta. Mouhijärvestä tuli oma kirkkoherrakuntansa vuonna (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, 241.) Vuonna 1540 Mouhijärvellä oli tiloja 145 kappaletta, vuonna 1571 niitä oli 133 ja vuonna 1644 enää 117 tilaa (Piilonen 2007, 134). Sarkajako levisi todistettavasti 1600-luvun lopussa Mouhijärvelle, Selkeenkylään, jossa sarkajakoa vastustettiin (Jokipii 1974). 3 Sarkajaon seurauksena syntyi ryhmä-, rivi- ja raittikyliä (Isotalo 1998, 34). Vuonna 1610 Keski-Satakunnan pääviljalaji oli ohra, ja Mouhijärvenkin kylissä ohra oli tuolloin viljellyin viljakasvi. Isonvihan aikaan 1700-luvulla pääviljalaji Mouhijärvellä oli ruis luvun alussa kaskenviljely, vanha maanviljelymuoto, on ollut voimakkaampaa Ylä-Satakunnassa kuin Ala-Satakunnassa. Mouhijärvelläkin raivattiin metsää pelloiksi innokkaasti. Pelto- kaskiviljely, karjanhoito ja kalastus olivat Satakunnan selvät pääelinkeinot luvun lopussa metsätuotteiden erilainen hyväksikäyttö lisääntyi, mikä vaikutti Satakunnan rannikon lähellä sijaitsevien pitäjien elinkeinoelämään. Metsän arvo nousi ja metsien määrä väheni luvulla käsityöläisyys alkoi levitä Mouhijärvelle. (Jokipii 1974.) Ensi kerran Mouhijärvi on mainittu kartalla, joka on valmistunut vuonna Kartan on laatinut maanmittari Hannu Hannunpoika. Karttaan on merkitty Mohuijärven kirkkokin (kuva 5). (Piilonen 2007, ) 3 Sarkajako= kylässä olevat peltokappaleet yhdistettiin, aidattiin kahteen lohkoon ja sarat jaettiin talojen kesken ( 8

12 KUVA 5 Ote Hannu Hannunpojan tekemästä kartasta. Karttaan on merkitty Uotsola, Mustianoja, Tiisala, Saikkala, Tupurla, Ryömälä, Salmi, Kairila, Hermala, Valkama, Rienilä, Lampinen, Ryymä, Tuisku ja Iirola. Maanmittari Jonas Streng laati vuonna 1644 Mouhijärven pitäjästä maakirjakarttoja. Kuvan 6 maakirjakartta Mustianojalta on Jonas Strengin laatima. Karttoihin oli merkitty muun muassa pellot, aidat, tontit, tiet, vedet, myllyt ja niityt. Metsiä kaskimaineen ei kartoitettu. Ympäristön, maanviljelyksen tilan ja luonnonolojen kuvauksen lisäksi maakirjakarttoihin merkittiin verotukseen liittyvää tietoa; kartoista pystyi näkemään varallisuuden. Kaikista Mouhijärven pitäjän tiloista ei tällaista maakirjakarttaa tehty. Nimittäin osa Mouhijärven tiloista maksoi veronsa aatelille ja osa kruunulle; vain kruunun verottamat tilukset kartoitettiin. (Papunen 1952, 160.) 9

13 KUVA 6 Otteet vuoden 1644 maakirjakartoista. Vasemmalla Mustianoja ja oikeanpuolimmaisella Ryömälän kylä. Mustianojan kylä: Harmaat alueet ovat peltoja, keskellä sijaitsee yhdeksän talon ryhmä (Jyväskylän yliopiston historian laitos & CSC-Tieteellinen laskenta Oy, 2002). Mustitanojan kartalla muun muassa Pynnärin, Kapalon, Juntun, Nutun, Liuhan, Kypön, Tervon ja Tuorin talot, jotka sijaitsevat vieri vieressä Töllinmäellä. Enää noista taloista on jäljellä Pynnäri. Kuvaan 6 on merkitty Ryömälän ojat keltaisella (suorat, pystyt kappaleet), keskellä kiemurtelee harmaana tie. Harmaat erimuotoiset monikulmiot kartalla ovat peltoja, peltojen vieressä näkyy niittyalue (pisteet). Pelto- ja niittyalueita kiertää aitaus (kuvassa uloin merkintä). Pienet puusymbolit kuvastavat metsää. Kuvasta pystyy näkemään, että maanmittari Jonas Streng on myös arvioinnut peltojen laadun (leer = savi) saviseksi. Pentti Papusen piirroksesta (kuva 7) näkyy, että kruunulle on Mouhijärvellä kartoitettu muun muassa Mustianojan kylä ja Tuiskun kylä. Molemmat on merkitty Papusen piirrokseen isoilla harmailla neliöillä. Papusen piirroksen mukaan suuri osa Mouhijärven kylistä ja tiloista oli rälssimaata. Papusen piirros havainnollistaa sitä, että Häijäässä (kuten koko Mouhijärvellä) on ollut jo vuonna 1640 runsaasti peltoja. Maakirjakartoista ei selviä kaikkien kartoitettujen tilojen rajoja eikä pelto-osuuksien sijaintia. Papusen piirroksesta selviää pelto-alojen 10

14 suhteellinen sijainti ja koko. Mouhijärven maakirjakarttoihin ei ole merkitty ollenkaan peltopinta-aloja. Pentti Papunen on arvioinut vuonna 1640 Mouhijärven kartoitettujen kylien peltojen pinta-alojen olleen yhteensä 308 tynnyrinalaa. 4 Ylä-Sastamalan (sisältää Mouhijärvenkin) kartoittamattoman peltoalan kokonaissummaksi Papunen arvioi 1138,4 tynnyrinalaa. 5 (Papunen 1952, , 167, ) KUVA 7 Pentti Papusen piirros Ylä-Sastamalan peltopinta-alojen suhteellisesta suuruudesta ja sijainnista vuonna 1640 (Papunen 1952, 169). 4 Tynnyriala on 0,494 hehtaaria, joten 308 tynnyrinalaa on nykymittoina noin 152 hehtaaria, ,4 tynnyrinalaa on noin 562 hehtaaria. 11

