ADHD-liiton, Aivoliiton sekä Autismi- ja Aspergerliiton yhteinen teemaosuus s Ajatuksissa armeija s. 22

Transkriptio

1 3/2012 ADHD-liiton jäsenlehti Mitä perusopetuslain muutokset tarkoittavat käytännössä? s. 8 ADHD-liiton, Aivoliiton sekä Autismi- ja Aspergerliiton yhteinen teemaosuus s Ajatuksissa armeija s. 22

2 s i s ä l l y s Tässä numerossa ADHD-liitto ry edistää ja tukee adhdoireisten (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) henkilöiden kuntoutusta, koulutusta, hoitoa, kasvatusta ja persoonallisuuden kehitystä. Liitto toimii adhd-perheiden, opetus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten sekä muiden adhd:stä kiinnostuneiden yhdyssiteenä. ADHD-LIITTO RY, ADHD-FÖRBUNDET RF Sitratie 7, HELSINKI Puh Faksi (09) adhd@adhd-liitto.fi PUHELINNEUVONTA ma-pe klo 9 11 Puh Toiminnanjohtaja Nina Hovén-Korpela Puh nina.hoven-korpela@adhd-liitto.fi Järjestösuunnittelija Henna Niskala Puh henna.niskala@adhd-liitto.fi Tiedottaja Jari Hämäläinen Puh jari.hamalainen@adhd-liitto.fi ADHD-liiton, Aivoliiton sekä Autismi- ja Aspergerliiton yhteinen teemaosuus teemana perusopetuslain muutos 4 Ledare 5 Pääkirjoitus 6 Valteri-verkosto tukee opiskelua lähikoulussa 8 Mitä perusopetuslain muutokset tarkoittavat käytännössä? 10 Perusopetuslain muutokset koulun arjessa 12 Kaikki oppimaan Yksilöllisen oppimisen tukeminen ryhmässä 15 Kolumni Erityisopetuksen tulevaisuus 16 Erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren itsenäisen elämän tukeminen -tilaisuus Hämeenlinnassa 17 Erityistä tukea tarvitseva lapsi kotona, päivähoidossa ja koulussa -tilaisuus Savonlinnassa Toimistosihteeri Arja Salo Puh toimisto@adhd-liitto.fi Kuntoutussihteeri Tuuli Korhonen Puh tuuli.korhonen@adhd-liitto.fi Kuntoutusassistentti Petra Mäki Puh petra.maki@adhd-liitto.fi POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Isokatu 47, OULU Järjestösuunnittelija Anu Kippola-Pääkkönen Puh anu.kippola-paakkonen@adhd-liitto.fi ADHD-LIITON HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Teija Jalanne Puh puheen.johtaja@adhd-liitto.fi Voit antaa rahalahjoituksen liiton työn tukemiseksi jollekin seuraavista tileistä: SAMPO: Nordea: Osuuspankki: s. 8 s. 12 ADHD-liitto ry:n rahankeräyslupa numero 2020/2010/4417. Lupa on voimassa koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 3/2012 2

3 s i s ä l l y s ADHD-liiton oma osuus 18 Puheenjohtaja 19 Uusia työntekijöitä s Lyhyesti 21 Vertaistuesta voimia vertaistukiohjaajien koulutusviikonloppu 22 Ajatuksissa armeija 24 Jäsenyhdistykset 26 ADHD-liitto jatkaa liveryhmiään Tukinetissä ADHD-liiton syyskokous s ADHD-liitolla käynnissä lyhytelokuvaprojekti 28 Yhdistykseltä Juhlakonsertti Tampereella s. 28 Kustantaja ja julkaisija ADHD-liitto ry Sitratie HELSINKI Päätoimittaja Nina Hovén-Korpela puh Toimitussihteeri Jari Hämäläinen puh taitto Jari Hämäläinen Toimituskunta Teija Jalanne Nina Hovén-Korpela Marjatta Sievers Arja Havilo Jari Hämäläinen tilaukset ja tilauslaskutus ADHD-liitto ry, puh faksi (09) adhd@adhd-liitto.fi Ilmoitushankkija Reima-Media Oy, Reima Hätinen puh. (09) Painopaikka Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Kuvat Futureimagebank.com tai kuvaaja mainittu jutun yhteydessä Ilmestymisajat Aineistot Ilmestyy 1/ viikko 9 2/ viikko 23 3/ viikko 37 4/ viikko 50 ADHD-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaushinnat Kestotilaus 35 euroa, lahjatilaus (jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Tässä lehdessä julkaistut artikkelit ja kirjoitukset eivät välttämättä edusta ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin näkemyksiä. ISSN: /2012

