Manifesti. Alkupuhe. Muutos versio versio 1.1

Transkriptio

1 Manifesti versio versio 1.1 Alkupuhe Tämän vaaliohjelman kirjoittaminen on ollut hankalaa. Olen törmännyt perustavan laatuisiin ongelmiin populismin ja henkilökohtaisen moraalini välillä. Mitä haluan ja voin äänestäjilleni tarjota. Kuun taivaalta äänien toivossa? Vaiko realistisia lupauksia, jotta voisin nukkua yöni paremmin? Kirjoitanko helppoja sutkautuksia vai pohdinko asioita syvällisesti sivukaupalla. Loppujen lopuksi dilemmani tiivistyy tähän: Olenko rehellinen itselleni ja äänestäjille? Ja totta kai olen rehellinen itselleni. Niin suomalainen tekee. Sanotaan, että samurailla on kolme sydäntä: yhden hän näyttää kaikille, yhden perheelleen ja yhden säästää itselleen. En ole samurai, enkä haluakaan olla. Jätän kognitiivisessa dissonanssissa pyöriskelyn niille populistipoliitikoille, jotka siihen kykenevät. Minä en siihen pysty. Mutta mitä sitten lupaan. Radiossa jokunen vuosi sitten puhuttiin siitä, että ehdokkaan ei tulisi puhua arvoista ja suuremmista linjauksista, vaan ehdokkaan tulisi antaa konkreettisia lupauksia. En ole samaa mieltä, vaan aion puhua sekä arvoista, että antaa konkreettisia lupauksia. Aion kertoa mitkä ovat arvoni, kerron mitkä ovat lupaukseni ja kerron kuinka lupaukset liittyvät arvoihini. Ilman arvoja poliitikko latistuu yksinkertaiseksi psykopaatiksi. Ilman konkreettisia lupauksia poliitikosta tulee helppoheikkimäinen populisti. En halua olla kumpaakaan näistä. Lopuksi manifestissa on pohdintaan eri asioista, joita olen jo käsitellyt blogissanikin. Manifestin kirjoittaminen on myös hankalaa siinä mielessä, että minulla ei ole luonnollisesti tarpeeksi tietoa monistakaan asioista. Mikäli olisin suuressa hallituspuolueessa, saisin paljon enemmän tietoa ja varsinkin jos olisin ministeriasemassa, voisin käyttää virkamieskoneistoa hyväkseni. Toisaalta jos olisin suuressa puolueessa hallituspuolueessa, en todennäköisesti voisi olla rehellinen itselleni tai äänestäjille. Perinteisten puolueiden vitsaus on, ja on oleva, puoluekuri. Yritän kirjoittaa manifestini mahdollisimman selkeästi, mutta tiedän, että en aina siihen pysty. Siksi kannattaa ottaa reippaasti yhteyttä, jos jokin asia jää vaivaamaan. Yhteydenotto on helpointa facebook-sivuni kautta tai sähköpostitse. Vastuuvapautus: Tämä manifesti on minun ja yksinomaan minun. Manifestissa esitetyt asiat eivät välttämättä edusta kenenkään muun linjaa. Muutos Kaikki asiat lähtevät muutoksesta ja Muutoksesta. Muutos lähtee tyytymättömyydestä. Muutos 2011 lähtee siitä, että ihmisille annetaan ainakin mahdollisuus vaikuttaa tyytymättömyyteensä. Demokratia on kansanvaltaa, jossa jokaisella on yksi, saman arvoinen ääni. Edustuksellisessa demokratiassa tuo

2 ääni on vaiennettu ja pelkistetty vuoden, kahden välein tapahtuviin vaaleihin, joissa kansa saa päättää ketkä edustajat painavat niitä nappeja, joita puoluejohto käskee painaa. Tämä ei riitä! Suorassa demokratiassa kansa saa päättää. Sinä ja minä saamme vaatia asioita päätettäväksemme. Käytännössä suora demokratia palauttaa kansalle sen vallan, mikä kansalla jo perustuslain ja demokratian hengessä tulisi olla. Käytännössä tämä tarkottaisi sitä, että kun tietty määrä ihmisiä (esimerkiksi äänioikeutettua) vaatii järjestettäväksi kansanäänestyksen asiasta, valtiovallan tulee sellaiset järjestää. Kansanäänestyksen enemmistöpäätös tulee sitovaksi, eikä