HENKILÖKUVASSA OLLI HAUTALA

Transkriptio

1 KIRJOITTANUT: KRISTIINA JUUSO HENKILÖKUVASSA OLLI HAUTALA Olli Hautala on 25-vuotias vuonna 2010 valmistunut tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka työskentelee projekti-insinöörinä ISS Prokolla Oulussa. Tämä kolmetoistavuotiaana uransa huipulla lopettanut entinen karting-ajaja harrastaa nykyään metsästystä, kalastusta, sählyä, golfia sekä kaikennäköistä puuhastelua ja rakentamista. Rakentaminen on aina ollut lähellä Ollin sydäntä, ja ostettuaan Toppilansaaresta asunnon yhdessä tyttöystävänsä Niinan kanssa, he remontoivat sen pinnoiltaan uuteen uskoon. RAKSALLE, RAKSALLE Olli syntyi vuonna 1986 rovaniemeläiseen yrittäjäperheeseen. Hän vietti Rovaniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa, harrasti ja kirjoitti Ounasvaaran lukiosta ylioppilaaksi keskitasoa hieman paremmilla arvosanoilla. Olli on ymmärtänyt vanhempiensa vaikutuksen häneen itseensä vasta myöhemmin pienten asioiden kautta. Hänen isänsä opiskeli Oulun yliopistossa rakennustekniikkaa ja -suunnittelua ja on toiminut yksityisyrittäjänä niin kauan, kuin Olli itse muistaa. Kesät Olli vietti töissä rakennustyömailla ja rakennusliikkeissä. Lukion jälkeen hän halusi Ouluun, ja hänen haaveenaan oli opiskella rakennustekniikkaa. Sitä ei kuitenkaan Oulussa ollut yliopistossa tarjolla, mutta koska tuotantotalouden diplomi-insinöörin koulutus vaikutti monipuoliselta, hän haki siihen. Lisäksi Ollin veli opiskeli Oulussa tuotantotaloutta, minkä johdosta hakeminen Tutalle oli helppoa. 29

2 TÖISTÄ APUA OPISKELUUN Opiskeluaika tuo Ollin mieleen hyviä muistoja. Yhtenä suurimpana piirteenä ja hyvänolon tuojana toimi Ollin mielestä silloin vallinnut rento yhteishenki. Opiskeluajoilta jäi myös muutakin konkreettista käteen kuin diplomityö: ystävät. Näistä Olli mainitsee Antin, Eemelin ja Joonan, joiden kanssa hän on lähes päivittäin tekemisissä. Heidän kanssaan Olli keksii vieläkin kaikenlaista puuhaa. Esimerkiksi viime kesänä he Joonan kanssa ostivat pumpattavan kumiveneen ja kävivät laskemassa sillä koskea Kiiminkijoessa. Ensimmäisen kesän Olli oli töissä oululaisessa rakennusliikkeessä, mutta toisen opiskeluvuoden jälkeiseksi kesäksi hän pääsi ISS Prokolle. Vuonna 2008 syksyllä hän alkoi tehdä siellä töitä myös opiskeluiden yhteydessä opintojen ollessa loppusuoralla. Hän toimi silloin käytännössä avustavana henkilönä samanlaisissa projekteissa, joista hän itse tällä hetkellä on vastuussa. Olli kertoo, että työnteon vaikutus opiskeluihin oli se, että kursseista alkoi hyötyä eri tavalla. Vaikka aiheet eivät liittyneetkään täysin toisiinsa, syntyi työtehtävissä pintaa, johon kursseilla käytyjä asioita pystyi vertaamaan. maissa harjoitetaan elinkaariohjausta vai mietitäänkö sitä rakentamisessa ollenkaan. Vuoden 2010 toukokuussa Olli valmistui virallisesti. VASTUUTA JA HAASTEITA Valmistumisen jälkeen Olli jatkoi uraansa ISS Prokolla. Hän toimii siellä projekti-insinöörinä ja elinkaariasiantuntijana. Suurimman osan työajastaan hän vetää normaaleja rakennusprojekteja, mutta elinkaarisuunnittelua vaativia hankkeita on myös muutamia vuodessa. Elinkaarisuunnittelupalvelu kehitettiin Ollin diplomityön myötä, ja se on käytännössä Ollin vastuulla. Tällä hetkellä se on kuitenkin vielä alullaan, koska kaikki muut projektit vievät paljon aikaa. Ollin tarkoituksena on kehittää sitä enemmän, kunhan tilanteet sallivat. Olli uskoo, että tuotantotalouden opinnot ovat osaksi mahdollistaneet sen, että hänelle on annettu vastuuta ja hänen osaamiseensa on luotettu. Olli on ainoa diplomiinsinööri työyhteisössään ja yleensä, kun esille tulee jokin uusi, oudompi haaste, se annetaan Ollille tehtäväksi. Yleinen näkemys on, että kyllä tuotantotalouden diplomiinsinöörille voi antaa vaativammankin homman harteille. Lisäksi Ollille itselleen opinnot ovat antaneet jollakin tasolla kokonaiskuvan, vaikka hänestä välillä tuntuu, ettei hänellä ole koulutuksensa myötä mitään spesifiä osaamista. Lisäksi koulutuksen kautta saadulla oppimaan oppimisella ja maailman tiedostamisella mennään Ollin mielestä pitkälle. Suurin haaste, minkä Olli on työurallaan kokenut, tapahtui muutama vuosi sitten, kun hän piti ensimmäisen työmaakokouksensa rakennuttajan, eli projektijohtajan, edustajana. Paikalla kaikki muut olivat hyvin kokeneita: eräskin Olli uskoo, että tuotantotalouden opinnot ovat osaksi mahdollistaneet sen, että hänelle on annettu vastuuta ja osaamiseensa on luotettu. hänen Vuoden 2009 kesän jälkeen Olli oli saanut kaikki kurssit suoritettua ja aloitti diplomityönsä tekemisen ISS Prokolle. Diplomityön otsikoksi tuli Rakennuksen elinkaarisuunnittelun ohjauksen kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että rakentamisessa mietitään kokonaisvaikutuksia, eli ei pelkästään kokonaiskustannuksia, vaan myös laatua, käyttäjäkustannuksia ja -tyytyväisyyttä kohteesta riippuen. Esimerkiksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa keskitytään osastojen sijoittamiseen siten, että kulkureitit ovat mahdollisimman lyhyet ja optimoidut, jolloin selvitään vähemmällä henkilökunnalla. Ollin diplomityön tekemiseen liittyi käytännössä erikoinen seikka: hän ei tehnyt sitä Suomessa, vaan maailmalla. Kun Proko tarjosi tällaisen tutkimusmatkan, oli Ollin vaikea sanoa ei. Hän kiersi maailmaa benchmarkkailemassa; hän selvitti, miten eri Olli on ajautunut rakennusalalle muun muassa isänsä jalanjäljissä. Ollin mielestä rakennusalalle ei päästä, vaan sinne joudutaan. Kuten sanottu, Olli on pienestä asti joutunut kuulemaan rakennusjuttuja ja olemaan rakennustyömailla töissä. Alalle päätyminen ei kuitenkaan ole ollut pelkkää joutumista, vaan kyse on ollut myös harrastuneisuudesta. Ollia kiehtoo rakentamisessa se, että näkee konkreettisesti, mitä saa aikaan. Esimerkiksi IT-maailma on Ollin mielestä liian abstraktia ja epäselvää. arkkitehti oli noin 60-vuotias ja koko ikänsä suunnitellut taloja. Lisäksi paikalla oli urakoitsijan ja tilaajan edustajat, jotka odottivat, että projektin johtaja johtaa ja tekee päätöksiä sen pohjalta, mitä esitetään. Ollin mielestä oli suuri haaste mennä sinne nuorena miehenä vanhojen kokeneiden sekaan, varsinkaan kun hän ei koulutuksen myötä tiennyt, eikä vieläkään aina tiedä rakennusteknisesti, mikä olisi milloinkin järkevin ratkaisu. Johtajan ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkea, vaan hallita se, miten koota yhteen ne ihmiset, jotka tietävät. Välillä Olli pohtii, onko kenties vähän liian suurissa saappaissa, kun on kuitenkin niin nuori vielä. Hän kuitenkin kertoo saaneensa sen verran itseluottamusta, ettei enää turhia hermoile. Lisäksi aina auttaa ajatella, ettei tässä mitenkään mahdottomia töitä ole. 30

