Oma työ, yhteiset oikeudet. SAK:n tavoiteohjelma

Transkriptio

1 Oma työ, yhteiset oikeudet SAK:n tavoiteohjelma

2 SAK:n tavoiteohjelma SAK:N TAVOITEOHJELMA VUOSILLE OMA TYÖ, YHTEISET OIKEUDET... 2 MUKANA MUUTOKSESSA... 5 HYVINVOINTIA RAKENTAVA TYÖELÄMÄ... 8 Työelämän ihmisoikeudet... 8 Hyvä työ luo tuottavuutta ja laatua Mielekäs työ lisää hyvinvointia VAHVA SOPIMUSYHTEISKUNTA Yhdessä työn tekijän puolesta Palkkaratkaisujen parannettava ostovoimaa Oikeutta laeilla ja sopimuksilla Sosiaalista Eurooppaa rakentamassa TAVOITTEENA TÄYSTYÖLLISYYS Talouspolitiikka kestävän kasvun edistäjänä Työvoimapolitiikkaan laatua ja tehoa Kaikille ammatillinen tutkinto Syrjimätön työelämä on kaikkien oikeus Elinkeinopolitiikasta kasvun avaimet TURVAA JA PALVELUJA Tavoitteena vahvistaa sosiaaliturvaa ja palveluja Työurien pidentämiseen kestävä linja Perhevapaat joustaviksi Terveyseroja kavennettava SOPIJA, NEUVOTTELIJA, KANSANLIIKE Valmiutta oikeuksien puolustamiseen Verkostoja nuorille Tasa-arvoa käytäntöön Toimintaa koko maassa Ay-koulutus tukee edunvalvontaa Vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja Tiedonvälitys muutoksessa Joustavuutta toimintatapoihin... 54

3 2 SAK:n tavoiteohjelma OMA TYÖ, YHTEISET OIKEUDET SAK rakentaa inhimillistä, turvallista ja oikeudenmukaista työelämää. Työelämää, jossa työn tekijän osaaminen ja arvo sekä vaikutusmahdollisuudet tunnustetaan. SAK rakentaa luottamukseen, yhteistyöhön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa sopimusyhteiskuntaa, jossa vahva työlainsäädäntö ja kattavat työehtosopimukset sekä sopimisen pitkäjänteisyys luovat työn tekijöiden uskoa tulevaisuuteen. Hyvinvointiyhteiskunta luo pohjan turvallisuuteen ja luottamukseen. Se perustuu korkeaan työllisyyteen, julkisesti rahoitettuihin ja demokraattisesti valvottuihin ja pääosin julkisesti tuotettuihin hyvinvointipalveluihin sekä sosiaaliturvaan, jossa yhdistyvät ansioihin perustuva turva ja toimeentulon takaava perusturva. Hyvinvointiyhteiskunta edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä poistaa eriarvoisuutta. SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä on voimaa, halua ja kykyä toimia yhdessä, rohkeasti ja aloitteellisesti työn ja sen tekijän hyvinvoinnin puolesta. SAK:n toiminta-ajatus SAK on keskusjärjestö, liittojen liitto. SAK:lainen ammattiyhdistysliike on kuitenkin paljon enemmän. Se on liike, jolla on yhteiset arvot ja päämäärät. Toiminta-ajatus kuvaa SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen perustehtävää, sen olemassaolon oikeutusta ja toiminnan perustaa. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on työn tekijöiden hyvinvoinnin, toimeentulon ja osallisuuden parantaminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen. Toiminta-ajatuksessa korostetaan työn tekijän laaja-alaisen hyvinvoinnin fyysisen, sosiaalisen ja henkisen parantamista. Työn tekijä erikseen kirjoitettuna pitää sisällään sekä työntekijät että toimihenkilöt ja myös palkkatyön rajapinnalla työtä tekevät. Toiminta-ajatuksessa on myös haluttu korostaa työn tekijän arjen näkökulmaa. Samalla on haettu tasapainoa liikkeen yhteiskunnallisen vastuun kanssa. Osallisuus tarkoittaa sekä mahdollisuuksia vaikuttaa että olla yhdenvertainen ja aktiivinen kansalainen niin työelämässä, yhteiskunnassa kuin ay-liikkeessäkin. SAK:n arvot Vuonna 1991 hyväksytyssä periaateohjelmassa SAK:n arvoiksi määritellään vapaus, solidaarisuus, tasa-arvo, demokratia ja rauha. Nämä arvot ovat SAK:laiselle ammattiyhdistysliikkeelle tärkeitä edelleenkin. Tulevai-

4 SAK:n tavoiteohjelma suushankkeen keskusteluissa arvoja haluttiin painottaa uudelleen ja määritellä niitä ajanmukaisemmin. SAK:n arvoiksi kiteytyivät: Ihmisarvo työssä SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen on toimittava niin, että inhimillisyys työelämässä kohenee. Se tarkoittaa turvallisuutta erityisesti jatkuvissa muutoksissa kunnollisia töitä ja työsuhteita, riittävää ja oikeudenmukaista toimeentuloa sekä työn mielekkyyden ja työhyvinvoinnin paranemista. Yhdenvertaisuus Työntekijöiden ja kansalaisten on oltava yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia ihmisten erilaisuudesta huolimatta. Yhdenvertaisuutta pitää edistää niin työelämässä, yhteiskunnassa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin toiminnassa. Heikomman puolella SAK:lainen ammattiyhdistysliike on erityisesti niiden puolella, jotka ovat vaikeimmassa asemassa erityisesti työelämässä. SAK:lainen ammattiyhdistysliike toimii yhdessä heikomman puolesta. Heikomman puolella korostaa syrjimättömyyttä ja osallisuutta niin työelämässä, yhteiskunnassa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin toiminnassa. SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä on kykyä, halua ja voimaa puuttua työn tekijöiden kokemiin epäkohtiin. SAK:n visio vuodelle 2020 Vision hahmottaminen antaa tekemiselle suunnan. Tulevaisuus päättää tästä päivästä: se, millaiseksi näemme tulevaisuuden, ratkaisee, millaisia valintoja teemme tänään. Vuonna 2020 työelämä on turvallinen, inhimillinen ja oikeudenmukainen. Työntekijöillä on turvanaan vahva työlainsäädäntö ja kattavat työehtosopimukset. Hyvinvointiyhteiskunta on yhdenvertaisuutta edistävä ja eriarvoisuutta poistava. SAK on - voimakas työn ja arjen asioiden vaikuttaja - työelämän kehittämisen paras asiantuntija ja suunnannäyttäjä - vahva ja uskottava sopimuskumppani - vahva ja arvostettu edunvalvontajärjestö ja kansainvälinen toimija - jäsenliittoja ja jäseniä yhdistävä liike - itsenäinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. SAK:n toiminta on kaikilla tasoilla aloitteellista, yhteisöllistä ja rohkeaa. Työn tekijät ovat laajasti järjestäytyneet ammattiliittoihin.

