2009 Hämeenlinnan seudun luonto 8. SEUDUN LUONTO 8 Hämeenlinnan seuduun luonnonsuojeluyhdistys ry

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "2009 Hämeenlinnan seudun luonto 8. SEUDUN LUONTO 8 Hämeenlinnan seuduun luonnonsuojeluyhdistys ry"

Transkriptio

1 HÄMEENLINNAN SEUDUN LUONTO 8 Hämeenlinnan seuduun luonnonsuojeluyhdistys ry 1

2 SISÄLLYS: Lukijalle...3 Miten hyönteisharrastus on muuttunut?...4 Kanta-Hämeen huippuentomologeja...6 Ilmasto on jo lämmennyt Hämeessä...9 Hämeenlinnan kaupungin nimikkoperhonen...11 Suurperhoslajiston muutokset Hattulan Lepaalla...12 Hyönteiset netissä...25 Kuvaaja kurkisti Marilynin kotiin...28 Miten houkuttelen pihaani perhosia?...30 Sarvijäärät ja jalokuoriaiset harrastuksena...33 Kukkakärpästen lumoissa...37 Myrkkypistiäisten kiehtovat elämäntavat...41 Harrastuksena trooppiset perhoset...46 Luonnon hirvityksiä - hirvikärpänen...51 Hyönteiskerho Cupidon lyhyt historia...52 Hauhon suursimpukoista ja vähän kasveistakin...54 Stone Gallery Lunnikivi...64 Viinaperhonen...66 Miksi hyönteiset imevät verta? Sudenkorento - sopeutumisen ihme Häiveperhonen Karttaperhonen Jalavannopsasiipi Keisarinviitta Kyynelyökkönen - noitanirkko Neitoperhonen - ohdakeperhonen Perhoslajiluettelo -liite Kansi: Horsmakiitäjä iiriksen kukalla. Kuva: Pekka Puntila 2 Takakansi: Häiveperhonen (Apatura iris) valvomassa reviiriään syreenin latvassa. Kuva: Taisto Huutokari ISSN Painopaikka Suomalainen Kirjapaino Oy 2009 Juhlavuosi 2009 Kädessäsi on Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n juhlava hyönteisnumero. Yhdistyksemme täyttää tänä vuonna 40 vuotta ja yhdistyksen hyönteiskerho Cupido 20 vuotta. Cupidon puheenjohtajana on toiminut koko sen taipaleen ajan Martti Raekunnas, jota on tämän julkaisun hyönteisosuuden kokoamisesta kiittäminen. Lukijalle Kiitos tuestasi Hämeenlinnan seudun luonnolle! Yhdistyksen jäsenenä saat tämän ja tulevat julkaisut postitse kotiisi. Julkaisuja voi myöhemmin ostaa yhdistyksen toimistosta. Sirpa Rautiainen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Suomalaisilla on vielä jokamiehen oikeuksia. Saamme liikkua melko vapaasti luonnossa, marjastaa ja sienestää metsissä, soudella ja onkia vesillä sekä retkeillä ja yöpyäkin maastossa kunhan vain otamme muutamat reunaehdot huomioon. Kasvien ja hyönteisten kerääminen ovat olleet perinteisiä jokamiehen oikeuksia. Niitä on opittu koulussa, ja näistä kokemuksista monelle on virinnyt pysyvä luontoharrastus. Perinteisesti nuoret hyönteisharrastajat ovat kiinnostuneet ensimmäiseksi päiväperhosista. Ne ovat värikkään kauniita ja näyttävät kokoelmassa hienoilta. Sitten harrastuksen painopiste siirtyy luontevasti yöperhosiin. Pian huomataan, että kaikkia lajeja ei ole helppoa löytää aikuisena, joten joudutaan tutustumaan perhosten elintapoihin, toukkien kasvattamiseen ja erilaisiin elinympäristöihin. Näin luonnontuntemus kasvaa, ja harrastajasta alkaa kehittyä ekspertti, alansa asiantuntija. Jotkut vaihtavat kiinnostuksen kohdetta ja alkavat tutkia kovakuoriaisia, kärpäsiä, pistiäisiä tai luteita. Muissa hyönteisryhmissä riittää vielä paljon selvitettävää. Nykyisin luonto muuttuu nopeasti. Kiihtyvä luonnonvarojen käyttö pirstoo ja köyhdyttää maisemiamme, ja ilmaston lämpeneminen haastaa eliöt sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Maahamme saapuu uusia lajeja, ja osa lajeista taantuu tai häviää. Tarvitaan asiantuntijoita seuraamaan tilanteen kehittymistä. Harrastajille on tullut uusi, tärkeä ja kiinnostava tehtävä ympäristön muutoksen seuranta. Virallisesti tehtävää hoitaa Suomen ympäristökeskus (SYKE), mutta se tarvitsee avukseen laajan harrastajajoukon. Hyönteisseurat ja yhdistykset voivat auttaa koordinoimalla tietojen keruuta ja opastamalla harrastajia havaintoilmoitusten teossa. Tässä Suomen Perhostutkijain Seura on näyttänyt hyvää esimerkkiä. Kanta-Hämeessä eli Hämeenlinnan seudulla hyönteiskerho Cupido on koonnut alan harrastajia yhteisiin iltoihin. Yhdessä on käyty lävitse kotiseudun hyönteis-havaintoja, tutustuttu eri hyönteisryhmien harrastamiseen sekä vaihdettu kokemuksia keräysmenetelmistä ja -nikseistä. Hyönteisten valokuvaus on noussut suosituksi. ja digikuvien esittäminen on tuonut kerhomme toimintaan uuden, piristävän ruiskeen. Kädessäsi on nyt kerhomme jäsenten työnäyte juhlajulkaisu, joka pyrkii esittelemään hyönteisharrastusta eri näkökulmista. Toivon lukijoiden viihtyvän juttujemme ja värikkäiden kuviemme parissa! Martti Raekunnas Cupidon puheenjohtaja 3

3 4 Miten hyönteisharrastus Martti Raekunnas on muuttunut? Useimmat vanhan polven hyönteisharrastajat ovat saaneet kipinänsä koulusta. Opettajat ja koulujen luontokerhot vetivät nuoria harrastuksen pariin. Kerhotoiminnan määrärahoja on ajan mittaan supistettu, ja samalla on opettajilta viety intoa koululaisten ohjaamiseen. Tosin moni opettaja on jaksanut vetää kerhoja ilman sen kummempia korvauksia. Valtakunnallinen Luontoliitto on vuosikymmeniä edistänyt ansiokkaasti koululaisten luontoharrastusta omien leiriensä, seurantaohjelmiensa ja lehtiensä avulla. Hyönteisten harrastaminen on useimmilla alkanut perhosista. Tavoitteena on ollut oman kokoelman laatiminen. Uunio Saalaan Nuoren hyönteistieteilijän opas ja Jalaksen Perhosten keräilijän opas ovat auttaneet monia harrastuksen alkuun. Nykyisin Suomen Perhostutkijain seuran nettisivut antavat monipuolisia menetelmäohjeita hyönteisten harrastajille. Harrastusta on edistänyt voimakkaasti se, että on julkaistu suomenkielisiä määrityskirjoja. Niitä löytyy jo kohtalaisesti monista hyönteisryhmistä, parhaiten perhosista, sudenkorennoista, muutamista kovakuoriaisryhmistä ja mesipistiäisistä.. Perhosten keräämisen ensimmäinen vaihe on ollut perinteisesti sellainen, missä juostaan haavi kourassa pitkin niittyjä ylioppilas Larvannon lailla. Ei ihme, että tällaisia liihottelijoita on aina pidetty hiukan vinksahtaneina tai sitten ihan hulluina. Haavipyynti on kuitenkin säilyttänyt paikkansa, vaikka valo- ja syöttirysät ovat ottaneet valta-aseman etenkin yöperhosten pyynnissä. Vähitellen harrastajan kiinnostus alkaa kohdistua perhosten elintapoihin, ja keräysretket suuntautuvat erilaisiin ympäristöihin. Aletaan etsiä niiden toukkia ja kasvattaa niitä perhosiksi. Näin harrastajalle alkaa hahmottua kokonaiskuva kotiseudun lajistosta. Havainnoinnin jatkaminen samalla paikalla pitemmän aikaa on erityisen arvokasta. Klassikkoja ovat Harry Krogeruksen ja Osmo Peltosen pitkät havaintosarjat Lohjalta ja Mäntyharjulta. Tässä lehdessä esitelty Martti Kuisman 35-vuotinen perhosaineisto Hattulan Lepaalta nostaa hänetkin suurten nestorien joukkoon. Kun pyydystetyt hyönteiset etiketöidään huolellisesti eli merkitään muistiin niiden löytöpaikat ja ajat, niistä tehdään samalla tieteellisesti arvokkaita. Yhdistämällä harrastajien havaintotietoja samaan tietokantaan, saadaan vähitellen kattava kuva hyönteisten esiintymisestä laajemminkin maassamme. Näin larvannoista kasvaa kattava harrastajaverkko, joka tuottaa ajanmukaista tietoa luonnosta. Myös harrastajalle tuottaa suurta nautintoa ja iloa olla osana valtakunnan havaintoverkostoa. Siinä voi tuntea olevansa oikea pikku tutkija. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tehtävänä on seurata Suomen luonnon tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ison harrastajaverkon avulla se saa valtavasti paljon enemmän tietoa kuin omin voimin. SYKE on koonnut eri hyönteisryhmien asiantuntijoista työryhmiä, jotka keräävät jatkuvasti tietoa oman alansa harrastajilta ja arvioivat sen perusteella lajien uhanalaisuutta ja niissä tapahtuvia muutoksia kymmenvuotiskausittain. Nyt kun ilmastonmuutoksen myötä luonnossamme näyttää tapahtuvan suuria ja nopeita muutoksia, ajanmukaisen tiedon saaminen on entistä tärkeämpää. Hyönteiset ovat erinomainen ryhmä seurata ilmaston muutoksen vaikutuksia. Ne ovat vaihtolämpöisiä, jotka selvästi hyötyvät ilmaston lämpenemisestä ja siivellisinä ne leviävät nopeasti ilmavirtausten mukana. Lajien rauhoittaminen ja julistaminen uhanalaiseksi on tuonut perhosharrastajille uusia tehtäviä. Suojelu- ym. arvokkaiden alueiden lajikartoitukset, lajien seuranta sekä niiden elinympäristöjen kunnostukset ovat tulleet mukaan kuvioihin. Perinneniittyjen hoito talkoilla tai kotieläinten avulla ovat Taisto Huutokari, Jaakko Kanerva ja Markku Liljeblad yöperhosia ihmettelemässä. paikoin tulleet jokavuotisiksi. Näissä asioissa paikallisyhdistysten merkitys nousee arvoonsa. Lisäksi jokainen voi omalla pihallaan harrastaa pienimuotoista perhosten suojelua, kuten tästä lehdestä voi lukea. Viime vuosina hyönteisten valokuvaus on laajentunut voimakkaasti. Tämä on näkynyt piristävästi myös kerhomme toiminnassa. Uusia innokkaita jäseniä on tullut mukaan, ja kokousten ohjelmassa on jatkuvasti kiintoisia kuvaesityksiä. Digi-kameroiden avulla saadaan pikku piipertäjistä ja kasveista erinomaisia kuvia, jotka voidaan esittää suuressa koossa katsojille. Perhosten ja muiden hyönteisten kuvaaminen on luontoystävällistä, ja jokainen voi rajata oman aiheensa mielensä mukaan. Tässä lehdessä voi tutustua Tuomo Vainion tapaan lähestyä luontoa sekä ihailla jäsentemme ottamia kuvia. Tietokoneiden käyttö ja netti ovat mullistaneet hyönteisharrastajan maailmaa. Kuvien tallentaminen, siirto ja selaaminen on vaivatonta. Myös havaintotietojen tallentaminen ja seuraaminen netistä on tullut melko helpoksi. Netti antaa myös paikallis-yhdistyksille keinon seurata oman alueensa lajiston kehittymistä ja muutoksia. Matti Virtala valottaa tämän lehden artikkelissaan tarkemmin netin tarjoamia mahdollisuuksia. Kuten edellä esitetystä selviää, hyönteisharrastaja voi suuntautua harrastuksessaan monella tavalla. Kokoelman kerääminen ei ole menettänyt merkitystään. Sen avulla opitaan tarpeellinen lajintuntemus. Kun oppii tallentamaan omia havaintojaan ja liittyy suuren harrastajaverkon osaksi, pääsee tekemään tärkeätä ja mielekästä työtä ympäristön seurannan hyväksi. Yhdistysten ja seurojen tehtävänä on koota uudet harrastajat joukkoon mukaan, opastaa ja auttaa heitä. Entisajan hyönteisharrastaja oli yksinäinen puurtaja, larvanto, joka eristyneenä ja puolihulluksi leimautuneena keräsi omaa kokoelmaansa. Nykyinen harrastaja on toivon mukaan sosiaalisempi, yhteistyökykyinen ja verkottunut. Kun suuri yleisö tajuaa, että haavin kanssa huiskijat tekevät omalla alallaan arvokasta ympäristön seurantatyötä, asenteet muuttuvat varmasti hiukan ymmärtäväisemmiksi. Lähes kaikki eläintieteen professorit ja ansioituneet tutkijat ovat aloittaneet uransa luonnon harrastajina. Harrastuksen syventyessä ja muuttuessa tutkimukseksi siitä on versonut biologin ja tutkijan ura. Myös monesta maallikkoharrastajasta on kehittynyt oman alansa huippututkijoita, kuten esimerkit Erkki Valkeilasta ja Veli Vikbergistä osoittavat. Juha Tyllinen haaveilee tunturissa Kuva Paula Tyllinen 5

