RAUTATIELÄHETYS. Kiitokset Esalle ja Irjalle vuosien työstä RAUTATIELÄISTEN KRISTILLISEN YHDISTYKSEN LEHTI

Transkriptio

1 RAUTATIELÄHETYS Kiitokset Esalle ja Irjalle vuosien työstä RAUTATIELÄISTEN KRISTILLISEN YHDISTYKSEN LEHTI N:o

2 Siipipyörä SIIPIPYÖRÄ Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Hinta 10 vuosikerta TOIMITUS Kymenraitti 4 as 4, Lappeenranta Puhelin Sähköposti arto.auranen@auranet.fi Toimituskunta Päätoimittaja Reino Tanjunen, toimitussihteeri Arto Auranen, Kirsti Hartikainen, Raimo Jäntti, Esa Lipasti, Onni Lysti, Kalervo Peltonen RKY:N TOIMISTO Liisankatu 27 G 17, Helsinki Puhelin (09) , Sähköposti: rky.irm@kolumbus.fi Päivystys tiistaisin klo RKY:n pankkitili RKY:n kesäkoti RAUTIALA, Vesilahti, puhelin (Pitopalvelu) Rautialan Ystävät ry:n pankkitili RKY:n kotisivut: RKY:n TIEDOTUKSIA Vuosikokouksessa Oulussa tehtiin valintoja: Yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2012 valittiin Reino Tanjunen. Erovuoroiset hallituksen jäsenet Terttu Arola, Arto Auranen ja Juhani Saviniemi valittiin uudestaan. Lisäksi hallitusta täydennettiin sääntöjen mukaan. Valituksi tulivat Antti Mustonen ja Juhani Leinonen. Hallituksesta eroa pyytäneelle Pertti Heinäselle myönnettiin ero. Vuoden 2013 jäsenmaksu sisältäen Siipipyörä-jäsenlehden, on 15 varsinaiselta jäseneltä ja kannatusjäsenmaksu 10. Perhettä kohti lähetetään vain yksi lehti. Talousarvio ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuodelle 2012 Keskusteltiin IRM:n edustajiston lähettämisestä valmistelevaan kokoukseen Unkarissa, Balatonszárszóssa ja matkasta sinne vuonna Toimikuntia täydennettiin uuden puheenjohtajan valinnan vuoksi.

3 Siipipyörä SIIPIPYÖRÄ RAUTATIELÄISTEN KRISTILLISEN YHDISTYKSEN LEHTI vuosikerta Jumalan rakkauden uhritie Olemme laskeutumassa pääsiäispaastoon. Laskiaissunnuntain psalmissa sanotaan meille: Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.. ja jatkaa: Kuule minua, riennä avukseni! (Ps. 31) Meillä jokaisella on oma kutsuhuutomme Hänelle, joka on meidät luonut. Hän on luvannut kuulla lapsiansa. Emme aina itse ymmärrä miten Hän meitä hoitaa, lohduttaa ja rakastaa Pojassaan ja Poikansa kautta. Kulkiessamme täällä arjessa polkujamme ja kujiamme huomaamme usein vasta jälkikäteen, että olemme saaneet olla ristin alla ankkurissa Opasteet eri merkityksessään ovat rautatieläisille tuttuja jo arjen työstä. Kristittyinä oppaanamme on itse kärsivä, anteeksiantava, ja armahtava ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme. Lähtekäämme turvallisesti pääsiäismatkalle Jerusalemiin. Matkamme sinne olkoon persoonallinen Kristuksen ohjaama ja opastama. Jääkäämme yhdessä Ristiinnaulitun ja Ylösnousseen Vapahtajamme kämmenille. Siunausta paasto- ja pääsiäismatkallesi, kotiisi ja rakkaillesi. Muista ystäväni, että olet rakastettu ja armahdettu. Kiittäkäämme siitä, että saamme olla yhteisellä matkalla ja samalla ristin alla ankkurissa. Olkoon Kristus kalliomme, vuorilinnamme. Hänen olkoon kiitos ja kunnia, Antoihan Hän itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta JK. Kiitos Teille jokaiselle rukouksistanne ja tuestanne. Muistakaamme myös Esa rovastiamme ja hänen rakkaitaan. Kiitos että olette olemassa. Rakkain siunaavin terveisin Reino.

