Nakkilan tulevaisuuskuva alue- ja väestörakenteen muutoksen näkökulmasta

Transkriptio

1 2017 Nakkilan tulevaisuuskuva alue- ja väestörakenteen muutoksen näkökulmasta VALTIOTIETEEN TOHTORI TIMO ARO TOUKOKUU 2017

2 1 1. JOHDANTO G lobaalit muutokset vaikuttavat aluerakenteeseen ja alueiden kehitykseen voimallisesti ja äkillisesti. Suomi ja sen alueet ovat siirtyneet yhteiskuntavaiheeseen, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Keskinäisriippuvuus on lisääntynyt kaikilla aluetasoilla. Langaton tiedonsiirto, digitalisaatio, tietoteknologia, automatisaatio ja robotisaatio muuttavat jatkossa entistä enemmän ihmisten työhön, asumiseen, liikkumiseen, liikenteeseen, vapaa-aikaan jne. liittyviä tottumuksia. Aluerakenteeseen ja aluekehitykseen muutokset heijastuvat viiveellä. Alueiden kyky reagoida ulkopuolisiin ja lyhyen aikavälin taloudellisiin häiriöihin korostuu muutostilanteissa. Aluerakenteen isot muutosvoimat liittyvät tällä hetkellä muun muassa kaupungistumiseen, keskittymis- ja harvenemiskehitykseen, liikenne- ja kasvukäytäviin perustuvaan vyöhykkeisyyteen, alueelliseen liikkuvuuteen, demografiseen muutospaineeseen ja globalisaatioon. Jokainen muutostrendi aiheuttaa eriasteisia syy- ja seuraussuhteita alueiden kehitykseen, mutta ne ovat myös kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Kaikki muutosvoimat vaikuttavat aluerakenteeseen yhdessä ja erikseen enemmän keskittävästi kuin tasoittavasti. Muutokset ilmenevät kaikilla aluetasoilla eri mittakaavassa: maakunta-, seutukunta- ja kuntatasolla. Aluerakenteella tarkoitetaan tämän analyysin yhteydessä väestön ja asumisen, muuttoliikkeen ja liikkuvuuden, työpaikkojen ja tuotannon, osaamisen, tutkimus- ja tuotekehityksen, toiminnan, palvelujen ja vapaa-ajan toimintojen sekä näitä toimintoja yhdistävän liikennejärjestelmän ja yhteyksien sekä muun infrastruktuurin ja luonnonvarojen alueellista sijoittumista. Aluerakenteen muutos kuvaa edellä mainittujen tekijöiden välisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Tässä analyysissä keskitytään edellä mainittujen muutostrendien vaikutusten analysointiin sekä koko maan tasolla että Nakkilan kunnan tasolla. Jokainen muutostrendi käsitellään erikseen ja sen yhteydessä arvioidaan trendin mahdollisia vaikutuksia sekä koko maan että Nakkilan tulevaisuuskuvaan. Tulevaisuuskuvan laatimisen yhteydessä on hyödynnetty Nakkilaan liittyvää relevanttia taustamateriaalia. 2. KAUPUNGISTUMISET JA KESKITTYMINEN S uomi on harvaan asuttu ja monin tavoin myöhäiskaupungistunut, mutta nopeasti kaupungistunut maa. Kaupungistuminen tarkoittaa yksinkertaistettuna väestön keskittymistä suurille ja keskisuurille kaupunkialueille, mihin liittyy muun muassa sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia muutoksia. Suomi on kaupungistumisen kehityspolulla pikemminkin alku- kuin loppupäässä. Kaupungistumisen sijaan on syytä puhua kaupungistumisista. Kaupunkien ja kaupunkialueiden kasvu on sekä globaali että kansallinen ilmiö, mutta ei ole olemassa yhtä kaupunkipolitiikan, kaupunkialueiden kasvuun tai kaupungistumiseen liittyvää mallia, vaan kehitys tapahtuu eri tavalla ja eri voimakkuudella erilaisilla alueilla. Kaupunkialueiden kasvu ja laajeneminen vaihtelevat eri aluetasoilla, mutta samat perusperiaatteet ilmenevät ennen muuta alueiden keskus- ja reuna-alueiden välisinä kantokyky- ja olosuhde-eroina. Alue- ja yhdyskuntarakenteessa kaupungistuminen ilmenee samanaikaisesti sekä kaupunkien tiivistymisenä ja kaupunkialueiden laajenemisena liikennekäytävien suuntaisesti että reuna- ja haja-asutusalueiden vähittäisenä harvenemiskehityksenä. Alueiden ja jopa yksittäisten kuntien sisällä keskittymis- ja harvenemiskehitys etenevät samanaikaisesti. Kaupungistuminen vaikuttaa olevan 2020-luvun keskeisin aluerakenteen muutosvoima ja suuri yhteiskunnallinen muutos samoin kuin oli niin sanottu suuri muutto 1970-luvun vaihteessa. Kyse ei ole vain kaupunkien, kaupunkialueiden ja keskittymien kasvusta tai liikkuvuudesta kohti suurempia keskuksia, vaan yhä enemmän myös arvoihin, asenteisiin, preferensseihin, elämäntapaan ja identiteettiin kytkeytyvistä asioista. Suomessa on yhä enemmän toisen tai kolmannen polven kaupunkilaisia, joille kaupunkimainen elämäntapa on samankaltainen itsestäänselvyys ja osa identiteettiä kuin vanhempien ikäryhmien juuret ja siteet suhteessa maaseutuun. Kaupungeissa ja kaupunkialueilla tai taajamissa asuu tilastointitavasta riippuen % suomalaisista: neljä viidestä suomalaisesta asuu 20 (70) suurimmalla ja

3 2 puolet kuudella suurimmalla kaupunkiseudulla. Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoon perustuvassa kaupunki-maaseutu luokituksessa kaupunkialueet jaetaan kolmeen aluetyyppiin ja maaseutualueet neljään aluetyyppiin. Kaupunkialueet jaetaan luokittelussa sisempään ja uloimpaan kaupunkialueeseen sekä kaupungin kehysalueeseen ja maaseutualueet kaupungin läheiseen maaseutuun, maaseudun paikalliskeskuksiin, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupunkialueiden väkiluku kasvoi noin henkilöllä vuosina eli noin Helsingin asukasluvun verran. Kaupunkialueiden työpaikkamäärä kasvoi noin uudella työpaikalla vuosina eli Turun ja Tampereen nykyisen työpaikkamäärän verran. Kaupunkialueilla tarkoitetaan kaupunkien sisintä ja ulointa vyöhykettä sekä kaupunkien kehysaluetta. 14 suurimman yli asukkaan tai noin asukkaan kaupunkiseudun osuus koko maan osuudesta on 2/3 tai 4/5 osaa kaikilla keskeisillä aluetalouden, väestörakenteen ja elinvoimaisuuden tunnusluvuilla. Väestöennusteiden mukaan kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvu jatkuu edelleen lähitulevaisuudessa. Helsingin seudun ennakoidaan kasvavan maltillisen väestöennusteen mukaan noin asukkaalla vuosina Tampereen seudun ennakoidaan kasvavan noin , Oulun seudun , Turun seudun asukkaalla jne. Kymmenen suurimman kaupunkiseudun kasvu olisi väestöennusteen mukaan varovaisimmillaan noin asukasta ja nopeamman kasvun ennusteessa henkilöä vuoteen 2030 mennessä. 