4 l e d a r e Jukka Gustafsson Eleven har rätt till undervisning anpassad till ålder och personliga förutsättningar I lagen om grundläggande utbildning finns en tydlig utgångspunkt också för utveckling av undervisningen för elever som behöver särskilt stöd. I samband med förändringarna i lagen om den grundläggande utbildningen år 2010 kompletterade man reglerna för specialundervisning och annat särskilt stöd för eleven. Stödet finns nu i tre former, ett allmänt, ett intensifierat och ett särskilt stöd. Man ville på det här sättet stärka det tidiga och preventiva stödet vilket ges enligt en plan. Det ser också ut som om städerna och kommunerna har gått framåt när det gäller att tillämpa den reformerade lagen och dess målsättning. Inlärningssvårigheterna kan ha många olika orsaker. En kvalitativt bra utbildning och inlärning möjliggörs genom att man tidigt observerar risken för inlärningssvårigheter och att rehabilitering, stödtjänster och undervisning är planerade och genomförda på ett bättre sätt än tidigare. Det är ett krävande arbete att känna igen problemen därför att det ofta är fråga om överlappande fenomen. Därför är samarbetet mellan lärare och andra experter samt vårdnadshavarna ytterst viktigt. Vi måste komma ihåg att inlärningssvårigheter är ett verkligt hot även mot den ungas självkänsla och identitetsutveckling samt mot de utbildnings- och yrkesdrömmar hon eller han har efter grundskolan. Undervisnings- och kulturministeriet skapar förutsättningar för att grundundervisningen kvalitativt utvecklas på många sätt. Undervisningsgruppernas storlek bör vara sådan att läraren har en möjlighet att följa med och stöda elevens inlärning och utveckling i samarbete med hemmen. Ministeriet har fortsättningsvis särskilda medel för minskning av gruppstorlekarna. Det är också skäl att främja acceptans av olikhet och en jämbördig behandling av individer. Delaktighet, välfärd, trygghet och att man respekterar andra bör betonas i skolornas verksamhet. Avsikten är att stärka grundskolan som en läropliktsskola för alla elever och att på ett signifikant sätt minska skillnaderna mellan skolorna. Verksamheter för att minska mobbning intensifieras och man försöker också stärka skolans roll som utvecklare av de emotionella och sociala färdigheterna hos eleverna. Det är också meningen att förbättra de läropliktiga elevernas rätt att delta i den grundläggande utbildningen ifall de befinner sig i öppen vård eller på sjukhus samt trygga de barns rätt till grundläggande utbildning som är under omvårdnad eller placerade i fosterhem. Grunden för vår välfärd är jämlikhet i utbildningen. Med sina utvecklingsåtgärder vill ministeriet försäkra att inlärningsförutsättningarna för alla barn är goda redan i förskolan och i grundskolan samt stöda barn och unga som av olika orsaker har behov av stöd och där det finns fara för marginalisering. Jukka Gustafsson är undervisningsminister. Delaktighet, välfärd, trygghet och respekt för andra bör betonas i skolornas verksamhet. 3/2012 4

5 p ä ä k i r j o i t u s Janne Suhonen / Valtioneuvoston kanslia Jukka Gustafsson Oppilaalla on oikeus saada opetusta ikäkautensa ja edellytystensä mukaisesti Perusopetuslaki antaa selvän lähtökohdan myös erityisen tuen oppilaiden opetuksen kehittämiselle. Perusopetuslain muutoksilla vuonna 2010 täydennettiin erityisopetusta ja oppilaalle annettavaa muuta tukea koskevia säännöksiä. Tuki rakennettiin kolmiportaiseksi jakautuen yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Oppilaalle suunnitelmallisesti annettavaa varhaista ja ennalta ehkäisevää tukea haluttiin näin vahvistaa. Näyttääkin siltä, että kaupungit ja kunnat ovat edistyneet uudistuneen lain soveltamisessa päämäärän suuntaisesti. Oppimisvaikeuksien taustalta löytyy monenlaisia syitä. Oppimisvaikeuksien riskien varhainen tunnistaminen sekä entistä paremmin suunniteltu ja toteutettu kuntoutus, tukipalvelut ja opetuksen järjestäminen mahdollistavat laadukkaan koulutuksen ja oppimisen. Ongelmien tunnistaminen on vaativaa työtä, koska useimmiten on kyse päällekkäin esiintyvistä ilmiöistä. Siksi opettajien ja muiden asiantuntijoiden sekä huoltajien yhteistyö on aivan välttämätöntä. On muistettava, että oppimisvaikeudet ovat todellinen uhka myös