4 Siipipyörä PELASTUKSEN SANOMA Kristuksessa rakkaat RKY-ystävät, sisaret ja veljet! Kun tätä kirjoitan, on mielessäni huominen päivä, joka on kirkkovuodessamme laskiaissunnuntai. Laskiainen ei kirkollisessa perinteessä ole laskettelun tai mäenlaskun iloisen ja riehakkaan tunnelman päivä. Se on kirkollisessa katsannossa ennen muuta laskeutumista pääsiäistä edeltävän paaston aikaan. Se on siis henkistä ja hengellistä valmistautumista, hiljentymistä ja sisäisen nöyryyden etsimistä sitä varten, että voisimme olla osallisia Kristuksen kärsimystiestä, ristintiestä, jota Vapahtajamme Jeesus Kristus maan päällä kulki. Hän kulki sen tien, että meillä Kristuksen seuraajina, olisi pelastuksen ja iankaikkisen elämän toivo. Pelastuksen mahdollisuus Hyvin usein kamppailen sisimmässäni sen ajatuksen kanssa, että jospa minä olen kristitty vain tavan vuoksi, siis pelkkä ulkokultainen tapakristitty. Eihän sellainen farisealainen omahyväisyys voi minua, vajavaista syntistä, pelastaa kadotukseen joutumasta. Ja kuitenkin, minä voin avoimesti ihmisten edessä tunnustaa, että: Jeesus Kristus, elävän Jumalan poika, on minun Herrani ja Vapahtajani. Tämän viikkoisen "Päivän tunnussana 2010"- kirjasen sivuilta saan lukea, mitä apostoli Paavali, rohkea Jumalan tulen kantaja, kirjoittaa: "Sillä, jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä sanoohan Raamattu: Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."room: 10: 9-11 Meillä on siis yhdessä raamatun totuuden kanssa iankaikkisen elämän toivo, pyrkiessämme koettelemusten ja ahdinkojen kautta kohti sitä todellisuutta, jonka kotina on Jumalan valtakunta. Toivotan jokaiselle SIIPI- PYÖRÄ-lehden lukijalle Jumalan suurta siunausta ja armon täyttämää hiljaisen paaston aikaa. Unto Martikainen Joensuu

5 Kuormien kantaja Raamatussa kehotetaan meitä jotka olemme vahvoja kantamaan heikkojen kuormia. Kaikkina aikoina on keskuudessamme ollut heikkoja ihmisiä. Vaikka olemme vahvoja, on meidän siitä huolimatta kannettava lisäksi oma kuormaamme! (Gal.6). Onko tässä jotenkin liikaa vaadittu, että kantaessamme toisten kuormia, joudumme kantamaan vielä omaa kuormaamme? Kun olemme kokeneet pelastuksen ja tiedämme, että Herra on meidän kanssamme ja voimme huoletonna jatkaa matkaamme välittämättä kiusoista joita vihollinen asettaa eteemme! Näin ei ole, sillä kiusaukset asettuvat monin verroin suurempina eteemme! Kanssaihmiset, jotka ovat joutuneet taakankantajiksi, eivät aina jaksa kantaa huolten ja kärsimysten taakkaa, vaan vajoavat kuormien alle. Miten sitten me voisimme tulla sellaisten avuksi? Ajallemme on tavallista, että sanomme perhepiirissä tai tuttaviemme kesken huomatessamme jonkun lähimmäisemme olevan vaikeuksissa: "Mitä se meihin kuuluu, hoitakoot omat hommansa!" Kristittynä ja Herraan uskovina meillä on tässä velvollisuutemme, apumme voi olla hengellistä tai ajallista apua. Toimittuani vuosikymmeniä Herran kutsumana työntekijänä, voisin sanoa, että sielunvihollisen asettamat ansat voivat olla moninkertaisesti, suuremmat, kuin tavallisen ihmisen kiusat. Kiusaaja tahtoo tehdä lopun kaikesta sellaisesta joka asettuu sen valtaa vastaan! Vapahtajamme sai myös kokea tämän. Monet ihmiset sortuvat ja kaatuvat tässä taistelussa. Taakankantajia tässä ajassa on monia, jotkut taistelevat taloudellisten taakkojensa alla, lastenkasvatuksen, työttömyyden, ja jokapäiväisen leivän tähden. Pelastusupseerit ovat jakaneet jo yli sata vuotta ruoka-apua Suomessa. Työttömyyden kohdatessa näitä ihmisiä saapui myös kerran kokouksiin. Eräs työtön rakennusmieskin kävi kokouksissa. Hän oppi sanomaan: "Halleluja!" Nämä upseerit sanoivat hänelle: "Tule huomenna, kun kodissamme syömme päivällistä, niin tarjoamme sinullekin!" Mies tuli sovittuna päivä-