4 6 Kanta-Hämeen huippuentomologeja Esittelemme kaksi hyönteisharrastajaa, jotka ovat sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllään kehittyneet eturivin hyönteistutkijoiksi Suomessa. Veli Vikbergille hyönteistieteen hopeinen Saalas-mitali - Puhe, jonka Suomen Hyönteistieteellisen Seuran puheenjohtaja dosentti Ilkka Teräs piti luovuttaessaan LL Veli Vikbergille hopeisen Saalas-mitalin. Lääketieteen lisensiaatti Veli Vikberg Hopeinen Saalas-mitali Hyönteistieteilijän kiinnostus luontoon herää yleensä voimakkaana jo kouluaikana ettekä tekään muodosta siinä suhteessa poikkeusta. Tätä kuvaa se, että kun keskikoulun vaatimuksiin kuului 120 kasvilajin keruu, te keräsitte 400 lajia. Veljenne kanssa tutustuitte myös hyönteisiin, ensin perhosiin ja kovakuoriaisiin. Tultuanne ylioppilaaksi Karkkilan yhteiskoulusta vuonna 1955 valitsitte opiskelualaksenne lääketieteen Helsingin yliopistossa ja hyönteisistä otitte erityisalaksenne pistiäiset. Valmistuttuanne lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1961 oli edessä armeija ja avio-liitto, sitten työura mikrobiologiaan suuntautuneena lääkärinä serobakteriologian laitoksella Helsingissä ja apulaislääkärinä Tampereen Keskussairaalan laboratoriossa. Erikoislääkärin oikeuksien myötä vuonna 1967 tuli muutto Joensuuhun Pohjois-Karjalan keskussairaalan laboratorion ylilääkäriksi. Pohjois-Karjalasta siirryitte vuonna 1974 vastaavaan virkaan Hämeenlinnan keskussairaalaan ja kotipaikaksenne tuli Turenki. Eläkkeelle jäitte Kanta-Hämeen keskussairaalaan kliinisen mikro-biologian osaston ylilääkärin virasta vuonna Liityitte Suomen Hyönteistieteellisen Seuran jäseneksi vuonna 1958, tuolloin jo selkeästi pistiäisiin erikoistuneena. Tahvo Kontuniemen, Jaakko Kankaan, Erkki O. Peltosen, Olli Raninin ja Jonny Perkiömäen seurassa saha- ja loispistiäisinnostus vain vahvistui - vaikka ensimmäinen julkaisunne käsittelikin salpajäärää (Stenocorus meridianus). Myrkkypistiäisiin perehdyitte syvällisesti retkillä Erkki Valkeilan kanssa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Retkeilyt ovat olleet aina lähellä sydäntänne, ehkä mieliinpainuvimpana ensimmäinen Lapin matka kesällä 1960 Olli Raninin kanssa Utsjoen Mantojärvelle, Karigasniemen Ailigastunturiin ja Inarin Opukasjärvelle. Lappi ja sen sahapis- Veli Vikberg tiäiset ovat kiehtoneet teitä myöhemminkin, jolloin retkenne ovat useasti keskittyneet Kilpisjärven seudulle. Monet matkat ovat suuntautuneet myös maamme rajojen ulkopuolelle, kohteina muun muassa Sveitsin alppiniityt ja vehreä Madeira sekä seuramme kesäretkillä Itä-Karjala ja Kaakkois-Viro. Matkaseurananne on ollut Matti Viitasaari tai Martti Koponen, monesti myös vaimonne Marjatta. Seuran kevät- ja kesäretkiin olette osallistunut lähes säännöllisesti jo 1950-luvun lopulta lähtien. Aivan oma lukunsa hyönteistieteellisessä toiminnassanne on ollut tiedonantojen esittäminen seuramme kokouksissa. Tiedonantojenne kokonaismäärä on jo lähes 150, ja kokousten osanottajat ovat saaneet nauttia huumorilla ryyditetyistä selvityksistä maalle tai tieteelle uusista lajeista, uusista lois-isäntä -suhteista tai aiemmista poikkeavista ravintokasveista. Usein tiedonanto on keskellä talveakin kertonut kokouspäivän aamuna tehdystä havainnosta tai edellisessä kokouksessa määritettäväksi saadusta hyönteisestä. Valtaosa tiedonannoistanne on käsitellyt pistiäisiä - usein sellaisia, joiden näyteyksilöitä ei oikein tahdo nähdä suurennuslasillakaan. Julkaisuluettelossanne on yli sata hyönteistieteellistä artikkelia, joista 24 ensimmäistä on ilmestynyt Annales Entomologici Fennicissä. Lukuisat lajikuvauksenne ovat ihailtavan perinpohjaisia niin tekstin kuin kuvituksenkin puolesta ja kun hyönteisten kasvattaminen kasvinosista ja äkämistä sekä ravintokasvikokeilut ovat aina liittyneet tutkimuksiinne, artikkeleissanne on äärimmäisen arvokkaita tietoja lajien biologiasta. Laji- ja nimistökysymysten sekä levinneisyyksien selvittelyt ovat vieneet teidät lukuisille museokäynneille esimerkiksi Venäjälle ja Ruotsiin. Tunnistus-kykynne ja asiantuntemuksenne kattavat kaikkien pistiäisryhmien ohella myös monet muut hyönteislahkot, olettehan julkaissut tieteellisiä artikkeleita niin luteista, kilpikirvoista kuin miinaaja-kärpäsistä, perhosiakaan unohtumatta. Tällä hetkellä ovat tekeillä tutkimukset pihtipistiäisistä, kiilukaisista sekä Aprosthema-sahapistiäissuvun palearktisista lajeista. Reijo Jussilan tapaan Tekin olette Suomen ympäristökeskuksen pistiäistyöryhmän aktiivijäsen. Suomen Hyönteistieteellinen Seura on myöntänyt Teille, lääketieteen lisensiaatti Veli Vikberg, hopeisen Saalas-mitalin tunnustuksena Suomen hyönteistieteen ihailtavan monipuolisesta edistämisestä ja erittäin aktiivisesta toiminnasta seurassamme. Ilkka Teräs Erkki Valkeila itseoppinut myrkkypistiäistutkija Erkki Valkeila syntyi Kokkolassa kymmenhenkisen perheen esikoisena. Vuonna 1930 perhe muutti Hämeenlinnaan. Erkki kävi seitsemän luokkaa Hämeenlinnan lyseota, mutta sodan jälkeen hän kieltäytyi koulun käynnistä ja meni töihin puusepänverstaalle, verkatehtaalle ja myöhemmin rehutehtaalle vuorotyöhön. Rasittava vuorotyö ja useita vuosia jatkunut sairaus vähensivät hänen mahdollisuuksiaan hyönteisharrastuksen parissa. Erkki eli poikamiehenä koko ikänsä Hämeenlinnan lyseossa Erkki sai virikkeen hyönteisten tutkimiseen opettajansa, tunnetun kovakuoriaistutkijan, Olavi Renkosen innostamana. Aluksi hänen harrastuksensa kohdistui perhosiin, ja hän pyrki selvittämään Hämeenlinnan seudun perhoslajistoa. Vuonna 1946 Erkki liittyi Suomen Hyönteistieteelliseen Seuraan, ja tämän jälkeen hän omistikin lähes kaiken vapaa-aikansa entomologialle. Alkuvuosina hän osallistui usein seuran kokouksiin, mistä on osoituksena mm. 12 kokoustiedonantoa ja esitelmä Lipara lucensin äkämistä ja niiden asukkaista Viime vuosina hän ei enää jaksanut käydä kokouksissa, mutta osallistui kesäretkiin, milloin se oli mahdollista. Kuusamon kesäretkestä 1958 hän laati retkiselostuksenkin. Vuoden 1948 tienoilla Erkki Valkeila kiinnostui myrkkypistiäisistä, ja ennen pitkää hänestä kehittyi niiden paras tuntijamme. Hän tutustui perusteellisesti myrkkypistiäisiä käsittelevään kirjallisuuteen, mitä hän pyrki hankkimaan itselleen niin paljon kuin talous vain antoi myöden. Hän oli taitava keräilijä, huolellinen kasvattaja ja tarkka havaintojen tekijä, joka pe- 7

5 rehtyi myös monien lajien pesänrakennukseen, nuoruusmuotoihin, saaliseläimiin sekä vihollisiin ja loisiin. Retkillä hänen tarkka silmänsä ja asiantuntemuksensa tulivat selvästi esille. Hänen taitonsa ja tietonsa olivat suorastaan ainutlaatuiset. Hänellä oli laaja kirjeenvaihto etenkin ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa. Mm. Bluthgen laajassa ampiaismonografiassaan (1961) käytti hyväkseen Valkeilalta saamiaan elintapatietoja. Uutterasti ja järjestelmällisesti Erkki kartutti niin kokoelmaansa kuin muistiinpanojaan eri puolille Suomea tekemillään retkillä. Kun ottaa huomioon hänen työskentelyolosuhteensa, hänen julkaisujensa lukumäärä ja korkea taso on ihailtava. Niinpä hän saavuttikin pätevän spesialistin maineen ympäri Eurooppaa. Erkki Valkeilan julkaisutoiminta käsittää 30 julkaisua ja 14 pikkujulkaisua tai pikkutietoa. Se alkaa vuonna 1950 faunistisella perhosjulkaisulla Perhostietoja Hämeenlinnan seudulta ja jatkuu hänen kulkemaansa saakka. Perhosista ilmestyivät myöhemmin kolmen Clossiana-lajin toukkia koskeva kirjoitus (1954), Anomogyna sincera-yökkösen toukan kuvaus ja Pennisetia hylaeiformis-lasisiiven elintapojen kuvaus (1963). Suurin osa julkaisuista käsittelee kuitenkin myrkkypistiäisiä, joissa useimmissa kartutetaan Suomen faunaa uusilla lajeilla ja samalla kuvataan näiden elintapoja. Suomen kielen lisäksi Erkki julkaisi artikkeleitaan saksan, englannin ja jopa ranskan kielellä (yhteisjulkaisu Leclercin kanssa Euroopan Pemphredon- lajeista)! Tieteelle uutena Erkki kuvasi seuraavat 16 myrkkypistiäislajia tai alalajia: Andrena pubescens ssp. omissa (1954), Spilomena expectata (1957), Nysson mimulus (1964), Chrysis scintillans ja C. corusca (1971), Pemphredon oreades, P. scyticus, P. dispar, P. geminus, P. trichogastor, P. orientalis, P. coracinus, P. maurusius, P. tener ja P. mortifer (1972) ja Nitela borealis (1974). Paljon käytetty julkaisu on myös ollut myrkkypistiäisluettelo Eräiden lounaissuomalaisten luonnontieteellisten maakuntien (V, U, ST ja EH) myrkkypistiäiset (1962). Useissa pienemmissä julkaisuissaan Valkeila käsitteli kiilukaisia, etenkin niitä, joita hän oli kasvattanut myrkkypistiäisistä, perhosista tai Lipara lucens-äkämistä. Hän ilmoitti useita maalle uusia kiilukaislajeja ja niiden uusia isäntiä. Hänen kasvattamastaan aineistosta on kuvattu 8 ainakin neljä tieteelle uutta kiilukaislajia. Erkki Valkeilan ihmissuhteet kytkeytyivät tavalla tai toisella hyönteisiin. Ulospäin hän vaikutti vaatimattomalta, hiljaiselta, jopa eristäytyvältä. Tästä syystä häntä ei arvostettu kotimaassa niin paljon kuin olisi pitänyt. Kun häneen tutustui paremmin, hän osoittautui jopa puheliaaksi avatessaan sanaisen arkkunsa. Toisen hyönteisharrastajan Erkki otti aina ystävällisesti vastaan asunnossaan Ruutikellarintiellä, ja hänen kanssaan saattoi vierähtää huomaamattomasti monta tuntia pistiäisten parissa. Erkiltä jäi kesken lukuisia valmisteilla olevia töitä, mm. Pohjois-Euroopan kultapistiäisten määrityskirja. Hänen yli yksilöä käsittävä, huolella preparoitu hyönteisaineistonsa, muistiinpanot ja erilaiset kortistot sekä laaja hyönteistieteellinen kirjastonsa on sijoitettu nykyisin Helsingin yliopiston keskusmuseoon. Erkki Valkeilan varhainen poismeno jätti vaikeasti täytettävän aukon Suomen hyönteistieteeseen. Veli Vikberg - Tämä on lyhennelmä Notulae Entomologicaessa 59: (1979) julkaistusta Erkki Valkeila in memoriam -artikkelista Erkki Valkeila Ilmasto on jo lämmennyt Timo Leponiemi Ilmaston lämpeneminen näkyy jo selvästi Hämeessä. Vuosien keskilämpötilat ovat kahden viimeisen vuosikymmenen aikana olleet lähes poikkeuksetta pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Vuosi 2008 teki 50 viime vuoden jaksolla uuden lämpöennätyksen. Ilmaston muutosten havaitseminen vaatii pitkiä havaintosarjoja. Ilmatieteen laitos on tehnyt säähavaintoja pitkään muun muassa Hattulan Lepaalla. Kun tarkastellaan vuotuisia keskilämpötiloja viimeisten 50 vuoden ajalta, voidaan todeta muutoksen käyneen 1990-luvulta alkaen selvästi lämpimämpään suuntaan. Lämpimät vuodet seuranneet toisiaan 1960-, ja 1980-luvuilla vuosikymmenille lasketut lämpötilojen keskiarvot jäivät neljän asteen alapuolelle (3,7-3,9 astetta) luvulla keskiarvo oli jo kohonnut 4,6 asteeseen. Vuosina vuoden keskilämpötilojen keskiarvo lähenteli jo 5,3 astetta. Tällä vuosikymmenellä olemme siis saaneet elää noin puolitoista astetta lämpimämmässä ilmastossa kuin vielä 1980-luvulla. Hämeessä Ilmaston lämpenemistä voidaan tarkastella Hattulan Lepaan aineistosta myös asettamalla vuotuisen keskilämpötilan rajaksi 4,5 astetta (50 vuoden keskiarvo on 4,25 astetta) ja katsoa, miten lämpimimmät vuodet jakautuvat vuosikymmenittäin luvulla 4,5 asteen raja ylittyi vain kerran (vuonna 1961), ja 1980-luvuilla kolme kertaa, 1990-luvulla jo kuusi kertaa ja tällä vuosikymmenellä jokaisena vuonna. Uusi ennätys saavutettiin vuonna 2008, kun Hattulan Lepaalla vuoden keskilämpötilassa päästiin jo lähelle 6,2 astetta. Kylmimmät vuodet sattuivat 1980-luvulle, jolloin vuosina 1985 ja 1987 vuotuiset keskiarvot jäivät kahden asteen alapuolelle. Luvassa lämpenevää Lämpeneminen on ollut selvintä talvipuolella vuotta. Kehityskulku on ainakin tähän asti ollut hyvin sen suuntainen, mitä ilmastonmuutoksen tutkijat ovat esittäneet. Eri skenaariot ennakoivat, että Suomen lämpötilat voivat nousta tämän vuosisadan loppupuolella talvikuukausina 2,5 asteesta jopa 10 asteeseen nykyisestä. Kesäkuukausina lämpenemistä tapahtuisi asteesta kuuteen astetta. Talvilämpötilat muuttuisivat niin, ettei edes kaikkein leudoimpina talvina ole vielä koettu mitään vastaavaa. Kesäisin muutokset eivät olisi yhtä dramaattisia. Vaikka pitkien aikajaksojen kuluessa ilmastossa on tapahtunut merkittäviä lämpenemisiä ja kylmenemisiä, tuleva suunta näyttää olevan varsin selvä ilmaston lämpeneminen. Ilmaston muuttumisella on myös huomattava vaikutus perhosten levittäytymiseen ja toisaalta joidenkin lajien häviämiseen. Uusien perhoslajien rynnistys Perhosten elinolosuhteiden kannalta ero luvun puolivälin ja 2000-luvun lämpimien vuosien välillä on suuri, sillä vuotuiset keskilämpötilat ovat viime vuosina olleet jopa 3-4 astetta korkeampia. Uusien perhoslajien tulva niin Suomeen kuin Hämeeseenkin on ollut runsas. Havaittavissa on ollut myös se, että moni Suomeen 2000-luvulla levinnyt uusi laji on jo saanut jalansijan myös Hämeestä. Lajien esiintyminen ei olekaan jäänyt enää yksinomaan eteläiselle rannikkovyöhykkeelle, kuten aiemmin oli vallalla luvun tulokaslajeja Hämeeseen on melkoinen joukko. Vahvan jalansijan on 9

6 saanut esimerkiksi täplämorsiusyökkönen (Noctua interposita). Laji rynnisti Suomeen vuonna 2000 ja nyt sillä on Hämeessä selvä pysyvä kanta. Vuonna 2000 maalle uutena saatu kyynelyökkönen (Calyptra thalictri) havaittiin Hattulasta vuonna Samana vuonna laji löytyi Hyvinkäältä. Valkeakoskella kyynelyökkönen todettiin ensimmäisen kerran jo edellisenä vuonna. Vuoden 2000 maalle uusista lajeista myös pikkuhäiveperhosesta (Apatura ilia) on havaintoja Hämeestä. Myös tutummissa lajeissa on tapahtunut runsastumista. Selvää runsastumista on tapahtunut esimerkiksi Catocala-suvun yökkösissä. Aiempien vuosikymmenien komeaa harvinaisuutta siniritariyökköstä (Catocala fraxini) on saatu muutamien viime vuosien aikana jopa satamäärin. Laji lienee hyötynyt siitä, että sisämaassa useana vuonna syksyiset yölämpötilat ovat olleet samaa luokkaa kuin rannikolla. Hämeen valloittajiin voi myös lukea entisen suurharvinaisuuden keltaritariyökkösen (Catocala fulminea), jota on saatu jo muutamia yksilöitä. Samankaltaista levittäytymistä on tehnyt isokeltasiipi (Lithosia quadra). Mukaviin tulokkaisiin on ehdottomasti luettava myös malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) ja loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea), joiden toukkia on tavattu jo Hämeenlinnan seudulta saakka. Lajiston muutokset jatkuvat Loistokaapuyökkönen Kuva Arto Rantanen Hämeenlinnan kaupungin nimikkoperhonen - pikkusinisiipi (Cupido minimus) Pikkusinisiipi on kuumien paahdealueiden päiväperhonen. Sen toukka elää idänkeulankärjellä (Oxytropis campestris) ja masmalolla (Anthyllis vulneraria), joiden kukkia ja lehtiä se syö. Perhosen elinalueen täytyy olla tuulensuojainen, sillä aikuinen perhonen on hyvin hento ja voimakas tuuli vaikeuttaa sen lentämistä. Lajilla oli vahva kanta vielä 1970-luvulla mm. Ahveniston harjun paahderinteellä sekä Parolan rataleikkauksessa. Ahveniston esiintymä hävisi, kun puusto tiheni liikaa ja varjosti paahderinteen. Parolan esiintymä puolestaan jäi moottoritien alle. Laji on harvinaistunut muuallakin Suomessa. Nykyisin pikkusinisiiven elinalueita on jäljellä enää kuudessa paikassa: yksi Savitaipaleella, kaksi Hämeessä (Heinola ja Hauho) ja kolme Pohjois-Karjalassa (Kontiolahti, Liperi ja Rääkkylä). Uusimmassa uhanalaisarvioinnissa pikkusinisiipi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (VU). Kun Hauho liitettiin vuoden 2009 alusta Hämeenlinnaan, kunta sai nimikkoperhosensa takaisin. Lähde: Suomen Perhostutkijain Seuran nettisivut (Mika Pajari & Jari Kaitila) Mielenkiintoiseksi perhoslajiston seuraamisen tekeekin se, kuinka nopeasti uusia lajeja on saapunut Suomeen, eikä yksinomaan rannikkoseudulle, vaan myös sisämaahan. Jos ilmasto jatkaa lämpenemistään, uusien lajien tulo jatkunee vastaisuudessakin. Samaan aikaan on kuitenkin pelättävissä, että viileämpiin olosuhteisiin sopeutuneet lajit joutuvat vaikeuksiin (ks. Kuisman ja Raekunnaksen artikkeli Hattulan Lepaan perhosista). Kattavan kuva saamiseksi perhoslajiston muutoksista tarvitaan innokasta perhosharrastajien joukkoa. Havaitut lajistomuutokset osoittavat jo osoittaneet näkyvästi, että ilmaston muuttumisella on myös selvät vaikutukset hämäläiseen perhoslajistoon. 10 Loistokaapuyökkösen toukka Kuva Arto Rantanen Kirjallisuutta: Nevanlinna Heikki (päätoim.) 2008: Muutamme ilmastoa Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Karttakeskus. Baptria-lehden numerot. Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenlehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Pikkusinisiipi (Cupido minimus) idänkeulankärjen kukilla Kuva: Ilkka Hakala 11

