Logistiikka osana alueellista kilpailukykyä ja yritysten sijoittumispäätöksiä

Transkriptio

1 Logistiikka osana alueellista kilpailukykyä ja yritysten sijoittumispäätöksiä Sijoittumistekijöitä ja tapaustutkimuksia Etelä Suomessa Elisa Holma Sakari Kajander Turun yliopisto MERENKULKUALAN KOULUTUS- JA TUTKIMUSKESKUS

2

3 TURUN YLIOPISTON MERENKULKUALAN KOULUTUS JA TUTKIMUSKESKUS Joukahaisenkatu 3-5 B TURUN YLIOPISTO Puh Logistiikka osana alueellista kilpailukykyä ja yritysten sijoittumispäätöksiä Sijoittumistekijöitä ja tapaustutkimuksia Etelä-Suomessa Elisa Holma Sakari Kajander TURKU 2010 ISBN

4 Esipuhe Alueellinen kilpailukyky koostuu laajasta joukosta osatekijöitä, joista yhtenä tärkeänä ovat logistiset tekijät. Alueellisen kilpailukyvyn merkittävänä ilmentymänä puolestaan ovat alueelle kohdistuvat yritysten sijoittumispäätökset. Tässä tutkimuksessa on tutkittu näiden elementtien alueellisen kilpailukyvyn, logistiikan ja yritysten sijoittumisen kokonaisuutta ja keskinäisiä suhteita. Aihetta lähestytään aluksi teoriaosuuden kautta. Siinä alueellisen kilpailukyvyn, sijaintiteorioiden, yrityslogistiikan ja aikaisempien sijoittumistekijätutkimusten perustella luodaan laajaa sijoittumisen viitekehystä. Sen jälkeen empiirisellä aineistolla pyritään kuvaamaan, kuinka viitekehysosion teemat ilmenevät käytännössä Etelä Suomen alueelle sijoittuneissa yrityksissä teollisuuden, tukkukaupan ja logistiikan alalla. Lopuksi käsitellään tapaustutkimuksina kymmenen yrityksen sijoittumista Etelä Suomeen. Yrityshaastatteluin kerättyjen aineistojen avulla tuodaan tutkimuksen teemat konkretian tasolle. Tutkimus on osa Etelä Suomen kuljetuskäytävän kilpailukykyä kehittävää ELLO hanketta. ELLO on Euroopan aluekehitysrahaston osittain rahoittama hanke, jossa luodaan kansainvälinen markkinointikampanja kuljetuskäytävän tunnettuuden lisäämiseksi, tuotetaan uutta tietoa logistiikka alan suorituskyvystä ja tulevaisuuden liiketoimintaympäristöstä sekä tunnistetaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia logistiikkakeskittymien ekologisuuden ja turvallisuuden kehittämiseksi. ELLO hanketta toteuttavat NELI North European Logistics Institute, Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus ja tutkimuskeskus (MKK), Lappeenrannan teknillisen yliopiston Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus (NORDI), Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu sekä Turku Science Park. Nyt käsillä oleva tutkimusraportti on toteutettu ELLOn työpaketissa WP1, jossa käsitellään logistiikka alan taloudellisen suorituskyvyn, Etelä Suomen logistisen toimintaympäristön ja yritysten sijoittumistekijöiden teemoja. Työpaketin toteutuksesta vastaa MKK. Tekijät haluavat lämpimästi kiittää mukana olleita yrityksiä, jotka ovat sekä kyselyihin että haastatteluihin osallistumalla mahdollistaneet tämän tutkimuksen tekemisen.

5 Sisällys Johdanto... 5 Alueellinen kilpailukyky... 6 Alueellisen kilpailukyvyn elementit... 6 Alueellinen imago kilpailutekijänä... 7 Alueellisen kilpailukyvyn mittarit ja tutkimukset... 8 Logistiset tekijät ja alueiden kilpailukyky Sijaintiteoriat ja toimintojen keskittyminen Sijaintiteorioiden suuntauksia Sijaintikysymykset globaalissa taloudessa Toimintojen keskittyminen Logistiikka yrityksissä Logistiikan rooli Logistiikan trendejä Logistiikkastrategia ja vaativat toimitusketjut Logistiikan kustannukset Yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttavat tekijät Yritys sijaintipäätöksen edessä Tuotannon ja varastoinnin sijoittuminen Logistiset tekijät ja yritysten sijoittuminen Suomalaisia sijoittumistutkimuksia Uudet yritykset tutkimuskohteena Uusien yritysten määristä Suomessa Tutkimuksen kohdeyritykset Yritysaineisto ja tutkimusmenetelmät Yritysaineisto: Taustat ja sijoittuminen Yritysten taustoja Logistiikka teollisuus- ja tukkukauppayrityksissä Sijoittumiseen vaikuttaneet tekijät Logistiikka sijoittumispäätöksissä Yrityshaastattelut: Miksi investoitiin Etelä-Suomeen? SteelTeam Service Center Oy, Uusikaupunki FinnProtein Oy, Uusikaupunki Posten Logistik SCM Oy, Turku LogiCityn alue, Turku TNT Suomi Oy DHL Express Oy Suomen Kaukokiito Oy Kujalan Logistiikkakeskus, Lahti Transpoint Oy Ab Lacell Oy, Iitti WinWinD Oy, Hamina Yhteenveto Kirjallisuus Yrityshaastattelut... 55

6

7 Johdanto Yritykset vaativat toimintaympäristöltään ominaisuuksia, jotka edesauttavat yritysten kilpailukykyä kilpailijoihinsa nähden. Eri alueilla nämä ominaisuudet ovat erilaisia, mikä johtaa siihen, että toiset alueet ovat yritysten näkökulmasta toisia houkuttelevampia. Siksi toisaalla alueiden menestyessä ja kasvaessa toisaalla saatetaan kärsiä uusien yritysinvestointien puutteesta. Alueiden voidaan nähdä kilpailevan keskenään uusista yritysinvestoinneista, jotka luovat alueelle vaurautta paitsi suorien verotulojen, myös työllistysvaikutuksen kautta. Alueellisesta kilpailukyvystä puhuttaessa tarkoitetaankin juuri alueiden kykyä ylläpitää alueella jo sijaitsevien yritysten toimintaedellytyksiä ja houkutella alueelle uusia yrityksiä. Alueiden välisen kilpailun myötä tärkeää on myös tiedottaa alueen hyvistä ominaisuuksista, siksi imagotyöstä ja alueiden markkinoinnista onkin tullut keskeinen keino potentiaalisten uusien yritysten tai asukkaiden houkuttelemiseksi. Alueiden logistiset ominaisuudet ovat yksi merkittävä kilpailutekijä. Hyvät yhteydet paitsi lähialueiden markkinoille, yhä lisääntyvässä määrin myös kansainvälisesti, ovat usein keskeisessä asemassa yritysten harkitessa mahdollisia sijoittumisvaihtoehtoja. Kansainvälisten yhteyksien portit, satamat tai lentokentät, ovatkin keskeisiä alueellisia kilpailutekijöitä, jotka houkuttavat yrityksiä. Erityisen paljon merkitystä logistisilla yhteyksillä on valmistavalle teollisuudelle, logistiikkakeskuksille ja kokonaisvaltaisia logistiikkapalveluita tarjoaville yrityksille, joiden toiminta perustuu pitkälti materiaalivirtojen kuljettamiseen. Kansainvälisen kaupan kasvun myötä kansainvälisten tavaravirtojen merkitys on kasvanut huomattavasti, ja yritysten maailmanlaajuiset toimitusketjut vaativat tehokasta logistiikan hallintaa. Logistiikan tehokas organisoiminen saattaa tuottaa yritykselle merkittäviäkin kustannussäästöjä, ja toimintojen tehokkuuden takaamiseksi yrityksissä on lähes poikkeuksetta keskitytty olennaisimpaan osaamisalueeseen. Logistiikka onkin useimmiten ulkoistettu ainakin osittain ulkopuolisille logistiikkapalveluyrityksille, jotka yhä useammin tarjoavat kokonaisvaltaisia logistiikkapalvelupaketteja lisäarvopalveluineen. Yritysten sijoittumiseen vaikuttaneita tekijöitä on tutkittu varsin runsaasti sekä alueellisella että kansainvälisellä tasolla. Yritysten sijoittumista on tutkittu paitsi teoreettisesti, myös empiirisesti yrityskyselyin ja -haastatteluin. Yritysten sijoittuminen kytkeytyy vahvasti osaksi alueellista kilpailukykyä alueiden kilpaillessa keskenään uusista yrityksistä. Logistiset tekijät ovat yksi alueelliseen kilpailukykyyn ja yritysten sijoittumiseen vaikuttava tekijä, mutta harvoin se yksin ratkaisee yrityksen sijoittumista. Sijoittuminen tapahtuu aina osana laajempaa kontekstia makro- ja mikrotaloudellisten, yrityksen sisäisen strategian ja ehkä osin henkilökohtaisten verkostojenkin muodostamissa puitteissa. Tässä tutkimuksessa luodaan aluksi alueellisen kilpailukyvyn, sijaintiteorioiden, yrityslogistiikan ja aiempiin tutkimuksiin perustuvien yritysten sijoittumistekijöiden muodostama viitekehys. Suhteellisen laajan viitekehyksen tarkoituksena on osoittaa sijoittumiseen liittyvien tekijöiden moniulotteisuutta kuitenkin keskittyen ennen kaikkea logistisiin tekijöihin. Empiirisellä aineistolla pyritään esimerkkiaineiston pohjalta kuvaamaan, kuinka viitekehysosiossa esitetyt teemat ilmenevät käytännössä Etelä-Suomen alueelle sijoittuneissa yrityksissä teollisuuden, tukkukaupan ja logistiikan alalla. Case-yritysten kautta teemat tuodaan konkreettiselle tasolle. Tutkimuskysymykset voidaan tiivistää seuraavasti: 1. Miten alueellinen kilpailukyky, logistiikka ja yritysten sijoittuminen kytkeytyvät toisiinsa? 2. Millaisia logistisia vahvuuksia Etelä- Suomella on? 3. Millaiset tekijät vaikuttavat yritysten sijaintipäätöksiin? 4. Millaisia tekijöitä on Etelä-Suomeen viime vuosien aikana perustettujen yritystoimipaikkojen sijoittumisen taustalla? 5. Millaiseksi case-yritysten sijaintialueen logistinen toimintaympäristö koetaan? 5

