Inkoon manneralueen yleiskaavan Natura-tarveharkinta

Transkriptio

1 INKOON KUNTA Inkoon manneralueen yleiskaavan Natura-tarveharkinta Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P16317

2 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (20) Sisällysluettelo 1 Johdanto Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Lainsäädäntö Natura-arviointi Merkittävyyden arviointi Vaikutusten merkittävyys ja alueen koskemattomuus Käytetty lähtöaineisto Yleiskaava-alueen kuvaus Sijainti ja alueen yleiskuvaus Osayleiskaavan kuvaus Muut lähialueen hankkeet ja suunnitelmat Vaikutusalue ja -mekanismit Natura-alueiden kuvaus Stormossenin Natura-alue (FI ) Yleiskuvaus Suojelun toteutuskeinot Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I linnut Varvarinsuon Natura-alue (FI ) Yleiskuvaus Suojelun toteutuskeinot Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I linnut Muuta lajistoa Vaikutusten arviointi Stormossenin Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Varvarinsuon Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Yhteisvaikutukset Epävarmuustekijät Yhteenveto ja johtopäätökset Lähteet Paikkatietoaineistot: pohjakartat MML 2016, Natura-alueet, valuma- ja pohjavesialueet Avoin palvelu, SYKE 2016

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (20) Inkoon manneralueen yleiskaavan Natura-tarveharkinta 1 Johdanto Tässä raportissa on käsitelty Inkoon manneralueen yleiskaavan toteuttamisen vaikutuksia Natura 2000-verkostoon kuuluvien Stormossenin (FI ) ja Varvarinsuon (FI ) alueiden luontoarvoihin. Kyseessä on ns. Naturaesiarvio eli Natura-arvioinnin tarveharkinta, joka on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla luontotyyppi- ja lajikohtaisena asiantuntija-arviona. Raportissa keskitytään niihin suojeluarvoihin eli luontotyyppeihin ja lajistoon, joiden perusteella Stormossenin ja Varvarinsuon Natura-alueet on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Tarveharkinnan tuloksena on esitetty arvio siitä, aiheuttavatko Inkoon manneralueen osayleiskaavan mukaiset ratkaisut Naturaalueiden suojeluperusteille niin merkittäviä haitallisia vaikutuksia, että varsinainen luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi tulisi toteuttaa. Natura-tarveharkinnan on laatinut FM biologi Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 2.1 Lainsäädäntö Natura verkosto Suomessa koostuu: 1) lintudirektiivin perusteella Euroopan unionin komissiolle ilmoitetuista erityisistä suojelualueista (SPA-alueista) 2) erityisten suojelutoimien alueista (SAC-alueista), joista on säädetty ympäristöministeriön asetuksella sen jälkeen, kun komissio tai neuvosto on luontodirektiivin perusteella hyväksynyt kyseiset alueet yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi. Luonnonsuojelualain 64 a todetaan, että Natura verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Natura arvioinnin lähtökohtana on Natura alueiden suojelun turvaamiseksi säädetyt luonnonsuojelulain 65 ja 66. Ensimmäinen säännös koskee arviointivelvollisuutta (LSL 65 ). Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura verkostoon alueen suojeluperusteisiä luonnonarvoja, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava nämä vaikutukset. Toinen säännös koskee heikentämiskieltoa (LSL 66 ). Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (20) 2.2 Natura-arviointi toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita Korpelainen 2013). Arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) eivätkä ole objektiivisten seikkojen perusteella poissuljettuja. Natura-arvioinnissa kohdistuu suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Natura -luontoarvot, joita arviointi koskee, ilmenevät Natura tietolomakkeista ja ovat joko: - SAC -alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai luontodirektiivin liitteen II lajeja tai - SPA -alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja SPA-alueella arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne olisikin mainittu tietolomakkeessa. Vastaavasti SAC alueilla ei ole merkitystä linnuille aiheutuvalla heikentymisellä sinänsä. Tämä tarkoittaa, että heikennystä arvioidaan vain niiden lajien ja luontotyyppien osalta, jotka Natura -tietolomakkeessa on esitetty ko. alueen suojelun perustaksi. 2.3 Merkittävyyden arviointi Merkittävän vaikutus on määritettävä objektiivisesti ja eikä siihen voi liittää harkinnanvaraisia tulkintoja. Vaikutusten merkittävyys on määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet (Euroopan komissio 2000). Merkittävän vaikutuksen määrittelyä voidaan lähestyä seuraavien tekijöiden suhteen: - Arvioitavan kohteen herkkyys - Vaikutusten suuruus - Vaikutuksen kesto - Lajin heikentyminen (häiriö) - Vaikutusten merkittävyys Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruutta on vaikea määrittää, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu useasta tekijästä kuten luontotyypin tai lajin yleisyydestä tai harvinaisuudesta Natura-alueen koosta, Natura-alueen luontotyyppien tai lajien jakaumasta sekä luontotyypin tai lajin yleisyydestä tai harvinaisuudesta koko verkostossa. Vaikutuksien kesto vaikuttaa merkittävyyden arviointiin. Vaikutukset ovat palautumattomia, pitkäkestoisia väliaikaisia tai lyhytaikaisia. Lajiin kohdistuva häiriö on usein ajallisesti rajoitettu (esimerkiksi melu). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat keskeisiä arviointiperusteita. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (20) merkittävyyttä luontodirektiivin tavoitteiden kannalta käytetään lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi kun: - kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja - lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja - lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Euroopan komissio (2000) on ohjeissa todennut, että: - Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. - Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. - Mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella, voidaan katsoa merkittäväksi häiriöksi. 2.4 Vaikutusten merkittävyys ja alueen koskemattomuus Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Luontotyyppi heikentyy kun sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Lajitasolla vaikutukset ovat heikentäviä kun lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Vaikutukset suhteutetaan alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. On tapauksia jossa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu erityisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Natura-alueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. 2.5 Käytetty lähtöaineisto Arviointi perustuu pääasiassa virallisten Natura-tietolomakkeiden tietoihin (Uudenmaan ELY-keskus 1996 ja 2005 sekä Ympäristöministeriön ehdotus 2016), kaava-alueelta laadittuihin luontoselvityksiin sekä kaavaehdotusmateriaaleihin. Lisäksi arvioinnissa on tukeuduttu arvioinnin tekijän asiantuntemukseen ja kokemukseen vesistövaikutuksista sekä suojeluperusteissa mainittujen luontotyyppien ja lajien ekologiasta. Kaikki tässä esiarviossa käytetty lähtöaineisto on lueteltu lähdeluettelossa. Uudenmaan ELY-keskus & Ympäristöministeriö: Stormossenin Natura-alueen tietolomake

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (20) Uudenmaan ELY-keskus ja Ympäristömihisteriö: Varvarinsuon Natura-alueen tietolomake Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Ympäristöministeriö 2011) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003) OIVA -ympäristö ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille (2016) FCG Oy: Inkoon manneralueen yleiskaava, osallistumis- ja arviointisuunnitelma (2012) FCG Oy: Inkoon manneralueen yleiskaava, kaavaehdotus ja selostus (luonnos) 2016 Inkoon manneralueen yleiskaava-alueelta laaditut luontoselvitykset 3 Yleiskaava-alueen kuvaus 3.1 Sijainti ja alueen yleiskuvaus Suunnittelualue kattaa Inkoon kunnan pohjoisen osan eli pääsääntöisesti manneralueen läntisellä Uudellamaalla. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 808 km². Kuvassa 1 on esitetty yleiskaava-alueen ja lähimpien Natura-alueiden sijainti. Yleiskaava-alueelle sijoittuvat Natura-alueet Stormossen (FI ) ja Varvarinsuo (FI ). Stormossenin Natura-alue sijoittuu kokonaisuudessaan yleiskaava-alueelle. Varvarinsuon Natura-alueesta kaava-alueella sijaitsee noin puolet. Muut Natura-alueet sijoittuvat niin etäälle kaava-alueesta, ettei niihin arvioida kohdistuvan edes potentiaalisia vaikutuksia kaavaratkaisusta. Alueella on käynnissä myös muita hankkeita, joita on listattu kappaleessa 4.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (20) Kuva 1. Inkoon manneralueen yleiskaava-alue sekä lähimmät Natura verkoston alueet. 3.2 Yleiskaavan kuvaus Inkoon manneralueen yleiskaavan tarkoituksena on ohjata yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä yleispiirteisesti ja pitkällä aikavälillä. Kaavassa esitetään erityyppiset kehitettävät ja säilytettävät alueet ja määritellään tarkempaa kaavasuunnittelua vaativat alueet. Kaavan tavoitevuosi on 2035, jota on aiemmin käytetty myös maankäyttöstrategian tavoitevuotena. Kaavassa varaudutaan tasaiseen 1,5 %:n väestönkasvuun, joka merkitsisi noin asukasta vuoteen 2035 mennessä (FCG 2016). Kaavan keskeisiä tavoitteita ovat yhdyskuntarakenteen ja kunnallistekniikan kehittämisen painopistealueiden määrittely, asumisen ja erityisesti haja-asutuksen kokonaismitoitus erilaisilla alueilla, sekä yhdyskunnan ekotehokkuuden ja hiilitaseen parantaminen pitkällä aikavälillä. Työpaikka-alueet tarkastellaan erikseen ilman erityistä koko kunnan kattavaa mitoitusta (FCG 2016). Kaavaehdotusluonnos (FCG, ) on kuvassa 2.