nuoren itsetunnolle ja identiteetin kehitykselle sekä perusopetuksen jälkeisille koulutus- ja ammattihaaveille. Opetus- ja kulttuuriministeriö luo edellytyksiä monin tavoin perusopetuksen laadun kehittymiselle. Opetusryhmien kokojen tulee olla sellaisia, että opettajalla on mahdollisuus seurata ja tukea oppilaan oppimista ja muuta kehitystä myös yhteistyössä kotien kanssa. Ministeriö ohjaakin edelleen ryhmäkokojen pienentämiseen erityisiä avustuksia. Erilaisuuden hyväksymistä ja yksilöiden yhdenvertaista kohtelua on myös syytä kehittää. Osallisuuden, hyvinvoinnin, turvallisuuden sekä kanssaihmisten kunnioituksen tulee korostua koulujen toiminnassa. Tarkoitus on vahvistaa peruskoulua kaikkien oppilaiden oppivelvollisuuskouluna sekä merkittävästi kaventaa koulujen välisiä eroja. Toimia koulukiusaamisen vähentämiseksi tehostetaan ja koulua oppilaiden emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittäjänä vahvistetaan. Myös avohoidossa olevien oppivelvollisten oikeutta osallistua perusopetukseen ja tarvittaessa sairaalaopetukseen on tarkoitus parantaa sekä turvata huostaan otettujen ja sijoitettujen lasten oikeus perusopetukseen. Koulutuksellinen tasa-arvo muodostaa hyvinvointimme kivijalan. Kehittämistoimilla ministeriö haluaakin varmistaa hyvät oppimisen edellytykset kaikille jo varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sekä tukea eri syistä tukea tarvitsevia ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Jukka Gustafsson on opetusministeri. Osallisuuden, hyvinvoinnin, turvallisuuden sekä kanssaihmisten kunnioituksen tulee korostua koulujen toiminnassa. 5 3/2012

6 t e e m a o s u u s Valteri-verkosto tukee opiskelua lähikoulussa Valteri-verkosto on laaja, valtakunnallinen asiantuntijaverkosto, joka kehittää aktiivisesti ohjausja tukipalveluja vastaamaan nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja toimintaympäristön tarpeita. Verkosto vahvistaa koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista tarjoamalla monipuolisia palveluja oppimisen tueksi. Hyvää koulutusta pidetään yhteiskunnallisen kehityksen keskeisenä tekijänä. Siksi lasten ja nuorten oikeus koulutukseen on myös kansainvälisesti tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite. Keskusteluissa on pohdittu, kuinka voidaan turvata kaikkien lasten ja nuorten pääsy koulutukseen ja kuinka kehitetään koulutuksen laatua. Koulutuksen tulee antaa riittävät valmiudet yhteiskunnassa toimimiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Tasapuolinen ja laadukas koulutus kuuluu jokaiselle. Oppimisen esteitä pyritään poistamaan ja jokaisen oppimista tukemaan mahdollisimman hyvin. Vuoden 2007 erityisopetuksen strategiassa on pyritty hakemaan vastauksia näihin kysymyksiin. Oppimiskäsitys lähtökohtana Opetuksen järjestämisen lähtökohta on oppilaiden opetus yleisopetuksessa aina, kun se on mahdollista. Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen järjestäminen arvioidaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Oppimisessa ja opettamisessa tulevat entistä tärkeämmiksi oppijalähtöiset opetusjärjestelyt, oppijoiden aktiivinen osallisuus sekä opettajan ja oppilaan kohtaamisen luonne. Perusopetuslain muutokset haastavat koulut kehittämään omaa toimintakulttuuriaan, luomaan uusia pedagogisia ratkaisuja ja panostamaan monipuolisiin oppimisympäristöihin. Erityisen tärkeää on oppimiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen tuki sekä kiinteä yhteistyö eri toimijoiden ja vanhempien kanssa. Valtion yleissivistävät erityiskoulut toimivat tällä hetkellä opetusministeriön järjestämislupapäätöksen mukaisesti valtakunnallisina vammaisten lasten erityiskouluina sekä oppimis- ja ohjauskeskuksina. Niiden rooli on muuttunut sekä meillä että maailmalla. Muutos on kulkenut erillistä erityisopetusta eli segregaatiota toteuttavista erityiskouluista kohti yleisopetukseen osallistumista eli inkluusiota tukevia oppimis- ja ohjauskeskuksia. Tavoitteena