Keskusrikospoliisi. Rahanpesun selvittelykeskus RAHANPESUN TORJUNNAN PARHAAT KÄYTÄNTEET

Transkriptio

1 RAHANPESUN TORJUNNAN PARHAAT KÄYTÄNTEET

2 SISÄLLYS 1 RAHANPESU JA TERRORISMIN RAHOITTAMINEN RAHANPESU JA TERRORISMIN RAHOITTAMINEN RANGAISTAVINA TEKOINA Rahanpesu Terrorismin rahoittaminen UUSI RAHANPESULAKI RAHANPESUPROSESSIN ERI VAIHEET ILMOITUSVELVOLLISET ILMOITUSVELVOLLISET YHTEISÖT JA ELINKEINONHARJOITTAJAT Luotto-, rahoitus- ja sijoitussektori kokonaisuudessaan Panttilainauslaitokset Vakuutusyhtiöt ja vakuutusvälittäjät Vedonlyönti-, totopeli- ja pelikasinotoimintaa harjoittavat yhteisöt Kiinteistönvälittäjät Liike- tai ammattitoimintana kirjanpitoa tai tilintarkastusta tarjoavat Liike- tai ammattitoimintana veroneuvontaa tarjoavat Liike- tai ammattitoimintana oikeudellisia palveluita tarjoavat Liike- tai ammattitoimintana tapahtuva tavaroiden myynti tai välitys, jos maksu otetaan vastaan käteisenä ja se on vähintään euroa Omaisuudenhoito- ja yrityspalveluiden tuottajat ILMOITUSVELVOLLISEN VELVOITTEET TYÖNTEKIJÖIDEN KOULUTUS JA SUOJELEMINEN ASIAKKAAN TUNTEMISTA KOSKEVAT TOIMET ASIAKKAAN TUNTEMINEN JA RISKIPERUSTEINEN ARVIOINTI Asiakkaan tunteminen RISKIPERUSTEINEN ARVIOINTI ASIAKKAAN TUNNISTAMINEN JA HENKILÖLLISYYDEN TODENTAMINEN Yleistä Todentamisasiakirjat Luonnollinen henkilö Oikeushenkilö Vakituinen asiakassuhde Epäilyttävä liiketoimi tai epäilys terrorismin rahoittamisesta Edustajan henkilöllisyyden todentaminen Muut tilanteet, joissa henkilöllisyys on todennettava TOSIASIALLISEN EDUNSAAJAN TUNNISTAMINEN SELONOTTOVELVOLLISUUS JA JATKUVA SEURANTA (HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS) ASIAKKAAN TUNTEMISTIETOJEN SÄILYTTÄMINEN ASIAKKAAN TUNTEMISEN TASOT Yksinkertaistettu asiakkaan tunteminen Tehostettu asiakkaan tunteminen Yleistä Liittymäkohta valtioon, joka ei täytä kansainvälisiä velvoitteita Etätunnistaminen Kirjeenvaihtajapankkisuhteet Liikesuhde pöytälaatikkopankin kanssa Poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö (Politically Exposed Person=PEP) KOLMANNEN OSAPUOLEN TOIMET ASIAKKAAN TUNTEMISEKSI ILMOITUSVELVOLLISUUS, SALASSAPITO SEKÄ LIIKETOIMEN KESKEYTTÄMINEN ILMOITUSVELVOLLISUUS EPÄILYTTÄVÄSTÄ LIIKETOIMESTA TEHOSTETTU ILMOITUSVELVOLLISUUS ILMOITUKSEN SISÄLTÖ

3 5.4 SALASSAPITOVELVOLLISUUS LIIKETOIMEN KESKEYTTÄMINEN JA SIITÄ KIELTÄYTYMINEN ERÄIDEN TOIMINNANHARJOITTAJIEN REKISTERÖITYMISVELVOLLISUUS VALUUTANVAIHTOTOIMINNAN HARJOITTAJAT OMAISUUDENHOITO- JA YRITYSPALVELUJEN TARJOAJAT REKISTERIT VALVONTA JA TIEDONSAANTIOIKEUS VALVONTAVIRANOMAISET VALVONTAVIRANOMAISEN TARKASTUSOIKEUS PAKKOKEINOT RAHANPESUN SELVITTELYKESKUS TEHTÄVÄT OIKEUS TIETOJEN SAAMISEEN, KÄYTTÖÖN JA LUOVUTTAMISEEN ERÄITÄ VIRANOMAISIA KOSKEVA HUOLEHTIMISVELVOITE VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS JA SEURAAMUKSET VELVOLLISUUKSIEN LAIMINLYÖNNISTÄ JA RIKKOMISESTA KESKEISET LÄHTEET Keskusrikospoliisi Jokiniemenkuja 4, PL Vantaa Puh. vaihde Päivystyspuhelin klo 8-16, Faksi

4 1 RAHANPESU JA TERRORISMIN RAHOITTAMINEN Keskusrikospoliisi 1.1 Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen rangaistavina tekoina Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen ovat osa järjestäytynyttä ja ammattimaista rikollisuutta. Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen on kriminalisoitu rikoslaissa vuodesta 1994 alkaen. Tätä ennen ko. rikokset olivat osa kätkemisrikoksen tunnusmerkistöä Rahanpesu Rahanpesuun syyllistyy rikoslain 32 luvun 6 :n mukaan se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Rahanpesuun syyllistyy myös se, joka peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä. Yksinkertaistettuna rahanpesulla tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla pyritään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä häivyttämään tai peittämään. Rahanpesu edellyttää täten aina esirikosta. Rikoksella hankittu omaisuus tai rahat voivat olla peräisin mistä tahansa rikoksesta. (HE 25/2008 vp.) Rahanpesun selvittelykeskuksen vuoden 2007 vuosikertomuksen mukaan Suomessa valtaosa pestävästä rahasta on peräisin talousrikollisuudesta. Toinen keskeinen lähde on huumausainerikollisuus. Saadun rikoshyödyn avulla tekijä pystyy rahoittamaan uusia rikoksia ja hankkimaan itselleen omaisuutta. Rahanpesun onnistuttua omaisuus näyttää laillisesti hankitulta. (HE 25/2008 vp.) Rahanpesussa ovat kyseessä rikoksessa saadut varat ja tällöin epäilys kohdistuu varojen alkuperään. Ns. itsepesu ei ole pääsääntöisesti kriminalisoitu, jolloin tekijä voidaan tuomita alkurikoksesta, mutta ei varsinaisesta rahapesurikoksesta. RL 32:11 :n mukaan henkilö voidaan kuitenkin tuomita 7 :n mukaisesta rikoksesta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Itsepesun rangaistavuus on siten rajattu törkeään rahanpesuun. Rahanpesurikoksen keskeiset tunnusmerkistötekijät ovat: 1. tietoisuus varojen laittomasta alkuperästä, 3