8 Alueellinen kilpailukyky Alueellisen kilpailukyvyn elementit Alueellisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan alueen kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää toimintaa, joka lisää alueen taloudellista hyvinvointia. Yritykset ja asukkaat ovat alueiden keskeisiä toimijoita; yritysten sijoittuminen ja asukkaiden muutto sekä alueiden välillä että alueiden sisällä muokkaavat aluekehitystä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Alueellista kilpailukykyä voidaan siten tarkastella myös yritysten sijoittumis- ja investointipäätösten näkökulmasta, jolloin alue on kilpailukykyinen, jos sillä on ominaisuuksia, joita yritykset pitävät tärkeinä sijoittumispäätöstä tehtäessä. 1 Alueen kilpailukyky voidaankin nähdä edellytyksenä alueen taloudelliselle menestykselle: Toimintaympäristö vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn, ja alueiden kilpailukyky puolestaan riippuu siitä, millaisen toimintaympäristön ne taloudelliselle toiminnalle muodostavat. Alueen kilpailukykyä kuvaavat tunnusluvut ovatkin vahvasti yritysten kilpailukykyyn ja asukkaiden hyvinvointiin viittaavia. Kilpailukykyisen alueen tunnusmerkkejä ovat mm. korkea asukaskohtainen BKT, työllisyys ja ansiotaso, joihin kilpailukykyinen yritystoiminta keskeisesti vaikuttaa. 2 Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä tarkasteltaessa on kuitenkin syytä pitää mielessä, että alueiden kehitys ja niiden kilpailukyvyn muodostuminen ovat aina monimuotoisia prosesseja, joissa syyn ja seurauksen erottaminen ei aina ole mahdollista 3. Alue on kilpailukykyinen, jos sillä on ominaisuuksia, joita yritykset pitävät tärkeinä sijoittumispäätöstä tehtäessä. Kasvuteorioilla on selitetty taloudellista kasvua alueiden välisillä eroilla tuotannontekijöissä ja teknologian tasossa. Perinteisen kasvuteorian mukaan taloudellinen kasvu syntyy lisääntyneen kokonaistuotannon ansiosta, yksinkertaisimmillaan yhdistämällä työpanosta ja pääomaa. Uusklassisessa kasvuteoriassa mukaan on kuitenkin otettu myös fyysinen ja inhimillinen teknologinen kehitys 4, jonka syntymekanismia selitetään myöhemmin kehittyneessä uudessa kasvuteoriassa. Uuden kasvuteorian mukaan teknologinen kehitys syntyy inhimillisistä voimavaroista tiedosta ja ideoista joiden tuottamat keksinnöt ja innovaatiot tuottavat taloudellista kasvua 5. Koska kasvuteoria ei ole kyennyt riittävästi selittämään alueellisia kasvueroja, myöhemmin siinä on otettu huomioon myös sosiaalinen pääoma eli yhteisön tapakulttuuri, joka voidaan nähdä yhtenä tuotannontekijänä. Sosiaalisen pääoman keskeisiä käsitteitä ovat luottamus, vastavuoroisuus ja verkostot. Kasvuteorioilla ei kuitenkaan pystytä selittämään tuotannon maantieteellistä sijaintia eikä alueellisen keskittymisen voimakkuutta. Näihin kysymyksiin pyrkiikin vastaamaan uusi talousmaantiede. 6 Kaupunkiseutujen taloudellista kasvua ja alueellista kilpailukykyä edistävät etenkin osaamista ja huipputeknologiaa soveltavat yritykset. Talouden ja kaupan globalisaation myötä hallinnollisten rajojen merkitys taloudellisen toiminnan suuntaajana on hälventynyt, mutta samanaikaisesti alueiden ja kaupunkiseutujen asema osana kansainvälistä talousjärjestelmää on kasvanut. Globaalissa taloudessa kaupunkiseutujen taloudellista kasvua ja alueellista kilpailukykyä edistävät etenkin osaamista ja huipputeknologiaa soveltavat yritykset, jotka kasvavat nopeasti, luovat uusia osaamista vaativia työpaikkoja ja suuntautuvat usein vientimarkkinoille. Tällainen osaamiseen perustuva kansainvälinen yritystoiminta voi valita sijaintinsa suhteellisen vapaasti, riippumatta maantieteellisistä rajoista. Käytännössä sijoittuminen kuitenkin edellyttää yritystoiminnan 1 esim. Huovari ym. (2001) 2 Huovari ym. (2001) 3 ks. esim. Huovari ym. (2001) 4 esim. Solow (1957) 5 Romer (1990) 6 Huovari ym. (2001) 6