3 Työntekijänä Olli on tunnollinen, vastuullinen ja luotettava. Vaikka työaika loppuisikin, hän jää tekemään tärkeitä töitä, jos ne ovat kesken. Jos hän lupaa jotakin asiakkaalle, hän haluaa myös pitää sen, ja jos projekteja on monia päällekkäin, ei voi välttyä siltä, etteivätkö työpäivät joskus venyisi 12-tuntisiksi. Vaikka Olli onkin vastuullinen ja tunnollinen, on joskus kuitenkin pakko hutiloida, jotta saa pidettyä kiireen ja tarkkuuden tasapainossa. Tulevaisuudessa Olli toivoo, että olisi enemmän vapaa-aikaa. Hän uskookin, että kun saa talon maksettua, ei tarvitse takoa enää niin paljon, vaan ehtii nauttia myös elämästä. Yhtenä henkilökohtaisesti tärkeimpänä osaamisenaan Olli pitää neuvottelutaitojaan. Se, kun saa tuotettua asiakkaalle lisäar voa neuvottelemalla urakoitsijan tarjoamaa hintaa alas saman verran, kuin siitä oma yritys saa provisiota, tuo Ollille suuren onnistumisen tunteen. Se, ettei anna asioiden mennä niin vain läpi, vaan näkee vähän vaivaa, on yhdessä hyvien neuvottelutaitojen kanssa Ollin mielestä valtti. MENESTYKSEN SALAISUUS Olli myöntää, että tähän asti hänellä on ollut vähän liiankin paljon onnistumisia. Sen hänen kaverinsakin ovat huomanneet ja monesti nauraneet, että onko hän koskaan ollut saavuttamatta sitä, mihin on pyrkinyt. Olli kuitenkin muistaa epäonnistuneensa ainakin kahdesti. Ensimmäisen kerran, kun hän ei vuoden 2009 vappuna saanut erään fuksitytön teekkarilakkiin kokardia, vaan rikkoi sen ja toisen kerran syksyllä 2010, kun häntä ei valittu Finnairin Quality Hunteriksi. Ominaisuutensa, joiden Olli näkee olevan menestystekijöitään, ovat sosiaalisuus, sanansa mittaisuus sekä pelkäämättömyys mennä soutamaan kovempaankin koskeen. Hän tulee helposti kaveriksi, ja esimerkiksi diplomityötä tehdessä siitä oli paljon hyötyä, koska Olli joutui juttelemaan kaikenlaisille ihmisille. Hän myös huomasi kolmen kuukauden reissun aikana, kuinka kehittävää oli, kun kulki yksin ja keskusteli erilaisten ihmisten kanssa ja oppi tuntemaan heidät. Se avarsi paljon. Ollia inspiroivat iloiset, reippaat, nauravaiset, ennakkoluulottomat ja elämästä nauttivat ihmiset. Näiden ominaisuuksien lisäksi häntä kiehtovat myös fiksut ja itseään sivistävät ihmiset. Ollin mielestä yksi fiksuin hänen tuntemistaan ihmisistä on hänen tyttöystävänsä, ja hän on siitä luonnollisesti iloinen. Kodin lisäksi myös töissä Ollia ympäröi muutama häntä inspiroiva henkilö. Yksi heistä on Heikki, joka tietää paljon kaikesta. Esimerkiksi eräänä aamuna he olivat porukalla jutelleet kahvipöydässä tuulivoimaloista. Kun niiden toiminnasta oli tullut porukan kesken hieman epäselvyyttä, oli Heikki huudettu paikalle kertomaan, miten asia todellisuudessa on. Ja hän oli kertonut. Oli aihe mikä tahansa, Heikki ottaa asiasta selvää ja sillä tavalla sivistää itseään. Nuorempana Olli olisi saattanut kokea Heikin kaltaiset ihmiset näsäviisaiksi, mutta nykyään hän kyllä huomaa, miten jotkut osaavat miettiä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Toinen vaikuttava tapaus oli jutella ensimmäistä kertaa kunnolla erään hieman vanhemman ja hiljaisemman työkaverin kanssa. He olivat keskustelleet kaikista maailman ihmeistä, kuten siitä, mitä tapahtuu, kun kuolee, mihin maailmankaikkeus loppuu ja niin edelleen. Juttelutuokion jälkeen Olli oli tajunnut, kuinka fiksujen ihmisten ympäröimänä hän onkaan ja kuinka tässä maailmassa moni ihminen ajattelee isoja asioita. Lisäksi Ollia kiehtoi se, miten järkiperäisen selityksen hän oli saanut kaikelle ja kuinka kiva olo keskustelusta oli tullut, vaikka yleensä sellaisia asioita miettiessä saattaa alkaa pelottaa. TULEVAISUUS Ollin lähitulevaisuuteen kuuluvat lomamatkat Pietariin, Thaimaahan ja Malediiveille, kunhan työt antavat myöten. Matkailu on yksi niistä asioista, joita Olli haluaa tehdä paljon, ennen kuin alkaa perustaa perhettä. Urakehityksensä suhteen Ollin suunnitelma on perustaa isänsä lailla jossakin vaiheessa oma yritys. Hän pohtii sen voivan olla jonkinlaista kauppakonsulttitoimintaa, neuvottelua, eli sitä, mistä hän pitää ja missä hän on hyvä. Sitä ennen hän haluaa kuitenkin hankkia itselleen tarpeeksi oppia sekä taloudellisesti stabiilin tilanteen. OLLIN TERVEISET URAKEHITYKSENSÄ ALUSSA OLEVILLE Olli haluaa antaa muille heidän urakehitykseensä neuvoksi sen, ettei saa missään nimessä hävetä itseään tai pelätä tulevaisuutta. Hän haluaa muistuttaa, että kaikki ovat ihmisiä, ja jokainen tulee nopeasti huomaamaan sen, etteivät muutkaan tiedä kaikesta kaikkea. Pitää kuitenkin muistaa olla aina riittävän nöyrä eikä huutaa suuna ja päänä, vaan ottaa oppia toisilta. Tärkeimpänä hän kuitenkin pitää sitä, että uskoo itseensä ja menee, minne haluaa. Ollin mielestä ei pidä jäädä sellaiseen työhön, mistä ei tykkää, vaan luottaa siihen, että uusia paikkoja löytyy, vaikka lähtisikin entisestä pois. Jos vain on kova tahto ja vähänkään rahkeita, niin on Olli varma siitä, että tulee samaan juuri sen paikan, minkä haluaa. Hän kuitenkin mainitsee, ettei se ole helppoa esimerkiksi, jos presidentiksi haluaa, niin voi olla hieman haasteita. Lisäksi Olli korostaa, ettei työtä ole pakko tehdä, niin kuin aina ennen on tehty, vaan työtään voi kyllä räätälöidä sellaiseksi, että se tuntuu enemmän omalta. Pitää vain muistaa keskustella esimiehen kanssa, jos jokin ei miellytä, ja siihen on itsellä parempi menetelmä tai keino. Vanhaan ei pidä parkkiintua, vaan olla kehittävä oman työnsä suhteen. 31

4 KIRJOITTANUT: KRISTIINA JUUSO HENKILÖKUVASSA JUHA-MATTI HELISTEN Juha-Matti Helisten, tuttavallisemmin Juhis, on Kemijärveltä kotoisin oleva leppoisa ja miehinen mies. Hän valmistui vuonna 2010 tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja on nykyään myyntikonsulttina 3M:llä Espoossa. Hän kertoo olevansa sekoitus hidasta hämäläistä ja yksinkertaista lappalaista. Hän heiluttaa vapaa-aikanaan siimojaan punttisalilla ja juoksee korkeintaan sulkapallon perässä. KUNNIANHIMOA JA KANNUSTUSTA Juha-Matti syntyi vuonna 1984 Kemijärvellä ja vietti siellä suurimman osan lapsuudestaan. Juha-Matin ollessa alaasteella, muutti hän perheensä kanssa Tornioon. He kuitenkin palasivat kolmen vuoden jälkeen takaisin Kemijärvelle. Koulussa Juha-Matti oli erittäin kunnianhimoinen ja lahjakas. Häntä kiinnostivat paljon matemaattis-luonnontieteelliset aineet, ja hän menestyi niissä hyvin. Peruskoulun jälkeen Juha-Matin oli aika valita, mitä tekee tulevaisuudelleen. Hän päätti mennä lukioon, jotta saisi kolme vuotta lisäaikaa miettiä. Hän ei kokenut kotikaupunkinsa tarjoavan mitään kiinnostavaa, joten hän itsevarmana päätti, että pyrkii opinnoissaan menemään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Kotona häntä kannustettiin tekemään paljon töitä sen eteen, mitä haluaa. 32