2.1 KAUPUNGISTUMINEN JA KESKITTYMINEN SATAKUNNAN JA NAKKILAN ALUEELLA Satakunnan maakunnassa asui asukasta vuoden 2016 lopussa, joista kaksi kolmesta Porin (62,2 %), 29,2 % Rauman ja 8,7 % Pohjois- Satakunnan seudulla. Nakkilan kunnassa asui asukasta vuoden 2016 lopussa. Satakunnan alueella oli yhteensä 18 kuntaa, joiden asukasluku vaihteli Siikaisten asukkaasta Porin asukkaaseen. Nakkila oli 8:nneksi pienin kunta asukasluvultaan Satakunnassa. Satakunnan väkiluku väheni peräti noin henkilöllä vuosina Satakunnan väestön väheneminen perustui ensisijaisesti negatiiviseen luonnolliseen väestönlisäykseen (-3923) ja muuttotappioon maan sisäisessä muuttoliikkeessä (-3780). Sen sijaan Satakunnan nettomaahanmuutto (4607) oli positiivinen samoin kuin kaikissa muissakin maakunnissa. Satakunnan väestö väheni 1412 henkilöllä vuonna 2016, joka oli määrällisesti suurin väestönvähennys vuoden 1999 jälkeen. Satakunnan väkiluku vähenee edelleen Tilastokeskuksen viimeisimmän konservatiivisen väestöennusteen mukaan noin 5500 henkilöllä (-2,4 %) vuoteen 2030 mennessä ja noin henkilöllä (-4,2 %) vuoteen 2040 mennessä. Nakkilan kunnan väestö on vähentynyt maltillisesti luvulla: Nakkilan väestö väheni -163 henkilöä vuosina Nakkilan väestön vähenemisen taustalla on samat tekijät kuin ympäröivässä maakunnassa eli luonnollinen väestönlisäys (-92) ja muuttotappiot kuntien välisestä muuttoliikkeestä (-75). Nettomaahanmuutosta Nakkila sai vähäistä muuttovoittoa (+4) vuosina Nakkilan väestökehitys on ollut kaksijakoinen 2010-luvulla, sillä yksittäisinä vuosina luonnollinen väestönlisäys on ollut positiivinen ja kunta on saanut muuttovoittoa sekä maan sisältä että ulkomailta. Nakkilan väkiluku laskee väestöennusteen mukaan noin 300 henkilöllä (-5,8 %) vuoteen 2030 mennessä ja noin 620 henkilöllä (-11 %) vuoteen 2040 mennessä. Nakkilan väkiluku vähenee ennusteen mukaan toisin sanoen enemmän kuin keskimäärin koko Satakunnassa. Jos Tilastokeskuksen väestöennuste toteutuu, Nakkilan väkiluku laskee alle asukkaan 2030-luvun loppupuolella. Satakunnan kaupungistumisaste on tilastointitavasta riippuen 61,4-82,9 %:in tasolla eli keskimäärin vähän alhaisempi kuin koko maassa. Satakunnan kaupunkialueilla asui 61,4 % ja maaseutualueilla 38,6 %. Satakunnan sisäinen keskittymis- ja harvenemiskehitys tulee esiin, kun tarkastellaan maakunnan kaupunki- ja maaseutualueiden väestökehitystä vuosina Satakunnan väkiluku väheni noin asukkaalla vuosina , mutta kaupunkialueilla väkiluku väheni vain henkilöllä ja maaseutualueilla noin henkilöllä. Satakunnan kaupunkialueilla asuvien osuus nousi 3,4 %-yksiköllä ja maaseutualueilla asuvien osuus väheni 1 %-yksiköllä vuosina Satakunnan taajama-aste oli 82,9 % vuoden 2015 lopussa (koko maa 85,4 %). Kaupunki- ja maaseutualueiden luokittelun perusteella Nakkila kuuluu pääosin kaupunkialueisiin ja kaupunkialueiden sisällä kaupungin läheiseen kehysalueeseen. Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen kaupunki-maaseutu luokituksen mukaan Nakkilassa asuu kaupunkialueilla peräti 91,3 % kunnan asukkaista. Nakkilan väkiluku väheni 745 henkilöllä vuosina , mutta väestön

4 3 väheneminen tapahtui epätasaisesti Nakkilan kaupunkija maaseutualueiden välillä: Nakkilan väestö väheni kaupunkialueilla 519 henkilöllä ja maaseutualueilla 120 henkilöllä. Nakkilan taajama-aste oli 74,6 % vuoden 2015 lopussa eli noin 10 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin keskimäärin koko maassa. Tulokset osoittavat, että Nakkila kuuluu kaupungin läheiseen kehysalueeseen, jossa on samanaikaisesti vahva kuntataajama ja sen rinnalla eläviä kyläkeskittymiä. 3. LIIKENNE- JA KASVUKÄYTÄVÄT SEKÄ VYÖHYKKEISYYS Liikennepolitiikalla, -yhteyksillä ja käytävillä sekä saavutettavuudella on vahva yhteys aluerakenteeseen. Liikennepoliittiset ratkaisut stimuloivat monin eri tavoin aluekehitystä, sillä ne luovat myönteisiä muutosvaikutuksia kaikille ei-liikenteellisille sosiaalisille ja taloudellisille vaikutuksille. Paremman ja sujuvamman saavutettavuuden ansiosta toiminnalliset työmarkkina-alueet laajenevat nopeammin kuin se tapahtuisi luonnollisen liikkuvuuden eli maan sisäisen muuttoliikkeen tai pendelöinnin seurauksena. Kun alueen markkinat laajenevat ja kasvavat, syntyy alueelle uusia keskittymiä. Se taas vaikuttaa myönteisesti uusien asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintipäätöksiin alueelle. Saavutettavuus on keskeinen edellytys työmarkkina-alueiden väliselle ihmisten, palveluiden ja tavaroiden liikkuvuudelle. Liikenne- tai kasvukäytävät ja kasvuvyöhykkeet ovat esimerkki uudenlaisesta aluerakenteesta, jossa käytävät toimivat kehitystä ohjaavana fyysisenä ja toiminnallisena runkona. Vyöhykkeisyyteen perustuva käytäväkehitys ohittaa perinteiset hallinnolliset, maantieteelliset ja ohjelmalliset rajat. Tämä asettaa suuria haasteita erityisesti maankäytön suunnittelulle ja kaavoitukselle. Erityisesti suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kaupunkirakenteen kehitykseen liittyy kaksi erityistä ja jopa vastakkaista kehityspiirrettä, joissa liikenneyhteyksillä ja väylillä on keskeinen merkitys: 1) suurin kasvupaine suuntautuu yhdyskuntarakenteen hajautuvan kehityksen jälkeen sisäänpäin ydinkaupunkeihin tukeutuen olemassa olevaan infrastruktuuriin ja liikenneverkkoon ja 2) kasvukehä laajenee nopeiden liikenneyhteyksien varteen tai läheisyyteen. Toisin sanoen kaupunkirakenne yhtäältä tiivistyy sisäänpäin ja toisaalta hajautuu liikennekäytävien kautta ulospäin. Liikenneyhteyksiin ja -infrastruktuuriin liittyvät investoinnit ovat aina suoraan sidoksissa paikkaan. Toimivien ja nopeampien yhteyksien kehittyminen vaikuttaa myönteisesti yritysten ja investointien sijaintipäätöksiin sekä ihmisten muuttopäätöksiin. Henkilöliikenneyhteyksien kehittymisellä on yhteys muuttoliikkeeseen korkeamman tuottavuuden alueille, alueiden väliseen työssäkäyntiin ja työasialiikkuvuuteen. Aluerakenteen ja saavutettavuuden välisestä yhteydestä löytyy sekä etäisyyteen (kilometriä) että matka-aikaan (minuuttia) liittyviä raja-arvoja, joilla on vaikutusta valittuun matkustustapaan. Lyhyemmät aikaetäisyydet paikkojen välillä nopeuttavat yhtenäisten työssäkäyntialueiden muodostumista ja tuovat liikenneväylien varrella olevia kaupunkeja lähemmäksi toisiaan. Lappeenrannan ja Imatran seudut ovat tältä osin erinomaisia esimerkkejä. Tietoteknologian ja digitalisaation kehitys ei ole toistaiseksi vähentänyt aikaan, paikkaan ja etäisyyteen liittyvää riippumattomuutta, vaan on ennakko-oletusten vastaisesti korostanut sekä keskittymien että ihmisten kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten ja kontaktien merkitystä. Digitalisaation paradoksi aluekehittämisen kannalta lienee se, että se mahdollistaa samanaikaisesti sekä keskittämisen että hajauttamisen. Digitaaliyhteiskunnan ja kaupungistumisen välinen keskinäisyhteys on kuitenkin suurelta osin toistaiseksi kehityskulkuihin liittyvien arvailujen varassa. 3.1 LIIKENNE- JA KASVUKÄYTÄVÄT SEKÄ VYÖHYKKEISYYS SATAKUNNAN JA NAKKILAN ALUEELLA Satakunnan maakunnan ja Nakkilan kunnan ulkoista ja sisäistä saavutettavuutta sekä liikenneinfrastruktuuria voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Alueiden kehityksen kannalta kriittisiä tekijöitä ovat sujuvat ja nopeat maantie-, rautatie- ja lentoyhteydet sekä aika- ja matkaetäisyys muihin kasvukeskuksiin.