5 2. törkeä huolimattomuus varojen alkuperän suhteen (RL 32:9), 3. omaisuuteen ryhtyminen (ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan) hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittämis- tai hävittämistarkoituksessa, 4. omaisuuden alkuperän peittämis- tai häivyttämistoimi (RL 32:6, 2. kohta ilman ryhtymistä), 5. rahanpesun kohteena täytyy olla rikoksella hankittu omaisuus ja 6. rahanpesijä on muu kuin esirikoksen tekijä. Rahanpesuun voi syyllistyä, kun ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta tarkoituksena hankkia itselleen tai toiselle hyötyä tai peittää ja häivyttää sen rikollinen alkuperä. Vastaanottamisella tarkoitetaan esimerkiksi varojen haltuun ottamista, tallelokeron avaamista tai oman tilinsä käytön sallimista. Luovuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi tilin avaamista ja sen käyttöoikeuden luovuttamista edelleen esirikoksen tekijälle. Käyttämisellä tarkoitetaan usein omaisuuden nopeatahtista tuhlaamista, kuten sijoittamista. Muuntamisella tarkoitetaan omaisuuden ostoa tai varojen vaihtamista toiseksi valuutaksi. Siirtämisellä tarkoitetaan varojen siirtoa tililtä toiselle. Välittämisellä tarkoitetaan esimerkiksi kiinteistöjen tai arvopapereiden välittämistä. Hallussapidolla tarkoitetaan, että hyvinkin lyhytaikainen hallussapito riittää, eikä sen välttämättä tarvitse merkitä fyysistä hallintaa. Rikoksella hankitulla omaisuudella tarkoitetaan myös rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta. Rahanpesulle on tyypillistä, että omaisuus muuttaa muotoaan. Omaisuuden ei tarvitse kuitenkaan olla kokonaan rikollista alkuperää. Rahanpesun kohteena voi olla kaikentyyppinen rikoshyöty, esimerkiksi tilittämättä jääneet verot. Rahanpesu ns. jälkikäteisenä tekona ei voi toteutua ennen kuin alkurikos on täyttynyt. Tuottamukselliseen rahanpesuun syyllistyy rikoslain 32 luvun 9 momentin mukaan se, joka törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy 6 :n mukaisiin toimiin, on tuomittava tuottamuksellisesta rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tähän rikokseen voi ilmoitusvelvollinenkin syyllistyä toimiessaan huolimattomasti. Tällöin tekijällä ei ole varmaa tietoa varojen alkuperästä, mutta teko osoittaa törkeää huolimattomuutta. Törkeää huolimattomuutta voi olla esimerkiksi piittaamattomuus tai laiskuus. Huolimattomuutta arvioidaan tekijän tietoon tulleiden seikkojen ja muiden objektiivisesti havaittavissa olevien seikkojen perusteella. Tuottamuksellinen rahanpesu ei täyty silloin, kun ilmoitusvelvollinen on toteuttanut asiakkaan ehdottaman epäilyttävän liiketoimen saattaakseen asian viranomaisen tutkittavaksi eli tehnyt rahanpesuilmoituksen. Tuottamuksellinen rahanpesu ei täyty myöskään silloin, kun selvitys- ja ilmoitusvelvollisuus on täytetty eikä epäily rahanpesusta ole varsin vahva. Tuottamuksellisen rahanpesun tunnusmerkistön täyttymisessä keskeistä on tarkastella sitä, onko tärkeitä rahanpesulain mukaisia huolellisuusvelvoitteita rikottu. 4

6 1.1.2 Terrorismin rahoittaminen Terrorismin rahoittaminen ei ole rahanpesukeino, vaan oma rikoksensa. Rikoslain 34a luvun 5 :n mukaan terrorismin rahoittamiseen syyllistyy se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan laissa määriteltyjä terroritekoja. Varat voivat olla joko laillisella ja rikollisella tavalla hankittuja. Rikollisuutta ja terrorismin rahoitusta pyritään estämään juuri rikoshyötyyn ja rahoituskanaviin puuttumalla. (HE 25/2008.) Terrorismin rahoituksessa huomio kohdistuu varojen kohteeseen. Terrorismin rahoittamisessa voi olla kyse pienemmistäkin summista. Rahankeruuta terrorismin rahoittamiseen voi tapahtua esimerkiksi yleishyödyllisten yhdistysten varainkeruulla. Huomioitavaa on se, että varat voivat olla peräisin laillisista lähteistä. 1.2 Uusi rahanpesulaki tuli voimaan uusi rahanpesulaki eli laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä /503 (myöhemmin ResL). Tällä lailla kumottiin edellinen laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (68/1998) ja pantiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoittamiseen (2005/60/EY). Lain ensisijaisena tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Lailla pyritään edistämään tällaisen toiminnan paljastamista ja tutkintaa ja tällä tavoin tehostamaan ensinnäkin rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja sen myötä takaisin saamista. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen selvittämisjärjestelmää on lailla tarkoitus tehostaa siten, että siinä on säädetty huolehtimisvelvoite sellaisille viranomaisille, joilla on hyvät mahdollisuudet havaita epäilyttäviä liiketoimia tai terrorismin rahoittamista. (HE 25/2008.) Uuden rahanpesulain soveltamisala on aiempaa lakia laajempi. Lain piiriin kuuluvina uusina ilmoitusvelvollisina ovat mm. omaisuudenhoito- ja yrityspalveluiden tarjoajat sekä liike- tai ammattitoimintana pääasiallisesti veroneuvontapalveluita tarjoavat. Lakiin on sisällytetty lisäksi säännökset asiakkaiden tuntemisesta ja asiakassuhteen jatkuvasta seurannasta. Laissa on myös asetettu eräille elinkeinoille rekisteröitymisvelvollisuus ennen toiminnan aloittamista. (HE 25/2008.) Valtioneuvoston asetuksella rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä /616 (myöhemmin ResA) annetaan tarkempia ohjeita rahanpesulain noudattamisesta. Uusi asetus tuli voimaan Rahanpesuasetuksessa määritellään tyhjentävästi poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö sekä säädetään mm. rahanpesuilmoituksen sisällöstä. 5

