Marja Hollo Heidi Backman Riitta Hakulinen Jukka Katajisto Leena Koski Marja-Leena Pernu. KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSALAN koulutuksen arviointi

Transkriptio

1 Marja Hollo Heidi Backman Riitta Hakulinen Jukka Katajisto Leena Koski Marja-Leena Pernu KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSALAN koulutuksen arviointi Opetushallitus Arviointi 6/2001

2 Opetushallitus ja tekijät Graafinen suunnittelu ja taitto: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN ISNN

3 LUKIJALLE Tämä julkaisu on käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksesta tehty kokonaisarviointi, jonka valmistelu aloitettiin syksyllä Arviointi tehtiin vuosina ja se kohdistettiin nuorten ja aikuisten ammatilliseen peruskoulutukseen sekä oppisopimuskoulutukseen. Suomenkielisen koulutuksen lisäksi arvioinnissa oli mukana käsi- ja taideteollisuusalan ruotsinja saamenkielinen koulutus. Tämä käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksen kokonaisarviointi on ensimmäinen alalla tehty valtakunnallinen selvitys. Arviointiin osallistuivat maamme kaikki käsi- ja taideteollisuusalan ammatillista peruskoulutusta antavat yksiköt, ja arvioinnin järjestäminen vaati mukana olleilta paljon työtä ja käytännön järjestelyjä. Arviointiraportti on laadittu palautteeksi ja kehittämisen pohjaksi alan koulutusta järjestäville koulutusyksiköille ja koulutuksen järjestäjille sekä päätöksentekijöille. Käsi- ja taideteollisuusalan arvioinnissa on hyödynnetty Opetushallituksessa aikaisemmin tehtyjä arviointeja. Aineisto kerättiin usealta taholta erilaisilla menetelmillä. Jotta laaja aineisto voitiin hyödyntää mahdollisimman hyvin, päädyttiin arviointityön aikana kehittämään muutamia keskeisiä indeksejä, joiden perusteella olisi mahdollista kuvata koulutuksen, oppimisympäristön ja oppimistulosten välistä yhteyttä. Koulutusyksiköiden profiilien kuvaaminen indeksien perusteella on uutta, joten niistä ei tämän arvioinnin pohjalta vielä voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Niiden tehtävä on lähinnä avata keskustelu siitä, minkälaisessa käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksikössä saavutetaan hyviä oppimistuloksia. Käsi- ja taideteollisuusalan kokonaisarviointiprojektin johtajana toimi opetusneuvos Anu Räisänen. Arviointityön projektiryhmän muodostivat projektipäällikkönä opetusneuvos Marja Hollo, erikoissuunnittelija Riitta Hakulinen, ylitarkastaja Heidi Backman, ylitarkastaja Jukka Katajisto, opetusneuvos Leena Koski ja erikoistutkija Marja-Leena Pernu, jotka kaikki ovat myös kirjoittaneet arviointiraporttia. Projektisihteerinä toimi valt. yo Sanna Koskinen Raportin kieliasun on tarkistanut filosofian maisteri Minna Pernaa. Arviointityön yhtenä osana oli oppimistulosten arviointi, jota varten asetetun projektiryhmän projektipäällikkönä toimi opetusneuvos Anu Räisänen ja Opetushallituksen jäseninä mukana olivat erikoissuunnittelija Riitta Hakulinen ja opetusneuvos Marja Hollo. Oppilaitosten edustajina olivat lehtori Ari Hurskainen Joensuun oppimiskeskuksesta, lehtori Auli Ilmola Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta, koulutuspäällikkö Arja Inkiläinen Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta, metallialan opettaja Ilari Mehtonen Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja lehtori Jorma Sahlberg Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Projektiryhmän asiantuntijoina olivat lehtori Ritva Siippainen Loimaan ammatti-instituutista ja lehtori Lena Malmberg Yrkesinstitutet Sydvästistä. Päättökokeen kehittämisessä ja tulosten analysoinnissa olivat mukana myös projektisuunnittelija Hannele Ellä, tutkimussihteeri Mari Huhtanen ja erikoistutkija Jari Metsämuuronen. 3

4 2 Oppilaitoshaastatteluissa Opetushallituksen ulkopuolisina haastattelijoina olivat koulutuspäällikkö Kirsti Kesälä-Lundahl Käsi- ja taideteollisuusliitosta, lehtori Yrjö Tervonen Lahden ammattikorkeakoulusta ja henkilöstöjohtaja Therese Söderman. Arviointityön tukiryhmän muodosti käsi- ja taideteollisuusalan asiantuntijaryhmä, johon kuuluivat yrittäjä Katja Anttila Ateljee KA:sta, konsultti Raul Johnsson JNC-Consulting Oy:stä, sisustusarkkitehti Markku Kosonen ja toiminnanjohtaja Virve Pajunen Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuusliitto ry:stä sekä koulutusjohtaja Liisa Tiirola-Santala Lahden ammattikorkeakoulusta. Arviointityössä pysyvänä asiantuntijana oli emerita professori Pirkko Anttila Akatiimi Oy:stä. Esitän parhaimmat kiitokset sekä arviointityössä mukana olleille asiantuntijoille että myös oppilaitosten henkilöstölle ja opiskelijoille sekä työ- ja kulttuurielämän edustajille. Helsingissä Anu Räisänen Opetusneuvos 4