sitä voi enää eduskunta, valiokunnat tai hallitus muuttaa; ei edes presidentti. Mutta koska jokaisesta asiasta ei voida päättää kansanäänestyksin jo ihan käytännön syistä, suora demokratia tulisi tuoda edustuksellista demokratiaa täydentäväksi. Kansanedustajat ja ministerit ovat erehtyväisiä ihmisiä siinä missä muutkin, joten kansalla tulisi olla jokin mekanismi, jolla heidän erehdyksiään voitaisiin korjata. Muutos 2011 ajaa suoran demokratian lisäksi sananvapautta ja Suomen etua. Suomen etu on toki monitulkintainen käsite, joten sitä kannattaakin lähestyä negaation kautta. Onko jostain asiasta haittaa Suomelle? Jos on, se ei ole Suomen etu. Ilman sananvapautta meillä taas ei voi olla demokratiaa, eikä Suomen etua. Demokratia vaatii vapaat vaalit ja vapaan keskustelun. Suomen etu vaatii nämä kaikki tai ajaudumme yhä syvemmälle puoluekratian syliin. Sananvapautta ei saa uhrata virkamiesten ja monikulttuurin alttarille. Arvot Arvot ovat määritelmän mukaan faktoista vapaita tahtotiloja, siinä missä faktat ovat taas vapaita arvoista. Arvot ovat toimintaa ohjaavia tekijöitä ja arvoja vastaan toimiminen johtaa ihmisessä kognitiiviseen dissonanssiin (ihminen tietää tehneensä väärin, mutta yrittää uskotella itselleen tehneensä oikein). Eduskunta on (ainakin tällä hetkellä) Suomen ylin yhteisiä arvoja määrittävä elin. Lait ovat heijasteita niistä arvoista, joita itsellemme määritämme yhteiskunnassa. Tästä syystä lainsäädäntö tulee pitää mahdollisimman lähellä kansalaisia. Vapaus Ensimmäinen arvo mielestäni jokaisella tulisi olla vapaus. Vapaus elämään, vapaus mielipiteeseen, vapaus äänestää, vapaus mennä ja tulla mielen mukaan. Vapaus ei voi olla kuitenkaan absoluuttinen, sillä toisen vapauden rajoittaminen ei ole vapautta. Jälleen asiaa kannattaakin lähestyä negaation kautta. Palveleeko jonkin asian kieltäminen yksilöä tai yhteiskuntaa? Jos ei, sitä ei pidä kieltää. Lainsäädäntömme on kuitenkin pullollaan lakeja ja asetuksia, joiden tehtävä on rajoittaa toimintaamme ja usein tarpeettomasti. Pienempinä ja konkreettisimpina esimerkkeinä hehkulamppukielto ja pullien myyntikielto elintarviketilassa. Laajempana esimerkkinä sananvapauden heikko tila, jossa ihminen joutuu itsesensuurin keinoin rajoittamaan itse omia vapauksiaan. Tasa-arvo Tasa-arvo on arvolistallani myös kärjessä. Tunnustan, että tasa-arvovaatimukseni lähentelevät joskus jopa naiiviutta, mutta en näe mitään syytä asettaa ihmisiä eriarvoisiin asemiin keksityin perustein. Esimerkkinä monikulttuurismi, joka asettaa maahanmuuttajan korkeampaan asemaan kantaväestöön

3 nähden tai sukupuolikiintiöt, jotka asettavat henkilön parempaan asemaan sukupuolen mukaan. Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse sellaisesta positiivisesta syrjinnästä, jossa korjattaisiin jotain todennettavaa ja mitattavaa ongelmaa. Nationalismi ja suomalaisuus Nationalistisuus ja suomalaisuus ovat sellaisia arvoja, joita voisi pitää myös itsestään selvyytenä. Nationalisti arvostaa kaikkien valtioiden suvereenisuutta eli oikeutta päättää omista asioistaan toisten siihen puuttumatta. Suomalaisuus, joka on toki sosiaalinen abstraktio, tarkoittaa arvostusta omaa, varsin vapaata ja rentoa, elämäntapaamme ja siihen liittyvien asioiden arvostamista. Näiden vastakohta on monikulttuurin antinationalistisuus ja EU:n federalismi. Oikeistolaisuus Talouspolitiikassa arvostan oikeistolaisia piirteitä, vapaata