7 1.3 Rahanpesuprosessin eri vaiheet Rahanpesun yksinkertaisemmassa toteuttamismuodossa muutetaan rikoksella saatu hyöty sellaiseen muotoon, jotta sitä voidaan käyttää paremmin vaihdannassa. Tätä muotoa käyttävät tavallisesti rikolliset, jotka haluavat kuluttaa yleensä vaatimattoman määrän käteisenä olevia varoja elinkustannuksiinsa. Tätä tekomuotoa pidetään yhteiskunnallisesti vähemmän haitallisena ja se edustaakin rahanpesua sen laajimmassa merkityksessä. Rahanpesu voidaan toteuttaa myös pesemällä varoja useissa toisiaan seuraavissa vaiheissa, joiden jälkeen varat palaavat rikoksentekijälle näennäisesti laillisessa muodossa. Tämä toteuttamistapa on vaiheistuneisuutensa vuoksi yleensä ammattimaisempi kuin edellä esitelty yksinkertaisempi tapa. Tämä tapa edustaa rahanpesua sen suppeammassa muodossa. (Sahavirta 2008, 25.) Rahanpesuprosessin eri vaiheet on kirjallisuudessa jaettu 1. sijoitusvaiheeseen, 2. harhautusvaiheeseen ja 3. palautusvaiheeseen (Sahavirta 2008, 25). Sijoitusvaiheen tarkoituksena on saada rikoshyöty laittomasta taloudesta laillisen talouden puolelle. Tällöin varat pyritään siirtämään kokonaan tai osittain rahoitusjärjestelmään esimerkiksi pankkiin tallettamalla tai maantieteellisesti paikasta toiseen siirtämällä. Sijoitusvaiheessa rikoshyöty voidaan myös käyttää suoraan kulutustavaroiden hankintaan, jolloin rahanpesun kohteena ollut omaisuus siirtyy vaihdantaan ja tilalle tullut omaisuus käytetään rikoksentekijän yksityistaloudessa. Tällöin harhautus- tai palautusvaihe ei ole tarpeen. (Sahavirta 2008, ) Sijoitusvaiheessa on suurin kiinnijäämisriski, koska tällöin rahanpesijä joutuu kohtaamaan laillisen talouden edustajat, joiden velvollisuutena on tunnistaa asiakkaansa, ja tekemään ilmoituksen viranomaisille epäilyttävistä liiketoimista. Tässä vaiheessa on parhaat mahdollisuudet estää rahanpesua ja edistää esirikoksen selvittämistä. (Sahavirta 2008, 34.) Harhautusvaiheen tarkoituksena on häivyttää lailliseen rahoitusjärjestelmään siirrettyjen varojen alkuperä ja määräysvaltaa käyttävän henkilön henkilöllisyys. Tässä vaiheessa saatetaan käyttää apuna yhtiöitä, jotka on perustettu ns. veroparatiisivaltioihin 1. Tällöin niiden puolesta tai hyväksi tehtyjä liiketoimia on vaikea selvittää. (Sahavirta 2008, 32.) Palautusvaiheessa varat näyttävät laillisesti hankituilta ja täten esirikoksen tekijä sijoittaa ne julkisesti lailliseen talouteen. Tällöin palautuvat varat voivat näyt- 1 Valtio tai alue, joka tarjoaa sekä luonnollisille että oikeushenkilöille verotuksellisia ja rahoituksellisia etuja. Näiden maiden rahoituslaitokset tarjoavat asiakassuhteita, joissa noudatetaan ehdotonta luottamuksellisuutta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että asiakkaiden luottamuksellisia tietoja ei luovuteta ulkopuolisille, valuutan liikuttelu on esteetöntä ja rahoituslaitosten toiminnan ja valvonnan sääntely on olematonta. (Sahavirta 2008, 32.) 6

8 tää esirikoksen tekijän osalta laillisesti hankitulta vakituiselta toimeentulolta. (Sahavirta 2008, 33.) 7

9 2 ILMOITUSVELVOLLISET 2.1 Ilmoitusvelvolliset yhteisöt ja elinkeinonharjoittajat Rahanpesulain 2 :ssä on määritelty ne yhteisöt ja elinkeinonharjoittajat, jotka kuuluvat lain soveltamisalaan ja ovat näin ollen ilmoitusvelvollisia. Ilmoitusvelvollisia niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ovat sellaiset toimialat, joita voidaan mahdollisesti käyttää hyväksi rahanpesussa tai terrorismin rahoittamisessa. Näillä toimialoilla on hyvät mahdollisuudet havaita normaalin toimintansa puitteissa rahanpesu tai terrorismin rahoittaminen. (HE 25/2008.) Ilmoitusvelvollisia ovat ne yritykset ja yhteisöt, jotka ovat lueteltuina seuraavissa alaluvuissa Luotto-, rahoitus- ja sijoitussektori kokonaisuudessaan Tällä tarkoitetaan luottolaitosta, rahoituslaitosta, ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen sivukonttoria, sijoituspalveluyritystä, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikettä, rahastoyhtiötä, säilytysyhteisöä, rajoitettua luottolaitostoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä tai osuuskuntaa, arvopaperikeskusta, tilinhoitajayhteisöä ja tilinhoitajayhteisön oikeudet saaneen ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevaa toimipistettä. Rahanpesulakia ei sovelleta sellaiseen luotto- ja rahoituslaitokseen, jonka rahoitustoiminta on rajallista sekä absoluuttisina lukuina että liiketoimien perusteella. Tai ko. laitoksen toiminta on vain oheistoimintaa, joka liittyy pääasialliseen toimintaan. Rahanpesulakia ei myöskään sovelleta silloin, jos rahoitustoimintaa tarjotaan ainoastaan pääasiallisen toiminnan asiakkaille eikä sitä yleisesti tarjota yleisölle. (ResL 4.) Luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) mukaan luottolaitos on yritys, jolla on toimilupa luottolaitostoimintaan. Luottolaitos voi olla talletuspankki, luottoyhteisö tai maksuliikeyhteisö. Talletuspankkitoimintaa on luottolaitoslain 30 :n 1 momentin 3-11 kohtien mukaan luotonanto ja rahoitustoiminta sekä muu rahoituksen järjestäminen, rahoitusleasing, maksupalvelu ja muu maksuliike, sähköisen rahan liikkeeseenlasku, siihen liittyvä tietojenkäsittely ja tietojen tallentaminen sähköiselle tietovälineelle muun yrityksen lukuun, maksujen periminen, valuutanvaihto, 8