5 4 Satakunnan liikenneverkon ytimenä ovat valtatie 2 ja 8, rautatieyhteys Tampereen kautta Helsinkiin ja Porin lentokenttä. Satakunnan liikenneverkon tilanne on kohtalainen vain valtatie 8:n osalta Porin ja Rauman välillä, jossa on käynnissä parannustyöt. Satakunnan sisällä on kaksi keskeistä liikennekäytävää Porin ja Rauman sekä Porin ja Huittisten välillä. Kahden em. liikennekäytävän varrella asuu asukasta ja sijaitsee noin työpaikkaa, jos rajauksena käytetään paikkatiedon avulla 20 kilometrin käytävää liikenneväylän molemmin puolin. Toisin sanoen kahden liikennekäytävän väestö- ja työpaikkaosuus on noin 90 % koko maakunnan osuudesta. Lisäksi kahden käytävän merkittävyyttä kuvaa se, että sen varrella sijaitsee noin 1550 teollisuuden toimialan (toimiala C) toimipaikkaa. Porin ja Huittisten liikennekäytävän etuna on rinnakkainen valtatie- ja ratayhteys. Nakkila sijaitsee logistisesti VT 2:n ja rautatieyhteyden varrella, mutta valitettavasti henkilöliikenteen junat eivät pysähdy kunnan alueella, vaan lähimmät pysähtymispaikat ovat Porissa ja Harjavallassa. Porin ja Huittisten väliselle liikenne- tai teollisuuskäytävän varrelle ja sen läheisyyteen on keskittynyt huomattavan paljon asukkaita, työpaikkoja, yrityksiä ja muuta taloudellista toimeliaisuutta. Kehitys oletettavasti jatkuu edelleen samansuuntaisena tulevaisuudessa eli Satakunnan sisällä painopiste suuntautuu kaupunkialueille ja pääväylien varrelle. Liikennekäytävän kehitys ja merkitys korostuvat jatkossa sekä Satakunnan sisäisessä kehityksessä että laajemmin alueiden välisessä kilpailussa. Liikennekäytävät yhdistävät toisiinsa Porin ja Rauman sekä Porin ja Huittisten välillä olevaa alue- ja yhdyskuntarakennetta. Varsinkin Porin ja Harjavallan välinen liikennekäytävä on vaikutusalueineen alueellisen työnjaon, sijainnin, logistiikan, henkilö- ja tavaraliikenteen ja toiminnallisen suuntautumisen perusteella yksi alueellisista solmupisteistä. Alueella sijaitsee useita kansallisesti merkittäviä vientialan yrityksiä, joille maantie, rautatieja lentoyhteyksien toimivuus, sujuvuus, turvallisuus ja tiheys ovat tärkeitä kilpailukykytekijöitä. Jatkossa saavutettavuuteen ja sujuviin kulkuyhteyksiin liittyvät ratkaisut korostuvat alueen kasvussa ja sitä kautta sen tulevassa menestymisessä alueiden välisessä kilpailussa. Nakkilan strategisena vahvuutena on sijainti liikennekäytävän varrella sekä lähellä Porin ja Harjavallan tuotanto- ja osaamiskeskittymiä. Satakunta on sisäisen saavutettavuuden näkökulmasta kompakti alue, jossa matka- ja aikaetäisyydet alueen sisällä ovat toiminnallisesti sujuvat. Tämä on merkittävä kilpailukykytekijä alueen palvelurakenteen, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden, optimoinnin yhteydessä. Hyvä esimerkki saavutettavuuden näkökulmasta on Nakkilan sijainti suhteessa alueen keskuskaupunki Poriin: 45 minuutin ajoaikaetäisyydellä Porista asuu asukasta ja sijaitsee työpaikkaa. Toisin sanoen noin 95 % Satakunnan asukkaista asuu ja työpaikoista sijaitsee maksimissaan 45 minuutin aikaetäisyydellä Porista. 30 minuutin ajoaikaetäisyydellä Porista asuu noin asukasta ja sijaitsee työpaikkaa eli noin 75 % koko maakunnan asukkaista ja työpaikoista. Nakkila sijaitsee logistisesti, saavutettavuuden ja ajoaikaetäisyyden suhteen optimaalisessa paikassa, sillä ajoaikaetäisyys Poriin on noin 20 minuuttia. Ajoaikaetäisyydellä tarkoitetaan keskimääräistä matkustusaikaa, jossa huomioidaan yksityisen henkilöliikenteen ja julkisen liikenteen keskimääräiset matkustusajat paikkojen välillä, taajamarajoitteet huomioiden. Nakkilan sisäinen saavutettavuus Satakunnan sisällä tuo strategista sijaintietua asukkaiden ja yritysten paikkaan liittyvissä valinnoissa, jos kunta kykenee hyödyntämään potentiaaliset mahdollisuutensa. Satakunnan ulkoisen saavutettavuuden ja erityisesti toiminnallisen suuntautumisen näkökulmasta alueen maantieteellinen positio on haastava, jos alueen sijaintia tarkastellaan suhteessa Suomen sisäiseen aluerakenteen kehitykseen. Alue muodostaa oman toiminnallisen kokonaisuutensa läntisessä Suomessa. Aluerakenteeseen vaikuttaa muodostuvan 2030-luvulle tultaessa liikenneyhteyksiin ja väyliin liittyvien ratkaisuiden, alueellisen liikkuvuuden, yritysten sijaintitoimintojen, toiminnallisten alueiden laajenemisen ja käytäväkehityksen ohjaamana laajoja toisiinsa kytkeytyviä suuralueita tai työssäkäyntialueita. Liikenneyhteydet ja käytävät sekä sujuvat yhteydet toimivat suonistona, joiden varrelle tai läheisyyteen keskittyy asukas-, muutto-, yritys- ja investointivirtoja. Liikkumisen on oltava nopeaa, helppoa, edullista ja ekologista ja sen avulla halutaan taata sujuva arki kaupungeissa, liikenneka yta vien läheisyydessä ja niiden läheisyydessä olevilla maaseutualueilla. Aluerakenteen käynnissä olevan muutoksen perusteella on hahmotettavissa vähintään neljä laajempaa toiminnallista työssäkäyntialuetta tai kaupunkivyöhykkeiden kokonaisuutta, jotka eivät perustu olemassa oleviin hallinnollisiin tai maantieteellisiin rajoihin: 1. Eteläisen ja lounaisen Suomen suuralue, jonka keskuspaikkoina ovat Helsingin, Tampereen ja Turun muodostama kasvukolmio vaikutusalueineen. Kolmion vaikutusalueet ulottuvat suunnikkaan muotoisesti Porin, Lahden ja Kotkan seuduille saakka. 2. Pohjanmaiden suuralue, jonka keskuspaikkoina ovat Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan muodostama kolmio vaikutusalueineen. 3. Pohjoisen Suomen suuralue, jonka

6 5 keskuspaikkana ovat Oulu sekä satelliitteina omien vaikutusalueidensa keskukset Rovaniemi ja Kemi. 4. Itäisen Suomen suuralue, jonka keskuspaikkoina ovat Kuopio, Joensuu ja Mikkeli vaikutusalueineen. Satakunnan ja erityisesti Porin kaupunkiseudun sekä sitä kautta Nakkilan kannalta yksi lähitulevaisuuden merkittävistä avoimista kysymyksistä liittyy alueen kansalliseen positioon ja suuntautumiseen suhteessa Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueeseen. Porin kaupunkiseudun yhteisenä haasteena on tavalla tai toisella kytkeytyä fyysisesti ja toiminnallisesti yhteyksien kautta kiinteämmin kohti muodostuvaa Etelä- ja Lounais-Suomen suuraluetta. Tämä tarkoittaa erityisesti sujuvaa ja nopeaa yhteyttä Tampereeseen ja Helsingin ja Tampereen väliseen pääradan varaan rakentuvaan kasvukäytävään. Matkaetäisyyteen ei ole mahdollista vaikuttaa, mutta aikaetäisyyteen ja yhteyksien sujuvuuteen on mahdollista vaikuttaa omin keinoin. Lisäksi korkeakoulujen rakenteellisten uudistusten keskellä Pori ja sitä kautta Porin kaupunkiseutu joutuvat tekemään muiden korkeakoulukaupunkien tavoin tulevaisuuden valintoja, jotka liittyvät Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Porin yliopistokeskuksen oman liikkumavaran lisäämiseen tai liittoutumiseen muiden korkeakoulujen kanssa. Nämä ratkaisut saattavat stimuloida muita alue- ja kaupunkikehitykseen liittyviä ratkaisuja, jotka korostavat todennäköisesti entisestään Tampereen roolia ja merkitystä. 