on lähikouluperiaatteen tukeminen ohjaus- ja palvelutoiminnan avulla. Valtakunnallinen palveluverkosto Valteri on valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskusten verkosto, jonka tavoitteena on lisätä jo olemassa olevien valtakunnallisten ohjausja tukipalveluiden saavutettavuutta sekä kehittää edelleen opetus- ja kuntoutushenkilöstön verkko-ohjauspalveluita. Valteri-palveluverkoston suomenkieliset ohjaus- ja tukipalvelut painottuvat kieleen ja vuorovaikutukseen, kuulemiseen, liikkumiseen ja motoriikkaan sekä näkemiseen liittyviin erityistarpeisiin. Ruotsinkieliset palvelut vastaavat laajemminkin ruotsinkielisten oppilaiden erityisen tuen tarpeista. Valteri-verkosto koostuu tällä hetkellä valtion yleissivistävien erityiskoulujen ja ruotsinkielisen palveluverkoston tarjoamista ohjaus- ja tukipalveluista eri puolilla Suomea. Kouluja on tällä hetkellä seitsemän: Haukkarannan koulu ja Jyväskylän näkövammaisten koulu Jyväskylässä, Mikael-koulu Mikkelissä, Mäntykankaan koulu Kuopiossa, Ruskeasuon koulu ja Svenska skolan för synskadade Helsingissä sekä Tervaväylän koulu Oulussa. Speres (Finlandssvenskt specialpedagogiskt resurscentrum) muodostuu ruotsinkielisten palveluntuottajien verkostosta. Kaikille Valteri-keskuksille yhteisiä palvelumuotoja ovat henkilöstön 3/2012 2/2012 6

7 t e e m a o s u u s täydennyskoulutus, materiaalintuotanto, ohjauskäynnit ja konsultaatio sekä tukijaksotoiminta ja kuntoutus. Keskukset palvelevat erilaisia kohderyhmiä ja tarjoavat myös muita asiantuntijuusalueidensa mukaisia ja kohderyhmänsä tarvitsemia palveluja. Mukana muutoksessa Opetusministeriö kutsui kesäkuussa 2008 kouluneuvos Erkki Merimaan selvittämään ja arvioimaan kokonaisvaltaisesti valtion ja kuntien erityiskoulujen sekä sairaalaopetuksen asemaa, tehtävää ja rahoitusta. Tehtävänä oli laatia arvio erityiskoulujen ja sairaalakoulujen nykyisestä toiminnasta sekä tehdä esityksiä siitä, miten niiden järjestämää opetusta ja palvelutoimintaa voidaan parantaa ja tehostaa ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Selvitysmies teki raportissaan ehdotuksia valtion erityiskoulujen roolin ja tehtävän selkiyttämiseksi. Valtion erityiskoulujen säilyminen valtion omistuksessa takaa parhaiten erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden mahdollisuuden tasa-arvoiseen ja laadukkaaseen esi-, perus- ja lisäopetukseen sekä tukevan pohjan Valteriverkoston ohjaus-ja tukipalveluiden kehittämistyölle. Valteri tukee alueellisia toimijoita Valtakunnallisen ja alueellisen palvelukeskustoiminnan kehittämistä ehdotettiin kaksiportaiseksi. Ehdotuksen mukaan Valteri-verkoston keskukset toimisivat valtakunnallisina oppimis- ja ohjauskeskuksina ja erikseen sovittavat kunnalliset erityiskoulut sekä itsenäiset sairaalakoulut alueellisina keskuksina. Tällöin Valteri-keskusten rooli painottuisi alueellisten keskusten tukemiseen: täydennyskoulutukseen, materiaalituotantoon, tukijaksotoimintaan ja tutkimusyhteistyöhön. Alueellisten keskusten rooli taas kohdistuisi erityisesti ohjauskäynteihin ja konsultaatioon eli yksittäisten työyhteisöjen ja oppilaiden tukemiseen. Onerva uusi oppimis- ja ohjauskeskus Haukkarannan ja Jyväskylän näkövammaisten koulu yhdistyvät hallinnollisesti ja toiminnallisesti vuoden 2013 alussa. Yhdistyvän keskuksen nimestä järjestettiin nimikilpailu. Nimikilpailun tuloksena johtokunta on esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle uuden organisaation nimeksi Oppimis- ja ohjauskeskus Onervaa / Onerva Mäen koulua kasvatustieteen tohtori Onerva Mäen mukaan. Mäki on erityispedagogiikan uranuurtaja ja erityislasten puolestapuhuja. Yhdistymishankkeen tavoitteena on luoda korkeatasoinen kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä oppimis- ja ohjauskeskus, jonka yhteydessä toimii monimuotoinen koulu erityistä tukea tarvitseville lapsille. Oppimis- ja ohjauskeskuksen roolissa korostuu korkeatasoinen asiantuntijuus