10 notariaattitoiminta, arvopaperikauppa ja muu arvopaperitoiminta ja takaustoiminta. Keskusrikospoliisi Muuta kuin pankkien harjoittamaa maksujenvälitystoimintaa sekä valuutanvaihtotoimintaa harjoittavien yhteisöjen tulee rekisteröityä. Tästä tarkemmin luvussa 5. Eräiden toiminnanharjoittajien rekisteröitymisvelvollisuus. Luottolaitoslain mukaan rahoituslaitos on muu suomalainen tai ulkomainen yhteisö kuin luottolaitos, joka pääasiallisena toimintanaan tarjoaa luotonantoa ja rahoitustoimintaa sekä muuta rahoituksen järjestämistä, valuutan vaihtoa, rahoitusleasingia, yleistä maksujen välitystä ja muuta maksuliikettä, sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, siihen liittyvää tietojenkäsittelyä ja tietojen tallentamista sähköiselle tietovälineelle muun yrityksen lukuun, maksujen perimistä, notariaattitoimintaa, arvopaperikauppaa ja muuta arvopaperitoimintaa sekä takaustoimintaa. Ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annetussa laissa (1608/1993) on määritelty mitä ulkomaisella luotto- ja rahoituslaitoksen sivukonttorilla tarkoitetaan. Sen mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtio) toimiluvan saanut luottolaitos voi perustaa sivukonttorin tai muutoin tarjota palveluja, jotka sisältyvät sen toimilupaan. Rahoituslaitos, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa, voi perustaa sivukonttorin tai muutoin tarjota Suomessa tiettyjä palveluja erikseen määritellyin edellytyksin. Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) mukaan sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan suomalaista osakeyhtiötä tai eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitettua eurooppayhtiötä, jolla on tämän lain mukainen toimilupa tarjota sijoituspalvelua. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus koskee ns. oheispalveluja, jotka on määritelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 15 :ssä. Oheispalveluja ovat rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelujen sekä tallelokeropalvelujen ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen asiakkaille, sijoituspalveluun liittyvien luottojen ja muun rahoituksen myöntäminen asiakkaille, pääomarakenteiden, liiketoimintastrategioiden ja muita niihin liittyviin kysymyksiin koskevan neuvonnan tarjoamista yrityksille ja yritysten sulautumisia, yritysostoja ja muita yritysjärjestelyjä koskeva neuvonnan ja niitä koskevien palvelujen tarjoaminen, sijoituspalveluun liittyvän valuuttapalvelun tarjoaminen, sijoitustutkimusten ja rahoitusanalyysien tuottaminen ja levittäminen sekä muiden vastaavien rahoitusvälineillä käytävään kauppaan liittyvien yleisten suosituksien antaminen, rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun takaamiseen tai järjestämiseen liittyvien palveluiden tarjoaminen, sijoituspalvelujen tarjoaminen ja edellä mainittuun toimintaan verrattavan tai siihen läheisesti liittyvän toiminnan harjoittaminen. 9

11 Ulkomaisella sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeellä tarkoitetaan ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain (580/1996) mukaan sitä, että ulkomainen sijoituspalveluyritys on perustanut Suomeen kiinteän toimipaikan, josta se voi tarjota toimilupaansa sisältyvää sijoituspalvelua. Rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö on määritelty sijoitusrahastolaissa (48/1999). Sen mukaan rahastoyhteisöllä tarkoitetaan pääsääntöisesti sijoitusrahastotoimintaa harjoittavaa suomalaista osakeyhtiötä ja säilytysyhteisöllä sälytysyhteisötoimintaa harjoittavaa yhteisöä. Ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa (225/2004) tarkoitetulla ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeellä tarkoitetaan sitä, että ulkomainen rahastoyhtiö saa harjoittaa Suomessa kotivaltiossaan saamansa toimiluvan mukaisesti sijoitusrahastolaissa tarkoitettua toimintaa laissa määrätyin edellytyksin. Arvopaperikeskuksella tarkoitetaan arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain (826/1991) mukaan osakeyhtiötä, joka on saanut luvan hoitaa tässä laissa tarkoitettuja arvopaperikeskuksen tehtäviä. Tilinhoitajayhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, jolle on myönnetty oikeus tehdä kirjauksia arvo-osuusrekisteriin Panttilainauslaitokset Panttilainauslaitos on panttilainauslaitoksista annetun lain (1353/1992) mukaan panttilainaustoimintaa varten perustettu osakeyhtiö, joka on saanut siihen toimiluvan Vakuutusyhtiöt ja vakuutusvälittäjät Tällä tarkoitetaan vakuutusyhtiötä, työeläkevakuutusyhtiötä, vakuutusyhdistystä ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettua ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliikettä. Vakuutusyhtiölaissa (1062/1979) vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan suomalaista keskinäistä vakuutusyhtiötä ja vakuutusosakeyhtiötä. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) työeläkevakuutusyhtiöllä tarkoitetaan suomalaista keskinäistä vakuutusyhtiötä ja vakuutusosakeyhtiötä, jonka toiminta käsittää työntekijän eläkelaissa taikka työntekijän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa tarkoitetun lakisääteisen eläkevakuutusliikkeen harjoittamista. Työeläkejärjestelmässä voi rahanpesua tapahtua esimerkiksi siten, että yrittäjien työeläkelain mukaista työtuloa ilmoitetaan virheellisesti. Lisäksi työelä- 10