6 Siipipyörä nä ja aikana söi ja joi, kiitti ja teki lähtöä. Hän sai leipää, makkaraakin ja muuta särvintä ja meni. Kevät saapui, eikä rakennusmiestä tullut kokouksiin sen jälkeen. Eräänä päivänä upseerit lähtivät asioilleen kaupungissa. Hämmästykseen he näkivät tämän tutun rakennusmiehen telineellä maalaamassa talon seinää josta hän huomasi upseerit, jotka tervehtivät tätä Hallelujahuudoin. Mies vastasi tervehdykseen sanomalla. "Ei kesällä Halleluja, talvella vain!" Talvella hänellä oli työttömyys, joka loppui kesän saavuttua. Ajallinen kärsimys ja sairaudet ovat ikäviä asioita, mutta sydämen tuskat, omantunnon syytökset ja suru ovat raskaita kantamuksia, joihin ei aina riitä edes ajallinen apu Herramme antama pelastus ja terveeksitekemä voima, voi muuttaa kaiken! Tehtävämme tässä ajassa on olla lähimmäisemme taakankantajina. Me, jotka olemme vahvoja, auttakaamme heikkoja! Onni Lysti Rautialan Ystävien vuosikokous Akaan Toijalassa. Ystävyys on suuri asia. Se on elämää elävöittävä lääke. Kristus on ystävyyden lähtökohta ja ystävyysliiton kolmas osapuoli. ( apotti Aelred, ) En siteerannut Aelrediä ystävänpäivän innoittamana, vaikka hän onkin kirjoittanut tosi viisaan kirjan Hegellisestä ystävyydestä, De spiritali amicitia,vaan aivan Rautialan monien kivojen muistojen lämmittämänä.. Rautialalla on paljon rakkaita ystäviä, jotka ovat nähneet paljon vaivaa hoidellessaan tuota Vesilahden vanhaa kappalaisen pappilaa. Meille Rautiala on ystävyyttä pulppuava lähde ja hoitopaikka. Ei sitä sellaiseksi tee pelkät puitteet, kauniit rakennukset, puisto ja Pyhäjärvi, vaan osaltaan myös Rautialan ystävät, jotka jaksavat kokoontua sinne vuosi toisensa jälkeen monta kertaa kesässä. He tulevat tapaamaan toisiansa ja puhumaan asioistansa, hiljentymään ja kuuntelemaan Jumalan monenlaista puhetta puistossa ja pappilan saleissa. Näitä ystäviä kokoontui Akaan seurakunnan alasalissa vuosikokoukseen puhumaan asioista ja järjestelemään Rautialan toimintaa. Aloitimme tietenkin Toijalan ystävien

7 Siipipyörä tarjoamilla maukkaalla kahvituksella ja sillähän kielenkannat aukesivat. Vuosikokouksen avasi RKY:n uusi puheenjohtaja Reino Tanjunen virren ja alkutervehdyksen jälkeen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Raimo Jäntti, sihteeriksi Tuulia Passila, pöytäkirjan tarkastajiksi Vuokko Korhonen ja Hilkka Hatakka. Järjestäytymisen jälkeen käytiin läpi toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta Vahvistettiin tilit ja myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle ja tilivelvollisille. Jäsenmaksu vuodelle 2013 sovittiin entisen suuruisena 10. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Raimo Jäntti sekä erovuorossa olevat jäsenet: Terttu Arola, Antti Mustonen ja Anja Nyman valittiin uudelleen. Eroa pyytäneen Pertti Heinäsen tilalle valittiin Hellä Kytö. Toiminnan tarkastajiksi vuodelle 2012 valittiin Kalervo Peltonen ja Reino Tanjunen sekä heidän varamiehikseen Tuulia Passila ja Pertti Heinänen. Näiden virallisten asioiden lisäksi keskusteltiin ja tehtiin päätöksiä Rautialassa myrskyn kaatamien puiden käsittelystä, kesäleireistä vuosina 2012 ja 2013, Rautialan puhelimesta, peltojen ja kiinteistön vuokra-asioista. Keskustelu oli niin kuin ystävien keskustelun sopii; avointa ja toista kunnioittavaa, mukavaa ja asiallista.. Sitten juotiin Toijalan ystävien tarjoamat kahvit, hyvästeltiin kiitollisina ja lähdettiin kotimatkoille.. Muistiinpanoja kirjasi Esa Lipasti. Rautialan ystävien kokousväkeä 2.2. Akaassa