5 4 SAK:n tavoiteohjelma SAK:n edunvalvonnan ja toiminnan strategiset päämäärät SAK:n toiminta-ajatuksen, arvojen ja vision pohjalta nousevat edunvalvonnan ja toiminnan strategiset päämäärät, jotka toimivat SAK:n tavoitteenasettelun ja resurssien käytön kehikkona. Hyvinvointia rakentava työelämä Vahva sopimusyhteiskunta Täystyöllisyys Kattava sosiaaliturva ja tasokkaat hyvinvointipalvelut Vahva järjestöllinen toimintakyky Keskusjärjestön tehtävät Keskusjärjestön ja jäsenliittojen työnjako on ollut keskustelun kohteena koko 2000-luvun. Taustalla ovat paitsi edunvalvontaympäristön ja keskusjärjestön roolin muutos niin myös jäsenliittojen keskinäisen yhteistyön lisääntyminen ja vähenevät resurssit. Keskusjärjestö: Luo edellytyksiä jäsenliitoille sopia palkka- ja työehdoista ja koordinoi niitä. Neuvottelee ja sopii yhteistyössä jäsenliittojen kanssa työehtoja ja työelämää koskevia sopimuksia. Neuvottelee, vaikuttaa ja sopii kaksi- ja kolmikantaisesti - palkkaperusteisesta sosiaali- ja eläketurvasta - työlainsäädännöstä ja muusta työn tekijöitä koskevasta lainsäädännöstä - toimenpiteistä työllisyyden parantamiseksi, ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi ja työelämän kehittämiseksi. Tuottaa tietoa, tutkimusta ja uusia innovaatioita työelämän muutoksista. Luo edellytyksiä yhteistyössä jäsenliittojen kanssa työpaikkojen edunvalvontatyön ja luottamushenkilöiden aseman vahvistamiseksi. Tukee jäsenliittoja järjestäytymisen edistämisessä sekä liittoyhteistyön ja liittorakenteiden kehittämisessä. Kokoaa jäsenliittoja ja jäseniä yhteisiin toimiin tavoitteiden puolesta. Vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon alueellisella, kansallisella ja EU-tasolla. Vaikuttaa kansainvälisesti ay-oikeuksien ja työn tekijöiden aseman vahvistamiseksi.

6 SAK:n tavoiteohjelma MUKANA MUUTOKSESSA SAK:n toimintaympäristö on muuttunut merkittävällä tavalla edellisen, vuonna 2006 pidetyn edustajakokouksen jälkeen. Muutokset ovat koskeneet niin taloutta, työmarkkinoita kuin ammattiyhdistysliikkeen asemaakin. Talouden globalisaatio laajeni voimakkaasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkoi kuitenkin maailman laajuinen finanssikriisi, joka muuttui koko taloutta koskevaksi kriisiksi ja lopulta työllisyyskriisiksi vuonna Talouskriisi koetteli Suomea ankarasti. Suomen kokonaistuotanto romahti vuonna 2009 noin kahdeksan prosenttia, kun epävarmuus jäädytti investointeja ympäri maailman. Työllisten lukumäärä supistui taantuman johdosta noin hengellä. Työllisyyden ja tuotannon tason pudotus heikensi julkisen talouden kestävyyttä merkittävästi. Työvoimapolitiikan passiivisuuden vuoksi erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys kasvoivat lukuihin, joiden korjaaminen vie vuosia. Vaikka Suomen oma rahoitusjärjestelmä näyttäisi selviävän kriisistä vakaana, joudutaan täällä kokemaan muiden ylivelkaantuneiden talouksien korjausliikkeen huonot vaikutukset. Euroopassa talouskriisi ja kilpailukyvyn heikkeneminen ovat johtaneet vaatimuksiin jäsenmaiden talouksien todellisesta koordinoinnista. Vaatimukset tarkoittavat käytännössä palkankorotusten sitomista pelkästään tuottavuuteen ja vertailumaiden kehitykseen sekä eläkkeelle siirtymisiän yhtenäistämistä Eurooppa-tasolla. Globaaleja markkinoita jaetaan uusiksi nopeasti nousevien maiden hyötyessä halvan työvoiman ja nykyaikaisen teknologian yhdistämisestä. Kiina saa vahvaa jalansijaa sijoittamalla kehitysmaihin ja hankkimalla sananvaltaa niiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Intian ennustetaan nousevan lähivuosikymmenien aikana Kiinaakin voimakkaammaksi tekijäksi. Suomessa valtion velkaantuneisuus jää pitkäksi aikaa aiempaa korkeammalle tasolle. Myös väestön ikärakenteesta johtuvat paineet hyvinvointipalveluihin lisäävät haastetta julkisen talouden kestävyydelle ja tasapainottamiselle. Sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden rahoituksen turvaaminen ja kehittäminen on seuraavien vuosien haasteellisimpia tehtäviä. Riittävä talouskasvu ja työllisyyden parantaminen luovat tälle edellytyksiä. Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee voimakkaasti, kun eläkeläisten määrä kasvaa ja suomalaiset elävät yhä pitempään. Lapsia ja eläkeikäisiä on viime vuonna ollut noin viisikymmentä sataa työikäistä kohden, vuonna 2026 suhteen on arvioitu olevan 70/100. Erityisen voimakkaasti väestön vanheneminen vaikuttaa syrjäseuduilla, kun nuorten ja työikäisten muutto kaupunkeihin mitä todennäköisimmin jatkuu. Maahanmuutto Suomeen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lisääntynyt nopeasti ja ulkomaalaisten osuus väestöstä kasvanee edelleen. Erityisen vahva muutos on pääkaupunkiseudulla, jossa tämänhetkisen ke-

7 6 SAK:n tavoiteohjelma hityksen jatkuessa joka neljännellä asukkaalla on vuonna 2025 maahanmuuttajatausta. Suomessa eriarvoistuminen on kasvussa. Tuloerojen kasvu on ollut luvun lopulla ja 2000-luvulla nopeaa. Suurituloisimman väestönosan tulot ovat kasvaneet muita nopeammin ja samaan aikaan pienituloisten määrä on kasvanut. Maahanmuuttajien tulot ovat selvästi muita alhaisemmat, ja myös työttömyys on yleisempää. Myös sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Terveyserot ovat merkittäviä, esimerkiksi työntekijäammateissa työskentelevien miesten keskimääräinen elinikä on 2010-luvulle tultaessa kuusi vuotta lyhyempi kuin ylemmissä toimihenkilöammateissa työskentelevien miesten. Koulutuksen eriarvoisuus on pysynyt vahvana. Eniten työnantajien kustantamaa koulutusta saavat ne, joilla on jo korkea koulutustaso. Sosiaalinen liikkuvuus koulutuksessa ei ole parantunut, vanhempien koulutustausta vaikuttaa vahvasti lasten koulutukseen. Ilman erityisiä toimia sosiaalisen eriarvoistumisen riski kasvaa edelleen. Talouskriisi lisäsi suomalaisten taloudellista epävarmuutta ja nosti sosiaalisen turvallisuuden yhdeksi tärkeimmistä asioista oman elämän tavoitteissa. Jos sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistäviä rakenteita samanaikaisesti puretaan, saattaa syrjäytettyjen osuus kasvaa selvästi. Työelämän laadullinen kehitys Suomessa on ollut ristiriitaista. Monissa työelämän tekijöissä on viimeisten vuosikymmenten aikana menty parempaan suuntaan. Palkansaajien osaamistaso on noussut, ja palkansaajat näkevät entistä useammin työnsä tärkeänä ja merkittävänä. Samalla työn sisällön merkitys on lisääntynyt ja noussut palkkaa tärkeämmäksi asiaksi valtaosalle palkansaajista. Myös hyvät sosiaaliset suhteet, turvallisuus, pitkäjänteisyys ja työn tarjoamat kehittymismahdollisuudet ovat tärkeitä suomalaisille. Näissä kaikissa tekijöissä on kuitenkin havaittavissa myös ongelmia, erityisesti työntekijäasemassa olevien kohdalla. Esimerkiksi työntekijäasemassa olevilla naisilla on heikommat kehittymismahdollisuudet työssään kuin miehillä. Erot työelämän muutoksesta hyötyvien ja kärsivien välillä ovat kasvussa. Monen työntekijän hyvinvointia heikentää jatkuva epävarmuus ja huoli työpaikan säilymisestä tai työn saannista. Työ ei myöskään aina takaa toimeentuloa, vaikka sitä tehtäisiin säännöllisesti. Entistä useammin työn tekijä myös siirtyy tai siirretään pois palkkatyöstä itsensä työllistäjäksi. Usein kyseessä on yrittäjäriskiin kuuluvan taloudellisen riskin siirtäminen työn tekijälle. Nämä asettavat uusia vaatimuksia kehittää kollektiivista neuvotteluoikeutta, nykyisen sosiaaliturvamallin kattavuutta ja turvan tasoa vastaamaan muuttunutta työn maailmaa. Suurin osa SAK:laisesta väestä ei saa lainkaan työnantajan kustantamaa ammattitaitoa kehittävää koulutusta. Se vaikeuttaa monien päivittäistä työn tekemistä. Heikot tai kokonaan puuttuvat mahdollisuudet kehittyä ammatissa vaikeuttavat työpaikan vaihtoa ja uuden työn saamista.