5 Lukion aikana ajatus urasta teknisessä työssä alkoi kehittyä Juha-Matin mielessä. Filosofiset aineet eivät kiinnostaneet häntä, mikä helpotti päätöstä. Lukion loppuvaiheessa Juha- Matti ajatteli jatkaa vielä joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Opiskelupaikkaa valitessaan Juha-Matti toimi eliminointiperiaatteella: hän rajasi kylmästi pois ne linjat ja koulutusohjelmat, jotka häntä eivät ainakaan kiinnostaneet. Lopulta jäljelle jäivät Oulun yliopiston Teknillisestä tiedekunnasta tuotantotalouden ja prosessitekniikan koulutusohjelmat. Opiskelupaikan lopullisessa valinnassa auttoi paljon Juha-Matin lapsuudenkaverin isä, joka oli hyvin kiinnostunut selvittämään sitä, mihin hänen oma poikansa ja Juha-Matti voisivat lähteä opiskelemaan. Juha- Matin kyseinen kaveri oli myös lähdössä yliopistoon, ja pyrki ensimmäisenä vaihtoehtonaan opiskelemaan prosessitekniikkaa. Kaverin isä kannusti aktiivisesti Juha-Mattia hakemaan tuotantotalouteen, koska hänellä oli niin hyvät arvosanat. Niinpä Juha-Matti haki ensisijaisesti tuotantotaloudelle ja pääsi sisään keväällä 2003, jolloin hän kirjoitti myös ylioppilaaksi. APINAN RAIVOLLA ETEENPÄIN Lukion jälkeen Juha-Matti lykkäsi tuotantotalouden opintojensa aloittamista kahdella vuodella. Hän teki ensin vuoden töitä, jotta hänellä olisi tarpeeksi rahaa aloittaa uusi elämä Oulussa, poissa kotoa. Toisen vuoden hän vietti armeijassa, ja aloitti yliopiston vuonna Vuonna 2005 aloittaneista ihmisistä Juha-Matti löysi nopeasti monta samanhenkistä kaveria. Monet heistä ovat pysyneet Juha-Matin ystävinä, vaikka opiskelut ovatkin takana. Suurin osa ydinporukasta työskentelee Juha-Matin tavoin pääkaupunkiseudulla. He pyrkivät tapaamaan porukalla aina silloin, kun se on mahdollista. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä Juha-Matti ajautui kaverinsa avustuksella rakennustyömaille töihin. Työ oli reissuhommaa, ja Juha-Matilla oli mahdollisuus tehdä pitkää päivää, joten hän sai säästettyä rahaa hyvin seuraavalle vuodelle. Juha-Matti pääsi seuraavina kesinä samaan paikkaan. Vaikka hän haki muuallekin töihin, jäi hän peruslaiskana kaverina sinne, koska tavoitteenaan hänellä oli kuitenkin rahankeruu ja se, ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Lisäksi työ oli ihan mukavaa, vaikkei täysin vastannutkaan omaa alaa. Juha-Matti teki kyseiseen yritykseen myös kandintyönsä, joka käsitteli työtehtäviin liittyvää työturvallisuutta. Diplomityönsä Juha-Matti teki Rautaruukille. Juha-Matin opiskelukaveri Heikki Pietola teki oman diplomityönsä myös Rautaruukille hieman Juha-Matin aihetta sivuavasta aiheesta, joten tutkimuksissaan he huomioivat toistensa löydökset. Juha-Matin diplomityön otsikko oli Aloitetoiminnan harmonisointi kansainvälisessä teollisuusyrityksessä. Se käsitteli sitä, mitä henkilöstön tekemien organisaation kehittämiseen tähtäävien parannusehdotusten käsittely käytännössä vaatii. Aihe oli Juha-Matin mielestä käytännönläheinen, ja tutkimus tuotti hyviä löydöksiä. Kun he olivat käyneet Helsingissä Herttoniemen pääkonttorilla esittelemässä omat diplomityönsä, oli yhtiön johdosta kuulunut, että he palkkaisivat ratkaisujen implementointiin projektipäälliköksi joko Juha-Matin tai Heikin. Tarkoituksena oli aluksi toteuttaa ratkaisujen implementoinnit parissa pilottikohteessa Suomessa, jonka jälkeen ne laajennettaisiin kaikkiin Suomen yksiköihin, ja lopulta maailmanlaajuisesti. Molempien miesten harmiksi johto kuitenkin päätti, etteivät he palkkaa työhön tällä hetkellä ketään, vaan antavat tehtävän organisaation sisältä jollekin. Juha-Matin diplomityön ohjaaja oli ollut skeptinen, koska ei uskonut implementoinnin onnistumiseen samalla tavalla, kuin jos sitä hoitamaan olisi palkattu täysiaikainen henkilö. Vaikka diplomityö ei aukaissutkaan Juha-Matille uraa, oli hän kuitenkin tyytyväinen siitä, että sai kiitettävän arvosanan lisäksi myös hyvää referenssiä. AHKERUUS PALKITAAN Syksyllä 2010 Juha-Matti haki aktiivisesti töitä ja suoritti samaan aikaan viimeiset kurssinsa. Hän sai diplomi-insinöörin paperit virallisesti käteensä joulukuussa Eräänä joulukuisena iltana valmistumisen jälkeen Juha- Matin naputellessa työhakemuksia, hänen silmiinsä osui 3M:n työpaikkailmoitus. Juha-Matti ei ollut missään vaiheessa opiskelu-uraa tai elämää ajatellut, että hakisi joskus myyntialalle. Paikka kuitenkin vaikutti Juha-Matin mielestä mielenkiintoiselta, koska hän saisi olla siinä todennäköisesti enemmän ihmisten kuin tietokoneiden kanssa tekemisissä. Niinpä hän haki paikkaa, ja jo seuraavana aamuna soi puhelin. Puhelimen toisessa päässä oli Juha-Matin tuleva pomo, joka oli kiinnostunut hänen lähettämästään työhakemuksesta. Tuleva pomo kertoi työn olevan hieman erilainen kuin normaali toimistotyö. Hän ehdotti, että voisi kertoa työstä vielä lisää, kun tulee työreissulle Ouluun, jos Juha-Matilla riittää vielä kiinnostusta. Niinpä he tapasivat Oulussa. Tämä tapaaminen oli yksi tiukimmista työhaastatteluista, joissa Juha-Matti on koskaan ollut. Häneltä testattiin muun muassa englannin kielen taitoa, reagointikykyä ja yleistä tietämystä. Juha-Matin tuleva pomo oli kertonut haastattelevansa itse ensimmäisellä kierroksella hakemusten perusteella parhaat, joista muutama valittaisiin toiselle kierrokselle haastatteluun pääkonttorille. Juha-Matti pääsi läpi, ja hänet kutsuttiin tammikuun puolella Espooseen. Haastattelussa oli paikalla tulevan pomon lisäksi myynti- ja markkinointipäällikkö, myyntijohtaja ja henkilöstöjohtaja. Haastattelu oli vielä tiukempi kuin ensimmäinen. Juha- Matti kuitenkin vakuutti haastattelijat, ja viikko haastattelun jälkeen hänelle soitettiin ja kerrottiin, että hän voisi aloittaa kolmen viikon kuluttua, helmikuun alussa. Niinpä Juha-Matti koki vauhdikkaan siirtymisen opiskeluelämästä ja tutuista piireistä uusiin ympyröihin ja työelämän oravanpyörään. Juha-Matti ker too pitävänsä työstään paljon, vaikka se on todella rankkaa. Yrityksen tavoitteena on tehdä 33