5 TIIVISTELMÄ Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen kokonaisarvioinnin tehtävänä oli selvittää alan koulutuksen tuloksellisuutta ja tuottaa tietoa voimavarojen kohdentamiseksi, päätösten tekemiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi. Arviointiaineisto kerättiin kyselyillä, koulutusyksiköiden itsearvioinnilla, oppilaitoshaastatteluilla ja oppimistulosten arvioinnilla. Tietoa hankittiin myös tilastoista, tutkimuksista ja Opetushallituksessa aikaisemmin tehdyistä arvioinneista. Aineistoa kerättiin koulutuksen järjestäjiltä, koulutusyksiköiden pedagogiselta johdolta, opettajilta ja opiskelijoilta, työ- ja kulttuurielämän edustajilta ja muilta sidosryhmiltä. Arviointiin osallistui 46 käsi- ja taideteollisuusalan peruskoulutusta antavaa koulutusyksikköä, ja se tehtiin vuosina Tulokset on esitetty pääosin valtakunnallisen tilanteen kuvauksina tarkastelemalla eroja joidenkin taustamuuttujien suhteen. Arvioinnin tulokset osoittavat, että käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen tarjonta ei ole tasapainossa suhteessa alalla oleviin työpaikkojen määrään, vaan koulutusta tarjotaan enemmän kuin alalla on työpaikkoja. Alueellisesti koulutuksen saatavuus on hyvä, koska koulutusyksikköverkko kattaa koko valtakunnan. Koulutuksen järjestäjän tekemästä koulutustarpeen systemaattisesta ennakoinnista ei vielä saatu näyttöä. Arviointi osoitti, että koulutuksen järjestäjillä oli selviä puutteita ennakoida käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen koulutuksen määrällisiä tarpeita suuntautumisaloittain suhteessa elinkeinorakenteen muutoksiin. Arvioinnin perusteella näytti myös siltä, että yrittäjyyttä painotettiin koulutuksessa ja koulutusyksiköiden toiminnassa liian vähän, vaikka yrittäjyyttä korostetaan opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa. Yrittäjyys onkin tärkeä osa koulutusta, koska alalla on vähän valmiita työpaikkoja ja koska ammatinharjoittaminen on useille alalle valmistuneille lähes ainoa vaihtoehto toimia koulutusta vastaavassa ammatissa. Tärkeimmät henkilöstön kehittämistarpeet olivat henkilöstön ammattitaidon ja pedagogisen osaamisen kehittäminen sekä työelämän tuntemuksen lisääminen. Vain joka toisessa käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksikössä oli laadittu henkilöstön kehittämissuunnitelma. Päätoimisista opettajista 80 %:lla oli opettajakelpoisuus ja pitkäaikainen kokemus opetustyöstä, sillä yli puolet päätoimisista opettajista oli ollut opettajana vähintään 10 vuotta. Sitä vastoin opettajien kokemus työelämästä oli selvästi liian vähäinen, sillä vain 12 % opettajista oli ollut vähintään kuukauden muussa kuin opetustyössä vuosina Käsi- ja taideteollisuusalan keskimääräiset opiskelijakohtaiset kustannukset vuonna 1997 olivat markkaa, mikä vastaa reaalisesti vuoden 1993 tasoa. Opiskelijakohtaisilla kustannuksilla mitattuna toiminnan tehokkuus on lisääntynyt erityisesti tukipalveluiden tuottamisessa. Hallinnon menot opiskelijaa kohden olivat lisääntyneet reaalisesti viidenneksellä. Myös opetukseen suunnatut resurssit olivat jonkin verran lisääntyneet. Alan kokonaiskustannukset opiskelijaa kohden olivat vajaan kolmanneksen suuremmat kuin ammatillisissa oppilaitoksissa keskimäärin. Koulutusalalle oli tyy- 5

6 2 pillistä hyvin suuri kustannustason ja -rakenteen vaihtelu koulutusyksiköittäin: vaihteluväli oli markkaa. Käsi- ja taideteollisuusalan tutkintorakenne on työelämän kannalta toimiva, koska se antaa koulutuksen järjestäjälle mahdollisuuden päättää perustutkinnon suuntautumisaloista ja järjestää koulutusta täysin uusillekin aloille. Koulutuksen järjestäjien on kuitenkin uusista suuntautumisaloista päättäessään nykyistä perusteellisemmin selvitettävä, kuinka paljon suunnitellulle ammattitaidolle on työ- ja kulttuurielämässä kysyntää. Vain muutamassa koulutusyksikössä oli suuntautumisaloja tarkistettu vuosittain sillä perusteella, kuinka hyvin suuntautumisalat vastaavat alueellisesti ja valtakunnallisesti alan ajankohtaisia tarpeita. Oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman käyttö koulutusyksikössä sisäisen kehittämisen välineenä ei näytä vielä toteutuneen kuin pienessä osassa koulutusyksiköitä. Opetussuunnitelmat olivat usein yksinomaan opettajien tekemät, eikä niitä laadittaessa ollut juurikaan tehty yhteistyötä työ- ja kulttuurielämän edustajien kanssa eikä myöskään opiskelijoiden kanssa. Päättökokeen tulokset osoittivat, että opetussuunnitelman perusteiden mukaiset osaamisalueet (suunnittelu, valmistus, kädentaito, kommunikointi sekä taloudellinen ajattelu ja toiminta) osattiin hyvin. Kun näitä osaamisalueita tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena eikä suuntautumisaloittain, arvosanan kiitettävä sai 11 %, arvosanan hyvä 65 % ja tyydyttävän 20 % opiskelijoista. Opiskelijoista 4 % sai hylätyn arvosanan. Osaamisessa oli selviä suuntautumisalakohtaisia eroja. Useissa koulutusyksiköissä oli opetusmenetelmiä monipuolistettu ja lisätty vaihtoehtoisia koulutuksen järjestämistapoja, mutta siitä huolimatta joustavat opiskelumahdollisuudet eivät kuitenkaan olleet selvästi lyhentäneet opiskelijoiden koulutukseen käyttämää aikaa. Koulutusyksiköiden ja työelämän välinen yhteistyö oli arvioinnin perusteella erittäin vähäistä. Tehty yhteistyö liittyi lähes yksinomaan opiskelijoiden työpaikkakoulutuksen ohjaamiseen. Yhteistyön lisääminen on erittäin tarpeellista tulevina vuosina ammatillisiin opintoihin sisältyvän vähintään 20 opintoviikon laajuisen työssäoppimisen järjestämisen kannalta. AVAINSANAT: Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillinen perus- ja aikuiskoulutus, arviointi, tehokkuus, vaikuttavuus, taloudellisuus, työllistyminen ja työmarkkinat. 6

