MUINAISLÖYTÖJÄ KIRVUSTA KARJALAN KANNAKSELTA

Transkriptio

1 Hannu Takala, Aleksandr Saksa & Ville Laakso MUINAISLÖYTÖJÄ KIRVUSTA KARJALAN KANNAKSELTA JOHDANTO Keväällä 2007 toimitettiin Lahden kaupunginmuseoon Kirvun pitäjästä Karjalan kannakselta löytynyt pronssisen kaularenkaan katkelma. Esine oli löytynyt Kirvun Hauhialan kylästä jo kesällä Hauhiala sijaitsee Helisevänjärven länsipäässä, ja kesällä 1939 Helisevänjärven pinta oli tavanomaista matalammalla, minkä seurauksena järven rannoilla oli näkyvissä poikkeuksellisen paljon veden alta paljastunutta maata. Tuolloin 13-vuotias koululainen, Oiva Kuisma, oli eräällä kalastusmatkallaan havainnut läheisen Vasikkasaaren länsirannalla hiekkamaassa yhden pronssisen riipuskorun sekä pari pitkulaista vihertävää tankoa, joita hän epäili kuparista tehdyiksi. Historiasta ja esihistoriasta Kartta 1. Kirvun Hauhialan kylä Karjalan kannaksella. Kartta Eetu Sorvali, Lahden kaupunginmuseo. SKAS

2 kiinnostuneena nuori Oiva piti löytöjä arvokkaina, minkä vuoksi hän otti esineet talteen tarkoituksenaan toimittaa ne syksyllä kouluun opettajalle arvioitaviksi. Koulut eivät kuitenkaan Kannaksella alkaneet enää syksyllä 1939, ja evakkoon lähdettäessä esineet jäivät Kuisman talon ullakolle (Kyösti Kuisma, suull. tiedonanto ; Oiva Kuisma, suull. tiedonanto ). Myöhemmin palaneen kotitalon raunioista löytyi vain yksi pitkulainen tanko, joka päätyi löytäjän mukana aikanaan Lahteen ja siis lopulta kaupunginmuseoon. Lahden kaupunginmuseoon toimitetun korulöydön perusteella Kirvun Hauhialan kylään ja Vasikkasaareen tehtiin kaksi arkeologista tarkastusmatkaa kesällä Tarkastusmatkoilla ei paikannettu esihistoriallisia irto- tai hajalöytöjä, mutta sen sijaan Vasikkasaaresta löydettiin muutamia matalia kivilatomuksia ja Hauhialan kylän peltoaukeiden keskellä olevasta metsäsaarekkeesta useita kiven- ja maansekaisia röykkiöitä. Kesällä 2008 Hauhialan kylän puoleiset röykkiöt kartoitettiin ja yksi röykkiö avattiin, minkä lisäksi peltoaukeilla ja sitä rajaavalla metsävyöhykkeellä tehtiin koekuopitusta. Tutkimuksia jatkettiin vielä 2009 lyhyellä koekuopituksella. Koekuopituksissa muutaman sadan metrin päässä röykkiökaivausalueesta löytyi pienialainen kivikautinen asuinpaikka muinaisen rantatörmän päältä. Asuinpaikka tutkittiin kokonaisuudessaan kesällä Röykkiökaivauksen ja Hauhialan prospektoinnin johtajana toimi koko ajan Venäjän Tiedeakatemian vanhempi tutkija Aleksandr Saksa ja suomalaispuolen koordinaattorina Hannu Takala. Kivikautinen asuinpaikka kaivettiin Kunstkamera-museon kanssa ja Dmitri Gerasimovin johdolla. Tässä artikkelissa esitellään Kirvun rautakautinen irtolöytö sekä kerrotaan röykkiökaivauksen ja historiallisen ajan asutuksen prospektoinnin tulokset. Kivikautisen asuinpaikan kaivaustulokset esitellään myöhemmin toisessa yhteydessä. KORULÖYTÖ Kolmesta Oiva Kuisman aikanaan löytämästä esineestä on jäljellä enää siis yksi. Kyseessä on 162,5 grammaa painava ja alun perin halkaisijaltaan noin 238 millimetriä olevan pronssisen kaularenkaan katkelma. Alkuperäisestä esineestä on jäljellä noin 2/3. Esine ohenee keskikohdasta päihin ja koristeaiheena on uurtamalla tehtyä tiheää spiraalia. Toisessa päässä on säilynyt pieni lenkki ja esineen keskikohdalla on jälkikäteen pronssilevystä tehty paksunnos. Rengas on päästään 1,8 ja keskeltä 8,4 millimetriä paksu. Kansallismuseon konservaattori Leena Tomanterän mukaan esineen keskikohdassa oleva 15,5 millimetrin paksuinen ja 46,9 millimetrin pituinen paksunnos on mitä ilmeisimmin murtumakohdan korjaus, joka olisi tehty jo esihistoriallisella ajalla. Esineestä otetuissa röntgenkuvissa ei murtumakohdassa näkynyt mitään poikkeamia. Esineen pinnalle on sen sijaan rikastunut rautaa/ruostetta ja lenkkipäässä on kulumista, jotka viittaavat siihen, että esine on ollut tulessa. Samoin esineen keskellä oleva paksunnos on Tomanterän mukaan tulessa kuumentunut (Tomanterä 2007). Kaularenkaan toinen pää puuttuu, mutta siitä huolimatta koristeaihe ja esineen muu ulkoasu viittaa siihen, että kyseessä on nuppija lenkkipäisen kaularenkaan katkelma, jonka nuppipää puuttuu (ks. Kivikoski 1947: kuva 429; Kivikoski 1951: kuva 672; Kivikoski 1973: abb. 449, 728). Esinetyyppi ajoitetaan etupäässä viikinkiajalle, mutta se esiintyy jo merovinkiajallakin (esim. Kivikoski 1947: 47: Kivikoski 1951: 6). Vastaava tappikoristeisen nuppi- ja silmukkapäisen kaularenkaan katkelma (KM 9497:2) tunnetaan Karjalan 50 SKAS