6 satoja asiakaskäyntejä vuodessa, mikä merkitsee muutamaa käyntiä joka päivä, neljänä päivänä viikossa. Muistamista on siis paljon: pitää muistaa missä on käynyt, ketä on nähnyt ja mikä oli tilanne missäkin. Koska asiakaskäyntejä on niin paljon, tulee uusia kasvoja tutuiksi koko ajan. Tampereella alihankintamessuilla jonkun yrityksen toimitusjohtaja oli tuttavallisesti ständiltään tervehtinyt Juha-Mattia. Onneksi toimitusjohtaja ei itsekään muistanut, missä he olivat nähneet. Uusien kontaktien tulva ei kuitenkaan yksistään tee työstä Juha-Matin mielestä rankkaa, vaan se, että asioiden opetteluun menee tässä vaiheessa todella paljon aikaa. Koko ajan tulee jotakin uutta, tai asiakkaat kysyvät neuvoa, ja se, mitä ei tiedä, pitää ottaa selville joko itse tai välikäsien kautta. Aina, kun asia menee yhden rajapinnan yli, ja joku muu alkaa selvittää sitä, täytyy Juha-Matin muistaa muistuttaa myös tätä, jos vastausta ei ala kuulua. Asiakkaalle annetut lupaukset tulee voida pitää. Työpäivät venyvät yleensä iltaan asti, ja yli viiden tunnin yöuniin ei ole aikaa. Henkisesti työ on Juha-Matin mukaan rankkaa, koska kymmenen sormen ympärillä on miljoona lankaa ja aivot surraavat 100 prosentin teholla koko ajan. Kaikesta rankkuudesta huolimatta Juha-Matti pitää työstään paljon, koska oppii siinä koko ajan uusia asioita. Se taas tarkoittaa sitä, että hän on joka päivä lähempänä uusia haasteita. Hän kertoo, että pitää mieluummin tällaisesta nopeasta bisneksestä kuin esimerkiksi tuotekehitystyöstä, joka on hyvin seesteistä ja jossa ehtii juomaan kahvia koko ajan. Koska Juha-Matin työssä työnnetään koko ajan selästä eteenpäin, mutta selvitettävät asiat vetävät taaksepäin, on hänen sanojensa mukaan koko ajan päällä hallittu kaaos. Paine tekee ajasta tehokasta ja päivistä erilaisia, ja siitä hän pitää. Paine ja kiire tuovat myös haasteita siinä mielessä, että asioiden omaksumiseen ei ole aikaa. Tämä työ valmistaa Juha-Mattia siihen johonkin muuhun, joka on loppujen lopuksi hänen juttunsa. Juha-Matti ei osaa vielä tarkasti sanoa, mitä se tulee olemaan, eikä hän välttämättä tähtää minnekään todella ylös. Hänen mielestä urakehityksen ideaalitilanne on se, että kiikkuu yhdessä firmassa portaita ylöspäin, eikä niin, että vaihtaa firmasta toiseen tehtävissä ylöspäin. Tällä hetkellä Juha-Matista tuntuu siltä, että ei haluaisi vaihtaa muualle. Urakehitykseen 3M:llä Juha-Matilla on kuitenkin mahdollisuus, jos ala häntä vielä tulevaisuudessakin kiinnostaa ja jos yritys haluaa hänet pitää. Tulevaisuuttaan Juha-Matti ei ole muutenkaan koskaan suunnitellut sen kummemmin, vaan on panostanut siihen, mikä on jaksanut kiinnostaa. Hänen mielestään tulevaisuutta suunnittelemalla ja koko ajan suunnitelmien mukaan etenemällä huomaa ajan kuluessa vain sen, ettei ole elänyt elämäänsä, vaan on saanut vain ryppyjä kaikesta stressaamisesta. Juha-Matti on itse antanut elämänsä mennä aina aikalailla hetkessä ja turhia stressaamatta. Työn puolesta hänen tarkoituksenaan on opetella asioita ja katsoa, mitä työssä kehittyminen tuo aikanaan tullessaan. Juha-Matti kertoo, että on kysellyt esimiehiltään kriteereitä, joiden perusteella hänet valittiin työhön. Hänelle on selvinnyt, että työhön haluttiin hyvän koulutuksen saanut henkilö, jolla olisi mahdollisuus edetä tehtävästä ylemmäs. Juha-Matin nykyinen pomokin on koulutukseltaan diplomiinsinööri ja aloittanut samassa tehtävässä, jossa Juha-Matti itse on nyt. Aika näyttää, mihin Juha-Matin rahkeet riittävät, ja onko eteneminen 3M:llä horisontaalista, vertikaalista vai molempia. Yritys on joka tapauksessa maailmanlaajuinen konglomeraatti, henkilön firma, josta löytyy uramahdollisuuksia sekä Suomesta että ulkomailta. Mahdollisuudet ovat motivoivia, mutta toistaiseksi Juha-Matti keskittyy nykyiseen työhönsä ja siihen, että oppii bisneksen. Sen lisäksi, että tuotantotalouden diplomi-insinöörin koulutus auttoi Juha-Mattia saamaan nykyisen työpaikkansa, ovat opinnot hänen mielestään auttaneet ymmärtämään asioita isommassa mittakaavassa: miten asioita kannattaisi tehdä ja miksi. Opinnot ovat auttaneet Juha-Mattia hahmottamaan myös omien, eri aloilla toimivien, asiakkaiden tarpeita ja heidän sidosryhmistänsä muodostuvaa verkostoa. Lisäksi hän on huomannut, etteivät reaalimaailmassa kaikki asiat mene niin täydellisesti kuin kirjoissa. PUNAISTA JA SINISTÄ Ennen kuin Juha-Matti tuli 3M:lle, oli siellä teetetty työntekijöille kysely, jonka kautta oli haluttu selvittää, minkälaisia ihmistyyppejä yrityksessä työskentelee. Ihmistyypit oli jaettu väreihin. Sininen työntekijä on tyypillinen insinöörityyppi, tutkija, joka haluaa ottaa kaikki faktat selville, ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Punainen työntekijä taas pistää porukan liikkeelle ja vauhtiin, koska haluaa tulosta. Punaista eivät kiinnosta kaikki faktat, vaan hän tekee päätökset sekunnissa sen tiedon avulla, mitä hänellä sillä kyseisellä hetkellä on. Punainen on todella päämäärätietoinen ja tuloshakuinen tyyppi. Juha-Matti kertoo alkaneensa peilata itseään näihin väreihin ja olevansa jotakin punaisen ja sinisen väliltä. Sininen hän on sen vuoksi, koska tässä vaiheessa tuntee tietävänsä niin vähän verrattuna muihin. Hän ottaa vielä mielellään varman päälle ja haluaa varmistua siitä, että on ymmärtänyt asian ja vastannut esimerkiksi asiakkaan kysymykseen oikein. Punaisuus taas tulee Juha-Matissa esille ahneutena ja päämäärätietoisuutena. Hänen mielestään on mukavaa nähdä hyviä myyntilukuja, eikä häntä haittaa alan nopea vauhti. Juha-Matti on luonteeltaan sosiaalinen ja pyrkii tulemaan kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Se, että hän haluaa miellyttää kaikkia, voi olla nykyisessä nopeatahtisessa bisnesmaailmassa hänen mielestään jopa huono asia. Hän sanoo haasteen olevan siinä, ettei lupaa asiakkaille selvittävänsä sellaisia asioita, joista oma firma ei hyödy. Juha-Matin pitäisi omien sanojensa mukaan olla enemmän matemaattinen ja kylmästi laskelmoiva ihminen, joka miettisi enemmän sitä, onko asiakassuhde niin tärkeä ja rahanarvoinen, että siihen kannattaa käyttää aikaansa X 34