15 ja 1800-luku ryhmäkylät hajoavat ja asutus hajaantuu Selvitysalueen asutuksen ja maankäytön kehittymistä voidaan tarkastella eri-ikäisistä kartoista luvun loppupuolella laaditusta Kuninkaan kartasta (kuva 8) ilmenee, että Mouhijärveä ei vielä ollut kartoitettu. Kuninkaan kartasta kuitenkin selviää, että Karkusta on haarautunut tie Häijäälle ja Salmin suuntaan. Kuvassa 8 näkyy Saikkalanjoki kuvan yläreunassa, kartalla nähtävissä myös Salminkylä, Ryömälänvuori ja Tupurlanjärvi. KUVA 8 Osa Mouhijärven pitäjästä näkyy Ruotsin armeijan vuosina laatimasta Kuninkaan kartastossa (Alanen & Kepsu 1989, 295). Osan Häijäällä kulkeneista teistä voi hahmottaa tältä kartalta luvulla Mouhijärvellä käytettiin peltomaiksi ainoastaan etelänpuolisia rinnemaita. Notkot eivät kelvanneet viljelyyn eikä peltoja ojitettu (Puumala 1936, 61). Peltokuviot olivat 1700-luvulla maaston epätasaisuuden vuoksi usein pieniä ja soveltuivat erityisen huonosti sarkajakoon. Suurin osa Mouhijärven pelloista oli jo isonjaon aikaan yksityisinä ulkopalstoina, joita talolliset olivat raivanneet yhteismetsään ja joihin sarkajako ei ollut ulottunut. (Piilonen 2007, 228.) Vainiopakko määräsi, miten peltotyöt oli tehtävä ja esti uusien viljelymenetelmien käyttöönoton. Isojako eli lohkominen 1700-luvun lopulla järkevöitti maanomistusta, yhtenäisti peltolohkoja, lisäsi viljelysmaata ja hajotti ryhmäkylät. Maisemassa tapahtui muutos kun maanomistajat siirsivät talonsa tiluksiensa keskelle ja torppien perustaminen muillekin kuin aatelisten maille sallittiin. Tässä oli nykypäi- 12

16 vän haja-asutuksen alku. (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio.) Karkun tiloilla (Harsu, Tillo, Seikku) on ollut Isonjaon aikaan niittyjä Tupurlanjärven rannoilla saakka Rienilän kylässä (Saikkala 1939, 142). Maanmittari Widenius mainitsee 1700-luvulla kirjoittamassaan pitäjänkuvauksessa Mouhijärven elinkeinoksi ainoastaan maanviljelyksen. Widenius kuvailee, että pellot ovat järvien ja jokien rantamilla, maanpinnan muoto on enimmäkseen sileää ja tasaista, muutamin paikoin kumpuilevaa ja vettä kohti viettävää. Tästä johtuen vilja kärsii harvoin yöhalloista (Widenius 1948, 31). Vuonna 1749 Mouhijärvellä oli asukasta ( Piilonen 2007, 306). KUVA 9 Ote pitäjänkartasta vuodelta 1847 (Kansallisarkiston digitaaliarkisto 1847). Pitäjänkartat laadittiin vuoden 1825 piirustus- ja väritysohjeiden mukaan tavoitteena esittää pääpiirteissään kiinteistöjaotus ja maastokuviot. Täydennysmittauksissa kiinnitettiin huomio asumuksiin, viljelyksiin, metsämaihin, rajoihin, vesistöihin ja kulkuyhteyksiin, mutta topografisia tietoja ei vielä esitetty. (Kansallisarkiston digitaaliarkisto 1847.) Pitäjänkartasta vuodelta 1847 (kuva 9) näkee vanhan kylän rakenteen; talojen, teiden, metsien ja vainioiden sijoittumisen Häijään ja Uotsolan välillä. Kylien ja talojen nimet on kirjattu karttaan ja merkitty punaisella. Pellot on merkitty keltaisella, niityt vihreällä, ja suot ruskealla. Kartan tyhjät, epämääräisesti vaihtelevan vaalean väriset kohdat ovat maanmittarin mielestä olleet käyttökelvotonta metsäluontoa. (Roiko-Jokela & Hämäläinen 2005.) 13

17 Vuonna 1858 uusi kirkko rakennettiin Uotsolan viereen Mustianojalle (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, 241.). Mouhijärven kunta itsenäistyi vuonna Mouhijärvellä asutus keskittyi aluksi kahtaalle, toisaalta Tupurlajärven ympäristöön Salmin ja Häijään kyliin, ja toisaalta Kirkkojärven seudulle, jonne myös ensimmäiset kirkot rakennettiin. (Peltonen ym. 1999, 1.osio.) 1800-luvun alussa Mouhijärvellä oli 157 taloa. 6 Tuohon aikaan viljely oli vielä alkeellista ja sadot jäivät huonoiksi luvun jälkipuoliskolla alkoi kylvöön perustuva heinänviljely. Heinäsadot suurenivat, talvirehun määrä kasvoi ja tämä mahdollisti karjan määrän lisäämisen. (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio.) Kuvassa 10 nähtävissä Mustianojan asutusta 1860 luvulla. KUVA 10 Mustianojaa 1860 luvulla, kylän talot ovat edelleen samoilla paikoilla kuin 1600-luvun alussa (Haapanen 2006, 19). Kartta maanmittauslaitoksen arkistosta. 6 Lähdeteoksen sivun 95 taulukosta havaittu tieto. (Alho, K. O Ison vihan vaurioitten korjaamisesta Satakunnassa 1720-luvulla. Teoksessa Satakuntasarja, Kotiseutututkimuksia X. Satakuntalainen osakunta. Vammala: Tyrvään Kirjapaino Oy, ) 14

18 KUVA 11 Mouhijärven vanhalla postitiellä oleva Salmin silta 1893(Piilonen 1997, 74). Vuonna 1883 perustettiin Saikkalan pieneen koskeen, Hiikonvirtaan mylly ja sen yhteyteen sirkkelisaha. Heti perään Mouhijärvelle perustettiin muuallekin tällaisia pieniä kotitarvesahoja. (Piilonen 1997, 135.) Kuvassa 11 Otamusjoki ja sen ylittävä Salminsilta 1800-luvun lopulla luku maatalouden koneistuminen vaikuttaa maalaismaisemaan Puutavaran kauppa 1800-luvun lopulla teki maatalouden koneistumisen mahdolliseksi. Talonisännät saivat tukinmyynnistä ja metsätöistä hyvin rahaa ja pystyivät ostamaan maatalouskoneita. Tästä seurauksena oli rakennuskannan muutos; maisemaan ilmestyivät konehallit ja viljakuivaamot, jotka muokkasivat maalaismaisemaa. Omavaraisuus maataloustuotannossa saavutettiin 1950-luvulla ja syntyi ylituotantoa. (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio.) Monet isännät möivät metsänsä niin tarkkaan Porin sahoille, että Mouhijärvelläkin maisemat muuttuivat ratkaisevasti metsien kadotessa (Piilonen 1997, 127). Mouhijärven keskustaajamaksi nousi 1900-luvulla hiljalleen Uotsola teolli- 15