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (20) Kuva 2. Inkoon manneralueen yleiskaava, kaavaehdotuksen luonnos (FCG ). 4 Muut lähialueen hankkeet ja suunnitelmat Natura-arvioinnissa täytyy huomioida myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutukset (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Tässä Natura-arvioinnissa käsiteltyjen Naturaalueiden alueelle tai läheisyyteen sijoittuvat myös seuraavat suunnitelmat: Uudenmaan 4. maakuntakaava Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavan valmistelu on käynnissä. Kaavaehdotus on tavoitteena asettaa nähtäville loppuvuoden 2016 aikana Uusimaa-kaava 2015 Uusimaa-kaava 2050 on koko Uudenmaan alueelle laadittava kaksiportainen kokonaismaakuntakaava, jonka aikatähtäin on vuodessa Kaavan laadinta on käynnistynyt vuonna Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistunee vuoden 2016 lopulla. Inkoon mantereen yleiskaava Natura-alueilla voimassa oleva oikeusvaikutteinen yleiskaava.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (20) 5 Vaikutusalue ja vaikutusmekanismit Inkoon manneralueen yleiskaavan vaikutuksia voi kohdistua kahdelle Naturaalueelle: Stormossenin (FI ) ja Varvarinsuon (FI ) alueiden luontoarvoihin. Stormossenin alue sijoittuu kokonaan kaava-alueelle. Varvarinsuon alue sijoittuu kaava-alueelle vain osittain. Yleiskaavassa ei ole osoitettu sellaisia toimintoja tai sellaista uutta maankäyttöä, joka sijoittuisi Natura-alueille tai välittömästi niiden läheisyyteen. Täten suunnitelmista ei aiheudu suoria pinta-alamenetyksiä suojelun perusteena olevissa luontotyypeissä tai uutta reunavaikutusta niiden alueille. Natura-alueille aiheutuvat vaikutukset voivat olla pääasiassa pintavalunnan kautta tapahtuvia, epäsuoria ja suurimmaksi osaksi pitkällä aikavälillä ilmeneviä. Stormossenin ja Varvarinsuon Natura-alueiden suojelun perusteena olevat suoluontotyypit eli puustoiset suot sekä Stormossenin alueen metsäluhdat ovat suoraan tai epäsuorasti riippuvaisia lähiympäristön vesitasapainosta sekä pienilmastollisista oloista. Näiden Natura-luontotyyppien ominaispiirteiden säilyminen edellyttää ympäristön pintavaluntaolojen häiriöttömyyttä. Varvarinsuon alueen lähteet ja lähdesuot ovat riippuvaisia myös pohjavesiolosuhteista, jolloin muutokset pohjavesiolosuhteissa voivat heijastua muutoksina luontotyyppien ominaispiirteissä. Asukasmäärän kasvu voi lisätä luontotyyppien kulumisriskiä Natura-alueilla, mikäli alueita käytetään virkistysalueina. Luontotyyppien kasvillisuuden kulumisherkkyys vaihtelee; Natura-alueiden suojeluperusteina olevista luontotyypeistä herkintä on Stormossenin Natura-alueella esiintyvien silikaattikallioiden kasvillisuus. Kulumisriskin kasvua arvioidaan alueen asukasmäärän kasvun ja alueen virkistyskäytön perusteella. Edellä esitetyn pohjalta tässä Natura-tarveharkinnassa on keskitytty arvioimaan Natura-suojeluarvoille kohdistuvia pinta- ja pohjavesivaikutuksia sekä kasvillisuuden kulumisriskiä. 6 Natura-alueiden kuvaus 6.1 Stormossenin Natura-alue (FI ) Yleiskuvaus Stormossenin Natura-alue on ehdotettu SCI-alueeksi (yhteisölle tärkeä alue) elokuussa 1998 ja osoitettu SAC-alueena (erityisten suojelutoimien alue) huhtikuussa Stormossenin Natura-alue on sisällytetty Suomen Natura verkostoon luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena, joten sen suojelu perustuu luontodirektiivin luontotyyppeihin (taulukko 1) ja liitteen II lajeihin (taulukko 2). Stormossen on uusmaalaisittain poikkeuksellisen luonnontilainen keidassuo. Monet Uudenmaan valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteet ovat reunarämeiltään enemmän tai vähemmän ojitettuja, mutta Stormossen on käytännössä katsoen ojittamaton. Suo edustaa keidassuon nuoruusvaiheita. Suon reunarämeet ovat puustoltaan varsin luonnontilaista isovarpurämettä ja tupasvillarämettä. Avosuoalue on lähinnä lyhytkortista nevaa ja etenkin suon luoteisosassa on

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (20) vaikeakulkuinen kuljualue. Rajaukseen sisältyy suon pienialaisia metsäsaarekkeita (Uudenmaan ELY-keskus 2013). Kuva 3. Stormossenin Natura-alueen sijainti kaava-alueella Suojelun toteutuskeinot Stormossen kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Toteutustapana on alueen rauhoittaminen luonnonsuojelulain mukaisena luonnonsuojelualueena (Uudenmaan ELY-keskus 2013) Luontodirektiivin luontotyypit Alueen suojelun perusteena olevat luontotyypit on esitetty taulukossa 1. Tiedot perustuvat viralliseen Natura-tietolomakkeeseen (Uudenmaan ELY-keskus 1998). Taulukossa 1 viralliseen lomakkeeseen lisättäväksi ehdotetut (Ympäristöministeriön ehdotus Natura-tietolomakkeen tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä 2016) luontotyypit on lihavoitu. Priorisoidut luontotyypit on merkitty tähdellä *. Yleisarviointi on kokonaisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle (A=Erinomainen, B= Hyvä, C= Kohtalainen). Taulukko 1. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin (92/42/EEC) liitteen I mukaiset luontotyypit, niiden peittävyys, edustavuus sekä yleisarviointi päivitettävän Natura-tietolomakkeen mukaan.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (20) Koodi Natura-luontotyyppi Pinta-ala (ha) Edustavuus Yleisarviointi 7110 Keidassuot* 97 B B 8220 Silikaattikalliot 0,5 C C 9010 Luonnonmetsät* 1 B C 9080 Metsäluhdat* 0,3 C C 91D0 Puustoiset suot* 31 B B Luontotyyppien kuvaukset: Keidassuot Keidassuot ovat ombrotrofisia, niukkaravinteisia soita, jotka saavat ravinteensa pääasiassa sadevedestä ja joiden vedenpinta on yleensä korkeammalla kuin ympäröivä veden pinnan taso. Monivuotisessa kasvillisuudessa suota luonnehtivat värikkäät rahkasammalmättäät, joiden ansiosta suo kasvaa korkeutta. Keidassoiden suotyyppejä ovat mm. tupasvillarämeet (TR), isovarpurämeet (IR), rahkarämeet (RaR), keidasrämeet (KeR), lyhytkortiset nevarämeet (LkNR) (Airaksinen & Karttunen 2001). Silikaattikalliot Luontotyyppiin kuuluu sisämaan silikaattikallioiden kallionrakokasvillisuus, josta on erotettavissa lukuisia alueellisia alatyyppejä. Silikaattikallioiden kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa ja kullakin kallioalueella esiintyy yleensä monenlaisia kasvillisuustyyppejä. Kasvilajiston koostumus riippuu muun muassa kalliokohteen maantieteellisestä sijainnista, lähiympäristön luonteesta, rinteen jyrkkyydestä ja ilmansuunnasta, seinämien ylikaltevuudesta ja kivilajista. Silikaattikalliot voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: a) karut kalliot, b) keskiravinteiset eli mesotrofiset kalliot ja c) ult-raemäksiset kalliot (Airaksinen & Karttunen 2001). Luonnonmetsät* Luontotyyppiin kuuluvat vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret metsät. Luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Vanhojen luon-nonmetsien piirteitä ovat kuolleen pystypuuston ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä, ko-ko- ja puulajivaihtelu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä tasainen pienilmasto. Luon-nonmetsät ovat monien uhanalaisten sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten elinympäristöjä (Airaksinen & Karttunen 2001). Metsäluhdat* Metsäluhdat ovat pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät yleensä vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuustovaltaista (Airaksinen & Karttunen 2001). Puustoiset suot*

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (20) Luontotyyppi käsittää havu-, havu-lehti- tai lehtipuustoisia suometsiä, jotka Suomessa on perinteisesti luokiteltu ja käsitelty soiden yhteydessä, mutta jotka keskieurooppalaisen perinteen mukaisesti tässä käsitellään metsäisten luontotyyppien yhteydessä. Luontotyyppi on havu- tai lehtipuumetsiä kosteilla tai märillä turv la, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista (ombromesotrofiset suot) (Airaksinen & Karttunen 2001) Luontodirektiivin liitteen II lajit Alueen suojelun perusteena ei ole mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeja Lintudirektiivin liitteen I linnut Stormossenin Natura-alue on sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena, joten lintudirektiivin liitteen I lajit eivät ole alueen suojelun perusteena. Natura-tietolomakkeella on mainittu kuitenkin neljä alueella esiintyvää lintudirektiivilajia (taulukko 2). Taulukko 2. Natura-tietolomakkeella (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) mainitut lintudirektiivin (2009/147/EY) liitteen I lintulajit, jotka eivät kuitenkaan ole alueen suojeluperusteena. Laji Pesimäkanta (paria) Levähtävä kanta (yksilöä) Pyy p - Kurki p - Liro 1 - Punajalkaviklo Varvarinsuon Natura-alue (FI ) Yleiskuvaus Varvarinsuon Natura-alue on ehdotettu SCI-alueeksi elokuussa 1998 ja osoitettu SAC-alueena huhtikuussa Varvarinsuon Natura-alue on sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon lintudirektiivin mukaisena SAC-alueena, joten sen suojelu perustuu luontodirektiivin luontotyyppeihin (taulukko 3) ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin (taulukko 4). Varvarinsuo on luonnontilaisena säilynyt, ojittamaton suoyhdistymä, jolla on ainakin kahdeksaa eri suotyyppiä. Alueella on Salpausselän lähteikköjä. Varvarinsuo on muodoltaan pitkänomainen, melko pieni suokokonaisuus, jolla on kuitenkin monipuolinen valikoima metsäisiä suotyyppejä. Reunoilla on mesotrofisia, kuusi- tai tervaleppävaltaisia korpia. Keskiosat ovat pääasiassa suopursuvaltaista isovarpuista rämettä. Korvet ovat osittain lähteisiä, mitä kasvilajistossa kuvastavat mm. purolitukka ja suokeltto. Saavutettavuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi suo soveltuu myös hyvin opetuskohteeksi (Uudenmaan ELY-keskus 2013).