4. ALUEELLINEN LIIKKUVUUS Alueellinen liikkuvuus pitää sisällään muuttoliikkeen, työssäkäynnin eli pendelöinnin ja työasialiikkuvuuden luvulla on tehty vuosittain keskimäärin noin muuttoa joista kaksi kolmesta tapahtuu kuntien sisällä ja vain yksi kolmesta kuntien välillä. Maahan- ja maastamuuttojen osuus kaikista muutoista on vain noin 5 %:in luokkaa, mutta alueiden väestönlisäyksen osalta maahanmuuton dynaaminen merkitys on kasvanut tasaisesti suuremmaksi ja suuremmaksi. Noin neljä viidestä kaikista muutoista tapahtuu saman kaupunkiseudun sisällä. Kodin ja työpaikan välillä pendelöijien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvun aikana. Noin joka kolmas työikäinen on pendelöijä. Lisäksi alueelliseen liikkuvuuteen kytkeytyy yhä enemmän työasialiikkuvuus ja monipaikkaisuus. Asiantuntijatyöhön perustuvilla työmarkkinoilla korostuvat totutusta työn tekemisestä poikkeavat mallit, jolloin saman työpäivän sisällä lisääntyy työasialiikkuvuus kodin, työpaikan, kokous- ja tapaamispaikkojen välillä. Monipaikkaisuus noussee 2020-luvulla yhä vahvemmin yhdeksi alueellisen liikkuvuuden muodoksi. Monipaikkaisuus tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset ole sidottuja yhteen määrättyyn ja vakituiseen paikkaan, vaan työ ja vapaa-aika kietoutuvat yhä enemmän toisiinsa paikasta riippumatta ja ihmiset asuvat saman vuoden aikana vaihtelevia aikoja eri paikoissa 2010-luvun alueellinen liikkuvuus voidaan tiivistää kolmeen tekijään: polarisaation lisääntymiseen kasvavien ja supistuvien alueiden välillä, keskuskaupunkien ja niiden kantakaupunkien nopeaan uudelleenkasvuun sekä tasaisesti lisääntyneeseen maahanmuuttoon luvun kehityksen erityispiirre on se, että muuttoliikkeen, aluerakenteen, korkeakoulujen ja liikenneyhteyksien välillä vaikuttaa olevan yhä vahvempi keskinäisriippuvuus. Muuttoliike on tasapainoisen alue- ja väestörakenteen kannalta pirullinen ilmiö kolmesta toisiinsa kietoutuvasta syystä. Ensimmäiseksi, muuttoliike lisää alueiden välisiä eroja ja alueellista eriytymistä. Muuttoliikkeen pirullisuuteen liittyy se, että se vahvistaa valmiiksi elinvoimaisia alueita ja heikentää supistumiskierteessä olevia alueita. Molemmat ääripäät karkaavat entistä kauemmaksi toisistaan. Tämä kehityspiirre ilmenee sekä kansallisella tasolla että maakuntien sisällä luvun tilastot ovat armottomat: muuttovoittoa maan sisäisestä muuttoliikkeestä on saanut vain viisi maakuntaa 19:sta, 14 seutukuntaa 70:stä ja 72 kuntaa 313:sta. Muuttovoittoa saa siis vain joka neljäs kunta tai seutukunta, mutta kaksi kolmesta on muuttotappiollisia. Suurin osa Suomen maapinta-alasta on poismuuttoaluetta: jos koko Suomen maapinta-ala jaetaan 250 x 250 metriä kokoisiin ruutuihin, niin vain 6,7 % ruuduista on asuttuja ja 93,3 % asumattomia. Toiseksi, muuttoliike on perusluonteeltaan selektiivistä eli valikoivaa. Lähes neljä viidestä muuttajasta on nuoria tai nuoria aikuisia. Kahdeksan muuttajaa kymmenestä on iältään alle 35-vuotiaita. Joka toinen muuttaja on iältään vuotias. Nuorista on saanut muuttovoittoa vain joka kymmenes kunta 2010-luvulla. Nuorten ja nuorten aikuisten paikkaan liittyvillä

7 6 valinnoilla on kauaskantoinen merkitys alueiden tulevaan kehitykseen, kuten esimerkiksi syntyvyyteen. Muuttoliike on myös alueellisesti kiusallisen valikoivaa. Muuttovoittoiset alueet keskittyvät pääosin Etelä- ja Lounais-Suomeen Helsinki-Tampere-Turku kasvukolmion vaikutusalueelle, muille suurille ja keskisuurille (korkeakoulu)seuduille ja pistemäisesti eri syistä vetovoimaisille paikkakunnille. Kolmanneksi, muuttoliikkeen määrän sijaan monin verroin tärkeämpää on tulo- ja lähtömuuttajien rakenne. Jokaisen alueen kannalta ideaalimuuttajia ovat työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset. eriytymisenä ja arjen sosiaalisen etäisyyden kasvamisena eri ryhmien välillä ( kuplat ). Yhtenäisvaltiosta ja -kulttuurista on siirrytty monin tavoin lohkoutuneeseen ja jakautuneeseen, usean sosiaalisen todellisuuden Suomeen. Suomen hyvinvointimallin perinteisenä vahvuutena on ollut korkea sosiaalinen pääoma ja luottamuspääoma, mutta alueiden, väestöryhmien, ikäryhmien jne. väliset taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset erot ovat pikemminkin kasvaneet kuin supistuneet 2010-luvun aikana. Alueellinen liikkuvuus on yksi osatekijä, joka on vaikuttanut sosiaalisen etäisyyden kasvamiseen eri väestö-, ikä-, sosio-ekonomisten ryhmien sekä alueiden välillä. Tämä ilmenee elämäntapaan, arvoihin, asenteisiin, tottumuksiin jne. liittyvänä alueellisena 4.1 ALUEELLINEN LIIKKUVUUS SATAKUNNAN JA NAKKILAN ALUEELLA Smuuttotase oli vuosina kaksijakoinen: alue kärsi maan sisäisestä muuttoliikkeestä muuttotappiota henkilöä ja sai muuttovoittoa kansainvälisestä muuttoliikkeestä henkilöä. Satakunnan muuttotase jäi maahanmuutosta huolimatta negatiiviseksi -684 henkilöä vuosina Satakunta sai maakunnittain tarkasteltuna muuttovoittoa seitsemästä maakunnasta ja kärsi 11 maakunnalle muuttotappiota vuosina Satakunta sai eniten muuttovoittoa Kanta-Hämeestä (+103), Etelä-Savosta (+39) ja Pohjois-Pohjanmaalta (+38) sekä kärsi eniten muuttotappiota Varsinais- Suomen (-1060), Pirkanmaan (-812) ja Uudenmaan (- 810) maakunnille. Kunnittain tarkasteltuna maan sisäisestä muuttoliikkeestä saivat muuttovoittoa vain Pori (+416) ja Luvia (+20). Kaikki muut Satakunnan kunnat olivat muuttotappiollisia maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Nakkilan muuttotappio oli maltillinen (-75 henkilöä) vuosina Nakkilan muuttotappiot kohdistuivat pääosin vain yhteen ikäryhmään eli nuoriin vuotiaisiin, joista kunta sai muuttotappiota -194 henkilöä. Nakkila sai muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmistä lukuun ottamatta vuotiaita (-5), vuotiaita (-5) ja vuotiaista (-8) vuosina Nakkilan tulevaisuuden kannalta on hyvä signaali, että kunta sai väestöpohjaan suhteutettuna huomattavaa muuttovoittoa vuotiaista nuorista aikuisista (+101). Nuorten aikuisten paikkaan liittyvät valinnat vaikuttavat yhä enemmän alueiden nykyiseen ja tulevaan kehitykseen. Kriittisin muuttajaryhmä alueen menestymisen tai menestymättömyyden kannalta ovat vuotiaat muuttajat. Nuorten aikuisten muuttovirtoihin vaikuttaminen on keskeistä alueen tulevan kilpailukyvyn kannalta. Nettomaahanmuutto oli positiivinen kaikissa Satakunnan kunnissa vuosina Satakunnan