8 SAK:n tavoiteohjelma Valtakunnalliset työehtosopimukset ovat edelleen yksi sopimusyhteiskunnan peruspilareista vaikka työnantajat pyrkivätkin siirtämään työehdoista sopimista entistä enemmän yritys- tai yksilötasolle. Lisäksi työnantajat ovat koventaneet vaatimuksia lakko-oikeuden rajoittamiseksi. Myös työmarkkinajärjestelmän perusteita on yritetty murtaa perustamalla nk. keltaisia eli työnantajien perustamia ammattiliittoja. SAK seuraa työehtosopimusten kattavuutta ja huolehtii liittojen välisellä koordinoinnilla siitä, että SAK:laisilla aloilla tehty työ kuuluu lähtökohtaisesti aina jonkin SAK:n jäsenliiton työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. SAK tehostaa yhteistyötä muiden työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa siten, että kaikille aloille saadaan solmituksi kunnon työehdot sisältävä työehtosopimus. SAK edistää liittojen yhteistä tavoitetta, jonka mukaan sopimusrajamuutokset tehdään yhteisesti sopien. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi SAK toimii järjestörajaristiriitoja koskevassa sopimuksessa sovitulla tavalla yhteistyössä liittojen kanssa tietojen kerääjänä ja välittäjänä sekä tarvittaessa sovittelulautakunnan toiminnan järjestäjänä. Keskinäisellä koordinaatiolla, tietojen vaihdolla ja yhteistyöllä vaikutetaan siihen, että liitot eivät tee voimassa olevia työehtosopimuksia alittavia sopimuksia. Sopimustilannetta seurataan tarkasti.

9 8 SAK:n tavoiteohjelma HYVINVOINTIA RAKENTAVA TYÖELÄMÄ Työelämän ihmisoikeudet SAK:n tavoitteena on inhimillinen työelämä. Työelämän ihmisoikeudet toteutuvat silloin, kun tärkeäksi koettua työtä saa tehdä hyvissä olosuhteissa kunnollisin työehdoin. Parhaimmillaan työ on elämänlaatua kohottava tekijä. Valtaosalle palkansaajista työ ei ole tärkeää pelkästään toimeentulon turvaamisen takia, vaan työ ja työelämään osallistuminen nähdään arvokkaaksi sinänsä. Työelämän ihmisoikeuksia ovat: - oikeus työhön - oikeus toimeentulon turvaavaan palkkaan - oikeus tasa-arvoiseen kohteluun - oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisiin työoloihin - oikeus ammattitaitoa kehittävään työhön ja vaikutusmahdollisuuksiin työssä - järjestäytymisoikeus ammattiliittoon sekä neuvotteluoikeus ja oikeus lakkoon. Työelämään liittyvät mahdollisuudet ja riskit ovat aiempaa yksilöllisempiä. Toiset ovat turvatuissa työsuhteissa, voivat vaikuttaa työhönsä ja edetä urallaan. Samaan aikaan toiset joutuvat tinkimään ja tyytymään entistä vähempään sekä toimeentulon että mahdollisuuksien osalta. Myös sosiaalisten rakenteiden (kuten luokka-asema, sukupuoli, etninen tausta) merkitys on edelleen iso. Mitä parempi koulutus, asema työssä ja toimeentulo ihmisellä on, sitä myönteisempi on hänen käsityksensä työelämän kehittymisestä. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on toimia kaikkien, sekä hyvässä että huonossa työmarkkina-asemassa olevien, työn tekijöiden etujen ajajana. Monilla työpaikoilla työn jatkuva muutos ja siihen liittyvä kuormitus on noussut työhyvinvoinnin uhaksi. Teknologiset muutokset, markkinaliberalismin leviäminen, työn uudet organisointitavat, muuttuneet palkitsemisen ja kontrolloinnin tavat sekä erityisesti työn epävarmuuden lisääntyminen johtavat siihen, että monet kokevat työn muuttuneen aiempaa stressaavammaksi. Huoli työpaikan säilymisestä tai työn saannista liittyy ennen muuta huoleen toimeentulosta, selviytymiseen arjessa. Työelämän inhimillisyyden lisäämiseksi tarvitaan sekä enemmän että laadullisesti parempia työpaikkoja. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Henkinen rasittavuus voidaan mieltää nykyajan elämänmenon ilmiöksi, mutta samaan aikaan myös työhön liittyvät fyysiset haittatekijät ovat edelleen yleisiä. Osalla työpaikoista altistutaan edelleen työn aiheuttamille fysikaalisille, kemiallisille ja biologisille haittatekijöille. Vaikka tietoa haittavaikutuksista ja keinoja niiden ehkäisemiseksi on entistä enemmän, palkansaajat havaitsevat nyt työympäristössään enemmän fyysisiä haittoja kuin palkansaajat reilut 30 vuotta aiemmin. Työn fyysinen rasittavuus ei ole vähentynyt

10 SAK:n tavoiteohjelma viime vuosikymmeninä, vaikka työvaiheiden koneellistumisen myötä niin voisi olettaa. Myöskään työtapaturmien määrässä ei ole nähtävissä merkittävää vähenemistä. Liki viikoittain kuolee työntekijä työtapaturmassa, ja vuosittain noin 9000 työntekijää joutuu yli kuukauden sairauslomalle työtapaturman vuoksi. Naisten ja miesten fyysiset riskit työssä eroavat jonkin verran toisistaan. Suurin syy tähän on naisten ja miesten erilainen työnjako. Väkivallan tai sen uhan kokeminen työpaikalla on ollut kasvussa. Noin työntekijää joutuu vuosittain kokemaan työssään väkivaltaa. Erityisesti naiset kokevat väkivallan uhkaa työssä entistä yleisemmin. Väkivallaton työelämä on jokaisen työntekijän perusoikeus. Työmenetelmiä pitää jatkuvasti kehittää siten, ettei työ kuluta ihmistä kohtuuttomasti. Työsuojelutoimintaa ja -valvontaa sekä työterveystoimintaa on tehostettava. Kaikilla työpaikoilla on valittava työsuojeluvaltuutettu, ja heidän toimintaedellytyksiään on parannettava. Työsuojelusta vastuullisille työnantajan edustajille pitää laatia lakisääteiset pätevyysvaatimukset ja koulutuskriteerit, joita on mahdollista myös valvoa. Työsuojeluviranomaisille on taattava riittävät resurssit ja toimintaedellytykset valvonnan laadun ja vaikuttavuuden nostamiseksi. Työsuojeluviranomaisen on oltava ILO:n kansainvälisten sopimusten ja EU:n sitoumusten mukaisesti riippumaton. Työsuojeluvalvonta on organisoitava siten, että se on vaikuttavaa ja että sen resurssit on varmistettu ja riippumattomuus turvattu. Työterveyshuoltolain valvonta on nostettava samalle tasolle muun työsuojelulainsäädännön valvonnan kanssa. Työterveyshuollon tehtävänä on oltava työperäisten sairauksien ja tapaturmien ehkäisyn ohella työntekijöiden työkyvyn ja terveyden edistäminen. Työnantajien on kehitettävä työoloja ja työyhteisöjen toimivuutta työterveyshuollon asiantuntemusta hyväksi käyttäen. Työtä eriarvoisuuden poistamiseksi työelämästä on jatkettava määrätietoisesti. Kaikkein tyypillisin eriarvoisen kohtelun muoto on suosikkijärjestelmä eli niin sanotun pärstäkertoimen käyttö. Toiseksi tyypillisintä työelämän eriarvoisuudelle on työsuhteiden tilapäisyys tai osa-aikaisuus. Eriarvoistava kohtelu näkyy yleisimmin työvuoroissa, tiedon saannissa, työtoverien ja esimiesten asenteissa, palkkauksessa ja työuralla etenemisessä. Myös ammattiyhdistysaktiivit joutuvat kokemaan henkilökohtaista epäasiallista painostusta, jopa kostotoimia. Syrjintää sukupuolen, etnisen taustan ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella esiintyy edelleen. Samoin ihmisiä asetetaan työelämässä ja työn-