kilpailua ja markkinataloutta. Suomen poliittisessa kentässä oikeistolaisia poliitikkoja on verrattain vähän. Suomen keskusta (ei se puolue) on hyvin paljon vasemmalla ja sitä kutsutaan nimellä "hyvinvointiyhteiskunta". Varsin jalo aate, mutta (tällä hetkellä) 46% kokonaisveroasteella myös hyvin sosialistinen aate. Oikeisto-vasemmistoakseli ei keskitykään enää tuotantovälineiden omistukseen, vaan nyt paradigma on suunnattu verotukseen. Kokonaisveroasteemme sotii jo vapauttamme vastaan samalla kun se köyhdyttää keskiluokkaa. Verotusta tulisi reilusti laskea ja antaa ihmisille enemmän vapautta omaan talouteensa. Konkretia Lienee sanomattakin selvää, että jatkaisin eduskunnassa sitä työtä, jonka muutoksen James Hirvisaari on aloittanut suoran demokratian osalta. Tarvitsemme sitovat kansanäänestykset ja sitä varten tarvitsemme muutoksen perustuslakiin. EU ja euro Suomen etu ei tule mielestäni esille EU:ssa ja eurossa. EU on vienyt lainsäädäntömme Brysseliin, josta se jakelee meille direktiivejä toteutettavaksi kansallisessa lainsäädännössämme. EU havittelee itselleen myös oikeutta päättää budjetistamme, ulkopolitiikastamme ja monista muista asioista, jotka tekevät EU:sta liittovaltion. Tämä ei ole Suomen etu, sillä suomalaiset arvot eivät ole samoja, kuin eteläisessä Euroopassa tai edes Brysselissä. EU:n arvot nähdäänkin siinä, kuinka Euroopan komissio toimii. Komissio täyttää jo kaikki fasismin tuntomerkit suojellessaan omaa valtaansa. Eurosta on taas kirjoitettu jo niin paljon, että kaikille pitäisi olla selvää sen olevan suuri ongelma meille, samalla kun se on suuri siunaus Saksalle. Molemmista, EU:sta ja eurosta, on luovuttava. Eroaminen näistä tapahtuu yksinkertaisesti eduskunnan lainsäädännöllä. Yksilönvapaudet ja ihmisoikeudet

4 Yksilönvapauksia rajoittavia tekijöitä tulisi purkaa. Yksi ongelma on rikoslakimme, jossa on epämääräisiä pykäliä, joita viranomaiset käyttävät, tai joutuvat käyttämään, poliittisesti hyväksi. Rikoslain pykälät kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja kunnianloukkaus tulisi ainakin poistaa. Rikoslaissa on jo kriminalisoitu rikokseen yllyttäminen, joten epämääräistä kiihotuspykälää ei tarvita. Mielipiteenvapauden hengessä ihmisen tulee olla mahdollista kritisoida myös uskontoja, kirkkoja ja muita "pyhiä asioita". Kunnianloukkauksen käsitettä taas en ole koskaan ymmärtänyt. Määritelmän mukaan "kunnia tarkoittaa yksilön saamaa arvonantoa, jota jokainen kansalainen on oikeutettu toisten puolelta vaatimaan". Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia toiselta mitään tällaista. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet Tasa-arvon nimissä monikulttuurisuuden ihannointi tulee lopettaa ja jokainen maassa oleva on laitettava samalle viivalle. Positiivinen syrjintä työhönotossa on rikollista ja moraalitonta. Se tulee eksplisiittisesti kieltää laissa. Tasa-arvon nimissä myös kieliryhmät tulee saattaa samalle viivalle. Konkreettisesti muuttaisin Lakia Yleisradio Oy:sta niin, että 7 pykälän neljännessä kohdassa otettaisiin huomioon kieliryhmien suhteellinen koko. Samasta laista poistaisin myös monikulttuurisuutta tukevat kohdat. Maahanmuutto Suomalaisuuden nimissä rajoittaisin voimakkaasti nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Nykyinen maahanmuutto ei voi millään mittarilla olla Suomen etu. Maahanmuuttajien työttömyys- ja rikostilastot ovat sitä