kunnat saivat yhteensä noin henkilöä muuttovoittoa seitsemän vuoden ajanjakson aikana kansainvälisestä muuttoliikkeestä. Kaksi kolmasosaa muuttovoitosta kohdistui Poriin ja Raumalle. Nakkilan tilanne oli nettomaahanmuuton osalta sikäli erikoinen, että kunta sai kaikista alueen kunnista vähiten muuttovoittoa maahanmuutosta (+4). Kokonaisnettomuutto eli kuntien välisen nettomuutto ja nettomaahanmuutto yhteenlaskettuna olivat positiiviset vain kolmessa alueen kunnassa eli Porissa, Eurajoella ja Luvialla. Toisin sanoen muissa alueen kunnissa ei nettomaahanmuutto riittänyt korvaamaan muuttotappiota maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Nakkilan kokonaisnettomuutto oli yhteensä -71 henkilöä vuosina Satakunnan muuttolukujen kohdalla tulee hyvin esiin, kuinka merkittävää lisääntyvä maahanmuutto on alueen väestönkehityksessä ja kuinka nopeaa on ollut vieraskielisten (muut kuin suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset) muuttajien määrä. Vieraskielisten osuus on kasvanut 14 kertaisesti Satakunnassa vuosien välisenä aikana. Vuonna 1990 alueella oli vieraskielisiä vain 477 henkilöä (0,2 % väestöstä) ja henkilöä (3 % väestöstä) vuonna Koko maassa vieraskielisten osuus oli vuoden 2015 lopussa 6,4 % eli yli kaksi kertaa enemmän kuin Satakunnassa. Nakkilassa oli vain 63 vieraskielistä vuoden 2016 lopussa eli 1,1 % Nakkilan väestöstä. Vertailun vuoksi pääkaupunkiseudun

8 7 keskuskaupungeissa vieraskielisten osuus oli noin 14 %:in luokkaa vuoden 2016 lopussa. Satakunnan sisäinen keskittyminen tulee esiin maakunnan sisällä tapahtuvissa tulo- ja lähtömuuttovirroissa. Porin kaupunki sai muuttovoittoa kaikista maakunnan muista kunnista lukuun ottamatta Luviaa (-20 hlöä) vuosina Pori sai määrällisesti eniten muuttovoittoa Ulvilasta (+233), Raumalta (+173), Kankaanpäästä (+164) ja Harjavallasta (+108). Pori sai yli henkilöä muuttovoitta muista Satakunnan kunnista kuuden vuoden ajanjakson aikana. Nakkilan muuttotappio Porille oli määrällisesti pienempien joukossa eli vain -25 henkilöä vuosina Nakkila sai muuttovoittoa seitsemästä ja kärsi muuttotappiota kuudelle Satakunnan kunnalle vuosina Neljän kunnan kanssa muuttotase oli +-0. Nakkila sai eniten muuttovoittoa Eurasta (+41), Ulvilasta (+40) ja Kokemäeltä (+13) sekä kärsi eniten muuttotappiota Porille (-25), Harjavallalle (-15) ja Luvialle (-9). Alueen vetovoiman ja houkuttelevuuden lisääminen kansallisten muuttovirtojen näkökulmasta on sekä maakunnalle että Nakkilan kunnalle yhteinen haaste. Alueella on runsaasti niin sanottuja kovia vetovoimatekijöitä kuten vahva aluetalouden perusta, kohtuullinen työpaikkakehitys ja työpaikkaomavaraisuus, koulutustarjontaa kaikilla koulutusasteilla, vahvat korkeakoulut ja niin edelleen, mutta se ei enää yksin riitä alueiden välisessä kilpailussa varsinkaan nuorten aikuisten kohdalla. Satakunnan alueen ja sen kuntien houkuttelevuuden ja vetovoiman lisäämiseksi on hyvä tunnistaa seuraavat kuusi alueen vetovoimaisuuteen liittyvää osatekijää. Mitä paremmin Nakkila kykenee omalta osaltaan vastaamaan ja ottamaan huomioon strategiassaan seuraaviin vetovoimatekijöihin liittyvät haasteet, sitä parempi on alueen tuleva väestöllinen kilpailukyky. 1. Kovat vetovoimatekijät (alue- ja paikallistalouden kehitys, työllisyys- ja työpaikkakehitys, koulutustarjonta, innovaatio- ja osaamiskeskittymät, suuret yritykset ja niiden verkostot, investoinnit ja alueen koko, yritysilmasto- ja ilmapiiri jne.) 2. Sijaintitekijät (alueen fyysinen, toiminnallinen ja henkinen sijainti suhteessa solmupisteisiin, nopeat ja sujuvat liikenneyhteydet, sijaintietu tai haitta suhteessa kasvukeskuksiin, ulkoinen ja sisäinen saavutettavuus jne.) 3. Pehmeät vetovoimatekijät (alueen fiilis, tunnelma ja ilmapiiri, tarina, identiteetti, historia ja kerroksellisuus, tapahtumat ja elämykset, vetovoimakohteet, kulttuuri- ja vapaa-ajan vetovoimapalvelut, muut alueen viihtyvyyteen ja mukavuuteen liittyvät erityistekijät jne. ) 4. Mainetekijät (alueen hyvä tai huono maine, identiteetti, imago, mieli- ja mainekuvat, paikan henki jne.) 5. Identiteettitekijät (alueeseen tai ihmisiin liittyvät henkilökohtaiset siteet ja kytkökset, syntymä-, kotitai opiskelupaikkaan liittyvä samaistuminen, perhe, ystävät, sukulaiset ja muut lähiverkostot, yhteenkuuluvuuden tunne johonkin paikkaan) 6. Villit kortit (Nakkilaan liittyvät paikalliset erityispiirteet tai pienet ja vähäpätöiset tapahtumat, joista voi kasvaa ajan mittaan jotain merkittävää tai suurta) Useat kaupungit ovat kovan vetovoiman osalta alue- ja paikallistalouden keskuksia, jotka toimivat työpaikkojen, koulutustarjonnan, osaamisen ja innovaatioiden keskittyminä. Esimerkiksi korkeakoulut kuuluvat kaupunkien perinteisiin vetovoimatekijöihin, jotka edesauttavat osaamiseen ja asiantuntijuuteen perustuvien toimialojen keskittymistä. Nakkila ei kykene kilpailemaan kovilla vetovoimatekijöillä, mutta Nakkilan vahvuutena on sijaintietu Porin välittömässä läheisyydessä. Kovien vetovoimatekijöiden rinnalla korostuu pehmeä vetovoima, joka liittyy tapahtumiin ja elämyksiin, urheiluun, kulttuuriin, vapaa-ajan palveluihin, matkailukohteisiin, ravintoloihin ja kahviloihin, museoihin, gallerioihin, kaupunkikulttuuriin yms. urbaaneihin pöhinäpalveluihin. Nakkilan kannattaa panostaa omilla toimenpiteillään kunnan pehmeään vetovoimaan ja mukavuuteen liittyviin tekijöihin sekä samalla hyödyntää täysimääräisesti sijaintietuaan suhteessa isompiin naapurikuntiinsa (Pori, Ulvila ja Harjavalta). Asukkaiden elämänlaadusta (urban amenities) huolehtiminen on yksi kuntien elinvoiman ja tulevan kilpailukyvyn avaintekijöistä. Kuten todettua, Nakkilan kaltaiset pienet kunnat eivät voi kilpailla kovissa vetovoimatekijöissä kaupunkien kanssa, mutta niiden vetovoiman ja houkuttelevuuden kannalta korostuvat sen sijaan sijaintiin, pehmeään vetovoimaan, maineeseen ja identiteettiin liittyvät kilpailutekijät. Nakkilan on löydettävä lähtökohtaisen sijaintiedun lisäksi muut paikalliset vahvuus- ja erottautumistekijät, jotka lisäävät Nakkilan houkuttelevuutta ja vetovoimaa uusien asukkaiden, yritysten tai investointien näkökulmasta. Nakkilan strategisten valintojen näkökulmasta on tärkeää realistisesti tunnistaa omat vahvuustekijänsä paikallisen elinvoiman ja ulkoisen vetovoiman osalta. Se voi tarkoittaa pienessä mittakaavassa esimerkiksi kovien ja pehmeiden vetovoimatekijöiden yhdistämistä eli kasvuun liittyvien osastekijöiden (asukaslisäys, työpaikkalisäys, yritysperustanta, yrityskannan kasvu, vierailijoiden ja kävijöiden määrän lisäys jne.) vahvistamista unohtamatta paikan laatuun liittyvää pehmeää vetovoimaa.