12 keyhtiöiden sijoitustoiminnassa saattaa tulla eteen tilanne, jossa toimijan hanke on epäilyttävä hänen taloudelliseen tilanteeseensa nähden. (HE 25/2008.) Vakuutusyhdistyslain (1250/1987) mukaan vakuutusyhdistys on osakkaiden keskinäiseen vastuuseen perustuva vakuutuslaitos, jonka toiminta-alue saa käsittää enintään 40 kuntaa yhtenäisellä alueella tai joka harjoittaa ainoastaan kalastusvälineiden vakuutusta. Vakuutusyhdistykset ovat uuden rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisia, koska vahinkovakuuttamista voidaan käyttää rahanpesun välineenä (HE 25/2008). Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) ulkomaisen vakuutusyhtiön edustustolla tarkoitetaan ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa sijaitsevaa asioimistoa tai sivukonttoria, jota johtaa pääasiamies. Edustustona pidetään myös toimistoa, jota hoitaa yhtiön oma henkilökunta, ja itsenäisesti toimivaa henkilöä, jolla on pysyvä valtuutus toimia yhtiön puolesta asioimiston tapaan. Vakuutusedustuksella tarkoitetaan vakuutusedustuksesta annetussa laissa (570/2005) korvausta vastaan harjoitettavaa vakuutussopimuksen valmistelua, vakuutussopimuksen tekemistä ja avustamista vakuutussopimuksen hoitamisessa ja täyttämisessä, kuten vakuutusratkaisujen esittelemistä ja vertailua, vakuutussopimusta koskevan tarjouksen tekemistä ja avustamista vakuutussopimuksen täyttämisessä vahinkotapauksissa Vedonlyönti-, totopeli- ja pelikasinotoimintaa harjoittavat yhteisöt Tällä tarkoitetaan rahapeliyhteisöjä sekä elinkeinonharjoittajaa ja yhteisöä, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia tai maksuja myös Ahvenanmaan maakunnassa. Rahanpesulakia ei sovelleta kuitenkaan pelikasinoiden ulkopuolella oleviin peliautomaatteihin. Arpajaislain (1047/2001) mukaan rahapeliyhteisö on rahapelitoiminnan harjoittamista varten perustettu yhteisö, joka on saanut rahapeliluvan. Rahapelitoiminnalla tarkoitetaan sellaisten arpajaisten toimeenpanoa, joista pelaaja voi voittaa rahaa. Tällöin ilmoitusvelvollisia ovat myös pelikasinotoimintaa harjoittavat. Arpajaislain mukaan kasinotoiminnalla tarkoitetaan ruletti-, kortti-, noppasekä muita niihin rinnastettavia pelejä, joita pelaamalla voi voittaa rahaa. Näitä pelejä voi toimeenpanna rahapeliluvan saanut rahapeliyhteisö myös pelikasinoiden ulkopuolella ravintoloissa tai pelihalleissa. Raha-automaattiyhdistyksellä on Suomen valtakunnan alueella yksinoikeus harjoittaa kasinopelejä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös raha-arpajaisia, joilla arpajaislain mukaan tarkoitetaan arpajaisia, joilla voi voittaa rahaa. (HE 25/2008.) Veikkaus Oy:llä on raha-arpajaisten ja veikkaus- ja vedonlyöntipelien toimeenpanemiseen liittyvä rahapelilupa. Koko Veikkaus Oy:n harjoittama rahapelitoi- 11

13 minta kuuluu uuden lain myötä ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Ahvenanmaalla rahapelitoimintaa harjoittaa Ålands Penningautomatförening (PAF) sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen antaman toimiluvan nojalla myös Veikkaus Oy. Ilmoitusvelvollisuus koskee Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä tarkoitettua rahapelejä toimeenpanevaa yhteisöä, sekä elinkeinonharjoittajia ja yhteisöjä, jotka välittävät Ahvenanmaan arpajaislaissa tarkoitettuihin rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja -maksuja. (HE 25/2008.) Ilmoitusvelvollisuutta ei ole pelikasinon ulkopuolella raha-automaatteja käytettävänä pidettäessä, mutta sen sijaan pelikasinon raha-automaattitoimintaa ilmoitusvelvollisuus koskee. Koko rahapelitoiminta lukuun ottamatta edellä mainittua poikkeusta kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin, koska yleisesti rahapelitoiminta tarjoaa merkittäviäkin rahanpesumahdollisuuksia. Erityisesti internetissä tapahtuva rahapelipelaaminen sisältää FATF:n mukaan suuren riskin. (HE 25/2008.) Kiinteistönvälittäjät Tällä tarkoitetaan lain kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain (1075/2000) tarkoittamia kiinteistönvälitysliikkeitä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeitä Liike- tai ammattitoimintana kirjanpitoa tai tilintarkastusta tarjoavat Kirjanpitoa tarjoavilla tarkoitetaan niitä, jotka hoitavat kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta. Tilintarkastusta tarjoavilla tarkoitetaan tilintarkastajia, joita tilintarkastuslain (459/2007) mukaan ovat KHT-tilintarkastaja, HTM-tilintarkastaja, KHTyhteisö ja HTM-yhteisö ja julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa tarkoitetut JHTT-tilintarkastajat ja JHTT-yhteisö. Ilmoitusvelvollisuus on uudessa laissa ulotettu koskemaan JHTT-tilintarkastajia ja JHTT-yhteisöjä, koska ne voivat joissakin tapauksissa toimia esimerkiksi osakeyhtiön tilintarkastajina (HE 25/2008). Ilmoitusvelvollisuus ei koske kirjanpitovelvollisen yrityksen itsensä palveluksessa olevaa kirjanpitotehtäviä hoitavaa tai satunnaisesti kirjanpitotehtäviä hoitavaa toimeksiantosuhdetta koskevan vaatimuksen vuoksi. 12