7 tuntia viikossa. Siihen, että asiakkaille tutkitaan ja haetaan tietoa jostakin, menee Juha-Matin mukaan yllättävän paljon aikaa, ja koska aika on rahaa, tulisi se käyttää raa asti eurojen mukaan. MENESTYMISEN TAKANA Vaikka elämä ei Juha-Matin mukaan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ei hän oikein osaa sanoa, missä olisi epäonnistunut. Siitä, mihin hän on ryhtynyt ja mihin hänellä on mielenkiinto riittänyt, on menestystä aina tullut. Esimerkiksi Juha-Matin koulumenestys on aina ollut hyvä. Hän pääsi opiskelemaan sitä, mitä on halunnut, valmistui hyvillä papereilla ja selvisi työhaastattelun iterointikierroksista sekä pääsi mahtavaan työhön ja työyhteisöön. Siviilielämän puolella Juha-Matti sitä vastoin on mielestään saanut suututettua ihan liian monta ihmistä. Juha-Matti on alusta asti lähtenyt koluamaan omia polkujaan, eikä ole katsonut kenestäkään mallia. Esimerkiksi kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ole opiskellut yliopistossa. Työmoraalinsa, joka on osa Juha-Matin menestymisen avaimia, hän sanoo kuitenkin saaneensa suvultaan. Hän kertoo, että työnteko, rahan arvostus ja nöyrä suhtautuminen elämään on varmasti opittu aikoinaan jossakin kaukana Lapissa maalaispojilta ja -tytöiltä. Juha- Matin suvusta löytyy todella voimakkaita miehiä ja naisia, jotka eivät valita, vaan tekevät sen, mitä milloinkin pitää tehdä. Tyhjästä ei pidä Juha-Matin mielestä valittaa, vaan pitää puskea vain eteenpäin, ja jos jotakin pitää tehdä, se tehdään, eikä siinä auta itku ja parku. Hän sanoo, että siinä vaiheessa, kun loppuu järki ja äly, mennään lihaksilla loppuun. Koska mikään ei ole tullut Juha-Matille suoraan tarjottimella valmiiksi, on hänellä hyvä mieli siitä, että on jo nyt näin pitkällä, että on jaksanut opiskella ja tehdä töitä sekä ollut aina omillaan. Työmoraalin lisäksi Juha-Matti uskoo menestyvänsä sosiaalisen luonteensa vuoksi. Hän on ihmisläheinen tyyppi, ei mikään data-antton, ja tulee sekä asiakkaidensa että työyhteisönsä ihmisten kanssa hyvin toimeen. Työyhteisö on yhteisö, jossa tehdään enemmän tai vähemmän yhdessä töitä. Jos on miellyttävä muille, on itselläkin mukavaa, kun muut ovat mukavia itseä kohtaan. Kolmantena menestystekijänään Juha-Matti pitää joustavuutta. Jos jokin muuttuu, hänellä ei mene heti sormi suuhun. Varsinkin nykyisessä työssään Juha-Matti tarvitsee joustavuutta, koska tilanteet muuttuvat koko ajan. Pitää pystyä muuttamaan omia suunnitelmia, jos esimerkiksi asiakaskäynteihin tulee aikamuutoksia tai peruutuksia lyhyellä varoitusajalla. Joustavuus tarkoittaa Juha-Matin mielestä myös sitä, että jos kaikkea tarvittavaa tietoa tai tarvikkeita ei saa käsiinsä, pitää pystyä etenemään sillä, mitä on. JUHA-MATIN TERVEISET URAKEHITYKSENSÄ ALUSSA OLEVILLE Juha-Matti uskoo, että rekrytoijat arvostavat kovaa työmoraalia enemmän kuin hienoja englanninkielisiä titteleitä ja työnkuvia. Se, että tekee joka kesä jotakin, eikä vain norkoile, on Juha-Matin mielestä tärkeää, koska se kertoo ahkeruudesta. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja joku voi arvostaa muuta kuin joku toinen. Työnsä kannattaa myös tehdä mahdollisimman hyvin. Juha-Matin työkokemus ja CV eivät hänen mukaansa olleet kovin kummoisia, mutta hänellä oli pitkä lista suosittelijoita. Suosittelijoiden joukossa oli muun muassa pari professoria Tuotantotalouden osastolta, diplomityön ohjaaja ja esimiehiä kesätöistä. Juha-Matin nykyinen pomo oli kertonut soittaneensa kaikille suosittelijoille ja Juha-Matti uskoo, että he auttoivat häntä saamaan nykyisen työpaikkansa. Työmaailmaan mennään Juha-Matin mielestä vain oppimaan lisää, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, ahkeruutta ja omaaloitteisuutta. Jos menee työelämään sillä asenteella, että osaa jo kaiken, seinä tulee vastaan melko nopeasti. Pitää kuitenkin olla varma siitä, mitä on oppinut ja luottaa omaan ajattelutapaansa ja näkemyksiinsä sekä tuoda niitä esille, vaikka ei aina olisikaan oikeassa. Juha-Matti uskoo, että vaikka keksisi hölmöjäkin ideoita, yrityksessä arvostetaan sitä, että tuo sinne jotakin erilaista ja tuoretta. Nöyryys tulee Juha-Matin mielestä pitää aina mielessä, joten asioiden ja kehitysehdotusten ulosanti on hänen mielestään tärkeää. Ei Juha-Matillakaan ollut aluksi mitään ideoita tai sanomista mihinkään, koska ei tiennyt vielä mistään mitään. Nyt kuitenkin, kun hän on pikkuhiljaa alkanut päästä asioista perille, on hän saanut omaakin ääntään kuuluviin. Hän uskoo, että aktiivisuus ja halu ottaa vastuuta saavat jossakin vaiheessa johtoportaan ihmiset huomaamaan, että työntekijä on kehittynyt ja pätevä ja että hänelle voi kehitellä lisää tehtäviä oppimisen ja persoonan mukaan. Opiskeluvaiheessa olevia Juha-Matti haluaa neuvoa hankkimaan hyvät paperit ja suorittamaan tuotantotalouden kurssit kunnialla. Lisäksi hän korostaa hankkimaan työkokemusta, joka auttaa peilaamaan koulussa opittuja asioita todellisuuteen. Myöskään kontaktit eivät haittaa hänen mielestään ollenkaan, koska ne helpottavat pääsyä uraputkeen, jossa tulee pitää ääntä, jotta huomataan ja noteerataan. 35

8 KIRJOITTANUT: MIKKO SARKKINEN HENKILÖKUVASSA JARI JÄVÄJÄ Jari Jäväjä syntyi Kemissä ja vietti siellä varhaisen lapsuutensa aina toiselle luokalle saakka. Kemistä Jari muutti perheensä mukana Keminmaahan, jossa hän asui lukioikään asti. Jari pelasi jalkapalloa pikkupojasta lähtien, ja tämä rakas laji onkin kuljettanut häntä ympäri Suomea. Jarin sanojen mukaan jalkapallo on ollut vahvasti mukana siinä kehityksessä, joka on tehnyt hänet sellaiseksi, kuin hän nykyään on. Jari muutti lukioikäisenä Ouluun käydäkseen lukion Kastellin urheilulukiossa. Jarin lukioelämään uudenlaisia kokemuksia toi vaihto-opiskelujakso Yhdysvalloissa. Jari valmistui ylioppilaaksi Kastellin urheilulukiosta vuonna Jarin isä on koulutukseltaan rakennusinsinööri, ja Jari suunnitteli pitkään seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja kouluttautuvansa rakennusalalle. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sai päähänsä kulkea omia polkujaan ja haki ja pääsi heti kirjoitusten jälkeen Oulun yliopistoon opiskelemaan tuotantotaloutta. Tuotantotalouden koulutusohjelmassa Jaria viehätti sen uutuus. Tuotantotalouden osasto oli siihen aikaan juuri perustettu, ja opetusohjelmaan kuului vain muutama vanhempi kurssi yliopiston sisältä. Jari pitää haasteista, ja yksi syy valita tuotantotalous oli sen korkein sisäänpääsyraja. Jo 16-vuotiaana SM-sarjadebyyttinsä Kemin Palloseurassa tehnyt Jari herätti kiinnostusta Etelä-Suomen jalkapalloseuroissa. Lukion jälkeen Jari siirtyikin Vaasan Palloseuraan, missä vierähti kolme vuotta ja mistä saaliiksi jäi SM-hopea. Vaasasta Jari vaihtoi Helsingin Jalkapalloklubiin, missä tilille tuli toinen SM-hopea ja yksi Suomen Cupin voitto. Euroopan kentillä Jarin huippuhetki osui Champions Leaguen, eli Euroopan seurajoukkueiden mestaruusliigan, otteluun Armeniaan: hän teki voitokkaassa ottelussa 0 2 maalin. Urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen oli Jarille suuri haaste. Jari aloitti opintonsa Oulun yliopiston tuotantotalouden osastolla vuonna Samana syksynä Jari muutti O U L U N Y L I O P I S TO - T U OTA N TOTA L O U S 3 0 V U OT TA jalkapallon perässä Vaasaan. Kun jalkapallokausi lokamarraskuussa loppui, pystyi Jari opiskelemaan muutaman kuukauden yliopistolla, ennen kuin hänen tuli siirtyä takaisin leipätyönsä pariin. Helsingissä pelatessaan hän yritti hakea opinto-oikeuden siirtoa Otaniemeen, mutta se ei onnistunut, joten Jarin kirjat jäivät Ouluun, ja hän suoritti opintojaan Otaniemessä erillisopinto-oikeudella. Opintoja ker tyi tuon kahden vuoden aikana noin 20 opintoviikkoa pelaamisen ohella. Kokonaisuudessaan, aktiiviuransa aikana vuosien 1994 ja 1999 välillä, Jari suoritti kirjekurssityyppisesti noin opintoviikkoa. Vuonna 1999 Jari jätti pelaamisen vähemmälle ja alkoi opiskella päätoimisesti. Hän valmistui Oulun yliopiston Tuotantotalouden osastolta vuonna Jari vietti suurimman osan opiskeluajastaan muilla paikkakunnilla, eikä hänelle kertynyt opiskelijaelämästä juurikaan muistoja. Hän ei myöskään päässyt tutustumaan muihin opiskelijoihin. Kun Jari ehti Ouluun opiskelutarkoituksessa, hän keskittyi opintoihin sataprosenttisesti. Jarin kesät menivät jalkapallon parissa, eikä hänelle kertynyt muuta työkokemusta ennen vuotta 2001, jolloin hän teki harjoittelun Nokialla. Silloiselta Nokialta, nykyiseltä Nokia Siemens Networksilta, löytyi Jarille myös diplomityöpaikka. Jari tuli Nokialle koetuotantoon tuotantoinsinöörin kesälomittajaksi ja jatkoi luontevasti diplomityöntekijänä. Hänen silloisella esimiehellään oli muutamia ajatuksia diplomityön aiheesta, mutta loppupeleissä Jari keksi aiheen itse. Aihe oli aikanaan varsin ajankohtainen ja liittyi uuden tuotteen saattamiseen nopeasti markkinoille. Työn nimi on The role of pre-production in shortening time-to-volume of new products. Diplomityö avasi Jarille työpaikan Nokialta, ennen kuin hän ehti saattaa sen loppuun. Jari aloitti uransa Nokialla Limingantullin tehtaalla tehdaslogistiikkainsinöörinä. Hän vietti siellä vuoden ja siirtyi sen jälkeen materiaalitiimin vetäjäksi koetuotantoon. Koetuotanto laajeni samaan aikaan, ja Jarin vastuulle Oulun koetuotannon lisäksi tuli myös Espoon koetuotannon materiaalien hallinta. Vähän myöhemmin Jarin työnantaja muuttui Nokiasta Nokia Siemens Networksiksi, ja hänen työtehtäväänsä tuli mukaan globaalin koetuotantoverkoston kapasiteetin hallinta tuotekehityspuolen antamien tietojen perusteella. Vuonna 2008 Jari Jäväjä nimitettiin Oulun volyymituotantoon tuotantopäälliköksi. Jarin mielestä tuotantotalouden opinnoista on ollut hyötyä monella eri tavalla. Hän kuvaa ensimmäistä työpaikkaansa tehdaslogistiikkainsinöörinä siten, että jos jokin koulutus yliopistolta siihen pitäisi saada, niin se olisi tuotantotalouden diplomi-insinööri. Jarin mielestä myös tutalaisuudesta on hyötyä. Muut tuotantotalouden diplomi-insinöörit ovat olleet mukana auttamassa Jaria sisään Nokialle. Hakiessaan ensimmäistä työpaikkaansa Nokialta Jari kysyi Tiina Tissarilta vapaita paikkoja. Tiinalla ei ollut avoimia paikkoja, mutta Tiina laittoi viestin eteenpäin kysyen Riku Hynniseltä työpaikkaa Jarille. Rikullakaan ei työpaikkaa ollut tarjolla, mutta hän suositteli Jaria eteenpäin, ja Jari pääsi työhaastatteluun. Kun Jaria haastateltiin viimeisimpään työtehtäväänsä vuonna 2008, Oulun tehtaanjohtaja mainitsi, että tuotantopäällikön tehtävään parhaiten sopiva koulutus on tuotantotalouden diplomi-insinööri. Jari kokee, että koulutuksen sisällöllä ei ole ollut niin suuri merkitys kuin koulutuksen nimellä. Jarin mielestä myös tutalaisuudesta on hyötyä. Muut tuotantotalouden diplomi-insinöörit ovat olleet mukana auttamassa Jaria sisään Nokialle. 36

9 Omassa työssään tuotantopäällikkönä Jari hyötyy eniten maalaisjärjestä, sosiaalisuudesta ja loogisesta päättelykyvystä. Tärkeää hänestä on myös asioiden yhdistäminen. Merkittävänä osaamisenaan Jari pitää sosiaalisuuttaan, jonka avulla hän tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyy johtamaan erilaisia ryhmiä. Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen, ja jokaisen kanssa tulee käyttäytyä sen mukaan. Joukkueurheilutaustasta Jari uskoo saaneensa hyvät työkalut ryhmässä toimimiseen. Mikään erityinen syy ei saanut Jaria lähtemään huipputeknologia-alalle. Kun Jari muutti Ouluun 2000-luvun vaihteessa, Nokia oli selkeä valinta hänelle. Nokia oli siihen aikaan kovassa nosteessa ja rekrytoi paljon. Nokia oli jakaantunut matkapuhelinpuoleen ja verkkopuoleen, ja alun perin Jari suunnitteli itseään matkapuhelinpuolelle, mutta päätyikin aiemmin mainitun reitin kautta verkkopuolelle. Työ merkitsee Jarille paljon ollen kuitenkin vain vastapaino muulle elämälle. Hän ei elä työtään varten, mutta hänen mielestään on tärkeää, että ihmisellä on jotain, mitä päivisin tehdä. Työ on motivoivaa, jos siitä pitää, ja on tärkeää, että työpaikalle tulee joka aamu hyvillä mielin. Jarin mukaan työ voi antaa elämälle sisältöä vain, jos se antaa joka päivä kehittävää tekemistä. Työntekijänä Jari on erittäin tarkka. Periaatteena hänellä on, että asia tehdään viimeisen päälle hyvin ja vielä paremminkin. Mielestään hän oli uransa alkuvaiheessa jopa liian tarkka: vähempikin olisi riittänyt. Tässä vaiheessa uraa Jari on joutunut opettelemaan, ettei tee liian pikkutarkkoja asioita itse, vaan muistaa delegoida ne eteenpäin. Haasteena hänellä on ollut myös se, ettei delegoinnin lopputulos ole aina ihan sitä, mitä itse oli ajatellut. Tällöin on pystyttävä arvioimaan, onko se kuitenkin tarpeeksi hyvä kulloiseenkin tarkoitukseen. Jari yrittääkin valmentaa alaisiaan tekemään asioita lähemmäksi omia vaatimuksiaan. Jari pitää itseään hieman perfektionistina, mutta pyrkii vähentämään tätä piirrettä työssään, jotta saisi enemmän aikaan. Jari ei pidä itseään äärettömän kovana johtajana. Hän on ennemminkin porukan kanssa yhdessä töitä tekevä ja vain asemallisesti esimies. Hän ei halua tulla nostetuksi jalustalle, vaan toivoo, että omat alaiset saisivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin saaden siitä kunnian, joka heille kuuluu. Työura on tuonut Jarille erilaisia haasteita. Ensimmäinen suuri haaste hänelle tuli eteen uutena esimiehenä YT-neuvottelujen