8 TALVIPÄIVÄT OULUSSA Tulkaa katsomaan Jumalan töitä Hän on tehnyt meille suuria tekoja. Ps.66:5 Psalmin kirjoittajalla välkkyy mielessään tosi mahtavia muistikuvia Jumalan ihmeellisistä teoista hänen johdattaessaan Israelin kansaa vapaaksi, pois Egyptin orjuudesta. Niistä olivat isät ja äidit hänelle kertoneet. Niitä hän nyt muistelee, niistä hän iloitsee, kiittää, ylistää ja todistaa. Tätä ylistystä tulvii koko psalmi. Oulun ystävät olivat Reino Tanjusen johdolla nähneet paljon vaivaa ja valmistelleet kokoukselle mukavat puitteet ja hienon ohjelman. Ylistämisen ja kiittämisen takana on usein oivaltavan näkemisen lahja ja ymmärtävän kuulemisen taito. Jeesus kutsui niitä autuaiksi silmiksi ja autuaiksi korviksi, jotka usko lahjoittaa. Sellaisilla silmillä ja korvilla nähdään asioiden taakse ja kauas tulevaisuuteen. Niillä ymmärretään ylistyksen, ilon ja kiitoksen perusteita Rautatieläisten kristillisen Yhdistyksen Talvipäivät ja vuosikokous Oulussa oli yhdistyksen jäsenille tällainen katselemisen paikka. Saimme muistella, katsella ja kuunnella Jumalan tekoja ja tilittää sekä suunnitella omaa toimintaamme ja pyytää Jumalaa mukaan meidän askareisiimme. Perjantai-illan ylellinen päivällinen ja iltajuhla arvokkaine vieraineen ja tervehdyksineen oli sellaista mitä ei juuri ennen ole saatu kokea. Sitä oli piispa Salmen ystävällinen tervehdys- ja tervetulotoivotuskirje meille, metropoliitta Panteleimonin tietorikas ja viisas puheenvuoro kristinuskon varhaisesta saapumisesta niin lännestä kuin idästäkin Oulujoen kauppapaikan seuduille oli turkulaisillekin, jotka sentään pitävät Turkua Suomen kulttuurin kehtona jotain uutta. Kirkkoherrojen Matti Pikkaraisen ja isä Markon hauskat ja sydämelliset tervehdykset lämmittivät mieliä ja sain minäki Tanjusen Reinon kanssa pienet puheenvuorot. Saimme laulaa virsiä yhdessä ja kuulla Peltosen Kaarinan viulun ja huilun taitavaa herkistävää soitantaa. Tosi hieno ilta, kiitos ja ylistys siitä.