7 2009 Hämeenlinnan seudun luonto 8 Suurperhoslajiston muutokset Hattulan Lepaalla Martti Kuisma ja Martti Raekunnas Tämän tutkimusaineiston on kerännyt Martti Kuisma kotipaikkansa ympäristöstä Hattulan Lepaalta vuosina Hän on itse määrittänyt havaitsemansa perhoslajit ja tallentanut tiedot. Martti Raekunnas on analysoinut aineiston, tiivistänyt tiedon taulukoiksi ja kirjoittanut tekstin. Tutkimusalueen kuvaus Hattulan kunta sijaitsee Etelä-Hämeessä Hämeenlinnan pohjoispuolella. Vanajavesi mutkittelee kapeana uomana kunnan lävitse. Vanajaveden laakso on alavaa viljelymaisemaa, ja Lepaan kylä sijaitsee laakson pohjoispäässä. Kasvipeitteeltään alue kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Alueen asutus on vanhaa, ja vesistön varrella on useita hienoja kartanoalueita. Hämeen ammattikorkeakoulun yksikkö, Lepaan puutarhaopppilaitos, on aikoinaan perustettu Lepaan kartanon maille. Tutkimusalue voidaan jakaa neljään osaan (kuva 1): 1. Kotipiha Annalantiellä ja Heralanmäki (6782:357) Kotipihan ympäristö on alavaa viljelymaata. Peltoja pilkkovat tuoreen kangasmetsän kuusisaarekkeet, joista osa kohoaa mataliksi mäiksi. Paikoin löytyy pieniä haavikoita ja peltoja Annalantien pihan putkivalorysä. Kuva Pirkko Salminen kiertävät harmaaleppien vyöt. Viime vuosina lähimetsiä on hakattu, ja hakkuuaukkoihin on noussut pensaikkoa, mm. lehtokuusamaa, terttuseljaa ja taikinamarjaa. Pihapiiriä reunustavat vanhat kuuset ja tuuhea koivikko. Puutarhaan on koottu monipuolinen valikoima perhosten suosimia mesi- ja ravintokasveja. Annalantien pohjoispuolella peltoaukean takana sijaitsee Heralanmäki, jossa on aikoinaan kasvanut valtava haavikko. Kun se kaadettiin 1980-luvulla, alueelle kehittyi tiheä pensaikko ja nuori metsä. Paikoin lämpimällä rinteellä ja tienvarsilla oli pieniä ketoniittyjä, missä kellokasvit, apilat, virnat, kaunokit ja keltamatarat rehottivat. Ajan mittaan nämä niityt ovat kasvaneet umpeen. 2. Annalansuo (6782:358) Noin kilometrin päässä kotipihasta sijaitsee Hämeenlinnan seudun luonto 8 Annalansuo. Se on kohtalaisen laaja (noin 30 ha), lähes luonnontilainen rämesuo, joka kuuluu Natura-verkostoon. Aikoinaan suon läpi vedetty kuivatusoja on nyt umpeenkasvanut. Rämettä peittää matala männikkö. Vetisessä keskiosassa puusto on harvaa. Muutamassa suosaarekkeessa kasvaa metsälehmuksia. 3. Vahopään lehtoalue ja Lepaan puutarhaopiston puisto (6780:356) Vahopään alue kohoaa matalana harjanteena peltojen keskeltä lähellä Vanajavettä. Sen laelta löytyy kalliopaljastumia ja isoja siirtolohkareita. Kasvillisuudeltaan se on todella monipuolinen. Kuusten, lehtikuusten ja haapojen seassa metsälehmukset kasvavat komeiksi runkopuiksi. Isot tuomet ja lehtokuusamat ovat vallanneet etelärinteen. Kenttäkerrosta värittävät keväällä sini-, valko- Kuva 1: Hattulan Lepaan alue. Kartan julkaisulupa Nro 342 / MML / 09 / Numerot; 1A Kotipiha Annalantiellä, 1B Heralanmäki 2. Annalansuo 3A Vahopään lehtoalue, 3B Lepaan puutarhaoppilaitoksen puisto 4. Lahdentaan kartanon puisto. 13

8 Taulukko 1. Valo- ja syöttipyydysten lukumäärät ja sijoituspaikat vuosikymmenittäin. Pyydysten määrät ovat keskiarvoja (suluissa vaihteluväli). v = valorysä ja s = syöttirysä Alarivillä saalislajien keskimääräinen lukumäärä vuodessa. Pyydykset 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku Valorysät 2,5 kpl (1-3) sekavalolamput Syöttirysät 2,5 kpl (1-5) olutsyötit 5,5 kpl (1-6) elohopealamput 5,5 kpl (1-6) olutsyötit 4,4 kpl (4-5) putkivalot 7,8 kpl (6-9) punaviinisyötit 1,7 kpl (1-4) putkivalot 7,4 (5-9) punaviinisyötit Sijoituspaikat Kotipiha 1-2v + 1s 2-3v 1-2v 1-2v + 1s Annalansuo 1v + 1s 1v 1v + 0-2s 2s Herala 1-2v + 1s 2v + 2s 2-3s 2-3s Lahdentaka 1-2v + 1-2s 2-3v + 2-3s 3v + 2-3s Vahopää 2s 2s 2-6s Lajeja / v (keski-arvo) Lehtomaitikka Kuva Pirkko Salminen ja keltavuokot, imikät ja keväiset linnunherneet. Kesällä kukkivat lehtopalsamit ja lehtomaitikat. Myrsky kaatoi Vahopään itäosasta suuren joukon puita, jotka raivattiin pois ja näin alueen reunaan syntyi valoisa ja lämmin nuoren metsän alue. Lepaan puutarhaoppilaitoksen puisto on vanha ja arvokas keidas maalaisluonnon keskellä. Sieltä löytyvät kaikki ns. jalot lehtipuut isoina runkopuina sekä lukematon määrä muualta tuotuja puita, pensaita ja koristekasveja. 4. Lahdentaan kartanon puisto (6782:355) Lahdentaan kartano on yksi parhaiten säilyneistä Hattulan kartanoista. Päärakennuksen ja rannan välissä on iso vanha puistoalue, jonne on aikoinaan istutettu rikas puisto- ja koristekasvilajisto. Rannalla on isoja tervaleppiä. Vanajaveden mutka on täyttynyt rehevästä vesikasvillisuudesta. Siellä järviruoko ja osmankäämi kasvavat runsaina. Omistajan vaihduttua 2001 villiintynyttä puistoa harvennettiin rankalla kädellä sekä kiellettiin liikkuminen ja perhosten pyynti alueella. Samalla katkesi pitkä ja ansiokas havaintosarja tältä perhoskeitaalta. Kaiken kaikkiaan tutkimusalueeksi on valittu monipuolisia luonnonympäristöjä: tuoretta kangasmetsää, lehtoa, suota ja rantaa sekä vanhaa että uutta kulttuuriympäristöä. Vain harjut ja kuivat kangasmetsät puuttuvat alueelta. Menetelmät Päivällä lentäviä lajeja on tallennettu haavilla. Yöperhosia on pyydystetty valorysillä ja syöttirysillä. Valvontavaloa on käytetty etenkin Vahopäässä, missä verkkovirtaa ei ole saatavilla. Pyydysten lukumäärät ja sijoituspaikat esitellään taulukossa 1. Taulukko 1. Valo- ja syöttipyydysten lukumäärät ja sijoituspaikat vuosikymmenittäin. Pyydysten määrät ovat keskiarvoja (suluissa vaihteluväli). v = valorysä ja s = syöttirysä Alarivillä saalislajien keskimääräinen lukumäärä vuodessa. Havaintojakson aikana pyydykset ovat kehittyneet huomattavasti, mikä näkyy myös saalislajien määrässä luvulla saalislajien määrä on kasvanut, vaikka valopyydyksiä on ollut käytössä vähemmän. Valonlähteinä oli aluksi himmeitä sekavalolamppuja (160W). Myöhemmin tulivat elohopealamput (125 W ja 250W). Nykyisin käytetään lähes yksinomaan putkivaloja, joiden valospektri on erityisen tehokas yöperhosille. Valvontavaloilla on käytetty ylössuunnattuja apuvaloja. Syöttipyynnissä olutpohjaisista syöteistä on siirrytty 1990-luvulla punaviinisyötteihin. Toukkien tarkkailu ja niiden kasvattaminen on lisääntynyt tietämyksen kasvaessa. Feromonipyyntiä on käytetty vaihtelevasti. Martti Kuisma on itse ansiokkaasti kehitellyt kaikenlaisia uusia pyyntivälineitä. Lämpötilat ja pyyntikauden pituus Lepaan puutarhaopistolla on seurattu ilmastotekijöitä usean vuosikymmenen ajan. Sääaseman tiedoista on poimittu vuoden keskilämpötilat tutkimuskaudelta (kuva 2, s. 16). Kuvasta 2 voi havaita, että vuoden keskilämpötilat Lepaalla ovat nousseet tutkimusaikana jopa 1,5-2 astetta luvulla ne olivat vielä yleensä pitkän ajan keskiarvon (4,25 astetta) alapuolella luvulla lukemissa oli vaihtelua. Parina viileänä vuotena vuoden keskilämpötila jäi vain kahteen asteeseen, mutta vuosikymmenen vaihteessa päästiin ensimmäistä kertaa 5-6 asteeseen luvulla vuoden keskilämpötilat vaihtelivat 4-5 asteen välillä, mutta 2000 luvun lopulla lukemat lähenivät jo 6 astetta. (Ks. Leponiemen artikkelia ilmaston muutoksesta tässä lehdessä) Näin huomattava keskilämpötilan nousu näkyy myös hyönteisten pyyntikauden pituudessa. Taulukkoon 2 on koottu valo- ja syöttipyynnin aloitus- ja lopetusajat vuosikymmenittäin ja laskettu niistä pyyntikauden pituus. Kuten siitä voi havaita, pyyntikaudet ovat pidentyneet tutkimusaikana selvästi. Keväät ovat aikaistuneet ja etenkin syksyt venyneet pitemmiksi luvulla pyyntiaika on ollut jopa 2-7 viikkoa pitempi kuin 1980-luvulla. Tämä viittaa huomattavaan ilmaston muutokseen, mistä vaihtolämpöiset hyönteiset ovat hyötyneet.

9 Kuva 2. Vuoden keskilämpötilat Hattulan Lepaalla Taulukko 2. Valo- ja syöttipyynnin aloitus- ja lopetusajat sekä pyyntikauden pituus vuosikymmenittäin Pyynnin aloitus ääripäivämäärät Pyynnin lopetus ääripäivämäärät Pyyntikauden pituus Tulokset Lajimäärän kehitys Tutkimuksessa havaittujen suurperhosten lajimäärät on esitetty pääryhmittäin taulukossa 3 ja havaintovuosittain kuvassa 3. Tulosten mukaan Lepaalta on löydetty kaikkiaan 616 suurperhoslajia. Lajiluettelo on liitteessä 1. Näiden lisäksi muualta Hattulasta on saatu aikojen kuluessa 41 lajia, joten Hattulan kunnan kokonaislajimäärä on 657. Määrä on erittäin korkea. Naapurikunnassa Valkeakoskella havaittujen suurperhosten lajimäärä on myös suuri (625), mikä on samalla korkein Pirkanmaan kuntakohtainen lajimäärä (Järventausta 2002 ja 2008). Valkeakoskelta löydetyt uudet lajit ovat pitkälti samoja mitä Lepaaltakin on luku 1990-luku 2000-luku vrk vrk vrk havaittu, mikä osoittaa että lajien ekspansiota on tapahtunut laajalla rintamalla sisämaassa. Taulukko 3. Lepaalla havaittujen suurperhosten lajimäärät pääryhmittäin Päiväperhoset 65 Kiitäjät 11 Mittarit 227 Yökköset 248 Kehrääjät 45 Siilikehrääjät 20 Yhteensä 616 lajia Kuten kuva 3 osoittaa, vain muutaman kerran luvuilla on päästy yli 250 lajin vuodessa. Pyyntimenetelmät muuttuivat Kuva 3. Lepaalla havaittujen suurperhosten lajimäärät vuosittain luvun alussa, jolloin otettiin käyttöön putkivalopyydykset ja tehokkaat punaviinisyötit. Samalla lajimäärät kohosivat yli 300 lajiin vuodessa. Lajimäärän kasvu ei kuitenkaan selity pelkästään pyynnin tehostumisella. Vaikka pyynti ja menetelmät ovat pysyneet suunnilleen samana, lajimäärä on jatkanut kohoamistaan. Vuonna 1996 päästiin ensi kerran yli 400 lajin, ja 2000-luvulla lajimäärät ovat pysyneet koko ajan 400 lajin yläpuolella. Lajistomuutokset Tutkimuksen aikana löydettiin runsaasti uusia perhoslajeja. Vastaavasti monet lajit ovat taantuneet, ja osa on mahdollisesti jo hävinnyt. Taulukkoon 4 on tiivistetysti koottu havaitut muutokset. Vuosilukujen yläpuolelle on merkitty uutena havaitut lajit ja alapuolella ne hävinneet lajit, joiden viimeinen havainto oli ko. vuotena. Jo vuonna 1979 havaittiin kolme alueelle uutta lajia: Amphipyra perflua, Melanchtra persicariae ja Atolmis rubricollis, joita ei ole merkitty taulukkoon. Kuten taulukosta 4 voi nähdä, 1980-luvulla havaittiin 31 uutta lajia, parhaimpina vuosina jopa kuusi lajia vuodessa. Osa näistä lajeista esiintyi varmaankin Kanta- Hämeessä jo aikaisemmin, mutta ne havaittiin vasta nyt Lepaalla. Tällä kaudella yhtään lajia ei vielä hävinnyt. Myös 1990-luvulla todettiin 30 uutta lajia, parhaimpina vuosina jälleen 6-7 uutta lajia. Samalta jaksolta löytyi 18 lajia, jotka nähtiin viimeistä kertaa. Eniten lajeja hävisi ko. vuosikymmenen lopulla luvulla rekisteröitiin peräti 41 uutta lajia, joita tuli tasaisesti 3-7 vuodessa. Samaan aikaan myös hävinneiden lajien määrä kasvoi 25:en. Tosin hävinneiden taulukkoon ei otettu vuosien lajeja. Osa 2000-luvun hävinneistä lajeista saattaa selittyä sillä, että Lahdentaan kartanolla ei enää kerätty vuoden 2001 jälkeen. Lajiluvun kehitys on kuitenkin ollut sellainen, että uusia lajeja on tullut koko ajan lisää ja joitakin vanhoja lajeja on hävinnyt. Taulukko 4. Uutena havaitut (vuosilukujen yläpuolella) ja häviämässä olevat lajit (vuosilukujen alla) luvuilla. Hävinneet lajit on kirjattu viimeisen havaintovuoden kohdalle. 17

10 2000- luku X.biriviata O. jutta X.designata L.otregiata M.alternaria C.infuscata P.hydratum A.aurantiaria E.reticulata S.immutata E.tenuiata E.egenaria E.actaeata M.regelaria A.macrogamma E.depressum N.interposita Hämeenlinnan seudun luonto H.capsincola S.irrorella E.sororculum H.petasitis O.quadra A.strigosa P.muscerda C.pudipunda A.cuspis E.obelisca M.secalella I.contusa E.expallidata M.ferrago P.pygarga S.suecica S.fagi T.atriplicis C.thalictri E.modestoides C.lactucae H.punctinalis H.tarsicrinalis P.chlorosata M.oxalina E.millefoliata A.excelsa C.promissa A.aceris C.absinthii L.populi T. comai A.paphia C.sponsa A. iris D.ribeata C.fulminea A.levana A.jubata B.aquilonaris G.alexis L.hippothoe M.carbonaria T.ocularis D.curvatula Taulukko 4. Uutena havaitut (vuosilukujen yläpuolella) ja häviämässä olevat lajit (vuosilukujen alla) luvuilla. Hävinneet lajit on kirjattu viimeisen havaintovuoden kohdalle. C.eunomia A.adippe I.loricaria L.pomonaria O.antiquoides C.tridens S.microgamma X.annotinata M.obsoleta I.pallidata P. alveus C.pendularia E.caesiata H.roboraria C.siterata A.crataegi D.blomeri A.syringararia L.flexula C.advenaria A.litura L.achine E.recussa A.pabulatricula T.serraria E.analoga P.ypsillon P.vittaria C.lobulina C.glycerion A.niobe P.umbra E.capitata T.emortualis E.nanata N.fimbriata A.macilenta P.strigillaria C.confusalis E.pimpinellata M.alpium C.rufifasciata A.dissoluta C.nupta C.maritima O.cerasi P.candidula A.oxyacanthae S.luteum A.pyramidea luku A.ophiogramma L.bimaculata C.obscurata P.dolabraria L.amurensis H.grisealis A.mandarina T.betulae C.salicalis C.sylvatus M.tiliae L.bicoloria P.timon L.temerata S. ligustri S. pruni A.aurantiaria D. eremita C.anachoreta N.tritophus I. io E.egenaria I.seriata M.brassicae X.xanthographa V.atalanta C.chardinyi E.valerianata G.sagittatus P.tristalis luku D.aprilina A.tripartita 18 19