14 2.1.7 Liike- tai ammattitoimintana veroneuvontaa tarjoavat Keskusrikospoliisi Ilmoitusvelvollisuus koskee pääasiallisesti veroneuvontatehtäviä toimeksiannosta tarjoavaa. Toiminnan katsotaan olevan pääasiallista, jos veroneuvonta kattaa yli 50 prosenttia toiminnasta. (HE 25/2008.) Liike- tai ammattitoimintana oikeudellisia palveluita tarjoavat Tällä tarkoitetaan asianajajaa, hänen avustajaansa sekä liike- ja ammattitoimintana muita oikeudellisia palveluita tarjoavaa siltä osin kuin toimitaan asiakkaan puolesta tai lukuun kiinteistökaupoissa varainhoidossa yhtiöiden varojen järjestelyssä säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen hoidossa. Asianajajalla tarkoitetaan asianajajista annetun lain mukaisesti (496/1958) Suomessa lakimiestä, joka on hyväksytty julkisoikeudellisen Asianajajaliiton jäseneksi. Liiton jäseneksi hyväksymisen edellytyksenä on, että asianajotoiminta on ammattimaista. Asianajajan apulaisella tarkoitetaan asianajotoimistossa työskenteleviä lakimiehiä. Liike- ja ammattitoimintana oikeudellisia palveluita tarjoavat ovat ilmoitusvelvollisia toimiessaan asiakkaan puolesta tai lukuun liiketoimissa, jotka liittyvät kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostamiseen, myyntiin, toteuttamiseen tai suunnitteluun, asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitamiseen, pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaamiseen tai hoitamiseen, yhtiöiden perustamiseen, johtamiseen tai yritysten hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestelyyn, säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustamiseen, johtamiseen tai niiden toiminnasta vastaamiseen tai veroneuvontaan. Liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa toimimisena on pidettävä myös kiinteistöja asunto-osakeyhtiön osakkeiden kauppoihin osallistumista. Mikäli liike- ja ammattitoimintana oikeudellisia palveluita tarjoava liiketoimen arvioinnin yhteydessä tai sen jälkeen osallistuu laissa lueteltujen liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen, ilmoitusvelvollisuus on voimassa. Oikeudellisia palveluita satunnaisesti tarjoavat eivät kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin. (HE 25/2008.) 13

15 2.1.9 Liike- tai ammattitoimintana tapahtuva tavaroiden myynti tai välitys, jos maksu otetaan vastaan käteisenä ja se on vähintään euroa Käteisrahalla tarkoitetaan maksuvälineenä liikkeessä olevia seteleitä ja kolikoita sekä haltijakohtaisia maksuvälineitä, kuten matkasekkejä. Käteismaksujen käyttöön liittyy rahanpesun ja terrorismin rahoitukseen nähden suuri riski. (HE 25/2008.) Omaisuudenhoito- ja yrityspalveluiden tuottajat Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluu rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan a- alakohdan mukaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden perustaminen. Kysymys on käytännössä lähinnä tällöin ns. valmisyhtiöiden kaupasta. Keskeisin on yhtiöiden perustamispalveluiden tarjoaminen. Tällaisia palveluja tuottavat asianajajat ja lakiasiaintoimistot sekä myös ne ammattiryhmät ja toimialat, joiden tarjoamat palvelut ovat sekä oikeudellisia että taloudellisia palveluita (esim. tilintarkastajat, taloudellinen ja liikkeenjohdollinen konsultointi). Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluu myös rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan b-alakohdan mukaan toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan johtajana tai yhtiöoikeudellisesti vastuullisena henkilönä yhtiössä, yhtiökumppanina henkilöyhtiössä tai vastaavassa asemassa muussa oikeushenkilössä. Edellytyksenä on siis, että liike- tai ammattitoimintaa harjoittavat toimivat yrityksen johtajana tai oikeudellisesti vastuunalaisena henkilönä kolmannen osapuolen puolesta. Isännöitsijäpalveluiden tarjoajien ei kuitenkaan katsota kuuluvat tämän soveltamisalan piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluu ko. direktiivin c-alakohdan mukaan kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen taikka hallinnollisen osoitteen taikka muiden vastaavien palveluiden tarjoaminen yhtiölle, henkilöyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle tai oikeudelliselle järjestelylle. Esimerkkinä hallinnollisen osoitteen tarjoamisesta on se, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa palvelua, jossa esimerkiksi ulkomaalaisen oikeushenkilön Suomessa rekisteröimän sivuliikkeen osoitteeksi on rekisteröity toisen oikeushenkilön osoite (esimerkiksi tilitoimiston osoite). Tämänkaltainen toiminta edellyttää rekisteröitymistä yrityspalvelurekisteriin lääninhallituksessa. Lisää rekisteröitymisvelvollisuudesta 6. luvussa. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluu ko. direktiivin d-alakohdan mukaan toimiminen trustin tai vastaavan oikeudellisen järjestelyn omaisuudenhoitajana. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluu ko. direktiivin e-alakohdan mukaan toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan nimellisenä osakkeenomistajana toisen henkilön puolesta. (HE 25/2008.) 14