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (20) Kuva 4. Varvarinsuon Natura-alueen sijainti Suojelun toteutuskeinot Varvarinsuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Kohde toteutetaan muodostamalla siitä luonnonsuojelualue Luontodirektiivin luontotyypit Alueen suojelun perusteena olevat luontotyypit on esitetty taulukossa 3. Tiedot perustuvat viralliseen Natura-tietolomakkeeseen (Uudenmaan ELY-keskus 1998). Taulukossa 1 viralliseen lomakkeeseen lisättäväksi ehdotetut (Ympäristöministeriön ehdotus Natura-tietolomakkeen tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä 2016) luontotyypit on lihavoitu. Priorisoidut luontotyypit on merkitty tähdellä *. Yleisarviointi on kokonaisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle (A=Erinomainen, B= Hyvä, C= Kohtalainen). Taulukko 3. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin (92/42/EEC) liitteen I mukaiset luontotyypit, niiden peittävyys, edustavuus sekä yleisarviointi päivitetyn Natura-tietolomakkeen mukaan.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (20) Koodi Naturaluontotyyppi Lähteet ja lähdesuot Boreaaliset luonnonmetsät* Pinta-ala (ha) Edustavuus Yleisarviointi 0,5 B B 4 C C 91D0 Puustoiset suot 30 B B Luontotyyppien kuvaukset: Boreaaliset luonnonmetsät* Luontotyyppiin kuuluvat vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret metsät. Luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Vanhojen luon-nonmetsien piirteitä ovat kuolleen pystypuuston ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä, koko- ja puulajivaihtelu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä tasainen pienilmasto. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten elinympäristöjä (Airaksinen & Karttunen 2001). Puustoiset suot* Luontotyypin kuvaus: kappale Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeella on mainittu yksi alueen suojelun perusteena oleva luontodirektiivin liitteen II laji: korpihohtosammal. Korpihohtosammal Korpihohtosammal kasvaa luhtaisissa puronvarsikorvissa ja järvenrantojen lehtomaisissa tai korpimaisissa tervalepikoissa lahopuulla, kannoilla ja kostealla humuksisella tai turpeisella maalla. Lajia voi esiintyä myös metsäluhdissa ja kosteissa lehdoissa. Sammalen levinneisyys painottuu maan etelä- ja keskiosiin, ja pohjoisimmat havainnot ovat Metsä-Lapista. Laji on taantunut lahopuiden vähenemisen, metsien hakkuiden ja purojen perkausten sekä ojitusten vuoksi (Ymparisto.fi / lajien esittelyt, 2011) Lintudirektiivin liitteen I linnut Varvarinsuon Natura-alue on sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena, joten lintudirektiivin liitteen I lajit eivät ole alueen suojelun perusteena. Natura-tietolomakkeella on mainittu kuitenkin neljä alueella esiintyvää lintudirektiivilajia (taulukko 4). Taulukko 4. Natura-tietolomakkeella (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) mainitut lintudirektiivin (2009/147/EY) liitteen I lintulajit, jotka eivät kuitenkaan ole alueen suojeluperusteena. Laji Pesimäkanta (paria) Levähtävä kanta (yksilöä)

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (20) Mehiläishaukka 1 - Metso 1 - Palokärki 1 - Pikkulepinkäinen 1 - Pyy Muuta lajistoa Muuta alueelle ominaista lajistoa edustavat harajuuri, korpiorvokki, purolitukka, suokeltto ja villapääluikka. 7 Vaikutusten arviointi 7.1 Stormossenin Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Stormossen on osoitettu kaavassa Natura 2000-verkostoon kuuluvana alueena. Kaavassa ei ole osoitettu sellaisia toimintoja tai sellaista uutta maankäyttöä, joka sijoittuisi Stormossenin Natura-alueelle tai välittömästi sen läheisyyteen. Täten suunnitelmista ei aiheudu suoria pinta-alamenetyksiä suojelun perusteena olevissa luontotyypeissä tai uutta reunavaikutusta. Natura-alueen ympäristö on osoitettu kaavassa pääosin M-2 alueena (maa- ja metsätalousvaltainen alue). M-2 -alueella saa rakentaa maa- ja metsätaloutta ja siihen liittyviä sivuelinkeinoja palvelevia tuotanto- ja talousrakennuksia. M-2- ja MA-alueiden rakennusoikeus on siirretty maanomistajakohtaisesti muille alueille, ja niillä on voimassa MRL 43.2 mukainen rakentamisrajoitus. Luoteessa Stormossenin Natura-alue rajautuu ympärivuotisen asumisen alueeseen (A). Alueella on jo olemassa olevia rakennuksia. Natura-alueen pohjoispuolelle, noin 115 metrin etäisyydelle on osoitettu pienehkö uusi ympärivuotisen asumisen alue (A). Natura-alueen ja asumisalueen väliin jää metsäinen ja kallioinen selännealue, joka toimii alueiden välisenä suojavyöhykkeenä.