19 suuden keskittyessä Uotsolaan (Peltonen ym. 1999, 3.osio) luvun alussa Mouhijärvelle saatiin uusi energianlähde, sähkö (Piilonen 1997, 148). KUVA 12 Ote venäläisestä topografikartasta, karttakuvaa on hieman muokattu (Kansallisarkiston digitaaliarkisto 1910). 16

20 Venäläisestä topografikartasta (ote kuvassa 12) pystyy päättelemään jotain Häijään maankäytöstä. Vuoden 1910 kartassa metsät näkyvät pieninä ympyröinä, vesistöt on merkitty sinisellä värillä. (Kansallisarkiston digitaaliarkisto 1910.) Topografikartassa pellot on merkitty valkoisella, avosuot kartan lounaisnurkassa sinisellä vaakaviivoituksella. Rakennukset ja tiet on merkitty punaisella. Vihreät alueet kartassa kuvastavat pensoittuneita niittyjä ja vaaleat, harmaanvihertävät alueet kartan itälaidassa (Saikkalan ja Rienilän tilojen läheisyydessä) lienevät pensoittuneita laitumia. Kartan metsät on merkitty sekametsiksi oranssilla värillä. (Lahden Taimi 2009.) Vuoden 1910 kartassa näkyy myös Tuiskun kylästä Mustianojalle johtanut vanha tie. Kylien sijainnit näkyvät kartasta, asutus on keskittynyt Uotsolaan ja Häijääseen. Venäläisestä topografikartasta näkee myös aukean peltoalueen määrän. Peltojen pinta-ala on jokseenkin pysynyt samana tähän päivään asti. Kartasta pystyy näkemään myös, että vuonna 1910 Saikkalanjoki on ollut paikoitellen leveämpi kuin mitä se on nykyään. Kohdassa, jossa joki muodostaa Tiisalanlampea isomman lampimaisen leventymän, on nykyään niittyä joen vedenpinnan laskettua ajan saatossa. (Kuva 12.) KUVA 13 Näkymä Häijään Kuusikosta vuodelta Taustalla näkyvät Tupurlanjärvi ja Ryömälänvuori. (Vasara 1975.) Häijään koulu luvun taitteessa (Penttilä 1980, 6) Mielenkiinto karjatalouteen lisääntyi Mouhijärvellä 1910-luvulla. Sotien jälkeen Mouhijärvellä perustettiin lehmille yhteislaitumia, kun oman tilan peltoala ei riittänyt viljelyn lisäksi laiduntamiseen. Yhteislaiduntoiminta lakkautettiin 1960-luvulla. (Penttilä 1989.) Mouhijärvellä voi aistia maanviljelyksen olleen pitäjän pääelinkeino. Satakuntakirjassa vuodelta 1958 mainitaan maisemien olevan suurelta osaltaan samanlaiset kuin mitä ne olivat Wideniuksen 1700-luvun pitäjänkuvauksessa. Entisen Mouhijärven kunnan alueelta löytyi vuoden 1955 kuvauksen mukaan laajoja reheviä metsiä, vesistöjen rantamille levittäytyviä kivettömiä viljelymaita, lukuisia pieniä järviä ja kum- 17

21 puilevaa maastoa (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, 239). Kuvasta 13 näkee miltä Häijään maisemat ovat näyttäneet 1900-luvun alkupuolella. Kuvista 13, 14 ja 15 nähtävissä Häijään ja Salmin vanhaa rakennuskantaa ja maisemia. KUVA 14 Häijään kauppa kuvattuna Yli-Sarkilta 1920-luvulla (Penttilä 1982, 9) vasen kuva. Mouhijärven Salmi (Saikkala 1939, 136). Näkymät Otamusjoen laaksossa ovat tänäkin päivänä samankaltaiset (oik.kuva). KUVA 15 Häijään risteys 1930-luvulla. ja Salminkylää n luvulla (Penttilä 1989, 192). 18

22 Tampereen Porin valtatien (valtatie 11) rakentaminen käynnistyi 1950-luvun lopussa ja valmistui Salmi Nokia välille vuonna Samalla valmistui suora maantie Häijään ja Hämeenkyrön välille. Mouhijärven liikenneyhteydet parantuivat merkittävästi. (Penttilä 1989.) Kuvasta 14, 15 ja 16 ilmenee Häijään teiden laatu ja sijoittuminen maisemassa. KUVA 16 Saikkalan uusi ja vanha silta (Penttilä 1989,112 vasemmassa kuvassa). Oik. kuva: Tampereen-Porin maantie kiemurtelee kohti Uotsolaa. Kunnantalo nähtävissä mäen juurella. Kuva on otettu vuonna (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, 238.) Vuonna 1955 Mouhijärvellä oli viljeltyä maata noin hehtaaria ja metsämaata noin hehtaaria. Mouhijärven pinta-ala oli noin 260 neliökilometriä. (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, 239.) 19

23 KUVA 17 Mouhijärveläistä viljelysmaisemaa vuonna Kuvassa virtaa Saikkalanjoki. (Satakunnan maakuntaliiton hallitus 1958, s.238.) 1960-luvulla Suomessa alkoi peltojen paketointi eli viljelyn lopettaminen. Tästä seurasi maaseudun tyhjeneminen, kun maatilat lakkautettiin. Tuotannosta poistetuista pelloista, karjan teurastamisesta ja metsän istuttamisesta heikosti tuottavalle peltomaalle maksettiin korvauksia (Maanmittauslaitos 2008). Tämä aiheutti isoja muutoksia suomalaiseen maalaismaisemaan. Kuvassa 16 maisema Saikkalanjoelta, ajalta jolloin viljeleminen vielä kannatti luvun taitteesta eteenpäin maatalouden merkitys alkoi vähentyä Mouhijärvellä; tähän saakka maatalous oli ollut elämisen perusta Mouhijärvellä (Penttilä 1989). Muutos ei vielä näy maisemassa (kuva 19) luvulla säädetty pakkokesannointi sinetöi kehityksen, jonka ansiosta avoimet peltomaisemat ovat vaarassa muuttua sulkeutuneemmaksi ja alueen maisema menettää sille ominaiset piirteensä (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio). KUVA 18 Mouhijärven viljelysmaisemaa 1980-luvulla (Leinonen, Kahelin & Oja 1987, 32). 20