11 10 SAK:n tavoiteohjelma haussa perusteetta eriarvoiseen asemaan iän ja terveydentilan tai vammaisuuden takia. Rasisimia, seksismiä ja homofobiaa ei tule hyväksyä missään oloissa. Jokaisella tulee olla oikeus olla avoimesti oma itsensä niin työelämässä kuin ammattiyhdistystoiminnassa vailla pelkoa eriarvoistavasta kohtelusta. Ihmisryhmien mahdollisuuksien tasa-arvoa pitää tukea tarvittaessa positiivisen diskriminaation keinoin. Työpaikoilla on aktiivisesti edistettävä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Työnantajat eivät saa paeta vastuutaan tasa-arvon toteuttamisessa. Resursseja syrjintään ja eriarvoistavaan kohteluun puuttumiseen on lisättävä kaikilla tasoilla. Ay-liikkeen, työnantajien ja viranomaisten on tehtävä yhteistyötä asennekasvatuksessa ja väärinkäytöksiin puuttumisessa. Hyvä työ luo tuottavuutta ja laatua Työntekijöiden hyvinvointi ja sen parantaminen on hyvä keino kehittää myös tuottavuutta. Vain hyvinvoiva ihminen kykenee ja haluaa antaa parasta osaamistaan työssään. Tuottavuudella tarkoitetaan usein vain määrällistä tuotoksen ja panoksen välistä suhdetta. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä on ihmisen osaaminen ja luovuus. Tuottavuuden parantaminen nostaa elintasoamme, mutta se ei saa tapahtua miten ja mihin hintaan tahansa. Tuottavuutta on parannettava lähtökohtaisesti muilla tavoilla kuin henkilöstömäärää supistamalla tai lisäämällä työn määrää. Tuottavuus kasvaa työskentelytapoja ja -olosuhteita kehittämällä. Lähtökohtana on oltava, että syntynyt tuotos on entistä laadukkaampaa ja että myös työn tehnyt ihminen voi hyvin ja saa työstään sekä taloudellista että henkistä palkkiota. Työntekijän mahdollisuudet käyttää ammattitaitoaan ja kehittyä työssä ovat tärkeitä työmotivaation kannalta. Ajanmukainen ammattitaito myös parantaa olennaisesti työllistyvyyttä; työntekijän mahdollisuuksia siirtyä työstä toiseen sekä organisaation sisällä että työpaikasta toiseen. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen työssä on käytännöllinen keino ammattitaidon kehittämiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksissa on tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vain vähän myönteistä kehitystä. Työn asettamat vaatimukset ovat kasvaneet enemmän kuin ihmisten mahdollisuudet vastata lisääntyneisiin vaatimuksiin. Kilpailua ja yksilöllisyyttä korostavat liikkeenjohto-opit murentavat suomalaisen kolmikantaista sopimista korostavan työyhteiskunnan vahvinta perustaa: yhteistyökykyä ja luottamusta. Kvartaalikapitalismin leviäminen on merkinnyt toiminnallista lyhytjänteisyyttä, työyhteisöjen ja työntekijöiden

12 SAK:n tavoiteohjelma keskinäistä kilpailutusta ja epäluottamusta, jota on yritetty hallita koventuvalla kontrollilla. Työpaikoilla pitää panostaa yhteisöllisyyden ja luottamuksen vahvistamiseen. Sitä kautta työn tuottavuuden parantamiselle syntyvät siihen tarvittavat olosuhteet. Työpaikkaesimerkit kertovat hyvien käytäntöjen ja tuottavuuden kasvun välisestä suhteesta: kun työnantajat ja työntekijät käsittelevät asioita jatkuvassa ja avoimessa yhteistoiminnassa, ja henkilöstön edustajille jaetaan kaikki oleellinen tieto keskustelujen pohjaksi, osapuolten välinen luottamus syvenee. Tällöin uusien, entistä parempien toimintamallien ja ideoiden esittäminen on luontevaa. Yhteistyötä ja luottamusta korostavilla työyhteisöillä on muita paremmat edellytykset selviytyä myös ennakoimattomista vaikeuksista. Taloudessa muodikkaiden kilpailuoppien soveltaminen sopii erityisen huonosti julkiselle sektorille, jossa kiire ja tunne henkilöstön riittämättömyydestä, epävarmuus tulevaisuudesta, tiedon saannin niukkuus ja avoimuuden puute ovat ajankohtaisia ongelmia. Viime vuosien aikana valtion tuottavuusohjelman nimissä tehdyt henkilöstövähennykset, alueellistamispäätökset ja muut epävarmuutta kasvattaneet ratkaisut ovat ajaneet myös valtion työsuhteissa työskentelevät ahdinkoon. Työpaikoilla on systemaattisesti kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn organisointiin, työturvallisuuteen ja ammattitaidon kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tasa-arvoista työnjakoa miesten ja naisten välillä on edistettävä työpaikoilla sekä toimialojen sisällä ja välillä. Tavoitteena on yhteistoiminnallisen kulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Myös luottamushenkilöiden aloitteellisuutta yhteistoiminnallisen kulttuurin luomisessa on tuettava. Tuottavuus ja tuloksellisuus työssä paranevat vuorovaikutusta, luottamusta ja vastavuoroisuutta vahvistamalla. Hyvä johtaminen on avaintekijä työntekijöiden hyvinvoinnin, työn tuottavuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Se on kilpailuvaltti myös yritykselle. Johtamisen uudistamisessa on luovuttava valvonnan näkökulmasta ja työnsä parhaimmat asiantuntijat työntekijät on vapautettava kehittämään ja tekemään omaa työtään. Yritysten tulevaisuus on entistä voimakkaammin riippuvainen henkilöstön sitoutumisesta, luovuudesta ja aloitteellisuudesta. Edes vahva osaaminen sellaisenaan ei ole näihin verrattavissa oleva kilpailuetu kansainvälistyvässä kilpailussa. Hyvän työn tunnusmerkkejä ovat: työllä tulee toimeen, työpaikalla on oikeudenmukainen palkkapolitiikka ja palkitseminen työsuhdeturva on korkea, muutostilanteet turvallisia ja muutoksista tiedotetaan hyvin työ on hyödyllistä, tuloksellista ja tuottavaa työntekijän arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä tai muuten kiusata työntekijää kohdellaan tasapuolisesti