luokkaa, että niitä yritetään peitellä ja niistä puhujat leimataan armotta rasisteiksi. Maahanmuutto tulisi muuttaa Suomea hyödyttäväksi. Sitä ei tule missään nimessä kokonaan lakkauttaa. Konkreettisesti laskisin turvapaikkakiintiön nollaan ja lopettaisin toissijaisten ja humanitaaristen hakijoiden vastaanottamisen. Ulkomaalaisille opiskelijoille laittaisin lukukausimaksun. Työperäisissä noudatettaisiin tarveharkintaa. Rajavalvonta palautettaisiin ja valvomaton liikkuvuus lakkautettaisiin. Maahan saisi edelleen tulla asumaan ja oleskelemaan, mutta tulijan tulisi pystyä elättämään itsensä muullakin kuin tulonsiirroin veronmaksajilta. Pohdintaa Alla on pohdintaa erilaisista asioista. Pohdinnat ovat hyvin yksinkertaistavia tilan säästämiseksi. Blogistani saattaa löytyä tarkempaa tietoa. Nämä ovat ongelmia, jotka viime vuosien ja vuosikymmenien aikana on lainsäädännöllä luotu. Näihin haluaisin muutosta. Demokratia Demokratia Suomessa on lähinnä valju irvikuva siitä, mitä demokratia voisi olla. Euroopan maista Sveitsi on sellainen, jota kohti mielestäni demokratian tulisi kulkea. Sveitsissä järjestetään sitovia

5 kansanäänestyksiä, joissa kansalla on mahdollisuus päättää omista asioistaan. Suomessa saamme äänestää neljän vuoden välein kansanedustajat, jotka torppaavat kansalaisaloitteita valiokunnissa. Demokratia on sanansa mukaisesti kansan valtaa. Demokratia on enemmistön suojaa vähemmistöiltä. Ranskan vallankumouksesta alkaneet nationaliset ja demokraattiset suuntaukset ovat johtaneet siihen, että enää meitä ei orjuuta kuninkaan ja papisto. Sen sijaan tällä hetkel lä meitä vie puolueet ja puolueiden taustavaikuttajat. Sveitsiläiset menivät demokratiassaan vielä pidemmälle, eikä heitä sumuta enää edes puolueet. Suomessa olemme edelleen pienen vähemmistön vallan alla. Saamme toki valita neljän vuoden välein edustajamme eduskuntaan, mutta käytännössä eduskunnan voisi supistaa murto-osaan nykyisestään. Eduskuntaan ei tarvittaisi kuin hallituspuolueiden puheenjohtajat. Puolue - ja ryhmäkuri on ajanut eduskunnan tähän pisteeseen. Edustuksellisen demokratian rinnalle tarvitsemme suoran demokratian. Kokonaan järjestelmää ei pidä, eikä voi, mennä muuttamaan. Tarvitsemme varaventtiilin, keinon korjata virheitä, jos ja kun eduskunta on päättänyt meitä vastaan. Pitää kuitenkin muistaa, että ei jokainen kansanäänestys mene läpi. Itseasiassa pieni osa kansanäänestyksistä menee läpi Sveitsissäkin. Tämä todistaakin sitä pointtia, että suora demokratia toimii suurempien virheiden korjaajana. Nationalismi Nationalismille on tarkoituksella annettu huono maine Suomessa ja muissa vahvan kansallisen identiteetin omaavissa maissa. Valtaeliitti on antanut nationalismille natsismiin verrattavan leiman ja on demonisoinut sitä, samalla kun eliitti on pyrkinyt hajottamaan kansallista itsetuntoamme. Tämä on kuitenkin vaarallinen tie eliitille kuljettavaksi. Sen historia on opettanut. Nationalismi kehittyi myös Ranskan vallankumouksen aikoina. Tokihan valtioita on ollut aiemminkin (jo Mesopotamiassa 8000 vuotta sitten oli ns. kaupunkivaltioita), mutta noihin aikoihin idea omasta maasta kehittyi nykymuotoonsa. Aiemmin valtiot olivat olleet kuningaskuntia tai muita vastaavia, joilla vaikkakin oli määritellyt rajansa, niillä ei välttämättä ollut sisäistä yhteisöllisyyttä. Nationalismin noustua alettiin ajattelemaan, että tarpeeksi homogeeniset ryhmät voisivat muodostaa