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (20) Kuva 5. Stormossenin Natura-alueen sijoittuminen kaava-alueelle ja eri valumaalueille. Stormossenin pohjoisosan alueella kaava sijoittuu Ingarskilaån valuma-alueelle (81.064), jonka pinta-ala on 160 neliökilometriä. Stormossenin eteläosan alueet sijoittuvat välialueelle (81.VO65)(kuva 5). Suuri osa Stormosenin Natura-alueesta on keidassuota, joka saa tyypillisesti vettä ja lisäravinteita vain sadeveden mukana. Näin ollen suon keskustan luontotyypit eivät ole yhtä herkkiä suon ympäristön pintavesivalunnassa mahdollisesti tapahtuville vähäisille muutoksille. Suon reunaosien laiteet (puustoiset suot ja metsäluhdat) saavat vettä ja ravinteita myös ympäröiviltä mineraalimailta, joten niille voi kohdistuva vaikutuksia, mikäli ympäristön pintavesiolosuhteet muuttuvat esimerkiksi rakentamisen tai metsätalouden ojitusten myötä. Kaavaratkaisussa suon ympäristöön ei kuitenkaan ole osoitettu sellaista maankäyttöä, joka aiheuttaisi muutoksia Stormossenin ympäristön vesitasapainolle. Natura-alueen ja koillispuolelle merkityn uuden asumisalueen (A) väliin jää maastonmuodoiltaan korkeampi ja kallioinen metsäselänne, jonka vuoksi rakentamisalueella tapahtuvat muutokset eivät vaikuta Natura-alueella esiintyvien luontotyyppien vesitasapainoon. Kokonaisuutena yleiskaavasta ei arvioida muodostuvan pintavalunnan muutosten kautta tapahtuvia, epäsuoria vaikutuksia Natura-alueelle.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (20) Kaava-alueen asukasmäärän kasvu voi lisätä kulumisriskin kasvua Natura-alueella jos kaava-alueelta suuntautuu aiempaa enemmän virkistyskäyttöä Natura-alueelle. Suoluontotyypit eivät ole virkistyskäytön (pl. marjastus) näkökulmasta erityisen kiinnostavia kohteita, mutta virkistyskäyttöä voi teoriassa suuntautua suojeluperusteena olevien silikaattikalliot ja luonnonmetsät -luontotyyppien alueille. Yleiskaavaratkaisun myötä rakentaminen Natura-alueen läheisyydessä lisääntyy kuitenkin vain hyvin marginaalisesti. Lisäksi lähialueella on runsaasti muita, virkistyskäyttöön paremmin soveltuvia metsäalueita. Edellä esitetyn perusteella kaavan ei arvioida merkittävästi lisäävän Stormossenin Natura-alueelle kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta. Kaavaratkaisun vaikutukset Stormossenin suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin arvioidaan hyvin lieviksi. Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajehin Natura-alueen suojelun perusteena ei ole luontodirektiivin liitteen II lajeja, joihin vaikutuksia tulisi arvioida. 7.2 Varvarinsuon Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Varvarinsuo on osoitettu kaavassa Natura 2000-verkostoon kuuluvana alueena. Kaavassa ei ole osoitettu sellaisia toimintoja tai sellaista uutta maankäyttöä, joka sijoittuisi Stormossenin Natura-alueelle tai välittömästi sen läheisyyteen. Täten suunnitelmista ei aiheudu suoria pinta-alamenetyksiä suojelun perusteena olevissa luontotyypeissä tai uutta reunavaikutusta. Natura-alueen ympäristö on osoitettu kaavassa pääosin M-1 ja M-2 alueena (maaja metsätalousvaltainen alue)(kuva 6). M-1 alueella sallitaan haja-asutusluonteinen rakentaminen MRL 137 mukaisen suunnittelutarveharkinnan kautta. Kaavamääräyksen mukaan M-1 alueilla uudisrakentaminen tulee ohjata olemassa olevan asutuksen yhteyteen, metsiköihin ja peltoaukeiden laidoille sekä olemassa olevien teiden varsille. M-2 -alueella saa rakentaa maa- ja metsätaloutta ja siihen liittyviä sivuelinkeinoja palvelevia tuotanto- ja talousrakennuksia. M-2- alueiden rakennusoikeus on siirretty maanomistajakohtaisesti muille alueille, ja niillä on voimassa MRL 43.2 mukainen rakentamisrajoitus. Lähin ympärivuotisen asumisen alue (A) sijoittuu noin 180 metriä Varvarinsuon eteläpuolelle. Alue on jo rakennettu. Natura-alueen ja asuttujen alueiden (A ja M- 1) välissä on metsäaluetta, joka toimii alueiden välisenä suojavyöhykkeenä ja ehkäisee myös mahdollisten pintavesivaikutusten muodostumista Natura-alueella. Noin 600 metriä Natura-alueen koillispuolelle on osoitettu yritystoiminnan alue (T), joka on jo nykyisellään toiminnassa.