3 Kuva 1. Kirvun Vasikkasaaresta löytynyt kaularenkaan katkelma. Piirros Kaisaesteri Alatalo, Lahden kaupunginmuseo. Kuva 2. Yksityiskohtakuvat kaularenkaan päästä ja keskikohdan paksunnoksesta. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. kannakselta myös Pyhäjärven Puikkoisista (Kivikoski 1951: kuva 672; Uino 1997: 280). Muita saman esinetyypin edustajia ei Karjalasta ole tiettävästi löytynyt (ks. Uino 1997). Muita keskirautakaudelle (noin jkr.) ajoittuvia esineitä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä Kannakselta tunnetaan erityisesti Räisälän, Sakkolan ja Käkisalmen alueilta (esim. Uino 2003: ). Merovinkiajalle ajoitetaan Muolaan Ylä-Kuusaan Määttälän hautaus, mahdollinen polttokenttäkalmisto (Uino 1997: 278) sekä Räisälän Hovinsaaren Tontinmäen ja Unnunkosken asuinpaik- SKAS kalöydöt (Uino 1997: , ) ja Sakkolan Lapinlahden hautaus (Uino 1997: ; Uino 2003: ). Sakkolan Lapinlahden hautauksesta löytyi useita keihäänkärkiä ja koruja (KM 7901), joiden lisäksi Räisälän Hovin Kalmistonmäeltä tunnetaan yksi merovinkiaikainen keihäänkärki (KM 10081:1) (Salmo 1938: 49 51, ; ks. Uino 1997: ; Uino 2003: 308). Kirvun Hauhialaa lähimmät viikinkiaikaiset löydöt ovat peräisin Räisälän Hytinlahdesta, Unnunkoskelta ja nykyisen kirkonkylän alueelta (ks. Uino 1997: 114). Kirvun kaularenkaan alkuperä on arvoitus. Kyseessä voi olla yksinkertaisesti rantaveteen kadotettu kaularengas, joka löytyi kun laskenut vedenpinta paljasti sen. Mikäli kuitenkin oletetaan, että samassa yhteydessä vuonna 1939 löytyneet, mutta sittemmin kadoksiin joutuneet ketjulaite ja toinen pitkulainen esine olisivat myös esihistoriallisia löytöjä, muuttuu tilanne. Pitkulainen esine voisi hyvinkin olla katkenneen kaularenkaan puuttunut osa tai katkelma toisesta kaularenkaasta. Kolme löytöä viittaisi eittämättä kiinteään muinaisjäännökseen: hautaukseen tai kätköön. Kannakselta tunnetaan kaksi tämän aikaista hautausta. Sakkolan Lapinlahden Naskalinmäeltä on tutkittu polttohautaus (Saksa 2010: 50 53; Uino 1997: ) ja Muolaassa mahdollinen polttokenttäkalmisto (Uino 1997: 278), kuten edellä jo mainittiin. Kirvun kaularenkaassa olevat merkit tulipalosta voisivat siis olla peräisin polttohautauksesta, joka oli käytössä Karjalassa tuohon aikaan. Löytöpaikka vertautuu Jaalan Pukkisaaren viikinkiaikaiseen polttokenttäkalmistoon, missä osa esineistä löytyi rantavedestä (Miettinen 2004: ). Pukkisaaren ja Kirvun löytötilanteetkin muistuttavat hämmästyttävällä tavalla toisiaan (ks. Miettinen 2004: ). Kirvun Vasikkasaareen tehtyjen tarkastuskäyntien yhteydessä paikannettiin saaren län- 51