11 Millaiset lajit ovat laajentaneet elinaluettaan? Ilmaston lämpenemisellä on monia positiivisia vaikutuksia perhosiin. Kuten aikaisemmin todettiin, luonnon vuosikierto on muuttunut niin, että keväät ovat aikaistuneet, syksyt pidentyneet ja talvet lauhtuneet. Samalla myös kesän lämpimän ajan pituus ja lämpösumma ovat kasvaneet (vrt. Leponiemi). Jo vuosikymmeniä Hämeessä on kasvanut perhosten suosimia jaloja lehtipuita kuten tammia, lehmuksia ja jalavia, mutta vasta viime vuosina niiden lehtiä ravintonaan käyttävät lounaiset perhoslajit ovat pystyneet asettumaan tänne. Monet niistä lentävät loppukesällä, joten ne ovat hyötyneet pitkistä lämpimistä syksyistä. Pitkät syksyt Lumipeitteellä on tärkeä merkitys maassa talvehtiville kasveille ja eläimille. Viime vuosina Hämeen talvet ovat olleet leutoja. Vaikka lumen paksuus on ollut vaihteleva ja varsin ohut, kovimmatkaan pakkaset eivät juuri ole ylittäneet 20 pakkasastetta. Pahin yhdistelmä talvehtivien hyönteisten kannalta on ohut lumipeite ja kova pakkanen. Positiivinen esimerkki talveen sopeutumisesta on neitoperhonen. Se on aikuistalvehtija ja luvun taitteesta alkaen se on pystynyt talvehtimaan Hämeessä. 20 ovat antaneet niille lisää lentoaikaa. Perhoslajit talvehtivat eri kehitysvaiheissa. Kuvassa 4 on esitetty Lepaalle levinneiden uusien lajien määrä talvehtimisasteittain eri vuosikymmenillä luvulla tulleet uudet lajit ovat pääosin kotelotalvehtijoita, ja niiden määrä on jatkossakin säilynyt yhtä korkeana. Lauhtuneet talvet ovat olleet uusille kotelotalvehtijoille suotuisia. Kiinnostavaa on, että ja 2000 luvulla uusien toukkatalvehtijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Tämä tukee ajatusta siitä, että pitkään jatkuvat syyslämpimät riittävät saattamaan toukkien kehityksen oikeaan talvehtimisvaiheeseen, usein kolmanteen nahanluontiin tai täysikasvuiseksi saakka. Samoin kotelotalvehtijat ehtivät rauhassa koteloitua. Uusia aikuistalvehtijoita ei ole juuri saapunut. Kuva 4. Eri kehitysvaiheessa talvehtivien uusien lajien määrä vuosikymmenittäin Millaiset lajit ovat hävinneet? Aihetta voidaan tarkastella ensiksikin elinympäristöjen ja niiden muuttumisen kautta. Taulukkoon 5 on ristiintaulukoitu em. hävinneet lajit oman elinympäristönsä ja talvehtimisasteen mukaan. Taulukko 5. Hävinneiden lajien elinympäristöt ja talvehtimisasteet.. muna toukka kotelo aikuinen yht Lehdot ja lehtimetsät Kuusikot - 2 Suot Tuoreet niityt ja pajukot Kuivat niityt Muut kulttuuriympäristöt Yhteensä Hävinneissä lajeissa on kahdeksan ketoniittyjen lajia, jotka ovat todennäköisesti taantuneet niittyjen umpeenkasvun ja tehomaatalouden aiheuttaman vähenemisen seurauksena. Nykyisin pellot salaojitetaan eikä perinteisiä avoojien pientareita ole jäljellä. Peltojen reunat käsitellään usein vielä rikkaruohomyrkyillä, joten niittykasveille ei jää tilaa. Niittykasveja näkee enää teiden varsilla, tyhjillä tonteilla, joutomailla ja voimajohtolinjoilla. Suurin osa hävinneistä lajeista näyttäisi kuitenkin olevan viileiden elinympäristöjen asukkaita. Näistä on suolajeja ja varjoisien kuusikoiden lajeja kumpiakin seitsemän sekä kosteiden ranta- ja pajukkoniittyjen lajeja yksitoista. Luonnontilaiset suot ovat vähentyneet, samoin kuin vanhat kuusikot tehometsätalouden myötä. Pajukkoniityt ovat pikemminkin lisääntyneet peltojen paketoinnin ansiosta. Tosin nekin metsittyvät nopeasti. Tutkimusalueella em. elinympäristöt ovat kuitenkin säilyneet jokseenkin ennallaan, joten häviämisen syitä on haettava muualta. Kun tarkastellaan hävinneitä lajeja talvehtimisasteittain (taulukko 5), havaitaan että eniten on hävinnyt toukkavaiheessa talvehtivia lajeja. Muna- ja kotelovaiheessa talvehtivat ovat paksuhkon kitiinikerroksen suojassa ja selviytyvät yleensä hyvin talven ylitse. Toukkavaiheessa talvehtivilla menehtymisriski on suurempi. Aikaisina keväinä keskenkasvuiset toukat saattavat lähteä liikkeelle liian varhain ja kuluttaa energiavaransa loppuun. Kun ne eivät löydä ravintokasviaan, ne menehtyvät. Ilmaston lämpenemisen myötä aikaistuneet keväät ovat saattaneet olla hävinneille toukkatalvehtijoille kohtalokkaita. Luonnossa kaikki ei ole niin yksinkertaista. Oma merkityksensä on myös toisilla eliölajeilla. Alueelle on voinut tulla uusia kilpailevia lajeja, loisia tai tauteja, jotka lannistavat perhoskantoja. Muuttuneet ilmasto-olothan vaikuttavat paitsi perhos-populaatioihin, myös toukkien ravintokasveihin ja loispistiäisten ja -kärpästen elinmahdollisuuksiin. Häviämisen syyt ovat viime kädessä lajikohtaisia. Esimerkiksi tuomen lehtiä toukkana syövä Acronicta strigosa yökkönen hävisi Vahopäästä kolmen lupaavan esiintymisvuoden jälkeen, kun tuomenkehrääjäkoin toukat söivät isot tuomet lehdettömiksi. 21

12 Vaeltajat (11) - Macroglossum stellatarum 1995 ja 2006 (runsas) - Pontia daplidice 2000 ja 2002 (runsas) kotipiha - Nymphalis xanthomelas 2004 kotipiha - Rhodostrophia vibicaria puutarhaoppilaitokselta - Rhodometra sacraria 2003 kotipihasta maalle uutena lajina! - Lygephila craccae 1994 kotipiha - Heliothis viriplaca 2000 kotipiha - Helicoverpa armigera 1995 kotipiha ja 1998 Lahdentaka - Spodoptera exigua 2005 kotipihasta - Phlogophora meticulosa 1982,1988,1991,1999, 2003 ja Hydraecia ultima 2005 kotipihasta Todennäköiset importtilajit (2) - Idaea humiliata tilapäinen esiintymä puutarhaopistolla. On tullut todennäköisesti siankärsämön punakukkaisten taimien mukana Hollannista. - Cornutiplusia circumflexa 2004 toukkaesiintymä kasvihuoneen tomaattiviljelmällä ja samana vuonna 1 ex valopyydykseen. Rhodometra sacraria mittari löytyi Lepaalta maalle uutena. Kuva Pirkko Salminen 22 Aikaisemmin lounainen saniaismittari (Lithina chlorosata) on levinnyt jo Kanta-Hämeeseen. Kuva: Pirkko Salminen Harvinaiset lajit Tässä on harvinaisiksi luokiteltu lajit, joita esiintyy paikallisina Etelä-Suomessa, mutta joilla ei ole vakituista kantaa tutkimusalueella. Harvinaisiksi on laskettu myös lajit, jotka edullisten ilmavirtausten mukana vaeltavat alueelle. Harvinaiset lajit (11) - Eriogaster lanestris toukkahavainto 1997 Annalansuolta - Clossiana frigga ainoa havainto 1977 Annalansuolta - Maniola jurtina ainoa havainto1976 Vahopäästä - Lomaspilis opis ainoa havainto 2002 Heralanmäestä - Eupithecia tripunctaria - ainoa havainto 2002 kotipihalta - Eupithecia subumbrata ainoa havainto 2002 kotipihalta - Lamprotes c-aureum 1999 Lahdentaan kartanolta - Lacanobia w-latinum 1978 ja 1999 Annalansuolta. Hävisi läheiseltä Jumoinsuolta 1980-luvun lopulla - Trichosea ludifica 1984 ja Earias chlorana 1986 ja 2008 kotipihasta Hattulan muut lajit Taulukkoon 6 on koottu muualta Hattulasta saadut suurperhoslajit. Tiedot on koottu toisilta harrastajilta ja Martti Raekunnaksen havaintoarkistosta. Kaikkia vanhoja havaintoja on mahdoton tarkistaa jälkikäteen. Taulukko 6. Muualla Hattulassa löydetyt lajit (41), joita ei havaittu tutkimuksessa. (t) = toukkahavainto LAJIT LÖYTÖPAIKKA LÖYTÖVUOSI HAVAINNON TEKIJÄ Lycaena helle Ihalempi 1905 (runsas!) Wegelius Pyrgus centaureae paikka? vuosi? Wegelius Melithea diamina paikka? vuosi? Wegelius Clossiana titania paikka? vuosi? Wegelius Phyllodesma ilicifolium Pelkola vuosi? Wegelius, Tyrväntö vuosi? E. Valkeila Dasychira selenitica paikka? Wegelius Tyrväntö 1935, -46 (t) O. Airo Parola 1955 (t) E. Valkeila Scopula rubiginata Parola 1920 Wegelius, Grönblom Acheronthia atropos paikka? 1923 J.Listo paikka? 1955 löytäjä? Hyponephele lycaon Parolannummi Wegelius, Grönblom Pseudopanthera macularia Tyrväntö 1938 E. Valkeila Euproctis similis Tyrväntö 1936 (t) O. Airo Hemaris tityus Tyrväntö 1938? O. Airo Abraxas grossulariatus Lepaa vuosi? O. Airo Hypodryas maturna Tyrväntö vuosi? O. Airo Maculinea arion Parolankangas E. Valkeila Colias hyale eri puolilla E. Valkeila Xestia asworthii Parolankangas E. Valkeila Rhyparia purpurata paikka? 1949 E. Valkeila Pseudaricia nicias Tyrväntö 1955 Svenska Fjärilar Parnassius apollo Tyry 1956 J. Lokki Ochropleura fennica paikka? 1964 E. Valkeila 23

13 Mythimna straminea vanha kko vuosi? 5exx J. Wettenhovi Cucullia lucifuga Tyry 1971 P. Keskinen Apamea sublustris Tenhola 1975 E. Saarela Rheumaptera cervinalis Parola 1975, -78, -80 J. Kanerva Arenostola phra gmitidis vanha kko 1978 J. Wettenhovi Inkala 1994 M. Raekunnas Athetis gluteosa Parola M. Kuisma ym. Xestia sincera Suontaka 1983 P. Somerma Linnavuori 1989, -95 M. Kuisma Scopula muricata Jumoinsuo 1985,-89 R. Martikainen ym Spaelotis ravida Nihattula 1974 M. Raekunnas Parola + Sattula 1979 J. Kanerva Linnavuori M. Kuisma Hadena perplexa vanha kko 1982 J. Wettenhovi Agrius convolvuli Parola 1988 J. Passila Catocala pacta Suurisuo 1986 (t) M. Kuisma Parola 2005, -07 J. Passila Cupido minimus Parola vuoteen 1989 useat Linnavuori 1983 M. Kuisma Hadena albimacula Linnavuori 1996 M. Kuisma Issoria lathonia Parola 2001 M. Kuisma Euxoa lidia Parola 2001 M. Kuisma Apatura ilia Parola 2005 J. Passila Satyrium w-album Ellilä 2006 J. Kairamo Favonius quercus Ellilä 2006 J. Kairamo Cucullia argentea Parola 2007 J. Passila Yhteenvetoa tuloksista Tämä tutkimusaineisto osoittaa kiistattomasti, että perhoslajisto muuttuu nykyään nopeasti. Uusia lajeja on levinnyt tutkimusalueelle ja vanhoja on hävinnyt. Ilmaston lämpeneminen edistää vaihtolämpöisten hyönteisten elinmahdollisuuksia. Hyönteisten eri kehitysvaiheet hyötyvät niistä eri tavalla. Talven kestäminen on avain hengissä säilymiseen uusilla lajeilla. Tulokset avaavat ehkä enemmän uusia kysymyksiä ja tutkimusmahdollisuuksia kuin antavat valmiita vastauksia muutoksen syistä ja vaikutussuhteista. Viime kädessä jokaisella lajilla on oma sopeutumishistoriansa, johon olosuhteiden muutokset ja muu alueella elävä lajisto vaikuttavat. Siksi erilaiset hyönteislajien elintapoihin liittyvät tutkimukset ovat tarpeen. Lajiston seuranta ja siinä tapahtuvat muutokset antavat hyönteisharrastajille, hyönteisseuroille ja viranomaisille mielenkiintoisen ja jännittävän haasteen. 24 Kirjallisuutta: Järventausta Kari 2002: Valkeakoski Sääksmäen suurperhoset. Diamina 2002a: Järventausta, Kari 2008: Täydennyksiä Valkeakoski Sääksmäen suurperhosfaunaan.. Diamina 2008: Tutkimuksessa havaitut perhoslajit liitteenä lehden lopussa. Sivut Matti Virtala Hyönteiset netissä Internet on muuttanut merkittävällä tavalla perinteistä hyönteisharrastusta. Hyönteisiin liittyvät keskusteluryhmät ja avoimet tietokannat tarjoavat uutta tietoa hyönteisten levinneisyydestä ja elintavoista. Digikameroiden kehitys on tuonut hyönteisten valokuvaamisen perinteisten kokoelmayksilöiden keräämisen rinnalle. Internetin käyttö on viime vuosina yleistynyt voimakkaasti hyönteisharrastajien keskuudessa luvun puolivälissä ryhdyttiin yleisesti käyttämään www-sivuja (Word Wide Web), joiden keskeinen piirre on yhteisöllisyys. Tiedon tuottaminen ja jakaminen eivät ole enää vain harvojen asiantuntijoiden etuoikeus, vaan kaikki voivat osallistua siihen oman kykynsä mukaan. Erilaiset keskustelupalstat, blogit, wikipediat ym. ovat tämän uuden yhteisöllisen tiedon tuottamisen keskeisiä välineitä. Tarkastelen tässä kirjoituksessa joitakin niistä uusista välineistä, joita Internet hyönteisharrastajille tarjoaa. Keskustelupalstat Aloittelevalla hyönteisharrastajalla on mielessään monia kysymyksiä, joihin hän toivoo saavansa vastauksia. Harrastajien omat keskustelupalstat ovat oiva apu tällaisessa tilanteessa: harrastaja pääsee muiden samoin ajattelevien joukkoon. Samalla hän voi todeta, ettei hyönteisten harrastaminen ole yhtään kummallista! Hyönteisistä keskustellaan monilla luontoon yleisesti liittyvillä palstoilla. Vakavammin harrastukseensa suhtautuvan kannattaa kuitenkin seurata myös pelkästään hyönteisiin keskittyviä sivustoja. Tällä hetkellä ehkä paras hyönteisiin liittyvä keskustelupalsta on Hyönteisfoorumi ( imgforum/). Hyönteisfoorumilla on omat keskustelualueensa eri hyönteislahkoille ja lisäksi hämähäkeille ja muille selkärangattomille eläimille. Tavallisten harrastajien lisäksi foorumia seuraavat useat maamme parhaista hyönteistutkijoista, joten tuntemattoman hyönteisen nimeämiseen on useimmiten saatavilla pätevää apua. Kysyjän täytyy kuitenkin varautua siihen, että hyönteisen tarkkaa lajia ei voi aina saada selville pelkän valokuvan avulla. Suomen kaksisiipisten (Diptera) harrastajilla on oma keskustelupalsta verkko-osoitteessa group/dipteralista/. Sudenkorentoharrastajilla on oma sähköpostilista postituslista.html, ja kovakuoriaistutkija voi puolestaan liittyä Kuoriaisposti-listalle <kuori aisposti(at)joensuu.fi>. Hyönteiskuvastot Kun aikoinaan ennen Internetiä koetin saada määrityskaavojen avulla nimiä keräämilleni kovakuoriaisille, olisin antanut melkein mitä tahansa, että käytettävissäni olisi ollut riittävästi kuvia eri lajeista! Nykyään tilanne on huomattavasti parempi, sillä internetistä löytyy useita jopa pelkästään yksittäisiin hyönteislahkoihin keskittyneitä sivustoja. Monilla suomalaisilla harrastajilla on omia sivustoja, ja lisäksi kuvia löytyy runsaasti keskustelupalstoilta. Ongelmana on kuitenkin se, että kuvat ovat hajallaan monessa eri paikassa. Hyönteisten Kuvapankkiin ( insectimages/browser) kootaan keskitetysti kuvia maamme eri hyönteislahkoista. Kuvapankissa on tällä hetkellä jo yli hyönteisja hämähäkkikuvaa. Mm. perhosista on kuvia lajista. Valtaosaa kuvapankin kuvista voi vapaasti käyttää epäkaupallisiin tarkoituksiin (kuvaajan nimi on tietenkin mainittava). Joustavien käyttöehtojen ansiosta Kuvapankin aineistoa voidaan hyödyntää monenlaisissa hyönteisiin liittyvissä hankkeissa. Havaintotietojen tallennus Perinteiseen hyönteisharrastukseen kuuluu olennaisena osana tehtyjen havaintojen kirjaaminen. Varsinaisen keräämisen rinnalle on viime aikoina tullut hyönteisten valoku- 25