16 3 ILMOITUSVELVOLLISEN VELVOITTEET Kaikkia ilmoitusvelvollisia koskevat rahanpesulain mukaiset velvoitteet: tuntemisvelvollisuus (ks. 4. luku) asiakassuhteen jatkuva seuranta (ks. luku 4.4) ilmoitusvelvollisuus (ks. 5. luku) henkilökunnan jatkuva koulutus ja omaan toimintaansa soveltuvat toimintaohjeet rahanpesulain noudattamiseksi 3.1 Työntekijöiden koulutus ja suojeleminen Rahanpesulain 34 :ssä on edellä luetelluille ilmoitusvelvollisille määritelty erityiset velvollisuudet työntekijöiden kouluttamisen ja suojelemisen. Ilmoitusvelvollisten on huolehdittava siitä, että työntekijät koulutetaan tarvittavassa laajuudessa, jotta varmistetaan rahanpesulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattaminen. Ilmoitusvelvollisen tulee myös laatia omaan toimintaansa soveltuvat toimintaohjeet asiakkaan tuntemista koskevista menettelyistä sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvästä selonteko ja ilmoitusvelvollisuuden noudattamisesta. Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisten tulee myös huolehtia siitä, että rahanpesulaissa määriteltyjä ilmoituksia tekeviä työntekijöitä suojellaan asianmukaisilla ja riittävillä toimenpiteillä. Keskeisin työntekijöiden suojelukeino on juuri edellä mainittu lain sisältämä koulutusvelvoite. Työntekijöitä kouluttamalla ja ohjeistamalla annetaan heille valmiudet tilanteiden hallintaan. Lisäksi ilmoitusvelvollisten tulee laatia suunnitelmat sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka joutuvat laatimaan ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista. Jokaisella ilmoitusvelvollisella tulee olla oma yhteyshenkilö, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta ko. yksikössä. Tämä ottaa vastaan ja käsittelee ilmoitusvelvollisen ilmoitukset ja toimittaa ne rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoitusvelvollisen tulee huolehtia siitä, että henkilökunta tietää, kuka on rahanpesun yhdyshenkilö heidän yrityksessään. Toisaalta ilmoitusvelvollisen on huolehdittava siitä, että tiedot yhteyshenkilöstä eivät ole yrityksen ulkopuolisten tiedossa. Ilmoitusvelvollisten työntekijöiden on hyvä tietää, että ilmoituksentekijä pysyy tuntemattomana, sillä ilmoitustietoja ei liitetä esitutkintamateriaaliin. 15

17 4 ASIAKKAAN TUNTEMISTA KOSKEVAT TOIMET Keskusrikospoliisi Asiakkaan tuntemista koskevista toimista säädetään rahanpesulain 2. luvussa. Asiakkaan tunteminen koostuu seuraavista toimenpiteistä: asiakkaan tunnistaminen (liikesuhteen alussa) ja henkilöllisyyden todentaminen luotettavasta asiakirjasta (ResL 7) asiakkaan edustajan tunnistaminen ja todentaminen (ResL 7) tosiasiallisen edunsaajan (luonnollisen henkilön) tunnistaminen (omistus yli 25 %:a tai määräysvalta) (ResL 8) tietojen hankkiminen asiakkaan toiminnasta (ResL 9:1) dokumentointi, säilyttäminen, tietojen ylläpito ja päivittäminen (ResL 10) liikesuhteen ja transaktioiden jatkuva seuranta koko liikesuhteen ajan (riskiperusteisesti) (ResL 9:2) selonottovelvollisuus (ResL 9:3) ja ilmoitusvelvollisuus (ResL 23) myös olemassa olevien asiakkaiden tietojen päivitys 4.1 Asiakkaan tunteminen ja riskiperusteinen arviointi Asiakkaan tunteminen Rahanpesulain 6 :ssä säädetään asiakkaan tuntemisesta ja riskiperusteisesta arvioinnista. Asiakkaan tuntemisella tarkoitetaan niitä menettelytapoja, joilla ilmoitusvelvollinen varmistuu asiakkaan henkilöllisyydestä ja tuntee asiakkaan toimintaa ja taustoja niin laajasti kuin asiakassuhde ja riskienhallinta edellyttävät. Tämä tapahtuu koko asiakassuhteen ajan. Riskiperusteisen arvioinnin perusteella määräytyy miten laajasti asiakkaan tuntemiseksi säädettyjä toimia olisi toteutettava. (HE 25/2008.) Rahanpesulain 21 :ssä säädetään, että luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, maksulaitoksen, rahastoyhtiön, vakuutusyhtiön, vakuutusyhdistyksen ja vakuutusedustajan on noudatettava rahanpesulain 2. luvussa säädettyjä asiakkaan tuntemiseen liittyviä velvoitteita myös muussa kuin ETAvaltiossa sijaitsevassa sivuliikkeessään. Edellä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen tulee huolehtia, että näitä velvollisuuksia noudatetaan myös muussa kuin ETAvaltiossa sijaitsevassa yhtiössä, jonka osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ilmoitusvelvollisella on enemmän kuin 50 prosenttia. Asiakkaan tuntemisen sisältämät toimenpiteet on määritelty rahanpesudirektiivin (2005/60/EY) 8 artiklassa ja ne ovat seuraavat: 16

18 1. Asiakkaan tunnistaminen ja tämän henkilöllisyyden todentaminen luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. 2. Tarvittaessa todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen ja riskiin perustuvien ja riittävien toimenpiteiden toteuttaminen todellisen omistajan ja edunsaajan todentamiseksi. 3. Tietojen hankkiminen liikesuhteen tarkoituksesta ja laadusta. 4. Liikesuhteen jatkuvan seurannan toteuttaminen. Ilmoitusvelvollisten on toteutettava kaikki edellä mainitut asiakkaan tuntemista koskevat toimenpiteet, mutta toimenpiteiden laajuus tulee määritellä riskiperusteisen arvioinnin perusteella. Riskiperusteisessa arvioinnissa otetaan huomioon kuinka suuri riski asiakkaaseen, liikesuhteeseen, tuotteeseen tai liiketoimeen liittyy. Tällä perusteella asiakkaat segmentoidaan tai profiloidaan. Ilmoitusvelvollisten on pystyttävä osoittamaan valvontaviranomaisille, että toimenpiteet ovat riittävän laajoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin nähden. Tämä tapahtuu esimerkiksi dokumentoinnin perusteella, muilla perusteluilla tai ylimmän johdon päätöksellä. (Direktiivi 2005/60/EY.) Valvontaviranomaisista lisää 7. luvussa. Jos ilmoitusvelvollinen ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemista sisältäviä toimenpiteitä, ilmoitusvelvollinen ei saa rahanpesulain mukaan aloittaa asiakassuhdetta tai liiketointa. Lisäksi jos edellytykset rahanpesuilmoituksen tekemiselle täyttyvät, tulee ilmoitusvelvollisen tehdä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. (ResL 6:2.) Ilmoitusvelvollisten on huomioitava, että myös olemassa olevien asiakkaiden tiedot on päivitettävä. Tämä on toteutettava sopivassa aikataulussa, esimerkiksi normaalien asiakastapaamisten yhteydessä. Rahanpesuilmoituksen edellytyksistä ja sisällöstä tarkemmin 5. luvussa sekä rahanpesun selvittelykeskuksesta 8. luvussa. 4.2 Riskiperusteinen arviointi Riskiperusteinen arviointi tarkoittaa sitä, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa otetaan käyttöön riskienhallintaprosessit. Asiakkaan tuntemiseksi toteutettavat toimet tulee suhteuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin. Riskejä tulee arvioida ja eri tilanteissa tulee menetellä eri tavoin riippuen jo edelläkin mainittuihin asiakkaaseen, tuotteeseen, palveluun tai liiketoimeen liittyvästä riskistä. Tällöin resurssit voidaan kohdentaa suhteessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin. (HE 25/2008.) 17