4 sirannalta kolme pienialaista kalliopaljastumaa ja jokaisen niiden läheisyydessä matalaa kiveystä. Keskimmäisen kallion edustalla oli hiekkaranta, muutoin ranta oli ruohikkoista. Kiveyksiä ei tutkittu tarkemmin, joten ei ole selvää olivatko ne latomuksia vai maaperän kulutuksen vaikutuksesta esiin tulleita kivikkopaljastumia. Merkkejä palamisesta ei kiveyksissä havaittu (Takala 2007). Loppupäätelmäksi Kirvun kaularenkaasta jää, että ensinnäkin on mahdotonta tietää, onko esine ollut tulen kanssa tekemisissä jo esihistoriallisena aikana, koska löytämisen jälkeen esine oli säilytyksessä talossa, joka tuhoutui tulipalossa. Esinettä ei voi siis täydellä varmuudella liittää polttohautaustapaan, jossa esine olisi polton jälkeen siirretty rantaveteen. Toisekseen kaularengasta on syytä pitää yksittäisenä irtolöytönä, koska muiden samassa yhteydessä löytyneiden ja sittemmin kadonneiden esineiden esihistoriallisuus on pelkästään spekulatiivista. Näin ollen esineen alkuperä jää avoimeksi, elleivät uudet kenttätutkimukset tuo tulevaisuudessa uutta tietoa löytöpaikasta. Ajoitettuna ja tyypiteltynä Kirvun kaularenkaan katkelma tuo kuitenkin jo nyt oman mielenkiintoisen lisänsä Karjalan rautakauden tutkimukseen. RÖYKKIÖKAIVAUS Kirvun kaularenkaan löytöpaikan lähiympäristöstä etsittiin merkkejä esihistoriallisesta toiminnasta vuonna 2008 järjestämällä koekaivaukset entisen Hauhialan kylän alueella. Kartta 2. Kirvun Hauhialan kyläkartta. 1 = Vasikkasaaren ranta ja oletettu kaularenkaan löytöpaikka, 2 = Oiva Kuisman kotitalo, 3 = röykkiöitä sisältänyt peltosaareke, 4 = koekuopitettu alue, 5 = metallinilmaisimella läpikäyty alue, 6 = kivikautinen asuinpaikka. Kartta Eetu Sorvali, Lahden kaupunginmuseo. 52 SKAS