9 kannalta oleellista infrastruktuuria, yritystoimintaa tukevia organisaatioita ja toimijakeskittymiä, kuten kehittämisorganisaatioita ja yhteistyökumppaneita, sekä korkeaa osaamista vaativilla aloilla etenkin osaavan työvoiman saatavuutta. 7 Alueellinen kilpailukyky on monen tekijän summa. Kuvassa 1 esitetään, millaiset tekijät vaikuttavat alueiden kilpailukykyyn. Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät ovat moniulotteisia ja toisiinsa vaikuttavia; syiden ja seurausten erottaminen on usein hyvin vaikeaa. Elinvoimainen yritystoiminta on kilpailukykyisen alueen edellytys, sillä se tuottaa alueelle kerrannaisvaikutuksina työpaikkoja ja verotuloja. Sen saavuttamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan muun muassa toimiva infrastruktuuri, kumppaneita ja toimivia yhteistyöverkostoja sekä osaavaa työvoimaa ja innovaatiokapasiteettia. Osaavan työvoiman saatavuuteen puolestaan vaikuttavat osaltaan kouluttautumismahdollisuudet ja elämisen laatuun vaikuttavat tekijät, kuten alueen houkuttelevuus elinympäristönä. Alueen kilpailukyky voi saada alkunsa myös sattuman kautta, jolloin esimerkiksi yksittäisen yrityksen sijoittumispäätös on saattanut johtaa alueen kumulatiivisiin etuihin lumipallomaisesti kasvavien kasautumisetujen ansiosta. Alueet kilpailevat keskenään saadakseen uusia yrityksiä ja laajennusinvestointeja esimerkiksi tarjoamalla edullisia tontteja tai toimitiloja, hyvää ja edullista kunnallistekniikkaa, nopeaa päätöksentekoa kaavoitus- ja rakentamisasioissa sekä koulutusta tai asuntoja työntekijöille 8. Alueiden markkinoinnista onkin viime vuosina tullut keskeinen keino uusien yritysten ja asukkaiden houkuttelemiseksi; kaikki alueiden kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät kytkeytyvät alueen imagoon, joka on yksi keskeinen vetovoimatekijä alueellisessa kilpailussa 9. Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät ovat moniulotteisia ja toisiinsa vaikuttavia; syiden ja seurausten erottaminen on usein hyvin vaikeaa. Kuva 1. Alueelliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät. Alueellinen imago kilpailutekijänä Zimmerbauerin ja Korpimäen 10 mukaan kilpailukyvyn merkitys alueellisessa kehittämistyössä on korostunut 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa siirryttäessä tukiperustaisesta aluepolitiikasta kohti globaalissa taloudessa vallitsevaa avointa kilpailukykypolitiikkaa. He toteavat, että tällaisessa tilanteessa olennaista on paitsi kilpailukyvyn kehittäminen, myös sen saattaminen tietoisuuteen. Toisin sanoen alueiden markkinoinnista ja imagotyöstä on tullut keskeinen keino uusien yritysten, investointien, asukkaiden ja osaavan työvoiman houkuttelemiseksi. Saman toteaa myös Äikäs 11, jonka mukaan imagotyö on keskeistä väestön ja yrittäjien pitämiseksi alueella sekä uusien asukkaiden ja investointien houkuttelemiseksi. Zimmerbauer ja Korpimäki näkevät imagotyön erilaisista kehittämistoimenpiteistä eli houkuttimista viestimisenä, mutta toisaalta myös itsessään houkuttimena, sillä se kytkeytyy osaksi muita alueen ominaisuuksia. Imagoa ei nimittäin voida rakentaa tyhjästä, vaan aidoista alueellisista kilpailutekijöistä tai houkuttimista. Alueellisen imagon kehittäminen tulisikin heidän mukaansa rinnastaa aluekehittämiseen, jolloin keskeiseksi nousee myönteisen aluekehityksen saattaminen 7 Sotarauta & Mustikkamäki (2001) 8 ks. esim. Laakso & Loikkanen (2004) 9 esim. Zimmerbauer (2008) 7 10 Zimmerbauer & Korpimäki (2006) 11 Äikäs (2004)

10 mahdollisimman kattavasti erilaisten kohderyhmien tietoisuuteen. Alueellista imagoa välitetään eteenpäin myös ns. demonstraation kautta. Demonstraatiolla tarkoitetaan sitä, että yritykset antavat merkkejä uusille investoijille ja rahoittajille kohdemaan tai alueen luotettavuudesta ja vetovoimasta, toisin sanoen alueen imagosta. Hyvä imago vakuuttaa siten mahdollisia uusia investoijia ja rahoittajia siitä, että yrityksellä on hyvät mahdollisuudet onnistua alueella, ja houkuttelee näin alueelle uusia investointeja ja yrityksiä. 12 Olennaista on paitsi kilpailukyvyn kehittäminen, myös sen saattaminen tietoisuuteen. den parhaan joukkoon ylsivät myös Tanska ja Ruotsi. Pohjoismaiden vahvuuksina muihin maihin verrattuna nähdään indeksin mukaan etenkin makrotalouden vakaus, instituutioiden toimivuus ja läpinäkyvyys sekä korkea koulutus- ja teknologiataso. World Economic Forum 15 on julkaissut myös ulkomaankaupan toimivuutta käsittelevän raportin, jossa Suomi sijoittui kahdeksanneksi 121 mukana olleesta maasta. Raportti kattaa markkinoille pääsyyn, rajanylityksiin, liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuuriin sekä liiketoimintaympäristöön liittyviä indeksejä. Pohjoismaiden vahvuuksina muihin maihin verrattuna nähdään indeksin mukaan etenkin makrotalouden vakaus, instituutioiden toimivuus ja läpinäkyvyys sekä korkea koulutus- ja teknologiataso. Alueellisen kilpailukyvyn mittarit ja tutkimukset Aluekehitystä koskevissa vertailuissa kilpailukyky on nykyään yksi laajimmin käytetyistä käsitteistä, sillä maiden, alueiden ja kaupunkien nähdään yleisesti kilpailevan keskenään yritystensä markkina-asemasta tai yritysten saamisesta alueelleen, investoinneista, asukkaista tai kansallisesta tai kansainvälisestä tunnustuksesta. Alueellisen kilpailukyvyn mittaamisesta ei kuitenkaan ole vakiintuneita käytäntöjä, ja sen mittausyrityksissä onkin suurta vaihtelua sen mukaan, miten alueellisen kilpailukyvyn käsite yleensäkään määritellään. 13 Kansainvälisellä tasolla kansallista kilpailukykyä on mitannut esimerkiksi Maailman talousfoorumi eli World Economic Forum makrotalouden, talouspolitiikan, hallinnon, teknologian käytön, investointien ja infrastruktuurien eri osa-alueiden näkökulmasta. Foorumin laatimassa Global Competiveness Indexissä 14 Suomi sijoittui kuudenneksi mukana olleista 134 maasta. Pohjoismaista kuu- 12 Ali-Hyrkkö (2004); Barry, Görg, & Strobl (2003) 13 Alueet ja verkot alueiden kilpailukyky ja toimivuus (2009) 14 World Economic Forum (2009a) 8 Alueiden kilpailukykyä voidaan kansainvälisellä tasolla tarkastella hallinnollisten jakojen perusteella. Suomessa alueet on tällöin määritelty useimmiten suuralue- tai maakuntajaon perusteella (NUTS 2 ja NUTS 3 -alueet) 16. Kilpailukykyä kuvaavilla indekseillä voidaan verrata alueita keskenään esimerkiksi koko maan tai EU:n keskiarvoon. Esimerkiksi Iso-Britanniassa toimiva Cambridge Econometrics tuottaa analyysejä Euroopan aluekehityksestä. Taulukossa 1 esitetään joukko indikaattoreita, joilla alueellista kilpailukykyä voidaan määritellä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Oheiset indikaattorit on laadittu Cambridge Econometricsissä 17 Euroopan alueellisen kilpailukyvyn määrittelemistä varten. Taulukossa indikaattorit on jaettu kolmen pääteeman, infrastruktuurin ja saavutettavuuden, inhimillisten resurssien sekä tuotantoympäristön, mukaan. Indikaattorit ovat pohjana Euroopan Komission koheesioraporteissa, joissa tarkastellaan alueellista kilpailukykyä Euroopassa World Economic Forum (2009b) 16 Alueet ja verkot alueiden kilpailukyky ja toimivuus (2009) 17 Gardiner (2003) 18 esim. European Commission (2007)