7 SAMMANDRAG Syftet med helhetsutvärderingen av den grundläggande yrkesutbildningen och yrkesutbildningen för vuxna inom hantverk och konstindustri var att reda ut, hur framgångsrik utbildningen på området varit och att producera information för en inriktning av resurserna, för beslutsfattandet och för utvecklingen av utbildningen. Utvärderingsmaterialet baserar sig på förfrågningar, utbildningsenheternas egna självvärderingar, intervjuer på läroanstalterna och en utvärdering av inlärningsresultaten. Information ficks även från statistiker, diverse utredningar och utvärderingar som gjorts tidigare av Utbildningsstyrelsen. Material samlades in från utbildningsarrangörerna, utbildningsenheternas pedagogiska ledning, lärarna och de studerande, representater för arbets- och kulturlivet samt övriga intressentgrupper. I utvärderingen deltog 46 utbildningsenheter inom den grundläggande yrkesutbildningen i hantverk och konstindustri, och den genomfördes under åren Resultaten har redovisats i huvudsak i form av beskrivningar av situationen i hela landet utgående från skillnader mellan ett antal bakgrundsvariabler. Resultaten av utvärderingen visar, att utbudet på grundläggande yrkesutbildning i hantverk och konstindustri och antalet arbetsplatser på området inte står i balans, utan att mer utbildning arrangeras än vad det finns arbetstillfällen. Regionalt är tillgången till utbildning god, emedan läroanstaltsnätet täcker hela landet. Ingen av utbildningsarrangörna har tillsvidare visat prov på en systematisk prognostisering av utbildningsbehovet. Utvärderingen visar, att arrangörarna mera metodiskt än hittills måste kunna relatera det kvantitativa behovet av utbildning i de olika inriktningsalternativen inom hantverk och konstindustri till förändringarna inom näringslivet. Utvärderingarna antydde vidare, att alltför liten tonvikt i verksamheten lagts på företagsamhet, trots att företagsamheten betonas alldeles speciellt i grunderna för den nationella läroplanen. Entreprenörskap bör tydligare än hittills ses som en viktig del av utbildningen, emedan det finns få arbetsplatser på området och emedan egen yrkesverksamhet är så gott som det enda alternativet för många av dem som blivit färdiga på området att kunna utöva det egna yrket. De viktigaste behoven i fråga om utvecking av personalen är att bredda dess yrkesskicklighet och pedagogiska kunnande och att öka dess kännedom om arbetslivet. Endast i varannan läroanstalt inom hantverk och konstindustri har man utarbetat en plan för fortbildning av personalen. 80 % av lärarna med huvudtjänst innehade lärarkompetens och en långvarig erfarenhet av att undervisa, ty över hälften av de heltidsanställda lärarna hade arbetet som lärare i åtminstone tio år. Däremot var lärarnas erfarenhet av arbetslivet alldeles för klent, ty endast 12 % av lärarna hade verkat under åtminstone en månad i ett annat arbete än läraryrket under åren De genomsnittliga kostnaderna per studerande i hantverk och konstindustri uppgick 1997 till mark, vilket reelt motsvarar nivån Om man som måttstock använder kostnaderna per studerande, kan man skönja en effektivering av verksamheten särskilt i fråga om produktionen 7

8 2 av stödtjänster. De administrativa kostnaderna per studerande har reellt ökat med en femtedel. Även resurserna i undervisning har ökat något. De totala kostnaderna per studerande på området var en knapp tredjedel större än inom yrkesutbildningen i snitt. Utmärkande för utbildningsområdet är en stor variation i kostnadsnivå och -struktur mellan enheter: variationsbredden var mark. Examansstrukturen inom hantverk och konstindustri bör anses tillgodose näringslivets behov, emedan det ger utbildnigsarrangörerna möjlighet att bestämma inriktningsalternativen inom den grundläggande yrkesutbildningen och att ordna utbildning också på helt nya områden. Arrangörerna bör dock, då de fattar beslut om nya inriktningsalternativ, bättre än för närvarande reda ut, hur stor efterfrågan på den planerade utbildningen är inom arbets- och kulturlivet. Endast inom ett fåtal utbildningsenheter hade man årligen justerat inriktningsalternativen utgående från hur väl inriktningsalternativen lokalt och regionalt motsvarade de aktuella behoven. Anvädningen av en läroanstaltsspecifik läroplan som redskap för den interna utvecklingen av utbildningsenheten förefaller att tillsvidare ha realiserats endast vid ett fåtal läroanstalter. Läroplanerna hade ofta utarbetats av läraren ensam utan något nämnvärdare samarbete med representater för arbets- och kulturlivet eller större delaktighet av de studerande. Resultaten i slutexamensprovet visade, att kunnighetsområdena (planering, tillverkning, handens färdighet, kommunikation och ekonomiskt tänkande och handlande) enligt grunderna för den nationella läroplanen behärskades väl. Då dessa kunnighetsområden granskades som en helhet, istället för enligt inriktningsalternativ, erhöll 11 % av de studerande vitsordet berömlig, 65 % vitordet god och 20 % vitsordet nöjaktig. 4 % av de studerande underkändes. Det rådde tydliga skillnader enligt inriktningsalternativ i kunskapsnivån. I ett flertal utbildningsenheter hade undervisningsmetoderna diversifierats och alternativen för anordnandet av utbildning ökats, men trots detta hade flexiblare studiemöjligheter inte klart förkortat de studerandes studietid. Samarbetet mellan utbildningsenheterna och arbetslivet var enligt utvärderingsresultaten obetydligt. Det samarbete som förekommit hörde så gott som uteslutande samman med handledningen av arbetsplatsutbildningen. Det är därför ytterst nödvändigt att öka samarbetet, inte minst med tanke på den 20 studieveckor omfattande period av inlärning i arbetet som ingår i studierna. NYCKELORD: den grundläggande yrkesutbildningen och yrkesutbildningen för vuxna inom hantverk och konstindustri, utvärdering, effektivitet, effekter, ekonomi, arbetstillfällen och arbetsmarknaden 8