valtioita, joissa he saisivat päättää omista asioistaan. Huom! Nationalismiin ei kuulu ksenofobiset piirteet, ei natsit, fasistit tai kommunistit. Ne ovat aivan eri käsitteitä. Euroopan Unioni on nationalismin vastakohta ja perivihollinen. EU pyrkii yhtenäistämään Euroopan valtiot, jolloin valtioiden sisäinen koheesio hajoaa jälleen. Kansalaisilta pyritään hävittämään kansallista itsetuntoa mm. maahanmuuton avulla. Tällä tavoin kansalaisia valmistellaan tulevaa EU:n liittovaltiota varten. Historia kuitenkin osoittaa, että pakotetut liittovaltiot tahtovat tuhoutua väkivaltaisesti (ks. Jugoslavia). Etnisyys

6 Etnisyys on, kuten "suvaitsevat" piirit tapaavat sanoa, sosiaalinen konstruktio. Sinällään etnisyydellä ei ole minulle mitään merkitystä, mutta koska se on oleellinen tekijä tässä kontekstissa, otan sen pikaisesti esille. Suomalaiset voidaan ajatella yhtenä etnisenä ryhmänä. Asumme valtiossa nimeltä Suomi, puhumme kieltä nimeltä suomi ja ymmärrämme kaikin puolin hyvin pitkälle toisiamme. Kaikkein tärkein määräävä tekijä on, että me tunnemme olevamme suomalaisia. Tämä tunne on se, jonka EU-eliitti haluaa meiltä tuhota. Etnisyys on siinä mielessä tärkeä tekijä, että ilman tarpeeksi homogeenista ryhmää, yhteistyö maan sisällä olisi mahdotonta. Liian erilaiset ja suunnilleen tasavahvat ryhmät ajautuvat väistämättä konflikteihin keskenään. Tasa-arvo Etnisistä ryhmistä ja ryhmien välisistä konflikteista on hyvä siirtyä tasa-arvon käsitteeseen. Jokainen ymmärtää mitä tasa-arvo on: kaikilla on samat mahdollisuudet, esteet, oikeudet ja velvollisuudet elämässään. Etnisten ryhmien välisien konfliktien selvittämisessä ja ehkäisyssä on olemassa kaksi mallia. Toinen malli, jota Suomessa käytetään, on että ryhmät tunnistetaan ja ryhmiin kohdistetaan erityistoimia. Tämä malli sotii tasa-arvoa vastaan asettamalla ryhmiä eriarvoisiin asemiin ns. tosiasiallisen tasaarvon ja positiivisen syrjinnän nimissä. Paradoksaalisesti tämä malli johtaa kuitenkin etnisiin konflikteihin. Suomalainen yleensä ottae n on tasa-arvoinen ja oikeudentuntoinen ihminen. Suomalaisen pirtaan ei käy se, että jollekin ryhmälle annetaan enemmän kuin toiselle. Kun yksi ryhmä asetetaan enemmistön edelle, pitäisi kaikille ol la päivän selvää, että asiassa päädytään konfliktiin näiden ryhmien välillä. Suomessa on monia täl laisia konfliktipesäkkeitä, jotka kytevät hiljalleen, mutta leimahtavat liekkeihin aina silloin tällöin. Tarvitseeko minun mainitakaan kaupunkia nimeltä Lieksa tässä? Työn tekeminen ja teettäminen Suomalaiset ovat perinteisesti olleet sisukasta kansaa ja sisukkaita työmiehiä. Johan sananlaskussakin puhutaan suosta, kuokasta ja Jussista. Sananlaskuista monesti kuitenkin puuttuu käsite työn teettäminen. Täysin poissaolollaan loistaa yrittäminen, jos maatalousyrittämistä (suon kuokkimista) ei lasketa. Tilanne on kuitenkin huono. Euron myötä kilpailukykymme maailmalla ja Euroopassa on naurettavan heikkoa. Jotkut yrittävät sumuttaa puhumalla työn korkeasta hinnasta tai innovaatioiden puutteesta tai siitä ettemme osaa myydä. Nämä ovat kuitenkin sumutusta. Ongelma on eurossa ja siinä, että euro hyödyttää lähes yksinomaan Saksaa. Työn teettäminen tulisi olla halvempaa. Työntekijästä työnantajalle johtuvat kulut ovat järkyttäviä. On täysin ymmärrettävää, että työnantajat ovat varovaisia rekrytoinnissaan, sillä virherekrytointi saattaa huomattavan kalliiksi.