11 EU:n aluepolitiikkaan rinnastettavalla koheesiopolitiikalla pyritään taloudelliseen yhdentymiseen ja tulokuilun kapenemiseen jäsenmaiden välillä. Tarkoituksena on lisätä yhteistyötä paikallistasolta EU-tasolle, ja siten auttaa paikallistalouksia löytämään paikkansa maailmanmarkkinoilla, globaaleissa verkostoissa ja klustereissa, helpottaa alueiden vahvuuksien ja heikkouksien peilaamista globaaleihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä edesauttaa alueiden kansainvälistymistä. Euroopan Komissio julkaisee säännöllisesti raportin EU-alueen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhdentymisestä. Tällä hetkellä tuorein raportti on vuodelta 2007, ja siinä todetaan, että alueiden kasvun ja työpaikkojen taustalla ovat erilaiset infrastruktuurit; fyysinen, joka kattaa kuljetus- ja tietoliikenneverkot, inhimillinen, eli työvoiman tiedot ja taidot, sekä sosiaalinen, eli huolenpito ja muut tukipalvelut. Kaikkiin niihin sisältyy innovaatiokapasiteetti, joka yhä enenevässä määrin määrittää alueen kilpailukykyä. 19 Suomessa seutukuntien alueellista kilpailukykyä ovat selvittäneet mm. Huovari ym. 20 laatimalla kilpailukykyindeksin, jossa kilpailukykyä tarkastellaan seutukuntatasolla. Seutukuntien kilpailukyvyn osatekijöinä nähdään teoreettisiin lähtökohtiin perustuen inhimillinen pääoma, innovatiivisuus, keskittyminen ja saavutettavuus. Indikaattorin laatimiseen on käytetty näitä osatekijöitä kuvaavia mittareita. Indeksin taustalla vaikuttavat erityisesti kasvuteorian ja uuden talousmaantieteen lähtökohtiin perustuvat periaatteet. Kilpailukyvyn osatekijöille laskettujen osaindeksien todettiin korreloivan vahvasti keskenään, eli kilpailukyvyn tekijät ovat kietoutuneet yhteen ja Taulukko 1. Alueelliseen ja kansalliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät (Gardiner 2003 mukaillen). Infrastruktuuri ja saavutettavuus Perusinfrastruktuuri - tiet - rautatiet - lentoyhteydet - kiinteistöt Teknologinen kulttuuri - ICT - tietoliikenne - internet Tietoinfrastruktuuri - koulutukselliset mahdollisuudet Paikan laatu - asuminen - luonnonympäristö - kulttuuripalvelut - turvallisuus Inhimilliset resurssit Väestötrendit - osaavan työvoiman muuttoliike - monipuolisuus Korkeatasoinen työvoima - tietointensiiviset taidot Tuotantoympäristö Yrityskulttuuri - liittymisen matalat esteet - riskin ottamisen kulttuuri Alakohtaiset keskittymät - tasapaino/riippuvaisuus - työllisyyden keskittyminen - korkeat lisäarvotoiminnot Kansainvälistyneisyys - vienti/kansainvälinen myynti - investoinnit - liikekulttuuri - ulkomaisten suorien investointien luonne Innovaatiot - patentit - T&K-taso - tutkimuslaitokset ja yliopistot - yhteydet yritysten ja tutkimuksen välillä - vuotovaikutukset (epäkaupalliset riippuvuussuhteet) Hallinto ja institutionaalinen kapasiteetti Pääoman saatavuus Erikoistuminen Kilpailun luonne 9 19 European Commission (2007) 20 Huovari ym. (2001)

12 riippuvaisia toisistaan. Kilpailukykyindeksin mukaan Suomen kilpailukykyisimmät alueet ovat kasvukeskuksia, joista etenkin Helsingin seutukunta hyötyy keskittymisen hyödyistä. Etelä- Suomen seutukunnat menestyivät valtakunnallisessa vertailussa keskimäärin muuta maata paremmin. Yleisesti kilpailukykyisimpiä seutuja ovat yliopistokaupungit, joilla on korkea inhimillisen pääoman taso ja innovatiivista yritystoimintaa. Hyvän kilpailukyvyn seudut sijoittuivat yleensä hyvin kaikilla osatekijöillä, mutta samoin heikoimman kilpailukyvyn alueilla yleensä myös kaikki kilpailukykyedellytykset olivat heikkoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tutkimuksessa selvitettiin myös kilpailukykyindeksin yhteyttä alueelliseen BKT:hen ja asukkaiden ansiotuloihin ja todettiin niiden korreloivan hyvin kaikkien kilpailukykyindeksin osatekijöiden kanssa. Huovari ym. toteavat, että alueen menestyminen on moninainen dynaaminen prosessi, joka vaihtelee alueittain ja muuttuu ajassa; taloudellinen menestys ei riipu vain sen resursseista vaan myös resurssit riippuvat alueen menestymisestä. Kilpailukyvyn tekijät ovat kietoutuneet yhteen ja riippuvaisia toisistaan. det markkinoille että fyysiset puitteet kuten infrastruktuurin kattavuus ja laatu. Logistiikkapalvelut puolestaan kattavat muun muassa monipuoliset ja laadukkaat yhteydet sekä lisäarvopalvelut. Julkinen sektori on keskeisessä asemassa logistisen kilpailukyvyn turvaamisessa, sillä julkisen sektorin toimilla voidaan vaikuttaa alueellisten tai paikallisten logistiikkaolosuhteiden toimivuuteen esimerkiksi laatimalla ja toteuttamalla kehitysohjelmia ja logistiikkastrategioita. Tehokas liikennejärjestelmä ja logistiikka, joka laajasti ymmärrettynä kattaa kaikki logistisiin toimintoihin ja tilaus-tuotanto-ketjujen sekä toimitusverkkojen hallintaan liittyvät toimet tieto- ja materiaalivirtoineen, ovat keskeisiä alueen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisen lähteitä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Logistiikan ja alueellisen kilpailukyvyn väliset syyseuraussuhteet ovat monimutkaisia, sillä logistisilta ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen alue houkuttelee alueelle uusia yrityksiä ja edesauttaa jo alueella olevien yritysten elinvoimaisuuden säilymistä. Näin toimiva ja tehokas logistiikka osaltaan kerryttää kumulatiivisia alueiden kilpailuetuja, mutta toisaalta kilpailukykyisellä alueella myös kuljetustarpeet ja logistiikan hallinnan tarpeet lisääntyvät. Alueiden kilpailukykyä on Suomessa tarkasteltu myös useissa Keskuskauppakamarin tekemissä tutkimuksissa vuodesta 2000 lähtien 21. Tutkimuksissa tarkastellaan alueellisten tekijöiden vaikutuksia erityisesti yritysten näkökulmasta; keskeisiä teemoja ovat yritysten kilpailukyky ja toimintaedellytykset sekä sijoittumiseen liittyvät tekijät. Logistiset tekijät ja alueiden kilpailukyky Alueellinen logistinen kilpailukyky muodostuu paitsi maantieteellisistä myös yhteiskunnalliseen tai alueelliseen kehitys- tai palvelutasoon liittyvistä tekijöistä (taulukko 2). Keskeistä alueen logistisen kilpailukyvyn kannalta on saavutettavuus, johon vaikuttavat sekä maantieteelliset etäisyy- Logistisilta ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen alue houkuttelee alueelle uusia yrityksiä ja edesauttaa jo alueella olevien yritysten elinvoimaisuuden säilymistä. Nykyisessä hallitusohjelmassa korostetaan toimivan logistiikan merkitystä Suomen kilpailukyvyn ja saavutettavuuden keskeisenä tekijänä 22. Julkisen sektorin toiminnalla onkin keskeinen rooli kansallisen logistiikan tehokkuuden ylläpitäjänä ja kehittäjänä, sillä sen vastuulla ovat mm. liikenneverkostojen rakentaminen ja ylläpito. Taloudellisten intressien saavutettavuudella on erittäin tärkeä rooli taloudellisen, sosiaalisen ja territoriaalisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi. 21 esim. Keskuskauppakamari (2007) Liikenne- ja viestintäministeriö (2010)