9 ABSTRACT The purpose of the overall evaluation of vocational initial training and adult vocational training in crafts and design was to bring to light the success and outcomes of the training and to produce information to support the targeting of resources, decision-making and development work. The material for the evaluation was gathered by means of questionnaires, self-evaluations made by the schools themselves, interviews in the schools, and evaluations made of the learning results. Information was further gleaned from statistics, various research reports and evaluations made earlier on by the National Board of Education. Material was collected also from the suppliers of training, the pedagogical management of the schools, the teachers and students, representatives of working and cultural life and other interest groups. A total of 46 educational units providing initial training in crafts and design participated in the project, which extended over the years The results are presented, in the main, as national situation reports based on differences elicited from a group of background variables. The results of the evaluation showed, that the supply of vocational initial training in crafts and design and the job opportunities in the field are not in balance, but that there are more education opportunities than there are jobs on the labour market. Regionally accessibility to training is good, as the schools network, more or less, covers the country wall to wall. However, as yet, there is no evidence of any systematic forecasting of educational needs made by the schools, albeit the evaluation in hand indicates that the providers of training in crafts and design need more methodically than heretofore to be able to predict the quantitative need by specialisation in relation to the structural changes that occur in the public sector. The evaluation further indicates that there is too little emphasis put on entrepreneurship in training, even though private enterprise is being specifically stressed in the national core curricula. Entrepreneurship, therefore, should more clearly than before be viewed as an important part of training, the more so, as there are few job opportunities on the market and private enterprising is virtually the only option open to graduates to work in their chosen trade. Central needs for the further training of the personnel were developing their professional skills and pedagogical knowledge and updating them on working life. Only every other school had a ready plan for the further training of their staff. 80 percent of the full-time teachers had a teacher s qualification and a long-term experience of working as a teacher, i.e. having been on the job for at least 10 years. The teachers experience of working life, on the other hand, was clearly too minimal, as only 12 percent of them had been working in any other capacity for at least one month in time period of The costs per student in crafts and design in 1997 were FIM , on an average, which corresponds to the level back in When measured in terms of costs per capita, activities have become more effective, particularly in the production of student support. The administrative costs per student had increased by a fifth. Also, the resources set aside for teaching 9

10 2 had increased somewhat. The costs per student in crafts and design were approximately one third higher than those of all of vocational training on average. Characteristic of the field was the very large variation in the level and structure of costs per training unit, ranging between FIM and The examination structure in crafts and design is reasonable welldesigned to meet the needs of working life, as it makes possible for the providers of training to decide on the educational content of vocational qualifications and even add training towards entirely new ones. The providers of training must, however, when deciding on a new qualification, more comprehensively than to date, chart the demand for the new training in working life and culture. Only in a few instances had the specialisation lines been seen over and adjusted with regard to how well they corresponded to any actual national or regional needs. The use of a school-specific curriculum as a means of internally developing training had, as yet, been effected only in a very few cases. Curricula were often still the work of single teachers with only minimal if any co-operation with representatives of working and cultural life, let alone the students of the school. The results of the final examination indicate, that there is a good knowledge of the content areas (planning, manufacture, craftsmanship, communication, and economic thinking and action) outlined in the national core curriculum. When these skills were viewed as a whole and not by specialisation, 11 percent of the students received the grade of excellent, 65 percent that of good, and 20 percent that of satisfactory. 4 percent of the students failed. There are clear differences in the level of knowledge between the various lines of specialisation. In several schools teaching methods had been diversified and new alternative ways of arranging education had been added, but, in spite of the new more flexible options, the time spent on completing training had not be reduced in any significant way. Co-operation between the schools and working life was very scant according to the evaluation. The co-operation that has occurred has virtually always been connected with the guidance of students on-the-job training. Increasing co-operation is crucially important in the years to come, in view of the 20 study weeks (credits) in learning through work that are contained in the vocational studies. KEY WORDS: vocational initial training and adult vocational training in crafts and design, evaluation, efficiency, effectiveness, economy, vacant jobs and the labour market. 10

11 SISÄLTÖ JOHDANTO 17 1 ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA KOHTEET VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI TEHOKKUUDEN ARVIOINTI TALOUDELLISUUDEN ARVIOINTI 22 2 KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSALAN JA KOULUTUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUDEN KOULUTUS JA AMMATTIALAT KOULUTUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Käsi- ja taideteollisuusalan koulutus osana ammatillista koulutusta Tutkintorakenteen ja tutkintojen kehittyminen Koulutustarjonnan muutokset Muutokset koulutuksen järjestämisessä ja ammattitaidon hankkimisessa Muutokset opetuksen järjestämisessä ja osaamisen arvioinnissa Muutokset koulutuksen rahoituksessa 70 3 AINEISTON KERUU JA ANALYSOINTI AINEISTON KERUU AINEISTON ANALYSOINTI 78 4 LUOTETTAVUUDEN TARKASTELUA AINEISTON HANKINTAAN LIITTYVÄ LUOTETTAVUUS TIETOJEN ANALYSOINTIIN JA TULOSTEN TULKINTAAN LIITTYVÄ LUOTETTAVUUS INDEKSIEN JA MITTAREIDEN LUOTETTAVUUS 83 5 TULOKSET KOULUTUKSEN TARJONTA JA KYSYNTÄ SEKÄ SIJOITTUMINEN KOULUTUKSESTA TYÖELÄMÄÄN Koulutuksen alueellinen saavutettavuus ja oppilaitosverkko Koulutuksen tarjonta ja mitoitus Koulutushalukkuus, opiskelijavalinta ja keskeyttäminen Jatko-opintoihin ja työelämään sijoittuminen Arviointi ja johtopäätökset PERUSTUTKINNON RAKENTEEN TOIMIVUUS JA VALTAKUNNALLISEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN OHJAAVUUS Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon suuntautumisalat Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden ohjaavuus Arviointi ja johtopäätökset KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSALAN KOULUTUSTA ANTAVIEN YKSIKÖIDEN TOIMINTA Koulutusyksikön toiminnan suunnittelu ja kehittäminen Johtamiskulttuuri Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksikköjen nykytila, tulevaisuus ja kehittämishaasteet Arviointi ja johtopäätökset OPETUSTOIMINTA KOULUTUSYKSIKÖISSÄ Opetussuunnitelman toteutuminen koulutusyksiköissä Opetusjärjestelyt Arviointi ja johtopäätökset