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (20) Kuva 6. Varvarinsuon Natura-alueen sijoittuminen kaava-alueelle ja valumaalueille. Varvarinsuon suojelun perusteena olevista luontotyypeistä ainakin puustoiset suot ovat osittain riippuvaisia ympäröiviltä alueilta pintavalunnan mukana saapuvista vedestä ja ravinteista. Varvarinsuon alueella kaava sijoittuu Bruksträsketin 3. jakovaiheen valuma-alueelle (81.070), jonka pinta-ala on viisikymmentä neliökilometriä (kuva 6). Valuma-alueelle ja erityisesti suon lähiympäristöön ei kaavassa ole osoitettu sellaisia maankäytön muutoksia, joista aiheutuvat muutokset pintavalunnan määrissä ja laadussa voisivat aiheuttaa vaikutuksia Varvarinsuon alueen luontotyyppeihin. Lähteet ja lähdesuot -luontotyyppi on riippuvainen myös pohjavesiolosuhteiden pysyvyydestä. Alueen pohjoispuolelle sijoittuu Meltola-Mustio ( B) vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Pohjavesialue on laajuudeltaan noin 6 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on noin 4 km 2. Pohjavesialue sijoittuu kuitenkin pääosin kaava-alueen ulkopuolelle eikä kaavassa ole osoitettu pohjavesialueelle muuttuvaa maankäyttöä, joka vaarantaisi tai muuttaisi Naturaalueen pohjavesiolosuhteita. Kaava-alueen asukasmäärän kasvu voi lisätä kulumisriskin kasvua Natura-alueella jos kaava-alueelta suuntautuu aiempaa enemmän virkistyskäyttöä Natura-alueelle.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (20) Yleiskaavaratkaisun myötä rakentaminen Natura-alueen läheisyydessä ei kuitenkaan juurikaan lisäänny. Lisäksi lähialueella on runsaasti muita virkistyskäyttöön paremmin soveltuvia kangasmetsäalueita. Kaavan ei arvioida merkittävästi lisäävän Varvarinsuon Natura-alueelle kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta eikä siitä arvioida muodostuvan vaikutuksia Naturaalueelle. Kaavaratkaisun vaikutukset Varvarinsuon suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin arvioidaan hyvin lieviksi. Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajehin Natura-alueella esiintyy korpihohtosammalta. Kaavaratkaisussa ei osoiteta uutta rakentamista Natura-alueelle, joten lajille ei synny suoria elinympäristövaikutuksia. Kaavaratkaisun ei arvioida aiheuttavan myöskään sellaisia pinta- tai pohjavesivaikutuksia, jotka aiheuttaisivat muutoksia korpihohtosammalen kasvupaikkojen vesiolosuhteisiin ja vaarantaisivat lajin esiintymisen alueella. 7.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen 8 Yhteisvaikutukset Stormossenin ja Varvarinsuon Natura-alueiden eheyden kannalta arvioidaan, että kaavaratkaisulla ei ole vaikutuksia alueilla esiintyvien luontotyyppien tai lajien kantoihin pitkälläkään aikavälillä. Arvioinnin perusteella lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan kaavaratkaisun toteutumisesta huolimatta. Maankäytön suunnitelmissa sekä maakunta- että yleis- ja asemakaavatasolla on laadittu tarkasteluja ja vaikutusarviointeja siten, että Natura-alueille ei ole ko. hankkeita ja suunnitelmia koskevissa vaikutusarvioissa arvioitu kohdistuvan todennäköisesti merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Tällaisia maankäytön hankkeita ovat mm. olleet: Uudenmaan 4. maakuntakaava Uusimaa-kaava 2015 Inkoon manneralueen yleiskaava 9 Epävarmuustekijät Yhteisvaikutuksena voi tulevaisuudessa ilmetä myös virkistyskäytön kasvua Natura-alueilla, mikä voi lisätä esim. alueiden luontotyyppien kuluneisuutta ja roskaantuneisuutta. Virkistyskäytön vaikutuksiin puuttuminen tehokkaasti voi olla vaikeaa, koska kyseessä ovat ihmisten käyttäytyminen ja yksilöiden tekemät arvovalinnat. Virkistyskäyttöä voidaan ohjata erilaisilla rakenteilla ja opasteilla. Yleisesti vaikutuksia voidaan lieventää huolehtimalla siitä, että asutusalueiden läheisyyteen jätetään riittävästi lähivirkistysalueita, jotka puskuroivat Naturaalueille kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta. Arvioinnin epävarmuustekijät liittyvät Natura-alueilta saatavilla olevan tiedon (luontotyyppien ja lajien esiintymisalueet) epätarkkuuteen. Lisäksi virkistyskäytön aiheuttamiin vaikutuksiin liittyy epävarmuutta, johon vaikuttaa mm. paikallisten liikkumistottumusten laatu. Yleiskaavan vaikutukset Natura-alueisiin on arvioitu