7 Työn tekeminen taas tulisi olla työntekijälle hyödyllistä. Meillä on työttömiä, joiden ei kannata missään nimessä mennä töihin, koska työstä saatava nettopalkka työstä aiheutuvien kulujen jälkeen on pienempi, kuin yhteiskunnan maksamat tuet. Meillä on myös työntekijöitä, jotka joutuvat työnteon lisäksi nostamaan yhteiskunnan tukia, koska palkka on niin heikko. Meillä on tällä hetkellä melkein puoli miljoonaa työtöntä ja viitisenkymmentä tuhatta työpaikkaa. Näistäkin työpaikoista neljä viidesosaa menee työn vaihtajille. Lopuille paikoille taas on hankala saada työntekijöitä yllä mainitsemastani syystä. Ihmettelen kovasti, kuinka jotkut kehtaavat tässä tilanteessa puhua "laiskoista työttömistä" joille ei "p***aduunit maistu". Yrittäminen on sellainen suo, että siihen en osaa edes puuttua. Yrittäjän riskit ovat valtavat. Vaikka perustaisi osakeyhtiön, ei uusi yritys saa lainaa tuotannon käynnistämistä varten ilman vakuuksia. Yrittäjiä ei myöskään arvosteta, vaan heidät nähdään paradoksaalisesti riistäjinä yhteiskunnassa. Ongelmamme ovat siis (jälleen kerran) euro ja verotus, mutta myös yleinen ilmapiiri yrittämistä kohtaan. Ilman yrittämistä ei ole työpaikkoja. Ilman työpaikkoja ei ole työntekijöitä. Ilman maltillista verotusta ei ole mitään näistä. Ilman kelluvaa valuuttaa, joka heijastelee taloutemme yleistilaa, ei ole ulkomaankauppaa. Nämä kaikki pitäisi korjata ja se työ olisi valtava. Loppusanat Yllä on mainittuna kaikenlaista, johon haluaisin tehdä muutoksia. Jotkin asiat haluaisin hävittää tästä maasta kokonaan. Jotkin asiat haluaisin korjata. Ensimmäisenä kuitenkin pitäisi saada suora demokratia käyttöön. Silloin me suomalaiset voisimme itse korjata asiamme. Muut asiat ovat toissijaisia, vaikkakin todennäköisesti näihin muihin asioihin saamme muutosta ensimmäisenä. Yllä on suuria sanoja ja asioita, joita yhden kansanedustajan on mahdotonta ajaa. Varsinkin oppositioon jäädessä kansanedustaja on hyvin pitkälle kädetön. Hallitus, hallituskuri ja ryhmäkuri takaavat tämän. Siispä en lupaa, että kansanedustajakaudellani saisin korjattua välttämättä ensimmäistäkään näi stä asioista. Sen sijaan lupaan, että minä puhu "puolimielekkäästä" eurosta. En myöskään pyörrä päätöksiäni eurotukipaketeissa, kuten muutama nykyinen (ja yksi pois hypännyt) hallituspuolue. Minua ei voi uhkailla, lahjoa, kiristää ja kaikkein vähiten syyllistää.