12 OPETTAJAT Opettajien määrä ja sukupuoli Opettajien ikä Opettajien muodollinen pätevyys Opettajien oman alansa työelämän tuntemus Arviointi ja johtopäätökset TILAT, VÄLINEET JA LAITTEET Arviointi ja johtopäätökset KÄYTTÖKUSTANNUKSET JA RAHOITUS Käyttökustannusten kehitys Kustannusvaihtelu koulutusyksiköittäin vuonna Kustannusten yhteys taustamuuttujiin Erityisopetuksen kustannukset vuonna Toiminnan rahoitus Ammatillisen aikuiskoulutuksen kustannukset ja rahoitus Arviointi ja johtopäätökset AIKUISKOULUTUS Aikuiskoulutuksen henkilöstö ja opiskelijat Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköt aikuiskouluttajina Tutkintojen vastaavuus työelämän tarpeisiin Arviointi ja johtopäätökset OPPISOPIMUSKOULUTUS Oppisopimuskouluttajat, opiskelijat ja koulutuksen pituus Opetuksen suunnittelu ja toteutuminen Oppisopimuskoulutuksen kehittämistarpeet Arviointi ja johtopäätökset ARTESAANIN SAAVUTTAMA AMMATTITAITO Oppimistulokset Erityisopiskelijoiden oppimistulokset Opiskelijoiden itsearviointi Opiskelijoiden käsityksiä päättökokeen sisällöstä ja järjestelyistä Oppimistulosten arvioinnin luotettavuus Taustatietojen yhteydet tuloksiin Äidinkielen, vieraiden kielten, matematiikan ja 270 luonnontieteiden oppimistulokset Jatko-opintokelpoisuus Koulutuksen tuottaman osaamisen työelämävastaavuus Arviointi ja johtopäätökset DEN SVENSKSPRÅKIGA UTBILDNINGEN Litet, men brett utbud Ett yrke i förändring Studerande med erfarenhet Delade meningar om läroplan och undervisning En arbetskultur i förändring Små enheter resursmässigt sårbara Gott yrkeskunnande, trots brister Låg utvecklingsbenägenhet KOULUTUSYKSIKÖIDEN PROFIILEJA 303

13 2 6 ARVIOINNIN JOHTOPÄÄTÖKSET 315 SLUTSATSER AV UTVÄRDERINGEN 337 LÄHTEET 360 KÄSITTEITÄ 368 LIITTEET Liite 1. Tutkintorakenne ja siinä tapahtuneet muutokset vuosina Liite 2. Vuosina käsi- ja taideteollisuusalan toisen asteen koulutusyksiköille näyttötutkintoihin valmistavaan koulutukseen myönnetyt aloituspaikat, tutkintosuoritukset ja järjestämissopimusten määrä vuoden 1999 lopussa 376 Liite 3. Oppisopimusopiskelijoiden lukumäärät vuosina Liite 4. Perustietokyselyn, itsearvioinnin, oppilaitoshaastattelun ja oppimistulosten arvioinnin perusjoukot 379 Liite 5. Päättökoetehtävät ja arviointikriteerit 381 Liite 7. Koulutuksen tehokuutta mittaavat indeksit (hyvän toiminnan kriteerit) 391 Liite 8. Käsi- ja taideteollisuusalan työvoimapoliittinen aikuiskoulutus työministeriön ammattiluokituksen perusteella 393 Liite 9. Tilastolliset merkitsevyydet (luku 5.2) 394 Liite 10. Tilastolliset merkitsevyydet (luku 5.3) 394 Liite 11. Tilastolliset merkitsevyydet (luku 5.4.2) 395 Liite 12. Ammatillisten oppilaitosten oppilaskohtaisten kustannusten kehitys toiminnoittain vuosina Liite 13. Käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitosten käyttökustannukset vuonna Liite 13. Käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitosten käyttökustannukset vuonna Liite 14a b. Lääninhallituksen hankkiman ammatillisen aikuiskoulutuksen kustannukset ja rahoitusosuudet 400 Liite 15. Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden ulkopuolella (tekniikan ja liikenteen alan, ammattikorkeakoulut, kansanopistot yms.) järjestetty näyttötutkintoihin valmistava koulutus ja tutkintosuoritukset sekä järjestämissopimusten määrä vuonna Liite 16. Oppisopimusopiskelija-aineistosta laaditut summamuuttujat 403 Liite 17. Oppisopimuskoulutuksen tilastolliset merkitsevyydet 405 Liite 18. Oppisopimusopiskelijan arviot tyytyväisyydestä 410 Liite 19. Tilastolliset merkitsevyydet (luku 5.12) 411 KUVIOT Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, artesaani, opintokokonaisuudet 47 Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen kokonaisarvioinnissa käytetty aineisto 72 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen aloituspaikat maakunnittain vuosina 1995 ja Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan nuorten ammatillista peruskoulutusta järjestävien koulutusyksiköiden sijainnit vuosina Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan aikuisten ammatillista peruskoulutusta järjestävien koulutusyksiköiden sijainti vuosina Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutusta järjestävien koulutusyksiköiden omistusmuoto vuosina 1994, 1996, 1998 ja Kuvio Oppisopimuskoulutukseen käsi- ja taideteollisuusalalla osallistuneet vuosina Kuvio Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus käsi- ja taideteollisuusalalla 1990-luvulla 93 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen aloituspaikat ja koulutuksen aloittaneet 1990-luvulla 95 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaaniopiskelijoiden määrä 1990-luvulla 96 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen opiskelijamäärä sukupuolen mukaan vuosina 1990 ja Kuvio Nuorten artesaanikoulutukseen ensisijaisesti hakeneet ja koulutuksen aloittaneet vuosina