sekä tutkimus- ja kehitystyö eli oman erityisalan osaamisen kehittäminen. Verkottuminen muiden alan toimijoiden kanssa, kehittämis- ja tutkimusyhteistyön edelleen vahvistaminen ja uuden teknologian hyödyntäminen ovat keskeisiä elementtejä tulevassa toiminnassa. Uudet toimitilat valmistuvat syksyllä 2015 Kukkumäkeen, nykyiselle näkövammaisten koulun tontille. Rakennuksesta toivotaan uudenlaisen koulurakentamisen malliesimerkkiä huomioimalla erityisesti aistivammaisten oppilaiden erityistarpeet ja esteetön toimintaympäristö kaikille toimijoille sekä rakennuksen sisätiloissa että ympäristössä. Edelläkävijyys teknologian integroimisessa arjen toimintaan sekä kestävän kehityksen periaatteiden mukainen rakentaminen ovat myös osa hankkeen tavoitteita. Hyvä elämä kaikista lähtökohdista Valteri-verkoston jäsenet ovat sitoutuneet oppimisen ja hyvän elämän edistämiseen. Jokaisella on mahdollisuus kehittyä edellytystensä mukaisesti ja rakentaa hyvä elämä kaikista lähtökohdista. Verkostolla on kaikki mahdollisuudet edistää ja kehittää erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten palvelujärjestelmää. Yhteinen työmme vaatii meiltä aitoa innostusta ja sitkeyttä viedä asioita eteenpäin. Niille, jotka innostava idea on saanut syttymään ja jotka omistautuvat sille ja antavat sen hallita ajatuksiaan, avautuvat uudet maailmat. Niin kauan kuin riittää innostusta, riittää erilaisia mahdollisuuksiakin. Norman Vincent Peale Teksti Tuula Vähäkainu-Kujanen Tuula Vähäkainu-Kujanen on Haukkarannan koulun rehtori ja kuuluu Valteri-verkoston johtoryhmään. 7 3/2012 2/2012

8 t e e m a o s u u s Mitä perusopetuslain muutokset tarkoittavat käytännössä? Jokaisella oppilaalla on uusitun perusopetuslain säännöksen mukaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen heti tuen tarpeen ilmetessä. Hänen ei tarvitse odottaa lausuntoja tai diagnooseja. Tuen tarvetta arvioidaan nyt enemmän pedagogisista lähtökohdista eli oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvien tarpeiden pohjalta kuin lääketieteellisin perustein. Opettajilla sekä vanhemmilla ja oppilaalla itsellään on arvioinnissa keskeinen rooli. Muita asiantuntijoita käytetään silloin, kun se on tarpeen. Perusopetuslaki sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet muuttuivat viime vuoden alusta. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa oppilaan oikeutta suunnitelmalliseen ja joustavaan tukeen. Tuen tarpeen varhainen havaitseminen on keskeinen asia ehkäistäessä ongelmien syvenemistä ja pitkäaikaisvaikutuksia. Tämä on erityisen tärkeää lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus, koska kieli on avain muuhun oppimiseen. Jokaisen lapsen tulee voida hankkia oppimisen kannalta välttämättömät kommunikoinnin keinot mahdollisimman varhain. Osalla oppilaista ei välttämättä ole oppimisen vaikeuksia, mutta he tarvitsevat psyko-sosiaalista tukea, esimerkiksi tarkkaavuushäiriön vuoksi. Tuki muuttui kolmiportaiseksi Tuki on nyt rakennettu kolmiportaiseksi: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Lähes jokainen oppilas voi joskus tarvita yleistä tukea, kuten tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta. Tehostettua ja erityistä tukea saava oppilas tarvitsee vahvempaa ja pitkäkestoisempaa tukea. Tällöin on yleensä käytössä myös monenlaisia tukimuotoja. Tehostettu tuki on yleistä tukea suunnitelmallisempaa. Aikaisemmin oppilaalle on liian usein tehty erityisopetuspäätös ja oppiaineiden oppimääriä on yksilöllistetty, vaikka hän ei ole saanut paljoakaan tukea. Tämän ehkäisemiseksi otettiin nyt käyttöön tehostettu tuki. Rimaa ei tavoitteiden osalta alenneta, jos oppilas suinkin voidaan auttaa riman yli suunnitelmallisen tuen avulla. Erityisestä tuesta tehdään hallinnollinen päätös, jota ennen sekä huoltajaa että oppilasta itseään on kuultava. Erityisen tuen päätöksen yhteydessä päätetään monista tärkeistä asioista, kuten oppilaan pääsääntöisestä opetusryhmästä, avustajapalveluista ja oppiaineen oppimäärän yksilöllistämisestä. Päätöksessä on yksilöitävä edellä mainitut asiat. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi avustajapalvelusta on kirjattava päätökseen se, mihin oppilas on oikeutettu, yleisellä tasolla olevat sanamuodot eivät riitä. Uudet asiakirjat arvioinnissa ja tuessa Muutoksen myötä on otettu käyttöön uusia, lakisääteisiä asiakirjoja, kuten pedagoginen arvio tehostettua tukea varten ja pedagoginen selvitys erityistä tukea varten. Näissä opettajat ja moniammatillinen henkilöstö arvioivat oppilaan vahvuuksia ja tuen tarpeita. Myös huoltajan ja oppilaan näkemykset ovat arvokkaita. Näihin asiakirjoihin kirjataan myös oppilaan siihen asti saama tuki. Näin varmistetaan se, että uudelle tuen portaalle ei 3/2012 8

9 t e e m a o s u u s siirrytä, ellei oppilas ole saanut riittävästi tukea. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki kirjataan tehostetun tuen aikana oppimissuunnitelmaan. Oppimissuunnitelmaa on mahdollista käyttää jo yleisen tuen aikana. Erityisen tuen aikana oppilaalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Oppilaalla ei voi olla yhtä aikaa molempia suunnitelmia, vaan erityistä tukea saavan oppilaan kaikki tuki kirjataan HOJKS:iin. Siirtymävaiheissa tuen tulee jatkua On tärkeää, että tuki jatkuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen, esiopetuksesta perusopetukseen ja vielä toiselle asteelle sekä oppilaan vaihtaessa koulua. Tämän vuoksi uudistuksessa on kehitetty hallinnonalojen välistä ja moniammatillista yhteistyötä sekä selkiytetty tiedonsiirtoon liittyviä normeja. Oppilasta koskevia tietoja siirretään siksi, että oppilasta voidaan tukea oikealla, hyväksi koetulla tavalla. Ellei tietoa tuen tarpeesta ja käytetyistä tukimuodoista saada uuteen kouluun, viivästyy tuen saaminen aina. Siitä on yleensä seurauksena oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksien lisääntyminen. Oppilasta koskevat, salassa pidettävät tiedot tulevat uudessa koulussakin ainoastaan niiden käyttöön, jotka tarvitsevat niitä oppilaan kanssa työskennellessään, eivät koko henkilökunnan tietoon. Oppivelvollisuutta voidaan pidentää Normien mukaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat vaikeasti vammaiset tai kehityksessään viivästyneet lapset. Myös vaikea sairaus voi olla syynä pidennettyyn oppivelvollisuuteen. Oppivelvollisuus alkaa tällöin vuotta säädettyä aikaisemmin, siis kuusivuotiaana. Osa niistä oppilaista, joilla on kielellisiä vaikeuksia, on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. Pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksiä on tehty maassamme melko kirjavin perustein, joissakin kunnissa niitä on jopa nelinkertainen määrä joihinkin toisiin kuntiin verrattuna. Tämän vuoksi uusituissa opetussuunnitelman perusteissa on kuvattu pidennetty oppivelvollisuus tarkemmin kuin aiemmin. On tärkeää, että päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta voidaan tehdä jo lapsen ollessa viisivuotias ja näin oppilas ohjautuu tuen piiriin riittävän varhain. Tämän jälkeen huoltaja päättää, osallistuuko lapsi oppivelvollisuutta edeltävään esiopetukseen jo viisivuotiaana. Tätä päätöstä kannattaa harkita tarkkaan myös siltä kannalta, mitä se merkitsee pitemmällä tähtäimellä. Aloittaessaan esiopetuksen viisivuotiaana, on lapsen aloitettava ensimmäinen luokka seitsemänvuotiaana. Koska oppivelvollisuus ei voi jatkua välistä tai lopusta, on oppilas yleensä suorittanut perusopetuksen 16-vuotiaana ja silloin olisi löydyttävä jatkopaikka toiselta asteelta tai muualta. Tuettu opetus yleisopetuksen ryhmissä lisääntyy Tukea tarvitsevia oppilaita opetetaan yhä enemmän yleisopetuksen ryhmissä. Tämä näkyy alkukesästä julkaistuissa erityisopetuksen tilastoissakin: erityiskoulujen ja niissä opetettavien oppilaiden määrä on vähentynyt jatkuvasti, kun taas kokoaikaisesti yleisopetuksen ryhmissä opiskelevien oppilaiden osuus on