muodossa. Jari joutui valitsemaan omasta porukastaan yhden irtisanottavan. Tämän lisäksi hänellä on ollut joitain haasteita itsensä kanssa. Jari pitää siitä, että Nokia Siemens Networks on suuri yritys ja talon sisään mahtuu useita mahdollisuuksia siirtyä erilaisiin työtehtäviin. Jari on mielestään ollut välillä hieman liian arka vaihtamaan tehtäviä. Hän olisi työuransa ja motivaationsa vuoksi toivonut siirtyneensä aikaisemmin edellisestä työtehtävästä eteenpäin. Onnistumisena elämässään Jari pitää kahden lapsen kasvattamista kouluikään. Lisäksi urheilumenestys ja nykyisen työuran eteneminen kuuluvat hänen elämänsä saavutuksiin. Jari ei jättänyt jalkapalloilua pois elämästään aktiiviuransa jälkeen, vaan jatkoi valmentajana. Suurimmaksi epäonnistumisekseen hän listaa valmentamansa Oulun Luistinseuran putoamisen miesten kakkosdivisioonasta kolmosdivisioonaan. Hänen mielestään työssä tapahtuvat epäonnistumiset eivät ole niin konkreettisia kuin urheilussa. Työ herättää sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunteita, mutta ei kuitenkaan niin vahvasti kuin urheilu. Inspiroivista ihmisistä Jari yrittää omaksua itselleen joitain piirteitä. Hän ei halua matkia yhtä ihmistä kokonaan, vaan vain pieniä osia tästä. Hän onkin oppinut erilaisia asioita entisiltä esimiehiltään ja muilta kollegoiltaan. On myös joitain ominaisuuksia, joita Jari myöntää kadehtivansa, kun ei itse niihin ainakaan vielä pysty. Esimerkiksi tuotantotalouden diplomi-insinööri Sami Viherkarin suoruus on Jarin mielestä varsin ihailtavaa. Mentorisuhteita Jari pitää arvossa. Salon Nokian tehtaan kehitysjohtaja mentoroi häntä lyhytaikaisesti ennen siirtymistään muihin tehtäviin ulkomaille. Suhteen ei Jarin mielestä tarvitse välttämättä olla virallinen, vaan riittää, että keskustelee, kuuntelee ja seuraa vanhempien tekemistä. Tästä oppii paljon ja pystyy kehittämään itseään. Myös erilaiset sisäiset henkilöstökoulutusohjelmat ovat olleet Jarin mielestä kehittäviä. Omista menestystekijöistään korkeimmalle Jari listaa ryhmässä toimimisen taidon. Toisena menestystekijänään hän pitää ylpeyttä siitä, mitä tekee. Kun hän tekee jotain, hän pyrkii tekemään sen kunnolla. Kolmanneksi menestystekijäkseen hän näkee riittävän älykkyytensä ja maalaisjärjen käytön, joita hän pyrkii työssä hyödyntämään. Jari muistaa työuransa alkuvaiheen ongelmat, jotka johtuivat työkokemuksen puutteesta. Tämän takia hän haluaakin ohjeistaa toisia pyrkimään opiskelun aikana harjoitteluihin ja kesätöihin. Opinnot voivat muodostua liian teoreettisiksi ilman työelämässä ansaittua kokemusta. Toisen neuvon Jari antaa opintoihin liittyen. Työssä menestymisen kannalta kurssien arvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä, mutta ne kertovat jotain ihmisen luonteesta. Rekrytoidessaan hän onkin katsonut, ettei pääosaa kursseista ole suoritettu alimmilla arvosanoilla. Hänen mielestään jonkinlaista tasoa kannattaa ylläpitää opintojen aikana. Jari kuitenkin muistuttaa, että arvosanat vaikuttavat lähinnä ensimmäisen työpaikan saantiin. Tämän jälkeen arvosanojen sijasta katsotaan tekemisiä työuralla. Näiden neuvojen lisäksi Jarin mielestä on tärkeää tehdä opintojen yhteydessä erilaisia ryhmätöitä ja siten kehittää tarpeellisia ryhmätyötaitoja. Ryhmätöissä on jo opiskeluaikana hyvä olla joukkuepelaaja ja tehdä tulosta joukkueen eteen. Näiden taitojen tuominen työelämään on tärkeää, sillä työelämässä yksin ahertaminen vaikuttaa negatiivisesti urakehitykseen. Tulevaisuudensuunnitelmia Jari on päässyt pohtimaan työpaikan sisäisessä koulutusohjelmassa. Hänelle ei kuitenkaan ole vielä muotoutunut selkeää jatkosuunnitelmaa. Hän pitää Nokia Siemens Networksista työnantajana sen monipuolisen tarjonnan takia ja uskoo löytävänsä myös seuraavan tehtävänsä saman katon alta. Mahdollisuutena on myös oman yritystoiminnan perustaminen. Haaveena Jarilla on jonakin päivänä tehdä töitä itselleen, mutta tarpeeksi vakuuttava idea on vielä haussa. Ainakin varmaa on se, että Jari jatkaa valmentajana jalkapallon parissa. 37

10 KIRJOITTANUT: MIKKO SARKKINEN HENKILÖKUVASSA TUOMAS LAPPI Tuomas Lappi syntyi Oulussa, mutta vietti nuoruutensa poikavuodet ja parhaat kasvunpyrähdykset Kempeleessä, kymmenen kilometriä Oulusta etelään. Tuomas sai kotonaan vahvaa tukea luonnontieteisiin, itsensä kehittämiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Tämä oli hänelle hyvä kasvuympäristö, joka ohjasi häntä asioiden laaja-alaiseen tutkimiseen, uuden oppimiseen, kouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen. Tuomas kokee, että tämä vaikutti häneen positiivisesti ja kasvatti hänestä sellaisen, jollainen hän nykyään on. Tuomas kävi peruskoulun jälkeen Kempeleen lukion ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna Lukion jälkeen Tuomas meni armeijaan, jonka jälkeen aloitti opiskelun Oulun yliopistossa Tuotantotalouden osastolla syksyllä Urapohdinnat lähtivät lukiossa liikkeelle lääketieteestä, mutta ABI-oppaaseen perehtymisen jälkeen tuotantotalous alkoi tuntua kiinnostavammalta ja enemmän omalta vaihtoehdolta. Tuomas koki, että tekniikan ja talouden kombinaatio tarjoaisi varmasti mielenkiintoisia haasteita teollisuudessa. Ylioppilaskirjoitusten ja preppauksen jälkeen Tuomas osallistui teknillisen tiedekunnan pääsykokeisiin ja pääsi opiskelemaan tuotantotaloutta Ouluun. Opiskeluajoilta parhaita muistoja Tuomakselle kertyi kiltatoiminnasta ja siihen liittyvästä yhteisöllisyydestä. Hän toimi Oulun tuotantotalousteekkareiden, eli Optiem ry:n, puheenjohtajana vuonna luvun loppuvuosina killan jäsenillä oli hyvin tiivis ryhmähenki, ja opiskelijat tekivät yhdessä paljon asioita liittyen toisinaan jopa opintoihin. Urheilun ystävänä Tuomakselle jäi mieleen useat yliopistoyhteisön tarjoamat aktiviteetit urheilurintamalla aina kirkkovenesouduista kyykkään. Eräänä hyvänä muistona näistä tulisista taistoista oli kaukalopallosarjan finaali, jossa voitonvarmat kauppatieteilijät joutuivat antautumaan tuotantotalouden opiskelijoille ja luovuttamaan kuohujuomansa voittajille. Työharjoitteluaika Rautaruukilla oli Tuomakselle erinomainen mahdollisuus soveltaa opittua tietoa käytäntöön. Hän työskenteli kaksi kesää tuotannonsuunnittelussa. Pitkätkin päivät ja yöt taittuivat mukavasti hyvien kavereiden kanssa. Samalla hän sai paikattua seuraavan talven rahoitusvajetta. Tuomas teki diplomityönsä Nokialle kapeikkoajattelun soveltamisesta ohjelmistokehityksen hallintaan. Työn nimi on Applying the Theory of Constraints to the Management of Software Development. Työ oli Tuomaksesta mielenkiintoinen, ja siinä pääsi tutustumaan Nokian ohjelmistoteknologian kehitykseen 2000-luvun alkupuolella. Diplomityöhön kuului haastatteluja sekä tiedon analyysityötä, joi- On tärkeää osata kommunikoida eri alan ihmisille heidän omalla kielellään ja täten toimia eräänlaisena tulkkina organisaatioiden rajapinnoissa. Liiketoimintaan erikoistuneille ihmisille on syytä käyttää erilaisia argumentteja kuin tuotekehityshenkilöille. 38