14 Sisältö Kuvio Nuorten artesaanikoulutukseen ensisijaisesti hakeneet sekä koulutukseen valitut iän mukaan keväällä 1996 ja Kuvio Nuorten artesaanikoulutuksen ja kaikkien nuorten ammatillisen peruskoulutuksen aloittaneiden kaikkien aineiden keskiarvo vuonna Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen tutkinnon suorittaneet 1990-luvulla 105 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen sekä kaikkien koulutusalojen ja -asteiden tutkinnon suorittaneen työvoiman työttömyysasteet vuosina Kuvio Valtion ja kuntien työllistämät sekä muilla palkkausperusteilla työllistetyt artesaanikoulutuksen saaneet vuosina Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen suorittaneen työvoiman työttömyysaste maakunnittain vuosina 1995 ja Kuvio Vuonna 1997 valmistuneiden nuorten ja aikuisten artesaanien sijoittuminen 113 Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen suorittaneen työllisen työvoiman jakautuminen eri toimialoille vuosina 1995 ja Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen suorittaneen työllisen työvoiman sijoittuminen eri ammattiryhmiin vuosina 1990 ja Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen suorittaneen työllisen työvoiman ikärakenne vuonna Lähde: Työssäkäyntitilastot Kuvio Nuorten artesaanikoulutuksen opiskelijamäärän jakautuminen suuntautumisaloittain vuosina 1990, 1994 ja Kuvio Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen aloituspaikkojen määrä vuosina sekä arvioitu vuosittainen koulutustarve kaudelle Kuvio Opiskelijamäärät suuntautumisaloittain nuorten koulutuksessa vuonna Kuvio Nuorten koulutuksessa vuonna 1997 opiskelleet taustakoulutuksen mukaan 125 Kuvio Perustelut suuntautumisalojen valintaan, lopettamiseen ja uusien syntyyn 126 Kuvio Koulutustarjonnan suunnittelu koulutuksen järjestäjän ja koulutusyksikön johdon arvioimana146 Kuvio Oppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön hyöty johdon arvioimana 153 Kuvio Opiskelijoiden tyytyväisyys opetukseen 163 Kuvio Opiskelijoiden käsitykset artesaanikoulutuksen kokemisesta mielekkäänä 163 Kuvio Opiskelijoiden käsitykset siitä, kuinka hyvin koulutus on vastannut heidän odotuksia 163 Kuvio Päättökokeisiin osallistuneiden opiskelijoiden tyytyväisyys opetusjärjestelyihin, itsenäisen opiskelun määrään, atk-laitteiden ja ohjelmien käytettävyyteen ja oppimateriaalin monipuolisuuteen 172 Kuvio Yhteistyö työ- ja kulttuurielämän edustajien kanssa. 176 Kuvio Kansainvälistymisen vaikutukset koulutusyksikön toimintaan. 178 Kuvio Opettajien ikäjakauma 183 Kuvio Opiskelijoiden arvio atk-laitteista 191 Kuvio Opiskelijakohtaisten kustannusten kehitys vuosina nimellishintoina 196 Kuvio Opiskelijakohtaisten kustannusten reaalinen kehitys indeksilukuina vuosina Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden opiskelijakohtaisten käyttökustannusten kehitys toiminnoittain indeksilukuina vuosina Kuvio Ammatillisten oppilaitosten, kulttuurialan ja käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden opiskelijakohtaiset kustannukset vuonna Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden opiskelijakohtaisten kustannukset yksiköittäin vuonna Kuvio Keskimääräiset opiskelijakohtaiset kustannukset neljänneksittäin vuonna Kuvio Lähiopetustuntien määrä, opettajien palkkausmenot ja opetuksen muut menot opiskelijaa kohden koulutusyksiköittäin vuonna Kuvio Opiskelijakohtaiset kustannukset koulutuksen järjestäjätyypin mukaan vuonna Kuvio Opiskelijakohtaiset kustannukset opetuskielen mukaan vuonna Kuvio Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden keskimääräiset maksullisen palvelutoiminnan tulot opiskelijaa kohden ja tulojen osuus käyttökustannuksista vuonna Kuvio Näyttötutkintoon valmistava aikuiskoulutustarjonta vuosina Kuvio Tutkintojen arvostus työelämässä 226 Kuvio Tutkintojen tunnettuus työelämässä 226 Kuvio Aikuiskoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa olleiden menestyminen päättökokeessa tutkinnon perusteiden mukaan arvioituna 233 Kuvio Oppisopimusopiskelijoiden ikä ja koulutustausta 236 Kuvio Oppisopimuskoulutuksen pituus 237 Kuvio Oppisopimuskoulutuksessa painotetut, valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa painotetut asiat 239 Kuvio Oppisopimusopiskelijoiden lisäkoulutustarpeet

15 2 Kuvio Päättökokeen arvosanojen prosenttiosuudet kaikilla suuntautumisaloilla osaamisalueittain 248 Kuvio Suunnittelun arvosanajakaumat suuntautumisaloittain 250 Kuvio Valmistuksen arvosanajakaumat suuntautumisaloittain 251 Kuvio Kädentaidon arvosanajakaumat suuntautumisaloittain 252 Kuvio Kommunikoinnin arvosanajakaumat suuntautumisaloittain 252 Kuvio Taloudellisen ajattelun ja toiminnan arvosanajakaumat suuntautumisaloittain 254 Kuvio Erityisopiskelijoiden päättökokeen arvosanojen prosenttiosuudet osaamisalueittain kaikilla suuntautumisaloilla 254 Kuvio Opiskelijoiden arvio omasta osaamisesta päättökokeessa äidinkielen mukaan 256 Kuvio Opiskelijoiden arvio omasta opintomenestyksestään sukupuolittain 256 Kuvio Opiskelijoiden käsityksiä päättökokeen kiinnostavuudesta äidinkielen ja sukupuolen 258 Kuvio Opiskelijoiden käsityksiä koeolosuhteista 259 Kuvio Arviointiryhmien käsitykset kokeen sisällöstä 260 Kuvio Arviointiryhmien käsitykset arviointikriteerien määrittelyn onnistuneisuudesta 260 Kuvio Arviointiryhmien käsitykset osallistujien ja järjestäjien motivaatiosta 262 Kuvio Arviointiryhmien käsitykset päättökokeen tuloksiin vaikuttaneista tekijöistä 262 Kuvio Päättökokeessa mitatun osaamisen vastaaminen opiskelijoiden yleistä opintomenestystä arviointiryhmien arvioimana 262 Kuvio Arviot päättökokeen järjestelyistä 264 Kuvio Oppimistulosten arvioinnissa annettujen kolmen osa-alueen keskiarvojen erot konsensus- ja sensoriarvioinnissa 264 Kuvio Opiskelijoiden iät 267 Kuvio Opiskelijoiden käsityksiä koulutuksen antamista työelämän valmiuksista äidinkielen ja sukupuolen mukaan 273 Figur Antal nybörjarplatser enligt utbildningsnivå år , ungdoms- och vuxenutbildning 278 Figur Medeltalet på betyget från grundskolan bland dem som antagits till hantverk och konstindustri år Figur Beläggningsprocenten inom hantverk och konstindustri enligt språk 281 Figur Antal svenskspråkiga studerande enligt kön och inriktning hösten Figur Antal svenskspråkiga arbetslösa med utbildning inom hantverk och konstindustri på andra stadiet 283 Figur Placeringen år 1996 bland de svenskspråkiga som utexaminerats åren , enligt område 283 Figur Placeringen år 1996 bland dem som utexaminerades inom hantverk och konstindustri åren , enligt språk 284 Figur Placeringen år 1996 bland de svenskspråkiga som utexaminerades inom hantverk och konstindustri åren , enligt län 284 Figur e studerandes vitsord i slutprovet i planering, tillverkning och praktiskt handlag enligt språk våren Figur De studerandes vitsord i slutprovet i kommunikation samt ekonomiskt tänkande och aktivitet enligt språk våren Kuvio Kehittämisaktiivisuudessa parhaimpien ja heikoimpien koulutusyksiköiden erot seitsemällä eri indeksillä 304 Kuvio Opettajien opettajakokemuksen määrä kehittämisaktiivisuudeltaan heikoimpaan ja parhaimpaan neljännekseen kuuluvissa koulutusyksiköissä. 305 Kuvio Opettajien ikäjakauma kehittämisaktiivisuudeltaan heikoimpaan ja parhaimpaan neljännekseen kuuluvissa koulutusyksiköissä 306 Kuvio Viimeisen kolmen vuoden aikana vähintään kuukauden työelämässä olleet vakinaiset ja päätoimiset tuntiopettajat kehittämisaktiivisuudessa heikoimpaan ja parhaimpaan neljännekseen kuuluvissa koulutusyksiköissä 306 Kuvio Päättökokeisiin osallistuneiden opiskelijoiden aikaisemman koulumenestyksen erot eri kehittämisaktiivisuuden koulutusyksiköissä 311 Kuvio Päättökokeisiin osallistuneiden opiskelijoiden tyytyväisyys ja asenteet koulutukseen 311 Kuvio Kehittämisaktiivisuuden perusteella luokiteltujen yksiköiden keskimääräiset kustannukset vuonna