lisääntynyt. Myös eduskunnan sivistysvaliokunta on mietinnössään maininnut, että erityistä tukea saavan oppilaan opetus riittävine tukitoimineen järjestetään oppilaan lähikoulussa ja luontaisessa opetusryhmässä aina kun se on mahdollista. Tämä vaatii uusien toimintatapojen omaksumista ja moniammatillisen yhteistyön kehittämistä kouluissa. Muutos koskee kaikkia opettajia ja sen toteuttamisessa rehtorien rooli on erityisen tärkeä. Se edellyttää ennen kaikkea muutosta asenteissa, mutta myös täydennyskoulutusta ja määrätietoista kehittämistä sekä riittävien resurssien varaamista koulun käyttöön. Vanhempien rooli on tärkeä Opetussuunnitelman perusteet sisältävät monissa kohdin määräyksiä siitä, että huoltajille annetaan mahdollisimman paljon tietoa oppimisen ja koulunkäynnin tuesta yleisellä tasolla. Huoltajat tarvitsevat tietoa uudesta kolmiportaisesta tuesta ja koulun uusista työskentelytavoista, kuten samanaikaisopetuksesta ja joustavista ryhmittelyistä. Erityisen tiivistä yhteistyön tulee olla vanhempien kanssa silloin, kun oppilaalla on tuen tarvetta. Nykykoulussa vanhemmat ovat tasavertaisia yhteistyökumppaneita, joiden asiantuntemusta oman lapsensa asioissa kuunnellaan ja heidät otetaan mukaan tukemaan lastaan yhteisten oppimis- ja kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Teksti Pirjo Koivula Pirjo Koivula toimii opetusneuvoksena Opetushallituksessa. Hänen vastuualueenaan ovat oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiat. 9 3/2012

10 t e e m a o s u u s Perusopetuslain muutokset Perusopetuslain muutokset näkyvät koulun arjessa monin tavoin. Koulun eri työntekijäryhmät ovat saaneet omaksua uusia työtapoja ja tukimuotoja, ja asioiden kirjaamiskäytännöt ovat muuttuneet. Tämä edellyttää myös asenteiden muutosta ja halua oppia uutta. Kunnissa käytäntöjä on yhtenäistetty ja kouluja pyritään tukemaan monin tavoin. Vuonna 2007 julkaistu erityisopetuksen strategia toi paljon uusia ajatuksia ja ideoita perusopetuslain muutosten pohjaksi. Strategia olikin perusteellinen asiakirja, jossa asioita tuotiin myös arjen tasolle monesta eri näkökulmasta. Kelpo-hanke ennakoi kehittämistä Erityisopetuksen strategiaan pohjautuva Kelpo-hanke on toiminut erinomaisena kehittämisen areenana. Heti ensimmäiseen Kelpo-aaltoon mukaan lähteneet kunnat ja koulut ovat saaneet paljon etumatkaa ja ovat voineet vaikuttaa lain valmisteluun ja sisältöön. Madekosken koulu ja Oulun kaupunki lähtivät hankkeeseen heti alussa ja ovat olleet mukana koko ajan. Siitä on ollut hyötyä monessa mielessä. Henkilökunta on ollut mukana suunnittelussa ja kehittämisessä, ja uutta tietoa on ajettu sisään pikku hiljaa. Suurin hyöty on toivottavasti koitunut oppilaille, joille on yhteistyössä mietitty ja järjestetty ennakoivaa, suunnitelmallista ja monipuolista tukea. Kelpo-hankkeessa on järjestetty myös monia koulutuksia. Yliopistojen tuoma tutkimusnäkökulma ja arviointi ovat olleet tervetullut lisä kehittämistyöhön. Hankkeen kokonaissuunnittelu ja johtaminen on ollut erinomaista, mistä kiitos Opetushallitukselle. Kelpo-hankkeen etuna on ollut kehittämistyö yhdessä eri työntekijäryhmien kesken. Näin hanketta ei toteutettu pelkästään erityisopettajien näkökulmasta. Myös Oulussa on hankkeessa ollut mukana muun muassa luokan- ja aineenopettajia, lastentarhanopettajia, keltoja (kiertävä erityislastentarhaopettaja), psykologeja ja erityisopettajia. Yhteistyö on ollut rikastuttavaa sekä uusia ajatuksia virittävää. Vertaistuki ja -oppiminen onkin ollut yksi tärkeimmistä hankkeen eduista. Uusi laki pyrkii inkluusioon Perusopetuslain muutosten taustalla on inkluusion periaate. Siinä ajatuksena on tuoda tuki sinne, missä lapsi opiskelee. Myös Suomi on sitoutunut vuonna 1993 solmitun Salamancan sopimuksen mukaan edistämään inkluusiota opetuksessa. Kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus opiskella omassa lähiesikoulussaan ja lähikoulussaan. Osa oppilaista kuitenkin