24 2.6 Viljelysmaiseman tila nykypäivänä ja vertailu menneeseen Suomalainen maisema muuttuu samassa tahdissa suomalaisen elämäntavan muutosten kanssa. Suomessa on ympäristöministeriön mukaan jäljellä maaseudun perinnemaisemaa enää hehtaaria, kun sitä sata vuotta sitten oli satoja tuhansia hehtaareja. (Isotalo 1998, 11, ) Maaseutukulttuurin aliarvostaminen on johtanut siihen, että komeiden, vanhojen ja rapistuvien päärakennuksien viereen rakennetaan aivan erityylisiä omakotitaloja (Isotalo 1998, 37). Vanhan ja uuden rakennuskannan yhteentörmäyksiä näkee siellä täällä Suomessa. Vanhan ja uuden riidellessä maiseman kuva kärsii ja yleisvaikutelma on hajanainen, kenties levotonkin. Vanhoja rakennuksia tulisi suojella ja korjata, eikä antaa niiden rappeutua maisemassa. Pelto-ojat ovat vähitellen kadonneet maisemasta salaojituksen yleistyttyä. Tämä on kasvattanut peltokuvioiden kokoa ja maiseman pienipiirteisyys on vähentynyt. Niityt ovat kadonneet maisemasta lähes tyystin. Maatalouden kehittyminen on vaikuttanut voimakkaasti maaseudun rakennettuun ympäristöön (muun muassa ryhmäkylien hajoamiseen). Kun tilakoot kasvavat ja maatilojen määrä vähenee, muuttaa sekin maisemaa ja rakennettua ympäristöä. (Äetsän kunta ym. 2000, 1. osio.) Nykyään maaseutu nähdään hyvänä asuinympäristönä ja maaseutuyritysten toimintaympäristönä. Suuntaus näyttää olevan se, että lapsiperheet muuttavat kaupunkikeskuksista ja lähiöistä maalle lähelle luontoa, avarampiin maisemiin. Nykyihmiset eivät kuitenkaan muuta liian kauaksi keskuksista, jotta palvelut ovat tavoitettavissa. Yhteiskunnan muutokset, kuten esimerkiksi elinkeinorakenteen muutos, vaikuttavat lopulta maisemaankin. Alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet koko maassa viimeisten vuosikymmenien aikana (Peltonen & Widbom 1997). Sastamalassakin (Vammala-Mouhijärvi) suuntaus on ollut tämä. Vuonna 1987 alkutuotannossa työskenteli noin 14 prosenttia työvoimasta, mutta vuonna 1995 enää noin 9,5 prosenttia aikana (Peltonen & Widbom 1997). Häijään taajaman maa-alueista suuri osa on viljelysmaisemaa. Suurimmat metsäalueet sijaitsevat asutusrakenteen ja peltojen takana taajaman laidoilla. Saikkalanjokilaakson viljelysmaiseman keskellä sijaitsee jokunen maatilarakennus. Suurimmaksi osaksi (taajama-)asutus on keskittynyt Häijään keskustaan. Maisema on käynyt läpi pitkän ajan kuluessa ihmisen aikaansaamia muutoksia. Häijään maanviljelyllä on pitkät perinteet. Elinkeino on siirtynyt sukupolvesta toiseen kautta historian. 21

25 KUVA 19 Mustianojan satoja vuosia vanhan rantaraitin katkaisee nykyään valtatie 11 (Haapanen, Järvenpää,, Linnikko, Luoto, Mahlamäki, Rauva. & Repo 2007, 35). Maaseudun kulttuurimaiseman kehitys perustuu maatalouteen ja siihen liittyvään asutukseen. Siellä missä on ollut karjataloutta ovat maisematyypit, kuten niityt ja laitumet, moni-ilmeisempiä (Isotalo 1998, 36). Häijään viljelysmaisemat toimivat historian kuvastajana (kuva 19) luvulla maanviljely oli vielä perinteistä eli peltotyökaluna oli aura. Nykypäivän maanviljelijällä kone- ja työkaluvalikoima on paljon kehittyneempi. Viljely ei ehkä ole enää perinteisesti tapahtuvaa, mutta maiseman ylläpidon kannalta lopputulos on jotakuinkin sama. Viljelyn merkitys vähenee koko ajan, joten usean pellon ainoaksi tehtäväksi jää sen visuaalinen anti. Maisemaa ei voi ymmärtää hyvin tuntematta sen historiaa. Karttojen tulkitsemisella on tärkeä merkitys, kun halutaan selvittää maankäytön historiaa. Vanhojen käsin piirrettyjen karttojen tulkitseminen saattaa kuitenkin olla hankalaa, jos mittasuhteet ovat väärin tai tietoja uupuu. Tätä selvitystä varten tutkituista kartoista voi päätellä selvitetyn alueen maankäytön muutoksia vuodesta luvulle luvulla laajoja alueita on vielä ollut muokkaamatta. Viimeisten vuosisatojen aikana peltojen raivaus on ollut tehokkainta ja maiseman muutoskin täten ajallisesti hyvin nopeaa. Kuvat havainnollistavat maankäyttöä maisemaselvitysalueella vuonna 1847, vuonna 1910 sekä 2000-luvulla ja auttavat vertailemaan eri vuosien tilanteita toisiinsa. 22

26 KUVA 20 Vuoden 1847 pitäjänkartan pelto- ja niittyalueet sijoitettuna karttapohjaan. Koskematon metsäluonto näkyy valkoisella. Vanhan kartan pohjalta tehty tulkinta on suuntaa antava,.eikä tähän analyysiin lukeudu Tupurlanjärven itäpuolelle jäävät alueet. 23