16 Sisältö TAULUKOT Taulukko 1.1 Käsi- ja taideteollisuusalan kokonaisarvioinnin kohteet 20 Taulukko Aineistojen perusjoukot, otoksen muodostamisperiaatteet, aineiston käsittelyt ja tilastolliset analyysit 72 Taulukko Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta järjestävien koulutusyksiköiden sekä käsijataideteollisuusalan aloituspaikkojen määrä lääneittäin vuonna Taulukko Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen tutkinnon suorittaneiden arvioitu työttömyysaste koulutusyksiköiden itsensä arvioimana vuonna Taulukko Nuorten ja aikuisten artesaanikoulutuksen suorittaneet ja aloituspaikat sekä työlliset ja työttömät artesaanit lääneittäin vuonna Taulukko Suuntautumisalojen määrä koulutusyksiköissä Taulukko Itsearvioinnin suorittaminen alan koulutusta antavissa yksiköissä perustietokyselyn mukaan 148 Taulukko Ammatillinen neuvottelukunta sijaintikunnittain tarkasteltuna 151 Taulukko Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta antavien yksiköiden yhteistyö muiden oppilaitosten kanssa 152 Taulukko Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta antavien yksiköiden nykytila ja tulevaisuus SWOT-analyysin valossa 154 Taulukko Alan koulutuksen keskeiset kehittämishaasteet koulutusyksikössä johdon ja koulutuksen järjestäjien arvioimina 155 Taulukko Opettajien lukumäärä. 181 Taulukko Pätevien opettajien määrä koulutusyksiköissä 185 Taulukko Ammatillisten oppilaitosten ja käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköiden kokonaiskustannusten ja suoritemäärien kehitys vuosina Taulukko Keskimääräiset opetuksen kustannukset vuonna Taulukko Keskimääräiset kiinteistökustannukset tilatyypin mukaan vuonna Taulukko Opiskelijakohtaiset käyttökustannukset taustamuuttujittain vuonna Taulukko Erityisopiskelijoiden määrä ammatillisissa oppilaitoksissa vuonna Taulukko Erityisoppilaitosten keskimääräiset kustannukset opiskelijaa kohden vuonna Taulukko Taulukko Taulukko Taulukko Taulukko Ammatillisten oppilaitosten toteutuneiden kustannusten ja yksikköhintojen vertailu ylläpitäjittäin vuosina 1997 ja Kulttuurialan toteutuneiden kustannusten ja yksikköhintojen vertailu käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta antavissa oppilaitoksissa vuonna Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta antavien yksiköiden keskimääräiset maksullisen palvelutoiminnan tulot vuonna 1997 taustamuuttujittain 214 Keskimääräiset maksu- ja muut tulot käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköissä vuonna Aikuiskoulutuksessa olleiden opiskelijoiden kokonaismäärä rahoitusmuodoittain vuonna Taulukko Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksiköillä olevat tutkintojen järjestämissopimukset Taulukko Vuosina suoritetut näyttötutkinnot 228 Taulukko Tutkintotoimikuntien tapa ja tavoitteet laadun varmistamiseksi 231 Taulukko Päättökokeeseen osallistuneiden opiskelijoiden jakaantuminen suuntautumisaloittain