9 Siipipyörä Launatai oli varsinainen vuosikokous päivä, mutta ennen sitä oli meillä jo Kalervo Peltosen pitämä aamuhartaus ja Arto Aurasen nähtävä ja kuultava raamattutunti, kuvat ja tekstit elivät silmissä ja korvat kuuntelivat, kun Arto tutkisteli raamatun sanomaa, aiheenaan: Miten vaellamme Kimppakyydillä perille. Lain ja armon ymmärtäminen avasi Kristityn vaellukselle evankeliumin raikkaat tuulet matkalla kohti päämäärää. Lutherin autuas vaihtokauppakaan ei Artolta unohtunut tutkittaessa Paavalin Galatalaiskirjeen näkemyksiä. puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan. Puheen päätteeksi hiljennyttiin muistamaan niitä, jotka ovat viime vuosikokouksen jälkeen päässeet Herran kansan lepoon ja iloon, muistimme heitä hetken hiljaisuudella, sytytimme kynttilän jokaiselle tietoomme saapuneelle ja lauloimme virren: Oi Herra jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan Lounaan jälkeen tutustuimme Oulun tuomiokirkkoon ja hienosti entisöityyn, todella loisteliaaseen Oulun tuomiorovastin pappilaan ja voi kun Rautiala tuntui pieneltä ja köyhältä kaikista hienouksistaan huolimatta. Varsinainen vuosikokous pidettiin vasta klo 16.00, Vielä puheenjohtajana toiminut Esa Lipasti avasi kokouksen puhumalla viikon tekstistä: Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita niin suuret kuin pienet (5.Moos. 32:36 ). Jalat mullassa maan, katseellani taivasta tavoitan. Ihminen on ristiriitojen ihminen. Hyvä ja paha, usko ja epäily kiistelevät meissä. Hän on täällä samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Siinähän se on kristittynä kilvoittelevan dilemma. Siinä on täällä ajassa ratkaisematon kaksinaisuus ja synnin sota. Siinä vanha väsyy ja kilvoittelija uupuu. Lohdutus on vain siinä, että Herra Puheen jälkeen hän julisti vuosikokouksen avatuksi. Esityslistalla olivat sääntömääräiset asiat, toimintakertomus vuodelta 2011, jäsenmaksu vuodelle 2013 ja talousarvio vuodelle 2012, yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin ikänsä perusteella eroa pyytäneen Esa Lipastin tilalle Reino Tanjunen ja hallituksen erovuoroiset jäsenet: Terttu Arola, Juhani Saviniemi ja Arto Auranen uudelleen sekä eroa pyytäneen Pertti Heinäsen tilalle Antti Mustonen sekä uutena Juhani Leinonen. Vuoden 2013 vuosikokous paikaksi päätettiin pyytää Seinäjokea. Oli toki muitakin asioita, joista keskusteltiin ja tehtiin päätöksiä.

10 Siipipyörä Lauatai illan kruunasi koskettava ja sydänten kieliä helkyttelevä runon ja musiikin ilta. Laulettiin virsiä ja Kaarina soitteli viulua Kalervo Peltonen lausui Helena Anhavan ja Niilo Rauhalan runoja, Antti Mustonen esitti koskettavasti vuosikokousaiheeseen hyvin istuvan Jaakko Haavion runon: Talousarvio ja loppuun ennen päätösvirttä Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt, sepitti uusi puheenjohtajamme Reino Tanjunen päivän tapahtumista runon. Sunnuntai aamuna ajelimme joukolla kimppatakseilla messuun Oulun Karjasillan kirkkoon. Messussa Kaarina Peltonen soitti viulua, Reino Tanjunen lauloi ja Esa Lipasti saarnasi. Sunnuntain aiheena oli; Jeesus herättää uskon ja päivän teksti kertoi Jeesuksen opetuksesta ja parannusteosta Kapernaumin synagoogassa sekä illan vierailusta Pietarin kodissa ja anopin parantamisesta. Siitä kuinka tieto tapahtumista lähti liikkeelle, sairaita tuli tulvimalla Jeesuksen luokse. Illalla valvottiin, huhu kiersi pitkin yötä, monenlaiset toiveet ja odotukset heräsivät ja tapahtumista hullaantuneita ihmisiä alkoi seuraavana aamuna kerääntyä ja etsiä Jeesusta. Mutta Jeesus lähtee pois jo aamun hämärässä ja sanoo opetuslapsilleen: Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä olen täällä Aiheena oli: Jeesus herättää uskon. Mutta heräsikö Kapernaumissa uskoa kaiken ihmisten tunkeilun, kiihkeiden odotusten ja tarpeiden keskellä? Siitä ei teksti kerro mitään. Väkijoukko vain hämmästeli ja ihmetteli, kyseli ja arvaili. Mutta jotakin uutta oli ilmassa, monia asioita arvailtiin, pantiin uuteen harkintaan. Jokin alkoi raksuttaa aivoissa. Usko Jumalaan ja Jeesukseen on iso ja ihmeellinen asia. Se menee usein yli totutun ymmärryksen ja ohi mitattavan tiedon. Mutta silti se on meidän selviytymisemme ja pelastumisemme kannalta aivan keskeinen asia. Kun puhumme uskosta, me olemme elämän ytimen äärellä. Me olemme kuin oksat viinipuussa tai vaunut veturin perässä. Uskon salaisuus on siinä, ettei sitä oteta kuin kuppia kaapista, eikä sitä hallita, vaan se annetaan lahjana ajallaan. Se ei ole kauppatavaraa eikä sitä ansaita suoritteilla. Se ei ole meidän hienoja suorituksiamme tai suuria saavutuksiamme. On sanottu ettei rakkautta kukaan saa, ellei avaudu sille ja ettei kukaan avaudu sille ennen kuin ymmärtää tarvitsevansa sitä. Uskolle avautuminen ja uskon syntyminen voi joskus olla pitkäkin prosessi, joka tapahtuu meissä, silloin kun Jeesus herättää uskon meissä. Luther kirjoitti tästä tekstistä aikoinaan:

11 Siipipyörä Dynaaminen Jumalan sana on kuin ruusun nuppu, joka avautuu aikanaan. Olosuhteiden salliessa, kun aurinko paistaa ja juuret saavat vettä, sana synnyttää uskon, johon ketään ei pidä pakottaa eikä painostaa Usko ei synny itsestään, ei ihmeiden näkemisestäkään, mutta Jumala synnyttää sen meissä. Paratiisista karkoitetun ihmisen takaraivossa asuu ikään kuin kaikuna menneisyydestä kaipuu, ikävä hyvyyteen, onneen ja iloon, isän syliin, taivaan kotiin. Kovin usein tässä suorituskeskeisessä maailmassa ja elämässä tuntuu siltä, että kaikki, olemassaolon oikeuskin pitää ansaita, pitää osata, pitää onnistua, tulosta pitää tulla. Siinä sitten uhkaa elämään hiipiä väsymys, masennus ja itsetuho käyttäytyminen tai puhjeta fariseus syndrooma, pätemisen oireryhmä, teeskentelyn ja itsensä ihailemisen vääristymä Jumalankin edessä, minä maksan kymmenykset mintuista ja tilleistäkin, minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niin kuin tuo publikaani! Uskon herääminen on Jumalan teko meissä, prosessi, jossa aluksi hämmästellään ja ihmetellään. Siinä asioita arvioidaan uudelleen, elämää ja maailmaa katsellaan kuin uusilla silmillä, puheita kuunnellaan uusilla korvilla. Tästä autuailla silmillä näkemisestä ja uskon prosessin syntymisestä raamattu puhuu tänään meille. Messun jälkeen meille tarjottiin lounaalla herkullista lohikeittoa oululaiseen malliin kerman kera keitettynä ja voi kun se maistui. Päätösjuhla oli oululaisten riemujuhlaa, jossa veturimiesten vaimot kertoivat monikymmenvuotisesta yhteistoiminnastaa samoin veturimiehet yhteisistä harrastuksistaan veturien ja Jumalan sanan parissa. Terveisiä tuotiin kaukaa Afrikasta saakka ja välillä kuultiin sikäläistä laulua, riemuhuutoa ja nähtiin tanssia. Kerroimme RKY:n toiminnasta, kiittelimme, lauloimme virsiä ja Kaarinan viulu soi. Päätteeksi joimme juhlavat kahvit ja veisasimme vanhan virsikirjan sävelmällä kaikkine niekkuineen: Herraa hyvää kiittäkää ja RKY:-läisten lähtölaulun: Eipä koskaan Herran kansa ainiaaksi erkane Sitten kiitollisina ja tyytyväisinä suunnistimme koteihimme. Kiitollisin mielin tapaamista muisteli Esa Lipasti

12 RKY:n ystävät onnittelevat Elina Kortekangasta vuotispäivän johdosta. Suomen rautatiet täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Rautateiden historiaan voit tutustua nettisivuilla. MUISTA MAKSAA 2012 JÄSENMAKSU 10 JA SIIPIPYÖRÄ-LEHDEN MAKSU 10 RKY:N TILILLE FI