27 KUVA 21 Vuoden 1910 venäläisen topografikartan kuvaama maankäyttötilanne nykykartalle tulkittuna. Tulkinta on viitteellinen. Vuodesta 1847 pellonraivaus on jatkunut ripeästi. Kaikki viljelyyn kelpaavat alueet on otettu melko tehokkaasti käyttöön selvitysalueella; 1900-luvun alusta peltojen pinta-alat eivät juuri kasvaneet nykypäivään verratessa. Valkeat alueet ovat metsää. 24

28 KUVA luvulla ihmisen käden jälki näkyy selvitysalueella lähes kaikkialla, vain vähän on metsäisiä alueita jäljellä (valkoiset alueet). 25

29 KUVA 23 Vuoden 1847 pitäjänkartan tietojen vertailua nykypäivän tilanteeseen. Vanhat niityt ovat jo ajat sitten jääneet peltojen tai uuden rakentamisen alle tai kasvaneet umpeen. Selvitysalueella oleva Kirkkoniittu (Vähä-Tiisalan länsipuolella) voisi olla toiminut kirkkomatkalla hevosten lepuutuspaikkana menneinä aikoina. Kirkkoniitulta saa alkunsa oja, joka on hyvin saattanut toimittaa tällöin vesipisteen virkaa. Vanhoista kartoista ja tekemästäni karttavertailusta näkee, että Kirkkoniitun kohdalla on tosiaan ollut niittyä. Tämä selittänee nimen alkuperän. Vastaavanlaisia kohteita ja kansanperinnettä tutkimalla saattaisi ymmärtää seudun aineetonta kulttuuriperintöä moniulotteisemmin. Elinkeinoista eniten maisemaan on vaikuttanut maa- ja metsätalous, jota tänäkin päivänä Häijäältä ja ympäristöstä löytyy (kuva 24). Häijäältä löytyy myös pienteollisuutta esimerkiksi vihannesten, koristekasvien ja taimien viljelyyn keskittyneitä yrityksiä, kotieläintalousyrit- 26

30 täjiä, metsätaloutta palvelevaa toimintaa, kalanviljelyä, myllytuotteiden valmistusta, vaatteiden ja asusteiden valmistusta (Peltonen & Widbom 1997). Nämäkin elinkeinot muokkaavat osaltaan maisemaa kuten myös Häijääseen tulevaisuudessa keskittyvät ja kehittyvät elinkeinot. Kun tulee uusia teollisuusrakennuksia, liiketiloja ja teitä, muokkaantuu maasto ja maisema. KUVA 24 Ylemmässä ja alemassa kuvassa (Penttilä 1980, 10) suurin piirtein sama maisema (Saikkalanjoki Rieniläntieltä sillalta nähtynä idän suuntaan). Ylempi kuva talvelta 2009 ja alempi kesäinen kuva kenties 1900-luvun alkupuolelta. Kun Saikkalankoski perattiin aikoinaan, laski vedenpinta joessa monta metriä. 2.7 Rakennetun ympäristön historiaa Mouhijärvellä Mätikön rannan kylät ovat Satakunnan historian mukaan varhaiskeskiaikaisia vuosilta Tältä ajalta olevia kyliä ovat muun muassa Uotsola, Selkee ja Eskola. Vanhaa kyläkantaa löytyy myös Tupurlanjärven suunnalta kuten Vuorioisen eli Häijään, Tupurlan ja 27

31 Ryömälän kylät. Kuvassa 25 taloja Tupurlasta. Vielä 1850-luvulla Häijää tunnettiin Vuorioisena, jonka jälkeen kylän nimi on vaihtunut. Vuonna 1540 Mouhijärven pitäjän alueella oli 32 kylää, vuonna 1571 kylien määrä oli vielä sama. (Vasara 1975, 5 6.) KUVA 25 Tupurlankylään kuuluva Pohjolan tila näkyy Tupurlanjärven vastarannalle saakka (uudempien sinisten rakennusten takana). Mustianojan kylä on ollut olemassa vuodesta 1477 asti. Vuonna 1513 mainitaan ensimmäisen kerran Mouhijärven Mustianojan kylän kantatalo Liuha. Tiisalan kylän ja tilojen juuret juontavat alkunsa 1540-luvulle, samoin Häijään kylän (Piilonen 2007). Mouhijärven kulttuuriympäristön merkittävimmät rakennetut ympäristöt ovat muun muassa Uotsolan ja Häijään taajamat, molemmat Mouhijärven vanhimpia kyläkeskittymiä. Näihin taajamiin sijoittuu useita arvokkaita, vanhoja rakennuksia. Selvitysalueelle rajautuu muun muassa Vähä-Tiisalan tila (Kuva 26). 28

32 KUVA 26 Vähä-Tiisalan tilan rakennuksia kuvissa. Vaivihkaa kasvillisuus saattaa vallata hoitamattomat piha-alueet ja vähentää kulttuuriympäristön arvoa. Vanhaa miljöötä ei saa päästää rapistumaan. Ilmakuva Sastamalan kaupungilta. 29

33 KUVA 27 Rakennusten sijoittuminen Häijään alueella (mustat pisteet). Punaisella merkitty vuoden 1999 arvokkaat rakennukset. Vammalan ja Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehittämishankeen rakennetun ympäristön selvityksessä vuodelta 1999 arvokkaiksi mainittuja rakennuksia maisemaselvitysalueella on lueteltu seuraavana kyläkohtaisesti (Peltonen ym. 1999, 4.osio, 8-17 ja Piilonen 2007, ): 30