tarvitsee, ainakin jonkin aikaa, erityistä tukea. Siihen tarvitaan erityisvälineitä ja laajaa erityisosaamista. Tuota osaamista perusopetuksen opettajilla ei ole ilman tuntuvaa lisäkoulutusta. Oppilaille tulisi voida tarjota erityyppisiä opiskelumalleja, joissa heidän koulunkäyntinsä onnistuu parhaiten; samoin kuin pienille lapsille ja vanhuksille on tarjolla erilaisia hoitomalleja. Muutoksia koulun arjessa Koulun arjessa on toki aina pyritty huomioimaan erilaisia oppijoita ja heidän tarpeitaan. Nyt asioita tehdään suunnitelmallisemmin ja pitkäjänteisemmin, edelleen yhdessä vanhempien ja eri työntekijäryhmien kanssa. Pyrimme näin maksimoimaan monipuolisen tiedon ja osaamisen. Uuden lain ja kolmiportaisen tuen mallin omaksumiseksi ja uusien toimintatapojen sisäistämiseksi on kouluille järjestetty useita koulutuksia. Uudet termit ja lomakkeet hämäävät Kolmiportaisen tuen (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki) mallissa kuvataan hyvin eri tukimuotojen mahdollisuuksia sekä tuen määrän ja laadun kasvamista eri tukemisen vaiheissa. Vaiheiden välillä käytetään sanaa siirretään, kuten siirretään tehostettuun tukeen. Siksi osa vanhemmista luulee, että heidän lapsensa konkreettisesti siirretään omasta koulusta johonkin toiseen paikkaan tai kouluun. Tämä saattaa aiheuttaa epäilyksiä ja turhaa epävarmuutta. Avoin keskustelu ja vanhempien kysymyksiin vastaaminen onkin olennainen osa yhteistyötä. Koulun oppilashuollolla on suuri merkitys uusien käytänteiden käyttöönotossa ja niistä tiedottamisessa vanhemmille. Uusien käsitteiden sekamelska on monille uuvuttavaa. Esimerkiksi oppimissuunnitelma-nimitys näyttää olevan harhaanjohtava. Opettajat ja vanhemmat usein olettavat, että lomakkeeseen kirjataan vain erilaiset 3/

11 t e e m a o s u u s koulun arjessa oppimisen ongelmat. Tarkoitus on kuitenkin etsiä tukimuotoja ja ohjausta kaikkiin koulunkäyntiin liittyviin pulmiin (kuten käyttäytymisongelmat, sosiaalisemotionaaliset ja psyykkiset ongelmat, ynnä muut) sekä kirjata ne oppimissuunnitelmaan. Koulunkäynnin tukemisen suunnitelma olisikin ehkä kuvaavampi nimitys oppimissuunnitelmalle. Tällöin koko koulunkäyntiin liittyvän tuen kirjo olisi paremmin ymmärrettävissä eri tahoille. Myös lomakkeiden sisällöt ovat osittain toisiaan toistavia, kuten pedagogisen arvion ja oppimissuunnitelman kohdalla. Usein tiedot kirjataan uusiin tietokoneohjelmiin, joiden opettelu vaatii opettajilta oman aikansa. Uudet ohjelmat ovat vielä kankeita ja vaativat lisätyöstöä. Tämä kaikki arjen keskellä vaatii aikaa ja paneutumista. Erityisopettajien uusi rooli Laaja-alaisten erityisopettajien työnkuvaan perusopetuslain muutokset ovat myös tuoneet haasteensa. Erityisopettajat ovat usein olleet niitä, jotka ovat aluksi saaneet eniten tietoa uudesta laista ja jakaneet sitä eteenpäin kouluissaan. Tukimuotojen suunnittelussa ja niiden kirjaamisessa tarvitaan usein erityisopettajien osaamista ja tukea. Erityisopettajat ovat tarjonneet myös opettajille konsultaatiota erilaisiin oppilaiden koulunkäyntiin liittyviin pulmiin. Konsultaatio onkin erityisopettajilla lisääntynyt huomattavasti. Onneksi siihenkin, ainakin Oulussa, on ollut mahdollista saada koulutusta. Monenlaiset palaverit ja verkostojen kanssa työskentely vievät paljon aikaa. Erilaisia oppimisen tukemisen välineitä ja materiaaleja etsitään ja hankitaan oppilaille yhteistyössä koulunkäynninohjaajien kanssa. Myös vanhemmat ovat erityisopettajaan yhteydessä aina tarvittaessa. Erityisopettajan työnkuvan ja työajan soisikin jo muuttuvan. Pelkät opetettavat tunnit eivät kata kaikkea tätä työaikaa. Näitä asioita tuleekin miettiä koko maan tasolla ja pyrkiä paremmin oppilaita, vanhempia ja koko kouluyhteisöä palvelevaan kokonaisuuteen. Teksti Helena Nykänen Kasvatustieteiden maisteri Helena Nykänen toimii erityisopettajana ja luokanopettajana Madekosken ja Heikkilänkankaan kouluissa Oulussa. Kuvat Jari Hämäläinen, ADHD-liitto ry 11 3/2012