13 12 SAK:n tavoiteohjelma työntekijä voi käyttää osaamistaan työssä, kokea ammattiylpeyttä ja tuntea onnistumisen elämyksiä työntekijällä on kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia työstä saa oikeudenmukaista palautetta, ilmapiiri on avoin ja turvallinen työpaikalla toimitaan solidaarisesti, erilaisuus hyväksyen työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan, työkuormitus on kohtuullinen työ ja yksityiselämä ovat hyvin sovitettavissa yhteen työntekijä pitää työtään mielekkäänä eikä koe olevansa vain koneen osa työntekijä kokee olevansa luotettu ja voi osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat, sitä inhimillisempi, laadukkaampi, tuottavampi/tuloksekkaampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Suhteellisen korkeiden kustannusten, ikääntyvän työvoiman ja pitkien etäisyyksien Suomi ei voi menestyä muuten kuin nostamalla maamme työkulttuurin tasoa. Tähän pääseminen edellyttää aktiivista työelämän kehittämistoimintaa, jossa yhdistyvät työelämän laadun ja tuloksellisuuden parantaminen. Työssä oppiminen osaksi työpaikkojen arkea Jokainen työntekijä oppii työssään uusia asioita. Työnantajan tukema koulutus jakaantuu kuitenkin epätasaisesti. Omaa osaamistaan pääsevät päivittämään ja uudistamaan useimmiten ylemmät toimihenkilöt ja johtajat. Työntekijät osallistuvat työnantajan kustantamaan koulutukseen harvemmin, ja osaamisesta huolehtiminen jää liian usein omalle vastuulle. Tämä lisää osaamiseroja sekä heikentää yritysten ja työyhteisöjen kykyä luoda uutta ja sopeutua muutoksiin. Koko henkilöstön osaamista on kehitettävä työpaikoilla systemaattisesti. Työtekijöiden, mukaan lukien pätkä- ja silpputyötä tekevien, mahdollisuuksia ammattitaidon päivittämiseen on parannettava työehtosopimuksissa. Koulutusrahaston tehtäviä on laajennettava, jotta voidaan tukea erityisesti vähän koulutettujen sekä muuta kuin vakituista kokoaikatyötä tekevien osaamisen parantamista. Jokaiselle työntekijälle pitää kertyä työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jonka voi käyttää työsuhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen ammattitaidon kehittämiseen. Yritysten on varauduttava taloudellisesti hyvinä aikoina taantumaan keräämällä taseeseen erityistä henkilöstöinvestointeihin tarkoitettua vastuuvarausta. Varausta voitaisiin purkaa silloin, kun yritys haluaa välttää työvoiman vähentämistä.

14 SAK:n tavoiteohjelma Useilla työpaikoilla ei ole riittävää tietoa työntekijöiden mahdollisuuksista parantaa osaamistaan. Vakiintuneet yhteydet koulutuksen järjestäjiin puuttuvat, eikä työpaikalle ole kehittynyt oppimista ja uudistumista tukevaa toimintakulttuuria. Työntekijälähtöisen innovaatio- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksia ei osata hyödyntää. Osaamiseen liittyviä mahdollisuuksia ei ole varaa enää laiminlyödä. Työpaikkojen toimintatapojen ja yhteistoiminnan on uudistuttava. Yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä nykyistä laajemmin henkilöstökoulutusta. Työpaikan henkilöstöllä on oltava lakiin ja työehtosopimukseen perustuva oikeus valita työpaikoille osaamisvaltuutetut. Osaamisvaltuutettu edistää työpaikan suunnitelmallista, koko henkilöstön osaamisen kehittämistä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen on keskeinen osaamisvaltuutetun tehtävä. Hän toimii linkkinä työntekijöiden, työnantajan, koulutuksen järjestäjien ja koulutusta rahoittavien viranomaisten välillä. Osaamisvaltuutettu tiedottaa koulutusmahdollisuuksista ja kannustaa hakeutumaan koulutukseen. Työsuojeluvaltuutettujen tapaan osaamisvaltuutetuille on turvattava oikeus käyttää työaikaa tehtäviensä hoitamiseen. Mielekäs työ lisää hyvinvointia Työ on yleensä hyväksi niin ihmisen fyysiselle, psyykkiselle kuin sosiaalisellekin hyvinvoinnille. Palkkatyön lähtökohta on toimeentulon turvaaminen, mutta työltä on lupa odottaa enemmän. Työ on keskeinen elämää rytmittävä ja hyvinvointia tuottava elämän osa-alue. On huolehdittava, että työolosuhteet ovat turvalliset eivätkä vaaranna terveyttä ja hyvinvointia. Työssä on tärkeää, että ihminen saa käyttää taitojaan ja kokee työnsä hyödylliseksi ja mielekkääksi. Työkyvyn heikentyessä työn on joustettava työntekijän voimavarojen ja edellytysten mukaan. Haastava, mutta hallittavissa oleva työ tarjoaa elämyksiä, joita tämän päivän ja tulevaisuuden työntekijät kaipaavat. Mitä nuoremmasta työntekijästä on kyse, sitä voimakkaammin tämä toive näkyy. Onnistumisen elämykset ja ammatillisen identiteetin vahvistuminen eivät synny monotonisista ja osaamista väheksyvistä työtehtävistä. Palkansaajien enemmistön mielestä työ ei kuitenkaan saa hallita koko elämää. Ihmisillä on halu ja oikeus pitää työ ja muu elämä tasapainossa keskenään. Osana tähän kuuluu työajan hallinta. Merkittävä osa työtyytyväisyydestä syntyy siitä, että työntekijä saa itse vaikuttaa omiin työaikoihinsa. Siten työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työn ja vapaa-ajan erottamiseen, joka on käynyt entistä vaikeammaksi. Suurin osa palkansaajista haluaa tehdä kokoaikatyötä. Suomi on työaikajoustojen yleisyydessä EU:n kärkimaa, mutta liian usein se on merkinnyt tavalliselle palkansaajalle vaikeuksia sovitella yhteen työtä ja yksityiselämää. Tuotannollisista tarpeista ja ihmisen tarpeista lähtevien joustovaatimusten pitäisi olla tasapainossa. Miesten ja naisten mahdollisuudet sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ovat pysyvä ongelma. Etenkin naisilla työaika-