13 Tehokkaan kuljetus- ja tietoliikenneverkoston ja jatkuvan energiansaannin olemassaolo ovat ratkaisevia tekijöitä alueille, jotta ne voivat houkutella yritysinvestointeja. Laadukkaan liikenneinfrastruktuurin luominen ja ylläpitäminen ovat siten tärkeitä alueelliseen kilpailukykyyn ja yritysten sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä. 23 BKT:n kasvun on perinteisesti nähty korreloivan kuljetusten kasvun kanssa siten, että rahtikuljetukset tonnikilometreinä kasvavat hieman BKT:ta enemmän 24. Tosin maa- ja toimialakohtaiset erot ovat huomattavia. Esimerkiksi Venäläisen ym. 25 mukaan talouden rakennemuutos ja palvelusektorin kasvu ovat heikentäneet näiden välistä yhteyttä. Rahtikuljetusten ja talouden kasvun välistä suhdetta voidaan mitata kuljetusintensiteetillä, joka tarkoittaa kuljetustarvetta suhteessa tuotannon arvonlisäykseen tonnikilometreinä euroa kohden (tkm/ ). Suomen kuljetusintensiteetti on Liikenne- ja viestintäministeriön 26 mukaan kasva- nut hitaammin muuhun Eurooppaan verrattuna, mikä selittyy teollisuuden tuotantorakenteen muutoksella, sillä erityisesti kansantaloudellisesti merkittävästi kasvaneen teknologiateollisuuden kuljetusintensiteetti on hyvin alhainen. Kansainvälinen logistiikkaketju kattaa joukon toimintoja kuljetuksesta rahtien yhdistämiseen, varastointiin ja rajaselvityksiin sekä maan sisäiseen jakeluun ja maksusysteemeihin. Maailmantuotannon jakautuminen, tuotteiden elinkaaren lyheneminen ja globaalin kilpailun lisääntyminen korostavat logistiikan roolia kilpailuedun strategisena lähteenä. Logistiikan laadulla voi olla mittaamattomat vaikutukset siihen, mihin maahan yritys sijoittuu, miltä toimittajilta ostaa ja mille kulutusmarkkinoille suuntaa. Korkeat logistiikkakustannukset ja erityisesti alhainen palvelutaso estävät kaupankäyntiä ja ulkomaisia suoria investointeja ja rajoittavat siten taloudellista kasvua 27. Taulukko 2. Alueellisen logistisen kilpailukyvyn tekijöitä. Sijaintitekijät Infrastruktuuri Logistiikkapalvelut Makrologistinen * suunnittelu ja ohjaus Etäisyydet Palvelujen saatavuus - Tuonti- ja vientialueille logistiikan eri osa-alueilla - Alueen sisäiset ja kuljetusmuodoissa Verkostojen kattavuus ja laatu (väylät ja terminaalit) - Tieverkko - Raideverkko - Vesitiet/väylät - Satamat - Lentokentät - Muut terminaalit Muut logistisesti merkittävät maantieteelliset olosuhteet Tietoliikenneinfrastruktuuri ja tietoyhteiskunnan kehitysaste Kilpailun taso palvelutarjonnassa Logistiikkatoimijoiden kustannusympäristö Palvelutarjonnan laatu Kehittäminen ja sääntely eri tasoilla - Kansainvälinen - Kansallinen - Alueellinen - Paikallinen * Julkishallinnon ja kehittämisorganisaatioiden toimet 23 European Commission (2007) 24 esim. McKinnon & Forster (2000) 25 Venäläinen, Niemi & Salmenkari (2009) 26 Iikkanen (2004) Arvis, Mustra, Ojala, Shephard & Saslavsky (2010)

14 Logistisen sijainnin hyvyys tai heikkous voi muuttua ajassa kaupankäynnin integraation, markkinaalueiden kehittymisen ja taloustilanteen mukaan. Suomen logistinen sijainti EU:ssa on muuttunut jäsenmaiden määrän lisääntyessä ja markkinoiden pääpainon siirtyessä kohti Keski-Eurooppaa ja itää. Suomen suhteellisten kilpailuetujen nähdään liittyvän etenkin osaavaan työvoimaan, korkeatasoiseen infrastruktuuriin ja gatewayasemaan Itä-Euroopan, ja varsinkin Venäjän, suuntaan 28. Suurimmat kuljetusvirrat ja EU:n päämarkkinat sijaitsevat suhteellisen etäällä, mutta toisaalta myös Itämeren ympärillä on suuri markkinapotentiaali, sillä alueella asuu noin 100 miljoonaa ihmistä. Yhteistyö ja kaupankäynti EU:n ja Venäjän välillä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa kasvamaan merkittävästi Venäjän talouskasvun myötä, mikä saattaa osoittautua tärkeäksi Suomen logistista sijaintia parantavaksi tekijäksi. 29 Erityisesti transito-kuljetukset ovat kuitenkin herkkiä talouden suhdannevaihteluille. Suomen suhteellisten kilpailuetujen nähdään liittyvän etenkin osaavaan työvoimaan, korkeatasoiseen infrastruktuuriin ja gateway-asemaan Itä- Euroopan, ja varsinkin Venäjän, suuntaan. Ennen maailmanlaajuisen taantuman iskua Venäjän talous kasvoi vuositasolla nopeasti (vuonna 2008 BKT kasvoi 5,6 %), minkä odotettiin lisäävän Suomen kautta kulkevia transito-kuljetuksia merkittävästi 2000-luvun jälkipuoliskolla. Talouden taantuma kuitenkin käänsi talouskasvun suunnan tilapäisesti myös Venäjällä, mutta Suomen Pankin mukaan loppuvuodesta 2009 alkoi jo näkyä merkkejä varovaisesta talouskasvusta ja viennin piristymisestä 30. Samalla voidaan odottaa myös Suomen kautta kulkevien Venäjän-kuljetusten kasvavan ja Suomen logistisen aseman vahvistuvan Venäjän-kuljetusten reitillä. BOFITin mukaan Suomenlahden satamien merkitys Venäjän vientivetoisessa merenkulussa on kasvussa uusien satamien käyttöönoton ja vanhojen satamien laajentamisen myötä 31. Kuljetusmatka Suomen kautta Keski-Eurooppaan on pidempi kuin Baltian maiden kautta, mutta Suomen asemaa kauttakulkumaana vahvistaa korkea logistiikkapalvelujen taso sekä mahdollisuus kuljetusvirtojen yhdistämiseen. Suomen kilpailukyky Venäjän ulkomaankaupan kuljetuskäytävänä perustuu maantieteelliseen läheisyyteen, kilpailukykyiseen infrastruktuuriin, kuljetusten nopeuteen, turvallisuuteen, lisäarvopalveluihin ja logistiseen osaamiseen sekä synergiaetuihin suomalaisen ulkomaankaupan kuljetusten kanssa 32. Maailmanpankin julkaisema Logistics Performance Index (LPI) 33 mittaa useiden indikaattorien avulla maittaista kuljetusketjusuoritetta muihin maihin verrattuna. LPI perustuu monikansallisten rahdintoimittajien ja pikakuljetusliikkeiden ammattilaisille kohdistettuun tutkimukseen. Logistics Performance Index julkaistiin toisen kerran vuonna 2010, ja sen mukaan Suomi sijoittui 12:nneksi mukana olleista 155 maasta. Logistiikkasuoritteeltaan korkealle sijoittuvat maat ovat tyypillisesti logistiikka-alan hubeja tai innovatiivisia avaintoimijoita, joissa logistiikka-alan palveluliiketoiminta on korkeaa tasoa. Vaikka kotimaiset kustannukset tai kohteen saavuttamiseen kuluva aika ovat tärkeitä, LPI:n mukaan näitäkin keskeisempää kaupankäynnin kannalta on toimitusketjun luotettavuus ja ennustettavuus. Indikaattorit kattavat teoriaan ja empiiriseen tutkimukseen perustuvia teema-alueita, joiden avulla logistinen kansainvälinen toimintaympäristö tulee katetuksi. Teemoihin sisältyvät tullikäytäntöjen ja muiden rajatoimintojen tehokkuus, kaupankäynnin ja kuljetuksiin liittyvän infrastruktuurin laatu kansainvälisten kuljetusten järjestämisen helppous ja edullisuus, logistiikkapalvelujen kompetenssi ja laatu mahdollisuus jäljittää ja seurata lähetyksiä sekä kohteen perillemenon täsmällisyys. 28 Silander ym. (1997) 29 Rantanen (2006) 30 BOFIT Venäjä-ryhmä (2009); Marketwatch (2010) BOFIT (2010) 32 Hernesniemi, Auvinen &Dudarev (2005) 33 Arvis, Mustra, Ojala, Shephard, & Saslavsky (2010)