11 den perusteella määritettiin ohjelmistokehityksen pullonkaula ja optimoitiin prosesseja pullonkaulasta pääsemiseksi. Tuomas valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna Valmistuttuaan Tuomas jatkoi Nokialla ohjelmistokehitysorganisaatiossa prosessin kehitystehtävissä. Sen jälkeen hän on toiminut päällikkötehtävissä strategisessa suunnittelussa sekä tuotekehityksen sisäisessä viestinnässä. Näiden jälkeen Tuomas työskenteli tuotanto- ja logistiikkaorganisaatiossa, ja viimeksi hän on toiminut useamman vuoden ajan ohjelmistokehityksen teknologiamarkkinointi- ja teleoperaattoriyhteistyössä. Tuotantotalouden opinnot Oulun yliopistossa ovat antaneet Tuomakselle hyvät valmiudet käsitellä monimutkaisia asioita, toimia erilaisten organisaatioiden rajapinnoissa ja tarttua laaja-alaisiin haasteisiin. Ne ovat mahdollistaneet Tuomakselle mielenkiintoisen matkan suuren yrityksen sisällä. Koulutus antaa hänen mielestään eväitä toimimiseen monipuolisissa tehtävissä erityisesti kriittisillä rajapinta-alueilla. Tuomas painottaakin, että tuotantotalouden opinnoista saa osaamista monipuoliseen työskentelyyn tekniikan ja liiketoiminnan parissa. Ne auttavat myös uuden oppimisessa, uusiin ihmisiin tutustumisessa sekä erilaisten tehtäväkenttien kartoittamisessa. Työssään Tuomas kokee vahvuudekseen liiketoiminnan kehittämisen ja markkinoinnin näkökulman tuomisen tuotekehitysympäristöön. On tärkeää osata kommunikoida eri alan ihmisille heidän omalla kielellään ja täten toimia eräänlaisena tulkkina organisaatioiden rajapinnoissa. Liiketoimintaan erikoistuneille ihmisille on syytä käyttää erilaisia argumentteja kuin tuotekehityshenkilöille. Tavoitteena on toimia yhteisen hyvän eteen ja näin saada yhteistyö vastaamaan koko yrityksen tarpeita. Nokia organisaationa on tarjonnut Tuomakselle mahdollisuuksia toimia erilaisissa tehtävissä ja näin laajentaa näkökulmia ja osaamisprofiilia. Tuomaksen mukaan tuotantotaloutta opiskelevien vahvuus on ollut pieni sisäänotto ja tiivis yhteishenki. Kavereista pidetään huolta ja yhdessä opiskellaan ja harjoitetaan opittuja asioita. Opiskeluaikojen verkostoituminen kantaa myös työelämän puolelle. Tämän Tuomas on kokenut henkilökohtaisesti: hänen diplomityönsä ohjasi Oulun yliopiston tuotantotalouden diplomi-insinööri, jonka kautta Tuomas pääsi työuransa alkuun Nokiassa. Työ on suuri osa Tuomaksen elämää, mutta hän antaa aikaa myös muulle. Työn kautta tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja saa uusia kokemuksia. Toisaalta vapaa-aika on Tuomakselle tärkeää, sillä se tasapainottaa työelämää. Hän nauttii elämästään ja viettää mielellään aikaa perheen ja harrastuksien parissa. Työssä on tärkeää Tuomakselle se, että töitä tehdään oikean asian eteen, selkeiden tavoitteiden mukaisesti ja hyvässä hengessä. Kun kaikki tekevät töitä oikealla asenteella, palkitsee se kaikkia ja mahdollistaa tulemisen töihin energisellä asenteella. Tällä tavalla sekä ihmiset että kokonaiset tiimit pääsevät parempiin suorituksiin. Työntekijänä Tuomas Lappi on aktiivinen. Hän pitää työskentelystä ihmisten kanssa ja ennemmin soittaa kuin lähettää sähköpostia. Hän tulee myös mielellään käymään tapaamassa henkilökohtaisesti. Hän ei pidä itseään yksityiskohtiin pureutuvana työntekijänä, vaan hän ennemminkin tasapainottaa ryhmän toimintaa ja pyrkii hallitsemaan suuria kokonaisuuksia. Esimiestehtävissä Tuomas haluaa antaa alaisilleen tilaa, mikä tarkoittaa samalla vastuun jakamista. Hän haluaa, että hänen ryhmässään on läpinäkyvyyttä ja tietoa jaetaan kaikkien kesken aktiivisesti erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa tiimi toimii useilla eri paikkakunnilla. Ryhmän sisällä yksilöille täytyy olla selkeästi määritettynä omat vastuualueet, joiden puitteissa toimia. Esimiehen tehtävänä on tukea alaisiaan, jotta heillä on riittävästi mahdollisuuksia hoitaa oma kenttänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Haasteita huipputeknologian parissa työskentelevillä ihmisillä riittää aina. Tuomaksen mielestä suurimmat haasteet tulevat muutoksista. Muutokset syntyvät strategisista päätöksistä ja tuovat yksilötasolla epävarmuutta oman työn jatkuvuuteen. Yhdentoista vuoden aikana Tuomas on kokenut näitä haasteita useamman kerran. Epävarmuus vie henkilön pois omalta mukavuusalueeltaan. Tällöin ei voi tietää, jatkuuko oma työtehtävä Oulussa vai onko muutoksessa kyse omasta tekemisestä tai mitä muutoksen kanssa lopulta tehdään. Muutoksen hyväksyminen ja sen kääntäminen mahdollisuuksiksi on opettanut Tuomasta Nokiauran aikana. Epämukavuusalueelle kannattaa jopa pyrkiä, sillä se kehittää. Diplomi-insinöörin tutkinnon suorittamista Tuomas pitää elämässään eräänä tärkeänä onnistumisen kokemuksena. Projekti oli haastava, mutta huolellisen suunnittelun ja työnantajan mahdollistaman täysipäiväisen keskittymisen ansiosta työ saatiin valmiiksi jopa hieman etuajassa. Diplomityö noteerattiin ja todettiin hyvin tehdyksi, ja sillä oli merkitystä työyhteisön kannalta. Tuomaksesta oli hienoa havaita, että diplomityö ei jäänyt vain hänen valmistumisensa välikappaleeksi, vaan sitä hyödynnettiin myös konkreettisesti. Tuomas pitää mentoreita tärkeinä menestyksen kannalta, koska mentorointisuhteissa uuden työntekijän taidot ja jo organisaatioon karttunut kokemus kohtaavat konkreettisesti. Diplomityönsä ohjaajan Tuomas mainitsee eräänä mentorinaan. Myös dynaamiset, asioista innostuneet ja toisille tilaa antavat johtajat ovat inspiroineet häntä työelämässä. Tämän tyyppiset johtajat pystyvät tuomaan esille omaa näkemystään ja saattamaan tiimin hyvään tuloksentekokykyyn. Tuomas pitää aktiivisuutta ja vastuunkantamista omina menestystekijöinään. Hänestä on tärkeää, että työntekijä ymmärtää työtehtävänsä ja on vastuussa niistä. Työntekijän itse tulee vastata siitä, kuinka aktiivinen hän on asioiden hoitamisessa ja kuinka hän ottaa niistä vastuuta. Lisäksi on tärkeää osata kysyä, jos ei tiedä jotakin. Nöyryys 39