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (20) kuitenkin kokonaisuudessaan niin lieviksi, että epävarmuustekijät huomioiden arvioinnin johtopäätöstä voidaan pitää oikeana. 10 Yhteenveto ja johtopäätökset Inkoon manneralueen yleiskaavan tarkoituksena on ohjata yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä yleispiirteisesti ja pitkällä aikavälillä. Kaavassa esitetään erityyppiset kehitettävät ja säilytettävät alueet ja määritellään tarkempaa kaavasuunnittelua vaativat alueet. Kaava-alueelle sijoittuu kaksi Natura-aluetta, Stormossen (FI ) ja Varvarinsuon (FI ), joiden suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin kaavassa osoitettujen aluevarausten toteuttamisella saattaa olla vaikutusta. Natura-alueet ovat luonteeltaan SAC-alueita, eli niiden suojelu perustuu luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin. Lintudirektiivin liitteen I lajit ja säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit eivät ole alueiden suojeluperusteina. Kaavaratkaisun myötä Natura-alueille ei kohdistu suoria vaikutuksia. Luontotyypeille ja lajistolle välillisiä vaikutuksia voivat tyypillisesti aiheuttaa mm. rakentamisalueilta valuvat ravinne- ja kiintoainespitoiset hulevedet, muutokset pintavesivalunnassa ja pohjavesiolosuhteissa, sekä virkistyskäytön aiheuttama kuluminen ja roskaantuminen. Stormossenin ja Varvarinsuon alueiden lähiympäristöön osoitetut maankäytön muutokset ovat kuitenkin niin vähäisiä, että välilliset vaikutukset arvioidaan korkeintaan hyvin lieviksi. Natura-tarveharkinnan perusteella Stormossenin ja Varvarinsuon Natura-alueille kohdistuvat vaikutukset jäävät niin vähäisiksi, ettei Inkoon manneralueen yleiskaavan vaikutuksista ole tarpeen laatia erillistä luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia. FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Laatinut: FM, Tiina Mäkelä Lähteet Airaksinen, O. & Karttunen, K. 1998: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. 194s. Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC. European Comission, WWW-dokumentti: art6/natura_2000_assess_en.pdf (luettu ).

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (20) Bondestam K. & Bonn, T. 1993: Luontoinventointi (Naturinventering i Ingå) Euroopan komissio. 2000: Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. FCG 2016: Inkoon manneralueen yleiskaavan kaavaehdotus ja selostus (luonnos ). Husa, J. & Teeriaho, J. 2004: Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla. Koistinen, M. & Murto, R. 1985: Bjursin luonnon perusselvitys. LT-konsultit Oy 1999: Inkoon kirkonkylän rakennuskaava-alueen luontoselvitys, Maa ja Vesi Oy 2001: Luontoselvitysten täydennys uuden luonnonsuojelulain vaatimusten pohjalta. Kunnan ympäristösihteeri Patrick Skult on lisäksi täydentänyt luontoselvityksiä 2001 (Skult, 2001). Mansikkapaikat Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla. Esiselvitys (Uudenmaan liitto). Murto, R. 1982: Tutkimuksia Uudenmaan läänin uhanalaisista kasveista 1, Tammisaaren ja Inkoon saaristo. Punkari & Raunio 1994: Luonnon- ja maisemasuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudenmaanläänissä. Pykälä, J. & Bonn, T. 2000: Uudenmaan perinnemaisemat - Ängar, hagmarker och skogsbeten i Nyland. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196s. Söderman, T. 2007: Luonnonsuojelulain mukaisten Natura-arviointien ja - lausuntojen laatu Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2007. Suomen ympäristökeskus. 75s. Uudenmaan ELY-keskus 2013: Stormossenin Natura-alue. < FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Stormossen(5530)> (luettu ) Uudenmaan liitto 2016: Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava, kaavaehdotuksen vaikutukset Natura 2000 ohjelman alueisiin. Lausuntoaineisto. Ympäristö 2016: > luonnon monimuotoisuus > lajien ja luontotyyppien esittely (luettu ).