34 Mustianoja (1477) Myöhäiskeskiajan kylä. Taloja vuonna 1540 alkaen kahdeksan. Talojen nimistä pysyvästi käyttöön jäivät Liuha ja Pynnäri. Tiisala (1540) Vuonna 1540 taloja oli viisi, vuoteen 1644 koko kylä oli yhdistetty Tiisalan ratsutilaksi luvun lopussa tämä tila jaettiin neljään osaan. Myöhemmin nämä tilat yhdistettiin. Valtatie 11 hajoittaa kyläkokonaisuuden miljöön. Iso-Tiisala, Riihikuja, Sastamala Iso-Tiisalan puinen päärakennus on vuodelta 1880 ja tilaan kuuluu lisäksi kolme muuta asuinrakennusta, navetta ja talli vuodelta (Suomen maatalousmuseo Sarka 2009.) Kuvassa 19 on Iso-Tiisalan hoidetun näköistä miljöötä. Vähä-Tiisala, Tiisalantie, Sastamala Vähä-Tiisalan päärakennus on vuodelta 1835, ja siihen lisätty siipiosa vuodelta Vieressä sijaitsee vanha päärakennus, jonka nykyasu on vuodelta Talousrakennukset ovat vuosisadan vaihteesta. Kohde on rakennushistoriallisesti arvokas miljöökohde. (Tampereen seutukaavaliitto 1990, 59.) Vuorioinen (1540) eli Häijää (1551) Vuonna 1540 taloja oli kuusi, vuonna 1644 enää viisi. Talonnimiä: Iitu, Sarkki, Rouhu ja Kuutti. Häijään koulu, Kylänraitti 63, Sastamala Koulu sai rakennuksen vuonna Häijään museo, Kyläraitti, Sastamala Kohde lienee rakennettu 1800-luvun alussa ja on siirretty Häijään koulun viereen 1990-luvun alussa. Mäkipää Kylänraitti 74, Sastamala Tilan päärakennuksen ensimmäinen vaihe on 1850-luvulta, rakennusta on laajennettu Elintasosiipi on toteutettu luvulla. Yli-Sarkki Perämaantie, Sastamala Hirsinen päärakennus on vuodelta Rouhu Tupurlantie 36, Sastamala Rouhun tila on valtatie 11:n ja Tupurlantien välissä, Häijään keskustan tuntumassa. Rouhun rantalaitumella Tupurlanjärven rannalla on aikoinaan sijainnut Häijään kylän tontti. Rouhu sijaitsee maisemallisesti hyvin tärkeällä paikalla avoimessa viljelysmaisemassa. Tilan navetta on merkittävä maatalouden tunnusmerkki Mouhijärvelle siirryttäessä. 31

35 Häijään mylly, Rieniläntie 24, Sastamala Mylly sijaitsee Rieniläntien varressa ja on rakennettu 1940-luvun alkupuoliskolla. Hiikkon saha Rieniläntie, Sastamala Mylly ja saha on perustettu Jyrkässä rinteessä oleva komea rakennus on rapistunut. Ihantola Rieniläntie, Sastamala Talo sijaitsee hienolla paikalla Hiikkon sahan vieressä. Pihapiiri ja maisema kaipaisivat hoitoa. Talo on 1900-luvun alusta. KUVA 28 Häijään mylly Saikkala (1544) Taloja ollut aina kaksi, Saikka säilynyt pysyvästi talonnimenä. Saikkala Kuusikontie, Sastamala Nykyinen päärakennus on 1800-luvun lopulta. Rakennukset ja pihapiiri ovat melko hyvin pysyneet alkuperäisessä asussaan. Päärakennusta on peruskorjattu 1960-luvulla. Tilan piha ja rakennukset ovat hyvin säilyneitä. Rakennuksia ympäröi lehtevä puisto. Tupurla (1540) Varhaiskeskiajan kylä. Taloja vuonna 1540 oli viisi ja 1644 neljä. Tiainen ja Tomi säilyneet talonniminä (kuva 29). Tiainen Tupurlantie, Sastamala 32

36 KUVA 29 Vasen kuva: Tiainen. Oik. kuva: Tiainen ja Tomi näkyvät Tupurlajärven toiselle puolelle Hermalantielle. Vanha mouhijärveläinen ratsutila, jonka pihalta avautuu hienot näkymät Tupurlanjärven suuntaan. Tila näkyy valtatie 11:lle ja pitkälle Tupurlanjärven yli. Tomi Tupurlantie 115, Sastamala Tomin tilaan on vuonna 1912 yhdistetty Perttalan tila. Nykyinen päärakennus on vuodelta Tilan eri rakennukset ja pihapiiri ovat hyvin hoidettuja. Tila sijaitsee varsin näkyvällä paikalla. Tilan suulit ovat tärkeitä maamerkkejä Häijään viljelysmaisemassa. Tila näkyy valtatie 11:lle ja pitkälle Tupurlanjärven yli. Neka Tupurlantie, Sastamala Nekan tila on pitäjän vanhimpia, vuodelta Päärakennus on vuodelta Rienilä (1540) Myöhäiskeskiajan kylä. Taloja vuonna 1540 oli yhdeksän ja 1644 kuusi. Talonniminä säilyneet Sirkka ja Halla Ollila, Rieniläntie, Sastamala 33

37 Ollilan tila on 1500-luvulta. Tilan päärakennus on vuodelta Tila näkyy maisemassa pitkälle ja varsinkin Yli-Valkamaan. Maantien halkaisema Rienilän kyläkeskus on säilynyt suhteellisen tiiviinä. Perinteistä rakennuskantaa on Perttulin, Ollilan ja Vasaran tiloilla (kuva 30). KUVA 30 Ränsi ja Ollila näkyvät Yli-Valkamaan saakka. Valkama (1558) Myöhäiskeskiajan yksinäistalo, joka yhdistettiin veroluetteloissa joskus Rienilään. Yli-Valkama, Hermalantie 44, Sastamala Yli-Valkaman ja Ala-Valkaman vanha rakennuskanta sijaitsee maisemallisesti kauniilla ja tärkeällä paikalla Tupurlanjärven lounaisrannalla. Tilalta avautuu upeat näkymät Tupurlanjärveä ympäröivään viljelysmaisemaan sekä Ränsin ja Ollilan suuntaan luoteeseen. Ala-Valkama, Hermalantie 41, Sastamala Tila on mainittu jo vuoden 1540 maakirjoissa. Päärakennus on vuodelta Tilalta löytyy puori luvulta, aitat 1600 ja 1800-luvuilta. Yli-Valkama ja Ala-Valkama muodostavat Valkaman historiallisen kylän. Maiseman kannalta on tärkeää säilyttää miljöö. (kuva 31) 34