14 Laphria flava (Linnaeus 1761) Tuntomerkit Levinneisyys Elintavat Esiintymisaika Lisätiedot Linkit Kirjallisuus Kuvat Tuntomerkit Vankkatekoinen karvainen petokärpänen. Yleensä suuri, mutta pienimmät yksilöt ovat petokärpäseksi vain keskikokoisia, pituus mm. Mesonotumin (keskiruumiin selkäpuoli) etuosa mustakarvainen, takaosa pitkäja keltakarvainen. Takaruumiin yläpinnalla kellertäviä karvoja. Sekoitettavissa lähinnä Choerades suvun karvaisiin lajeihin, jotka ovat yleensä selvästi pienempiä. Suomea lähinnä Etelä-Ruotsista tavattu Laphria ephippium (Fabr.) on flavan kokoinen, mutta sillä on takaruumiissa vaaleaa karvoitusta vain jaokkeiden reunoilla. Levinneisyys Markku Pellinen ylpeänä esittelee löytämäänsä tieteelle uutta perhoslajia. Kuva: Pekka Lunnikivi Lähes koko Suomessa melko harvinaisena, lämpimillä mäntyhakkuilla paikoin runsaana vaaminen, ja myös valokuvauksen harrastajat voivat tehdä arvokkaita uusia havaintoja. Tietokoneita on käytetty hyönteishavaintojen tallennuksessa jo 1980-luvulta alkaen, mutta vasta 2000-luvulla on ryhdytty hyödyntämään Internetiä. Harrastajan kannalta keskeisimmät havaintotietokannat ovat Hatikka (<http: // ja Hyönteistietokanta (< Eri viranomaisilla on omia suljettuja tietokantojaan, joihin tavallinen harrastaja ei pääse. Hatikka ja Hyönteistietokanta ovat kaikille avoimia, ja niihin voi kuka tahansa lähettää omia hyönteishavaintojaan. Esimerkiksi Hyönteistietokantaan tallennettiin vastikään miljoonas hyönteishavainto! Yksittäisiä havaintoja voi tallentaa Hyönteistietokantaan suoraan tietokannan WWW-tallennuslomakkeen avulla. Suuremmat havaintomäärät voi lähettää Excelohjelmalla laadittuna tekstitiedostona. Havaintoja voi tallentaa myös omaan tietokoneeseensa esimerkiksi My Insects ohjelman avulla (< myinsects2/my Insects 2.1htm>). My Insects ohjelma osaa lähettää havainnot automaattisesti Hyönteistie Kaikki havainnot Havaintotietokanta Laphria flava petokärpäsen (Diptera, Asilidae) sivu Hyönteiswikissä

15 Juttu julkaistu Hämeen Sanomissa Lasten suusta Veli Vikberg ja Erkki Valkeila olivat joskus 1970 luvulla haavit kädessä keräämässä myrkkypistiäisiä Lappeenrannan paahteisella ratapenkereellä. Ohitse ajoi kaksi pikkupoikaa pyörillänsä. Toinen pysähtyi, ihmetteli aikansa ja huusi kaverilleen: - Hei, tuu kattoon. Täällä on kaks hulluu jotka kerää kärpäsii! Perhosharrastaja oli iltahämärissä levittämässä syöttinestettä pensselillä puunrungolle. Ohitse käveli isä pikku poikansa kanssa. Poika nykäisi isäänsä kädestä ja sanoi: - Tuo mies on tullut hulluksi. Se maalaa puita

16 Miten houkuttelen pihaani perhosia? Martti Kuisma, Pekka Lunnikivi ja Martti Raekunnas Luonnonniityt ovat lähes hävinneet ympäristöstämme. Useimmiten ne on otettu viljelykseen tai metsitetty. Pakettipelloiksi jätetyt alueet vesakoituvat nopeasti ja kasvavat umpeen. Pellot on salaojitettu, ja reunapientareetkin käsitellään usein vielä rikkaruohomyrkyillä. Karjan laiduntaminen metsissä alkaa olla historiaa. Karja piti vesakon kurissa, jolloin ahoniityillä jäi tilaa ketokasveille. Myös pihoilla suuntaus on samanlainen. Vihreä nurmikko on siisti ja monen mielestä kaunis, mutta siellä ei ole sijaa luonnon kukkakasveille eikä hyönteisille. Nurmikko leikataan niin usein, etteivät kukkakasvit ehdi sinne asettua eivätkä kukkia. Niittyjen vähenemisen myötä monet niittyjen päivä- ja yöperhoset ovat tulleet harvinaisiksi. Niittymäistä kasvillisuutta näkee vielä maanteiden varsilla, tyhjillä tonteilla, kallioiden reunuksilla ja voimajohtolinjoilla. Tosin monet näistäkin paikoista ovat pujojen, pelto-ohdakkeiden ja maitohorsmien valtaamia. Kukkivista kasveista kuten myös ohdakkeilta ja horsmilta - perhoset hakevat mettä ja monet hyönteiset myös siitepölyä ravinnokseen. Samalla ne suorittavat kukissa pölytyksen, jolloin kasvit vasta pystyvät tuottamaan siemeniä. Hyöty on molemminpuolinen. Lisäksi monet perhostoukat käyttävät niittykasveja ravinnokseen syömällä niiden lehtiä, vartta tai siemeniä. Tärkeitä perhostoukkien ravintokasveja ovat mm. orvokit, matarat, virnat, kohokit ja apilat. Nykyisin niittyjä suojellaan ja hoidetaan talkoilla varsinkin ns. perinnemaisema-alueilla. Usein käytetään apuna lampaita tai muuta karjaa estämässä umpeenkasvua. 30 Isot kiitäjäperhoset ovat Pohjolan kolibreja. Ne imevät kukista mettä suoraan ilmasta laskeutumatta kukalle. Kuuluu vain vieno surina, kun ne lennähtävät kukalta toiseen ja lopulta viuhahtavat nopeasti muualle. Kuvassa mäntykiitäjä (Sphinx pinastri). Kuva: Hannu Rasiranta Pihanurmikosta kukkaniityksi Pihanurmikoita yleensä lannoitetaan, jotta nurmi saadaan kasvamaan tasaiseksi ja tuuheaksi. Ketojen kukkakasvit ovat taas sopeutuneet elämään hyvin karulla eli vähäravinteisella alustalla. Nurmikon muuttaminen niityksi ei voi tapahtua nopeasti, koska ketokasvit eivät yksinkertaisesti menesty liian ravinteisella alustalla. Jos nurmikkoa ei hoideta liian tehokkaasti, sinne alkaa tulla luonnostaan niittykasveja. Uusia tulokkaita voi suojella niin, että jätetään ne aina niittämättä kasvien kukkimisvaiheessa. Näin pihaan juurtuu asteittain erilaisia kukkalaikkuja: voikukkaa, niittyhumalaa, nurmitädykettä, metsämansikoita, mataroita, kellokasveja ja maitiaisia. Kukkimisen jälkeen kasvit niitetään ja kuljetetaan pois maata lannoittamasta. Kukkiviin pihakasveihin alkaa heti tulla perhosia ja muita hyönteisiä. Jos haluaa nopeuttaa kukkaniityn kehittymistä, pihalleen voi kylvää ketokasvien siemeniä, joko luonnosta kerättyjä tai kaupasta hankittuja. Jos ei raaski muuttaa koko pihaa kukkaniityksi, sen voi toteuttaa myös pienemmällä alalla, mieluiten valoisalla ja lämpimällä kohdalla. Hyvän mininiityn saa nopeasti, kun kuorii keväällä rehevän multakerroksen pois muutaman neliömetrin alalta ja täyttää alueen ohuella hiekkakerroksella. Alueelle kylvetään ketoniityn siemenseosta, ja jo samana kesänä kissankellot, ketoneilikat, virnat, nätkelmät, kaunokit ja apilat siemenistä riippuen - kukkivat pihallasi. Syyskesällä kasvien kuihduttua ne niitetään ja viedään pois. Yöperhosten, mm. komeiden kiitäjien suosimia ketokasveja ovat mäkitervakot ja nuokkukohokit. Niiden siemeniä voi siirtää suoraan luonnosta kotipihaan. Perhosniittyjen perustaminen on parasta perhosten suojelua. Perhospuutarha Hyvä vaihtoehto perhosten houkuttelemiseksi on istuttaa niiden suosimia koristekasveja kotipihaan. Pihapuista vaahterat, lehmukset ja hopeapajut ovat hyviä hyönteiskasveja. Muutamien syreeni- ja unkarinsyreenilajikkeiden kukat tuoksuvat voimakkaasti ja keräävät tehokkaasti sekä päivä- että yöperhosia. Myös lehtokuusamat ja monet angervot eli spireat ovat hyviä perhoskukkia. Kukkapenkkiin voi istuttaa eri aikaan kesästä kukkivia ruohokasveja. Alkukesällä mainioita houkuttajia ovat sammal- ja rönsyleimu. Keskikesällä liljakasvit etenkin muutamat varjoliljalajikkeet vetävät hyvin yöperhosia. Syksymmällä monet maksaruohot, kaunokit, syysleimukukat, nauhukset ja punatähkät ovat erinomaisia perhoskasveja. Aivan yliveto on syyssyreeni, joka ei valitettavasti kestä Suomen talvea. Syyssyreenin voi istuttaa isoon saaviin ja antaa sen kukkia kesällä ulkona. Talveksi se pitää siirtää viileisiin sisätiloihin. Perhospuutarhaan saa vieraaksi mm. nokkosperhosia, neitoperhosia, amiraaleja, suruvaippoja, ohdakeperhosia ja gammayökkösiä. Niitä pääsee melko helposti myös kuvaamaan kameralla. Perhosravintola Tropiikissa houkutellaan kolibreja pihapiiriin syöttinesteillä. Pieneen putkeen laitetaan sokerilientä, ja putken kanneksi värikäs kukkakuvio. Kukan keskellä on reikä, josta kolibri voi työntää kielensä sokeriliemeen ja imeä sitä ravinnokseen. Kukan väri ja liemen tuoksu houkuttavat lintuja paikalle, jolloin niiden satumaista värihohdetta pääsee seuraamaan ja kuvaamaan aivan läheltä. Samalla periaatteella voi houkutella myös perhosia. Syötiksi riittää pieni vaahtomuovipala, johon imeytetään syöttinestettä. Hyviä syöttinesteitä ovat mm. punaviinit. Perhosharrastajien suosikki on argentiinalainen Mendoza punaviini, jossa makea ja erityisesti perhosia houkuttava tuoksu. Syöttinesteen voi tehdä myös oluesta ja fariinisokerista. Hunajan lisääminen nesteeseen houkuttaa myös mehiläisiä paikalle, mikä ei ole aina hauskaa. Jos 31

17 Sarvijäärät ja jalokuoriaiset harrastuksena Jussi Vilén Pitkän tauon jälkeen Kanta-Hämeeseen palannut haapaperhonen (Limenitis populi) on istahtanut punaviinidrinkille. Kultakuoriaiset ovat myös kapakan kanta-asiakkaita. Kuva: Tuomo Vainio syöttinesteeseen lisätään pieni tilkka etikkaa, mehiläiset karttavat syöttiä. Etikka ei välttämättä vaikuta perhosiin. Valmis syötti ripustetaan naruun läheiselle puun oksalle tai vaikka parvekkeen reunalle. Päiväperhosista syötille tulevat samat lajit kuin perhospuutarhaankin. Hyvällä onnella vieraaksi voi saada myös harvinaisen haapaperhosen, päiväkiitäjän tai häkellyttävän kauniin häiveperhosen. Iltayöstä syöttiä kannattaa tarkastella varovasti taskulampun valossa. Sille kerääntyy joskus joukoittain harmaanruskeita yökkösiä ja mittareita. Myös kiitäjät käyvät esittelemässä kolibrin taitojaan. Lämpiminä syyskesän öinä syöteille voi saapua isoja ja komeita ritariyökkösiä. Perhosravintolaharrastukseen voi mainiosti yhdistää valokuvauksen. Digikameralla saa perhosvieraista mainioita otoksia. Martti Kuisma esittelee perhospuutarhaansa Hattulan Lepaalla. Kuva: Pirkko Salminen 32 Sarvijäärät ovat kovakuoriaisia ja ne kuuluvat sarvijäärien heimoon. Suomesta on tavattu vuoteen 2008 mennessä 85 vakinaisesti esiintyvää sarvijäärälajia. Viimeisin uusi Suomesta tavattu sarvijäärälaji on ketokukkajäärä Pseudovadonia livida. Alle puolet Suomen sarvijäärälajistosta voidaan katsoa olevan yleisiä. Suurin osa lajistosta on melko tai hyvin harvinaisia. Onpa joukossa jokunen laji mitä on tavattu vain muutaman kerran maastamme. Niiden esiintymät lajeittain ovat hyvinkin paikallisia. Muutamat lajit esiintyvät vain Ahvenanmaan tammimetsissä, lounaissaaristossa tai Ruissalossa. Toisia lajeja tavataan vain itäisen Suomen alueelta ja muutamia vain Kainuun ja Lapin alueilta. Kanta-Hämeessä elää Suomen ainoa jalavajääräpopulaatio, Rhamnusium bicolor. Sen keräämistä tulee välttää koska sen elinalue on erittäin suppea ja elinolosuhteet rajalliset. Lajin vähäinenkin kerääminen vaarantaa sen esiintymisen nykyisessä elinympäristössä. Jäärien ulkonäkö ja esiintymispaikat Monet sarvijäärät ovat suurehkoja, yksivärisen tummia kuten harvinaiset karvari Prionus coriarius, nahkuri Tragosoma depsarium ja kankuri Lamia textor. Joillain lajeilla on tummissa peitinsiivissä vaaleiden karvatupsujen muodostamia laikkuja kuten tukkijäärillä, Monochamus. Kukkajäärät ovat pienehköjä ja värikkäitä. Niiden peitinsiivissä on erivärisiä juovia, täpliä tai pisteitä kuten nelivyöjäärä Anoplodera qudrifasciata ja täpläkukkajäärä Leptura maculata. Ne ovat myös yksivärisen kellanruskeita, ruskeita tai punaisia kuten hurmekukkajäärä Anoplodera sanguinolenta. Niitä on myös sinisiä kuten sinijäärä Caurotes virginea ja vihreitä kuten viherkukkajäärä Anoplodera virens. Monilla lajeilla on hyvä suojaväritys kuten havukantojäärällä Rhagium inquistor, haapajäärällä Xylotrechus rusticus ja raitajäärällä Xylotrechus pantherinus. Niitä onkin vaikea havaita puiden rungoilta. Joidenkin ulkomuoto ja väritys muistuttaa erehdyttävästi ampiaista jolloin ne ovat turvassa hyönteisiä syöviltä linnuilta kuten aitojäärä Clytus arietis ja tammijäärä Plagionotus arcuatus. Lähes kaikilla sarvijäärälajeilla on pitkät tuntosarvet. Esimerkkinä mainittakoon sarvijaakko Acanthocinus aedilis jonka koiraan tuntosarvet saattavat olla yhteensä lähes 20 cm pituiset. Sarvijääriä esiintyy maamme eteläisimmästä osista aina Tunturi-Lappiin asti. Niitä löytää parhaiten aurinkoisina kesäkuukausien päivinä erilaisilta metsäisiltä biotoopeilta. Muutamat lajit talvehtivat aikuisina tai aikuiskoteloina joten niitä voi tavata jo kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Suurin osa sarvijääristä on päiväaktiivisia, ja niitä on mahdollista nähdä kukilla metsäteiden varsilla, pientareilla, peltojen reunoilla, hakkuaukoilla ja metsäpaloalueilla. Erilaiset kuorelliset puutavarapinot ja vioittuneet tai kuolleet puut ovat hyviä sarvijäärien esiintymiskohteita. Muutamat lajit ovat myös yöaktiivisia ja niiden on todettu hakeutuvan mielell ään valolle kuten pikkujaakko Acanthocinus griseus, ruskojäärä Arhopalus rusticus ja pajujäärä Oberea oculata. Sarvijäärien elonkierto Sarvijäärät elävät toukkana pääasissa puuvartisilla kasveilla, niiden rungoissa, oksissa ja jopa juuristossa. Sarvijäärien toukille kelpaa niin havu- kuin lehtipuutkin. Jalot lehtipuut kuten tammi ja metsälehmus ovat monen sarvijäärälajin ravintokasvi. Muutamat lajit elävät ruohovartisilla kasveilla kuten metsäkurjenpolvella sekä koiran- ja ukonputkella. Niistä mainittakoon juomujäärä Brachyta interrogationis ja putkijäärä Phytoecia cylindrica. Sarvijääränaaraat munivat kaarnanrakoihin, 33