9 8 5. DEMOGRAFINEN MUUTOSPAINE V äestön ikääntyminen on kehittyneiden maiden yhteinen megatrendi. Väestö- ja ikärakenteen muutos on alueiden kannalta sekä haaste että mahdollisuus. Muutos pakottaa kyseenalaistamaan vanhat toimintatavat ja monet yhteiskunnan nykyisistä tulonsiirto- ja palvelujärjestelmistä, jotka on alunperin luotu toisenlaisiin olosuhteisiin. Väestö- ja ikärakenteen muutos ilmenee ennen muuta samanaikaisena työikäisen määrän vähenemisenä ja iäkkään väestön nopeana kasvuna. Muutoksella on vaikutusta sekä tulevaisuuden talouskasvun että nykyisen kaltaisen hyvinvointimallin rahoituksen kestävyyden kannalta. Keskeisin haaste liittyy työikäisen väestön määrä vähenemiseen ja vinoutuvaan ikäprofiiliin: työikäisen väestön määrä vähenee noin henkilöllä samanaikaisesti kuin iäkkäiden määrä nousee noin henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Yhtälö on haastava, sillä eläkeläisten ja hoivatarpeen määrä kasvaa samanaikaisesti kuin työikäisen väestön määrä vähenee ja kuntatalous heikkenee. Väestön ikääntyminen on Suomessa lähivuosina nopeampaa kuin useimmissa muissa maissa. Eliniän pidentyminen ja alhainen syntyvyys johtavat siihen, että väestön ikärakenne muuttuu pysyvästi. Väestön ikääntyessä korostuu kansalaisten terveyden ja työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen. Avoin kysymys on, missä ja miten suuret eläkkeelle siirtyvät ikäluokat asuvat ja käyttävät aikansa. Ja korostuuko väestön ikääntyessä yhdyskuntarakenteen hajautuminen vai keskittyminen? Molemmista kehityskuluista on viitteitä. Hajanaisessa yhdyskuntarakenteessa liikenne- ja kunnallistekniikan järjestäminen tulee kalliimmaksi eikä taajamien reunaalueiden ja haja-asutusalueiden kaikille asukkaille kyetä välttämättä järjestämään tasapuolisia palveluja. Keskittyvässä yhdyskuntarakenteessa iäkkäät hakeutuvat herkästi kaupunkien ja kuntien keskustaajamiin lähelle yksityisten ja julkisten palveluiden keskittymiä sekä toimivia joukkoliikennepalveluita. Aluerakenteen muutosten vaikutukset ovat ilmenneet 2010-luvulla ensisijaisesti iäkkäiden keskittymisenä kaupunkien ydinalueelle ja kuntataajamiin sekä alueiden sisäisenä liikkuvuutena kohti kaupunkien tai kuntien keskustaajaman palvelukeskittymiä. Taajamien uusasuntotuotannossa iäkkäät ovat keskeinen kohderyhmä. Muutos näkyy jo yli 50-vuotiaiden ikäryhmien paikkaan ja asumismuotoon liittyvissä valinnoissa. On oletettavaa, että sama kehitys jatkuu edelleen 2020-luvulla. Ikärakenteen mukaan tarkasteltuna suurin muutos ilmenee yli 75-vuotiaan väestön määrän lähes kolminkertaistumisena vuosien välisenä aikana. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa ennusteen mukaan noin henkilöllä (66,2 %) koko maassa vuosina Alueelliset erot kuntien välillä ovat suuria: muutos on suhteellisesti suurin suurten kaupunkiseutujen kehyskunnissa niiden alhaisen lähtötason vuoksi. Yli 75-vuotias väestö kasvaa yli 100 % yhteensä 30 kunnassa vuosina : osuus kasvaa Manner-Suomen kunnista eniten Pirkkalassa (160,5 %), Siuntiossa (158,0 %), Kempeleessä (157,7 %), Kirkkonummella (157,3 %) ja Järvenpäässä (142,2 %). Osa harvaanasutuista, pienistä ja pitkien etäisyyksien reuna-alueilla olevista kunnista on käynyt jo aikaisemmin läpi väestö- ja ikärakennemuutoksen: ýli 75-vuotiaiden osuus kasvaa vähiten Luhangalla (5,0 %), Rautavaaralla (5,0 %), Pomarkussa (9,0 %) ja Punkalaitumella (12,0 %) vuoteen 2030 mennessä. Väestö- ja ikärakenteen nopea muutos tulee hyvin esiin myös silloin, kun tarkastellaan alue- ja väestörakenteen muutosta väestöllisen huoltosuhteen avulla. Kyse on tunnusluvusta, jossa alle 15-vuotiaiden lasten ja yli 64- vuotiaiden eläkeläisten osuutta verrataan vuotiaaseen työikäiseen väestöön. Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli keskimäärin 58,2 vuoden 2015 lopussa eli sataa työikäistä kohden oli 58,2 lasta tai eläkeläistä. Huoltosuhde oli alhaisin Uudellamaalla (50,0), Pirkanmaalla (57,7) ja Ahvenanmaalla (58,6) sekä korkein Etelä-Savossa (69,0), Keski-Pohjanmaalla (67,1) ja Etelä-Pohjanmaalla (66,7) vuonna Etelä- Karjalan väestöllinen huoltosuhde oli 63,9, joka oli 12. korkein maakuntien joukossa. Väestöllinen huoltosuhde vaihteli merkittävästi kunnittain: ääripäät olivat Helsinki (44,0) ja Kuhmoinen (102,8). Nykykuntarakenteella väestöllinen huoltosuhde ylittäisi rajan 100 lähes joka kolmannessa kunnassa vuoteen 2030 mennessä. Tilastokeskuksen (2015) väestöennusteen mukaan väestö kasvaa nykykuntarakenteella noin joka kolmannessa kunnassa (111) vuoteen 2030 mennessä. Väestö kasvaa eniten Helsingin laajalla

10 9 metropolialueella, Helsingin ja Tampereen välisen kasvukäytävän vaikutusalueella, suurimmilla kaupunkiseuduilla, Lounais-Suomessa, Pohjanmaiden rannikkoalueella ja osassa Lappia. Väestö vähenee noin kahdessa kolmesta kunnasta, jotka sijaitsevat ensisijaisesti keskisessä, itäisessä ja pohjoisessa Suomessa sekä Etelä- ja Länsi-Suomen suurten kaupunkiseutujen reuna-alueilla. Demografisen kehityksen kannalta vielä haastavampaa on se, että työikäisen väestön määrä kasvaa vain noin joka kuudennessa kunnassa (49). Työikäisellä väestöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä vuotiaiden ikäryhmää: työmarkkinoille tullaan keskimäärin 22- vuotiaaina ja poistutaan noin 62-vuotiaana tällä hetkellä. Työikäisen väestön määrä kasvaa suurimmilla kaupunkiseuduilla, Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan seuduilla, Ahvenanmaalla ja pistemäisesti yksittäisissä kunnissa. Kansantalouden kannalta haasteena on se, että työikäisen väestön määrä on vähentynyt joka vuosi 2010-luvun aikana. 