15 Sijaintiteoriat ja toimintojen keskittyminen Sijaintiteorioiden suuntauksia Alueulottuvuus, taloudellisten toimintojen sijainti ja jakauma tilassa, on aina ollut tärkeää taloudellisen kehityksen kannalta. Taloudellinen kehitys, ja siten myös alueellinen kilpailukyky, saa alkunsa pitkälti yritysten suhteellisesta kilpailukyvystä muihin alueisiin nähden. Maa ja luonnonvarat sekä työ ja pääoma on kansantaloustieteen alkuajoista 1700-luvun loppupuolelta lähtien nähty taloudellisen toiminnan perusedellytyksinä olevina tuotannontekijöinä, joiden markkinoilla muotoutuvat tuotannontekijöiden käyttöä ohjaavat maanhinnat ja -vuokrat, palkat ja korot. Tästä näkökulmasta myös sijaintikysymykset ovat perinteisesti olleet luonnollisena kiinnostuksenkohteena. Sijaintiteorioiden avulla on pyritty selittämään ja ennakoimaan taloudellisten toimintojen sijoittumista sekä selvittämään, millaisia vaikutussuhteita eri sijaintitekijöillä on 34. Ajan kuluessa ja yhteiskunnan muuttuessa sijaintiteorioiden lähestymistavat ovat laajentuneet staattisista, homo economicus -ajattelun mukaisista malleista 35 päätöksentekoprosessiin liittyviin ja yrityksen muuttuvaa toimintaympäristöä laajemmin kuvaaviin malleihin 36. Sijaintiteorioiden kaikki suuntaukset ovat kuitenkin kaikki saaneet kritiikkiä osakseen, sillä empiirisissä tutkimuksissa sijaintiongelmaa yleensä lähestytään kokonaisvaltaisesti, jolloin tiettyihin sijaintiratkaisuihin keskittyvät teoriat jäävät vajaiksi todellisuuden selittäjiksi. Esimerkiksi Silanderin 37 mukaan empiirisissä sijoittumistutkimuksissa sijoittumisen teoriaa tulisikin hyödyntää yhdistelemällä eri sijaintiteorioiden antia. Vaikka yritysten sijoittumisen taustalla ovatkin esimerkiksi kustannustekijät ja strategiset valinnat, yksittäisen yrityksen sijoittumisen taustalla vaikuttavat tekijät saattavat olla hyvinkin tapauskohtaisia ja riippua jopa yksittäisten ihmisten valinnoista ja toimintatavoista. 34 Silander ym (1997) 35 esim.weber (1940), Isard esim. Pred (1967); Lundmark & Malmberg (1988); Littunen (1991) 37 Silander ym. (1997) 13 Sijaintiteorioiden kolme pääsuuntaa voidaan jakaa neoklassiseen, behavioristiseen ja strukturalistiseen suuntaukseen 38. Neoklassisissa sijaintiteorioissa pyritään selittämään yksittäisen yrityksen sijoittumista voittoja maksimoivan ja kustannuksia minimoivan rationaalisen toiminnan näkökulmasta. Yrityksen kustannukset muodostuvat tuotanto- ja kuljetuskustannuksista, joiden suuruuteen sijainti vaikuttaa. Tuotantokustannukset sisältävät raaka-aineiden, välituotteiden sekä työn ja pääoman kustannukset, kuljetuskustannukset puolestaan muodostuvat tuotantopanosten kuljetuskustannuksista sekä valmiiden tuotteiden kuljetuskustannuksista. Rationaalisen yrityksen on sijaintia harkitessaan otettava huomioon kaikki kustannustekijät. Optimaalinen sijainti on siellä, missä tavoiteltu tuotannon määrä voidaan tuottaa ja kuljettaa asiakkaille edullisimmin. 39 Suuntauksen tuottamat mallit ovat staattisia eivätkä ota huomioon yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja olettavat, että taloudellisilla toimijoilla on täydellinen tietämys taloudessa tapahtuvista ilmiöistä ja että he käyttävät tietonsa optimaalisesti. Behavioristinen lähestymistapa pyrkii selittämään yritysten sijaintikäyttäytymistä painottuen erityisesti päätöksentekoprosessiin. Suuntauksen mukaan yritykset pyrkivät löytämään sijainnilleen vain tyydyttävän ratkaisun, eivät optimaalista. Lähestymistavassa otetaan huomioon myös sattuman ja epävarmuuden vaikutus yritysten sijoittumiseen. Suuntausta on kritisoitu mm. siitä, että painoarvoa on paljon päätöksentekoprosessissa, mutta se ei kerro, miksi tietynlainen sijaintipäätös syntyy. 40 Strukturalistisen lähestymistavan mukaan sijaintipäätöksen taustalla on aina laajempi toimintaympäristö, eikä yrityksen sijoittumispäätös voi tapahtua irrallaan laajemmasta kontekstista. Strukturalistisen sijaintiteorian lähtökohtana on Silanderin ym. 41 mukaan kolme sijaintipäätöksen taustalla vaikuttavaa lähtökohtaa: 38 esim. Hayter (2000); Silander ks. esim. Laakso & Loikkanen esim. Silander ym. (1997) 41 Silander ym. (1997)

16 1. Yrityksen sijaintipäätös on aina investointipäätös ja osa yrityksen strategiavalintaa 2. Yritys ei valitse strategiaansa tyhjiössä, vaan se on aina sidoksissa toimintaympäristöön 3. Yrityksen sijaintipäätökseen vaikuttavat alueellinen resurssirakenne ja se, kuinka näitä resursseja käytetään hyväksi. Strukturalistista lähestymistapaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että huomiota kiinnitetään liiaksi makrotaloudellisten rajoitteiden tutkimiseen, mutta yritysten sijaintikäyttäytymiseen liittyvät mikrotaloudelliset tekijät jätetään taka-alalle. Sijaintikysymykset globaalissa taloudessa Sijaintikysymykset alkoivat enenevässä määrin kiinnostaa taloustieteilijöitä 1990-luvulla kansallisvaltioiden rajojen hämärtymiseen johtavan kansallisvaltioiden yhdentymisen, esim. EU:n ja NAFTA:n laajentumisen, myötä 42. Fujita ja Thisse (2002) toteavat, että perinteinen talousteoria ei pysty selittämään alueiden erikoistumista ja yritystoiminnan ja asutuksen agglomeraatiota siitä huolimatta, että luonnonresurssien epätasainen alueellinen jakautuminen on perinteisesti ollut mukana sijaintiteorioissa. Fujitan ja Thissen mukaan resurssien erilaisuus ei tarjoa täysin hyväksyttävää selitystä maantieteelliselle keskittymiselle ja alueelliselle erikoistumiselle. Sen sijaan agglomeraation laajuuteen ja erikoistumiseen vaikuttavat myös endogeeniset sosioekonomiset voimat. Laitosten, kuten teollisuuslaitoksen tai varaston, sijaintianalyysiä varten on jonkin hyödykkeen kysynnän tyydyttämisen kustannusten minimoimiseksi kehitetty malleja. Malleista käytetyin on yksinkertainen laitoksen sijaintiongelma (simple plant location problem, SPLP), joka on monien sijaintimallien ytimessä ja olennainen taloudellisten toimintojen maantieteen kannalta riippumatta siitä, millaisissa institutionaalisissa olosuhteissa toiminnot tapahtuvat. Yleistäen kustannukset muodostuvat laitoksen sijoittamisesta aiheutuvista kiinteistä kustannuksista sekä kuljetuskustannuksista, jotka aiheutuvat tuotteen toimittami- 42 Fujita & Thisse (2002) 14 sesta laitoksesta kuluttajille. SPLP-malli kiteyttää näistä muodostuvat kustannukset hyödyntäen matemaattista mallia, jonka avulla voidaan minimoida tuotanto- ja kuljetuskustannuksista muodostuva summa. 43 Jos muiden tekijöiden vaikutus yrityksen sijoittumiseen oletetaan merkityksettömäksi, markkinasuuntautuneen yrityksen optimaalinen sijainti on asiakkaiden etäisyyksien mediaanipiste, jossa asiakkaiden kuljetuskustannukset minimoidaan. Sijaintikysymyksiä kaupunkien ja yritysten sijoittumisessa on tarkasteltu 1990-luvulta lähtien Paul Krugmanin luotsaamassa uudessa talousmaantieteessä, joka pyrkii tunnistamaan alueiden kehityksen taloudellisia mekanismeja 44. Suuntauksen pyrkimyksenä on matemaattisten mallien avulla ymmärtää, miksi erilaisten ja erikokoisten kaupunkien verkosto voi olla olemassa, ja kuinka uusia kaupunkeja syntyy yritysten ja kotitalouksien tuotanto- ja kulutuspäätösten sekä sijaintivalintojen kautta 45. Suuntauksen mukaan se, johtaako markkinoiden integraatio keskittyneempään tuotantorakenteeseen, riippuu muun muassa tuotannon luonteesta. Perinteisen neoklassisen näkemyksen mukaan tuotannon suhteelliset edut johtavat lisääntyneeseen erikoistumiseen ja tuotannon maantieteelliseen keskittymiseen kaupankäynnin rajoitusten vähenemisen myötä. Toisaalta tuotannon erikoistumisen myötä tuotannon maantieteellinen keskittyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Uudessa talousmaantieteessä analysoidaan kaupan integraation ja teollisuuden sijoittumisen välistä suhdetta jälkimmäisessä, eli erikoistuneen tuotannon, olosuhteissa. Tuotannon maantieteelliseen keskittymiseen vaikuttavat myös kaupankäynnin kustannustaso, suhteellisten etujen rakenne sekä teollisuuden ominaispiirteet, kuten mittakaavaherkkyys ja tuotannon erikoistumisen ulottuvuus. Keskeistä suuntauksessa ovat kasautumisen eli agglomeraation mukanaan tuomat edut; kasautumisen taustalla ovat itse itseään ruokkivat ja toisiinsa linkittyvät kysynnän ja tarjonnan voimat, jotka houkuttelevat alueelle uusia yrityksiä Fujita & Thisse (2002) 44 Krugman (1991) 45 Laakso & Loikkanen (2004) 46 Mucchielli & Mayer ed. (2004)