15 14 SAK:n tavoiteohjelma joustot ovat kymmenen viime vuoden aikana lisääntyneet ja samalla työn ja muun elämän tasapainon koetaan heikentyneen. Muissa Pohjoismaissa kehitys on päinvastainen; työntekijät kokevat tilanteen helpottuneen. Työaikojen on tuettava terveyttä ja niiden on joustettava ihmisen elämäntilanteen mukaan. Lakisääteinen työaikapankkijärjestelmä lisää työntekijöiden oikeutta vaikuttaa nykyistä enemmän työajan käyttöön. Lomapankkijärjestelmää on kehitettävä niin, että esimerkiksi lyhyitä määräaikaisia työsuhteita tekevillä työntekijöillä on mahdollisuus pitää ansaitsemansa lomapäivät palkallisina vapaapäivinä työsuhteen aikana. Työntekijän oma-aloitteisia mahdollisuuksia siirtyä osa-aikatyöhön on parannettava. Työaikalakia on muutettava siten, että työntekijä voi siirtyä osa-aikatyöhön sosiaalisista tai terveydellisistä syistä nykyistä helpommin ja hänellä on halutessaan oikeus palata takaisin kokoaikatyöhön. Osa-aikalisäjärjestelmää on uudistettava helpottamaan nuorten työllistymistä ja tukemaan ikääntyneiden työssä jaksamista. Mikäli puheet tulevasta työvoimapulasta edes jossain määrin toteutuvat, osa palkansaajista voi saada parannusta työehtoihinsa työvoiman kysynnän ja tarjonnan muuttumisen kautta. Yritykselle elintärkeät avaintyöntekijät pystyvät vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin aiempaa enemmän. Tämä sinänsä positiivinen asia voi merkitä työntekijöiden keskinäisen eriarvoisuuden lisääntymistä. Työntekijöille on taattava yhdenvertaiset oikeudet. Erityistä huomiota pitää kiinnittää niihin, jotka kokevat joutuneensa häviäjän rooliin työelämän viimeaikaisessa muutoskehityksessä. Työsuhteen vähimmäisehdot on määriteltävä työehtosopimuksissa. Hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamisen kannalta kulttuuri on merkittävä osa ihmisen perusoikeuksia. Kulttuurilla ja taiteella on myös merkittäviä vaikutuksia ihmisten kokemuksiin hyvinvoinnista ja terveydestä. Kun työssäkin elämyksellisyydellä on entistä suurempi merkitys, voi kulttuuri sen eri muodoissa olla tekijä, joka tuo elämyksellisyyden elementtejä työhön. Samalla se voi sopivalla tavalla olla yhdistävä linkki työn ja vapaa-ajan välillä. Tulevaisuuden tärkeä menestystekijä on luova pääoma. Henkilöstökoulutusta ja aikuisten ammatillista koulutusta on kehitettävä luovuutta tukevaan suuntaan.

16 SAK:n tavoiteohjelma VAHVA SOPIMUSYHTEISKUNTA Suomalainen sopimusyhteiskunta on kyennyt muuttamaan maailmaa ja muuttumaan maailman mukana. Kolmikantaisesta yhteistyön perinteestä ja sopimisen kulttuurista on syytä huolehtia edelleen. Suomessa, kuten muissakin eurooppalaisissa demokratioissa työntekijöille on turvattu neuvottelu-, sopimus- ja työtaisteluoikeudet. Sitovat työehtosopimukset takaavat työntekijöiden palkat ja muut vähimmäistyöehdot. Järjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeus turvaa osaltaan palkansaajien, työnantajien ja maataloustuottajien kollektiivisen edunvalvonnan järjestämisen. Näitä suomalaisen sopimusyhteiskunnan kulmakiviä ei saa päästää murenemaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on säilytettävä sopimusjärjestelmää arvostava ilmapiiri. Yhdessä työn tekijän puolesta SAK:lainen ammattiyhdistysliike tekee työ- ja virkaehtosopimuksia, joilla turvataan työntekijöille työn vähimmäisehdot. Sopimustoiminnalla turvataan ammatillisia, sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia sekä kehitetään työelämää. SAK:lainen sopimuspolitiikka perustuu kollektiivisuuden periaatteeseen, yhteiseen toimintaan. Mikään liitto ei jää yksin, vaan SAK ja sen liitot tukevat toinen toisiaan sopimustoiminnassa. Yhteisellä sopimuspolitiikallaan SAK ja liitot ajavat yhdessä asetettuja tavoitteita. SAK pyrkii solmimaan keskitettyjä kaksi- tai kolmikantaisia sopimusratkaisuja, joilla taataan paras mahdollinen neuvotteluasema suhteessa työnantajiin. Toisaalta SAK koordinoi voimakkaasti yhdessä jäsenliittojensa kanssa sopimustoimintaa silloin, kun keskitettyjä sopimusratkaisuja ei tehdä. Sopimuksiin pyritään neuvotellen. Mikäli neuvotteluratkaisua ei synny, SAK ja liitot ovat valmiita erilaisiin järjestöllisiin painostustoimiin sopimuksen aikaansaamiseksi. Työtaisteluoikeus on työntekijöiden perusoikeus. Tätä oikeutta SAK:lainen ay-liike käyttää vastuullisesti. Palkkaratkaisujen parannettava ostovoimaa SAK:n ja sen liittojen palkkapoliittinen tavoite on vakaa, ostovoimaa parantava palkkakehitys. Palkkaratkaisuissa on otettava huomioon se, että alan tuottavuudesta saatu lisäarvo kohdistuu myös palkansaajien hyväksi. Palkkapolitiikan kulmakivenä on pidettävä niin sanottua palkkanormia. Sopimuskorotuksiin ja työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen muutoksiin käytettävä jakovara määritellään inflaatiotavoitteen ja työn tuottavuuden keskimääräisen kasvun summana kansantalou-

17 16 SAK:n tavoiteohjelma dessa. Tämä normi takaa tasaisen ja ennustettavan ansiokehityksen. SAK:laisen palkkapolitiikan perusajatuksena on solidaarisuus. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka. Naisten ja miesten välistä palkkaeroa on kavennettava aiempaa ripeämmin, ja samapalkkaisuustavoite on otettava huomioon kaikilla sopimustasoilla. SAK:lainen ammattiyhdistysliike toimii tehokkaasti myös matalimpien palkkojen korottamisen puolesta. Näiden alojen palkkakehityksen on saavutettava nopeammin palkansaajien keskiansioita. Vuoteen 2016 mennessä kaikkiin SAK:laisiin työehtosopimuksiin on sovittava alimmaksi taulukkopalkaksi 1800 euroa kuukaudessa. Tämä tavoite taataan parhaiten suosimalla palkkaratkaisuissa euromääräisiä palkankorotuksia prosentuaalisten palkkaratkaisujen sijaan. Paikallisten erien osuutta palkankorotuksissa ei saa kasvattaa suhteettoman suureksi. Vain yleiskorotuksilla taataan se, että taulukkopalkat eivät jää jälkeen tosiasiallisesta palkkakehityksestä. Palkankorotusten liukuminen paikallisiin eriin rapauttaa työehtosopimuksilla sovittavat palkkamääräykset. Palkankorotusten painopistettä ei pidä siirtää paikallisiin eriin yleiskorotusten kustannuksella. Työehtosopimusten yhteydessä sovittavat paikalliset erät on sisällytettävä taulukkopalkkoihin. Palkkajärjestelmien kehittämisessä on otettava entistä enemmän huomioon oikeudenmukaisuustekijät. Tulospalkasta on sovittava pelisäännöt. Kaikkia tuloksiin ja voittoon sidottuja palkanosia on jaettava oikeudenmukaisesti koko henkilöstölle eikä vain johtajille tai esimiestasolle. Koko henkilöstöä koskevia henkilöstörahastojen käyttöönottoa on edistettävä niin yksityis- kuin julkisellakin sektorilla. Yrityksissä ja yhteisössä on myös kerättävä erityistä koulutus- ja kehittämisrahastoa, jota voidaan käyttää henkilöstön kouluttamiseen sekä välttämään työsuhteen päättämisiä. SAK toimii palkkapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi eri keinoilla: 1. SAK tekee keskitetyn, työmarkkinajärjestöjen ja maan hallituksen välisen sopimuksen, jossa sovitaan solidaarisesta palkkakehityksestä ja työelämän kehittämisestä. Sopimuksessa otetaan huomioon sosiaaliturvamaksujen ja verotuksen vaikutus ostovoimaan. Tällä