5.1 DEMOGRAFINEN MUUTOSPAINE SATAKUNNAN JA NAKKILAN ALUEELLA D emografinen muutospaine ilmenee suuralueiden ja maakuntien välisten erojen lisäksi alueiden kasvavina sisäisinä kehityseroina sekä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä että tiheästi ja harvaan asuttujen alueiden välillä. Satakunnan väestöja ikärakenteen muutospaine on samankaltainen kuin keskimäärin koko maassa: asukkaiden keski-ikä nousee, työikäisten määrä vähenee, työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvaa ja niiden seurauksena sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve korostuu. Väestön ikääntyminen lisää itsessään jo hyvinvointipalveluiden kysyntää: varsinkin terveys- ja sosiaalipalveluihin liittyvien uusien liikkuvien ja mobiilien toimintamallien, uusien innovaatioiden ja teknologian hyödyntämiseen ja käyttöönottoon liittyvä rooli ja merkitys korostuvat kaikessa. Ikääntyvien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen siirtävät raskaimpien palvelujen tarvetta myöhäisemmäksi. Positiivisesti tulkittuna sekä Satakunta että Nakkilan kunta eroavat koko maan keskiarvoluvuista siinä, että muutos on käynnistynyt aikaisemmin ja maakunta on siinä tilanteessa kuin useat muut Etelä-ja Länsi-Suomen alueet vuoden kuluessa. Satakunnan asukkaiden keski-ikä oli 45,1 vuotta vuoden 2016 lopussa, joka oli 2,6 vuotta korkeampi kuin koko maan kaikkien asukkaiden keski-ikä. Satakunnan kunnissa asukkaiden keski-ikä poikkesi ääripäissä yli 7 vuotta toisistaan. Asukkaiden keski-ikä oli alhaisin Eurajoella (43,7 vuotta) ja korkein Siikaisissa (51 vuotta). Nakkilan asukkaiden keski-ikä oli 45,3 vuotta vuoden 2016 lopussa, joka oli Satakunnan kontekstissa alhaisimpien joukossa. Satakunnassa joka neljäs asukas (25,3 %) oli täyttänyt 65-vuotta vuoden 2016 lopussa. Iäkkäiden osuus vaihteli merkittävästi kuntien välillä: Eurajoen 23,8 %:sta Merikarvian ja Siikaisten noin 33 %:iin. Nakkilassa yli 65-vuotiaiden osuus oli vähän korkeampi kuin maakunnassa keskimäärin (26,3 %). Satakunnan väestöllinen huoltosuhde oli 67,7 eli sataa työllistä kohden oli 67,7 lasta tai eläkeläistä vuonna Koko maan väestöllinen huoltosuhde on väestöennusteiden mukaan Satakunnan tasolla vuonna 2028, mutta esimerkiksi Uudenmaan vasta 2040-luvulla. Väestön ikärakenteessa oli suuret erot Satakunnan kuntien välillä: huoltosuhde vaihteli Rauman (63,5 ) ja Porin (63,7) aina Siikaisten (83,3) ja Merikarvian (87,2) saakka. Väestöllinen huoltosuhde oli kaikissa Satakunnan kunnissa korkeampi kuin koko maan keskiarvo (59,7) vuonna Väestöllinen huoltosuhde ylittää väestöennusteen mukaan nykykuntarakenteella rajapyykin 100 neljässä satakuntalaisessa kunnassa (Siikainen, Karvia, Merikarvia ja Säkylä) vuoteen 2035 mennessä. Nakkilan väestöllinen huoltosuhde on ennusteen mukaan 85,7 vuonna Neljännen luvun alussa todettiin, että aluerakenteen muutosvaikutukset ovat ilmenneet 2010-luvulla ensisijaisesti iäkkkäiden keskittymisenä kaupunkien ydinalueelle ja kuntataajamiin sekä alueiden sisäisenä liikkuvuutena kohti kaupunkien tai kuntien keskustaajaman palvelukeskittymiä. Tämä tulee hyvin ilmi laajemmin sekä koko Satakunnassa että pienemmässä mittakaavassa Nakkilan kunnassa, kun tarkastellaan taajama- ja haja-asutusalueilla sekä kylissä olevan väestömäärän muutoksia suhteessa ikärakenteeseen. Palvelutarpeet kasvavat väestön nopean ikääntymisen vuoksi. Demografinen muutospaine korostaa oletettavasti sekä koko maassa että Satakunnassa alueen keskuskaupunkien ja niiden keskustaajamien merkitystä jopa nykyistäkin enemmän. Nakkilan kunta kuuluu taajama-ja yhdyskuntarakenteen sekä liikkuvuuden ja asioinnin näkökulmasta Porin keskustaajama-alueeseen. Kaupungistumisen ja kaupunkialueiden kasvun myötä palvelutarpeiden alueellinen painopiste muuttuu: palveluiden käyttö kasvaa erityisesti siellä missä väestömäärä lisääntyy. Supistuvilla alueilla väestön väheneminen ei tarkoita automaattisesti palvelutarpeiden vähenemistä samassa suhteessa, vaan väestön ikääntyminen ja yli 75-vuotiaan väestön suhteellisen osuuden kaksinkertaistuminen

11 10 lisäävät entisestään sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Esimerkiksi terveyskeskuskäynnit oletettavasti lisääntyvät ikääntymisen takia. Palvelujen keskittyminen lisää palvelujen käyttäjien liikkumisen kustannuksia ja korostaa yhdyskuntarakenteen ja matkaketjujen toimivuutta. Pitkien etäisyyksien maaseutualueilla lähipalveluiden katoaminen tai siirtyminen suurempiin taajamiin pidentävät entisestään asiointimatkoja, lisäävät matkakustannuksia ja vaikeuttavat ennaltaehkäisevien toimenpiteiden järjestämistä, ellei liikkuvia palveluita ja uutta teknologiaa kyetä hyödyntämään täysimääräisesti. Demografinen muutos on tasapainoisen palvelurakenteen näkökulmasta vakava haaste erityisesti ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle. Käynnissä oleva muutos korostaa digitalisaation, mobiilipalvelujen, liikkuvien palvelujen, uusien palvelumuotojen ja seinättömien paikkaan sitomattomien ratkaisujen merkitystä palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa. Toistaiseksi tiedonsiirron ja tietoteknologian kehitys ei ole lisännyt aikaan, paikkaan ja etäisyyteen liittyvää riippumattomuutta, vaan on entisestään korostunut kasvokkain tapahtuvien kontaktien, jakamisen ja yhteisöllisyyden merkitystä 6. GLOBAALISAATION ALUEELLISET VAIKUTUKSET Satakunta sen kolme seutu ovat kuin oppikirjaesimerkkejä globaalitalouden äkillisten ja voimallisten muutospyörteiden voimakkuudesta. Muutostilanteet korostavat sekä alueen taloudellista resilienssiä (kimmoisuutta) että resilienssikykyä (kimmoisuuskyky). Kyse on yksinkertaistettuna siitä, miten alue reagoi, joustaa ja sopeutuu häiriötilanteisiin tai pahimmillaan vakaviin ulkoisiin shokkeihin. Vientiteollisuuden toimialat ovat enemmän muutosherkkiä ulkoisille häiriöille kuin kotimarkkinateollisuuden toimialat. Satakunta ja sen kunnat ovat monin tavoin perustellusti aito muutos- tai kokeilulaboratorio alueen kimmoisuuden, sopeutumisen ja toipumisen näkökulmasta. Satakunnalla pitäisi olla lähtökohtaisesti muutoskokemuksen perusteella vastustuskykyä kohdata tulevat ulkoiset häiriöt. Tämän vuoksi Satakunnan maakunnan kannattaa huolellisesti analysoida tulevien strategisten valintojen perustaksi kokemuksensa globaalitalouden taloudellisten häiriöiden vaikutuksista aluetalouteen. Tällöin on olennaista dokumentoida aikaisemman kehityksen kulku eli miten alue vastustaa (resistance), toipuu (recovery), uudelleen suuntautuu (reorientation) ja uudistuu (renewal) suhteessa tapahtuneeseen sokkiin ja miten alue hyödyntää näitä kokemuksia tulevassa kehityksessään. Vastustuskyky