17 Toimintojen keskittyminen Kasautumisen, eli toimintojen keskittymisen, taustalla vaikuttavat alueen absoluuttiset ja suhteelliset edut verrattuna muihin alueisiin, tuotannon mittakaavaedut sekä kasautumisen edut ja haitat. Kasautumisen vaikutukset huomattiin jo varhain, ja esimerkiksi August Lösch (1940) teoriassaan esitti, että kaupungeilla on kasautumisen hyötyjen ja haittojen mukaan määräytyvä optimikoko. 47 Toimintojen kasautumisesta aiheutuvat edut ja haitat ohjaavat yritysten sijaintikäyttäytymistä. Usein yrityksen sijaintipaikka valitaan siksi, että alueella on jo ennestään taloudellista toimintaa. Lumipallomaisesti kasvavien agglomeraatioetujen vuoksi myös lähtökohdiltaan heikompi sijaintipaikka saattaa tulla vetovoimaiseksi uusien yritysten näkökulmasta, vaikka ensimmäiset yritykset olisivat sijoittuneet alueelle osittain sattuman vaikutuksesta 48. Talouden kehitykseen liittyvä luonnollinen keskittyminen jollakin alueella voi siten olla pitkälti sattuman ja sitä seuranneen historiallisen kehityksen tulosta. Kehityksen suunta ei kuitenkaan ole vakio, sillä se, millaisia odotuksia taloudenpitäjillä on alueiden tarjoamista mahdollisuuksista, voi muuttaa kehityksen suuntaa. Kasautumisen taustalla ovat itse itseään ruokkivat ja toisiinsa linkittyvät kysynnän ja tarjonnan voimat, jotka houkuttelevat alueelle uusia yrityksiä. Suurten ja monipuolisten kaupunkialueiden etuina yritysten sijainnille nähdään jaetut panosmarkkinat: laajat työvoimamarkkinat, vaihtoehtoiset käyttötavat kiinteälle pääomalle ja innovaatioiden leviäminen, jota edistävät monipuoliset ja helposti syntyvät kontaktit. Kaupungin kasvaessa siitä tulee mediaanisijainti yhä useammalle markkinasuuntautuneelle yritykselle. Toisaalta optimikoon ylittyessä kasautumisen haitat ylittävät edut. Haitat ilmenevät mm. ruuhkautumisesta aiheutuvina ympäristö-, liikenne- ja turvallisuusongelmina sekä korkeina tuotanto- ja kuljetuskus- 47 Laakso & Loikkanen (2004) 48 Silander ym. (1997) 15 tannuksina maan hintojen ja vuokrien nousun sekä ruuhkautumisen myötä. 49 Tällöin suurten kaupunkialueiden ulkopuolisten alueiden houkuttelevuus toiminnan sijaintialueena kasvaa. Fujitan ja Thissen 50 mukaan kasautuminen on taloudellisten toimintojen sijoittumisessa vallitseva piirre paitsi globaalilla, myös kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Teoksessaan he selittävät, kuinka taloudelliset mekanismit johtavat toimintojen kasautumiseen, ja millainen suhde vallitsee kasautumisen ja taloudellisen kasvun välillä. Kasautuminen määräytyy yksittäisten taloudellisten toimijoiden sijoittumispäätösten perusteella, ja kasautumista tapahtuu, kun päätöksellä saavutetaan kasvavia tuottoja ja säästöjä liikkuvuuskustannuksissa. Epätäydellisen kilpailun olosuhteissa kaupunkien sisällä muodostuu yritysklustereita, kun yritykset pyrkivät saavuttamaan kilpailuetua muihin nähden. Fujitan ja Thissen 51 mukaan klusterien muotoutumisen hyötyjä ovat 1. Korkealle erikoistuneen työvoiman saanti ja uusien ideoiden kehittyminen, jotka molemmat perustuvat ihmispääoman kasautumiseen ja kasvotusten tapahtuviin kohtaamisiin 2. erikoistuneiden panospalveluiden saatavuus sekä 3. modernin infrastruktuurin olemassaolo. Keskeistä näille ilmentymille on se, että ne vaikuttavat vain samalle maantieteelliselle alueelle kuuluviin yrityksiin eivätkä leviä alueelta toiselle. Teollisuusklustereiden muotoutuminen riippuu Fujitan ja Thissen mukaan kolmesta suhteellisesta tekijästä: paikallistalouden suuruudesta, hintakilpailun intensiteetistä ja kuljetuskustannusten tasosta. 49 Laakso & Loikkanen (2004) 50 Fujita & Thisse (2002) 51 Fujita & Thisse (2002)

18 Logistiikka yrityksissä Logistiikan rooli Logistiikan rooli yrityksissä muodostuu kaikkeen materiaalivirtaan liittyvistä toiminnoista tavarantoimittajilta tehtävistä raaka-aineiden ja komponenttien hankinnasta, yrityksen toiminnasta ja tuotteiden jakelusta asiakkaille. Toimitusketjuun liittyy monimutkaisimmillaan hyvin monia toimijoita, jotka globaalissa taloudessa toimivat yhä useammin kansainvälisesti. Mitä monimutkaisempi toimitusketju on, sitä tehokkaampaa informaation kulkua toimitusketjun hallinta vaatii ketjun toimijoiden välillä. Logistiikan merkitys ja siitä aiheutuvat kustannukset yrityksille vaihtelevat suuresti yrityksen toimialan mukaan; logistiikkayritysten asiakkaat muodostuvat pääosin teollisuuden ja kaupan yrityksistä, mutta myös näiden välillä kuljetussuoritteet vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi teknologiateollisuuden yrityksissä materiaalivirrat ovat usein pieniä informaatiovirtojen muodostaessa valtaosan liikenteestä, valmistavalle teollisuudelle logistiikkakustannukset puolestaan muodostavat selvästi merkittävämmän osan yrityksen liikevaihdosta. Siksi logistisilla tekijöillä on erilainen merkitys erityyppisten yritysten sijoittumisratkaisuille. Yrityksessä voidaan saavuttaa kilpailuetua muihin yrityksiin nähden tehostamalla arvoketjuun liittyviä toimintatapoja. 52 Porter (1985) 16 Porter 52 määrittelee logistiikan aseman yrityksessä ns. arvoketjumallilla. Arvoketjumallissa tarkastellaan strategioita, jotka tuottavat arvonlisäystä asiakkaan näkökulmasta ja tuottavat yrityksille kilpailukykyä logistiikan avulla. Yrityksessä voidaan saavuttaa kilpailuetua muihin yrityksiin nähden tehostamalla arvoketjuun liittyviä toimintatapoja, jotka muodostuvat ensisijaisista toiminnoista, kuten tulo- ja lähtölogistiikasta, toiminnasta, myynnistä ja markkinoinnista sekä palveluista, ja näitä tukevista tukitoiminnoista, kuten yritysrakenteesta, henkilöstöresurssien hallinnasta, teknologisesta kehityksestä sekä hankinnasta. Saavuttaakseen kilpailuedun yrityksen täytyy tarjota asiakkailleen korkeampaa arvonlisäystä kuin kilpailijansa tai toimia ainutlaatuisella tavalla, joka luo suurempaa erilaistumista. Rantalan 53 mukaan logistiikkaa voidaan määritellä monin tavoin, mutta jokaisen määritelmän mukaan fyysisen materiaalivirran hallinta, kuljetukset, varastointi ja materiaalinkäsittely ovat olennaisia logistisen systeemin osia. Logististen toimintamallien ja hallintajärjestelmien kehitys on hyvin nopeaa, ja usein niihin sisältyy ajatus asiakassuuntautumisesta ja koko toimitusketjun integroimisesta. Logistiikka ei koskaan ole erillinen ja yksittäinen toiminto; se on sekä ajattelutapa että suunnittelumalli, joka luo puitteet toiminnoille. Hesse & Rodrigue 54 esittävät logistiikan muodostuvan jakelusta (physical distribution) ja materiaalin hallinnasta (material management), jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Jakelu kattaa tuotteiden liikkumisen ja käsittelyn tuotannosta myyntiin ja kulutukseen, etenkin kuljetuspalvelut, tavarantoimituksen ja varastointipalvelut, kaupan sekä tukku- ja vähittäiskaupan. Materiaalin hallinta puolestaan koostuu kaikista niistä toiminnoista, jotka liittyvät tuotteiden valmistukseen kaikissa vaiheissa toimitusketjua. Se kattaa tuotantoon ja markkinointiin liittyvät toiminnot, kuten tuotantosuunnittelun, kysyntäennusteet sekä hankinnan ja varastonhallinnan. Kysyntä määrää kuljetustarpeita nykyään yhä enemmän, ja tuotantoa, jakelua ja kulutusta on siksi vaikea enää erottaa toisistaan. Kuvassa 2 esitetään Hessen ja Rodriquen tutkimukseen perustuen logistiikan kehitys erillisistä toiminnoista toimitusketjujen hallintaan. 53 Rantala (2006) 54 Hesse & Rodrigue (2004)