18 Haapajäärä (Xylotrechus rusticus) Kuva Jussi Vilen Kanta-Hämeessä elävän, uhanalaisen jalavajäärän (Rhamnusium bicolor) naaras on kaksivärinen. Koiras on kokonaan oranssinruskea. Kuva: Jussi Vilen 34 puiden vioittumiin tai jopa toisten kuoriaisten kuoriutumisaukkoihin. Jotkut jääränaaraat kaluavat elävän puun kuoreen leuoillaan pienen koron johon ne laskevat yhden tai muutaman munan. Munasta kuoriuduttuaan pienet toukat syövät kuorta ja nilaa. Kuoren alla ne kaluavat lajilleen ominaisia käytäviä. Osa lajeista koteloituu heti kuoren alle jotkut taas syövät käytäviä aina sydänpuuhun asti. Tukkijäärien ja kuusijäärien toukkien on todettu aiheuttavan huomattaviakin tuhoja kuorelliselle sahapuutavaralle. Suurin osa sarvijäärälajien toukista käyttää ravinnokseen kuolevaa, kuollutta, lahoavaa tai jopa aivan lahonnutta puuainesta. Vain muutamien lajien tiedetään elävän täysin elävällä haavalla kuten runkohaapsanen Saperda carcharias ja raidalla raitahaapsanen Saperda similis. Sarvijäärien toukkavaihe kestää tavallisesti 1-3 vuotta, kuitenkin niin että jossain elämänkiertonsa vaiheessa ne talvehtivat ainakin yhden talven yli. Pisimpään toukkana on todettu olleen tupajäärän Hylotrupes bajulus, yli kaksikymmentä vuotta ja nahkurin Tragosoma depsarium, yli kymmenen vuotta. Sarvijääriä voi kerätä ja kuvata Sarvijäärät on mielenkiintoinen kovakuoriaisryhmä. Ne ovat kauniita ja niiden elinkierto on kiehtova. Ne ovat suhteellisen helppoja tunnistaa ja omaksua niiden tuntomerkit, koska Suomessa on lajeja melko vähän. Tavallisin keräysmenetelmä on haaviminen sekä propsija tukkipinoilta, puiden rungoilta ja kukilta etsiminen. Haavilla huiskitaan kukkakasvustoja, pensaita ja puita tai yksinkertaisesti etsitään ja katsellaan kukilta. Jääriä etsittäessä on edettävä rauhallisin ja varovaisin liikkein, sillä ne ovat äärimmäisen arkoja. Pienestäkin häiriöstä ne lennähtävät, pudottautuvat tai kipaisevat vikkelästi karkuun. Muutamat lajit tekeytyvät haavin pohjalla jopa kuolleiksi. Sarvijääriä voi pyydystää myös erilaisilla ikkunapyydyksillä, syöttirysillä ja valolla. Nykyaikainen kameratekniikka on tuonut uusia mahdollisuuksia myös jäärien kuvaukseen. Sarvijääriä on kohtalaisen helppo kuvata, kunhan vaan muistaa lähestyä niitä varovasti. Digikameralla voi ottaa samasta jäärästä kymmeniä kuvia muutamassa hetkessä. Niiden kuvaaminen tunnistettavaksi onkin suositelta- vampaa kuin niiden kerääminen. Kerättäessä on aina muistettava pysyä kohtuuden rajoissa ja tallennettava vain muutamia yksilöitä samasta lajista keräilypaikkaa kohden. Jäärien kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä Maastosta löytää helposti maahan pudonneita oksia, joissa on ulkoisia merkkejä jääräntoukkien esiintymisestä. Oksassa voi näkyä vanhoja kuoriutumisreikiä, syömäkuvioita tai tikan tekemiä koloja. Jos otetaan elävästä puusta oksia tai kaadetaan kokonainen runko, on aina syytä kysyä maanomistajan lupa. Oksa tai mikä tahansa puunkappale laitetaan läpinäkyvään muovilaatikkoon tai muovisuoleen ja viedään sisätiloihin. Jääräntoukkia voi kasvattaa aivan turvallisesti kotona pusseissa tai laatikoissa. Ne eivät aiheuta minkäänlaista harmia rakenteille tai huonekaluille, vaikka pääsisivätkin karkaamaan huoneisiin. Kasvatustilaksi voi rakentaa myös vaikka oman jäärimön. Itselleni rakensin joitain vuosia sitten n. 44 m² piharakennuksen. Se on mahdollistanut useiden kymmenien jääräkapuloiden yhtäjaksoisen pitämisen sisätiloissa. Kasvatuksista on kuoriutunut yli 30 jäärälajia. Satojen jääräyksilöiden lisäksi kapuloista on kuoriutunut myös paljon muita kovakuoriaislajeja ja sadoittain niiden loispistiäisiä ja kärpäsiä. Jalokuoriaiset Suomesta tavataan 31 jalokuoriaislajia. Ne ovat nimensä mukaisesti jalon näköisiä, kovakuoriaisten jalokiviä. Niissä välähtää auringonvalon taitteissa mitä moninaisimmat värisävyt. Ne voivat olla metallinhohtoisen sinisiä, vihreitä, mustia ja jopa punaisen sävyisiä. Joissain lajeissa erottuu myös vaaleiden karvatupsujen muodostamia laikkuja. Niiden ulkomuoto on hyvin virtaviivainen, ja ne liikkuvat tavattoman vikkelästi. Jalokuoriaisten kiinnisaaminen aurinkoisina kuumina päivinä vaatii pyydystäjältä onnea, nopeutta, taitoa ja kärsivällisyyttä. Niiden pyydystämisessä haavi onkin oikeastaan ainoa keräilytapa. Niitä saa otettua myös käsin kiinni mutta se vaatiikin pyydystäjältä jo erityistä taitoa ja rauhallisia liikkeitä. Suomessa tavattavista jalokuoriaisista vain nelikuoppakauniaisen Anthaxia quadripunctata ja Harvinainen salpajäärä (Stenocorus meridianus) elää vielä Lammin kukkaniityillä. Kuva: Jussi Vilen Juomujäärä (Brachyta interrogationis) viihtyy metsäkurjenpolven kukilla. Kuva: Jussi Vilen 35

19 Pikkujaakko (Acanthocinus griseus) on liikkeellä öisin. Kuva: Jussi Vilen raidanjalosoukon Agrilus viridis voidaan sanoa olevan yleisiä. Lisäksi nelikuoppakauniainen lienee ainoa jalokuoriaislajimme joka käy ruokailemassa pääasiassa keltaisilla kukilla. Muita lajeja voidaan pitää harvinaisina, joitakin jopa tavattoman harvinaisina. Eräitä lajeja ei ole tavattu maastamme vuosikymmeniin. Muutamia vuosia sitten löytyi uudelleen jo maastamme kadonneeksi luokiteltu elinvoimainen haavanjalosoukkopopulaatio Agrilus ater. Jalokuoriaisten toukkien elintavat muistuttavat suuresti sarvijäärien toukkien elintapoja. Nekin elävät kuoren alla puiden rungoissa ja niiden oksissa, pensailla tai ruohovartisilla kasveilla. Jalokuoriaiset tarvitsevat esiintyäkseen paahteiset olosuhteet. Niitä tavataan kuumien pellonreunojen, tienvarsien, sorakuoppien ja rantojen läheisyydessä kasvavilta puilta ja pensailta. Jalokuoriaiset asuttavat samaa tai samoja puita vuodesta toiseen. Itse olen käynyt katsomassa erästä pihlajarykelmää jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Siellä elää edelleen elinvoimainen pihlajanjalosoukkoyhteisö Agrilus mendax. Kulotus ja metsäpaloalueet ovat useille jalokuoriaislajeille elintärkeitä asuinalueita. Paloalueilla on runsaasti jalokuoriaisten toukille sopivaa kuolevaa puuainesta. Jalokuoriaisten kasvattaminen on samanlaista puuhaa kuin jäärienkin. Niiden kasvatuskapulat ovat vaan pidettävä hieman lämpimimmissä olosuhteissa kuten ikkunalla auringonpaisteessa. Kukkakärpästen lumoissa Tapani Järveläinen Toukokuinen rantalehto. Alkukesä väreilee ilmassa. Tuomenlehdet ovat vielä vaaleita ja hentoja ja miltei peittyvät valkeaan kukkaharsoon. Valkovuokot ottavat aurinkoa kuunnellen peippojen viserrystä. Jostakin pörähtää kimalainen ja lentää raskaasti pöheikköön. Läheisen puron reunamilla on rentukkakimppuja, joihin jo ensimmäiset kärpäspariskunnat istuvat piknikillä. Siellä ovat nuijaset, surrit ja kirvarit ja mahlaset. Välillä ohitse lentää joku isompi karvaturri. Istun itsekin saramättäälle kevätmenoa seuraamaan. Lasken repun ja kaivan kameran esiin. Muurahainen yrittää kiivetä housunlahjetta mutta pudistan sen pois. Niin kauan kuin muistan, olen viihtynyt metsissä ja kevät on ollut mielivuodenaikani. Kun olin pieni, kompuroin aina asfalttitiellä ja löin polveni verille, mutta metsään päästyäni kirmaisin juoksuun enkä kompastellut edes juuriin. Metsä ja niityt ovat olleet aarreaittani ja niitä olen sittemmin eri tahoilla kolunnut. Kärpäsharrastus viriää Milloinkahan kiinnostuin ensimmäisen kerran kukkakärpäsistä? Ensimmäiset tallettamani kokoelmayksilöt ovat 1970-luvun lopulta, jolloin lukiopoikana asuin Tampereen Peltolammilla ja harrastin jo monipuolisesti luontoa. Lähel- Jo hävinneeksi luokiteltu haavanjalosoukko (Agrilus ater) munimassa. Kuva: Jussi Vilen 36 Lopuksi Useat sarvijäärä- ja jalokuoriaislajit ovat taantuneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Nykyaikainen metsänhoito vähentää niiden elinmahdollisuuksia. Metsistä poistetaan kuolevat ja kuolleet puut eikä nykyisin enää jää metsiin salaman vioittamia ja tuulenkaatopuita. Metsäalueet pirstaloituvat eikä vanhoja metsiä ole enää juuri nimeksikään. Tehokas metsäpalojen torjunta on minimoinut luontaisen metsäsukkession synnyn. Jalopuumetsiköitä on sumeilematta kaadettu polttopuutarpeisiin ja jopa parhaita jalopuumetsäalueita on kaavoitettu rakennusalueiksi. Vannesarvikirvari (Chrysotoxum bicinctum) Kuva: Ilkka Hakala Valkokukkaiset koiran- ja vuohenputket houkuttelevat luokseen monenlaista pörisijää. Kuva: Tapani Järveläinen 37

20 Suurisilmäinen surri näkee joka suuntaan. Kuva: Tapani Järveläinen lä oli nykyisin suojeltu Pärrinkosken lehto ja sieltä tallensin ensimmäisen sitruunakirvarini. Sehän on harvinaisen kaunis mustakeltajuovainen kukkakärpänen, joka elää toukkana muurahaisten loisena. Samoilta ajoilta minulla on tallessa myös muiden lajien edustajia. Kului monta vuotta. Olin ollut mukana kartoittamassa Ahvenanmaan uhanalaisia kasveja, Kuhmon kääpiä ja Lohikosken nilviäisiä. Kiinnostukseni kukkakärpäsiin heräsi uudelleen kun v satuin näkemään ilmoituksen uudesta tanskalaisesta ryhmää käsittelevästä kirjasta - kyseessä oli Ernst Torpin De Danske Svirreflyer". Tilasin oitis kirjan. Kuvat olivat koreita ja kiinnostavia. Seuraavana kesänä aloitin oman kokoelmani keräämisen, jotta oppisin tuntemaan tuotakin heimoa. Tehtävä ei ollut aivan helppo. Monet lajit näyttivät aivan samanlaisilta, enkä tuntenut ketään, jolta olisin neuvoa kysynyt. Internetistäkin selvittelin, onko Suomessa alan harrastajia. Joku tiesi kertoa, että Turussa on Antti Haarto ja Tampereella Tero Piirainen. Asuin itse tuolloin Helsingissä. En enää muista täsmälleen milloin ja miten sitten tutustuin Sakari Kerppolaan, joka oli alkanut myös harrastaa 38 kukkakärpäsiä. Asuin melko lähellä Sakaria - Helsingin Viikissä, Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen lähellä. Aloimme tehdä yhteisiä retkiä ja innostukseni vain kasvoi. Samoihin aikoihin suomalainen kärpästutkimus aloitti uuden nousunsa. Seurasi monta intensiivisen harrastuksen ja ahkeran retkeilyn sävyttämää vuotta. Kunniakkaana kohokohtana toiminnalle Haarto ja Kerppola julkaisivat v ensimmäisen suomenkielisen kärpästen määritysoppaan Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja. Retkellä Karjalassa Luontoharrastajan uran kokokohtia ovat aina uusien lajien löytäminen Suomesta. Omalle kohdalleni sellainen onni on kärpästen suhteen sattunut vain pari kertaa. Niiden ylitse menee kuitenkin aiemmin koko Euroopasta tuntemattoman lajin löytäminen. Vuonna 2003 osallistuin Suomen ympäristökeskuksen retkelle Venäjän Karjalaan. Kohteena ollut Paanajärvi ympäristöineen kuului ennen sotia Suomelle ja on tunnettu nykyään lähinnä Akseli Gallen-Kallelan maalauksista (Palokärki, Mäntykoski, Paanajärven paimenpoika jne.). Paanajärvi on runsaan 20 km pituinen ja kilometrin levyinen kapea syvännejärvi, jonka kautta Oulankajoki laskee koskisena Suomen puolelle Kuusamoon. Paanajärven länsirinteillä oli aikanaan suomalaisten taloja, peltoja ja laitumia. Pellot ovat runsaan karjanlannoituksen vuoksi edelleen avoimia niittyjä ja siellä täällä kököttää raunioituneita tulisijoja. Nousimme erään tällaisen niityn laitaan retkemme ensimmäisinä päivinä. Muistan, että oli melko viileä ja pilvinen päivä, eikä mitenkään suosiollinen kukkakärpästen keräilyyn. Hetken aurinko taisi pilkahtaa, koska kasteenkosteilla koiranputkilla jotakin lenteli ja joitakin kukkakärpäsiäkin tallensin näytteeksi. Vasta retken jälkeen kotona keräyksiä mikroskoopilla tutkiessani kiinnitin huomiota erääseen mustaan yksilöön, joka muistuttu isosysistä (Pipiza noctiluca), mutta jonka takaruumis oli oudon matta. Vein lajin näytille Sakari Kerppolalle, eikä hänkään tuntenut lajia. Talvella Kerppola tapasi Helsingin Eläinmuseolla kroatialaisen kärpästutkijan Ante Vujicin, joka otti yksilön tutkittavakseen. Aikaa kului. Viimein sain Kerppolan kautta kuulla, että Vujic oli saanut yksilön määritettyä. Kyseessä oli aiemmin vain Venäjän Tyynenmeren puoleisesta päästä, Itä-Siperian Amurin ja Sahalinin alueelta tavattu laji, Cryptopipiza notabila! Maalle uusia lajeja Suomen faunalle olen löytänyt kaksi uutta lajia. Kerron niistä tässä myös siksi, että niillä on yllättäen myös Hämeenlinnan seudulla vahvat esiintymät. Aikoinaan tein pientä selvitystä Vanhankaupunginalueen Viikin puoleisen alueen kukkakärpäsistä ja sen yhteydessä tapasin ensimmäisen kerran maastamme etelänkeltakirvarin (Epistrophe diaphana). Muutamaa vuotta myöhemmin löysin lajin massaesiintymän Hämeenlinnan kaupunginpuistosta. Sittemmin olen havainnoinut lajia myös muualta Vanajaveden rannoilta sekä Katiskoskelta. Lajia on muualta Suomesta havaittu vasta muutamia lisäyksilöitä. Toinen löytämäni erikoisuus on alun perin Siperiasta kuvattu idänsysinen (Pipiza accola). Ensimmäinen yksilö löytyi Inkoon Fagervikin kartanonpuistosta, mutta sen jälkeen olen löytänyt lajia kukkivien tuomien alta toistakymmentä yksilöä Hämeenlinnasta ja Vesilahdelta. Laji muistuttaa paljon jalavasysistä (Pipiza luteitarsis), joka on myös harvinainen ja uhanalainen laji, mutta jota myös olen löytänyt Vanajan rantamilta. Kukkakärpästen toukista Sysisten toukat ovat erikoistuneet syömään lehtipuiden juurissa eleleviä juurikirvoja. Monien muidenkin kukkakärpästen toukat ovat sidoksissa johonkin kirvalajiin, joiden toukkia ne syövät. Mm. Venäjällä on paljon tutkittu kirvarien kasvattamista ja käyttöä kirvojentorjunnassa. Kaiken kaikkiaan kukkakärpäset ovat erittäin hyödyllisiä sekä kirvakantojen säätelijänä että kukkien pölyttäjinä. Suosittuja ovat etenkin valko- ja keltakukkaiset putkilokasvit. Osa lajeista on erikoistunut heinien pölyttäjiksi. Eräiden kukkakärpästen toukat voivat esiintyä tuholaisinakin. Tunnetuimpia näistä ovat narsissikärpäset. Surrien toukat elävät puolestaan veden alla ojissa, lätäköissä ja lampareissa. Erikoiset elintavat ovat pihkakeilasella, joka elää toukkana nimensä mukaisesti kuusen pihkavuodon sisällä. Kukkakärpästen erikoispiirteitä Maapallolta on tähän mennessä löydetty n ja Suomesta n. 350 kukkakärpäslajia. Kukkakärpäsen erottaa muista kärpäsistä ehkä parhaiten lentotyylinsä perusteella. Kukkakärpäset ovat erittäin taitavia lentäjiä, jotka osaavat lentää paikallaan pitkiäkin aikoja. Lennon aikana siivet tekevät kahdeksikonmuotoista edestakaista liikettä lyöden jopa 250 kertaa sekunnissa! Tämä vaatii lihaksia ja energiaa. Muihin kärpäsiin verrattuna suuri osa kukkakärpäsistä on myös hyvin värikkäitä tyypillisesti takaruumiissa on mustia ja keltaisia, toisinaan punaisia juovia tai täpliä. Ne matkivat selvästi myrkkypistiäisiä erakkoampiaisia, ampiaisia, petopistiäisiä, villimehiläisiä tai kimalaisia. Osa lajeista on kuitenkin täysmustia ja erityisen hankalia määrittää. Erityisesti suuri keilasten suku on maastossa tai edes valokuvien avulla mahdoton määritettävä lajitasolle saakka. Erot koostuvat mikroskooppisen pienistä tuntomerkeistä silmien ja selän karvoituksessa, jalkojen pienissä värieroissa jne. 39

Sitowise Oy / Jaakko Kullberg. YKK64217 / Kirjoverkkoperhosen esiintymisselvitys Vantaan Massaholmin YVAalueella

Sitowise Oy / Jaakko Kullberg. YKK64217 / Kirjoverkkoperhosen esiintymisselvitys Vantaan Massaholmin YVAalueella Sitowise Oy / Jaakko Kullberg Vantaan Massaholmin YVAalueella 17.10.2018 1/4 17.10.2018 Sisällys 1 Yhteystiedot... 2 1.1 Kohde... 2 1.2 Tilaaja... 2 1.3 Toteutus... 2 2 Johdanto... 3 3 Aineisto ja menetelmät...