18 SAK:n tavoiteohjelma tavalla toteutetaan parhaiten SAK:n tavoitteet oikeudenmukaisesta ja vakaasta tulonjaosta yhteiskunnassa. 2. SAK solmii työmarkkinajärjestöjen yhteisen sopimuksen. Sopimuksella luodaan palkka- ja laatukehys. Palkkakehyksellä määritellään taso, jolla työntekijöiden kannalta oikeudenmukainen tulonjako ja yhteiskunnan talouskehityksen vakaus pystytään ottamaan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla. Kehyksessä sovitaan myös työelämän laadullisista parannuksista. 3. SAK tukee liittoja liittokierroksella myös koordinaatiokeskuksena tai muilla liittojen määrittelemillä tavoilla ostovoiman turvaavien palkka- ja sopimusratkaisujen saavuttamiseksi. SAK arvioi toimintasuunnitelman yhteydessä seuraavan vuoden sopimuspoliittisen toimintamallin. Sopimuspoliittisen toiminnan tukemiseksi SAK analysoi toteutuneita sopimusratkaisuja ja selvittää seuraavan/seuraavien vuosien sopimustoiminnan haasteet. Samalla SAK seuraa alimpien työehtosopimuspalkkojen korottamistavoitteen toteutumista. Oikeutta laeilla ja sopimuksilla SAK ja sen liitot ovat aloitteellisia työelämän laadun parantamisessa. Pätkätyöntekijöiden oikeudet ovat parantuneet SAK:n ja liittojen aktiivisuuden ja vaikutusvallan ansiosta. Työntekijälähtöiset ja jaksamista edistävät työaikaratkaisut lisääntyvät työehtosopimuksissa. Muutkin työelämän laatua parantavat yhteiset sopimustavoitteet voidaan saada tiukalla koordinaatiolla läpi työehtosopimuksiin. SAK:n ja liittojen tiivis yhteinen vaikuttaminen päätöksentekijöihin auttaa tavoitteiden saavuttamista. Työsopimuslakiin on tehtävä merkittäviä muutoksia työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi Nämä liittyvät erityisesti työvoiman käyttötapoihin, joissa työnantajat liian helposti pystyvät kiertämään työntekijöiden perusoikeuksia. Työsuhteeseen liittyviä velvoitteita on täsmennettävä. Lailla on estettävä se, että mm. yrittäjä-, alihankinta-, konsultti- tai muita näihin verrattavia sopimuksia hyväksikäyttäen työnantaja voi kiertää työsuhdevelvoitteita, vaikka työ tehdään työsuhteeseen rinnastettavalla tavalla. Vuokratyöntekijöiden työsuhteissa pitää noudattaa samoja tai parempia ehtoja kuin käyttäjäyrityksen oman henkilöstön työsuhteissa. Vuokratyöntekijöille on taattava vakituinen työsuhde vuokratyönantajaan ja oikeus takuupalkkaan toimeksiantojen väliseltä ajalta. Vuokratyöntekijöillä ei voi korvata vakinaista henkilöstöä. Määräaikaisten työntekijöiden asemaa on selkiytettävä tilanteessa, jossa yrityksellä on tarjolla työsopimuslaissa tarkoitettua lisätyötä.

19 18 SAK:n tavoiteohjelma Takaisinottovelvollisuuden on koskettava myös määräaikaisissa työsuhteissa olevia työntekijöitä. Työehtosopimukset ovat edelleen keskeinen työsuhteen ehtoja määrittävä säännöstö. Sopimusten osapuolten tasavertaisen aseman takaamiseksi työntekijäpuolen oikeuksia on lisättävä. Tämä tarkoittaa niin sopimisen pelisääntöjen täsmennystä kuin työntekijöiden edustajien aseman turvaamista. Paikallinen sopiminen ja sen oikeudenmukaisuus osana työehdoista sopimista edellyttävät toimivia pelisääntöjä osapuolten kesken. Lainsäädäntöön on saatava säännökset, joissa määritellään paikallisen sopimisen muodot, osalliset, vaikutukset ja oikeusturvakeinot. Työnantajien tulkintaetuoikeutta työehdoista on siirrettävä paikallisella tasolla luottamusmiehille. Paikallisten sopimusten osalta työrauhavelvollisuus alkaa vasta paikallisen sopimuksen solmimisella. Valtakunnallisten työehtosopimusten soveltamisalan pitää määräytyä sekä työnantajan että työntekijöiden edustettavuuden mukaan eikä vain työnantajan järjestäytymisen mukaan. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen sekä muiden henkilöstön edustajatehtävissä toimivien ehdokas-, irtisanomis- ja jälkisuojaa on parannettava nykyisestä muun muassa niin, että riitautettu henkilöstön edustajan irtisanominen voi astua voimaan vasta lainvoimaisella oikeuden päätöksellä. Myös henkilöstön varaedustajille on kaikilla aloilla saatava samantyyppinen suoja. Työntekijöiden aseman suojaamiseksi tarvitaan monia keinoja. Yhdenvertaisuuden parantaminen sekä ylipäätään työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen täytyy olla työelämän kehittämisen kulmakiviä. Työtaisteluoikeus on säilytettävä keskeisenä työntekijöiden ihmisoikeutena ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina niin kansallisesti kuin EU:ssakin. Neuvottelu- ja työtaisteluoikeuksia on kunnioitettava suomalaisessa yhteiskunnassa ja yhtä lailla Euroopan unionissa kuten Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää. EU:ssa on perussopimuksiin liitettävä sosiaalisen edistyksen pöytäkirja, jossa todetaan työelämän perusoikeuksien menevän sisämarkkinavapauksien edelle. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä on sekä parannettava viranomaisten tiedonsaanti- ja valvontaoikeuksia että lisättävä sanktioita. Työnantajilla on oltava velvollisuus tehdä työpaikalle yhdenvertaisuussuunnitelma. Myös tasa-arvosuunnitelmien laatimista työpaikoilla on edistettävä tehokkain viranomaistoimin ja työmarkkinajärjestöjen yhteisin kehittämishankkein.

20 SAK:n tavoiteohjelma Sosiaalista Eurooppaa rakentamassa SAK pitää tärkeänä, että työmarkkinaosapuolilla säilyy vahva asema sosiaalisen Euroopan rakentamisessa. SAK tukee Euroopan ammatillista yhteisjärjestöä (EAY) tämän tavoitteen saavuttamisessa. SAK osallistuu myös vahvasti yhteisen eurooppalaisen ay-liikkeen työhön, jotta näkemyksemme sosiaalisesta vuoropuhelusta etenee niin EU:ssa kuin sen jäsenvaltioissakin. Talouskriisi ja sen useissa Euroopan maissa aiheuttama julkisen talouden epätasapaino on nostattanut vaatimuksia aiempaa keskitetymmän Eurooppalaisen talousjärjestelmän luomisesta. Euroopan unionin komissio haluaa koordinoida Euroopan palkkakehitystä ja eläkekeskustelua. Käytännössä se tarkoittaa palkankorotusten tason sitomista pelkästään tuottavuuteen ja eläkkeelle siirtymisiän yhtenäistämistä Eurooppa-tasolla. Samaan aikaan käydään myös ay-liikkeen sisällä voimakasta keskustelua siitä, pitäisikö vähimmäispalkoista säätää lailla vai jätetäänkö sopiminen työmarkkinaosapuolten välille. Ay-liike jakaantuu asiassa kahtia, pohjoismaat kannattavat voimakkaasti Irlannin ja Kreikan varoittavien esimerkkien myötä sitä, että palkoista sovitaan edelleen vain työehtosopimuksissa. Monissa maissa, erityisesti heikon järjestäytymisen EU-maissa halutaan turvata palkkataso laeilla. Mikäli talouskasvu ei jatku tai kestävyysvaje aiheuttaa velkakriisin, voi EUtasolla löytyä poliittista tahtoa puuttua työmarkkinoiden toimintaan enemmän kuin se nyt haluaa tai pystyy. Samalla sillä saattaa olla mielenkiintoa rajoittaa eri toimin ay-liikkeen työtaisteluoikeuksia työmarkkinahäiriöiden minimoimiseksi. EU-tasolla on kunnioitettava kolmikantaista työmarkkina-asioiden valmistelua ja ay-liike on otettava mukaan etsimään talouskriisin ja kestävyysvajeen luomien ongelmien ratkaisua. Myös ay-liike kantaa vastuunsa eikä omilla toimillaan lisää talouden epävakautta, vaan pyrkii tasapainoiseen ja ennustettavaan sopimustoimintaan. Tämä edellyttää myös työnantajilta vastaavaa sitoutumista. Pohjoismailla on yhteinen näkemys sopimuksiin perustuvasta palkkajärjestelmästä. Pohjoismaisen ay-liikkeen on koordinoitava voimakkaasti yhteisiä näkemyksiään, jotta pohjoismainen sopimusjärjestelmä voidaan turvata. Pohjoismaiden vahva sopimisen kulttuuri on säilytettävä. Se on EUtasolla esimerkkinä hyvin hallinnassa olevasta sopimusjärjestelmästä.