tarkoittaa sitä, että Satakunnassa tunnistetaan sellaiset tekijät, jotka liittyvän alueen alttiuteen, herkkyyteen tai haavoittuvuuteen taloudellisille häiriöille. Vastustuskyvyn hallitsemiseksi kannattaa luoda esimerkiksi maakuntaohjelman yhteyteen niin sanottuja herkkyysmittareita toimintaympäristön muutosten tunnistamiseksi ja oman jatkuvan seurannan tueksi. Toipumisella tarkoitetaan niiden tekijöiden ja mekanismien tunnistamista, jotka edesauttavat alueen kykyä ja nopeutta toipua äkillisestä rakennemuutoksesta tai sokista. Oletus on yleensä se, että mitä syvempi on ollut ulkoinen shokki, sitä nopeampaa on toipuminen. Alueet eivät välttämättä automaattisesti aina palaa shokkia edeltäneelle kasvuuralle. Toipumista lisääviä tekijöitä ovat muun muassa uusien yritysten lisäksi olemassa olevien yritysten halukkuus ja kyvykkyys muuttaa toimintaansa. Uudelleen suuntautumisella tarkoitetaan alueen talouden rakenteiden muutosta äkillisessä rakennemuutoksessa tai sokissa sekä mitä vaikutuksia tällä on alueen tuotannolle, taloudelle ja työllisyydelle. Talouden uudelleen suuntautumisessa on kyse tilanteesta, missä lyhyen aikavälin sokki voi merkittävästikin vaikuttaa alueen tulevaisuuden kasvuun. Vaikutus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Uudistumisella tarkoitetaan alueen kykyä palautua kasvu-uralle, joka vallitsi ennen äkillistä rakennemuutosta tai sokkia. Alueen uudistumiskykyyn ja täten kasvuvauhtiin vaikuttavat mm. alueen houkuttelevuus suhteessa muihin alueisiin, pääoman saatavuus, osaavan työvoiman saatavuus ja teknologian taso. Satakunnan maakunnan, sen kolmen seutukunnan ja kaikkien alueen kuntien Nakkilan kunta mukaan lukien keskeiset strategiset avainkysymykset liittyvät kimmoisuuteen, aluetalouden palautumis- ja sopeutumiskykyyn:

12 11 1) Miten Satakunnan maakunta ja sen yksittäisten kuntien elinkeino- ja toimialarakenne säilyttää jatkossa kilpailukykynsä voimakkaasta taloushäiriöstä huolimatta (=kimmoisuus) 2) Miten ja millä tavalla Satakunnan maakunnan sen yksittäisten kuntien elinkeino- ja toimialarakenne toipuu taloushäiriöstä ja ulkoisesta shokista sekä palautuu takaisin kasvu-uralle (palautumiskyky) 3) Millaiset ominaisuudet Satakunnan maakunnalla ja sen yksittäisillä kunnilla on sopeutua uusiin taloudellisiin häiriöihin pidemmällä aikavälillä ja luoda uusia vahvuuksia aikaisempien vahvuuksien yhteyteen tai rinnalle (sopeutumiskyky) 7. MUUTOSTRENDIEN VAIKUTUKSET SATAKUNNAN JA NAKKILAN KUNNAN TULEVAISUUSKUVALLE 1. KAUPUNGISTUMINEN JA KESKITTYMINEN: Satakunnan maakunnan ja Nakkilan kunnan väestö vähenee ja vanhenee. Alueen väestö vähenee ensisijaisesti luonnollisen väestönlisäyksen ja toissijaisesti kuntien välisten muuttotappioiden vuoksi. Maahanmuutto on ainoa alueen väestönkehitystä tasapainottava dynaaminen osatekijä. Jos maahanmuutto alueelle kasvaa 2020-luvulla, se voi tasapainottaa väestön supistumiskierrettä. Väestö keskittyy ja kasvaa alueen sisällä ensisijaisesti Porin ja Rauman keskustaajamaan tai sen läheisyydessä olevalle vaikutusalueelle. Alueen kasvu on kuitenkin varsin maltillista. Nakkilan sijainti on kasvukehän laajenemisen kannalta optimaalinen Satakunnan kontekstissa. Satakunnassa väestön väheneminen keskittyy erityisesti ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun kyliin ja haja-asutusalueille. Maantieteellisesti väestön supistuminen koskettaa erityisesti Pohjois-Satakuntaa ja muualla maakunnassa Porin ja Rauman keskustaajama-alueen ulkopuolella olevia kuntia, taajamia, kyliä ja haja-asutusaluetta. Porin seudun sisällä tilanne on tasapainoisempi, vaikka seudun sisällä on suuria alueellisia eroja riippuen kunnan, taajaman tai kylän sijainnista suhteessa pääliikenneväyliin ja Poriin. Pori lähiympäristöineen hyötyy kaupungistumisen eduista. 2. LIIKENNE- JA KASVUKÄYTÄVÄT SEKÄ VYÖHYKKEISYYS: Satakunnan ulkoista ja sisäistä saavutettavuutta sekä yhteyksiä Suomen kasvukolmion keskuksiin Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun voidaan pitää näkökulmasta riippuen joko vahvuutena tai heikkoutena. Satakunta on alueena kompakti ja sen sisäinen saavutettavuus on alueen kuntien välillä kohtalainen tai hyvä. Koko maakunta on käytännössä 60 minuutin aikaetäisyyden vyöhykkeen sisäpuolella ja pääosa maakunnasta jopa alle 45 minuutin aikaetäisyysvyöhykkeen sisällä, joka mahdollistaa periaatteessa sujuvan liikkumisen, pendelöinnin ja yhtenäiset palvelumarkkinat. Lisäksi alueen asukas- ja työpaikkakeskittymät sijaitsevat pääosin Porin ja Harjavallan sekä Porin ja Rauman välisten liikennekäytävien vaikutusalueella. Porin ja Harjavallan välisellä teollisuuskäytävällä on kansallisesti merkittäviä vientiteollisuuden keskittymiä sekä rinnakkain päätie- ja ratayhteys, jotka ovat yhdessä merkittävä kilpailukykytekijä. Kaikki tie- ja ratayhteyksiin tai korjausvelkaan liittyvät parannukset ovat merkittäviä alueen kilpailukyvyn ja aikaetäisyyksien vähentämisen kannalta. Satakunnan ulkoinen saavutettavuus on siitä huolimatta kaksijakoinen. Alue sijaitsee Länsi-Suomessa kohtuullisen etäisyyden päässä Etelä- ja Lounais- Suomen kasvukolmiosta ja yhteydet pääkaupunkiseudulle ovat eri liikennevälineillä kohtalaisen tiiviit. Haasteena on tulevaisuutta ajatellen fyysinen ja toiminnallinen kiinnittyminen osaksi Etelä- ja Lounais-Suomen suuraluetta tai työssäkäyntialuetta. 3. ALUEELLINEN LIIKKUVUUS: Muuttoliike muovaa aluerakennetta ja alueiden välisiä eroja, sillä muuttoliike on perusluonteeltaan keskittävää, polarisoivaa ja valikoivaa. Tämä tulee hyvin esiin Satakunnan kuntien muuttoliikkeessä ja muuttajien rakenteessa. Satakunta on muuttotappiollinen maakunta maan sisäisen muuttoliikkeen osalta, mutta saa muuttovoittoa muiden maakuntien tavoin maahanmuutosta. Kokonaisnettomuutto on ollut kuitenkin 2010-luvulla negatiivinen ja kiihtynyt negatiiviseen suuntaan erityisesti vuosina Kaikki alueen kunnat Poria ja Luviaa (Eurajokea) lukuun ottamatta kärsivät muuttotappioista kuntien välisessä muuttoliikkeessä 2010-luvulla. Nakkilan muuttotappiot ovat kuitenkin kohtuullisen vähäiset. Satakunnan yhtenä suurena tulevaisuuden haasteena on muuttotappioiden