Lisätiedot

Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle.

Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle. Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle. Tarmo Saastamoinen 2010. Kuva.1 Kaatunut kuusenrunko Nouvanlahdesta. LIITO-ORAVA: Liito-orava (pteromys volans)on

Lisätiedot

Vinkkejä oman puutarhan hoitamiseen

Vinkkejä oman puutarhan hoitamiseen Ötökkäystävällinen kaupunkiluonto Vinkkejä oman puutarhan hoitamiseen Oppaaseen on koottu vinkkejä, joilla voit auttaa mm. pölyttäjien ja muiden hyötyhyönteisten elinoloja. Leena Luoto, kuvat Heikki Luoto

Lisätiedot

Nauvon hiekkarantojen uhanalaisten hyönteislajien elinympäristöjen hoito

Nauvon hiekkarantojen uhanalaisten hyönteislajien elinympäristöjen hoito Nauvon hiekkarantojen uhanalaisten hyönteislajien elinympäristöjen hoito Äärimmäisen uhanalainen hietikkokoisa merinätkelmän lehdellä Sandössä. Alueen hiekkarannat hyönteisten elinympäristöinä Saaristomerellä,

Lisätiedot

Pikkusinisiiven elinympäristöjen hoito-ohjelma Kontiolahden kunta 2016

Pikkusinisiiven elinympäristöjen hoito-ohjelma Kontiolahden kunta 2016 Pikkusinisiiven elinympäristöjen hoito-ohjelma Kontiolahden kunta 2016 Tietoja lajista Pikkusinisiipi (Cupido minimus) on Suomen pienin sinisiipi ja samalla pienin päiväperhoslaji. Siipiväli on 18-25 mm.

Lisätiedot

Sitowise Oy / Jaakko Kullberg. YKK64262 / Mäntsälän lentokenttäalueen kirjoverkkoperhoskartoitus

Sitowise Oy / Jaakko Kullberg. YKK64262 / Mäntsälän lentokenttäalueen kirjoverkkoperhoskartoitus Sitowise Oy / Jaakko Kullberg YKK64262 / Mäntsälän lentokenttäalueen kirjoverkkoperhoskartoitus 1/4 2.10.2018 YKK64262 / Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Aineisto ja menetelmät... 2 3 Tutkimusalue... 2 4 Tulokset...

Lisätiedot

Rauhanniemi-Matintuomio asemakaava 25.5.2009 1 (5) Seija Väre RAUHANNIEMI - MATINTUOMIO LIITO-ORAVA SELVITYS 1 ALUEEN YLEISKUVAUS

Rauhanniemi-Matintuomio asemakaava 25.5.2009 1 (5) Seija Väre RAUHANNIEMI - MATINTUOMIO LIITO-ORAVA SELVITYS 1 ALUEEN YLEISKUVAUS Seija Väre 25.5.2009 1 (5) RAUHANNIEMI - MATINTUOMIO LIITO-ORAVA SELVITYS 1 ALUEEN YLEISKUVAUS Asemakaava-alue sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla. Maantien eteläpuolella rannalla on omakotitalojen rivi.

Lisätiedot

Zeuzera pyrina (Linnaeus, 1761)

Zeuzera pyrina (Linnaeus, 1761) Teksti: Harri Jalava (Perhoswiki 2015-05-02) Kuvat: Kuvapankki (http://insects.fi/insectimages/browser) Havainnot: Hyönteistietokanta (http://insects.fi/hyonteistietokanta/index.html) Ohjelmisto: itext

Lisätiedot

Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk.

Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk. 15.10.2013 EPV BIOTURVE OY Halkonevan perhosselvitys, Ilmajoki 2013 Jari Venetvaara Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk.fi

Lisätiedot

NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki

NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki RAPORTTI 16X267156_E722 13.4.2016 NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki 1 Niinimäen Tuulipuisto Oy Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki Sisältö 1

Lisätiedot

RIIHIMÄKI AROLAMPI 1 JA HERAJOKI ETELÄINEN LIITO-ORAVASELVITYS 2017

RIIHIMÄKI AROLAMPI 1 JA HERAJOKI ETELÄINEN LIITO-ORAVASELVITYS 2017 TUTKIMUSRAPORTTI 5.4.2017 RIIHIMÄKI AROLAMPI 1 JA HERAJOKI ETELÄINEN LIITO-ORAVASELVITYS 2017 Riihimäen kaupunki Tekijä: Laura Ahopelto SISÄLLYS 1 Johdanto... 4 2 Menetelmä... 5 3 Tulokset... 5 4 Muita

Lisätiedot

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta PUHTIA MAATALOUTEEN YMPÄRISTÖNHOIDOSTA Ahlman 13.10.2011 Jutta Ahro, maisemasuunnittelija, Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset PEBI eli perinnebiotooppi Perinnebiotooppi

Lisätiedot

M U L T I S I L T A. Lyhyt selvitys Multisillan täydennysalueen luontoarvoista kaavoituksen aloitusta varten

M U L T I S I L T A. Lyhyt selvitys Multisillan täydennysalueen luontoarvoista kaavoituksen aloitusta varten Multisillan koulun alue kaava 8647 M U L T I S I L T A Perkkoonpuisto Kenkä Matin tontti kaava 8629 Lyhyt selvitys Multisillan täydennysalueen luontoarvoista kaavoituksen aloitusta varten 30.11.2016 Liittyy

Lisätiedot

Aliketolan tilan luontoarvoselvitys Kokemäki Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

Aliketolan tilan luontoarvoselvitys Kokemäki Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski Aliketolan tilan luontoarvoselvitys Kokemäki 27.10.2015 Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski 2 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Yleistä selvitysalueesta... 3 2.1 Ranta-alue... 3 2.2 Piha-alue... 4

Lisätiedot

Uhanalaiset ja suojeltavat sudenkorento- ja putkilokasvilajit Valkeakosken Tykölänjärvellä 2016

Uhanalaiset ja suojeltavat sudenkorento- ja putkilokasvilajit Valkeakosken Tykölänjärvellä 2016 VANAJAVESIKESKUS Uhanalaiset ja suojeltavat sudenkorento- ja putkilokasvilajit Valkeakosken Tykölänjärvellä 2016 Reima Hyytiäinen 25/09/2016 Sisältö 1 Johdanto... 3 2 Aineistot ja menetelmät... 3 3 Tulokset...

Lisätiedot

KIRJOVERKKOPERHOSEN ESIINTYMINEN SIPOON POHJOIS-PAIPPISTEN OSAYLEISKAAVA-ALUEELLA

KIRJOVERKKOPERHOSEN ESIINTYMINEN SIPOON POHJOIS-PAIPPISTEN OSAYLEISKAAVA-ALUEELLA TUTKIMUSRAPORTTI KIRJOVERKKOPERHOSEN ESIINTYMINEN SIPOON POHJOIS-PAIPPISTEN OSAYLEISKAAVA-ALUEELLA VUONNA 2016 Tekijä: Rauno Yrjölä Sisällys: 1 Johdanto... 3 2 Aineisto ja menetelmät... 3 3 Tulokset...

Lisätiedot

Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk.

Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk. 15.10.2013 EPV BIOTURVE OY Kempinnevan perhosselvitys, Isokyrö 2013 Jari Venetvaara Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, 45200 KOUVOLA gsm 040-5145359 www.venetvaara.fi E-Mail: jari.venetvaara(ät)svk.fi

Lisätiedot

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008 Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008 Sirkka-Liisa Helminen Ympäristötutkimus Yrjölä Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 LIITO-ORAVAN BIOLOGIA JA SUOJELU...3 3 MENETELMÄT...3 4 TULOKSET...4 4.1 Kavallintien

Lisätiedot

Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013

Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013 Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013 Tuhoeläinmäärissä vaihtelua hyönteisille tyypillistä suuri vuosittainen vaihtelu - lämpötila vaikuttaa lisääntymiseen

Lisätiedot

Lataa Konkarin rubiinit. Lataa

Lataa Konkarin rubiinit. Lataa Lataa Konkarin rubiinit Lataa ISBN: 9789529386147 Sivumäärä: 448 Formaatti: PDF Tiedoston koko: 11.19 Mb Tuomo A. Komulaisen kirja Konkarin rubiinit - Perhosharrastajien parhaat jutut ja viimeisimmät vinkit

Lisätiedot

Kantasairaalan kaavarunko Luontoselvitykset

Kantasairaalan kaavarunko Luontoselvitykset Kantasairaalan kaavarunko Luontoselvitykset hämeenkylmänkukka Ahveniston keto Heli Jutila 5.11.2018 klo 17-19 Ahveniston vanhan sairaalan juhlasali, A-rakennus, 3.krs Kasvillisuus, kasvisto ja luontotyypit

Lisätiedot

Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000

Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000 Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000 Kuva: Micha Fager Tero Toivanen, lintulaskijatapaaminen 10.2.2019 BirdLifen vuoden linnut 2000-2018 2000: Käenpiika 2001: Peltosirkku 2002: Pikkulepinkäinen 2003: Selkälokki

Lisätiedot

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan Leena Lehtomaa, naturvårdsenheten 17.9.2011 1 Hyvin hoidettu monimuotoinen

Lisätiedot

Yliopiston puistoalueet

Yliopiston puistoalueet Yliopiston puistoalueet Kasvitieteellinen puutarha Tanja Koskela, intendentti tanja.koskela@jyu.fi Jyväskylän yliopiston museo, luonnontieteellinen osasto www.jyu.fi/erillis/museo/ Kuvat: Tapani Kahila

Lisätiedot

Lajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä

Lajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä Lajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä Annika Uddström Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2019 julkistus 8.3.2019 Säätytalo, Helsinki Uhanalaiset lajit eri elinympäristöissä Uhanalaisten lajien

Lisätiedot

Loviisa, LUO-aluetunnus 58

Loviisa, LUO-aluetunnus 58 Loviisa, LUO-aluetunnus 58 LOVIISA (58) LUO-alue sijaitsee Loviisan lounaisosissa Kärpnäsin kylän ympäristössä. Paria mökkikeskittymää lukuunottamatta alue on asumatonta metsäseutua ja paljolti rakentamatonta

Lisätiedot

Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus

Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus Esityksen rakenne Miten maatalousluontomme on köyhtynyt? Mitkä syyt ovat luonnon köyhtymisen

Lisätiedot

TOIMINTA PEVA PASSI. nimi:

TOIMINTA PEVA PASSI. nimi: PEVA TOIMINTA nimi: PASSI Näitä taitoja, joita harjoittelet tässä passissa, sinä tarvitset: A Työharjoittelussa B Vapaa-aikana C Koulussa Nämä taidot kehittyvät, kun teet tehtävät huolellisesti: 1. Opiskelutaidot

Lisätiedot

Pörinää ilmassa, möyrimistä maassa - madot ja hyönteiset luonnossa

Pörinää ilmassa, möyrimistä maassa - madot ja hyönteiset luonnossa Pörinää ilmassa, möyrimistä maassa - madot ja hyönteiset luonnossa Jarkko Niemi, Luonnonvarakeskus Lasten Yliopisto, Seinäjoki, 16.4.2016 Luennon sisältö Mitä ovat hyönteiset ja madot Mikä on niiden rooli

Lisätiedot

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 1 Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: Valkeakosken kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot...

Lisätiedot

Espoon Miilukorven liito-oravaselvitys Espoon kaupunki

Espoon Miilukorven liito-oravaselvitys Espoon kaupunki Espoon Miilukorven liito-oravaselvitys 2015 Espoon kaupunki Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 10.11.2015 Rauno Yrjölä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Miljöforskning Yrjölä Ab Alv. rek. PL 62 Postbox 62 Kaupparekisteri

Lisätiedot

KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA

KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA JAKSO ❶2 3 4 5 6 KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA 4 OLETKO MIETTINYT: Miten sinä voit vaikuttaa omalla toiminnallasi ympäristöösi? Miten kasvit voivat kasvaa niin monenlaisissa paikoissa? Miten kasvien

Lisätiedot

METSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA

METSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA METSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA Lieksan seurakunta on suojellut Metsien suojeluohjelman (METSO) mukaisesti Ympäristöministeriön päätöksellä yksityiseksi luonnonsuojelualueiksi tässä oppaassa lyhyesti esitellyt

Lisätiedot

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi VIITASAMMAKKOSELVITYS 1.10.2012 VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 ALUEET JA MENETELMÄT 2 3 TULOKSET 4 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 5 VIITTEET 5 Pöyry Finland Oy Mika Welling,

Lisätiedot

H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta

H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s Kääpien merkitys luonnon toiminnassa Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta Luonnontilaisessa metsässä on paljon lahopuuta ja runsaasti

Lisätiedot

VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI KEVÄÄN 2008 LIITO-ORAVATARKISTUS

VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI KEVÄÄN 2008 LIITO-ORAVATARKISTUS VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI KEVÄÄN 2008 LIITO-ORAVATARKISTUS 1 1. Selvityksen taustoja Destia Oy tilasi tämän selvityksen Luontoselvitys Kotkansiiveltä 29.2.2008. Selvitys

Lisätiedot

luontopolkuja punaisilla naruilla

luontopolkuja punaisilla naruilla luontopolkuja punaisilla naruilla Kevään merkit Eniten kasvilajeja ympyrässä Mikä tästä meni/ Mikä täällä voisi asua? Runo tästä paikasta Ötökät maassa Taidenäyttely Kevään merkit YM, AI pareittain tai

Lisätiedot

Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015

Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015 Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015 29.6.2015 Kaupunkirakennepalvelut Johdanto Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain 49.1

Lisätiedot

Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään

Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään Näyttely Helsingin Kirjamessuilla 27. 30.10.2011 Ryytimaasta ruusutarhaan poimintoja viherpeukalon kirjahyllystä Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään Marcus Tullius Cicero (106 eaa.-

Lisätiedot

Suomen metsien kasvutrendit

Suomen metsien kasvutrendit Metlan tutkimus 3436, vetäjänä prof. Kari Mielikäinen: Suomen metsien kasvutrendit Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja

Lisätiedot

Avoimet luontohavainnot

Avoimet luontohavainnot Avoimet luontohavainnot Ekologiset yhteydet -seminaari 9.3.2012 Luonnontieteellinen keskusmuseo Miten luontohavainnot syntyvät? Tutkimuksen tuloksena Tieteellisistä kokoelmista Luontoharrastajat keräävät

Lisätiedot

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Laitila 4.- 5.9.2012 Hannele Kekäläinen ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Maatalousympäristöt Suomen viidenneksi

Lisätiedot

Luettelo vuonna 2012 ja aikaisemmin tehdyistä kaupunginvaltuuston toimivaltaan kuuluvista kuntalaisaloitteista

Luettelo vuonna 2012 ja aikaisemmin tehdyistä kaupunginvaltuuston toimivaltaan kuuluvista kuntalaisaloitteista Kuntalaisaloite lisämäärärahan hakemiseksi sivistystoimeen oppilassiirtojen välttämiseksi lukuvuotena 2012-2013 " Tämän aloitteen tavoitteena on saada kaupunginhallitukselta lisämäärärahaa, jotta perusopetus

Lisätiedot

KIRJOVERKKOPERHOSEN (EUPHYDRYAS MATURNA) ESIINTYMINEN ÖSTERSUNDOMIN SUUNNITELLUILLA KIVENOTTOALUEILLA 2015

KIRJOVERKKOPERHOSEN (EUPHYDRYAS MATURNA) ESIINTYMINEN ÖSTERSUNDOMIN SUUNNITELLUILLA KIVENOTTOALUEILLA 2015 KIRJOVERKKOPERHOSEN (EUPHYDRYAS MATURNA) ESIINTYMINEN ÖSTERSUNDOMIN SUUNNITELLUILLA KIVENOTTOALUEILLA 2015 FM Jaakko Kullberg Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kirjoverkkoperhosen (Euphydryas

Lisätiedot

Salpausselkä UNESCO Global Geopark. Alppivuokko- ja pikkusinisiipiseuranta 2018

Salpausselkä UNESCO Global Geopark. Alppivuokko- ja pikkusinisiipiseuranta 2018 Salpausselkä UNESCO Global Geopark Alppivuokko- ja pikkusinisiipiseuranta 2018 Hannu Sillanpää ja Teemu Rintala Metsähallitus 2018 1. Johdanto 1.1 Alppivuokko Geopark on UNESCOn myöntämä tunnustus alueelle,

Lisätiedot

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen 1 2 3 Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen opettajien tutkimusalueista. 4 Kuviossa 1 esitetään kansantaloustieteen

Lisätiedot

Huhtasuon keskustan liito-oravaselvitys

Huhtasuon keskustan liito-oravaselvitys Huhtasuon keskustan liito-oravaselvitys Taru Heikkinen 19.12.2008 Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän kaupunki 1. Tehtävän kuvaus ja tutkimusmenetelmät Työn tarkoituksena oli selvittää liito-oravan esiintyminen

Lisätiedot

Uhanalaisuusluokat. Lajien uhanalaisuusarviointi Ulla-Maija Liukko, Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille, 2.2.