38 KUVA 31 Ala-Valkaman aitta 1600-luvulta on luultavasti Mouhijärven vanhin rakennus (Penttilä 1980, 3). Hermala (1540) Kaksitaloinen kylä varhaiskeskiajalta. Talonnimenä pysyvästi säilynyt Tila. Salmi (1540) Myöhäiskeskiajan kylä. Taloja vuonna 1540 seitsemän ja vuonna 1644 kuusi. Talonniminä säilyneet Knuutila, Muraja, Kinsta ja Simula. Simula, Otamussillantie 11, Sastamala Tila on tällä hetkellä Jaakkolan suvun omistuksessa, tätä ennen se oli pari sataa vuotta Simulan suvun hoidossa. Päärakennuksessa on aikoinaan toiminut kestikievari. Päärakennus on vuodelta Tilan viljelykset ovat keskeinen osa Salmin kulttuurimaisemaa. (kuva 32) 35

39 KUVA 32 Simula sijaitsee tien vieressä näkyvällä paikalla. Nuutila (kuva 33), Otamussillantie Sastamala Talon piha on erittäin hyvin säilynyt ja perinteinen maalaistalon piha. Talo täydentää Salmin kauniin kylämaiseman. Nuutilan suvun hallussa tila on ollut 1600-luvulta. KUVA 33 Nuutila on perimätiedon mukaan Mouhijärven ensimmäinen asuttu paikka. 36

40 Muraja, Otamussillantie, Sastamala Talon nimi tulee siitä, että muurarin ammatin harjoittajia lienee asunut tässä talossa (Piilonen 2007, 287). Rakennuskanta on 1900-luvulta. Tila sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla ja pihalta avautuu hieno näköala Piikkilänjärvelle. Ryömälä (1540) Varhaiskeskiajan kylä. Taloja 1540 alkaen aina kolme. Talonniminä jäivät käyttöön Marttila, Eskola ja Nyppeli. Ryömälä (kuva 34) Oli ennen Mouhijärven merkittävimpiä kartanoita, nykyään kartanon paikalla oleva rakennus toimii kesäasuntona. Tila sijaitsee Saikkalanjokilaakson pohjoispäässä Ryömälänvuoren juurella. Ryömälänvuoren kyljeen on hakattu kiviportaat rannassa sijainneelle laiturille. Tilaa ympäröi puutarha ja metsä, jossa näkyy tilaa isännöineen puutarhuri Kaarlo Laitakarin kädenjälki. Laitakari piti kauppapuutarhaa ja virkistyskotia. Laitakari istutti Ryömälään kivikkokasveja, kasveja löytyy myös Ryömälän kivirappusten kolosista. Laitakarin aikana kartanon pihat olivat hyvin hoidettuja. Laitakarin Ryömälään istuttamia koristepensaita ja tammia on melkein jokaisen Salmin kylän talon pihassa. Osa tammista on jo yli 70-vuotiaita. (Haapanen, Järvenpää,, Linnikko, Luoto, Mahlamäki, Rauva. & Repo 2007, 14.) 37

41 KUVA 34 Vasemmalla: Ryömälän virkistyskoti (Haapanen, Järvenpää,, Linnikko, Luoto, Mahlamäki, Rauva. & Repo 2007, 13) Oik. kuva:.ryömälän kivirappuset teetettiin (Haapanen, Järvenpää,, Linnikko, Luoto, Mahlamäki, Rauva. & Repo 2007, 14). Metsäkylä (1553) Pieni myöhäsikeskiajan kylä. Kylässä oli vuonna 1540 kolme taloa mutta vuonna 1644 enää yksi. kylä yhdistettiin usein Salmin tai Ryömälän kyliin. Nykyisin on Metsäkylän yksinäistila. Kairila (1540) Taloja vuonna 1540 kolme ja vuonna 1571 ja 1644 kaksi (Horola ja Arkkila). Arkkila, Piikkiläntie 77, Sastamala Arkkilan tila on ollut saman suvun hallussa jo ainakin vuodesta Tila sijaitsee Salmin kulttuurimaisemassa Piikkilänjärven rannalla. Päärakennus on vuodelta Tilan rakennukset, piha ja viljelysmaisemat ovat kauniita ja hyvin hoidettuja. 38

42 Lisäksi mainittava seuraavat historialliset kylät taloineen (eivät rajaudu selvitysalueelle): Iirola (1540) Karkun rantakuntaan kuulunut myöhäiskeskiajan kylä. Taloja 1540 neljä ja vuonna 1644 viisi. Talonnimiä: Hemminki, Kinnari, Seppälä ja Huitu. Vanha Huitu, Lampistentie 36, Sastamala Tila on ollut Huitun suvulla 1780-luvulta asti. Päärakennuksen toinen osa on 1800-luvulta ja toinen vuodelta Muistola, Lampistentie, Sastamala Huvilamainen, 1900-luvun alussa rakennettu tila sijaitsee aivan Lampistentien reunassa. Lampisten tie oli niihin aikoihin Mouhijärveltä Karkkuun vievä päätie, jonka varteen rakennettiin useita edustavia päärakennuksia. Piha ja rakennukset ovat hyvin hoidettuja. Tuisku (1540), Kiili (1540) ja Ryymä 1544) Karkun Rantakuntaan kuuluneet kolme myöhäiskeskiajan kylää. Taloja 1540 viisi mutta vuonna 1571 enää kolme. Jonas Strengin kartassa 1644 Tuisku ja Kiili esiintyvät rinnakkain vainioiden keskellä lähellä Saikkalanjokea ja Ryymä yksinään niiden kaakkoispuolella. Koivikko, Lampistentie 111, Sastamala Tila on erotettu Tuiskun kantatilasta 1900-luvun vaihteessa. Tila hieno ja hyvin hoidettu huvilamiljöö. Pihapiirissä on paljon jalopuita ja huvilan ullakolla majailee liito-oravia. Pihapiiri liittyy läheiseen Tuiskun kolulehtoon. Maisema huvilan ympäristössä on suljettua tien toisella puolella olevien peltojen metsittämisen jälkeen. Lampinen(1540) Karkun Rantakuntaan kuulunut myöhäsikeskiajan kylä. Vuonna 1540 taloja seitsemän, vuonna 1644 kahdeksan. Käyttöön jäivät tilan nimet Haka, Täytänä, Kyrölä, Teeri ja Penttilä. Kyrölä Sastamalantie 270, Sastamala Tilan päärakennus on vuodelta 1880 ja näkyy Sastamalantielle hyvin. Teeri, Lampistentie, Sastamala Teeren tilakeskus on siirretty nykyiselle paikalleen Lampisten kylästä noin puolen kilometrin päästä. Kylä oli tiivis ryhmäkylä, jossa sijaitsivat Teeri, Kyrölä, Penttilä, Hakala, Toikko ja Täytänä. Teerin tilan vanha pakari on siirretty Häijäälle museoksi luvulla. Päärakennus on vuodelta Osa tilan rakennuksista kaipaa korjausta. Lampisten kylän maisema on pienipiirteistä, peltoaukiot ovat pieniä. Osa pelloista on jo metsitetty. 39