17 JOHDANTO Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen ensimmäinen valtakunnallinen kokonaisarviointi perustui opetusministeriön ja Opetushallituksen vuoden 1998 tulossopimukseen. Ammatillista koulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskeva uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 1999 alussa. Uudessa lainsäädännössä määritellään ammatillisen peruskoulutuksen tehtäväksi kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeita sekä edistää työllisyyttä. Uuden lainsäädännön mukaan koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/98, 24 ) arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Yhtenä arvioinnin kohteena oli koulutuksen ja työelämän tarpeiden vastaavuus, jota arvioitiin koulutettavien määrän, opetussisältöjen ja koulutuksen tuottaman osaamisen kannalta. Arviointia suunnattiin ammatillisen koulutuksen ennakoinnin ja määrällisen säätelyn, käsi- ja taideteollisuusalan tutkintorakenteen, opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden, aikuiskoulutuksen ja taloudellisten edellytyksien muutoksiin. Arviointi pyrittiin toteuttamaan monitahoarvioinnin periaatteiden mukaan korostamalla eri tahojen osallistumista ja tarkastelemalla arviointikohteita monipuolisesti. Arviointitietoa hankittiin koulutuksen järjestäjiltä, koulutusyksiköiltä ja sidosryhmiltä eri menetelmillä ja monilta eri osapuolilta. Arviointityön pohjaksi käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksesta oli saatavilla erittäin vähän aikaisempaa tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tietoa koottiin kirjallisilla kyselyillä, tilastoista, haastatteluilla, itsearvioinneista ja järjestämällä valtakunnalliset päättökokeet. Sidosryhmissä olivat mukana työelämän, koulutuksen ja kulttuurielämän edustajat. Arviointi kohdistettiin koulutuksen tuloksellisuuteen, jonka osa-alueina arvioitiin koulutuksen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta. Vaikuttavuuden arvioinnissa painotettiin ammattitaidon saavuttamista sekä työelämään ja jatko-opintoihin sijoittumista. Tehokkuuden arvioinnissa painotettiin koulutustarjontaa sekä koulutusyksiköiden toimintaa ja opetusta. Taloudellisuuden arvioinnissa tarkasteltiin kustannuskehitystä, -vaihtelua ja voimavaroja, kustannusrakennetta sekä toiminnan rahoitusta. Arviointi rajattiin nuorten ja aikuisten ammatilliseen peruskoulutukseen sekä oppisopimuskoulutukseen. Työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ei arvioitu. 17

18 2 18

19 2 1 ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA KOHTEET Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen kokonaisarviointi pohjaa opetusministeriön Koulutuksen arviointistrategiaan , Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalliin (1998), Kansallisen oppimistulosten arviointijärjestelmään (1998), lakiin ammatillisesta koulutuksesta (laki 630/ ) ja lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/ ), näiden lakien perusteluihin ja sivistysvaliokunnan mietintöön. Arviointiprojektin tehtävänä oli tuottaa tietoa käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuudesta ja tilasta. Arviointitietoa tarvitsevat koulutuksen valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset suunnittelijat, päättäjät ja toteuttajat alan opetuksen kehittämiseen ja siitä tehtävien päätösten pohjaksi sekä relevantin tiedon tuomiseksi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Arvioinnissa pyrittiin ottamaan huomioon käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksessa sekä työ- ja kulttuurielämässä tapahtuneet muutokset ja niiden vaikutukset käsi- ja taideteollisen toiminnan sisältöön ja tuotantoon. Käsi- ja taideteollisuusalan sisällä on hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ammattialoja, jotka tutkinnon sisällä näkyvät eri suuntautumisaloina. Arvioinnin aikana käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksessa oli suuntautumisaloja parikymmentä. Siitä, mitä suuntautumisaloja koulutukseen valitaan, päättävät koulutuksen järjestäjät. Arviointityössä on painotettu mm. seuraavia asioita: Koulutuksen tehtävänä on vastata työelämän ja sen kehittämisen tarpeisiin. Työelämän tarpeet muuttuvat koko ajan, ja muutokset ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Kansainvälinen yhteistyö ja Euroopan unioni ovat vaikuttaneet koulutuksen tavoitteiden asettamiseen ja kehittämiseen. Ammatillisen koulutuksen tulee lisätä työvoiman liikkuvuutta, jota edistetään koulutuksen joustavuudella ja koulutuksen tuottamilla siirtotaidoilla. Työelämässä tarvittava osaaminen edellyttää ammattitaitoiselta työntekijältä monipuolista osaamista, jossa tekemisen rinnalla korostuvat kommunikaatio- ja yhteistyövalmiudet ja yrittäjyys. Ammattitaitovaatimuksissa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet muutoksiin opetussuunnitelmissa, opetuksen sisällössä ja opetusmenetelmissä. Myös koulutuksen ohjausjärjestelmä on muuttunut. 19

20 1 Arvioinnin lähtökohdat ja kohteet Koulutuksen toiminnallisilla ja taloudellisilla edellytyksillä on vaikutusta koulutuksen laatuun. Onnistuneen koulutuksen edellytyksiä ovat johtaminen, ammattitaitoinen henkilöstö, tarkoituksenmukaiset tilat, ajan tasalla olevat koneet, välineet ja laitteet ja toimivat yhteistyösuhteet sekä oppilaitoksessa että työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Oppilaitosverkko on muuttunut. Itsenäisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitosten määrä on vähentynyt, sillä niitä on yhdistetty osaksi monialaisia oppilaitoksia. Muutoksia on tapahtunut myös ylläpito- ja säätelyjärjestelmissä. Arviointi kohdistettiin koulutuksen tuloksellisuuteen, jonka osa-alueina arvioitiin koulutuksen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta. TAULUKKO 1.1 Käsi- ja taideteollisuusalan kokonaisarvioinnin kohteet. VAIKUTTAVUUS TEHOKKUUS TALOUDELLISUUS Oppimistulosten saavuttaminen Koulutustarjonta Kustannuskehitys Työelämään ja jatko-opintoihin Valintajärjestelmän toimivuus Kustannustaso ja -vaihtelu sijoittuminen Ajankohtaisuus ja reagointikyky Kustannusrakenne Koulutuksen läpäisy Toiminnan rahoitus ja Oppilaitoskohtaiset opetus- voimavarojen riittävyys suunnitelmat Pedagogiset järjestelyt ja opetuksen laatu Johtaminen ja toimintakulttuuri Opettajaresurssit Tilat, välineet ja laitteet 1.1 VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Koulutuksen vaikuttavuutta arvioitiin oppimistuloksilla sen mukaan, kuinka hyvin valtakunnallisissa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon opetussuunnitelman ja tutkintojen perusteissa esitetyt tavoitteet saavutettiin kuinka hyvin artesaanitutkinnon suorittaneet opiskelijat sijoittuivat työelämään ja jatko-opintoihin vastaako osaaminen työelämän ja jatko-opintojen tarpeita. Arvioinnissa selvitettiin myös, kuinka hyvin käsi- ja taideteollisuusalalla opiskelevien määrä, perustutkinnon laajuus ja tutkinnon sisällä olevat suuntautumisalat vastasivat työ- ja kulttuurielämän tarpeita. Tutkinnon suoritta- 20