21 20 SAK:n tavoiteohjelma TAVOITTEENA TÄYSTYÖLLISYYS Talouspolitiikka kestävän kasvun edistäjänä Talouspolitiikan on tuettava vakaata ja kestävää taloudellista kasvua sekä työllisyyttä. Maailmantalouden painopisteen siirtyminen uusiin maihin, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutostarpeet sekä EU:n tuleva kehitys asettavat talouspolitiikalle reunaehtoja, joihin on löydyttävä kestävät ratkaisut. Suomen menestys on perustunut korkeaan osaamiseen, teknologian hyväksikäyttöön, riittäviin investointeihin, tehokkuuteen, innovaatioihin ja hyvään tuottavuuteen. Myös tulevaa kasvua on rakennettava tälle pohjalle. Yksityisen ja julkisen sektorin toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Talouskasvu perustuu laadukkaille julkisille palveluille ja infrastruktuurille. Kestävä talouskasvu tarkoittaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kasvua. Suomi on pitkien etäisyyksien pohjoinen maa, joka elää paljolti viennistä. Tämän vuoksi kulutamme paljon energiaa ja luonnonvaroja. Ympäristönsuojelun ja talouskasvun yhdistämisessä olemme kuitenkin onnistuneet suhteellisen hyvin, vaikka paljon onkin vielä tehtävää. Suomi on johtavia maita esimerkiksi energiatehokkuudessa ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Kansainvälinen talous- ja työllisyyskriisi jätti jälkensä myös Suomen talouteen ja työmarkkinoille. Kokonaistuotannon palautuminen taantumaa edeltäneelle tasolle vie muutamia vuosia ripeänkin talouskasvun vallitessa. Työllisyyden kohoaminen kriisiä edeltäneelle tasolle voi viedä vieläkin kauemmin. Lähitulevaisuuden merkittävin talouspoliittinen ongelma koskee sitä, miten yhdistetään samanaikaisesti tarve ylläpitää voimakasta talouskasvua siihen, että julkisen talouden kestävyyttä määrätietoisesti parannetaan. Ikärakenteen muutoksesta seuraavan kestävyysvajeen mittaluokasta on olemassa toisistaan poikkeavia arvioita. Kuntatalouden on oltava kunnossa, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Kuntarakenne on edelleen liian hajaantunut ja monen kunnan menokehitys kestämättömällä uralla. Kuntien yhdistämistä toimiviksi kokonaisuuksiksi on jatkettava kuntatalouden saattamiseksi kestävälle pohjalle ja palveluiden turvaamiseksi. Julkista taloutta voidaan tasapainottaa vain korkeamman työllisyysasteen oloissa. Nuorten työllisyyttä on lisättävä tarjoamalla kaikille koulutuspaikka ja nopeuttamalla opintoja. Parhaassa työiässä olevien työllisyyttä voidaan parantaa torjumalla työttömyyttä ja ikääntyvien työllisyyttä nostaa esimerkiksi räätälöimällä työtehtäviä ja työelämää kunkin työkyvyn mukaisiksi. Verotusta on uudistettava 2010-luvun tarpeisiin siten, että hyvinvointipalvelujen riittävä rahoitus turvataan. Uudistuksen pitää edistää työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä parantaa työn tekemi-

22 SAK:n tavoiteohjelma sen kannattavuutta. Verotuksen on määräydyttävä veronmaksukyvyn mukaan. Ansiotulojen verotuksessa tarvitaan edelleen progressiota. Yritysverotuksen on oltava kilpailukykyistä, mutta Suomen ei pidä olla aggressiivinen verokilpailija. Pääomatulojen verotukseen on tuotava progressio ja listaamattomien yritysten osinkoverotuksen verottomuus poistettava. Välillisen verotuksen haitalliset tulonjakovaikutukset on hyvitettävä pienipalkkaisille palkansaajille. Energiaveroja ei pidä korottaa. Valtion on huolehdittava kasvun edellytyksistä laaja-alaisesti. Joillakin aloilla tarvitaan suurempaa elinkeinopoliittista aloitteellisuutta, esimerkiksi valtio-omistajuuden kautta, mutta sen rinnalla ei saa laiminlyödä yleisestä kasvuympäristöstä huolehtimista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kustannuskehitys, sääntely, kilpailupolitiikka ja verotus pyritään pitämään mahdollisimman ennustettavana. Teollisten investointien lisäämiseksi kohtuuhintaisen energian saatavuudesta on huolehdittava. Talouspolitiikan päätavoitteena on oltava täystyöllisyyden saavuttaminen. Talouskasvun ja hyvän työllisyyden avulla voidaan turvata julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Talouspolitiikan avulla on varmistettava se, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää ja että yritysten toimintaedellytykset on turvattu. Työvoimapolitiikkaan laatua ja tehoa Viimeisten vuosikymmenten aikana työttömäksi jääneistä vain noin puolet on palannut avoimille työmarkkinoille. Työttömyys nousee taantumassa nopeasti, mutta alenee nousukaudella huomattavasti hitaammin. Osin tämä johtuu siitä, että uudet työpaikat syntyvät eri aloille kuin mistä työ hävisi. Työn teettämisen tapojen muuttuessa työttömyysjaksot vuorottelevat työn kanssa. Toisaalta pitkistä työsuhteista irtisanotut näyttävät ajautuvan epävarmemmalle työuralle. Muutosturvan toimintamalli syntyi SAK:n työn tuloksena vuonna Malli oli ensimmäinen vastaus siihen, että työntekijöiden siirtyminen työstä työhön voidaan turvata rakennemuutostilanteissa. Malli on osoittanut tarpeellisuutensa ja se on toiminut erityisesti isoissa irtisanomistilanteissa. Nykyään myös lomautetut voivat päästä muutosturvan piiriin. Muutosturvallisuutta on olennaisesti parantanut myös koulutuksen aikaisten etuuksien parantaminen. Kaikille työttömille työnhakijoille on tarjottava työllistymispalveluja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi jäännistä. Työllistymispalveluja, kuten koulutusta, palkkatuettua työtä ja työharjoittelua on lisättävä huomattavasti ja palveluihin pääsyä on nopeutettava työttömyyden pitkittymisen estämiseksi. Tavoitteena on, että vähintään 30 prosenttia työttömistä ja vähintään 50 prosenttia pitkä-