43 KUVA 35 Iso-Tiisalan tilan rakennukset ja miljöö ovat hyvin hoidettuja. Etualalla kuvassa valtatie 11. Tärkeä maisemallinen maisemaselvitysalueellekin näkyvä maamerkki, joka on myös Vammalan ja Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehittämishankeen rakennetun ympäristön selvityksessä vuodelta 1999 arvokkaaksi mainittu rakennus, on Mouhijärven kirkko. (Peltonen ym. 1999, 4.osio, 8.) Kirkko sijaitsee osoitteessa Kinkerinkuja 3, Sastamala. Kirkko on Pirkanmaan 1. maakuntakaavan mukaan kirkkolain suojaama kulttuurikohde. Nämä edellä luetellut rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti mutta myös maisemallisesti tärkeitä. Maisemallisesti tärkeitä ovat myös ne harvat rakennelmat, kuten ladot, joita löytyy maisemaselvitysalueelta jokunen. Kuvissa 20 ja 21 on Tiisalan kylän latoja. Kuvassa 22 on alueen rakennuskantaa. Pirkanmaan 1. maakuntakaavan mukaan selvitysalueella ei ole rakennussuojelulailla suojeltuja kohteita. 40

44 KUVA 36 Vanha lato valtatie 11:n ja Jänni-järven välissä lopputalvesta. Valtatie 11 hallitsee sijainnillaan maisematilaa ikävästi. Lisäksi on mainittava maisemass erottuvat luonnon muovaamat maamerkit Teilikivi ja Tyyttikivi ja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Hämeenkankaan- ja Kyrönkankaantie. Häijään alueelta, Rienilän kylästä löytyy Teilikivi, joka toimi Karkun käräjäkunnan mestauspaikkana. Kolme metriä korkea kivi sijaitsee Saikkalanjoen jyrkänteellä vanhan Turkuun johtaneen tien länsipuolella vanhan tienlinjauksen ja uuden tien välissä Teiliahteessa. Tien oikaisun tapahduttua silloin kun Saikkalan joen silta nostettiin toisesta päästä korkeammaksi, on Teiliahde mataloitunut. (Vasara 1975, 64.) Myös Salminkylästä löytyy historiallinen kivi nimeltään Tyyttikivi. Salmi oli jo keskiajalla ( luvuilla) iso kylä, jonka kautta kulki tie Turkuun. Kivi on toiminut raipparangaistusten täyttöönpanopaikkana ainakin vuodesta

45 KUVA 37 Pelkistettykin voi olla kaunista. Lato pellolla on osa tyypillistä maalaismaisemaa Suomessa. Kuva on otettu keskellä peltoaluetta etelän suuntaan, taustalla häämöttää Jänninojan kupeeseen sijoittuva metsikkö. Pylväät paljastavat Tiisalantien sijainnin maisemassa. KUVA 38 Tiisalantien varrella olevaa rakennuskantaa. 42

46 Hämeenkankaan- ja Kyrönkankaantie on vanha valtaväylä, joka on ollut yksi valtakunnan pääteistä ja aikanaan ainut kesäaikaan kuljettava yhteys Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on toiminut sekä postitienä että nuijasodan, ison vihan ja Suomen sotien aikaisena sotatienä. Tie on yksi Suomen keskiaikaisista pääteistä, joka on hyvin säilyttänyt linjauksensa. (Museovirasto 2009.) 2.8 Muinaisjäännökset Mouhijärven alueelta on löydetty yli sata muinaisesinettä. Muinaisjäännökset ovat automaattisesti rauhoitettuja muinaismuistolain nojalla. Ennestään tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat maisemaselvitysalueella: Pukurinnokka kivikautinen asuinpaikka, Ryömälänvuoren jyrkkä ja kallioinen etelärinne. Tiainen 1 kivikautinen asuinpaikka, Tiaisten talon lounaispuolella. Vuorainen, historiallinen kylänpaikka, jossa kiven- ja maansekaisia kumpuja (luontaisia moreenikumpuja), Tiaisen tilasta länteenpäin oleva alue. Tämä muinaisjäännösalue on osa maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa, jonka nimi on Häijään laidun. Alasarkki, kivikautinen asuinpaikka, peltoalueella. Muinaisjäännösalueen eteläpuolella, jokeen viettävällä rinteellä sijaitsee Saikkalan kallioketoalue, joka on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Halla, kivikautinen asuinpaikka. Sijaitsee Rieniläntien lounaispuolella, Hallan talon vastapäätä pellolla. Ala-Valkama, kivikautinen asuinpaikka, Hermalantien ja järven välisellä peltoalueella. Pyynnokka, kivikautinen asuinpaikka, Paikka on hiesu-/hietapeltoa. Tiainen 2, kivikautinen asuinpaikka/varhaismetallikautinen, hiekkapeltoa. Pohjola, kivikautinen asuinpaikka Tupurlantien varrella, hiesupeltoa. Ristivuori, kivikautinen asuinpaikka, kohde sijaitsee pellon SW-reunalla, Otamusjoen korkealla luoteisrannalla, Ristivuorella, n. 20 m korkean kalliojyrkänteen päällä. Vuoren korkein kohta n. 100 m mpy korkea Helaakallio sijaitsee välittömästi paikan koillispuolella, mäntyvaltaisessa metsässä. Paikka on pääosin hiekka- tai savipeltoa. Ristivuoren haka on paikallisesti arvokas perinnemaisema. Piikkilänlahti, kivikautinen asuinpaikka on loivasti etelään viettävää, savista peltorinnettä. Vataja, tuhoutunut kivikautinen asuinpaikka, kansalaissodan aikaisia, melko hyvin säilyneitä taisteluvarustuksia lähes alkuperäisessä miljöössä. Kohde sijaitsee kuusimetsässä. (Pirkanmaan Liitto 2005b.) 43