19 Riskiperusteinen lähestymistapa voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin: maariski maksujen kohde- tai lähdevaltio, finanssi- ja muut sanktiot, kauppasaarto, korruptio, poliittinen tilanne asiakasriski toimiala omistajat transaktioiden koko ja rakenne tuoteriski muut riskit (asiamiehet, yhteistyökumppanit, ulkoistetut palvelut, oma henkilökunta, jakelukanavat, internet). Riskiperusteiseen arviointiin liittyy rahanpesulain mukaan se, että ilmoitusvelvollisilla tulee olla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskienhallintaa koskevat, ilmoitusvelvollisen luonteeseen ja laajuuteen nähden riittävät menetelmät käytettävissään. Ilmoitusvelvollisen tulee tunnistaa ne asiakassuhteet, joihin saattaa liittyä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskejä, arvioida niitä sekä kehittää toimintatapoja hallita ja vähentää tunnistettuja riskejä. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että riskienhallintaa koskevilla menetelmillä ilmoitusvelvollinen arvioi toimialaansa, tuotteisiinsa ja palveluihinsa, asiakkaisiinsa ja näiden liiketoimintaan ja -toimiin sekä teknologian kehitykseen liittyvät rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskit. (HE 25/2008.) Alla oleva Rahoitustarkastuksen tekemä kuvio pyrkii selventämään riskiarviointiprosessia. Tällöin ilmoitusvelvollisen/valvottavan on tunnistettava riskianalyysillä toimintaansa liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit, kehitettävä toimintatavat hallita näitä riskejä ja vähennettävä niitä. Jatkuvan seurannan tarkoituksena on kehittää asiakkaan tuntemista ja tehostaa tavallisuudesta poikkeavien ja epäilyttävien liiketoimien havaitsemista. (Lähde: Rahoitustarkastus) Ilmoitusvelvollisen tulee analysoida rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit, jotta se voi päättää missä riskit ovat suurimmat. Ilmoitusvelvollisen tulee määritellä korkeamman riskin omaavat asiakkaat, tuotteet ja palvelut mukaan 18

20 lukien jakelukanavat ja maantieteelliset sijainnit. Ilmoitusvelvolliset voivat itse harkita miten ja millä keinoilla ne toteuttavat riskien arvioinnin. (HE 25/2008.) Ilmoitusvelvollisille on annettu vuoden siirtymäaika riskienhallintamenetelmien käyttöönotolle, joten tämän tulee tapahtua mennessä. 4.3 Asiakkaan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen Rahanpesun ja terrorismin vastaisessa toiminnassa asiakkaan tunnistamisvelvollisuudella on ratkaiseva merkitys (direktiivi 2005/60/EY). Rahanpesulain 7 :n mukaan ilmoitusvelvollisen on tunnistettava asiakkaansa ja todennettava asiakkaan henkilöllisyys seuraavissa tilanteissa: 1. vakituista asiakassuhdetta perustettaessa, taikka viimeistään ennen kuin asiakas saa määräysvaltaansa liiketoimeen sisältyvät varat tai muun omaisuuden tai ennen kuin liiketoimi on suoritettu loppuun, 2. asiakkuuden ollessa satunnainen, jos suoritettavan liiketoimen suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien liiketoimien suuruus yhteensä on vähintään euroa, 3. pelikasinotoiminnassa ja sen lisäksi myös muussa rahapelitoiminnassa, jos pelaajan asettama rahapanos on yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 3000 euroa, 4. jos kyse on epäilyttävästä liiketoimesta tai jos ilmoitusvelvollinen epäilee liiketoimeen sisältyviä varoja käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen tai 5. jos ilmoitusvelvollinen epäilee aiemmin todennetun asiakkaan henkilöllisyyden todentamistietojen luotettavuutta tai riittävyyttä. 6. Ilmoitusvelvollisen tulee tunnistaa ja tarvittaessa todentaa myös edustajan, joka toimii asiakkaan lukuun, henkilöllisyys. 7. Jos yllä 2. ja 3. kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yksittäisten liiketointen arvo yhteensä saavuttaa mainitun rajan, niin edellytykset henkilöllisyyden todentamiselle täyttyvät Yleistä Asiakkaan tunnistaminen pitää yksinkertaistettuna sisällään asiakkaan identifioinnin ja verifioinnin. Asiakkaan tunnistamisella tarkoitetaan asiakkaan henkilöllisyyden selvittämistä asiakkaan toimittamien tietojen perusteella. Henkilöllisyyden todentamisella tarkoitetaan asiakkaan henkilöllisyyden varmentamista luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella. Tunnistamisen ja todentamisen erona on siis se, että tunnistamisessa asiakas itse antaa tiedot henkilöllisyydestään kertomalla esimerkiksi nimensä. Todentamisessa varmistetaan, luotettavan ja riippumattoman lähteen perusteella, että asiakas on se, joka väittääkin olevansa. Pääperiaatteena on 19