Uhanalaisuusluokat. Lajien uhanalaisuusarviointi Ulla-Maija Liukko, Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille, 2.2. Uhanalaisuusluokat Lajien uhanalaisuusarviointi 2019 Ulla-Maija Liukko, Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille, 2.2.2017 IUCN:n uhanalaisuusluokitus Uhanalaisuusarvioinnissa ja luokittelussa

Lisätiedot

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu Huhtikuu 2014 asemakaavan luontoselvitys Osa-alueet 478-483 Lotta Raunio Sisällys 1. Johdanto 1 2. Sijainti

Lisätiedot

Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä

Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä Aino Juslén Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto Diat Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö ja

Lisätiedot

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä.

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärven tilan muutokset ovat heijastuneet järven pesimälinnustoon. Järvelle pesimään kotiutuneet linnut kertovat siitä, millaista ravintoa

Lisätiedot

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 17.6.2013 1 JOHDANTO TL-Suunnittelu Oy laatii tiesuunnitelmaa maanteiden 3501 ja 14535 kevyen

Lisätiedot

Miten Suomen ilmasto muuttuu tulevaisuudessa?

Miten Suomen ilmasto muuttuu tulevaisuudessa? 28.1.2019 Miten Suomen ilmasto muuttuu tulevaisuudessa? Ari Venäläinen, Ilari Lehtonen, Kimmo Ruosteenoja, Mikko Laapas, Pentti Pirinen Ilmatieteen laitos, Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimus Ilmastonmuutosta

Lisätiedot

PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT

PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT sisältää monta muuta luonto- ja kasvillisuustyyppiä vyöhykkeisyys, yleensä: pensasto, lepikko, lehtimetsä, havumetsä (yl. kuusi). Aikaisempien vaiheiden

Lisätiedot

Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY

Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II Luontoselvitys Suunnittelukeskus OY Itäinen ohikulkutie (Vt 19), Nurmon kunta - tielinjauksen II vaihtoehto Luontoselvitys 1. Yleistä Tämän luontoselvityksen

Lisätiedot

Vesijärven ötököitä. kasveja

Vesijärven ötököitä. kasveja Vesijärven ötököitä kasveja JA Vesijärvi sijaitsee Lahden, Hollolan ja Asikkalan alueella ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä. Vesijärvi laskee Etelä-Päijänteeseen Vääksynjoen kautta. Muodoltaan

Lisätiedot

SUOKI TOIMINTA PASSI

SUOKI TOIMINTA PASSI I K O SU M I TO A T IN A P I SS nimi: Näitä taitoja, joita harjoittelet tässä passissa, sinä tarvitset: A Työharjoittelussa B Vapaa-aikana C Koulussa Nämä taidot kehittyvät, kun teet tehtävät huolellisesti:

Lisätiedot

Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä

Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellinen keskusmuseo, HY aleksi.lehikoinen@helsinki.fi Oma esittely Gradu 2003 HY: Merimetson

Lisätiedot

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä ja ihmisten jokapäiväinen

Lisätiedot

SALMENKYLÄN POHJOISOSAN ASEMAKAAVAN LIITO- ORAVASELVITYS 2016

SALMENKYLÄN POHJOISOSAN ASEMAKAAVAN LIITO- ORAVASELVITYS 2016 SALMENKYLÄN POHJOISOSAN ASEMAKAAVAN LIITO- ORAVASELVITYS 2016 Markku Nironen 19.04.2016 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 2 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3 ASEMAKAAVA-ALUEEN LIITO-ORAVAT... 2 3.1 LIITO-ORAVAT 2009...

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Lausunto Espoon Ylämyllyntie 7 luontoarvoista

Lausunto Espoon Ylämyllyntie 7 luontoarvoista Nurmijärvi 23.5.2018 Lausunto Mika Selin rakennuttamissuunnittelija mika.selin@nuorisosaatio.fi gsm 0400 416 695 NUORISOSÄÄTIÖ I NUORISOASUNTOJEN ISÄNNÖINTI OY Lausunto Espoon Ylämyllyntie 7 luontoarvoista

Lisätiedot

KAUPUNGINPUUTARHAN ALUEEN KASVILLISUUSINVENTOINTI

KAUPUNGINPUUTARHAN ALUEEN KASVILLISUUSINVENTOINTI KAUPUNGINPUUTARHAN ALUEEN KASVILLISUUSINVENTOINTI Tuuli Vesanto 24.8.2018 Huom. Inventointi tehty lähinnä maisemallisesta sekä puutarhataiteen ja virkistyskäytön näkökulmista. Luontoselvitys antaa tarkempaa

Lisätiedot

Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma LIITE 13: Kuvioluettelo Sivu 1/26

Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma LIITE 13: Kuvioluettelo Sivu 1/26 Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma 2015-2025 LIITE 13: Kuvioluettelo 23.3.2015 Sivu 1/26 101 0,70 Kuivahko kangas Taimikko yli 1,3 m Kataja Avoin alue ja näkymä (B4) Myös kelirikon aikana Rauduskoivu

Lisätiedot

KEMPELEEN SARKKIRANNAN KASVIHUONEENTIEN LUONTOSELVITYS

KEMPELEEN SARKKIRANNAN KASVIHUONEENTIEN LUONTOSELVITYS KEMPELEEN SARKKIRANNAN KASVIHUONEENTIEN LUONTOSELVITYS 2.7.2014 Outi Tuomivaara, hortonomi ylempi AMK Kempeleen kunta 2 JOHDANTO Kempeleen Sarkkirannan osa-alueen Kasvihuoneentielle laaditaan asemakaavan

Lisätiedot

VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA. Luontoselvitys. Pekka Routasuo

VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA. Luontoselvitys. Pekka Routasuo VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA Luontoselvitys Pekka Routasuo 7.9.2009 Vt 13 raskaan liikenteen odotuskaistan rakentaminen välille Mustola

Lisätiedot

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi 17.1.2013 Willitys tmi Marjo Lindberg Sisältö Selvitysalueen sijainti 3 Yleistä 3 Menetelmät 3 Sysivuoren luonto, yleistä 3 Kartta 4 Kuvaukset Sysivuoren luonnosta

Lisätiedot

pääkirjoitus KAI HÄMÄLÄINEN

pääkirjoitus KAI HÄMÄLÄINEN 1:2008 pääkirjoitus KAI HÄMÄLÄINEN 2 3 4 !" ; ; : ; :! * ; 8 ; :; 5 #!$ % 8:. C@@DDD 9 @0 D ;; 8:!! 8: " $ D $, +E $, -E $ 8:! /& /5 +, @! $ 6 7 8 9 10 11 12 IIRO SAIRANEN http://personal.inet.fi/surf/deepsky

Lisätiedot

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia?

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia? Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia? 8. Miten järvessä voi elää monta kalalajia? Sisällysluettelo Eri kalalajit viihtyvät järven erilaisissa ympäristöissä. (54A) Suun muoto ja rakenne paljastavat

Lisätiedot

Ilmastonmuutos globaalina ja paikallisena ilmiönä

Ilmastonmuutos globaalina ja paikallisena ilmiönä Ilmastonmuutos globaalina ja paikallisena ilmiönä Muuttuva Selkämeri Loppuseminaari 25.5.2011 Kuuskajaskari Anna Hakala Asiantuntija, MMM Pyhäjärvi-instituutti 1 Ilmasto Ilmasto = säätilan pitkän ajan

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

Idänsiilikäs (Borearctia menetriesii) -tutkimuksen tuloksia ja haasteita

Idänsiilikäs (Borearctia menetriesii) -tutkimuksen tuloksia ja haasteita Idänsiilikäs (Borearctia menetriesii) -tutkimuksen tuloksia ja haasteita Marko Tähtinen Kuva: Hannu Saarenmaa Lajitietokeskus Luonnontieteellinen keskusmuseo Helsingin yliopisto Esityksen sisältö Tutkimuksen

Lisätiedot

Planterra Group Oy, Markku Kemppainen Veininmäki 6 Asemakaavan muutos

Planterra Group Oy, Markku Kemppainen Veininmäki 6 Asemakaavan muutos Planterra Group Oy, Markku Kemppainen Veininmäki 6 Asemakaavan muutos LUONTOLAUSUNTO Johdanto Tämä lausunto koskee Espoon Rastaalassa sijaitsevia kiinteistöjä 49-60-230-5 ja 6, osoitteissa Veininmäki 6

Lisätiedot

Ma Tänään tutustumme sanomalehteen ja sen eri osastoihin.

Ma Tänään tutustumme sanomalehteen ja sen eri osastoihin. Ma Tänään tutustumme sanomalehteen ja sen eri osastoihin. 3. 4. Mitä sanomalehteä luet? Etsi lehdestä seuraavat perustiedot: a) lehden nimi b) ilmestymisnumero c) irtonumeron hinta d) päätoimittaja e)

Lisätiedot

NAANTALI LÖYTÄNE LADVO LIITO-ORAVAESIITYMÄT KEVÄÄLLÄ 2012

NAANTALI LÖYTÄNE LADVO LIITO-ORAVAESIITYMÄT KEVÄÄLLÄ 2012 NAANTALI LÖYTÄNE LADVO LIITO-ORAVAESIITYMÄT KEVÄÄLLÄ 2012 Ari Karhilahti Leipurinkuja 4 21280 RAISIO ari.karhilahti@utu.fi 050 5698819 1. Johdanto Naantalin kaupunki tilasi keväällä 2012 seuraavan luontoselvityksen:

Lisätiedot

METSOKOHTEET NURMEKSEN SEURAKUNTA

METSOKOHTEET NURMEKSEN SEURAKUNTA METSOKOHTEET NURMEKSEN SEURAKUNTA Nurmeksen seurakunta on suojellut Metsien suojeluohjelman (METSO) mukaisesti Ympäristöministeriön päätöksellä yksityiseksi luonnonsuojelualueiksi tässä oppaassa lyhyesti

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Sudenkorentoselvitys 2013

Sudenkorentoselvitys 2013 Pyhäjärvi-Instituutti Sepäntie 7, Ruukinpuisto 2700 Kauttua, Eura Sudenkorentoselvitys 20 Eurajokivarsi Koskeljärven pohjoisranta Erkki Jaakohuhta erkki.jaakohuhta@dnainternet.net Sari Kantinkoski sarikantinkoski@gmail.com

Lisätiedot

Heinijärvien elinympäristöselvitys

Heinijärvien elinympäristöselvitys Heinijärvien elinympäristöselvitys Kuvioselosteet Kuvio 1. Lehto Kuviolla kahta on lehtotyyppiä. Ylempänä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT) ja alempana kosteaa keskiravinteista

Lisätiedot

Lataa Lumoava Helsinki. Lataa

Lataa Lumoava Helsinki. Lataa Lataa Lumoava Helsinki Lataa ISBN: 9789513771805 Sivumäärä: 248 Formaatti: PDF Tiedoston koko: 14.56 Mb Tiedätkö, missä harmaahaikarat pesivät? Entä mistä löydät harvinaisen vanhat hiidenkirnut, Aarnipadan

Lisätiedot

lajien tunnistaminen

lajien tunnistaminen Kimalaisten elintavat ja lajien tunnistaminen Juho Paukkunen Pölyhyöty-hankkeen koulutustilaisuus Helsinki 27.4.2019 Esityksen sisältö Kimalaisten elintavat ja merkitys pölyttäjinä Suomen kimalaislajisto

Lisätiedot

Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010

Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010 1 Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010 Hannu Poutiainen Tapani Rostedt Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Yleiskartta...

Lisätiedot

Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Raportteja 20/2015 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen

Lisätiedot

NAANTALIN KAUPUNGIN SELVITYS ALUEEN LIITO-ORAVAREVIIREISTÄ KEVÄÄLLÄ 2004

NAANTALIN KAUPUNGIN SELVITYS ALUEEN LIITO-ORAVAREVIIREISTÄ KEVÄÄLLÄ 2004 NAANTALIN KAUPUNGIN SELVITYS ALUEEN LIITO-ORAVAREVIIREISTÄ KEVÄÄLLÄ 2004 Ari Karhilahti 2004 0 NAANTALIN KAUPUNGIN SELVITYS ALUEEN LIITO-ORAVAREVIIREISTÄ KEVÄÄLLÄ 2004 1. JOHDANTO...0 2. MENETELMÄT JA

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Lumivuoren alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa, noin 10 kilometriä Kurun keskustasta

Lisätiedot

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 3 INVENTOITU ALUE... 3 1. Repolahden perukka. 3 LIITTEET Kansikuva: Repolahden perukan rantaa

Lisätiedot

LIITO-ORAVASELVITYS 16X KALAJOEN KAUPUNKI. Hiekkasärkkien liikuntapuiston alue Liito-oravaselvitys

LIITO-ORAVASELVITYS 16X KALAJOEN KAUPUNKI. Hiekkasärkkien liikuntapuiston alue Liito-oravaselvitys LIITO-ORAVASELVITYS 23.6.2015 KALAJOEN KAUPUNKI Hiekkasärkkien liikuntapuiston alue Liito-oravaselvitys 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 LIITO-ORAVASELVITYS 2 3 TULOKSET 3 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 4 5 VIITTEET 5 Kannen

Lisätiedot

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009 HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009 Marko Vauhkonen 18.5.2009 HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 3 TULOKSET... 4 4 SUOSITUKSET...

Lisätiedot

Renkajärven valokuvauskilpailu 2011 jälleen upeita kuvia!

Renkajärven valokuvauskilpailu 2011 jälleen upeita kuvia! Renkajärven valokuvauskilpailu 2011 jälleen upeita kuvia! Suojeluyhdistyksen valokuvauskilpailu järjestettiin nyt kolmannen kerran. Kilpailuaika oli 13.2.-5.6.2011. Yhdistyksen hallitus oli antanut kilpailun

Lisätiedot

Etsi Siidan alakerran retkeilynäyttelyn kartasta vastaavat rajat. Vertaa niitä omiin havaintoihisi:

Etsi Siidan alakerran retkeilynäyttelyn kartasta vastaavat rajat. Vertaa niitä omiin havaintoihisi: Nimeni: Metsänrajat Tarkkailutehtävä linja-automatkalle Jos tulet Inariin etelästä, aloita tarkkailu Vuotsosta:Jos tulet Inariin pohjoisesta, aloita tarkkailu lähtöpaikastasi: Käytä värikyniä, jotta saat

Lisätiedot

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskus Kuva: Tero Taponen Kosteikkoluontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin (koko maa) 100 % 10 12 21 17 70 14 n 90 % 80

Lisätiedot

Rantojen kasvillisuus

Rantojen kasvillisuus Rantojen kasvillisuus KALVOSARJA 3 Rantaniittyjen kasvillisuus Murtoveden alavat merenrantaniityt kuuluvat alkuperäisiin rannikon kasvillisuusmuotoihin. Merenrantaniittyjen muodostumiseen ja laajuuteen

Lisätiedot

Hankasalmi Olkkolan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

Hankasalmi Olkkolan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 Hankasalmi Olkkolan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kaavakartta... 2 Maastokartta 1:10 000, muinaisjäännös ja tutkimusalue... 3 HANKASALMI 27

Lisätiedot

ACCLIM II Ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos ISTO-loppuseminaari 26.1.

ACCLIM II Ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos ISTO-loppuseminaari 26.1. http://www.fmi.fi/acclim II Ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos ISTO-loppuseminaari 26.1.211 TEHTÄVÄ: tuottaa ilmaston vaihteluihin

Lisätiedot

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen 212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Ilmastonmuutokset skenaariot

Ilmastonmuutokset skenaariot Ilmastonmuutokset skenaariot Mistä meneillään oleva lämpeneminen johtuu? Maapallon keskilämpötila on kohonnut ihmiskunnan ilmakehään päästäneiden kasvihuonekaasujen johdosta Kasvihuoneilmiö on elämän kannalta

Lisätiedot

MÄTÄOJAN LUONNONSUOJELUALUE

MÄTÄOJAN LUONNONSUOJELUALUE MÄTÄOJAN LUONNONSUOJELUALUE VANTAAN LUON- NONHELMEKSI Vielä ajanlaskun alun aikoihin Vantaanjoki laski mereen nykyisen Mätäojan kautta. Sitä perua ovat esihistoriallisen ajan merkit asutuksesta Mätäojanlaaksossa

Lisätiedot

Yyterin tähtikudospistiäistilanne syksyllä 2014

Yyterin tähtikudospistiäistilanne syksyllä 2014 Yyterin tähtikudospistiäistilanne syksyllä 214 Antti Pouttu, Ari Rajala, Hannu Heikkilä ja Timo Silver 28.1.214 Metsäntutkimuslaitos, Suomen metsäkeskus Syksyllä 214 Yyterin männiköihin tehtiin 88 näytekoealaa

Lisätiedot

Helsingin luonnon monimuotoisuus. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta

Helsingin luonnon monimuotoisuus. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta Helsingin luonnon monimuotoisuus Kääpien merkitys luonnon toiminnassa Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta Luonnontilaisessa metsässä on paljon lahopuuta ja runsaasti kääpiä. MARKKU HEINONEN

Lisätiedot