5 Kartta 3. Yleiskartta Hauhialan peltoalueen eteläisemmästä tutkimusalueesta dokumentoituine röykkiöineen. Kartta: Eetu Sorvali, Lahden kaupunginmuseo. Kylän pohjoisimmat osat ovat nykyisin autiona ja entiset pellot niittyinä, joilta vuosittain niitetään koneellisesti heinää. Uusi mökkiasutus on rakentunut kylän eteläpuolelle, entisen vesimyllyn läheisyyteen. Hauhialan kylän arkeologiset tutkimukset aloitettiin peltosaarekkeiden ja kylää ympäröineiden mäkialueiden inventoinnilla. Helisevänjärven rannat, jotka olivat suureksi osaksi vesijättömaata, tarkastettiin. Kaivaukset aloitettiin koekuopittamalla kartalla 2 näkyvän Riihimäen luoteispuolelle jääneet peltolohkot. Kaikkiaan alueelle kaivettiin 21 noin 50 x 50 senttimetrin kokoista koekuoppaa. Dokumentoitujen koekuoppien lisäksi alueelta otettiin geologin T-piikkikairalla maanäytteitä useista kohdista, ja kairauksia täydennettiin lapionpistoin. Osa tutkimusaluetta lännessä rajaavan hiekkatien itäpuolisesta peltoalueesta käytiin systemaattisesti läpi metallinilmaisimella (Takala 2008:19). Kaikki pelloille tehdyt koekuopat olivat löydöttömiä eikä yhdessäkään havaittu rautakaudelle tai historiallisen ajan alkuun ajoitettavia kulttuurimaakerrostumia. Edes SKAS vanhojen suomalaistalojen pihapiiriin tehdyistä koekuopista ei löytynyt merkkejä niitä vanhemmasta asutuksesta. Metallinilmaisintutkimukset paljastivat useita 1900-luvun alkupuolen esineitä, mutta esihistoriallisia tai historiallisen ajan alun löytöjä ei havaittu (Takala 2008:20). Peltosaarekkeiden inventoinnissa yhdestä saarekkeesta löytyi kaikkiaan 14 kiven- ja maansekaista röykkiötä. Kaikki röykkiöt dokumentoitiin ja saarekkeen keskellä korkeimmalla kohdalla sijainnut röykkiö numero 7 kaivettiin. Kaikista röykkiöistä neljä oli muodoltaan pitkulaisia ja 10 pyöreitä. Pyöreiden röykkiöiden halkaisijat vaihtelivat kahdesta metristä neljään metriin keskiarvon ollessa kolme metriä. Pitkulaisten röykkiöiden pituus oli 4 10 metriä. Suurimman röykkiön koko oli 1,5 x 10 metriä. Kaivetun röykkiön korkeus saatiin selville sen leikkauksesta, joka oli 65 senttimetriä. Kaikki muut röykkiöt olivat tätä matalampia (Takala 2008: 19, 24). Kaivettu röykkiö oli halkaisijaltaan 3,5 metriä. Sen pinnalla, turvekerroksen alla, oli runsaasti palaneita ja rapautuneita kiviä. Ki- 53

6 vet oli kasattu maakivien väliin ja niiden välit oli täytetty osittain maalla. Röykkiön välittömässä läheisyydessä oli vielä kolme kiintokiveä. Röykkiöstä poistettu maa oli mustaa ja tulenpidon vaikutuksesta hiiltynyttä. Röykkiöstä löytyi runsaasti hiilenkappaleita sekä historiallisen ajan saviastioiden palasia. Palaset olivat tummia tai lähes mustia karkeasekoitteisia, lasittamattomia kappaleita. Yksi reunapaloista oli voimakkaasti muotoiltu ja määriteltävissä niin sanotuksi karjalaiseksi keramiikaksi. Metalliesineitä tai muita löytöjä ei saviastianpalasten lisäksi tavattu. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että osa kaivetusta maasta seulottiin viiden millimetrin silmäkoon käsiseuloilla, minkä lisäksi metallinilmaisinta hyödynnettiin koko ajan. Röykkiön kokonaislaajuudeksi mitattiin pintaturpeen poiston jälkeen 3,4 x 3,6 metriä ja korkeudeksi siis 65 cm (Takala 2008: 19 21). Röykkiön keramiikankappaleiden tyyppi ajoittuu pitkälle aikavälille viikinkiajalta noin 1700-luvulle, joten niiden perusteella ei tarkkaa ajoitusta röykkiölle ole mahdollista antaa. Aleksandr Saksan mukaan on kuitenkin mahdollista, että kyseiset keramiikan kappaleet olisivat ajoitettavissa tarkemmin luvuille. Röykkiön rakenne ja löydöt viittaavat Saksan mukaan siihen, että kyseessä saattaa olla niin sanottu riittiröykkiö (uhri-/riittiröykkiöistä ks. Muhonen 2009a ja 2009b; Saksa 1998; Saksa 2010: ). Tulenpidon merkit voivat toisaalta liittyä myös uunirakenteeseen, vaikka mitään rakennuksiin viittaavaa ei peltosaarekkeista löytynyt. Osa kartoitetuista röykkiöistä voi myös olla pelkkiä raivausröykkiöitä. YHTEENVETO Lahden kaupunginmuseo on virallisesti Viipurin Historiallisen museon perinteen jatkaja, minkä vuoksi museo on muiden muassa teh- Kuva 3. Hauhialan röykkiö n:o 7 pintaturpeen poiston jälkeen. Kuva Anna-Riikka Vadén, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, neg : SKAS