19 Kuva 2. Logistiikan kehitys. Lähde: Hesse & Rodrique (2004). Logistiikan trendejä Logistiikan merkitys yritysten kilpailukyvylle on kasvanut jatkuvasti, erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimittaessa. Globalisaatio ja markkinoiden integraatio ovat nousseet merkittävään asemaan logistisessa liiketoimintaympäristössä. Toisaalta valmistavan teollisuuden liiketoimintaympäristö on muuttumassa, kun yritykset keskittyvät ydinliiketoimintoihinsa ja ulkoistavat sivutoimintojaan. Samalla myös logistiikkapalvelujen markkinat ovat kasvaneet merkittävästi, ja myös logistiikkapalveluita tarjoavat yritykset ovat entistä kansainvälisempiä. Eniten kasvua on tapahtunut ns. kolmannen ja neljännen osapuolen logistiikkapalveluissa. Logistiikkayritysten keskittyminen on selvästi yleistynyt viime vuosien aikana. Myös Suomeen on jo viime vuosien aikana perustettu tai suunniteltu lähivuosina toteutettavaksi useita logistiikkakeskuksia, jotka tarjoavat yrityksille mahdollisuuden sijoittua valmiiksi kaavoitetulle alueelle ja hyötyä logistiikkakeskuksen tarjoamista lisäarvopalveluista ja muiden yritysten läheisyydestä logistisesti kilpailukykyisillä alueilla. Yritysten kyky toimia yhä haastavammassa liiketoimintaympäristössä on entistäkin tärkeämpää kustannustehokkuuden ja asiakassuuntautuneisuuden vaatimusten korostuessa globaalin tuotannon ja tuotantolaitosten sijoittumisessa. Samaan aikaan asiakkaat vaativat yhä laajempaa tuotevalikoimaa minimaalisilla toimitusajoilla, mikä on johtanut aikaperustaiseen kilpailuun massatilaustöineen ja -palveluineen. Myös kysynnän ennalta arvaamattomuus on lisääntymässä, mikä lisää vaatimusta toimitusaikojen lyhenemiselle ja toimitusketjujen joustavuudelle. 55 Yritysten kyky toimia yhä haastavammassa liiketoimintaympäristössä on entistäkin tärkeämpää kustannustehokkuuden ja asiakassuuntautuneisuuden vaatimusten korostuessa globaalin tuotannon ja tuotantolaitosten sijoittumisessa. Kiristynyt kilpailu, teknologinen kehitys ja globaalit liiketoimintastrategiat vaativat kustannustehokasta toimitusketjun hallintaa ja koordinointia jopa raaka-ainetoimittajista loppukäyttäjiin saakka. Toimitusketjun hallinta (Supply chain management), joka pyrkii strategisesti minimoimaan ketjuun sisältyviä kustannuksia ja toimittamaan 55 Solakivi ym. (2009); Rantala (2006) 17

20 tuotteet asiakkaille sovitun palvelutason mukaisesti, onkin 1990-luvulta lähtien noussut tärkeäksi osaksi yritysten liiketoimintastrategioita. 56 Liiketoimintaympäristössä kilpaillaan nykyään ennemminkin toimitusketjujen tai verkostojen välillä yksittäisten yritysten sijaan. Tämän vuoksi tuotanto- ja jakeluyrityksillä onkin nykyään taipumus nähdä itsensä osana suurempia toimitusketjuja, jotka muodostavat maantieteellisesti hajautuneita mutta toiminnallisesti integroituneita toimintoja. 57 Ns. ohuen johtamisen (lean management) ideologialla on ollut suuri vaikutus toimitusketjuihin. Sen mukaisesti yrityksestä ulkoistetaan kaikki lisäarvoa tuottamattomat toiminnot kustannusrakenteen keventämiseksi, tiedonkulun nopeutumiseksi ja huomion kiinnittämiseksi kokonaisuuksien toimivuuteen. Ohut johtaminen vaatii toimivaa yhteistyötä, korkeaa teknologiaa ja nopeita ja suoria toimitusketjuja, joita kehitetään jatkuvasti kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ohuen johtamisen yksi tärkeimmistä lähtökohdista on varastojen minimoiminen ja toimitusten järjestäminen tiukasti kysynnän perusteella. 58 Ohuen johtamisen yksi tärkeimmistä lähtökohdista on varastojen minimoiminen ja toimitusten järjestäminen tiukasti kysynnän perusteella. Kemppaisen ja Vepsäläisen 59 mukaan toimitusketjujen hallinnan tulevaisuuden trendit liittyvät seuraaviin teemoihin: yhteistyöstä tulee laajentuneiden toimitusketjujen strategisin voimavara palvelut ja tuki tulevat yhtä tärkeiksi kuin itse tuote yritykset tulevat parantamaan palvelutarjontaansa sopeutuakseen myrskyisään liiketoimintaympäristöön 56 Solakivi ym. (2009); Rantala (2006) 57 Rantala (2006) 58 Hesse & Rodrigue (2004) 59 Kemppainen & Vepsäläinen (2003) Toiminnoista, jotka eivät kuulu arvonlisäysketjun ytimeen, luovutaan. Logistiikkastrategia ja vaativat toimitusketjut Elinkeinoelämän Keskusliiton 60 mukaan hyvin hoidettu logistiikka on kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille elinehto kilpailukykyisinä pysymiseksi, sillä tuotteiden lyhyet elinkaaret, kiihtyvä hintaeroosio ja kysynnän heilahtelu ovat arkipäivää. Siksi logistiikkastrategia, jolla pyritään toimitusketjun kokonaisvaltaiseen hallintaan, on yritysten tuotteiden ja toiminnan kannattavuuden kannalta erittäin oleellinen. Se muodostuu toimitusverkostoon liittyvistä päätöksenteon periaatteista, politiikoista, suunnitelmasta ja kulttuurista. Sen tarkoituksena on kustannusten vähentäminen (yleensä kuljetuksissa ja varastoinnissa), palvelun parantaminen ja sitoutuneen pääoman pienentäminen, jotta voitaisiin saavuttaa mahdollisimman suuri kannattavuus ja kustannustehokkuus yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi. Strategiaan vaikuttaa keskeisesti yrityksen toiminnan luonne; tuotteiden ja palveluiden ominaisuudet, mutta myös tuotantomäärät ja kysynnän luonne. Logistiikkastrategia, jolla pyritään toimitusketjun kokonaisvaltaiseen hallintaan, on yritysten tuotteiden ja toiminnan kannattavuuden kannalta erittäin oleellinen. Perusvaihtoehtoina logistiikkastrategioille Elinkeinoelämän Keskusliitto esittää Fisherin 61 artikkeliin perustuen kolme perusvaihtoehtoa: kustannustehokkuus (lean), ketteryys (agile) sekä näiden yhdistelmä (taulukko n). Kustannustehokkuus soveltuu tilanteeseen, jossa kysyntä on ennakoitavissa, tuotantomäärät suuria ja tuotteiden elinkaaret pitkiä. Ketteryyttä eli markkinaresponsiivisuutta puolestaan tarvitaan silloin, kun asiakaspalvelu on pidettävä koko ajan huipussaan ja 60 Elinkeinoelämän Keskusliitto (2008) 61 Fisher (1997) 18