7 Kuva 4. Hauhialan röykkiön n:o 7 leikkauskartta etelästä. Piirros Anna-Riikka Vadén ja Eetu Sorvali, Lahden kaupunginmuseo. nyt arkeologisia maastotöitä Karjalan kannaksella 1990-luvun lopulta lähtien. Viipurin museon sodasta säästyneet esineet on myös talletettu Lahden kaupunginmuseoon, joka on esitellyt niitä julkaisuissa ja näyttelyissä, viimeksi vuonna Näiden toimenpiteiden seurauksena museoon otetaan vuosittain yhteyttä ennen sotia Karjalassa tehdyistä esinelöydöistä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevista havainnoista. Suomen kohtalonvuonna 1939 Kirvun Hauhialan kylästä löydetty esihistoriallinen kaulakoru hukkui maailmanpolitiikan rattaisiin 70 vuodeksi. Sodan seurauksena osa alkuperäisen löydön esineistä myös katosi lopullisesti. Vuosina tehdyt tutkimukset korun löytöpaikalla ja lähialueilla toivat aikaisempaa tutkimusta täydentävää lisätietoa Kannaksen kivikautiseen ja historiallisen ajan alun asutushistoriaan. Korulöytö osoittautui merovinki viikinkiajalle ajoittuvan pronssisen lenkki- ja nuppipäisen kaularenkaan katkelmaksi, mutta sen tarkempi alkuperäinen löytöyhteys jää avoimeksi. Hauhialan kylästä löytyi lisäksi useita maanja kivensekaisia röykkiöitä, joista kaivauksin tutkittu ajoittuu mahdollisesti luvuille ja saattaa olla niin sanottu riittiröykkiö tai uunin jäännös. SKAS KIITOKSET Artikkelin valmistumisesta haluamme kiittää erityisesti Kansallismuseon konservaattori Leena Tomanterää. Kirvu-säätiö, Räisäläisten säätiö ja Karjalan Kulttuurirahasto myönsivät apurahat kenttätöihin sekä tämän artikkelin kirjoittamiseen. Hannu Takala hannu.takala@lahti.fi Tutkimuspäällikkö / Lahden kaupunginmuseo Arkeologian dosentti / Turun yliopisto Turun yliopisto Aleksandr Saksa saksa@mail.natm.ru Johtava tutkija / Venäjän tiedeakatemia Aineellisen kulttuurin historian instituutti Pietari, Dvorzovaja nab. 18 Venäjä Ville Laakso vilaakso@utu.fi Turun yliopisto Turun yliopisto 55

8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Suulliset tiedonannot Kyösti Kuisma Oiva Kuisma Painamattomat lähteet Halinen, Petri et al The Archaeological Survey in Kaukola and Räisälä on the Karelian Isthmus. Kaukola Räisälä -project, Report The Institute of Cultural Research, Department of Archaeology, University of Helsinki. Takala, Hannu Kirvu, Hauhiala. Röykkiöiden ja kyläalueen arkeologinen tarkastus Raportti. Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön arkisto. Takala, Hannu Arkeologiset kenttätyöt Karjalan kannaksella Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön arkisto. Tomanterä, Leena Kirvun Hauhialan kaularenkaan tutkimus. Sähköpostiviesti Painetut lähteet Kivikoski, Ella Suomen rautakauden kuvasto I. Porvoo. Kivikoski, Ella Suomen rautakauden kuvasto II. Porvoo. Kivikoski, Ella Die Eisenzeit Finnlands. Helsinki. Miettinen, Timo Jaalan esihistoriaa. Salminen, Esko & Hamari, Risto & Miettinen, Timo (toim.) Jaalan historia. Jyväskylä: Muhonen, Timo 2009a. Rahoja raunioissa, keitoksia kiviröykkiöissä Uhriröykkiöt historiallisen ja esihistoriallisen ajan ilmiöinä. Muinaistutkija 3/2009: Muhonen, Timo 2009b. Something Old, Something New: Excursions into Finnish Sacrificial cairns. Temenos Nordic Journal of Comparative Religion 44(2): Saksa, Aleksandr Rautakautinen Karjala. Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Studia Humanistica II. Joensuu. Saksa, Aleksandr Drevnjaja Karelija v kontse I - nazale II tyisjatseltija n.e. Proishoshdenie, Istorija I kultura nacelenija letopissnoi Karelskoi zemli. Sankt- Peterburg. Salmo, Helmer Die Waffen der Merowingerzeit in Finnland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XLII:1. Helsinki. Uino, Pirjo Ancient Karelia Archaeological studies. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 104. Helsinki. Uino, Pirjo Keskirautakausi. Saarnisto, Matti (toim.) Viipurin läänin historia I, Karjalan synty: SKAS